VRL:n rekisteröintitilastot 2025, osa 3

Kävin läpi jo kaikki ne rodut, joita viime vuonna rekisteröitiin yli sata kappaletta, mutta tässä vielä katsaus siihen, mitä rotuja rekisteröitiin 50-99 kappaletta, sijat 35.-57. Näistäkin roduista nimittäin löytyi muutamia yllätyksiä.

Kuva suurenee klikkaamalla.

Paintien 97 rekisteröintiä on ehkä vähän heikonsorttinen lukema, sillä monena vuonna sen rekisteröinnit ovat olleet päälle sadan hevosen. Eihän tuo nyt vielä paljon ollut sen alle, mutta kiinnitti toki huomiota. Ennätysvuosi on toistaiseksi ollut 2023, jolloin rekisteröitiin 148 paintia.

Ranskanpuoliverinen on hyvissä lukemissa. Sen rekisteröintimäärät ovat olleet aina alle sadassa hevosessa, poikkeuksena 2018, jolloin niitä rekisteröitiin 111 kappaletta. Viimevuotinen 90 rekisteröintiä on siis hyvä suoritus ranskalaisille. Rekisteröityjä hevosia katsellessani en bongannut listasta oikein yhtään usein toistuvaa kasvattajatunnusta. Muutamia hevosia selaillessani näkyi ainakin Anarchien, Wechslerin ja Blacklaken hevosia, mutta paljon myös muita omistajia.

Samaa voisi sanoa angloarabista ja sen tuloksesta. Niidenkin vuosittainen rekisteröintimäärä on pyörinyt sadan alapuolella, joten 90 hevosta on sekin hyvä lukema. Yemenen kasvatit näyttäisivät olevan melko hyvin edustettuina, mutta on niitä muitakin.

Kalliovuortenhevosiakin rekisteröitiin 90 kappaletta ja niistä ylivoimaisesti suurin osa oli ionicilaisia. Aika usein kalliovuortenhevosten rekisteröintimäärä tuleekin paljolti Ionicista, mutta viime vuosina on näkynyt myös Namyshillin ja Hazardin kasvatteja, joten sekään rotu ei (onneksi) pelkästään Ionicin varassa makaa.

Venäjänratsuhevosella oli ennätysvuosi, niitä ei ole koskaan rekisteröity noin paljon vuodessa. Edellinen ennätys oli nimittäin niinkin vaatimaton kuin 52 hevosta vuonna 2023. Yllättävää kyllä, niin Ionicin hevosia ei ole tästä määrästä kuin reilu kolmannes, 35 hevosta, jos laskin oikein. Se taas ei ollut yllätys, että loput ovat pääasiassa namyshilliläisiä.

Vuonohevosen 88 rekisteröintiä on hieno parannus vuoteen 2024 (41 rekisteröintiä), mutta pidempää linjaa katsottuna kovin vaatimaton tulos. Niiden rekisteröintimäärät ovat olleet useimmiten yli sadassa hevosessa, 2022 lähes kahdessa sadassa. Olen vähän ihmeissäni noinkin suurista lukemista, sillä kuten taannoin vuonohevosia käsittelevässä postauksessa esitin (Vanha vuonohevossuku ja muutakin vuonohevosasiaa), minusta vuonis on vähän sellainen "yleisenä pidetty harvinaisuus" eli tuttu rotu, jota on virtuaalimaailman historian saatossa ollut paljonkin, mutta sittemmin harvinaistunut. Ei se nyt noiden lukujen perusteella niin kovin harvinainen ole ollut. Toisaalta myönnän auliisti, ettei vuonohevonen kuulu lainkaan niihin rotuihin, joista olisin mitenkään kovin hyvin perillä.

Doninhevosella sen sijaan oli kirkkaasti paras vuosi ikinä. Se on harvinainen rotu, ollut aina ja kun katselen tilastoja, viime vuosikymmenellä oli useinkin vuosia, jolloin niitä rekisteröitiin alle 10 kappaletta. Luulin jälkien johtavan Namyshilliin ja toki sinnekin on aika paljon doneja rekisteröity, mutta yemeneläisiäkin on ja ennen kaikkea Anarchyn laukkureita.

Appaloosien rekisteröintimäärä on ehkä sellainen keskivertona pidettävä. Silläkin rodulla on ollut paljon vaihtelua. Tässä 2020-luvulla on ollut parikin vuotta, kun määrä oli yli sadassa, mutta on sitten ollut heikompia vuosia.

Amerikanravureilla on myös hyvin tavanomainen vuosi. Siihen nähden, että sekin on mielestäni aika yleisenä pidetty rotu, sen rekisteröintimäärät eivät ole olleet mitään huikeita koskaan. Sadan hevosen ylittäviä vuosia on ollut kahdesti, 2018 (206 hevosta) ja 2021 (172 hevosta). Tällä mittapuulla 83 rekisteröintiä on ihan hyvä, joskaan ei poikkeuksellinen määrä. Amerikanravurin kohdalla kiinnittää huomiota myös se, että niiden kokonaisrekisteröintimäärä viime vuoden loppuun mennessä oli 2374 ja niistä lähes puolet, 1040 hevosta on rekisteröity ennen vuotta 2011. Toki ravipuoli pyörii erillään VRL:stä eikä rekisteröinti ole pakollinen asia siellä kilpailemisen kannalta. Sekin voi vaikuttaa rekisteröintimääriin. Mutta mitä kuuluu lv-ravureille noin yleisesti?

Oldenburgeilla oli vähän heikonlainen vuosi, kun jäätiin alle sataan rekisteröintiin. On sellaisia vuosia toki ollut aiemminkin, mutta vähemmässä määrin. Toisaalta laiskottelin itsekin enkä kasvattanut kuin reilun tusinan verran oldenburgeja.

Royal Hanoverian Cream ei yltänyt samanlaiseen lentoon kuin vuonna 2023, jolloin niitä rekisteröitiin 169 kappaletta. Vuonna 2024:kin niitä meni 85 kappaletta rekisteriin, mutta 78 hevosta ei ole mielestäni huono saavutus lainkaan. Olen tästä oikeastaan erityisen iloinen, sillä kysessähän on käytännössä virtuaalimaailmaan keksitty rotu, joka on minun näkökulmastani vielä erinomaisen vaikea, kun se vaatii piirroskuvat. Sen takia hurraan mielessäni jokaiselle virtuaalimaailman RCH:lle.

Turkmeeninhevonen on tämän listan superyllättäjä: 73 rekisteröityä hevosta on puolet kaikista ikinä rekisteröidyistä turkmeeneista. Ja kaikki hevoset taitavat olla Anarchyn laukkahevosia. Itselleni turkmeeninhevonen on vähän sellainen suuri tuntematon: olen pitänyt sitä kenties sukupuuttoon kuolleena rotuna tai että se olisi ainakin pääpiirteissään sulautunut nykyiseen ahaltekiin, mutta rehellisesti sanoen en tiedä, mikä sen status on. Ehkä pitäisi kaivella vähän.

Irish Sport Horsekin on hyvissä kantimissa, sen rekisteröintimäärät ovat pitkään liikkuneet siinä joidenkin kymmenien kieppeillä, joten 73 on ihan mukava lukema, joskaan ei vielä ennätys. Myös ISH on sellainen rotu, etten osaa kyllä nimetä yhtään kasvattajaa tai omistajaa. Eikä se ole mikään ihme, sillä katselin vähän noita rekisteröityjä hevosia ja tosi moni oli taas laukkahevosia. Minä puolestani olen ihan pihalla laukkamaailmasta nykyään ja sitten tulee näitä tämmöisiä ihmetyksenaiheita.

Seuraavat neljä rotua, Dutch Harness Horse, nonius, hackneyponi ja missourinfoxtrotter, tekivät kaikki vuosiennätyksensä tai ainakin melkein, ja kaikkien kohdalla se on pääasiassa Ionicin ansiota. Ilahduttavaa kuitenkin huomata, että kaikissa näissä roduissa oli muidenkin omistajien hevosia. En siis ole yksin, en edes noniuksien kanssa!

Myös shirenhevonen ylsi vuosittaiseen ennätykseensä, mutta sen asian kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Hevoslistaa selatessani sieltä löytyi useampia tuttuja kasvattajatunnuksia ja osoitteita, mutta myös muutama uusi talli ja kasvattajakin, joista ehkä kuulemme vielä.

