Esittelyssä uusia tulokkaita

Esittelin Ionicin uusimpia tulokkaita viimeksi helmikuussa (Uusia tulokkaita esittelyssä), mutta vihjaisin jo tuolloin jossain alaviitteessä, että lisääkin on tulossa. Ja on myös tullut! Vanhassa postauksessa mainitsin erityisesti koulupainotteisen täysiveriset, mutta kaikenlaista muutakin olen keksinyt. Ostohevosia sen sijaan on vähemmän nyt, olen ollut vähän laiska.

Andalusianhevoset

oriit Aldomaro GA, Guadiro GA, Trijero GA, Zamonero GA

tammat Faronea GA, Karbonea GA, Rojalija GA,Valenciosa GA 

No eihän näissä vielä paljon mitään nähtävää ole, kuvattomia ovat, pelkkiä sivuja siis. Mutta eiköhän tilanne tule muuttumaan jossain kohdin. Ja on näillekin jo varsoja suunniteltuna! 

Arabianhevoset

ori HZ Rayyan ox 

Kaksipolvinen ori on ihan tosi tervetullut lisä meidän arabilaumaan. Ei tässäkään vielä sen kummempaa ole kuin suku ja perustiedot, VRL:n tauon takia ei ole vielä rekisterissäkään eikä päässyt kisaamaan.

Australianponit

oriit Kwinanna Riverine, Sir Tasman of Eulanoa Park 

tammat Innagee Mirdawarr, Tharralwindi Killara, Yaroowarrah Princess Victoria 

Pitkästä aikaa muutama suvuton aussiponikin kotiutui. Kaikille niistä on jo myös varsoja listattuna tulevaisuudessa.

Englantilaiset täysiveriset

ori Waferston GA xx ja tamma Perfect Kate GA xx sukuineen

Näistähän minä mainitsin, että koulupainotteisista täysiverisistä on huutava pula ja helmikuussa jo esittelin yhdet täysisisarukset, joilla oli kolmipolvinen, täysin tuotu suku. Tässä on nyt toiset täysisisarukset, kolmipolvinen tuontisuku niilläkin. Nyt siis kuvittelisi riittävän vähäksi aikaa noita koulupainotteisia täysiverisiä! Monelle suvun hevoselle on kaavailtu jo varsoja syntyväksi, useimmille myös muitakin rotuja kuin vain täysiverisiä: angloarabeja, RBSH:eja, cleveland huntereita yms. 

Mutta tajusin tuossa taannoin, että olisipa kiva, jos olisi uutta verta myös estepuolella...

Exmoorinponit

tamma Hadonbitt's Fuchsia Rose ja Hadonbitt's Cornish Red sukuineen

Exmoorinponitkin tarvitsivat uutta verta, niinpä keksaisin pari ponia ja niille kolmipolvisen suvun. Nämä ovat tulleet jo viime vuoden puolella, tiedä sitten miksi unohdin esitellä ne helmikuussa. Olisivat kyllä ansainneet sen.

Fellponit

tamma Lewerthwaite May Lilac ja ori Lewerthwaite Fairly Bold sukuineen

Uutta verta tarvittiin fellponeillakin, niin että tuli nyt sinnekin uusia poneja.

Hackneyponit

ori Rhino Cave Glow ja tamma Opera Neon Glow

Glowdalella oli kasvattimyyntiä ja tapani mukaan olisin halunnut kaikki. Nämä pari pikku-hackneyta nyt tarttuivat mukaan, muiden muassa.

Islanninhevoset

oriit Glóstur frá Eiri-Kálft, Mýsingur frá Hjaltarhaga, Pistill frá Aultungu, Vinda-Öglir frá Raudgrundi

tammat Angadis frá Klobrekku, Halta-Kras frá Uxakoti, Nös frá Grammu-Steinur, Ulfdís frá Sturmyri,

Ei siitä niin kauhean kauan ole, kun viimeksi keksin suvuttomia issikoita. Ne ovat kuitenkin niin sanotusti hommansa hoitaneet: kisattu porrastetuissa valmiiksi, tehneet kasan varsoja jokainen ja moni on jo myytykin uuteen kotiin. Niinpä ajattelin, että voisi olla aika tuoda vähän lisää verta.

Knabstrupinhevoset

ori Borgarr af Deus ja tamma Vineke af Deus sukuineen

ori Amico Mejdeby ja tamma Katrione Mejdeby sukuineen

oriit Frimand Glow, Lothar af Royal, Namys Malstrøm, Namys Trold, TGI Friday Glow 

tammat Carnelian Glow, Namys Hedelyng, Namys Mariehøne 

Knabstrupien tilanne oli vähän lohduton, lyhytsukuisista oli pahasti pulaa. Niinpä sekä keksin pari ihan uutta sukua ja lähdin shoppailukierrokselle. Onnekseni ja pieneksi yllätyksekseni löysin ihan kivasti knabstrupeja muilta omistajilta. Näiden lisäksi bongailin oreja tammoilleni, sekä knabstrupeja että risteytysrotuja. Niin että jospas sitä nyt olisi kasvattaja vähän aikaa tyytyväinen.

Oldenburginhevoset

tamma Eline Lind

Se äsken mainittu knabstrup-shoppailu tuotti talliin myös yksipolvisen valjakko-oldenburgin.

Schwarzwaldinrautiaat

oriit Emerentius GA, Ihnke GA, Ludowik GA, Sankt Fridolin GA, Ziriakus GA 

tammat Deonelda GA, Flaminie GA, Herlinde GA, Nannerl GA, Trixberta GA, 

Minä joitain vuosia sitten ostin ensimmäiset schwarzwaldit ihan puhtaana heräteostoksena ja katselin niitä aikani. Jo toki, ovat ne varsojakin tehneet jo. Viime syksynä ajattelin, että voisihan niitä keksiä vähän lisääkin. Ja sitten keksin.

Shagyat

tamma Kara Zsella GA ja ori Zephyrosz GA sukuineen

Shagyoiden tilanne se vasta surkea on ollutkin, mutta nyt se on vähäsen parempi kun tuli pari hevosta ja niille kolmipolvinen suku. Niin ja pakko esitellä maailmankaikkeuden ehkä kaunein pääkuva tamma Karsavina GA:lla.

Suomenhevoset

ori Tömi-C

tamma Ukkostiina

Nämä kaksi uutta, suvutonta suokkia olivat ihan vain inspiraation tuotetta: keksin kivat nimet ja siitä se ajatus sitten lähti. Noiden sukujen kanssa taisi tulla tehtyä typeryyksiä, sillä oikeasti haluaisin itselleni hevoset nimeltä Eromuro, Unikea, Salpalinja ja Piskonväli, mutta kun ne ovat jo näiden hevosten suvuissa EVM-niminä...

Tennesseenwalkerit

ori Wonderful World Glow ja tamma No Rules Glow

Nämäkin ovat peräisin sieltä Glowdalen kasvattimyynnistä, josta mainitsin jo hackneyponien yhteydessä.

Terskinhevoset

tamma Muskarina GA ja Muson GA

tamma Volkanojana Yemn

Toistanko jo pahasti itseäni, jos totean, että terskinhevosetkin kaipasivat pientä piristysruisketta uusien sukulinjojen muodossa? Lisäksi ostin Yemenen kasvattimyynnistä myös yhden suvullisen tamman.

Trakehnerit

oriit Anticrates GA, Arturos III GA, Eichenwald GA, Elbestern GA, Obervolte GA, Orden GA, Portico GA, Zanzibar GA

tammat Eletta GA, Gerilynda GA, Heliona GA, Kordelina GA, Noralea GA, Odylee GA, Theodorica GA, Uniqa GA, 

Kun nyt kerran keksimään ruvetaan, niin keksitään sitten. En minä muutakaan selitystä oikein keksi sille, että keksin peräti kuusitoista suvutonta trakehneria: neljä esteoria, neljä kouluoria, neljä estetammaa ja neljä koulutammaa. Nyt ihmiset tilausvarsan pyyntöön, tarjolla on taatusti uusia ja ennennäkemättömiä sukulinjoja!

Ylämaanponit

tamma Marsailidh of Achnaearn ja ori Glencrios of Achnaearn sukuineen

Sama laulu ylämaanponienkin kanssa: uutta verta olisi tarvis, niin keksin sitten uuden suvun.

Rotuesittelyssä australianponi

Tällä kertaa esittelyvuorossa on australianponi, toiselta puolelta maapalloa kotoisin oleva ratsuponirotu.

Historia

Australiassa ei hevosia ollut ennen kuin eurooppalaiset siirtolaiset niitä sinne toivat. Ensimmäiset hevoset tulivat sinne vuonna 1786 ns. ensimmäisen laivaston mukana. Australianponin historian voidaan katsoa alkaneen vasta 1803, jolloin Australiaan tuotiin Indonesiasta timorinponeja. Näitä pidetään alkuperäisen ponikannan kantavanhempina. Myöhempinä vuosina Australiaan tuotiin poneja ja myös hevosia muualta, pääosin kait Isosta-Britanniasta. Tuontiponien joukossa oli paljon kaikenlaista: exmoorinponeja, hackneyponeja, shetlanninponeja, connemaroja ja niin edelleen. Tuontihevosista mainitaan erityisesti arabianhevoset ja englantilaiset täysiveriset.

Australianponi mitä oletettavammin syntyi samasta tarpeesta kuin muutkin ratsuponit: haluttiin saada urheilullinen, kevyt ja kaunispiirteinen ratsuponi lapsille. Reseptikin oli sama: risteytetään alkuperäisponeja kevyisiin hevosrotuihin, juurikin niihin arabialaisiin ja täysiverisiin. Jo 1920-luvulla alkoi australianponikanta olla jossain määrin vakiintunutta. Vuonna 1931 perustettiin ponikantakirja, joka kantakirjasi kolmea ponia: shetlanninponeja, hackneyponeja ja sitten kaikkia muita, jotka jäivät korkeudeltaan alle 142 sentin. Tämä kolmas kantakirja oli se, josta nykyiset australianponit polveutuvat.

Kantakirja ei ole ollut täysin suljettu koko tätä aikaa. Arabiristeytykset sallittiin jonkin aikaa 40-luvulla ja 60-luvulta lähtien australianponeiksi on voitu rekisteröidä myös welsh A/B-sektion ja rekisteröidyn australianponin jälkeläinen.

Rakenne

Australianponin tarkoitus on olla laadukas ratsuponi ja rotumääritelmä tähtää nimenomaan siihen. Tämä rakennekuvaus on oma käännökseni ja osittain myös oma tulkintani rotuyhdistyksen määritelmästä eikä siis varsinaisesti virallinen.

