keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2009

Virtuaaliblogeista ja niiden katoamisesta (taas)

Palaan taas tähän samaan, vanhaan valitukseen. Vuosi sitten virtuaaliblogit olivat hip'n cool, THE juttu ja jokaisella piti olla oma, muuten oli ihan passé. Nyt taitaa olla jälkellä meidän blogi, Sasnakin uutisblogi, Tijuanan blogi ja ehkä pari muuta, jotka eivät ole niin kovin aktiivisia, muttei ihan tyystin unohdettujakaan.
Ja tämäkös keljuttaa, virtuaalibloggaus oli paras idea pitkään aikaan ja muista muoti-ilmiöistä poiketen se oli vielä järkeväkin idea. Parhaimmillaan blogeja oli useita eri tyyppisiä, oli yleisiä virtuaalimaailmaa pohtivia blogeja, oli sarkastisia blogeja, oli tallin uutisista kertovia blogeja, joitain harvoja ns. tallipäiväkirjojakin oli ja sitten tietysti niitä, jotka sekoittelivat näitä kaikkia elementtejä keskenään.

Meepun blogihan sen blogibuumin aloitti ja olemmekin Ginin kanssa miettineet päämme puhki, miten pystyisimme toistamaan Meepun tempun ja tekemään uudelleen virtuaalibloggaamisesta kiinnostavaa ja virtuaalimediaseksikästä. Meepu teki sen helpoimmin keksityllä, mutta vaikeimmin toteutettavalla tavalla: arvostelemalla virtuaalimaailman ilmiöitä ja joskus talleja ja ihmisiäkin. Tämä on keino huomion saavuttamiseksi on helppo keksiä, mikäs muu ihmisiä kiinnostaa enemmän kuin arvostelu, ainakin niin kauan kuin se ei osu omiin juttuihin. Se on kuitenkin vaikea aihe, koska se sortuu helposti haukkumiseksi ja "mikään ei koskaan kelpaa"-asenteeksi.

Mutta meistä ei ole Ginin kanssa siihen kuin vain aniharvoin. Emme seuraile virtuaalimaailman ilmiöitä. Se nimittäin vaatisi melko suuresti ht.netin seurailemista, suurimmat typeryydet ovat kautta aikojen tulleet esiin juuri siellä. Jotenkin se foorumi ei jaksa kiinnostaa enää sitten millään.
Ja toiseksi, mistä me muka voisimme purnata? Meillä on kuulkaa hei kivaa. Siitä on vaikea keksiä valittamisen aihetta. Kovin harvat asiat harmittavat meitä enää, joskus jotkin pitämättä jätetyt kilpailut ja lopettaneet tallit ja kadonneet hevosten sivut ehkä. Mutteivät nekään paljoa. Kohautamme olkapäitä ja toteamme "shit happens". Ei siitä paljon piikkejä irtoa.

Voi tietysti olla, että olemme käymässä vanhoiksikin.

Ei kommentteja: