perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Mitä kuuluu, virtuaaliblogit?

Alkukesästä virtuaalibloggaus oli hip'n cool, mutta kuten kaikki muotivillitykset, sekin laimeni hyvin äkkiä. Itse asiassa liiankin äkkiä siihen nähden, että tämä oli villitys, jota lämpimästi kannatin. Mitä siis kuuluu virtuaalihevosblogien maailmaan tänään, 28.11.2008?

No, tämä meidän blogi. Luultavasti aktiivisempi kuin kaikki muut blogit yhteensä, mutta on meitä kaksi kirjoitusvimmaista kirjoittajaakin tätä tekemässä.

Divine Angelin tallikirja
Onko tämä oikeasti ollut toiminnassa jo vuodesta 2005 asti? Jos on niin hatunnosto enkä enää mainosta meidän blogia vanhimpana yhä aktiivisena virtuaaliblogina. En ole tutustunut tähän blogiin vielä kovinkaan perusteellisesti, muttei vaikuta yhtään huonolta.

Immortelle Parkin blogi
Yksi suosikeistani, melko aktiivinen ja asiaa laidasta laitaan. Paljon tietysti meitä kiinnostavaa juttua mm. venäläisistä.

Kerpan virtuaaliblogi
Toinen suosikki, hieman satunnaisesti päivittyvä tosin, mutta yleensä erinomaista pohdintaa eri aiheista. Tätä lisää!

Konxdale Farm
Itselleni uuri tuttavuus, toiminut jo jonkin aikaa, muttei järin aktiivinen. Toivottavasti aktivoituisi, vaikuttaa ainakin nykyisen perusteella ihan kiintoisalta.

Nuuhkun Tallin blogi
Tämä on myös uusi blogi. Aktiivisuudesta ei voi juuri puhua, toivottavasti myös tästä tulisi aktiivinen blogi.

Sasnakin uutisblogi
Laukkauutisia Sasnakista, mielenkiintoista luettavaa ja päivitystahti vähintäänkin kelvollinen. Näitä on kiva lukea, muidenkin laukkatallien kuulumisia lueskelisin ihan mielelläni.

SB Dressage
Ollut mukavan aktiivinen, 11 bloggausta kuukautta kohti on jo hyvä saavutus. Nyt marraskuussa tahti olisi ikäänkuin hiljentynyt, toivottavasti ei unohdu kokonaan! Tallin omia asioita, vähemmän näköjään yleistä virtuaalimaailman pohdintaa.

Tijuanan virtuaaliblogi
Yksi aktiivisimmista ja vanhimmista toimivista blogeista, luulisin. Tijuana on jaksanut kirjoitella melko paljon, tekstit ovat lyhyitä, mutta eipä tässä romaaneja aina jaksaisi lukeakaan. Mielenkiintoinen koska käsittelee harvinaisia rotuja.

Tupla-H
Ei juuri juhli suurilla kirjoitusmäärillä, mutta pääasiassa ihan hyvää tekstiä. Toivottavasti ei ottanut nokkiinsa meidän hyökkäyksestä tuota tekijänoikeusjuttua vastaan.

Viivin virtuaaliblogi
Uusi blogi meille, vaikuttaa toistaiseksi kivalta, joskaan ei turhan aktiiviselta. Seuraillaan.

Virtuaalinarina
Loppuikohan narinanaiheet kesken? Kohtuullisen hyvä blogi ollut, mutta pitkä tauko syö kiinnostavuutta.

Virtuaalisia vuodatuksia
Päivittyy aika satunnaisesti, mikä on huono juttu. Käsittelee enimmäkseen raviasioita ja se on hyvä juttu, koska aihe kiinnostaa minuakin.

Esteblogi
Hohhoijaa, unohdettu.

Virtuaalitallien pelätty maailma
Aloittava blogi, josta toivon hyvää ja aktiivista blogia. Ensimmäinen teksti ei ihan vakuuta sekavuudellaan, mutta eipä meidänkään tekstit aina mitään kaunokirjallisuuden kukkasia ole.

Virtuaalimaailma tänään
Harmi että Meepulta loppui ideat ja inspiraatio kesken. Tämä blogi oli koko elinaikansa ihan ykkösblogien joukossa.

Isilme
Päivittyy niin harvoin ja epäsäännöllisesti että olemme poistaneet tämän jo listoilta. Ei jaksa kiinnostaa.

Firefoot
"Lomaillut" lokakuusta asti, joten epäilen että se oli tämän blogin kohtalo. Harmi, koska tämä oli todella mielenkiintoinen blogi seurailla.

VRL:n Uutisvuoto
No tätä ei nyt kukaan ole ottanut vakavasti blogina pitkiin aikoihin.

Heittäkää kommenttia, jos tiedätte tai omistatte muita virtuaaliblogeja. Kuulemme niistä aina mielellämme!

Väriteoriaa, osa 9: tiikerinkirjavat

Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo

Tiikerinkirjava on yleisimmin täplikäs hevonen, toisin kuin lehmänkirjava, jolla yleensä on suurempia laikkuja. Tiikerinkirjavassa on kuitenkin paljon kuvioiden vaihtelua ja todella erilaisia tyyppejä.
Tiikerinkirjavan pohjaväri voi olla mikä tahansa aiemmin esitellyistä, mutta joissain tapauksissa hevosessa on niin paljon valkoista, ettei pohjaväri näy. Tiikerinkirjavan kuviotyyppejä ovat ainakin leopard, few-spotted leopard, blanket, spotted blanket, frost, roan ja marble, mutta useissa yksilöissä saattaa yhdistyä useampia tyyppejä tai muuten vain kuvio saattaa olla erikoinen ja hankalasti tunnistettava.

Tiikerinkirjava on harvinainen väri, kuuluisimmat tiikerinkirjavat rodut ovat appaloosa ja knabstrupinhevonen.

Sitten erilaisia kuvia eri tyypeistä kommentteineen:
- selkeä leopard, valkoisella pohjalla tummia täpliä, tunnetuin ja luultavasti myös yleisin tiikerinkirjavan kuvio.
- few-spotted leopard, leopard, jolta ovat pilkut unohtuneet... Hieman tummaa jouhissa ja jaloissa, muttei suoranaista viitettä pilkkujen suuntaan. Iho vaalea, huomatkaa kuitenkin pilkkuisuus turvassa. Joskus vaikea erottaa isomerkkisestä sabinosta, rotu yleensä paljastaa, onko tiikerinkirjavuus mahdollista
- marble tai ainakin jotain sinne päin viittaavaa. Takaosan vaaleus saattaa viitata myös blanket-kuvioon
- marble, merkitty tosin tiedoissaan few-spotted leopardiksi, mutta on kyllä marble
- spotted blanket, hyvin selkeä kuvio, valkoista takaosassa, siinä tummia pilkkuja. Blanket on samanlainen, mutta ilman noita tummia pilkkuja. Blanket-kuvio on suurimmillaan niin iso, että se peittää koko hevosen, vain ryntäissä ja kaulan alla on perusväriä näkyvissä
- isompipilkkuinen leopard
- spotted blanket ja todennäköisesti myös roan-kuviointia
- selkeä roan+spotted blanket
- näyttäisi eniten marblen ja leopardin yhdistelmältä
- roan- ja spotted blaket
- hauskannäköinen leopard
- huonolaatuinen mv-kuva blanketista
- jonkinlainen frost-kuvio, luulisin
- jokseenkin eriskummallinen väritys, leopardin ja blanketin piirteitä
- roanin ja spotted blanketin piirteitä
- iso spotted blanket
- luultavasti iso blanket kuvio
- marble
- frost tai snowflake

Nämä eivät tällä kertaa ole mitään virallisia tietoja, koska tiikerinkirjavien luokitteluja on luultavasti yhtä monta kuin on luokittelijoitakin. Genetiikasta ei ole mitään käryä...

Haave

Minulla on Haave.
Jonain vuonna nappaan mieheni kameran kanssa kainalooni ja suuntaan suoraan Vermon poninäyttelyyn. Tai oripäiville tai jonnekin, missä on paljon ratsuväkeä paikalla. Miehellä on kohtuullisen hyvä kamera (järkkäri, langetkaa polvillenne!) ja ennen kaikkea hän osaa kuvata. Sieltäpä sitten tarttuisi matkaan varmasti paljon hienoja kuvia hevosista.

Tapansa mukaan hän lataisi ne Flickr.comiin ja kuten on melkein kaikissa hänen kuvissaan, niihinkin tulisi Creative Commons-lisensointi. Joka siis tarkoittaa, että niitä saa kuka tahansa käyttää mihin tahansa, kunhan muistaa mainita tekijän. Siinä menisi Ukkosen Pojat ja muut "emme halua hevosemme kuvia virtuaalihevosille"-hevoset samaan kasaan, eihän mies tiedä mitään noista, saati että käsittäisi miksei hän saa tehdä kuvilleen mitä haluaa.

Voin melkein jo kuulla ne vitunhuuto-raivokohtaukset, joita hevosten omistajat saavat huomatessaan heidän kultamurmeliensa kuvien olevan yleisessä jaossa, aivan jokaisen virtuaalitallin käytettävissä (myös omistajien itsensä käytössä, mutta se varmaan unohtuu). Siitäkös syntyisi meteli ja mellakka! Mieheni saattaisi pahimmassa tapauksessa saada uhkauksia hevosenomistajilta: "Jos et heti poista meidän JulleArmasKreivittären kuvaa netistä, saat kaviosta päähäsi!"

Mies ei ymmärtäisi, luultavasti vain nauraisi. Sehän on hevonen, toki siitä saa ottaa julkisessa tilaisuudessa kuvan ja tällätä nettiin ihan millä tahansa lisenssillä kuvaaja haluaa. Ei hevosella ole mitään yksilönsuojaa, ihmisillä kyllä on, mutta hevonen ei ole ihminen. Mikä ihmeen haloo tästä nyt muka pitää tehdä, selvä asia? Jos virtuaalitalleilijat haluavat kuvia käyttää, niin siitä vain, menevätkö ne hevosen nyt jotenkin pahoiksi siitä? ja nämähän ovat hänen kuviaan, mistä alkaen ei omille kuvilleen ole saanut tehdä ihan mitä haluaa?
Minä toki levittelisin taustalla käsiäni, en minä tiedä mistään mitään, itse se sinne näyttelyyn tuli mukaan ja otti kuvat ja jos se haluaa ne laittaa nettiin, niin mikä minä sitä olen estämään...

Väriteoriaa, osa 8: lehmänkirjavat

Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo

Lehmänkirjavalla on ruumiissaan suuria tai melko suuria tummia ja valkoisia laikkuja. Tämä siis erotuksena tiikerinkirjavaan, joka on täplikäs ja sen laikut ovat pieniä. Lehmänkirjavan pohjaväri voi olla mikä tahansa aikaisemmin esitetyistä väreistä, mutta yleisimmin toki "tavallinen" rautias, ruunikko tai musta.
Lehmänkirjavaa on noin teoriassa kahta eri tyyppiä, tobianoa ja overoa, overoon puolestaan kuuluu useampia alatyyppejä (sabino, frame, splashed white) ja sitten on olemassa myös näiden yhdistelmä, tovero, jossa yhdistyy siis tobianokirjavuus ja jokin overon kuvioista. Yksikseen nämä kuviot on melko helppo tunnistaa, mutta jos on kahtakin eri kuviota sekaisin, on tunnistaminen vaikeata.

Tobiano
Tobiano on lehmänkirjavan tyypeistä yleisin, selkein ja helpoin tunnistaa. Tobianoa esiintyy mm. irlannincobeilla, shetlanninponeilla, islanninhevosilla ja useilla amerikkalaisilla roduilla, joilla kirjavuus on hyväksytty.
Lainauksena Hevosmaailma.netistä: "Valkeat jalat, valkeaa vartalossa usein pystysuorana kuviona, selvästi enemmän valkeaa selässä kuin vatsapuolella. Laikkujen rajat yleensä hyvin suorat ja selkeät. Ei ylimääräistä valkeaa päässä." Ja kuten äsken todettiin, pohjaväri voi olla mikä tahansa. Valkea väri ylittää usein selkälinjan, toisin kuin overokuvioilla.

Esimerkkejä:
- musta tobiano, kuten huomaatte, päässä on piirto, muttei muuta valkoista, jalat ovat hyvin pitkälle valkoiset ja kuvio on enemmän pystysuora kuin vaakasuora. Myöhemmin esittelen kuvia overoista, joista huomaa mitä tällä pystysuuntaisella kuviolla tarkoitetaan
- rautias tobiano, tämä on hyvin vähän kuvioitu muoto tobianosta: ainoastaan pystysuora valkoinen viiru sään kohdalla ja takaosassa
- kimo tobiano, kuten sanottua, myös kimo (tässä tapauksessa ruunikonkimo) voi olla kirjavan pohjavärinä. Luultavasti iän myötä tämä hevonen tulee vaalenemaan valkoiseksi niin että kirjavuus ei näy enää, mutta se on silti kirjava.