• Yleiskuvaltaan laadukas, näyttävä ja ponimainen. Welsh-leima on yleensä melko selvä.
• Korkeus ei saa ylittää 142 senttiä (14 hh).
• Pää on yleiskuvaltaan jalo ja laadukas.
• Silmät ovat suuret ja tummat.
• Sieraimet ovat suuret.
• Korvat ovat pienet ja pystyt.
• Kaulanliittymä on hyvämuotoinen ja avoin.
• Kaula on lievästi kaareva ja pitkä, se ei saa olla raskas.
• Lavat ovat pitkät ja loivat, eivät saa olla raskaat.
• Rintakehä ei saa olla liian leveä, muttei myöskään liian kapea.
• Säkä on erottuva.
• Runko on syvä.
• Selkä ja risti ovat vahvat, liittyvät hyvin toisiinsa.
• Takaosa on pyöreämuotoinen, sopusuhtainen ja vahva.
• Häntä on kiinnittynyt korkealle.
• Jalat ovat vahvat mutteivät karkeatekoiset.
• Nivelet ovat hyvämuotoiset.
• Sääriluut ovat lyhyet ja suorat.
• Vuohiset ovat kohtuullisessa kulmassa ja sopivan pituiset.
• Kaviot ovat vahvat ja hyvämuotoiset.
• Nivelet taipuvat liikkeissä hyvin, mutta ilman liioittelua. Korkea askellus ei ole toivottua. Askellus on pitkää ja matkaavoittavaa.

Värit

Rotuyhdistys hyväksyy kaikki värit. Käytännössä yleisimmät värit ovat perusvärit ja kimo, joka on ymmärtääkseni varsin yleinen. Yksinkertaisia voikkovärejä (voikko, ruunivoikko, mustanvoikko) esiintyy myös, mutta niiden yleisyydestä en osaa sanoa mitään. Sen sijaan tuplavoikkojen status on vähän kyseenalainen, koska toisaalla rotumääritelmässä mainitaan tummat silmät ja tuplavoikoillahan silmät ovat siniset...

Welsh-risteytyksiltä on mahdollista tulla päistärikköä ja teoriassa myös hopea- ja hallakkovärejä, mutta nämä kaksi viimeistä ovat kovin harvinaisia welsheilläkin. Welsheillä olisi tarjolla myös sabino (SB1), suomenkirjavuus (SW1) ja W20. Näistä tuo suomenkirjavuus on myös vähän kyseenalainen, koska se voi aiheuttaa herasilmiä. Muiden kirjavuuskuvioiden esiintymisestä en tiedä, en muista itse koskaan törmänneeni esimerkiksi tobianokirjavaan australianponiin, mutta sehän ei tarkoita sinänsä mitään. En minä ole kaikkia maailman australianponeja nähnyt. 

Jalostus

Kuten mainitsin historia-osiossa, APSB (Australian Pony Stud Book Society) hyväksyy australianponirekisteriin sellaiset ponit, joiden toinen vanhempi on welsh A tai B ja toinen rekisteröity australianponi. Australianponi-vanhempi ei saa olla ainakaan ensimmäisen polven welsh-risteytys.

Joissain lähteissä vilahtelee kuitenkin myös termi "Traditional Australian Pony", joka luokitellaan harvinaiseksi ja jopa katoamisvaarassa olevaksi. Tässä Traditional Australian Ponyssa saa olla vierasta verta (ts. welshiä) alle 20 % eli käytännössä 3. sukupolvessa saa olla yksi puhdas welsh. Mieluiten vierasta verta ei saisi olla yhtään.

Tässä kohdin ei passaa antaa erilaisten rotunimikkeiden sekoittaa itseään, sillä Australiasta löytyy rekisterit myös sellaisille nimikkeille kuin Australian Riding Pony, APSB Riding Pony, Australian Saddle Pony, Australian Sports Pony, Waler Pony ja tiedä vielä mitä kaikkea muita. Osa näistä on ymmärtääkseni eurooppalaistyyppisiä ratsuponirekistereitä, jotkin rekisteröivät ehkä kaikkea mikä on alle ponimitan. Australianponi on kuitenkin oma rotunsa, huolimatta sallituista welsh-risteytyksistä.

Australianponit virtuaalimaailmassa

Australianponi on harvinainen näky virtuaalimaailmassa ja ollut sitä aina. Kasvattajia on ollut aina vähänlaisesti enkä tiedä valehtelenko kovin pahasti, jos sanon että ehkä ainoa vähänkään vakavammin otettava kasvattaja oli Christa W:n Jindabyne. Se kasvatti parisenkymmentä australianponivarsaa vuosikymmen sitten. Ja voi tietysti sanoa, että Ionic on toinen merkittävä kasvattaja reilulla 30 kasvatilla toistaiseksi.

Muitakin kasvattajia on kyllä ollut, mutta osaan nimetä ainoastaan pienen Rivendellin ja senkin vain siksi, että sen raunioilta meille ostettiin pari kasvattia. Knoxdalestakin on yksi kasvatti tullut ja sitten olen nähnyt australianponeja satunnaisesti vähän siellä ja täällä. Ja onneksi ovat nämä tuoreemmat suurtallit, kuten Namyshill, Halluharja, Lavender Fields, Kaukovalta ja Anarchie, joista aussiponeja löytyy.

Minun tietääkseni virtuaalimaailman jalostustavoissa ei olla toistaiseksi lähdetty lainkaan risteytyslinjalle, vaan australianponeja on jalostettu ts. traditional-mallilla: vain puhdasrotuisia poneja yhdistellään.

Lähteet

• Australian Pony Stod Book Society Inc: PART 2: Regulations of the Australian Pony Stud Book Society
• Australian Pony Stod Book Society Inc: Pure bred Australian Pony
• Rare breeds trust of Australia: Traditional Australian Pony
• Wikipedia: Australian Pony

Ponirotujen säkäkorkeudet

 Eri ponirodut ovat yleensä niitä, joilla on tiukimmat säkäkorkeusrajoitukset. Toisinaan väärä korkeus voi olla este jopa kantakirjaamiselle ja jalostuskäytölle. Niinpä VSN-tuomarina joudun toisinaan syynäämään myös korkeuksia, sillä rotumääritelmän vastaisuus on yksi hylkäysperuste.

© 995645/Pixabay

Kokosinkin tähän nyt jonkinlaista kokoelmaa eri ponirotujen ja vastaavien säkäkorkeusrajoituksista. Olen käyttänyt lähteinä seuraavia, lueteltu tärkeysjärjestyksessä:

1. Suomalainen rotuyhdistys
2. Kotimaan rotuyhdistys
3. Muun maan rotuyhdistys
4. Epäviralliset lähteet (erilaiset esittelysivut, Wikipedia yms.)

Joitain numeroarvoja on pyöristetty.

Amerikanminiatyyrihevonen: max. 96,52 cm (2)

Amerikanponi: 116,84 - 142,24 cm (2)

Amerikanshetlanninponi, modern ja modern pleasure: max. 116,84 cm (2)

Amerikanshetlanninponi, classic: max. 116,84 cm (2)

Amerikanshetlanninponi, foundation: max. 106,68 cm (2)

Ariegenponi: ihanne 145-155 cm (4)

Australianponi: max. 142,27 cm (2)

Connemaranponi: 128-148 cm, ylikorkeat tammat pääsevät esikantakirjaan (1)

Dalesponi: ihanne 142-146 cm (2)

Dartmoorinponi: max. 127 cm (2)

Eriskaynponi: 124-138 cm (2), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Exmoorinponi: orien ihanne 119,4 - 129,5 cm, tammojen ihanne 116,8 - 127 cm (2)

Fellponi: max. 142,2 cm (2)

Gotlanninruss: kantakirjattavat ponit 115-130 cm (1)

Hackneyponi: max. 147 cm (3, 4)

Haflinger: vaihtelee eri maissa: n. 145-152 cm, ei saa ylittää 155 cm, alaraja ehkä 137 cm (2, 3, 4)

Huzul: oriit 135-145 cm, tammat 132-143 cm (2), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Kaspianponi: keskimäärin 112-122 cm, yleensä yli 97 cm, ei mielellään yli 127 cm (3)

Kerry Bog Poni: oriit 102-117 cm, tammat 102-112 cm (2), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Konik: 130-140 cm (4), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Lewitzer: 130-148 cm, (4), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Newforestinponi: max. 148 cm (1)

Pohjoisnorjanponi: yleensä 125-145 cm (2)

Shetlanninponi: max. 107 cm (1)

Vuonohevonen: ihanne 135-150 cm, muttei varsinaisesti rajoitettu (2)

Welsh A: max. 121,9 cm (1)

Welsh B: max. 137,2 cm (1)

Welsh C: max. 137,2 cm (1)

Welsh D: min. 137,2 cm (1)

Ylämaanponi: max. 148 cm (2)

Connemaranponien säkäkorkeudet

Näitä eri rotujen säkäkorkeuksia ja niistä tehtyjä tilastoja olen esitellyt blogissa monta kertaa aiemminkin ja tällä kertaa vuorossa on connemaranponi.

Connemaranponin säkäkorkeus tulee reaalimaailmassa olla välillä 128-148 cm. Tätä korkeammat ponit voidaan merkitä kantakirjaluokkaan 2. Teoriassa kai myös tätä matalammat ponit voisivat kuulua samaan kantakirjaluokkaan, mutta käytännössä niitä tuskin on. Minä nimittäin katselin tuossa vähän myös reaalimaailman connemarojen säkäkorkeuksia. Mitään kattavaa tilastoa en lähtenyt Sukupostin säkäkorkeustietojen perusteella tekemään, sillä connemaroja on siellä tuhottomasti. Koostin sieltä kuitenkin jonkinlaista numerodataa, jossa oli otettu huomioon vuonna 1980 ja sen jälkeen syntyneet ponit. Näistä etsin tiettyllä säkäkorkeusvälillä olevia hevosia. 

Oreista selkeästi yli 90 % osuu välille 140-149 cm. 130-139-senttisiä on vain muutama prosentti ja tätä matalampia ei lainkaan. Ylikorkeitakin eli yli 150-senttisiä oli muutama prosentti.

Tammoista noin 77 % osuu myös välille 140-149 cm, mutta 130-139-senttisiä on noin 20 %. Alle 130-senttisiä on joitain, mutta prosenttiosuus jää alle prosenttiin. Tammoistakin löytyy prosentin verran 150-senttisiä tai sitä korkeampia.

Jos oikein ymmärsin, Yhdysvaltojen connemaranponiyhdistys on lähtenyt vähän omille teilleen säkäkorkeuden kanssa. Siellä hyväksyttävät rajat ovat n. 132-152 cm. Tosin sivuilla todetaan, että keskimääräisesti ponit osuvat haarukkaan n. 142-147 cm. Muiden maiden rotuyhdistykset noudattelevat tuota 128-148 cm rajoitusta, joka ilmeisesti on myös emäkantakirjan säkäkorkeusrajoitus.

Tässä on sitten kuvaajan muodossa Ionicin 81 connemaranponia (ponit on tilastoitu ennen kuin lähdin myymään niistä osaa pois):

Orien säkäkorkeudet vaihtelevat välillä 137-147 cm, keskiarvo on 143,69 cm. Tammojen vaihteluväli on 132-146 cm, keskiarvo 140,21 cm.

Sanoisin, että tosi realistissa arvoissa kyllä mennään Ionicissa. Ylikorkeita nyt en ole tavannut muutenkaan harrastaa, voisi tietysti joskus venyttää jostain kasvatista 148-senttinen. Paljon 140 sentin alle ei kannata mennä, nuo muutamat ponit siellä nyt ovat ja se on ihan ok niin.

