Kesäsarja: suosikkipikselit osa 30, hannover

hann-t. Balsamifera GA

Hannover on tainnut vuosien mittaan olla yksi yleisimmistä puoliveriroduista virtuaalimaailmassa. VRL:n tilastojen mukaan puoliverirotujen kärkikolmikko on FWB, trakehner ja hannover, mutta jos tarkastellaan vuoden 2010 jälkeen rekisteröityjä hevosia, hannover taitaa päihittää trakehnerin. Joinain vuosina hannover on ollut jopa suositumpi kuin FWB.

Tämän pohjalta voi pitää kenties jopa erikoisena sitä, että hannover ei ole Ionicissa koskaan ollut oikein minkäänkokoinen rotu. Meillä on ollut nuo kolme pääpuoliveristä, FWB, trakehner ja oldenburg, joita on kasvatettu ihan alusta lähtien ja niiden lukumäärät ovatkin suuret. Westfalen on sitten neljännellä sijalla ja vaikka se onkin kasvatusrotuna uudempi tulokas, sen lukumäärä on jo ihan merkittävä. Niitä on useampi kymmenen.

Mutta hannover on ihme väliinputoaja! Onhan niitä vuosien mittaan ollut, mutta vain muutamia yksilöitä. Silloin tällöin jokunen varsakin on syntynyt, kuusi yhteensä tähän mennessä. Mutta että noinkin yleinen rotu virtuaalimaailmassa ja sitten Ionicissa niitä on ihan häviävän vähän. Yhtälö on outo, varsinkin kun hannover kelpaisi oikein hyvin FWB-jalostukseen. En käsitä.

No, ehkä ja toivottavasti tilanne paranee, sillä alkuvuoden puoliveripuuskassani tulin keksineeksi toistakymmentä suvutonta hannoveria: neljä kouluoria, neljä esteoria, neljä koulutammaa ja neljä estetammaa. Varsoja näille ei ole vielä suunniteltu kovin suurissa määrin, mutta tulevaisuudessa niitä tulee kyllä syntymään. Ja ulkopuolisista hevosista olen toki aina kiinnostunut.

Balsamifera on yksi näitä talvella keksittyjä tammoja. Sinänsä siinä ei vielä ole juuri muuta nähtävää kuin kuva, joka on kyllä minusta tosi nätti. Balsamifera on kesäkuun alussa varsonut Namyshillin suvuttomasta oriista hannover-varsan, joka tätä kirjoittaessa on vielä sivuton, mutta tulee olemaan ori nimeltä Dagomar Ion.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 29, hackneyponi

hacknp-o. Captain Darling Ion

Hackneyponeista oli taas vaikea valita yhtä esittelyyn, sillä kyseessä on yksi lempiroduistani (No. Niitä minun lempirotuja nyt ei kovin montaa sataa olekaan.) ja laumasta löytyy tosi paljon uusia ja vähän vanhempia suvuttomia tuonteja, ostoponeja, omia kasvatteja, hienoja kuvia, palkittuja poneja ja ties mitä. Mennään nyt kuitenkin pitkäsukuisella omalla kasvatilla, jonka suvusta voisin kirjoittaa ja kirjoitankin pienoisromaanin. Ottakaa siis hyvä asento ja kuppi teetä tai kahvia.

Hackneyponi ei ole todellakaan mikään yleinen rotu virtuaalimaailmassa, mutta toisin kuin hevoskokoista serkkuaan, niitä on vuosien mittaan löytynyt yksi sieltä ja toinen täältä. Kerppa niitäkin kasvatti aikoinaan. Malibusta niitä löytyi, samoin Disan Glenwoodista, Rebellionista, Tijuanastakin, muutamilta tuntemattomaksi jääneiltä talleilta ja omistajilta, ja nyt sitten ihan merkittäviä määriä Ionicista. Olen tunnetusti hamstraaja ja yrittänyt keräillä kaikenlaisista sukulinjoista polveutuvia hackneyponeja itselleni. Luulen onnistuneeni siinä melko kivasti ja Darlingin suku käy ehkä jonkinlaiseksi todisteeksi.

