Vaikka ura onkin vielä kesken, sopii varmasti esitellä suvuton laukkaori Graham Greene GA xx, joka on viime aikoina näyttänyt pitkillä matkoilla takakavioita muille ihan urakalla.
Graham tuli Pinkkiin kolmivuotiskauden alussa. Se oli tuolloin vielä vähän kasvuvaiheessa oleva, epäsuhtainen oriinkoltiainen. Kolmivuotiaana se ei osoittanutkaan vielä mitään erityistä lahjakkuutta, vaikka napsikin rahasijoja aika mukavasti.
Nelivuotiskausi alkoi napakasti voitolla pitkällä 2800 metrin matkalla. Allowanceakaan ei tarvinnut kauaa kahlata läpi, se voitti allowancen Sasnakissa 2400 metrin matkalla 11.3.13.
Ilmoitimme Grahamin tämän jälkeen sen ensimmäiseen arvokilpailuun, G3-tasoiseen Agave Stakesiin, joka samalla oli preppilähtö BC Marathon -lähtöön. 2700 metrin matka oli kevyttä kauraa ja Graham voitti sen ylivoimaisesti. Päätimme kokeilla Grahamia G2-tasolla vielä ennen kauden päätavoitetta, BC Marathonia ja kyllä kannatti, koska Graham Sasnakissa G2-lähdön 26.3.13.
Ilmoitimme Grahamin vielä kertaalleen BC Marathon -preppiin, G3-tasoiseen Xtended GA Handicapiin, joka sekin päättyi meidän kimon voittoon. Ennen Breedersiä Graham piti pienen loman. Breedersin suhteutettua arvontaa varten sillä oli alla 4 voittoa, joista 3 oli grade-lähdöistä ja ihan mukavat statistiikatkin, vaikka kolmivuotiskauden startit painavat sekä voitto- että sijoitusprosentteja alaspäin. En silti voi väittää että BC Marathonin voitto olisi ollut mikään jymy-yllätys, salama kirkkaalta taivaalta. Kyllä Grahamin selkään olin mielessäni jo asetellut voittajan loimea eikä taervinnut pettyä: ykkössija ja 600.000v€ päättivät oriin nelivuotiskauden.
Viisivuotiskauden alussa oli selvää, että tänä vuonna tähdätään arvokisoihin. Sim Stayer Challenge onkin suorastaan räätälöity Grahamille: neljä G1-tason starttia suhteutetuilla arvonnoilla ja pitkillä matkoilla nurmiradalla on juuri sitä, millä halusin viime kauden hienosti hiekalla juossutta Grahamia kokeilla. Suhteutettu arvonta ei puutu ratapohjaan, joten Grahamin viisi viimeisintä sijoitusta olivat kaikki voittoja, kun SSC:n ensimmäinen osakilpailu Distance Cup pyörähti käyntiin. Silti meitä jännitti, kyseessä oli ensimmäinen yli 3000 metrin matka ikinä Grahamille. Eipä olisi tarvinnut hermoilla, Graham voitti lähdön näytöstyyliin selkeänä ennakkosuosikkina.
Toinenkin osakilpailu, Dubaissa järjestetty Jarad Turf Classic on ehditty jo pitää ja Graham marssi sinne vielä suurempana ennakkosuosikkina. Eikä pettänyt, vaan korjasi itselleen 1.600.000 virtuaalieuron voittopotin. Samallahan tuo preppasi BC Turfiin.
Tulevaisuudensuunnitelmat ovat harvinaisen selvät: katsomme mihin asti Graham riittää SSC-sarjassa, voittaako jopa peräti kaikki neljä. Tähän on pystynyt kilpailusarjan monivuotisen historian aikana vain yksi hevonen, Farleighin ori Blowout Feig vuonna CAS XXVII. Mutta vaikka enempää voittoja ei tulisikaan, saa kahden osakilpailun voitosta jo 600.000 virtuaalieuron bonuksen.
Suunnitelmissa on myös Sasnak Gold Cup, 2600 metrin hiekkastartti, joka juostaan 19.6. sekä Prix de L'Arc de Triomphe, 2400 metrin nurmilähtö 16.7.
Sitten: BC Turf. G1-tasoinen, suhteutetulla arvonnalla toteutettu 2400 metrin nurmilähtö, johon Graham on siis jo prepannut. Lisäpisteitä tulee myös Jarad Turf Classicin voitosta. Ei auta kuin toivoa, että kaikki menee niin hienosti kuin tähänkin asti. Ja onneksi virtuaalihevoset eivät riko itseään!
Gin Ahaltekin ja Ionicin yhteinen blogi. Asiaa virtuaalihevosten kasvatuksesta, omistamisesta, kilpailuttamisesta, kilpailemattomuudesta, kuvista ja ylipäänsä kaikenlaisista virtuaalimaailman ilmiöistä. Kommentoida saa.
perjantaina, kesäkuuta 07, 2013
tiistaina, kesäkuuta 04, 2013
Kuukauden valintojen esittelyt
Uusimmat kuukauden valinnat Ionicissa ovat RBSH-ori Lunatik Ion, arabitamma Xamira GA ja kuukauden talliksi valitsin piirrettyihin ahaltekeihin keskittyneen Vecno Studin.
