maanantaina, heinäkuuta 11, 2022

Kesälukemista blogin arkistoista

Kesätauko on päällä edelleen (nyt sille on oikeasti syytäkin, palataan siihen joskus myöhemmin), mutta ajattelin silti tehdä tänne kesä-listan vanhoista ja vähän tuoreemmistakin blogipostauksista, joista on ehkä iloa ja hyötyä lukijoille. Tätä blogiahan on kirjoitettu yli 15 vuotta ja tosi paljon kaikenlaista on sanottu. Kirjoitin joskus että jos muista tuntuu siltä, että jokaiseen foorumeilla käsiteltävään aiheeseen minulta löytyy ~10 vuotta vanha blogipostaus linkitettäväksi, niin ei se mitään, minusta itsestäni tuntuu ihan samalta!


Lista on jaettu väri-asioihin ja muihin. Muuten ne ovat ihan satunnaisessa järjestyksessä.

Väri-postaukset

Tämä on ajankohtainen tänäkin päivänä: hevosen väri ei aina välttämättä ole se miltä se näyttää.

Olennaisilta osilta mikään ei ole tässäkään asiassa muuttunut.

Tämä postaus ehkä kaipaisi päivitystä. Ei niin että asiat olisivat muuttuneet, en ole ainakaan kuullut mitään uutta tietoa noki-kuvion tiimoilta, mutta kieliasua voisi hioa. 

Tätä onkin päivitetty tänä vuonna kun en enää kestänyt mainintaa siitä, että tuota epäillään sabinokuvioksi. Muuten kyllä pätee edelleen.

Linkit eivät välttämättä toimi enää, mutta asia sinänsä on edelleen ihan relevanttia. Näiden aiheuttajista ei tosin ole tietoa ja perinnöllisyydestäkin tiedetään lähinnä se, että todennäköisesti ovat jollain tavalla perinnöllisiä.

Edelleen jossain määrin ylläpidetty lista siitä, mitä värejä eri pv-kantakirjat sallivat ja mitä niillä esiintyy. En väitä että tämä olisi mitään ehdottoman varmaa jumalansanaa, koska ei se ole, asiat muuttuvat aina.

Tässä vuodelta 2014 olevassa tekstissä aletaan nyt vihdoin penkoa sitä käärmeenpesää, joka tunnetaan nimellä KIT-geeni ja W-variantit.

Koska on olemassa lempivärejä ja toisaalta jonkinasteisia inhokkejakin sekä tieto siitä, mitkä genotyypit tekevät elämän vaikeaksi varsojen väriä miettiessä, niin värien periytyminen meidän talleilla ei välttämättä ole ihan realistista noin kokonaisuutena.

Tässä on listattu ensiksikin hevosten erikoisvärejä ja sitten rotuja, joilta löytyy useampia niistä. Huomatkaa historian siipien havina: tässä puhutaan vielä ht.netistä!

Muut aiheet

Vanha teksti arvontakoneista ja niiden antamista tuloksista. En tiedä ovatko arvonnoissa käytetyt metodit päivittyneet sittemmin paremmiksi. Jos eivät, tämä on edelleen ajankohtainen kyllä.

Virginian kirjoittama teksti siltä ajalta, kun VSN-tuomaroinnissa vielä annettiin pisteet julkisesti. Pätee kuitenkin minuun edelleen, vaikka nykyään ilman pisteitä tuomaroidaankin: saa kysyä, jos oman hevosen sijoituksessa tai näyttelytuloksissa muuten on jotakin epäselvää. Tosin voin kyllä luvata, että vastaus alkaa suunnilleen näillä sanoilla: "No tämähän oli niin korkeatasoinen luokka, että mitään absoluuttista paremmuusjärjestystä ei oikeastaan taida olla olemassakaan ja kun tämän tuomaroin, niin sattui olemaan tällainen päivä että..."

Valitettavasti en tuolloin tajunnut merkitä käyttämiäni lähteitä, mutta vakuutan kuitenkin että tätä ei olla kirjoitettu ihan omasta päästä.

Jos haluat käyttää kämmenenleveyksiä (hh) säkäkorkeuden mittayksikkönä, niin tee se oikein.

Kielioppiasioita on blogissa käyty läpi melko vähän siihen nähden, että allekirjoittanut työskentelee kielen ja tekstien kanssa. Vetoan siihen, että tähän mennessä olen keskittynyt töissä englannin kielioppiin, mutta nyt sekin asia tulee muuttumaan. Ehkä tämä näkyy blogissa tulevaisuudessa.

Pitkä postaus säkäkorkeuden määräytymisestä ja siitä, miksi se on tuottanut meille ongelmia. Se tuntuu edelleen olevan vähän hankala juttu.

Jos virtuaalimaailmassa olisi ajokortti, tämän pitäisi kuulua perusoppimäärään.

Syntyjä syviä siitä, mikä oikeasti on yhteistyötä virtuaalimaailmassa.

Mitä minun mielestäni tulisi löytyä hevosen muistosivuilta.

Olen listannut omia havaintojani siitä, miten eri pv-kantakirjojen hevosia yleensä nimetään.

Virginia muisteli vanhoja aikoja ja kuva-asioita.

Koska Espanjalainen Ratsastuskoulu nyt vain on tosi hieno instituutio. Kirjoitin siitä myös lyhyen historiaesittelyn.

Ikävästi knabstrup-tamma Jacaranda tuli maallisen taipaleensa päähän tänä kesänä, mutta jäihän siitä tammavarsa, joka ehkä ja toivottavasti jatkaa arvonsa tuntevien, jaloveristen kuningattarien perinnettä.

Tällä taitaa olla jo historiallista arvoa, sillä paljon on muuttunut sitten vuoden 2009! 

– S

maanantaina, kesäkuuta 27, 2022

Kesätauko!

