Koska kaikki meidän tallit makaavat tällä hetkellä käytännössä yksinomaan minun harteillani, tarkoitti viikon lomamatka sitä, että myös talleilla on viikon loma. Eihän se muuten olisi mikään juttu, sitä tuskin kukaan huomaisi, mutta Pinkissä ja Pinkin kisoissa ja kisaosallistumisissa tuntuu jo yksikin päivä poissa. Niinpä jo hyvissä ajoin ilmoitin, että 14.5. pidetyistä laukoista ei kannata odotella tuloksia ennen 17.5. ja se venyi sitten tänne asti. Eipä sillä että ketään olisi kiinnostanut, osallistujia oli tasan kolme.
Se tarkoittaa sitä, että Steeplechase Series on tältä CAS-vuodelta peruttu, kun eka osakilpailu peruttiin. Toinen osakilpailu pidetään huomenna, jos tulee hevosia, mutta muut osakilpailut jätetään pitämättä.
Osasyy on osallistujien puute, toinen syy on viikonloppuna puutarhatöissä saamani ranteen jännetulehdus, joka tehokkaasti estää ylenmääräisen tietokoneen käytön. Koska kyseessä on oikea ranne ja tietokoneen käyttäminen on minulle suorastaan elinehto (en tarkoita vain virtuaalihevostelua, vaan myös työelämää), aion todellakin antaa ranteen levätä nyt mahdollisimman paljon, niin että se toipuu. Joten luvassa ei siis ole yhtään ylimääräistä kisakutsun kirjoittamista.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laukkapohdintoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laukkapohdintoja. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, toukokuuta 20, 2013
tiistaina, maaliskuuta 12, 2013
Laukkakilpailemisen viehätys
Olen miettinyt useampaankin otteeseen, että mikä tuossa laukkamaailmassa on sellaista, että siellä jaksaa kilpailla ja järjestää kilpailuja hyvinkin aktiivisesti, mutta muiden lajien kisoihin osallistuminen on niin vastenmielistä, ettei sitä juuri välitä tehdä. Eikä ravipuolikaan jaksa hirveästi houkutella.
Keksin seuraavia syitä:
- realistisuus kisamäärissä ja kilpailuttamisessa
- kilpauran nousujohteisuus
- ei massakisaamista
- hevosten yksilöllinen kohtelu
- lähtöihin mahtuu yleensä
- hevonen on joskus valmis, kisauraa ei kannata jatkaa loputtomiin
- todelliset huippuhevoset ovat harvassa
- huippuhevosta ei määritellä sijoitusmäärän perusteella
- suurkilpailut, prepit ja suhteutetut arvonnat
- voittosummat
Tuosta laukkakilpailuttamisen realistisuudesta ja järkevistä kisamääristä on ollut aikaisemmin blogissa paljonkin puhetta. Laukkahevosia nyt vain ei kilpailuteta sadoissa starteissa ja kaikissa mahdollisissa lähdöissä, mihin se vain mahtuu mukaan. Mitä olen katsellut noita reaalimaailman laukkahevosia, niin varsinkin monen huippuhevosen ura on saattanut loppua esimerkiksi kymmenen startin jälkeen. Parikymmentä starttia on ihan normaalia, joillain oli päälle 40 starttia, mutta sileän laukkaajissa ei toistaiseksi tullut vastaan sellaisia, joilla olisi kovin paljon tätä enemmän lähtöjä. Joitain harvoja poikkeuksia tietenkin voi olla, mutta niinhän joka asiassa. Risuilla tilanne on vähän toinen, siellä kilpailutetaan enemmän ja jollain estelaukkaajalla oli peräti 100 starttia. Mutta kuitenkin lähtömäärät ovat suht vähäisiä hevosta kohti ja samaa linjaa noudatellaan virtuaalisessa laukkamaailmassakin.
Tämä, kuten aika moni noista muistakin listatuista kohdista johtaa alkujaan siihen, että laukkapuolella hyvä hevonen määritellään perin toisella tavalla kuin muissa lajeissa. Hyvän laukkahevosen määrittää taso, jonka se on voittanut, voitto- ja sijoitusprosentit, sekä jossain määrin palkintosumma ja arvokisavoitot ja -sijoitukset. Voitto- ja sijoitusprosentti ovat siitä vekkuleita asioita, että niitä ei voi parantaa kilpailemalla enemmän. Yleensä ne päinvastoin heikkenevät, ellei nyt satu kohdalle tosi hyvä arpaonni. Tämä puolestaan johtaa siihen, että hevosen kilpailuttaminen kannattaa lopettaa joskus, silloin kun sen prosentit ja statistiikka näyttävät hyviltä. Jos laskettaisiin pelkkä voittojen tai sijoitusten lukumäärä, hevosia kannattaisi kilpailuttaa ikuisesti.
Ei laukkamaailmassakaan aina osu tuuri kohdalle, mutta sitten jos osuu, voi käsissä olla todellinen helmi, jotain todella harvinaista ja oikeasti hyvä ja hehkuttamisen arvoinen hevonen. Ja koska suhteutetuissa kilpailuissa ne edelliset startit ja statistiikka merkitsevät, ei menestys ole aina satunnaista. Erinomaisesti menestynyt laukkahevonen on jotain sellaista, mitä ei kaikilla todellakaan ole.
Jos sitä verrataan vaikka johonkin KRJ I-laatuarvostelupalkintoon, niin sellaisenhan saa käsittääkseni kuka tahansa, joka vain viitsii nähdä tarvittavan verran vaivaa. Hankkii loistavan kuvan (ei vaadi paljon mitään, esimerkiksi Bob Langrishilta löytyy hyviä kuvia rakenteellisesti korrekteista hevosista), kilpailee maksimipisteisiin vaadittavan määrän sekä hevosella, sen vanhemmilla että varsoilla. Tästäkin on puhuttu, ihan kuka tahansa saa vaikka 1000 sijoitusta hevoselleen, kun jaksaa kilpailla tarpeeksi. Se on pelkkää todennäköisyyslaskentaa, ne sijoitukset tulevat jossain vaiheessa. Huonolla tuurilla 60 sijoitukseen vaaditaan (satoja)tuhansia kilpailuja, mutta hei, mitä ei laatispisteiden eteen tekisi? Luonnekuvauksen kirjoittaminen, päiväkirjan kirjoittaminen, valmennukset, tarinakisat, näihin vaaditaan vain kirjoittamista. Ja tadaa, KRJ-I hevonen on valmis! Tietysti tämä on etu siinä mielessä, että menestykseen voi itse vaikuttaa, se ei ole sattumanvaraista kuten laukkamenestys. Kovasta työstä siis saa palkinnon, se on tietysti oikeutettua, mutta jos minulta kysytään, myös vähän tylsää, koska se on niin ennalta-arvattavaa. Mutta kukin tyylillään.
Myös laukkahevosen uran nousujohteisuudesta on Gin kirjoittanut. Kaikki aloittavat pohjalta ja lähtevät siitä etenemään ylöspäin, osa oman menestyksen voimin, osa suvun siivittämänä. Koska voitto on se, jonka avulla päästään tasoilla ylöspäin, jokainen startti merkitsee. En tiedä millainen muilla laukkaharrastajilla on systeemi, mutta meidän hevoset kilpailevat yleensä vain yhden startin kerrallaan. Edellisestä kisasta odotetaan tulokset ennen kuin hevonen ilmoitetaan seuraavaan.
Tästä päästään seuraaviin kohtiin eli massakisaamisen puuttumiseen ja hevosten yksilölliseen kilpailuttamiseen. Luin joskus jostain ht.netin topicista, että perinteisissä ratsastuslajeissa kilpailevilla on jonkinlainen osallistujalista, jonka he vain kopioivat kisakutsuun. Ilmeisesti he siis eivät katso lainkaan kisailmoja tehdessään sitä hevosta. Se joka kisaa 140 sentin esteitä, ilmoitetaan kaikkiin 140 sentin luokkiin riippumatta siitä, milloin se on kilpaillut viimeksi tai miten pärjännyt. Toisaalta, eipä moiseen riitä aikakaan, jos kilpailee sadoissa luokissa.
Meillä ainakin laukkakilpailuihin ilmoittautuminen on hyvin toisenlaista. Hevoslistauksista näkee hevosen perustiedot eli rodun, sukupuolen, iän, tason, erikoistumismatkan ja -ratapohjan (nämä kaksi viimeistä ovat tärkeitä vain täysiverisellä). Kun saan eteeni uuden kisakutsun, johon pitää ilmoittaa hevosia, katson sen läpi lähtö kerrallaan ja etsin jokaiseen lähtöön mahdollisesti sopivat hevoset. Hevoslistauksesta näen heti, mitä hevosta kannattaa edes harkita ja mitä ei. Jos nuo perusasiat täsmäävät, vilkaisen hevosen sivun. Saatan huomata, että hevonen on juuri kilpaillut tai siltä puuttuu viimeisin tulos, joten en ilmoita sitä seuraavaan lähtöön. Tai ehkä hevonen on muutamassa viime startissa juossut huonosti juuri tällä matkalla tai muuten vain pärjännyt kehnosti viime aikoina, jolloin saatan jättää sen vähäksi aikaa kilpailutauolle tai harkita jotain muuta matkaa. Tai ehkä odotan sen kanssa jotain tiettyä arvokilpailua enkä ilmoita sitä nyt mukaan muihin startteihin. Tai ehkä se on juuri sopiva siihen tiettyyn lähtöön, mutta silloin juuri se yksi tietty hevonen on sopiva siihen tiettyyn lähtöön. Ja sitten jotkut kehtaavat väittää, ettei suurtalleilla hevosia nähtäisi ja kohdeltaisi yksilöllisesti?
Lisäjännitystä laukkakilpailemiseen tuovat vielä arvokisat, jotka ehkä on rajattu vain niille, jotka ovat pärjänneet prep-lähdöissä, suhteutettu arvonta ja kivat voittosummat. Erityisen jännittäviä ovat suhteutetut arvonnat, joissa hevosen pärjäämiseen vaikuttaa sen statistiikka, menestys viimeisimmissä starteissa ja myös vanhemmat sekä niiden menestys. Mutta lopulta nämäkin tulokset arvotaan ja vaikka joku miten olisi vahva voittajasuosikki, kukaan ei ole varma voittaja ennen kuin tulokset tulevat.
Mitä tulee palkintosummiin, niin vaikka niillä ei ole merkitystä virtuaalimaailmassa, on silti kiva katsella, kun omien hevosten palkintosumma kasvaa. Ravipuolella esimerkiksi jaetaan rahaa paljon kitsaammin, siellähän muistaakseni voittaja saa maksimissaan 2500v€. Laukkapuolella maidenistakin saa voittaja vähintään 8000v€ ja sitten kun puhutaan arvokisoista, lasketaan voittosummat sadoissa tuhansissa, ellei perätä mene yli miljoonan virtuaalieuron. Sen jälkeen ei ihan kauheasti jaksa hehkuttaa siitä, jos oman ravurin voittosumma on 15000...
Tällaisia ajatuksia tuli minulle laukkakilpailemisesta mieleen.
–S
Keksin seuraavia syitä:
- realistisuus kisamäärissä ja kilpailuttamisessa
- kilpauran nousujohteisuus
- ei massakisaamista
- hevosten yksilöllinen kohtelu
- lähtöihin mahtuu yleensä
- hevonen on joskus valmis, kisauraa ei kannata jatkaa loputtomiin
- todelliset huippuhevoset ovat harvassa
- huippuhevosta ei määritellä sijoitusmäärän perusteella
- suurkilpailut, prepit ja suhteutetut arvonnat
- voittosummat
Tuosta laukkakilpailuttamisen realistisuudesta ja järkevistä kisamääristä on ollut aikaisemmin blogissa paljonkin puhetta. Laukkahevosia nyt vain ei kilpailuteta sadoissa starteissa ja kaikissa mahdollisissa lähdöissä, mihin se vain mahtuu mukaan. Mitä olen katsellut noita reaalimaailman laukkahevosia, niin varsinkin monen huippuhevosen ura on saattanut loppua esimerkiksi kymmenen startin jälkeen. Parikymmentä starttia on ihan normaalia, joillain oli päälle 40 starttia, mutta sileän laukkaajissa ei toistaiseksi tullut vastaan sellaisia, joilla olisi kovin paljon tätä enemmän lähtöjä. Joitain harvoja poikkeuksia tietenkin voi olla, mutta niinhän joka asiassa. Risuilla tilanne on vähän toinen, siellä kilpailutetaan enemmän ja jollain estelaukkaajalla oli peräti 100 starttia. Mutta kuitenkin lähtömäärät ovat suht vähäisiä hevosta kohti ja samaa linjaa noudatellaan virtuaalisessa laukkamaailmassakin.
Tämä, kuten aika moni noista muistakin listatuista kohdista johtaa alkujaan siihen, että laukkapuolella hyvä hevonen määritellään perin toisella tavalla kuin muissa lajeissa. Hyvän laukkahevosen määrittää taso, jonka se on voittanut, voitto- ja sijoitusprosentit, sekä jossain määrin palkintosumma ja arvokisavoitot ja -sijoitukset. Voitto- ja sijoitusprosentti ovat siitä vekkuleita asioita, että niitä ei voi parantaa kilpailemalla enemmän. Yleensä ne päinvastoin heikkenevät, ellei nyt satu kohdalle tosi hyvä arpaonni. Tämä puolestaan johtaa siihen, että hevosen kilpailuttaminen kannattaa lopettaa joskus, silloin kun sen prosentit ja statistiikka näyttävät hyviltä. Jos laskettaisiin pelkkä voittojen tai sijoitusten lukumäärä, hevosia kannattaisi kilpailuttaa ikuisesti.
Ei laukkamaailmassakaan aina osu tuuri kohdalle, mutta sitten jos osuu, voi käsissä olla todellinen helmi, jotain todella harvinaista ja oikeasti hyvä ja hehkuttamisen arvoinen hevonen. Ja koska suhteutetuissa kilpailuissa ne edelliset startit ja statistiikka merkitsevät, ei menestys ole aina satunnaista. Erinomaisesti menestynyt laukkahevonen on jotain sellaista, mitä ei kaikilla todellakaan ole.
Jos sitä verrataan vaikka johonkin KRJ I-laatuarvostelupalkintoon, niin sellaisenhan saa käsittääkseni kuka tahansa, joka vain viitsii nähdä tarvittavan verran vaivaa. Hankkii loistavan kuvan (ei vaadi paljon mitään, esimerkiksi Bob Langrishilta löytyy hyviä kuvia rakenteellisesti korrekteista hevosista), kilpailee maksimipisteisiin vaadittavan määrän sekä hevosella, sen vanhemmilla että varsoilla. Tästäkin on puhuttu, ihan kuka tahansa saa vaikka 1000 sijoitusta hevoselleen, kun jaksaa kilpailla tarpeeksi. Se on pelkkää todennäköisyyslaskentaa, ne sijoitukset tulevat jossain vaiheessa. Huonolla tuurilla 60 sijoitukseen vaaditaan (satoja)tuhansia kilpailuja, mutta hei, mitä ei laatispisteiden eteen tekisi? Luonnekuvauksen kirjoittaminen, päiväkirjan kirjoittaminen, valmennukset, tarinakisat, näihin vaaditaan vain kirjoittamista. Ja tadaa, KRJ-I hevonen on valmis! Tietysti tämä on etu siinä mielessä, että menestykseen voi itse vaikuttaa, se ei ole sattumanvaraista kuten laukkamenestys. Kovasta työstä siis saa palkinnon, se on tietysti oikeutettua, mutta jos minulta kysytään, myös vähän tylsää, koska se on niin ennalta-arvattavaa. Mutta kukin tyylillään.
Myös laukkahevosen uran nousujohteisuudesta on Gin kirjoittanut. Kaikki aloittavat pohjalta ja lähtevät siitä etenemään ylöspäin, osa oman menestyksen voimin, osa suvun siivittämänä. Koska voitto on se, jonka avulla päästään tasoilla ylöspäin, jokainen startti merkitsee. En tiedä millainen muilla laukkaharrastajilla on systeemi, mutta meidän hevoset kilpailevat yleensä vain yhden startin kerrallaan. Edellisestä kisasta odotetaan tulokset ennen kuin hevonen ilmoitetaan seuraavaan.
Tästä päästään seuraaviin kohtiin eli massakisaamisen puuttumiseen ja hevosten yksilölliseen kilpailuttamiseen. Luin joskus jostain ht.netin topicista, että perinteisissä ratsastuslajeissa kilpailevilla on jonkinlainen osallistujalista, jonka he vain kopioivat kisakutsuun. Ilmeisesti he siis eivät katso lainkaan kisailmoja tehdessään sitä hevosta. Se joka kisaa 140 sentin esteitä, ilmoitetaan kaikkiin 140 sentin luokkiin riippumatta siitä, milloin se on kilpaillut viimeksi tai miten pärjännyt. Toisaalta, eipä moiseen riitä aikakaan, jos kilpailee sadoissa luokissa.
Meillä ainakin laukkakilpailuihin ilmoittautuminen on hyvin toisenlaista. Hevoslistauksista näkee hevosen perustiedot eli rodun, sukupuolen, iän, tason, erikoistumismatkan ja -ratapohjan (nämä kaksi viimeistä ovat tärkeitä vain täysiverisellä). Kun saan eteeni uuden kisakutsun, johon pitää ilmoittaa hevosia, katson sen läpi lähtö kerrallaan ja etsin jokaiseen lähtöön mahdollisesti sopivat hevoset. Hevoslistauksesta näen heti, mitä hevosta kannattaa edes harkita ja mitä ei. Jos nuo perusasiat täsmäävät, vilkaisen hevosen sivun. Saatan huomata, että hevonen on juuri kilpaillut tai siltä puuttuu viimeisin tulos, joten en ilmoita sitä seuraavaan lähtöön. Tai ehkä hevonen on muutamassa viime startissa juossut huonosti juuri tällä matkalla tai muuten vain pärjännyt kehnosti viime aikoina, jolloin saatan jättää sen vähäksi aikaa kilpailutauolle tai harkita jotain muuta matkaa. Tai ehkä odotan sen kanssa jotain tiettyä arvokilpailua enkä ilmoita sitä nyt mukaan muihin startteihin. Tai ehkä se on juuri sopiva siihen tiettyyn lähtöön, mutta silloin juuri se yksi tietty hevonen on sopiva siihen tiettyyn lähtöön. Ja sitten jotkut kehtaavat väittää, ettei suurtalleilla hevosia nähtäisi ja kohdeltaisi yksilöllisesti?
Lisäjännitystä laukkakilpailemiseen tuovat vielä arvokisat, jotka ehkä on rajattu vain niille, jotka ovat pärjänneet prep-lähdöissä, suhteutettu arvonta ja kivat voittosummat. Erityisen jännittäviä ovat suhteutetut arvonnat, joissa hevosen pärjäämiseen vaikuttaa sen statistiikka, menestys viimeisimmissä starteissa ja myös vanhemmat sekä niiden menestys. Mutta lopulta nämäkin tulokset arvotaan ja vaikka joku miten olisi vahva voittajasuosikki, kukaan ei ole varma voittaja ennen kuin tulokset tulevat.
Mitä tulee palkintosummiin, niin vaikka niillä ei ole merkitystä virtuaalimaailmassa, on silti kiva katsella, kun omien hevosten palkintosumma kasvaa. Ravipuolella esimerkiksi jaetaan rahaa paljon kitsaammin, siellähän muistaakseni voittaja saa maksimissaan 2500v€. Laukkapuolella maidenistakin saa voittaja vähintään 8000v€ ja sitten kun puhutaan arvokisoista, lasketaan voittosummat sadoissa tuhansissa, ellei perätä mene yli miljoonan virtuaalieuron. Sen jälkeen ei ihan kauheasti jaksa hehkuttaa siitä, jos oman ravurin voittosumma on 15000...
Tällaisia ajatuksia tuli minulle laukkakilpailemisesta mieleen.
