maanantaina, toukokuuta 23, 2022

Ionicin suomenhevoset, osa 3: ostohevoset (toistaiseksi)

Viimeksi esittelin Ioniciin keksityt suomenhevoset, joten tällä kertaa vuorossa ovat Ioniciin ostetut, suvulliset hevoset. Tämä suomenhevospuoli on (vielä) niin tuore ja niin pieni, että on mahdollista listata todellakin kaikki ostohevoset. Moni niistä onkin ollut tosi tärkeä jalostushevonen meille ja siksi ne ansaitsevat oman hetkensä parrasvaloissa.

© ST

Ensimmäisiä ostohevosia oli oikeastaan kaksi, oriit Runon Jalmari (Kelmi-Jelmeri – Suvilahden Lyyra) ja Claridgen Palokärki (Paavo-Palo – Pirtinmäen Parmatar). Ne olivat molemmat yksipolvisia ratsuja poikkeuksena meidän kovin työhevospainotteiseen alkuperäislaumaan. Molemmat ovat myös varsin paljon käytettyjä jalostusoreja, ainakin meidän suht pieneen hevoskantaan nähden. Jalmarilla on viisi varsaa, joista yksi myytiin suoraan. Tikkasella on kuusi varsaa ja niistä useampi on jättänyt melkoisen varsamäärän myös, joten tällä hetkellä Tikkanen on vähän turhankin monen hevosen suvussa. Tikkanen oli voikko väriltään ja periyttänyt väriään eteenpäin useammallekin varsalle. Kyllä meille jossain maailman vaiheessa tulee tuplavoikkokin suomenhevonen, uskokaa pois!

Yksi Tikkasen varsoista on myös ostohevoseksi luettava, nimittäin tamma Viisikon Ukkoslintu (Claridgen Palokärki – Juhannuspakkanen), tilausvarsa Viisikon omistamasta tammasta. Ukkoslintukin jätti neljä varsaa ja pitää omalta osaltaan huolen siitä, ettei isä-Tikkanen pääse kovin äkkiä katoamaan.

Ukkoslinnun jälkeen tuli yksipolvinen työhevostamma Borstnejlika (Hovivirsi – Helmitinami). Sekin jätti meille melkoisen varsamäärän, peräti kuusi varsaa. Niistä suurin osa on työpainotteisia itsekin. Vain parin varsan isät ovat ratsuoreja (juurikin Jalmari ja Tikkanen) ja varsat on merkitty yleishevosiksi. Sitä en sitten tiedä, että onko tuo Borstnejlikan kuvan suomenhevonen oikeasti työhevostyyppiä nähnytkään, muttei puututa nyt siihen.

Seuraavat tulijat olivat yksipolvinen Stoorin Helmiina (Villitön Vihjaus – Helmi-Liina) ja suvuton Jouluntiuku, joka mainittiin jo noiden kantahevosten esittelyssä, koska yhdenlainen kantahevonen se meilläkin on. Ei siitä siis enempää tässä. Helmiina oli kouluratsu ja vähäsen kisannutkin sitä lajia ennen meille tuloaan. Helmiinalla on neljä varsaa ja niistä puolet on merkitty kouluratsuiksi.

Työhevosori Murisevan Mutakakun (Sisukas Sissi – Marenki) ostin ihan pelkästään sen nimen takia! Ei tuollaista voi vastustaa... Toki se yksipolvisena ja vierassukuisena oriina sopii meidän hevoslaumaan kuin nakutettu eikä siitä työpainotuksestakaan ole suinkaan haittaa. Kuvana sillä on kyllä ratsupuolelle kantakirjatun oriin kuva, mutta minusta tuo oli sen verran muhkea tapaus, että saa nyt luvan mennä. Älkää kivittäkö.

Meidän ainoa piirroskuvallinen ja pienhevoskokoinen suomenhevonen on tällä hetkellä tamma Maantiekiitäjä (Huvitutin Maantierosvo – Sotamaalauksen Epäpyhä), joka sekin on ihan nimen perusteella hankittu. Muistaakseni mainitsin siitä blogissa jo joskus aiemmin. Edelleen tuo nimi jaksaa hymyilyttää, mutta tammalle on kaavailtu aika monta varsaakin syntyväksi, joten kyllä se ihan tarpeeseen tuli noin jalostuksen kannalta. Ja hopeanmusta väri on tietenkin aina myös upea. Harmi että hopeaväristen suomenhevosten kuvia on kovin niukasti saatavilla.

Kaarnan Tunturitaika (Harlekiini – Sametti-Taika) on hankittu samoihin aikoihin Maantiekiitäjän kanssa. Se on yksipolvinen koulutamma ja sillekin on jo neljä varsaa suunnitteilla ensi vuodeksi. 

Viimeisimmät tulokkaat toistaiseksi ovat kotoisin Jeilistä, josta ostinkin peräti kolme suvullista suomenhevosta: oriit Halinallen Haamu (Helmiahon Kuka Kummittelee – Snöfink) ja Jeilin Hui Hunajameloni (Hui Hurrrjaa Jellonaa – Ananaksia) sekä tamman Jeilin Hattarankukkia (Sotamaalauksen Anteeksianto – Ku Hattaraa Söis). Haamulla on peräti jo kolme polvea sukua, lopuilla kaksi. Ne ovat vielä sen verran tuoreita, että kovin montaa varsaa ei ole syntynyt eikä vielä ehditty suunnitellakaan, mutta se korjaantuu kyllä ajan mittaan.

Näiden lisäksi olen tietysti käyttänyt jonkin verran ulkopuolisten oreja omille tammoilleni eikä tässä tosiaan ole siis vielä kaikki ei-ionicilaiset nimet, joita meidän sh-kasvattien suvuissa on. Niitä ulkopuolisia on aika paljon, joten en viitsi listata niitä erikseen. Tyydyn vain toteamaan, että jokainen on ollut tarpeen.

Jos suomenhevosten tämänhetkisestä tilanteesta pitäisi jotakin sanoa, niin tilannehan on minun nähdäkseni varsin hyvä. Hevosia on kuutisenkymmentä, ei mikään pieni rotu todellakaan enää, muttei vielä järjettömän suurikaan. Ja vaikka sanoin, että Tikkasen nimi kovin monessa suvussa esiintyy eikä se ole ainoa sellainen, niin mikään toivoton tilanne silti ei ole. Noita vierassukuisia hevosia on kuitenkin aika hyvin. Kanta on vielä melko lyhytsukuista, mutta no, sekin tulee muuttumaan. Ostetut ja keksityt hevoset ovat kuitenkin aina tervetulleita.

– S

maanantaina, toukokuuta 16, 2022

Ionicin suomenhevoset, osa 2: kantahevosten esittely

Viime viikolla kerroin niistä muutamasta suomenhevosesta, joita Ionicissa oli ennen kuin varsinainen suomenhevosten pito alkoi. Nyt siirrytään vähän tuoreempiin asioihin eli niihin suvuttomiin hevosiin, joita Ioniciin on keksitty ja joita on myös jalostuksessa käytetty.

© ST

Se ensimmäinen tuli jo mainittua, nimittäin vuonna 2013 Ioniciin saapunut (lue: keksitty) ori Raalan Patruuna. Se tuli ihan vain siksi, että minulla oli sille hyvä nimi! Ionicin perinteitä noudattaen se oli kuitenkin vähän eksoottisempi tapaus suomenhevosten seassa: väriltään hopeanmusta ja työlinjainen. Minä en sitten ota kantaa siihen, miten Patruunan kuva sopii työhevostyyppiselle suokille.

Patruuna oli alusta lähtien poikkeus muutenkin. Sillä on kilpailtu melko paljon meidän mittapuulla, sillä on jonkinlainen luonnekuvauksen tynkä, sukuselvitys ja ylipäätään sen EVM-sukua on keksitty kokonaiset kolme polvea. Tämä kaikki juoruaa siitä, että Patruuna oli vähän sellainen omistajansa kultamuru ja erikoistapaus. Myönnän: niin olikin!

Sitten kun tulee yksi ori, niin kohta tulee sille tammakin, ainakin näin meillä Ionicissa tuppaa käymään. Niin suomenhevostenkin kohdalla ja vuonna 2015 Patruuna sai morsiamekseen Periäisen Santran. Se on samalla tavalla erikoistapaus: on luonnekuvaus, kolmen polven suku jonka nimiin on oikeasti panostettu, sukuselvityksen tynkää, kisoja, työpainotus ja harvinaisempi väri. Patruuna ja Santra vastaavatkin ensimmäisestä Ionin-suomenhevosvarsasta ikinä, siitä tuli ori nimeltä Ionin Esikoinen ja se myytiin Muistoon. Valitettavasti Muisto ja sitä myötä Esikoinen ovat kadonneet sittemmin, mutta sitä sattuu.

Patruunan ja Santran jälkeen alkoi tulla lisää työsuokkeja. Tuli ori Lännen Lokari ja tamma Kullantöyrään Kinuskimansikka. Lokari on jo perus-rautias, mutta Kinuskimansikka mustanvoikko. Jonkinlaiset luonnekuvaukset on molemmilla ja Lokarilla sukuselvitystäkin.

