keskiviikkona, marraskuuta 27, 2013

Arabien säkäkorkeudet

Edellinen säkäkorkeuspostaus saa nyt jatkoa, koska asia jäi vähän kaivelemaan. Niinpä selvitin meidän arabilauman säkäkorkeudet nyt tarkalleen, ei tarvitse turvautua mutuun.

Tämä on siinä mielessä kiitollinen kohde pieneen tilastolaskentaan, koska meillä on 501 arabia tällä hetkellä ja kaikille on korkeus määritelty, toisin kuin esimerkiksi väri. Alla onkin graafit sekä orien että tammojen säkäkorkeuden jakautumisesta.



Oriiden mediaani on 155 cm, moodi 155 cm ja keskiarvo 155,23 cm. Tammojen kaikki arvot ovat tasan 155 cm. Tammoilla on enemmän hajontaa, pienin korkeus on 146 cm ja suurin 162 cm, oreilla skaala on 148-160 cm. Periaatteessa nämä graafit näyttävät ihan realistisilta siinä mielessä, että rodulla on jokin tietty keskisäkäkorkeus, josta on poikkeuksia molempiin suuntiin jonkin verran, mutta poikkeamat ovat harvinaisempia. Mutta että jos sanon olevani perinjuurin kyllästynyt 155-156 senttisiin arabeihin, niin noista kaavioista näkee kyllä syyn.
Ongelma tässä on se, että tammojen ja orien keskisäkäkorkeus ei juuri eroa toisistaan. Pieni ero siinä on, onneksi sentään orien hyväksi, muuten olisin repinyt hiukset päästäni, mutta se on hyvin mitätön. Tammojen kuitenkin pitäisi olla yleisesti ottaen oreja pienempiä.

Joutessani laskeskelin Sukupostista oikeiden arabien korkeuksia ja sen mukaan orien keskisäkäkorkeus on 152,00 cm ja tammojen 150,43 cm. Sukuposti ei tosin tarjoa tässä asiassa kovin luotettavaa tilastodataa, koska osalla hevosista korkeudeksi on ilmoitettu vain arvioitu korkeus enkä lähtenyt näitä karsimaan pois ja toisaalta läheskään kaikilta hevosilta ei säkäkorkeus ole Sukupostin tiedossa, eihän kaikkia ole koskaan virallisesti edes mitattu. Lisäksi jos mukana on amerikkalaisten tai englantilaisten hevosten säkäkorkeuksia, ne on hyvinkin saatettu mitata vain tuuman tarkkuudella. Lisäksi mitattuja oreja on huomattavasti enemmän kuin tammoja. Suuntaa-antavana tuloksia voitaneen kuitenkin pitää.

Pari seikkaa pistää pahasti silmään: reaalimaailmassa tammat ovat oriita matalampia ja keskisäkäkorkeudet ovat huomattavasti matalammat kuin meillä Ionicissa. Toisaalta hajonta on paljon suurempaa, pienimmät mitatut olivat 138-senttisiä, suurimmat 167-senttisiä. Lisäksi sekä reaalioreilla että -tammoilla graafi oli toisen näköinen. Molemmissa ääripäissä oli vähän hevosia, mutta keskikohdalla oli tasaisempaa, ei ollut sitä yhtä tai kahta huippua kuten noissa Ionicin graafeissa selkeästi on. Tähän, samoin kuin tuohon orien ja tammojen samaan keskisäkäkorkeuteen on tietenkin syynä se edellisessä postauksessa kerrottu menetelmä käyttää varsan säkäkorkeutena vanhempien korkeuksien keskiarvoa. Tähän sitten tullaan, kun tätä kymmenen vuotta tehdään.