Darlingin isänisä on juurikin Rebellion kasvatti Brumund REB, aikoinaan Ponipalleron omistama ori, joka sitten astui minun tamman. Muistelisin, että se saattoi astua useammankin tamman, mutten jaksa nyt tarkistaa asiaa. Brumundin isä on Glenwoodin kasvatti, mutta sen isä on tijualaisia poneja. Brumundin emä on taas ihan Rebellionin omaa tuotantoa.

Darlingin isänemä on Alayna Ion, Ionicin kasvatti, jonka isä on Kerpan poneja, Showdown of Radon, mutta Showdownin emä on Bellicosen kasvatti, vaikka ainakin sitten myöhemmin tamman molemmat vanhemmat ovat päätyneet RDN:ään. Minulla ei ole Bellicosesta juuri muita muistikuvia, mutta Ionicissakin on ollut muinoin bellicoselainen hackneyponi, nimittäin ori Eamon COS. Se on sivuillaan merkitty hackneyksi, mutta säkäkorkeus ja suku paljastaa, että kyllä se hackneyponi on. Ja nyt kun tulin muistaneeksi taas asian, taidanpa rekisteröidä tuon ja käyttää joskus sen pakastetta nykyisille tammoille...

Alaynan emä Aileen Ion on myös ionicilaisia, kuten nimestä näkyy. Sen isä on yksi varhaisia tuontiponejamme, ori Ainsley of Roebuck. Emä on suvullinen Cuddly Fortiana. Cuddly Ponies -niminen talli oli Päivien omistama joskus aikojen alussa, mutta muuta en siitä tiedäkään, sillä se on tainnut kadota hyvin perusteellisesti. Vuonna 2009 sieltä kuitenkin tuli Ioniciin pari suvullista tammaa, Fortianan lisäksi Cuddly Serenity. Jos muistikuvani ovat oikeat, talli oli silloin ehkä lopettamassa ja myi ponejaan pois ja sitten minä tai Virginia tartuimme tilaisuuteen ostaa pari itselle. Molemmat tammat varsoivat kerran Ainsleysta ja jostain vaikeasti käsitettävästä syystä myin Serenityn varsan pois! Fortianalla ja Serenityllä oli kyllä sama emä, Sereena Colada, mutta isinä niillä oli eri oriit. Että semmoisen tyhmyyden sitten menin tekemään!

Darlingin emänisä on Malibun kasvatti, kaksipolvinen ori, joka on ihan kokonaan malibulaista sukua. Se astui aikoinaan parikin Ionicin tammaa ja molemmat varsat ovat olleet hyvin merkittäviä jalostusponeja, niin että Malibu Baldrick on yleinen nimi vähänkään pitkäsukuisempien ponien sukutauluissa. Ja Baldrickista on lähtöisin myös tuo Blackadder-teemainen nimiperhekin. Captain Darling on niitä samoja nimiä.

Emänemä on Kerpan kasvatteja sekin, tällä kertaa tosin v. Pijnboompit -tunnuksella. Emälinja meneekin Kerpan poneihin, mutta N's Moonlight on Nuuhkun tallin kasvatti. Nuuhkun talli tunnettiin myöhemmin Latun tallina eli sen takana on sama Pölhö, joka omistaa tai on omistanut Vecnon, Zenin ja läjän muita hienoja piirrostalleja.

Semmoinen suku siis, kaikkea löytyy. Olen tosi iloinen, että olen saanut haalittua talliini näitä vanhasukuisia tapauksia tästäkin rodusta, niin että vanhat nimet säilyvät vielä tulevaisuuteenkin.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 28, hackney

hackn-t. V. Maritime Laws

Tekisi mieli sanoa Maritimen olevan Ionicin ensimmäinen hackney ikinä, mutta se ei ole totta. Nimittäin Maritimen isällä on tämä titteli! Sailor of Radon ostettiin Ioniciin vuonna 2004, en varsinaisesti tiedä, että miksi. En kuitenkaan usko olevani kovin pahasti väärässä, jos tässä tapahtui se mitä niin monta kertaa aiemminkin: oli vain kaupan jokin eksoottisempi otus ja Virginia päätti sen ostaa, ilman sen kummempaa tarkoitusta. En tiedä Kerpan hackneykasvatuksesta sen enempää, mutta vanhojen kasvattilistojen mukaan RDN:ssä syntyi parikymmentä hackney-kasvattia vuosina 2004-08.