–S
maanantaina, marraskuuta 12, 2012
Laukkamarinaa
Niinpä niin, miksi me ylipäänsä puuhaamme laukkahevosten parissa, jos laukkamaailmasta on jatkuvasti valitettavaa... Voin kertoa, että vaikka paljon valitammekin, on laukkahevosten kanssa puuhaaminen silti sen verran kivaa, että jäämme siitä vielä plussan puolelle. Blogin lukijat joutuvat kuitenkin kärsimään märinästä.
Tällä kertaa valittamisen aiheena on allowance-lähtöjen vähäisyys. Ohimennen tästä olikin jo puhetta, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että suvuttomat tai huonosukuiset hevoset (siis ne jotka eivät pääse hyppäämään allowancen yli sukunsa avittamana) jämähtävät siihen allowanceen.
Maiden-lähtöjä on hyvin tarjolla, ainakin hiekkaradan 1200-2000 metrin matkoille ja vaikka osallistujia yleensä on melko paljon, on maidenista suht helppo päästä ylöspäin.
Sitten tulee totaalistoppi. Yksissä laukoissa voi olla helposti 4-5 maiden-lähtöä, mutta vain yksi allowance-lähtö! Meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne Pinkissä, että maiden-hevosia on 32, allowance-hevosia 27 ja grade-tasoilla 11 hevosta. Suuresta hevosmäärästä ja ahkerasta kilpailutuksesta huolimatta siis vain 11 hevosta on päässyt allowancesta eteenpäin. Allowance-ryhmässä mätänee paljon hevosia, jotka eivät ole juosseet lokakuun puolen välin jälkeen, koska sopivia allowance-lähtöjä ei ole. Ei se paljon auta 2400 metrin nurmijuoksijaa vaikka olisi kymmenen 1600 metrin hiekkalähtöä tarjolla.
Tiedän, että tämä on periaatteessa realistista, eihän reaalimaailmassakaan kaikki hevoset suinkaan pääse sinne grade-tasoille, parhaat vain. Siis hyvä noin yleiseltä kantilta katsoen. Mutta jos katsoo asiaa yksityisen harrastajan kannalta, se on vähän tylsää. Allowance-hevosia olisi, mutta niitä ei voi kilpailuttaa kun ei ole lähtöjä. Grade-lähtöjä olisi, mutta niihin ei ole hevosia, koska ne eivät ole koskaan päässeet allowancesta ylitse. Maiden-lähdöissäkään ei oikein viitsi juoksuttaa hevosia, koska jos hevoset voittavat, niiden kilpailutus käytännössä loppuu allowance-lähtöjen vähyyteen ja jos ne eivät pärjää, niin huonojahan ne ovat. Pillit pussiin ja lappu luukulle vain, tällainen on omiaan syömään vähän paatuneemmankin harrastajan motivaatiota.
Lisäksi tämä harmittaa noin Pinkin kannalta yleisesti. Pinkin kantava ajatushan on "Hevosia joka lähtöön", mutta se ei nyt toteudu grade-lähdöissä lähellekään. Vaikka meitä miten haukuttaisiin itsekkäiksi oman navan kaivelijoiksi, niin laukkapuolella Pink on aina ollut enemmän koko laukkaurheilua hyödyttävä hanke. Alkuperäinen ideahan oli se, että jos meillä on paljon hevosia eri tasoilla ja eri lähdöissä, voivat pienemmät omistajat suht huoletta ilmoittaa sen yhden ainoan appaloosansa non-quartereille avoimeen G1-lähtöön, koska he voivat suht turvallisesti luottaa siihen että meiltä tulee hevosia mukaan myös ja lähtö ylipäänsä järjestetään. Nyt tämä ei oikein toteudu.
Lohdullista on kuitenkin se, että ykkösryhmän grade-lähtöjä harvoin perutaan ja tässä puhuttu allowance-lähtöjen puute koskee vain ykkösryhmää (koska muille ryhmille ei ole MITÄÄN lähtöjä! Paitsi joskus kakkosille ja nelosille, meillä ei jälkimmäisiä juokse nykyisin yhtään). Mutta meistä olisi kiva päästä kilpailuttamaan omia hevosia sinne grade-lähtöihin vähän enemmänkin...
No, valituksenaiheeseenhan on yksi lääke: ei muuta kuin tunkkaamaan itse lähtöjä pystyyn, saapahan ainakin niitä ryhmiä, tasoja, matkoja ja ratapohjia kuin itse haluaa. Tälle CAS-vuodelle ei ehkä enää kerkiä, mutta jos ensi vuoden alusta sitten. Edes muutamat. Tämä ei ollut vielä lupaus, mutta harkitsemme kyllä vakavasti.
–S
Tällä kertaa valittamisen aiheena on allowance-lähtöjen vähäisyys. Ohimennen tästä olikin jo puhetta, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että suvuttomat tai huonosukuiset hevoset (siis ne jotka eivät pääse hyppäämään allowancen yli sukunsa avittamana) jämähtävät siihen allowanceen.
Maiden-lähtöjä on hyvin tarjolla, ainakin hiekkaradan 1200-2000 metrin matkoille ja vaikka osallistujia yleensä on melko paljon, on maidenista suht helppo päästä ylöspäin.
Sitten tulee totaalistoppi. Yksissä laukoissa voi olla helposti 4-5 maiden-lähtöä, mutta vain yksi allowance-lähtö! Meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne Pinkissä, että maiden-hevosia on 32, allowance-hevosia 27 ja grade-tasoilla 11 hevosta. Suuresta hevosmäärästä ja ahkerasta kilpailutuksesta huolimatta siis vain 11 hevosta on päässyt allowancesta eteenpäin. Allowance-ryhmässä mätänee paljon hevosia, jotka eivät ole juosseet lokakuun puolen välin jälkeen, koska sopivia allowance-lähtöjä ei ole. Ei se paljon auta 2400 metrin nurmijuoksijaa vaikka olisi kymmenen 1600 metrin hiekkalähtöä tarjolla.
Tiedän, että tämä on periaatteessa realistista, eihän reaalimaailmassakaan kaikki hevoset suinkaan pääse sinne grade-tasoille, parhaat vain. Siis hyvä noin yleiseltä kantilta katsoen. Mutta jos katsoo asiaa yksityisen harrastajan kannalta, se on vähän tylsää. Allowance-hevosia olisi, mutta niitä ei voi kilpailuttaa kun ei ole lähtöjä. Grade-lähtöjä olisi, mutta niihin ei ole hevosia, koska ne eivät ole koskaan päässeet allowancesta ylitse. Maiden-lähdöissäkään ei oikein viitsi juoksuttaa hevosia, koska jos hevoset voittavat, niiden kilpailutus käytännössä loppuu allowance-lähtöjen vähyyteen ja jos ne eivät pärjää, niin huonojahan ne ovat. Pillit pussiin ja lappu luukulle vain, tällainen on omiaan syömään vähän paatuneemmankin harrastajan motivaatiota.
Lisäksi tämä harmittaa noin Pinkin kannalta yleisesti. Pinkin kantava ajatushan on "Hevosia joka lähtöön", mutta se ei nyt toteudu grade-lähdöissä lähellekään. Vaikka meitä miten haukuttaisiin itsekkäiksi oman navan kaivelijoiksi, niin laukkapuolella Pink on aina ollut enemmän koko laukkaurheilua hyödyttävä hanke. Alkuperäinen ideahan oli se, että jos meillä on paljon hevosia eri tasoilla ja eri lähdöissä, voivat pienemmät omistajat suht huoletta ilmoittaa sen yhden ainoan appaloosansa non-quartereille avoimeen G1-lähtöön, koska he voivat suht turvallisesti luottaa siihen että meiltä tulee hevosia mukaan myös ja lähtö ylipäänsä järjestetään. Nyt tämä ei oikein toteudu.
Lohdullista on kuitenkin se, että ykkösryhmän grade-lähtöjä harvoin perutaan ja tässä puhuttu allowance-lähtöjen puute koskee vain ykkösryhmää (koska muille ryhmille ei ole MITÄÄN lähtöjä! Paitsi joskus kakkosille ja nelosille, meillä ei jälkimmäisiä juokse nykyisin yhtään). Mutta meistä olisi kiva päästä kilpailuttamaan omia hevosia sinne grade-lähtöihin vähän enemmänkin...
No, valituksenaiheeseenhan on yksi lääke: ei muuta kuin tunkkaamaan itse lähtöjä pystyyn, saapahan ainakin niitä ryhmiä, tasoja, matkoja ja ratapohjia kuin itse haluaa. Tälle CAS-vuodelle ei ehkä enää kerkiä, mutta jos ensi vuoden alusta sitten. Edes muutamat. Tämä ei ollut vielä lupaus, mutta harkitsemme kyllä vakavasti.
–S
tiistaina, marraskuuta 30, 2010
Miksi meillä on risuesteruunia?
En tiedä onko sitä kukaan koskaan ihmetellyt, miksi lähestulkoon kaikki meidän risuhevosemme ovat ruunia tai tammoja ja miksi ruunaamme (ainakin melkein) kaikki sileiltä risuille siirtyvät hevoset. No, ihmetelty tai ei, mutta syy siihen on ihan selvä: reaalimaailma! Jos katsotte läpi minkään risu- tai sekaestekilpailun tuloslistoja tai varsinkaan tunnetuimpien kisojen voittajalistoja, ne ovat täynnä ruunia. Oreja ja tammoja näkee perin juurin harvakseltaan.
Jokin lähde tarjosi tähän selitykseksi sen, että risuesteillä vauhti on niin kova ja esteet niin vaikeita, että siinä ei parane olla hormoneja sekoittamassa touhua, kun kaikki hevosen(kin) huomio on kiinnityttävä niiin esteisiin ja niistä selviämiseen. Siksi siis ruunia. Tammojen vähyyttä ihmettelen osin, mutta toisaalta eipä tammat juuri juhli sileiden arvokisojen voittajalistoilla.
Nähtävästi muut risuestehevosten omistajat eivät tätä joko tiedä tai eivät välitä siitä, koska risuilla kilpailee paljon oreja. Itse asiassa nimenomaan meiltä löytyvät ne ainoat risuesteruunat (no, eipä niitä ruunia juuri sileälläkään näy).
Tämä tekee risuestehevosten jalostamisen hivenen haastavaksi. Kyllä, meillä on joitain harvoja oreja, jotka ovat risuilla kilpailleet ja jotkut yksilöt jopa pärjänneet. Mutta jotta saataisiin risulinjoja ja jalostusta vietyä eteenpäin siitä yhdestä tai kahdesta polvesta, ei muutama hassu ori riitä. Niinpä olemmekin käyttäneet joitakin sileällä juosseita oreja risuestetammoille. Siinä on se pieni hakaus, että vaikka ori olisi voittanut G1-tason sileällä, se on risuilla kilpailemattoman hevosen asemassa eli sen myötä ei varsa saa parannettua sukuluokitustaan risuilla. Tietysti voisimme käyttää muiden risuesteoreja, kun niitä kerran on, mutta jotenkin se vain tökkii.
Jokin lähde tarjosi tähän selitykseksi sen, että risuesteillä vauhti on niin kova ja esteet niin vaikeita, että siinä ei parane olla hormoneja sekoittamassa touhua, kun kaikki hevosen(kin) huomio on kiinnityttävä niiin esteisiin ja niistä selviämiseen. Siksi siis ruunia. Tammojen vähyyttä ihmettelen osin, mutta toisaalta eipä tammat juuri juhli sileiden arvokisojen voittajalistoilla.
Nähtävästi muut risuestehevosten omistajat eivät tätä joko tiedä tai eivät välitä siitä, koska risuilla kilpailee paljon oreja. Itse asiassa nimenomaan meiltä löytyvät ne ainoat risuesteruunat (no, eipä niitä ruunia juuri sileälläkään näy).
Tämä tekee risuestehevosten jalostamisen hivenen haastavaksi. Kyllä, meillä on joitain harvoja oreja, jotka ovat risuilla kilpailleet ja jotkut yksilöt jopa pärjänneet. Mutta jotta saataisiin risulinjoja ja jalostusta vietyä eteenpäin siitä yhdestä tai kahdesta polvesta, ei muutama hassu ori riitä. Niinpä olemmekin käyttäneet joitakin sileällä juosseita oreja risuestetammoille. Siinä on se pieni hakaus, että vaikka ori olisi voittanut G1-tason sileällä, se on risuilla kilpailemattoman hevosen asemassa eli sen myötä ei varsa saa parannettua sukuluokitustaan risuilla. Tietysti voisimme käyttää muiden risuesteoreja, kun niitä kerran on, mutta jotenkin se vain tökkii.
sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010
Laukkaärsyjä
Laukkapuolella taas ärsyttää keskimäärin kaikki. Jaa mikä muka? Lähtöjä on tasaisesti kaikille ryhmille, risuillekin ja arvokisaprepit lisäävät jännitystä vielä entisestään. Tiedetään, mutta me olemmekin varsin vaativia ja nyt kun itse pidämme pientä taukoa kisojen järjestämisessä, on iskenyt todellinen suurärsy.
Totta kyllä, ykkösryhmälle on lähtöjä ihan mukavasti ja kaikille tasoille. Ikävä kyllä eri tasoilla on tarjolla lähinnä samoja matkoja ja pohjia. Varsinkin maiden-tasolla tämä on todella ikävää, koska meiltä löytyy hevosia jotka eivät ole kilpailleet kertaakaan syyskuun alun jälkeen. Ei vain ole sopivia startteja! Ja jos onkin, niin eivät ole mahtuneet mukaan, meillä nyt muutama kymmenen maiden-tason ykkösryhmäläistä on ja yleensä jos järjestetään jokin lähtö, meiltä löytyisi siihen enemmänkin kuin kolme osallistujaa. Kaikki eivät siis mahdu mukaan. Eivätkä nämä ole mitään erikoismatkojen juoksijoita.
Katsokaa nyt esimerkiksi kolmivuotiasta oria Enchanter's Nightshadea: viimeisin startti 6.9., meni vielä kohtuullisen lupaavasti, mutta sen jälkeen ei sopivia startteja olekaan löytynyt.
Tai kaksivuotias Rough And Ready, starttasi 1.9., meni huonosti, piti vähän taukoa, mutta sen jälkeen ei olekaan löytynyt startteja ja tämä sentään on myös tuollainen normaali keskimatkojen juoksija, ei edes erityisesti erikoistunut jommallekummalle pohjalle. Last Lapin tilanne on ihan sama.
Samaan aikaan meillä on hevosia, jotka voivat helposti kilpailla kerran viikossa tai useamminkin, koska tiettyjä matkoja tietyllä pohjalla järjestetään oikeastaan liikaa.
Enkä haluaisi edes puhua mikä on muutamien allowance- tai grade-tasojen hevosten tilanne. Maiden-lähtöjä nyt näin näppituntumalta järjestetään eniten ja vaihtelua on myös eniten. Erityisesti allowance-tasolla on muutamia hevosia, jotka voisivat kilpailla lähes joka päivä, milloin vain ykkösryhmän lähtöjä järjestetään, mutta kun niitäkään nyt ei viitsisi ylikilpailuttaa eikä varsinkaan aina ihan samoilla matkoilla. Ja sitten on niitä, jotka eivät ole kuukauteen radalla käyneetkään...
Olisiko ihan oikeasti liikaa pyydetty, ettei joka kerta järjestettäisi niitä samoja matkoja samalla pohjalla vaan että saataisiin pikkuisen hajontaa noihin startteihin?!
Toinen juttu ovat sitten nuo arvokisaprepit. Jos kolmos- tai vitosryhmälle järjestetään arvokisapreppejä (ja siinä yhteydessä myös tavallisia lähtöjä) päivittäin tai parin päivän välein, voiko olettaa että CASin mukaan ikääntyviä hevosia riittää jokaiseen lähtöön, jos nyt yrittää edes hieman noudatella realistista kilpailuttamistahtia? Varsinkin kun ne G1-tason hevoset ovat kummassakin ryhmässä kohtuullisen harvinainen näky. Ja kuvaan tietysti kuuluu, että seuraavaan preppilähtöön pitää ilmoittautua jo ennen kuin edellisen tulokset ovat tulleet.
Koska preppilähtöjä on paljon ja niissä vähän osallistujia eli melko iso prosentti osallistuneista preppaa päälähtöön, voidaan olettaa että miltei mikä tahansa tänä CAS-vuonna G1-tasolla juokseva hevonen pääsee päälähtöön. Päälähtöön kuitenkin pitäisi suurkisojen mentaliteetin mukaisesti päästä vain kauden parhaat. Tosin G1-hevosten vähyyden takia joko mukaan on otettava suunnilleen kaikki tai sitten jätettävä lähdöt pitämättä osallistujien puutteen vuoksi, niin että ehkä tämä nykyinen metodi on kuitenkin parempi. Ja se tulisi siitä paranemaan, kunhan saataisiin lisää 3- ja 5-ryhmien omistajia mukaan.
Sainpahan taas purkautua ja olkaa huoleti, emmeköhän mekin jossain vaiheessa saa aikaiseksi järjestää taas laukkoja. Viimeistään sitten kun CAS-vuosi vaihtuu. Muuten, ensi CAS-vuoden Pretty In Pinkin kisapäivämäärät on päätetty jo, ne ovat 29.11., 6.12., 13.12. ja 20.12. Suunnitelmissa on järjestää samantyyppinen arvokisasarja risuhevosille joko heti CAS-vuoden aluksi tai loppuvuodesta, ei ole vielä päätetty. Se tulee kuitenkin olemaan avoin kaikille risujuoksijoille, ei vain ykkösryhmäläisille ja ottaen huomioon risuhevosten pienen määrän, se luultavasti juostaan G2-tasolla.
Totta kyllä, ykkösryhmälle on lähtöjä ihan mukavasti ja kaikille tasoille. Ikävä kyllä eri tasoilla on tarjolla lähinnä samoja matkoja ja pohjia. Varsinkin maiden-tasolla tämä on todella ikävää, koska meiltä löytyy hevosia jotka eivät ole kilpailleet kertaakaan syyskuun alun jälkeen. Ei vain ole sopivia startteja! Ja jos onkin, niin eivät ole mahtuneet mukaan, meillä nyt muutama kymmenen maiden-tason ykkösryhmäläistä on ja yleensä jos järjestetään jokin lähtö, meiltä löytyisi siihen enemmänkin kuin kolme osallistujaa. Kaikki eivät siis mahdu mukaan. Eivätkä nämä ole mitään erikoismatkojen juoksijoita.
Katsokaa nyt esimerkiksi kolmivuotiasta oria Enchanter's Nightshadea: viimeisin startti 6.9., meni vielä kohtuullisen lupaavasti, mutta sen jälkeen ei sopivia startteja olekaan löytynyt.
Tai kaksivuotias Rough And Ready, starttasi 1.9., meni huonosti, piti vähän taukoa, mutta sen jälkeen ei olekaan löytynyt startteja ja tämä sentään on myös tuollainen normaali keskimatkojen juoksija, ei edes erityisesti erikoistunut jommallekummalle pohjalle. Last Lapin tilanne on ihan sama.
Samaan aikaan meillä on hevosia, jotka voivat helposti kilpailla kerran viikossa tai useamminkin, koska tiettyjä matkoja tietyllä pohjalla järjestetään oikeastaan liikaa.
Enkä haluaisi edes puhua mikä on muutamien allowance- tai grade-tasojen hevosten tilanne. Maiden-lähtöjä nyt näin näppituntumalta järjestetään eniten ja vaihtelua on myös eniten. Erityisesti allowance-tasolla on muutamia hevosia, jotka voisivat kilpailla lähes joka päivä, milloin vain ykkösryhmän lähtöjä järjestetään, mutta kun niitäkään nyt ei viitsisi ylikilpailuttaa eikä varsinkaan aina ihan samoilla matkoilla. Ja sitten on niitä, jotka eivät ole kuukauteen radalla käyneetkään...
