maanantaina, heinäkuuta 27, 2009

Virtuaalimaailman pirstaleisuus

Ht.nettiläiset kantoivat taas kultajyviä eteeni puhuessaan vaikutusvaltaisimmista virtuaalitalleista. Muutama sanoikin siellä, ettei nykyisin enää ole sellaisia kaikkien mielestä vaikutusvaltaisia talleja. Virtuaalimaailma on pirstaloitunut pienempiin piireihin eikä mitään sellaista todella yhdistävää tekijää oikeastaan olekaan enää.

Tottahan se on.
Toista se oli ennen, oli Liinun virtuaalitalli, Hepohullu ja Brise Estate, Greymask's, Koululaakso ja jossain määrin myös Angelniemi ja Kalmoniemi. Moni näistä oli varsinainen allround-talli, oli tuntitoimintaa, hoitajatoimintaa, joka lajin kisatoimintaa, useiden eri rotujen kasvatusta. Liinukin kasvatti ainakin puoliverisiä ja welshejä, joitain hämäriä muistikuvia on myös suomenhevosista, shetlanninponeista, newforesteista, vuonohevosista ja niin edelleen. Greymaskilla oli valikoimissa puoliveriset, arabit ja jonkin sorttisia ponejakin oli sekä jossain vaiheessa tiettävästi myös muutama ravuri. Brise Estate oli noista oikeastaan erikoistunein, se keskittyi vain puoliverisiin, mutta koska pv:t kuuluivat likimain kaikkien muidenkin tallien valikoimaan ainakin jossain määrin, ei Brisekään ollut eristäytynyt omaan puoliverimaailmaansa.

Ravimaailma oli tietysti tuolloinkin jossain määrin oma juttunsa, Jouhela, Monnin ravitalli ja mitähän muita puhtaasti ravitalleja tuolloin olikaan. En tunne näitä valitettavasti, koska en tuolloin itse liikkunut ravimaailmassa lainkaan. Sitä en tiedä milloin VRER on perustettu, mutta jos se tuli kovinkin aikaisessa vaiheessa kuvioihin, niin varmasti tuon ajan (puhumme siis 2000-luvun aivan ensimmäisistä vuosista) ravitallit löysivät oman yhteisönsä sieltä. Itsehän olen ravimaailmaan tutustunut vasta joskus vuonna 2003 kun Marineaan hankittiin ensimmäinen ravuri ori, nimenomaan Jouhelan (myöhemmin Rakenlovin) kasvatti Rakenlov Celeb.

Ehkä tällöin ainoa jako oli Expage-tallit vs. muut, mutta Expage-talleillakin tunnettiin ja tiedettiin kyllä nuo muut tallit, ainakin tunnetuimmat. Ja minunkin uran alkuaikoina expage oli niin yleisesti käytössä, että sitä ei tuolloin pidetty minään rupusarjana automaattisesti. Se tuli kuvioihin vasta myöhemmin.

Niin, nykyisin ei tällaisia yleismaailmallisia talleja enää ole, kuten ei oikeastaan ole yleistä virtuaalimaailmaakaan enää. Edes VRL ei pysty toimimaan kaikkien blokkien (ts. ryhmittymä, liittoutuma) "äitinä", suurena sateenvarjona, jonka alle kaikki kootaan. Ravipiirit ja alati kasvavat laukkapiirit ovat tyystin VRL:n ulkopuolella ja tulevat todennäköisesti siellä pysymäänkin. Ja VRL:llekin on koko ajan olemassa ainakin mutinan tasolla vastaliike, villit kisat lienevät vielä hengissä ja eiväthän suinkaan kaikki ratsutallit, omistajat tai hevoset ole rekisteröityjä VRL:ään. Joidenkin mielestä se ei ole tarpeellista, mutta olen ollut haistavinani tiettyjä viitteitä siihen suuntaan, että jotkut suhtautuvat asiaan ainakin lievän anarkistisesti: "VRL on turha, emme tarvitse VRL:ää mihinkään".

Mutta ei VRL:nkään alla olla mitenkään yhtenäisiä. On puoliveritalleja, on askellajitalleja, on issikkatalleja, on arabitalleja, on harvinaisia rotuja kasvattavia talleja, kai vissiin vielä suomenhevostallejakin ja niin edelleen eikä näillä ole mitään tekemistä keskenään. Omistajat eivät tunne toisiaan, eivät tarvitse toisia, eivät ole kiinnostuneita toisista. Ja miksipä olisivatkaan? Eihän heillä ole mitään yhteistä.

Tätä kirjoitusta pohtiessani ymmärsin myös syyn siihen, miksi me olemme niin yksin. Virtuaalimaailmassa Ionic muodostaa oman lokosensa, jossa se on yksin eikä kukaan tule rajoille koputtelemaan. Ionic on kaikkea eikä oikein mitään.
Meitä ei oikein hyväksytä arabitallien blokkiin, koska vaikka meillä on arabeja, meillä on myös paljon muita rotuja. Ja Ionichan on aina profiloitunut harvinaisten rotujen kotina, ei sellainen voi arabitalli olla, vaikka parisataa arabia onkin tallissa. Eikä hevosilla kisata.
Eikä Ionic oikein sulaudu askellajitallienkaan joukkoon, koska vain murto-osa hevosistamme on askellajihevosia. On niitä silti kymmenittäin.´ Eikä hevosilla kisata.
Puoliveritalleihin meidän on turha luulla lukeutuvamme, vaikka meillä on ehkä enemmän puoliverisiä tallissa, mitä monella pienellä kasvattajalla. Eikä hevosilla kisata.
Aika monet harvinaistenkin rotujen kasvattajat karsastavat meitä, koska meillä on niin montaa eri rotua, vaikka kaikki ovatkin harvinaisia. Eikä hevosilla kisata.
Emme oikein kuulu sen paremmin edes näiden "rentojen" tallien joukkoon, niiden joiden hevosilla ei kisata vaan keskitytään muuhun toimintaan. Kas kun meillä kasvatetaan liikaa ja kirjoitetaan liian vähän luonteita.
Emmekä ole oikein kunnollinen siittolakaan, koska hevosilla ei ole luonteita, rakennekuvia eikä niillä kisata.
Suurtalliksi Ionic lienee liian suuri.
Eikä meitä omistajia oikein huolita vanhempien virtuaalihevostelijoiden joukkioonkaan, koska olemme liian vanhoja, emme irkkaa eikä tallimme ole php:llä tehtyjä.