Ensimmäinen ei-työhevostuonti oli tamma Huissan Huhu. Se on yleishevoseksi merkitty ja kisannut helpolla tasolla esteitä ja koulua, mutta toki käynyt parin sijoituksen verran myös TYH-kisoissa kokeilemassa juoksukoetta. Sellainen pieni yleissivistävä toteamus tähän väliin, että "huissa" on vanha nimitys kyläkeinulle, jotka yleensä olivat ns. aisakeinuja.

Sittemmin olen siirtynyt työhevosista enemmänkin yleishevosiin ja seuraava tuonti oli tamma Äksy-Äyriäinen. Äyriäinen onkin ykkösellä kantakirjattu ratsusuunnalle. Meillä ei montaa kantakirja-suokkia ole, Lokari ja Kinuskimansikka vain, muistaakseni ja nekin vain kolmosilla. Minä en suomenhevosten rakenteesta yleensä ymmärrä yhtään mitään, mutta sen verran osaan katsoa, että ykköspalkinto ei ollut mikään suuri yllätys.

Sitten tuli ori Orikiven Valopallo. Se on kilpaillut enimmäkseen matkaratsastuksessa, mutta on sillä muistakin lajeista muutama sijoitus. Se on myös Ionicin ensimmäinen suomenkirjava eli splashed white suomenhevonen. Itse se on tuollainen hyvin maltillisesti kuvioitu, herasilmä ja kohtuulliset merkit.

Tänä vuonna olen keksinyt jo peräti kolme uutta hevosta: oriit Koutin Ukkoherran ja Senaattori Risuparran sekä tamma Savokaidan Justiinan. Nämä kaikki on merkitty joko yleishevosiksi tai yleisratsuiksi, joten painotus on siirtymässä pois sieltä työhevospuolelta. Se johtuu ihan siitä, että kuvia on kovin vähän tarjolla. Näille ratsutyyppisille tai ylipäänsä kevyemmille tuntuu löytyvän kuvia paremmin. En edelleenkään ota kantaa siihen, miten realistisia Ionicin hevosten kuvat suhteessa painotuslajeihin ovat...

Siinäpä ne kaikki minun keksimät suomenhevoset olivat, mutta oikeastaan voisin vielä mainita tamma Jouluntiu'un, joka on kyllä ostohevonen, mutta suvuton ja niinollen kantahevoseksi laskettavissa, varsinkin kun sekin meille kolme varsaa jätti. Se on kenttäratsuksi merkitty ja sillä on ihan sijoituksiakin siitä lajista, toki edellisen omistajan kisaamia.

Se, mikä näille kaikille minun keksimilleni suomenhevosille on yhteistä, on sukutaulu. Se tuli jo mainittua, että suvuttomilla suomenhevosilla on kaikilla 3-polvinen sukutaulu, jossa on nimien lisäksi säkäkorkeudet ja värit merkittynä. Tämä on poikkeuksellista, sillä jos mihin tahansa muuhun rotuun keksin suvuttomia hevosia, niillä on tasan vanhemmat nimetty ja niidenkään nimiin ei ole juuri paljon mielikuvitusta uhrattu. 

Suomenhevosilla pyrin välttämään myös oikeiden hevosten nimien käyttöä jopa näissä sukutauluissa ja tarkistan yleensä ainakin Sukupostin hakutoiminnolla, ettei ihan just samanlaista nimeä olisi kellään. Sukupostista käyn myös utsimassa sukutauluihin säkäkorkeuksia. Jos siis säkäkorkeudet näyttävät ihan satunnaisilta ja oudoilta, niin ne ovat useimmissa tapauksissa ihan realistisia.

– S

maanantaina, toukokuuta 09, 2022

Ionicin suomenhevoset, osa 1: muinaishistoriaa

Olen tässä käynyt läpi Ionicin suomenhevosia ja se on tunnustettava, että minun pienestä hyvän mielen projektista onkin tullut ihan kohtalaisen kokoinen hevoslauma. Ajattelin kirjoitella Ionicin suomenhevosten kuulumisia, mutta siitä olisi tullut romaani. Niinpä päädyin pilkkomaan tekstin pienempiin osiin ja ensimmäiseksi käsittelen suomenhevosten historiaa Ionicissa ennen kuin siitä tuli kasvatusrotu.

© ST

Enpä tiedä onko täällä enää niin vanhoja harrastajia, jotka muistaisivat ajan kun Virginia ei tykännyt suomenhevosista ja niitä ei Ioniciin haluttu mistään hinnasta. No, ei se ihan niinkään ollut, mutta on myönnettävä, että Virginia oli aina jotenkin kovin varovainen suomenhevosten kanssa. Suomenhevonen on hyvin vanha rotu virtuaalimaailmassa ja suurin rotu myös, sillä on aina ollut vannoutuneet harrastajansa ja tunnetut sukunsa. Virginia oli suomenhevosten suhteen vähän myöhäisherännäinen eikä niinollen tuntenut näitä. Siitä varmaan se varovaisuuskin johtui ja se taisi tarttua ajan mittaan minuunkin. 

Siksi voikin tuntua yllättävältä, että Ionicissa on kyllä vuosien saatossa asustellut muutamia suomenhevosia! Ne tosin olivat vain yksittäisiä yksilöitä, jotka lähtivät meiltä eteenpäin ilman että olisivat jättäneet mitään varsinaista jälkeä Ioniciin. Ensimmäinen Ionin-suomenhevoskasvatti syntyi nimittäin vasta 2015.

Ensimmäinen oli pienhevosori LNA Domino, joka sivun tekopäivän perusteella tuli Ioniciin ihan sen aloittaessa. Voisi siis epäillä Dominon tulleen Marineasta, mutta ei sitä Marinean tiedostoista löydy. (Marineassa oli kyllä aikanaan ainakin sellainen suomenhevonen kuin Erokedon Leso-Heikki.) Poikkeuksellista kyllä, Dominolla kilpailtiin vielä sinäkin aikana kun se asui Ionicissa, mutta on syitä uskoa, että sillä kilpaili kasvattaja, ei Virginia. 

Siitä huolimatta, että Domino saattoi olla aikanaan jonkinlainen nimiori, se on ehkä kadonnut nykysuomenhevosten suvuista. Ainakaan Google ei löydä siitä juurikaan mitään. Niinpä voisin tarjota Dominon pakastetta sillä verukkeella, että totta kai sitä vanhalta omistajalta löytyy jostain typpisäiliöiden kätköistä. Epätasainenhan sen suku on ja varmasti kadonnutkin, mutta ehkä Archiven kätköistä vielä jotakin voisi löytyä linkitettäväksi.

Ionicissa asusteli jonkin aikaa myös toinen piekkariori, FNS Eepos. Virginia tiesi kertoa, että Eepos nyt ainakin oli tunnettu huippuori jo Ioniciin tullessaan, kantakirjattu, kisattu ja mitä kaikkea. Se tuli Ioniciin ns. valmiina, mutta lähti meiltä eteenpäin. Se on muuten edelleen olemassa sivuineen, jos tosin lienee unohdettu vuosia sitten ja on rekisterissäkin. En tiedä kehtaisinko tarjota tämänkin pakastetta vielä...

Ensimmäinen Ioniciin keksitty suomenhevonen oli ori Mörkö-Majuri, joka kilpaili raveissa vuonna 2006 ja sekin myytiin eteenpäin sitten. Majuri on tietääkseni vaikuttanut suomenhevosravurien jalostuksessa ainakin jonkin verran. Olisipa kiva tietää jos nykyisin löytyisi hevosia, joiden suvussa tämä olisi.

Muitakin suomenhevosia on saattanut olla, mutta minä ja Virginia emme niitä enää muista enkä millään haulla löytänyt enää muita. Se ensimmäinen nyky-suomenhevosten kantaisä sen sijaan oli ori Raalan Patruuna, joka keksittiin vuonna 2013 ja joka on jättänyt jälkeensä melkoisen määrän Ionin-varsoja.

– S

maanantaina, toukokuuta 02, 2022

Liikekuvat, rakkauteni

Hei, olen S ja olen liikekuva-addikti.

© Pixabay

Onhan siitä puhuttu blogissakin jo vuosia, että pidän tosi paljon liikekuvista. Siis ihan siihen asti, että monesta rodusta ei välttämättä löydy edes paria rakennekuvallista hevosta ilmoittaa näyttelyihin. Kun soppaan lisätään vielä se seikka, että kaikki rakennekuvatkaan eivät ole mitään maailman parhaita, niin oikeasti Ionicin hevosmäärään nähden meillä on tosi vähän sellaisia hevosia, jotka voi ilmoittaa näyttelyihin ilman että hävettää pahasti.

En minä rakennekuvia vihaa, en todellakaan! Miten voisin olla VSN-tuomari, jos niitä vihaisin? Osaan kyllä ihastella hienoja rakennekuvia varsinkin jos niissä on vielä hieno hevonenkin kuvattuna. Plussaa saa hyvälaatuisesta ja selkeästä kuvasta sekä jollain tavoin persoonallisesta hevosesta (en tietenkään jakele näitä plussia VSN-tuomarina ollessani, silloin pitäydyn rakenneseikoissa).

