perjantaina, lokakuuta 30, 2009

"En minä mutku noi muut"

Tuo Ginin edellinen postaus ei (ainakaan vielä) herättänyt toivottua vakavaa keskustelua huijaustapauksen syistä ainakaan hevostalli.netin keskustelussa. Kuten arvattua, joku tuli sinne jo huutelemaan, että joo, minä olen viaton, minä en kisaa KRJ:ssä enkä sitä enkä tätä ja tuo Ginin teksti ei siis mitenkään voi koskea minua, joten voin hurskastella oikein rauhassa ja olla tyytyväinen itseeni, koska olen ihan viaton.

Mutta ei se ole niin. Jokaisen, siis todellakin ihan jokaisen virtuaalihevostelijan tulisi katsoa peiliin ja miettiä omia asenteitaan ja toimiaan. Jopa meidän, jotka kieltäydymme täysin kilpailemasta VRL:n alaisissa kilpailuissa VNT:tä ja ARJ:tä ehkä lukuunottamatta. Me kaikki olemme virtuaalimaailman osasia, kukaan meistä ei toimi tyhjiössä, jossa muiden toimet eivät vaikuttaisi eikä meidän toimen vaikuttaisi muihin. Kukaan ei voi asettua tämän kohun yläpuolelle ja todeta olevansa viaton.

Todellakaan, emme edes me, vaikka Gin on vuosia ollut kilpailemattomuuden ja yleisen piponhölläämisen puolestapuhuja ja minä siinä sivussa myös. Me olemme epäonnistuneet. Me olemme osasyyllisiä vaikka kaksi ihmistä ei tietysti voikaan kovin suurelta osin muuttaa virtuaalimaailmaa sellaiseksi, ettei tällaista huijausta tarvitsisi kenenkään tehdä.

Mitä me kaksi sitten voisimme tehdä? Ensimmäisenä mieleen tulivat seuraavat asiat:
- jatkamme entistä pontevammin saarnaamista siitä, että sijoitukset tai kilpaileminen yleisesti eivät ole koko virtuaalielämä eivätkä ne yksin saisi määritellä hevosen, tallin tai omistajan laatua ja hyvyyttä. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että joudun tekemään paluun hevostalli.netiin vaikka olen edelleen näreissäni ylläpidolle heidän suoranaisesta halveksunnastaan virtuaalihevostelijoita kohtaan.
- alamme ostaa enemmän hevosia muilta, ettemme vain keksi ja kasvata itse. Ostamme tietysti sellaisia hevosia, jotka eivät ole itse sikakisattuja, eivät polveudu laatuarvosteluissa menestyneistä vanhemmista eikä niiltä itseltään vaadita kilpailemista. Tämän toivoisi pieneltä osaltaan auttavan siinä, että myös ne yleisen mielipiteen mukaiset "huonot" hevoset menisivät kaupaksi, niitä uskallettaisiin myydä ja haluttaisiin ostaa.
- myymme enemmän hevosia talliemme ulkopuolelle ilman vaatimuksia kisaamisesta ja muusta menestyksen tavoittelusta
- ehkä Ginin olisi todellakin syytä hommata itsensä jollain aikataululla VRL:n päättäviin elimiin?

No niin, peli on avattu. Mitä TE aiotte tehdä sen eteen, että kilpailemisesta ja sijoituksista tulisi yleisesti ottaen vähemmän tärkeitä ja ettei tulevaisuudessa kellekään tulisi edes kiusausta muokata kisatuloksia tällä tavoin?

KRJ-tulosten näpelöintiä

Jahah, virtuaalimaailmssa kuohuu taas kun elämää suurempi vääryys on paljastettu. Kyse on siis viidestä Tousle Rouetin KRJ-kisasta, joissa kisojen pitäjä osallistui itse vain GP-luokkaan ja jokaisessa kilpailussa hänen kahdeksan hevostaan sijoittuivat yhdeksän parhaan joukkoon, ts. saivat sijoitukset 98 hevosen luokissa.
Tässä vielä kuvakaappaukset "todisteeksi", koska kisakutsujen sivut todennäköisesti katoavat hyvin nopeasti netistä. Tosin en tiedä onko siitä mitään hyötyä, tuloksethan säilynevät VRL:n arkistossa ellei niitä sieltäkin poisteta huijauksen takia.







S kirjoitti jo aikoja sitten tekstin otsikolla Arvontakoneet: oikeasti satunnaisia vai leikisti satunnaisia?, joka kannattaa lukaista yleensä ennen kuin lähtee syyttelemään ketään tulosten näpelöinnistä. Tosin tuo ei kyllä riitä selittämään näin räikeätä tapausta ja varsinkaan sitä, että Pörröpampulan omia sijoituksia lukuunottamatta muiden luokkien ja GP-luokankin muut sijat näyttävät riittävän satunnaisilta.

Joten: syyllinen on löydetty ja nyt alkaa hiillostus ja haukkuminen. Tuomitseminen on hauskaa ja varsinkin kun muistetaan mainita, ettei ole oikein koskaan pitänyt Pörröpampulasta. Vai mitä?

Jokaisen asianosaisen kuitenkin olisi syytä mennä viettämään aikaa peilin eteen ja ihan vakavasti miettiä, onko itsekin osasyyllinen tapahtuneeseen. Ei tietenkään suoraan syyllinen, tulokset on arponut yksi ainoa henkilö, mutta kannattaa miettiä hetki, mitkä ovat ne syyt jotka ovat ajaneet Pörröpampulan tällaiseen tekoon.
No sijoitukset tietenkin! Se, että sijoituksilla voi ostaa pisteitä KRJ:n lattuarvostelussa ja että vain sijoitukset lasketaan. Se, että kaikki haluavat sijoituksia, sinäkin joka nyt olet osoittelemassa sormella Pörröpampulaa. Se, että juuri sinä siinä monitorin toisella puolella edellytät ostamasi varsan vanhemmilta KRJ-palkintoa. Se, että menestyneellä hevosella nyt vain täytyy olla sadoittain sijoituksia. Ja että sadan hevosen luokissa on hyvin, hyvin epätodennäköistä saada sijoituksia käpälöimättä tuloksia.

Syyttelyn sijaan tämän pitäisi ennemminkin herättää keskustelua siitä, onko nykymeininki ylipäänsä edes järkevää. Ei Pörröpampula olisi vilppiä tehnyt, jos sijoitukset eivät olisi kaikkien kisoihin osallistuneiden henki ja elämä, se ainoa asia, miksi he ylipäänsä osallistuivat, uskon vakaasti näin.

Minun käy hieman sääliksi Pörröpampulaa. Tuloksiahan hän käpälöi, en voi enkä haluakaan sitä kiistää noiden näkemieni tuloslistojen perusteella, mutta ymmärrän jotensakin syyt, miksi hän siihen sortui. Olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisen asiaan mitenkään liittyvän pitäisi todellakin miettiä ihan vakavasti sitä, että mitä hittoa te olette tehneet virtuaalimaailmalle.

Mutta... Eivätpä saaliin jäljille päässeet verikoirat paljon järjen ääntä kuuntele. Ajojahti on alkanut ja koirat louskuttavat innoissaan.

Opera-selaimessa kriittinen haavoittuvuus

Tietoviikko uutisoi Operan kriittisestä haavoittuvuudesta, joka on löydetty ja Operan versioon 10.01 myös jo korjattu. Tiedot uudesta versiosta löytyvät Operan sivuilta ja Browser-sivulta löytyy linkki, josta voi ladata 10.01-version. Asennus on suht nopea ja jos valitsee upgraden, eivät selaimen asetukset häviä.

torstaina, lokakuuta 29, 2009

Miksemme osta muilta keksittyjä hevosia?

Me valitamme säännöllisin väliajoin hevosten keksimisen vaikeutta. Tai ei keksimisessä ole ongelmaa, mutta kun niille kaviokkaille pitäisi päkistää kelvolliset nimet jostain! Ja se on vaikeata parin tuhannen kasvatin ja lukemattomien keksittyjen hevosten jälkeen.
Niin, miksemme siis ostaisi muilta "tuontihevosia", kun myyntitopikkeja aika ajoin löytyy eri foorumeilta?

Tämä Lumienkulin sinänsä fiksu topikki tiivistää erään ongelman, jonka takia suurelta osin välttelemme muiden keksimiä hevosia. Hevosten tiedothan ovat noin muuten ok, ei ole 112-senttisiä shetlanninponeja tai 155-senttisiä haflingereita, jotka ovat ravihevosia.

