In memoriam: viime aikoina kuolleita hevosia

Uusia tulokkaita olen esitellyt monesti, edesmenneitä hevosia harvemmin, jos koskaan. Ajattelin tällä kertaa kuitenkin listata viime aikoina kuolleita hevosia, joista on jotakin sanottavaa. No, useimmista olisi, joten valikoin tähän pääasiassa muualta ostettuja hevosia, jotka ovat aina niin kovin tärkeitä jalostuksen kannalta. Koska olen puuhaillut paljon arabien ja morganien kanssa, esitellyt hevoset ovat pääasiassa niitä.

Mabila ox
Tämän ostin kasvattajalta jo osittain ARJ-kisattuna, mutta kisasin sen itse sitten porrastetuissa valmiiksi. Huomionarvoista on se, että sen molemmat vanhemmat ovat myös ARJ-hevosia, emä jopa palkittu. Ja kakkospalkinnon Mabilakin sai viime kesänä. Ionicissa ei turhan paljon ole noita ARJ-palkittuja arabeja siihen nähden, miten paljon ARJ:ssä kisanneita arabeja on. 

Mabilalla on kaksi kisattua arabivarsaa ja yksi vielä odottamassa sivujen tekoa. Lisäksi se astui yhden saddlebred-tamman, josta tuloksena NSH.

Prezyk MJA ox

Prezyk pitää mainita siksi, että se on puhdas puolalainen. Puolalainen verilinja on suosikkini venäläisen ohessa. Valitettavasti Prezyk ei jättänyt yhtään PPA-varsaa, kun ei meillä niitä tammoja taida olla.

FAE Siraj al Din ox

Tämä pitkäsukuinen arabiori tuli meille jo vuonna 2016, mahdollisesti tilausvarsana. Se on ollut arvokas siitosori myös risteytysjalostuksessa, sillä varsalistalta löytyy pintabian, ara-appaloosa, angloarabi, NSH ja AWB.

Shado Ryuu ox

Ryuu on varsinainen sukuhirviö! Siitä kertoo erilliselle sivulle rakenneltu 8-polvinen sukutaulu, joka sekään ei ihan vielä riitä kattamaan kaikkea. Sukutaulu on osittain keskeneräinen. Pitääkin askarrella se loppuun ennen kuin asia unohtuu.

Coral al Daydream ox

Vuonna 2011 syntyneellä tammalla on vanha ja kovin rikkonainen suku, mutta se on hyvin mielenkiintoinen. Ei nyt voi sanoa, että se täysin ennennäkemätön olisi, ainakin Sirius Psyko kummittelee joissain muissakin suvuissa, mutta joka tapauksessa tämä on ollut tärkeä siitostamma.

FAE Sahara ox

Saharasta ja varsinkin sen suvusta kirjoitin blogiin jo silloin kun se tuli (Esittelyssä kuukauden valinnat, toukokuu 2016) eikä tuohon ole varsinaisesti mitään lisättävää. Paitsi se, että tamma onnistui saalistamaan ktk-palkinnon. Itsehän rakastan tuota kuvaa kritiikittömästi. Tämä onkin yksi niistä hevosista, joiden lopettaminen kirpaisi todella.

Aesar Royal Jewel

FWB-tamma Aesar Royal Jewel on myös yhden sortin sukuhirviö, mutta sen suvusta onkin jo muutama sananen kirjoitettu sivuille. Joka tapauksessa mielenkiintoinen suku eikä tuo voikko väri yhtään haittaa.

RWR Combat Model

Yleisesti ottaen pitkäsukuisia morganeita ei ole tarjolla ihan kauheasti eikä niitä ollut vuonna 2015:kaan, jolloin tämä ori on ostettu. Ei sen suku nyt mikään erikoisen ihmeellinen ole muihin Ionicin morganeihin nähden, siellä pyörii noita vähän turhankin tuttuja nimiä. Mutta on sille nyt muutama tamma kuitenkin löytynyt.

Radiating Red Dutchess

Yksipolvinen tamma tuli Ioniciin Ladun Zenistä vuonna 2015 ja lopetin sen vasta nyt. Näiden vuosien aikana siitä on kuitenkin ehtinyt tulla jo jonkinasteinen mieliharmi lyhyemmissä morgan-suvuissa! Sillä itsellään on kolme Ioniciin jäänyttä varsaa ja niistä yksi on varsa-automaatti Zara Glow Ion, jolla on peräti viisi varsaa. Toisaalta Zara Glow'n suku on kokonaan vierasta verta Ionicin muuhun laumaan nähden, niin ettei se mikään ihme ole, jos sitä on tullut käytettyä, kun se kaikille oreille sopi suvullisesti...