Ara-appaloosillakin oli hyvä vuosi, ei ehkä mitenkään poikkeuksellinen, sillä jos katsotaan tässä vaikka tätä kuluvaa vuosikymmentä, niin 2021 niitä rekisteröitiin 68 ja vuonna 2023 55 kappaletta. Muina vuosina ollaan sitten oltu alle 20:ssä, usein alle kymmenessäkin hevosessa. Se on harvinainen rotu ja epäilen, että viime vuonnakin suurin osa noista 56:sta hevosesta oli Anarchyn tekosia. Eivät kuitenkaan kaikki, sillä bongailin hajayksilöitä muiltakin talleilta.

Pintabianin kohdalla on sama juttu, mutta sillä oli heittämällä paras vuosi ikinä. Ja Anarchy se näistäkin pääosin vastaa.

Myös criollo kuuluu varsinaisiin jättiyllätyksiin 55:llä rekisteröinnillä, sillä aiempina vuosina sen rekisteröintimäärät ovat olleet tiukasti alle 20:n, usein alle 10:n ja joinain vuosina niitä ei ole rekisteröity lainkaan. Tähän verrattuna 55 rekisteröintiä on todella suuri määrä! Sormi kääntyy tällä kertaa osoittamaan erityisesti Yemeneä, jonne on nähtävästi sekä tullut tuontihevosia että syntynyt kasvatteja. Eikä sovi unohtaa Finca de Floraciónia, joka on ensimmäinen pelkkiin criolloihin keskittyvä talli ehkä ikinä.

Listan viimeisenä on haflinger ja sen 51 rekisteröityä hevosta. Haflinger jos mikä on myös sellainen "yleisenä pidetty harvinaisuus". Sehän oli jossain vaiheessa, yli 20 vuotta sitten, varsinainen muotirotu hetken aikaa. Itse en muista tätä, jos nyt olin edes kuvioissa vielä silloin edes, mutta Virginia on kertonut. Sen jälkeen rotu on koko lailla kadonnut omasta kuplastani enkä tämänkään kohdalla osaisi nimetä yhtään kasvattajaa tai edes omistajaa. Toki osaisin mennä etsimään niistä muutamista suurtalleista, mutta nähtävästi niitä löytyy myös Anarchylta ja Krustpilsista. 

Tämä olikin sitten viimeinen tästä sarjasta. Nyt on esitelty ja jossain määrin analysoitu tai ainakin ihmetelty kaikki rodut, joita viime vuonna rekisteröitiin yli 50 kappaletta.

Uusia tuulia tarinapuolella

Tämä blogi käsittelee pääasiassa Ionicia ja Gin Ahaltekiä, silloin kun siitä on jotakin kirjoitettavaa, mutta olen aina satunnaisesti täälläkin maininnut näihin (melkein) mitenkään liittymättömän tarinahahmoni, Sonja Tähdistön. Nyt tarinapuolelle kuuluu uusia tuulia, mutta aloitan kuitenkin pienellä historiakatsauksella.

Sonjan hahmo näki päivänvalon loppukesästä 2019, kun hän ilmestyi hevosensa Salierin kanssa Hopiavuoren pihalle. Tuolloin Sonja oli siipeensä saanut kouluratsastukseen suuntautuva harrastelija. Tänä päivänä Sonja on ihan tavoitteellisesti ratsastava ja kilpaileva kouluratsastaja eikä enää yhtään niin siipeensä saanut. Salieri on mukana kuvioissa edelleen, mutta sen omistaa nykyään Sonjan miesystävä Harri Aittosalo.

Tähän lähes seitsemään vuoteen mahtuu paljon kaikenlaista: Sonja hankki toisen hevosenkin, Mortin, jonka kanssa hän lähti Sveitsiin kokeilemaan siipiään. Se loppui kuitenkin tapaturmaan ja lopulta Mortin lopetukseen. Vähän sen jälkeen hän sai ylläpitohevoseksi Aaveen eli ahaltek-ori Gin Armjaninin (tämän takia sanoin, että Sonja melkein ei liity muihin talleihini, mutta Aaveen kautta liittyy kuitenkin vähän).

Tuosta Sonjan Sveitsin-retkestä pitää kirjoittaa sananen. Hän nimittäin lähti hevosensa kanssa Royal Gardeniin asustelemaan ja valmentautumaan kesällä 2022. Minä olin niin vannonut, että Hopiavuoresta en lähde mihinkään, mutta kuitenkin mieli teki välillä lähteä vähän haistelemaan uusia tuulia. No, tämä haihattelu ei montaa kuukautta kestänyt, kun palasin takaisin Hopiavuoreen. Siitä lähtien silti on aina välillä houkuttanut heittää hahmonsa jonnekin uudelle tallille, uusiin kuvioihin, mutta kun Hopiavuorta ei raaski jättää.

Nyt keksin jonkinlaisen viisastenkiven tähän ongelmaan ja pelastajaksi tuli Harri. Harrin hahmosta ei alunperin pitänyt tulla mitään muuta kuin sivuhahmo Sonjan tarinaan, mutta aika nopeasti siitä tuli oma hahmonsa. Jossain vaiheessa olin potkaisemassa Harria ja Salieria kokonaan pois kuvioista ja vähän aikaa ne olivatkin, mutta suotta sitä hyvää hahmoa hukkaamaan. Nyt Sonja ja Harri ovat taas yhdessä, mutta Sonja lähti nimekkään valmentajan perässä etelä-Suomeen Norlingiin ja Harri hevosineen jäi Pohjanmaalle, Hopiavuoreen. Olen siis samanaikaisesti sekä Hopiavuoressa että jossain muualla!

Miksikö Hopiavuorta ei raaski jättää? Tietysti sen tallin ja monen hahmon kanssa on jo pitkä historia, mutta Hopiavuoren yhteisö on myös superkiva. Erityisesti muiden tekstien kommentointi on sellainen asia, josta pidän ja jota vaistomaisesti vähän kaipailen muualla. Hopiavuoressa kommentointi ei ole mikään pakko eivätkä kaikki tekstit koskaan saa mitään kommentteja. Tallinomistaja kyllä on uhonnut kommentoivansa kaikkea, mutta minä taidan olla silloin tällöin niin tuottelias, että joitain tekstejä pakostakin jää välistä. 

Kommentointi myös ruokkii kommentointia, uskon ainakin näin. Eiväthän ne kommentit yleensä ole mitään syvällisiä analyysejä teksteistä, mutta minusta niiden ei tarvitsekaan olla. On vain kiva tietää, että joku on lukenut tekstin ja mitä ajatuksia siitä heräsi. Eikä ole kerta tai kaksi, kun kommenteista on saanut idean kokonaan uuteen tekstiin. Itse olen myös sillä tavalla kieroonkasvanut, että pidän kovasti niistä (ehkä valitettavan) harvoista kerroista, kun Hopiavuoren "Eetu" on antanut ihan oikeata kielioppipalautetta.

Miksi nyt sitten valitsin nimenomaan Norlingin? No jaa, en varsinaisesti tiedä, mutta talli vaikutti tosi kivalta ja sellaiselta, että oli ihan realistista heittää Sonja sinne.Tarinan logiikka ei kärsinyt siitä. Kaikkein realistisinta olisi toki ollut lähteä keski-Eurooppaan, lähemmäs kisakenttiä. Sitä Sonjakin haikaili. Minulla oli haarukassa yksi etelä-Ruotsissa sijaitseva talli, mutta jostain syystä se nyt jäi vain ajatuksen asteelle. Ehkä vielä joskus sinnekin.

Norlingiin oli myös helppo tuoda hahmonsa, sillä tallista on kattavat esittelyt pohjapiirroksineen kaikkineen. Esittelyteksteihin on panostettu ja ne löytyvät kaikki helposti. Nämä auttavat itseäni kovasti, samoin hahmokuvaukset.

Erityisplussan Norling saa siitä, että kaikki hahmot eivät ole niitä just karvan päälle parinkympin pintaan olevia, nelikymppinen (minä, ei Sonja) sanoisi, että teinejä. Itse asiassa hahmoista tosi harva on niin nuori, lähinnä vain pari hoitajaa! Minä en tiedä, onko tarinatalleilla nykyään muotia hädin tuskin täysi-ikäiset hahmot tai onko koskaan ollutkaan, mutta jotenkin minulla on tällainen mielikuva ainakin ollut. Itse taas en viitsi edes yrittää kovin nuorta hahmoa luoda enkä tiedä, toimisiko homma mitenkään, jos olisi se tallin ainoa 30+-hahmo.