Overo: sabino
Sabino on hauska väri siinä suhteessa, että se ei yleensä aiheuta niin suuria kuvioita että hevosta pidettäisiin kirjavana ja sen takia sabinoa esiintyy myös roduilla, joita on totuttu pitämään ei-kirjavina, mm. suomenhevonen ja arabi. Tyypillisellä sabinolla saattaa olla vain korkeat sukat ainakin osassa jaloista, isohko päämerkki, joskus laikku vatsan alla tai päistärkarvaa jalkojen yläosissa tai vatsan alla. Se ei siis näytä vielä "oikeasti" kirjavalta.
Toisaalta on olemassa todella suurimerkkisiä sabinoita, jotka ovat kokonaan valkeita, yleensä korvissa tai päässä on vähän tummaa väriä.
Sabinoille on varsin tyypillistä se, että laikkujen rajat ovat pitsimäiset, eivät niin selkeät ja suorat kuin tobianolla. Esimerkit puhuvat kuitenkin puolestaan.

Esimerkkejä:
- rautias sabino, hyvin tyypillinen sabino: valkoiset merkit, valkoinen laikku vatsassa ja pieni laikku kaulalla. Tällä laikkujen rajat ovat kuitenkin huomattavan selkeät
- mahdollinen sabino rautias, merkkejä löytyy sekä jaloista että päästä, joten saattaa olla hyvin maltillinen sabino muttei välttämättä
- rautias sabino, hyvin laaja sabinokuviointi, joka tekee rautiaasta meloko tavalla joko kimon tai päistärikön näköisen. Muutenkin erikoisennäköinen hevonen, en ole ihan 100% varma että tämä on ainoastaan sabino, tältä voi löytyä muitakin värejä taustalta, mutta kuvien perusteella mahdotonta sanoa.
- rautias sabino, tässäkin hyvin tyypillinen sabino, korkeat sukat, kainaloissa hieman päistärkarvaa
- musta sabino, iso merkki päässä on tyypillinen, etujalat tummat, takasissa korkeat sukat. Hyvin normaali ja helposti tunnistettava
- erittäin suurimerkkinen sabino, kokovalkoinen, korvissa taitaa olla vähän tummempaa väriä. Syntynyt kahdelle suht normaalinnäköiselle vanhemmalle ja tämän oriin varsoista kumpikaan ei näytä olevan erityisen suurimerkkinen. Sabino on geneettisesti hankala, koska se näyttää periytyvän vähän miten sattuu
- ruunikko sabino, tällä näkyy oikeassa takajalassa melko tyypillinen "juoksu" sukassa, joka nousee hyvin ylös. Myös iso laikku vatsan alla on tyypillinen
- ruunikko sabino, yleinen väritys clydesdaleilla ja shireillä, korkeat sukat, sekakarvaa rungolla, päässä merkkejä
- ruunikko sabino, tässä näkee sabinolle tyypillistä pitsimäistä kuviota jaloissa ja päässä, joka leviää kaulaan ja runkoon. Huomatkaa myös päistärkarva kyljissä.

Overo: splashed white
Splashed whitesta (sw) on osuvasti sanottu, että se on kuin valkoinen hevonen, jonka päälle on kaadettu värillistä maalia. Tummaa väriä siis on hevosen yläosassa, jalat ja vatsa ovat valkoiset. Tämä on melko harvinainen väri, sitä esiintyy lähinnä painteilla, islanninponeilla ja äärimmäisen harvinaisena russeilla.
Tummimmat sw:t voivat olla hankalia tunnistaa kohdilleen, ne voivat muistuttaa sabinoa tai tummaa hevosta, jolla on vähän merkkejä.

Esimerkkejä:
- ruunikko sw, täydellinen esimerkki sw:stä. Valkoinen pää ja herasilmät ovat tyypillisiä
- ruunikko sw, hieman epätyypillisempi sw russi. Voisi sekoittaa tobianoon, mutta huomatkaa, ettei valkoinen väri ylitä selkärankaa, mitä se tobianolla tekee.
- rautias sw, ihastuttavan värinen russi, melko paljon valkoista, mutta selkälinja on tumma
- kuvia sw issikoista, kuten näkyy, joillakin valkoinen väri menee yli selkälinjan, mutta valkoinen pää ja herasilmä erottavat tämän tobianosta (tosin nämä eivät ole varmoja tuntomerkkejä kaikissa tapauksissa)

Overo: frame
Framea esiintyy lähinnä vain painteilla ja niiden sukuisilla roduilla. Framella on yleensä valkeaa päässä ja kyljissä, valkoinen kuvio on enemmän vaakasuora kuin pysty eikä yleensä ylitä selkälinjaa. Laikkujen rajat ovat yleensä epätasaiset. Jaloissa ei yleensä ole valkeata kuin etupolven ja kintereen alapuolella (normaalit merkit).
Joskus frame voi olla hankala erottaa sabinosta.

Esimerkkejä:
- aika suurella todennäköisyydellä musta frame, tosin tällä saattaa olla mukana myös sabinoa, koska valkoista on melko paljon ja sellaisissa paikoissa, joissa framella ei juuri pitäisi olla.
- rautias frame, todennäköisesti. Melko paljon valkoista ja valkoinen ylittää ylälinjan kaulassa, mutta silti pitäisin tätä melko varmana framena.
- rautias frame, tätä tarkoitin että framen voi sekoittaa sabinoon. Tämä voi olla oikeastaan kumpi tahansa, isomerkkinen sabino tai pienimerkkinen frame.
- rautias frame, tämä on nyt sitten erittäin selkä frame
- punahallakko frame, myös melko selvä frame
- rautias frame, ei voi oikeastaan parempaa esimerkkiä framesta ollakaan

torstaina, marraskuuta 27, 2008

Villejä kisoja enää missään?

Mistä ihmeestä voisi löytää enää villejä koulukisoja kun Viksukin on joko lopettanut tai kadonnut jonnekin? Järjestääkö kukaan enää villejä koulukisoja vai ovatko kaikki nykyään KRJ:n alaisia?

Ajattelin kilpailuttaa hieman erästä hevosta helpoissa koululuokissa (kyse on juuri 4 vuotta täyttäneestä hevosesta, niin ei viitsi GP:ssä ihan vielä startata) ja etsiskelin kisoja. Menin tietysti VRL:n kalenteriin todetakseni vain ettei siitä tule mitään. Helpot luokat ovat avoinna joko tietyn seuran jäsenille tai sitten ne ovat täynnä. Heko heko.

Vaan toisaalta... Voisihan sitä itsekin pelata samaa peliä. Järjestää kisat, joista 2/3 on avoimia IONin jäsenille. Käytännössä siis minulle ja S:lle. Esimerkiksi 30 ratsukolle avoin luokka, josta 20 paikkaa on varattu suoraan meille. En ole löytänyt mistään mitään rajoituksia sille, miten pieni tai iso seuran pitäisi olla. Ja toisaalta, onpa haaveissa saada ION joskus aktivoitumaan.

Huomionarvoisia uusia tulokkaita

Haluan tässä vähän esitellä Ionicin (GA:ssa ei ole laukkojen lisäksi tapahtunut mitään muutamaan kuukauteen...) uusimpia tulokkaita.

Ensimmäinen on musta tennesseenwalker-ori Tobeornottobe GA, suvuton ja aivan uusi tuontihevonen. Se tulee kilpailemaan askellajipuolella, mutta olemaan ennen kaikkea siitosori. On käytettävissä myös ulkopuolisille tammoille. Luonnetta ei ole kirjoitettu, mutta kyse on todella kiltistä oriista, joka on kaveri kaikkien kanssa, paitsi ehkä toisten orien.

Walker-laumaamme saapui myös Branwenista kaksi vanhempaa, suvullista twh-tammaa siitoskäyttöön. Toinen on Alert BRN, yhdistelmästä Actually Oval - Anxiety X ja toinen Roulette BRN (Gurmudgeon Guerrero - Milana). Molemmista tammoista tulee taatusti olemaan paljon iloa jalostuspuolella, molemmat ovat tehneet jo kisauransa ja tulivat meillekin yksinomaan siitoshevosiksi. Tekee hyvää saada uutta verta laumaan.

Djoehemista ostin kaksi harvinaisuutta, nonius-ori Rheingold v.d. Djoehemin ja gidran-ori Senecio v.d. Djoehemin. Kumpikin on vielä kuvaton, mutta se tulee muuttumaan kyllä jossain vaiheessa. Tarkoitus olisi hankkia pahimmassa tapauksessa noille morsiametkin jossain vaiheessa. Nonius- tai gidran-varsoja meillä ei ole syntynytkään koskaan.
Muutenkin tekisi mieli hankkia taas noita unkarilaisia rotuja, kisbereitä, furiosoja ja shagyoja. Niissä on jokin oma viehätyksensä, muukin kuin se että ovat harvinainen näky virtuaalimaailmassa.

Suvullisesta don-tammasta Evgenia DIXistä kirjoitettiin blogissa jo aikaisemmin ja nyt tamma on saanut vihdoin sivutkin. Ihastuttava uusi tuttavuus! Joulukuun alussa meille syntyy pari don- ja budjonnyvarsaa, näin sivuhuomautuksena. Näistä 4.12. syntyvä orivarsa (Troika GA - Ballada GA) Balalajka Ion tulee olemaan Evgeniyan sulhanen tulevaisuudessa, mutta sitä ennen tamma varmasti varsoo joko Troikasta tai jostain xx-oriista, täytyy katsoa. Myös venäläisiä tekisi mieli hankkia lisää.

Tänään on syntynyt meille upea issikkaori, Snöggur frá Jón, jonka isä on Syndurin kasvattama ja omistama Úrban frá Syndur ja emä meidän omistama ja Syndurin kasvattama Snotra. Snotra etsiskelee taas sulhasta itselleen, se on pari viimeistä varsaa varsonut syndurilaisista oreista, että jos sitä lähtisi vaihteen vuoksi kalastelemaan oreja jonnekin muualle. Snotran ensimmäisellä varsalla Skýfaxalla aloitetaan rauhallinen kilpaileminen tammikuun alussa tai joskus silloin, se täyttää neljä vuotta 28.12.08. Askellajikisoihin suuntaamme sillä, katsotaan jos siitä tulisi edes yhtä hyvä kisatamma kuin emästään.

Vähän aikaa sitten meille syntyi myös pintabian-varsa, tamma All That Jazz Ion, joka jatkaa vanhaa VD Jazzmeeran sukua.

Väriteoriaa, osa 7: samppanjavärit

Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo

Samppanjavärit kuuluvat ns. diluutioväreihin, samoin kuin hopeavärit, hallakkovärit ja voikkovärit. Näiden tavoin samppanjageeni vaalentaa alkuperäistä väriä.
Samppanjavärit ovat erittäin harvinaisia hevosilla, kyseinen mutaatio on ilmeisesti tapahtunut Amerikan mantereella, koska Euroopasta näitä ei ole löytynyt (USA:n tuonteja lukuunottamatta). Niinpä virtuaalimaailmassakin useimmat samppanjaväriset hevoset ovat amerikkalaisia rotuja, tennesseenwalkereita ja quartereita pääasiassa.

Samppanjaväreillä on yhteisiä tuntomerkkejä, joita esiintyy kaikilla tai suurimmalla osalla samppanjavärisistä hevosista. Näitä erityistuntomerkkejä on lueteltu Hevosmaailma.netissä. Virtuaalimaailmaa ja valokuvia ajatellen tärkeimmät noista lienevät mustan värin puute, vaaleanpunainen ja täplikäs iho ja ainakin joskus papurikkokuviointi.

Samppanja voi olla vaikeata tunnistaa valokuvista, koska varsinkin rautiaan ja ruunikon kohdalla samppanjaväri muistuttaa paljon voikkoa tai ruunivoikkoa. Lisäksi samppanjoissa on aika isoja sävyvaihteluita. Useimmiten ne erottaa parhaiten siitä, että samppanjan iho on vaalea ja se näkyy yleensä erityisesti silmien ympärillä. Voikoilla ja ruunivoikoilla on tumma iho. Mustapohjainen samppanja, classic champagne on yleensä niin poikkeuksellisen värinen, että sitä on hankala sekoittaa mihinkään muuhun. Ehkä hätäisesti katsoen sitä voi pitää hieman eksoottisen sävyisenä rautiaana.

Gold champagne
Goldin pohjalla on rautias hevonen, jota samppanjageeni vaalentaa aika lailla voikon näköiseksi. Goldin peitinkarva on keltainen, jouhet ovat usein valkoiset tai vaaleammat, mutta voivat olla myös peitinkarvan väriset. Tummimmat goldit voi sekoittaa rautiaaseen. Valokuvissa ei aina selkeästi näy samppanjan erikoispiirteet, karvan kiilto ja vaalea iho.