Kesätauko on perinne, jota noudatetaan tänäkin vuonna uskollisesti. Toivotan lukijoille oikein hyvää kesää ja palataan jossain vaiheessa syksyä takaisin asiaan. Taukohan ei varsinaisesti koske Ionicia tai Gin Ahaltekiä, ne pyörivät jotakuinkin normaalisti. Se on vain tämä blogi, joka hiljenee hetkeksi.

– S

maanantaina, kesäkuuta 20, 2022

Uudenvuodenlupausten puolivälin tsekkaus

Pääsi vuodenvaihteessa käymään sillä tavalla köpelösti, että tein kasan lupauksia myös tälle vuodelle. Nyt lienee hyvä hetki pitää pieni tsekkaus, että mitä lupauksille kuuluu.

Tänä vuonna voisin nyt ottaa ne ahaltekit paremmin hoitoon.
Nooh... Olen minä jotakin tehnyt! Muistaakseni. Tämä tarvitsee kyllä enemmän paneutumista.

Arabit samoin.
Näiden kanssa olen puljannut jonkin verran ja vaikka tilanne ei ole täydellinen (esimerkiksi kirjoitushetkellä tallissa on edelleen vuonna 2010 syntyneitä arabeja, joille ei ole vielä varsoja suunnitteilla), niin paranemaan päin.

Ja terskit, jos ehdin "rotukierrossa" sinne asti.
Nämäkin kaipaavat kyllä lisähuomiota.

Ne väriartikkelit ovat edelleen tuossa hyllyssä...
Ja ovat edelleen. Tallessa ovat kuitenkin, en onnistunut viimeisimmässä siivoamis-/tonkimisoperaatiossani hukkaamaan niitä.

Voisin jatkaa rotuesittelyiden värkkäämistä blogiin. Jos taas tällekin vuodelle 3 kappaletta ja toiveita saa esittää.
Kirjoitushetkellä yksi on tehty, Kentucky Mountain Saddle Horse. Ehkä myös virtuaalisten risteytysrotujen esittelyn voisi laskea sellaiseksi. Hautumassa on ainakin reaalimaailman Royal Hanoverian Cream, tosin se tulee olemaan lähinnä historiakatsaus, ja muutama muukin. Edelleen toiveita saa esittää, harvinaisemmistakin roduista.

Kilpailen aktiivisesti VMRJ:ssä ja järjestä myös itse kilpailuita.
Hups! VMRJ on jäänyt kovasti jalkoihin, joten nyt tarttee ottaa itseään niskasta kiinni tämän kanssa.

Järjestän vähintään 3 VSN-näyttelyä nyt kun sekin taas on toiminnassa.
No vaivaiset yhdet näyttelyt olen saanut pidettyä, mutta onneksi on edelleen aikaa parantaa tapansa. Puolustaudun kyllä sillä, että olen suht aktiivisesti tuomaroinut (eikä nyt muistuteta niistä kerroista, kun tuomarointi tahtoo unohtua...).

Yritän olla mahdollisimman aktiivinen muidenkin suuntaan.
Tämä on ollut huonoa, tunnistan ja tunnustan sen. Varsinkin tässä loppukeväästä alkaen ei ole juuri huvittanut roikkua Keskustassa tai tehdä mitään muutakaan edes etäisesti sosiaalista. En aio ottaa asiasta stressiä, pyörii se virtuaalimaailma ilman että olen kommentoimassa jokaista nirskahdusta.

Perinneosasto: osta, myy ja rekisteröi.
No ainakin rekisteröintiä on tullut harrasteltua! Tässä vaiheessa vuotta olen rekisteröinyt jo yli 600 hevosta. 
Ostanutkin olen aina silloin tällöin kun on tullut vastaan jotakin kiintoisaa tai on ollut tarve. Tietysti aina voisi enemmänkin.
Mitä myymiseen tulee, alkuvuodesta täräytin Keskustaan suuren, päivittyvän myyntiketjun ja kyllä sitä kautta hevosia menikin kaupaksi kymmenittäin. Myös harvinaisempia rotuja ostettiin, mistä olen hyvin yllättynyt ja iloinen.

Sähköpostissa lojuu edelleen kasoittain kisailmoja, joiden tuloksia pitäisi saada hevosten sivuille. Jospa tänä vuonna keskittyisin erityisesti VMRJ-, WRJ-, TYH- ja näyttelytuloksiin.
Juu, siellä lojuvat edelleen. En ole kauheasti noita nyt perannut läpi, jonkin verran kuitenkin.

Kilpailutan hevosiani ahkerasti porrastetuissa, erityisesti ARJ:ssä ja WRJ:ssä.
No ARJ-kisoissa Ionicin hevoset ovat vakionäky, jos minulla vain on sopivia hevosia ilmoitettavaksi kilpailuihin. Aina ei ole, koska paljon kisaavat hevoset "valmistuvat" nopeasti ja vaikka se miten oudolta kuulostaa muiden korvissa, niin ei niitä hevosia edes Ionicissa ole rajattomasti. Ainakaan rekisteröityjä, sopivanrotuisia hevosia...
WRJ:ssä on ollut hieman hiljaisempaa, kisoja on vähemmän enkä ole saanut kauheasti hevosiakaan valmisteltua kisakuntoon, niin että tässä olisi ehkä petraamisen paikka.

Kantakirjaa hevosia.
Onhan noita tullut ilmoitettua tilaisuuksiin ja palkintojakin on napsahdellut. Pullonkaula on vain se, että kantakirjaan ei riitä, että tieto sertistä tai RCH:sta löytyy hevosen VRL-profiilista vaan se täytyy olla myös kirjattuna hevosen sivuille. Siinä tökkii minulla, toki myös siinä ettei kaikilla hevosilla edelleenkään ole linkkiä VRL-profiiliin sivuillaan.

Vie hevosia ARJ:n ja WRJ:n laatuarvosteluihin ENNEN kuin lopetat ne.
WRJ:n laatuarvosteluun ei ole toistaiseksi ollut paljon asiaa, mutta ARJ:ssa on pyörähtänyt useampikin elossa oleva ionicilainen.