Monta kertaa vain on käynyt niin, että ihailen kyllä jotakin kuvaa jonkun toisen virtuaalihevosella, mutta jos käytän samaa kuvaa itse, ei se välttämättä tunnu niin hienolta ja upealta kuvalta omalla hevosella. En tiedä mikä ihme tämä ilmiö on, en minä nyt niin paljon hevosten kuvia muokkaa Ionicin sivuille. Ehkä siksi en koskaan saanut juurikaan käytettyä esimerkiksi Hippoksen kuvia omilla hevosillani. Tässä on melkoinen ero siihen, että pari vuotta sitten ostin eräältä kuvaajalta yli 70 kouluratsastuskuvaa ja tällä hetkellä niistä on käytössä tosi iso prosentti. Ja ne sentään ovat lähes pelkästään puoliveristen kuvia, kun Hippoksessa oli tarjolla rotuja monipuolisemmin.

Entäpä arvaatteko mitä tapahtui kun ihan varta vasten teetin yhden piirroskuvan dongolakasvatilleni, kun ei sille rodulle valokuviakaan löydy? Ei tullut rakennekuvaa, ei... Toki annoin taiteilijalle hyvin vapaat kädet kuvan suhteen, mutta kyllä minä muistaakseni sanoin että liikekuva sen pitää olla.

Nyt viimeisin villitys on Fee Fotografie, johon sain hankittua vihdoin ja viimein käyttöluvat. En tiedä sekoitinko sen johonkin toiseen paikkaan, mutta kuvittelin jotenkin sieltä löytyvän paljonkin rakennekuvia. Väärässä olin, sillä jos siellä jotakin on paljon, niin liikekuvia! Olin seota siihen paikkaan ja vähäsen olen sekaisin vieläkin. Olen löytänyt itselleni taivaan.

Kouluratsastuskuvat ovat ikuinen ihastukseni, mutta kyllä minun täytyy myöntää, että estekuvistakin löytyy hienoja. Ja kenttäradalta varsinkin! Lisäksi minä tykkään paljon myös erikoisemmista kuvakulmista, niinkuin vaikkapa tästä kouluratsastuskuvasta, joka on otettu edestä päin ja siinä varmaan on laukkapiruetti menossa. No, totta puhuakseni ei sen tarvitse aina olla edes ratsastuskuva, arabiori Badieh Talebanilla on myös sellainen kuva, jota varmaan harvemmin näkee virtuaalihevosmaailmassa, ainakaan ainoana kuvana.

Enpä tiedä, ehkä kyse on siitä, että rakennekuva on aina suunnilleen samanlainen, mutta liikekuvissa on miljoonia mahdollisuuksia. Vaihteluhan tunnetusti virkistää. Ajattelin kuitenkin tämän postauksen myötä tunnustaa itselleni sen, että en todellakaan edes yritä tähdätä hevosineni näyttelyihin tai kantakirjaan. Täten yritän vaientaa sen pienen äänen, joka kuiskuttelee halventavia sanoja uusista liikekuvista ja muistuttaa, että voisit sinäkin nyt käyttää kunnollisia rakennekuvia hevosillasi. Ehkä kirjoitan sen jopa Ionicin etusivulle, että täällä keskitytään omistajansa pakkomielteen vuoksi pääasiassa liikekuvallisiin hevosiin (tai siis käytännössä kuvattomiin hevosiin).

– S

maanantaina, huhtikuuta 25, 2022

Inhokkinimiä

Kun viime viikolla listasin suosikkinimiäni, niin tällä viikolla jatkan teemaa, mutta nyt luettelen niitä nimiä, jotka eivät ole mielestäni mitään kovin onnistuneita. Nimittäin niitäkin kyllä riittää!

King Carter Ion x (x-ori): en tiedä mitä olen  ajatellut tätä nimetessäni, mutta varmaan jo silloin nimeä keksiessäni mietin, että eipä ole kovin kummoinen. No, ei olekaan,  mutta menköön.

Sheza Weirdo Ion (appaloosa-tamma): kyllä, kyllä, tämän nimessä yhdistyy elementtejä sekä isän että emän nimistä, mutta ei tuo nyt silti oikein iske. Voisi olla oriilla parempi, muodossa Heza Weirdo.

Nitrogen Ion (ara-appaloosa-ori): vähän tylsä.

Fiddat Cesarz ox (ox-ori): se voi olla jonkun mielestä yllättävää, mutta arabeilla on tosi paljon sellaisia nimiä, jotka ovat korkeintaan välttäviä. Ehkä se johtuu siitä, että arabeja on niin paljon ja paljon kivoja nimiä on käytetty jo. Tämä nyt oli ensimmäinen joka tuli vastaan, mutta voisin listata myös Dazbogin, Guarinin, Prasadin, Haythamin, Carezysin, Firdosin, Seghalin, Qabusin, Eusebioksen, Waldusin, Theophiloksen, Chidiken...

Miccosukee Ion (AWB-ori): tälläkin nimellä on taustansa, se on intiaaniheimon nimi samoin kuin Lakota, mutta jotenkin tuo nyt ei vain iske, ei kirjoitettuna eikä lausuttuna.

Baju Walij Ion (australianponi-ori): mainitsin jo niistä aboriginaalityylisistä nimistä tuossa suosikkilistauksessani, että ovat kyllä erikoisia ja erilaisia verrattuna kaikkiin muihin, mutta niiden nättien kaivaminen on hankalaa. Ei tämäkään sieltä onnistuneimmasta päästä ole. Tämän lisäksi täytyy toki mainita Binnabinna Nyuknyuk. Totta kyllä, että aboriginaalikielissä tunnutaan suosivan toistoa, mutta ei nyt sentään yhteen hevosennimeen toistoa kahteen kertaan.

Diagonalnaja Ionnaja (budjonny-tamma): ajattelin alunperin olleeni kovinkin kekseliäs ja älykäs kun kehittelin venäläisroduille oman kasvattajatunnuksensa, Ionnyj oreille ja Ionnaja tammoille. Paha vain että näiden kanssa tulee helposti tuon loppuosan toistoa, kun oriiden nimissä on -nyj Ionnyj ja tammojen -naja Ionnaja. 

Gemslannon Bec Mac Dé (connemara-ori): muutenhan tämä on tosi kiva nimi, mutta kun tuosta tulee minulle väkisin mieleen aina Big Mac. Urgh.

Tjaard Ion (Dutch Harness Horse -ori): hollantilaiset nimet ovat parhaimmillaan sekä kauniita että hivenen poikkeavia kaikista muista. Tämäkin on poikkeava, jos ei muuten niin tuplavokaalinsa takia, mutta muuten tuo ei kyllä iske.

Megumi Ion xx (xx-tamma): hieman samaa voisin sanoa myös japanilaisista nimistä: aina poikkeuksellisia ja sopivasti valikoiden myös kauniita. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan oikein kuulu sinne kauneimpaan kärkeen, vaikka no, kyllähän se toimii. Ei kuitenkaan mikään suosikki, todellakaan.

Hetty Ion (exmoor-tamma): reilu vuosi sitten purnasin erityisesti näistä brittiponeista ja niiden nimistä, kun tällä meidän tylsällä Ion-tunnuksella on niin vaikea saada sellaista sopivaa "fiilistä" niihin nimiin. Hetty on yksi niistä, joissa periaatteessa tuo nimi on kyllä ihan toimiva brittiponin nimenä, muttei Ionin kanssa. Esimerkiksi Poniniemen Hetty olisi heti paljon parempi tai Cloudfield Hetty. Tai miksei Hetty of Esdenwood. Muttei Hetty Ion.

Wilford Ion (fell-ori): ja tässä on toinen ihan samanlainen tapaus.

Jonens Ketilstein (frederiksborg-ori): Jonens Myrgjölin olen maininnut blogissa jo vuosia sitten, joten jätetään se tällä kertaa omaan arvoonsa. En osaa oikein sanoa, että mikä tuossa Ketilsteinissä nyppii ja miksi se on vielä rahtusen verran pahempi kuin isänsä Ketilbjörn. Ehkä se on tuo Ketil, josta en pidä.

Császárné Ion (gidran-tamma): yrittäkääpä saada kirjoitettua tuo nimihirviö kerrasta oikein niin että konsonanttiyhdistelmät ovat oikein päin ja aksentit kohdillaan.

Clarence Ion (hackneyponi-ori): Clarence kyllä mainitaan miehen nimeksi, mutta minä en voi sille mitään, että tamma tästä tulee mieleen silti.

Tsilaisite Ion (hannover-tamma): että minä kirosin tuota hannoverien nimeämissääntöä, että pitää nimen alkaa samalla kirjaimella kuin isänkin. Isä on Tourmaline Ion, Tourmaline on mineraali ja toista mitään toista T:llä alkavaa mineraalia ei oikein ole kuin Tsilaisite ja minä en tykkää tuosta nimestä pätkän vertaa. Vaan kun ei jaksanut alkaa miettiä jotakin muuta nimeä, joka ei olisi kenties liittynyt mitenkään vanhempien nimiin. Liikaa vaivaa.

Völsavilla frá Jón (islanninhevos-tamma): tuo on periaatteessa hauskankuuloinen nimi, mutta silti se suomalaiselle on vähän... lammasmainen. 