Esimerkkejä:
- kuvia erilaisista goldeista
- gold champagne mft-ori

Amber champagne
Amberin taustalla on ruunikko pohjaväri, jonka samppanja on haalistanut paljolti ruunivoikon näköiseksi. Amberin peitinkarva on kellertävänruskea tai kullanruskea, jouhet ja jalat tummat, mutteivät mustat (tosin väri voi varsinkin kuvissa näyttää todella tummalta, jota on vaikea erottaa mustasta). Usein amber muistuttaa paljon ruunivoikkoa tai joskus hallakkoakin, erityisesti kun samppanjaväristen hevosten jouhet vaalenevat herkästi kaksivärisen näköisiksi.

Esimerkkejä:
- kuvia erilaisista ambereista
- hyvin selkeä amber champagne twh-tamma, näistä kuvista näkee erittäin selkeästi samppanjan tuntomerkkejä: mustan värin puute jouhista ja jaloista, vaalea iho, vaalea silmä ja tuollainen ihana hunajankeltainen väri
- amber twh-ori, tämä alkaa olla vähän siinä rajalla, onko tämä amber vai mustapohjainen classic. Näiden kahden välillä rajanveto on joskus vaikeata, samoin kuin mustanruunikkoa ja mustaa voi olla hankala erottaa toisistaan

Classic champagne
Classic on geneettisesti musta hevonen, jota samppanja vaalentaa. Koska samppanja vaikuttaa myös mustaan väriin selkeästi, tätä ei voi sekoittaa mustanvoikkoon, joka näyttää aika pitkälle tasaiselta mustalta. Classicia on vaikea kuvailla, sen värisävy on yleensä varsin poikkeuksellinen, sitä voisi sanoa usein punertavanharmaaksi tai kellertävänharmaaksi. Jouhet ovat joko samanväriset tai tummemmat, jalat yleensä ovat samanväriset, mutta nivelien kohdilla on tummempaa väriä. Jotkut yksilöt ovat selkeän harmaita, jopa niin että niiden erottaminen hiirakosta voi olla kokemattomalle vähän hankalaa.

Esimerkkejä:
- kuvia classiceista, jo heti ylimmässä kuvassa on melko poikkeuksellisen värinen hevonen, miltei rautiaannäköinen qh-tamma
- classic twh-ori
- Hevosmaailma.netin classic champagne-sivu

Samppanja ja muut värit
Samppanja, kuten muutkin geenit voivat yhdistyä muihin väreihin, ei ainoastaan noihin perusväreihin. Varsinkin kahden eri diluutiogeenin yhdistelmiä on vaikea, ellei peräti mahdoton tunnistaa oikein ainakaan valokuvista ja ilman sukutauluja. Yleensä näistä yhdistelmäväreistä ei kannata virtuaalimaailmassa suuremmin välittääkään, koska ainoastaan harvat rodut ovat sellaisia, että niitä ylipäänsä voi syntyä ja erikoisvärit ovat harvinaisia virtuaalihevosilla.
Tässä kuitenkin uteliaille muutamia tunnetuimpia yhdistelmiä, joissa samppanja liittyy johonkin toiseen väriin:
rautias + samppanja + voikko = Gold Cream Champagne
ruunikko + samppanja + voikko = Amber Cream Champagne
musta + samppanja + voikko = Classic Cream Champagne
rautias + samppanja + hallakko = Gold Dun Champagne
musta + samppanja + hallakko = Classic Dun Champagne
ruunikko + samppanja + hallakko = Amber Dun Champagne

keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008

Väriteoriaa, osa 6: hopeavärit

Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo

Hopeaväri on samantyyppinen perusvärejä vaalentava geeni kuin voikkogeeni ja hallakkogeeni. Hopeavärin tekee erikoiseksi ja periytymisen kannalta hieman hankalaksikin se, että se vaikuttaa vain mustaan väriin, joten se ei näy rautiaassa hevosessa millään tavoin. Ei siis ole olemassa hopeanrautiasta; hopeanruunikko ja hopeanmustä kylläkin ovat.

Hopeanruunikko
Hopeanruunikko on nimensä mukaisesti pohjimmiltaan ruunikko, jota hopeaväri vaalentaa. Oikeasti se ei kuitenkaan näytä ruunikolta, koska hopea vaalentaa mustaa väriä. Niinpä hopeanruunikon jouhet ovat yleensä vaaleat, jopa melkein valkoiset ja jalat ovat usein tummanruskeat, eivät siis mustat. Jalat voivat olla myös peitinkarvan väriset, mutta yleensä ainakin nivelien kohdalla on kuitenkin tummempaa sävyä. Hopeanruunikko näyttää siis pääasiassa rautiaalta, jolla on tummat jalat. Aikaisemmin nimestä on Suomessa käytetty nimitystä kanelinrautias, mutta nyt kun genetiikasta tiedetään enemmän, on hopeanruunikko vakiintunut jo aika hyvin käyttöön.
Noin muuten hopeanruunikon peitinkarva on yleensä normaalin ruskea ja näillä esiintyy papurikkokuviointia hieman harvemmin kuin hopeanmustilla.

Esimerkkejä:
- hyvin tyypillinen hopeanruunikko, huomaatte kaikki tekijät: vaaleat jouhet, tummat jalat
- hopeanruunikko suomenhevonen, aina jouhet eivät kuitenkaan ole vaalet tai ovat vain osittain vaaleammat. Itse asiassa täysin valkeat jouhet hopeanruunikolla ovat melko harvinaiset, usein jouhissa on kaksivärisyyttä
- tässäkin näkyy tuo jouhien väri

Hopeanmusta
Hopeanmusta on musta hevonen, jota hopeaväri vaalentaa varsin selkeästi. Hopeanmusta muistuttaa aika paljon hopeanruunikkoa, mutta on yleensä tummempi sävyltään, joskus tosin myös vaalea, harmaasävyinen. Hopeanmusta on ainakin minusta yksi vaikeimpia värejä, koska sävyvaihtelu on todella laajaa ja sen erottaminen hopeanruunikosta monissa tapauksissa vähintäänkin haastavaa. Enempää en osaa kuvailla hopeanmustaa, annettakoon kuvien kertoa puolestaan.

Esimerkkejä:
- hopeanmusta islanninhevostamma, tässä näkyy se mainitsemani vaaleanharmaa värisävy ja myös hopeanmustalle hyvin tyypillinen papurikkokuviointi. Jouhet ovat aivan vaaleat. Tätä ei kovin helposti erehdy luulemaan hopeanruunikoksi, mutta jos kuva olisi huono, saattaisi tuo sekaantua helposti voikkoon tai kimoon
- hopeanmusta suomenhevonen, tämän voi jo helposti sekoittaa hopeanruunikkoon, mutta on kuitenkin normaalia hopeanruunikkoa tummempi. Hopeanruunikon peitinkarva on nimittäin yleensä punertava ja myös vaaleampi. Suvusta katsoen tämä hevonen ei kuitenkaan voi olla mitään muuta kun hopeanmusta.
- hopeanmusta islanninhevonen, tässä on nyt sitten todella hämäävä voikko-look-a-like. Miten tuon nyt sitten erottaa voikosta, jolla sattuu oleman papurikkokuviointia? No tämän yksittäisen kuvan perusteella ei millään.
- lisää kuvia löytyy täältä, black silver-otsakkeen alta

Väriteoriaa, osa 5: päistärikkö

Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo

Päistärikön pohjaväri on yleensä jokin perusväreistä, vaikka se voi toki olla mikä tahansa muukin (voikkoväri, hallakko, kirjava, samppanja, hopea...). Päistärikkögeeni lisää pohjaväriin valkoista karvaa suhteellisen tasaisesti, mutta niin että pohjaväri on kuitenkin erotettavissa useimmissa tapauksissa.
Päistärikkö näyttää paljon kimolta, joka on vaalenemisvaiheessa ja usein se sekoitetaankin kimoon. Päistärikkö ei kuitenkaan vaalene iän myötä vaan pysyy samanvärisenä koko ikänsä. Tosin päistärikkö vaihtaa usein värin tummuutta kesä- ja talvikarvan mukaan, talvikarvassa se voi olla huomattavastikin tummempi kuin kesällä. Erityisen selvästi värinvaihto näkyy roduilla, jotka kasvattavat pitkän talvikarvan, kuten shetlanninponit ja suomenhevoset. Joskus päistäriköt voivat talvisaikaan tummua jopa niin tummiksi ettei niitä välttämättä tunnista päistäriköiksi.
Päistärikköjen varsakarva on tumma, päistärikkö alkaa näkyä vasta ensimmäisen karvanvaihdon jälkeen.

Päistärikköä ei saa sekoittaa ns. päistärkarvaiseen hevoseen, jolla on jossain osassa ruumistaan paljon valkoista sekakarvaa. Päistärkarvaisuus voi liittyä joko sabinokirjavuuteen tai rabicanoon. Päistärkarvaisuuden erottaa oikeasta päistäriköstä yleensä parhaiten kesäkarvaisesta hevosesta, jolloin päistärikkö on vaaleimmillaan. Päistärikkö on aina kesäkarvassa selkeästi ja tasaisesti vaalentunut koko rungostaan ja kaulastaan, päistärkarvaisuus esiintyy useimmin vain tietyssä osassa runkoa.

Päistärikön paras tuntomerkki on se, että sen jalat ja pää ovat tummemmat, usein näissä ei ole juuri lainkaan vaaleata karvaa. Kaula ja runko sen sijaan ovat vaaleammat. Päistärikössä ei esiinny papurikkokuviointia.

Päistärikkö voi yhdistyä myös kimoon, jolloin päistärikkö jää ajan myötä kimon "alle" ja hevonen näyttää ihan tavalliselta kimolta.


Esimerkkejä
- rautiaanpäistärikkö, hevonen näyttää rungostaan lähestulkoon hopeiselta, mutta huomatkaa pään väri, joka on kuin ihan tavallisella rautiaalla. Myös jouhet ovat tummat eikä niissä ole paljoakaan valeata karvaa
- ruunikonpäistärikkö, tässä näkyy jalkojen ja pään väritys verrattuna runkoon. Hyvin tyypillinen päistärikkö. Monilla quarter-hevosilla ja niiden sukuisilla roduilla päistärikköön liittyy toisinaan tällaisia pilkkuja, ne eivät ole tiikerinkirjavuutta enkä ole perehtynyt niihin sen enempää
- mustanpäistärikkö, joka voi olla tummanruunikonpäistärikkökin, joskus näiden kahden erottaminen toisistaan on yhtä vaikeata kuin tummanruunikon ja mustan
- hopeanmustanpäistärikkö, josta en ole ihan 100% varma, onko kuvan hevonen päistärikkö lainkaan. Todennäköisesti kuitenkin on, väri on sen verran tasainen ja jalat tummat, että tätä on vaikea uskoa tummaksi kimoksi. Hopeanmustaan väriin kuuluu usein vaaleahkot jouhet ja sen takia tällä ei ainakaan harja ole tumma. Myös päästä puuttuu tyypillinen tummuus, mutta tällaisia poikkeuksia on kyllä
- ruunikonpäistärikkö shetlanninponi, ensimmäisessä kuvassa oikein selkeä päistärikkö, viimeisessä kuvassa talvikarvassa melkein tavallisen ruunikonnäköinen, hieman päistärkarvaa lautasilla
- ruunikonpäistärikkö, varsakuvassa näyttää tavalliselta ruunikolta, mutta myöhemmin on selkeä päistärikkö
- ruunikonpäistärikönkimo, varsakuvassa tavallinen ruunikko, myöhemmissä nuoruuskuvissa varsin selkeä, joskin jo hieman kimoutumassa oleva päistärikkö ja aikuisena normaalin kimon näköinen


Nämä eivät ole päistärikköjä:
- rautias sabino morgan-tamma, miten tämän erottaa päistäriköstä? Hyvä kysymys, tässä tapauksessa kai lähinnä vaaleasta päästä
- rautias sabino tennesseenwalker-ori, jonka karvassa on paljon päistärkarvaa. Tällä hevosella on kuitenkin selkeät sabinon tunnusmerkit (laajat merkit) eikä päistärkarvaisuus ylety kunnolla kaulalle asti, joten tätä ei voi oikein luulla päistäriköksi
- toinen rautias sabino twh-ori, tämä on vaikeampi tapaus, mutta jos kyse olisi päistäriköstä, värin tulisi olla tasaisempi, nyt erityisesti takaosassa näkyy kuviota. Myös jalkojen pitäisi olla tummat, samoin pään, joten ei tätä voi oikein pelkäksi päistäriköksi luulla
- rautias rabicano, erittäin laajat rabicanokuviot, mutta ei sekoitettavissa päistärikköön siltikään, koska väri jää tuonne vatsan alle eikä ole lainkaan tasainen
- hiirakko, tumma pää, tummat jalat, tummat jouhet, vaaleampi runko ja kaula, eikös tämä nyt ole ihan päistärikkö? Ei ole. Hiirakolta löytyy hallakkovärien tuntimerkit, joskaan ne eivät aina näy kuvissa selvästi. Lisäksi hiirakon peitinkarva on tasaisen harmaa, kun taas mustanpäistäriköllä peitinkarva koostuu mustista ja valkoisista karvoista, jotka ovat jakautuneet tasaisesti niin että kaukaa katsoen väri näyttää kyllä tasaiselta. Valokuvista hiirakon ja päistärikön erottaminen voi toki olla vaikeata
- hopeanruunikko (tai hopeanmusta), erittäin vaalea, yleensä hopeavärit eivät ole noin vaaleita, mutta näitäkin toki löytyy. Väri ei ole tasainen vaan siinä näkyy hentoa papurikkokuviointia ja pään ja jalkojen väritys ei ole päistärikkömäisen tumma, joten päistärikkö tämä ei ole.

tiistaina, marraskuuta 25, 2008

Väriteoriaa, osa 4: hallakkovärit

Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo

Hallakkovärit (hallakko, punahallakko, hiirakko) ovat samankaltaisia diluutiovärejä (vaaleampia värejä) kuin voikkoväritkin. Rautias, jolla on hallakkogeeni on punahallakko, ruunikko+hallakko on hallakko (puhutaan myös ruunihallakosta) ja musta+hallakko on hiirakko tai vaaleanmusta. Hallakko näkyy selvimmin juuri mustassa, myös ruunikossa sen vaikutus on melko selvä, mutta rautiaaseen hallakkogeeni vaikuttaa hyvin vähän.