Mitä tässä nyt sitten voisi ja pitäisi tehdä, jotta korkeuksien kanssa oltaisiin vähän realistisempia eikä niin tylsiä kuin nyt?
Mietin ensin, että pitäisikö minun alkaa pienentää Ionicin arabien korkeutta radikaalisti niin että keskikorkeus saataisiin lähemmäs noita reaalimaailman arvoja? En tiedä, jokin haraa vastaan, koska itsekin tykkään suosia suurikokoisempia virtuaalihevosia, ei se ole pelkästään Virginian helmasynti. Siihen on perustelunsa, kuten edellisessä postauksessa kirjoitin ja meille virtuaaliarabit ovat urheiluhevosia. Tunnettakoon Ionic siis isokokoisten arabien kasvattajana.
Mutta kokoskaalaa voisi kyllä laajentaa. Ei meille nyt ehkä 167-senttistä arabia ihan heti tule, mutta noita 140-150-senttisiä voisi vaikka tulla enemmänkin. Nyt ne ovat aika harvinaisia varsinkin oreissa.
Ja sitten siitä "keskiarvo-kasvatuksesta" on päästävä eroon. Ihan oikeasti se varsa voi olla korkeampi tai matalampi kuin molemmat vanhempansa tai vaikka olisi sitten ihan samankorkuinen kuin toinen vanhempansa, vaikka toisen korkeus poikkeaisi tästä. Enemmän hajontaa! Tähän liittyy läheisesti myös se, että vetää tammavarsojen korkeutta vähän alemmas ihan suosiolla. Oriit voivat olla vähän isompia, mutta tässäkin asiassa vaihtelu virkistää.

- S

sunnuntaina, marraskuuta 24, 2013

Säkäkorkeuden määräytyminen

En tiedä, onko tästä ollut koskaan oikein missään puhetta kasvattajien kesken, mutta jos on ollut, ainakin minä olen onnistunut missaamaan ne täysin: miten määräytyy kasvatin säkäkorkeus.

Meillä on tässä viimeiset kymmenen vuotta (ja Gin on käyttänyt samaa tapaa luultavasti jo ennen Ionicia) käytetty yksinkertaista metodia, varsan säkäkorkeus on jotakuinkin vanhempien korkeuksien keskiarvo. Jos isä on 155-senttinen ja emä 151-senttinen, on Ion-varsa hyvin suurella todennäköisyydellä 153-senttinen. Tämä on yksinkertainen ja helppo tapa, mutta sillä on omat heikkoutensa.

Ensimmäinen ongelma on se, että jossain vaiheessa hevoskanta on kaikki suunnilleen samankorkuista. Se karsii jo muutamassa sukupolvessa pois kaiken vaihtelun ja kohta lähestulkoon kaikkien varsojen säkäkorkeus on likimain sama kuin kantahevosten keskiarvo.
Paitsi että samankorkuisuus on perinjuurin tylsää, se tekee vaikeaksi, tai oikeastaan kokonaan mahdottomaksi säkäkorkeuden muuttamisen jalostuksella. Monilla hevosroduilla nimittäin suositaan suurta kokoa (tietenkin yhdistettynä sopusuhtaiseen rakenteeseen), koska suurikokoinen hevonen on voimakkaampi, se jaksaa kantaa ratsastajan paremmin ja yleensä se on myös parempi urheiluhevosena, ainakin jos kyse on hyppäämisestä (luonnollisesti pärjääminen esteratsastuksessa vaatii muitakin ominaisuuksia kuin pelkkää raakaa hyppykykyä). Toisaalta ainakin miniatyyrihevosilla puolestaan pyritään jalostamaan mahdollisimman pientä kokoa ja tässäkään tapauksessa vanhempien säkäkorkeuden keskiarvo varsalla ei ole se optimaalisin vaihtoehto.

Toisen ongelman tarjoaa reaalimaailma, jossa hevosen säkäkorkeus ei läheskään aina määräydy suoraan vanhempien mukaan. Tammat ovat yleensä oreja matalampia, lisäksi olen kuullut monesta lähteestä väitteen, että isokokoinen tamma jättää isompia varsoja (tällä perustellaan mm. sitä miksi ox-ori + xx-tamma -yhdistelmä on suositeltavampi tapa tuottaa anglo-arabeja kuin käyttää pienikokoista arabitammaa, vaikka isä-xx olisikin korkeampi) ja sitten on vain tapauksia, joissa varsa on useita senttejä korkeampi tai matalampi kuin kumpikaan sen vanhemmista eikä isovanhempien korkeudetkaan aina tarjoa selvää selitystä. Paljon hajontaa näyttäisi tulevan myös niissä tilanteissa, kun vanhempien säkäkorkeudet poikkeavat toisistaan paljon

