Joulukalenteri 22: Gin Ahaltekin kuulumiset

Ionicista on jauhettu taas vuoden mittaan paljonkin, mutta Gin Ahaltek on jäänyt aina vähän syrjään. Ja tämähän ei ole mikään uusi tilanne! Mietin joskus, että oliko se alunperinkin virhe tehdä ahaltekeille oma tallinsa, mutta sitten taas: kyllä ne virtuaalihevoset siellä pysyvät eivätkä pahemmin tiettävästi edes kärsi, jos muistan ne kerran vuodessa. Se onkin tämän harrastuksen paras puoli.

Tästä huolimatta GA:n tilanne on parantunut kyllä, sillä olen tehnyt kasvateille aika paljon sivuja tänä vuonna ja tälle vuodelle on suunniteltu myös kymmenittäin uusiakin varsoja. Näiden varsojen vanhemmat ovat sieltä vanhimmasta päästä, pahimmillaan vuonna 2009 syntyneitä. Joo, mikä VHKR... 

Joillekin tammoille on pitänyt käyttää ammoin kuolleiden orien pakastetta, koska nykylaumasta ei löytynyt sopivaa oria. Tämä koskee erityisesti suhteellisen lyhytsukuisia hevosia, koska niitä on aika vähän. Nyt olen korjaamassa sitäkin asiaa. Muutaman viime vuoden aikana olen ostanut joitain lyhytsukuisia hevosia ja tänä vuonna niistä syntyy yli 20 varsaa. Pitäisi vain saada sivuja tehtyä, että voisin käyttää niitä jalostuksessakin.

Satunnaiset vieraat hevoset olisivat kyllä tosi arvokkaita jalostuksessa muutenkin. Olen yrittänyt aina vähän vilkuilla, että keltä löytyisi jotakin ja välillä löytyykin. Tietysti tosi monella pitkäsukuisella hevosella on Gin-hevosia suvussa, ei sille vain mahda mitään ja sen kanssa on elettävä, kun kerran on iso, vanha ja tuottelias talli.

Kisakuume on iskenyt vähän tekkepuolellakin, sillä useampia kymmeniä löytyy porrastettujen kisalistoilta. Hidastahan se muiden kuin ARJ:n kisaaminen minulla on, mutta roikkukoon siellä nyt. Useampi hevonen on käynyt myös matkaratsastuskisoissa ja pitäisi todella saada tuota matkaratsastuspuolta potkittua eteenpäin ja aktiivisemmaksi. Ehkä niitä muitakin kisaajia ja kisajärjestäjiä löytyisi sitten.

Ja loppuun on pakko esitellä yksi tuoreimpia ostoksia (no, tuore ja tuore, viime vuonna hankittu) tamma Adeja 'B, joka on super-kaunis tamma ja ensimmäinen piirroskuvallinen ahaltek ehkä ikinä tai ainakin pitkään aikaan. Kiitokset vain ex-omistajalle kuvasta, sillä kuten näkyy, niin ei ole minun tekosiani tuo kuva. Tähän perään jätän pienen cliffhangerin, että Adeja ei tule ikuisesti olemaan ainoa piirroskuvallinen tekke, sillä yksi toinen kuva on tilauksessa myös, mutta vähän spesiaalimpaan käyttöön. Ei siitä vielä sen enempää.

Tekkepuolen kuulumisia

Roikuttuaan useampia vuosia likimain unohduksissa, Gin Ahaltek on nousemassa takaisin jaloilleen! Sen on voinut jo huomata, jos on ollut tarkka: alkukesästähän järjestin suuren tekkemyynnin, jossa tarjottiin ostettavaksi suuri määrä vanhoja Gin-tekkejä. Osa myymättä jääneistä meni Alegreen, mutta suurin osa kuopattiin ilman sen kummempia seremonioita. Sen jälkeen olenkin ollut ostokannalla, haaviin on tarttunut pari daffilaista oria likipitäen täysin vieraista suvuista. Lisäksi Gin Ahaltekia on päivitetty, hevoset ovat saaneet uusia kuvia ja vanhat kasvatit sivuja. Sain taannoin tehtyä lopulta omat sivut kaikille vuonna 2012 syntyneille kasvateille. Tämä kertonee vähän siitä, miten kauan ja pahasti talli on ollut heitteillä.

Joukkotuhonta toteutettiin orien kohdalla orilinjojen ja tammojen kohdalla tammalinjojen perusteella. Kustakin ori- ja tammalinjasta jätettiin henkiin yksi jatkaja jokaiselle linjalle, joka kantahevosesta lähti yhden tai kahden ensimmäisen sukupolven aikana. Toki katsoin aina myös muutakin sukua, jos siellä oli harvinaisempia nimiä, jätin hevosen henkiin. En ole vielä alkanut suunnitella uusia yhdistelmiä, joten en tiedä miten hyvin tai huonosti tämä metodi toimii. Orien kohdalla toki ei ole ongelmaa, aina voi käyttää kuolleiden orien pakastetta. Tammojen kohdalla tilanne on toki haastavampi ja tammoja jätinkin henkiin hieman hövelimmin.

Nyt on kuitenkin helpompi lähteä miettimään uusia kasvatteja ja yhdistelmiä, koska hevosten määrä on järkevämmällä tasolla. Ja sitä aionkin tehdä seuraavaksi! Aloitan vuonna 2009 syntyneistä hevosista, joiden olisi mitä kiireimmin päästävä jo bittitaivaaseen. Enkä aio lopettaa hevosten ostamista tähän, vaikka vanha kanta onkin laaja, ei se ole niin laaja etteikö ongelmia tulisi. Aion myös käyttää rohkeammin vieraita oreja omilla tammoillani ja hyödyntää pakastesperman käyttöä vanhoista, ammoin kuolleista oreista, ainakin jos löytyy jotain helmiä suvultaan.

Ahaltekeillä tuntuu tällä hetkellä menevän kohtuullisen hyvin virtuaalimaailmassa. Monta vanhaa kasvattajaa on edelleen hengissä, vaikka eivät välttämättä ole erityisen aktiivisia. Lisäksi Didi on vastikään perustanut uuden tallin, Daff Akhal-Tekesin ja hän on jaksanut kiitettävästi pitää rodun asioita tapetilla ht.netissä. Siinä on ollut helppo vanhojen kantojenkin kaivautua esiin ja esittelemään tekkejään.

–S

Meidän hevosten mukaan nimetyt LJ-preppilähdöt, osa 3

Laukkapuolella järjestetään joka CAS-vuoden lopulla kaikille ryhmille arvokilpailut, joihin voivat osallistua vain ne hevoset, jotka ovat saaneet osallistumisoikeuden sijoittumalla vuoden aikana järjestetyissä preppilähdöissä. Preppilähdöt jo itsessään ovat arvokilpailuita ja sinänsä arvokkaita. Osa preppilähdöistä on nimetty reaalimaailman esimerkin mukaan, mutta osa lähdöistä on saanut nimensä virtuaalimaailmassa vaikuttaneiden laukkahevosten mukaan.

Ilahduttavinta on se, että preppilähtöjen listaan on päätynyt useita meiltä lähtöisin olevia nimiä. Ajattelin näin kesän kunniaksi esitellä meidän "julkkikset". Kolmannessa ja viimeisessä osassa esittelen nelosryhmän hevoset ja Russian Cupin (RC) prepit. Vitosryhmän Fience Cupin preppejä ei olekaan meidän hevosten mukaan nimetty.