Olisiko ihan oikeasti liikaa pyydetty, ettei joka kerta järjestettäisi niitä samoja matkoja samalla pohjalla vaan että saataisiin pikkuisen hajontaa noihin startteihin?!
Toinen juttu ovat sitten nuo arvokisaprepit. Jos kolmos- tai vitosryhmälle järjestetään arvokisapreppejä (ja siinä yhteydessä myös tavallisia lähtöjä) päivittäin tai parin päivän välein, voiko olettaa että CASin mukaan ikääntyviä hevosia riittää jokaiseen lähtöön, jos nyt yrittää edes hieman noudatella realistista kilpailuttamistahtia? Varsinkin kun ne G1-tason hevoset ovat kummassakin ryhmässä kohtuullisen harvinainen näky. Ja kuvaan tietysti kuuluu, että seuraavaan preppilähtöön pitää ilmoittautua jo ennen kuin edellisen tulokset ovat tulleet.
Koska preppilähtöjä on paljon ja niissä vähän osallistujia eli melko iso prosentti osallistuneista preppaa päälähtöön, voidaan olettaa että miltei mikä tahansa tänä CAS-vuonna G1-tasolla juokseva hevonen pääsee päälähtöön. Päälähtöön kuitenkin pitäisi suurkisojen mentaliteetin mukaisesti päästä vain kauden parhaat. Tosin G1-hevosten vähyyden takia joko mukaan on otettava suunnilleen kaikki tai sitten jätettävä lähdöt pitämättä osallistujien puutteen vuoksi, niin että ehkä tämä nykyinen metodi on kuitenkin parempi. Ja se tulisi siitä paranemaan, kunhan saataisiin lisää 3- ja 5-ryhmien omistajia mukaan.
Sainpahan taas purkautua ja olkaa huoleti, emmeköhän mekin jossain vaiheessa saa aikaiseksi järjestää taas laukkoja. Viimeistään sitten kun CAS-vuosi vaihtuu. Muuten, ensi CAS-vuoden Pretty In Pinkin kisapäivämäärät on päätetty jo, ne ovat 29.11., 6.12., 13.12. ja 20.12. Suunnitelmissa on järjestää samantyyppinen arvokisasarja risuhevosille joko heti CAS-vuoden aluksi tai loppuvuodesta, ei ole vielä päätetty. Se tulee kuitenkin olemaan avoin kaikille risujuoksijoille, ei vain ykkösryhmäläisille ja ottaen huomioon risuhevosten pienen määrän, se luultavasti juostaan G2-tasolla.
perjantaina, heinäkuuta 16, 2010
Laukkakisojen palkintorahat
Jo pitkään on hoettu laukkamaailmassa sitä, että hevosen voittosumma ei vielä kerro hevosen hyvyydestä mitään, vaan vain voitto- ja sijoitusprosentit. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä todellakin on sisäistänyt tämän ja onhan se toki tottakin omalla tavallaan.
Kuitenkin virtuaalimaailmasta puuttuu se taloudellinen aspekti, mikä reaalimaailmassa ohjaa hevosia rahakkaampiin lähtöihin. Eihän sielläkään hevosen hyvyyttä välttämättä niin rahassa mitata kuin prosenteilla ja muilla meriiteillä, mutta omistajalle itselleen (ja kaikille muille, jotka rahoista osansa saavat) on huomattavasti mukavampaa saada isompi summa rahaa kuin pienempi.
Virtuaalimaailmassa se tarkoittaa sitä, että täällä ei voida "ohjata" hevosia voittosumman avulla tiettyihin lähtöihin. Me olemme esimerkiksi yrittäneet sitä tarjoamalla pitkien matkojen lähtöihin isompia summia kuin lyhyempiin startteihin. Ja nelosryhmälle on yleensä aina enemmän rahaa tarjolla kuin muille. Se on ollut turhaa, koska rahalla ei ole sinänsä väliä, vaikka meitä kyllä ainakin ilahduttaa aina kisakalenterissa iso summa rahaa enemmän kuin pieni. Emme mekään silti ilmoita hevosiamme startteihin sen mukaan miten niissä on rahaa jaossa vaan sen mukaan, mikä lähtö kullekin hevoselle sopii. Niin varmasti muutkin tekevät ja siksi tästä meidän "ohjailusta" ei ole ollut mitään hyötyä.
Moni laukkajärjestäjä tarjoaa kaikissa starteissa ne maksimimäärät rahaa, mitä LJ:n ohjeiden mukaan kullakin tasolla voi tarjota. Mielestäni tämä ei välttämättä ole hyvä asia, koska se vähentää rahan merkitystä entisestään. Ja koska maiden ja allowance-tasolla rahasummat menevät osin päällekkäin, tuntuu vähän pöljältä saada jostain maiden-startin voitosta 25000v€ ja sitten allowance-startin voitosta "vain" 20000v€.
Meillä on yleensä yritetty järjestää vähän hajontaa voittosummien kanssa. Esimerkiksi 2-vuotiaat täysiveriset saavat useimmiten pienempiä summia kuin vanhemmat. Matkat tulikin mainittua jo, lyhyemmiltä matkoilta saa meillä yleensä vähemmän rahaa kuin pitkiltä. Erityisen hyvin tämä näkynee 16.7. juostuissa Star Stayer-lähdöissä, joista joka tason korkeimmat sallitut rahat annettiin 3000 metrin lähdöstä. Se ei sinänsä auttanut, koska esimerkiksi G2-tasolla jäi 3000 metrin lähtö kokonaan pitämättä osallistujien puutteessa.
En tiedä mitä minä yritän tällä oikein sanoa. Ei sekään olisi hyvä vaihtoehto, että alettaisiin tuijottaa sitä hevosen voittosummaa, koska voittosumman parantamiseen on yksi takuuvarma keino: mahdollisimman kova kilpailutus mahdollisimman pitkään ja se taas sotii pahasti laukkamaailman yleisiä periaatteita vastaan.
Kuitenkin virtuaalimaailmasta puuttuu se taloudellinen aspekti, mikä reaalimaailmassa ohjaa hevosia rahakkaampiin lähtöihin. Eihän sielläkään hevosen hyvyyttä välttämättä niin rahassa mitata kuin prosenteilla ja muilla meriiteillä, mutta omistajalle itselleen (ja kaikille muille, jotka rahoista osansa saavat) on huomattavasti mukavampaa saada isompi summa rahaa kuin pienempi.
Virtuaalimaailmassa se tarkoittaa sitä, että täällä ei voida "ohjata" hevosia voittosumman avulla tiettyihin lähtöihin. Me olemme esimerkiksi yrittäneet sitä tarjoamalla pitkien matkojen lähtöihin isompia summia kuin lyhyempiin startteihin. Ja nelosryhmälle on yleensä aina enemmän rahaa tarjolla kuin muille. Se on ollut turhaa, koska rahalla ei ole sinänsä väliä, vaikka meitä kyllä ainakin ilahduttaa aina kisakalenterissa iso summa rahaa enemmän kuin pieni. Emme mekään silti ilmoita hevosiamme startteihin sen mukaan miten niissä on rahaa jaossa vaan sen mukaan, mikä lähtö kullekin hevoselle sopii. Niin varmasti muutkin tekevät ja siksi tästä meidän "ohjailusta" ei ole ollut mitään hyötyä.
Moni laukkajärjestäjä tarjoaa kaikissa starteissa ne maksimimäärät rahaa, mitä LJ:n ohjeiden mukaan kullakin tasolla voi tarjota. Mielestäni tämä ei välttämättä ole hyvä asia, koska se vähentää rahan merkitystä entisestään. Ja koska maiden ja allowance-tasolla rahasummat menevät osin päällekkäin, tuntuu vähän pöljältä saada jostain maiden-startin voitosta 25000v€ ja sitten allowance-startin voitosta "vain" 20000v€.
Meillä on yleensä yritetty järjestää vähän hajontaa voittosummien kanssa. Esimerkiksi 2-vuotiaat täysiveriset saavat useimmiten pienempiä summia kuin vanhemmat. Matkat tulikin mainittua jo, lyhyemmiltä matkoilta saa meillä yleensä vähemmän rahaa kuin pitkiltä. Erityisen hyvin tämä näkynee 16.7. juostuissa Star Stayer-lähdöissä, joista joka tason korkeimmat sallitut rahat annettiin 3000 metrin lähdöstä. Se ei sinänsä auttanut, koska esimerkiksi G2-tasolla jäi 3000 metrin lähtö kokonaan pitämättä osallistujien puutteessa.
En tiedä mitä minä yritän tällä oikein sanoa. Ei sekään olisi hyvä vaihtoehto, että alettaisiin tuijottaa sitä hevosen voittosummaa, koska voittosumman parantamiseen on yksi takuuvarma keino: mahdollisimman kova kilpailutus mahdollisimman pitkään ja se taas sotii pahasti laukkamaailman yleisiä periaatteita vastaan.
perjantaina, heinäkuuta 09, 2010
Miten paljastetaan vilpinteko laukoissa/raveissa?
Tuntuuko joskus siltä, että tiettyjen omistajien hevoset aina voittavat tai ainakin sijoittuvat vähän turhan hyvin? Tai että oma hevoset kansoittavat laukka/ravilähtöjen häntäsijoja pikkuisen useammin kuin oikeastaan toivoisi? Ei hätää, me olemme keksineet tavan, jolla tulosten käpälöijät saadaan kiikkiin!
No, todellisuudessa ei saada, koska tämä metodi ei todista varsinaisesti mitään. Sen antamat tulokset vain voivat joko herättää (vahvoja) epäilyjä vilpistä tai hälventää niitä. Ja jotta tulokset olisivat missään määrin luotettavia, on ne laskettava useammista kuin vain muutamista kilpailuista. Jotta ketään siis voitaisiin teilata petkuttajaksi, tämän pitäisi näpelöidä tuloksia omaksi tai jonkin toisen eduksi pitkällä aikavälillä ja likimain jokaisissa kilpailuissa. Yhden kilpailun perusteella lasketut prosentit eivät kerro mitään, koska aina on olemassa sattuman mahdollisuus.
Tässä metodissa lasketaan yksinkertaisesti tietyn omistajan hevosten kokonaissijoitus- ja voittoprosentit. En tarkoita tällä nyt yhden hevosen prosentteja vaan sitä, miten suuri osa kyseisen omistajan kaikista kisoihin ilmoitetuista hevosista on sijoittunut ja voittanut. Samat prosentit lasketaan koko laukkojen tuloksista ja hevosista. Näitä sitten vertaillaan keskenään.
Jos yhden omistajan hevosten prosentit ovat selkeästi suuremmat kuin yleiset prosentit, voidaan kysyä, miten tähän on päädytty. Jos tulokset taas ovat suunnilleen samaa luokkaa, mitään kovin kummoista huijausta tuskin on tapahtunut. Jos yksittäisen omistajan hevosten prosentit taas ovat huomattavasti pienemmän kuin kisojen keskitaso, voidaan kysyä onko tuloksia tämän kohdalla käpälöity alaspäin. Korostan kuitenkin edelleen, että yksien kisatulosten perusteella ei vielä voida alkaa ketään syytellä. Sattumalla on sormensa aina pelissä.
Joka tapauksessa metodi menee näin.
1. Laske pidettyjen lähtöjen lukumäärä (tästä selviää se, miten monta voittajaa kys. kisoissa on)
2. Laske kaikkien mukaan ilmoitettujen hevosten määrä
3. Laske kaikkien sijoitusten määrä. Yleensä laukoissa ainakin 4 ensimmäistä sijoittuu, 4 hevosen, 6 hevosen ja 12 hevosen lähdöissä on siis aina 4 sijoittunutta. Sen sijaan jos lähtö on pienempi kuin 4 hevosta, on sijoittuneita vain niin monta kuin lähdössä on hevosia. Sijoittuneisiin lasketaan myös voittajat.
4. Näistä luvuista saadaan kisojen keskitaso. Voittajien määrä jaettuna kaikkien osallistujien määrällä antaa keskivoittoprosentin. Sijoittuneiden määrä jaettuva kaikkien osallistujien määrällä antaa keskisijoitusprosentin.
Esimerkki:
Lähtöjä on 10 kappaletta, joten voittajia on myös 10. Lähtöjen osallistujamäärät ovat seuraavat: 2-5-5-6-8-3-4-10-3-3. Hevosia on mukana yhteensä 49 kappaletta. Sijoituksia on seuraavasti: 2-4-4-4-4-3-4-4-3-3 eli 35 kappaletta.
Keskivoittoprosentti on siis 10/49 = 20,41%
Keskisijoitusprosentti on puolestaan 35/49 = 71,43%
Periaatteessa samalla tavalla lasketaan myös tietyn omistajan hevosten sijoitus- ja voittoprosentit. Ensin lasketaan miten monta hevosta omistajalla on kisoissa mukana yhteensä, sitten lasketaan miten moni on sijoittunut neljän parhaan joukkoon ja miten moni on voittanut.
Esimerkki:
Edellisen esimerkin lähtöihin on osallistunut omistaja X yhteensä 16 hevosella. Hevosista 8 on voittanut lähtönsä ja sijoittuneita (voittajat mukaanlukien) on yhteendä 14.
Sijoitusprosentti on 14/16 = 87,5%
Voittoprosentti on 8/16 = 50%
Kun verrataan näitä keskenään, siis koko lähdön prosentteja ja yhden omistajan hevosten prosentteja, huomataan omistajan hevosten sijoittuneen keskimääräisesti paremmin kuin muut: 20,41% < 50% & 71,43% < 87,5%. Sijoitusprosenttien ero alkaa olla jo vähän epäilyttävä, mutta voittoprosenttien ero jo suorastaan hälyttävä. Kolmannen kerran kuitenkin sanon, että älkää tuomitko yhden kilpailun perusteella. Sen sijaan jos kymmenessä tai kahdessa kymmenessä kilpailussa saman omistajan hevoset ovat jatkuvasti "voiton" puolella suhteessa yleiseen tasoon, joskus vain vähän, joskus enemmän, mutta aina voitolla, voi olla syytä epäillä että tuloksissa on todella jotain häikkää. Yhden omistajan prosentit voivat nimittäin olla myös huonommat kuin yleinen taso, jos on ollut huono päivä. Noin karkea arvio on, että jos laskee prosentit kahdesta kymmenestä lähdöstä, niin nyt ainakin joissain pitäisi olla keskitasoa huonommat prosentit. Luotettavimpia tuloksia saa tietysti aina isoista kisoista, sellaisista joissa useimmissa lähdöissä on kymmenkunta hevosta. Raveissa tämä ei liene ongelma eikä mikään, laukoissa sen sijaan turhan usein joutuu pitämään lähtöjä suht pienillä hevosmäärillä. Tuo esimerkissä annettu osallistujien lukumäärä nimittäin on ihan realistinen. Annan tähän kuitenkin esimerkin ihan "oikeasta" elämästä, nimittäin meidä laukoista 26.5., jolloin oli paljon osallistujia. Lasketaan meidän omien hevosten (Pink, Ionic, Gin Ahaltek) prosentit suhteessa yleiseen tasoon.
Jokainen voi tietysti laskea lähdöt, osallistujat ja sijoittuneet, mutta annan ne tässä. Lähtöjä on 17 (16 lähtölistalla, lähtö 3 jaettu kahtia), hevosia yhteensä 171 kappaletta ja sijoituksia 4*17 = 68 (yksikään lähtö ei ollut alle neljän hevosen lähtö).
Meiltä mukana oli yhteensä 33 hevosta. Voittoja tuli 3 ja sijoituksia 11.
Koko kisojen keskivoittoprosentti on 17/171 = 9,94% ja keskisijoitusprosentti 68/171 = 39,77%. Meidän hevosten vastaavat puolestaan ovat 3/33 = 9,09% ja 11/33 = 33,33%. Kuten näette, prosentit ovat hyvin samaa tasoa, voittoprosentissa alle prosenttiyksikön ero, sijoitusprosentissakin selvästi alle 10 prosenttiyksikön ero. Ja sattumalta näissä kisoissa meidän omien hevosten prosentit ovat huonommat kuin yleinen taso, ei mennyt siis yleisesti ottaen kovin hyvin, mutta melko keskiverrosti kuitenkin muihin nähden.
Pidemmällä aikavälillä tällaisia kisoja pitäisi olla. Yhdenkään omistajan hevoset eivät rehellisesti arvotuissa kilpailuissa voi joka kerta pärjätä paremmin kuin muut. Tai on se tietysti mahdollista, kaikki on mahdollista, kun tulokset arvotaan, mutta jos esimerkiksi kahdesta kymmenestä kilpailusta laskee prosentit ja tietyn omistajan hevoset ovat joka kerta paremmilla sijoilla kuin keskiarvoisesti pitäisi eikä kertaakaan prosentit ole yleistä tasoa heikommat, on syytä alkaa epäillä jo. Aivan erityisesti, jos tämä omistaja on samalla myös kilpailuiden pitäjä.
No, todellisuudessa ei saada, koska tämä metodi ei todista varsinaisesti mitään. Sen antamat tulokset vain voivat joko herättää (vahvoja) epäilyjä vilpistä tai hälventää niitä. Ja jotta tulokset olisivat missään määrin luotettavia, on ne laskettava useammista kuin vain muutamista kilpailuista. Jotta ketään siis voitaisiin teilata petkuttajaksi, tämän pitäisi näpelöidä tuloksia omaksi tai jonkin toisen eduksi pitkällä aikavälillä ja likimain jokaisissa kilpailuissa. Yhden kilpailun perusteella lasketut prosentit eivät kerro mitään, koska aina on olemassa sattuman mahdollisuus.
Tässä metodissa lasketaan yksinkertaisesti tietyn omistajan hevosten kokonaissijoitus- ja voittoprosentit. En tarkoita tällä nyt yhden hevosen prosentteja vaan sitä, miten suuri osa kyseisen omistajan kaikista kisoihin ilmoitetuista hevosista on sijoittunut ja voittanut. Samat prosentit lasketaan koko laukkojen tuloksista ja hevosista. Näitä sitten vertaillaan keskenään.
Jos yhden omistajan hevosten prosentit ovat selkeästi suuremmat kuin yleiset prosentit, voidaan kysyä, miten tähän on päädytty. Jos tulokset taas ovat suunnilleen samaa luokkaa, mitään kovin kummoista huijausta tuskin on tapahtunut. Jos yksittäisen omistajan hevosten prosentit taas ovat huomattavasti pienemmän kuin kisojen keskitaso, voidaan kysyä onko tuloksia tämän kohdalla käpälöity alaspäin. Korostan kuitenkin edelleen, että yksien kisatulosten perusteella ei vielä voida alkaa ketään syytellä. Sattumalla on sormensa aina pelissä.
Joka tapauksessa metodi menee näin.
1. Laske pidettyjen lähtöjen lukumäärä (tästä selviää se, miten monta voittajaa kys. kisoissa on)
2. Laske kaikkien mukaan ilmoitettujen hevosten määrä
3. Laske kaikkien sijoitusten määrä. Yleensä laukoissa ainakin 4 ensimmäistä sijoittuu, 4 hevosen, 6 hevosen ja 12 hevosen lähdöissä on siis aina 4 sijoittunutta. Sen sijaan jos lähtö on pienempi kuin 4 hevosta, on sijoittuneita vain niin monta kuin lähdössä on hevosia. Sijoittuneisiin lasketaan myös voittajat.
4. Näistä luvuista saadaan kisojen keskitaso. Voittajien määrä jaettuna kaikkien osallistujien määrällä antaa keskivoittoprosentin. Sijoittuneiden määrä jaettuva kaikkien osallistujien määrällä antaa keskisijoitusprosentin.
Esimerkki:
Lähtöjä on 10 kappaletta, joten voittajia on myös 10. Lähtöjen osallistujamäärät ovat seuraavat: 2-5-5-6-8-3-4-10-3-3. Hevosia on mukana yhteensä 49 kappaletta. Sijoituksia on seuraavasti: 2-4-4-4-4-3-4-4-3-3 eli 35 kappaletta.