—S

Newforestinponien säkäkorkeudet

Kävin taannoin läpi Ionicin newforesteja ja samalla kun värkkäsin kasvateille sivuja ja mietin niiden tietoja, mieleen juolahti taas tämä säkäkorkeusasia. Minkä korkuisia Ionicin nyffit ovat? Entä mites reaalimaailma? Ja poikkeavatko nämä kovin toisistaan?

Monilla poniroduilla säkäkorkeutta on rajoitettu jommastakummasta päästä. Nyffin rotumääritelmä on suhteellisen lepsu: yläraja on 148 senttiä (minulla on jokin hämärä käsitys, että tämä olisi alunperin ollut 147 cm mutta nostettu sentillä joskus 2000-luvun puolella. En vain löydä tästä mitään lähdettä, joten saatan sekoittaa johonkin toiseen rotuun) ja alarajaa ei ole määritelty. Tosin useissa paikoissa todetaan, että harvoin jos koskaan säkäkorkeus jää alle 120 sentin. Brittein saarten poniluokissa newforestit jaetaan kahteen ryhmään korkeuden perusteella. A-ryhmään kuuluvat alle 138-senttiset ja B-ryhmään yli 138-senttiset ponit.

Tietenkin kaikki Ionicin nyffit osuvat näihin rajoihin. Ylikorkeita ei tietysti olekaan ja matalinkin on 126-senttinen. Orien keskisäkäkorkeus on 141,19 cm ja vaihteluväli 135-146 cm. Tammoilla vastaavat lukemat ovat 137,23 cm ja 126-147 cm.

Vertailun vuoksi keräsin tiedot myös Suomessa syntyneistä newforesteista. Lähteenä tässä käytin Sukupostia. Orien tilastoon keräsin vain orien korkeudet, en ruunien ja jätin pois ne ponit, joiden säkäkorkeuden yhteyteen oli merkitty "arvio". Suurimman osan tilastosta siis muodostavat kantakirjatut oriit, jotka on ainakin ktk-tilaisuudessa virallisesti mitattu. Hassu sattuma, mutta Ionicissa nf-oreja on 32 kappaletta ja näitä reaalimaailman nf-oreja korkeuksineen siunaantui tilastoon 31 kappaletta. Ja arvaattekos miltä oikeiden orien keskiarvo näyttää? Se on 141,77 senttiä! Vaihteluväli on melkein sama sekin, 134-147 senttiä, että Ionicin oriit ovat kyllä tosi realistisia tässä suhteessa.

Tammoja sen sijaan oli Sukupostissa huomattavasti enemmän ja tilastoon tuli yhteensä 301 tamman korkeudet. Niistäkin aika moni on kantakirjatamma. Tammojen säkäkorkeuden vaihteluväli oli 124-148 senttiä, mutta keskiarvo yllätti: se on 140,56 cm. Ei siis kovinkaan paljon oreja pienempi. Ionicin tammat ovat keskimäärin matalampia.

Piirrustelin näistä myös vähän graafeja, koska insinööri tykkää niistä. Tässä on ensin orien korkeudet, sinisellä Ionicin, punaisella oikeiden orien lukumäärät.

Melko yhteneväistä on. Ionicissa on tuollainen pienempi huippu 137-139 sentin kohdalla ja selkeä 144-145 sentin kohdalla. Oikeilla ponioreilla on kohtuullinen piikki 140-141 kohdilla ja sitten samoin tuolla 145 sentin kohdalla.

Ja tässä on sitten tammojen vastaava. Kannattaa tosiaan huomioida, että reaalitaammojen määrä on kymmenkertainen siihen nähden mitä Ionicissa niitä on. Suoraan käyrien vertailu on siis vaikeata.

Sen verran voidaan kuitenkin päätellä, että Ionicin tammoilla ei ole kovin kummoisia huippuja. Ehkä suurin on 135-136 kohdilla, niitä molempia on 4 kappaletta. Neljä kappaletta on myös 144-senttisiä tammoja. Oikeilla tammoilla sen sijaan korostuu selkeästi 141-143 cm, niitä on kaikkein eniten.

Minkälaisia johtopäätelmiä tästä sitten voisi tehdä? No, en tiedä, muuta kuin että jatkaa samalla tavalla, varsinkin orien suhteen. Se, että Ionicin tammat ovat keskimäärin pienempiä kuin oikeat, ei minusta ole mikään hillitön ongelma. Minä en oikeasti mieti näitä tilastoja siinä vaiheessa kun päätän yksittäisen ponin säkäkorkeuden. Siihen vaikuttavat ennen kaikkea vanhemmat, mutta olen yrittänyt välillä ajatella niiden asettamien "rajojen" ulkopuolelta ja välillä tehdä vähän pienikokoisempia, välillä suurikokoisempia jälkeläisiä.

—S

Joulukalenteri 11: amerikanshetlanninponin rotuesittely

Amerikanshetlanninponi on ainakin minun ymmärtääkseni melkoisen tuntematon virtuaalimaailmassa. Nimestään huolimatta sillä ei ole enää juurikaan mitään tekemistä alkuperäisen shetlanninponin kanssa, paitsi että se on myös aika pienikokoinen ja polveutuu osittain alkuperäisestä. Amerikkalainen versio on näyttävä ja kevytrakenteinen show-poni.

Historia hyvin lyhyesti

Ensimmäiset shetlanninponit vietiin Britanniasta Yhdysvaltoihin 1885 ja jo vuonna 1888 perustettiin American Shetland Pony Club (ASPC). Shetlanninponeihin risteytettiin Atlantin takana kaikenlaista, mainitaan ainakin welshit, arabit ja hackneyponit. Tavoite oli alkuperäistä shettistä huomattavasti jalompi ja hieman suurempi näyttävä valjakkoponi.

Rekisteri ja sen rodut

Mainittu ASPC ylläpitää 5 eri rekisteriä:

• Amerikanshetlanninponin rekisteri
• Amerikanminiatyyrihevosen rekisteri (AMHR)
• American Show Pony Registry (ASPR)
• National Sport Performance Pony Registry (NSPPR)
• American Shetland Pony International Registry (ASPIR)

Tässä postauksessa keskityn ainoastaan amerikanshetlanninponiin.

Tyypit

Amerikanshettis jakautuu neljään eri tyyppiin:

• Modern
• Modern Pleasure
• Classic
• Foundation

Modern

Modern on tyylikäs, kevytrakenteinen poni. Se muistuttaa minusta hackneyponia tai pienikokoista, ponileimaista saddlebrediä tai National Show Horsea. Sen liikkeet ovat erittäin näyttävät ja se on tyypeistä kevein ja jaloin, voisi sanoa jopa extreme. Kuitenkaan se ei saa olla liian hento ja siro, vinttikoiramainen. ASPC:n kilpailuissa Modernille on kaksi kokoluokkaa, alle 43-tuumaiset (alle 109,22 cm) ja 43-46 -tuumaiset (109,22 - 116,84 cm).

Modern Pleasure

Modern Pleasure on samanlainen kuin Modern, mutta sen liikkeet eivät ole yhtä näyttävät. Esitettäessä sen häntä on luonnollinen (Modern esitettäneen keinotekoisesti kohotetulla hännällä), muuten se jakautuu samoihin kokoluokkiin kuin Modern.

Classic

Classicilla on Modernista eroava rakennestandardi. Se on hieman vankkarakenteisempi kuin Modern, silti kuitenkin jalo poni eikä koskaan karkeatekoinen. Sen liikkeet eivät ole yhtä näyttävät kuin Modernilla. Classicilla on 2 kokoluokkaa, Over Division (42-46 tuumaa, 106,68 - 116,84 cm) ja Under Division (alle 42 tuumaa, 106,68 cm).

Foundation

Foundationilla ei ole varsinaisesti omaa rakennestandardiaan kuten Modernilla ja Classicilla. Se on matalampi, tukevampi, lyhytkaulaisempi ja -jalkaisempi kuin Classic. Tavoitteena on säilyttää samanlainen tyyppi kuin mitä se oli 50-luvulla. Näiden tulee aina olla alle 42 tuumaa (106,68 cm) ja ne esitetään luonnollisina ilman keinotekoisia apuvälineitä tai muokkauksia.

Rotumääritelmät

Sanottakoon nyt heti, etten lähde tähän kirjoittamaan auki kumpaakaan rotumääritelmää (Modern, Classic), sillä ne ovat hyvin pikkutarkat. Kumpikin kattaa likimain 4 sivua tekstiä! Lyhyesti molempia tyyppejä voisi kuvata näin:

• Yleisesti ottaen tyylikäs, kaunis, sopusuhtainen ja kevytrakenteinen poni, joka ei kuitenkaan ole liian hento.
• Pää on jalomuotoinen ja kuiva, silmät ja sieraimet suuret, korvat pienet ja sirot. Profiili on suora tai kovera.
• Kaula on pitkä, siro ja kaareva, Classicilla ei kuitenkaan saa olla liian pitkä. Päänliittymä on avoin ja taipuisa. Oreilla saa olla hieman orikaulaa.
• Lapa 45 asteen kulmassa, säkä selkeä, muttei liioiteltu ja sen tulee liittyä kauniisti sekä kaulaan että runkoon. 
• Runko on syvä ja kohtuullisen leveä, kylkiluut ovat kaareutuneet hyvin ja edes Modern ei saa olla liian hentorunkoinen. Selkä on lyhyt ja tasainen, lanne on myös lyhyt.
• Takaosa on melko tasainen, mutta se ei saisi olla kuitenkaan ihan "viivottimella vedetty". Hännänkiinnitys on korkealla.
• Etujalat ovat sijoittuneet eteen.
• Jalat ovat yleisesti ottaen sirot, mutta hyväasentoiset ja lihaksikkaat.
• Väreistä kaikki sallitaan paitsi tiikerinkirjava. Erikseen on mainittu, ettei silmien värin saa antaa vaikuttaa negatiivisesti arviointiin. Todennäköisesti aika monipuolisesti värejä esiintyykin, ainakin samat kuin alkuperäisellä shetlanninponilla (mushroom on kysymysmerkki), niiden lisäksi hopeavärit saattaisivat olla mahdollisia.

– S

Joulukalenteri 3: uusia tulokkaita, ponit

Kesän ja syksyn mittaan meille on tullut melkoinen määrä kaikenlaista uutta. Niinpä jaan näitä esittelyjä useampaan osaan, sillä muuten tästä yhdestä tulisi melkoinen romaani. Ensimmäisenä esittelen uusimmat ponitulokkaat.

Australianponit

Australianponista on tulossa tätä menoa vähintään keskikokoinen rotu, sillä keksin taannoin 2 kaksipolvista ponia sukuineen. Ne ovat tamma Binnabinna Dalmana ja ori Binnabinna Ilex. Nämä ovat siis eri suvuista ja jossain vaiheessa näistä kahdesta tulee syntymään varsa, joka ei ole sukua yhdellekään toiselle australianponille.