---

Gin Izumrud Handicap
Nimetty ahaltek-ori Gin Izumrudin mukaan
G2, 2300m (11,5F), hiekka, RC Classic prep

Izumrud on viimeisimpiä laukkahevosia, mitä Gin Ahaltekissä on syntynyt. Se oli tilausvarsa Taijalle Il'yaan, taisipa olla Taijan itsensä valikoimat vanhemmatkin oriilla. Meillähän on ollut useita varsin hyvinkin menestyneitä laukka-tekkejä, joten Taijan ei tarvinnut tyytyä mihin sattuu karvaturreihin. Sen molemmat vanhemmat ovat startanneita, isä G1-voittaja, emä G2-voittaja. Toisesta ja kolmannesta polvesta löytyy laukkatekkejä ja paikoin vielä kauempaakin. Ja onpahan joukossa joitain Grade-voittajiakin.

Suvusta voisi jaaritella romaanin verran, mutta tyydyn poimimaan sieltä nyt vain muutaman nimen. Ensinnäkin isä Gin Isastopolos, todellakin G1-voittaja kohtuullisella statistiikalla (20: 5-4-4-2). Izumrud on kuitenkin Isastopolosin ainoa orivarsa, ainoa tekkevarsa, ja ainoa laukoissa startannut varsa. Isastopolosin emänisä on osto-ori Ganymede BHE, yksi menestyksekkäimmistä alkuaikojen laukka-tekeistämme. G1-voittaja sekin on, statistiikat ovat kuitenkin melko vaatimattomat.

Izumrudin emänisä on Gin Akim, myös G1-voittaja, mutta huomionarvoinen erityisesti siksi, että se teki todella pitkän uran, 40 starttia. Voitto- ja sijoitusprosentit toki kärsivät moisesta, mutta rahaa se sai miltei kaksi miljoonaa. Tuohon aikaan se oli kova summa nelosryhmäläiselle, varsinkin kun niille ei vielä mitään arvokilpailuita järjestetty.

Izumrud sen sijaan pesee 6-0 sukunsa, jos katsotaan sen numeroita. Uran statistiikka on 12: 5-5-2-0, mikä tarkoittaa sitä, että ori ei jäänyt kertaakaan kolmatta huonommalle sijalle ja että se voitti 41,67% lähdöistään. Kuitenkin näistä 12 startista se saalisti päälle 3 miljoonaa euroa. Keskimäärin se siis sai 264.700v€ jokaisesta startistaan. Se osallistui RC Classiciin kaksi kertaa, tuloksena voitto nelivuotiaana ja viisivuotiaana toinen sija. Molempina vuosina se voitti RC Classicin preppilähdön G1 Moscow Stakesin. Muistakin arvokisoista sillä on sijoituksia, tietenkin kun sillähän ei tosiaan ole muita kuin sijoituksia taulussaan!

Izumrud on siirtynyt jo jalostukseen ja jättänyt muutamia varsoja, sekä puhtaita tekkejä että RBSH-varsoja. Nämä ovat vielä nuoria, eikä toistaiseksi yhtään huippua ole joukossa, mutta toivottavasti se seikka tulee paranemaan ajan kuluessa.

---

Ganymede BHE Stakes
Nimetty ahaltek-ori Ganymee BHE:n mukaan
G1, 4000m (20F), hiekka, RC Distance prep

Ganymede tulikin mainittua tuossa ylhäällä jo ohimennen. Kyse on vuonna 2008 kilpailleesta G1-voittajasta, jonka statistiikat eivät ole kovin ihmeelliset, mutta pitkän uran se teki 28 statillaan. Voitto- ja sijoitusprosentit jäivät kuitenkin melko vaatimattomiksi, ensimmäinen alle 20% ja jälkimmäinen alle 70%. Rahaa kuitenkin on kasassa pari miljoonaa ja kuten sanoin, tuohon aikaan se oli kova juttu. Tuohon maailmanaikaan ei nelosryhmälle ollut vielä arvokisoja, joten Ganymede ei ole RC Distance-voittaja. Miten se sitten on saanut oman nimikko-preppinsä, en tiedä. Toki se oli aikanaan merkityksellinen ja radoilla paljon nähty hevonen, ja myöhemmin se on ollut tärkeä jalostusori.

Kuten nimestä näkee, Ganymede on Knoxdalen kasvatti, se varattiin meille heti syntymänsä jälkeen loppuvuodesta 2007. Sen vanhemmat ovat molemmat suvuttomia laukkahevosia. Dsherenin sivut ovat kadonneet mitä ilmeisimmin jälkiä jättämättä, mutta monen ahaltekin suvussa se vaikuttaa edelleen. Se on G1-voittaja, mutta tarkempaa tietoa kilpaurasta ei ole jäänyt. Sillä on ainakin neljä varsaa, joista Ganymeden lisäksi ainakin tekke-tamma Ivanna BHE on startannut laukoissa ja on G1-voittaja myös.

Emä-Lishvara sen sijaan löytyy edelleen netistä. Se on G2-voittaja (joissain sukutauluissa lukee virheellisesti G1 senkin kohdalla) ja sillä on aika mukiinmenevä statistiikka. Lishvaralla on useita laukoissa menestyneitä varsoja, sekä puhtaita ahaltekejä että RBSH:ita. Minä henkilökohtaisesti pidän aina siitä, että jokin hevonen pärjää jalostuksessa sekä kolmos- että nelosryhmän puolella. Ymmärtääkseni myös Lishvara on melko yleinen nimi laukkapainotteisten ahaltekien suvuissa, tosin nykyään se näkyy jo melko kaukana suvuissa.

Ganymede jätti kuusi puhdasta tekkevarsaa, joista likimain kaikki ovat startanneet radoilla. Yhtä menestyksekkäitä varsat eivät ole olleet, ori Gin Evren on kyllä G1-voittaja ja tamma Gin Ginevra G2-voittaja. Kehnommin pärjänneiden varsojen joukossa on kyllä muutamia oikein kivasti menestyneitä siitoshevosia, esimerkiksi ori Gin Callistolla taitaa olla peräti kolme G1:n voittanutta varsaa.

---

Zephaniah KTN Stakes
Nimetty tersk-ori Zephaniah KTN:n mukaan
G1, 3900m (19,5F), hiekka, RC Distance prep

Zephaniah KTN (joka muuten kilpaili koko uransa nimellä KTN Zephaniah) on ostohevonen Cendarlesta, virtuaalimaailman toistaiseksi ainoasta lähestulkoon pelkkiin terskinhevosiin erikoistuneesta siittolasta. Harmi vain että sen sivut katosivat Websin alkaessa hukata vanhoja sivustoja ja Archivessakaan ei taida olla juuri mitään tallessa. Niinpä minulla ei ole mitään tarkempaa tietoa Zephaniahin vanhempien kisaamisista, muuta kuin se, että isä ei ole laukoissa startannut, mutta emä on G1-voittaja. Suvun toisen polven hevoset eivät välttämättä ole startanneet laukoissa lainkaan, luulen että olisin kyllä merkinnyt niiltä edes tasot ylös sukutauluun, mutta varma en voi olla.

Zephaniah teki melko pitkän uran, se juoksi neljänä kautena yhteensä 28 startissa. Prosentit ovat kehnonlaiset, mutta G1-voittaja on aina G1-voittaja ja puolitoista miljoonaa virtuaalieuroa on kiva juttu sekin. Zephaniah kilpaili suunnilleen samoihin aikoihin kuin Ganymede BHE ja Gin Akim, joten arvokisoja ei tuolloin vielä nelosille ollut. Knoxdale järjesti epävirallisen Knoxdale's Crownin, jonka Zephaniah voitti, päättäen uransa siihen.