Helion Ion (kalliovuortenponi-ori): joillekin kalliovuortenhevosille nimen keksiminen on tosiaan työlästä, kun vanhempien nimistä ei saa mitään irti. Tämä on yksi niistä ja mielestäni tylsähkö.

Kaszkadőrnő GA (kisber-tamma): nämä unkarin kielen erikoismerkit ovat kyllä yksi mieliharmi, vaikka VRL nykyään nieleekin ne mukisematta.

Fantasy Ion (morgan-tamma): tylsä, ei tässä muuta vikaa ole.

Aumoe Ion (National Show Horse -ori): tämä jatkaa isänsä Haalean Kalan havajilaisteemaa, mutta suomalaiselle tulee tuosta nimestä ensimmäisenä mieleen auma. Turveauma, sokerijuurikasauma, ymmärtänette.

Alexander Fleming Ion (newforest-ori): tämä on nimetty pionilajikkeen mukaan, joka on nimetty penisilliinin keksijän kunniaksi. Ihan joo kelpo nimi noin teoriassa, mutta silti en ole koskaan tälle lämmennyt.

Egy Gyűrű Ion (nonius-ori): noniuksissa on useampiakin hirvityksiä, mutta tämä on nyt jotenkin oikein hirveä hirvitys. Ei pelkästään nuo erikoismerkit, mutta se näyttää kirjoitettuna joltain Tolkienin keksimältä örkkinimeltä eikä minulla ole aavistustakaan miten se pitäisi lausua. Jälkimmäinen ongelma toki on kaikkien unkarilaisten nimien kohdalla, ei sillä.

Weltabgeschiedenheit Ion (oldenburg-tamma): jos on saksansa lukenut, niin tästä selviää, mutta muuten kyllä varmaan hätyytellään yksittäisen nimen pituusennätystä.

Time 'N Again Ion (paint-ori): juu, tämä on kehitelty vanhempien nimistä, mutta ei se nimestä silti vielä kovin onnistunutta tee.

Azeneth Ion (paso fino -tamma): tässä nimessä ei sinänsä mitään vikaa ole paitsi että miellän sen aina oriin nimeksi.

Sheikh Ion (paint-ox -ori): tylsä se tämäkin on.

Quick Fast Ion (quarab-ori): ja tämä myös. Herää taas kysymys, että mitähän sitä on tätäkin nimetessä ajatellut.

Sorbet Ion (virtuaalinen ratsuponi -tamma): tylsä-kategoriaan tämäkin menee ja ihmettelen etteikö vanhempien nimistä olisi jotakin muuta keksinyt, mutta ehkä ei.

Quetzalli Ion (saddlebred-tamma): tämä on etunimi, kyllä ja alkaa samalla kirjaimella kuin isänkin nimi ja lisäksi on vielä pohjois-Amerikan intiaanien käyttämä etunimi, että noin niin kuin teoriassa tämä olisi ihan pätevä nimi, mutta kun en vain tykkää siitä. Ärsyttävää, että kuitenkin on nähnyt vaivaa nimen keksimisen eteen ja sitten ei pidemmällä tähtäimellä pidäkään siitä.

Kajetan Ion (SGSH-ori): SGSH:lla ei ole mitään nimeämismetodeita, ei edes mitään tiettyä kieltä, jota voisi käyttää säännönmukaisesti ja jotenkin tuntuu että siellä on paljon sellaisia nimiä, joista ei oikein ota selvää. Tämä ei ole ainoa njääh-nimi.

Spikenard Ion (FWB-ori): eipä FWB:lläkään ole mitään sen kummempia nimeämismetodeita, joten sen tilanne on vähän sama kuin SGSH:nkin: mennään sillä mitä sattuu päästä ulos putkahtamaan. En toki tarkoita, että tiukat nimeämissäännöt jotenkin helpoittaisivat elämää, mutta ehkä niihin keskinkertaisiin nimiin on helpompi olla tyytymätön, kun ei ole mitään rajoituksia. Tämä nimi liittyy emän nimeen jollain tavoin, Vinterkyndel on talvikynteli suomeksi, siis yrtti ja Spikenard, mikä se sitten lieneekään suomeksi, nardus, tupsulaventeli tai jotakin muuta, on kasvi myös. Ei tuo nimi silti kuulosta minusta kovinkaan kivalta.

Rioting Genius Ion (tennesseenwalker-ori): tästä nimestä paistaa kauas se, että se on keksimällä keksitty, yhdistelty elementtejä isän ja emän suvuista ja saatu kasaan tällainen, ei kovin onnistunut tekele.

Imriska Ion (tersk-tamma): en ole koskaan osannut päättää, pidänkö tästä nimestä vai en. Tai ehkä pidän, mutta ei se oikein terskinhevoselle istu. Tai ehkä sopiikin, en minä tiedä. 

Meihuaquan Ion (trakehner-tamma): tämänkin nimi tulee sieltä isän puolelta, jossa on noita itämaisia taistelulajeja, kung-fua, karatea, aikidoa. Ehkä olisi aika lopettaa tämä nimiperhe vähin äänin, jos sieltä tuo tämän kummempia nimiä enää löydy. Eihän tämä edes kuulosta trakehnerin nimeltä!

Gwraid Rhyfeddod Ion (welsh B -tamma): näistä welsh-nimistäkin mainittiin jo tuossa viime viikon postauksessa, että niistä saa helposti pitkiä ja vaikeita. Tässä nyt yksi. Hieman nimien hahmottamista helpottaa se, että w lausutaan (yleensä?) kuin u, mutta ei sekään aina auta riittävästi.

Ediety Knot Ion (westfalen-ori): jep jep, tämä on yhden tyypin kravattisolmu, emän nimestä saanut innoituksensa, mutta kun minä en silti tykkää tästä. En tiedä mikä tökkii.

Księżniczkę Łabędzi Ion (wielkopolski-tamma): en ole varsinaisesti erikoismerkkien ystävä, koska niiden kirjoittaminen on hankalaa (copy-paste on ystävä) ja merkistöjen kanssa tulee helposti ongelmia. Tämä on ehkä pahin erikoismerkkihirviö Ionicin historiassa eikä se olisi muutenkaan helppo nimi.

Fradharc-Tìre Ion (ylämaanponi-ori): gaelin kieli mainittiin jo edellisessä postauksessa, samoin se, että se on sukua kymrille ja että siitäkin saa helposti monimutkaisia, jos tosin massasta erottuvia nimiä.

Semmoisia nimi-inhokkeja! 

– S

maanantaina, huhtikuuta 18, 2022

Suosikkinimiä

Nimistä on vuosien mittaan ollut usein puhetta eikä ihme: jos tallilta löytyy yli 3000 hevosta ja kasvatteja on syntynyt ainakin 6000, puhumattakaan lukemattomista keksityistä ja ostetuista hevosista, niin siinä on oikeasti tuhansittain nimiä. Nimien keksiminen on yksi isoimmista hommista Ionicin ja Gin Ahaltekin kanssa. Ja kuten hyvin tiedetään, aina ei nimi osukaan ihan maaliin, mutta toisinaan jostain tulee ihan suosikki. Tässä olen yrittänyt valita jokaisesta rodusta jonkin suosikin.

Neontia Ree (PRE-tamma): en osaa tarkemmin analysoida miksi pidän niin kovasti juuri tästä nimestä. No, Breawan kasvattajatunnus Ree on tietysti kiva ja Neontia on nimenä myös kiva ja kaunis.

Abele Nelis Ion x (x-ori): tämän isälinja tulee vanhasta, tunnetusta arabioriista Kees Nelisistä ja tämän isäkin on nimeltään Solanka Khaled Nelis. Päätin luoda arabeihin Nelis-nimiperheen tuon oriin pohjalta kunnioittaakseni Kees Nelisiä, mutta sopii tuo Nelis myös risteytysroduille.

Sarnia Ion (appaloosa-tamma): appaloosissa on monta kivaa nimeä, mutta tämä voitti turpakarvan mitalla. Paitsi nätti, lyhyt ja ytimekäs, Sarnia on myös kanadalaisen rajakaupungin nimi.

Liljelunds Vinter Pärla (ara-appaloosa -tamma): joo, ei ehkä kovin rotutyypillinen nimi, mutta meillä on tosi vähän reilusti ruotsinkielisiä hevosten nimiä.

Kabala Falakee ox (ox-ori): arabeilla on paljon kivoja nimiä, joten valikoitsin sieltä tuoreimmasta päästä nyt tämän. Noita tuplavokaaleja näkyy meidän arabeilla usein, tämä ei suinkaan ole ainoa ja voisin sanoa pitäväni kaikista. Älkää nyt vain kysykö että miksi.

Kailyn Ion (Arabian Warmblood -tamma): tämä mukailee emä Kabala Kaeleen nimeä ja pidän siitä paljon. Kaunis nimi mielestäni.

It's Solely Queen Mayhem (australianhevos-tamma): tämä nauratti kun taisin itse valikoida varsalle nimeä.