Kuten tavallista, mitään tarkempia suunnitelmia Norlingin suhteen ei vielä ole. Olen siellä tasan just niin kauan kuin huvittaa. Se voi olla muutama kuukausi, se voi olla viisi vuotta, seitsemän vuotta, kymmenen vuotta, kuka tietää. Hopiavuoren omistaja on sanonut ainakin pari kertaa, että kirjoittamisessa täytyy mennä inspiraatio edellä ja on aivan varmasti oikeassa siinä. 

VRL:n rekisteröintitilastot 2025, osa 2

Viime viikolla esittelin suurimmat VRL:oon viime vuonna rekisteröidyt rodut. Jotta postauksesta ei olisi tullut kilometrin pituinen järkäle, päätin jättää seuraavat rodut omaan postaukseensa. Tässä siis käyn läpi niitä rotuja, joita on rekisteröity 100-200 kappaletta.

Tässä ensin kuvaajan muodossa esitetty lista.

Kuva suurenee klikkaamalla.

Tämän porukan kärjessä on hollanninpuoliverinen, jolla oli historian valossa varsin tavanomainen vuosi. Sen rekisteröinnit ovat roikkuneet kauan aikaa suunnilleen parissa sadassa hevosessa.

Toisena on sitten heti taas yllättäjä, nimittäin C-welsh! Se teki vuosikohtaisen ennätyksensä eikä sitä muutenkaan kovin usein olla nähty näissä graafeissa. Useimpina vuosina sen rekisteröintimäärä on jäänyt alle sataan. Kun viime viikolla kirjoitin, että welsheillä on ollut hyvä vuosi, niin tämä nyt vain alleviivaa sitä.

Ja welsheillä jatketaan, kun part-bredit ovat seuraavana, vain pari ponia pienemmällä lukemalla kuin C-sektio. Part-bredille 174 rekisteröintiä on kuitenkin sellainen ihan normaalina pidettävä lukema. Vuodesta 2020 lähtien part-bredejä on rekisteröity joka vuosi sata tai enemmän.

Newforestinponin vuosilukemaa voisi myös luonnehtia tavanomaiseksi. Jos viimeistä kymmentä vuotta katsotaan, niin nyffien rekisteröintimäärät ovat lähes poikkeuksetta välillä 100-200. Vuonna 2016 oli vielä vähän päälle 200 ponia. Hyvin tasaista menoa, sanoisin.

Gotlannirussi romahti vuonna 2024, kun oli vain 48 rekisteröintiä. Viime vuonna se triplaantui. Jos pidemmällä aikavälillä tarkastelee, sanoisin tästäkin, että aika tyypilliseltä näyttää. Yleinen rekisteröintimäärä vuosittain on sellaista 100:n ja 200:n ponin välillä, satunnaisesti tulee näitä "romahduksia", joissa rekisteröintimäärä jää alle sataan, mutta siitä toivutaan. 

Budjonnyjen lukumäärä oli tuommoinen peruskiva tai ehkä hyvän puoleinen. Myös connemaralla oli ihan normaali vuosi. Niiden rekisteröinnit ovat tosi pitkään olleet samassa haarukassa eli 100-200, joskus harvoin mennään yli tämän, koskaan toistaiseksi ei vielä alle.

Sitten on andalusianhevonen, jolla silläkin oli paras vuosi ikinä. Vuonna 2012 niitä rekisteröitiin 131 kappaletta ja sadan hevosen raja ylittyi myös 2014 ja 2023, mutta 141 on tosi hyvä määrä. Ionicin kasvatteja näistä on vain noin 10 %, Namyshillin tunnus nousee myös esiin, jossain määrin myös Sierra, Blacklake ja jokunen muukin. Nimien perusteella seassa on myös jonkin verran tuontihevosia ja se ilahduttaa minua.

Myös tennesseenwalker teki vuosiennätyksensä. Toki hieman yli puolet noista 138 hevosesta on Ionicin kasvatteja ja tuonteja, mutta on siellä nyt muitakin sentäs! Glowdalen kasvatteja on aika paljon, mutta myös tuontihevosia. Henkilökohtaisesti olen iloinen tästäkin.

Ennätyksenparantajiin kuuluu myös SGSH. 137 hevosta on tuplasti enemmän kuin aiempi vuosikohtainen ennätys, joka sattui olemaan muuten viime vuonna. SGSH:llakin on ollut tämmöistä nousukautta tässä jo muutama vuosi. Sehän oli painua kokonaan unholaan rotunimikkeenä, mutta näemmä se on nyt löydetty uudestaan. Eikä asiaa varmaan haittaa se, että minä menin pykäämään pystyyn sen uuden infosivuston rodulle. Pitäisi sitäkin varmaan korjailla tässä joskus.

Ja ennätykset jatkuvat, sillä terskinhevosiakin rekisteröitiin enemmän kuin koskaan aiemmin ja ensimmäistä kertaa myös yli sata kappaletta vuodessa. Ionic on tietysti osasyyllinen asiaan ja Namyshill samoin, mutta seassa on jonkinlainen prosentti myös tuontihevosia, mm. Anarchien laukkureita.

Quarter sen sijaan oli ehkä vähän laskusuunnassa: 134 rekisteröintiä on huonoin lukema sitten vuoden 2019, joka nyt muutenkin on ollut toistaiseksi se vuosi, jolloin rekisteröintejä kaiken kaikkiaan oli vähiten ikinä.

Ahaltekeillä oli semmoinen tavallinen vuosi, mutta rekisteröidyistä hevosista paistaa kauas se seikka, että tosi iso määrä niistä on tuontihevosia tai ainakaan en bongaile sieltä yhtään yksittäistä suurta kasvattajaa. Anarchien laukkahevosia on taas paljon, mutta myös muita. Itsehän lusmuilin viime vuonna ahaltekien kanssa ja taisin rekisteröidä peräti kolme tekkeä. Kyllä, hävettää.

Friisiläisen rekisteröintimäärä, 124 hevosta, on ehkä sellainen tavallinen. Friisien määrä on vähän heitellyt, joskus on ollut vain viitisenkymmentä rekisteröintiä, joskus 150 tai vähän päällekin, ja sitten oli tietenkin vuosi 2013, jolloin rekisteröitiin 680 friisiläistä. Mitähän silloin tapahtui?

RBSH teki melkein ennätystuloksen, aiempi ennätys on 112 (2015) eli yksi enemmän kuin viime vuonna. Kasvattajanimistä nousee esiin erityisesti Yemene ja Karma. RBSH:nkin rekisteröintiluvut ovat olleen noususuunnassa nyt muutaman vuoden ajan ja se on minusta kiva juttu, sillä haluan pitää RBSH:nkin aktiivisena rotuna. 
Ehkä minun pitäisi ottaa myös RBSH haltuuni ja alkaa kehittää sitä, nimittäin senkin rotumääritelmä ja jalostusohje saattaisivat kaipailla korjailemista, päivitystä ja muuta yleistä pölyjen pyyhkimistä. Tähän en aio kysellä keltään edes mitään lupia, koska minulla on rodun kehittäjän täysi valtuutus tehdä mitä haluan.

Lusitano kuuluu sekin ennätyksenrikkojiin ja niihin, jotka ensimmäistä kertaa pääsevät toiselle sadalle rekisteröinneissä. Namyshill on ollut näiden kanssa isohko tekijä ja Blacklakenkin kasvattajatunnuksia näkyy jonkin verran. Tietysti myös Ionicin.

Saddlebredillä oli kova vuosi, ensimmäinen sadan hevosen ylitys sitten vuoden 2016, jolloin rekisteröitiin peräti 216 saddleriä. Mitähän silloinkin tapahtui? No, vastaan itse itselleni: silloin tapahtui ainakin Hawa ja Cala, molemmat isoja kasvattajia ja Hawan kasvatteja rekisteröitiin tuolloin peräti 91 kappaletta. Tällaisista lukemista lienee nykyään enää turha haaveilla, mutta 105 hevosta on kyllä ilahduttava lukema.

Seuraavana on vjatkanponi, jonka lukumäärä riippuu nähtävästi yksinomaan siitä, miten paljon Namyshill niitä rekisteröi! Vjatkanponi on superpieni ja superharvinainen rotu noin muuten ja sen rekisteröintimäärät ovat olleet aivan minimaaliset vuosien mittaan, mutta sitten tuli Namyshill. Koska se on todella suuri talli, myös eri rotujen rekisteröintimäärät voivat olla isoja. Vuosittainen vaihtelu on kuitenkin suurta, sillä vuonna 2024 vjatkanponeja rekisteröitiin vain kolmisenkymmentä. 