Kaikilla hallakkoväreillä on tiettyjä erikoispiirteitä, joista värin voi tunnistaa.
Ensinnäkin niillä on aina siima selässä, joillain joskus sään kohdalla poikittain menevä tumma juova, jota sanotaan aasinristiksi. Siima ikäänkuin jatkuu myös harjassa ja hännässä, harjan ja hännän keskijouhet ovat tummat ja reunajouhet vaaleat. Erityisen hyvin tämä näkyy pystyyn leikatuissa vuonohevosten harjoissa: ulommaiset jouhet ovat aivan valkoiset, keskellä puolestaan on mustaa. Myös hännässä on mustaa ja valkoista. Kaikilla roduilla ja yksilöillä tuo kaksivärisyys ei näy erityisen selvästi, vuonohevosella se on erityisen korostunut.
Toinen tuntomerkki ovat jaloissa esiintyvät seepraraidat. Ne eivät aina näy erityisen selvästi, varsinkin vuonohevosilla on usein melko vaaleat jalat. Tarkkaan katsoen raidoitusta voi huomata Haavaneskon etujaloissa, lähinnä polven kohdalla ja polven yläpuolella.
Haavaneskon kuvassa näkyy myös se, että pää on sävyltään tummempi kuin muu ruumis. Sekin on melko yleistä hallakkovärisillä.
Joillain hallakkovärisillä esiintyy myös vaaleita korvanpäitä ja otsalla ns. cobwebbing-kuviota, mutta näitä ei esiinny kaikilla.

Hallakkovärit, erityisesti hallakko ja hiirakko on hevosen alkuperäisiä värejä ja nykyisin näitä värejä esiintyy eniten alkukantaisilla roduilla. Vuonohevonen on yksi niitä harvoja rotuja, joissa esiintyy vain hallakkovärejä. Vuonohevosten väritys on yleensä hyvin kirkas ja selkeä, monet hallakot ovat huomattavasti vaikeammin tunnistettavissa.

Hallakko
Hallakko on siis ruunikko, jota hallakkogeeni vaalentaa. Hallakon peitinkarva on yleensä kellertävämpää kuin ruunikon ja hallakolla yleensä esiintyy selvästi nuo hallakkojen tunnusmerkit. Hallakko on helposti sekoitettavissa ruunivoikkoon, näillä kahdella ei välttämättä ole peitinkarvan värissä suuriakaan sävyeroja, eron huomaa yleensä noiden hallakon tunnusmerkkien perusteella.
Hallakoista esiintyy montaa sävyä, jotkut ovat lähestulkoon maidonvalkeita, toiset puolestaan hyvin lähellä ruunikkoa, jopa niin ettei niitä voi ruunikosta erottaa tarkasti.

Esimerkkejä
- hallakko, jolla on varsin kellertävä karva ja siima selkeästi näkyvissä. Myös harjassa näkyy kaksivärisyyttä vähän
- vaaleasävyisempi hallakko, jonka seepraraidat ovat erityisen selkeät
- varsin vaalea hallakko, tällä pää on samanvärinen muun ruumiin kanssa, mutta jouhissa näkyy tummaa ja vaaleata
- hyvin ruskeasävyinen hallakko, jota helposti erehtyy luulemaan ruunikoksi. Huomatkaa kuitenkin vaaleat jalat, joissa musta väri ei ylety kovin pitkälle, mutta jaloissa näkyy kuitenkin merkkejä seepraraidoista. Toisissa kuvissa vilahtaa myös siima.
- hyvin vaalea hallakko, siima näkyy, joskaan se ei ole mitenkään voimakas. Merkitty punahallakoksi, mitä se ei missään nimessä ole

Hiirakko
Hiirakko on musta, jota hallakkogeeni vaalentaa. Peitinkarva on harmaa, jouhet ja jalat tummat. Perinteistä hiirakkoa on aika vaikea sekoittaa oikeastaan mihinkään, joskus tosin hiirakon ja hallakon sävyerot eivät ole kovin selkeät. Myös mustanpäistärikön tai vaalenemassa olevan kimon voi joskus sekoittaa hiirakkoon.

Esimerkkejä:
- se Haavanesko on hiirakko, vaikkakin väriä nimitetään vuonohevosilla harmaahallakoksi. Vuonohevosila hiirakko on erityisen vaalea ja kirkassävyinen

Punahallakko
Punahallakko on hallakkogeenin vaalentama rautias. Rautiaassa värissä hallakkogeenin vaikutukset eivät näy kovinkaan dramaattisesti ja punahallakko on usein hankala erottaa tavallisesta rautiaasta. Punahallakolta kuitenkin löytyy nuo hallakkojen tunnusmerkit, mutta esimerkiksi siima ja seepraraidat saattavat olla hyvin himmeän punaruskeita. Ja jouhien kaksivärisyyskin voi olla hyvin minimaalisesti näkyvissä. Peitinkarvan sävy on usein hieman erikoisen kellertävä tai vaaleanpunertava.

Esimerkkejä:
- Hevosmaailma.netin punahallakko-sivu, eräs selkeimmistä punahallakkojen kuvista mihin ole törmännyt. Huomatkaa myös muuta ruumista tummemmat jalat, joita rautiailla ei ole, mutta punahallakoilla kyllä.
- tällä punahallakolla näkyy selkeästi jalkojen ja pään tummuus. Muuten sitä luulisikin helposti rautiaaksi

Hallakko ja voikko yhdessä?
Koska hallakko- ja voikkogeeni ovat eri asioita, on mahdollista että hevosella on kummatkin geenit ja se on sekä voikko- että hallakkovärinen. Tämä ovat usein vaikeita tunnistaa kohdilleen ja koska voikko ei vaikuta mustaan juuri lainkaan, näyttää mustanvoikonhallakko (musta+voikko+hallakko) ihan samalta kuin tavallinen hiirakkokin. Rautiaspohjaista kutsutaan nimellä voikonhallakko ja ruunikkopohjaista ruunivoikonhallakoksi, muitakin nimityksiä on.

Lisää hyviä kuvia hallakkoväreistä ja niiden merkeistä löytyy Dun Central Stationin sivuilta.

Väriteoriaa, osa 3: voikkovärit

Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo

Voikkoväreihin kuuluu kuusi väriä, yksinkertaiset voikot (voikko, ruunivoikko ja mustanvoikko) ja kaksinkertaiset voikot eli tuplavoikot (cremello, perlino ja smoky cream). Kaikkien voikkovärien "pohjalla" on jokin perusväreistä (ruunikko, musta, rautias), jota erityinen voikkogeeni haalistaa. Jos voikkogeeni esiintyy yksinkertaisena, väri haalistuu vain vähän ja musta väri ei haalistu juuri lainkaan. Esiintyessään kaksinkertaisena voikkogeeni vaalentaa todella radikaalisti sekä ruskeata väriä että mustaa väriä.

Voikko
Voikko on yleisin, tunnetuin ja usein myös helpoimmin tunnistettavissa voikkoväreistä. Voikko on pohjaväriltään rautias, jota voikkogeeni siis vaalentaa. Voikon peitinkarva on keltainen ja jouhet valkoiset, tosin niissä voi olla harmaatakin seassa. Peitinkarvan sävy vaihtelee aika paljon, on vaaleita voikkoja ja tummia voikkoja ja monen voikon hevosen väri vaihtelee talvi- ja kesäkarvan mukaan.

Esimerkkejä
- Suomen luultavasti tunnetuin voikko: sph-ori Ukkosen Poika, väriltään hyvin keltainen, jouhissa huomattavasti harmaata, tässä pääkuvassa näkyy hyvin se, että iho karvan alla on tummaa, toisin kuin tuplavoikoilla.
- hyvin tumma voikko, jonka voi helposti sekoittaa liinaharjaiseen rautiaaseen. Yleensä kuitenkin tummatkin voikot erottaa siitä, että niiden päässä on keltaista värisävyä
- vaalea voikko, äkkiä katsoen voisi luulla jopa valkoiseksi. Joistain valokuvista voi olla hankalaa joskus erottaa vaalea kimo ja vaalea voikko toisistaan

Ruunivoikko
Ruunivoikko on, kuten nimestäkin voi päätellä, ruunikko, jota vaalentaa yksinkertainen voikkogeeni. Se ei vaikuta mustaan väriin, joten ruunivoikolla on ruunikon mustat jouhet ja jalat, mutta ruskea peitinkarva on vaalentunut kellertäväksi. Ruunivoikon peitinkarvan sävy voi vaihdella varsin radikaalisti, vaaleimmat yksilöt ovat melkein valkoisia tai vaaleankeltaisia, tummimpia voi olla vaikea erottaa tavallisesta ruunikosta. Kuten voikoillakin, ruunivoikon saattaa erottaa keltaisesta sävystä.

Ruunivoikon sekoittaa helposti hallakkoon, joka on hyvin samannäköinen. Hallakolla voi kuitenkin olla näkyvillä sen erityisen tuntomerkit: siima, jalkojen seepraraidat, kaksiväriset jouhet ja joissain tapauksissa myös muuta ruumista tummempi pää. Ruunivoikolla (kuten ruunikollakin) voi olla siima ja jos mustat jouhet ovat auringossa haalistuneet, ne voivat näyttää kaksi värisiltä, mutta seepraraidat ovat hallakon varma tuntomerkki. Tosin usein ne eivät kuvista kovin hyvin näy.
Ruunivoikko, kuten voikkovärit noin yleensäkin ovat kuitenkin yleisempiä monilla roduilla kuin alkukantaiset hallakkovärit. Hallakkovärejä esiintyy lähinnä vain alkuperäisroduilla, vuonohevonen lienee tunnetuin.

Esimerkkejä:
- melko tyypillinen ruunivoikko, ei kovin kellertävä sävyltään, mutta vaalea kuitenkin. Tämän voi kuitenkin helposti sekoittaa vaaleaan ruunikkoon
- vaalea, harmaansävyinen ruunivoikko, aiheuttaa helposti sekaannusta ainakin hiirakkoon, mutta kyseisen ponin suvusta ei löydy mitään hallakkoihin viittaavaa. Kesäkarvassa aika paljon erinäköinen.
- hyvin tumma ruunivoikko, helposti sekoitettavissa ruunikkoon, mutta tuo keltainen sävy paljastaa sen ruunivoikoksi
- hyvin punertavansävyinen ruunivoikko, itse asiassa ei ole tuon kuvan perusteella varmuutta onko kyse ylipäänsä ruunivoikosta vai ruunikosta, mutta ruunivoikko voi näyttää tuoltakin
- tumma ruunivoikko, tälläkin näkyy tuota kellertävää sävyä, joten selkeä ruunivoikko on kyseessä
- hyvin keltasävyinen ruunivoikko, mahdotonta sekoittaa ruunikkoon, tämä on hyvin tyypillinen ruunivoikko
- erittäin vaalea ruunivoikko, tätä ei voi sanoa oikein ruskeaksi eikä juuri kellertäväksikään, mutta ruunivoikko se on silti, ei kimo, hiirakko eikä mikään muukaan

Mustanvoikko
Koska yksinkertainen voikkogeeni ei juuri vaikuta mustaan väriin, on mustanvoikko (musta + voikko) erittäin hankala tunnistaa, koska se näyttää usein ihan tavalliselta mustalta. Joskus voikkogeeni voi vaalentaa väriä sen verran, että hevonen näyttää kulomustalta tai tummalta ruunikolta. Karvassa saattaa olla kuitenkin kellertävä sävy, joka näkyy selvimmin auringonvalossa. Tätä kuitenkaan pystyy harvoin valokuvista näkemään. Ehkä selvin mustanvoikon tuntomerkki on vaaleat, keltasävyiset karvat korvien sisäpuolella. Joillain mustanvoikoilla on myös vaaleammat silmät.