Järjestän varsinkin em. jaosten porrastettuja.
No juu, varsinkin ARJ-kisoja järjestän paljon! Valitettavasti kuitenkin vastaan yleensä noin 60-75 % kaikista ARJ:n porrastetuista, muita kisajärjestäjiä on vähemmän. 

Pidän blogin pystyssä ja aktiivisena. Joulukalenteria en uskalla luvata, mutta mutta lupaan harkita sitä kuitenkin.
Tämän olen kyllä pitänyt ja aion vastakin jauhaa täällä. Toki kesätauko on taas suunnitteilla, mutta tänä vuonna se nyt ei alkanut heti suoraan toukokuussa. Katsotaan miten käy.

Semmoista. Viisitoista lupausta, joista ehkä vajaa puolet on jotenkin päin hyvällä tolalla. Onneksi tässä on vielä aikaa parantaa.
– S

maanantaina, kesäkuuta 13, 2022

Tilausvarsa ja leasing-varsa – mitä eroa näillä on?

"Käykö tilausvarsa vai haluatko tamman varsan ajaksi leasingiin?"

Näin saatan kysyä ja kysynkin siinä tilanteessa kun ostaja haluaa itselleen varsan Ionicin tai Gin Ahaltekin tammasta. En ole vaivautunut suuremmin tätä yleensä selittämään, että mitä eroa näillä käytännössä on, mutta nyt ajattelin korjata sen epäkohdan.

© Fouquier (public domain)

Selvitetään ensin termit. Tilausvarsa on nimensä mukaisesti varsa, joka teetetään ostajan tilauksesta. Sen emä on myyjän omistuksessa, isäori sen sijaan voi olla joko myyjän, ostajan tai jonkun kolmannen osapuolen omistama. Tilausvarsa syntyy myyjän kasvatiksi ja ostaja ostaa varsan sen synnyttyä.

Useimmissa tapauksissa varsatilaus lähtee siitä, että ostaja ottaa minuun yhteyttä ja esittää joko suoraan tilausvarsan teettämistä tai sitten pidemmässä keskustelussa päädymme siihen, että tilausvarsa olisi paras tai joskus jopa ainoa vaihtoehto. Joskus ostajalla on jo hyvin tarkkaan tiedossa molemmat vanhemmat, joskus vain toinen, joskus minä suosittelen joitakin ehdokkaita vanhemmiksi tai jotakin tiettyä yhdistelmää. Siitä kyllä pidän kiinni, että jos isäori on jonkun kolmannen osapuolen omistama, ostaja hoitaa astutuksen sopimisen. 

Leasing (suom. vuokraus) eli liisaus on hieman harvinaisempi tapaus ainakin minun nähdäkseni. Siinä ostaja teoriassa vuokraa minun omistaman tamman itselleen siksi aikaa, että se varsoo. Varsasta tulee suoraan ostajan kasvatti, joten se saa myös ostajan kasvattajatunnuksen, jos hän sellaista haluaa käyttää. Käytännössä se on siis sama kuin tilausvarsa, mutta siitä tulee ostajan kasvatti. Harvoin jos koskaan puhutaan sen enempää mitään mistään vuokra-ajasta tai vastaavasta.

Virtuaalimaailman alkuvuosina hevosten vuokraamista tapahtui ehkä enemmän kuin nykyään ja silloin saatettiin vuokrahevosille tehdä omat erilliset sivunsa, ns. vuokrasivut. Sinne vuokraaja merkitsi ainakin vuokra-ajan kisat ja varsat, joskus muitakin tietoja, esimerkiksi päiväkirjaa. Tällöin vuokraaminen oli yleensä kuitenkin pidempiaikainen sopimus eikä keskittynyt pelkästään yhden varsan teettämiseen. En tiedä tehdäänkö tällaista tosiaan nykyisin enää juurikaan, mutta ainakaan meillä yksinkertaisissa tamman liisaus-tapauksissa ei liisaajan tarvitse tehdä tammalle mitään väliaikaisia sivuja.

Nämä ovat kaksi hyvin samankaltaista asiaa: tammalle syntyy varsa, joka on tehty vartavasten jollekulle muulle kuin tammanomistajalle. Käytännön erot ovatkin melko mitättömät, mutta voisin silti listata tähän jotakin:

Tilausvarsa:

  • Se on Ionicin / Gin Ahaltekin kasvatti, joten se merkitään tallin kasvattilistalle ja lasketaan tallin kasvattimäärään mukaan.
  • Se merkitään emätamman sivuille, yleensä lisäkommentilla "Tilausvarsa".
  • Se merkitään myös isäoriin sivuille, jos se on Ionicin/Gin Ahaltekin omistama.
  • Se voi saada Ionicin / Gin Ahaltekin kasvattajatunnuksen. Ostajan pyynnöstä kasvattajatunnus voidaan jättää myös pois, mutta se ei saa koskaan kenenkään toisen kasvattajatunnusta.
  • Minä kasvattajana hyväksyn sen nimen, myös siinä tapauksessa että ostajalla on ehdotus varsan nimeksi.
  • Minä tammanomistajana päätän loppukädessä sopivan syntymäpäivän varsalle.
  • Ostajan pitää ilmoittaa varsan sivun osoite kun se on syntynyt.
Leasing-varsa:
  • Se ei ole Ionicin / Gin Ahaltekin kasvatti, sitä ei merkitä tallin kasvattilistalle eikä sitä lasketa mukaan tallin kasvattimäärään.
  • Se merkitään emätamman sivuille, yleensä lisäkommentilla "Liisattu varsan ajaksi" tms.
  • Se merkitään myös isäoriin sivuille, jos se on Ionicin/Gin Ahaltekin omistama. 
  • Se ei saa Ionicin / Gin Ahaltekin kasvattajatunnusta. Sen sijaan se voi saada jonkun toisen kasvattajatunnuksen, ostajan halun mukaan.
  • Minä en puutu varsan nimeämiseen paitsi jos se on selkeästi törkeä ja hyvän maun mukainen. Voin tällaisessa tilanteessa kieltäytyä merkitsemästä varsaa tamman sivuille. Tällaista ei ole kyllä koskaan tapahtunut, mutta haluan pitää takaportin auki.
  • Minä tammanomistajana päätän loppukädessä sopivan syntymäpäivän varsalle.
  • Ostajan pitää ilmoittaa varsan sivun osoite kun se on syntynyt, mutta koska tätä ei ole merkitty kasvattilistalle, en jaksa useinkaan pitää asiasta tarkempaa lukua.
– S

maanantaina, kesäkuuta 06, 2022

Ionicin suomenhevoset, osa 4: miten ne poikkeavat muista roduista?