Connemaranponit

Kun kävin taannoin läpi connemaroja ja totesin, kuten niin usein muulloinkin, että siellä tarvitaan uutta verta, kun alkavat ponit olla liiaksi sukua keskenään. Connemaroja voisi tietenkin ostaa, mutta jotenkin tuntui siltä että tällä kertaa itsekeksityt ponit olisivat hyvä idea. Ehkä ne avittavat muitakin kasvattajia jossain vaiheessa. Niin meille tuli Gemslannon Bec Mac Dé sukuineen eli kolmipolvinen ori, joka ei ole minkäänlaista sukua yhdellekään jo olemassaolevalle connemaralle!

Exmoorinponit

Exmooreja ei niinkään helposti saa ostettua, joten keksin kaksi kaksipolvista ponia vanhempineen ja isovanhempineen: ori Madwort of Greenglow ja tamma Jessie of Lamarc. Näistä kahdesta teetän joskus varsan, mutta toistaiseksi olen yhdistänyt niitä vanhoihin poneihini.

Fellponit

Jos joku sanoo minun viettäneen nyt syksyllä poniviikkoja, niin osuu kyllä oikeaan. Fellienkin laumaan tuli kaksi kaksipolvista ponia sukuineen, ori Pebblethorne Meteor ja tamma Fuesways Bonnie Girl. 

Hackneyponit

Niin, niistä poniviikoista mainitsin... Hackneyponien laumaan tuli keksittyjä poneja, mutta onnistuin muutaman ostamaankin, kun tuli vastaan. Nimittäin Chaon omistamassa Vermontissa on kaikenlaisten valjakkohevosten seassa myös pikku-hakkeja! Itse asiassa Chaon eri talleilta tuli melkoinen määrä kaikenlaista uutta, sovituista astutuksista nyt puhumattakaan, esittelen ne kukin vuorollaan. 

Ne ostoponit ovat orit San Andreas Verm (2p) ja Serpento Verm (1p) sekä tamma Hexacoral Verm (1p). Erityisesti tuon kaksipolvisen tilausvarsan saaminen tuntuu melkoiselta lottovoitolta. Näiden kanssa en ole vielä aloittanut kilpailemista, koska ne ovat syntyneet syyskuussa ja vaikka meillä ei ikääntymiseen niin kovasti panostetakaan, niin silti jotenkin tuntuu että ovat liian pieniä vielä.

Tuontiponeja on 4 kappaletta, 2 oria ja 2 tammaa, kaikki suvuttomia. Oriit ovat Hurstwing's My Bad ja Wainford Reckless Royal ja tammat Heartside's Uptown Miss ja Wainford Whizzy Dee. Nämä ovat jo ihan sitten aikuisia, joten niillä olen kilpaillut jo jonkin verran. Kilpailutan hackneyponejani pääasiassa ARJ:n ajoluokissa, mutta osaa myös joissakin eri saddleseat-divisioonien ajoluokissa.

– S

Ionicin pikkurotuja, osa 3

Ja jatkoa seuraa pienten rotujen tilanteen esittelyyn.

---

Hollanninpuoliveriset, hannoverinhevoset ja brandenburginhevoset
Ionicin hollanninpuoliveriset
Ionicin hannoverinhevoset
Ionicin brandenburginhevoset

Nämä kolme hevosmäärältään suorastaan minimaalista puoliverirotua ovat tarkoitettu ainoastaan FWB:n jalostukseen. Joitain satunnaisia yksilöitä näistäkin roduista vuosien mittaan on syntynyt, mutta en edes pyri mitenkään erikoisesti näitä kasvattamaan, edes sitä vähää kuin esimerkiksi westfaleneita, SWB:itä tai ranskanpuoliverisiä. Hannoverin ja KWPN:n kohdalla syy ehkä on se, että nämä ovat (ainakin olleet, en ole ihan varma nykytilanteesta) suhteellisen yleisiä muilla talleilla, toisin kuin nuo edellä listatut. Mutta FWB-jalostuksessa nämä ovat hyvin arvokkaita ja olenkin ostokannalla aina kun näköpiiriin sattuu sopivia yksilöitä osumaan eteen. Sama toki pätee kyllä muihinkin puoliverisiin, ei sillä.

---

Hackneyponit
Ionicin hackneyponit

Hackneyponi on ollut vuosikausia yksi kiusankappale: pieni ja harvinainen rotu sekä meillä että muualla. Siksi siitä ei raaskisi mitenkään luopua, mutta jalostaminenkin on vaikeata.
Historiasta sen verran, että ensimmäiset nykyjalostukseen vaikuttaneet ponit taisivat olla ostotammat Cuddly Fortiana ja Cuddly Serenity, jälkimmäinen tosin ei jättänyt meille Ioniciin jälkeläisiä, sen ainoa varsa myytiin muualle.
Nämä kuitenkaan eivät ole ensimmäiset hackneyponit ikinä, näitä aikaisempi hankinta oli Bellicosen kasvattama ori Eamon COS, joka ei vaikuttanut jalostuksessa lainkaan. Onneksi sentäs ori, sen asian voi korjata vielä jälkikäteen ja aionkin sen tehdä!

Noiden tammojen lisäksi alkuaikojen poneihin lukeutui tuontiori Ainsley of Roebuck, mutta itse asiassa nykyjalostuksen varsinainen kantaponi on tamma Aileen Ion (Ainsley of Roebuck – Cuddly Fortiana). Se on varsonut kolme varsaa vieraista oreista ja jos katsotte millaisia sukuja tämän varsoilla on, niin näette kyllä ettei ole juuri tuijotettu sukujen tasaisuutta. Ei vain voi, mutta ihan hyvin voi käyttää suvutonta oria tammalle, jonka suku menee toiseen polveen.

Hackneyponienkin suhteen yritän olla hereillä ja keräillä itselleni kaikki myyntiin tulevat ponit. Lisäksi tietenkin kyttään jos jollain on poneja, jotka eivät ehkä ole myynnissä, mutta joiden varsoja voisi ostaa tai käyttää oreja meidän tammoille. Viimeisin könttäostos on TK:lta puoli tusinaa ponia, muutama suvuton ja näiden varsoja. Tällä hetkellä sanoisinkin että ponilauma on aikas kiva ja jalostuksen kannalta tilanne ei ole pahin mahdollinen.

---

Gotlanninrussit
Ionicin gotlanninrussit

Russi on vähän hankala rotu, kun on vain muutama pitkäsukuinen poni eikä turhan paljon kuvia. Periaatteessa kauhean kiva rotu kyllä, historia on pitkä virtuaalimaailmassa ja ainakin aikaisemmin russeja on löytynyt muilta harrastajilta paljon. On ollut isoja, pitkäaikaisia kasvattajia, jotka eivät pelkää pitkiä sukuja. En tiedä mikä tilanne on nyt!

Meidän russihistoria alkoi käytännössä ostotamma Niamh Casesta, joka varsoi kaksi varsaa Marinean muinoin omistamasta Coctailsin kasvatista ja yhden sitten Aaron B:stä. Sittemmin on tullut kasvatettua muutama varsa vieraista oreista ja joitain vuosia sitten ostinkin pari pitkäsukuista tammaa. Minä en nyt sitten kuitenkaan tiedä, että mitä noille russeille pitäisi tehdä oikein... Kuvia voisin kyllä ostaa, niin se hätä tulisi hoidettua sillä.

---

Georgian Grandet
Ionicin Georgian Grandet

GG on risteytysrotu, jossa on pääsääntöisesti saddlebrediä ja jotain raskaampaa, meillä friisiläistä, mutta on mahdollista käyttää myös muita kylmäverisiä. Muistaakseni. Meillä on pitäydytty friisiläissukuisissa hevosissa, yhden vieraan isäoriin suvusta löytyy kyllä irlannintyöhevonen, sekin kyllä on rotuna enemmän lämmin- kuin kylmäverityyppinen ja ehdottomasti ratsu.
Meidän GG-kasvatus alkaa oikeastaan vuonna 2010 syntyneestä oriista Irolas Ion, joka oli ensimmäisen polven fri-sdb-risteytys. Siitä jäi kolme varsaa, joko saddlebred- tai friisitammoista kun ei meillä ollut silloin muita Georgian Grandeja. Näistä varsoista pari on jo jättänyt omaa jälkikasvua ja sitten menin ostamaan yhden vieraan hevosen, pitkäsukuisen kuten nämä meidänkin kasvattamat elukat ovat.

GG on vähän vaikea rotu, kun meillä itsellämme on friisiläisiä niin kovin vähän eikä tilanne näytä siltä että niiden määrä huimasti kasvaisi tulevaisuudessa. Suvut ovat pitkiä ja kuvista on todellinen pula. Melkein tekisi mieli luopua näistä kokonaan, mutta kun se on olevinaan niin vaikeata.

---

Friisiläiset
Ionicin friisiläiset

Sopivasti sitten päästäänkin niihin friisiläisiin, joita on tällä hetkellä kokonaiset kolme, tosin Heleentjellä on puskurissa pari varsaa, pitäisi sivuja tehdä.

Friisiläiset tulivat Ioniciin alunperin juurikin risteytyskäyttöä varten. Georgian Grandet, moriesianit ja warlanderit kiinnostelivat tuolloin, jossain määrin myös arabo-friisit ja Friesian Sport Horset, mutta näistä kahdesta ei syntynyt kasvatteja koskaan ellei jotain tilareita ole tehty, en ole nyt ihan varma. Meillä oli aluksi muutama oma tuontihevonen, Marjolein fan Ljippe, Tjeerd fan Ljippe ja mahdollisesti muitakin, mutta niistä ei ole nykyisten hevosten suvuissa enää jälkiä. Käytin myös vieraita hevosia jalostuksessa ja jossain vaiheessa ostin useammankin suvullisen durenilaisen.

Friisiläisten kanssa on onneksi se tilanne, että niitä löytyy muualtakin, vaikka isot kasvattajat taitavat olla vähän vähissä. Muutama astutus ja tilausvarsa tuli tässä keväällä nyt sovittua kun en raaskinut noista luopuakaan, mutta katsotaan nyt sitten taas jatkossa. Friisiläinenkin olisi hieno rotu, mutta jotenkin se silti ei jaksa iskeä ihan niin paljon kuin pitäisi, joten se on luopumislistalla pidemmällä aikavälillä. Ehkä, kyllä nämä "luopumiset" on nähty Ionicissa...

---

Dutch Harness Horset
Ionicin Dutch Harness Horset

DHH:sta ei ole vielä kerrottavaa, koska Ionicin ihan ensimmäinen rodun edustaja tuli talliin viime viikolla! Ihkauuden, valjakkohevosiin keskittyvän Seven Daysin myyntitopikki upposi hedelmälliseen maaperään, sieltä tuli DHH-tamman lisäksi yksi suvullinen cleveland ja frederiksborg myös, lisäksi myin sinne muutamia frederiksborgeja ja yhden cleveland-varsan. Muutama vuosi sitten olen kirjoittanut DHH:sta rotuesittelyn blogiin ja rotu on kyllä ollut kauan sillä luvattoman pitkällä "tarttis hankkia" -listalla.

