Blogin paluu (sort of)

Mitäpä luulette, olisiko lokakuun ensimmäinen päivä sopiva heti päättää blogin pitkäksi venähtänyt kesätauko?

Ei kuitenkaan kannata ehkä mitään riemujuhlaa julistaa blogin paluun kunniaksi, koska tässä kävi nyt vähän vanhanaikaisesti. Se jo keväällä vihjailtu tarinaharrastus on tainnut nielaista meikäläisen melko täydelleen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kirjoitan nykyään paljon niitä tarinoita enkä ole yhtään varma, miten aikaa, inspiraatiota ja ideoita riittää tälle blogille. Yritän kyllä kovasti pitää kiinni siitä tahdista, että jos kerran viikkoon saisi jotakin ulos tännekin, muttei välttämättä aina tiukasti maanantaiaamuisin, kuten vanhastaan ja jos ei irtoa, en aio ottaa siitä suurempaa stressiä.

Tämä tarinaharrastuksen perkelöityminen on vaikuttanut jopa lempilapseeni Ioniciin: sekin on ollut vähän tuuliajolla. Sain kauhealla vaivalla pungerrettua pääkasvatuslistalta vuoden 2025 varsat valmiiksi tuossa taannoin ja pidän sitä saavutuksena. Uusia kasvatteja en ole suunnitellut hyvään toviin, tosin kasvattilista on täynnä vissiin vuoteen 2028 asti jo muutenkin, että kyllä tässä varsoja syntyy. Arabeista ja Gin Ahaltekistä en halua edes puhua. Enkä muista, milloin olen viimeksi kilpailuttanut mitään hevosiani porrastetuissa tai edes rekisteröinyt hevosia VRL:oon. 

Kuulostaa ehkä tallien tappotuomiolta, muttei se ole sitä. En todellakaan aio panna pillejä pussiin Ionicin tai Gin Ahaltekin kanssa. Hommat vain hidastuvat, ehkä jollain aikavälillä pienentyvät hieman, mutta aion kyllä jatkaa tätä ns. normaaliharrastustanikin. Ja mistä sitä tietää taas, mitä keksin tulevaisuudessa. En minä tätäkään nähnyt tulevaksi!

Yhdestä perinteestä en luovu ja se on pieni listaus siitä, mitä kesääni on kuulunut tietokoneeni ulkopuolella:

• Kerta se on ensimmäinenkin, kun siskonsa näkee kesäteatterin lavalla esiintymässä. Hyvin meni!
• Turun kasvitieteellinen puutarha on aivan mahtava paikka. Kasvihuoneisiin pääsee museokortilla, ulkopuutarhat taitavat olla ilmaisia. Niin ja kahvilaan tulee Eduroamin wifi.
• Tukholma on aina vain nam. Tänä vuonna uutta oli Hagaparken ja erityisesti siellä oleva linnanraunio.
• Raaseporin linnanraunio se vasta nam olikin! Upea, upea paikka.
• Ei ihan hirveästi naurata joutua maailmanlopun kaatosateeseen, jossa toivoo, että auton pyyhkijöistä löytyisi vielä yksi vaihde lisää.
• Uskaltauduin pitkästä aikaa optikolle, kun aloin kaivata liikennemerkkeihin pistekirjoitusta. Sain monitehot! Olen virallisesti just näin vanaha!! Niistä tai jostain sain myös kolmen päivän migreenin, mutta alkaa tasoittua vähitellen.

Mites lukijoiden kesä on mennyt?

Kesätauko vm. 2026

Se olisi taas kesätauon paikka!

Kesä tulla jollottaa ja töissä alkaa painaa deadlinet päälle. Tiedätte: Suomi pysähtyy juhannuksena eikä siihen ole niin kauhean pitkää aikaa enää! Ja on tässä muutakin menossa virtuaaliharrastuspuolella, niin että blogi on jäänyt muutenkin vähän lapsipuolen asemaan.

Tällä kertaa en aio pyörtää päätöstäni ja kirjoittaa kesällä jotakin maailmanlopun hevosesittelysarjaa tai vastaavaa.

Tarinaturinat: kisatuotosten kirjoittaminen

En todellakaan väitä olevani mikään ekspertti erilaisten kisatuotosten tekemisessä, koska aika vähän olen tarinakisoihin osallistunut. Tässä on vähän sekalaista pohdintaa tekstimuotoisista kisatuotoksista ja siitä, mitä havaintoja olen itse tehnyt tuotoskisoista.

Päälimmäinen murhe kisatuotosten kanssa on niiden toisteisuus, erityisesti silloin, jos tuotokselle ei ole annettu mitään selkeästi rajattua aihetta tai muita vaatimuksia, on vain se perinteinen sanamäärävaatimus ja että tuotoksen tulee liittyä jollain tavoin niihin kisoihin. Okei, tämä on tietenkin siinä mielessä helppo, että kirjoittaja voi suoltaa miltei mitä vain, mikä nyt niihin kisoihin liittyy. Mutta liittyykö se niihin nimenomaisiin kisoihin? Kun tarpeeksi monta kisatuotosta kirjoittaa, tulee varmaan muillekin mieleen, että eipä se tämäkään teksti juuri eroa tuosta edellisestä, kilpailun järjestäjän nimen jos vaihtaa, niin menisi kyllä toisaallakin.