Sailor ei täällä Ionicissa vaikuttanut sen kummemmin, kun todennäköisesti oli ainoa hackney tallissa. Yhden ulkopuolisen tamman se astui, mutta syntyneestä varsasta ei ole sen enempää jälkiä jäänyt virtuaalimaailmaan. Eikä se mikään ihme ole, hackney on aina ollut vähintäänkin hyperharvinainen ilmestys.

Vuoden 2021 tienoilla Chao perusti valjakkohevosiin painottuvan Vermontin tai ainakin tuona vuonna hän kyseli Ionicista vanhaa oria käyttöön omille tammoilleen. No, sehän sopi! Kerpankaan hackneykasvatuksesta ei ole jäänyt mitään merkkiä virtuaalimaailmaan, mutta Sailorin pakastetta käyttämällä saataisiin nyky-hackneyihin vielä vanhoja nimiä. Luonnollisesti halusin yhden varsan itsellenikin, sillä hevoskokoinen hackney oli keikkunut jo kauan rotutoive-listoillani. Kun tilaisuus tuli, se piti käyttää. Ja niin Maritime tuli Ioniciin.

Kuten muutkin hackneyt, Maritime on ARJ-hevonen ja kisaa sekä saddleseatissa että valjakkoluokissa. Maritime on varsonut yhden varsan jo, Ionicin ensimmäisen hackney-kasvatin ikinä. Tulevaisuuteen sille on kaavailtu syntyväksi yksi Sim Sport Warmblood -varsa angloarabi-oriista. Kunhan saan noista suvuttomista hackneyistani teetettyä suvullisia varsoja, Maritimellekin varmasti löytyy niistä soveltuvia oreja. Sen varsamäärä ei nimittäin jää noin vähäiseksi, mutta se joutuu vähän aikaa odottelemaan.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 27, gidran

gid-o. Tarkatzus Ion

Kirjoitin gidranista vuosia sitten rotuesittelyn (Rotuesittelyssä gidran) ja sivusin siinä jonkin verran myös rodun historiaa virtuaalimaailmassa. Siinä mainitaan myös edellinen postaus, jossa käydään läpi Ionicin silloisia unkarilaisrotuja, mukana myös gidran (Ionicin unkarilaisrodut). Tässä jälkimmäisessä postauksessa käydään läpi gidranin historiaa Ionicissa ja mainitaan erityisesti nuo Djoehemista lähtöisin olevat, ihan ensimmäiset gidranit.

Tarkatzusin suvusta löytyvätkin nuo kaikki kolme djoehemilaista gidrania: Senecio, Valeria ja Anyetta! En rehellisesti sanoen tiedä, että onko gidraneita ollut ikinä missään muualla aikaisemmin. Tässä on nyt nimittäin sellainen rotu, jota tietääkseni ei ollut edes Kerpalla. En siis usko valehtelevani ainakaan kovin paljon, jos väitän Djoehemin olleen ensimmäinen vähänkään isompi gidran-omistaja virtuaalimaailmassa. Jos joku tietää paremmin, korjatkoon toki. VRL:n rekisterissä on vain 14 gidrania rekisteröity ennen vuotta 2010 ja niistäkin lähes puolet on Djoehemin kasvatteja.

Djoehem on lopettanut  ja kadonnut, muttei unohdettu. Siitä ainakin minä pidän huolen. Djoehem on mainittu jo ainakin kertaalleen tässä kesäsarjassa ja voi hyvinkin olla, että mainitaan vielä useampaankin kertaan. Se oli oma suosikkitallini, koska se kasvatti todella monia harvinaisia rotuja. Se on siis tehnyt arvokasta työtä aikanaan ja olen iloinen, että sen perintö elää vielä hevosten suvuissa. Tarkatzus on yksi näistä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 26, Georgian Grande

GG-t. Mandulómi Ion

Georgian Grande on ollut jo pitkään poistuva rotu, mutten minä silti aio skipata sitä tässä kesäsarjassa!