Minä olen kuitenkin sen verran vanha käpy, etten suostu itse asettumaan mihinkään blokkiin vaan pyrin pitämään silmäni auki ja mieleni avoinna joka sortin talleille. Ainoastaan ravimaailman kanssa olen joutunut nyt tunnustamaan, että se ei ole enää minua varten, ei ainakaan hevosenomistajana. Liikaa kisaajia, kalenteria täytyisi seurata päivittäin, että pääsisi edes joskus mukaan, liian paljon raveja jää pitämättä loppuun ja muutenkin tuloksia saa odotella ihan työkseen. Myös sikakisaamiseen panostavat tallit saisivat minun puolestani jäädä lillumaan omiin liemiinsä, mutta tästä joudun joustamaan, näitä talleja kun on niin paljon.
Harvinaiset rodut ovat tietysti aina kovin lähellä sydäntäni, mutten halua rajoittua pelkästään niihin. Siitähän kertoo Ionicin suuri arabimääräkin.

perjantaina, heinäkuuta 24, 2009

Rifiuti Arabians

Rifiuti Arabians on ainakin minulle ihan uusi tuttavuus ja taitaa olla varsin uusi talli virtuaalimaailmassa noin yleensäkin. Tunnustan suhtautuvani tällaisiin "eilen" perustettuihin arabitalleihin tietyllä varauksella, mutta Rifiutiin kannatti kyllä perehtyä paremminkin.

Ensinnäkin siellä on aika paljon hevosia. Ei mitään kahden oriin ja kolmen tamman kanssa väkästelyä, vaan hevosten määrä lasketaan kymmenissä. Sieltä löytyy jokaiselle oma suosikki ja tammoilleenkin jos oria etsii, niin valikoimaa on kyllä. Hevosilla on yleisesti ottaen persoonalliset kuvat, ei aina niitä maailman täydellisimpiä rakennekuvia vaan on liikekuvaa, pääkuvaa, ratsastuskuvaa ja niin edelleen. Hevosten kuvien tekijänoikeustietoja jäin kuitenkin kaipailemaan.

Ja mikä kaikkein parasta: hevosten koulutustasot ovat järkeviä, ihan jokaista en katsonut vielä läpi, mutta suurimman osan kuitenkin eikä joukkoon mahtunut ainoatakaan järjettömän korkean koulutustason omaavaa hevosta. Ja myös kisakalenterit joko puuttuivat kokonaan tai ainakin olivat järjellisen mittaisia (varsinkin verraten Ginin esittelemään sankariin). Tietysti talli on uusi eikä hevosilla ole ehdittykään vielä kilpailla paljoa, mutta silti etusivulta pisti silmään sanapari "villit kisat". Ehkäpä tämän tallin omistaja ei ole kisakärpäsen kauttaaltaan pilaama virtuaalihevostelija.

Jäämme mielenkiinnolla seurailemaan Rifiutin taivalta tulevaisuudessa. Harvoin jos koskaan mikään aloitteleva arabisiittola on vaikuttanut näin ehdottoman positiiviselta tuttavuudelta. Meiltä tulee varmasti tammavieraita tallin oreille ja mielessä kävi jopa, että jos sitä poikkeaisi tavoistaa ja ottaisi Rifiutista jopa hoitohevosen... Katsotaan, kauhea mieliteko ainakin tuli.

torstaina, heinäkuuta 23, 2009

Tässäkö on virtuaalimaailman nykytila?

Vai onko virtuaalimaailma ollut tällainen jo kauankin?

Vilkaiskaapa joutessanne tänään jalostukseen tarjoiltu angloarabiori Parodio x. Okei, ei pintapuolisesti mitään vikaa. Muotoseikat on kunnossa, on pitkä luonnekuvaus, on suku, on perustiedot, kuvanpuutteesta en itse sakota.

Huomio kuitenkin kiinnittyi kisakalenteriin, joka löytyy täydellisenä osoitteesta http://www.lasileija.net/h/parodio/kk.php, koska on niin pitkä, ettei sitä viitsi hevosen omalle sivulle panna. Sen lisäksi huomasin myös oriin ikääntymiskalenterin, joka näyttää tältä:
Syntynyt - 01.06.2009
1 vuotta - 02.06.2009
2 vuotta - 03.06.2009
3 vuotta - 04.06.2009
4 vuotta - 01.07.2009
5 vuotta - 01.08.2009

Se täyttää siis kohta viisi vuotta. Tästä huolimatta laskin kisakalenterista pitkälti yli 200 estekisaa. Sijoituksiakin on 31 kappaletta, asia joka muistettiin mainita kun oria tarjoiltiin jalostukseen. Aika paljon viisivuotiaalle, sanoisin jos olisin ilkeä.
Noo, ei tämä vielä mitään. Katsokaapas kisakalenteria ja verratkaa sitä ikääntymiskalenteriin. Ori on täyttänyt 2.6.09 yhden vuoden, mutta kisannut samana päivänä jo metrin esteluokassa! Kaksivuotispäivänään se jo voitti metrin esteluokan. Kerrassaan mielenkiintoista, varsinkin kun puoli- ja täysiveristen ratsukoulutus alkaa yleensä vasta siinä kolmen vuoden kierteillä ja jatkuu nelivuotiaana.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että omistaja ei ole malttanut odottaa edes kokonaista kolmea päivää, että on jo ilmoittanut vuotiaan varsansa esteRATSASTUSkilpailuihin. Todennäköisesti ilmoittautumiset on tehty jo hyvissä ajoin ennen varsan syntymää.

Voiko tämä olla totta? Olenko minä lukenut jotain väärin? Onko syntymävuosi sittenkin 2008? Eihän tällaista voi olla, eihän? Sanokaa ettei voi, sanokaa että tuo on pilaa, virtuaalihevosen karikatyyri. Reaalimaailmassa tuo hevonen olisi rääkätty, jalaton ja kuollut viisivuotispäiväänsä mennessä. Tämä on tietysti virtuaalimaailmaa, mutta että sittenkin...