Esimerkkejä
- tällä varsalla näkyvät nuo vaalean korvansisustat, joista puhuin
- lähikuva mustanvoikon silmänväristä, mutta kuten sanottu, monilla mustanvoikoilla on ihan normaalit, tummat silmät
- lisää kuvia mustanvoikoista, kuten huomaatte, moni näyttää ihan tavalliselta tumman- tai mustanruunikolta, mustalta tai muuten vain "normaalilta" vaikka ne ovatkin mustanvoikkoja

Tuplavoikot
Tuplavoikot ovat kaikki ulkoisesti varsin samankaltaisia värejä, niiden suurin ero onkin genetiikassa. Cremello on rautiaspohjainen, perlino ruunikkopohjainen ja smoky cream mustapohjainen väri, mutta koska kaksinkertainen voikkogeeni vaalentaa kaikkia värejä hyvin paljon, näyttävät ne kaikki hyvin samanlaisilta. Erityisesti perlino ja smoky cream ovat hyvin samanlaiset, cremello on teoriassa erotettavissa näistä kahdesta.

Tuplavoikot ovat niitä, joita monet nimittävät virheellisesti albinoiksi. Hevosissa ei esiinny punasilmäistä albinoa. Ponipuolella näitä nimitetään termillä BEC (blue-eyed cream). Kaikkien karva on valkoinen tai vaaleankeltainen, iho vaaleanpunainen ja jouhet joko valkoiset (cremello), peitinkarvan väriset tai hieman tummemmat, usein puna- tai oranssisävyiset. Silmät ovat siniset tai siniharmaat ja kaviot ovat vaaleat.

Oikein vaalean voikon voi mahdollisesti sekoittaa tuplavoikkoihin, mutta voikoilla on kuitenkin tumma iho, tuplavoikolla ei. Jos tuplavoikkoon väriin on yhdistynyt myös kimo väri, ei kimous ja kimoutuminen näy karvassa.

Esimerkkejä:
- cremello, aika selkeä cremello, joka on vaalein näistä väreistä. Hevonen on tuollainen kermanvärinen, ei valkoinen koska valkoiset merkit ja valkoiset jouhet erottuvat, mutta edes jalkojen nivelien kohdalla ei ole yhtään tummempaa väriä. Huomatkaa turvan ja silmänympäryksien vaaleanpunainen iho
- perlino tai smoky cream, värisävy jo peitinkarvassakin on edellistä kuvaa tummempi ja punertavampi, jouhet ovat erikoisesti tummemmat ja punertavat
- perlino tai smoky cream, tällä jouhien erilainen värisävy näkee selkeästi. Jalkoja tarkasti katsomalla voi havaita erityisesti nivelien kohdalla hieman tummempaa sävyä

maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Väriteoriaa, osa 2: kimo

Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo

Kimo tarkoittaa sitä, että varsa syntyy tummana ja vaalenee siitä ajan myötä vaaleammaksi, kunnes on ehkä jonain päivänä puhtaan valkoinen. Kimoutuva varsa voi syntyä minkävärisenä tahansa, toki yleisimmät pohjavärit ovat nuo perusvärit, musta, ruunikko ja rautias. Kimon pohjaväri voi olla myös kirjava.

Usein kimoutuva hevonen muuttuu jossain vaiheessa ennen varsaikäänsä tummanharmaaksi, vaikka syntymäväri olisikin ollut vaaleampi ja alkaa sitten siitä harmaasta vaalenemaan. Kimoutumisen tahti on yksilöllinen, jotkut ovat vitivalkoisia jo kymmenvuotiaana, jotkut ovat harmaita vielä yli parikymppisinäkin.

Kimon tarkempi nimitys (mustankimo, ruunikonkimo, rautiaankimo, mikä vain) tulee ainoastaan pohjavärin perusteella eikä näissä kimoissa ole vanhemmalla iällä silminhavaittavaa eroa. Harmaankimo ei ole mikään kelvollinen värinimitys, koska kaikki kimot ovat jossain vaiheessa jonkinsävyisiä harmaita eikä harmaa ole pohjaväri.

Kärpäskimo on nimitys kimolle, jonka turkissa on pieniä, melko selvärajaisia pilkkuja, jotka yleensä ovat punertavanruskeita riippumatta hevosen pohjaväristä. Nämä "kärpäspilkut" saattavat ilmestyä hevoselle jossain vaiheessa kimoutumista ja toisaalta taas kadotakin, mutta usein ne pysyvät ilmestyttyään melko pitkään.
Papurikkokuviointi on melko yleistä jossain vaiheessa kimoutumista.

Esimerkki kimoutuvasta hevosesta:
varsakuva, vaaleansävyinen rautias
parivuotiaana väri on selkeästi tummanharmaa, joka lähtee tuosta vaalenemaan.

Toinen esimerkki kimoutuvasta hevosesta:
parivuotiaana, ei kuvan perusteella vielä kovin selkeitä kimoutumisen merkkejä näkyvissä, ehkä hieman sekakarvaa
kuusivuotiaana jo selkeästi kimoutumassa, tässä tapauksessa pohjaväri vielä näkyy

- hentoista papurikkokuviointia
- rautiaankimo, tätä juuri tarkoitan värin tummenemisella. Tämän sanotaan olevan rautiaankimo, mutta katsokaa esim. hännän tyveä, jossa vielä näkyvä tumma sävy on aika lähellä mustaa. Tätä ei pysty tunnistamaan enää tässä vaiheessa rautiaankimoksi
- kärpäskimo, varsinkin arabeilla ja arabisukuisilla hevosilla näistä kärpäspilkuista voi muodostua suurempia, tummanpunaruskeita laikkuja, joita kutsutaan verijäljiksi
- kimo ja kirjavuus yhdistyvät: kuusivuotiskuva, kymmenvuotiskuva. Tämä hevonen saattaa vanhetessaan muuttua kokonaan valkoiseksi, jolloin ei paljaalla silmällä pysty välttämättä näkemään että se on myös kirjava.

Väriteoriaa, osa 1: perusvärit

Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo

Täällä blogissa on noista hevosten väreistä turistu aikaisemminkin, lähinnä erilaisten Coat Color Calculator-ohjeiden muodossa. (Toivottavasti niistä on muuten ollut apua?)
Mutta palataanpa nyt värien perusteisiin eli siihen, miten tunnistaa eri värit oikein. Kuvia katsoessanne muistakaa että erilaiset näytöt ja ero tavoin säädetyt näytöt saattavat näyttää kuvat erilaisina.

PERUSVÄRIT
Hevosella on kolme perusväriä: rautias, ruunikko ja musta. Näitä värejä on ylivoimaisesti suurin osa hevosista.

Rautias
Rautiaan peitinkarva on ruskea, sävy ja tummuus voi vaihdella. Jalat ovat ruskeat. Jouhet ovat myös ruskeat, joko samanväriset peitinkarvan kanssa, sitä tummemmat, vaaleammat tai kokonaan valkoiset. Kokonaan valkoharjaista ja -häntäistä hevosta kutsutaan liinakoksi, jos harja ja/tai häntä ovat vaaleat, kutsutaan näitä liinahtaviksi jouhiksi.
Perusrautias on helppo tunnistaa, se on se kokoruskea hevonen. Hankalia ovat sellaiset rautiaat, jotka ovat hyvin vaaleita ja vaaleajouhisia, ne voi sekoittaa helposti voikkoon. Oma hankaluutensa on myös hyvin tummassa rautiaassa, jonka väri lähentelee mustaa eikä siitä välttämättä saa selvää, onko se ruskea, musta vai kenties tumma ruunikko.
Rautiaassa (kuten ruunikossakin) on erilaisia sävynimityksiä, on vaaleanrautiasta, tummanrautiasta, punarautiasta sun muuta.

Esimerkkejä:
- rautias, voisi sanoa aavistuksen punertavaksi
- rautias, joka ei ole tippaakaan punertavansävyinen.
- punarautias, ehkä vaaleanpunarautias. Huomatkaa harja, jonka sävy on hieman peitinkarvaa vaaleampi
- rautias, tällä alkaa olla jo melko liinahtavat jouhet
- liinakko

Ruunikko
Ruunikko on hevonen, jonka peitinkarva on erisävyisen ruskea, jalat ja jouhet ovat mustat. Jalkojen musta väri nousee usein polviin/kintereisiin asti, muttei aina, se voi päättyä vuohisnivelenkin kohdalle, tosin tällöin polvissa/kintereissä on usein tummempaa sävyä. Tätä nimitetään villiruunikoksi. Peitinkarvan sävy voi vaihdella vaaleanruskeasta mustanruskeaan.

Hyvin tumman ruunikon erottaminen mustasta voi olla vaikeata tai joskus jopa mahdotonta. Yleensä reaalimaailmassa tummanruunikko erottuu mustasta kirkkaassa auringonvalossa, jossa näkyy karvan punertava väri. Tosin jos musta hevonen on haalistunut auringossa tai on kulomusta, se voi näyttää suunnilleen samalta. Ruunikolla on usein myös turvan ympärillä selkeästi ruskeata sävyä, jota mustalla ei ole. Valokuvista ei tällaisia tarkistuksia pysty aina tekemään.

Vaalean ruunikon erottaminen hallakosta tai ruunivoikosta voi olla sekin joskus haastavaa, varsinkin kun näissäkin väreissä esiintyy vaihtelua. Ruunikon sävy on kuitenkin yleensä punertava, kun ruunivoikon ja hallakon on enemmän keltaisen suuntaan vivahtava.

Esimerkkejä:
- tummahko ruunikko, jonka peitinkarvassa näkyy papurikkokuviointia. huomatkaa miten ylös jalkojen musta väri tällä hevosella tulee.
- punaruunikko
- tumma ruunikko, mutta huomatkaa turvan, korvien ja kupeiden alue, jossa näkyy vaaleampaa, selkeästi ruskeata sävyä. Mahdoton sekoittaa mustaan
- vaaleasävyisempi ruunikko
- mustanruunikko, jota on jo hieman hankala erottaa mustasta. Tuossa kuvassa ainoa vinkki lienee ryntäissä näkyvä ruskeampi sävy, muuten tuosta olisi vaikea sanoa, kumpi se on. Sama hevonen on tässä kuvassa ilmeisesti kesäkarvassa ja ainakin erilaisessa valaistuksessa ja tässä ruunikon värin näkee selvästi, tätä ei voi mustaksi luulla.
- villiruunikko, huomatkaa tällä jalat, joissa musta väri nousee hädin tuskin vuohiseen asti. Jos tällä olisi korkeat sukat joka jalassa, ei mustaa väriä näkyisi lainkaan jaloissa. Jouhet ovat silti pikimustat, joten sekaantumisen vaaraa rautiaaseen ei olisi.

Musta
Musta on musta, peitinkarva ja jouhet tulisi olla enemmän sinisenmustat kuin ruskeanmustat. Musta väri on kuitenkin siitä ongelmallinen, että siinä ensinnäkin esiintyy ns. kulomustaa, joka on hiemanh ruskeansävyinen ja lisäksi kiiltävän sinimustakin hevonen voi esimerkiksi auringonpaisteessa haalistua. Mustan ja mustanruunikon erottaminen toisistaan voi olla joskus hankalaa, asiasta oli enemmän juttua ruunikon kohdalla.

Esimerkkejä:
- musta, erinomainen esimerkki todella mustasta hevosesta, katsokaa sävyä joka on todellakin jopa siniseen vivahtava
- ruskeasävyinen musta, kuvan hevonen saattaa olla jopa mustanruunikko eikä suinkaan musta. Kuvan perusteella vaikea sanoa kumpi
- kulomusta, jonka jouhissa varsinkin näkyy tuo kulottuneisuus punertavana sävynä

Lahottaa

Pahin virhe minkä voi virtuaalihevostelussa tehdä on se, ettei tee heti ostamalleen hevoselle sivuja. Minulla on ikävä fiilis, että lupauduin ostamaan jossain vaiheessa Djoehemista unkarilaisia hevosia, mutten löydä mistään foorumista mitään siihen viittaavaa. Etsintä kuitenkin jatkuu vielä. Sen sijaan löysin omakätisesti kirjoittamani ostotarjouksen parista walker-tammasta. Sitten on hankinnassa pari kalliovuortenponia, mutta ne muistankin.