Mutta nuo nimet!
Ead's Captain-niminen ariegenponi, jonka isänemä on CJ's Polly ja muutenkin suku on täynnä englanninkielisiä nimiä! Ja kyse on ranskalaisesta, harvinaisesta rodusta, jota ei reaalimaailmasta juuri Ranskan ulkopuolelta löydy. Ja kasvattajakin kuulemma Ranch Ead's, Ranska. Sen verran tiedän minäkin, että sitä päivää ei ole nähty että ranskalainen nimeäisi siittolansa ranchiksi, ellei kyse nyt ole jostain 100% westerniin painottuneesta tallista.
Ja näitähän riittää: Corona's French Flame-haflinger! Te's Bar Jet-pohjoisruotsinhevonen ja muutenkin suvun nimen kuulostavat lv-ravureilta. Ranskanravureita, joilla on jenkkiläiset nimet ja suvut. Claydy-suomenhevonen, mutta sen sukuun on edes yritetty änkeä jotain suomalaisiakin nimiä. Ziggy's Spryte - niminen tersk, jonka senkin suku on täynnä englanninkielisiä nimiä, samoin kuin yhden ahaltek-paran. Ja vuonohevosen suvusta löytyi myös nimi Cheleken's Zealandia, joka on melkein sama asia kuin Cheleken Zealandia-niminen kaspianponiori, esiintyy mm. Hevosmaailma.netin sivuilla.

Voi olla, että olemme tiukkapipoisia nipottajia, mutta me emme vain pysty omistamaan edes virtuaalihevosta, jolla on tyhmä ja rodulle täysin naurettava nimi. Ei kykene, ei anna kantti periksi. Ja tuo viimeinen juttu on kaikkein pahin, kun pyrimme mahdollisimman tiukasti pitämään reaalihevosten nimen kaukana meidän virtuaalitalleista. Tietysti vahinkoja sattuu aina emmekä mekään voi tietää kaikkien maailman hevosten nimiä, mutta tieten tahtoen emme halua näitä huijaushevosia itsellemme.

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009

Risuestehevosten sukupuutto

Onhan risuestehevosia aina ollut vähän, mutta tämä alkaa mennä jo säälittäväksi. Katsokaa noita Agaven risuestelähtöjä! Siellä on kaksi yhden hevosen omistajaa mukana, meidän hevoset, Agaven omat hevoset eikä sitten muita. Onko tosiaan niin että vähänkään isommista talleista ainoastaan Agave ja Pink ovat ainoita, joilla on muutamaa enemmän risuestehevosia?
Tosin eipä kukaan muukaan Agaven lisäksi juuri lähtöjä järjestä, meilläkin on vain satunnaisesti niitä tarjolla.

Mielestäni tämä on aika tavalla hölmöä. Risuestehevoset mielestäni täydentävät aika sopivasti laukkatoimintaa, ainakin meillä. Meiltä nimittäin on lähtenyt muutama sileällä heikosti pärjännyt hevonen kokeilemaan risuesteitä ja jotkut ovat pärjänneet risuilla hienosti. Tietysti lähtöjen pienuus auttaa tässä, mutta idea on kuitenkin tämä. Lisäksi risuestelaukat voisivat olla loistava urheilulaji RBSH:ille, joiden suvusta löytyy este- ja/tai kenttäpainotteisia hevosia.

Risuestelaukkoja on niin vähän ja toisaalta risuestehevosia kilpailutetaan yleensä sileiden hevosia säästeliäämmin, joten useammankin risuestehevosen ottaminen sileän hevosten oheen ei aiheuta suurta työmäärää. Kilpailuttaminen on helppoa ja yksinkertaista: grade-järjestelmä on samanlainen ja lähtöihin mahtuu aina. Risuestehevosille (ainakin täysiverisille) on tarjolla muutama rahakas arvokilpailu, viisiosainen Agave Chase ja BC:n yhteydessä juostava Breeders' Cup Steeplechase.
Toisaalta risuestehevosten kilpailutus alkaa myöhemmin kuin muiden ja säästeliään kilpailutuksen takia ura kestää kauemmin. Niinpä risuilla hevonen saa kilpailla kymmenvuotiaaksi asti.

Risuilla kilpaileminen ei kuitenkaan automaattisesti tuo menestystä ja voittoja. Tästä esimerkkinä olkoon meidän xx-ruuna Cutty Shark GA, joka on startannut 11 kertaa maidenissa voittamatta kertaakaan! Vaikka suhtaudumme risuestehevosten kisauttamiseen ja menestysvaatimuksiin huomattavasti löysemmin kuin muihin, ei Cutty enää starttaa radoilla. Vielä pitäisi keksiä mitä tehdä tämän ruunan kanssa...

Mistä sitten saisi oman risuestehevosen? No esimerkiksi meiltä! Meillä on reilu tusina suvutonta risuestehevosta myynnissä ja lisää tulee aina kun keksitään. Jossain vaiheessa saattaa sekaan tulla suvullisia ionicilaisia, varsinkin kolmosryhmän rotuja. Meillähän noita laukkatekkejä ja -terskejä on "tehty" este- ja kenttäpainotteisista suvuista ja sieltä voisi löytyä RBSH:ita, joilla olisi sukunsa perintönä hyppylahjoja.
Voisin kuvitella, että myös Agavesta voisi kysellä omaa risuestelaukkuria, kun niitä siellä kuitenkin on ja meiltäkin ovat ostaneet muutaman kilpailleen hevosen jalostukseen.

maanantaina, lokakuuta 26, 2009

Se siitä hevosmäärästä...

Gin kirjoitti joitain päiviä sitten, että Ionicissa on 922 hevosta. Kuten hänkin totesi, riemu on lyhytaikainen, koska seassa on hirvittävästi vanhoja hevosia, jotka odottavat vain lopettamistaan.
Tänään tapahtui sitten "joukkotuho", lopetin 70 hevosta, kaikki olivat ikähaarukassa 24-35 vuotta että ihan nuorukaisista ei todellakaan ollut kyse. Kyllä siinä taas tuli moneen kertaan murehdittua, että miksei tuollakaan ole kuin kaksi varsaa ja tuolla on yksi orivarsa vain linjaa jatkamassa ja niin edelleen, loputtomiin. Mutta ei siitä tule mitään, jos alkaa jahkailla jokaisen kohdalla.
Lisäksi en käynyt vielä suurimpia rotuja, arabia ja knabstrupia läpi, niiden joukosta löytyy varmasti vielä ainakin 50 ikänestoria lisää.

Niin että meillä on vaivaiset 850 hevosta (plus se yksi uusi arabisuku, joka piti keksiä, kun ei meillä ole niitä venäläisen linjan arabeja, tosin joukossa tuli espanjalaista ja englantilaistakin arabia).

Tennesseenwalkerien värejä

Vajaa vuosi sitten esittelin tilastoa meidän walkereiden väreistä. Silloin kuvallisia hevosia oli 18 ja eri värejä 11. Puhuinkin walkerista meidän värikkäimpänä rotuna ja se pitää edelleen paikkaansa.
Tällä hetkellä meillä on 28 kuvallista walkeria ja eri väri+kuvio-kombinaatioiden määrä on noussut kuuteentoista. Lista näyttää tältä:

ruunikko 4 hevosta
ruunikko tobiano 4 hevosta
rautias sabino 3 hevosta
rautias 2 hevosta
musta 2 hevosta
voikko 2 hevosta
rautias tobiano 2 hevosta
ruunivoikko 1 hevonen
cremello 1 hevonen
rautiaanpäistärikkö 1 hevonen
ruunikonpäistärikkö 1 hevonen
gold champagne 1 hevonen
amber champagne 1 hevonen
voikko sabino 1 hevonen
musta tobiano 1 hevonen
musta sabino 1 hevonen

Mustanruunikot luetaan ruunikoiksi.
Värikirjoa siis riittää. Hieman joskus harmittaa se, että mitenkään helposti ei löydy harvinaisille kombinaatioille kuvia netistä. Samppanja + kirjava ovat todella harvinaisia, puhumattakaan joistain ruunivoikonpäistäriköistä tai päistärikönkirjavista. Päistärikkö ei ole yleinen väri reaalimaailmassakaan, mutta me emme aio silti päästää meidän ainoata päistärikkölinjaa kuolemaan. Myös samppanja periytyy yhdestä ainoasta sukulinjasta, meidän suvuttomasta samppanjatammasta Champagne Keeps Goin'ista ei nimittäin jäänyt varsaakaan meille itsellemme.

Huomasin muuten yllättäen viikonloppuna erään jutun koskien juuri walkerien värejä: ruunikot ovat harvassa! Ihan totta. Yritin ehtiä ruunikolle tammalle kivaa kuvaa, joka vaihteen vuoksi ei olisi Could 9:sta peräisin, mutta heikosti sellaisia löytää. Mustia ja rautiaita löytyy ihan hyvin, ruunikkoja ei. Sama juttu muuten ruunivoikon kanssa, niitä on todella, todella harvassa. Voikko vielä onkin kohtuullisen helppo väri, mutta ruunivoikko on jo harvinaisuus. Ruunivoikon tamman kuvan löytyminen olisi jo lottovoiton arvoinen tai jotain...
Tietysti yhtenä syynä on sekin, että me olemme kuvia etsiessämme painottuneet niin paljon erikoisväreihin. Meillä on kirjavaa ja samppanjaa yllin kyllin varastoissa, rerusvärien kanssa on nihkeämpää.

Quaint Appaloosas

Olen saattanut törmätä aikaisemminkin tähän talliin, mutta nyt vasta rekisteröin sen kunnolla aivoissani: Quaint Appaloosas.