Eihän näitä ainakaan ole yhtään enempää? Onhan tämä vain poikkeustapaus?

keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009

Olen sittenkin hentomielinen

Olen kirjoittanut täällä hieman kärkkäinkin sanakääntein, että virtuaalimaailma ei jaksa kiinnostaa oman piirin ulkopuolella enkä jaksa enää harrastaa virtuaalimaailmanparannustakaan (26.5. Omaan napaan tuijottelua & 29.12.08 Kiinnostus toisia kohtaan ja syyt siihen, miksen jaksa kiinnostua). Helpostihan noista saa vaikutelman, että olen vanha, kärttyisä täti, joka suhtautuu kaikkeen uuteen "Ei siitä kumminkaan mitään tule"-asenteella ja voivottelee keinutuolissaan, miten virtuaalimaailma on nykyisin niin kauhea ja kamala, vaikkei ymmärrä siitä enää mitään.

Noh, paljastettakoon nyt sitten, että asia ei ole ihan niin huonosti. Aina joskus tulee eteen ideoita ja projekteja, joita kannatan satakymmenprosenttisesti. Niin kuin Lynnin idea virtuaalihevoslehdestä. Virtuaalihevoslehtihän ei ole mikään uusi idea, Vippos keksittiin jo 2002 tai ehkä jo aikaisemmin ja se tunnetaan vieläkin ainakin nimenä, vaikka se onkin jo painunut unohduksiin. Joka tapauksessa virtuaalilehti tai siihen viittaavat ideat ovat aina kovin lähellä sydäntäni ja niinpä menin nytkin ilmoittamaan halukkuuteni ottaa osaa edes jossain määrin tämän tekoon.
En tosin tiedä, jaksanko suoltaa tekstiä sekä tänne blogiin että lehteen vai alanko toistaa vain itseäni kirjoittaen molempiin samoja asioita, mutta yrittänyttähän ei laiteta. Toivottavasti Lynn saa kuitenkin kasaan semmoisen jengin, joka tuota lehteä/whatever jaksaa pyörittää ja toivottavasti hän myös hätistelee minua tarpeeksi ponnekkaasti, että jaksan/muistan/viitsin edes miettiä kirjoittamisen aiheita.

Niin ja jos joskus saatte minulta kommentin jonnekin, että hyvä juttu, hieno idea, toivotan menestystä, niin röyhistäkää rintaanne. Minä en todellakaan kirjoittele tällaisia jokaisen tallin vieraskirjaan tai jokaiseen viestiketjuun vaan vain harvoihin ja valittuihin. Se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että olen useimmiten valmis tarjoamaan myös kaiken mahdollisen avun, jos sitä vain ymmärtää kysyä.

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Arabeista, arabiristeytyksistä ja arabisukuisista roduista

Nimimerkki Fish VRL-9849 kyseli ht.netissä arabiristeytysrotujen ja arabisukuisten rotujen perään. Itse kommentoin sinne jo jotakin, mitä väsyneistä aivoistani irtosi tuohon maailmanaikaan, mutta tarttee kirjoitella tännekin jotakin aiheeseen liittyvää.

Shagya
Shagya, shagya-arabi, šagja, babolnanarabi, miten kukin haluaa nimittää sitä. Shagya lienee yleisin, selkein, tunnistettavin ja näin ollen myös suositeltavin. Lähtöisin unkarilainen rotu, muistuttaa ulkoisesti paljon arabia, mutta on rotevampi, suurikokoisempi ja yleensä myös hieman korkeampi. Polveutuu hyvin pitkälle arabianhevosista, nimikin on napattu rodun kantaoriilta Shagyalta. Jalostuksessa on myös käytetty jonkin verran paikallista unkarilaista kantaa. Erittäin läheistä sukua kuitenkin arabille, mutta silti oma rotunsa, ei siis mikään arabin ala-osasto eikä risteytysrotu.
Virtuaalimaailmassa shagya kohtuullisen harvinainen ilmestys, kuten unkarilaiset rodut muutenkin. Cendarle ja uusi tulokas Yolanda omistavat ja kasvattavatkin näitä, myös Kerpalla on ollut RDN:ssä.

Terskinhevonen
Tunnetaan myös nimellä terskinarabi. Nimensä mukaisesti tämä on jalostettu Terskin siittolassa, joka on tunnettu myös puhtaiden arabien siittolana. Tersk polveutuukin suurelta osin arabista, tosin pohjalla on vanha streletsinarabi-rotu tai oikeammin vain rotutyyppi, joka oli arabi- tai angloarabityyppinen hevonen, jalostettu arabeista, mutta myös angloarabeista, täysiverisistä, luultavasti myös puoliverisistä ja saattoi seassa olla joitain paikallisiakin rotuja. Shagyan tavoin myös tersk on hyvin arabityyppinen, mutta kookkaampi ja urheiluhevosena parempi.
Terskinhevosen jalostuspohja on shagyaa laajempi ja sekalaisempi ja siksipä terskeissä on enemmän myös vaihtelua. Rodusta itse asiassa tunnetaankin kolme versiota: tavallinen, itämainen ja raskas tersk. Itämainen on näistä kevyin, pienikokoisin ja ehdottomasti arabimaisin. Raskas tersk puolestaan on suurikokoisin ja muistuttaa ehkä enemmän jo puoliveristä kuin arabia. Arabivaikutuksen tulisi kuitenkin näkyä tässäkin tyypissä, erityisesti pää on yleensä arabimainen. Tavallinen tersk sijoittuu sitten jonnekin näiden kahden välimaastoon ollen arabimainen, mutta arabia raskaampi. Yleensä terskit kuten shagyatkaan eivät ole niin äärimmäisen tyylikkäitä kuin puhtaat arabit.