Lunatik on hyvin tyypillinen ionicilainen RBSH: ensimmäisen polven risteytys ja toinen vanhemmista täysiverinen. Tällaisia meidän RBSH:ista on ylivoimaisesti suurin osa, vähintään toinen vanhemmista on jotain kantarotua. RBSH-RBSH-risteytyksiä tehdään vähemmän. Tietenkin tämä johtuu osin siitä, että meillä on eri kantarotuja niin paljon. Ahaltekejä on Gin Ahaltekissä enemmän kuin kukaan jaksaa laskea (vaikka niitä vähemmän käytetään RBSH-jalostuksessa), niiden lisäksi on budjonnya, donia, terskinhevosia todella paljon ja venäjänratsuhevosia. Ja näiden lisäksi sitten vielä harvinaisempia otuksia: kabardiinia ja iomudia. Ja sitten täysiverisiä, pääasiassa enkkuja, mutta aina vain enemmän angloarabejakin. Kun vain aina muistaisi, että niitä angloarabejakin voi oikeasti käyttää RBSH-jalostuksessa!
Lunatik on syntynyt vuonna 2008, joten se VHKR:n mukaan kasvaisi horsmaa, mutta onneksi ikääntyminen joustaa virtuaalimaailmassa, sillä Lunatikia ei ole vielä käytetty jalostuksessa. Se tietysti kertoo siitä, että sittenkään meillä ei RBSH-jalostus ole siellä tärkeysjärjestyksen ihan terävimmässä kärjessä. Kun kirjoitan tästä ja tiedostan ongelman, lienee varmaan syytä tehdä jotain eli hommata RBSH-laumasta ainakin vanhimmat ikänestorit ensin naisiin ja sitten hautaan. Lunatikia voisi yhdistää budjonnyihin (jos löytyy sopivansukuinen tamma) tai doneihin, joita meillä on riittämiin. Täysiverinenkään ei olisi hullumpi ratkaisu ja saattaisi meiltä löytyä sopivia RBSH-tammojakin. Täytyy katsoa.
Xamira GA on meidän uusimpia arabituonteja, keksitty vuosi sitten kahdeksan muun suvuttoman arabin ja näiden jälkeläisten kanssa. Ja puhdas venäjänarabi, kuten kaikki tuolloin tulleet arabit. Näistä arabien verilinjoista on juteltu aikaisemmin jossain yhteydessä ja päätimme, että jos nyt pitää johonkin erityisesti painottua, niin meillä ne olisivat puolalainen ja venäläinen ja ehkä myös egyptiläinen. Espanjalainen ja englantilainen ovat aina jääneet vähän syrjään, vaikka eipä niitä vanhoja Crabbet-arabeja voi olla ihailematta.
Xamira on tehnyt jo täyden päivätyön jalostuksessa, sillä on kahdeksan varsaa, joista yksi on myyty. Suurin osa varsoista on venäläisiä, isänä meidän suvuttomat venäläisoriit. Neljä on startannut laukoissa ja ensimmäisen varsan, tamma Stivalan jälkeläisissä on lisää laukkahevosia. Mitään ehdottomia huippuja ei ole syntynyt, mutta eipä meidän arabilaumasta sellaisia odotetakaan. Lisäksi VHKR:n mukaan ikääntyvillä hevosilla on tiettyjä haasteita laukkauran kanssa.
Xamira on eräs lempihevosistani, varsinkin arabipuolella. Siitä kertoo jo sekin, että sille on raapusteltu pieni luonnekuvaus. Siitä oli helppo tehdä täydellinen. Kuvan hevonen ei ole maailman ihanteellisin arabi, mutta mielestäni hyvin uskottava venäjänarabina.
Vecnon sivuilla lukee, että se olisi perustettu vasta vuonna 2009. Minusta tuntuu, että se on ollut olemassa... no, ei nyt aina, mutta ainakin kauemmin. Voi tosin olla että omistajalla on ollut piirrettyjä tekkejä jo aiemmin muilla talleilla tai sitten yksinkertaisesti sekoitan tallin johonkin toiseen piirrostekketalliin.
Niin, ne piirrokset. Minä en ole ikinä, siis todellakaan ikinä, nähnyt noin upeita piirroksia ahaltekeistä. Värit, olemus, rakenne, kaikki ovat niin tekkemäisiä, mutta toisaalta piirrokset eivät ole mitään samalla muotilla tehtyjä vaan jokainen hevonen on vähän erinäköinen ja oloinen. Suosikkia on vaikea valita, mutta ori Bulam-Bujar saattaisi olla aika korkealla.
Lisää plussaa hevoset saavat luonnekuvauksistaan, jotka ovat persoonallisia olematta liian pitkiä. Noita lukee mielellään useammankin kerran läpi ja se on poikkeuksellista minun kaltaiselle laiskurille, joka yleensä vain vilkaisee sivulta kuvan, suvun ja perustiedot.