Toinen harmi tuotoksissa on se, että niitä ei oikein voi kirjoittaa itse kisasuorituksesta, koska sen sujumista ei vielä tiedetä kirjoitushetkellä. Minä ainakin kirjoitan tuotoksista päiväkirjamaisia ja usein lisään ne hevosten päiväkirjaan. Jos siis kirjoitan kisasuorituksesta, että menipä ihan kauheasti ja hevonen pukitti ja meidät hylättiin, ja sitten tuloksena on ykkössija, niin eipä se tuotos ja tulos ole oikein linjassa keskenään. Kisatuotosten pitääkin kertoa tapahtumista ennen sitä hetkeä, kun ratsastaa kentälle oikeasti kisaamaan. Onhan tässä monia mahdollisuuksia: valmentautumista kotona, valmistautumista reissuun lähtöön, matkan päältä, kisapaikalla ja niin edelleen, mutta... silti.

Itseäni auttaa tuotosten kirjoittamisessa se, että kisapaikka on kuvattu hyvin ja siellä on jotakin persoonallista tai jotain, mihin voi helposti tarttua. Viimeisin nyt oli hollantilaistalli Zilverkroonin Friends Cup -osakilpailu, jonka tuotoksissa mehustelin tulppaaneilla, koska kevät + Alankomaat = tulppaanit. Muutama vuosi sitten kirjoitin kai kymmenkunta tekstiä Pariisin liepeillä pidettävistä kisoista, vaikkei tuotoksilla saanut lisäarpoja lainkaan. Mutta kun jokin juttu siinä vain inspiroi niin kovin! Tosin on myönnettävä, että läheskään kaikki tekstit eivät liittyneet millään tavoin hevosiin tai kisoihin.

Kisojen järjestäjä voi jossain määrin auttaa näissä antamalla tehtävänannoksi tiettyjä aihepiirejä tai ainakin heittelemällä vinkkejä erilaisista aiheista, joista voisi kirjoittaa. Kirjoitin joskus hevosurheilulehden toimittajan haastattelemaan Sonjaa Italiassa. Se oli mainio teksti-idea, ei nyt uniikki, mutta harvemmin sellainen on itselle tullut mieleen. Tietenkin huonosti osuessaan tarkasti rajatut tehtävänannot tekevät elämästä vaikeata, jos niiden aiheet eivät osu itselle yhtään.

Siitä olen aina kiitollinen, jos ja useimmiten kun kisajärjestäjät eivät ole erityisen tiukkoja tekstien suhteen. Olen joitain kertoja joutunut kirjoittamaan tuotoksen yhteyteen kootut selitykset eli sen, että tiedostan itsekin tekstin liittyvän melko hailusti kisoihin ja ymmärrän hyvin, jos tästä ei lisäarpoja heru. Lähes poikkeuksetta nämä ovat menneet kuitenkin läpi järjestäjän seulasta. Olen tosi iloinen näistä aina, koska inspiraatio on siitä kelju otus, että se ei aina mene lainkaan siihen suuntaan kuin sen halusi menevän.

Olisi muuten tosi mielenkiintoista kuulla piirtäjiltä heidän mietteitään kisatuotosten teosta. Minä tunnetusti en osaa piirtää, joten osallistun aina teksteillä ja piirrosmaailma on muutenkin minulle tuikituntematon. Onko piirtäjillä samanlaisia haasteita?

Angloarabin jalostus, osa 2: UK, USA ja Australia

Tiedonhaussa ja lähteiden kääntämisessä on käytetty tekoälyä.

Pari viikkoa sitten aloitin tämän angloarabi-saagan Ranskasta ja ranskalaisesta angloarabi-jalostuksesta (Angloarabin jalostus, osa 1: Ranska). Tänään vuorossa ovat englanninkieliset maat UK, USA ja Australia.

Yhdistynyt kuningaskunta

UK:ssa angloarabeja rekisteröi The Arab Horse Society (AHS). Sen säännöissä sanotaan yksiselitteisesti angloarabin olevan arabi-täysiveri -risteytys. Shagyaa ei ole mainittu lainkaan, joten sitä ei liene sallittua käyttää lainkaan angloarabijalostuksessa.

AHS ei määrittele arabiveren osuutta. Muistelen erittäin hatarasti, että AHS:n kilpailuissa arabiveriprosentilla olisi ollut jokin alaraja, kenties 12,5 %, mutta en pystynyt varmistamaan tätä. Ehkä sellaista ei siis ole olemassa.

Yhdysvallat

USA:n angloarabirekisteriä pitää Arabian Horse Association (AHA). Senkään säännöissä ei mainita shagyaa, oletamme siis, että shagya sinänsä ei ole sallittu rotu käytettäväksi. Näiden kanssa on kuitenkin otettava aina huomioon se, että yleensä ainakin joidenkin ulkomaisten angloarabirekistereiden hevoset hyväksytään anglo-arabijalostukseen ja näissä ulkomaisissa hevosissa voi olla shagya-verta. Tämä koskee toki muitakin kuin vain AHAa.

AHA on ilmoittanut veriprosenttivaatimukset selvästi: angloarabissa tulee olla 25-75 % arabiverta. Jos arabiverta on enemmän, hevonen on rekisterikelpoinen half-Arabian -rekisteriin.