Arabien käyttö risteytyksissä
Arabeja käytetään paljon erilaisissa risteytyksissä. Miksi?
Ensinnäkin arabilla on paljon hyviä ja varsinkin ratsulta toivottuja ominaisuuksia. Se on siro, jalo, kevyt; sillä on pitkä ja hyvä kaula; kaunis, pieni, jalo ja ilmeikäs pää; pään ja kaulan liittymä on avoin, mikä on ratsuille tärkeätä; yleensä hyväasentoiset lavat; tiivis, lyhyehkö runko; tasainen lautanen ja korkea hännänkiinnitys; kevyet, maatavoittavat liikkeet. Lisäksi se on kestävä, nopea ja luonteeltaan yleisesti ottaen vilkas ja eloisa, mutta ystävällinen.
Kun tähän sekoitetaan muiden rotujen raskaampaa ja lihaksikkaampaa rakennetta, suurempaa kokoa, rauhallista luonnetta ja voimakkuutta, saadaan noin oletusarvoisesti mainio keskiraskas, mutta melko jalo hevostyyppi. Tällä tavoinhan on itse asiassa luotu useimmat keskieurooppalaisista puoliverisistä: paikalliseen, raskaaseen (työ)hevoskantaan on risteytetty kevyempää tuontiverta, arabeja suoraan tai englantilaisia täysiverisiä, joissa niissäkin on paljon arabiverta, vaikka se nykyisin ei enää näykään niiden rakenteessa.

Yhtä lailla tärkeä seikka on myös se, että arabia on jalostettu suunnilleen nykyisenkaltaisena vuosisatoja, ellei peräti vuosituhansia. Sillä on takanaan huomattavasti pidempi jalostushistoria kuin muilla roduilla. Tämän takia arabi periyttää jalostuksessa tehokkaasti ominaisuuksiaan. Jalostus on aina vähän onnenkauppaa, geenilotossa voi jokin itse hienonnäköinen puoliverinen periyttääkin jostain muutaman sukupolven takaa isopäisen, kuikelokaulaisen kantaemän/-isän piirteitä ihan yllättäen. Arabeilla tällaisen epäonnistumisen riski on huomattavasti pienempi, niitä on jalostettu niin kauan ja niiden geeniperimän voi siis olettaa olevan kohtuullisen yhtenäinen. Siksi arabivanhempi harvoin jos koskaan periyttää mitään sellaista, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan. Ja toisaalta arabi periyttää voimakkaasti omia piirteitään. Arabi lähisuvussa yleensä näkyy rakenteessa jollain tavoin.

Arabiristeytyksiä
Angloarabi on oikeastaan oma rotunsakin jo, se polveutuu arabin ja englantilaisen täysiverisen risteytyksistä ja on näiden tavoin laskettavissa täysiveriseksi itsekin. Jos nyt oikein muistan, niin englantilaisessa angloarabissa piti olla vähintään 25% arabia, ranskalaisessa 12,5% tai sitten toisin päin. Joka tapauksessa angloarabi on jo varsin vakiintunut rotuna sekä reaalimaailmassa että virtuaalimaailmassa, mutta toki kantarotujen risteytyksiä tehdään edelleen ja niitä on ihan suositeltavaakin tehdä.
Angloarabi itse on hyvin käyttökelpoinen rotu. Se on oivallinen ratsu kaikissa ratsastuksen lajeissa, sitä voidaan käyttää laukkaratsuna sekä sileillä että risuesteillä. Se kelpaa eri rotujen jalostukseen: puoliveriset, RBSH, ratsuponit.

Arabia on sallittua käyttää myös puoliveristen jalostuksessa, vaikka se ei arabin pienen koon takia olekaan erityisen suosittua. Virtuaalimaailmaan onkin luotu (osin reaalimaailman esimerkin kautta) oma termi AWB, Arabian Warmblood, joka nimensä mukaisesti tarkoittaa puoliveristä, jossa on muistaakseni vähintään 25% arabiverta.
AWB on mielestäni mainio idea sinänsä, että ainakin virtuaalimaailmassa arabien käyttö puoliverijalostuksessa ei ole minusta mitenkään pöljä idea edellä kerrotun vuoksi. AWB kaipaisi mielestäni kuitenkin omaa rotumääritelmäänsä. Sellainen on kaiketi joskus ollut, mutta se on kadonnut netistä sittemmin. Pääpiirteissäänhän sen arvostelu hoituu kyllä puoliveristen rakennearvostelun pohjalta, mutta luullakseni AWB:n arvostelussa tulisi kiinnittää huomiota hevosen jalouteen ehkä vielä enemmän kuin tavallisten puoliveristen arvostelussa.

Ratsuponien ja welsh part-bredien jalostuksessa arabi on mielestäni ihan ykkösrotuja. Pienikokoisena se soveltuu näille roduille hyvin, varsakin on yleensä maltillisen kokoinen, ts. ponirajoissa (vaikka korkeuttahan ei ole rajoitettu rp:iden ja wpb:iden kohdalla) ja soveltuu siis pienikokoisempienkin lasten ratsuksi. Edellä tuli jo kerrottua arabien hyvistä puolista ratsun hommia ajatellen ja jos sen risteyttää johonkin tukevampaan alkuperäisponiin, ei teoriassa voi tuloksena olla mitään muuta kuin täydellinen ratsuponi.
Puhumattakaan nyt sitten wpb:stä, jossa on welsh mountainia tai B:tä ja arabia. Kaksi kaunista, jaloa rotua on risteytetty keskenään, lopputuloksenkin on oltava jotain suorastaan satumaista. No, eihän se aina näin mene käytännössä, mutta teoriassa tämä on loistava risteytys (ja usein kyllä myös käytännössäkin!).