Appaloosatallejapa ei tosiaan löydy joka pusikon juuresta. Itse asiassa en taida muistaa koko virtuaalihistoriani ajalta (ja se ei ole ihan lyhyt aika) ainoatakaan pelkästään appaloosiin keskittynyttä tallia. En ainakaan mitään pitkäikäistä, ehkä joitain yrityksiä on voinut olla, mutta ovat jääneet sitten yrityksiksi. Hatunnosto ja pitkän iän toivotus siis Quaintille!
Appaloosa on vekkuli rotu, erikoisen värinen ja tyyppivaihtelua on paljon. Yleisimmin appaloosaa pidetään quarterin tyyppisenä karjahevosena, mutta toisaalta quarterissakin on paljon tyyppivaihtelua ja appaloosassa vielä enemmän. Appaloosasta voi löytää hyvin puoliverityyppisiä ja toisaalta myös arabityyppisiä hevosia näiden perinteisten karjahevosten lisäksi. Appaloosaan on reaalimaailmassa lupakin risteyttää sekä quarteria, täysiveristä että arabia.
Appaloosa on myös hyvin monipuolinen rotu. On suorastaan tuhlausta, jos niitä pidetään yksinomaan westerniin soveltuvina hevosina. Tietysti iso osa reaalimaailmankin appaloosista on western-ratsuja ja harrastehevosia, mutta joukosta löytyy ainakin helpon ja keskitason kouluhevosia, este- ja kenttäratsuja ja valjakkohevosia. Virtuaalimaailmassa (ja myös reaalimaailmassa) appaloosat voivat osallistua myös LJ:n laukkoihin ryhmässä 5 yhdessä quartereiden, paintien ja quarabien kanssa.

sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Laukkasysteemeihin päivityksiä

*TÄMÄ TEKSTI EI OLE ENÄÄ AJAN TASALLA*

Huhtikuussa kirjoittelin pitkän tekstin otsikolla Ohjeita ja neuvoja Pinkin laukkoihin, jossa siis esitellään yleisiä sääntöjä sun muita liittyen laukkojen järjestämiseen ja sen sellaiseen. Nyt tuota tekstiä on päivitetty, koska muutamme hieman käytäntöjämme.

Ensimmäinen päivitys koskee sitä, että 13.11. eteenpäin Pinkin laukoissa jaetaan rahaa ainoastaan neljälle ensimmäiselle. Tähän astihan rahaa on jaettu viidelle ensimmäiselle. Pointti tähän lienee selvä: neljä ensimmäistä saavat sijoituksen ja sitä myöten rahaa. Nykyinen systeemi hieman hämärtää meidän mielestämme sijoituksen merkitystä. Toisaalta jaettujen rahojen määrän pienetessä rahan arvo kasvaa, se ei olekaan enää niin itsestäänselvyys.
Jaetut rahasummat suhteessa voittajan saamaan summaan pysyvät kuitenkin samoita ainakin toistaiseksi: toiseksi tullut saa 60% voittosummasta, kolmas 40% ja neljäs 20%. Ei siis muutoksia, sieltä putoaa vain se viides sija pois. Voi olla että jatkossa muutamme tätä hieman johonkin suuntaan, jos näemme sen järkeväksi. Todennäköisesti suunta on se, että voittosumma kasvaa suhteessa muihin ja kakkonen saisi jatkossa esimerkiksi puolet voittosummasta ja muut siitä alenevasti. Tämä on vielä mietinnän alla, voi olla ettemme tee mitään asialle.

Toinen, tärkeämpi päivitys koskee sitä, että 13.11. jälkeen lähdön viimeinen hevonen jää automaattisesti ilman rahaa riippumatta siitä, miten paljon lähdössä on hevosia. Meitä on jo pitkään rieponut jollain tavoin se, että monet lähdöt jäävät pieniksi, muutaman hevosen lähdöiksi, jolloin kaikki osallistuneet saavat rahaa. Palkintorahojen tarkoitus virtuaalisesti on meidän mielestä palkita ne hyvät. Jos hevonen on lähdön viimeinen, voidaan olla montaa mieltä siitä, onko se hyvä. Ainakin se on ollut sinä päivänä huonompi kuin lähdön muut osallistujat. Joskus todella ärsyttää maksaa esimerkiksi 100.000v€ jollekin hevoselle, joka on sijoittunut kahden hevosen G1-lähdössä toiseksi eli viimeiseksi.
Tietysti tähän auttaisi osin sekin, että kahden hevosen lähtöjä ei järjestettäisi enää lainkaan vaan pitäisi olla kolme tai jopa neljä osallistujaa. Tähän emme kuitenkaan halua ryhtyä, koska niin moni lähtö, jopa ykkösryhmänkin lähtö jää pieneksi ja jos kahden hevosen lähdöt karsitaan pois, kolmosryhmäläiset eivät kohta kilpaile meillä lainkaan, saati vitosryhmäläiset ja nelostenkin kanssa voi olla vähän hiljaista toisinaan.

Kolmas päivitys ei oikeastaan ole mikään uusi asia, mutta toteamme jonkin aikaa jatkuneen käytännön nyt julkisesti. Jos lähtöön ei ole ilmoitettu kuin meidän hevosia, se perutaan. Emme siis järjestä lähtöjä pelkästään omille hevosillemme. Tämä käytäntö on tehty turvaamaan meidän laukkoihin osallistuvien oikeuksia, meidän ei kannata tahallisesti jättää muiden hevosia pois laukoistamme siten että lähtö koostuisi omista hevosistamme. Tällöinhän meidän hevonen ilman muuta voittaisi ja saisimme epäreilusta käytöksestä hyötyä itsellemme.

lauantaina, lokakuuta 24, 2009

Arvatkaa miten monta hevosta Ionicissa on?

Laskeskelin tänään joutessani Ionicin hevosmäärän. Viimeinen ihan tarkka laskelma on tehty kesällä 2007, jolloin hevosia oli vaivaiset 400. Ahaltekit olivat lähteneet omaan talliinsa ja muutenkin podettiin jonkinlaista lama-aikaa virtuaalihevostelun suhteen. Aiemminhan Ionicin hevosmäärä oli keikkunut siinä 500 ja 600 hevosen välissä.
Siitä on kuitenkin reilu 2 vuotta aikaa, virtuaalihevoslama on ollut ja mennyt, sen jälkeen on kasvatettu kauheasti ja keksitty kovasti hevosia. Niinpä laskiessani olinkin jo melkein varma, että kyllä nyt ainakin 700 hevosen määrä ylittyy.

Ylittyi se.
Ionicissa on 922 hevosta. Jumaliste mutta olin pudota penkiltä nähdessäni tuon loppulukeman.
Koska GA:n hevosmäärä lasketaan sadoissa sekin, on meillä reilusti yli tuhat virtuaalihevosta. Olemme tehneet periaatepäätöksen, ettemme laske GA:n hevosia. Alkaisi vain ahdistaa.

Mutta palatakseni noihin Ionicin hevosiin, niin tuosta 922 hevosesta puolet koostuu kolmesta suurimmasta rodusta: arabeista (220 kpl), knabstrupeista (118 kpl) ja terskinhevosista (107 kpl). Kalliovuortenponeja on 65 kappaletta, kladrubejakin kunnioitettavat 53 otusta ja muita venäläisiä terskinhevosten ohella 44 kappaletta.
Tuhannen hevosen raja ei kuitenkaan ylity kovin nopeasti ainakaan pitkäksi aikaa. Totta kyllä on, että loppuvuodeksi on kaavailtu syntyväksi melkoinen lauma varsoja, mutta toisaalta taas kaikki 2007 syntyneet hevoset kohtaavat loppunsa viimeistään uudenvuoden aattona. VHKR:n mukaan ne alkavat olla jo täysin ikäloppuja siihen mennessä. Ja niitä on paljon.

Joskus vuosia sitten joku inisijä vinkui vieraskirjassa, ettei meillä voi olla noin montaa hevosta, kun eihän ne mahdu mihinkään. Jompikumpi, joko minä tai S vastasi siihen, että näin alkuunsa Ioniciin on varattu tilat tuhannelle hevoselle. Laajennusvaraa on helposti 1500 karsinapaikkaan asti ja jos osa voi asustella ulkosalla pihatoissa, meille mahtuu helposti 2000 hevosta. Lisäksi meillä on oma manner Ionicia ja muita talleja varten, joten tällaisia asioita ei kannata muiden murehtia. Ja ainahan mantereita saa lisää, jos tuntuu siltä että alkaa tulla ahdasta :)

Silti lienee aihetta kaivaa virtuaalisamppanjat jäistä. 922 hevosta on ihan hyvä saavutus.
Kuten myös 470. blogitekstikin.

torstaina, lokakuuta 22, 2009

Paljon uusia hevosia esitteillä

Emmepä ole hetkeen esitelleetkään meidän uusia tulokkaita! Korjataan vahinko siis nyt.

itäeurooppalaisia
Brohim v.d. Djoehem, wielkopolskiori ja luultavasti ensimmäinen wielkopolski, mitä Ionicissa on koskaan ollut. Luulisin niin.
Ildigo GA, suvuton nonius-tamma
Irenna v.d. Djoehem, suvullinen nonius-tamma
Valéria v.d. Djoehem, suvullinen gidran-tamma