Australia

Australiassa angloarabeja, samoin kuin puhtaita arabeja ja useampia arabiristeytyksiä rekisteröi Arabian Horse Society of Australia (AHSA). Tämänkin ohjeissa on mainittu vain arabi ja täysiverinen, joten shagyaa ei ainakaan sinällään taideta hyväksyä.

Rekisteriohjeen sanamuoto jättää vähän epäselväksi, että mitä varsinaisesti hyväksytään angloarabiksi ja mitä ei. Käytetyt arabit ja täysiveriset on oltava rekisteröity omiin rekistereihinsä, mutta se nyt lienee oletus muissakin angloarabirekistereissä. 

Sitten on maininta, että jos elokuun 2012 jälkeen rekisteröidyn hevosen suvussa on vähemmän kuin 12,5 % arabiverta, mutta kuitenkin vähintään 12,45 %, jolloin se pyöristetään ylöspäin yhden desimaalin tarkkuuteen (eli 12,5 %:iin), hevonen voidaan rekisteröidä, jos sen molemmat vanhemmat ovat rekisteröityjä AHSA:ssa. En nyt ihan oikein ymmärrä alkuperäistä kappaletta, mutta voitaneen olettaa, että australialaisessa angloarabissa tulee olla vähintään 12,5 % arabia.

Australiassa voi olla AHSAn lisäksi myös paikallisia yhdistyksiä, jotka rekisteröivät angloarabeja. Samoin jotkin angloarabit saattavat olla tervetulleita myös puoliveri- tai karjahevosyhdistysten kilpailuihin, mahdollisesti rekisteriinkin. Näissä tapauksissa rotunimike ei välttämättä ole angloarabi, vaan jotain muuta. En ole kuitenkaan varma asiasta enkä lähtenyt näitä kaivamaan tähän kirjoitukseen.

Lähteet

AHA: Chapter 10: Rules and regulations for purebred Arabian, half-Arabian, and Anglo-Aranian registration

AHS: Rules for registration and entry

AHSA: Registry

Tarinaturinat: kun hahmosi ei yhtäkkiä tottelekaan

Tänään on luvassa maailmankaikkeuden ehkä huonoimpiin kuuluva blogipostaus, jossa rikon useampaa kuin yhtä (blogi)kirjoittamisen kultaista sääntöä. 

1. Nyt on metaa. Kirjoitan kirjoittamisesta. 
2. Nyt on myös cliffhangereita. En kerro kaikkea, vaan vihjailen vain silleen ärsyttävästi. Vetoan tosin siihen, että vielä ei ole kauheasti edes kertomista, asioita ei ole kirjoitettu, ehkä niitä ei ikinä kirjoitetakaan. Suunnitelmatkin ovat ilmassa leijuvia ajatusrepaleita ja koska asiat koskevat myös toisen kirjoittajan hahmoa, en voi tehdä päätöksiä kokonaan itse. 
3. Mutta punaista lankaa tässä ei pahemmin ole ja syy on ihan sen hahmon: sen elämä on paljon kiinnostavampaa tällä hetkellä kuin mikään muu, joten ajatteluaikaa esimerkiksi tuon angloarabijalostus-sarjan jatkamiseen ei ole löytynyt. 

Kyseessä on tietenkin Sonja. Kirjoitin hänestä ja hänen uusista kuvioistaan maaliskuussa (Uusia tuulia tarinapuolella). Vähänpä tiesin tuolloin, että miten uusia ne kuviot tulevatkaan ehkä ja mahdollisesti olemaan! Törmäsin (Sonja törmäsi) mielenkiintoiseen hahmoon, jonka kirjoittajan kanssa tässä nyt on palloteltu kaikenlaisia seikkoja hahmoistamme. Totesimme, että pintapuolisen erilaisuuden takana on yllättävän paljon samaa ja että tästä voisi löytää paljonkin mielenkiintoista kirjoitettavaa. 

Olen monta kertaa törmännyt ylläolevan kaltaisiin meemeihin. Olen hymyillyt niille vähän vinosti: hehe, ihan hauska juttu, juu, mutta kyllä minulla hahmot pysyvät ruodussa ja kiltisti menevät juuri sinne, minne haluankin niiden menevän. No, eivät mene eivätkä pysy, ruojat! Ne kaikki meemit ovat ihan totta. Yhtäkkiä tajuat kuvittelevasi hahmoa tilanteisiin, jotka eivät yhtään sovi siihen, mitä olit suunnitellut.

Ensimmäistä kertaa ikinä mukana on myös toisen hahmon kirjoittaja. Olen minä tietysti aiemminkin kysellyt muilta kirjoittajilta, että sopiiko tämmöinen ja tuommoinen kuvio, johon liittyy sinun hahmojasi, mutta ne ovat olleet lähinnä vähäisiä yksityiskohtia verrattuna tähän. Mitään tarkkoja suunnitelmia ei vielä ole pitkälle jatkoon, mutta toistaiseksi mistään mainitsemastani ajatusrepaleesta ei ole tullut kieltoa. Se on vähän pelottavaa, koska puheissa mainitut teemat ovat välillä aikas...  mielenkiintoisia, sanotaan nyt vaikka niin. Voi olla, että tämä toinen kirjoittaja miettii ihan samaa minusta.