Ara-appaloosa ja pintabian ovat varsin pitkälle vietyjä risteytysrotuja. Näiden molempien tarkoitus on olla "värikäs arabi", ts. arabin rakenne yhdistettynä lehmänkirjavaan (pintabian) tai tiikerinkirjavaan (ara-appaloosa) väriin. Arabeissa itsessäänhän ei esiinny kuin perusvärejä (musta, ruunikko, rautias) ja kimoa. Niinpä pintabian ja ara-appaloosa ovatkin hevosia, joiden suku koostuu yli 99-prosenttisesti arabista. Sitten jossain seitsemännessä polvessa tulee se pinto/paint tai appaloosa, jolta erikoinen väri on peräisin. Jokin ensimmäisen polven arabi-paint-risteytys ei ole siis pintabiania nähnytkään!
Virtuaalimaailmassa onkin helpointa tuoda suvuton pintabian/ara-appaloosa, mutta meiltä löytyy kummastakin rodusta jo lähestulkoon sukuvaatimukset täyttäviä hevosia. Pintabian-puolella tämänhetkisenä huippuna on ori Debian Ion, arabiverta 96,875%. Ara-appaloosajalostuksen tuorein tuotos on toistaiseksi kuvaton tamma Rhianna Ion, jossa on 98,4375% arabia. Kuten näkyy, näillä on pitkät suvut ja se ainokainen paint/appaloosa on jo jossain siellä viidennen polven tienoilla. Olemme jalostuksessa vähän oikoneet, mutten puutu tässä siihen.
Laukkapuolella pintabianin ja ara-appaloosan määritelmä lienee erilainen, koska siellä on kilpaillut pintabianina jokin paint-arabi-risteytys. Tämä on sinänsä kyllä järkevää, koska molemmat vanhemmat, sekä se paint että arabi ovat voineet itse olla laukkahevosia.

Sitten on olemassa erilaisia yhdysvaltalaisia rotuja ja "rotuja": quarab (quarter+ox), morab (morgan+ox), arabo-friesian (friisi+ox), hispano-arabi (PRE+ox), National Show Horse (saddlebred+ox) ja niin edelleen. Nämä kaikki eivät ole rotuja siinä mielessä, että niillä olisi jo riittävä oma kanta, vaan kaikkien kohdalla tapahtuu edelleen kantarotujen risteytyksiä. Näistä ehkä National Show Horse (NSH) on pisimmällä reaalimaailmassa ja osin myös virtuaalimaailmassa, vaikka molemmissa tapahtuu edelleen paljon kantarotujen risteytyksiä.

perjantaina, heinäkuuta 17, 2009

Rotuhaaveita

Joskus sitä vain jää selailemaan Hevosmaailma.netin rotulistaa ja miettii, että tuollainen pitäisi ilman muuta keksiä Ioniciin ja tuollainenkin olisi kiva ja olisihan tuonkin rodun edustajalle kuva ja niin edelleen, loputtomiin.

Esimerkiksi alter real. Historian kätköistä on löytynyt tieto, että kun Ionic perustettiin, oli kasvatettavien rotujen listalla myös alter. No, Ioniciin keksittiin yksi ori ja se jäi siihen. Kun se lopetettiin, ei ole altereita meillä ollutkaan. Ehkä olisi taas aika?

Amerikanponejakin on kasvatettu ihan oikeasti, mutta viime aikoina näitä ei ole näkynyt, mitä nyt yksi vähän aikaa sitten kuollut ori. Muutamia risteytyksiä on kyllä vielä, joiden taustalta löytyy amerikanponeja.

Saddlebredejä pitäisi keksiä lisää. Vielä kun joku viitsisi kilpailuttaa niitä ARJ:ssä. Tai no... Mitä turhia.

Andalusianhevosia onkin muutama, mutta jokunen lisää ei tekisi ehkä pahaa. Voisihan niitä pienimuotoisesti vaikka kasvattaa?

Appaloosiakin olisi kiva jos niitä olisi enemmänkin. Pinkissä on tosin parikin laukka-appaloosaa. Ehkä siirrän ne laukkauran jälkeen Ioniciin sekalaiseen siitoskäyttöön.

Ariegenponit ovat superharvinaisuuksia virtuaalimaailmassa eivätkä niin järin yleisiä reaalimaailmassakaan. Meillähän on näitä ollut jokunen yksilö joskus, yksi kasvattikin syntyi ja päätyi RDN:ään. Mutta siitä on vuosia, vuosia aikaa.

Baskinponeja eli pottockeja meillä pari onkin. Tätä rotua voisi pitää kokoelmassa enemmänkin.

Baskiirien kanssa on vähän kuvaongelmia, mutta American Baskhir Curlyja voisi jokusen hankkia. Ja vaikka gaited curlyja, pääsisi askellajikisoihinkin (etteikö meillä olisi askellajihevosia jo ennestäänkin?).

Berberihevosia ei kauheasti näy laukkaradoilla nykyisin kun Trickery viettää hiljaiseloa ellei ole peräti kokonaan lopettanut. Meille ei kyllä laukkaberbereitä tule, ei ainakaan kovin montaa, koska meillä on ihan tarpeeksi työtä kilpailuttaa jo nykyisiä nelosryhmäläisiä. Ihan tavallisia ratsuberbereitä voisi sen sijaan harkitakin.

Connemaroista tuli mainittuakin tuossa parissa edellisessä postissa. Jos ei muuten niin risteytysjalostukseen sitten. Ongelmana vain on se, että meillä ei ole yhtään connemarakuvia! Ei ole koskaan ollut tarvetta!

Lisä-criollojen hankinta onkin jo melkein varma juttu, kunhan saisimme päkistettyä niille nimiä.

Dales- ja fell-ponit ovat ihastuttavia pikku-tupsujalkoja.

Afrikkalainen dongola olisi mielenkiintoinen rotu. Valokuvia ei ole juuri saatavilla, haaveilenkin että osaisin piirtää itse. Olen nähnyt muutamia kuvia dongoloista. Niillä on usein kyömy pää, joskus hyvinkin kyömy. Ne ovat aika kevyitä rakenteeltaan ja keveyttä korostaa usein vielä huono ruokinta ja köyhät laitumet. Rakennevirheitä löytyy ja jalostuskin on painottunut erikoisiin väreihin. Näistä saisi varsin mielenkiintoisia kuvia aikaiseksi. Jos siis osaisi piirtää. Lupaan kuitenkin yrittää.

Exmoor ja erityisesti dartmoor ovat myös olleet jo vuosia sillä meidän pitkänpitkällä "tarttis hankkia"-listalla.

Unkarilaisia hevosia meillä jo jokunen onkin, mutta lisääkin voisi hankkia. Erityisesti shagyoita, jos sitä taas yrittäisi jotain pienimuotoista kasvatustoiminnantapaistakin järjestää. Furiosot, gidranit, kisberit ja noniukset ovat myös ehdottoman kiintoisia rotuja, vaikka varsinkin viimeksi mainitulle on niin hankala löydää kelvollisia kuvia.