Westfaleneillakin meni mukavasti, sillä sekään rotu ei ole sadan hevosen rekisteröintimäärää ylittänyt sitten vuoden 2015.

Listan hänniltä löytyy vielä belgianpuoliverinen, joka on pienimuotoinen yllätys. Sekin teki vuosikohtaisen ennätyksensä ja ekan kerran niitä rekisteröitiin yli sata kappaletta. Sillä on historiassa ollut joitain lähes sadan hevosen vuosia (90 yksilöä 2017 ja 85 yksilöä 2018), mutta toisaalta sitten sellaisiakin vuosia, jolloin hevosmäärä on jäänyt alle 20:n. 

VRL:n rekisteröintitilastot 2025, osa 1

Se olisi taas numeronörttien lempivuodenaika, kun viime vuoden rekisteröinnit on tehty ja pääsee katsomaan, miltä virtuaalimaailman tila viime vuonna näytti. Rekisteröintistatistiikka on saatavissa VRL:n sivuilta, tässä postauksessa olen pureskellut sen graafeiksi ja jonkinlaiseksi analyysiksi.

Tai ihmettelyksi. Viime vuoden numeroissa nimittäin riittää ihmeteltävää: vuosi 2025 tulee jäämään historiaan ensimmäisenä vuotena, jolloin suomenhevonen ei ollut suurin rekisteröity rotu. Ja kaikista yli kolmesta sadasta vaihtoehdosta kärkeen kiilasi... aasit.

Ennen kuin lähden tarkemmin noita numeroita esittelemään, totean sellaisen seikan, että viime vuoden kokonaisrekisteröintimäärä oli 12514 hevosta. Se on oikeinkin mukava lukema. Kymppitonnin ylitys on tietenkin aina hieno juttu, mutta katsellessani aiempia vuosia, on mentävä vuoteen 2015 ennen kuin päästään tätä isompaan lukemaan.

Osasyynä näinkin suureen rekisteröintimäärään ovat ne muutamat suuromistajat. Anarchy taisi olla vuoden ahkerin rekisteröijä yli 2000 hevosella. Namyshillistä löytyy toista tuhatta viime vuonna rekisteröityä hevosta, joten Ionic jätettiin tylysti kolmannelle sijalle. Pitkälle on tultu niistä vuosista, kun Ionicin lukemat olivat jotakin aivan omaa luokkaansa, mutten minä valita, päinvastoin! Muitakin suuria rekisteröijiä voi olla, nämä ovat vain ne, jotka itse tiedän. Kuulisin mielelläni muista suurista omistajista.

Hevosia rekisteröitiin 194:stä eri rodusta ja se on myös tosi kiva määrä. Ei vielä mitään suunnattoman poikkeuksellista, mutta siellä normaalin skaalan yläpäässä kuitenkin. Muutama vuosi sitten esittelin noita rekisteröityjen rotujen määriä (VRL:oon rekisteröityjen rotujen lukumäärät vuosittain). Tuossa mainittiin, että kuluvana vuonna eli 2023 oli tosi paljon rotuja rekisterissä jo syksyllä ja lopulta vuoden rotusaldo oli aika huikea 268 rotua (VRL:n rekisteröintitilastot 2023). Vuonna 2024 oltiin sitten normilukemissa 177 rodulla (VRL:n rekisteröintitilastot 2024). Esitin tuossa kokoelmatilastossani vuonna 2023, että yleinen vaihteluväli näyttäisi olevan 150-200 eri rotua vuosittain ja tämänkin vuoden lukema osuu siihen väliin, mutta kuten todettua, ollaan siellä yläpäässä. Se on kiva, vaihtelu virkistää!

Sitten ne eniten rekisteröidyt rodut. Tässä graafi roduista, joita on rekisteröity enemmän kuin 200 yksilöä viime vuonna. Niitä oli yhteensä 15.

Kuvaaja suurenee klikkaamalla.

Kuten sanoin, aasit ovat kärjessä yli tuhannella rekisteröinnillä. Tällaiseen saavutukseen on päässyt ylipäänsä harva rotu koko sinä aikana, kun näitä vuosikohtaisia tilastoja on saatavilla eli vuodesta 2011 lähtien. Suomenhevonen tietysti, sen vuosirekisteröinnit olivat pitkään päälle tuhannessa hevosessa, joskus jopa päälle kahdessa tuhannessa. Arabeja rekisteröitiin 1010 kappaletta vuonna 2012 ja FWB:itä rekisteröitiin vuosina 2014-16 yli tuhat hevosta vuosittain. Ja siinäpä ne tuhannen ylittäjät ovatkin, paitsi nyt sitten aasit.

Aasien määrästä on lähes kokonaan vastuussa Anarchy ja minä häneltä kysyin, että mikä tämän tällaisen aasivyöryn takana on. No, kuulemma ihan vain halu tuoda aaseja ja kilpailuttaa niitä, sillä hänen aaseistaan useimmat, elleivät peräti kaikki, kisaavat porrastettuja eri lajeissa. Aasien hyväksyminen VRL:n alaisiin kisoihin oli melko kivinen tie, mutta kun se onnistui, niin nyt niitä aaseja sitten on kisakentillä.

Suomenhevonen pitää kakkossijaa ja 799 hevosta on nykyään tosi hyvä määrä. Viime vuonnahan voivotin suomenhevosten määrän suoranaista romahdusta, kun niiden rekisteröintimäärä jäi alle 500 hevoseen. Se oli täysin poikkeuksellista, mutta ilmeisesti vain tilapäinen notkahdus. Nyt ollaan tultu tosi paljon ylöspäin.

Kolmantena on pienimuotoinen yllättäjä, englantilainen täysiverinen. Onhan se lähes aina ollut kymmenen kärjessä mukana, mutta taitaa olla eka kerta se pääsi kolmen parhaan joukkoon. Ja sillä oli muutenkin ennätysvuosi: koskaan aiemmin ei ole rekisteröity tuollaista lukumäärää yhden vuoden aikana. Nopea vilkaisu näyttäisi kertovan, että Namyshillin kasvatteja on rekisteröity merkittävä määrä. Niiden lisäksi laukkahevosia tuntuu olevan jonkin verran.

Neljäs sija menee hannoverille, joka tänä vuonna päihitti FWB:n. Siinä ei varsinaisesti ole mitään uutta tai ihmeellistä, sillä hannover ja FWB useimmiten kisaavat suosituimman puoliverisen tittelistä. Harvoin siihen mikään muu puoliverinen pääsee tunkemaan sekaan, joskus tosin näinkin on käynyt. Useimpina vuosina FWB on voittaja, mutta ei aina. Ihan ei ollut hannoverin ennätysvuosi, paljon ei kuitenkaan puutu. Vuonna 2014 rekisteröitiin 612 hannoveria ja tämän vuoden 583 hevosta on toiseksi paras lukema.

Viidentenä on sitten FWB, kärkikahinoissa mukana, kuten yleensäkin. Hävisi suht selkeästi hannoverille, mutta jos katsotaan vaikka nyt 2020-luvun rekisteröintejä, niin ihan ollaan tavanomaisissa määrissä.

Arabianhevonen on kuudentena eikä sekään mikään varsinainen uutinen ole. Arabi on yleensä myös vähintään siellä kymmenen kärjessä. Rekisteröintimäärä 402 on varsin hyvä myös. Kun historiaa katsoo, niin se on paras sitten vuoden 2015.

Welsh mountain on yllättäjä tässä joukossa. Aika usein se vuosien mittaan on ollut vuosituloksissa 15 parhaan joukossa, mutta yleensä siellä häntäpäässä, sijoilla 10.-15. Nyt sitten seitsemäs suurimmalla rekisteröintimäärällä ikinä.

Myös welsh cobilla menee kovaa. Se nyt satunnaisesti on ollut kymmenen parhaan joukossa, muttei aina ole välttämättä yltänyt edes siihen 15 parhaan joukkoon. Melkein ennätysvuosi silläkin on, sillä historiassa joudutaan menemään vuoteen 2012 asti ennen kuin löytyy enemmän kuin 311 rekisteröityä cobia.

Trakehner on taas vanha tuttu näky tilastojen kärkikymmenikössä, vain aniharvoin se on pudonnut kymmenen joukosta pois. 300 rekisteröityä trakehneria on tosi hyvä lukema, muttei erityisen poikkeuksellinen kuitenkaan. Ja tähän tekisi mieli lisätä myös ne 30 rekisteröityä anglo-trakehneria.