---

Dongolat
Ionicin dongolat

Dongola on virtuaalimaailman outolintu, niitä kai on ollut lähinnä vain Zenissä ja sieltä nuo meidänkin otukset ovat peräisin, toinen suvullinen kasvatti, toinen suvuton tuonti. Tänä keväänä näistä kahdesta onkin syntynyt ensimmäinen Ion-dongola ikinä. Poikkeuksellisesti näillä on piirroskuvat, muilta harrastajilta saadut, kiitos siitä heille. Blogissa on esitelty myös dongola silloin kun se tuli ns. ajankohtaiseksi. Se, että mitä hittoa minä teen kahdella dongolalla, ei ole vielä varsinaisesti kirkastunut itsellenikään.

---

Dartmoorinponit
Ionicin dartmoorinponit

Dartmoorinponi on myös aivan uusi tulokas meillä, joten tarinaa ei ole vielä kirjoitettavaksi asti. Meidän ainokainen tamma on mainittu viimeisimmässä uusia tulokkaita listaavassa postauksessa. Toteanpahan vain, että jo oli korkea aika saada dartmoorikin talliin, sekin kuuluu näihin rotuihin, joita olen pitkään haikaillut.

---

Cleveland Hunterit
Ionicin Cleveland Hunterit

Näillehän vastikään kirjoittelin "rotumääritelmän". Muutama vanha, pitkäsukuinen hevonen löytyy ja kasvattilistalla on jokunen varsa odottelemassa sivujaan. Ajattelin jatkaa vähän tällä mallilla, kasvattaa pienesti ja silloin kun sattuu huvittamaan. Molempia kantarotujahan löytyy, joten jos ei tallista löydy jollekin hevoselle sopivaa oman rodun edustajaa yhdistettäväksi, käytän jotakin sopivaa kantarodun hevosta. Kuvien kanssa voisin olla vähän vähemmän nirso kyllä.

---

Campolinot
Ionicin campolinot

En ole vieläkään ihan varma, että mikä aivopieru aikoinaan oli se, että piti näitäkin saada! Taitavat edelleen olla virtuaalimaailman ainoat rotuaan, en ole tainnut muualla niitä juuri nähdä, paitsi tietenkin aikoinaan meiltä Ramya Ranchille lähteneen orivarsan. Se on mielenkiintoisen näköinen rotu kyllä ja kuvia on kohtalainen varasto, joten ihan heti en ole tästä kyllä luopumassa. Pitäisi keksiä muutama hevonen lisää taas.

---

Australianponit
Ionicin australianponit

Ensimmäinen australianponi ikinä taisi olla tuo Elegy JDB, Jindabynen kasvatti mutta sen jälkeen on tullut muutama ostoponikin ja totta kai myös suvuttomia tuonteja. Itse asiassa olen jopa yllättynyt siitä, että noinkin monta suvullista ponia minulle on myyty! Ihmisillä siis on australianponeja! En kyllä tiedä nykytilanteesta, ehkä niitä jostain nurkasta löytyy edelleen. Itse ajattelin jatkaa näiden jalostusta, yritän pitää sen aika pienimuotoisena, katsotaan miten kauan se päätös pitää.

---

Australianhevoset
Ionicin australianhevoset

Crampton aloitti vuonna 2015 australianhevosten kasvatuksen, Jindabyne oli tainnut kasvattaa niitä jo aiemmin australianponien lisäksi. Cramptonin puuhista innostuneena hankin itsekin ensin tamman sieltä, sitten oriin ja 2017 syntyi ensimmäinen Ionicin kasvattama australianhevonen. Kauhean kiva rotu (sanon näin kaikista, mutta kun ne on), mutta tulevaisuus vähän huolettaa, sillä Crampton on ollut viime vuonna vain hädin tuskin aktiivinen, ainakin kasvattilistansa perusteella.

---

Arabian Warmbloodit
Ionicin Arabian Warmbloodit

AWB on virtuaalimaailmaan keksitty puoliverityyppi, jonka rotumääritelmä on valitettavasti tainnut kadota netistä, Web Archivesta voi löytyä vielä mutta nyt juuri en pääse tarkistamaan, ilmoittaa huoltokatkosta. Yksinkertaisesti kyseessä kuitenkin on puoliverinen, jossa on jonkinlainen prosentti arabiverta, vissiin kai minimissään 25% tai 12,5%. Periaatteessa AWB menee ihan tavallisesta puoliverisestä, arabi on sallittu aika monessa kantakirjassa siinä missä englantilaiset täysiveriset ja angloarabitkin, mutta käytännössä arabeja käytetään nykyään puoliverijalostuksessa harvoin. Virtuaalimaailma ei ole tästä varsinainen poikkeus, vaikka täällä sitä toki näkee enemmän. AWB kuitenkin keskittyy juuri siihen, että arabia tulee suvussa olla.

Olen pitänyt kovasti AWB:stä rotuna, se on superhelppo kun puoliverisiä ja arabeja on Ionic väärällään ja jos uhkaa loppua, mistä tahansa muualta löytyy lisää. Kuvien kanssa olen vähän nirso, haluan että hevosten ulkonäössä näkyy edes jollain tavoin se arabimaisuus vaikka puoliverinenhän tuo muuten on. Niin tai näin, tulen jatkamaan AWB:n kanssa kyllä, mutta välttämättä siitä ei kauhean isoa rotua koskaan tule.

---

Ara-appaloosat
Ionicin ara-appaloosat

Ara-appaloosaa jalostetaan meillä samalla tavoin kuin pintabiania: vähintään 99% arabia ja tiikerinkirjava väritys. Reaalimaailmassa ara-appaloosalla ei ole oikein jalostusmääritelmää eikä rotumääritelmääkään, ara-appaloosiksi (tai AraAppaloosa tai Araloosa) nimitetään vähän kaikenlaisia arabien ja appaloosien risteytyksiä. Ara-appaloosa tällaisena on varsin kiva ja mielenkiintoinen jalostusprojekti, kunpa vain kuvien kanssa ei olisi niin vaikeata. Arabityyppisistä mutta tiikerinkirjavista hevosista on kovin vähän kuvia saatavilla! Minulla kuitenkin on näiden suhteen jonkinlainen ässä hihassa, katsotaan milloin saan sen pelattua. Mutta ara-appaloosat ovat tulleet jäädäkseen!

Historiasta sanottakoon sen verran, että ara-appaloosa-jalostuksen alkulähde on vuonna 2005 syntynyt tamma Caliber Ion, ensimmäisen polven arabi-appaloosa-risteytys, kuten luonnollista on. Siitä lähtee linja nykypäivään asti ja tällä hetkellä elävissä linjan jälkeläisissä on se 99% arabia. Sitten on pakko mainita, että ostin taannoin Liljelunds Vinter Pärla-nimisen tamman, joka on 74% arabi ja ihan vieraasta suvusta.

---

Appaloosat
Ionicin appaloosat

Appaloosa on harvinaisin näistä kolmesta "western-rodusta" (quarter, paint, appaloosa). Se kuului Ionicin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin, mutta siitä luovuttiin aika nopeasti. Nyt se on tullut takaisin joitain vuosia sitten, kun Pinkistä siirtelin entisiä laukka-appaloosia Ioniciin ratsupuolen jalostukseen. Pinkissä noita vielä on ihan määrissä, joten jalostuspohjaa löytyy kyllä. Yritän pitää silmäni auki appaloosienkin varalta, jos niitä sattuu tulemaan vastaan.

---

Angloarabit
Ionicin angloarabit

Tuntuu jotenkin väärältä ajatella että angloarabi olisi pieni rotu, mutta kyllä se sitä on, tällä hetkellä ainakin. Kymmenkunta hevosta ja suunnilleen kai saman verran sivuttomia varsoja kasvattilistalla.

Angloarabikin kuului niihin alkuperäisiin kasvatusrotuihin, jossain vaiheessa siitäkin yritettiin päästä eroon ja taisimmekin päästä, koska vanhimpia angloarabisukuja ei enää meidän hevosista löydy. Sitten tapahtui... jotain, niinkuin aina ja anglot valuivat takaisin valikoimaan, noin vain, ilman lupaa. Ja mikäs on kasvattaessa niitä kun molempia kantarotuja löytyy sekä meiltä että muualta! Kuvaongelma on jonkinlainen, jo kuutisen vuotta sitten purkauduin tästä aiheesta eikä tilanne ole juuri muuttunut. Sama sen väliä, vaikka sopivia kuvia olisi niukasti, ei angloista olla luopumassa. Niitä käytetään myös anglo-trakehnerien, puoliveristen ja RBSH:iden jalostukseen, mahdollista olisi myös käyttää niitä ratsuponi-jalostuksessa. Ja kyllä: meillä on sotkettu angloarabeihinkin shagyaa arabin sijaan!

---

Andalusianhevoset
Ionicin andalusianhevoset

Andalusianhevonen, tuo hevosmaailman kuninkaallinen! Ai että ne ovat parhaimmillaan niin upeita, ettei mitään rajaa. Ja kuvia riittää ihan kohtalaisesti, onneksi. Tällä hetkellä myös meidän pieni lauma on sukujen suhteen kohtuullisen kivoissa kantimissa, pääasiassa siitä saan kiittää omaa tuontia, mutta muutamia ostohevosiakin on osunut haaviin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että jatkossa pitää keksiä näitä jonkin verran lisää.

–S

Ionicin pikkurotuja, osa 2

Siitä on reilu puolitoista vuotta kun kirjoittelin siihen mennessä käsittelemieni pikkurotujen tilannetta, joten lienee aika katsoa, mitä muille pikkuroduille kuuluu. Noita isompiahan on esitelty täällä blogissa pitkin matkaa, mutta kustakin pienemmästä rodusta ei yhden postauksen vertaa aina irtoa tarinaa.

---

Ratsu- ja risteytysponit
Ionicin ratsu- ja risteytysponit

Nimensä mukaisesti täällä on tosiaan kaikki ratsu- ja risteytysponit, myös welsh part-bred. Enin osa poneista on virtuaalisia ratsuponeja (VRP), joka on meidän ihan ikioma keksintö miltei 15 vuoden takaa (katso lisää: Virtuaalinen ratsuponi VRP), lyhyesti sanottuna ratsuponi laajemmalla jalostuspohjalla. Ei siis varsinaisesti mitään hirmuisen eksoottista, tavalliset ratsuponit menevät yleensä VRP:ksi ihan suorilta. Ainoa mitä vähän erikoisempaa tällä hetkellä on, on muutama shagya-sukuinen VRP eikä sekään oikeastaan ole niin kovin erikoista. Shagya on muutamissa rotujärjestöissä (trakehner, jotkin angloarabi-rekisterit) hyväksytty arabien ohessa jalostukseen.
Ionicissa kasvatettiin tuolloin 2005 alkaen VRP:itä jonkin verran mutta se homma jäi kuitenkin. Pienessä mittakaavassa niitä vielä syntyy, lähinnä silloin kun tulee risteyttämisvimma. Minä saan aina vähän tämmöisiä kohtauksia... No, tällaisena tuo rotu tuleekin pysymään, satunnaisesti kasvatettuna ja pienenä. Jos jonkun tekee mieli ostaa näitä, niin siitä vain.