B.B. New Moon

Tämä oli aikoinaan todella arvokas löytö: kolmipolvinen morgan, jonka koko suku on ihan uusia nimiä. Se vähän kuitenkin epäilytti, että kyseessä on Lippitt Morgan, niinsanottu vanhan tyypin morgan enkä ole ihan varma, miten reaalimaailmassa suhtaudutaan ns. tavallisten morganien ja Lippittien sekoittamiseen. Päätin sitten olla välittämättä asiasta sen suurempia ja käyttää tuota ihan normaaliin morgan-jalostukseen. 

Koska onhan tuo nyt ollut varsinainen piristysruiske meidän morgan-laumassa. Eikä haittaa yhtään, että se on ARJ-palkittukin jo pari vuotta sitten.

Paluu kesälaitumilta

Tiättekste kun tarvis lopettaa tämä kesätauko?

Tämä kesätauko onkin ollut pitkä ja huolellinen, alkoi jo toukokuulla. Toki julkaisin muutaman tekstin kesän aikana, ihan vain pysyäkseni jonkinlaisessa vireessä. No, ei se tepsinyt, sillä nyt tuntuu olevan pahimmoinen tulppa kaiken edessä. Toisaalta tätä kirjoittaessani taidan olla vielä jetlag-pöhnässä, niin että lienee jossain määrin luonnollista, jos älyvakka on tyhjä. Ehkä se tästä vielä täyttyy.

Kesähän meni kyllä aktiivisesti virtuaalihevostellen. Siitä kertoo muun muassa tuo heinäkuussa julkaistu uusien hevosten esittely. Moni esitellyistä hevosista on saanut sivunsa touko-kesäkuun aikana. Lisäksi olen sivuttanut ahkerasti omia kasvattejani.

Osin tämä aktiivinen sivujen tekeminen on johtunut VRL:n tauosta. Ei ole juuri muutakaan tekemistä kuin väkertää sivuja. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun VRL palaa takaisin linjoille, sillä minulla on varmasti satoja hevosia odottamassa rekisteröintiä ja siinä onkin sitten kamala työmaa! Lisäksi tallissa roikkuu myytyjä hevosia, joita en ole voinut siirtää rekisterissä uudelle omistajalle, ja kuolleita hevosia, joita en ole voinut merkitä kuolleeksi, kun ei se rekisteri ole toiminnassa. Puuhaa siis tulee riittämään.

Perinteisesti olen vähän listaillut kesätekemisiäni virtuaalimaailman ulkopuolelta. Kesähän nyt meni ihan kivasti, mutta varsinaisen pidemmän loman pidin vasta tässä syyskuun loppupuolella. Lähdimme nimittäin puolison kanssa Australiaan! Puoliso on käynyt siellä muutaman kerran työmatkojen merkeissä, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. En ala tässä luetella kaikkia tekemisiäni, mutta joitain huomioita kuitenkin:

• Sinne on oikeasti pitkä matka.
• Aikaerorasitus on oikeasti juttu. Siis ihan siihen asti, että ensimmäisenä päivänä Sydneyssä puolison kanssa vuorotellen kyselimme, että ei kai tämä rakennus tai katu oikeasti keinu. Eikä se lentokoneessa nukkuminen kuitenkaan onnistu, vaikka olisi business-luokka ja kaikki.
• Paikallisissa puistoissa, pihoissa ja luonnonvaraisissa metsissä kasvoi useampiakin kasvilajeja, jotka tunnetaan Suomessa huonekasveina.
• Siellä tuoksui aika ajoin makealta persikalta. En tiedä mistä aina satunnaisesti tuli sellainen kevyt leyhähdys. Ei se kenenkään parfyymi ollut enkä löytänyt mitään kukkaa tai muuta kasvia, joka olisi siltä tuoksunut. Ehkä se maa vain tuoksuu sellaiselta?
• Huolimatta kaikista myrkyllisistä tai muuten vain vaarallisista eläimistä siellä selviää kyllä hengissä ihan helposti. Muttei niihin kaikkiin kasveihinkaan parane mennä koskemaan (puhun sinusta, gympie-gympie). Juu, en koskenut.
• Gold Coastin hiekkarannat ovat hienointa ikinä. Kaikkien suomalaisten rantojen "hiekka" muistuttaa koostumukseltaan lähinnä hiekoitussepeliä.
• Vasemmanpuoleisesta liikenteestä selviää, muttei ehkä ollut liioittelua varata yksittäistä ajotuntia paikallisesta autokoulusta ennen kuin lähti itsekseen ajamaan. Automaattilaatikko on pakollinen, aivan varsinkin sitten, jos aiot ajaa pitkin kiemuraisia ja mäkisiä vuoristoteitä. Liikenteessä ollaan tosi kohteliaita, mutta silti olisin joskus toivonut auton perään tarraa "Turisti".
• Kuulet pimeässä metsässä karmivan huudon. Onko se koala vai aasin ja sonnin risteytys? No se oli koala. Söpö eläin, mutta parittelukutsuhuuto on karsea.
• Siellä on alueita, joissa puhelin on ihan mykkä, vaikka liikkuisit jopa jossain määrin asutulla alueella. Isommissa kaupungeissa toimii kyllä hyvin.