Kanangara Sea Pearl (australianponi-tamma): australianponeilla käytän paljon aboriginaalikielistä nyysittyjä nimiä. Ne ovat erikoisia ja poikkeavia muista, mutta eivät välttämättä aina sieltä kauneimmasta päästä, jos minulta kysytään. Tässä on yhdistetty australialaistyyppinen "kasvattajanimi" englantilaiseen "omaan nimeen" ja pidän molemmista elementeistä sekä niiden yhdistelmästä.

Priton Ninetron (budjonny-ori): Pritonin kasvattien nimet ovat yleensä vähintäänkin kelvollisia, usein todella onnistuneita vaikkeivät aina välttämättä erityisen venäläistyyppisiä. Olin valita tähän tamma Priton Nidaleen, mutta se olisi ollut liian ennalta-arvattavaa.

Virginianess Ion (Cleveland Hunter -tamma): Gin sanoo olevansa ikuisesti otettu siitä, että tein hienosta tammasta hänen melkein-kaimansa ja että sille löytyi vielä maailman täydellisin kuva. Ja pidän kyllä itsekin tuosta nimestä kovasti. Kuvasta myös, mutta se ei nyt kuulu tähän.

All These Worlds Are Yours (clevelandinruunikko-ori): clevelandeissa on monta hyvää ja kivaa nimeä, mutta valikoin tämän. Sehän on (jälleen kerran) Clarke-viittaus, 2010 Avaruusodysseiassa HAL 9000 lähetti maahan viestin vieraalta siviilisaatiolta ja viesti kuului näin: "ALL THESE WORLDS ARE YOURS — EXCEPT EUROPA. ATTEMPT NO LANDING THERE."

Lublebah Lehja (clydesdale-tamma): tämän nimestä on kirjoitettu jo tamman omilla sivuilla. Siihen ei ole juuri lisättävää.

Darsana di Sierra (connemara-tamma): tässä on niin paljon tykättävää etten tiedä mistä päästä aloittaisin! Päätin aikoinaan itse tamman oman nimen, Darsanan. Se tulee Ingressistä, Darsana-anomalia oli vuonna 2014 ja Darsana Prime 2019. Idea tuli tamman isän nimestä, sillä Obsidian oli yksi anomalia-sarja myös. Ja sitten tuo kasvattajanimi di Sierra on ihan suosikkini myös. Jostain syystä Sierra on aina ollut suosikkinimiäni ja se vilahtelee omien hevostenkin nimissä useammin kuin kerran. Tai mitäpä sitä syytä peittelemään: kun olin lapsi/teini, isällä oli pitkän aikaa autona Ford Sierra. Kyllä, olen fordistin tytär.

Rushock Dragonfruitpie (dartmoor-tamma): Dragonfruitpie nyt vain on hauska nimi ja siitä keksii helposti varsoille kaikenlaista kivaa. Ekastahan tuli jo Banoffee Pie Ion.

Senna Ion xx (xx-ori): täysiverisillä on paljon kivoja nimiä ja valinta olisi ollut vaikea, jos ei olisi Sennaa. Näistä formula-nimistä olen vaahdonnut jo useampaan otteeseen blogihistoriassa ja yleensä pidän niistä kaikista. Mutta Senna, Senna! Brasilialainen Ayrton Senna oli suosikkiajajani kun aloin seurata formuloita 90-luvun alussa ja hänen kuolemansa Imolassa -94 (tietysti näin sen kisan ja törmäyksen) oli järjetön menetys.

Alicent Ion (exmoor-tamma): taas yksi kaunis etunimi käytössä.

Drake Hill Appleblossom (fell-tamma): kuka voisi vastustaa omenankukkia?

Jonens Marcipan (frederiksborg-tamma): ... tai marsipaania? Tiedän toki, että kyseinen herkku jakaa mielipiteitä. Itse olen puolesta.

Bold American Ion (Georgian Grande -tamma): tässä yhdistyvät elementit sekä isän että emän nimestä ja mielestäni tuo on ihan just täydellinen nimi tälle rodulle. Kyllä Georgian Grande on oikeasti sekä bold että ehdottomasti American.

Katalin Ion (gidran-tamma): taas kerran mielipideasioita, mutta minusta unkarin kieli ei ainakaan kirjoitettuna ole välttämättä sieltä kauneimmasta päästä. Tässä kuitenkin unkarilainen etunimi, joka on kaunis, lyhyt, yksinkertainen ja jossa ei ole aksentteja eikä hankalia konsonanttiyhdistelmiä.

Hot Little Honey Ion (hackneyponi-tamma): tämä nyt oli pakko valita, vaikka hackneyponeissa on monta muutakin tosi kivaa nimeä. Nimestä on ollut puhe aiemminkin ja sitä voi pitää jossain määrin kyseenalaisena.

Sokkadís frá Ljóma (islanninhevos-tamma): issikoissa on myös useampia kivoja nimiä, mutta Sokkadís vie nyt voiton ainakin siihen asti, kunnes saan sen kauan kaavailemani Geppur-nimisen hevosen tallille.

Macarena Ion (kalliovuortenhevos-tamma): ei ole ensimmäinen (eikä viimeinen, lupaan sen) ysärimusiikkiin liittyvä nimi tämä. Paheensa ja pakkomielteensä kaikilla. Tehkää itsellenne palvelus älkääkä ainakaan menkö googlaamaan tätä, jos ette tiedä mistä on kyse. Tietenkin menette kun näin kirjoitin, mutta ainakin varoitin.

Rosette-i Kő Ion (kisber-tamma): tämän kauneudesta voi taas olla useampaa kuin yhtä mieltä ja voin sanoa inhoavani noita unkarin kielen erikoismerkkejä, joiden kanssa on jatkuvaa taistelua. Mutta tämä on unkarinkielinen nimitys Rosettan kivelle ja minä jaksan olla tällaisista asioista aina innoissani.

Ionin Pilvikirsikka (knabstrup-tamma): Pilvikirsikka on nimenä niin kaunis, ettei kyllä toista! 

Concordia (lipizza-tamma): huolimatta siitä, että tästä tulee helposti mieleen Concorde-lentokoneet, kuuluu Concordia suosikkinimiini.

Tiago de Íon (lusitano-ori): lusitanoilla on paljon muitakin kivoja nimiä ja jostain syystä niiden nimissä ei häiritse yhtään ne aksentit ynnä muut tarkkeet.

Nyota Uhura Ion (missourinfoxtrotter-tamma): tämä tulee alkuperäisestä Star Trekistä. En ole trekkie, mutten ole silti voinut välttyä tutustumasta Uhuran hahmoon. Foxtrottereilla olisi kyllä paljon muitakin suosikkinimiä.

Catahoula Ion (morgan-tamma): Catahoula on myös näitä ikuisuusnimiä, joka tarttui alunperin mieleen joskus teininä selaillessani kirjastossa jotakin tavanomaista kattavampaa koirarotukirjaa ja törmäsin siellä catahoulanleopardikoiraan. Rotu (tai ehkä paremminkin tyyppi) jäi mieleen erityisesti värityksensä takia, mutta myös nimensä vuoksi.

Trinidad Scorpion Ion (National Show Horse -ori): näitä chili-lajikkeiden nimiä olen penkonut aiemminkin. Ehdottomia suosikkeja olivat Fatalii ja Aji Cristal, mutta molemmat ovat kuolleet ja Trinidad Scorpion sukulaisineen on perinyt niiden paikan.

Lavender Rose Ion (newforest-tamma): tämä on taas niitä nimiä, joita en aio edes perustella. Varsinkin kun tästä tulee mieleen eräs suosikkiruusuni, Rhapsody In Blue.

Oldfinion Iconic (oldenburg-ori): Iconic, Ionic, melkein sama, eikö? Lisäksi tämän isä on Iconia, jota ja jonka nimeä kuolasin pitkään.

Sonofabtch GA (paint-ori): tästä ja tämän hyvyydestä voidaan taas olla montaa mieltä, myönnän auliisti että mennään vähän mauttomuuden puolelle, ehkä. Silti tämä on sellaisena poikkeuksellinen ja minusta hauska. Ehkä se joskus päätyy katumuslistalleni, mutta vielä ei ole se päivä. Huomatkaa toki tämän tammavarsa Sweet Btch GA ja sen poika Whata Bstrd GA...

San Suelte Primoroso (paso fino -ori): espanjalaistyyliset nimet eivät ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, kun ei osaa kieltä, mutta on niitä hankalampiakin (siitä unkarista jo mainitsin), mutta kun tarpeeksi päkistää, saa aikaiseksi ihan kivojakin tekeleitä. Tämä on yksi niistä, ei toki ainoa.

Ghislaine d'Ion (percheron-tamma): ah, ranskalaiset nimet! Niistä löytyy parhaimmillaan niin kauniita nimiä, ettei osaa edes valita. Olisi percheroneissa muitakin suosikkeja.

Mainstream Jazz Ion (paint-arabi -ori): tämä ori on yksi meidän ikuisuuksia vanhan Jazz-linjan jatkaja. Näitä Jazz-nimiä ei ole aina ihan helppo keksiä, mutta tämä on kyllä suosikki. 

Noix de Muscade d'Ion (poitou-ori): niistä ranskalaisista nimistä mainitsin jo kertaalleen. Tämä on suomeksi muskottipähkinä.