Holstein ei sekään ole mikään jättiyllätys tässä joukossa, se on aika usein myös suosituimpien puoliveristen joukossa. Tämän vuoden lukema 298 on tosi hyvä, parina viime vuonna rekisteröinnit ovat olleet vähän päälle 200 hevosta, joten mitenkään erityisen poikkeusellinen ei tämänkään vuoden lukema ole. Mutta hyvä, kuten sanoin.

Shetlanninponi oli aiempina vuosina tosi usein kolmen kärjessä, usein heti toinen suomenhevosen jälkeen. Kunnes sitten tapahtui jotakin. Vuonna 2022 se oli neljäs, 2023 viides ja vuonna 2024 se oli peräti viidestoista 139 rekisteröidyn yksilön lukemalla. Siihen nähden 267 ponia on aika huikea parannus. Ja huomautettakoon, että jos katsotaan VRL:n koko rekisteröintidataa, shetlanninponi pitää edelleen toista sijaa.

Ratsuponi on sijalla 12. Se on historian valossa ehkä vähän heikonlainen sijoitus. Ratsuponien rekisteröintimäärä on heilahdellut tässä vuosien saatossa jonkin verran ja sanoisin, että 259 ponia ei ole mitenkään huono, jos nyt ei mikään vuosiennätyskään, aika kaukana siitä (699 ponia vuonna 2015).

Welsh B:stä voisi myös puhua jonkinasteisena yllättäjänä, sillä erittäin harvoin se on ollut 15 rekisteröidyimmän rodun joukossa. Yllätys tuo 251 rekisteröityä ponia on muutenkin, sillä se rikkoo kirkkaasti edellisen ennätyksen, 207 ponia vuonna 2022. Welsheillä on todellakin ollut hyvä vuosi!

Islanninhevonen ei tehnyt sentään samanlaista tulosta kuin vuonna 2022 (VRL:n rekisteröintitilastot 2022), jolloin se oli viidenneksi suosituin rotu yli 300 rekisteröinnin kera. Issikka ei ole mitenkään harvinainen näky 15 suosituimman rodun listalla. Joka tapauksessa 241 on erinomainen lukema islanninhevoselle.

Sitten se viidestoista on taas yhden sortin superyllättäjä: zangersheide! Sen vuosirekisteröintimäärät ovat liikkuneet alle sadassa hevosessa, joten 235 hevosta on jotain todella hämmentävää. Osaisiko joku selittää tätä? Mitä nyt satunnaisia hevosia katselin, yhtä yksittäistä isoa omistajaa en huomannut vaan hevosia tuntui olevan aika monella eri omistajalla. Se on tietysti aina hyvä, koska virtuaalihevostenkin kasvatuksessa pätee vanha viisaus siitä, ettei yksi pääsky kesää vielä tee.

Lyhyesti voisin siis sanoa, että yllätyksiä oli, mutta niin oli vanhoja tuttujakin. Jatkan seuraavien rotujen lukumäärien esittelyä seuraavissa postauksissa. Sieltäkin nimittäin löytyy yllätyksiä!

Gin Ahaltekin kuulumisia

Toivottavasti joku vielä muistaa, että minulla on Ionicin lisäksi toinenkin talli, Gin Ahaltek! Lyhyesti GA:n historia on se, että kun Ionicia perustettiin, Gin-tekkejalostus oli sen alla. Ionicin kasvattitilastoihin onkin merkitty alkuvuosilta toistasataa syntynyttä Gin-tekkeä. Vuonna 2006ish erotin ahaltekit kuitenkin omaksi tallikseen ja nimesin sen Gin Ahaltekiksi.

Se erottaminen oli ehkä virhe, näin kahdenkymmenen vuoden perspektiivillä, sillä GA on ollut vuosikausia ihan lapsipuolen asemassa. Minä vain unohdan sen aina, kun puuhaan tiiviisti Ionicin parissa! Miten monta kertaa olenkaan tehnyt uudenvuoden lupauksen, että nyt tänä vuonna aktivoidun GA:n kanssa. Ja sitten se on jäänyt kuitenkin. Monta kertaa on käynyt mielessä myös se, että pitäisikö teket kuitenkin palauttaa takaisin Ionicin alle, mutta niitä on ihan liian paljon. Joten näillä on nyt mentävä. Onneksi virtuaalihevoset eivät kärsi.

Nyt taas innostuin kaivelemaan GA:ta läpi. Rekisteröin lähes sata tekkeä, olen sivuttanut kymmenittäin kasvatteja ja kaikenlaista muutakin sekalaista ylläpitohommaa olen tehnyt. Panin myös ison lauman hevosia myyntiin Keskustaan, lähes kaikki pitkäsukuisia ja seassa melkoisia ikänestoreita. Vanhimmat taisivat olla syntyneet 2009, mutta 2010 syntyneitä nyt ainakin oli jo useita. 

Mainitsin ne varsat ja sivujen tekemisen, ja kun käsillä oli pitkäsukuisia kasvatteja, hautauduin taas virtuaaliahaltekien historiaan. Sitähän riittää GA:ssa, sillä Virginia ja vähän myös minä otamme lähes kaiken kunnian siitä, että nuo ahaltekien vanhimmat sukulinjat ovat ylipäänsä säilyneet nykyisyyteen. Ja tässä taas puhutaan ajasta ennen Ionicia, ennen Marineaakin, jopa ennen ensimmäistä Gin-tekkeä, joka muuten syntyi 16.11.2001. Siitä tulee 25 vuotta!

Gin-kasvateista puheen ollen, päivitin myös pätkän matkaa kaikkien Gin-kasvattien listaa. Niitä on vajaassa 25 vuodessa syntynyt yli 1300 kappaletta. Ylivoimaisesti suurin osa niistä on ahaltekejä, mutta silloin alkuvuosina syntyi muutaman muunkin rodun edustaja. Shagya-ori Gin Noir on mainittu blogissakin pariin kertaan, mutta on niitä muitakin. 

Törmäsin myös erääseen vanhaan mokaan. Jossain maailman vaiheessa tapahtui pieni virhe, ja tamma Crossing Hills K:n emäksi kirjattiin Linba, vaikka se on Nice-n-Easy Cross Your Brains. Tästä on huomautukset kaikkien asianosaisten muistosivuilla, että asia pitäisi olla tiedossa. Silti se kummitteli edelleen erään tosi vanhan oriin sivulla. Kaivoin nyt läpi Gin Ahaltekin ja Ionicin vanhat tekkesivut, ja korjasin virheen joka paikasta, mistä sen löysin.

Tämä mainittu vanha ori oli Winterhill's Celmar, jonka pakastetta käytin nykytammalle. Celmarin emälinjalle oli tosiaan vielä merkitty Linba, vaikka piti olla Nice-n-Easy Cross Your Brains, joka nyt sitten korjauksen jälkeen kertautuu suvussa 2+3. Elinaikanaan Celmar jätti muutaman varsan, mutta ne menivät joko myyntiin tai niitä ei pahemmin käytetty jalostuksessa. En tiedä miksi, mutta ehkä osasyy on oriin melkoisen epätasainen suku. Sehän jää isän puolelta toiseen polveen, kun taas emän puolella menee paikoin neljänteenkin polveen. Tuolloin Ionicin ja GA:n alkuvuosina suvun tasaisuus oli tärkeä seikka varsinkin Virginialle, mutta nyt myöhemmin se tuntuu vähän nipottamiselta. Toinen syy saattoi olla se, että ori oli tuolloiseksi tekeksi kovin pitkäsukuinen ja se saattoi tehdä jalostuskäytöstä hankalaa.

Katsotaan nyt sitten jatkossa, saisinko pidettyä Gin Ahaltekiä paremmin pystyssä ja ajan tasalla. En lupaa mitään, mutta toivon. Ja jos omistat ahaltekejä, millaisia vain, niin kuulisin mielelläni!

Suomenhevoskasvattien nimet vuonna 2025

Jo vuosien ajan olen päättänyt suomenhevoskasvateille vuosittaisen nimiteeman, jonka mukaan varsat nimetään. Se on ollut hauskaa ja tuottanut kivoja nimiä, niin että perinne on jatkunut ja jatkuu edelleen.