Zephaniah jätti yhteensä yhdeksän varsaa, joista kahdeksan oli puhtaita terskinhevosia. Niistä suurin osa on startannut radoilla, mutta vain pari on oikeasti pärjännytkin. Joten kovin onnistunut siitosori se ei laukkapuolella lopultakaan ollut, mutta Ionicissa se on erisukuisuutensa takia erittäin arvokas jalostushevonen myös ratsupuolella (meillähän ratsuja ja laukkahevosia sekoitellaan suloisesti keskenään, suurin osa laukkahevosistammekin polveutuu ratsusuvuista).

---

Gin Akim Handicap
Nimetty ahaltek-ori Gin Akimin mukaan
G2, 3800m (19F), hiekka, RC Distance prep

No niin, Gin Akimkin tuli mainittua jo kertaalleen Izumrudin kohdalla. Akim todellakin teki pitkän uran radoilla, se kilpaili kolmivuotiaasta seitsenvuotiaaksi ja starttasi 40 kertaa. Prosentit ovat kehnonlaiset, mutta rahaa on kivasti, miltei pari miljoonaa. Akimin uran alku oli kyllä vähän takkuisa, kausista ensimmäinen on selkeästi heikoin eikä se nelivuotiaanakaan vielä juuri voittajakehiä kolkutellut. No, ei sen ura muutenkaan mitään jatkuvaa ilotulitusta ollut, mutta G1-voitto nyt kuitenkin on plakkarissa. Gin Akim on myös niin vanhoja hevosia, ettei Russian Cupia tuolloin vielä ollut olemassa eikä se ole näinollen voinut sitä voittaa.

Akimin isä Akeem BRA oli yksi meidän ihan-ihan ensimmäisiä laukkatekkejä, aloitteli kilpailemista jo vuonna 2007 (hitsi, 9 vuotta siitäkin). Akeemin voittoprosentti on kohtuullinen 25, sijoitusprosentti sen sijaan kehnohko 65. Itse muistan Akeemin erityisesti siitä, että se alkoi pärjätä kunnolla vasta vanhemmalla iällä. Akeem oli myös merkittävä jalostusori, sen varsoista lähti kuitenkin suurin osa maailmalle ja kun sivut ovat kadonneet, ei minulla ole tietoa niiden mahdollisista laukkasaavutuksista.

Akimin emä Gin Giuliana ei itse radoilla pärjännyt, mutta sen kuudesta varsasta 5 on grade-voittajia, kolme peräti G1-voittajia.

---

Gin Jacek Stakes
Nimetti ahaltek-ori Gin Jacekin mukaan
G1, 2800m (14F), nurmi, RC Turf prep

Sinänsä hauska, että Jacek on saanut nimensä nimenomaan RC Turfin preppilähtöön, kun ori itse ei kilpaillut nurmella kertaakaan. Vaan mitä pienistä ja jos totta puhutaan, taisi tuolloin olla nurmilähtöjä erittäin vähän tarjolla nelosille, jos lainkaan. Muutenhan Jacekin statistiikoissa ei moitteen sijaa ole, voittoprosentti on nelisenkymmentä. Sijoitusprosentti voisi toki olla hivenen korkeampi, se jäi 70:n pintaan, mutta kaikkeahan ei voi saada. G1-voittaja joka tapauksessa ja aikalaisekseen tämäkin on varsin rahakas kaveri puolentoista miljoonan saldollaan. Sehän on vain kaksi kertaa jäänyt ilman mitään rahoja.

Jacekin isä Gin Jadyn oli itsekin G1-voittaja hienoilla numeroilla, sekään ei montaa kertaa jäänyt ilman rahoja. Jadynin suku on kilpailematonta, mutta emälinjasta on lähtenyt useampiakin hienoja laukkahevosia, kuten vaikkapa ensimmäisenä esitelty Gin Izumrud, eikä isälinjankaan tuotto hassumpaa ole, muutamia tähtihevosia sieltäkin löytyy. Jadyn itse jätti muutamia Grade-voittajia.

Jacekin emä Bianka BRA:n isä KF Kronenträger on startannut laukoissa ennen grade-järjestelmän tuloa, statistiikat eivät ole lainkaan kehnommat, 20: 5-4-3-3. Myös Biankan emä GLB Elsha on startannut laukoissa, mutta sen menestys ei ole ollut kovin ihmeellistä. No, starttasi Biankakin kerran, tuloksena sija 5/10 ja 1000v€. Jalostuksessa Bianka sen sijaan menestyi, kolme varsaa, kaksi G1-voittajaa ja yksi G2-voittaja on jotain sellaista, millä voi kehuskella. Kun katsellaan varsojen jälkeläisiä, vastaan tulee useita hyvin menestyneitä laukkahevosia, joten Bianka on ollut merkityksellinen tamma sillä saralla. Niin ja muutenkin, onhan se hyvin erisukuinen meidän muihin hevosiin nähden.

Jacekilla itsellään on useampi varsa, mutta vain yksi niistä (tiettävästi) on startannut laukoissa muutamaa kertaa enempää. Se onkin sitten G1-voittajatamma Gin Kalliope.

–S

Muita kuin laukkajuttuja

Tämä blogi on viime aikoina pyörinyt niin laukkajuttujen ympärillä, että epäileväisimmät alkavat kohta ehdotella Ionicin ja Gin Ahaltekin lopettamista ja keskittymistä pelkästään Pinkkiin. No ei tule tapahtumaan! Se on kyllä ihan totta, että Pink vie tällä hetkellä eniten aikaa ja siellä järjestetään eniten toimintaakin (eihän Ionicissa saati GA:ssa ole ollut minkäänlaista kisatoimintaa ikuisuuksiin), joten tietysti se vie myös enemmän aikaa, mutta siinä sivussa Ionic ja joskus myös GA saavat oman osansa huomiosta.

GA:n kasvattilistan tilanne on kyllä lohduton, siitä ei pääse mihinkään. Sivuja on tehty vasta niille, jotka ovat syntyneet toukokuun lopulla plus sitten muutama myöhemmin syntynyt laukkavarsa. Siellä on kuitenkin kymmeniä varsoja odottamassa sivujaan ja muutama kymmenen odottelee myös nimen ja sukupuolen päättämistä. Niin ja on siellä vielä tähteellä muutamia vanhoja oreja, joiden pitäisi astua muutama tamma, että ne voisi häätää lopullisesti bittitaivaaseen.

Ionicissa on vähän sama tilanne, mutta siellä ollaan kasvateissa päästy elokuulle asti sentään. Sieltä juuri lähti muutamia vanhoja arabeja vihreämmille laitumille ja muutenkin vuoden 2008 arabit alkavat olla "paketissa", hengissä on enää muutama tamma, jotka varsovat vielä joulukuulla, mutta muuten ne on kaikki poistuneet nuorempien tieltä. Ja riemukseni voin sanoa että joka ainoalta on vähintään kaksi varsaa jäänyt jatkamaan sukulinjoja. Kolme muuta suurta rotua, knabstrup, kalliovuortenponi ja tersk eivät ole ihan yhtä hyvällä mallilla, mutta paljon niistäkin on syntymässä varsoja. Lisää myös suunnitellaan koko ajan.