Some Hot Sunday GA (quarter-ori): quartereissa olisi monta muutakin suosikkia kuin vain tämä. 

Belleteuse d'Béni (ranskanpuoliveri-tamma): juu, taas niitä ranskalaissävyisiä nimiä, yksi kauneimmista, oli pakko ostaa tämäkin aikanaa vaikka ostin samalla tämän emän.

Opuntija Ionnaja (RBSH-tamma): vanhan kaktusten ystävän suosikkinimi, luonnollisesti vaikka oikeasti vihasin opuntia-kaktuksia niiden piikkien takia.

Highway Of Tears WCR (saddlebred-ori): saddlebredeiltä löytyisi kyllä muitakin suosikkeja ja iloisemmasta aiheesta kuin tämä. Muistelen tämän nimen olleen minun ideani, jotenkin se sopi vanhempien nimiin niin hyvin, että hyväksyin näinkin synkän nimen.

Valyria Ion (SGSH-tamma): Game of Thronesista kaivetuista nimistä on ollut puhetta aiemminkin. Valyria kuuluu niihin ja on mielestäni sieltä kauneimmasta päästä.

Tyrannosaurus Ex 76 (FWB-ori): jälleen yksi nimen perusteella ostettu hevonen, onneksi sillä oli kiva ja komea sukukin, koska olisin ostanut sen joka tapauksessa. Oivaltava ja hauska nimi.

Pimeää Tämä Keskiaika (suomenhevos-tamma): suomenhevosista ei tosiaan ollut helppo valita sitä suosikkia ja jonain toisena päivänä saattaisin valita jonkun toisen. Sillä ehdokkaitahan riittää: Muriseva Mutakakku, Orikiven Valopallo, Äksy-Äyriäinen, Ionin Merimiesnuttuinen Auervaara... Tämä nimi kuuluu vuoden 2019 Aku Ankka -nimiin.

Iceman Ion (tanskanpuoliveri-ori): joku pitäisi tätä, ehkä oikeutetustikin, maailman tylsimpänä nimenä, sillä tämän isä on Iceman AD. Mutta kun ne formula ykköset tuli jo mainittua, niin enhän minä voinut vastustaa kiusausta nimetä tätä myös Icemaniksi (Kimi Räikkösen lempinimi).

Flintheart Glomgold Ion (tennesseenwalker-ori): myös tämä tennesseenwalker on sellainen "yritäpä valita yksi" -rotu, kivoja nimiä on monia, sekä itse keksittyjä että muualta ostettuja! Tämä ori on mainittu joskus aiemmin jo, nimi tulee Ankka-maailmasta, Kulta-Into Piin alkuperäiskielinen nimi. Rakastan myös hahmon suomenkielistä nimeä, se on kaikessa kekseliäisyydessään loistava. Mietin juuri, että miksen koskaan tällännyt sitä yhdellekään Ankka-vuonna syntyneelle suomenhevoselle.

Altansarnai Ionnaja (tersk-tamma): en ole ihan varma, miksi terskitamma sai mongolialaisperäisen nimen. Tai no, todennäköisesti selasin läpi kaikkea mahdollista A:lla alkavaa, kun emälinja on täynnä A-alkuisia nimiä, ja takerruin Altansarnaihin, joka on kaunis ja poikkeavakin nimi meillä.

Lvcivs Vegas (trakehner-ori): tämä on myös sieltä kekseliäämmästä päästä nimiä, vähän niinkuin Lucius, mutta v:llä. En saa ikinä kirjoitettua nimeä kerrasta oikein, en ymmärrä miten se niin vaikea on, mutta kiva silti! Toisella sijalla on luonnollisesti Mordor Ion. Tai Alderaan Ion tai Minhiriath Ion tai tai tai...

Ljuby-Mene Ion (ukrainanratsuhevos-tamma): Ljuby-Mene on lemmikkien ukrainankielinen nimitys ja sopii kuin nenä päähän tammalle, jonka emä on Ljubomira.

Karkan GA (venäjänratsuhevos-ori): tämä on yksi aivan uusimpia tuonteja, keksitty viikko sitten tai silleen. Venäläistyylisten nimien keksiminen ei ole maailman helpointa, omaan korvaan ja silmään sopivien venäläistyylisten nimien keksiminen on ehkä maailman toiseksi vaikeinta (en tiedä mikä olisi maailman vaikeinta, mutta pidetään mahdollisuus auki). Karkan oli yksi tällainen harvinainen tähdenlento aivoista ja tietenkin se löytyy myös Sukupostista yhdeltä ruotsalaissyntyiseltä lv-ravurilta. Mutta hei! Siellä on se GA perässä! That's my excuse.

Ionin Hannemor (vuonohevos-tamma): en tiedä mikä tuossa Hannemorissa niin kiehtoo, mutta tekisi mieli hokea sitä puoliääneen päivät päästään. En kuitenkaan tee sitä, koska tässä on kuitenkin selväjärkisen ihmisen maine varjeltavana.

Mwrllwch Ion (welsh cob -ori): walesilaiset nimet kuuluvat vähän samaan kategoriaan kuin unkarilaisetkin: helposti monimutkaisia, täynnä vaikeita konsonanttiyhdistelmiä eikä välttämättä aina niin erityisen kauniita vaikkakin takuulla erilaisia. Olen käyttänyt surutta pitkiä ja hankalia nimiä omilla kasvateillani ja tulos on se, etten oikeasti hahmota welshien sukutauluja yhtään. Islanninhevonen on toinen tällainen rotu. Mutta viis minä siitä. Mwrllwch on yksi niitä harvoja (ehkä ainoakin) Ionicin kasvattien nimiä, joissa ei ole vokaaleja kuin kasvattajatunnuksessa.

Morwenna Ion (welsh mountain -tamma): eivät ihan kaikki welshien nimet ole mitään hirviöitä, kuten tämä: selkeä, yksinkertainen ja nätti.

Cloudfield Falling Star (welsh B -tamma): tätä voisi sanoa ehkä jopa perinteiseksi nimeksi, varsinkin brittiponeilla. Falling Star ei ole tosiaan mikään erikoisuudella ja ainutkertaisuudella pilattu nimi, mutta kaunis ja kasvattajatunnus (superkaunis sekin!) tekee siitä ihan tarpeeksi uniikin. Minä olen kateudesta vihreä tällaisten kasvattajanimien kanssa.

V. K2 (westfalen-ori): yksi taatusti erikoisimpia nimiä mitä meillä on koskaan ollut ja myös sieltä lyhyimmästä päästä. Tai mitä minä selitän, kyllä tuo on lyhyin, ainakin lyhyin kasvattajanimellinen nimi. Tästä tulee mieleen eräs ikivanha kasvatti nimeltä XYZ Ion.

Cinnteach II (ylämaanponi-ori): gaelin kieli on sukua kymrille, joten myös ylämaanponien nimistä saa helposti welshimäisiä maanvaivoja. Tämä ei kuulu niihin vaikka muuten onkin asiaankuuluva ylämaanponille. Käytän harvakseltaan noita järjestysnumeroita keksittyjen tai muidenkaan hevosten nimissä, mutta joskus ne vain istuvat niin hyvin ettei voi välttää.

Löytyykö lukijoilta suosikkinimiä omista tai meidän hevosista? Tai jotakin muuta sanottavaa nimistä? Varmasti löytyy, joten kommenttikenttä on vapaa.

– S

maanantaina, huhtikuuta 11, 2022

Ionic International?

Aina välillä se iskee: kammottava ajatus siitä, että mitä jos Ionicin sivuille tulee joku, joka ei osaa suomea. Ionichan on (lähes) täysin suomenkielinen, koska harrastan niin kiinteästi täällä omassa kuplassani, jota suomalaiseksi virtuaalimaailmaksi sanotaan. Myönnän etten ole koskaan suuresti perehtynyt muiden maiden/kielialueiden virtuaalihevosharrastukseen, vaikka tiedän että ainakin englannin- ja saksankielisiä harrastajia ja yhteisöitä löytyy. Muutamat suomalaiset harrastajat esimerkiksi kilpailuttavat hevosiaan ulkomaisissa kisoissa.

Tilannehan ei ole aina ollut tämä! Jo silloin kun Virginia Ionicia väänsi kasaan, tarkoituksena oli tehdä siitä kaksikielinen (esimerkki aivan ensimmäisistä hevosten sivuista). Ikävä kyllä hän huomasi varsin pian, että kaksikielisyys teettää myös lähes kaksinkertaisen työn esimerkiksi hevosten sivuja tehtäessä. Niinpä se sitten vähän jäi ja tähteeksi jäi vain englanninkielinen etusivu ja info. Tältä ajalta jäi kuitenkin roikkumaan englanninkielisiä tekstejä sinne sun tänne eikä niitä kukaan ole erityisesti poistellut.

Vuonna 2014 sain minä puolestani päähäni, että olisipa kiva tehdä Ionicista kokonaan englanninkielinen! En muista mikä tähän oli syynä, jos nyt erityisesti mikään. Saattoi olla ihan vain random päähänpisto. Jonkin aikaa Ionicin kasvateille tehtiinkin sivuja pelkästään englanniksi, niissä oli ainoastaan perustiedot suomeksi VRL-rekisteröintiä varten. Ongelmia siinäkin kyllä oli, termistössä erityisesti ja kirjoitin blogiinkin niistä otsikolla Englanninkielisen tallin ongelmat.