---

Ranskanpuoliveriset
Ionicin ranskanpuoliveriset

Ranskanpuoliverinen eli ehkä tutummin selle francais on monen muun puoliverirodun tavoin lähinnä tarkoitettu FWB-jalostukseen, mutta pienimuotoista jalostusta on kyllä tästäkin rodusta. Kantahevosia ovat olleet ori Dauphin de Valoy, yksi meidän näyttelytähdistä, pitäisi muistaa kantakirjata se joskus, sekä tammat Utopie du Lanore ja Athénaïs du Lanore, ensinmainittu on jo kuollut, jätti pari sf-varsaa. Sitten on toki ostotamma Haleine DLHS.
Kaikkineen voisi sanoa että kivoja suoritushevosia ja yleisesti ottaen melko vähän nähty rotu virtuaalimaailmassa yleisesti ja FWB-jalostuksessakin jyräävät enemmän saksalaiset kantakirjat. Aion pitää tilanteen tällaisena, pientä puhdasjalostusta ja sitten sekoittelua muihin kantakirjoihin FWB:iden tuottamiseksi.

---

Quarabit
Ionicin quarabit

Quarab on myös sellainen sekoitelmarotu, joita syntyy silloin kun iskee se mainittu risteyttämiskohtaus tai muu mielenhäiriö. Kuten nyt viimeksi, minulla oli yksi quarab-ori, josta piti päästä eroon, niin astutin sillä sitten peräti kolme tammaa. Juuri kuten suunnittelinkin! Nykyiset kolme quarabia ovat siis kaikki samasta isäoriista, eminä näillä on arabitammat.
Quarab olisi sinänsä ihan kiva rotu, ellei sille olisi niin saakutin vaikea löytää kuvia. Lisäksi menin vielä sotkemaan quarterin ohella niihin paintia eli tarjolla olisi sitten kirjavuuttakin. Se ei paranna kuvatilannetta tipan vertaa. Epäilen että quarabeilla ei tule olemaan kovin kummoista tulevaisuutta Ionicissa, mutta sen nyt taas näkee sitten. Saa ostaa.

---

Missourinfoxtrotterit
Ionicin missourinfoxtrotterit

Foxtrotter ei ole enää oikeastaan mikään minirotu meillä, 15 hevosta tällä hetkellä. Niiden historia meillä on pitkä ja täynnä valitusta. Vanhat lukijat muistanevat vielä syyn valitukseen, mutta lyhyesti: muutama suvullinen hevonen, pitkät vanhat suvut ja kaikki hevoset tietenkin sukua keskenään. Ei raaski lopettaa, kun siellä on oikeasti vanhoja sukulinjoja, muinoin lopettaneesta Vista Ridgestä ja Kerpalta ja ties mistä, mutta jalostaakaan ei voi eteenpäin kun kaikki ovat tosiaan siitä samasta sukulinjasta.
Nykyään tilanne ei ole enää näin lohduton. Olen tuonut useampia hevosia, ostanut muutamia aina kun on silmiin osunut joku sopiva ja niin edelleen. Mustangille ja Ravenwoodille suuret kiitokset, että heiltä on löytynyt suvullisiakin hevosia! Ja näiden kanssa ei tuijoteta sukujen tasaisuutta, ei vain voi. Näillä mennään eteenpäin jatkossakin, niin että kannattaa tulla tarjoilemaan meille ostohevosia ja muutenkin tiedottaa virtuaalisista foxtrottereista.

---

Mecklenburginhevoset
Ionicin mecklenburginhevoset

Ionicin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa mecklenburg-tamma Where the Truth Lies taisi tulla meille jostain ostotopikista. En varmaankaan erityisesti kysellyt mecklenburgien perään, luultavasti olin etsimässä puoliverisiä. Ehkä suvuttomia tai ylipäänsä mitä tahansa. Valjakkopuoliverinen tuskin oli erityisesti ostoslistalla, mutta sellainenkin nyt sitten tuli ja Lisa on synnyttänyt peräti kolme varsaa valjakkopainotteisista oreista, 2 FWB:tä ja yhden mecklenburgin.
Mitä näille sitten jatkossa tapahtuu? No, yhden tamman pohjalta on vaikea aloittaa edes pienimuotoista jalostusta eikä mecklenburg ole sellainen rotunimike, jonka ehdoin tahdoin haluaisin tallissa pitää. Nämä tuovat hyvää uutta verta FWB-linjoihin ja näemmä aloittivat meidän valjakkopainotteisten puoliveristen kasvatuksen. Niitä valjakkohevosia vain pitäisi saada lisää, kantakirjalla ei ole niin väliä.

---

Lusitanot
Ionicin lusitanot

Lusitanot ovat pääasiassa lähtöisin yhdestä tuontitammasta, Tequilla do Monteirasista. Miksi sen alkujaan keksin, luoja yksin tietää... No, eihän se siihen jäänyt, tietenkään, se varsoi pari varsaa ja muutamia muitakin ostohevosia tarttui matkaan vuosien varrella. Lusitano on kiva rotu, mutta perin harvinainen virtuaalimaailmassa ja kun kuvatkin menevät yksi yhteen andalusianhevosten kanssa, niin tässä on vähän ongelmia sen päättämisessä, että mikä lusitanojen kohtalo tulee olemaan lopulta. Näitäkin siis saa ostaa.

---

Lipizzanhevoset
Ionicin lipizzanhevoset

Tässä rodussa "pahan alku ja juuri" on tuontitamma 147 Elodia LXXI, joka varmaan keksittiin ihan vain siksi että sattui olemaan kuva tarjolla. No, Elodia varsoi yhden oriin, Maestoso Elodia I:n, jota varten sitten piti keksiä pari suvutonta tammaa, kun ei sitä raaskinnut varsoitta lopettaa. Ja sitten se sama laulu taas: keksin pari lisää, ostin jokusen ja tässä sitä ollaan taas, alle kymmenen hevosta selkeästi, mutta ei se nyt näytä siltä että näistä ihan heti raaskisi hankkiutua eroon. Tilannetta pahensi parin vuoden takainen Wienin-matka, jolloin näin lipizzoja ihan livenä ja ne vähän kolahti. Upeita!

---

Islanninhevoset
Ionicin islanninhevoset

Kuten en foxtrotteriakaan, en miellä issikkaa enää varsinaisesti pieneksi roduksi, vaikka hevosmäärä ei tusinaa enempää olekaan. Issikka on kuitenkin tullut jäädäkseen ja määrä tulee kasvamaan kyllä, ehkä hitaasti mutta joka tapauksessa varmasti.
Issikalla on pitkä historia, ensimmäinen issikka ikinä Ionicissa oli Snotra frá Syndur, syntynyt ja ostettu vuonna 2007. Sillä kisattiin jonkin verran ARJ:ssa mutta ennen kaikkea se varsoi puolen tusinaa varsaa, virtuaalimaailman ensimmäiset frá Jón-issikat. Ne kuitenkin myytiin kaikki, silloin ei into riittänyt oikein jalostaa näitä pidemmälle ja yhden tamman varsojen pohjalta jalostaminen on tuhoon tuomittu idea jo heti lähtöönsä.
Sitten pitää siirtyä vuoteen 2012, jolloin meille tuli kaksi suvullista teigaholtilaista ja siitä se sitten taas lähti. Brellir ja Krafla ovat nykyisen issikkajalostuksen kantahevoset, jos tosin sain ostettua Kerpalta takaisin vanhan kasvattimme Vakri-Skjónin. Sittemmin olen ollut ostokannalla muutenkin, joten hevosten määrä on kasvanut ja suvuissa on sekä pituutta että vaihtelua. Ajattelin jatkaa tällä linjalla eli ostan aina kun osuu sopiva yksilö haaviin, issikka on sen verran yleinen rotu (onhan? ONHAN?!) että niitä löytyy kyllä muiltakin.

Omat ja muiden sukulinjat eri roduilla

Käytän aika usein termejä "oma sukulinja", "puhtaasti ionicilainen", "muualta lähtöisin" ja vastaavia. Tarkoitan näillä sitä, että onko jokin sukulinja lähtöisin meidän itsekeksimistä kantahevosista (ainakin suurimmaksi osaksi) vai onko sukulinja tullut muualta, olenko esimerkiksi ostanut jonkin hevosen tai käyttänyt vierasta oria tammoilleni. Eri rodut ovat tässä suhteessa hyvin erilaisissa tilanteissa, toisissa roduissa ei ole edes oikein olemassa mitään "ionicilaisia linjoja", toisissa roduissa taas omia linjoja on todella paljon ja jalostus makaa pääasiassa niiden varassa. Harvinaisilla, pienillä roduilla tämä yleensä onkin tilanne, mutta toisaalta jos johonkin pieneen rotuun tulee parikin ostohevosta muualta, tilanne keikahtaa äkkiä hyvin toisenlaiseksi.

Sanottakoon nyt kuitenkin se, etten millään tavoin arvota näitä "omia" tai "vieraita" sukulinjoja toisiinsa nähden. Kummatkin ovat arvokkaita, kumpiakin tarvitaan. Omia sukulinjoja tietenkin yritän säilyttää tulevaisuuteen, mutta usein käytännön jalostuksessa ne vierassukuiset hevoset ovat korvaamattoman arvokkaita. Monesti kyllä mainostan jotain myyntihevosia "puhtaasti ionicilaisista linjoista polveutuvana", mutta näen tämän lähinnä siten että siitä voisi olla enemmän iloa muille harrastajille. Ionic on ollut aina vähän laiska myymään hevosiaan ja niinpä moni Ionicin oma sukulinja saattaa hyvinkin olla tuntematon ja aivan uusi linja jollain muulla tallilla. Tietenkin "ionicilainen sukulinja" tarkoittaa käytännössä myös sitä, että hevosten sivut ovat tallessa ja pääosa niistä on myös VRL:n rekisterissä.

Esittelen tässä joidenkin rotujen tilannetta sukulinjojen kannalta.

Arabianhevoset
Arabeilla on tosi paljon meidän itsekeksimiä sukulinjoja, koska Ioniciin on vuosien saatossa keksitty suuret määrät uusia kantahevosia. En oikein tiedä miksi näin on edes tehty, olisihan sitä luullut että arabeja löytyisi muiltakin talleilta myyntiinkin. Jostain syystä ostohevosia vain on meille varsinkin alkuvuosina tullut kovin vähän. Vieraita oreja on käytetty jonkin verran, mutta aika vähäistä sekin on ollut. Ja tällä hetkellä arabien määrä on hurjan suuri, joten muutama ostohevonen ei sinänsä muuta tilannetta, vaikka ovatkin erittäin tarpeellisia jalostuksessa.
Itse asiassa tämän koko postauksen idea lähtikin siitä että tässä juuri viime viikkoina olen vähän käynyt läpi juurikin arabeja ja olosuhteiden pakosta piti etsiä tammoille ulkopuolisia oreja. Niitä onneksi löytyi ihan määrissä ja nyt kesällä syntyy toistakymmentä varsaa, joiden isät ovat kotoisin muualta. Tätä pitää harrastaa enemmänkin!