Keskivoittoprosentti on siis 10/49 = 20,41%
Keskisijoitusprosentti on puolestaan 35/49 = 71,43%
Periaatteessa samalla tavalla lasketaan myös tietyn omistajan hevosten sijoitus- ja voittoprosentit. Ensin lasketaan miten monta hevosta omistajalla on kisoissa mukana yhteensä, sitten lasketaan miten moni on sijoittunut neljän parhaan joukkoon ja miten moni on voittanut.
Esimerkki:
Edellisen esimerkin lähtöihin on osallistunut omistaja X yhteensä 16 hevosella. Hevosista 8 on voittanut lähtönsä ja sijoittuneita (voittajat mukaanlukien) on yhteendä 14.
Sijoitusprosentti on 14/16 = 87,5%
Voittoprosentti on 8/16 = 50%
Kun verrataan näitä keskenään, siis koko lähdön prosentteja ja yhden omistajan hevosten prosentteja, huomataan omistajan hevosten sijoittuneen keskimääräisesti paremmin kuin muut: 20,41% < 50% & 71,43% < 87,5%. Sijoitusprosenttien ero alkaa olla jo vähän epäilyttävä, mutta voittoprosenttien ero jo suorastaan hälyttävä. Kolmannen kerran kuitenkin sanon, että älkää tuomitko yhden kilpailun perusteella. Sen sijaan jos kymmenessä tai kahdessa kymmenessä kilpailussa saman omistajan hevoset ovat jatkuvasti "voiton" puolella suhteessa yleiseen tasoon, joskus vain vähän, joskus enemmän, mutta aina voitolla, voi olla syytä epäillä että tuloksissa on todella jotain häikkää. Yhden omistajan prosentit voivat nimittäin olla myös huonommat kuin yleinen taso, jos on ollut huono päivä. Noin karkea arvio on, että jos laskee prosentit kahdesta kymmenestä lähdöstä, niin nyt ainakin joissain pitäisi olla keskitasoa huonommat prosentit. Luotettavimpia tuloksia saa tietysti aina isoista kisoista, sellaisista joissa useimmissa lähdöissä on kymmenkunta hevosta. Raveissa tämä ei liene ongelma eikä mikään, laukoissa sen sijaan turhan usein joutuu pitämään lähtöjä suht pienillä hevosmäärillä. Tuo esimerkissä annettu osallistujien lukumäärä nimittäin on ihan realistinen. Annan tähän kuitenkin esimerkin ihan "oikeasta" elämästä, nimittäin meidä laukoista 26.5., jolloin oli paljon osallistujia. Lasketaan meidän omien hevosten (Pink, Ionic, Gin Ahaltek) prosentit suhteessa yleiseen tasoon.
Jokainen voi tietysti laskea lähdöt, osallistujat ja sijoittuneet, mutta annan ne tässä. Lähtöjä on 17 (16 lähtölistalla, lähtö 3 jaettu kahtia), hevosia yhteensä 171 kappaletta ja sijoituksia 4*17 = 68 (yksikään lähtö ei ollut alle neljän hevosen lähtö).
Meiltä mukana oli yhteensä 33 hevosta. Voittoja tuli 3 ja sijoituksia 11.
Koko kisojen keskivoittoprosentti on 17/171 = 9,94% ja keskisijoitusprosentti 68/171 = 39,77%. Meidän hevosten vastaavat puolestaan ovat 3/33 = 9,09% ja 11/33 = 33,33%. Kuten näette, prosentit ovat hyvin samaa tasoa, voittoprosentissa alle prosenttiyksikön ero, sijoitusprosentissakin selvästi alle 10 prosenttiyksikön ero. Ja sattumalta näissä kisoissa meidän omien hevosten prosentit ovat huonommat kuin yleinen taso, ei mennyt siis yleisesti ottaen kovin hyvin, mutta melko keskiverrosti kuitenkin muihin nähden.
Pidemmällä aikavälillä tällaisia kisoja pitäisi olla. Yhdenkään omistajan hevoset eivät rehellisesti arvotuissa kilpailuissa voi joka kerta pärjätä paremmin kuin muut. Tai on se tietysti mahdollista, kaikki on mahdollista, kun tulokset arvotaan, mutta jos esimerkiksi kahdesta kymmenestä kilpailusta laskee prosentit ja tietyn omistajan hevoset ovat joka kerta paremmilla sijoilla kuin keskiarvoisesti pitäisi eikä kertaakaan prosentit ole yleistä tasoa heikommat, on syytä alkaa epäillä jo. Aivan erityisesti, jos tämä omistaja on samalla myös kilpailuiden pitäjä.
torstaina, toukokuuta 27, 2010
Myymisen ihanuus
Vaikka hevosten myyminen voi joskus olla todellista tuskaa (ketään ei kiinnosta, vaikka pakko olisi saada kaupaksi, varaajat eivät koskaan ilmoita sivuja jne), on se joissain tapauksissa todella palkitsevaa, mahtavaakin.
Sain eilen mailiimme kyselyn isommasta määrästä Pinkin laukkahevosia. Meillä on ollut tapana kirjoittaa myyntiin kysytyistä laukkahevosista pienet arviot niiden urasta ja siitä, mihin me niiden kanssa suuntaisimme, jos hevonen jäisi meille. Tietenkin nämä tiedot näkyvät ostajille jo niiden kisakalenterista, mutta yleisesti näistä lyhyistä esittelyistä on tunnuttu pidettävän. Ja joskus joudumme kysymään ihan suoraan, että haluatko nyt oikeasti ostaa juuri tämän hevosen, se kun ei ole pärjännyt yhtään ja parempiakin olisi tarjolla. Usein näissä tapauksissa haluttu hevonen onkin vaihdettu johonkin toiseen. Meitä nolottaisi myydä kehnoja elukoita ainakaan radoille.
Eilinen ostaja on mitä ilmeisimmin aloitteleva laukkaharrastaja ja haaveilee samalla myös pienimuotoisesta kasvatustoiminnasta, ainakin sitten kun alkaa tallista löytyä sopivaa jalostusmateriaalia. Ensin hän esitti listaa kiinnostavista hevosista, joista kerroin omat kommenttini. Joukossa oli muutama mainittu "Oletko nyt ihan varma..."-hevonen. Seuraavassa postissa hän pyysi lisää mielipiteitä muutamasta muusta hevosesta ja saikin ne. Seuraavaksi hän pyysi minua esittelemään vielä tietyntyyppisiä hevosia, jos niistä löytyisi soveliaita hevosia ostettavaksi. Esittelin vielä muutaman hevosen, joukossa oli myös yksi jo radoilta vetäytynyt hevonen, joka olisi suoraan valmis siitokseen pärjättyään vähintäänkin kohtuullisesti radoilla. Lopulta ostaja ilmoitti lopullisen listan hevosista, jotka hän haluaa ostaa. Kuten arvattua, alkuperäinen toivelista eroaa aika paljon tuosta lopullisesta listasta.
Olen tyytyväinen, uskon että aloitteleva harrastaja sai tästä aika pätevän lauman hevosia. Joukossa on vähän joka matkan juoksijaa, nuorta ja kokematonta, mutta myös jokunen vähän enemmänkin juossut. Niin ja myös pari vanhempaa, uraansa lopettelevaa tai jo lopettanutta tammaa, joille voi alkaa heti katsella oreja ja suunnittella ensimmäisiä varsoja.
Ja mikäpä voisi olla meille omistajina mukavampaa kuin se, että pääsee höpöttämään omista hevosistaan! Harva varmasti olisi missään foorumissa kiinnostunut lukemaan meidän kommentteja omista hevosistamme, niiden menestyksestä, tulevaisuudensuunnitelmista ja sen sellaisesta. Mutta tämä omistaja ainakin oli todella kiinnostunut kuulemaan näitä useista eri hevosista. Ja toivon niiden auttavan ostajaa uuden harrastuksen alkuun muutenkin.
Sain eilen mailiimme kyselyn isommasta määrästä Pinkin laukkahevosia. Meillä on ollut tapana kirjoittaa myyntiin kysytyistä laukkahevosista pienet arviot niiden urasta ja siitä, mihin me niiden kanssa suuntaisimme, jos hevonen jäisi meille. Tietenkin nämä tiedot näkyvät ostajille jo niiden kisakalenterista, mutta yleisesti näistä lyhyistä esittelyistä on tunnuttu pidettävän. Ja joskus joudumme kysymään ihan suoraan, että haluatko nyt oikeasti ostaa juuri tämän hevosen, se kun ei ole pärjännyt yhtään ja parempiakin olisi tarjolla. Usein näissä tapauksissa haluttu hevonen onkin vaihdettu johonkin toiseen. Meitä nolottaisi myydä kehnoja elukoita ainakaan radoille.
Eilinen ostaja on mitä ilmeisimmin aloitteleva laukkaharrastaja ja haaveilee samalla myös pienimuotoisesta kasvatustoiminnasta, ainakin sitten kun alkaa tallista löytyä sopivaa jalostusmateriaalia. Ensin hän esitti listaa kiinnostavista hevosista, joista kerroin omat kommenttini. Joukossa oli muutama mainittu "Oletko nyt ihan varma..."-hevonen. Seuraavassa postissa hän pyysi lisää mielipiteitä muutamasta muusta hevosesta ja saikin ne. Seuraavaksi hän pyysi minua esittelemään vielä tietyntyyppisiä hevosia, jos niistä löytyisi soveliaita hevosia ostettavaksi. Esittelin vielä muutaman hevosen, joukossa oli myös yksi jo radoilta vetäytynyt hevonen, joka olisi suoraan valmis siitokseen pärjättyään vähintäänkin kohtuullisesti radoilla. Lopulta ostaja ilmoitti lopullisen listan hevosista, jotka hän haluaa ostaa. Kuten arvattua, alkuperäinen toivelista eroaa aika paljon tuosta lopullisesta listasta.
Olen tyytyväinen, uskon että aloitteleva harrastaja sai tästä aika pätevän lauman hevosia. Joukossa on vähän joka matkan juoksijaa, nuorta ja kokematonta, mutta myös jokunen vähän enemmänkin juossut. Niin ja myös pari vanhempaa, uraansa lopettelevaa tai jo lopettanutta tammaa, joille voi alkaa heti katsella oreja ja suunnittella ensimmäisiä varsoja.
Ja mikäpä voisi olla meille omistajina mukavampaa kuin se, että pääsee höpöttämään omista hevosistaan! Harva varmasti olisi missään foorumissa kiinnostunut lukemaan meidän kommentteja omista hevosistamme, niiden menestyksestä, tulevaisuudensuunnitelmista ja sen sellaisesta. Mutta tämä omistaja ainakin oli todella kiinnostunut kuulemaan näitä useista eri hevosista. Ja toivon niiden auttavan ostajaa uuden harrastuksen alkuun muutenkin.
tiistaina, toukokuuta 25, 2010
Laukkamania!
Pakko se on myöntää: virtuaalinen laukkaurheilu elää nousukauttaan.
Laukkoja on melkein joka päivälle useammat, harvinaisempiakaan roturyhmiä ei ole unohdettu, ei edes risuestehevosia. Ja meitä aina ilahduttaa myös nurmilähtöjen yleistyminen (lähinnä ykkösryhmän nurmilähdöt meitä kiinnostavat). Pinkissä onkin jo pidemmän aikaa painotuttu melkein kokonaan ykkösryhmän nurmilähtöihin, mutta näemmä se alkaa kiinnostaa muitakin kisajärjestäjiä.
Meidän huomisiin maiden-laukkoihin on tulossa niin paljon osallistujia, etten hetkeen muista nähneeni tuollaista määrää hevosia kaikissa lähdöissä, jopa yleensä vähän suosituissa 5-ryhmän starteissa. Osallistujien joukossa on tietysti useita suuria omistajia, joilta löytyy hevosia melkein joka roturyhmään useita, mutta seassa on aina joku pienempikin omistaja.
Meille on viimeisimmän viikon, parin aikana tullut myös enemmän ostokyselyjä laukkahevosistamme kuin pitkään aikaan. Se luo uutta uskoa siihen, että meidän toiminnalla on todellakin merkitystä: että joku tuo jatkuvasti uutta verta laukkapuolelle, kilpailuttaa hevosia, myy niitä kilpailu- ja siitoskäyttöön.
Erityisen iloinen olen siitä, että entistä useampi laukkatalli alkaa nähtävästi olla Pinkin kaltainen: iso ja useampien roturyhmien kotitalli. Laukkamaailmassa ei olla kai koskaan uskottu suuremmin näihin ratsumaailman kliseisiin "Pieni on kaunista" tai "Vähän mutta laadukasta", mutta nyt se alkaa toden teolla näkyä tallien toiminnassa.
Toivottavasti tällainen aktiivisuus jatkuu myös sen jälkeen, kun VRL palaa tauoltaan. Ettei laukkainnostus ole johtunut vain siitä, ettei ole oikein muitakaan kilpailuja ollut...
Laukkoja on melkein joka päivälle useammat, harvinaisempiakaan roturyhmiä ei ole unohdettu, ei edes risuestehevosia. Ja meitä aina ilahduttaa myös nurmilähtöjen yleistyminen (lähinnä ykkösryhmän nurmilähdöt meitä kiinnostavat). Pinkissä onkin jo pidemmän aikaa painotuttu melkein kokonaan ykkösryhmän nurmilähtöihin, mutta näemmä se alkaa kiinnostaa muitakin kisajärjestäjiä.
Meidän huomisiin maiden-laukkoihin on tulossa niin paljon osallistujia, etten hetkeen muista nähneeni tuollaista määrää hevosia kaikissa lähdöissä, jopa yleensä vähän suosituissa 5-ryhmän starteissa. Osallistujien joukossa on tietysti useita suuria omistajia, joilta löytyy hevosia melkein joka roturyhmään useita, mutta seassa on aina joku pienempikin omistaja.
Meille on viimeisimmän viikon, parin aikana tullut myös enemmän ostokyselyjä laukkahevosistamme kuin pitkään aikaan. Se luo uutta uskoa siihen, että meidän toiminnalla on todellakin merkitystä: että joku tuo jatkuvasti uutta verta laukkapuolelle, kilpailuttaa hevosia, myy niitä kilpailu- ja siitoskäyttöön.
Erityisen iloinen olen siitä, että entistä useampi laukkatalli alkaa nähtävästi olla Pinkin kaltainen: iso ja useampien roturyhmien kotitalli. Laukkamaailmassa ei olla kai koskaan uskottu suuremmin näihin ratsumaailman kliseisiin "Pieni on kaunista" tai "Vähän mutta laadukasta", mutta nyt se alkaa toden teolla näkyä tallien toiminnassa.
Toivottavasti tällainen aktiivisuus jatkuu myös sen jälkeen, kun VRL palaa tauoltaan. Ettei laukkainnostus ole johtunut vain siitä, ettei ole oikein muitakaan kilpailuja ollut...
sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010
Laukkojen palkintorahojen maksu: paluu vanhaan
Pinkin laukoissa on ollut nyt puolisen vuotta käytössä systeemi, jossa lähdön viimeinen jätetään aina ilman rahaa, vaikka olisi periaatteessa siihen oikeutettu, ts. neljän parhaan joukossa. Luovumme nyt siitä käytännöstä ja palaamme vanhaan eli kaikki mahdolliset rahat jaetaan aina.
Syy tähän on se, että meidän tapaa on alettu kopioida. Eihän siinä muuten mitään vikaa olisi, mutta koska muut kisajärjestäjät eivät ole tulosten ja palkintorahojen merkitsemisessä niin pikkutarkkoja kuin me, niin tällä hetkellä joistain laukoista ei todellakaan tiedä, kuka on saanut rahaa ja kuka ei. Suurin osa laukkajärjestäjistä ei merkitse tuloslistalle hevosten kohdalle niiden saamia palkintorahoja kuten me teemme. Tämä olisi kuitenkin vähimmäisedellytys sille, jos aletaan tehdä jotain poikkeavia järjestelyjä palkintorahojen kanssa.
Osa kisajärjestäjistä merkitsee tummennetulla lähdössä sijoittuneet, toiset puolestaan boldaavat ne, jotka saavat palkintorahoja. Joskus on kisakutsussa erikseen ilmoitettu, että vain boldatut hevoset saavat rahaa, mutta sekaannuksen vaara on suuri.
Jotkut järjestäjät ovat alkaneet tiputella pois enemmänkin palkintorahoja, kuten esimerkiksi tehtiin Huolettomassa 4.2., katsokaa esimerkiksi lähtö 3, jossa on 4 osallistujaa, mutta vain sijat 1. ja 2. saavat rahaa. Tai lähtö 7, jossa on niinikään 4 hevosta, mutta vain voittaja saa rahat. Onni onnettomuudessa on se, että tuloslistoihin on merkitty selkeästi rahojen saajat ja ne jotka jäävät ilman.
Tässä ei kuitenkaan ole mitään logiikkaa suhteessa siihen, että LJ sanoo voittorahoista vain sen, että neljälle parhaalle niitä on jaettava. Tämä meidän käytäntö on ollut alusta asti vähän ristiriidassa tuon säännön kanssa, mutta koska meillä on ollut hyvät perustelut eikä LJ:stä kukaan ole älähtänyt asiasta, olemme niin toimineet. Mutta nyt kun muut alkavat noudattaa samaa sääntöä ja keksiä itse omia lisäjuttujaan, niin se ei ole hyvä asia enää.
Niin että kaikki te laukkajärjestäjät, luopukaa tekin käytännöstä jättää lähdön viimeinen ilman rahaa. Me kiitämme.
Syy tähän on se, että meidän tapaa on alettu kopioida. Eihän siinä muuten mitään vikaa olisi, mutta koska muut kisajärjestäjät eivät ole tulosten ja palkintorahojen merkitsemisessä niin pikkutarkkoja kuin me, niin tällä hetkellä joistain laukoista ei todellakaan tiedä, kuka on saanut rahaa ja kuka ei. Suurin osa laukkajärjestäjistä ei merkitse tuloslistalle hevosten kohdalle niiden saamia palkintorahoja kuten me teemme. Tämä olisi kuitenkin vähimmäisedellytys sille, jos aletaan tehdä jotain poikkeavia järjestelyjä palkintorahojen kanssa.
Osa kisajärjestäjistä merkitsee tummennetulla lähdössä sijoittuneet, toiset puolestaan boldaavat ne, jotka saavat palkintorahoja. Joskus on kisakutsussa erikseen ilmoitettu, että vain boldatut hevoset saavat rahaa, mutta sekaannuksen vaara on suuri.
Jotkut järjestäjät ovat alkaneet tiputella pois enemmänkin palkintorahoja, kuten esimerkiksi tehtiin Huolettomassa 4.2., katsokaa esimerkiksi lähtö 3, jossa on 4 osallistujaa, mutta vain sijat 1. ja 2. saavat rahaa. Tai lähtö 7, jossa on niinikään 4 hevosta, mutta vain voittaja saa rahat. Onni onnettomuudessa on se, että tuloslistoihin on merkitty selkeästi rahojen saajat ja ne jotka jäävät ilman.
Tässä ei kuitenkaan ole mitään logiikkaa suhteessa siihen, että LJ sanoo voittorahoista vain sen, että neljälle parhaalle niitä on jaettava. Tämä meidän käytäntö on ollut alusta asti vähän ristiriidassa tuon säännön kanssa, mutta koska meillä on ollut hyvät perustelut eikä LJ:stä kukaan ole älähtänyt asiasta, olemme niin toimineet. Mutta nyt kun muut alkavat noudattaa samaa sääntöä ja keksiä itse omia lisäjuttujaan, niin se ei ole hyvä asia enää.