Harmistus: EVM-hevosten nimet

Harmin aihe se tämäkin kai on: joillain keksittyjen hevosten EVM-vanhemmilla on ihan liian kivat nimet!

Olen tässä pitkin vuotta aika aktiivisesti keksinyt uusia hevosia. Onhan niitä täällä blogissakin esitelty (Esittelyssä uusia tulokkaita, Uusia tulokkaita esittelyssä, heh heh kun onkin kekseliäät otsikot teksteillä...). Yleensä minulla on tapana keksiä suvuttomille tuonneille isän ja emän nimet. Suomenhevoset ovat poikkeus siinä, sillä keksityt suokit saavat kukin kolmipolvisen sukutaulun keksittyine nimineen ja tietoineen.

Nimien keksiminen käy ihan työstä tässä vaiheessa harrastusta. En tiedä onko se keksittyjen hevosten kohdalla helpompaa vai vaikeampaa kuin omien kasvattien nimi-ideointi. Kasvateilla on vanhemmat, joiden nimistä saattaa saada inspiraatiota. Keksityillä hevosilla ei ole mitään rajoitteita, paitsi rodunmukaisuus, mutta toisaalta ei ole niitä inspiraationlähteitäkään.

EVM-hevosten nimet tapaavat olla aika semmoisia yleisen sorttisia, koska ne eivät ole sillä tavalla käytössä. Ne ovat vain nimiä sukutaulussa, se niiden ainoa virka on. En siis ihan hirveästi käytä niihin aikaa. Jälleen: suokit ovat poikkeus. Niiltä yritän tarkistaa sen, ettei nyt ihan just pilkulleen samannimistä hevosta löytyisi Sukupostista tai Hippoksesta.

Sitten joskus käy niin, että EVM-nimeksi päätyy jokin, joka osoittautuukin ihan helmeksi. Sitten saattaa hyvinkin harmittaa, että miksen minä tätä ja tuotakin nimeä käyttänyt oikean virtuaalihevosen nimenä. Sivusin "ongelmaa" tuossa viimeisimmässä uusien hevosten esittelyssä, kun uusien tuonti-suokkien sukuihin olin keksinyt muutaman kivan nimen.

Jos näitä nyt pitäisi listata, niin ensimmäisenä silmiini osui exmoor-tamma Kemmynbre Emmilene, jonka isä on Dunckermore Islay Whiskey. No, tämä ei ole sinänsä ongelma, koska tuossa on tuo keksitty kasvattajatunnus. Ihan hyvin voin siis käyttää exmooreilla tai jollain toisella rodulla nimeä Ionin Islay Whiskey tai jotakin muuta kasvattajatunnuksistani. Täytyykin kirjata nimi muistiin.

Vähän samanlainen tapaus on Frimodt Nordynin emä Lillamor af Lunghalne. Sitä Lillamoria aion kyllä käyttää omalla kasvattajatunnuksellani. Ellen ole käyttänyt jo, pitää kai tarkistaa...

Sitten on se suomenhevosori Tömi-C, jonka suvusta löytyvät Salpalinja, Piskonväli, Kaivonkatsoja ja Tulipaasi. Tamma Ukkostiinalla puolestaan on Toprakas, Eromuro ja Unikea. Näistä kaikki kyllä kelpaisivat ihan oikeaankin käyttöön!

Noista selkeän englanninkielisistä nimistä löytyvät ehkä ne harmittavimmat helmet. Esimerkiksi Aint U Somebody GA:n isä Game Of Life, Chicos Western Sparkin isä Peppernspots ja Mias Shining Divan isä Fifty Shades Of Something. Tuosta jälkimmäisestä kyllä saa muitakin muunnoksia, niin että se ei ehkä ihan niin kauheasti kismitä.