Olen vihjaillut siitä siellä täällä, rivien välissä ja välillä ihan suoraankin. Ionicin toiminnan hyvin tunteva näkee sen suomenhevosten sivuja katsellessaan. Suomenhevonen on Ionicissa jonkinlainen poikkeus, niiden kanssa toimin eri tavalla kuin muiden rotujen suhteen. Miten ja miksi?

© ST

Minä sen jo mainitsin ensimmäisessä suomenhevosia käsittelevässä postauksessa, että alunperin se oli sellainen pieni hyvän mielen projekti. Sehän alkoi tosiaan hyvin pienestä, yhdestä oriista eikä minulla ollut minkäänlaisia suunnitelmia tai edes haaveita siitä mitä suomenhevosesta tulisi Ionicissa. 

Se ensimmäinen ori, Raalan Patruuna, oli poikkeus itsekin, sillä siihen oli panostettu hyvin eri tavalla kuin muihin suvuttomiin tuontihevosiin. Sillä oli kolmipolvinen sukutaulu tietoineen, sukuselvitys, luonnekuvaus ja kisatuloksiakin, jos tosin se ei nykyään porrastettujen aikana ole mikään järjetön harvinaisuus Ionicissa. Pari seuraavaakin suomenhevosta saivat sivuilleen tekstiä, mutta sittemmin laiskuus on iskenyt suomenhevosmäärän kasvaessa enkä nykyään juurikaan kirjoittele luonnekuvauksia edes tuontihevosille. Sukuselvityksiä pitäisi raapustella, mutta vähän nekin ovat jääneet.

Sen sijaan kaikilla nykyisilläkin hevosilla on kolmipolvinen EVM-suku, siitä olen pitänyt kiinni. On nimet, säkäkorkeudet ja värit. Nimistä mainitsinkin jo taannoin, että olen tarkistanut ne Sukupostista, ettei ainakaan ihan juuri samannimistä hevosta ole ollut olemassa. Voi olla että joskus on lipsahtanut, mutta toivottavasti ei kovin monta kertaa. Se suomenhevosten nimien keksiminen on omalla tavallaan hauskaa, vaikkakin myönnän että toisinaan hivenen työlästä, kuten nimien keksiminen aina.

Ja niistä kisatuloksista mainitsinkin jo. Meidän kylmäverirotujen valikoima on aika pieni, joten Ionicin työ-suokit ovat vakionäky TYH-kisoissa, silloin kun satun muistamaan ilmoittautua mukaan (eli eivät ne kyllä mikään vakionäky oikeastaan ole...). Suurin osa tällä hetkellä on yleishevosiksi merkittyjä ja nekin kilpailevat ainakin satunnaisesti eri lajeissa. Joukossa on muutama matkaratsastuksessakin kunnostautunut hevonen ja mietinpä tuossa, että jos sitä suomenhevosravuria yrittäisi laitella jossain vaiheessa taas. Tuoreimmat hevoset toki kilpailevat porrastetuissa, eivät kovin korkealla tasolla, mutta monipuolisesti eri lajeja.

Mutta miksi näin? Miksi juuri suomenhevonen? No, koska se on suomenhevonen! Ei siihen sen kummempaa syytä ole eikä tarvita. Vaikka minä eikä varsinkaan Virginia emme ole virtuaalimaailmassa profiloituneet minään suomenhevosten ystävinä varsinkaan silloin alkuvuosina, niin kyllä suomenhevonen on minun suosikkirotujani eikä Virginiakaan sitä missään tapauksessa vihaa. Sen rakennetta emme osaa tuomaroida, mutta kyllä rotu on muuten hieno ja monipuolinen. Asiassa auttaa myös se, että koska minulla ei ole juuri minkäänlaista historiaa eikä pahemmin edes tavoitteita suomenhevosten kanssa, sitä on ollut helppo pitää sellaisena erikoistapauksena. Lisäksi kukaan ei aikoinaan varmaan osannut ajatella Ionicia suomenhevoskasvattajana, niin ei ole ollut mitään paineitakaan sen suhteen.

– S

maanantaina, toukokuuta 30, 2022

Virtuaalihevostelijan somepäivityksiä

Tällainen pieni kevennys tähän väliin: jos olisin rehellinen virtuaalihevostelija somessa...

1. Tein juuri päivän 17. hevosen sivun. Nyt lähtee 18. sivu. Jäljellä enää 31 sivutonta kasvattia tätä yhtä rotua. Mua niin kypsyttää tämä! #EiHelevetti #LoputonSuo

2. Kuvasta tuli resizella kauheata pikselimössöä, mutta saa luvan kelvata. #EiMikäänPhotoshopGuru #EiMikäänKantakirjaponi

3. Vähän kun värejä muokkaa niin kyllä se menee ihan mustasta/ruunivoikosta/päistäriköstä. #TodellakinPhotoshopGuru #Värifriikki #KunLisenssiSenKerranSallii

4. En jaksa etsiä ja päivittää uuden kasvatin sukutauluun toimivia linkkejä. #EiOoMunSyy #LinkkimätäLeviää

5. Biisin nimi = potentiaalinen hevosen nimi. Aina. #IhanaaLeijonatIhanaa #Inspiraatio

6. Kiukuttelin juuri Sukupostille, kun sieltä löytyi samanniminen hevonen kuin mitä itse suunnittelin. #AikuistaKäytöstä #SiitäOlisiTullutPoku