Viime vuoden teema oli yhdyssanat, nimenomaisesti kolmiosaiset yhdyssanat, joista kaksi ensimmäistä osaa muodostavat käytetyn yhdyssanan ja kaksi jälkimmäistä samoin, mutta että kokonaisuudessa ei ole pahemmin järkeä. Niitä oli hauska keksiä! Usein jokin sanan osa saattoi olla jommaltakummalta vanhemmalta peräisin tai muuten liittyä vanhempiin tai sukuun muuten.

Tämä vuonna syntyivät seuraavat kasvatit:

– Ionin Elosalamasota, tamma
– Ionin Haamurajatuomari, tamma
– Ionin Happipulloharja, ori
– Ionin Happovakionopeus, tamma
– Ionin Hunajakukkakaali, tamma
– Ionin Häivehävittäjä-Ässä, ori
– Ionin Johtolankakerä, tamma
– Ionin Kaunokirjanpitäjä, tamma
– Ionin Kermavaahtosammutin, tamma
– Ionin Kesäkuu-Ukko, ori
– Ionin Kiiltomatopeli, ori
– Ionin Loppusummamutikka, tamma
– Ionin Nykyaikaparadoksi, ori
– Ionin Palovahingonilo, ori
– Ionin Pallosalamavalo, tamma
– Ionin Sokerimassahysteria, tamma
– Ionin Supertähtisumu, tamma
– Ionin Tihkusadepilvi, ori
– Ionin Ukkospilvipalvelu, ori
– Ionin Verkkovirtahepo, ori
– Ionin Vetyatomiteoria, ori

Omaa suosikkia näistä on vaikea valita, mutta korkealla listoilla ovat ainakin Hunajakukkakaali, Kaunokirjanpitäjä, Häivehävittäjä-Ässä ja Ukkospilvipalvelu. Niin ja tietysti Verkkovirtahepo!

 

Tämän vuoden teemana on herkut, karkit ja muu hyvä syötävä. Minulla on jo pitkä lista nimi-ideoita, katsotaan sitten, syntyykö ensi vuonna Napalminalle, Jättistuutti tai Mantelipulla. Muriseva Mutakakkuhan Ionicissa on jo. 

 

Tähän loppuun haluan vielä jakaa pikku-uutisen suomenhevosista, sillä tuorein hankintani ansaitsee maininnan. Ostin nimittäin yksipolvisen oriin Liian Tosikko. Sinänsä siinä ei olisi mitään erikoista, ellei se sattuisi olemaan ravuri! Ionicissa ei ole ollut minkäänlaista ravuria vuosikausiin. Aktiivisista ravivuosista on parikymmentä vuotta aikaa, mutta olen aina satunnaisesti miettinyt, että pitäisikö laitella joku hevonen. No, nyt olisi valmis hevonen tallissa, vielä kun olisi startteja.

Ionicin kasvatit vuonna 2025

Lienee aika sulkea viime vuoden kasvattilista ja raportoida numeroista.

Jossain postauksessa heitin sivulauseessa arvion, että tänä vuonna tulee menemään kasvattiennätys rikki. Edellinen ennätys, 895 varsaa, olikin viime vuodelta ja tässä nyt muutenkin on kasvattimäärän trendi ollut kasvava. Nyt tuli saavutettua sellaiset merkkipaalut kuin yli tuhat syntynyttä kasvattia vuodessa ja yli kymmenen tuhatta syntynyttä Ionicin kasvattia koko 22-vuotisen historian aikana.

Tämän vuoden kasvattilukema nimittäin on 1185 varsaa!

Jesmakandeera, mä sanon. Mutta toisaalta: ei se ollut varsinaisesti yllätys. Tämä vuosi on mennyt aktiivisesti harrastaessa ja jäljet näkyvät. Mikä vuosien mittaan on muuttunut, on se, etten ole enää yksikseni touhuamassa satojen ja tuhansien hevosten kanssa. Namyshillin kasvattimäärä saattaa lähennellä Ionicin lukemia, ellei mene peräti ohitse. Ja Anarchy on näemmä viime vuonna lykännyt hyvinkin pari tuhatta hevosta VRL:n rekisteriin. Ionic kalpenee sen rinnalla.

Mutta sitten niihin lukuihin.

Kasvatteja syntyi yhteensä 1185 kappaletta.

Kasvatteja syntyi 59 rodusta.

Kymmenen varsaa tai enemmän syntyi 36 rodusta.

6 rodussa syntyi vain yksi varsa vuoden aikana.

Kymmenen suurinta rotua:

1. Tennesseenwalker, 99 varsaa

2. Kalliovuortenhevonen, 78 varsaa

3. Saddlebred, 74 varsaa

4. Hackneyponi, 73 varsaa

5. Missourinfoxtrotter, 63 varsaa

6. Exmoorinponi, 55 varsaa

7. Venäjänratsuhevonen, 49 varsaa

8. Arabianhevonen ja budjonnynhevonen, 44 varsaa

10. Dutch Harness Horse, 38 varsaa

Puoliverisiä (ml. SGSH, SSW, DHH, RBSH) syntyi 145 kappaletta.

Poneja (ml. welsh cob) syntyi 207 kappaletta.

Kylmäverisiä syntyi 49 kappaletta.

Täysiverisiä syntyi 71 kappaletta.

Askellajirotuja syntyi 373 kappaletta.

Muita rotuja syntyi 340 kappaletta.

Pohjoismaalaisia rotuja syntyi 68 kappaletta.

Brittein saarten rotuja syntyi 203 kappaletta.

Länsi-eurooppalaisia rotuja syntyi 101 kappaletta.

Etelä-eurooppalaisia rotuja syntyi 34 kappaletta.

Itä-eurooppalaisia rotuja syntyi 109 kappaletta.

Venäläisiä rotuja syntyi 115 kappaletta.

Afrikkalaisia rotuja syntyi 0 kappaletta.

Australaasialaisia rotuja syntyi 73 kappaletta.

Pohjois-amerikkalaisia rotuja syntyi 380 kappaletta.

Etelä-amerikkalaisia rotuja syntyi 34 kappaletta.

Muita rotuja (virtuaalirodut, rp, x) syntyi 68 kappaletta.

Aivan uusia kasvatusrotuja oli peräti kaksi: boulognenhevonen ja Sim Sport Warmblood.

Puoliveriratsut

– Arabian Warmblood 4

– Dutch Harness Horse 38

– Hannoverinhevonen 7

– Oldenburginhevonen

– Russian-based Sport Horse 13

– Ruotsinpuoliverinen 3

– Sim-game Sport Horse 22

– Sim Sport Warmblood 1

– Suomalainen puoliverinen 23

– Trakehner (ml. anglo-trakehner) 6

– Westfaleninhevonen 19

Täysiveriset

– Angloarabi 20

– Arabianhevonen 44

– Englantilainen täysiverinen 7

Ponit

– Australianponi 10

– Connemaranponi 5

– Dartmoorinponi 2

– Exmoorinponi 55

– Fellponi 10

– Hackneyponi 73

– Newforestinponi 15

– Ratsuponi 8

– Welsh A 7

– Welsh B 15

– Welsh C 1

– Welsh D 3

– Welsh part-bred 1

– Ylämaanponi 2

Kylmäveriset

– Boulognenhevonen 2

– Perchenhevonen 16

– Poitounhevonen 4

– Suffolkinhevonen 6

– Suomenhevonen 21

Askellajirodut

– Campolino 34

– Kalliovuortenhevonen 78

– Missourinfoxtrotter 63

– National Show Horse 24

– Paso fino 1

– Saddlebred 74

– Tennesseenwalker 99

Muut rodut

– Andalusianhevonen 14

– Appaloosa 15

– Australianhevonen 19

– Budjonnynhevonen 44

– Clevelandinruunikko 1

– Frederiksborginhevonen 18

– Furioso 23

– Kisber felver 14

– Knabstrupinhevonen 3

– Lipizzanhevonen 6

– Lusitano 20

– Morganinhevonen 1

– Nonius 21

– Paint Horse 15

– Quarter-hevonen 10

– Shagya 32

– Terskinhevonen 22

– Ukrainanratsuhevonen 13

– Venäjänratsuhevonen 49

Pikseliarkeologin kootut valitukset

(Ensiksikin kiitos sille harrastajalle, joka keksi termin pikseliarkeologia. Se on loistava. Sillä tarkoitetaan siis vanhojen hevosten sivujen ja tietojen kaivelemista internetin syövereistä.)