Syyt siihen, miksei GG jaksanut sitten kuitenkaan niin paljon kiinnostaa, ovat ne klassiset: kuvista puutetta, kaikki hevoset pitkäsukuisia ja sukua keskenään eikä muilta rotua juuri löydy. Kantaroduista meillä toki on saddlebredejä ihan runsaastikin, mutta friisiläisiä ei enää lainkaan. Tietysti friisiläisen sijaan voisi käyttää raskaampia kylmäverisiä, perchenhevosiahan Ionicista löytyisi kyllä ja jokunen clydesdalekin, niin että... 

Toisaalta GG:t ovat minulle ARJ-hevosia, ne kisaavat saddleseat-luokissa ja ARJ:n rotulistassa mainitaan, että raskaita GG:eja ei sallita. Raskasta GG:tä ei kuitenkaan ole määritelty. GG:ssä pitää olla vähintään 25 % saddlebrediä, että ihan hirveän kylmäverityyppisiä ne eivät ole, vaikka käyttäisikin noita raskaampia kylmäverisiä. Eipäs siis ihan vielä julistetakaan mitään GG:stä ja sen lähdöstä!

Mutta mennään tuohon Mandulómiin itseensä. Se on yksi niistä harvoista GG:istä, joilla on kuva koskaan ollutkaan. Kuvassa on jokin friisiläisristeytys, onko se GG vai jotain muuta, en tiedä, mutta tarpeeksi uskottava tai ainakin sinne päin.

Mandulómi olisi valmis myös ARJ:n laatuarvosteluun, vaikka sen emä ei olekaan kisattu. Kyllä se silti kolmospalkinnon saisi. Huolimatta isän ja yhden varsan ARJ-palkinnosta, sen pisteet eivät taida riittää kakkospalkintoon asti kuitenkaan. Mandulómi on sen verran vanhaa perua, että se on kisannut sijat täyteen perinteisissä kisoissa, mutta myös porrastetuissa. Ja sillä tosiaan on kaksi varsaa, joista myöhempi, tilausvarsana maailmalle lähtenyt Cilintilla Ion on saanut ARJ-III -palkinnon. Olen ylpeä siitä, sillä sen suku on tosi pitkälle ionicilaista, ei pelkästään emä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 25, furioso

fur-o. Talamér Ion

Furiosoista oli vähän vaikea valita mitään hevosta esittelyyn, koska se rotu on ollut niin pitkän aikaa vähän sellainen väliinputoaja. Tarttis tehrä jotaki, esimerkiksi hankkia edes kuvia noille nykyisille hevosille, koska nähtävästi viimeisimmän kuoppauskierroksen jälkeen tallista löytyy vain ihan muutama kuvallinen furioso.

Talamér on kuvaton sekin ja valikoin sen sukunsa vuoksi. Furioso on suhteellisen pieni rotu ja se ei ole päässyt vielä oikein niin pitkälle, että olisi kovin pitkäsukuisia hevosia olemassakaan. Talamér kolmipolvisen sukunsa kera onkin niitä pitkäsukuisimpia. Ja sen suvusta löytyvätkin Ionicin oletettavasti varhaisimmat nykyisin suvuissa näkyvät furiosot, tamma Lobbanékony GA ja ori Tivadar GA, molemmat on tuotu 2009.

Mutta Lobbanékony ja Tivadar eivät olleet Ionicin ihan ensimmäiset furiosot! Luulin niin, mutta onneksi on kirjanpito olemassa. Ensimmäinen furioso oli nimittäin 2004 tuotu tamma Fausta Sziszi 455 ja se varsoi samana vuonna Ionicin ekan furioso-kasvatin Kerpan oriista. Kerpan RDN:ään se varsa, tamma nimeltä Linka Ion, sittemmin myytiin. Se vaikutti jossain määrin RDN:n furioso-jalostuksessa. Siellä olikin jonkinlainen lauma furiosoja ja muutama kymmenen kasvattiakin syntyi vuosina 2004-08. Valitettavasti Ionic ehti furiosojen kelkkaan vasta myöhemmin eikä Kerpan furiosoista taida olla nykyään enää mitään jäänteitä olemassa. Jos jollain on, ilmoittakoon! Olisin todella kiinnostunut.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 24, frederiksborginhevonen

fred-o. Jonens Cynerik

Frederiksborgeissa olisi useampia tosi pitkä- ja vanhasukuisia hevosia, oikein sellaisia herkkuja sieltä Ionicin alkuvuosilta ja seassa vähän RDN:nkin hevosia sekä saharalaisia ja mitä kaikkia muita niitä nyt oli. Mutta oli pakko valita Cynerik, koska KUVA.