7. Hevosrotukirjojen selaaminen on vaarallista, kun voi tulla mielitekoja uusista roduista. #MistäMääNiilleKuviaPieraisen #Rotufriikki

8. Ostin sitten hevosen nimen perusteella. #Prioriteetit #OnSilläOkSuku

9. En jaksa kirjoittaa myyntitarjousta ostoketjuun. #Laiska #EiMikäänMyyntitykki

10. Suunnittelin yhdelle rodulle tässä nelisenkymmentä uutta kasvattia. Kyllästyttää jo etukäteen ajatus niiden kaikkien sivujen tekemisestä. #KatsoKohtaYksi #IhanOmaMoka #EntisenMiehenMuutamassaOli99

11. Ei 3+4 linjasiitos niin paha asia ole. #KylläReaalimaailmassakin #SeOnKomeeOri

12. Se tunne kun huomaa vahingossa teettäneensä kasvatin 2+2-yhdistelmästä. #KatoOho #WhenCousinsMarry

13. Miten kello voi olla jo yli puolen yön?! #Mysteeri #Keski-ikäinenUninarkkari #TeamAamutorkut

14. Isä yksivärinen, emä tobiano-sabino -yhdistelmä, mutta varsasta tulee frame. #KunTunteeSäännötNiistäVoiLuistaa #Tarve #KirjavaKuinKirjava

15. En osannut sitten päättää, niin ostin kerralla 5 6 8 hevosta. #Hupsis #KaiTälläJonkinDiagnoosinSaisi

16. En osannut sitten päättää, niin ostin kerralla 77 kouluratsastuskuvaa. #RatsastuskuvatRulaa #TarpeeseenTulee

17. Miten vaikeata se muka voi olla piirtää ja värittää hevonen? Vastaus: maailman vaikeinta ja täysin mahdotonta. #KirkkoveneTuli #AnoinJoTaiteilijanApurahaa

– S


maanantaina, toukokuuta 23, 2022

Ionicin suomenhevoset, osa 3: ostohevoset (toistaiseksi)

Viimeksi esittelin Ioniciin keksityt suomenhevoset, joten tällä kertaa vuorossa ovat Ioniciin ostetut, suvulliset hevoset. Tämä suomenhevospuoli on (vielä) niin tuore ja niin pieni, että on mahdollista listata todellakin kaikki ostohevoset. Moni niistä onkin ollut tosi tärkeä jalostushevonen meille ja siksi ne ansaitsevat oman hetkensä parrasvaloissa.

© ST

Ensimmäisiä ostohevosia oli oikeastaan kaksi, oriit Runon Jalmari (Kelmi-Jelmeri – Suvilahden Lyyra) ja Claridgen Palokärki (Paavo-Palo – Pirtinmäen Parmatar). Ne olivat molemmat yksipolvisia ratsuja poikkeuksena meidän kovin työhevospainotteiseen alkuperäislaumaan. Molemmat ovat myös varsin paljon käytettyjä jalostusoreja, ainakin meidän suht pieneen hevoskantaan nähden. Jalmarilla on viisi varsaa, joista yksi myytiin suoraan. Tikkasella on kuusi varsaa ja niistä useampi on jättänyt melkoisen varsamäärän myös, joten tällä hetkellä Tikkanen on vähän turhankin monen hevosen suvussa. Tikkanen oli voikko väriltään ja periyttänyt väriään eteenpäin useammallekin varsalle. Kyllä meille jossain maailman vaiheessa tulee tuplavoikkokin suomenhevonen, uskokaa pois!

Yksi Tikkasen varsoista on myös ostohevoseksi luettava, nimittäin tamma Viisikon Ukkoslintu (Claridgen Palokärki – Juhannuspakkanen), tilausvarsa Viisikon omistamasta tammasta. Ukkoslintukin jätti neljä varsaa ja pitää omalta osaltaan huolen siitä, ettei isä-Tikkanen pääse kovin äkkiä katoamaan.

Ukkoslinnun jälkeen tuli yksipolvinen työhevostamma Borstnejlika (Hovivirsi – Helmitinami). Sekin jätti meille melkoisen varsamäärän, peräti kuusi varsaa. Niistä suurin osa on työpainotteisia itsekin. Vain parin varsan isät ovat ratsuoreja (juurikin Jalmari ja Tikkanen) ja varsat on merkitty yleishevosiksi. Sitä en sitten tiedä, että onko tuo Borstnejlikan kuvan suomenhevonen oikeasti työhevostyyppiä nähnytkään, muttei puututa nyt siihen.

Seuraavat tulijat olivat yksipolvinen Stoorin Helmiina (Villitön Vihjaus – Helmi-Liina) ja suvuton Jouluntiuku, joka mainittiin jo noiden kantahevosten esittelyssä, koska yhdenlainen kantahevonen se meilläkin on. Ei siitä siis enempää tässä. Helmiina oli kouluratsu ja vähäsen kisannutkin sitä lajia ennen meille tuloaan. Helmiinalla on neljä varsaa ja niistä puolet on merkitty kouluratsuiksi.

Työhevosori Murisevan Mutakakun (Sisukas Sissi – Marenki) ostin ihan pelkästään sen nimen takia! Ei tuollaista voi vastustaa... Toki se yksipolvisena ja vierassukuisena oriina sopii meidän hevoslaumaan kuin nakutettu eikä siitä työpainotuksestakaan ole suinkaan haittaa. Kuvana sillä on kyllä ratsupuolelle kantakirjatun oriin kuva, mutta minusta tuo oli sen verran muhkea tapaus, että saa nyt luvan mennä. Älkää kivittäkö.