Ei sekään pitkäaikainen syrjähyppy ollut. Jo keväällä 2016 tehdyillä sivuilla käytettiin pääkielenä taas suomea ja englanniksi oli ainoastaan aivan perustiedot, nimi, syntymäaika, sukupuoli, rotu ja omistaja. Tällä linjalla onkin sittemmin menty ja jostain syystä arabien sivuilla ei tätä englanninkielistä osiota ole senkään vertaa.

Sen sijaan se Ionicin englanninkielinen pääsivu jäi olemaan. Päivitin sitä pikaisesti joitain vuosia sitten, sillä se ei ollut ihan alkuperäisessä uskossaan. Nyt viikonloppuna kävin katselemassa tuota meidän vaatimatonta englanninkielistä puolta tarkemmalla silmällä ja tein sinne päivityksiä. Löysin samalla myös kivikautisen englanninkielisen info-sivun, joka on taatusti ollut päivittämättä sitten vuoden 2004! Vähäsen saattoi poskia punottaa, kun huomasin, että siellä on vielä sähköpostiosoitteenakin virginia@hevosmaailma.net. Mehän vaihdoimme gmail-osoitteeseen joskus... joskus... 2007 ja sitä ennen käytimme ionic@hevosmaailma.net-osoitetta ainakin siitä lähtien kun minä tulin toiseksi omistajaksi keväällä 2005. Minullahan ei ole ikinä ollut pääsyä Virginian henkilökohtaiseen sähköpostiin, tietenkään. Että siitä voi vähän laskeskella, milloin tuota sivua on viimeksi luettu läpi.

Tein nyt melko tavalla perusteellisen päivityksen tuonne englanninkieliselle puolelle, lisäilin vähän tuplatekstejä ja lupaan yrittää olla unohtamatta sitä englanninkielistä osiota näin perusteellisesti. Blogissakin on vuosien mittaan ollut muutamia englanninkielisiä tekstejä. Ne löytyvät in English -tunnisteen alta. Voisihan sitä joskus taas kirjoittaa jotakin myös englanniksi.

– S

maanantaina, huhtikuuta 04, 2022

Pikku-uutisia Ionicista ja virtuaalimaailmasta yleisestikin

Poden klassikko-ongelmaa: aiheita ja ideoita blogiin olisi kyllä, mutta jotenkin ne eivät jalostu päässä ja tässä ruudulla mitenkään kelvollisiksi teksteiksi. Paljon kaikenlaista olen kyllä puuhannut varsinkin Ionicin kanssa, joten tässä vähän kuulumisia.

1. Sain Ionicin pääkasvattilistalta tehtyä sivuja siihen malliin, että kaikilla kaikilla vuodenvaihteeseen 2019-20 syntyneillä kasvateilla on sivut. Lisäksi siellä on nimiäkin keksitty jo ensi juhannukseen asti. Wuhuu! Arabienkaan kasvattilista ei ole ihan toivottomassa jamassa ja Gin Ahaltekissäkin mennään vuodessa 2019.

2. Tein frederiksborgeille ori- ja tammalinjojen listan, joka ei tietenkään ole enää ajantasalla, kun sen jälkeen tein muutamille kasvateille sivuja enkä huomannut lisätä niitä tuonne. Ei se niin vakavaa ole.

3. VRJ:n porrastetuissa WRJ:n ja ARJ:n puolella on aika hiljaista. Kisajärjestäjiä on tasan minä (onnea on 3 tallia, niin voi järjestää kolminkertaisen määrän kisoja) ja kilpailijoitakin tosi vähän. No, issikoille on ARJ-kisoja kyllä ja siellä jokunen osallistuja, mutta saddleseatissa, muissa askellajiluokissa tai ajoluokissa olisi tosi tyhjää ilman minun hevosia. Ja kun ei minullakaan niitä hevosia määrättömästi ole. Ihan totta ei ole! Ei ainakaan sellaisia, joilla olisi sopiva rotu ARJ:iin, joilla olisi sivut ja jotka olisivat rekisterissä, mutteivät vielä kilpailleet itseään valmiiksi.

4. ARJ:n puolelta voin ilmoittaa, että olen ihan hurahtanut laatiksiin. Kyllä, minä! En olisi tätä päivää uskonut näkeväni eikä varmaan kovin moni muukaan. ARJ:n laatis on siitä kiitollinen, että porrastetuissa katsotaan ainoastaan hevosen saavuttama taso ja kakkospalkinnolle saattaa päästä, jos on hyvä kuva ja kisatut varsat ja vanhemmat. Ei tarvitse olla tekstejä. Ja kun minullehan riittää se kolmospalkintokin, niin eipä tässä muuta kuin käy napsimassa palkinnot plakkariin. Hackneyponeissa on jo ihan oikeasti useampikin palkittu poni.

5. Vanhempi väriuutinen: eestinhevosilta on todistettavasti löytynyt D-geeni eli hallakkovärit. Viitasen kirjassa mainitaan, ettei eesteillä olisi hallakkovärejä lainkaan, mutta tieto on siis siltä osin vanhentunutta. Viitasen kirja on toki toistakymmentä vuotta vanha, ettei ihme, jos tällaisissa yksityiskohdissa on välillä vähän heittoa. Tämä siis itselleni lähinnä muistilapuksi, etten mene taas jossain kirkkain silmin väittämään, ettei eestinhevosilla hallakkoa ole... Eestinhevonen onkin lisätty vanhaan blogipostaukseeni, jossa lueteltiin värikkäimpiä hevosrotuja.

6. Tein taannoin appaloosakasvateillekin sivuja ja huomasin keksineeni peräti kolme Sheza-alkuista nimeä tammoille. Ne ovat Sheza Little Rebel Ion, Sheza Lost Cause Ion ja Sheza Weirdo Ion. En ole ihan varma mitä olen ajatellut näitä nimetessäni. En välttämättä paljon mitään.

– S

maanantaina, maaliskuuta 28, 2022

Ionicin andalusianhevosest

Pitkästä aikaa jatkan näitä Ionicin rotujen esittelyitä ja tällä kertaa vuoron saa andalusianhevonen. Sivusin rotua lyhyesti muutama vuosi sitten blogissa (Ionicin pikkurotuja, osa 3), mutta nyt on paremman tilannetsekin aika. Eikä andalusianhevostakaan voi oikeastaan enää sanoa kovin pieneksi roduksi sillä niitä on päälle 40 kappaletta.

Ensin sananen rodun historiasta Ionicissa. Ensimmäiset andalusiat, olettaisin ainakin, jotka Ioniciin tulivat ja löytyvät vielä suvuista, lienevät suvuttomat tammat Ylvania ja Canderosa LXXVI. Molemmat keksittiin vuonna 2007 ja Ylvanialle syntyi myös ensimmäinen andalusiakasvattimme ikinä, tamma Yasmina Ion. En muista ihan tarkalleen, että mitä varten minä nuo tammat keksin, mutta olin noihin aikoihin kiinnostunut erilaisista risteytyksistä. Ylvaniakin varsoi yhden Spanish Norman -varsan ja Canderosa aztecan, warlanderin ja Gaited Baroquen. Nuo pääasiassa ovatkin ne rodut, joiden jalostukseen andalusianhevosia tarvitaan.

Ne risteytysrodut eivät koskaan varsinaisesti lähteneet lentoon, kiitos kuvien puutteen. Niiden jalostus loppui siis muutamassa vuodessa. Andalusiat sen sijaan eivät lähteneet mihinkään vaan niitä alkoi tulla lisääkin. Tässä jonkinlainen lista noista muista alkuaikojen suvuttomista tuonneista:

Tuontien lisäksi varsinkin myöhemmin on tullut myös ostohevosia aina silloin kun on löytynyt sopivia. Luonnollisesti olen käyttänyt tammoille myös vieraita oreja tilaisuuden tullen. Vuonna 2019 tuli isompi satsi tuontihevosia, 3 oria ja 3 tammaa, jotka on esitelty blogissakin (Uusia tulokkaita).

Mutta huolimatta näistä tuonneista, ostohevosista ja muista vierassukuisista, ei tuo andalusialaisten kanta nykyisellään ole ehkä niin laaja kuin voisi toivoa. Ei tilanne vielä mikään katastrofi ole, mutta kyllä tuolla on jo varsinkin noita pitkäsukuisia kavereita, joille on taatusti hankala löytää ainakaan itseltä mitään järkevää oria/tammaa. Minun pitää keskittyä ahkerasti noihin lyhytsukuisempiin hevosiin ja niiden jalostuskäyttöön, aivan erityisesti niihin uusiin tulokkaisiin, jotka olen ostanut muualta tai joiden suku on osittain vierasta. Niin ja tietenkin ostaa hevosia aina kun sattuu tulemaan vastaan.