Sukupuolien korkeusero on viime aikoina tullut vastaan erityisesti venäjänratsuhevosen kanssa. Vrh-tammojen ihannesäkäkorkeus on 161-166 cm ja orien 165-170 cm. Kuvitellaan, että on 161-senttinen tamma ja 165-senttinen ori, molemmat ovat ihannekorkeuden rajoissa. Varsasta tulisi keskiarvon mukaan 163-senttinen, joka on tammalla hyvä, mutta orina matala. Tietenkin tällaisessa tilanteessa tulisi käyttää jalostusvalintaa: valita matalalle oriille korkea tamma ja matalalle tammalle korkea ori tai mieluiten ehkä jopa niin, että käyttäisi vain korkeita hevosia jalostuksessa. Tai jos tilanne on se kuin se vrh:n kohdalla on, eli kanta on pieni eikä yhtäkään hevosta tai yhdistelmää sovi jättää käyttämättä, on vain siedettävä se, että jokin yksittäinen hevonen ei ole korkeudeltaan ideaali. Mutta ajan mittaan tässäkin käy se, että säkäkorkeuden vaihtelu vähenee, jos varsan korkeus on aina keskiarvo vanhemmista ja ideaalisäkäkorkeuksiin nähden tammat ovat suht suurikokoisia ja oriin suht pienikokoisia.

Meillä Ionicissa ja Gin Ahaltekissä on törmätty säkäkorkeusongelmiin muutamien rotujen kanssa, erityisesti sellaisten, joita on jalostettu kauan, useita sukupolvia ja joiden kanssa on aina käytetty tuota keskiarvometodia säkäkorkeuden määrittämiseen. Näitä ovat ainakin arabi ja ahaltek.

Ahaltekien ihannesäkäkorkeus on oreilla yli 164 senttiä ja tammoilla yli 161 senttiä, mutta kuka on perehtynyt virtuaalitekkeihin, tietää että säkäkorkeus on pääsääntöisesti välillä 155-160 cm. Vuosien mittaan olemme yrittäneet parantaa tilannetta käyttämällä useita isokokoisia jalostushevosia, mutta jos varsan säkäkorkeus on aina vanhempien korkeuksien keskiarvo, hiipuu näiden isojen kantahevosten vaikutus jo muutamassa sukupolvessa eikä meillä taida olla Gin Ahaltekin satojen suvullisten hevosten joukossa ainoatakaan oria, jonka säkä olisi edes se 164 senttiä. Eikä jalostus auta asiaa, kun ne kaikki muut ovat kuitenkin matalampia.
Yritimme jossain vaiheessa käyttää kasvattien säkäkorkeuden määrittelyssä kauempien sukupolvien keskiarvoa, laskimme keskiarvon esimerkiksi kolmannen polven vanhemmista ja ajattelimme, että kannan kasvuksi riittää se, että pyöristämme likiarvot aina ylöspäin. Se kuitenkaan ei ole riittänyt ainakaan muutaman sukupolven aikajänteellä, joten meidän on keksittävä jotain muuta.

Perimätieto (eli Gin) tietää kertoa Ionicin arabeista, että Gin itse on aina suosinut virtuaaliarabeissa niitä suurikokoisempia hevosia ja alkuvuosina Ionicin arabikanta oli vähän turhankin isokokoista ollakseen realistista, tosin vaihtelua on aina ollut paljon. Sitä kompensoitiin tuomalla ja käyttämällä pienikokoisempia hevosia, mutta tässäkin on käynyt samalla tavalla eli suurin osa Ionicin arabeista on suunnilleen 152-156-senttisiä noin näppituntumalla, en ole laskenut tätä (pitäisi ehkä). Erityisesti tämä tulee esiin silloin kun yrittää etsiä vaikkapa puoliveri-, anglo-arabi-, tai knabstrup-jalostukseen isokokoista, pitkäsukuista arabia, niin niitä ei ole, kokohaarukka päättyy pitkäsukuisten kanssa miltei kokonaan 158 senttiin. Lyhytsukuisista löytyy korkeampia yksilöitä, koska osa tuoreistakin kantahevosista on isokokoisia, varsinkin viime aikoina tuodut venäläislinjaiset.