Jos historiaa katsotaan, ei ole mitenkään tavatonta, että EVM-niminä käytetyt nimet saattavat uida varsinkin omien kasvattien nimiksi. Näin on tapahtunut aina, muistan nimittäin ainakin ennen 2010-lukua vaikuttaneen tersk-ori Lithograf GA:n, jonka emä oli Litau ja sitten sillä itsellään oli tammavarsa Litau Ion. En kyllä taida muistaa/tietää oliko tuo vahinko vai ihan vasiten tehty, mutta ei sillä kai väliä ole.

Mitenkäs muilla harrastajilla? Käytättekö ylipäänsä yhtään aikaa tai ajatusta EVM-nimien keksimiseen ja tuleeko joskus näitä tämmöisiä ongelmia, että se EVM-nimi onkin liian hyvä?

Esittelyssä uusia tulokkaita

Esittelin Ionicin uusimpia tulokkaita viimeksi helmikuussa (Uusia tulokkaita esittelyssä), mutta vihjaisin jo tuolloin jossain alaviitteessä, että lisääkin on tulossa. Ja on myös tullut! Vanhassa postauksessa mainitsin erityisesti koulupainotteisen täysiveriset, mutta kaikenlaista muutakin olen keksinyt. Ostohevosia sen sijaan on vähemmän nyt, olen ollut vähän laiska.

Andalusianhevoset

oriit Aldomaro GA, Guadiro GA, Trijero GA, Zamonero GA

tammat Faronea GA, Karbonea GA, Rojalija GA,Valenciosa GA 

No eihän näissä vielä paljon mitään nähtävää ole, kuvattomia ovat, pelkkiä sivuja siis. Mutta eiköhän tilanne tule muuttumaan jossain kohdin. Ja on näillekin jo varsoja suunniteltuna! 

Arabianhevoset

ori HZ Rayyan ox 

Kaksipolvinen ori on ihan tosi tervetullut lisä meidän arabilaumaan. Ei tässäkään vielä sen kummempaa ole kuin suku ja perustiedot, VRL:n tauon takia ei ole vielä rekisterissäkään eikä päässyt kisaamaan.

Australianponit

oriit Kwinanna Riverine, Sir Tasman of Eulanoa Park 

tammat Innagee Mirdawarr, Tharralwindi Killara, Yaroowarrah Princess Victoria 

Pitkästä aikaa muutama suvuton aussiponikin kotiutui. Kaikille niistä on jo myös varsoja listattuna tulevaisuudessa.

Englantilaiset täysiveriset

ori Waferston GA xx ja tamma Perfect Kate GA xx sukuineen

Näistähän minä mainitsin, että koulupainotteisista täysiverisistä on huutava pula ja helmikuussa jo esittelin yhdet täysisisarukset, joilla oli kolmipolvinen, täysin tuotu suku. Tässä on nyt toiset täysisisarukset, kolmipolvinen tuontisuku niilläkin. Nyt siis kuvittelisi riittävän vähäksi aikaa noita koulupainotteisia täysiverisiä! Monelle suvun hevoselle on kaavailtu jo varsoja syntyväksi, useimmille myös muitakin rotuja kuin vain täysiverisiä: angloarabeja, RBSH:eja, cleveland huntereita yms. 

Mutta tajusin tuossa taannoin, että olisipa kiva, jos olisi uutta verta myös estepuolella...

Exmoorinponit

tamma Hadonbitt's Fuchsia Rose ja Hadonbitt's Cornish Red sukuineen

Exmoorinponitkin tarvitsivat uutta verta, niinpä keksaisin pari ponia ja niille kolmipolvisen suvun. Nämä ovat tulleet jo viime vuoden puolella, tiedä sitten miksi unohdin esitellä ne helmikuussa. Olisivat kyllä ansainneet sen.

Fellponit

tamma Lewerthwaite May Lilac ja ori Lewerthwaite Fairly Bold sukuineen

Uutta verta tarvittiin fellponeillakin, niin että tuli nyt sinnekin uusia poneja.

Hackneyponit

ori Rhino Cave Glow ja tamma Opera Neon Glow

Glowdalella oli kasvattimyyntiä ja tapani mukaan olisin halunnut kaikki. Nämä pari pikku-hackneyta nyt tarttuivat mukaan, muiden muassa.