Cuddly Ponies-tallista tuli ostettua muutama poni.
Diamond Rio, suvuton exmoor-ori
Iolanthe BRN, suvullinen ylämaanponiori
Paddington, suvuton ylämaanponiori
Applejax, suvuton exmoor-tamma
Cuddly Fortiana, suvullinen hackneyponitamma
Cuddly Serenity, suvullinen hackneyponitamma

Sitten muita sekalaisia
Tequilla do Monteiras, suvuton lusitanotamma
Pas De Danse GA, suvuton ariegetamma
Noemia GA, suvuton andalusiatamma
Clasica GA, suvuton andalusiatamma
Riemer of Djinn, suvullinen friisiori
Enziano GA, suvuton andalusiaori
Cristobal Ion, criollo-ori, omia kasvatteja
Steinunn frá Jón, pitkästä aikaa oma issikkakasvatti
Pat Poker Ion, walker-kasvatti Tijuanan oriista ja katsokaa mikä suku!
Herwood II Ion, superkomea cb-xx-risteytys!
Michayla Ion, katsokaa millaisia sukuja meidän knabstrupeillakin alkaa jo olla! Ja lähes sataprosenttisesti omaa kasvatusta
Sabroso BRN, uusin hankinta kladrub-rintamalla, ostimme tämän Tijuanasta yhdessä parin oman kasvatin kanssa. Sabroso tulee perustamaan meillä omaa nimeään kantavan orilinjan ja toivottavasti saamaan monta upeata varsaa.
RIFA's Weintje Winona on suvullinen arabitamma Rifiutista, ostimme sen yhdessä parin oriin kanssa piristämään meidän sukuja.

Varmasti virallinen ara-appaloosa!

Sain eilen väkästeltyä sivun yhdelle kasvatillemme, tamma Rhonda Ionille. Tässä on nyt varmuudella aito ja oikea ara-appaloosa, arabia on 99% ja risat suvussa, ensimmäinen ei-arabi (eli appaloosa) löytyy seitsemännestä polvesta. Sieltä tulee tamman tulevaisuuden väri, tiikerinkirjava, kunhan sille nyt saadaan kuva jostain.

Ara-appaloosan rotumääritelmä ei taida olla ihan selvä, en tiedä varmaksi miten paljon ara-appaloosaan oikeasti tarvitaan arabiverta enkä löytänyt sitä tietoa mistään netistä. Pintabianista kuitenkin on selkeästi sanottu, että siinä täytyy olla yli 99% arabia, joten noudatettakoon sitä virtuaalimaailmassa ara-appaloosankin kohdalla. Tosin meillä ollaan laiskoja, olemme merkinneet pintabianeiksi tai ara-appaloosiksi hevosia, joilla on vain ehkä 95% arabia suvussa. Ehkä se ei ole niin kamalan tarkkaa...

Rhondaa, kuten meidän (wannabe)pintabian-oreja tullaan kokeilemaan tulevaisuudessa laukkaradalla. Erityistä laukkataustaa niiltä ei suvusta löydy, mutta tuskin kukaan kieltää kokeilemastakaan. Tiedä vaikka saataisiin menestystä ja sitä kautta ihan uutta verta kakkosryhmän laukkoihin. Niissä nimittäin ei juuri koskaan näy arabien lisäksi muita rotuja. LJ ei kuitenkaan edelleenkään ole millään tavoin spesifioinut sitä, minkälaiset hevoset ovat sen mielestä pintabianeja/ara-appaloosia ja mitkä eivät. Silläpä jokin joskus laukoissa kilpaillut pintabian-ori oli ensimmäisen polven paint-arabi-risteytys, joka virallisesti on hyvin, hyvin kaukana pintabianista. Tosin pintabianin ja ara-appaloosan arabiveriprosentin suuruus on täysin määrittelykysymys ja laukkamaailmassa voitaisiin ihan hyvin kertoa, että pintabianiksi käy jokainen lehmänkirjava hevonen, jonka suvussa on vähintään 50% tai 75% arabialaista ja sama juttu ara-appaloosankin kanssa.

maanantaina, lokakuuta 19, 2009

Olemassaolon pohdiskelua tai jotakin

Poden kai jonkinlaista kolmenkympin kriisiä varmuuden vuoksi jo kuukauden etuajassa, mutta tulipahan nyt mietittyä näitä virtuaaliasioita.

Alan olla fossiili. En siis enää vuonna 2005 aloittanut muumio vaan ihan oikea fossiili. Olen aloittanut virtuaalihevostelun alkuvuodesta 2001. Muutaman kuukauden kuluttua voin juhlia 9-vuotista taivalta virtuaalimaailmassa. Edelleen aktiivisia fossiileita ei taida olla montaa enää ede jäljellä. Meepulla ei ole ollut tallia tai kai edes hevosia vuosiin, vaikka muuten onkin aktiivisesti vielä liikuskellut virtuaalimaailmassa. Kerpan tilanne on tällä hetkellä kai auki, talleja ei ole lopetettu, mutta kauhean aktiivisilta ne eivät vaikuta. Golden Horse omistajineen porskuttaa edelleen, mutta se on aina jäänyt minulle vähän kaukaiseksi.
Ja muita fossiileja en tunnekaan! He ovat muuttaneet nickejään, tallejaan, kasvattajatunnuksiaan ja olen ihan sekaisin. Jos siis blogia lukee joku, joka on aloittanut virtuaaliharrastuksensa ennen vuotta 2005, ilmoittautukoon ja kertokoon samalla vanhat tallinsa ja nimimerkkinsä (en minä niitä kuitenkaan muista, mutta on hauska olla muistavinaan).

Tammikuun 18. päivänä Ionic täyttää 6 vuotta, sehän on perustettu vuonna 2004 ja tuota tammikuun 18. päivää pidettäköön virallisena syntymäpäivänä. Ionic on edelleen meidän päätalli, vaikka eniten kasvatteja rotua kohti syntyykin GA:ssa ja eniten aikaa käytämme Pinkin hevosiin ja niillä kilpailemiseen sekä Pinkin laukkojen järjestämiseen. Ionicista nämä kaikki kuitenkin ovat lähteneet.
Jotain kivaa pitäisi keksiä Ioniciin. Ehkä keksimme uusia erikoisten rotujen edustajia taas. Se on kivaa, vaikkei kovin yllättävää. Ehkä voisimme harkita jopa jonkin uuden rodun ottamista viralliselle kasvatuslistalle. Tai uudelleen elvyttää jonkin vanhan rodun! Täysiverisen vaikka, tarvetta olisi.
Ja niin kauan olemme uhanneet järjestää VRER-raveja, etten enää muistakaan. Pitäisi oikeasti saada tämä aikaiseksi.

GA on harvinaisen yksiselitteinen talli: ahaltekejä eikä mitään muuta. Tekkepuolella on kuitenkin paljon tekemistä, Geocitiesin kadotessa monta vanhaa tekkeä katoaa netistä ja niille pitäisi tehdä varasivut VATYyn.
GA:ssa tekkejä alkaa olla niin paljon, että kuvien kanssa on jo ihan oikeita ongelmia. Ei niin että kuvia ei riittäisi, olen vuosien varrella kerännyt mittavan kuvakokoelman ja verkoston, jonka kautta saan tekkekuvia ympäri maailmaa aina tarvitessani, mutta kun alkaa muisti pettää satojen hevosten kanssa ja aina toisinaan tulee vastaan hevosia, joilla on keskenään täysin samat kuvat. Siirsin lopullisesti kuvien hallinnan S:lle, pitäköön hän niistä kirjaa niin ei mene kirjanpidot sekaisin. Eihän se katastrofi ole, jos kahdella hevosella on sama kuva, mutta... No, olisi niitä kuvia varastossa ihan tarpeeksi.
Tällä linjalla GA kuitenkin jatkaa tulevaisuudessakin. Keskitymme pelkästään sukuihin jalostuksessa. Jo meillä on hevosia, joiden suku voi mennä paikoin kymmenenteen polveen asti, ehkä pidemmällekin. Ja kun vielä siellä kymmenennessäkin polvessa on Gin-hevosia, niin mitäpä sitä voi muuta olla kuin ylpeä itsestään?

Pink oli paras keksintö pitkään aikaan. Sekin viettää ensi keväänä yksivuotisjuhliaan. Laukkamaailma on kiva paikka, laukkaurheilu on palkitsevaa, vaikka pettymyksiäkin tietysti matkalle mahtuu. Meno on rentoa eikä pipa kiristä, ainakaan suurimmalla osalla laukkaihmisistä. Laukkamaailmassa on mahdollista kilpailla fiksusti suurella määrällä hevosia ja mahdollista keskittyä useisiin eri rotuihin. Oma laukkatalli on hieno asia ja tuontihevoset toivottavasti piristävät laukkakasvattajien toimintaa.
Emme ole vakavasti harkinneet toistaiseksi laukkatäysiveristen kasvatusta, kasvatustoiminta meillä räjähtää tunnetusti käsiin, mutta joitain laukkahevosia ehkä siirrämme Ionicin puolelle pienimuotoiseen jalostukseen, ehkä eniten angloarabi-, RBSH- ja ish-jalostukseen. Myös risuestelaukkureiden kasvatusta voisimme harkita ihan vakavasti. Pink tulee kuitenkin pysymään laukkatallina, kasvatus on Ionicin heiniä ja kaikki mahdolliset kasvatit tulevat syntymään joko Ion- tai Gin-tunnusten alla.

lauantaina, lokakuuta 17, 2009

Laukkakuulumisia

CAS XIII-vuosi alkaa olla kääntymässä loppupuoliskolle, heinäkuu alkaa ylihuomenna. Tähän mennessä kuluneesta vuodesta voisi käyttää termiä "nihkeä".