Tämä koko juttu on ollut yksi yllätysjuonenkäänne jo itsessään. Kun Sonja lähti Hopiavuoresta, Harrista tuli päähahmo siellä ja yhtäkkiä Harri olikin se melkein jopa mielenkiintoisempi hahmo. Myönnän, että Harri on aina ollut sellainen Sonjan side-kick, ei sen ollut tarkoitus Hopiavuoreen tai hevosen selkään päätyä. Ei sekään hahmo näemmä ole aina omassa lokerossaan pysynyt. Joka tapauksessa ajattelin jättää Sonjaa kenties vähän vähemmälle, kun oli olevinaan jonkinlaista inspiraatiopulaa sen kanssa, ja että kirjoittaisin Harria enemmän. Sonja taisi kuulla tämän, koskapa ei suostu nyt tulemaan yhtään vähemmälle jätetyksi! Mokoma!

Ehkä suurin ongelma tässä on se, että nämä aivoissa pyörivät suunnitelmat Sonjan varalle liittyvät hyvin hatarasti tai eivät lainkaan hevosiin. Toki virtuaalitalleilla on spin-off -päiväkirjoja, Norlingissakin, mutta missä menee se raja, jolloin mennään hevosharrastamisesta liikaa sinne spinnareihin? Ja missä menee muu hyvän maun raja? Mietin tuossa jo yhtä tekstiä kirjoittaessani, että pitäisiköhän pyytää etukäteen hyväksyntä tallinpitäjältä. Hopiavuoressa vastaavan olisi ehkä uskaltanut julkaista, koska tunnen sen yhteisön paremmin. Norlingia en tunne vielä niin hyvin ja se on toisenlainen. On minulla onneksi varasuunnitelma olemassa, jos tekstit eivät sovellu enää muiden pitämille talleille.

 

Ja tästähän ei sitten tiedä, miten kauan tätä hulluttelua kestää. Viikko, kuukausi, vuosikymmen? Ken elää, se näkee. Tämä blogi on varmasti ensimmäinen sijaiskärsijä, kuten tästäkin huomaa. Enkä aio edes pyytää anteeksi etukäteen yhtään mitään.

Angloarabin jalostus, osa 1: Ranska

Tiedonhaussa ja lähteiden kääntämisessä on käytetty tekoälyä.

Taannoin tuli puhetta angloarabien veriprosenttivaatimuksista. Minä olen käsittänyt sen melko joustavana virtuaalimaailmassa, aina sen mukaan, mitä kukin haluaa jalostaa. Perinteisesti angloarabissa pitäisi olla 25-75 % arabiverta ja loput englantilaista täysiveristä. Myöhemmin tekstissä käytän nimityksiä arabi ja täysiverinen, joista jälkimmäinen tarkoittaa nimenomaan englantilaista täysiveristä.

Asiat eivät kuitenkaan ole ihan yksinkertaisia, mitä angloarabeihin tulee. Kirjoitan tämän useammassa osassa, koska muuten tekstistä tulisi taas romaani.

Aloitan Ranskasta, sillä Ranskaa pidetään angloarabin kotimaana. Vaikka arabia ja täysiveristä on risteytetty keskenään ympäri maailman, Ranskassa näitä risteytyksiä alettiin ensimmäisenä pitää omana rotunaan ja jalostaa sellaisena. 

Nykyään angloarabien jalostuksesta vastaa Association Nationale Anglo-Arabe (ANAA). Sen pääkantakirja jakautuu kolmeen sektioon. 

Section I

Section I on se tiukin: hevosessa saa olla vain arabia ja täysiveristä, ei mitään muuta. Shagyankin status on kyseenalainen. Arabiveren osuus tulee olla vähintään 12,5 %, jos nyt tulkitsin oikein. Se on ilmeisesti vaihdellut ja ollut joskus myös 25 %, mutta ilmeisesti nyt raja on alhaisempi. Ylärajaa ei ole ilmoitettu eikä sitä välttämättä ole lainkaan. Löysin nimittäin ANAA:n orilistoilta angloarabioriin, jonka arabiprosentiksi on merkitty 92,74 % (Calcium Artagnan).

Section II

Section II:n arabiveren minimiraja on sama 12,5 % ja sen suvun 3. polven 8:sta esivanhemmasta 7 tulee olla puhtaita täysiverisiä, arabeja tai angloarabeja (ilmeisesti sektion I hevosia, mutten ole varma tästä). Se yksi yksilö saa sitten olla jotain muuta joko kokonaan tai osittain. Se jokin muu ei kuitenkaan saa olla ponia, kylmäveristä, cobia tai vastaavaa. Cobilla tarkoitettaneen tässä tapauksessa yleisesti cob-tyyppisiä hevosia.

Section III

Section III on jo enemmän risteytysrekisteri. Arabiveren määrästä on samat vaatimukset kuin muissakin sektioissa eli minimissään 12,5 %, maksimista ei ole tietoa tämänkään kohdalla. Sen lisäksi suvusta tulee löytyä vähintään yksi täysiverinen kantavanhempi ja yleisesti Section III:n hevonen on syntynyt risteyttämällä angloarabi, täysiverinen tai arabi sellaisen hevosen kanssa, joka kuuluu johonkin seuraavista:

• WBFSH:n tunnustama kantakirja
• CIAA:n tunnustama angloarabien tai arabien puoliverirekisteri
• Shagya
• AQPS
• Anglo-normandialainen urheiluhevonen (CSAN)

Tässäkään sektiossa ei saa olla ponia, kylmäveristä, cobia tai vastaavia.