Että ihmisellä sitten voi olla laho pää.

torstaina, marraskuuta 20, 2008

Tekijänoikeusterroristit osa 2

Pakko minunkin on purkautua tuosta tekijänoikeusterrorismista omasta puolestanikin ja jotta olisin tasapuolinen, täytyy linkittää tänne vielä suurien hurskastelijoiden blogiteksti ja kommentit (turha muuten poistaa sitä blogitekstiä ja kommentteja, ovat jo tallessa)

Kellekään ei pitäisi olla enää epäselvää, että Mewy ei ole tehnyt mitään väärää. Toistan: Mewy ei ole tehnyt mitään väärää. Tekijänoikeuslaki ei suojele meidän vaatimattomia ja tavanomaisia ulkoasuja, tekijänoikeuslaki suojelee teoksia, jotka ylittävät omaperäisyydellään teoskynnyksen. Nettisivujen ulkoasu tekee sitä hyvin harvoin.
Sen lisäksi ei ole olemassa mitään lakia, joka suojelisi vaivannäköä. Jos joku siis näkee vaivaa vaikkapa ulkoasun eteen, ei se tuota sille ulkoasulle mitään suojaa. Vaivannäkö ei ole siis mikään itseisarvo. Vanha sanontakin sanoo: "Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä". Kaikki hyvät ideat on melkeinpä jo keksitty kertaalleen, miksi siis todellakin pitäisi yrittää itse päkistää jotakin väkisin omasta päästä, kun joku on tehnyt jo kaiken valmiiksi?

Mitä tulee sitten tähän mistä Viivuska narisi tuolla TuplaH:n blogin kommenteissa, että jos toinen piirtää kuvistunnilla hienon hevosen ja toinen ottaa mallia ja samalla puolet kunniasta ja se on mukamas väärin. Minä kuvittelin tuon kuuluvan lähinnä lastentarhaan: "Mä piirrän prinsessan, niin sä et saa piirtää prinsessaa", josta jopa tytöt kasvavat yli viimeistään ala-asteella. Mutta näköjään väärässä olin.
Toivottavasti Viivuska itse ei piirrä tai valokuvaa hevosia, koska silloin hän kopioi ja samalla varastaa kunnian Lascaux'n luolamaalareilta, jotka maalasivat hevosia luolansa seinälle jo 10000 vuotta sitten...

Joku tietysti voi olla sitä mieltä, ettei pidä siitä, jos jonkun tekemä ulkoasu kopioidaan suoraan. Tämä heille suotakoon, mielipiteitähän saa toki olla. Omista mielipiteistään ei kuitenkaan saa tehdä lakia, jonka kuvittelee koskevan kaikkia, jopa niitä, joilla on eriävä mielipide. En minäkään mene sanomaan suomenhevos- tai puoliverikasvattajille, että eipä teilläkään ole järkeä päässä, miten kehtaatte, ei olisi teistäkään uskonut ikinä, että tuolle tasolle vajoatte. Olisiko tämä teidän mielestänne oikein ja fiksua? Ei varmaankaan.

Minority, Viivuska, Tiffany, Crius: te olette käyttäytyneet todella törkeästi Mewyä kohtaan.
Niin, juuri te, jotka kuvittelitte olevanne mukamas suuriakin sankareita paljastaessanne kopioijan, joka ei lopulta ollutkaan tehnyt mitään väärää, vain ollut teidän kanssa eri mieltä asioista. Te olette anteeksipyynnön velkaa Mewylle, teidän käytös ei kertakaikkiaan kestä päivänvaloa. Voisin vaatia teiltä julkista anteeksipyyntöä (kommenttikenttä on vapaa), mutta tiedän ettei teistä ole siihen. Se vaatii näet selkärankaa tunnustaa olleensa väärässä ja käyttäytyneensä ala-arvoisesti.
Tätähän te ette varmasti ikinä osanneet odottaa? Oletitte kaiketi että tulisimme Sirpan kanssa kiittämään teitä ja silittämään päätä? Kuvittelitte, ettemme tiedä mikä on tekijänoikeuslaki ja mitä se oikeasti suojaa ja mitä ei. Luulitte ehkä saavanne sädekehän päänne päälle. Toivottavasti opitte tästä pikkuisen löysäämään pipojanne ja olemaan puuttumatta asioihin, jotka teille eivät kuulu ja joista ette näemmä ymmärrä mitään.

tiistaina, marraskuuta 18, 2008

Tekijänoikeusterroristit

Olen taas jäänyt paitsi kaikesta hauskasta ja myöhästyin pahemman kerran.
Jupakka alkoi siitä kun Daren Sporthorsesilla oli samanlainen ulkoasu kuin Gin Ahaltekissä on. Hevoset.comissa se huomattiin ja lytättiin todella rumilla sanoilla. Okei, tunnustan, että käytin itse ehkä ruminta mahdollista kieltä, mutta paloi hihat kertakaikkiaan. Onhan kopiointi toki kamalaa, eikö totta? Kun ei ole. Olen täysin Darrenin omistajan Mewyn puolella. Kirjoitan tähän oman vastineeni koko viestiketjuun, koska on epäiltävissä, että koko viestiketju tai minun postaukseni poistetaan kielenkäytön takia, vaikken edes kiroillut.


Voi venäjä teidän kanssanne että menette sitten puuttumaan asiaan, joka ei teille kuulu pätkääkään. Senkin hemmetin tekopyhät tekijänoikeusterroristit
AINOA, jolla voisi olla huomautettavaa Mewylle ulkoasusta olen MINÄ, joka ulkoasun on suunnitellut ja toteuttanut. Kukaan ei vaivautunut kysymään MINUN mielipidettä koko jupakasta.
Koodia ei suojaa mikään laki, painakaa se nyt jo paksuihin kalloihinne! Ideaa ei suojaa mikään laki, ellei se ole todella omaperäinen. GA:n ulkoasu ei ole niin omaperäinen että se nauttisi minkään lain antamaa suojaa. Etsikää netistä mitä tarkoittaa termi teoskynnys. Gin Ahaltekin ulkoasun koodia ja ideaa saa siis käyttää jokaikinen, olkaa hyvät, ei tarvitse kysyä edes lupaa! (sitä pikkukuvaa ei teknisesti ottaen saa, koska se ei ole meidän)

Joka tuon ulkoasun tuollaisenaan kopioi on VIISAS, toisin kuin te! Te osaatte tehdä niin hienoja ja omaperäisiä ulkoasuja, etteivät ne toimi kunnolla kaikilla näytöillä eikä kaikilla selaimilla ja jotka ovat niin raskaita että kännykän kanssa surffaillessa huutaa liittymä hoosiannaa vaikka olisi jopa 3G-peitto. Linkit eivät erotu tekstistä, teksti ei erotu taustasta, kuvat megan mönttejä suoraan kamerasta, kuulostaako tutulta?
Gin Ahaltek on toteutettu viimeisen päälle järkevästi ja elegantisti, se on kevyt, siisti, helppokäyttöinen, helppo päivittää. Se on järkevä ulkoasu. Ja mitä te teette?! Haukutte, lyttäätte, pidätte Mewyä huonona ihmisenä! Katsoititte peiliin ja häpeäisitte.

Mewy, pyydän anteeksi noiden muiden puolesta ja jos suinkin tämän jupakan jälkeen vielä haluat käyttää tuota ulkoasua (joka on muuten kaikkein hienoin ulkoasu ikinä), niin tee se kaikessa rauhassa. Ihan oikeasti, tämä ei ole mitään sarkasmia tai irvailua. Turha sinun on tuhrata aikaasi uuden tekemiseen, kun kerran vanhakin on olemassa ja täysin käyttökelpoinen, vai mitä?


Ja oikeasti, olen todella tätä mieltä. Plus että olen perehtynyt aika tavalla tekijänoikeuslakiin. Minun mielestäni niinkutsuttu "oma idea" on yliarvostettu juttu, jos toisella on hyvä idea, miksi ihmeessä pitäisi keksiä pyörä uudestaan ja yrittää päkistää joku oma idea sen sijaan että kopioisi toisen ideaa? Parhaat ideat on käytetty jo aikoja sitten.
Jos joku pitää meidän ulkoasua niin hienona ja onnistuneena että haluaa kopioida sen itselleen, niin me olemme oikeastaan ylpeitä siitä. Tämä onkin ensimmäinen kerta ja toivon, että tuo kaunis, upea ja ihastuttava (omakehu haisee hyvältä) ulkoasu palaa Darrenin sivuille.

maanantaina, marraskuuta 17, 2008

Raviura alkuun!

Lainaravurimme Boogey oli ilmoitettu 15.11. pidettyyn opetuslähtöön. Tulokset tulivat tänään ja Boogey selvitti sen hyväksytysti. Hieno juttu!
Seuraava etappi on koelähtö 1.12. jolloin Boogey täyttää kolme vuotta. Toivottavasti sekin sujuu kunnialla.

Miksi omat domainit ovat syvältä?

Monessa paikassa olemme Ginin kanssa vihjailleet suorasti ja epäsuorasti siihen suuntaan, että virtuaalimaailman typerin villitys (kestänyt jo valitettavan kauan) on omat domainit, nuo virtuaalihevostelijoiden statussymbolit. Mitä niin pahaa voi olla siinä, että hankkii oman domainin?
No minäpä kerron.

Syy nro 1. Anonymiteetin katoaminen
Okei, tämä ei välttämättä ole paha juttu, jos sen tiedostaa ja ymmärtää. Turhan monelle on kuitenkin yllätys, ettei domainia voi hankkia nimettömänä ja että kuka tahansa voi saada helposti selville, kuka omistaa jonkin domainin. Samalla voi selvitä muitakin mielenkiintoisia tietoja, kuten vaikkapa kotiosoite... Jos siis haluat virtuaalihevostella nimettömänä, älä hanki omaa domainia.

Syy nro 2. Domainien pysymättömyys
Jos virtuaalihevoselle tekee sivut jonnekin ilmaispalveluun, mutta sitten virtuaalihevostelu ei enää kiinnostakaan, hevosen sivut voivat silti jäädä sinne palvelimelle hamaan tulevaisuuteen asti (paitsi jos käy kuten Geocitiesille ja palvelu ajetaan alas kokonaan). Jos tekee sivut omalle domainilleen ja kiinnostus loppuu, myös domainin maksaminen yleensä loppuu ja hevosen sivut katoavat ikuisiksi ajoiksi. Tämä on perin ikävää niiden kannalta, joiden omien hevosten suvuissa tai jälkeläislistoissa on se kadonnut hevonen. Kun domain irtisanotaan, menetys on totaalinen.
Ja koska virtuaalihevostelijat ovat häilyväistä sakkia, joilla ei ole pätkän vertaa pitkäjänteisyyttä tahi kykyä ajatella eteenpäin, domainit tulevat katoamaan kuitenkin jossain vaiheessa. Domain on kuin kesäkissa, se hnakitaan vuodeksi ja todetaan ettei tämä olekaan kivaa ja irtisanotaan se tai vaihdetaan nimi (ks. kohta 3) ja taas kanssavirtuaalihevostelijat kiristelevät hampaitaan.

Tämä on se tärkein syy, miksi itse paheksun virtuaalihevostelijoiden hankkimia omia domaineja. Ilmaispalvelimille on helppo jättää hevosten sivut ja ne pysyvät siellä usein vuosikausia ilman mitään toimenpiteitä. Ja mitä pidempään sivu on netissä, sen varmemmin se myös tallentuu esimerkiksi Web Archiveen, josta sitä voi yrittää etsiä, jos sivut katoavat netistä.

Suku on kuitenkin nimen ohella oikeastaan ainoa asia, mikä virtuaalihevosella on suhteellisen pysyvää ja siksi olen niin intohimoinen sen säilymisen suhteen. Ilman historiaa ei ole tulevaisuutta, tämä pätee myös virtuaalimaailmassa ja mistäpä siitä historiasta löytyisi tietoa, ellei vanhoilta sivuilta? Meillä on käynyt jo mielessä tehdä radikaaleja toimenpiteitä virtuaalihevostelijoiden omia domaineja vastaan, kuten esimerkiksi kaikkien niiden kasvattien selittämätön palauttaminen, jos kasvattajan talli on omalla tai lainatulla domainilla sekä kaikkien niiden hevosten joukkotuho, joiden suvuista löytyy linkkejä muualle kuin omiin hevosiin tai ilmaispalvelimien sivuille (tämä ei koskisi Kerpan hevosia). Ehkä emme kuitenkaan ihan tälle linjalle lähde, vaikka mieli kyllä tekisi...