Niin että kaikki te laukkajärjestäjät, luopukaa tekin käytännöstä jättää lähdön viimeinen ilman rahaa. Me kiitämme.
lauantaina, tammikuuta 30, 2010
Sikakisaus laukkamaailmassa
LJ on yrittänyt vallan kiitettävästi tuoda esille juttua laukkahevosen realistisesta kilpailuttamisesta ja siitä, mikä oikeasti tekee hyvän laukkahevosen. Ei siis starttien tai sijoitusten määrä tai voittosumma vaan voitto- ja sijoitusprosentit. Aiheesta on kirjoitettu Sasnakin blogiin (yleinen kilpaileminen, laadukas laukkahevonen, kaikista ei tule parhaita) ja myös me olemme puineet asiaa pariin otteeseen (lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun, hyvä laukkahevonen ja hyvä laukkakisaaminen). Olemmekin eläneet siinä uskossa, että laukkamaailmasta puuttuu täysin tämä minun sikakisaamiseksi nimittämäni ilmiö.
Mutta noinkohan vain on? Epäilyksiä alkoi herättää jo se, kun jokin aika sitten kyselimme blogin gallupissa, että miksi lukijat kilpailuttavat hevosiaan ungrade-lähdöissä. Olin pöyristynyt kun parikin oli vastannut "Haluan saada hevosilleni enemmän startteja". Eijeijei! Se on väärä vastaus! Laukkahevonen ei tarvitse satoja startteja, ei edes kymmeniä ollakseen hyvä laukkahevonen. Pikemminkin päinvastoin.
Eikä sillä hetkellä minkään roturyhmän laukkatilanne ollut sellainen, että ylipäänsä kilpailuttaakseen hevostaan olisi pitänyt tyytyä ungraded-lähtöihin. Paitsi ehkä risuilla ja tuolloin ei ollut risuille tarjolla ungraded-lähtöjä lainkaan, joten sekään ei kelpaa selitykseksi.
Vaan mitä voi sanoa hevosesta, joka tällä viikolla kilpailee kilometrin lähdössä ja ensi viikolla 2500 metrillä? Ja sitä seuraavalla viikolla risuesteillä?! On kuulkaa totta, nimeä en sano, mutta sähköpostilla voi kysyä jos ei muuten usko. Löytyy kisakutsuista todisteet. Säälittävää, naurettavaa, epärealistista ja ennen kaikkea vaarallista laukkamaailman rentouden kannalta. Tänne ei todellakaan kaivata ratsupuolen veristä tappelua sijoitusmääristä. Onneksi ilmiö ei ole missään määrin laajalle levinnyt ja toivottavasti ei leviäkään.
Laukkapuolen ihmisten tulisi kerta kaikkiaan kerrasta toiseen selventää uusille tulokkaille kilpailemisen periaatetta. Monet heistä tulevat ratsupuolelta, joka on yhtä helvettiä kilpailemisen kanssa ja toisaalta ainakin osa ravipuolestakin taitaa nykyisin olla samanlaista hullunmyllyä. Joten on niin helppo siirtää näitä muualla opittuja tuttuja tapoja muuten uuteen laukkamaailmaan ja sehän nyt ei millään sovi.
Tässä suhteessa ehkä nuo yhden laukkahevosen omistajat ovat niitä vaarallisimpia. Kun heillä vain on se yksi ainoa kullanmuru eivätkä he jaksa odottaa millään, että viikon päästä pidettävistä laukoista tulisi tulokset, niin helpostihan siinä tulee mieleen: "Jospa ilmoittaisin sen noihin kaikkiin tämän viikon laukkoihin? Kun niissä kerran on tilaa..."
Näin loogisesti ajatellen yhden laukkurin omistajat ovat myös potentiaalisesti niitä, jotka viis veisaavat hevosen järkevästä kilpailutuksesta noin muutenkaan. Sen ainoan kanssa tahkotaan maidenia parikymmentä kertaa, että saadaan se voitto ja sitten jatketaan samaa allowancessa ja kun on startattu 25 kertaa ja saatu kaksi voittoa ja muutama sijoitus, kuvitellaan että tässä on nyt grade-tason hevonen. Isolla tallilla tämä on niin paljon helpompaa: yksi ei pärjää, siirretään se syrjään, otetaan seuraava tilalle. Sen yhden hevosen huono menestys ei ole ongelma, koska joku toinen voi samalla menestyä paljon paremmin. Meillä tämä on vielä helpompaa, koska käytämme suvuttomia hevosia eikä varsoille aseteta minkäänlaisia odotuksia suvun perusteella.
En tarkoita tällä parjata yhden tai muutaman hevosen omistajia, mutta haluan muistuttaa siitä, että ensinnäkin laukkamaailmassa ei startteja kerätä kuin mansikoita aholta ja toiseksi kaikista hevosista ei tule hyvää laukkahevosta. Kaikista ei tule edes kelvollista laukkahevosta ja se voi olla juuri se sinun kultapallerosi, vaikka se miten olisi surkeata.
Mutta noinkohan vain on? Epäilyksiä alkoi herättää jo se, kun jokin aika sitten kyselimme blogin gallupissa, että miksi lukijat kilpailuttavat hevosiaan ungrade-lähdöissä. Olin pöyristynyt kun parikin oli vastannut "Haluan saada hevosilleni enemmän startteja". Eijeijei! Se on väärä vastaus! Laukkahevonen ei tarvitse satoja startteja, ei edes kymmeniä ollakseen hyvä laukkahevonen. Pikemminkin päinvastoin.
Eikä sillä hetkellä minkään roturyhmän laukkatilanne ollut sellainen, että ylipäänsä kilpailuttaakseen hevostaan olisi pitänyt tyytyä ungraded-lähtöihin. Paitsi ehkä risuilla ja tuolloin ei ollut risuille tarjolla ungraded-lähtöjä lainkaan, joten sekään ei kelpaa selitykseksi.
Vaan mitä voi sanoa hevosesta, joka tällä viikolla kilpailee kilometrin lähdössä ja ensi viikolla 2500 metrillä? Ja sitä seuraavalla viikolla risuesteillä?! On kuulkaa totta, nimeä en sano, mutta sähköpostilla voi kysyä jos ei muuten usko. Löytyy kisakutsuista todisteet. Säälittävää, naurettavaa, epärealistista ja ennen kaikkea vaarallista laukkamaailman rentouden kannalta. Tänne ei todellakaan kaivata ratsupuolen veristä tappelua sijoitusmääristä. Onneksi ilmiö ei ole missään määrin laajalle levinnyt ja toivottavasti ei leviäkään.
Laukkapuolen ihmisten tulisi kerta kaikkiaan kerrasta toiseen selventää uusille tulokkaille kilpailemisen periaatetta. Monet heistä tulevat ratsupuolelta, joka on yhtä helvettiä kilpailemisen kanssa ja toisaalta ainakin osa ravipuolestakin taitaa nykyisin olla samanlaista hullunmyllyä. Joten on niin helppo siirtää näitä muualla opittuja tuttuja tapoja muuten uuteen laukkamaailmaan ja sehän nyt ei millään sovi.
Tässä suhteessa ehkä nuo yhden laukkahevosen omistajat ovat niitä vaarallisimpia. Kun heillä vain on se yksi ainoa kullanmuru eivätkä he jaksa odottaa millään, että viikon päästä pidettävistä laukoista tulisi tulokset, niin helpostihan siinä tulee mieleen: "Jospa ilmoittaisin sen noihin kaikkiin tämän viikon laukkoihin? Kun niissä kerran on tilaa..."
Näin loogisesti ajatellen yhden laukkurin omistajat ovat myös potentiaalisesti niitä, jotka viis veisaavat hevosen järkevästä kilpailutuksesta noin muutenkaan. Sen ainoan kanssa tahkotaan maidenia parikymmentä kertaa, että saadaan se voitto ja sitten jatketaan samaa allowancessa ja kun on startattu 25 kertaa ja saatu kaksi voittoa ja muutama sijoitus, kuvitellaan että tässä on nyt grade-tason hevonen. Isolla tallilla tämä on niin paljon helpompaa: yksi ei pärjää, siirretään se syrjään, otetaan seuraava tilalle. Sen yhden hevosen huono menestys ei ole ongelma, koska joku toinen voi samalla menestyä paljon paremmin. Meillä tämä on vielä helpompaa, koska käytämme suvuttomia hevosia eikä varsoille aseteta minkäänlaisia odotuksia suvun perusteella.
En tarkoita tällä parjata yhden tai muutaman hevosen omistajia, mutta haluan muistuttaa siitä, että ensinnäkin laukkamaailmassa ei startteja kerätä kuin mansikoita aholta ja toiseksi kaikista hevosista ei tule hyvää laukkahevosta. Kaikista ei tule edes kelvollista laukkahevosta ja se voi olla juuri se sinun kultapallerosi, vaikka se miten olisi surkeata.
torstaina, tammikuuta 28, 2010
Laukkamietintöjä
LJ:n foorumilla, muissa laukkablogeissa ja täällä meilläkin on monesti pohdittu laukkamaailman epäsuhtaa siitä, että niin moni hevonen kilpailee grade-tasoilla ja että edes korkein taso G1 ei ole "mitään" kun melkein mikä tahansa jalaton karvapallo kilpailee G1-tasolla joka tapauksessa. Reaalimaailmassa vain ne parhaat pääsevät ylipäänsä grade-tasoille ja G1-tason kilpailut ovat vain todella parhaiden hevosten mittelöitä. Samaan kasaan liittyy ungraded-lähtöjen lähes täydellinen puuttuminen. Meidän ungraded-päiviä on nyt järjestetty säännönmukaisesti joulu- ja tammikuussa ja ne ovat keränneet vähän nihkeästi osallistujia, mutta aina nyt sentään muutamia on ollut omien hevostemme lisäksi joissain lähdöissä.
Niinpä mielessä kävikin, että jospa vaikka ensi CAS-vuoden alusta tekisimme muutoksen laukkajärjestelyihimme. Järjestäisimme laukkoja suunnilleen entiseen malliin, yleensä siis kolmet laukat viikossa, joskus vähemmän, joskus enemmän, mutta lähtötarjonta supistuisi maiden-, allowance- ja ungraded-lähtöihin. Grade-tasojen lähtöjä järjestäisimme ehkä vain kerran reaalikuussa G3-/G2-/G1-päivien muodossa.
Näin siis ykkösryhmäläisille, muista roturyhmistä en tiedä vielä, mitä niiden kanssa teemme, luultavasti jotain samansuuntaista. Tosin pohdintaa edellyttää se, pitäisikö ungraded-lähdöissä olla rajoitus, että vain maidenin voittaneet saisivat osallistua niihin. Nythän ne ovat täysin rajoittamattomia, mutta voisi olla kuitenkin järkevää rajata maiden-hevoset vain maiden-lähtöihin.
Tiedän, että tätä blogia lukee ainakin jokunen laukkapuolen ihminen, joten nyt kaipaisimme kommenttia siitä, että olisiko tällainen järjestely kannattavaa lainkaan ja toisaalta: vaikuttaisiko se mitenkään, koska vaikka Pink onkin yksi niitä ehkä aktiivisimpia laukkajärjestäjiä, emme me kuitenkaan ole ainoa ja luultavasti monet muut laukkajärjestäjät jatkaisivat nykyisellä linjalla, jossa grade-lähtöjä on tarjolla jatkuvasti ja allowancea vähän. Lisäksi myös kaipaisimme kommentteja tuohon ungraded-lähtöjen rajoitukseen.
Niinpä mielessä kävikin, että jospa vaikka ensi CAS-vuoden alusta tekisimme muutoksen laukkajärjestelyihimme. Järjestäisimme laukkoja suunnilleen entiseen malliin, yleensä siis kolmet laukat viikossa, joskus vähemmän, joskus enemmän, mutta lähtötarjonta supistuisi maiden-, allowance- ja ungraded-lähtöihin. Grade-tasojen lähtöjä järjestäisimme ehkä vain kerran reaalikuussa G3-/G2-/G1-päivien muodossa.
Näin siis ykkösryhmäläisille, muista roturyhmistä en tiedä vielä, mitä niiden kanssa teemme, luultavasti jotain samansuuntaista. Tosin pohdintaa edellyttää se, pitäisikö ungraded-lähdöissä olla rajoitus, että vain maidenin voittaneet saisivat osallistua niihin. Nythän ne ovat täysin rajoittamattomia, mutta voisi olla kuitenkin järkevää rajata maiden-hevoset vain maiden-lähtöihin.
Tiedän, että tätä blogia lukee ainakin jokunen laukkapuolen ihminen, joten nyt kaipaisimme kommenttia siitä, että olisiko tällainen järjestely kannattavaa lainkaan ja toisaalta: vaikuttaisiko se mitenkään, koska vaikka Pink onkin yksi niitä ehkä aktiivisimpia laukkajärjestäjiä, emme me kuitenkaan ole ainoa ja luultavasti monet muut laukkajärjestäjät jatkaisivat nykyisellä linjalla, jossa grade-lähtöjä on tarjolla jatkuvasti ja allowancea vähän. Lisäksi myös kaipaisimme kommentteja tuohon ungraded-lähtöjen rajoitukseen.
maanantaina, tammikuuta 18, 2010
Laukkahevosen sijoitusten suhdeluku
Puuttumatta sen enempää Virginian "matemaattisiin" pohdintoihin (ja siihen, että tuollainen pönttöily tuo häpeää koko insinöörikunnalle), esittelen metodin, jolla saadaan selvitettyä voitto- ja sijoitusprosentteja tarkemmin laukkahevosen niinsanottu hyvyys. Varmasti sama metodi sopii hyvin myös muihinkin lajeihin.
Tämä ei ole mikään uusi juttu, samankaltaista ellei peräti aivan samaa tekniikkaa lienee käytetty joissain arvokilpailusarjoissa, jossa on esimerkiksi viisi starttia ja starttien sijoituksista on jokaiselle hevoselle laskettu oma suhdeluku. Se jolla on ollut pienin suhdeluku eli joka on sijoittunut parhaiten suhteessa muihin, on ollut voittaja.
Kaava on yksinkertaisesti seuraava: lasketaan hevosen jokaisesta sijoituksesta ja lähdön osallistujamäärästä suhdeluku, ts. jaetaan sijoitus osallistujamäärällä. Jos sijoitus on jollain kerralla ollut vaikka 2/8, jaetaan 2 kahdeksalla ja saadaan 0,25. Jos hevonen on ollut lähtönsä viimeinen, suhdeluku on tietysti 1. Jokaisesta sijoituksesta siis lasketaan tämä suhdeluku ja kaikista suhdeluvuista lasketaan keskiarvo. Keskiarvo lasketaan siten, että summataan kaikki suhdeluvut yhteen ja jaetaan starttien lukumäärällä.
Sijoitusten suhdeluku on siis jotain välillä 0...1 ja mitä pienempi, sen parempi. Nyrkkisääntönä voisi vaikka pitää sitä, että jos suhdeluku on pienempi kuin 0,5 niin se on hyvä. Silloin hevonen on keskimäärin ollut starteissaan "paremmassa puolikkaassa". Käytännössä laukkapuolella pienin mahdollinen sijoitusten suhdeluku on 0,0667 (sileällä), koska osallistujien määrä on rajoitettu 15 hevoseen. Mutta jo alle 0,25 oleva suhdeluku on jo *todella* hyvä.
Esitän tähän erään vertailun, jonka tuossa nopsasti tein. Toinen verrokki on sileällä laukannut xx-ori RC Firestarter ja toinen risuesteruuna Sinewave GA. Molemmat ovat päättäneet jo uransa, Sinewavella on 25 starttia, Firella 19, molemmat ovat voittaneet G1-tasolla. Firellä on aavistuksen parempi voittoprosentti, 31,4% mutta sijoitusprosentti on "vain" 84,2%. Erittäin laadukas ori siis kyseessä. Sinewaven voittoprosentti on 28%, mutta sijoitusprosentti täydet sata. Pelkän sijoitusprosentin valossa Sine olisi siis selkeästi parempi, voittoprosentin perusteella arvioiden Fire olisi hieman parempi ja kokonaisuutena molempia katsoen oriit olisivat minun mielestäni aika tasavahvat, varsinkin kun starttimäärät ovat suunnilleen samaa tasoa.
Sinen tuloslistaa katsellessa kuitenkin herää kysymys, että onko se nyt oikeasti parempi hevonen kuin Fire tai edes samantasoinen, kun monessa lähdössä se on ollut viimeinen (3/3 tms) vaikka kuitenkin saanut sijoituksen.
Lasketaan molemmille oreille siis sijoitusten suhdeluku edellä esitetyn kaltaisesti. Käsin tehden siinä on melkoinen askarteleminen, mutta Excelillä homma hoituu nopsasti (voin laittaa seikkaperäiset ohjeet joskus tänne, jos jotakuta kiinnostaa). Tulokseksi saadaan Sinewavelle 0,64 ja Firelle 0,40. Ero siis on ihan selkeä, Firella on parempi suhdeluku ja jos katsotaan sen kalenteria, se onkin sijoittunut monta kertaa isojenkin lähtöjen kärkipäähän, toisin kuin Sinewave.
Tämä ei ole mikään uusi juttu, samankaltaista ellei peräti aivan samaa tekniikkaa lienee käytetty joissain arvokilpailusarjoissa, jossa on esimerkiksi viisi starttia ja starttien sijoituksista on jokaiselle hevoselle laskettu oma suhdeluku. Se jolla on ollut pienin suhdeluku eli joka on sijoittunut parhaiten suhteessa muihin, on ollut voittaja.
Kaava on yksinkertaisesti seuraava: lasketaan hevosen jokaisesta sijoituksesta ja lähdön osallistujamäärästä suhdeluku, ts. jaetaan sijoitus osallistujamäärällä. Jos sijoitus on jollain kerralla ollut vaikka 2/8, jaetaan 2 kahdeksalla ja saadaan 0,25. Jos hevonen on ollut lähtönsä viimeinen, suhdeluku on tietysti 1. Jokaisesta sijoituksesta siis lasketaan tämä suhdeluku ja kaikista suhdeluvuista lasketaan keskiarvo. Keskiarvo lasketaan siten, että summataan kaikki suhdeluvut yhteen ja jaetaan starttien lukumäärällä.
Sijoitusten suhdeluku on siis jotain välillä 0...1 ja mitä pienempi, sen parempi. Nyrkkisääntönä voisi vaikka pitää sitä, että jos suhdeluku on pienempi kuin 0,5 niin se on hyvä. Silloin hevonen on keskimäärin ollut starteissaan "paremmassa puolikkaassa". Käytännössä laukkapuolella pienin mahdollinen sijoitusten suhdeluku on 0,0667 (sileällä), koska osallistujien määrä on rajoitettu 15 hevoseen. Mutta jo alle 0,25 oleva suhdeluku on jo *todella* hyvä.
Esitän tähän erään vertailun, jonka tuossa nopsasti tein. Toinen verrokki on sileällä laukannut xx-ori RC Firestarter ja toinen risuesteruuna Sinewave GA. Molemmat ovat päättäneet jo uransa, Sinewavella on 25 starttia, Firella 19, molemmat ovat voittaneet G1-tasolla. Firellä on aavistuksen parempi voittoprosentti, 31,4% mutta sijoitusprosentti on "vain" 84,2%. Erittäin laadukas ori siis kyseessä. Sinewaven voittoprosentti on 28%, mutta sijoitusprosentti täydet sata. Pelkän sijoitusprosentin valossa Sine olisi siis selkeästi parempi, voittoprosentin perusteella arvioiden Fire olisi hieman parempi ja kokonaisuutena molempia katsoen oriit olisivat minun mielestäni aika tasavahvat, varsinkin kun starttimäärät ovat suunnilleen samaa tasoa.
Sinen tuloslistaa katsellessa kuitenkin herää kysymys, että onko se nyt oikeasti parempi hevonen kuin Fire tai edes samantasoinen, kun monessa lähdössä se on ollut viimeinen (3/3 tms) vaikka kuitenkin saanut sijoituksen.
Lasketaan molemmille oreille siis sijoitusten suhdeluku edellä esitetyn kaltaisesti. Käsin tehden siinä on melkoinen askarteleminen, mutta Excelillä homma hoituu nopsasti (voin laittaa seikkaperäiset ohjeet joskus tänne, jos jotakuta kiinnostaa). Tulokseksi saadaan Sinewavelle 0,64 ja Firelle 0,40. Ero siis on ihan selkeä, Firella on parempi suhdeluku ja jos katsotaan sen kalenteria, se onkin sijoittunut monta kertaa isojenkin lähtöjen kärkipäähän, toisin kuin Sinewave.