Tämä on vähän mysteeri minulle, että mitä käytännössä tarkoitetaan tuolla "vähintään yksi täysiverinen kantavanhempi". Ihan tolkuttoman pitkältä suvusta sitä ei voine kaivaa, koska muutenhan tosi iso osa esimerkiksi puoliverisistä olisi soveltuvia tähän rekisteriin. Kyllä niiltä kaikilta täysiveristä löytyy suvusta. Mietin, jos tässäkin mahtaisi olla käytössä tuo kolmen sukupolven sääntö eli kolmen sukupolven sisältä tulisi löytyä vähintään yksi puhdas täysiverinen. En tiedä, tämä on vain oma arveluni.

Lisäksi huomioitavaa näissä kaikissa kolmessa sektiossa on se, että niitä nimitetään yhtä kaikki angloarabeiksi. Ranskalaisessa angloarabissa voi siis olla jotain muitakin rotuja kuin vain täysiveristä ja arabia, ja se tekee asiat vähän hämmentäviksi.

Anglo Part-Bred APB (aiemmin Anglo-arabe de complément, AC)

Angloristeytyksessä tulee olla vähintään 3 % arabia, vähintään yksi täysiverinen esivanhempi, vähintään yksi arabialainen esivanhempi (tässä ei ainakaan voi pitää paikkaansa tuo kolmen sukupolven sääntö). Muuten toivottua on se, että angloarabityyppi näkyy hevosen ulkomuodossa. Ponia, kylmäveristä, cobia tai vastaavia ei tämänkään suvusta saa löytyä ja suvun on oltava todennettavissa.

Tämä osio kantakirjaan on ilmeisesti tullut vasta tänä vuonna, aiemmin näitä hevosia on nimitetty nimellä anglo-arabe de complément. Ja jos tulkitsin oikein lähteitä, vuonna 2022 on laskettu tuota arabiveriprosenttia 25 %:sta 12,5 %:iin, joten ne hevoset, jotka ovat syntyneet ennen tätä ja joiden arabiveriprosentti on välillä 12,5-25, on rekisteröity nimikkeellä anglo-arabe de complément.

Shagyan käyttö

Shagyasta sanotaan yksiselitteisesti, että se lasketaan 90-prosenttisesti arabiksi. Jos shagyaa käytetään arabin sijasta tai lisäksi jalostuksessa, arabiveriprosentti lasketaan sen mukaan kuin se olisi 90 % arabiverta ja loppu muuta (arabiprosentti 0). Muuta ohjetta shagyan käyttöön en löytänyt. 

Olettaisin siis, että shagyaa saa käyttää sektioiden II ja III jalostuksessa, sehän nyt mainitaankin ihan tuossa Section III:n jalostusohjeessa, ja toisaalta jos II-sektiossa saa olla arabin ja täysiverisen lisäksi vähäinen määrä jotain muuta, niin shagya varmaan kelpaa siihen ihan hyvin. Onko shagya-taustaisella angloarabilla sitten asiaa sektioon I, niin en tiedä. Ei välttämättä.

AQPS

Sitten on vielä Autre Que Pur-Sang (suomennos "muu kuin täysiverinen", englanniksi ainakin toisinaan French Chaser), joka on vähän eri asia kuin angloarabi, muttei välttämättä aina. Sehän on mainittu myös sektion III sallittujen rekisterien listassa.

AQPS on ensisijaisesti risuestelaukkoihin jalostettu hevonen, jonka suvussa on yli 87,5 %, mutta alle 100 % täysiveristä. Loppu suvusta on angloarabia tai ranskanratsuhevosta (selle francais), mahdollisesti ranskanravurikin saatetaan hyväksyä. Aikaisemmin AQPS rekisteröitiin ranskanpuoliverirekisteriin, mutta vuodesta 2005 lähtien niille on ollut oma rekisterinsä. Tämä rekisteri voi olla osin päällekkäinen APB-rekisterin tai sektion III kanssa, mutta AQPS:ssä ei ole pakko olla lainkaan arabianhevosta. Sen kohdalla ollaan kiinnostuneita vain täysiverisen määrästä.

Lähteet

ANAA: Programme de selection de la race Anglo-arabe en France

ANAA: Règlement du livre généalogique de la race anglo-arabe

ANAA: Règlement relatif au livre généalogique du cheval anglo-arabe

Wikipedia: Autre que Pur-Sang

Wikipedia: French Chaser

Onnistuneita ja vähemmän onnistuneita nimiä vuodelta 2025

Koska pääni on täynnä limaa (tunnolliset työntekijät sairastaa pääsiäisenä, prkl!) eikä varastossa ole yhtään viimeisteltyä tekstiä, päätin listata viime vuodelta kasvattien nimiä, niitä onnistuneita ja vähemmän onnistuneita.

FWB-o. Ex T-Rex Ion: Tämä on tietenkin saanut innoituksensa isältään, Tyrannosaurus Exiltä. Katsotaan, jos tästä aihepiiristä saadaan vielä muutakin kehiteltyä.