Syy nro 3. Typerät nimet
Huh sentään, tästä voisin paasata kokonaisen kirjan verran! Pääperiaate kuitenkin tuntuu olevan, että mitä typerämpi ja sisältöön liittymättömämpi domainin nimi on, sen parempi. Yhtään ei tajuta sitä, että se domainin nimi on ensimmäinen käyntikortti koko sivustolle. Eikä sitä, että typerällä domain-nimellä saa itselleen kyseenalaisen maineen internetissä (katso kohta 1). Eikä tajuta sitäkään, että sillä päätteellä on oikeasti merkitystä. Tai ei ylipäänsä tajuta YHTÄÄN MITÄÄN.

Ensinnäkin, domainin nimen pitäisi kuvata sivujen sisältöä ja sitä, mitä sen nimen takaa löytyy. Jos menet osoitteeseen nokia.fi, voit olla hyvin varma siitä, että sen takaa löytyy juttua Nokiasta. Jos menet osoitteeseen hevostalli.net, voit sivustoa tuntematta arvata, että se liittyy jotenkin varmaan hevosiin. Ja jos URL on jotain tyyliin hotlesbians.jotakin, niin se on ilman muuta K18-kamaa eikä sitä tarvitse edes vilkaista (ellei sitten ole sitä etsimässä). Domainin nimen täytyy tarkoittaa jotakin! Kuten sanoin, se on ensimmäinen käyntikortti, se kertoo jotakin sivustosta. Jos ei kerro, se on huono ja omistaja tyhmä (okei, tyhmiä ihmisiä on netti pullollaan).

Vielä pahempaa on se, että nimi valitaan täysin sattumanvaraisesti eikä tajuta tarkistaa, onko nimi käytössä jo toisella päätteellä (ja ennen kaikkea: mitä se sisältää!) ja mitä assosiaatioita nimestä tulee ns. normaalille nettisurffailijalle. Joitain vuosia sitten joku onneton kyseli sopivia domain-nimiä ja ehdotuksena sai jonkun rautakanki.comin. Vastikään oli televisiossa ollut erektiolääkkeiden mainoskamppanja, jossa ohjattiin rautakanki.net-sivustolle, joka tarjosi tietoa erektiohäiriöistä ja niiden lääkehoidosta. Rautakanki.jotakin-osoite ei siis olisi ollut fiksu valinta nimeksi lainkaan. Huomautin tästä ja vastaukseksi sain nokkavan "Ei me voida kaikkia tommosia tietää". Ei voi tietää, niin, mutta selvää voi ottaa. Toivoakseni rautakanki-ehdotus ei päätynyt kuitenkaan nimeksi lainkaan.

Suosikki-inhokkini on olionet.org, joka on varmasti tosi khuul sisäpiirivitsi ja oikein hauska juttu, mutta kun sieltä luulee löytävänsä jotain olio-ohjelmointiin liittyvää. On vähän orpo olo kun huomaakin osuneensa jollekin valokuvasivustolle, mites minä nyt tämmöiseen päädyin kun etsiskelin suomenkielistä apua ohjelmoinnin harkkoihin? Sisäpiirivitsit eivät kuulu julkisuuteen, varsinkaan jos ne ovat suorastaan tahallista harhaanjohtamista.

Ja se pääte ei ole suinkaan yhdentekevä, vaikka se saattaa siltä tuntuakin! Net on oikeastaan ainoa järkevä valinta niin kauan kuin sivusto ei ole varattu kaupalliseen käyttöön (.com) tai jollekin organisaatiolle (.org). Näitä käytetään väärin maailmalla hirveän paljon, muttei se tee siitä yhtään hyväksyttävämpää.

Tämä liittyy osin myös tuohon kakkoskohtaan, sillä kun domainin nimi on valittu huonosti, kiusaus sen vaihtamiseen on myös suuri. Tällaiset teinijeejee-domainit häipyvät yleensä viimeistään siinä vaiheessa netistä kun omistaja aikuistuu ja tajuaa miten typerä se nimi onkaan. Ja siinähän sitten taas metsästetään kadonneita virtuaalihevosia...


Kas niin, nyt on saarnattu suu vaahdossa ja tullaan siihen tosiseikkaan, että hei, onhan sekä Ionic että GA molemmat hevosmaailma.net-domainilla. Jep, niin ovat. Ja tulevat siellä myös pysymäänkin. Domainilla ja domainilla on eroa. Hevosmaailma.net-domain on ollut pystyssä kohta 8 vuotta, joten se painii täysin eri sarjassa kuin joku 3 kuukautta sitten hetken mielijohteesta hankittu, kavereiden keksimä mielisairas.com. Moni nyt teini-ikäinen harrastaja tavaili 8 vuotta sitten aakkosiaan, joten siinä hieman perspektiiviä domainin pysyvyydestä. Siirtäkää vain virtuaalitalli omalle domainillenne, siinä vaiheessa kun domain on ollut pystyssä 5 vuotta, kyllä se sitten käy.

perjantaina, marraskuuta 14, 2008

Askellajihevoset unholassa

Tänne blogiinkaan on kukaan vain harvoin kirjoitellut mitään meidän askellajihevosten alati kasvavasta laumasta. Ja tuostahan puuttuvat vielä meidän päärodut, tennesseenwalker ja kalliovuortenponi. Kilpailuikäisten askellajihevosten määrä siis huitelee hyvinkin päälle parissa kymmenessä elukassa.

Kuten tilanne on muidenkin rotujen kanssa, Ionicin askellajipuoli lienee tunnettu siitä, että meiltä löytyy mitä eksoottisempaa kaviokasta. Ainakin toivon että olisimme tunnettuja siitä. Kalliovuortenponithan ovat olleen aika harvinainen näky virtuaalisilla askellajikentillä, walkerit nyt ovat vähän yleisempiä.
Onhan meillä toki noita yleisiäkin rotuja, saddlebredejä, National Show Horseja, nyt uutena myös missourinfoxtrotter ja issikoita.

Walkereiden kanssa meidän tilanne on aika hyvä, meillä on vajaan parinkymmenen hevosen lauma, josta löytyy vanhoja siitoshevosia, kisahevosia ja varsojakin. Ionicissahan kasvatettiin walkereita sen alkuvuosina, mutta kasvatus- ja samalla myös kisatoiminta loppui tuossa joskus 2005 tai niihin aikoihin. Hermostuimme sitten walkereiden surkeaan tilanteeseen virtuaalimaailmassa ja päätimme työntää nokkamme taas tähän maailmaan.
Harmi vain että olimme tuohon mennessä hankkiutuneet eroon melkein kaikista vanhoista walkereistamme. Meillä taisi olla jäljellä enää yksi tamma, Harriet Ion. Onneksi saimme kuitenkin ostettua muutamia oreja muilta kasvattajilta ja näiden suvuista löytyi vanhoja ionicilaisiakin, ne eivät olleet onneksi kadonneet tyystin. Sekaan muutama uusi tuontihevonen, niin jalostuspohja alkaa olla jo kohtuullinen. Tällä hetkellä asiat ovat hyvin ja onneksi tarjolla on muidenkin omistamia oreja astumaan meidän tammoja ja varsoja, joita voi ostaa itselleen. Monen rodun kasvatuksessa olemme ns. omavaraisia, meidän ei tarvitse käyttää ulkopuolisia hevosia, koska oma kantamme on niin laaja ja monipuolinen, ettei sisäsiitoksen pelkoa ole vielä pitkään aikaan. Walker ei ole sellainen rotu.
Walkereiden kilpailutus on kohtuullisen helppoa, kisoja on tuntunut olevan aika kivasti ja luokkia on yleensä paljon, niin että useamman kuin kolmen hevosen kilpailutus onnistuu järkevästi.

Kalliovuortenponi on roikkunut mukana Ionicin hämärästä historiasta asti ja lienemme ensimmäinen vakavasti otettava ja vähänkään pitkäaikainen kasvattaja sekä ainoa suuri kasvattaja. Toisin kuin walkerien tapauksessa, rockyjen kanssa olemme jalostuksen suhteen omavaraisia. Meillä on paljon jalostusmateriaalia eikä meidän tarvitse välttämättä ostaa vieraita kasvatteja eikä käyttää muiden siitoseläimiä.
Huomatkaa, ettei tämä ole meidän mielestämme mikään hieno juttu, olisi paljon hienompaa jos voisimme tehdä yhteystyötä. Tosiasia on valitettavasti se, että luotettavinkin yhteistyökumppani saattaa lyödä minä päivänä tahansa pillit pussiin, tuhota kaikkien hevosten sivut ja häipyä kuin pieri Saharaan. Milläs siinä sitten enää teet yhteistyötä kun puolet omien poniesikin suvuista on kadonnut?
Kalliovuortenponien kilpailutus on viheliäistä puuhaa. Yleensä kilpailuissa on vain yksi luokka kalliovuortenponeille ja siihen saa tuoda maksimissaan kolme hevosta per omistaja, joskus hienoina juhlapäivinä viisi. Milläs kilpailutat kymmenenkin ponin laumaa? Et mitenkään! Ja pahinta kaikesta on se, että omistaa ison kasan rotuja, jotka menevät sekaluokkiin ja jos rockyille ei ole omaa luokkaansa, mihis ne ilmoittaa, siihen sekaluokkaanko, johon olisi tulossa jo muitakin rotuja?

Issikkapuoli lepää kokonaan yhden tamman varassa, meidän suloisen Snotran. Hankimme Snotran kasvattajalta puhtaana heräteostoksena vuosi sitten, kilpailimme sillä jonkin verran ja nyt olemme aloittaneet pienimuotoisen jalostuksen, käyttäen Snotralle muiden oreja. Kolme frá Jón-issikkavarsaa on syntynyt jo, neljäs tulee kuun lopulla. Ensimmäinen, tamma Skýfaxa frá Jón aloittelee kilpauraansa ensi vuoden alusta. Se on hieno juttu, emme ole hetkeen päässeetkään kisaamaan issikkaluokissa kun Snotra on ollut mammalomalla.
Toinen varsa, ori Vakri-Skjóni frá Jón myytiin Kerpalle ja lokakuussa syntynyt Otra frá Jón odottelee myös kisakentille pääsyä.

Saddlebredit kuuluivat aikoinaan myös Ionicin rotuvalikoimaan, mutta ne hävitettiin myös. Nyt harmittaa, koska olisi kiva käyttää siitoksessa omia, vanhoja linjoja nykyisinkin, mutta niitä ei taida juuri löytyä. Niinpä aloitellessamme uudestaan saddlebredien kanssa olemme joutuneet turvautumaan keksittyihin hevosiin. Meidän saddler-laumamme tukipilarit siis ovat suvuttomat tammat Too Hot To Touch ja Krakatau GA sekä suvuton ori Hologram GA. Kaikkia näitä käytetään arabien kanssa myös NSH-jalostukseen. Vaatimaton lauma, mutta tarkoitus onkin pitää tämä juttu pienenä.
NSH:ita meillä ei ole tällä hetkellä kuin melkein kolmikymppinen ori Get Silver Ion, jonka emä oli meidän lemmikki Silverado Ion ja isä komeaakin komeampi Getyasome D. Silverillä ei ole yhtään varsaa ja jostain täytyisi äkkiä kaivaa tamma tai pari, että saisimme tuosta muutaman muiston itsellemme.

Pasoista meiltä löytyy sekä perunpasoja että paso finoja. Kumpaakaan ei ole montaa yksilöä, lähinnä vain pari-kolme suvutonta yksilöä ja näiden ne varsat, jotka eivät ole menneet kaupaksi. Pasoilla kuitenkin on kiva kisata, kun niille on luokkia ainakin joskus.

Mangalargojen tilanne on aika pitkälle sama kuin pasojenkin, on pari suvutonta yksilöä ja niillä on teetetty muutama varsa. Mangalarga on kuitenkin erittäin harvinainen rotu virtuaalimaailmassa ja epäilen, löytyykö niitä juuri muualta kuin meiltä ja Kerpalta. Jos löytyy niin kiva, kuulisin niistä mielelläni! Sinänsä vähän ihme, koska mangalarga-kuvia (ei välttämättä mitään järin laadukkaita kyllä) löytyy netistä jonkin verran, että kyse ei ole mistään eksoottisten maiden perämetsäponista.

Sitten on pari foxtrotteria, vastikään kisaikäiseksi tullut ori Burtonberry RDN ja siitoskäyttöön hankittu tamma Honey, joiden molempien suvusta löytyy Ginin yksi monista lemmikeistä, ori Sparkling Luminary. Tarkoitus olisi kilpailla Burtonilla jonkin verran ja teettää Honeysta jokunen varsa, mutta laajamittaisempaa kasvatusta ei ole tarkoitus aloittaa.