Kladrubinhevosen, joka ihan yllättäen on kivunnut meillä varsin isoksi roduksi, ainakin jos hevosmäärää katsoo (74 hevosta tällä hetkellä) tilanne on yllättäen todella hyvä vaikkemme ole tehneet mitään erityistä projektia niiden jalostuksen eteen. Kaikilla 2008 syntyneillä hevosilla näyttäisi olevan vähintään varsa tai pari. Lisäksi kladrub on tunnettu paitsi hitaasta kehityksestä, myös pitkäikäisyydestään, joten varsinkin oreja voitaneen käyttää jalostuksessa vähän ikääntyneempinäkin.

Monen hevosen kohdalla on kuitenkin tulossa ongelmia, sillä Amelie lopettaa nyt virallisesti ja hevoset tulevat todennäköisesti katoamaan. Osaa hevosista myydään, osaa varmaan ei ja jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, vanhat sivut tulevat katoamaan jossain vaiheessa ja uusia sivuja ei koskaan löydy mistään. Yritän ottaa parhaani mukaan talteen noita sivuja itselleni, että ihan kaikki tiedot eivät katoaisi lopullisesti.

Etsitään meidän vanhoja hevosia

Laitoin ht.netiinkin jo ilmoituksen, mutta haluaisimme kuulla meidän vanhojen hevosten, kasvattien ja muiden vähänkään meihin liittyvien hevosten kuulumisia. Tässä tuo ilmoitusteksti tännekin, kommentteihin saa kirjoitella hevosten kuulumisia ja muuta aiheeseen (lähes) liittyvää.

Omistatko hevosen, jonka omassa nimessä tai suvusta löytyy seuraavia tunnuksia:
- Ion, Ionin, Iostream (jälkimmäiset ravureita tai peitsareita)
- Gin (pääasiassa ahaltekejä)
- MVS, BDJ, AZT, Marinean (vanhempia hevosia)
- GA (nimen perässä, suvuttomilla tuontihevosilla, enimmäkseen laukkahevosia, mutta myös muita)
- tai muita hevosia, joiden tiedätte tai edes epäilette joskus olleen minun, Marinkan, Marinean, Ionicin, Gin Ahaltekin tai Pinkin omistamia, tuomia tai muuten vain on jotain yhteyttä näihin.

Haluaisin kuulla tällaisista hevosista tai niiden sukulaisista KAIKEN. Linkittäkää tähän hevosianne, kertokaa kuulumisia, hehkuttakaa, kaivaka ne unohtuneet yksilöt jostain (emme me suutu siitä että joku on hevosensa unohtanut) ja ihan mitä tahansa. Kiitos!

Menneitä ja tulleita

Pinkissä juostiin eilen ykkösryhmän Juvenile Day eli kaikki lähdöt olivat avoimet vain kaksivuotiaille. Koska CAS-vuosi on vasta huhtikuussa menossa, ei voi olettaa kaksivuotiaiden olevan ehtinyt vielä kovin korkealle tasolle ja niinpä lähdöt olivat enimmäkseen maiden-lähtöjä. Jokunen allowance-lähtökin juostiin, mutta ainoaan G3-lähtöön ei ollut tulossa kuin yksi kaksivuotias.
Meillä olikin tekemistä, että saimme omalta tallilta täyden edustuksen maiden-startteihin. Niitä oli nimittäin kahdeksan ja jokaiseen sai yksi omistaja ilmoittaa kolme hevosta eikä meillä ollut yhtään parivuotiasta Pinkissä vielä äskettäin... Jokainen voi laskea, miten monta uutta laukkahevosta meille keksittiin ja siinäpä onkin nyt vähäksi aikaa kaksivuotiaita kilpailutettavaksi.

Vähän samanlainen juttu oli edessä tänään, sillä huomenna juostaan vitosryhmän laukat ja niissä on kaksi kolmivuotiaille avointa maiden-starttia. Vanhempia hevosia meillä vitosryhmässäkin on, mutta kolmivuotiaita ei ole tälle kaudelle vielä saatu keksittyä. Nyt oli kuitenkin "pakko".
Ihan kiva saada taas vähän uutta verta radoille, niin raaskii siirtää pois niitä vanhempia, kehnosti menestyneitä juoksijoita. Meillä pyritään noita laukkauransa lopettaneita vitosryhmäläisiä siirtämään Ioniciin jalostuskäyttöön, vaikkeivät ne olisi radoilla pärjänneetkään. Voihan varsoista tulla sitten ihan ratsuhevosia.

Gin selittikin tuossa vähän aikaa sitten meidän projektia ahaltek-puolella, että tarkoitus olisi tämän vuoden aikana saada jokainen 2008 syntynyt ahaltek jalostuskäyttöön niin että viimeistään vuoden lopussa voisi kaikki vanhukset lopettaa. Nyt kaikille 08-tammoille on suunniteltu varsat niin että niistä ei ole enää huolta.
Koska emme nyt enää "tarvitse" välttämättä oreja noille kiireimmin astutettaville tammoille, niin kävin läpi kaikki 08-oriit ja lopetin joka ainoan, jolla on vähintään 2 varsaa ja vähintään toinen niistä on ori. Tällaisia oreja oli viitisenkymmentä kappaletta, joten voidaan puhua jo joukkomurhasta! Armon sai ainoastaan huippuluokan laukkaoriimme Gin Oscar, joka on vielä siitoskäytössä myös ulkopuolisille. Oscarista ja pärjänneestä xx-tammasta saisi varmasti kovan luokan RBSH-varsan aikaiseksi. Tosin tammaksi kävisi myös angloarabi ja olisihan meillä ainakin Adanya Ion.

Gin Ahaltekia kuosiin

Gin Ahaltek on aina ollut se kakkostalli meille tai nyt Pinkin perustamisen jälkeen kolmostalli. Se roikkuu oman onnensa nojassa kun me puuhaamme laukkoja ja Ionicin kasvatteja. En tiedä miten siinä on niin käynyt, tosin jo silloin kun GA:n perustamista mietittiin, oli aika selvää että se tulee olemaan kakkostalli Ionicille. Ahaltekit tulevat aina olemaan, joten ne jaksavat vähän odottaakin huomiota.

Alkuvuodesta minulla oli varsinainen aktiivisuuspuuska, kunnianhimoisena suunnitelmana oli suunnitella varsat kaikille 2008 syntyneille hevosille. VHKR:n mukaanhan ne alkavat tämän vuoden aikana olla jo vanhoja ja samanlaisia varsaprojekteja olemme pitäneet Ionicin arabeille, terskeille ja muillekin roduille. Niinpä GA:n varsakalenteri täyttyi huhtikuulle asti varsoista.
Sitten tuli taas taukoa ja vasta nyt olemme taas palailleet takaisin GA:n kimppuun. Vastoin normaaleja tapojamme suunnittelemme nyt varsoja jälkikäteen, monille tammoille on merkitty kesän aikana syntyneitä varsoja, jotka päätimme vasta nyt elokuussa. Projekti alkaa tuottaa tulosta, kovin montaa 2008 vuoden tammaa ei ole enää ilman varsoja. Oreja emme ole vielä katsoneet järjestelmällisesti, mutta siellä on monta, joilla on jo varsoja sen verran ettei niistä tarvitse murehtia.