FWB-t. Break It Till You Make It: myös tämän isä on muualta tullut ori Break This Fake, joka on antanut inspiraatiota varsankin nimeen. Valitettavasti tuo kuulostaa vain ravurilta tai laukkahevoselta, ei niinkään puoliveriseltä, mutta viis minä siitä.

xx-t. Green Hell Ion xx: emä kuuluu alunperin Pinkistä lähteneisiin F1-aiheisiin nimiin ja sieltä tämäkin tulee. Green Hell -nimitystä on käytetty Nürburgringin moottoriradan metsäisestä ja haastavasta pohjoisosasta, niin sanotusta Nordschleifesta. Lisäksi Hell rimmaa vielä isän nimen (Battle Of Winterfell) kanssa!

sdb-o. Dazzzz 2702: tästä voisi käyttää nimitystä lyhyt ja iskevä! Eikä aiemmin ole tainnut olla missään nimessä ikinä neljää samaa kirjainta peräkkäin. En muista, mikä älynväläys tämä oli alkujaan.

sdb-t. Knee-Hi Stiletto 2702: tätä voi pitää ehkä vähän kyseenalaisenakin nimenä, leikitelläänhän tässä fetissikenkien terminologian kanssa. Samaan sarjaan kuuluu myös emänemä Ballet Stiletto Nite GA ja muutama muu sen jälkeläinen. 

RMH-t. Lizz In Wonderland 2702: taas yhdistelmä sekä emän että isän nimiä, Fox In Wonderland ja NFR's Mountain Lizz.

sdb-t. Never Tell Me The Odds: saddlereillä on ollut kauheasti kivoja nimiä viime vuonna, tämäkin. Suora lainaus Star Warsista, Han Solon repliikki. Ja kun emän nimi on Odds And Ends Ion, niin sehän sopii.

westf-t. La Fillette Ion: ehkä vähän turhan ranskalainen nimi saksalaiselle hevoselle, mutta olkoon minun puolestani. Westfalenit saavat nimensä alkukirjaimen reaalimaailman käytännön mukaan aina isältään, oli kyseessä sitten ori- tai tammavarsa. Tämän isältä tulee myös teema, ruusulajikkeet. Se on lähtöisin suvuttomasta tammasta Barcarole GA:sta. Kaikki tamman jälkeläiset ovat saaneet nimensä ruusujen mukaan ja aika moni myös näiden varsoista. La Fillette on jo neljän sukupolven päässä kantatammasta, mutta teema jatkuu edelleen. 

TWH-t. Pretty Little Dutch Girl 2702: Suomessa ilmeisesti tuntemattoman (lasten)loru tai -laulun nimi. Tamma sai innoituksensa isän nimestä, sillä sehän viittaa Cotton-Eyed Joe -lauluun. Tätä ei voi sanoa varsinaisesti lyhyeksi nimeksi, mutta tykkään sen rytmistä lausuttuna. Ja varsoille on helppo keksiä Pretty Little -alkuisia nimiä.

PH-t. Glitter Everywhere Ion: kuka ikinä on askarrellut irtoglitterin kanssa, tietää tämän olevan hyvin totta! Melko suora yhdistelmä vanhempien nimiä.

hann-o. The German Ion: taas vähän turhan englanninkielinen nimi saksalaishevoselle, mutta A. se noudattaa hannoverien nimeämissääntöä eli alkukirjain isäoriin mukaan, B. se yhdistää vanhempien nimiä ja C. nimi sanoo sen olevan saksalainen, niin ihan kauheasti ei voi valittaa.

trak-o. Gery Ion: en ole oikein varma, pidänkö tästä nimestä vai en. Sinänsähän se on tosi suora yhdistelmä vanhempien nimiä, toisin sanoen siis isän nimi, jossa alkukirjain on korvattu emän alkukirjaimella, koska trakien nimet alkavat aina emän kanssa samalla kirjaimella. Toisinaan tämä tällainen tekniikka toimii, mutta Gerystä en nyt ole niin varma.

SGSH-o. Shelby Mustang Ion: taas yksi tämmöinen pieni nimiperheen tapainen, joka on lähtöisin FWB-tamma Ginetta Vegasista. Urheiluautoja kaikki tai ainakin sitä liippaavia.

tersk-t. Krisamis Ionnaja: monet venäläisrotujen nimet ovat kategoriaa "ihan kiva" eli eivät aiheuta suuria tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Joskus tulee helmiäkin, itse tykkään Krisamisin nimestä, mutten osaa analysoida syytä siihen.

sha-o. Uzzal Ion: shagyoilla käytän tätä perinteistä "oma nimi"-metodia enkä ole lähtenyt nimeämään niitä samalla tavoin kuin muita unkarilaisrotuja (lisää: Nimitestailua unkarilaisilla roduilla). Tosin en shagyojen kanssa halua  niin ankaran unkarilaisia nimiä kuin ehkä muille, vaan esimerkiksi arabitausta saa näkyä, kuten Uzzalinkin nimessä. Mutta siitä huolimatta en tykkää tuosta yhtään! 

exm-o. Ionin Tesino: vähän turhan italialainen nimi brittiponilla, mutta vetoan siihen, että niin se on isälläkin. Tiber on nimittäin joki Italiassa. Silti tuo nimi olisi ollut parempi jollain uhkealla puoliverioriilla.