Meidän ainoa piirroskuvallinen ja pienhevoskokoinen suomenhevonen on tällä hetkellä tamma Maantiekiitäjä (Huvitutin Maantierosvo – Sotamaalauksen Epäpyhä), joka sekin on ihan nimen perusteella hankittu. Muistaakseni mainitsin siitä blogissa jo joskus aiemmin. Edelleen tuo nimi jaksaa hymyilyttää, mutta tammalle on kaavailtu aika monta varsaakin syntyväksi, joten kyllä se ihan tarpeeseen tuli noin jalostuksen kannalta. Ja hopeanmusta väri on tietenkin aina myös upea. Harmi että hopeaväristen suomenhevosten kuvia on kovin niukasti saatavilla.

Kaarnan Tunturitaika (Harlekiini – Sametti-Taika) on hankittu samoihin aikoihin Maantiekiitäjän kanssa. Se on yksipolvinen koulutamma ja sillekin on jo neljä varsaa suunnitteilla ensi vuodeksi. 

Viimeisimmät tulokkaat toistaiseksi ovat kotoisin Jeilistä, josta ostinkin peräti kolme suvullista suomenhevosta: oriit Halinallen Haamu (Helmiahon Kuka Kummittelee – Snöfink) ja Jeilin Hui Hunajameloni (Hui Hurrrjaa Jellonaa – Ananaksia) sekä tamman Jeilin Hattarankukkia (Sotamaalauksen Anteeksianto – Ku Hattaraa Söis). Haamulla on peräti jo kolme polvea sukua, lopuilla kaksi. Ne ovat vielä sen verran tuoreita, että kovin montaa varsaa ei ole syntynyt eikä vielä ehditty suunnitellakaan, mutta se korjaantuu kyllä ajan mittaan.

Näiden lisäksi olen tietysti käyttänyt jonkin verran ulkopuolisten oreja omille tammoilleni eikä tässä tosiaan ole siis vielä kaikki ei-ionicilaiset nimet, joita meidän sh-kasvattien suvuissa on. Niitä ulkopuolisia on aika paljon, joten en viitsi listata niitä erikseen. Tyydyn vain toteamaan, että jokainen on ollut tarpeen.

Jos suomenhevosten tämänhetkisestä tilanteesta pitäisi jotakin sanoa, niin tilannehan on minun nähdäkseni varsin hyvä. Hevosia on kuutisenkymmentä, ei mikään pieni rotu todellakaan enää, muttei vielä järjettömän suurikaan. Ja vaikka sanoin, että Tikkasen nimi kovin monessa suvussa esiintyy eikä se ole ainoa sellainen, niin mikään toivoton tilanne silti ei ole. Noita vierassukuisia hevosia on kuitenkin aika hyvin. Kanta on vielä melko lyhytsukuista, mutta no, sekin tulee muuttumaan. Ostetut ja keksityt hevoset ovat kuitenkin aina tervetulleita.

– S

maanantaina, toukokuuta 16, 2022

Ionicin suomenhevoset, osa 2: kantahevosten esittely

Viime viikolla kerroin niistä muutamasta suomenhevosesta, joita Ionicissa oli ennen kuin varsinainen suomenhevosten pito alkoi. Nyt siirrytään vähän tuoreempiin asioihin eli niihin suvuttomiin hevosiin, joita Ioniciin on keksitty ja joita on myös jalostuksessa käytetty.

© ST

Se ensimmäinen tuli jo mainittua, nimittäin vuonna 2013 Ioniciin saapunut (lue: keksitty) ori Raalan Patruuna. Se tuli ihan vain siksi, että minulla oli sille hyvä nimi! Ionicin perinteitä noudattaen se oli kuitenkin vähän eksoottisempi tapaus suomenhevosten seassa: väriltään hopeanmusta ja työlinjainen. Minä en sitten ota kantaa siihen, miten Patruunan kuva sopii työhevostyyppiselle suokille.

Patruuna oli alusta lähtien poikkeus muutenkin. Sillä on kilpailtu melko paljon meidän mittapuulla, sillä on jonkinlainen luonnekuvauksen tynkä, sukuselvitys ja ylipäätään sen EVM-sukua on keksitty kokonaiset kolme polvea. Tämä kaikki juoruaa siitä, että Patruuna oli vähän sellainen omistajansa kultamuru ja erikoistapaus. Myönnän: niin olikin!

Sitten kun tulee yksi ori, niin kohta tulee sille tammakin, ainakin näin meillä Ionicissa tuppaa käymään. Niin suomenhevostenkin kohdalla ja vuonna 2015 Patruuna sai morsiamekseen Periäisen Santran. Se on samalla tavalla erikoistapaus: on luonnekuvaus, kolmen polven suku jonka nimiin on oikeasti panostettu, sukuselvityksen tynkää, kisoja, työpainotus ja harvinaisempi väri. Patruuna ja Santra vastaavatkin ensimmäisestä Ionin-suomenhevosvarsasta ikinä, siitä tuli ori nimeltä Ionin Esikoinen ja se myytiin Muistoon. Valitettavasti Muisto ja sitä myötä Esikoinen ovat kadonneet sittemmin, mutta sitä sattuu.

Patruunan ja Santran jälkeen alkoi tulla lisää työsuokkeja. Tuli ori Lännen Lokari ja tamma Kullantöyrään Kinuskimansikka. Lokari on jo perus-rautias, mutta Kinuskimansikka mustanvoikko. Jonkinlaiset luonnekuvaukset on molemmilla ja Lokarilla sukuselvitystäkin.

Ensimmäinen ei-työhevostuonti oli tamma Huissan Huhu. Se on yleishevoseksi merkitty ja kisannut helpolla tasolla esteitä ja koulua, mutta toki käynyt parin sijoituksen verran myös TYH-kisoissa kokeilemassa juoksukoetta. Sellainen pieni yleissivistävä toteamus tähän väliin, että "huissa" on vanha nimitys kyläkeinulle, jotka yleensä olivat ns. aisakeinuja.