Friisiläisiäkin voisi olla enemmän. Kuvia on tosin vain satunnaisia, muttei tässä nyt olla kymmenien hevosten friisilaumaa hankkimassakaan. Risteytysjalostukseenhan me niitä enimmäkseen tarvitsemme.

Gelderlandeille ei ole kunnolla kuvia, muuten niitä voisi harkita hankkivansa. Ehkä hankimme niitä siitä huolimatta. Emme kuitenkaan taivu tälläämään geldereille rivipuoliveristen kuvia.

Hackney ja hackneyponi ovat myös sellaisia alituisesti kiinnostavia muttei koskaan aikaansaatuja rotuja. Paitsi olihan meillä se yksi hackneyponiori joskus. Nämä olisivat upeita hevosia. Täytyykin tarkistaa kuvatilanne...

Haflinger. Jostain syystä tämä on sellainen väliinputoaja. Ei niin yleinen että olisi koskaan kiinnittänyt meidän huomiota, muttei koskaan pidetty mitenkään erityisen harvinaisena. Gin tietää kertoa, että joskus 2000-luvun alkuvuosina haflinger oli jonkin aikaa jonkinlaisessa huudossa, siittoloitakin oli ainakin jokunen. Jos joku tietää nykyisin jonkin haflinger-siittolan, niin vinkatkoon tänne, haluamme tietää.

Huzuleita ja konikeja tai ainakin huzuleita on ollut aina silloin tällöin jokin hajayksilö. Olisi syytä keksiä näitä joskus muutama enemmänkin. Kuvia olisi ainakin joitakin.

Erilaiset italialaiset ratsuhevosrodut (calabrese, maremmano, murge, salernitano enimmäkseen) kiinnostaisivat myös, mutta näiden kanssa on ihan oikeasti kuvaongelmia. Tarttee vilkaista kuitenkin läpi ainakin Langrishin kuvagalleria, jos löytyisi edes joitain kuvia. Ja parit italialaiset hevossivustotkin voisi kahlata läpi, jos niistä löytyisi joitain kiintoisia linkkejä. Italiantyöhevonenkaan ei olisi ikävä tuttavuus.

Juutin- eli jyllanninhevonen on valloittanut minut ainakin Marianne Ketelimäen kuvagallerioissa. Niitä kuvia ei tosin virtuaalitalleille saa, mutta kaiketi netistä löytyisi muitakin kuvia näistä jättijytkyistä.

Kabardiineja voisi hankkia myös, voi kun vain keksisi niille nimiä! Ja ei, kaikki nimisivustot ja ilmaiset sanakirjat ovat jo valmiiksi rankassa käytössä.

Kanadanhevonen olisi kiva rotu myös. Täytyykin käydä katsomassa mitä kuuluu Ellery Canadiansille.

Ei hitsi, olen listallani vasta K:ssa asti ja jo tämän verran rotuja! Ehkä jätän tämän blogitekstin tähän ja keskityn vain selailemaan noita rotuja. Idea varmaan tuli jo selväksi?

torstaina, heinäkuuta 16, 2009

Virtuaalinen rotunäyttelyjärjestö VRNJ

Moneen kertaan puuhattu, muttei koskaan kunnolla jaloilleen päässyt Virtualinen rotunäyttelyjärjestö VRNJ on täällä taas. Tällä kertaa ohjaimissa on Neea.
Itseäni kiinnostaisi lähteä mukaan tuohon toimintaan. En välttämättä usko, että VRNJ:stä tulisi mikään virtuaalimaailman perusteita järisyttävä juttu, mutta noiden sivujen perusteella se ei vaikuta miltään täydelliseltä pommilta. Ainakin perusnäyttelyiden säännöt yms. vaikuttavat ainakin jossain määrin mietityiltä. Toisaalta myös jos sotken itseni mukaan tuohon, voi minulle aueta joitain mahdollisuuksia vaikuttaa VRNJ:n toimintaan, onhan minulla jo joltisestikin kokemusta erinnäisistä näyttelyjutuista. Ja rakennearvostelu on aina rakennearvostelua, se kiinnostaa minua jo ihan sinällään. Eikä pieni kilpailu ole koskaan pahasta.

Hieman kuitenkin harmittaa VRNJ:n puolesta se, että VNT tietysti vie sen parhaan tuomariaineksen itselleen (mikä on tietysti kyllä luonnollista) eikä niitä todella hyviä tuomarikandidaatteja ole mitenkään paljon sielläkään. Tämän tiedän, koska olen itse siellä asiantuntijana eli katson läpi tuomarihakemuksia ja joko puollan tai en puolla pääsyä tuomariksi. Tiedän että olen aika tiukka ja niinpä pelkään, että jos lähtisin VRNJ:n asiantuntijaksi samoihin hommiin, ei VRNJ:llä olisi yhtä ainoata tuomaria ensimmäiseen puoleen vuoteen... Ja tunnetusti minulla on edelleen ne roturajoitteeni eli en suostu kajoamaan mm. shetlanninponeihin, suomenhevosiin, lv-ravureihin tai raskaisiin kylmäverisiin.

Pidetään kuitenkin VRNJ:tä silmällä.

Hei te hissukat!

Minä näen teidät! Yksitoista ihmistä on jo vastannut eilen laitettuun uuteen kyselyyn, joten täällä siis käy kuin käykin lukijoita. Mutta missä ovat kommentit blogiteksteihin?
Ihan vinkkinä, vanhempiakin tekstejä saa kommentoida, koska huomaamme ne kyllä. Kaikista tulleista kommenteista tulee meille sähköposti-ilmoitus, joten yksikään ei jää huomaamatta. Ja oikeasti niitä omia tallejakin saa esitellä täällä.

keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2009

Uusia ja vanhoja talleja

No, tunnustettakoon että aina joskus ht.netinkin selaaminen kannattaa. Tällä kertaa bongasin sieltä muutamia uppo-outoja, mutta kiinnostavia talleja, joista en ole koskaan kuullutkaan, vaikka tallit ovatkin toimineen jo jonkin aikaa.

Niin kuin nyt esimerkiksi Brenn Ponies. Minä kun luulin, ettei welsh-siittoloita enää olekaan! Kaikkia sektioita! Part-bredejäkin! Ja paljon poneja! Hienot kuvat! Tästä tulee uusi suosikkitallini.

