Kuukauden valintojen esittelyt

Maaliskuussa tapetille nostetaan vanha nonius-ori Jacob v.d. Djoehem, issikkatamma Krafla frá Teigaholti ja talleista Oldsfellin kartano.

---

Jacob v.d. Djoehem on lopettaneen ja kadonneen Djoehemin kasvatteja ja sen vanhemmat ovat kadonneet sitä myötä kokonaan virtuaalimaailmasta. Se on harmi, koska Ionicin ohella juuri Djoehem taitaa olla ainoa talli ikinä, jonka suojista on löytynyt noniuksia enemmän kuin pari satunnaista yksilöä. Onneksi meille sentään löysi tiensä edes muutama Djoehemin unkarilaiskasvateista vuonna 2009 ja Djoehemin perintö elää meillä edelleen.
Jacob itse on ihan tavallinen Ionicin hevonen: ei pitkää sijoituslistaa, ei luonnekuvausta, ei ylipäänsä mitään tekstejä sivulla, muutama varsa. Jacob on kuitenkin osallistunut muutamiin VSN-näyttelyihin ja saalistanut ainakin pari RCH:ta harvinaisten luokissa. Ja onhan se toki komea kaveri. Kuvassa muuten on ihan ehta nonius ja vieläpä varsin hyvärakenteinen (ei esimerkiksi sellainen nonius kuin vaikka Ildikon kuvassa...).

---

Meillähän oli issikoita vuosina 2008-09 ja tuolloin syntyi viisi kasvattiakin. Tosin kaikkien emä oli silloinen tamma Snotra frá Syndur, joka oikeastaan oli tuolloinkin ainoa issikka meillä. Sille käytettiin vieraita oreja ja kaikki varsat menivät myyntiin. Ai niin, täytyy muuten muistaa, että Kerpalta tuli vähän aikaa sitten takaisin ori Vakri-Skjóni frá Jón.
No, nykyisin issikkakasvattajat tuntuvat olevan aika harvassa ja siksi oli kiva, että löysin tuossa vuosi takaperin pari myynnissä olevaa Teigaholtin kasvattia, Kraflan ja ori Brellirin. Krafla on saanut jo pari varsaa, yhden juuri Brelliristä, toisen Pijnboompitin oriista. Lisää olisi tarkoitus teettää, ainakin jos löytyy suvullisia oreja. Toisin kuin Snotraa, ei Kraflaa sen paremmin kuin Brelliriäkään ole kilpailutettu askellajikisoissa, vaikka se alunperin haaveena olikin. Nyt Krafla on ainakin jäämässä ihan puhtaasti siitostammaksi.
Ja totta kai tarvitsee mainita väri, Krafla kun on hopeanmusta. Teigaholti on siitä kiitollinen siittola, että siellä ei pelätä erikoisvärejä ja toisaalta niiden periytyminen on realistista, kuten Kraflankin sukutaulusta näkyy.

---

Oldsfell on omien sanojensa mukaan perustettu jo niinkin varhain kuin 2004, mutta minun täytyy tunnustaa, että itse opin tuntemaan sen vasta vuosi, pari sitten. Nykyisin kasvatusroduiksi on valikoituneet oldenburg ja wielkopolski ja nähtävisti siellä on ratsuponejakin. Wielkopolskikasvatus jo pelkästään riittäisi siihen, että talli on meidän silmissä kiinnostava ja suosittelemisen arvoinen, mutta kyllä meitä kiinnostaa tuo oldenburg-kasvatuskin.
Meiltä on Oldsfelliin päätynyt yksi wielkopolskitamma, sieltä puolestaan meille yksi oldenburg-ori ja muutamat Oldsfellin oriit ovat astuneet meidän wielkopolskitammoja. Tarkoitus olisi jatkossakin tehdä yhteistyötä näiden kahden rodun tiimoilta, varsinkin kun Oldsfell on meidän lisäksi kaiketi ainoa talli, joka wielkopolskeja kasvattaa virtuaalimaailmassa.
Noin muuten Oldsfell on varsin kodikas talli. Pääosin sen tekevät kai hevosten kuvat, sillä suurimmalla osalla hevosista ei todellakaan ole mitään maailmankaikkeuden parasta rakennekuvaa maailmankaikkeuden parhaasta hevosesta. Päinvastoin, siellä on ratsastuskuvia, kuvia suhteellisen vaatimattoman näköisistä hevosista, sekaisin piirrettyjä ja valokuvallisia hevosia eikä omistaja näemmä karsasta Bob Langrishiakaan (koska Langrishin kuvissa ei ole mitään karsastamista!). Oldenburgien puolella löytyy muutama erikoisvärinenkin hevonen, ainakin yhden kirjavan bongasin ja yhden voikonnäköisen.
Lisäksi oldenburg-puolella omistaja on kerännyt Kerpan vanhasukuisia hevosia itselleen, osa niistä on pitkäsukuisia ja ainakin yhden suvusta löytyy meidän iankaiken vanha tuontiori Götterdämmerung. Minä olen vanhojen sukujen ja pitkäsukuisten hevosten hyljeksimisestä kirjoittanut jo kertaalleen Douglasvillen kohdalla ja Oldsfellistäkin voi näemmä sanoa, ettei siellä näitä ei katsota vinoon (kuten ei pidäkään!).

–Gin