Tuo kuva on peräisin Tiferetiltä (Keskustan ketju asiasta) ja olin todellakin mielissäni nähdessäni siellä frederiksborginhevosia. Niiden kuvia ei turhan paljon ole liikkeellä, vapaasti kopioitavissa kuvissa tuskin koskaan, mutta tuolla nyt oli viitisenkymmentä kappaletta. Niistä aika moni onkin jo käytössä Ionicissa, voin kertoa.

Cynerikin kuvassa on ruuna Skovhus's Casall. En nyt ota kantaa siihen, onko tuo kovin orimainen ja niinollen oriille täydellisen sopiva kuva, mutta mielestäni nyt riittävän. Ei se kovin uskottava tammakaan olisi. Ja miten komea se on! Sillä on mielestäni todella hyvä rakenne, mitään isompia vikoja en huomaa enkä oikeastaan pienempiäkään. Mutta erityisen hyvän minun silmissäni siitä tekee kokonaisuus. Erittäin tasapainoinen, erittäin hieno, ratsulle oikein hyvä rakenne, puoliverimäinen, muttei mikään rimpula. Todellakin niin komea otus, että kaikennähneeltä VSN-tuomarilta putoaa silmät päästä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 23, fellponi

fell-t. Teynborough Lilimarleen

En tiedä, tulinko tehneeksi jonkin sortin möhläyksen valikoidessani Lilimarleenin väriksi mustanpäistärikön. Nimittäin emämaan rotuyhdistys ei listaa päistärikköä fellponeilla sallituksi väriksi. Siellä luetellaan vain musta, ruunikko (bay ja brown) ja kimo ja näiden lisäksi sanotaan, että rautiaita ja kirjavita (skewbald, piebald) ei rekisteröidä X-sektioon, mikä se sitten ikinä onkaan (lähde: The Fell Pony Society). The Fell Pony Museum mainitsee, että satunnaisia päistärikköjä esiintyi 1900-luvulla (lähde: The Fell Pony Museum).

Lilimarleenin kuvassa onkin dalesponi, tamma nimeltä Kingmaker Juno! Älkää nyt vain kysykö, että mitä minä olen ajatellut tuota kuvaa fellponille tunkiessani! En nimittäin tiedä. Onko kyseessä vahinko, niin että dales ja fell olisivat menneet sekaisin? Kenties, nämä kaksi ovat hyvin samantyyppisiä rotuja enkä ikinä muista, että kumpi oli se isompi ja rotevampi, ja kumpi oli kotoisin sieltä Penniinien itärinteiltä ja kumpi länsirinteiltä. Pieniä ja karvaisia kumpikin! Vai oliko kyseessä vain se, että kun meillä ei daleseja ole, niin niiden kuvia voi kätevästi hyödyntää fellponeilla? Ei niitä fell-kuviakaan ole merkittäviä määriä tarjolla.

No, joka tapauksessa minulla on nyt käsissä päistärikkö fellponi enkä tiedä, pitäisikö sellaisia olla olemassakaan. Sellaisia on todennäköisesti ollut, jos luotamme The Fell Pony Museumin tietoihin, joten sallittakoon tämmöinen pieni totuuden venyttely tällä kertaa. Todennäköisesti Lilimarleen ei tule jättämään väriään eteenpäin, koska ei niitä kuvia ole tuon enempää. Nimittäin päistärikkö ei ole mitenkään yleinen väri daleseillakaan. Lilimarleenin väri tulee siis todennäköisesti jäämään vain oudoksi kuriositeetiksi ja ehkä hyvä niin.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 22, exmoorinponi

exm-o. Aerys Ion

Exmoor on taas näitä harvinaisempia rotuja virtuaalimaailmassa ja tosi paljon Ionicin ponilaumasta polveutuu omista tuonneista ja muutamasta harvasta ostoponista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vähänkään pidempisukuiset ponit ovat kaikki sukua keskenään, kun ei niitä kantaponeja ole ollut tarpeeksi. Mikään ei ole koskaan tarpeeksi!