Joka tapauksessa me tarvitsisimme jonkinlaisen säkäkorkeuden satunnaislukugeneraattorin, sellaisen joka arpoo korkeuden yleensä vanhempien välimaastoon (ei kuitenkaan läheskään aina siihen keskelle), mutta antaa toisinaan ylläreitä joko pienempään tai suurempaan. Sellainen kun olisi ollut käytössä heti alusta asti, en olisi nyt kirjoittamassa tätä tekstiä, koska meidän hevosten korkeudet olisivat erityisesti noilla mainituilla roduilla vaihtelevampia.

Kokonaan oma lukunsa on kalliovuortenhevonen (jota me nimitämme edelleen itsepäisesti kalliovuortenponiksi, kiitos sen yhden vanhan hevoskirjan, joka tämän nimen tarjoili joskus 20 vuotta sitten, vaikka nimitys on oikeasti ihan päin honkia), jonka kanssa meillä on käsissä todellinen säkäkorkeusongelma. Muutamat lähteet silloin muinoin kertoivat korkeuden vaihtelevan 142 sentistä ylöspäin, mutta kyseessä oli kuitenkin virhetulkinta amerikkalaisesta korkeusmerkinnästä "14.2 hands", joka kuitenkaan ei tarkoita 142 senttiä vaan 147 senttiä (lisää asiasta löytyy blogitekstistä Joulukalenteri 20: Kämmenenleveydet hevosten mittana).
Kuitenkin ainakin nykyään kalliovuortenhevosen minimisäkäkorkeus reaalimaailmassa on se 147 senttiä, mutta meillä on hevosia, jotka ovat alle tämän. Tällä hetkellä kaikki meidän rmh-varsat saavatkin säkäkorkeudekseen korkeamman vanhemman lukeman tai ehkä jopa vähän ylitse ja jossain vaiheessa saamme kaikkien hevosten säkäkorkeuden sinne sallitun rajoihin. Tietenkin yritämme aina käyttää myös isokokoisia hevosia jalostuksessa, mutta sukujen takia tämä ei ole aina mahdollista. Meille kuitenkin suvut ja niiden säilyminen on jalostusperusteista nro 1 ja sen jälkeen vasta voidaan katsoa noita muita asioita.

- S

perjantaina, marraskuuta 01, 2013

Esittelyssä kuukauden valinnat

Tällä kertaa kuukauden valintojen aiheena ovat laukat, päättyneen CAS-vuoden ja uuden alkaneen vuoden kunniaksi. Niinpä kuukauden hevosetkin on valittu muualta kuin Ionicista, vaikka tämä kuukauden valinta onkin perinteisesti ollut Ionicin yksityis-show. Kuukauden oriiksi valitsin ahaltek-ori Gin Oleksandrin, tammaksi xx-tamma Eternal Echo GA:n ja talliksi Sasnak Racingin.


Mehän kilpailutimme vuosina 2009-10 hyvinkin ahkerasti meidän ahaltekkejämme laukoissa ja meille alkoi kehittyä jo ihan omia laukkalinjoja, vaikka laukkureiden esivanhemmat olivatkin ratsuja. Sitten lähes koko vuoden 2011 kestänyt taukoilu iski pahasti erityisesti juuri laukkapuoleen ja vaikka nyt olemmekin saaneet nostettua Pinkkiä pystyyn, ei Gin Ahaltek eikä ahaltek-laukkurit ole vielä toipuneet siitä. Mutta GA:ssa on edelleen rippeet jäljellä menneestä loistosta, Gin Oleksandr on yksi niistä suorastaan huippuoreista, joita meiltä on löytynyt.