FWB:t
FWB on myös suuri rotu meillä, ei nyt lukumääräisesti niin suuri kuin arabi, mutta satakunta hevosta kuitenkin. Sen tilanne on hyvin erilainen kuin arabeilla: varsinkin pitkäsukuiset hevoset ovat kokonaan muualta tulleita. Tietenkin meidän FWB:t polveutuvat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta muista pv-roduista, suvuttomia FWB:itä ei meille ole koskaan keksitty ja emme ole tainneet sellaisia ostaakaan kuin yhden tamman, ei ainakaan muistu mieleen muita. Mutta eivät ne muutkaan puoliveriset kovin usein polveudu Ionicin hevosista, ellei nyt puhuta näistä uudemmista, lyhyistä suvuista. Meillehän on keksitty jonkin verran suvuttomia puoliverisiä, lähinnä westfaleneita, ranskanpuoliverisiä ja ruotsinpuoliverisiä, ja vaikka näitäkin kantakirjoja kasvatetaan pienimuotoisesti, ne on tarkoitettu kuitenkin pääasiassa FWB-jalostuksen materiaaliksi.
Yksi esimerkki meille tyypillisestä FWB:stä on Davidoff Ion. Se on pitkäsukuinen, molemmat vanhemmat ovat meidän omia kasvatteja, mutta emänisää lukuunottamatta kaikki toisen polven vanhemmat ovat ostohevosia. Emänisä on angloarabi, joka taas polveutuu suurimmaksi osaksi meidän omista linjoista.

Knabstrupinhevoset
Knabstrup on iso ja vanha rotu ja koska se on kovin harvinainen, sukulinjat ovat hyvin pitkälle meidän omaa keksintöä. Ainahan sitä kulkee silmät auki, mistä vain löytyisi vierassukuisia knabstrupeja ostoon tai käyttöön, mutta he on ollut aika vähäistä verrattuna siihen, miten paljon meillä niitä nykyään on. Osin tilannetta muuttaa tietenkin muiden rotujen risteytyskäyttö.

Tennesseenwalkerit
Isohko rotu tämäkin on ja nykypäivänä melko harvinainen näky virtuaalimaailmassa. Voisi siis kuvitella, että walkerienkin sukulinjat olisivat pääasiassa meidän omia, mutta eipäs ole! Tai on niitä omiakin linjoja, on toki, mutta ne eivät ole niin hallitsevia kuin knabstrupilla ja arabilla. Varsinkin pitkä- eli vanhasukuisilla walkereilla on tosi paljon muiden tallien tuotantoa. Kasvattajanimissä vilahtelee Tijuana, BRN, Belfalas, MD, RDN, ja myös pienempiä ja vähemmän tunnettuja kuten DD, Ayer, Agapito/AGA, DJH, DLK ja VF. Omat tuontihevoset ovat selkeänä vähemmistönä näiden joukossa. Walkereilla on menneisyydessä ollut hyvin aktiivisia kasvattajia, joiden tuotoksia on uinut meidän nykyisten hevosten sukuihin kiitettävän paljon. Harmi ettei tulevaisuus näytä yhtään niin positiiviselta.

Welsh-ponit
Welshit noin kokonaisuudessaan laskettuna ovat myös isohko rotu ja ne polveutuvat aivan täysin ostoponeista, joita onneksi olen ymmärtänyt ostaa riittävästi. Varsinkin cobeja riittää, kiitos Crialltin lopetusmyynnin, jossa "vähän" hamstrasin.

–S

Loput tuomarikommentit 5.5. VSN-näyttelyistä

Sain taannoin vietyä loppuun brittiläisten rotujen VSN-näyttelyt, jotka kylmäveriluokkaa lukuunottamatta tuomaroin itse. Parista luokasta tuomarikommentit onkin jo (welsh C&D, connemara), tässä lopuista luokista sitten lyhyet kommentit.

© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Luokka 3. Welsh A- ja B-sektiot
Pikkuwelshien tuomarointi on aina kivaa kun ne ovat niin nättejä. Mountaineilla rokotan kuitenkin pahasta notkoselästä, jota näkee aina toisinaan. En tiedä onko kyse vain asennosta, toivon niin koska pahimmat notkot ovat olleen sellaisia että mietin miten sellainen poni pystyy liikkumaan edes. B-sektio on tässä suhteessa helpompi, sillä tulee olla hyvä ratsun rakenne (mountainin kohdalla asiasta ei ole mainintaa rotumääritelmässä).

Tässä luokkavoittaja olikin B-sektion tamma. Superkaunis kaikin puolin, tasapainoinen kokonaisuus, ei liian kevyt runko, upea kaula ja kertakaikkiaan moitteeton. Siitä todistaa 42 pistettä.
Seuraavilla sijoilla on useampia mountain-oreja. Kolmanneksi sijoittuneella Rhaith Liverswortilla on päivän parhaat takajalat ja jalat muutenkin, muttei kakkoseksikaan sijoittuneella huonot kintut ole.
Muutenkin luokka oli varsin korkealaatuinen, kun 10. sijan saaneellakin oli vielä 36,5 pistettä. Jotkut luokat voitetaan tuolla pistemäärällä. Ei se kyllä mikään yllätys ole, virtuaalimaailmassa on paljon todella hienoja welsh-kuvia.

Luokka 5. Newforestinponit
Nyddi on yllättävän hankala rotu tuomaroida, koska rotumääritelmä on aika ylimalkainen. Emämaan rotuyhdistys sanoo "of working type with substance" eli käyttöponi, joka ei saa olla liian hento. Sen lisäksi mainitaan vahva takaosa, loivat lavat, syvä mutta kapeahko runko ja hyväasentoiset, vahvat jalat, ja siinäpä se sitten suunnilleen onkin. No, tuosta tyypistä voi päätellä, että hakusessa on hyvä ratsun rakenne, ei liian siro. Itse haluan tähän vielä päälle hyvän ponileiman ja vähintään kohtalaisen sukupuolileiman molemmilta sukupuolilta.

Eniten ehkä rokotin rungosta, monella osallistujalla oli mielestäni hieman heikko se rungon syvyys. Ei pahasti, mutta ylivoimaisesti suurin osa sai rungosta vain 3 tai 3,5 pistettä. Voittaja on tässä kohdin poikkeus, sillä on peräti 5 pistettä rungosta, samoin kuin takaosasta. Kakkoseksi sijoittuneella on sitten tämän luokan ehdottomasti kaunein pää, ainakin pisteiden valossa, oli siellä toki muitakin nättipäisiä poneja. Voittaja taas ei kuulu niihin, mielestäni sen päässä ja kaulassa olisi vähän parantamisen varaa.

Luokka 7. Muut harvinaiset brittiläiset ponit
Tässä luokassa oli pääsääntöisesti fellponeja, mukaan mahtui ainoastaan yksi exmoor ja pari ylämaanponia, joista toinen valikoituikin voittajaksi. Varsin hienoja poneja kaikki, luokka oli tosi tasainen, kun voittajalla on 39,5 pistettä ja viimeiseksi jääneellä 35,5 pistettä.

Voittaneella ylämaanponitammalla on hieno rotuleima eikä siinä muutenkaan paljon huomautettavaa ole. Alle 4 pistettä tuli ainoastaan etuosasta ja takajaloista, pääosin siksi että etuosa jää vähän tuonne palkintonauhan alle piiloon ja takajaloissa on suorahkot kintereet. Vähän samaa voisin sanoa kakkoseksi sijoittuneesta fell-oriista: etuosa ja takajalat jäävät runsaiden jouhien alle sen verran piiloon että pistemäärä jää 3,5 pisteeseen.

Luokka 8. Clevelandinruunikot
Kuten oletettua, tässä luokassa oli tasan se yksi tuttu osallistuja, ori Basingstoke. Ja koska sillä on hieno kuva hienosta hevosesta, se niittää aina sen lähemmäs 40 pistettä. Alle 4 pistettä tuli tällä kertaa takaosasta (pitkä mutta vähän liian laskeva lautanen) ja jaloista (molemmissa vuohiset ovat melko lyhyet ja pystyt, takajalat jäävät vähän hännän alle piiloon).

Luokka 9. Englantilaiset täysiveriset
Olen kirjoittanut taannoin täysiveristen rakennearvostelusta ja siitä että se on jokseenkin haastavaa. Koska rotumääritelmää ei käytännössä ole, haluan itse nähdä näillä tasapainoista rakennetta, ratsumaista tietenkin, mutten tuijota sitä niin paljon kuin puoliverisillä.
Voittaja onkin juuri tällainen, kakkonen ja kolmonenkin jossain määrin. Sen sijaan luokan viimeiseksi ja ilman RCH:ta jäänyt on kovin kehittymättömän oloinen ja selkeän takakorkea. Ei välttämättä mikään vakava vika oikealle täysiveriselle, mutta näin virtuaalimaailmassa se ei kyllä saa armoa minulta.

Luokka 12. Irish Sport Horset, Irish Hunterit, irlanninpuoliveriset
Tässä luokassa lopulta oli 4 Irish Sport Horsea. Niiltä odotan hyvää ratsun rakennetta, en välttämättä kovin jaloa, mutta ei se pahitteeksi ole, ja ennen kaikkea tiettyä tukevuutta, muistona IDH-esivanhemmista. Jalat eivät siis saa olla liian hennot ja rungossakin on oltava syvyyttä. Voittajaksi päätyi hieman epäsuhtainen ori, ei mikään orimaisuuden perikuva ja yleiskuvaa häiritsee korkeajalkaisuus/lyhytselkäisyys, vaikka runko itsessäänhän on ihan hyvä. Lievä notkoselkäisyys tiputtaa pisteet 4,5:een. Sillä on myös hyvät jalat.
Kakkoseksi sijoittui hyvännäköinen tamma, jolla taas on jaloissa vähän sanomista, niin että niiden pisteetä jäävät kolmosiin.

– S

Ionicin connemaranponit

Tässä postauksessa esittelen meidän connemaranponeja ja niiden tilannetta.

© Bob Langrish

Connemara ei ole iso rotu Ionicissa eikä vanhakaan. Poneja on reilu parikymmentä tällä hetkellä ja ensimmäinen kasvatti syntyi vuonna 2012. Tämä ensimmäinen varsa syntyi Kenya HAR:sta, joka on nykyisen connemarajalostuksen kantatamma. Jos historiaa halutaan penkoa, niin Kenya ei varsinaisesti ole kuitenkaan ihkaensimmäinen connu Ionicissa, sitä titteliä (todennäköisesti) pitää hallussaan tuontitamma Dewbury's Jolie, joka kuitenkin varsoi vain yhden VRP-varsan eikä sekään jäänyt meille sukuaan jatkamaan.