Syyskuun ja lokakuun alun ihmeellinen laukkakisojen vähyys tuntuu meilläkin hevosten kisakalentereissa. Asiaa ei paranna tippaakaan se, että omien laukkojenkin järjestäminen on ollut vähän niukkaa. Kas kun ei kukaan viitsi vääntää niitä kisakutsusivuja valmiiksi! Se on meillä se suurin homma, muuten kisojen pitäminen sujuu suunnilleen omalla painollaan. Syyskuun lähdöissä on ollut kyllä kivasti hevosia mukana, johtunee siitä tietysti ettei valinnanvaraa ole ollut, jos on halunnut hevosiaan kilpailuttaa.

Mutta siitä ei päästä mihinkään, että meidänkin hevosten kalentereissa on muutamien viikkojen taukoja kisoissa, mikä ei ole kiva juttu. Pyrimme varsinkin kolmivuotiaita kilpailuttamaan jo jossain määrin säännöllisesti noin kerran viikossa, joka CASin tahdilla tekee kisan kuukaudessa. VHKR:n mukaan ikääntyvät arabit ja nelosryhmäläiset ovat asia sitten erikseen, niillä kilpaillaan niin paljon kuin pystytään.
Suurimmat ongelmat ovat ehkä allowance-tason hevosilla, nurmiradan hevosilla ja pitkien matkojen hevosilla, jos nyt puhutaan siis ykkösryhmästä. Allowance-lähtöjä on niukalti ja nekin vähät yleensä hiekkaradalla keskimatkoilla. Kilpailuta siinä sitten pitkän matkan nurmihevosta! On vähän epätoivoista, voin kertoa.
Nurmistarttien vähyys ajaa kilpailuttamaan nurmihevosia hiekalla. Pienessä määrin se ei mielestäni ole katastrofi, mutta jos vaihtoehtoja hiekkastarteille ei ole viikosta toiseen, niin se alkaa olla jo harmillista. Teimme tuossa periaatepäätöksen, että Pinkin kisatoiminta alkaa keskittyä yhä enemmän ja enemmän nurmilaukkoihin.
Miten paljon nurmistarteilla ylipäänsä on kysyntää? Sitäpä en tiedä, mutta kulissien takaa voin paljastaa, että teemme marraskuun alussa pienen tsekkauksen. Järjestämme tuolloin Milers' Meetingin, koko päivänä juostaan vain mailin (1609m) lähtöjä ja ykkösryhmälle on joka tasolla kaksi starttia: toinen maili hiekalla ja toinen maili nurmella. Katsotaan sitten miten paljon hiekka- ja nurmiradan lähtöjen osallistujamäärät eroavat toisistaan.

Triple Crown on myös lähestymässä uhkaavasti ja meitä harmittaa suunnattomasti, että E-Terrestrial GA kvalifioitui siihen sijoituttuaan kolmanneksi Illinois Derbyssä, mutta sen jälkeen sille ei ole ollut tarjolla sopivia startteja ja niinpä se ei ole voittanut G2-tasoa eikä näinollen voi osallistua TC-lähtöihin. Se on nyt ilmotettu kahteen G2-starttiin ja pidämme peukkuja pystyssä että voitto tulisi. Tosin, täytyy kyllä myöntää että TC:n kaikki startit ovat vähän pitkiä matkoja sille.

Jotenkin on tuntunut myös siltä, että kakkosryhmän suosio on hiipumassa. Muutaman aiempana CAS-vuonna osallistujia on kakkosryhmän lähtöihin ollut aika paljon, mutta viime aikoina vähemmän. Tosin kakkosryhmälle on nykyisin aika vähän lähtöjä tarjollakaan. Meilläkin on ollut laukka-arabit vähissä, koska kesällä ei syntynyt kovin paljon arabivarsoja. Koska arabimme ikääntyvät VHKR:n mukaan, nyt aloittavia kolmivuotiaita ei siis ole oikeastaan yhtään.
Myöhemmin syksyllä aloittaa kaksi uutta tulokasta: pintabian-oriit Gentoo Ion ja Hey It's Jazz Ion. Meillä ei laukka-pintabianeja ole ollutkaan, mutta noita nyt aiomme kokeilla. Gentoo ei ole varsinaisesti pintabian, siinä on "vain" 98,4375% prosenttia arabiverta, pitäisi olla 99% tai yli. LJ ei kuitenkaan ole määritellyt, miten paljon arabia laukka-pintabianissa pitää olla, ajattelimme, että ehkä tuo kelpaa. Hey It's Jazz Ion sen sijaan on ihan oikea pintabian, se polveutuu alunperin meidän tuonti-pintabianeista, joihin on myöhemmin risteytetty vain arabeja, joten arabiprosentti on taatusti korkea. Gentoo aloittaa marraskuun lopulla, Jazz joulukuun puolivälissä.

Kolmosryhmän laukkatoiminta on myös ollut aika tavalla jäissä, alkukaudesta ei yhdelläkään hevosella ole ollut montaa starttia. Nyt tilanne näyttää kuitenkin parantuvan, kun Il'ya näyttää palanneen maisemiin. Meillä on tällä hetkellä vain 9 kilpailevaa kolmosryhmäläistä, suurin osa suvuttomia Irish Sport Horseja, mutta joukossa on muutama suvuton angloarabikin. Ensimmäinen oma angloarabikasvatti aloittaa kilpailemisen ensi CAS-vuonna marraskuussa. Sitä seuraavana CAS-vuonna, helmikuun lopulla aloittaakin peräti neljä omaa RBSH-kasvattia! Maltan tuskin odottaa. Nuo RBSH-varsat polveutuvat kaikki kovista laukkavanhemmista, suvuista löytyy ahaltekiä, terskiä ja täysiveristtä.

Nelosryhmällä menee kovaa koko ajan, tekkejä on radalla paljon. Itse asiassa niin paljon että tuossa jokin aika sitten piti jo vähentää niitä huonoimmin menestyneitä hevosia. Lähiaikoina aloittaa muutama uusi tersk-varsakin. Terskejä ei meiltä ole radoilla ollutkaan hetkeen.
Silti Knoxdalen järjestämä Trophée de la Belgique taitaa kuivua kokoon, koska osallistujia ei ole. Meiltäkään ei löytynyt yhtään sopivaa hevosta, likimain kaikki grade-tasoilla kilpailevat hevoset ovat vanhempia kuin 4 vuotta.

Viitosryhmä potee myös starttien vähyyttä. Tähän mennessä tänä CSA-vuonna useimpien hevosten kalenteriin on kertynyt vain 4-5 starttia, joista 3-4 on ollut meidän järjestämiä. Ja sama tahti jatkuu. Osallistujia kuitenkin on muitakin kuin vain meidän hevoset, joten tilausta starteille kyllä olisi.

Ja risuestehevoset... En edes haluaisi puhua niistä! Alkuvuonna on saatu hevosille pari starttia ja kaikki ovat olleet meidän järjestämiä. Mitä jos me emme järjestäisi risuestelähtöjä?! Luojan kiitos Agave tuntuu nyt aktivoituneen sillä rintamalla ja toivottavasti saataisiin edes vähän niitäkin lähtöjä.

torstaina, lokakuuta 15, 2009

Laukkamaailman voitto- ja sijoitusprosentit

Noita voitto- ja sijoitusprosentteja on pohdittu ohimennen "Lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun"-tekstissä ja pidemmin "Virtuaalihevosen hyvyys: prosentit vai määrät?"-tekstissä, jonka Gin kirjoitti koskemaan enimmäkseen kaikkia ratsastuksen lajeja. Tässä ajattelin nyt kuitenkin esittää omia mietelmiäni laukkahevosten prosenteista.

Lyhyesti esitin tuossa perehdytyspaketissa omana mielipiteenäni, että voittoprosentin olisi suotavaa olla yli 25% ja sijoitusprosentin vähintään 60%, mielellään yli 70%. Nämä lukemat perustuvat siihen, että kun LJ aloitti toimintansa, ei grade-järjestelmää ollut. Luultavasti tuolloin kaikki hevoset saivat kilpailla kaikissa lähdöissä.
Grade-järjestelmä ja sen mukana myös sukuluokitusjärjestelmä tulivat kuvioihin jossain vaiheessa ja sitten piti keksiä jokin keino, miten voitaisiin niille tasottomissa lähdöissä kilpailleille hevosille määritellä se grade-järjestelmän mukainen taso, joka niille voitaisiin ottaa huomioon jalostuksessa. Päädyttiin sitten siihen, että asetettiin tietyt rajat voitto- ja sijoitusprosenteille.
Grade 1-tason hevoseksi pääsi, jos voittoprosentti oli 25% tai yli ja sijoitusprosentti 75% tai yli. Tämä on muistinvarainen tieto enkä löytänyt noita prosenttirajoja enää LJ:n sivulta. Tähän kuitenkin nojaa nuo meidän hyvinä pitämät prosentit.