Aerysin emälinja tulee meidän kantatamma Hayleigh GA:sta, joka nimenomaan on yksi tällainen harminkappale suvuissa, kun se niin monilta löytyy. Eikä se mikään ihme ole, Hayleighillä oli viisi varsaa, joista nuorimmaista lukuunottamatta kaikki ovat jättäneet vähintään yhden varsa. Ja sille nuorimmallekin on melko kasa varsoja syntymässä tulevaisuudessa.

Aerysin isä puolestaan oli taas yksi vahinkolöytö, RDN:n ikivanha kasvatti, jonka onnistuin bongaamaan Mystic Sharifasta! RDN:stä ja muista Kerpan talleista voi hyvillä mielin sanoa, että mitäpä niistä ei olisi löytynyt, mutta että kasvatti muutamia exmoorinponejakin, niin sitä en varsinaisesti tiennyt. Onneksi kuitenkin teki niin ja onneksi ainakin yksi niistä päätyi muualle ja onneksi minäkin sen löysin sitten. Ja koska Aerysillä pari varsaa jo on, tulee RDN:n ponit elämään tulevaisuudessakin meidän ponien suvuissa.

Tämä suku on yksi syy siihen, miksen ole vielä raaskinut lopettaa Aerysiä, vaikka se on syntynyt 2014 eli yli kymmenen vuotta sitten. Että jos vielä sille löytyisi tamma tai pari jostain... Ehkä pitäisi taas tehdä jonkinlaista sukutuontia exmooreille.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 21, englantilainen täysiverinen

xx-t. Redstreak Rewa xx

Redstreak alkaisi olla sellaisessa vaiheessa, että sen lopettamista voisi harkita. Jos raaskisi. Se on varsonut kuusi puhdasta täysiverivarsaa ja yhden angloarabin. Kaikki varsat ovat toistaiseksi vielä Ionicissa, niin että Redstreakin nimi ja suku ei todellakaan ole missään katoamisvaarassa. Silti sitä miettii, että ei nyt vielä, jos sitä yhden varsan jossain vaiheessa, vaikka jonkin risteytyksen tai jotain.

Redstreak on kuuden varsansa kanssa jo merkittäväksi luettava siitostamma ja sellaiseksi se oli ostettukin. Kaksipolvinen, lähes täysin vierassukuinen tamma on ollut tosi arvokas yksilö meidän täysiverijalostuksessa ja siksi olenkin käyttänyt sitä melko runsaasti. Ns. "tavalliselle" tammalle riittäisi yleensä kaksi varsaa tai kolme tai neljä, jos on lyhytsukuinen, mutta jos suku taas on pitkä ja yleinen, niin yhden varsan jälkeen lähtee myyntiin tai kuoppaan. Nämä erisukuiset sen sijaan saavat usein vähintään sen neljä varsaa, varsinkin, jos ovat lyhytsukuisia, kuten Redstreak.

"Lähes täysin vierassukuinen" tarkoittaa Redstreakin tapauksessa sitä, että sen emänisä on Street Cat GA, Pinkistä lähtöisin oleva, mutta kisauransa jälkeen Farleighiin päätynyt laukkaori. Street Catistä jäi Ioniciin aikanaan ori Callahan Ion xx, joka sekin oli ihan tärkeä siitosori ja jätti hyvän määrän jälkeläisiä. Minä nyt vain satun aina tykkäämään sellaisista täysiverisistä, joilla on vanhoja pinkkiläisiä suvuissa. Se on kiva nähdä, että omalla toiminnalla on ollut merkitystä ja on edelleen, vaikka Pink pani pillit pussiin jo reilun kymmenen vuotta sitten.

Niin ja pakko tietysti mainita se seikka, että tykkään kovasti myös Redstreakin kuvasta. Terveisin, liikekuva-addikti.