Oriin statistiikka puhuu puolestaan: voittoprosentti oli lähes 50, tosin sitä himmentää hieman sijoitusprosentti 73,3%, se voisi olla parempikin. Oleksandr on voittanut G1-tasolla, tosin se kilpaili silloin kun G1-startteja sai järjestää vapaasti. Nykyisinhän kaikkien G1-lähtöjen tulee olla arvolähtöjä. Rahaakin sillä on mukavasti, yli 800 tuhatta, se on minusta kelpo summa kun ottaa huomioon, että ori ei kilpaillut ainoassakaan rahakkaassa arvokilpailussa. Niitä ei tainnut tuolloin nelosryhmälle olla ja toisaalta kerran CAS-vuodessa järjestettävä arvokilpailu voi mennä helposti sivu suun VHKR:n mukaan ikääntyvältä hevoselta.

Oleksandrilla on viisi varsaa, kaksi Gin-varsaa ja peräti kolme "vierasta". Vanhin varsoista, tamma Gin Gigiena kilpaili laukoissa itsekin ja voitti G3-tasolla. Ori Gin Ofitser ei ole kilpaillut laukoissa lainkaan. Knoxdalen kasvattama tamma Nereida BHE (osoite Oleksandrin sivuilla vie vanhoille sivuille) on päätynyt Vecnoon ja teki lyhyen mutta loistavan laukkauran statistiikoilla G1, 5: 2-1-2-0. Sen sijaan Prestan kasvattamat ja omistamat oriit Presta Leonard ja Presta Vissarion eivät ole pärjänneet niin loistavasti radoilla, Leonardin statistiikka on 6: 1-1-2-1 ja Vissarionin 5: 0-1-2-1.

Oleksandrin suku on lyhyenlainen meidän mittapuulla, mutta huomionarvoinen nimenomaan laukkasukuna. Sen isovanhemmissa on kaksi hevosta, joiden painotukseksi on merkitty laukkaratsastus, vaikka niillä ei olekaan kilpailtu. Samasta isälinjasta polveutuu mm. Gin Onegin, Gin Lensky, Gin Boldino, Borimir PA, Gin Elegia, ja Gin Oscar, kaikki grade-voittajia.
Emälinjakin on tuottanut useampia grade-voittajia, kuten Gin Setebos, Gin Akim, Gin Ginevra, Gin Giatsint, Gin Gagarin, Gin Gilgamesh, ja Gin Giovanetta.

Vaikka Oleksandr olisikin virallisen VHKR:n mukaan ollut haudassa jo tovin, se kuitenkin potkii vielä menemään ja astuu tarvittaessa tammoja. Eikä se rodun kanssa ole niin nuukaa, se ottaa vastaan tekketammoja, täysiverisiä, angloarabeja ja RBSH-tammoja, sekä laukkasukuisia että ratsuja eikä varsankaan tarvitse päätyä laukkahevoseksi, vaikka tietenkin se olisi loogista. Mutta jos Oleksandr ei jostain syystä sovi (nuo ovat aika yleisiä nimiä mitä sen suvusta löytyy), niin meiltä löytyy vielä muutama muukin laukka-tekke-ori, kannattaa kysellä.


Eternal Echo GA:sta voisi sanoa "yet another Pink horse". Suvuton sprintteri, ei koskaan voittanut mitään eikä ylipäänsä voi sanoa edes pärjänneen, muutama sijoitus ja sitten se jätettiin syrjään. Kuvaakaan ei ole.

Eternalin tekee huomionarvoiseksi sen jälkeläiset. Vanhin niistä on nyt 7-vuotiaaksi kääntynyt ja juuri eläköitynyt BC Turf Sprint -kakkonen, ori Pink Elven Echo (i. Elvenworld GA). Elvenin statistiikka näyttääkin tältä: G3, 18: 3-5-3-3 ja rahaa on kertynyt 530.700v€.
Seuraava varsa on tamma Pink Amica (i. Ctrl-X Ctrl-S GA), joka on G1-voittaja, juossut yli miljoona virtuaalieuroa rahaa ja prosentitkin ovat ihan mukavat. Amicalla on kasoittain arvokisavoittoja ja -sijoituksia.
Kolmas varsa on ori Pink Bogeyman (i. Opera Phantom GA), joka sekin on voittanut G2-tason. Se ei ole kovin monissa arvokisoissa juossut, mutta mielessä oli jatkaa sen kilpauraa vielä yhden kauden, sillä on kuitenkin kilpailtu varsin maltillisesti tähän mennessä.
Neljäs varsa on tamma, nyt nelivuotias Pink Core Competence (i. Restlessness GA), joka kilpailee G2-tasolla tällä hetkellä. Core pärjäsi jo kaksivuotiaana ja oli yksi meidän parhaita hevosia tuolloin, mutta kaksivuotiskauden jälkeen ovat voitot olleet kiven alla. Core olisi prepannut mm. BC Ladies' Classiciin, muttei päässyt siihen, koska se ei voittanut G2-tasoa eikä näinollen voinut kilpailla G1-lähdössä. Uskon ja toivon, että Core ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa.
Tällä hetkellä nuorin varsoista on kolmivuotiaaksi kääntynyt ori Pink Diffusion (i. Urban Lane GA). Diffusioninkin ura on alkanut lupaavasti, se voitti kaksivuotiaana maidenin ja allowancen, ja lähtee kolmivuotiskauteensa siis G3-tasolta.


Tarkkasilmäiset kuukauden valintojen seuraajat huomaavat, että Sasnak on valittu kuukauden talliksi jo kerran aikaisemminkin, joulukuussa 2007. Jo tuosta voi päätellä jotain Sasnakin iästä, koska tallihan on edelleen hyvin aktiivinen toimija laukkapuolella ja muutenkin: Sasnak on vuonna 2007 valituista talleista/sivustoista ainoa, joka on edelleen toiminnassa. Vuonna 2008 valituistakaan talleista ei ole pystyssä kuin Cendarle ja Presta. Vuoden 2009 linkeistä varmasti toiminnassa on Laukkajaos itse.

En liioittele, jos sanon, että laukkamaailma on suuressa kiitollisuudenvelassa Sasnakille ja sen omistajalle Nerithille. Sasnak on ollut vuosikausia yksi aktiivisimpia laukkajärjestäjiä ykkösryhmässä. Se on viime aikoina myös pitänyt omalta osaltaan pystyssä henkitoreissaan olevaa risuestepuolta (tähän esimerkiksi minä en ole kyennyt). Sen lisäksi Sasnak ostaa, myy, kasvattaa, ja kilpailuttaa hevosia hyvin aktiivisesti. Tallin sivuilla lukee, että kilpailutettavia hevosia on 204, siitostammoja 115 ja jalostusoreja 61. Ei mitään ihan pitsinnypläystä!

Ymmärtääkseni Sasnak myy vuosittain ihan huomattavan määrän nuorempaa ja vanhempaa laukkahevosta pois, mutta toisaalta se myös ostaa hevosia. Meiltäkin on monta hevosta mennyt vuosien mittaan Sasnakiin ja sinne niitä on kiva myydä, tietää että ne tulevat jatkamaan sukuaan. Tällä hetkellä orilistalla on kolme meidän hevosta: Elvenworld GA, Graham Greene GA, ja Pink Never Again. Tammoistakin löytyy 5 meiltä lähtenyttä hevosta. Näiden lisäksi siellä on suunnilleen miljardi muuta hevosta, joiden suvuissa näkyy GA-hevosia. Sasnakista näyttäisi löytyvän varsin kattava valikoima vanhempia, pidempiä laukkahevossukuja, mutta tosiaan myös tuoreempia sukuja ja ihan suvuttomiakin hevosia.

Puhumattakaan nyt sitten siitä, että niin monta monituista laukkalähtöä on saatu pidettyä ihan sen takia, että Sasnakista on tullut ne tarpeelliset osallistujat, jos muilta talleilta ei ole riittänyt. Laukkaurheilu ei pyöri ilman lähtöjä, lähtöjä ei pidetä ilman osallistujia, osallistujia ei ole ilman hevosia ja Sasnak tarjoaa lähtöjä, osallistujia muiden lähtöihin ja hevosia muille harrastajille. Totta on kyllä, että laukkamaailmassa on muitakin vanhoja ja vähän uudempiakin aktiivisia talleja, Sasnak ei ole suinkaan ainoa, mutta itselleni Sasnak on toistaiseksi laukkatalleista huomionarvoisin Aghastin ohella.

–S