Ja Rajametsä, kolme vuotta pyörinyt talli ja pidemmän aikaa jo kasvattanut issikoita. Miksei minulle ole kerrottu tästä tallista aikaisemmin? Kivasti poneja ja näilläkin on mainiot kuvat, joita katselee silkaksi huvikseen.

No entäs sitten Rajametsän omistajan toinen projekti, Meltdown, connemarasiittola? Onko connemarasiittoloita enää ylipäänsä muita? Connemara, kuten nyffi ja osin myös welsh ovat sellaisia rotuja, joiden olen kuvitellut olevan ns. yleisiä harvinaisuuksia. Tuttuja rotuja, pidetään aika yleisinä rotuina virtuaalimaailmassa, mutta kasvattajia ei sanottavasti ole.

Kaiken kruunaa kuitenkin Viisikko, josta en ymmärrä mitenkään, miten sekä minä että Gin olemme onnistuneet kulkemaan tuon ohitse varmaan montakin kertaa emmekä koskaan ole noteeranneet sitä mitenkään. Sehän on kuin Ionic pienoiskoossa, rotuja on laidasta toiseen! Ja Irethin tallit nyt muutenkin ovat tuttuja.

Joskus on kyllä ihan terveellistä nostaa katse pois sieltä omasta navasta. Mitenköhän saisimme pystyyn sellaisen systeemin, jonka kautta saisimme automaattisesti tiedon kaikista vähänkään kiinnostavista virtuaalitalleista? Foorumeita ei jaksa selailla ja äkkiä sieltäkin löytyneet unohtuvat. Tässä blogissa joskus aloiteltu mielenkiintoiset virtuaalitallit-label ei ole oikein ottanut tuulta alleen.
Olisi hienoa, jos tuosta tulisi niin tunnettu juttu, että ihmiset kävisivät vaikka tänne blogiin, vieraskirjaan tai muualle jättämässä omia tallimainoksiaan ja kertomassa, että heillä on tällaisia ja tuollaisia talleja. Niistä sitten nappaisimme ne mieluisimmat ja esittelisimme ne täällä. Tallit saisivat ilmaista mainosta, kävijöitä ja gloriaa, onhan sen noteeranneet virtuaalimaailman viralliset muumiot, S ja Gin.

Täytyykin miettiä, josko tästä saisi jonkinlaisen ideanpoikasen kehitettyä...

Virtuaaliblogeista ja niiden katoamisesta (taas)

Palaan taas tähän samaan, vanhaan valitukseen. Vuosi sitten virtuaaliblogit olivat hip'n cool, THE juttu ja jokaisella piti olla oma, muuten oli ihan passé. Nyt taitaa olla jälkellä meidän blogi, Sasnakin uutisblogi, Tijuanan blogi ja ehkä pari muuta, jotka eivät ole niin kovin aktiivisia, muttei ihan tyystin unohdettujakaan.
Ja tämäkös keljuttaa, virtuaalibloggaus oli paras idea pitkään aikaan ja muista muoti-ilmiöistä poiketen se oli vielä järkeväkin idea. Parhaimmillaan blogeja oli useita eri tyyppisiä, oli yleisiä virtuaalimaailmaa pohtivia blogeja, oli sarkastisia blogeja, oli tallin uutisista kertovia blogeja, joitain harvoja ns. tallipäiväkirjojakin oli ja sitten tietysti niitä, jotka sekoittelivat näitä kaikkia elementtejä keskenään.

Meepun blogihan sen blogibuumin aloitti ja olemmekin Ginin kanssa miettineet päämme puhki, miten pystyisimme toistamaan Meepun tempun ja tekemään uudelleen virtuaalibloggaamisesta kiinnostavaa ja virtuaalimediaseksikästä. Meepu teki sen helpoimmin keksityllä, mutta vaikeimmin toteutettavalla tavalla: arvostelemalla virtuaalimaailman ilmiöitä ja joskus talleja ja ihmisiäkin. Tämä on keino huomion saavuttamiseksi on helppo keksiä, mikäs muu ihmisiä kiinnostaa enemmän kuin arvostelu, ainakin niin kauan kuin se ei osu omiin juttuihin. Se on kuitenkin vaikea aihe, koska se sortuu helposti haukkumiseksi ja "mikään ei koskaan kelpaa"-asenteeksi.

Mutta meistä ei ole Ginin kanssa siihen kuin vain aniharvoin. Emme seuraile virtuaalimaailman ilmiöitä. Se nimittäin vaatisi melko suuresti ht.netin seurailemista, suurimmat typeryydet ovat kautta aikojen tulleet esiin juuri siellä. Jotenkin se foorumi ei jaksa kiinnostaa enää sitten millään.
Ja toiseksi, mistä me muka voisimme purnata? Meillä on kuulkaa hei kivaa. Siitä on vaikea keksiä valittamisen aihetta. Kovin harvat asiat harmittavat meitä enää, joskus jotkin pitämättä jätetyt kilpailut ja lopettaneet tallit ja kadonneet hevosten sivut ehkä. Mutteivät nekään paljoa. Kohautamme olkapäitä ja toteamme "shit happens". Ei siitä paljon piikkejä irtoa.

Voi tietysti olla, että olemme käymässä vanhoiksikin.

tiistaina, heinäkuuta 14, 2009

Lomat loppu

S ainakin kotiutui jo lomaltaan normaaliin päiväjärjestykseen ja tallit alkavat pyöriä taas totuttuun malliin. Koska tuossa loman aikana emme kumpikaan saaneet laukkakutsuja tehtyä ja anomuksia lähetettyä, on laukkojen järjestämisessä nyt miltei koko heinäkuun kestävä tauko. Eilen oli G3 Day ja tänään ykkösten Turf Racing, mutta seuraavat laukat ovat sitten aikaisintaan heinäkuun lopulla. Alunperin tarkoitus oli järjestää laukkoja enemmänkin, mutta näin nyt sitten kävi.