Kuvittelen olevani jossain määrin etevä pitkien ja vanhojen sukujen selvittämisessä, koska olen sitä aika paljon tehnyt näiden kaikkien harrastusvuosien aikana. Viimeisimpänä nyt oli tuo Pyökin Bifrost ja sen suvun kaivaminen täydellisenä sivuille, mutta olen minä harrastanut sitä muutenkin. Lisäksi minulla on tuo kokoamani kadonneiden hevosten lista, muistilapuksi itselleni ja toivottavasti hyödyksi ja avuksi muille.

© Klaus Hausmann

Olen joskus kirjoittanutkin, että vanhan suvun kaivaminen muistuttaa salapoliisin työtä: johtolangat ovat vähissä ja niitä vähiä pitää osata hyödyntää. Web Archive, Google ja VRL ovat ne parhaat työkalut, mutta haluan nostaa esille myös kaikki ne harrastajat, jotka ovat koonneet omien hevostensa sivuille niitä vanhoja sukuja täydellisinä. Näistä on niin paljon apua! Kiitos jokaiselle!

Pikseliarkeologin totaaliharmistus on hevonen, joka on täydellisesti kadonnut, niin ettei siitä löydy mitään linkitettävää. Pahimmillaan hevonen on pelkkä nimi jonkin toisen hevosen suvussa eikä siitä löydy edes tietoa siitä, onko kyseessä EVM-sukuinen hevonen vai jatkuuko suku hevosen takana vielä jonnekin. Mutta on niitä harminaiheita muitakin ja tässä niistä listaa.

Muistosivut, joilta on poistettu tiedot

Ai että kun jurppii löytää toimiva sivu hevoselle joko suoraan tai Archiven kautta, ja sitten todeta, että sivuilla on vain koskettava muistoteksti eikä mitään tietoja hevosesta itsestään. Kirjoitin kymmenen vuotta sitten muistosivuista (Muistosivujen anatomia) ja neuvonani oli se, että älä poista muistosivuilta mitään tietoja. Oli siellä muitakin neuvoja ja ne ovat edelleen tosi hyviä. Joidenkin kohdalla vahinko vain on päässyt tapahtumaan jo. Suosikki-inhokkini on xx-tamma Angelic Goddesin sivu, joka on ihan torso.

Relevantti tieto esitetty kuvina

Tästäkin olen räntännyt aiemmin ja onneksi nykyiset virtuaaliharrastajat toimivat fiksummin, mutta vanhoilla sivuilla näkee joskus sitä, että jotakin tärkeätä tietoa, kuten hevosen nimi, on vain kuvatiedostona. Sitten kun sivu katoaa, mutta on kuitenkin tallentunut Archiveen, kuvat vain ovat jääneet jonnekin matkalle, niin siinähän sitä ollaan. Meillä on hevosen sivu, muttei tiedetä minkä hevosen sivu!

Tästä löytyi esimerkki kadonneiden hevosten listastani. Liinun virtuaalitallia kaivaessani olin törmännyt vuonohevostamma "Dooran" sivuihin. Oli kuvat ja luonnekuvaukset ja kaikki, mutta se virallinen nimi jäi hämärän peittoon, kun otsikkokuva ei toimikaan. Nyt myöhemmin sain toista kautta selville, että kyseessä on mitä todennäköisimmin Isadora. Löytyy muuten Bifrostin suvusta.

Relevanttia tietoa puuttuu muutenkin

Tähän on VRL panostanut kautta vuosien kiitettävästi, että rekisteröitävien hevosten sivuilta löytyisivät ne perustiedot. Nimi on tietysti hyvin tärkeä perustieto, mutta rotu ja sukupuoli ovat tärkeitä myös. Värikin, jos minulta kysytään, mutta jos väri ei ole tiedossa, niin siitä nyt voi selvitä hengissä. Virtuaalimaailman alkuaikoina ei kuitenkaan ollut VRL:ää, meno oli muutenkin sekalaisempaa ja joskus törmää sivuihin, joista ei ilmene nämä perustiedot lainkaan. Jos hevosella on luonnekuvausta tai muita tietoja sivuillaan, niistä saattaa pystyä päättelemään sukupuolta tai rotua, joskus värinkin, mutta aina näin onnellisesti ei käy.

Suku erillisellä sivulla

... joka ei sitten ole tallentunut Archiveen... Tämäkin on onneksi melko kadonnut perinne eikä siihen törmää kuin joskus harvoin vanhoja hevosia kaivellessa. Vaan ottaa se silti päähän löytää hevosen sivu, huomata että sen suku on esitetty erillisellä sivulla ja sitten se sivu ei olekaan tallentunut Archiveen tai ei muuten vain toimi. Miksi, voi miksi?

Virheellinen tai muuten epätäydellinen suku ja sen merkinnät

Onhan se totta, että virheitä sattuu. Itsellekin, tunnustettava on. Joskus nämä virheet vain jäävät elämään internetiin ja pahimmillaan hämmentävät harrastajia vielä 20 vuoden jälkeenkin. Tuota vuonohevossukua selvittäessäni törmäsin erääseen hevoseen, jonka sivuille oli ilmeisen vahingossa jäänyt ihan väärä sukutaulu. Linkit oletettavasti menivät andalusianhevosten sivuille, mutta koska sivut eivät toimineet, en pystynyt tätä varmistamaan. Onneksi hevoselle oli löytynyt toista kautta toinen suku.

Toinen tapauskin oli: erään hevosen sukutaulussa väitettiin EVM-hevosiksi useampia sellaisia hevosia, jotka nimenomaan eivät olleet EVM-hevosia. Olin löytänyt niille ihan sivutkin jo!

Noin yleisesti rakastan sukutauluja sukutaulumuodossa ja vihaan sitä vanhaa tapaa, jossa hevosen sivuille oli listattu vain isän ja emän nimet, joko linkkien kanssa tai pahimmillaan ilman. Niin, ja sitten ovat nämä vanhat harmit, kun jokin hevonen on merkitty kuolleeksi eikä sillä ole linkkiä. Näistä ei koskaan tiedä, onko kyseessä oikea virtuaalihevonen vai EVM-hevonen, sillä entivanhaan saatettiin merkitä EVM-hevonen kuolleeksi.

Sitten voisin listata pitkälti kaikenlaisia muita pikkujuttuja, epätarkkuuksia, vaihtuvia tietoja ja niin edelleen, mutta ehkä annan olla. Voisin myös kirjoittaa ohjeistuksen siitä, miten teet järkevät sivut virtuaalihevoselle, mutta ehkä annan senkin olla. Virtuaalimaailman kehittyminen ja yhtenäistyminen on hoitanut monet näistä ongelmista pois nykysivuilta. Menneisyydessä tapahtuneita vahinkoja sillä ei voi korjata.

Vanha vuonohevossuku ja muutakin vuonohevosasiaa

Viime vuonna esittelin blogissa asti erästä puoliverikasvattiani, jonka suku oli vähintäänkin mainitsemisen arvoinen eli pitkä ja vanha (Arkeologisia kaivauksia eli mihin päädyin puoliverisukua selvittäessäni). Olin tehnyt oriille kattavamman sukulistauksen sen sivuille ja olin innoissani siitä, vaikka aikaa siihen meni. Nyt tuli hankittua vuonohevonen, jolla on samanlainen suku ja myös samanlainen sukulistaus: 

Tamma Pyökin Bifrost

Homma lähti siitä, että katselin vuonohevosiani läpi ja totesin, että jalostus ei inahdakaan eteenpäin, jos en tee jotakin. Lähdin kyselemään muilta harrastajilta ostohevosia ja tilausvarsoja. Koukkuun tarttui myös Veera, jolla oli tarjota pitkäsukuinen tamma. Minulta löytyi sille pitkäsukuinen ori ja niin Bifrost sai alkunsa.

Jo Bifrostin isä, oma kasvattini Jonens Torkjell, on isänsä puolelta jossain määrin pitkäsukuinen, mutten ollut oriille itselleen tehnyt sen pidempää sukutaulua kuin normaalin viisipolvisen. Kaivoin nyt Tjorkellinkin puolen suvun Bifrostin sivulle. Mutta se Bifrostin emän suku...! Laskeskelin, että se menisi pisimmillään 17. sukupolveen ja siellä liikutaan virtuaalimaailman esihistoriassa.

En tiedä vuonohevosista ja niiden historiasta yhtään mitään. Puoliverisistä sentään olen jossain määrin perillä ja tunnistan vanhoja hevosia ja vanhoja kasvattajia. Vuonisten kanssa liikun aivan tuntemattomalla maaperällä. Siksipä olikin kiva bongailla suvusta noita tuntemiani kasvattajatunnuksia, on Liinua, Laaksoa ja Hevosenkenkää, mutta myös Waterfallsia, Pijnboompitia ja yksittäinen Dollarinkin kasvatti. Ja tietenkin paljon sellaisia omistajia ja kasvattajia, joista en tiennyt mitään. Tämä olikin varsin hyvä oppitunti vuonohevosten historiaan.