Ja sitten meillä on kaksi ihan tuoretta tulokasta, gaited baroquet Gasparo Ion ja tamma Romanca Ion. Noista gaited baroqueista juttelinkin jo aiemmin risteytysrotuja käsittelevässä blogitekstissäni. Molemmat meidän varsamme ovat paso fino-andalusia-risteytyksiä. Jos jotakuta kiinnostaa takuulla eksoottinen ja mielenkiintoinen rotu, niin ottakoon yhteyttä, saattavat olla myynnissä hyvälle ostajalle.

Jokohan sitä pikkuhiljaa rohkaistuisi pitämään ARJ-kisat itsekin?

torstaina, marraskuuta 13, 2008

Lainahöyhenissä

Juuri eilenhän mietin täälläkin, miten kivaa olisikaan tehdä pienimuotoinen paluu ravimaailmaan lainahevosten voimin. Yhden yön nukuttuamme totesin sen olevan ainakin kokeilemisen arvoinen idea.

Niinpä marssin VRER:n foorumiin kyselemään kahta vuokrahevosta, lämminveriravuria ja peitsaria. Etusijalla tietysti venäläissukuiset ja sellaiset, joiden suvusta löytyy meidän vanhoja hevosia.
Ei tarvinnut kauaa odottaa kun alkoi jo löytyä. Ensimmäinen tarjottu lämminverinen oli ori Boogey Boogey Ugo, isä meidän kasvattama Jan Iostream, isänemä Karelija III, meidän ensimmäisiä orlov-tuonteja, emä amerikkalaistamma, joten mitä sitä enempää kyselemään. Siinä on meidän kilpuri. Boogey on nyt 2-vuotias ja ilmoitettu opetuslähtöön. Jos se menee putkeen, ilmoitamme sen koelähtöön 1.12. jolloin se täyttää 3 vuotta.
Peitsarista ei ole vielä päätöstä tehty, useita hienoja varsoja on tarjolla ja monella suvussa meidän hevosia.

Mutta ravimaailma on kokenut kyllä muutoksen tässä parin vuoden aikana, mitä me olemme olleet poissa, enkä minä ainakaan ole yhtään tyytyväinen muutokseen. Silloin "vanhaan hyvään aikaan" 50 starttia ravurin koko uralle oli jo ihan ok suoritus. Meidän parhaat hevoset kilpailivat koko ikänsä aikana semmoiset 70-90 starttia ja se oli jo paljon. Rahaahan ei tällaisilla starttimäärillä kertynyt mitenkään hirveästi, koska VRER on rajoittanut ravien ykköspalkinnon 2500 euroon, joten laukkamaailman miljonääreistä ei voi missään tapauksessa puhua. Niinpä 50.000 euroa ravurille oli jo huikea summa, yli 100 tuhannen pääsivät yleensä vain ne onnelliset, jotka sattuivat voittamaan tai sijoittumaan jossain todella rahakkaassa arvokisassa.

Nyt puhutaan sadasta startista ja kahdesta sadasta startista. 30 startin hevonen on kuoppatavaraa ja voittosummankin pitäisi olla yli sadan tuhannen. Ei herran jumala. Mihin on unohtunut ravimaailman paljon toitotettu realistisuus (se oli kova sana vuosina 05-06, ravi-ihmiset olivat tuolloin NIIN paljon ratsuihmisiä parempia ja rennompia)?
Ovatkohan nämä vilkaisseet milloin viimeksi reaaliravureiden starttimääriä? Sata starttia reaaliravurin uralla on tosi hieno saavutus eikä siihen suinkaan yllä kaikki. Tietysti joidenkin HARVOJEN YKSILÖIDEN starttimäärät hipovat sitä kahta sataa tai menevät yli (mm. Vekseli 281 starttia) mutta että näyttäkää minulle ravitalli, jonka kaikki hevoset juoksevat 200 starttia uransa aikana. Nauraisin oikein räkäisen pilkkanaurun, mutta kun olen itse lykännyt käteni tähän samaan paskaan. Ja arvatkaa mitä? Ei naurata, ei niin pätkän vertaa.
Vilkuilin tuossa satunnaisten ravihevosten starttimääriä Hippoksen tietokannasta. Kyllä sellainen "normaali" starttimäärä reaalimaailmassa liikkuu siinä 50 startin molemmin puolin. Eihän tämä tietysti mikään tilastollinen fakta ole, muutaman kymmenen hevosen tiedot vilkaisin vain läpi. Huiput ovat tietysti huippuja, ne jotka säilyvät terveenä rankasta kilpailutuksesta huolimatta ja joilla pää kestää. Ja niitähän on niinkin paljon kuin ehkä prosentti kustakin ikäluokasta? Kaksi prosenttia? Kymmenen maksimissaan.

Minua pelottaa nähdä, mitä on tapahtunut ravurien ennätyksille. VRER:llä on edelleen aikataulukot, mutta miten niitä noudatetaan ja käytetäänkö sitä nopeinta päätä? Juostaanko paljonkin alle 1.10-kilometriaikoja?

Olin aluksi innoissani tuosta Boogeysta ja siitä, että pääsemme taas kilpailemaan raveissa, mutta nyt alkaa oikeastaan hirvittää. Ravimaailma on tullut todella paljon alaspäin kahden vuoden aikana ja voi olla, että kun saamme Boogeyn pois käsistämme, pysymme mahdollisimman kaukana mistään virtuaaliraveihin liittyvästä.

keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008

Suosi suomalaista

Joskus (yleensä kesken puuduttavan työpäivän) iskee ihmeellinen mieliteko. Tämän päivän mieliteko oli suomenhevosten kasvatus. Iso osa lukijoistahan tietää Ginin suoranaisen suomenhevoskammon ja sen, ettei hän osaa niitä arvostella. En voi väittää itseänikään miksikään suomenhevosasiantuntijaksi noin virtuaalisesti, vaikka olen siitä(kin) rodusta haalinut kasakaupalla reaalitietoa.

No mikä minua nyt niin kovasti viehkoo suokeissa, kun ei tähän asti ole kiinnostanut kuin muutaman yksilön verran (perimätieto kertoo Ionicissa olleen alkuaikoina pari yksittäistä oria ja sitten oli raviori Mörkö-Majuri, joka myytiin)? Nimet! Suomenhevosille olisi niin ihanaa keksiä nimiä, alkaa olla tuo ulkomaisten rotujen nimipolitiikka jo niin tiukille vedettyä kun kasvatteja on kuitenkin syntynyt melkein puolitoista tuhatta.

Miettikää vaikka näitä:
Ionin Höpläys
Ionin Nollakohta
Ionin Patruuna (tammaversio Ionin Patrunessa)
Ionin Auliterhikki
Ionin Mutavoro
Ionin Tähtimän
Ionin Derivaatta
Ionin Joulusukka
Ionin Savusumu
Ionin Reissu-Roope
Ionin Tolopannokka
Ionin Annamunkaikkikestää (tälle on jo luonnekuvauskin melkein valmiina)
Ionin Räppiäijä
Ionin Arimatti
Ionin Kesakko
Ionin Joojoo-Mies
Ionin Ukko Untamo
Ionin Himmeä Halava
Ionin Teksta

Lyökää minua päähän jollain kovalla. Ja äkkiä.

tiistaina, marraskuuta 11, 2008

Ei vieläkään vieroitusoireita

Kukaan ei varmaan enää muista, miten ht.netin ylläpitoa ei kiinnosta virtuaalipenskat, jota tosin Hannu yritti pehmitellä kertoen olleensa yhteydessä jopa VRL:ään (hurjaa, tehdään kaikki aaltoja, onhan yhteydenpito VRL:n kanssa suunnaton saavutus). Tuolloin asiasta heräsi melkoinen älämölö virtuaalihevostelijoiden keskuudessa ja ihan aiheestakin. Moni aikoi lähteä koko foorumista lopullisesti, mutta seuraavana päivänä ei kukaan enää muistanutkaan koko episodia. Meepu lupaili tehdä oman foorumin, mutta se on joko unohtunut tai korveutunut VRL:n foorumilla.

Näin 29-vuotiaana pennuttelu pelkän harrastuksen perusteella (vaikka kuinka hellittelevästi tahansa) ei tunnu enää mitenkään upealta, varsinkin kun Hannu ei välttämättä ole yhtään minua vanhempi. Uhosin itsekin lähteväni ht.netistä ja lienen ainoa, joka tämän on todella tehnyt, muutamaa kysely- ja hevostenmyyntitopikkia lukuunottamatta.
Seurailen foorumia aina joskus, tarkoittaa käytännössä sitä että käyn katsomassa onko minua feikattu ja onko joku maininnut Ionicin. Ja joskus käyn vilkaisemassa, jos kuulen jotain muuta kautta siellä tapahtuneen jotakin shokeeraavaa. Kuten esimerkiksi sen, miten jotkut lopettivat (tai ainakin uhkasivat lopettaa) koko virtuaalihevosharrastuksen, kun seurakisojen pitoa rajoitettiin.

Ja arvatkaa mitä? Ihan hyvin tässä tullaan toimeen ilman ht.netiä. Itse asiassa jopa paljon paremmin kuin ennemmin. Aikaa jää paljon kaikkeen muuhun, tallien päivittämiseen, jopa kilpailemiseen, FVP:lle, harvinaisten foorumille ja muutamien muiden foorumien seuraamiseen. Ht.netissä on niin vähän asiaa ja niin paljon turhaa töhnää, etten edes kaipaa sinne takaisin.

maanantaina, marraskuuta 10, 2008

670 hevosta!

Tämän päivän laskenta tuotti tulokseksi 670 hevosta Ionicissa. Se on aika hyvin, koska tuossa puolitoista vuotta sitten määrä putosi säälittävän vähäiseen 400 hevoseen, jopa alle. Mutta nyt ollaan taas oikeilla raiteilla ja hevosten määrä on vakio: kasvamaan päin.
GA:sta ei laskelmia tehdä, en enää edes uskalla, koska siellä saattaa hyvinkin olla 200-300 hevosta, on niitä sen verran paljon. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että meidän yhteenlaskettu hevosmäärä saattaisi alkaa hipoa jo tuhatta kaviokasta.

maanantaina, marraskuuta 03, 2008

Mielenkiintoinen marraskuu

Marraskuu nyt sitten alkoi ja tämän kuun kasvatit on suunniteltu jo valmiiksi. Muutama mahdollinen tilausvarsa saattaa vielä mahtua loppukuun syntyviin varsoihin, mutta muuten marraskuun varsat on lukkoonlyötyjä.
Marraskuussa onkin todella paljon kaikkea mielenkiintoista tulossa. Arabeja, tietysti, ne ovat aina mielenkiintoisia sukujensa takia. Nyt kun on tullut uusia jalostushevosia, homma on entistä mielenkiintoisempaa. Kun vain jaksaisi väkertää niille kaikille sivut...
Arabien lisäksi on tulossa vanhoja tuttuja knabstrupeja ja kladrubeja. Myös melkein kaikki askellajitammat varsovat marraskuussa, meille syntyy pari mangalargaa, paso fino, perunpaso, islanninhevonen (on muuten jo 4. issikkavarsa!), saddlebred ja NSH. Muutama hajayksilö morganeita, morabeja ja quartereita on myös tuloillaan.

Nämä ovat vanhoja, tuttuja rotuja jo Ionicissa, mutta tulossa on jotain ihan uutta ja outoa: pari gaited baroqueta (paso fino-PRE-risteytyksiä), yksi Spanish Norman (perche-PRE) ja spotted draft (paint-shire). Näistä Gin jo kirjoittikin jotain yleistä viime kuussa.

Tuntuu siltä, että viime aikoina on syntynyt kamalat määrät kasvatteja. Nimeämisen kanssa on aina vähän tekemistä, onhan meillä jo yli 1200 kasvattia syntynyt tai suunniteltu vuosien varrella. Ja kun minä en ole ollut mukana alusta asti ja Gin oli hetken aikaa pois, ei kumpikaan voi mitenkään muistaa kaikkia kasvattien nimiä. Joudumme siis käyttämään (ja päivittämään) ahkerasti kasvattien nimilistaa, ihan vain siksi, että tarkistamme, onko jokin uudelle varsalle suunniteltu nimi jo käytetty. Tästä huolimatta tulee aina varsinaisia "läheltä liippaa"-tilanteita, kuten Sheena Ion ja Sheela Ion.
Tästä huolimatta joskus päähän pälkähtää oikeita helmiä, nytkin on tulossa useita varsoja, joihin olen ihastunut jo valmiiksi ihan vain nimen perusteella. Vai mitä olette mieltä seuraavista nimistä: Lyda Wanda, Cesium Ion, B Shiny Ion, Iris Dun Ion, All That Jazz Ion, Tambora Ion, Mikeno Obi-Wan, Aida Csilla Ion, Aviarejs Ion tai Tsessa Ion?