No, Kenya varsoi useammankin varsan, joista lähes kaikki jäivät jatkamaan sukuaan Ioniciin. Useimpien isäori on jostain muualta, vain viimeinen varsa on meidän omistamasta oriista, Kenyan seuraksi hankitusta Poniniemen Jarlathista. Myöhemmin olen ostellut lisääkin poneja, mutten mitenkään suuria määriä. Niinpä kun aloin poneja perata läpi tässä taannoin, kävi selväksi että uutta verta tarvitaan kipeästi. Kenyan ja Jarlathin nimet ovat liian monen ponin sukutaulussa, mikä tietenkään ei ole mikään ihme. Kun pienestä lähtee kasvattamaan, tähän tullaan. No, olen minä poneja ostellut aikaisemminkin, joten ihan pelkästään näiden kahden varassa jalostus ei ole ollut.

Tällä hetkellä ponilauman tilanne on ihan mukavalla tolalla, tulin tosiaan ostaneeksi uusia poneja ja astuttaneeksi omia tammoja vierailla oreilla. Connemaranponeja tuntuu olevan jopa yllättävänkin paljon, vaikka vähän pelkäsin muuta. Olen mielessäni jaotellut connemaran aina samaan luokkaan newforestin kanssa: olevinaan yleinen kun on reaalimaailmassa niin tunnettu rotu, Suomestakin löytyy paljon, mutta todellisuudessa on vähän kärsinyt "massarodun" leimasta eikä olekaan niin yleinen kuin voisi kuvitella.

Useimmat meidän poneista ovat kilpailleet SPC-luokissa ainakin jonkin verran, monilla on Supreme Championin titteli jostain lajista. Connemaroista löytyy myös meidän korkeimmilla pisteillä ikinä kantakirjattu poni (tai hevonen, sen puoleen), ori Breezy Belenos. Mietiskelinkin tässä, että jos noille kirjoittelisi luonnetekstejä sun muuta, voisi joillain olla saumaa jopa YLAssa. En tiedä miten YLA suhtautuu SPC-kisoihin, pitänee selvittää.

Yhteenvetona voisin sanoa, että connemara nähtävästi sen verran yleinen, että meidän ponilauma ei kovin suureksi kasva (koska ei tarvitse itse kasvattaa kaikkia jalostusponeja), mutta juuri siksi sen verran helppo rotuna, että se meillä tulee säilymään tulevaisuudessakin. Asiaa parantaa se, että kuvia on helposti saatavilla ja että rotu on päälle päätteeksi hirmuisen nätti.

– S

Hallakkoväritys exmoorinponeilla

Exmoorinponin väritys on tarkkaan määritelty rotumääritelmässä: ruunikko, tummanruunikko/mustanruunikko ja hallakko. Mustat jalat ja jouhet, jauhoturpa ja vaaleata väriä myös kupeilla ja silmien ympärillä, siis tyypilliset pangare-merkit. Kavioista sanotaan vielä erikseen että kavioaines on tummaa. Valkoisia merkkejä sen sijaan ei saa olla.

© suzannemeaker080/Pixabay

Minua on aina mietityttänyt tuo hallakko, koska en muista koskaan nähneeni kuvaa exmoorinponista, joka olisi selkeästi hallakko. Suurin osa poneista on tummia tai keskiruskeita ruunikoita. Pangare-kuvio toki voi vaalentaa yleiskuvaa ponin väristä, varsinkin jos se on levinnyt koko rungon alaosaan ja jalkojen yläosaan, mitä se toisinaan tekee (esimerkki). Se saattaa myös aiheuttaa kellertävää sävyä näille alueille, joka voi olla helposti sekoitettavissa hallakkoon.

Mitä muihin hallakkovärien tunnusmerkkeihin tulee, niin siimoja exmooreilla näkyy kyllä jonkin verran mutta se ei ole muutenkaan mitenkään harvinainen ruunikoilla. Melko usein myös ponin päässä saattaa olla tummempaa väriä, mutta osittain tämä saattaa olla optinen harha joka johtuu vaaleasta turvasta ja vaaleista silmänympäryksistä: muu väri näyttää niiden vierellä tummemmalta. Osa tummista päistä selittyy selkeällä nokikuviolla, joka sekään ei mielestäni ole mitenkään harvinainen näky exmoorinponeilla.

En sen paremmin ole törmännyt exmoor-kuviin, joissa ponilla olisi selkeästi kaksivärinen harja ja häntä hallakon tapaan. Toisinaan näkyy vaaleampaa sävyä varsinkin harjassa, mutta se voi olla ihan vain auringon aiheuttamaa haalistumista. Toki kaikilla hallakoilla ei jouhien kaksivärisyys ole mitenkään selvää. Sen sijaan exmoorinponien jaloissa en ole nähnyt koskaan mitään merkkiä raidallisuudesta, joka on selkeästi hallakkovärin ominaisuus. Ja puhun tässä nyt sellaisista ponikuvista, jotka edes jonkinlaisella varmuudella voidaan olettaa puhtaiksi exmooreiksi. Sen sijaan kaikki ne exmoorit, joita on väitetty hallakoiksi, ovat olleet minun silmiini melko selkeitä ruunikoita tai että ainakin se hallakkous on ihan vain hyvän uskon varassa.

Ei se ole mitenkään tavatonta, että vaaleahkot ruunikot merkitään rekisteriin hallakoina, varsinkin ennen vanhaan kun tietämys väreistä oli mitä oli. Joissain lähteissä väitetään exmooreissa olleen ruunivoikkoakin, mitä sentään en suostu nielemään, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta jos vaaleanruunikko, hallakko ja ruunivoikko menevät suloisesti sekaisin. Ja mistä sen tietää, onhan toki muinoin voinut ollakin ruunivoikkoja. Vanhoista sukutiedoista löytyy merkintöjä myös kimoista exmooreista, vaikka se nykyään ei ole sallittu väri.

Toisaalta ei hallakkogeenin esiintyminen exmoorinponilla olisi mitenkään mahdotonta noin teoriassa. Sehän on vanha alkuperäisrotu, hyvinkin vanha, ehkä Brittein saarten vanhin. Ja Brittein saarten roduilta löytyy hallakkoväritystä, nykyään ainakin ylämaanponeilta ja shetlanninponeilta, mahdollisesti myös kerry bog -poneilta Irlannista. Toki ylämaanponi ja shettis ovat kotoisin aivan toisesta päästä Iso-Britanniaa, Skotlannin pohjoisosista kun taas exmoorinponin kotiseutu on lounaisosassa saarta. En kuitenkaan pitäisi mitenkään mahdottomana, että vuosisatoja sitten erilaisia hallakkovärisiä hevos- ja ponityyppejä olisi ollut laajemminkin levinneenä Iso-Britanniassa.

Muutamasta nettilähteestä kuitenkin putkahti silmille asia, joka saattaisi selittää sen miksi hallakkoa on saattanut exmoorinponeissa esiintyä, mutta nykyään ei ehkä enää: Ancient Exmoor pony colouring in danger, The Exmoor Pony Society votes to discriminate against ponies - bad call. Näiden tekstien sisältö lyhyesti on se, että vaaleasävyisten ponien on ollut vaikea päästä rekisteriin. Jutun taustalla on nähtävästi valkoisten merkkien kielto. Laaja pangare-väritys voi aiheuttaa sen että ponien jaloissa on paljon vaaleata väriä, jota on ehkä vaikea erottaa valkoisesta, vaikka kyseessä ei siis ole varsinainen sukka. Jos tähän lisätään vielä hallakkogeeni, voivat jalat olla tosi vaaleat, kuten tiedämme vaikka vuonohevosista (esimerkki ruunihallakosta). Jospa siis onkin käynyt niin, että vaaleajalkaiset hallakot exmoorit on rajattu pois rekisteristä, koska niitä on pidetty värivirheellisinä (ja sanoohan rotumääritelmäkin "black points"). Tämä on kuitenkin vain ihan omaa arvailuani.

Virtuaalimaailmassa näkee toisinaan hallakoiksi merkittyjä exmoorinponeja, mutta myös näillä kuvassa on melko selkeä ruunikko, ehkä vaaleahko laajalla pangare-kuviolla. Omista poneistani ei hallakoita löydy eikä tule löytymäänkään ennen kuin löydän jotain kouriintuntuvampia todisteita siitä, että reaalimaailman exmooreilla esiintyy hallakkoa. Silti ei minulla ole minkäänlaista aihetta mussuttaa kanssaharrastajille vääränvärisistä poneista, koska hallakko on täysin sallittu väri exmoorilla. Siitä toki voisi sanoa jotakin, että onko värit tunnistettu kuvista oikein, mutta toisaalta sitten taas olen monta kertaa sanonut eri asiayhteyksissä että kaikki hevoset eivät aina ole niitä malliesimerkkejä väristään.

– S

Ionicin exmoorinponit

Kävin taannoin läpi Ionicin exmoorinponeja ja tässä niiden kuulumiset.

© Bob Langrish

Exmoor on varsin pieni rotu, ainakin näin Ionicin mittakaavassa, vajaa 20 ponia. Ensimmäiset (tietääkseni) ponit tulivat vuonna 2009, ne olivat Päivieltä ostetut tuontiponit Diamond Rio ja Applejax. Ne taisivat olla tulosta jostain "myy mulle jotain" -topikista tai sitten jompikumpi meistä tarttui myyntiponeihin muuten vain. Ja eikä siinä, exmoor on kiva rotu. Applejaxin kohtalo noin jalostuksellisesti on vähän heikonlainen, nimittäin kaikki sen varsat myytiin muualle. Diamond sen sijaan jäi elämään ionicilaisiin sukuihin poikansa Donnchad Ionin kautta.

Donnchadin emä on oma tuontiponi, Hayleigh GA, joka onkin meidän kantatamma. Se on jättänyt 5 varsaa eri oreista ja osalla varsoista on jo omia jälkeläisiä. Varsinainen jalostuksen kivijalka siis, mutta ei niin hyvää ettei jotain pahaakin: arvata saattaa että pienessä laumassa Hayleighin nimi on jo vähän turhankin yleinen!

Toinen poni, jonka voisi sanoa olevan jonkinasteinen harminkappale sukutauluissa on nykyään Sîr Angrenin omistama suvuton ori Vivid Appetite. Siitä nimittäin ostettiin meille kaksi varsaa, ori Apetalous of Picar ja tamma Camden of Picar. Molemmat ovat paljon käytettyjä jalostusponeja, jotka sopivat meidän ponien sukuihin oikein hyvin ja niinpä Vivid Appetitea näkee tätä nykyä monien ponien suvuissa. Varsin usein nämä kaksi, Hayleigh GA ja Vivid Appetite, vielä yhdistyvät ja niistä on nyt koitunut kovasti päänvaivaa.

Onneksi olen saanut vuosien mittaan ostettua muitakin exmoorinponeja, vaikka rotu kieltämättä on varsin harvinainen näky virtuaalimaailmassa. Itse sen sijaan en ole kovinkaan paljon tuonut poneja, Hayleighin lisäksi ainoastaan pari oria. Nyt kun seuraavan kerran alan puljata exmoorien kanssa, on pakko keksiä uusia nimiä ja mieluummin enemmän kuin vähemmän. Sitä ennen kannattaa muiden tarjota omia exmoorejaan ostettavaksi tai jalostukseen.

– S