Myös laukkahevosemme ovat pitäneet pientä taukoa tässä parin viikon ajan suunnilleen. CASin mukaan ikääntyville se ei ole ongelma, pari viikkoa tarkoittaa paria kuukautta eli ihan sellainen kelpo loma hevosille ja osa nuorista kaksivuotiaistammekin on nyt vasta sen ikäisiä, että varovainen kilpailutus voidaan aloittaa.
Sen sijaan VHKR:n mukaan ikääntyville arabeille ja nelosryhmäläisille pari viikkoa tarkoittaa puolta vuotta ja sen meneminen hukkaan tietysti harmittaa hieman, aivan erityisesti siksi, että missasimme Trophée de la Belgiquen karsinnat ja finaalinkin tietysti.

LJ:stä sen verran, että ensimmäiset TC- ja BC-prepit ovat tulleet jo kalenteriin ja meillä on pari G2-tasolla kilpailevaa kolmivuotiasta oria, joiden kanssa yritetään tähdätä jompaan kumpaan tai ehkä jopa molempiin. Vanhemmista hevosista löytyy vielä Breedersiinkin varmasti joku kelvollinen ehdokas. Kummaa kuitenkin, ettei meillä ole tällä hetkellä yhtäkään tammaa grade-tasoilla, oreja ja ruunia vain! On tietysti totta, että meillä taitaa olla enemmän oreja/ruunia kuin tammoja, mutta silti jonkin tamman olisi luullut jo päässeen grade-tasoille asti. Tosin monta hyvin uransa aloittanutta tammaa kyllä myytiin viime CAS-vuoden puolella.

Ionicissa ja GA:ssa pitäisi tehdä varsoille sivuja ja suunnitella uusia varsoja. GA:ssa on edessä vanhempien tammojen joukkotuho vielä tämän vuoden puolella. Nimittäin tuossa alkuvuodesta katsastimme kaikki 2007 syntyneet tammat ja jos varsamäärä oli pieni tai varsoja ei ollut lainkaan, teimme kaikille tänne kesään asti ulottuvat astutussuunnitelmat ja nyt kaiketi kaikki 07-vuoden tammat ovat varsoneet vähintään 3 varsaa. Jalostuksellisesti ne ovat siis työnsä tehneet ja koska VHKR:n mukaan niiden iät alkavat olla jotain välillä 18-30 vuotta, niin kuoppa todellakin odottaa. Siinä muuten syy, miksi nyt alkuvuodesta on syntynyt tuhoton määrä ahaltek-varsoja.
Kuitenkin ennen kaikkien 07-tammojen lopetusta teemme vielä samanlaisen tsekkauksen samana vuonna syntyneiden orien kanssa ja etsimme niille soveliaita tammoja astuttavaksi, jos varsoja on muuten niukasti tai ei lainkaan. Ensi vuonna teemme saman vuonna 2008 syntyneille tammoille ja oreille ja niin edelleen. Näin toivottavasti mikään hevonen ikäänny haudan partaalle asti ilman jälkeläisiä.

Samanlainen projekti pitäisi tehdä paitsi ahaltekien, myös arabien ja terskien kanssa Ionicissa. Molempia rotuja on aika paljon, arabeja jo pitkälti yli toista sataa ja jalostukseen on saatava jokin tolkku. Ja perinteisesti terskeistä löytyy aina näitä muinaismuistoja, hyvän matkaa päälle parikymppisiä hevosia, joita ei syystä tai toisesta ole käytetty jalostukseen ja sitten tuleekin kiire teettää edes muutama varsa ennen lopetusta. Oreilla tämä ei ole niin kriittistä, käytämme niitä jalostuksessa pidempään kuin tammoja ja toisaalta yksi ori voi muutamassa päivässä astua useammankin tamman. Tosin tunnustan, että onpa sitä joskus varsotettu kolmikymppisiäkin tammoja, kun on ollut pakko.
Ja kun tunnustamista jatketaan, niin myös kalliovuortenponit ja knabstrupit kaipaisivat varmasti ajoittain samanlaista vanhempien hevosten läpikäyntiä...

Meillä olisi taas kauheasti kaikenlaisia suunnitelmia, mutta kuten aina, suunnittelu on huomattavasti kivempaa ja vaivattomampaa kuin toteuttaminen. Näihin suunnitelmiin kuuluu mm. seuraavia haaveita:
- englantilaisten täysiveristen (ratsujen, ei laukkahevosten) kannan uudistus ja jalostuksen polkaiseminen käyntiin uudestaan
- sama irlannintyöhevosille
- jokin päätös mitä tehdään meidän onnettomille, yli-ikäisille frederiksborgeille
- lisää venäläisiä, unkarilaisia ja muita itäeurooppalaisia
- cleveland-jalostuksen aloittaminen uudelleen, pienimuotoisesti
- sama appaloosille ja criolloille
- uusia friisiläisiä, morganeita, andalusioita, lusitanoja ja herra ties mitä muita kivoja rotuja
- ARJ-kisojen pitäminen
- monien uusien VNT-näyttelyiden pitäminen, kun nyt saataisiin kalenteri taas toimintaan
- poneja: welshejä, newforesteja, connemaroja, exmooreja, dartmooreja, ariegenponeja
- osin liittyen edelliseen, VRP-jalostuksen aloittaminen uudestaan
- muita laukkahevosia: pintabianeja, ara-appaloosia, berbereitä, turkmeeneja
- lisää askellajihevosia, harvinaisempiakin
- nykyistenkin askellajihevosten jonkinasteinen kilpailutus

Pitäisi varmaan panna vedonlyönti pystyyn: kuka arvaa lähimmäksi sen prosentin, joka noista suunnitelmista toteutuu vuoden loppuun mennessä... Ei se välttämättä iso lukema ole, meidät tuntien.

lauantaina, heinäkuuta 04, 2009

Lomalla

Lomaa täytyy nörttienkin pitää ja tietyistä syistä tallien päivitys näin lomalla ei onnistu ihan yhtä jouheasti kuin normaalisti. Niinpä tallit ovatkin vähän niinkuin lomalla, nekin. Tosin kulisseissa tapahtuu kuitenkin päivityksiä koko ajan, nettiin asti näitä päivityksiä saadaan kuitenkin vasta suunnilleen viikon päästä. Loman takia ei laukkojakaan järjestetä nyt alkukuusta vaikka alunperin tarkoitus olikin.