Asiat ovat helppoja tietysti silloin, jos hevosella on selkeästi rajat ylittävät tai alittavat prosentit. Tällöin on helppo sanoa, että tämä on hyvä hevonen ja tämä toinen puolestaan kehnompi. Kimurantin asiasta tekee se, jos toinen prosentti on hyvä ja toinen huono.

Jos ajattelee, että hevosella on hyvä voittoprosentti, 25% tai jopa enemmän, mutta toisaalta taas sijoitusprosentti jotain 50%:n pintaan. Mitä tällaisesta hevosesta pitäisi ajatella? Kova voittoprosentti on tietysti hyvä juttu, sijoitusprosentin heikkous sen sijaan voisi kertoa siitä, että hevonen ei juokse hyvin joukossa. Hevonen siis haluaa juosta kärjessä ja voittaa tai sitten se heittää hanskat kehään eikä juokseminen kiinnosta. Ei siis välttämättä mitenkään huono hevonen, vähän vain omapäinen.

Heikko voittoprosentti, mutta kova sijoitusprosentti taas voisi kertoa luotettavuudesta. Hevonen on hyvä juoksija ja sijoittuu usein kärkipäähän, mutta joko nopeus tai voitontahto ei riitä siihen, että se jaksaisi punnertaa sieltä kärkipäästä kovin usein voittoihin. Meillä tällaiset hevoset päätyvät usein niiksi hevosiksi, joita kilpailutetaan melko paljon ja kauan, muttei erityisen kunnianhimoisesti.
Paras esimerkki tästä lienee tersk-tamma Godiva Ion, joka kolmivuotiskauden töppyröintien jälkeen jäi ilman rahaa vain harvoin. Tämän takia sillä startattiin 39 kertaa, luku on suurimpia, mitä meidän laukkahevosilla on koskaan kilpailtu, mieleen ei tule kovin montaa edes 30 startin ylittäjää. Yleensä meidän hevosten starttimäärät ovat siinä 15-29 startin välissä, mutta juuri tämän luotettavuuden takia Godivan kohdalla tehtiin poikkeus ihan tietoisesti. Emmekä tehneet sitä turhaan, 39 starttia on iso määrä ja karvan vajaa 70% sijoitusprosentti on kova saavutus vaikka voittoprosentti jääkin vaatimattomaksi.

Tietenkin nämä ovat vain selittelyjä. Todella hyvällä hevosella tulee olla sekä hyvä voittoprosentti että hyvä sijoitusprosentti, siitä ei pääse mihinkään. Ei kuitenkaan kannata aivan täysin teilata niitä hevosia, joilla jompikumpi on jäänyt kehnommaksi. Nekin voivat olla hyviä hevosia, vaikka eivät olekaan prosenttien valossa mitään ehdottomia huippuja. Huippujahan pitäisi olla vain harvassa!

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009

"Mä piirsin rinsessan ni sä et saa piirtää rinsessaa"

Edellisestä kerrasta onkin vähän jo aikaa, mutta tänään ht.netistä löytyi perinteinen "mä piirsin rinsessan ni sä et saa piirtää rinsessaa ku se on matkimista ja iha tyhmää"-valitusketju. Joku oli taas saanut jonkin idean, toteuttanut sen, joku toinen oli ottanut mallia, tehnyt samankaltaisen ja nyt ensimmäinen tekijä itkee verta julkisest, kun ideoiden kopiointi on niin tyhmää.

Ehdin jo kommentoidakin ketjuun, mutta kirjoitan saman nyt tännekin. Prinsessaidean omiminen sopii kolmivuotiaille pikkulapsille, muttei sen vanhemmille. Me kaikki kopioimme jatkuvasti toistemme ideoita, tahallaan tai tahattomasti. Hyvin, hyvin harva (jos kukaan) on aikoihin keksinyt jotain niin uutta ideaa, että kukaan ei ole miettinyt samanlaista missään ikinä. En tiedä, minkälaisen idean valitusketjun kirjoittaja oli saanut, joten en tietysti voi tuomita, mutta voin silti suhtautua asiaan varsin skeptisesti.
Ja jos idea olisikin uusi tai ainakin uusi virtuaalimaailmassa, niin eikö keksijän luulisi olevan ylpeä siitä, että sama idea on jonkun toisenkin mielestä niin hyvä, että sitä kannattaa kopioida, parhaassa tapauksessa vieläpä muokata paremmaksi? Tietysti jos idea on huono, ei sitä kannata kopioida mutta voi kysyä, kannattaako sitä edes julkistaa koskaan.
Ideioiden lainaamiseen ja eteenpäin paremmaksi muokkaamiseen perustuu nimittäin oikeastaan koko maailma. Joku keksi pyörän, toinen keksi laittaa sen purilaiden alle ja kas, saatiin pyörillä kulkeva kärry. Joku keksi moottorin ja joku toinen keksi laittaa pyörät senkin alle. Kas, saatiin ensimmäinen auton prototyyppi. Joku keksi tietokoneen ja joku toinen keksi yhdistää ne ja saatiin internet. Joku keksi html-kielen ja osasi tehdä kotisivut ja joku toinen muokkasi ideaa ja teki ensimmäisen virtuaalitallin. Joku keksi kilpailla hevosilla ja joku toinen keksi siirtää kilpailuperiaatteen ja -lajit virtuaalimaailmaan.
Ja joku viitsii sitten kitistä. Lakkaisi käyttämästä internettiä, koska joku kuitenkin keksi käyttää internettiä ennemmin.

Arabien verilinjat Ionicin kantahevosilla

Arabianhevosella on 5 tunnustettua verilinjaa: puolalainen, venäläinen, egyptiläinen, espanjalainen ja englantilainen. Lisäksi on domestic, joka on joko eri verilinjojen risteytys tai ei kuulu erityisesti mihinkään verilinjaan. Verilinjat ovat hieman häilyviä, vaikka jokaisella linjalla onkin tiettyjä piirteitä, joista ne on tunnettuja. Piirteet eivät kuitenkaan ole aina mitenkään selvät ja vaihtelua esiintyy.

Ionicin alkuaikoina tai aikaisemminkaan en piitannut arabien verilinjoista. Arabeja ne ovat kaikki kuitenkin. Näin ollen keksityille kantahevosille ei merkitty erityisesti verilinjaa ja useimmat ostetut kantahevoset olivat yleensä myös määrittelemättömiä. Myöhempinä vuosina olemme kuitenkin alkaneet merkitä hevosille näitä verilinjoja, osalle se on merkitty jopa kuoleman jälkeen. Asialla ei sinällään ole merkitystä, koska ylivoimaisesti suurin osa kasvateistamme on kuitenkin domesticeja, ne polveutuvat joko toisista domesticeista tai sitten ovat kahden tai useamman verilinjan sekoituksia.

Kaivelin tässä nyt huvikseni jonkinlaista tilastoa siitä, minkä verilinjojen edustajista meidän arabikantamme polveutuu. Mukaan on siis laskettu kaikki itse keksimämme suvuttomat hevoset ja toisaalta taas muualta ostetut hevoset. Domesticeja ovat kaikki sekoitelmat tai määrittelemättömät.
Tilasto näyttää tältä
puolalainen (PPA): 6 oria, 10 tammaa
venäläinen (SRA): 3 oria, 1 tamma
egyptiläinen (SEA): 5 oria, 7 tammaa
englantilainen: 3 oria, 0 tammaa
espanjalainen (ESP): 1 ori, 1 tamma
domestic (DOM): 6 oria, 7 tammaa

Puolalaisten suuri edustus ei ole ihme, puolalaistahan pidetään perinteisesti hyväliikkeisenä ja muutenkin loistavana käyttöhevosena, joka on kuitenkin jalo. Nämä ominaisuudet ovat aina sopineet Ionicin jalostustavoitteisiin kuin nenä päähän. Egyptiläistenkään määrää en ihmettele, se on verilinjoista siroin ja jaloin.
Sen sijaan venäläisten vähyys on yllätys, venäläinen kuitenkin on tietyllä tapaa suosikkini verilinjoista. Toisaalta venäläinen linja on itselleni selkein, noiden muiden kanssa minulla on edelleen vaikeuksia tunnistaa niitä edes lähelle, mutta venäläinen on helposti tunnistettava.

perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun

*TÄMÄ TEKSTI EI OLE ENÄÄ AJAN TASALLA*

Et tiedä mitään laukkamaailmasta, mutta haluaisit mukaan, helposti ja simppelisti? Mitä siis tehdä? Lue ensin tämä lyhyt, tiivis perehdytys laukkamaailmaan.

Laukkajaos
Laukkajaos eli LJ on virtuaalisen laukkamaailman oma jaos, ei VRL:n alainen. Täältä löytyvät sitten kaikki tarpeellinen: säännöt, foorumi, kilpailukalenteri...