Ehkä se olen vain minä ja minun oma kuplani, mutta oli sellainen kutina, että vuonohevosia on nykyään kovasti vähän. Se oli sinänsä positiivinen yllätys, että ostoketjuuni nyt jokunen omistaja ja kasvattaja tarttui, mutta ei niitä hevosia riesaksi asti löytynyt. 

Katselin myös VRL:n rekisteröintitilastoa (Rotu: Norjanvuonohevonen) enkä tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Vuonis oli melko suosittu sieltä 2010-luvun alusta lähtien ja vuosina 2014-15 rekisteröintimäärissä oli suurikin piikki, yli 200 rekisteröityä hevosta. Sen jälkeen on tultu alaspäin, jopa alle sataan hevoseen vuodessa. 

Vuosina 2022-23 oli jälleen vähän nousua havaittavissa yli sadan hevosen vuosittaisilla rekisteröintimäärillä, mutta vuonna 2024 tehtiin taas pohjalukemat vaivaisella 41 rekisteröidyllä hevosella.

Vuonohevonen on eittämättä ollut virtuaalimaailman alkuvuosina kohtuullisen yleinen rotu, uskoisin näin. Se ei ihmetytä, koska rotu on monelle tuttu reaalimaailmastakin. Nyt myöhemmin sitä pidetään ehkä juuri historiansa ja tuttuutensa takia yleisenä rotuna, vaikkei se välttämättä ole sitä enää. Jos minun olisi pitänyt listata tietämiäni vuonohevoskasvattajia, en olisi osannut nimetä yhtään ennen tuota ostoketjuani, paitsi ehkä Adinan. Ja pelkästään vuonohevosiin keskittyviä talleja ei taida olla ainoatakaan (en ole tästä mitenkään pahoillani, enemmän rotuja on enemmän rotuja).

Itsehän olen myöhäisherännäinen vuonohevosten kanssa, sillä ensimmäinen varma tieto vuonohevosesta Ionicissa on vuodelta 2015, jolloin hankin Bifrostin isänemänisä Brynhild Oddleikin. En tiedä tai ainakaan muista, että aiemmin olisi vuonohevosia ollut lainkaan, mutta jos onkin, niin ei montaa eivätkä ne ole varsoja saaneet aikaiseksi. Bifrostin isänemä Jonens Alvekvinne taitaakin olla Ionicin ensimmäinen vuoniskasvatti, joten Bifrostin suvussa on tippanen Ionicinkin vuonishistoriaa.

Vuonohevonen on kuitenkin hyvin viehättävä rotu, kuten olen monta kertaa todennut aiemminkin. Niinpä ajattelin pitää sen Ionicin valikoimassa, vaikka se onkin viime aikoina ollut vähän unohduksissa.

Vuoden ensimmäiset

Kalenteriin on ilmestynyt uusi vuosiluku 2026 ja koska olin vapailla likipitäen loppiaiseen asti, on myös virtuaalihevosvuosi pyörähtänyt käyntiin. Tässä vuoden ensimmäiset.

Ensimmäinen sivutettu kasvatti: Degtyarev Ion

Elokuussa syntynyt SGSH-ori Degtyarev jäi ensimmäisenä ilman sivuja, kun tuossa joulun kierteellä sivutin ahkerasti noita loppukesän kasvatteja. Piti näet saada heinäkuu valmiiksi.

Degtyarev on toisen polven risteytys, jonka suvussa on neljännes terskiä ja miltei saman verran ukrainanratsuhevosta. Loppusuku on sitten sekalaista puoliveristä, seassa on kinskynhevostakin.

Ensimmäinen tänä vuonna syntynyt kasvatti: Rubicon Ion

Oikeasti 1.1.2026 on merkitty syntyväksi peräti neljä kasvattia, mutta näistä ensimmäisen tittelin saa listan kärjessä oleva Sim Sport Warmblood -ori Rubicon Ion. Se on vielä sivuton, sen isä on gidran-ori Seneca Ion ja emä angloarabitamma Phantasmagoria Ion.

En ole harrastanut noita SSW:itä toistaiseksi ja Rubicon on järjestyksessä vasta toinen syntynyt SSW-kasvatti ikinä. Oikeastaan havahduin koko SSW:iin vasta muutama vuosi sitten, kun kirjoitin blogiin virtuaalisista risteytysroduista ja SSW:hän on sellainen. Se on vähän samanlainen kuin SGSH, mutta siinä saa olla puoliverisen sijaan myös täysiveristä, kuten Rubiconin suvussa, ja veriprosenttivaatimusta ei ole.

Ensimmäinen rekisteröity hevonen: Vampire Lord 2702

NSH-ori Vampire Lord on syntynyt jo keväällä, mutta se pääsi niin sanotusti putoamaan patterin väliin. Ensin unohdin syystä tai toisesta lisätä sen NSH:ien hevoslistaan ja jos hevonen ei ole hevoslistassa, minulle sitä ei ole olemassa. Niinpä se ei päätynyt rekisteriinkään säällisessä ajassa. "Löysin" sen onneksi myöhemmin. 

Sen piti päästä rekisteriin jo aiemmin, mutta ensimmäinen rekisteröintiyritys meni puihin jonkin typerän copy-paste -mokan takia. Koska uudenvuoden päivänä ei ole muutakaan tekemistä, niin rekisteröin hevosiani ja Vampire Lord oli massarekisterilistan kärjessä.

Vampire Lord on näitä hevosia, joiden isä on namyshilliläinen ori. Mainitsin asiasta kesäsarjassa arabitamman esittelyssä, että olen viime vuonna penkonut Namyshilliä ja sen oreja läpi ihan huolella. Pitkin vuotta onkin syntynyt useampia kymmeniä kasvatteja, joiden isäori on Namyshillistä. Aivan mahtavaa saada paljon uutta verta moneen eri rotuun! Poneja on vielä sivuttamatta ja niiden lisäksi olisi pari rotua, joita en ole käynyt läpi, mutta sitten voisin siirtyä kiusaamaan jonkin toisen suurtallin omistajaa astutuspyynnöilläni.

Ensimmäinen tänä vuonna lopetettu hevonen: Angren Silver Snap

Pitkästä aikaa pengoin läpi oikein kunnolla kalliovuortenhevosiani ja sieltä löytyi useampia kymmeniä hevosia lopetettavaksi. Ensimmäinen niistä oli Angren Silver Snap. Ori oli tilausvarsa Tinun Sîr Angrenista, kuten nimestä voi päätellä, mutta sen isä on Ionicin oma ori. Kaksipolvinen suku on siis puoliksi vierasverinen meidän omaan laumaan nähden.

Silver Snapilla onkin neljä varsaa ja se on myös palkittu ARJ-II -palkinnolla. Ionicin mittapuulla tämä on oikein menestynyt hevonen ja kasvattajalle isot kiitokset, että sain sen.

Ensimmäinen kisaosallistuminen: ARJ-Cup

Enhän minä perinteisiin kisoihin osallistu kuin joskus ja jouluna (ja tämäkin joulu jäi välistä...), mutta ARJ-Cupissa olen vakinäky. Niin tälläkin kertaa. Mari H. ilmoitteli Keskustassa, että joulukuun cupin tulokset ovat tulleet ja tammikuun cup on julkaistu. Niinpä ryntäsin päivittämään tuloksia hevosten sivuille ja ilmoittamaan niitä uuteen cupiin.

ARJ:n laatuarvostelussa Cup-sijoituksista saa ylimääräisiä pisteitä maksimissaan viisi, joten pidän nykyään tarkkaa kirjaa siitä, että kun hevonen on ne viisi sijoitusta saanut, en ilmoita sitä enää cupiin. Koska miksi pitäisi? Toistaiseksi aina tallista löytyy niitäkin hevosia, joilla puuttuu vielä cup-sijoituksia. Samoin en kilpaile nykyään cupeissa sellaisilla hevosilla, joita en aio viedä ARJL:uun. Ei ne cup-sijoitukset hevosen sivulla tarkoita sitä, että veisin sen ehdottoman varmasti laatikseen, mutta on se nyt ainakin sellainen hevonen, jonka saatan viedä.