Laukkahevosten statistiikoista ja prosenteista
Laukkalähtöjen pienuus on aiheuttanut meille viime aikoina päänvaivaa. Suurin ongelma on se, että meidän mielestä yksinkertaiset voitto- ja sijoitusprosentit eivät kerro enää koko totuutta hevosen hyvyydestä tai huonoudesta.
Varsinkin pienten roturyhmien (3, 5, risuestehevoset) kohdalla monet lähdöt jäävät sellaisiksi 3-5 hevosen kääpiöstarteiksi. Koska sijoitusprosentti lasketaan neljästä ensimmäisestä sijoituksesta, sija 4/4 on prosenttien kannalta täysin samanarvoinen kuin 4/12. Maalaisjärjellä ajatellen kuitenkin sijoitus 4/12 on huomattavasti parempi tulos kuin 4/4 ja sen pitäisi siis olla arvokkaampi kun mitataan hevosen hyvyyttä. Sijalle 4/12 sijoittunut hevonen on luultavasti todella taistellut sijastaan, kun taas sijan 4/4 saa vaikka kävelemällä koko matkan.
Jo sekin riittäisi hyvin, että olisi jokin tunnusluku, joka kertoisi, miten usein hevonen on sijoittunut paremmin kuin puolet lähdön hevosista. Siis puolen välin paremmalle puolelle. Tämä olisi ehkä armeliaampi isoissa lähdöissä, esimerkiksi 12 hevosen startissa 6 parasta saisi "hyvyyspisteitä" eikä vain ne neljä sijoittunutta. Toisaalta kahden hevosen lähdössä vain voittaja olisi "hyvä" ja kakkonen "huono".
Tilastotiede ei ollut lukiossa vahvinta alaani ja AMK:ssa sitä ei ole käsitelty enää lainkaan, joten tällä hetkellä on vakavassa mietinnässä se, miten noista sijoituksista ja kokonaisosallistujamääristä saataisiin jotenkin helposti laskettua sopiva tunnusluku, joka kertoisi simppelisti hevosen hyvyyden tässä suhteessa. Sijoitus jaettuna lähdön osallistujamäärällä lienee hyvin käytännöllinen luku, mutta kysymys on vielä, miten eri lähdöistä saadut luvut yhdistellään. Matemaattisia vihjeitä otetaan vastaan.
*edit*
Gin rakas, sitä kutsutaan keskiarvoksi...
T. Sirpa
Varsinkin pienten roturyhmien (3, 5, risuestehevoset) kohdalla monet lähdöt jäävät sellaisiksi 3-5 hevosen kääpiöstarteiksi. Koska sijoitusprosentti lasketaan neljästä ensimmäisestä sijoituksesta, sija 4/4 on prosenttien kannalta täysin samanarvoinen kuin 4/12. Maalaisjärjellä ajatellen kuitenkin sijoitus 4/12 on huomattavasti parempi tulos kuin 4/4 ja sen pitäisi siis olla arvokkaampi kun mitataan hevosen hyvyyttä. Sijalle 4/12 sijoittunut hevonen on luultavasti todella taistellut sijastaan, kun taas sijan 4/4 saa vaikka kävelemällä koko matkan.
Jo sekin riittäisi hyvin, että olisi jokin tunnusluku, joka kertoisi, miten usein hevonen on sijoittunut paremmin kuin puolet lähdön hevosista. Siis puolen välin paremmalle puolelle. Tämä olisi ehkä armeliaampi isoissa lähdöissä, esimerkiksi 12 hevosen startissa 6 parasta saisi "hyvyyspisteitä" eikä vain ne neljä sijoittunutta. Toisaalta kahden hevosen lähdössä vain voittaja olisi "hyvä" ja kakkonen "huono".
Tilastotiede ei ollut lukiossa vahvinta alaani ja AMK:ssa sitä ei ole käsitelty enää lainkaan, joten tällä hetkellä on vakavassa mietinnässä se, miten noista sijoituksista ja kokonaisosallistujamääristä saataisiin jotenkin helposti laskettua sopiva tunnusluku, joka kertoisi simppelisti hevosen hyvyyden tässä suhteessa. Sijoitus jaettuna lähdön osallistujamäärällä lienee hyvin käytännöllinen luku, mutta kysymys on vielä, miten eri lähdöistä saadut luvut yhdistellään. Matemaattisia vihjeitä otetaan vastaan.
*edit*
Gin rakas, sitä kutsutaan keskiarvoksi...
T. Sirpa
keskiviikkona, tammikuuta 06, 2010
Laukka-arabeja
Täällä blogissakin on pohdittu sitä, miten suurta meidän arabikasvatustoiminta onkaan. Ja sitä se on, hevosia on pitkälti yli pari sataa ja kasvatteja syntyy vuoden jokaisena päivänä, parhaina kaksi. Osa kasvateista on kilpaillut laukkaradoillakin, laukkahevoset on valittu vähän sattumanvaraisesti, koska alunperinhän meillä ei ole laukka-arabeja vaan kaikki on merkitty yleishevosiksi. Ainoastaan osto-ori SA Zahir Shahab on laukkapainotteisesta suvusta ihan alunperin.
Kuitenkin meidän omistakin linjoista on silloin tällöin putkahtanut esiin hyvä laukka-arabi tai joskus harvoin todellinen lahjakkuus. Näiden varsoja ja lähisukulaisia on sitten ilman muuta koulutettu laukkaradoille.
Nyt kuitenkin nousi idea: miksipä me emme kokeilisi kaikkia tai ainakin lähes kaikkia arabikasvattejamme radalla? Tällä hetkellä, kiitos Amelien, Shadiyan ja Star Avenuen kakkosryhmäläisille on tarjolla paljon laukkoja ja varsinkin Amelien maiden-lähtöihin saa iso omistaja ilahduttavan monta hevosta mukaan.
Kuitenkin varsoja syntyy todellakin jatkuvasti ja koska arabimme eivät ikäänny CASin vaan VHKR:n mukaan, jolloin jokainen varsa ikääntyy periaatteessa omaa tahtiaan, uusia hevosia olis jatkuvasti tulossa radoille kokeiluun. Niinpä emme voisi yksinkertaisesti kilpailuttaa yhtä hevosta kovin montaa kertaa maidenissa vaan jos voittoa ei tulisi melko nopeasti, siirtyisi hevonen hyvin äkkiä pois radoilta. Heikosti menestyvä hevonen olisi pakko vetää suht nopeassa tahdissa pois radoilta, koska jatkuvasti olisi tulossa uusia varsoja maiden-lähtöihin. Näin vain kaikista lahjakkaimmat pääsisivät jatkamaan kilpailua allowancessa ja grade-tasoilla.
Kuitenkin meidän omistakin linjoista on silloin tällöin putkahtanut esiin hyvä laukka-arabi tai joskus harvoin todellinen lahjakkuus. Näiden varsoja ja lähisukulaisia on sitten ilman muuta koulutettu laukkaradoille.
Nyt kuitenkin nousi idea: miksipä me emme kokeilisi kaikkia tai ainakin lähes kaikkia arabikasvattejamme radalla? Tällä hetkellä, kiitos Amelien, Shadiyan ja Star Avenuen kakkosryhmäläisille on tarjolla paljon laukkoja ja varsinkin Amelien maiden-lähtöihin saa iso omistaja ilahduttavan monta hevosta mukaan.
Kuitenkin varsoja syntyy todellakin jatkuvasti ja koska arabimme eivät ikäänny CASin vaan VHKR:n mukaan, jolloin jokainen varsa ikääntyy periaatteessa omaa tahtiaan, uusia hevosia olis jatkuvasti tulossa radoille kokeiluun. Niinpä emme voisi yksinkertaisesti kilpailuttaa yhtä hevosta kovin montaa kertaa maidenissa vaan jos voittoa ei tulisi melko nopeasti, siirtyisi hevonen hyvin äkkiä pois radoilta. Heikosti menestyvä hevonen olisi pakko vetää suht nopeassa tahdissa pois radoilta, koska jatkuvasti olisi tulossa uusia varsoja maiden-lähtöihin. Näin vain kaikista lahjakkaimmat pääsisivät jatkamaan kilpailua allowancessa ja grade-tasoilla.
keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009
Risuestehevosten sukupuutto
Onhan risuestehevosia aina ollut vähän, mutta tämä alkaa mennä jo säälittäväksi. Katsokaa noita Agaven risuestelähtöjä! Siellä on kaksi yhden hevosen omistajaa mukana, meidän hevoset, Agaven omat hevoset eikä sitten muita. Onko tosiaan niin että vähänkään isommista talleista ainoastaan Agave ja Pink ovat ainoita, joilla on muutamaa enemmän risuestehevosia?
Tosin eipä kukaan muukaan Agaven lisäksi juuri lähtöjä järjestä, meilläkin on vain satunnaisesti niitä tarjolla.
Mielestäni tämä on aika tavalla hölmöä. Risuestehevoset mielestäni täydentävät aika sopivasti laukkatoimintaa, ainakin meillä. Meiltä nimittäin on lähtenyt muutama sileällä heikosti pärjännyt hevonen kokeilemaan risuesteitä ja jotkut ovat pärjänneet risuilla hienosti. Tietysti lähtöjen pienuus auttaa tässä, mutta idea on kuitenkin tämä. Lisäksi risuestelaukat voisivat olla loistava urheilulaji RBSH:ille, joiden suvusta löytyy este- ja/tai kenttäpainotteisia hevosia.
Risuestelaukkoja on niin vähän ja toisaalta risuestehevosia kilpailutetaan yleensä sileiden hevosia säästeliäämmin, joten useammankin risuestehevosen ottaminen sileän hevosten oheen ei aiheuta suurta työmäärää. Kilpailuttaminen on helppoa ja yksinkertaista: grade-järjestelmä on samanlainen ja lähtöihin mahtuu aina. Risuestehevosille (ainakin täysiverisille) on tarjolla muutama rahakas arvokilpailu, viisiosainen Agave Chase ja BC:n yhteydessä juostava Breeders' Cup Steeplechase.
Toisaalta risuestehevosten kilpailutus alkaa myöhemmin kuin muiden ja säästeliään kilpailutuksen takia ura kestää kauemmin. Niinpä risuilla hevonen saa kilpailla kymmenvuotiaaksi asti.
Risuilla kilpaileminen ei kuitenkaan automaattisesti tuo menestystä ja voittoja. Tästä esimerkkinä olkoon meidän xx-ruuna Cutty Shark GA, joka on startannut 11 kertaa maidenissa voittamatta kertaakaan! Vaikka suhtaudumme risuestehevosten kisauttamiseen ja menestysvaatimuksiin huomattavasti löysemmin kuin muihin, ei Cutty enää starttaa radoilla. Vielä pitäisi keksiä mitä tehdä tämän ruunan kanssa...
Mistä sitten saisi oman risuestehevosen? No esimerkiksi meiltä! Meillä on reilu tusina suvutonta risuestehevosta myynnissä ja lisää tulee aina kun keksitään. Jossain vaiheessa saattaa sekaan tulla suvullisia ionicilaisia, varsinkin kolmosryhmän rotuja. Meillähän noita laukkatekkejä ja -terskejä on "tehty" este- ja kenttäpainotteisista suvuista ja sieltä voisi löytyä RBSH:ita, joilla olisi sukunsa perintönä hyppylahjoja.
Voisin kuvitella, että myös Agavesta voisi kysellä omaa risuestelaukkuria, kun niitä siellä kuitenkin on ja meiltäkin ovat ostaneet muutaman kilpailleen hevosen jalostukseen.
Tosin eipä kukaan muukaan Agaven lisäksi juuri lähtöjä järjestä, meilläkin on vain satunnaisesti niitä tarjolla.
Mielestäni tämä on aika tavalla hölmöä. Risuestehevoset mielestäni täydentävät aika sopivasti laukkatoimintaa, ainakin meillä. Meiltä nimittäin on lähtenyt muutama sileällä heikosti pärjännyt hevonen kokeilemaan risuesteitä ja jotkut ovat pärjänneet risuilla hienosti. Tietysti lähtöjen pienuus auttaa tässä, mutta idea on kuitenkin tämä. Lisäksi risuestelaukat voisivat olla loistava urheilulaji RBSH:ille, joiden suvusta löytyy este- ja/tai kenttäpainotteisia hevosia.
Risuestelaukkoja on niin vähän ja toisaalta risuestehevosia kilpailutetaan yleensä sileiden hevosia säästeliäämmin, joten useammankin risuestehevosen ottaminen sileän hevosten oheen ei aiheuta suurta työmäärää. Kilpailuttaminen on helppoa ja yksinkertaista: grade-järjestelmä on samanlainen ja lähtöihin mahtuu aina. Risuestehevosille (ainakin täysiverisille) on tarjolla muutama rahakas arvokilpailu, viisiosainen Agave Chase ja BC:n yhteydessä juostava Breeders' Cup Steeplechase.
Toisaalta risuestehevosten kilpailutus alkaa myöhemmin kuin muiden ja säästeliään kilpailutuksen takia ura kestää kauemmin. Niinpä risuilla hevonen saa kilpailla kymmenvuotiaaksi asti.
Risuilla kilpaileminen ei kuitenkaan automaattisesti tuo menestystä ja voittoja. Tästä esimerkkinä olkoon meidän xx-ruuna Cutty Shark GA, joka on startannut 11 kertaa maidenissa voittamatta kertaakaan! Vaikka suhtaudumme risuestehevosten kisauttamiseen ja menestysvaatimuksiin huomattavasti löysemmin kuin muihin, ei Cutty enää starttaa radoilla. Vielä pitäisi keksiä mitä tehdä tämän ruunan kanssa...
Mistä sitten saisi oman risuestehevosen? No esimerkiksi meiltä! Meillä on reilu tusina suvutonta risuestehevosta myynnissä ja lisää tulee aina kun keksitään. Jossain vaiheessa saattaa sekaan tulla suvullisia ionicilaisia, varsinkin kolmosryhmän rotuja. Meillähän noita laukkatekkejä ja -terskejä on "tehty" este- ja kenttäpainotteisista suvuista ja sieltä voisi löytyä RBSH:ita, joilla olisi sukunsa perintönä hyppylahjoja.
Voisin kuvitella, että myös Agavesta voisi kysellä omaa risuestelaukkuria, kun niitä siellä kuitenkin on ja meiltäkin ovat ostaneet muutaman kilpailleen hevosen jalostukseen.
sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009
Laukkasysteemeihin päivityksiä
*TÄMÄ TEKSTI EI OLE ENÄÄ AJAN TASALLA*
Huhtikuussa kirjoittelin pitkän tekstin otsikolla Ohjeita ja neuvoja Pinkin laukkoihin, jossa siis esitellään yleisiä sääntöjä sun muita liittyen laukkojen järjestämiseen ja sen sellaiseen. Nyt tuota tekstiä on päivitetty, koska muutamme hieman käytäntöjämme.
Ensimmäinen päivitys koskee sitä, että 13.11. eteenpäin Pinkin laukoissa jaetaan rahaa ainoastaan neljälle ensimmäiselle. Tähän astihan rahaa on jaettu viidelle ensimmäiselle. Pointti tähän lienee selvä: neljä ensimmäistä saavat sijoituksen ja sitä myöten rahaa. Nykyinen systeemi hieman hämärtää meidän mielestämme sijoituksen merkitystä. Toisaalta jaettujen rahojen määrän pienetessä rahan arvo kasvaa, se ei olekaan enää niin itsestäänselvyys.
Jaetut rahasummat suhteessa voittajan saamaan summaan pysyvät kuitenkin samoita ainakin toistaiseksi: toiseksi tullut saa 60% voittosummasta, kolmas 40% ja neljäs 20%. Ei siis muutoksia, sieltä putoaa vain se viides sija pois. Voi olla että jatkossa muutamme tätä hieman johonkin suuntaan, jos näemme sen järkeväksi. Todennäköisesti suunta on se, että voittosumma kasvaa suhteessa muihin ja kakkonen saisi jatkossa esimerkiksi puolet voittosummasta ja muut siitä alenevasti. Tämä on vielä mietinnän alla, voi olla ettemme tee mitään asialle.
Toinen, tärkeämpi päivitys koskee sitä, että 13.11. jälkeen lähdön viimeinen hevonen jää automaattisesti ilman rahaa riippumatta siitä, miten paljon lähdössä on hevosia. Meitä on jo pitkään rieponut jollain tavoin se, että monet lähdöt jäävät pieniksi, muutaman hevosen lähdöiksi, jolloin kaikki osallistuneet saavat rahaa. Palkintorahojen tarkoitus virtuaalisesti on meidän mielestä palkita ne hyvät. Jos hevonen on lähdön viimeinen, voidaan olla montaa mieltä siitä, onko se hyvä. Ainakin se on ollut sinä päivänä huonompi kuin lähdön muut osallistujat. Joskus todella ärsyttää maksaa esimerkiksi 100.000v€ jollekin hevoselle, joka on sijoittunut kahden hevosen G1-lähdössä toiseksi eli viimeiseksi.
Tietysti tähän auttaisi osin sekin, että kahden hevosen lähtöjä ei järjestettäisi enää lainkaan vaan pitäisi olla kolme tai jopa neljä osallistujaa. Tähän emme kuitenkaan halua ryhtyä, koska niin moni lähtö, jopa ykkösryhmänkin lähtö jää pieneksi ja jos kahden hevosen lähdöt karsitaan pois, kolmosryhmäläiset eivät kohta kilpaile meillä lainkaan, saati vitosryhmäläiset ja nelostenkin kanssa voi olla vähän hiljaista toisinaan.
Kolmas päivitys ei oikeastaan ole mikään uusi asia, mutta toteamme jonkin aikaa jatkuneen käytännön nyt julkisesti. Jos lähtöön ei ole ilmoitettu kuin meidän hevosia, se perutaan. Emme siis järjestä lähtöjä pelkästään omille hevosillemme. Tämä käytäntö on tehty turvaamaan meidän laukkoihin osallistuvien oikeuksia, meidän ei kannata tahallisesti jättää muiden hevosia pois laukoistamme siten että lähtö koostuisi omista hevosistamme. Tällöinhän meidän hevonen ilman muuta voittaisi ja saisimme epäreilusta käytöksestä hyötyä itsellemme.
Huhtikuussa kirjoittelin pitkän tekstin otsikolla Ohjeita ja neuvoja Pinkin laukkoihin, jossa siis esitellään yleisiä sääntöjä sun muita liittyen laukkojen järjestämiseen ja sen sellaiseen. Nyt tuota tekstiä on päivitetty, koska muutamme hieman käytäntöjämme.
Ensimmäinen päivitys koskee sitä, että 13.11. eteenpäin Pinkin laukoissa jaetaan rahaa ainoastaan neljälle ensimmäiselle. Tähän astihan rahaa on jaettu viidelle ensimmäiselle. Pointti tähän lienee selvä: neljä ensimmäistä saavat sijoituksen ja sitä myöten rahaa. Nykyinen systeemi hieman hämärtää meidän mielestämme sijoituksen merkitystä. Toisaalta jaettujen rahojen määrän pienetessä rahan arvo kasvaa, se ei olekaan enää niin itsestäänselvyys.
Jaetut rahasummat suhteessa voittajan saamaan summaan pysyvät kuitenkin samoita ainakin toistaiseksi: toiseksi tullut saa 60% voittosummasta, kolmas 40% ja neljäs 20%. Ei siis muutoksia, sieltä putoaa vain se viides sija pois. Voi olla että jatkossa muutamme tätä hieman johonkin suuntaan, jos näemme sen järkeväksi. Todennäköisesti suunta on se, että voittosumma kasvaa suhteessa muihin ja kakkonen saisi jatkossa esimerkiksi puolet voittosummasta ja muut siitä alenevasti. Tämä on vielä mietinnän alla, voi olla ettemme tee mitään asialle.