Ionicin islanninhevoset – historiaa ja nykypäivää

Islanninhevosen historia Ionicissa on jossain määrin mielenkiintoinen, mutta nykyään se on vähintäänkin keskikokoinen rotu ja yksi tärkeimmistä askellajiroduista. Ajattelinkin kirjoitella lyhyen koosteen siitä, miten issikasta on tullut Ionicissa sellainen rotu kuin se nykyään on.

Ionicin ihan ensimmäinen issikka oli tamma Snotra frá Syndur, suorastaan legendaarisen Syndurin kasvatti, joka syntyi syksyllä 2007 ja tuli varmaankin aika suoraan Ioniciin. En varsinaisesti muista, miksi tamma talliin hankittiin, mutten välttämättä erehdy kovin pahasti, jos se on ollut taas jokin "ostettiin kun kerran oli myynnissä" -tyyppinen tapaus.

Snotralla kilpailtiin jonkin verran ARJ:ssä, tuolloin vielä ihan perinteisissä kisoissa, kun muitakaan ei ollut tarjolla. Sen lisäksi se varsoi peräti viisi varsaa, ensimmäiset frá Jón -issikat ikinä. Isänä näillä kaikilla oli ulkopuolinen ori, tietenkin, koska Snotra oli ainoa rotuaan meillä.

Koska yhden hevosen pohjalta on vaikea mitään jalostaa eteenpäin, ei issikkajalostus tuolloin ottanut sen enempää tuulta alleen. Kaikki Snotran varsat päätyivät myyntiin joko ennemmin tai myöhemmin. Snotra itse lopetettiin vuonna 2009.

Seuraavia issikoita saatiin odotella vuoteen 2012 asti. Silloiset tulokkaat olivat Teigaholtin kasvatit, ori Brellir frá Teigaholti ja tamma Krafla frá Teigaholti. Nämä kaksi ja varsinkin Krafla neljän varsansa kera ovat nykyisen issikkalauman kulmakiviä ja kantahevosia. Snotrankin suku palasi Ioniciin, kun ostin takaisin sen varsan, ori Vakri-Skjóni frá Jónin. Muistelen sen olleen Kerpalla RDN:ssä, mutten ole varma. 

Seuraavina vuosina issikkalauma karttui ostohevosilla, joita olivat ainakin nämä:

• t. Alvör frá Rósgarður
• o. Barón frá Ljóma
• t. Blæja frá Ljóma
• o. Brimir frá Ponipallero
• o. Draupnir frá Ljóma
• o. Eldur
• o. Farmóður frá Syndur
• o. Harkur frá Ljoma
• t. Náttfreyja frá Syndur
• t. Sokkadís frá Ljoma
• t. Sóley frá Ponipallero
• t. Svandís frá Skógur
• t. Tvenna frá Ljóma
• t. Tvista frá Daydream
• o. Ögri frá Rósgarður

Näistä osa on jo tehnyt komean uran jalostuksessa ja lopetettukin, osa on niin uusia tulokkaita, ettei niille ole vielä syntynyt varsoja. Joka tapauksessa Ionicin issikkakanta on ollut varsin pitkäsukuista, toisinaan melko vanhasukuistakin, ja aika suppeaa, vaikka tammoille toki on käytetty ulkopuolisia oreja usein.

Vuonna 2022 sain idean keksiä ihan uusia, suvuttomia tuonteja ja teinkin sen: talliin tuli 4 tammaa ja 4 oria. Ne kilpailivat itsensä valmiiksi ARJ:n porrastetuissa ja jättivät sittemmin hyvän lauman varsoja. Tästä ensimmäisestä setistä on osa hevosista myyty jo muualle, mutta osa on vielä Ionicissa. 

Vuonna 2024 keksin toisen vastaavan lauman suvuttomia issikoita. Prosessi oli sama eli ensin kisasin ne ARJ:ssä ja nyt loppuvuodesta syntyy taas melkoinen määrä yksipolvisia issikkavarsoja.

Niinpä Ionicissa on kolmea sorttia hevosia: on niitä pitkäsukuisia, vanhempia kasvatteja tai niistä polveutuvia hevosia. On jonkin verran suvuttomia hevosia ja sitten on melkoinen määrä yksipolvisia kasvatteja, niistä omista tuonneista syntyneitä. Näiden yhdistäminen keskenään on toki vielä vähän vaikeata, kun kuitenkin yritän jossain määrin pitää kiinni tasaisista suvuista tai edes sinne päin, mutta katse onkin tulevaisuudessa.

Suomenhevos-kuulumisia

Helmikuussa listasin viime vuoden suomenhevoskasvatteja ja mainitsin lopussa hankkineeni ravi-suokin, ori Liian Tosikon (Suomenhevoskasvattien nimet vuonna 2025). Suomenhevosuutiset eivät kuitenkaan lopu siihen.

Aloitan tuosta Liian Tosikosta eli Toopesta, niin se on jatkanut raviuraansa nyt nelivuotiskaudella. Ikääntyminen on ollut vissiin vähän satunnaista, mutta ajattelin ikäännyttää sitä vuoden kolmessa kuukaudessa. Se paranteli jo ennätystäänkin Karoluksen raveissa. 