Andalusianhevosen taipaleesta virtuaalimaailmassa yleisesti en tiedä oikeastaan mitään. Virtuaaliwiki osaa kertoa, että sitä ovat aikoinaan kasvattaneet sellaiset tunnetut tallit kuin Greymask's ja Whitewood, jälkimmäinen oikein paljonkin. Näistä ei kuitenkaan taida olla tallella enää mitään vaikka muissa roduissa tuon ajan ja noiden kasvattajien hevosia on säilynyt. Entä oliko muita kasvattajia kuin nuo tuolla mainitut?

Niin, 10 vuotta sitten aloitti toki High Twelve Farm, jota ihastelin tuolloin blogissa ja joka myöhemmin vaihtoi nimekseen Yeguada Alta Doce. Sitten oli sellainen kuin Proseco, josta en tiedä mitään sinänsä, mutta sen hevosia löytyy joidenkin meidän hevosten suvuista. Lisäksi löytyy Infinity, Malibu, Namyshill, Ponipallero, Delmenhorst, tietenkin RDN ja joukko muita omistajia, joista joillain saattaa olla pienimuotoista kasvatustoimintaakin. Olisin kiinnostunut kuulemaan näitä, vanhoista ja uusista yhtä lailla. Ja jos joltain löytyy jotakin tosi vanhoja sukulinjoja, niistä vasta kiinnostunut olisinkin!

Andalusianhevosestakin voi hyvin sanoa, että se on tullut jäädäkseen. Olkoonkin että alunperin ei ehkä ollut tarkoitus alkaa kasvattaa sitä varsinaisesti, mutta niin siinä nyt vain on käynyt. Ja hyvä niin! Ei harmita, sillä rotuhan on parhaimmillaan todella komea. Ionicin andalusiat ovat pääasiallisesti kouluratsuja ja ne kilpailevat siellä ihan korkeimmalla tasolla asti, silloin kun kilpailevat. Jotkin ovat päätyneet porrastettujen listoille myös ja tavoitteena olisi saada andalusianhevosia enemmänkin mukaan porrastettuihin.

Andalusianhevonen on sallittu rotu ARJ:n saddleseat-luokissa, mutta jostain syystä en ole innostunut kilpailuttamaan niitä sillä puolella lainkaan. Ehkä syynä on se, että näen rodun niin selkeästi kouluratsuna eikä se mielikuva oikein sovellu saddleseat-puolelle. Luulen kuitenkin, että pärjäilen ARJ-puolella ilman andalusianhevosiakin.

– S

maanantaina, maaliskuuta 21, 2022

Esittelyssä Ionicin muut eläimet

Olen hyvin eläinrakas vaikkakin samalla myös laiska ja mukavuudenhaluinen. Tällaiselle kombinaatiolle virtuaalieläimet soveltuvat erinomaisen hyvin ja kirjoitin jo vuosia sitten blogiin muiden eläinlajien toivelistaa. Tuolle listalle voisi tätä nykyä lisätä myös lemmikkikäärmeet, ainakin kuningaspytonin sekä harmaapapukaijat.

Hevoset kuitenkin dominoivat tätä virtuaalielämääni, mutta Ionic on silti koti kahdelle kissalle ja vähitellen kasvaneelle koiralaumalle. Tässä esittelyt niistä.

Killiäinen, ihan ensimmäinen tallikissa

Minä olin juuri hypännyt Ionicin puikkoihin, kun hommasin jo kissaa keväällä 2005. Tallille saapuikin harmaaraidallinen kolli, sittemmin konsultti nimeltä Killiäinen. Olen aina vihannut sen nimeä, jonka keksin kyllä itse. Ohjeena oli vain myyjän puolelta että pitäisi alkaa K:lla enkä viikkojen miettimisestä huolimatta keksinyt mitään järkevää. Mutta eihän nimi kissaa pahenna, jos ei kissa nimeä, tai jotain sinne päin.

Huomatkaa muuten, että kehitys kehittyy ja vuonna 2005 oikein mainitsin, että kissanpentu luovutettiin vasta 12 viikon ikäisenä. Nykyään suositeltu luovutusikä on muistaakseni jo 14 viikkoa.

ORANGE Lynx, seuraava tallikissa

Killiäinen alkaa saada jo ikää, meinaan vaikka ikääntyisi ihan reaalisti, ja pari vuotta sitten kyselin sille seuralaista ja manttelinperijää. Sitä olikin hankalampi löytää, tosin osasin vain Keskustassa kysellä, josko kellään olisi kissaa. Yksi ainoa myyjä löytyi, Orange Wood Ranch ja sieltä sekarotuinen tyttökissa ORANGE Lynx. Missä mennään virtuaalikissojen kanssa? Kadonnutta kansanperinnettä?

Kannattaa muuten katsoa tuo Lynxin kuvan lähde eli Catza.net. Uusia kuvia sinne ei enää ole vuosiin tullut, mutta siellä on tuhansittain kissanäyttelykuvia jaossa CC-lisenssillä.

Dobermannit

Olen myös listannut suosikkikoirarotujani. Lista on taatusti yhtä laaja kuin suosikkihevosrotujen lista, mutta dobermanni on kyllä siellä ihan TOP5:ssa. Ei siis ollut lainkaan sattumaa, että tallin ensimmäinen koira oli juurikin dobermanni, nyt jo edesmennyt narttu Ingel's Ashley. Sille hankittiin sulhaseksi Mumblescape Reign of Terror ja näistä kahdesta syntyi keväällä 2017 Ionicin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa virtuaalikoirapentue. Siitä jäi itselle kotiin narttu Augenblickswert des Ions. Muut myytiin, mutta ne ovat tainneet ikävästi kadota kaikki sittemmin. Harmillista!

Vasikankokoinen sylikoira?

Suurin osa ostamistani koirista kuuluu niihin super-lempparirotuihini, mutta tanskandoggi on jonkinasteinen poikkeus. Kyllä juu, olen minä sen tuolla koirarotujen toivelistallani maininnut, mutta en minä silti nähnyt sitä tulevaksi Ioniciin. Mutta jos pennun nimi on Goldane's ET Phone Home, niin ei kai sitä voi ostamattakaan olla... Olenhan minä ostanut hevosiakin nimen perusteella. Ja ei siinä, tanskandoggi on tosi näyttävä rotu, niin iso!

Näen täpliä!

Olen joskus jossain toisessa yhteydessä kirjoittanut (nyt jo lopettaneesta) Ponipallerosta, että mitäpä sieltä ei löytyisi. Sen verran monipuolinen se oli hevosrotujen suhteen, mutta oli siellä koiriakin! En tosin tiedä, että mitä kaikkia koiria, mutta meille sieltä tuli ainakin dalmatiankoira Ponipalleron Norma Jeane.

Pidän dalmatiankoirista samasta syystä kuin knabstrupinhevosistakin: ne ovat täplikkäitä! 

Suosikkivinttikoirani saluki ja afgaani

Olen vinttikoirien ystävä. Tämä seikka varmasti käy ilmi tuolta lempirotujeni listalta, sillä siellä on melkein kaikki vinttikoirarodut lueteltu. Varsinaisista vinttikoirista sieltä puuttuvat vain galgo, sloughi ja puolan- ja unkarinvinttikoirat ja oikeastaan nekin voisi sinne lisätä. Mutta ehdottomia suosikkirotujani ovat saluki ja afgaani! Joku voikin pitää keksikokoisena ihmeenä sitä, että vasta viime kesänä Ioniciin tuli ensimmäinen salukinarttu, Hippulat Vinkuen Diamond Dreams. No, myönnän etten minä niin ahkerasti näitä koirien myynti-ilmoituksia lue ja viime kesänä vasta osui silmään salukipentueen myyntitiedot. 

Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa afgaani, Saragis Eighteen Yellow Roses, tuli muutama vuosi sitten Saragis-kennelistä. Saragis on ennen kaikkea vinttikoirakasvattaja ja tämä afgaanineitokainen ei todellakaan ole ainoa Saragisin kasvatti, mitä meillä on...

Tuulennopean borzoit

On kyllä oikeastaan ihan väärin mainita nimenomaisesti saluki ja afgaani suosikkivinttikoirinani, sillä kyllä venäjänvinttikoira eli borzoi on sitä myös! Siitä rodusta todennäköisesti tulee syntymään jossain maailman vaiheessa Ionicin toinen koirapentue, sillä meillä on niitä kaksi, uros Saragis Feodor ja narttu Super Fast Figuralnaja Alix.

Muut vinttikoirat

Saragisia saan kiittää siitä, että Ioniciin on päätynyt muitakin vinttikoiria sillä meillä on näiden lisäksi vielä kolme muuta ripakinttua: whippet-narttu Saragis Say Something, italiano-uros Saragis Under Attack ja azawakh-narttu Saragis Vanille Crème Caramel.

Sellainen kissa- ja koiralauma! Hevosten määrään nähden tämä on tietenkin hyvin vaatimaton eikä tarkoitus olekaan kasvattaa näiden määrää hillittömäksi. Minkäslaisia muita eläimiä tai kenties kokonaisia talleista erotettuja kenneleitä lukijoilla on? Olisin kiinnostunut katselemaan ja mistä sen tietää vaikka sopivan kohteen sattuessa näkyviin vetäisin ostohousutkin jalkaan.


– S