Laukkahevosrodut
Laukkoihin osallistuvia roturyhmiä on 5 ja niiden lisäksi risuestehevoset ja laukkaponit. Lähdöt ovat yleensä avoimet yhdelle ryhmälle eli vain tietyn rotuisille hevosille. Eri ryhmät kilpailevat eri matkoilla. Sulkuihin on merkitty LJ:ssä käytetyt lyhenteet eri roduille.

Ryhmä 1: englantilainen täysiverinen (xx), matkat 1000-4000m
Ryhmä 2: arabi (ox), pintabian (pox), ara-appaloosa (aa), matkat 1200-2200
Ryhmä 3: angloarabi (x), Russian-based Sport Horse (rbsh), Irish Sport Horse (ish), matkat 1609-2400m
Ryhmä 4: ahaltek (at), turkmeeni (turk), berberi (berb), terskinhevonen (tersk), matkat 1800-4000m
Ryhmä 5: quarter (qh), paint (ph), appaloosa (app), quarab (qox), matkat 200-800m
Risuestelähdöt: ryhmät 1 ja 3, matkat yleensä 1600m->
Laukkaponit: lisää tietoa Ponilaukkajaoksesta

Ikärajoitukset
Ryhmä 1: 2-8 vuotta, risuesteillä 3-10 vuotta, 2-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja
Ryhmä 2: 3-8 vuotta, 3-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja
Ryhmä 3: 3-8 vuotta, 3-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja, risuesteillä 4-10 vuotta
Ryhmä 4: 3-8 vuotta, 3-vuotiaat eivät saa juosta yli 2000 metrin matkoja
Ryhmä 5: 3-8 vuotta

Matkat ja hevosten erikoistuminen (ryhmä 1)
Ryhmän 1 matkojen skaala on laaja, mutta tämä ei tarkoita sitä, että kaikki englantilaiset täysiveriset voisivat kilpailla kaikilla matkoilla välillä 1000-4000m. Useimmat hevoset ovat erikoistuneet joillekin tietyille matkoille.
Jokin hevonen voi juosta pääasiassa 1000-1400 metrin matkoja eikä osallistu pidemmille. Jokin toinen hevonen taas erikoistuu matkoille 2000-2400 metriä. Tämä on hyvin suositeltavaa, koska ei ole realistista, että yksi hevonen voisi olla kovin hyvä sekä räjähtävää nopeutta vaativilla lyhyillä matkoilla että suurta kestävyyttä vaativilla pitkillä matkoilla.
Suositeltava matkaskaala yhdelle hevoselle voi olla jotain 200-500m, tarkoitan siis että erikoistumismatkat voivat olla esimerkiksi 1500-1700 metriä tai 1500-2000 metriä.
Muiden roturyhmien hevoset eivät yleensä erikoistu millekään matkalle vaan kilpailevat kaikilla kys. ryhmälle avoinna olevilla matkoilla.

Ratapohjat
Useimmissa starteissa ilmoitetaan radan pohjamateriaali. Vaihtoehtoja on kaksi, hiekka (dirt, D) ja nurmi (turf, T). Hiekkaradan lähdöt ovat yleisempiä jokaisella roturyhmällä kuin nurmilähdöt. Hevonen voi erikoistua jommallekummalle pohjalle tai juosta sekaisin kummankin pohjan lähtöjä.
Risuestelähdöt juostaan aina nurmiradalla.

Kilpailumäärät
Laukkahevoset eivät kilpaile satoja startteja uransa aikana.
20-30 starttia on yleinen kilpailumäärä koko uran aikana, määrä voi ihan hyvin jäädä myös alle 20 startin. 30-40 starttia alkaa olla jo todella rankkaa ja 50 starttia on aivan ehdoton maksimi ja näin paljon voidaan kilpailuttaa ainoastaan harvoja hevosia ja hyvästä syystä (henkilökohtainen mielipide, LJ ei virallisesti rajoita startteja).
Yhtä vuotta kohti alle 10 starttia on ihan hyvä, 10-15 starttiakin voi olla, mutta kovin paljon yli 15 starttia vuotta kohti ei ole hyvä asia.

Statistiikka
Laukkahevosen statistiikka merkitään esimerkiksi näin: 15: 3-2-6-0.
Tämä tarkoittaa sitä, että se on startannut 15 lähdössä. Niistä se on voittanut 3, sijoittunut toiseksi kaksi kertaa, kolmanneksi kuusi kertaa ja neljänsiä sijoja se ei ole saanut lainkaan.

Voitto- ja sijoitusprosentit
Starttimäärää tai voittosummaa tärkeämpi tekijöitä on hevosen voittoprosentti (miten monta prosenttia se on voittanut niistä lähdöistä joihin se on osallistunut) ja sijoitusprosentti (miten suuressa osassa lähdöistään se on sijoittunut neljän parhaan joukkoon).
Prosentit voidaan laskea suoraan statistiikasta. Voittoprosentin saa selville, kun jaetaan voittojen määrä kaikkien starttien määrällä ja kerrotaan sadalla. Statistiikkaesimerkin hevosen voittoprosentti on siis 3/15*100 = 20%
Sijoitusprosenttiin lasketaan kaikki ne startit, joissa hevonen on sijoittunut neljän parhaan joukkoon. Näiden starttien lukumäärä jaetaan kaikkien starttien määrällä ja kerrotaan sadalla. Statistiikkaesimerkin hevosen voittoprosentti on siis (3+2+6+0)/15*100 = 73,3%.

Tässä omia mielipiteitäni prosenteista.
Hyvä voittoprosentti on mielestäni vähintään 20%. Mitä korkeampi, sen parempi tietysti.
Hyvä voittoprosentti on mielestäni vähintään 60%, mielellään yli 70%. Tässäkin pätee suoraan se että mitä suurempi, sen parempi.

Kilpailutuksen aloittaminen (ryhmä 1)
Yleensä täysiveriset (ryhmä 1) kilpailevat kaksivuotiskautenaan vain muutamassa startissa. Kaksivuotiskautena ei ole pakko startata lainkaan, varsinkin pitkien matkojen juoksijat voivat aloittaa uransa vasta 3-vuotiaina tai jopa myöhemmin. Sprintterit (1000-1600 metrin juoksijat) kilpailevat usein enemmän jo nuorina, toisaalta ne lopettavat uransa myös nuorempina, usein jo 4-vuotiskauden jälkeen.

Tasot
Laukkalähdöissä on aina merkitty tasot, jotka ovat alimmasta korkeimpaan: maiden, allowance, grade III (G3), grade II (G2) ja grade I (G1). Näiden lisäksi on olemassa myös ns. ungraded-lähtöjä, jotka ovat nimensä mukaisesti tasottomia lähtöjä. Niihin voi osallistua mikä tahansa hevonen, tosin joskus on rajoituksia, että osallistuakseen hevosen täytyy olla voittanut maiden-lähtö.

Kaikki hevoset aloittavat kilpauransa maiden-lähdöistä. Päästäkseen eteenpäin hevosen tulee voittaa maiden-lähtö. Jos se ei voita sitä, se ei voi osallistua muihin lähtöihin, paitsi ungradediin. Ungradedin voitto ei korvaa maidenin voittoa.

Kun hevonen on voittanut maidenin, se jatkaa allowance-lähdöissä. Sen on saatava voitto allowancestakin päästäkseen eteenpäin. Hevonen etenee siis urallaan voittojen avulla. Jos hevosella on laukkasuku, se voi sukunsa turvin pystyä "hyppäämään" maidenin jälkeen muutaman tason ylitse. Tätä on tarkemmin selitetty LJ:n sivuilla. Sukuluokitusta ei tarvitse noudattaa. Mutta jokaisen hevosen on aina voitettava maiden-lähtö!

Järkevä kilpailutus
Ei ole järkevää eikä realistista kilpailuttaa hevosta maiden-lähdöissä kymmeniä kertoja. Suositeltavaa sen sijaan on että jos hevonen ei 6-7 maiden-startissa saa voittoa, se siirretään syrjään. Kymmentä maiden-starttia ilman voittoa katsotaan (tai ainakin pitäisi katsoa!) jo pahasti. Sama koskee muitakin tasoja.

Mitä tehdä, jos hevonen ei pärjää
Jos hevonen pärjää kehnosti, se voidaan jättää vähäksi aikaa lomalle (muutama kk tai ehkä vuosi), sillä voidaan kokeilla pidempiä tai lyhyempiä matkoja kuin mitä se aikaisemmin on juossut tai oriit voidaan ruunata ja kokeilla toipumisen jälkeen, jos se juoksisi ruunana paremmin.
Huonosti pärjännyt hevonen vedetään radoilta pois. Se voidaan tietysti aina lopettaa, mutta sen voi myös uudelleenkouluttaa ratsuksi. Huonosti juossutta hevosta voidaan kokeilla myös jalostuksessa, huono juoksija voi periyttää itseään parempia juoksijoita. Ryhmien 1 ja 3 hevosia voidaan kokeilla myös risuestelaukoissa, jos ikää riittää. Tällöin oriit yleensä ruunataan.

torstaina, lokakuuta 08, 2009

Mepäs ollaan kukkahattutätejä!

Billin mukaan kaikki ne ovat kukkahattutätejä, jotka haluavat vähän realistisuutta värien periytymiseen:
Lähettäjä: bill
Päivämäärä: 6.10.09 11:45:31

....