Nimeämisessä siirryimme ainakin väliaikaisesti toiseen metodiin. Aiemminhan orivarsojen nimet ovat alkaneet samalla kirjaimella kuin niiden isän ja tammojen samalla kuin emän, mutta tällä hetkellä alkaa tiettyjen kirjaimien kanssa olla todellakin tekemistä, että saisi jonkinlaisia nimiä kursittua kasaan. Niinpä kaikki huhtikuussa syntyvät varsat saavat A:lla alkavan nimen, toukokuussa B:llä ja niin edelleen. Tosin emme ole päättäneet vielä seuraammeko latinalaista vai kyrillistä aakkostoa. A ja B ovat molempien alkukirjaimet, mutta sen jälkeen katsotaan alkavatko kesäkuun varsat C:llä vai V:llä.

Vielä kun joku viitsisi tehdä sivut noille sadoille varsoille...

Lomat loppu

S ainakin kotiutui jo lomaltaan normaaliin päiväjärjestykseen ja tallit alkavat pyöriä taas totuttuun malliin. Koska tuossa loman aikana emme kumpikaan saaneet laukkakutsuja tehtyä ja anomuksia lähetettyä, on laukkojen järjestämisessä nyt miltei koko heinäkuun kestävä tauko. Eilen oli G3 Day ja tänään ykkösten Turf Racing, mutta seuraavat laukat ovat sitten aikaisintaan heinäkuun lopulla. Alunperin tarkoitus oli järjestää laukkoja enemmänkin, mutta näin nyt sitten kävi.

Myös laukkahevosemme ovat pitäneet pientä taukoa tässä parin viikon ajan suunnilleen. CASin mukaan ikääntyville se ei ole ongelma, pari viikkoa tarkoittaa paria kuukautta eli ihan sellainen kelpo loma hevosille ja osa nuorista kaksivuotiaistammekin on nyt vasta sen ikäisiä, että varovainen kilpailutus voidaan aloittaa.
Sen sijaan VHKR:n mukaan ikääntyville arabeille ja nelosryhmäläisille pari viikkoa tarkoittaa puolta vuotta ja sen meneminen hukkaan tietysti harmittaa hieman, aivan erityisesti siksi, että missasimme Trophée de la Belgiquen karsinnat ja finaalinkin tietysti.

LJ:stä sen verran, että ensimmäiset TC- ja BC-prepit ovat tulleet jo kalenteriin ja meillä on pari G2-tasolla kilpailevaa kolmivuotiasta oria, joiden kanssa yritetään tähdätä jompaan kumpaan tai ehkä jopa molempiin. Vanhemmista hevosista löytyy vielä Breedersiinkin varmasti joku kelvollinen ehdokas. Kummaa kuitenkin, ettei meillä ole tällä hetkellä yhtäkään tammaa grade-tasoilla, oreja ja ruunia vain! On tietysti totta, että meillä taitaa olla enemmän oreja/ruunia kuin tammoja, mutta silti jonkin tamman olisi luullut jo päässeen grade-tasoille asti. Tosin monta hyvin uransa aloittanutta tammaa kyllä myytiin viime CAS-vuoden puolella.

Ionicissa ja GA:ssa pitäisi tehdä varsoille sivuja ja suunnitella uusia varsoja. GA:ssa on edessä vanhempien tammojen joukkotuho vielä tämän vuoden puolella. Nimittäin tuossa alkuvuodesta katsastimme kaikki 2007 syntyneet tammat ja jos varsamäärä oli pieni tai varsoja ei ollut lainkaan, teimme kaikille tänne kesään asti ulottuvat astutussuunnitelmat ja nyt kaiketi kaikki 07-vuoden tammat ovat varsoneet vähintään 3 varsaa. Jalostuksellisesti ne ovat siis työnsä tehneet ja koska VHKR:n mukaan niiden iät alkavat olla jotain välillä 18-30 vuotta, niin kuoppa todellakin odottaa. Siinä muuten syy, miksi nyt alkuvuodesta on syntynyt tuhoton määrä ahaltek-varsoja.
Kuitenkin ennen kaikkien 07-tammojen lopetusta teemme vielä samanlaisen tsekkauksen samana vuonna syntyneiden orien kanssa ja etsimme niille soveliaita tammoja astuttavaksi, jos varsoja on muuten niukasti tai ei lainkaan. Ensi vuonna teemme saman vuonna 2008 syntyneille tammoille ja oreille ja niin edelleen. Näin toivottavasti mikään hevonen ikäänny haudan partaalle asti ilman jälkeläisiä.

Samanlainen projekti pitäisi tehdä paitsi ahaltekien, myös arabien ja terskien kanssa Ionicissa. Molempia rotuja on aika paljon, arabeja jo pitkälti yli toista sataa ja jalostukseen on saatava jokin tolkku. Ja perinteisesti terskeistä löytyy aina näitä muinaismuistoja, hyvän matkaa päälle parikymppisiä hevosia, joita ei syystä tai toisesta ole käytetty jalostukseen ja sitten tuleekin kiire teettää edes muutama varsa ennen lopetusta. Oreilla tämä ei ole niin kriittistä, käytämme niitä jalostuksessa pidempään kuin tammoja ja toisaalta yksi ori voi muutamassa päivässä astua useammankin tamman. Tosin tunnustan, että onpa sitä joskus varsotettu kolmikymppisiäkin tammoja, kun on ollut pakko.
Ja kun tunnustamista jatketaan, niin myös kalliovuortenponit ja knabstrupit kaipaisivat varmasti ajoittain samanlaista vanhempien hevosten läpikäyntiä...

Meillä olisi taas kauheasti kaikenlaisia suunnitelmia, mutta kuten aina, suunnittelu on huomattavasti kivempaa ja vaivattomampaa kuin toteuttaminen. Näihin suunnitelmiin kuuluu mm. seuraavia haaveita:
- englantilaisten täysiveristen (ratsujen, ei laukkahevosten) kannan uudistus ja jalostuksen polkaiseminen käyntiin uudestaan
- sama irlannintyöhevosille
- jokin päätös mitä tehdään meidän onnettomille, yli-ikäisille frederiksborgeille
- lisää venäläisiä, unkarilaisia ja muita itäeurooppalaisia
- cleveland-jalostuksen aloittaminen uudelleen, pienimuotoisesti
- sama appaloosille ja criolloille
- uusia friisiläisiä, morganeita, andalusioita, lusitanoja ja herra ties mitä muita kivoja rotuja
- ARJ-kisojen pitäminen
- monien uusien VNT-näyttelyiden pitäminen, kun nyt saataisiin kalenteri taas toimintaan
- poneja: welshejä, newforesteja, connemaroja, exmooreja, dartmooreja, ariegenponeja
- osin liittyen edelliseen, VRP-jalostuksen aloittaminen uudestaan
- muita laukkahevosia: pintabianeja, ara-appaloosia, berbereitä, turkmeeneja
- lisää askellajihevosia, harvinaisempiakin
- nykyistenkin askellajihevosten jonkinasteinen kilpailutus

Pitäisi varmaan panna vedonlyönti pystyyn: kuka arvaa lähimmäksi sen prosentin, joka noista suunnitelmista toteutuu vuoden loppuun mennessä... Ei se välttämättä iso lukema ole, meidät tuntien.

Ahaltek-uutisia

Päivitin tänään vaihteeksi vähän Gin Ahaltekiäkin. Moni kasvatti sai jo sivut, meidän kasvattilista laahaa pahasti perässä, mutta pikkuhiljaa se siitä, luulisin. Samalla myös lopetin useita vanhempia hevosia, käytännössä miltei jokainen yli kahdenkymmenen ikäinen hevonen päätyi bittilaitumille. Meillä on tuota nuorempaakin polvea ihan tarpeeksi, joten vanhempien on syytä antaa tilaa.

Ahaltek-kasvattajan ylpeys

Hyvää päivää. Saanko esitellä Gin Ahaltekin uusimman sivut saaneen kasvatin, ori Gin Hyperbolin. Koska kuvaa ei vielä ole, pyydän kiinnittämään huomiota oriin sukuun.

Niin, pikku-Hyperille on merkitty täydet 5 polvea sukua eikä suku suinkaan pääty siihen. Sillä on monin paikoin sukua kuusikin polvea, jotkut linjat menevät sitäkin pidemmälle, 7. tai jopa 8. polveen. Mutta meillä kiinnitetään huomiota vain viiteen ensimmäiseen polveen.
Näissä 5:ssä polvessa on yhteensä 62 hevosta. Arvaattekos miten monta näistä hevosista on joko minun kasvattamia, minun tuomia tai muuten vain minun omistamia? Katsotaanpas.

Gin-hevosia on suvussa 22 kappaletta, kaikissa polvissa. Molemmat vanhemmat, toisessa polvessa 3 kappaletta, kolmannessa polvessa myös 3 kappaletta, neljännessä polvessa 9 kappaletta ja viidennessä 5. Näistä iso osa on sellaisia, jotka ovat olleet minun (tai Sirpan) omistuksessa syntymästään kuolemaan asti, mutta on joukossa joitain poismyytyjäkin kasvatteja.
Minun tuomia hevosia on 5 kappaletta, iiiie Zaragush, iieie Mele-Ischau, eiee Wiktorina ja sen vanhemmat Suwulgan ja Witrina.
Muiden kasvatteja ja tuonteja olen omistanut tuosta suvusta 15 kappaletta, niin paljon etten viitsi lähteä kaikkia luettelemaan.
Yhteensä siis 42 hevosta 62:sta on jollain tavoin ollut tekemisissä minun kanssa. Tekee aika ison prosentin.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä että olen todellakin tehnyt pitkän uran virtuaali-ahaltekien kanssa ja sitä, ettei työ ole mennyt hukkaan. Kun näen omia kasvattejani nuorien hevosten 4. tai 5. polvessa, olen tyytyväinen: niin ne vain vanhatkin kasvatit jatkavat sukuaan vielä vuosienkin jälkeen eivätkä ole kadonneet bittimaailman hämäriin. Eihän meikäläisen kasvatit mitään huippuhevosia ole nykyisten vaatimusten mukaan, ei ole kisakalentereita, ei ktk- tai laatuarvostelupalkintoja, mutta niiden nimiä kannetaan hevosten sukutauluissa vielä vuosien kuluttua niiden omasta syntymästä ja kuolemasta. Ja se on helevetin paljon enemmän kuin mihin useimmat virtuaalihevoset pystyvät.

Tilausteket Immortelleen

Aavistus tilasi jo aikoja sitten meiltä pari tekkevarsaa Immortellen tammapuolelle. Nyt ne ovat syntyneet (no, toinen syntyy virallisesti ylihuomenna) ja siirtyivät jo heti uudelle omistajalleen.
Saa ihastella: Gin Fata Morgana (oih ja voih, nimen vuoksi olisin kyllä halunnut pitää tämän itse) ja Gin Shivali.

Fata Morganan kuvissa on eräs kaikkein hauskimman värisistä tekeistä, mitä on koskaan tullut vastaan valokuvissa: äärimmäisen tumma voikko, jota ei voikoksi tunnistaisi ilman vaaleita jouhia ja pään keltaista sävyä.
Shivalin värissä ei ole mitään erikoista, nätti ruunivoikko, mutta tyypiltään tamma näyttäisi olevan ihan huippu. Ja niin kaunis pää.

Ahaltek-orien väritilasto

Kun täällä noita väritilastoja on esitelty terskeistä ja arabeista, niin tehdään sellainen nyt ahaltekeistäkin. Tarkemmin sanoen oreista, tällä hetkellä nimittäin kaikilla tekkeoreilla on kuvat ja sitä myötä värit (joo, näkyy netissä heti kun jaksan päivittää).

Tilasto näyttää tältä:
ruunikko 28
rautias 10
musta 12
ruunivoikko 22
voikko 11
mustanvoikko 6
perlino 6
cremello 4
smoky cream 2
kimot 14

Ruunikko on reaalimaailmassa ahaltekin yleisin väri ja niin on meilläkin. Ruunivoikon suuri määrä kertoo samasta asiasta ja myös siitä, että voikkoväristen hevosten määrä on suuri. Itse asiassa jopa huolestuttavan suuri, koska ei-voikkoväriset (ruunikko, rautias ja musta) ovat karvan verran jo vähemmistönä! Tummia on yhteensä 50 kappaletta, yksinkertaisia ja kaksinkertaisia voikkoja on 51.

Tähän on selkeä syy ja se löytyy erityisesti minun korvien välistä. Olen vähän joka rodun kohdalla viehtynyt harvinaisempiin väreihän (paitsi jos se on kimo) ja niinpä kun ahaltekien kanssa olen vuosikaudet puljannut, on tullut suosittua aika rankasti noita voikkovärejä. Onhan voikko aina kivempi kuin perus-ruunikko, vai mitä? Ja cremello aina ruunivoikkoa erikoisempi. Olen kuitenkin lukujen perusteella päässyt jossain määrin eroon voikkojen suosimisesta ruunivoikkojen ja mustanvoikkojen kustannuksella. Myös cremello on ollut lempilapsi verrattuna perlinoon ja vieläkin harvinaiseen smoky creamiin. Nyt täytyy ehkä alkaa suosia noita perusvärejä, ennen kuin koko tekkelauma on enempi vähempi voikkoja.

Hankala sabino

Meillähän noita värien periytymisiä seurataan lähestulkoon pilkuntarkasti, erityisesti ahaltekien, arabien ja terskien kohdalla, niille pyritään merkitsemään värien genotyypit kohdilleen. Näillä roduilla homma on yksinkertaista pääpiirteissään, arabilla esiintyy vain perusvärit (musta, ruunikko, rautias) ja näiden kimovärit. Terskeillä ja tekeillä näiden lisäksi on voikkovärit, terskeillä harvinaisina, tekeillä yleisinä. Näiden kaikkien periytyminen on selvääkin selvempää.

Tekeille olen alkanut nyt merkitä sabino-väritystä, GA:sta löytyy useitakin isomerkkisiä hevosia, jotka ovat mielestäni sabinoita. Sieltä selkeimmästä päästä on tamma Gin Karelia, jolla on valkoista niin jaloissa, päässä kuin mahan allakin. Värinsä Karelia on perinyt isältään KF Stakanilta. Sitten seuraakin se suurin mutta: mistä Stakan on sabinon saanut? Sen molemmat vanhemmat ovat pienimerkkisiä!

Sabino ei nähtävästi polveudu suoraviivaisen dominoivasti, ts. vähintään toisen vanhemman on oltava sabino, jotta varsa voi olla sabino. Coat Color Calculator käsittelee sabinon kuitenkin dominoivasti periytyvänä geeninä, en sitten tiedä että onko se oikein vai ei. Reaalimaailman esimerkiksi kelpaa suomenhevosori Vekselin Ihme, joka on äärimmäisen suurimerkkinen sabino. Kumpikaan sen vanhemmista ei ole mikään räikeä sabino, kummallakaan ei taida olla edes sanottavan korkeita sukkia. Joko sabino polveutuu piilevänä tai sitten jotkut (useat?) sabinot ovat niin pienimerkkisiä, ettei niitä sabinoiksi tunnista pelkän ulkonäön perusteella. Asiaan vielä lisähaastetta tuo se, että ruunikoilla ja mustilla valkeat merkit ovat usein vielä pienemmät kuin rautiailla. En muista oliko tähän olemassa jokin tieteellinen selityskin, mutta näin asia vain tuntuu olevan. Tiedättehän, harvassa on sellaiset mustat hevoset, joilla on isoja valkeita merkkejä. Rautiailla merkkejä näkyy enemmän ja laajempina.