Sittemmin olen siirtynyt työhevosista enemmänkin yleishevosiin ja seuraava tuonti oli tamma Äksy-Äyriäinen. Äyriäinen onkin ykkösellä kantakirjattu ratsusuunnalle. Meillä ei montaa kantakirja-suokkia ole, Lokari ja Kinuskimansikka vain, muistaakseni ja nekin vain kolmosilla. Minä en suomenhevosten rakenteesta yleensä ymmärrä yhtään mitään, mutta sen verran osaan katsoa, että ykköspalkinto ei ollut mikään suuri yllätys.

Sitten tuli ori Orikiven Valopallo. Se on kilpaillut enimmäkseen matkaratsastuksessa, mutta on sillä muistakin lajeista muutama sijoitus. Se on myös Ionicin ensimmäinen suomenkirjava eli splashed white suomenhevonen. Itse se on tuollainen hyvin maltillisesti kuvioitu, herasilmä ja kohtuulliset merkit.

Tänä vuonna olen keksinyt jo peräti kolme uutta hevosta: oriit Koutin Ukkoherran ja Senaattori Risuparran sekä tamma Savokaidan Justiinan. Nämä kaikki on merkitty joko yleishevosiksi tai yleisratsuiksi, joten painotus on siirtymässä pois sieltä työhevospuolelta. Se johtuu ihan siitä, että kuvia on kovin vähän tarjolla. Näille ratsutyyppisille tai ylipäänsä kevyemmille tuntuu löytyvän kuvia paremmin. En edelleenkään ota kantaa siihen, miten realistisia Ionicin hevosten kuvat suhteessa painotuslajeihin ovat...

Siinäpä ne kaikki minun keksimät suomenhevoset olivat, mutta oikeastaan voisin vielä mainita tamma Jouluntiu'un, joka on kyllä ostohevonen, mutta suvuton ja niinollen kantahevoseksi laskettavissa, varsinkin kun sekin meille kolme varsaa jätti. Se on kenttäratsuksi merkitty ja sillä on ihan sijoituksiakin siitä lajista, toki edellisen omistajan kisaamia.

Se, mikä näille kaikille minun keksimilleni suomenhevosille on yhteistä, on sukutaulu. Se tuli jo mainittua, että suvuttomilla suomenhevosilla on kaikilla 3-polvinen sukutaulu, jossa on nimien lisäksi säkäkorkeudet ja värit merkittynä. Tämä on poikkeuksellista, sillä jos mihin tahansa muuhun rotuun keksin suvuttomia hevosia, niillä on tasan vanhemmat nimetty ja niidenkään nimiin ei ole juuri paljon mielikuvitusta uhrattu. 

Suomenhevosilla pyrin välttämään myös oikeiden hevosten nimien käyttöä jopa näissä sukutauluissa ja tarkistan yleensä ainakin Sukupostin hakutoiminnolla, ettei ihan just samanlaista nimeä olisi kellään. Sukupostista käyn myös utsimassa sukutauluihin säkäkorkeuksia. Jos siis säkäkorkeudet näyttävät ihan satunnaisilta ja oudoilta, niin ne ovat useimmissa tapauksissa ihan realistisia.

– S

maanantaina, toukokuuta 09, 2022

Ionicin suomenhevoset, osa 1: muinaishistoriaa

Olen tässä käynyt läpi Ionicin suomenhevosia ja se on tunnustettava, että minun pienestä hyvän mielen projektista onkin tullut ihan kohtalaisen kokoinen hevoslauma. Ajattelin kirjoitella Ionicin suomenhevosten kuulumisia, mutta siitä olisi tullut romaani. Niinpä päädyin pilkkomaan tekstin pienempiin osiin ja ensimmäiseksi käsittelen suomenhevosten historiaa Ionicissa ennen kuin siitä tuli kasvatusrotu.

© ST

Enpä tiedä onko täällä enää niin vanhoja harrastajia, jotka muistaisivat ajan kun Virginia ei tykännyt suomenhevosista ja niitä ei Ioniciin haluttu mistään hinnasta. No, ei se ihan niinkään ollut, mutta on myönnettävä, että Virginia oli aina jotenkin kovin varovainen suomenhevosten kanssa. Suomenhevonen on hyvin vanha rotu virtuaalimaailmassa ja suurin rotu myös, sillä on aina ollut vannoutuneet harrastajansa ja tunnetut sukunsa. Virginia oli suomenhevosten suhteen vähän myöhäisherännäinen eikä niinollen tuntenut näitä. Siitä varmaan se varovaisuuskin johtui ja se taisi tarttua ajan mittaan minuunkin. 

Siksi voikin tuntua yllättävältä, että Ionicissa on kyllä vuosien saatossa asustellut muutamia suomenhevosia! Ne tosin olivat vain yksittäisiä yksilöitä, jotka lähtivät meiltä eteenpäin ilman että olisivat jättäneet mitään varsinaista jälkeä Ioniciin. Ensimmäinen Ionin-suomenhevoskasvatti syntyi nimittäin vasta 2015.

Ensimmäinen oli pienhevosori LNA Domino, joka sivun tekopäivän perusteella tuli Ioniciin ihan sen aloittaessa. Voisi siis epäillä Dominon tulleen Marineasta, mutta ei sitä Marinean tiedostoista löydy. (Marineassa oli kyllä aikanaan ainakin sellainen suomenhevonen kuin Erokedon Leso-Heikki.) Poikkeuksellista kyllä, Dominolla kilpailtiin vielä sinäkin aikana kun se asui Ionicissa, mutta on syitä uskoa, että sillä kilpaili kasvattaja, ei Virginia. 

Siitä huolimatta, että Domino saattoi olla aikanaan jonkinlainen nimiori, se on ehkä kadonnut nykysuomenhevosten suvuista. Ainakaan Google ei löydä siitä juurikaan mitään. Niinpä voisin tarjota Dominon pakastetta sillä verukkeella, että totta kai sitä vanhalta omistajalta löytyy jostain typpisäiliöiden kätköistä. Epätasainenhan sen suku on ja varmasti kadonnutkin, mutta ehkä Archiven kätköistä vielä jotakin voisi löytyä linkitettäväksi.