Itse vihaan kaiken maailman "pitää olla tän ja tän värinen" -sääntöjä. x_________________x Ylipäätään liika realistisuus menee yli (sitäpaitsi, näidenkin kukkahattutätien, jotka haluaa "vain tämän ja tämän värisiä" jälkeläisiä kasvateilleen, KAIKKI konit kisaa jtn GP-luokkia, mikä ei sinänsä ole enää kovin realistista, right?


Paitsi etteihän me ollakaan. Ei meidän hevosista kilpaile kuin harvat ja nekin laukoissa. Voi mikä pettymys. Olisimme NIIN halunneet olla kukkahattutätejä.

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009

Virtuaalihevosen hyvyys: prosentit vai määrät?

Magnetien blogista löytyi erittäin hyvä teksti siitä, miten ravipuolella olisi syytä merkitä hevosten sivuille kaikki startit, ei vain niitä joissa hevonen on sijoittunut. En ole nyt hetkeen taas pyörinyt ravipiireissä, mutta aikaisemmin se oli aivan sääntö (josta harvoin tai ei koskaan ollut poikkeuksia), että hevosen sivulle merkitään KAIKKI STARTIT, sitten niin jok'ikinen, jossa hevonen on ollut mukana. En tuolloin osannut edes kuvitella, että muu voisi olla mahdollistakaan.

Laukkapuolella hevosten arvottaminen hyväksi tai huonoksi nojaa nimenomaan ja ainoastaan voitto- ja sijoitusprosentteihin. Määrillä ei ole mitään väliä, voittosumma on yhdentekevä ja osin myös hevosen saavuttama taso, vaikka sitä kyllä katsotaan jalostuksessa. Tärkeätä on ainoastaan se, miten suuren osan starteistaan hevonen on voittanut ja miten suuressa osassa se on sijoittunut. Tähän tietoon tarvitaan tarkka ja luotettava tieto kaikista starteista. Laukkapuolella ainakin kaikki vähänkään vanhemmat harrastajat näin toimivatkin ja toivottavasti tapa leviää tehokkaasti myös uusien harrastajien piiriin. Täytyypä tehdä ehdotus, että asiasta olisi maininta ja suositus LJ:nkin sivulla.

Mutta ratsulajien puolella sikakisaajat menevät siitä mistä aita on matalin. Este-, koulu- ja kai kenttähevostenkin sivuilla on pääasiassa vain sijoitukset. En ole perehtynyt lajijaosten laatuarvosteluihin sen paremmin, mutta epäilen tämän käytännön olevan tulosta laatuarvosteluiden vaatimuksista: hevosella tulee olla tietty määrä sijoituksia, että se saa jonkin palkinnon tai jotakin. Ne kisat, joista ei sijiotusta tule, ovat yhdentekeviä.

Sitten ollaan päädytty tähän, hevosilla kisataan ainoastaan sijoituksista, varsinainen kisamäärä voi nousta satoihin tai varmaan tuhansiinkin kisoihin kun metsästetään niitä sijoituksia. Sinänsä tämä on hölmöä, kysehän on ainoastaan arpaonnesta ja sen takana olevasta tilastomatematiikasta. Ihan kenen tahansa on tilastollisesti mahdollista saavuttaa esimerkiksi 60 sijoitusta. Hyvällä onnella se vaatii vähemmän kisoja, huonolla onnella enemmän kisoja, mutta lyön vetoa, että kuka tahansa pääsee tähän tulokseen jos kisaa maksimissaan 6000 kisaa.
Tämä on matemaattisesti todistettavissa todennäköiseksi. Oletetaan että jokaisessa kisassa on 100 osallistujaa. Näin ollen hevosella x on 1/100 mahdollisuus voittaa (en puhu nyt pelkistä sijoituksista, vain voitoista). Tilastollisesti tarvitaan siis 100 kisaa, jotta hevonen voittaa yhden kerran, olettaen että arvonnat ovat todellakin puolueettomia. Kuuteenkymmeneen voittoon tarvitaan siis tilastollisesti 60*100 eli 6000 kisaa, ei mitään muuta.

Onko se sitten hyvä hevonen, joka on kilpaillut 100 kertaa ja voittanut vaikkapa 6 kertaa ja sijoittunut 15 kertaa? Onko se muka parempi hevonen kuin se, joka on kilpaillut 20 kertaa, voittanut 4 kertaa ja sijoittunut 10 kertaa? Jos voitto- ja sijoitusmääriä ainoastaan tuijotetaan, niin 100 kisan hevonen on tietysti parempi, mutta voiko joku oikeasti väittää niin, jos ajattelee asiaa vähänkään pidemmälle? Voiko?

Otetaan mukaan prosentit. Sadan kisan hevosen voittoprosentti on 6% ja sijoitusprosentti 21% (sijoitusprosenttiin lasketaan myös voitot, hevonen on siis sijoittunut 21 kertaa, joista voittanut 6 kertaa ja jäänyt huonommille sijoille 15 kertaa). Kahdenkymmenen kisan hevosen voittoprosentti on 20% ja sijoitusprosentti 70%. Prosenttien valossa sadan kisan hevonen on epäonnistunut, surkea kameli, kun taas kahdenkymmenen kisan hevonen on erittäin hieno ja hyväksi luettava hevonen, suorastaan jo supertähti, jos puhutaan ratsastuslajeista, joissa on suuret luokkakoot.

YLAssa pelkkien sijoitusten merkitseminen aiheuttaa liian monelle hevoselle pistemenetyksiä. Jos hevonen on kilpaillut 60 kertaa ja sijoittunut 15 kertaa, se olisi oikeutettu täysiin kisapisteisiin. Yhdestä kisasta, tuloksesta huolimatta saa 0,5 pistettä ja maksimi on 30 pistettä. YLA-tuomarit kuitenkin laskevat kisapisteisiin vain ja ainoastaan ne kisat, jotka löytyvät hevosen sivuilta. Me emme lähde hakemaan kisatietoja esim. VRL:n tulosarkistoista. Jos hevoselle on merkitty vain ne 15 sijoitusta, se saa kisapisteistä vaivaiset 8 pistettä (puolikkaat pyöristetään ylöspäin). Se on aika paljon vähemmän kuin 30! Yksikin piste voi olla kriittinen silloin kun pistemäärä menee lähelle palkintojen rajoja, yhdestä pisteestä voi olla kiinni saako hevonen YLA3:n vai YLA2:n. Ei viime YLA-tilaisuudessa ollut minun tuomaroimissa luokissa ainoatakaan sellaista hevosta, jolla olisi ollut varaa tuhlailla näin pisteitä, yhtään YLA1-palkinnon pisteitä en jakanut ja vain erittäin harvan YLA2-palkinnonkin.

Kehittelin tuossa jo mielenkiintoisia ajatuksia siitä, että jospa lajijaosten laatuarvosteluissa kilpailuiden merkitys alettaisiinkin jatkossa mitata visjoitusprosenttien, ei sijoitusmäärien perusteella. Kuten totesin yllä, eivät ne määrät kerro mitään, ihan mikä tahansa hevonen voi nuo määrät saavuttaa kunhan sitä kilpailuttaa tarpeeksi. Sijoitusprosentit sen sijaan tekisivät täysien pisteiden arvoisesta hevosesta harvinaisuuden ja oikeasti hyvän. Tietysti tämä herättäisi vastarintaa, kun se ikioma karvaturri ei voisikaan saada helppoja pisteitä sijoitusmäärien perusteella vaan yhä useampi hevonen olisi keskiverto ja huippuja löytyisi ehkä vain joka kymmenennestä tallista.
Miten paljon tämä voisikaan vähentää nykyisenkaltaista sikasikausta! Hevosta ei tarvitsisi enää raahata 500 kisaan vaan 50 riittäisi komeasti ja sekin olisi jo paljon. Sillä suuri kisamäärä ei yleensä paranna prosentteja. Hyvällä tuurilla vähäisellä kilpailumäärällä voi saada hyvät prosentit, mutta jos näin ei käy, lisä kisaaminen ei paranna lukemia vaan yleensä pikemminkin huonontaa niitä.
Eikö olisikin ihanaa kun ei tarvitsisi kynnet verillä raapustella osallistumisposteja viiteen sataan kisaan eikä seurata kaikkien 500 kisan tuloksia? Eikö olisi ihanaa, jos kymmenen keskiverroksi jääneen kilpahevosen joukkoon tulisi se yksi huippu, josta voisi oikeasti olla ylpeä? Sellainen, jota ei ihan kaikilla muilla olisi?

Automaattisen prosenttilaskurin koodaaminen VRL:ään olisi kyllä oma projektinsa, muttei käsittääkseni mahdoton. Kysehän on siis kisojen lukumääristä hevosta kohti, kisoista saaduista sijoituksista ja näiden välisestä suhteesta. Periaatteessa siis helppo jakolasku, kisa- ja sijoitusmäärien laskeminen voi teettää puuhaa enemmän. Näin ei voisi edes yrittää bluffata vaan joka kerta kun osallistuisi VRL:n jaoksen alaiseen kisaan, hevosen kisamäärä nousisi yhdellä.