Virtuaalihevosmaailmassa tämä tietysti on vähän ongelmallista, juuri tuon tähden, että kun ei oikein voi koskaan sanoa, että onko jokin yksilö nyt sabino vai ei. Selkeät tapaukset kuten Karelia ja Stakan tietysti tunnistetaan, harmaita hiuksia teettävät ne, joilla on pienempiä merkkejä. Samoin myös kimot ja tuplavoikot ovat ongelma, koska vaalean värin vuoksi niiden merkeistä ei läheskään aina saa selvää. Olenkin toistaiseksi tyytynyt vain merkitsemään sabinon niille hevosille, jotka selkeästi ovat sabinoita. Pienimerkkisemmät, mahdollisesti sabinot voivat sitten periyttää sabinoa jälkeläisiinsä, vaikkeivät itse sabinoilta näytäkään.

Jadynista miljonääri

Nyt se sitten tapahtui mitä edellisessä postauksessa kovasti odottelin: GA:n oma kasvatti, ori Gin Jadyn on ylittänyt miljoonan euron rajan. Se tapahtui eilisissä Ilyan laukoissa, joista Jadyn kuittasi nelospalkinnon 40000v€. Hienoa Jadyn!

Ensimmäinen miljonääri!

Ahaltek-oriimme Ganymede BHE on ylittänyt ensimmäisenä laukkahevosenamme miljoonan euron palkintosumman. Erittäin hieno saavutus! Tosin Ganymeden uraa on kovasti siivittänyt se, että sen molemmat vanhemmat ovat G1-tason hevosia ja niinpä "Käntty" pääsi maiden-lähdön voitettuaan suoraan isorahaisiin G1-lähtöihin itsekin. Ei tarvinnut kiertää niitä pienien rahojen lähtöjä. Ori on tällä hetkellä 6-vuotias ja voi kilpailla vielä hetken aikaa, mutta voipi olla, että katson vielä nuo muutamat kisat läpi ja sen jälkeen se saa siirtyä siitosoriin tehtäviin.

Aivan karvaa vaille miljoona euroa on myös Gin Jadynin tilillä ja jos onni on vähänkään myötä muutamassa sueraavassa kilpailussa, milli tulee tällekin täyteen. Jadynin menestys on ehkä vieläkin hienompi asia siinä mielessä, että se on oma kasvatti. Lisäksi se on tunnollisesti kahlannut läpi kaikki tasot, se kun polveutuu kilpailemattomista vanhemmista.

Noita isorahaisia laukkaoreja meillä on vaikka muille jakaa, mutta tammojen puolella on vähän heikompi tilanne. Onneksi sekin on parantumassa, koska siitokseen ovat siirtyneet nyt Gin Elegia (vs yli 700000 v€) ja Gin Karelia (vs yli 500000v€). Muilla eläketammoillamme on vaatimattomammat voittosummat. Vaikka eihän voittosumma kerro koko totuutta, pitäisi laskeskella vähän noita voitto- ja sijoitusprosenttejakin.

Suvun vaikutus laukkahevosilla

Voi untamo minun kanssa! Tajusin vasta äsken herättyäni (hehhee, joo, virtuaaliasiat pyörivät tänä yönä unissa), että nyt kun meillä alkaa olla jo muutama laukoissa kilpailleista vanhemmista periytyviä varsoja, niin LJ:n mukaanhan vanhempien kisasaavutukset "periytyvät" varsalle. Lukekaa vaikka itse LJ:n sivuilta: toimintaperiaatteet ja sieltä otsikko "Hevosen kilpailutaso; suvun vaikutus". Eli jos hevosen molemmat vanhemmat ovat G1-tasolla, hevonen voidaan heti maiden-lähdön voiton jälkeen siirtää G1-tasolle itsekin. No Ganymede BHE ainakin on sellainen, molemmat vanhemmat kilpailleet G1:ssä, joten nyt riitti allowance-lähtöjen kiertely, heti suoraan vain G1:een. Vautsi! Täytyy vilkaista nuo muutkin hevoset läpi, jos sieltä löytyy joitain, jotka hyppivät tuolla tapaa. Eihän niitä varmaan paljoa ole, koska iso osa omista tammoistani on kilpailemattomia, oriit ovat sitten eri asia.

Tekkelaukoista

Joskus viime syksyn puolella mutisin täälläkin ääneen sitä, että tekkelaukkoja on kovasti vähän. Tilanne on nyt onneksi näemmä muuttunut aika tavalla parempaan suuntaan, laukkoja tuntuu olevan ihan kohtuullisen kivasti. Aktiivisia järjestäjiä on muutama: Allu Express, Minnantila ja onpahan GA:kin aika monet laukat jo pitänyt. Näiden lisäksi on useampia satunnaisia pitäjiä, joten tilanne on ihan hyvä. Toivottavasti se myös pysyy sellaisena.
Laukoissa kilpailevia ahaltekejä on aika paljon. Varsinkin 3-4-vuotiaille tarkoitettu maiden-lähtö on ollut perinteisesti pakko jakaa kahteen osaan, koska osallistujia on niin paljon ja osallistujista vähintään puolet ovat tekkejä. Tekke tuntuukin olevan nelosryhmän roduista yleisin.
Mitä noihin rotuihin tulee, niin nelosryhmän uusin tulokas terskinhevonen on ottanut melkoisen kovan startin laukkaradoilla. Vaikka terski tuli mukaan LJ:n rotulistalle vasta muutama kuukausi sitten, on kilpailevia terskejä aika paljon. Berberit ja turkmeenit ovat täysin altavastaajina oallistujien määrässä. Oma ylpeyteni on tietysti Ionicin omistama tersk-ori Frantiz Ion, joka on kavunnut jo grade 1:lle asti. Sen ja muutaman kilpailleen tamman pohjalta on hyvä aloittaa laukkaterskien jalostus. Tähän astihan niitä ei ole ollutkaan, kilpailuoikeuden puuttuessa. Hatunnosto LJ:lle kuitenkin terskin ottamisesta mukaan.

Muutama päivä sitten Hevostalli.netissä oli keskustelua siitä, mikä on virtuaalisella laukkahevosella hyvä voittosumma, mitä summia täytyy olla että voi sanoa hevosen olevan menestynyt. Täysiverisillä tilanne on tietysti ihan omaa luokkaansa, niille on paljon enemmän lähtöjä ja lähdöt ovat rahakkaampia, puhumattakaan sitten varsinaisista suurkilpailuista ja niiden palkinnoista. Omasta mielestäni jo 100000 virtuaalieuroa laukkatekellä on ihan hyvä saavutus, tosin voittosumma alkaa kasvaa todella äkkiä ihan eri sfääreihin jos hevonen pärjää sen verran, että pääsee jonnekin G3- tai G2-tasolle. Maiden-lähdöissä ja vielä allowancessakin varsinkin sijoittuneiden rahat ovat melko pieniä, muutamia tuhansia virtuaalieuroja.
Ja mielestäni itse omistamani ja kilpailuttamani ahaltek-ori Akeem BRA alkaa olla jo TODELLA huippuyksilö, kun rahaa on tällä hetkellä pitkälti yli 700000. Jos onni on vähänkään myötä parissa seuraavassa startissa, Akeemin voittosumma ylittää 800 tuhannen rajan. Akeemin laukkaura alkaa olla kuitenkin loppusuoralla, ori on jo 7-vuotias ja eläkepäivät siitosoriina odottavat.