–S
Lunatik on hyvin tyypillinen ionicilainen RBSH: ensimmäisen polven risteytys ja toinen vanhemmista täysiverinen. Tällaisia meidän RBSH:ista on ylivoimaisesti suurin osa, vähintään toinen vanhemmista on jotain kantarotua. RBSH-RBSH-risteytyksiä tehdään vähemmän. Tietenkin tämä johtuu osin siitä, että meillä on eri kantarotuja niin paljon. Ahaltekejä on Gin Ahaltekissä enemmän kuin kukaan jaksaa laskea (vaikka niitä vähemmän käytetään RBSH-jalostuksessa), niiden lisäksi on budjonnya, donia, terskinhevosia todella paljon ja venäjänratsuhevosia. Ja näiden lisäksi sitten vielä harvinaisempia otuksia: kabardiinia ja iomudia. Ja sitten täysiverisiä, pääasiassa enkkuja, mutta aina vain enemmän angloarabejakin. Kun vain aina muistaisi, että niitä angloarabejakin voi oikeasti käyttää RBSH-jalostuksessa!
Lunatik on syntynyt vuonna 2008, joten se VHKR:n mukaan kasvaisi horsmaa, mutta onneksi ikääntyminen joustaa virtuaalimaailmassa, sillä Lunatikia ei ole vielä käytetty jalostuksessa. Se tietysti kertoo siitä, että sittenkään meillä ei RBSH-jalostus ole siellä tärkeysjärjestyksen ihan terävimmässä kärjessä. Kun kirjoitan tästä ja tiedostan ongelman, lienee varmaan syytä tehdä jotain eli hommata RBSH-laumasta ainakin vanhimmat ikänestorit ensin naisiin ja sitten hautaan. Lunatikia voisi yhdistää budjonnyihin (jos löytyy sopivansukuinen tamma) tai doneihin, joita meillä on riittämiin. Täysiverinenkään ei olisi hullumpi ratkaisu ja saattaisi meiltä löytyä sopivia RBSH-tammojakin. Täytyy katsoa.
Xamira GA on meidän uusimpia arabituonteja, keksitty vuosi sitten kahdeksan muun suvuttoman arabin ja näiden jälkeläisten kanssa. Ja puhdas venäjänarabi, kuten kaikki tuolloin tulleet arabit. Näistä arabien verilinjoista on juteltu aikaisemmin jossain yhteydessä ja päätimme, että jos nyt pitää johonkin erityisesti painottua, niin meillä ne olisivat puolalainen ja venäläinen ja ehkä myös egyptiläinen. Espanjalainen ja englantilainen ovat aina jääneet vähän syrjään, vaikka eipä niitä vanhoja Crabbet-arabeja voi olla ihailematta.
Xamira on tehnyt jo täyden päivätyön jalostuksessa, sillä on kahdeksan varsaa, joista yksi on myyty. Suurin osa varsoista on venäläisiä, isänä meidän suvuttomat venäläisoriit. Neljä on startannut laukoissa ja ensimmäisen varsan, tamma Stivalan jälkeläisissä on lisää laukkahevosia. Mitään ehdottomia huippuja ei ole syntynyt, mutta eipä meidän arabilaumasta sellaisia odotetakaan. Lisäksi VHKR:n mukaan ikääntyvillä hevosilla on tiettyjä haasteita laukkauran kanssa.
Xamira on eräs lempihevosistani, varsinkin arabipuolella. Siitä kertoo jo sekin, että sille on raapusteltu pieni luonnekuvaus. Siitä oli helppo tehdä täydellinen. Kuvan hevonen ei ole maailman ihanteellisin arabi, mutta mielestäni hyvin uskottava venäjänarabina.
Vecnon sivuilla lukee, että se olisi perustettu vasta vuonna 2009. Minusta tuntuu, että se on ollut olemassa... no, ei nyt aina, mutta ainakin kauemmin. Voi tosin olla että omistajalla on ollut piirrettyjä tekkejä jo aiemmin muilla talleilla tai sitten yksinkertaisesti sekoitan tallin johonkin toiseen piirrostekketalliin.
Niin, ne piirrokset. Minä en ole ikinä, siis todellakaan ikinä, nähnyt noin upeita piirroksia ahaltekeistä. Värit, olemus, rakenne, kaikki ovat niin tekkemäisiä, mutta toisaalta piirrokset eivät ole mitään samalla muotilla tehtyjä vaan jokainen hevonen on vähän erinäköinen ja oloinen. Suosikkia on vaikea valita, mutta ori Bulam-Bujar saattaisi olla aika korkealla.
Lisää plussaa hevoset saavat luonnekuvauksistaan, jotka ovat persoonallisia olematta liian pitkiä. Noita lukee mielellään useammankin kerran läpi ja se on poikkeuksellista minun kaltaiselle laiskurille, joka yleensä vain vilkaisee sivulta kuvan, suvun ja perustiedot.
–S
Tunnisteet:
arabi,
mielenkiintoiset virtuaalitallit,
RBSH
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)