Ravimaailma tuntuu kuitenkin olevan melko hiljainen. VRER ja sen kisakalenteri on lähestulkoon kuollut ja epävirallisia raveja täytyy metsästää Keskustan raviketjusta. Enkä tiedä, voiko tätä yleistää, mutta jotenkin tässä ihan jo muutaman kuukauden aikana olen törmännyt villien ravien kutsuissa monensorttiseen huolimattomuuteen. Kisapäivämäärät ovat unohtuneet viime vuodelle, ravien järjestäjää ei kutsussa mainita vaan se pitää itse suunnilleen arvata ja lähtöjen tiedoissa on epäselvyyksiä. Tietenkin nämä menevät läpi, kun mikään taho ei tarkista kutsua ennen kuin se hyväksytään kalenteriin. Minua risoo kaikki tällainen.

Mutta takaisin niihin suomenhevosiin. Totesin alkuvuodesta, että varsinkin pitkäsukuiset suomenhevoseni ovat turhan likeistä sukua toisilleen ja jalostus alkaa kompuroida. Asialle piti tehdä jotakin. Ostin pari erisukuista oria, Hiidelmän Viipotin ja Kahmon Pusuindeksin sekä tamma Pilvipellon Tulimiinan. Näissä ei sinänsä ole vielä paljon näkemistä, kun kuvatkin puuttuvat, mutta niillä on kivat suvut.

Ostohevosten lisäksi keksin muutaman suvuttoman hevosen. Olen joskus sanonut, että Ionicin tuontisuomenhevoset ovat yleensä syntyneet inspiraation tuloksena: olen keksinyt kivan nimen ja siitä se hevonen on saanut alkunsa. Nyt lähdin kuitenkin ns. lapiohommiin eli päätin keksiä neljä tammaa ja neljä oria ilman, että minulla oli nimi-ideoita olemassa. Onnistuin silti kehittelemään niille ihan mukiinmenevät nimet, ainakin jos minulta itseltäni kysytään.

Ne keksityt hevoset ovat:

• o. Kulmakunnan Kauhu
• o. Lyytikän Ikirunoja
• o. Nummenniitun Mettäpöyröö
• o. Pitkäisentuli
• t. Lumikallion Pyteriitti
• t. Mie-Romahan
• t. Syvänojan Suolakide
• t. Terrisuon Sysisara

Harmittamaan jäi Suolakiteen isä, EVM-nimi Hevi-Kehveli, joka olisi ollut tosi mainio nimi ihan oikeallekin virtuaalihevoselle. Ehkä vielä vaihdan sen tai jotain. Niin tai näin, näillä taas jatketaan jalostusta ainakin vähän aikaa eteenpäin.

Kilpailukeskus, welshien sukuarkisto ja mitä yleistä keksin sanoa tietotekniikasta

Tässä viime aikoina olen törmännyt pariin uutuuteen virtuaalimaailmassa, nimittäin Welshien sukuarkistoon (WSA) ja Tillin tekemään virtuaaliseen kilpailukeskukseen. Ensin mainittu tallentaa historiaa ja toinen tekee kilpailemisesta entistä helpompaa, joten kukaan tuskin ihmettelee sitä, miksi minä näistä olen niin innoissani. Joka tapauksessa nämä molemmat ovat minun mielestäni tosi hienoja juttuja ja siksi halusin nostaa ne ihan blogipostauksen aiheeksi.

No, oikeastihan nuo eivät ole sinänsä mitään erityisen uusia ideoita. WSA sanoo jo heti etusivullaan ottaneensa mallia Marsupienen russiarkistosta, joka sekin oli tosi hieno juttu, harmi ettei toimi enää. Virtuaalisen kilpailukeskuksen idea ei niin kovin paljon poikkea vanhasta SPC:stä ja mahtaako nykyinen laukkajaos toimia samalla tavalla. Toki näissä ei ollut tuota uuden kilpailukeskuksen automaattista kilpailuttamista ja lajivalikoimatkin ovat hyvin toisenlaiset. Vaan ei sen väliä, täysin uusien ideoiden keksiminen on perin harvinaista. Mutta vaikka pyörän keksiminen uudestaan ei kannata, pyörän parantaminen kyllä kannattaa.

Kauas on tultu niistä virtuaalimaailman alkuajoista, jolloin VRL:kin toimi käsipelillä. Silloin 20 vuotta sitten osasin kyllä haaveilla kaikenlaisesta, mutten koskaan uskonut haaveiden toteutuvan. Kehitys onneksi kehittyy ja haluan nostaa hattua jokaiselle harrastajalle, joka tällaisia projekteja kehittelee virtuaalimaailmaan.

Samalla vähän hävettää salaa. Ionicin takana on kaksi ohjelmistotekniikan insinööriä (toinen melkein valmiskin jopa, köh) ja kumpikaan meistä ei ole saanut virtuaalimaailman eteen tehtyä yhtään mitään. Tosin vetoan siihen, että meistä kumpikaan ei ole varsinaisesti koodari ammatiltaan. En kyllä tiedä, ovatko nuo muutkaan vai innokkaita harrastajia. Virginia erikoistui jo ajat sitten tietoliikennetekniikan puolelle. Minä puolestani ajauduin dokumentointihommiin. Esimerkiksi DITAsta osaisin sanoa paljonkin, mutten ole vielä keksinyt sille käyttöä virtuaalimaailmassa.

Mutta onneksi ei ole tarvinnut! Onneksi on muitakin harrastajia, joilta onnistuu tällaisten systeemien tekeminen! Ja haluan myös mainita VRL:n ja sen taustatiimin! Kiitos!