Kasvattien kuvat

Enpä tiedä, arvostaako kukaan tai onko kukaan edes huomannut sitä, että yritämme Sirpan kanssa kasvateille kuvia valitessamme katsoa aina sellaisen kuvan että varsan rakenteessa olisi jotain yhtymäkohtia vanhempien rakenteeseen. Ahaltek-yksilöiden rakenne voi vaihdella varsin paljon ja silti pysytellä rotumääritelmän rajoissa ja eiväthän kaikki hevoset sitä rotumääritelmää täytä sataprosenttisesti. Tekeissä on "punkeroita" ja "luikeroita" ja kaikkea siltä väliltä. Punkerosta hyvä esimerkki lienee tamma Gin Fiona, joka on jopa hieman puoliverimäinen ja luikeroista luikeroin lienee ori Gin Poldan.

Lienee siis selvää, että kahden luikeron varsa on luikero itsekin eikä punkero, ei ainakaan kovin suurella todennäköisyydellä. Rakennehan ei periydy mitenkään yksi yhteen vaan piirteitä saattaa tulla kauempaakin suvusta ja joskus voi olla, että toisen vanhemman vaikutus rakenteessa on minimaalinen ja varsa muistuttaa toista huomattavasti. Väri on kuitenkin kuvien valinnassa se ykköstekijä, värin on täsmättävä vanhempiin ja siitä ei tingitä. Rakenne ei ole siinä mielessä niin tärkeä tekijä.
Rakenteessa tärkeintä on nimenomaan se hevosen tyyppi (onko punkero, luikero vai jotain niiden väliltä), mutta joskus löytyy sellaisia kuvia, jotka toistavat vanhempien jotain tiettyä piirrettä. Pää ja sen muoto on yksi sellainen, vilkaiskaapa vaikka Orlandon ja sen tyttären Artemisin päitä ja erityisesti profiilia: kyömy kummallakin!
Koska GA:ssa hevosillani on aina vain yksi kuva, on mahdollista sekin, että lähisukulaisilla on kuvat samasta hevosesta. Näin on esimerkiksi Parthenonilla ja Izaakilla, molempien kuvissa on IRL-ori Faisal (vai oliko se Feisal? Ei voi muistaa). Ja katsokaa sukua: puoliveljethän nuo ovat, samasta emästä.
Vuosien saatossa tietyt kuvat ovat leimautuneet tietylle vanhalle hevoselle, erityisen selvä esimerkki tästä on Yazpoladin kuvat jo aikoja sitten edesmenneellä Moderato K:lla. Minulla itsellänikin on jo vuosikaudet ollut lupa noita kuvia käyttää ja ei ole ihan sattumaa, että kovin monta kertaa ne ovat päätyneet oriille, jonka suvusta löytyy Moderato! Tosin nyt viimeksi kuva on ollut suvuttomalla Yekedabanilla, mutta poikkeus vahvistaa säännön.

Enpä tiedä, ehkä tämä on ihan hölmöä puuhaa, mutta sen verran mielenkiintoista, että tällä linjalla aiomme jatkaa.

Vaikea sana

Enpä olisi tallin nimeä valitessani voinut kuvitella, että se onkin varsin vaikea! Aivan totta. Gin on aika selvä kaikille, vaikka joskus törmää hevosten nimien kohdalla siihen, että kasvattajaliite Gin on kirjoitettu kokonaan isoilla kirjaimilla, GIN Mihail tms. No, se ei ole ongelma, mutta loppuosa on. LJ:n kalenteriin korjailtiin ihan oma-aloitteisesti tallin nimeksi Gin Akhaltek. Ht.netissä on vilahdellut ainakin Ahaltekk, joskus tuli vastaan myös sellaiset versiot kuin Achaltek, ahal-tekke ja ahaltekke.

Olen VATYn infosivulla ottanut kantaa tuohon nimiasiaan, mutta kerrattakoon se nyt vielä. Ahaltek, ahaltekinhevonen, akhal-tekke, achal-tekiner, kaikki nämä ja muutkin muodot ovat ihan luvallisia niin kauan kuin rodun siitä tunnistaa, mutta kun suomalaisia ollaan ja suomea kirjoitetaan, ahaltek olisi ehkä se suositeltavin sitten kuitenkin. Syy on selitettykin tuonna VATYn sivulla, kun rodun nimi translitteroidaan kyrillisistä aakkosista Suomen virallisen translitteraation mukaan, tulos on ahaltekinskaja. Jos käytetään jonkin muun kielen translitteraatiota (translitteraatiot vaihtelevat jonkin verran eri kielialueiden välillä), saatetaan saada akhaltekinskaja, achaltecinskaja tai jotain muuta, josta sitten nuo muut muunnokset. Mutta Suomessa suomalaisittain.

Totta on myös se, että minä itse ja myös Hevosmaailma.net käytti pitkän aikaa muotoa akhal-tekke, joka vakiintui käyttöön aika laajalti ja sitä näkee edelleen kaikkein eniten. Se on ihan hyväksyttävää sekin ja sieltä juontaa tietysti minunkin käyttämä rodun lempinimi tekke. Itse asiassa se oli alunperin nimenomaan Hevosmaailma.net, jonka omistaja teki periaatepäätöksen nimen muuttamisesta ja minä seurasin virtuaalimaailmassa perässä.

Mutta käytti kukin rodusta mitä nimeä tahansa, se ei muuta sitä tosiasiaa, että minun tallini nimi on Gin Ahaltek. Eihän kukaan väännä "Ironwood Warmbloods"-nimisestä tallista "Ironwoodin puoliveriset", vaikka miten olisi sitä mieltä että puoliverinen on paljon parempi nimitys Suomessa kuin warmblood.

Uusvanhoja tammoja

Koska tämä on virtuaalimaailmaa ja täällä voi tosiasioita hieman venytellä, päätin minäkin tarttua toimeen ja hommata takaisin muutaman vanhan kasvattini, jotka uusi omistaja on unohtanut vuosia sitten.
Toinen uudelleen henkiinherätetyistä on tamma Gin Zenya, arvokastakin arvokkaampi tamma emänsä Capoiera Zavannahin tammalinjan ainoana jatkajana. Aiemminhan minä julistin CZ:n linjan kuolleeksi, mutta herätin sen nyt henkiin! Ja kun Zenyan isäkin on vanha lemmikkini, huippusukuinen Abracadabra K, niin ihan unelmatamma tämä on.
Toinen puolestaan on Gin Neala, jonka emälinja ei ole kuolemanvaarassa, Nobjalewiasta löytyy San Elysen kautta jatkuva linja, mutta nyt sain toisenkin linjan, Nealan emän puoli tulee MH Northern Lightin kautta Nobjalewiasta.

Nämä tammat ovat kotoisin jo aikoja sitten unohdetusta (muttei onneksi kadonneesta) Hopeajoesta, jonne myin joltisestikin tekkejä Marinean lopettaessa. Hopeajoessa olisi noiden lisäksi muutama muukin kiinnostava tamma, kuten vaikkapa Q' Capriolet ja HJS Zita. Caprioletin "uudelleenherättämiseen" saattaisin ehkä saada kasvattajalta luvan.