Toinen, tärkeämpi päivitys koskee sitä, että 13.11. jälkeen lähdön viimeinen hevonen jää automaattisesti ilman rahaa riippumatta siitä, miten paljon lähdössä on hevosia. Meitä on jo pitkään rieponut jollain tavoin se, että monet lähdöt jäävät pieniksi, muutaman hevosen lähdöiksi, jolloin kaikki osallistuneet saavat rahaa. Palkintorahojen tarkoitus virtuaalisesti on meidän mielestä palkita ne hyvät. Jos hevonen on lähdön viimeinen, voidaan olla montaa mieltä siitä, onko se hyvä. Ainakin se on ollut sinä päivänä huonompi kuin lähdön muut osallistujat. Joskus todella ärsyttää maksaa esimerkiksi 100.000v€ jollekin hevoselle, joka on sijoittunut kahden hevosen G1-lähdössä toiseksi eli viimeiseksi.
Tietysti tähän auttaisi osin sekin, että kahden hevosen lähtöjä ei järjestettäisi enää lainkaan vaan pitäisi olla kolme tai jopa neljä osallistujaa. Tähän emme kuitenkaan halua ryhtyä, koska niin moni lähtö, jopa ykkösryhmänkin lähtö jää pieneksi ja jos kahden hevosen lähdöt karsitaan pois, kolmosryhmäläiset eivät kohta kilpaile meillä lainkaan, saati vitosryhmäläiset ja nelostenkin kanssa voi olla vähän hiljaista toisinaan.
Kolmas päivitys ei oikeastaan ole mikään uusi asia, mutta toteamme jonkin aikaa jatkuneen käytännön nyt julkisesti. Jos lähtöön ei ole ilmoitettu kuin meidän hevosia, se perutaan. Emme siis järjestä lähtöjä pelkästään omille hevosillemme. Tämä käytäntö on tehty turvaamaan meidän laukkoihin osallistuvien oikeuksia, meidän ei kannata tahallisesti jättää muiden hevosia pois laukoistamme siten että lähtö koostuisi omista hevosistamme. Tällöinhän meidän hevonen ilman muuta voittaisi ja saisimme epäreilusta käytöksestä hyötyä itsellemme.
maanantaina, lokakuuta 19, 2009
Olemassaolon pohdiskelua tai jotakin
Poden kai jonkinlaista kolmenkympin kriisiä varmuuden vuoksi jo kuukauden etuajassa, mutta tulipahan nyt mietittyä näitä virtuaaliasioita.
Alan olla fossiili. En siis enää vuonna 2005 aloittanut muumio vaan ihan oikea fossiili. Olen aloittanut virtuaalihevostelun alkuvuodesta 2001. Muutaman kuukauden kuluttua voin juhlia 9-vuotista taivalta virtuaalimaailmassa. Edelleen aktiivisia fossiileita ei taida olla montaa enää ede jäljellä. Meepulla ei ole ollut tallia tai kai edes hevosia vuosiin, vaikka muuten onkin aktiivisesti vielä liikuskellut virtuaalimaailmassa. Kerpan tilanne on tällä hetkellä kai auki, talleja ei ole lopetettu, mutta kauhean aktiivisilta ne eivät vaikuta. Golden Horse omistajineen porskuttaa edelleen, mutta se on aina jäänyt minulle vähän kaukaiseksi.
Ja muita fossiileja en tunnekaan! He ovat muuttaneet nickejään, tallejaan, kasvattajatunnuksiaan ja olen ihan sekaisin. Jos siis blogia lukee joku, joka on aloittanut virtuaaliharrastuksensa ennen vuotta 2005, ilmoittautukoon ja kertokoon samalla vanhat tallinsa ja nimimerkkinsä (en minä niitä kuitenkaan muista, mutta on hauska olla muistavinaan).
Tammikuun 18. päivänä Ionic täyttää 6 vuotta, sehän on perustettu vuonna 2004 ja tuota tammikuun 18. päivää pidettäköön virallisena syntymäpäivänä. Ionic on edelleen meidän päätalli, vaikka eniten kasvatteja rotua kohti syntyykin GA:ssa ja eniten aikaa käytämme Pinkin hevosiin ja niillä kilpailemiseen sekä Pinkin laukkojen järjestämiseen. Ionicista nämä kaikki kuitenkin ovat lähteneet.
Jotain kivaa pitäisi keksiä Ioniciin. Ehkä keksimme uusia erikoisten rotujen edustajia taas. Se on kivaa, vaikkei kovin yllättävää. Ehkä voisimme harkita jopa jonkin uuden rodun ottamista viralliselle kasvatuslistalle. Tai uudelleen elvyttää jonkin vanhan rodun! Täysiverisen vaikka, tarvetta olisi.
Ja niin kauan olemme uhanneet järjestää VRER-raveja, etten enää muistakaan. Pitäisi oikeasti saada tämä aikaiseksi.
GA on harvinaisen yksiselitteinen talli: ahaltekejä eikä mitään muuta. Tekkepuolella on kuitenkin paljon tekemistä, Geocitiesin kadotessa monta vanhaa tekkeä katoaa netistä ja niille pitäisi tehdä varasivut VATYyn.
GA:ssa tekkejä alkaa olla niin paljon, että kuvien kanssa on jo ihan oikeita ongelmia. Ei niin että kuvia ei riittäisi, olen vuosien varrella kerännyt mittavan kuvakokoelman ja verkoston, jonka kautta saan tekkekuvia ympäri maailmaa aina tarvitessani, mutta kun alkaa muisti pettää satojen hevosten kanssa ja aina toisinaan tulee vastaan hevosia, joilla on keskenään täysin samat kuvat. Siirsin lopullisesti kuvien hallinnan S:lle, pitäköön hän niistä kirjaa niin ei mene kirjanpidot sekaisin. Eihän se katastrofi ole, jos kahdella hevosella on sama kuva, mutta... No, olisi niitä kuvia varastossa ihan tarpeeksi.
Tällä linjalla GA kuitenkin jatkaa tulevaisuudessakin. Keskitymme pelkästään sukuihin jalostuksessa. Jo meillä on hevosia, joiden suku voi mennä paikoin kymmenenteen polveen asti, ehkä pidemmällekin. Ja kun vielä siellä kymmenennessäkin polvessa on Gin-hevosia, niin mitäpä sitä voi muuta olla kuin ylpeä itsestään?
Pink oli paras keksintö pitkään aikaan. Sekin viettää ensi keväänä yksivuotisjuhliaan. Laukkamaailma on kiva paikka, laukkaurheilu on palkitsevaa, vaikka pettymyksiäkin tietysti matkalle mahtuu. Meno on rentoa eikä pipa kiristä, ainakaan suurimmalla osalla laukkaihmisistä. Laukkamaailmassa on mahdollista kilpailla fiksusti suurella määrällä hevosia ja mahdollista keskittyä useisiin eri rotuihin. Oma laukkatalli on hieno asia ja tuontihevoset toivottavasti piristävät laukkakasvattajien toimintaa.
Emme ole vakavasti harkinneet toistaiseksi laukkatäysiveristen kasvatusta, kasvatustoiminta meillä räjähtää tunnetusti käsiin, mutta joitain laukkahevosia ehkä siirrämme Ionicin puolelle pienimuotoiseen jalostukseen, ehkä eniten angloarabi-, RBSH- ja ish-jalostukseen. Myös risuestelaukkureiden kasvatusta voisimme harkita ihan vakavasti. Pink tulee kuitenkin pysymään laukkatallina, kasvatus on Ionicin heiniä ja kaikki mahdolliset kasvatit tulevat syntymään joko Ion- tai Gin-tunnusten alla.
Alan olla fossiili. En siis enää vuonna 2005 aloittanut muumio vaan ihan oikea fossiili. Olen aloittanut virtuaalihevostelun alkuvuodesta 2001. Muutaman kuukauden kuluttua voin juhlia 9-vuotista taivalta virtuaalimaailmassa. Edelleen aktiivisia fossiileita ei taida olla montaa enää ede jäljellä. Meepulla ei ole ollut tallia tai kai edes hevosia vuosiin, vaikka muuten onkin aktiivisesti vielä liikuskellut virtuaalimaailmassa. Kerpan tilanne on tällä hetkellä kai auki, talleja ei ole lopetettu, mutta kauhean aktiivisilta ne eivät vaikuta. Golden Horse omistajineen porskuttaa edelleen, mutta se on aina jäänyt minulle vähän kaukaiseksi.
Ja muita fossiileja en tunnekaan! He ovat muuttaneet nickejään, tallejaan, kasvattajatunnuksiaan ja olen ihan sekaisin. Jos siis blogia lukee joku, joka on aloittanut virtuaaliharrastuksensa ennen vuotta 2005, ilmoittautukoon ja kertokoon samalla vanhat tallinsa ja nimimerkkinsä (en minä niitä kuitenkaan muista, mutta on hauska olla muistavinaan).
Tammikuun 18. päivänä Ionic täyttää 6 vuotta, sehän on perustettu vuonna 2004 ja tuota tammikuun 18. päivää pidettäköön virallisena syntymäpäivänä. Ionic on edelleen meidän päätalli, vaikka eniten kasvatteja rotua kohti syntyykin GA:ssa ja eniten aikaa käytämme Pinkin hevosiin ja niillä kilpailemiseen sekä Pinkin laukkojen järjestämiseen. Ionicista nämä kaikki kuitenkin ovat lähteneet.
Jotain kivaa pitäisi keksiä Ioniciin. Ehkä keksimme uusia erikoisten rotujen edustajia taas. Se on kivaa, vaikkei kovin yllättävää. Ehkä voisimme harkita jopa jonkin uuden rodun ottamista viralliselle kasvatuslistalle. Tai uudelleen elvyttää jonkin vanhan rodun! Täysiverisen vaikka, tarvetta olisi.
Ja niin kauan olemme uhanneet järjestää VRER-raveja, etten enää muistakaan. Pitäisi oikeasti saada tämä aikaiseksi.
GA on harvinaisen yksiselitteinen talli: ahaltekejä eikä mitään muuta. Tekkepuolella on kuitenkin paljon tekemistä, Geocitiesin kadotessa monta vanhaa tekkeä katoaa netistä ja niille pitäisi tehdä varasivut VATYyn.
GA:ssa tekkejä alkaa olla niin paljon, että kuvien kanssa on jo ihan oikeita ongelmia. Ei niin että kuvia ei riittäisi, olen vuosien varrella kerännyt mittavan kuvakokoelman ja verkoston, jonka kautta saan tekkekuvia ympäri maailmaa aina tarvitessani, mutta kun alkaa muisti pettää satojen hevosten kanssa ja aina toisinaan tulee vastaan hevosia, joilla on keskenään täysin samat kuvat. Siirsin lopullisesti kuvien hallinnan S:lle, pitäköön hän niistä kirjaa niin ei mene kirjanpidot sekaisin. Eihän se katastrofi ole, jos kahdella hevosella on sama kuva, mutta... No, olisi niitä kuvia varastossa ihan tarpeeksi.
Tällä linjalla GA kuitenkin jatkaa tulevaisuudessakin. Keskitymme pelkästään sukuihin jalostuksessa. Jo meillä on hevosia, joiden suku voi mennä paikoin kymmenenteen polveen asti, ehkä pidemmällekin. Ja kun vielä siellä kymmenennessäkin polvessa on Gin-hevosia, niin mitäpä sitä voi muuta olla kuin ylpeä itsestään?
Pink oli paras keksintö pitkään aikaan. Sekin viettää ensi keväänä yksivuotisjuhliaan. Laukkamaailma on kiva paikka, laukkaurheilu on palkitsevaa, vaikka pettymyksiäkin tietysti matkalle mahtuu. Meno on rentoa eikä pipa kiristä, ainakaan suurimmalla osalla laukkaihmisistä. Laukkamaailmassa on mahdollista kilpailla fiksusti suurella määrällä hevosia ja mahdollista keskittyä useisiin eri rotuihin. Oma laukkatalli on hieno asia ja tuontihevoset toivottavasti piristävät laukkakasvattajien toimintaa.
Emme ole vakavasti harkinneet toistaiseksi laukkatäysiveristen kasvatusta, kasvatustoiminta meillä räjähtää tunnetusti käsiin, mutta joitain laukkahevosia ehkä siirrämme Ionicin puolelle pienimuotoiseen jalostukseen, ehkä eniten angloarabi-, RBSH- ja ish-jalostukseen. Myös risuestelaukkureiden kasvatusta voisimme harkita ihan vakavasti. Pink tulee kuitenkin pysymään laukkatallina, kasvatus on Ionicin heiniä ja kaikki mahdolliset kasvatit tulevat syntymään joko Ion- tai Gin-tunnusten alla.
torstaina, lokakuuta 15, 2009
Laukkamaailman voitto- ja sijoitusprosentit
Noita voitto- ja sijoitusprosentteja on pohdittu ohimennen "Lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun"-tekstissä ja pidemmin "Virtuaalihevosen hyvyys: prosentit vai määrät?"-tekstissä, jonka Gin kirjoitti koskemaan enimmäkseen kaikkia ratsastuksen lajeja. Tässä ajattelin nyt kuitenkin esittää omia mietelmiäni laukkahevosten prosenteista.
Lyhyesti esitin tuossa perehdytyspaketissa omana mielipiteenäni, että voittoprosentin olisi suotavaa olla yli 25% ja sijoitusprosentin vähintään 60%, mielellään yli 70%. Nämä lukemat perustuvat siihen, että kun LJ aloitti toimintansa, ei grade-järjestelmää ollut. Luultavasti tuolloin kaikki hevoset saivat kilpailla kaikissa lähdöissä.
Grade-järjestelmä ja sen mukana myös sukuluokitusjärjestelmä tulivat kuvioihin jossain vaiheessa ja sitten piti keksiä jokin keino, miten voitaisiin niille tasottomissa lähdöissä kilpailleille hevosille määritellä se grade-järjestelmän mukainen taso, joka niille voitaisiin ottaa huomioon jalostuksessa. Päädyttiin sitten siihen, että asetettiin tietyt rajat voitto- ja sijoitusprosenteille.
Grade 1-tason hevoseksi pääsi, jos voittoprosentti oli 25% tai yli ja sijoitusprosentti 75% tai yli. Tämä on muistinvarainen tieto enkä löytänyt noita prosenttirajoja enää LJ:n sivulta. Tähän kuitenkin nojaa nuo meidän hyvinä pitämät prosentit.
Asiat ovat helppoja tietysti silloin, jos hevosella on selkeästi rajat ylittävät tai alittavat prosentit. Tällöin on helppo sanoa, että tämä on hyvä hevonen ja tämä toinen puolestaan kehnompi. Kimurantin asiasta tekee se, jos toinen prosentti on hyvä ja toinen huono.
Jos ajattelee, että hevosella on hyvä voittoprosentti, 25% tai jopa enemmän, mutta toisaalta taas sijoitusprosentti jotain 50%:n pintaan. Mitä tällaisesta hevosesta pitäisi ajatella? Kova voittoprosentti on tietysti hyvä juttu, sijoitusprosentin heikkous sen sijaan voisi kertoa siitä, että hevonen ei juokse hyvin joukossa. Hevonen siis haluaa juosta kärjessä ja voittaa tai sitten se heittää hanskat kehään eikä juokseminen kiinnosta. Ei siis välttämättä mitenkään huono hevonen, vähän vain omapäinen.
Heikko voittoprosentti, mutta kova sijoitusprosentti taas voisi kertoa luotettavuudesta. Hevonen on hyvä juoksija ja sijoittuu usein kärkipäähän, mutta joko nopeus tai voitontahto ei riitä siihen, että se jaksaisi punnertaa sieltä kärkipäästä kovin usein voittoihin. Meillä tällaiset hevoset päätyvät usein niiksi hevosiksi, joita kilpailutetaan melko paljon ja kauan, muttei erityisen kunnianhimoisesti.
Paras esimerkki tästä lienee tersk-tamma Godiva Ion, joka kolmivuotiskauden töppyröintien jälkeen jäi ilman rahaa vain harvoin. Tämän takia sillä startattiin 39 kertaa, luku on suurimpia, mitä meidän laukkahevosilla on koskaan kilpailtu, mieleen ei tule kovin montaa edes 30 startin ylittäjää. Yleensä meidän hevosten starttimäärät ovat siinä 15-29 startin välissä, mutta juuri tämän luotettavuuden takia Godivan kohdalla tehtiin poikkeus ihan tietoisesti. Emmekä tehneet sitä turhaan, 39 starttia on iso määrä ja karvan vajaa 70% sijoitusprosentti on kova saavutus vaikka voittoprosentti jääkin vaatimattomaksi.
Tietenkin nämä ovat vain selittelyjä. Todella hyvällä hevosella tulee olla sekä hyvä voittoprosentti että hyvä sijoitusprosentti, siitä ei pääse mihinkään. Ei kuitenkaan kannata aivan täysin teilata niitä hevosia, joilla jompikumpi on jäänyt kehnommaksi. Nekin voivat olla hyviä hevosia, vaikka eivät olekaan prosenttien valossa mitään ehdottomia huippuja. Huippujahan pitäisi olla vain harvassa!
Lyhyesti esitin tuossa perehdytyspaketissa omana mielipiteenäni, että voittoprosentin olisi suotavaa olla yli 25% ja sijoitusprosentin vähintään 60%, mielellään yli 70%. Nämä lukemat perustuvat siihen, että kun LJ aloitti toimintansa, ei grade-järjestelmää ollut. Luultavasti tuolloin kaikki hevoset saivat kilpailla kaikissa lähdöissä.
Grade-järjestelmä ja sen mukana myös sukuluokitusjärjestelmä tulivat kuvioihin jossain vaiheessa ja sitten piti keksiä jokin keino, miten voitaisiin niille tasottomissa lähdöissä kilpailleille hevosille määritellä se grade-järjestelmän mukainen taso, joka niille voitaisiin ottaa huomioon jalostuksessa. Päädyttiin sitten siihen, että asetettiin tietyt rajat voitto- ja sijoitusprosenteille.
Grade 1-tason hevoseksi pääsi, jos voittoprosentti oli 25% tai yli ja sijoitusprosentti 75% tai yli. Tämä on muistinvarainen tieto enkä löytänyt noita prosenttirajoja enää LJ:n sivulta. Tähän kuitenkin nojaa nuo meidän hyvinä pitämät prosentit.
Asiat ovat helppoja tietysti silloin, jos hevosella on selkeästi rajat ylittävät tai alittavat prosentit. Tällöin on helppo sanoa, että tämä on hyvä hevonen ja tämä toinen puolestaan kehnompi. Kimurantin asiasta tekee se, jos toinen prosentti on hyvä ja toinen huono.
Jos ajattelee, että hevosella on hyvä voittoprosentti, 25% tai jopa enemmän, mutta toisaalta taas sijoitusprosentti jotain 50%:n pintaan. Mitä tällaisesta hevosesta pitäisi ajatella? Kova voittoprosentti on tietysti hyvä juttu, sijoitusprosentin heikkous sen sijaan voisi kertoa siitä, että hevonen ei juokse hyvin joukossa. Hevonen siis haluaa juosta kärjessä ja voittaa tai sitten se heittää hanskat kehään eikä juokseminen kiinnosta. Ei siis välttämättä mitenkään huono hevonen, vähän vain omapäinen.
Heikko voittoprosentti, mutta kova sijoitusprosentti taas voisi kertoa luotettavuudesta. Hevonen on hyvä juoksija ja sijoittuu usein kärkipäähän, mutta joko nopeus tai voitontahto ei riitä siihen, että se jaksaisi punnertaa sieltä kärkipäästä kovin usein voittoihin. Meillä tällaiset hevoset päätyvät usein niiksi hevosiksi, joita kilpailutetaan melko paljon ja kauan, muttei erityisen kunnianhimoisesti.