Ionicissa asusteli jonkin aikaa myös toinen piekkariori, FNS Eepos. Virginia tiesi kertoa, että Eepos nyt ainakin oli tunnettu huippuori jo Ioniciin tullessaan, kantakirjattu, kisattu ja mitä kaikkea. Se tuli Ioniciin ns. valmiina, mutta lähti meiltä eteenpäin. Se on muuten edelleen olemassa sivuineen, jos tosin lienee unohdettu vuosia sitten ja on rekisterissäkin. En tiedä kehtaisinko tarjota tämänkin pakastetta vielä...

Ensimmäinen Ioniciin keksitty suomenhevonen oli ori Mörkö-Majuri, joka kilpaili raveissa vuonna 2006 ja sekin myytiin eteenpäin sitten. Majuri on tietääkseni vaikuttanut suomenhevosravurien jalostuksessa ainakin jonkin verran. Olisipa kiva tietää jos nykyisin löytyisi hevosia, joiden suvussa tämä olisi.

Muitakin suomenhevosia on saattanut olla, mutta minä ja Virginia emme niitä enää muista enkä millään haulla löytänyt enää muita. Se ensimmäinen nyky-suomenhevosten kantaisä sen sijaan oli ori Raalan Patruuna, joka keksittiin vuonna 2013 ja joka on jättänyt jälkeensä melkoisen määrän Ionin-varsoja.

– S

maanantaina, toukokuuta 02, 2022

Liikekuvat, rakkauteni

Hei, olen S ja olen liikekuva-addikti.

© Pixabay

Onhan siitä puhuttu blogissakin jo vuosia, että pidän tosi paljon liikekuvista. Siis ihan siihen asti, että monesta rodusta ei välttämättä löydy edes paria rakennekuvallista hevosta ilmoittaa näyttelyihin. Kun soppaan lisätään vielä se seikka, että kaikki rakennekuvatkaan eivät ole mitään maailman parhaita, niin oikeasti Ionicin hevosmäärään nähden meillä on tosi vähän sellaisia hevosia, jotka voi ilmoittaa näyttelyihin ilman että hävettää pahasti.

En minä rakennekuvia vihaa, en todellakaan! Miten voisin olla VSN-tuomari, jos niitä vihaisin? Osaan kyllä ihastella hienoja rakennekuvia varsinkin jos niissä on vielä hieno hevonenkin kuvattuna. Plussaa saa hyvälaatuisesta ja selkeästä kuvasta sekä jollain tavoin persoonallisesta hevosesta (en tietenkään jakele näitä plussia VSN-tuomarina ollessani, silloin pitäydyn rakenneseikoissa).

Monta kertaa vain on käynyt niin, että ihailen kyllä jotakin kuvaa jonkun toisen virtuaalihevosella, mutta jos käytän samaa kuvaa itse, ei se välttämättä tunnu niin hienolta ja upealta kuvalta omalla hevosella. En tiedä mikä ihme tämä ilmiö on, en minä nyt niin paljon hevosten kuvia muokkaa Ionicin sivuille. Ehkä siksi en koskaan saanut juurikaan käytettyä esimerkiksi Hippoksen kuvia omilla hevosillani. Tässä on melkoinen ero siihen, että pari vuotta sitten ostin eräältä kuvaajalta yli 70 kouluratsastuskuvaa ja tällä hetkellä niistä on käytössä tosi iso prosentti. Ja ne sentään ovat lähes pelkästään puoliveristen kuvia, kun Hippoksessa oli tarjolla rotuja monipuolisemmin.

Entäpä arvaatteko mitä tapahtui kun ihan varta vasten teetin yhden piirroskuvan dongolakasvatilleni, kun ei sille rodulle valokuviakaan löydy? Ei tullut rakennekuvaa, ei... Toki annoin taiteilijalle hyvin vapaat kädet kuvan suhteen, mutta kyllä minä muistaakseni sanoin että liikekuva sen pitää olla.

Nyt viimeisin villitys on Fee Fotografie, johon sain hankittua vihdoin ja viimein käyttöluvat. En tiedä sekoitinko sen johonkin toiseen paikkaan, mutta kuvittelin jotenkin sieltä löytyvän paljonkin rakennekuvia. Väärässä olin, sillä jos siellä jotakin on paljon, niin liikekuvia! Olin seota siihen paikkaan ja vähäsen olen sekaisin vieläkin. Olen löytänyt itselleni taivaan.

Kouluratsastuskuvat ovat ikuinen ihastukseni, mutta kyllä minun täytyy myöntää, että estekuvistakin löytyy hienoja. Ja kenttäradalta varsinkin! Lisäksi minä tykkään paljon myös erikoisemmista kuvakulmista, niinkuin vaikkapa tästä kouluratsastuskuvasta, joka on otettu edestä päin ja siinä varmaan on laukkapiruetti menossa. No, totta puhuakseni ei sen tarvitse aina olla edes ratsastuskuva, arabiori Badieh Talebanilla on myös sellainen kuva, jota varmaan harvemmin näkee virtuaalihevosmaailmassa, ainakaan ainoana kuvana.

Enpä tiedä, ehkä kyse on siitä, että rakennekuva on aina suunnilleen samanlainen, mutta liikekuvissa on miljoonia mahdollisuuksia. Vaihteluhan tunnetusti virkistää. Ajattelin kuitenkin tämän postauksen myötä tunnustaa itselleni sen, että en todellakaan edes yritä tähdätä hevosineni näyttelyihin tai kantakirjaan. Täten yritän vaientaa sen pienen äänen, joka kuiskuttelee halventavia sanoja uusista liikekuvista ja muistuttaa, että voisit sinäkin nyt käyttää kunnollisia rakennekuvia hevosillasi. Ehkä kirjoitan sen jopa Ionicin etusivulle, että täällä keskitytään omistajansa pakkomielteen vuoksi pääasiassa liikekuvallisiin hevosiin (tai siis käytännössä kuvattomiin hevosiin).

– S