Paras esimerkki tästä lienee tersk-tamma Godiva Ion, joka kolmivuotiskauden töppyröintien jälkeen jäi ilman rahaa vain harvoin. Tämän takia sillä startattiin 39 kertaa, luku on suurimpia, mitä meidän laukkahevosilla on koskaan kilpailtu, mieleen ei tule kovin montaa edes 30 startin ylittäjää. Yleensä meidän hevosten starttimäärät ovat siinä 15-29 startin välissä, mutta juuri tämän luotettavuuden takia Godivan kohdalla tehtiin poikkeus ihan tietoisesti. Emmekä tehneet sitä turhaan, 39 starttia on iso määrä ja karvan vajaa 70% sijoitusprosentti on kova saavutus vaikka voittoprosentti jääkin vaatimattomaksi.
Tietenkin nämä ovat vain selittelyjä. Todella hyvällä hevosella tulee olla sekä hyvä voittoprosentti että hyvä sijoitusprosentti, siitä ei pääse mihinkään. Ei kuitenkaan kannata aivan täysin teilata niitä hevosia, joilla jompikumpi on jäänyt kehnommaksi. Nekin voivat olla hyviä hevosia, vaikka eivät olekaan prosenttien valossa mitään ehdottomia huippuja. Huippujahan pitäisi olla vain harvassa!
perjantaina, lokakuuta 09, 2009
Lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun
*TÄMÄ TEKSTI EI OLE ENÄÄ AJAN TASALLA*
Et tiedä mitään laukkamaailmasta, mutta haluaisit mukaan, helposti ja simppelisti? Mitä siis tehdä? Lue ensin tämä lyhyt, tiivis perehdytys laukkamaailmaan.
Laukkajaos
Laukkajaos eli LJ on virtuaalisen laukkamaailman oma jaos, ei VRL:n alainen. Täältä löytyvät sitten kaikki tarpeellinen: säännöt, foorumi, kilpailukalenteri...
Laukkahevosrodut
Laukkoihin osallistuvia roturyhmiä on 5 ja niiden lisäksi risuestehevoset ja laukkaponit. Lähdöt ovat yleensä avoimet yhdelle ryhmälle eli vain tietyn rotuisille hevosille. Eri ryhmät kilpailevat eri matkoilla. Sulkuihin on merkitty LJ:ssä käytetyt lyhenteet eri roduille.
Ryhmä 1: englantilainen täysiverinen (xx), matkat 1000-4000m
Ryhmä 2: arabi (ox), pintabian (pox), ara-appaloosa (aa), matkat 1200-2200
Ryhmä 3: angloarabi (x), Russian-based Sport Horse (rbsh), Irish Sport Horse (ish), matkat 1609-2400m
Ryhmä 4: ahaltek (at), turkmeeni (turk), berberi (berb), terskinhevonen (tersk), matkat 1800-4000m
Ryhmä 5: quarter (qh), paint (ph), appaloosa (app), quarab (qox), matkat 200-800m
Risuestelähdöt: ryhmät 1 ja 3, matkat yleensä 1600m->
Laukkaponit: lisää tietoa Ponilaukkajaoksesta
Ikärajoitukset
Ryhmä 1: 2-8 vuotta, risuesteillä 3-10 vuotta, 2-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja
Ryhmä 2: 3-8 vuotta, 3-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja
Ryhmä 3: 3-8 vuotta, 3-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja, risuesteillä 4-10 vuotta
Ryhmä 4: 3-8 vuotta, 3-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja
Ryhmä 5: 3-8 vuotta
Matkat ja hevosten erikoistuminen (ryhmä 1)
Ryhmän 1 matkojen skaala on laaja, mutta tämä ei tarkoita sitä, että kaikki englantilaiset täysiveriset voisivat kilpailla kaikilla matkoilla välillä 1000-4000m. Useimmat hevoset ovat erikoistuneet joillekin tietyille matkoille.
Jokin hevonen voi juosta pääasiassa 1000-1400 metrin matkoja eikä osallistu pidemmille. Jokin toinen hevonen taas erikoistuu matkoille 2000-2400 metriä. Tämä on hyvin suositeltavaa, koska ei ole realistista, että yksi hevonen voisi olla kovin hyvä sekä räjähtävää nopeutta vaativilla lyhyillä matkoilla että suurta kestävyyttä vaativilla pitkillä matkoilla.
Suositeltava matkaskaala yhdelle hevoselle voi olla jotain 200-500m, tarkoitan siis että erikoistumismatkat voivat olla esimerkiksi 1500-1700 metriä tai 1500-2000 metriä.
Muiden roturyhmien hevoset eivät yleensä erikoistu millekään matkalle vaan kilpailevat kaikilla kys. ryhmälle avoinna olevilla matkoilla.
Ratapohjat
Useimmissa starteissa ilmoitetaan radan pohjamateriaali. Vaihtoehtoja on kaksi, hiekka (dirt, D) ja nurmi (turf, T). Hiekkaradan lähdöt ovat yleisempiä jokaisella roturyhmällä kuin nurmilähdöt. Hevonen voi erikoistua jommallekummalle pohjalle tai juosta sekaisin kummankin pohjan lähtöjä.
Risuestelähdöt juostaan aina nurmiradalla.
Kilpailumäärät
Laukkahevoset eivät kilpaile satoja startteja uransa aikana.
20-30 starttia on yleinen kilpailumäärä koko uran aikana, määrä voi ihan hyvin jäädä myös alle 20 startin. 30-40 starttia alkaa olla jo todella rankkaa ja 50 starttia on aivan ehdoton maksimi ja näin paljon voidaan kilpailuttaa ainoastaan harvoja hevosia ja hyvästä syystä (henkilökohtainen mielipide, LJ ei virallisesti rajoita startteja).
Yhtä vuotta kohti alle 10 starttia on ihan hyvä, 10-15 starttiakin voi olla, mutta kovin paljon yli 15 starttia vuotta kohti ei ole hyvä asia.
Statistiikka
Laukkahevosen statistiikka merkitään esimerkiksi näin: 15: 3-2-6-0.
Tämä tarkoittaa sitä, että se on startannut 15 lähdössä. Niistä se on voittanut 3, sijoittunut toiseksi kaksi kertaa, kolmanneksi kuusi kertaa ja neljänsiä sijoja se ei ole saanut lainkaan.
Voitto- ja sijoitusprosentit
Starttimäärää tai voittosummaa tärkeämpi tekijöitä on hevosen voittoprosentti (miten monta prosenttia se on voittanut niistä lähdöistä joihin se on osallistunut) ja sijoitusprosentti (miten suuressa osassa lähdöistään se on sijoittunut neljän parhaan joukkoon).
Prosentit voidaan laskea suoraan statistiikasta. Voittoprosentin saa selville, kun jaetaan voittojen määrä kaikkien starttien määrällä ja kerrotaan sadalla. Statistiikkaesimerkin hevosen voittoprosentti on siis 3/15*100 = 20%
Sijoitusprosenttiin lasketaan kaikki ne startit, joissa hevonen on sijoittunut neljän parhaan joukkoon. Näiden starttien lukumäärä jaetaan kaikkien starttien määrällä ja kerrotaan sadalla. Statistiikkaesimerkin hevosen voittoprosentti on siis (3+2+6+0)/15*100 = 73,3%.
Tässä omia mielipiteitäni prosenteista.
Hyvä voittoprosentti on mielestäni vähintään 20%. Mitä korkeampi, sen parempi tietysti.
Hyvä voittoprosentti on mielestäni vähintään 60%, mielellään yli 70%. Tässäkin pätee suoraan se että mitä suurempi, sen parempi.
Kilpailutuksen aloittaminen (ryhmä 1)
Yleensä täysiveriset (ryhmä 1) kilpailevat kaksivuotiskautenaan vain muutamassa startissa. Kaksivuotiskautena ei ole pakko startata lainkaan, varsinkin pitkien matkojen juoksijat voivat aloittaa uransa vasta 3-vuotiaina tai jopa myöhemmin. Sprintterit (1000-1600 metrin juoksijat) kilpailevat usein enemmän jo nuorina, toisaalta ne lopettavat uransa myös nuorempina, usein jo 4-vuotiskauden jälkeen.
Tasot
Laukkalähdöissä on aina merkitty tasot, jotka ovat alimmasta korkeimpaan: maiden, allowance, grade III (G3), grade II (G2) ja grade I (G1). Näiden lisäksi on olemassa myös ns. ungraded-lähtöjä, jotka ovat nimensä mukaisesti tasottomia lähtöjä. Niihin voi osallistua mikä tahansa hevonen, tosin joskus on rajoituksia, että osallistuakseen hevosen täytyy olla voittanut maiden-lähtö.
Kaikki hevoset aloittavat kilpauransa maiden-lähdöistä. Päästäkseen eteenpäin hevosen tulee voittaa maiden-lähtö. Jos se ei voita sitä, se ei voi osallistua muihin lähtöihin, paitsi ungradediin. Ungradedin voitto ei korvaa maidenin voittoa.
Kun hevonen on voittanut maidenin, se jatkaa allowance-lähdöissä. Sen on saatava voitto allowancestakin päästäkseen eteenpäin. Hevonen etenee siis urallaan voittojen avulla. Jos hevosella on laukkasuku, se voi sukunsa turvin pystyä "hyppäämään" maidenin jälkeen muutaman tason ylitse. Tätä on tarkemmin selitetty LJ:n sivuilla. Sukuluokitusta ei tarvitse noudattaa. Mutta jokaisen hevosen on aina voitettava maiden-lähtö!
Järkevä kilpailutus
Ei ole järkevää eikä realistista kilpailuttaa hevosta maiden-lähdöissä kymmeniä kertoja. Suositeltavaa sen sijaan on että jos hevonen ei 6-7 maiden-startissa saa voittoa, se siirretään syrjään. Kymmentä maiden-starttia ilman voittoa katsotaan (tai ainakin pitäisi katsoa!) jo pahasti. Sama koskee muitakin tasoja.
Mitä tehdä, jos hevonen ei pärjää
Jos hevonen pärjää kehnosti, se voidaan jättää vähäksi aikaa lomalle (muutama kk tai ehkä vuosi), sillä voidaan kokeilla pidempiä tai lyhyempiä matkoja kuin mitä se aikaisemmin on juossut tai oriit voidaan ruunata ja kokeilla toipumisen jälkeen, jos se juoksisi ruunana paremmin.
Huonosti pärjännyt hevonen vedetään radoilta pois. Se voidaan tietysti aina lopettaa, mutta sen voi myös uudelleenkouluttaa ratsuksi. Huonosti juossutta hevosta voidaan kokeilla myös jalostuksessa, huono juoksija voi periyttää itseään parempia juoksijoita. Ryhmien 1 ja 3 hevosia voidaan kokeilla myös risuestelaukoissa, jos ikää riittää. Tällöin oriit yleensä ruunataan.
Et tiedä mitään laukkamaailmasta, mutta haluaisit mukaan, helposti ja simppelisti? Mitä siis tehdä? Lue ensin tämä lyhyt, tiivis perehdytys laukkamaailmaan.
Laukkajaos
Laukkajaos eli LJ on virtuaalisen laukkamaailman oma jaos, ei VRL:n alainen. Täältä löytyvät sitten kaikki tarpeellinen: säännöt, foorumi, kilpailukalenteri...
Laukkahevosrodut
Laukkoihin osallistuvia roturyhmiä on 5 ja niiden lisäksi risuestehevoset ja laukkaponit. Lähdöt ovat yleensä avoimet yhdelle ryhmälle eli vain tietyn rotuisille hevosille. Eri ryhmät kilpailevat eri matkoilla. Sulkuihin on merkitty LJ:ssä käytetyt lyhenteet eri roduille.
Ryhmä 1: englantilainen täysiverinen (xx), matkat 1000-4000m
Ryhmä 2: arabi (ox), pintabian (pox), ara-appaloosa (aa), matkat 1200-2200
Ryhmä 3: angloarabi (x), Russian-based Sport Horse (rbsh), Irish Sport Horse (ish), matkat 1609-2400m
Ryhmä 4: ahaltek (at), turkmeeni (turk), berberi (berb), terskinhevonen (tersk), matkat 1800-4000m
Ryhmä 5: quarter (qh), paint (ph), appaloosa (app), quarab (qox), matkat 200-800m
Risuestelähdöt: ryhmät 1 ja 3, matkat yleensä 1600m->
Laukkaponit: lisää tietoa Ponilaukkajaoksesta
Ikärajoitukset
Ryhmä 1: 2-8 vuotta, risuesteillä 3-10 vuotta, 2-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja
Ryhmä 2: 3-8 vuotta, 3-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja
Ryhmä 3: 3-8 vuotta, 3-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja, risuesteillä 4-10 vuotta
Ryhmä 4: 3-8 vuotta, 3-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja
Ryhmä 5: 3-8 vuotta
Matkat ja hevosten erikoistuminen (ryhmä 1)
Ryhmän 1 matkojen skaala on laaja, mutta tämä ei tarkoita sitä, että kaikki englantilaiset täysiveriset voisivat kilpailla kaikilla matkoilla välillä 1000-4000m. Useimmat hevoset ovat erikoistuneet joillekin tietyille matkoille.
Jokin hevonen voi juosta pääasiassa 1000-1400 metrin matkoja eikä osallistu pidemmille. Jokin toinen hevonen taas erikoistuu matkoille 2000-2400 metriä. Tämä on hyvin suositeltavaa, koska ei ole realistista, että yksi hevonen voisi olla kovin hyvä sekä räjähtävää nopeutta vaativilla lyhyillä matkoilla että suurta kestävyyttä vaativilla pitkillä matkoilla.
Suositeltava matkaskaala yhdelle hevoselle voi olla jotain 200-500m, tarkoitan siis että erikoistumismatkat voivat olla esimerkiksi 1500-1700 metriä tai 1500-2000 metriä.
Muiden roturyhmien hevoset eivät yleensä erikoistu millekään matkalle vaan kilpailevat kaikilla kys. ryhmälle avoinna olevilla matkoilla.
Ratapohjat
Useimmissa starteissa ilmoitetaan radan pohjamateriaali. Vaihtoehtoja on kaksi, hiekka (dirt, D) ja nurmi (turf, T). Hiekkaradan lähdöt ovat yleisempiä jokaisella roturyhmällä kuin nurmilähdöt. Hevonen voi erikoistua jommallekummalle pohjalle tai juosta sekaisin kummankin pohjan lähtöjä.
Risuestelähdöt juostaan aina nurmiradalla.
Kilpailumäärät
Laukkahevoset eivät kilpaile satoja startteja uransa aikana.
20-30 starttia on yleinen kilpailumäärä koko uran aikana, määrä voi ihan hyvin jäädä myös alle 20 startin. 30-40 starttia alkaa olla jo todella rankkaa ja 50 starttia on aivan ehdoton maksimi ja näin paljon voidaan kilpailuttaa ainoastaan harvoja hevosia ja hyvästä syystä (henkilökohtainen mielipide, LJ ei virallisesti rajoita startteja).
Yhtä vuotta kohti alle 10 starttia on ihan hyvä, 10-15 starttiakin voi olla, mutta kovin paljon yli 15 starttia vuotta kohti ei ole hyvä asia.
Statistiikka
Laukkahevosen statistiikka merkitään esimerkiksi näin: 15: 3-2-6-0.
Tämä tarkoittaa sitä, että se on startannut 15 lähdössä. Niistä se on voittanut 3, sijoittunut toiseksi kaksi kertaa, kolmanneksi kuusi kertaa ja neljänsiä sijoja se ei ole saanut lainkaan.
Voitto- ja sijoitusprosentit
Starttimäärää tai voittosummaa tärkeämpi tekijöitä on hevosen voittoprosentti (miten monta prosenttia se on voittanut niistä lähdöistä joihin se on osallistunut) ja sijoitusprosentti (miten suuressa osassa lähdöistään se on sijoittunut neljän parhaan joukkoon).
Prosentit voidaan laskea suoraan statistiikasta. Voittoprosentin saa selville, kun jaetaan voittojen määrä kaikkien starttien määrällä ja kerrotaan sadalla. Statistiikkaesimerkin hevosen voittoprosentti on siis 3/15*100 = 20%
Sijoitusprosenttiin lasketaan kaikki ne startit, joissa hevonen on sijoittunut neljän parhaan joukkoon. Näiden starttien lukumäärä jaetaan kaikkien starttien määrällä ja kerrotaan sadalla. Statistiikkaesimerkin hevosen voittoprosentti on siis (3+2+6+0)/15*100 = 73,3%.
Tässä omia mielipiteitäni prosenteista.
Hyvä voittoprosentti on mielestäni vähintään 20%. Mitä korkeampi, sen parempi tietysti.
Hyvä voittoprosentti on mielestäni vähintään 60%, mielellään yli 70%. Tässäkin pätee suoraan se että mitä suurempi, sen parempi.
Kilpailutuksen aloittaminen (ryhmä 1)
Yleensä täysiveriset (ryhmä 1) kilpailevat kaksivuotiskautenaan vain muutamassa startissa. Kaksivuotiskautena ei ole pakko startata lainkaan, varsinkin pitkien matkojen juoksijat voivat aloittaa uransa vasta 3-vuotiaina tai jopa myöhemmin. Sprintterit (1000-1600 metrin juoksijat) kilpailevat usein enemmän jo nuorina, toisaalta ne lopettavat uransa myös nuorempina, usein jo 4-vuotiskauden jälkeen.
Tasot
Laukkalähdöissä on aina merkitty tasot, jotka ovat alimmasta korkeimpaan: maiden, allowance, grade III (G3), grade II (G2) ja grade I (G1). Näiden lisäksi on olemassa myös ns. ungraded-lähtöjä, jotka ovat nimensä mukaisesti tasottomia lähtöjä. Niihin voi osallistua mikä tahansa hevonen, tosin joskus on rajoituksia, että osallistuakseen hevosen täytyy olla voittanut maiden-lähtö.
Kaikki hevoset aloittavat kilpauransa maiden-lähdöistä. Päästäkseen eteenpäin hevosen tulee voittaa maiden-lähtö. Jos se ei voita sitä, se ei voi osallistua muihin lähtöihin, paitsi ungradediin. Ungradedin voitto ei korvaa maidenin voittoa.
Kun hevonen on voittanut maidenin, se jatkaa allowance-lähdöissä. Sen on saatava voitto allowancestakin päästäkseen eteenpäin. Hevonen etenee siis urallaan voittojen avulla. Jos hevosella on laukkasuku, se voi sukunsa turvin pystyä "hyppäämään" maidenin jälkeen muutaman tason ylitse. Tätä on tarkemmin selitetty LJ:n sivuilla. Sukuluokitusta ei tarvitse noudattaa. Mutta jokaisen hevosen on aina voitettava maiden-lähtö!
Järkevä kilpailutus
Ei ole järkevää eikä realistista kilpailuttaa hevosta maiden-lähdöissä kymmeniä kertoja. Suositeltavaa sen sijaan on että jos hevonen ei 6-7 maiden-startissa saa voittoa, se siirretään syrjään. Kymmentä maiden-starttia ilman voittoa katsotaan (tai ainakin pitäisi katsoa!) jo pahasti. Sama koskee muitakin tasoja.
Mitä tehdä, jos hevonen ei pärjää
Jos hevonen pärjää kehnosti, se voidaan jättää vähäksi aikaa lomalle (muutama kk tai ehkä vuosi), sillä voidaan kokeilla pidempiä tai lyhyempiä matkoja kuin mitä se aikaisemmin on juossut tai oriit voidaan ruunata ja kokeilla toipumisen jälkeen, jos se juoksisi ruunana paremmin.
Huonosti pärjännyt hevonen vedetään radoilta pois. Se voidaan tietysti aina lopettaa, mutta sen voi myös uudelleenkouluttaa ratsuksi. Huonosti juossutta hevosta voidaan kokeilla myös jalostuksessa, huono juoksija voi periyttää itseään parempia juoksijoita. Ryhmien 1 ja 3 hevosia voidaan kokeilla myös risuestelaukoissa, jos ikää riittää. Tällöin oriit yleensä ruunataan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)