Islanninhevoset

oriit Glóstur frá Eiri-Kálft, Mýsingur frá Hjaltarhaga, Pistill frá Aultungu, Vinda-Öglir frá Raudgrundi

tammat Angadis frá Klobrekku, Halta-Kras frá Uxakoti, Nös frá Grammu-Steinur, Ulfdís frá Sturmyri,

Ei siitä niin kauhean kauan ole, kun viimeksi keksin suvuttomia issikoita. Ne ovat kuitenkin niin sanotusti hommansa hoitaneet: kisattu porrastetuissa valmiiksi, tehneet kasan varsoja jokainen ja moni on jo myytykin uuteen kotiin. Niinpä ajattelin, että voisi olla aika tuoda vähän lisää verta.

Knabstrupinhevoset

ori Borgarr af Deus ja tamma Vineke af Deus sukuineen

ori Amico Mejdeby ja tamma Katrione Mejdeby sukuineen

oriit Frimand Glow, Lothar af Royal, Namys Malstrøm, Namys Trold, TGI Friday Glow 

tammat Carnelian Glow, Namys Hedelyng, Namys Mariehøne 

Knabstrupien tilanne oli vähän lohduton, lyhytsukuisista oli pahasti pulaa. Niinpä sekä keksin pari ihan uutta sukua ja lähdin shoppailukierrokselle. Onnekseni ja pieneksi yllätyksekseni löysin ihan kivasti knabstrupeja muilta omistajilta. Näiden lisäksi bongailin oreja tammoilleni, sekä knabstrupeja että risteytysrotuja. Niin että jospas sitä nyt olisi kasvattaja vähän aikaa tyytyväinen.

Oldenburginhevoset

tamma Eline Lind

Se äsken mainittu knabstrup-shoppailu tuotti talliin myös yksipolvisen valjakko-oldenburgin.

Schwarzwaldinrautiaat

oriit Emerentius GA, Ihnke GA, Ludowik GA, Sankt Fridolin GA, Ziriakus GA 

tammat Deonelda GA, Flaminie GA, Herlinde GA, Nannerl GA, Trixberta GA, 

Minä joitain vuosia sitten ostin ensimmäiset schwarzwaldit ihan puhtaana heräteostoksena ja katselin niitä aikani. Jo toki, ovat ne varsojakin tehneet jo. Viime syksynä ajattelin, että voisihan niitä keksiä vähän lisääkin. Ja sitten keksin.

Shagyat

tamma Kara Zsella GA ja ori Zephyrosz GA sukuineen

Shagyoiden tilanne se vasta surkea on ollutkin, mutta nyt se on vähäsen parempi kun tuli pari hevosta ja niille kolmipolvinen suku. Niin ja pakko esitellä maailmankaikkeuden ehkä kaunein pääkuva tamma Karsavina GA:lla.

Suomenhevoset

ori Tömi-C

tamma Ukkostiina

Nämä kaksi uutta, suvutonta suokkia olivat ihan vain inspiraation tuotetta: keksin kivat nimet ja siitä se ajatus sitten lähti. Noiden sukujen kanssa taisi tulla tehtyä typeryyksiä, sillä oikeasti haluaisin itselleni hevoset nimeltä Eromuro, Unikea, Salpalinja ja Piskonväli, mutta kun ne ovat jo näiden hevosten suvuissa EVM-niminä...

Tennesseenwalkerit

ori Wonderful World Glow ja tamma No Rules Glow

Nämäkin ovat peräisin sieltä Glowdalen kasvattimyynnistä, josta mainitsin jo hackneyponien yhteydessä.

Terskinhevoset

tamma Muskarina GA ja Muson GA

tamma Volkanojana Yemn

Toistanko jo pahasti itseäni, jos totean, että terskinhevosetkin kaipasivat pientä piristysruisketta uusien sukulinjojen muodossa? Lisäksi ostin Yemenen kasvattimyynnistä myös yhden suvullisen tamman.

Trakehnerit

oriit Anticrates GA, Arturos III GA, Eichenwald GA, Elbestern GA, Obervolte GA, Orden GA, Portico GA, Zanzibar GA

tammat Eletta GA, Gerilynda GA, Heliona GA, Kordelina GA, Noralea GA, Odylee GA, Theodorica GA, Uniqa GA, 

Kun nyt kerran keksimään ruvetaan, niin keksitään sitten. En minä muutakaan selitystä oikein keksi sille, että keksin peräti kuusitoista suvutonta trakehneria: neljä esteoria, neljä kouluoria, neljä estetammaa ja neljä koulutammaa. Nyt ihmiset tilausvarsan pyyntöön, tarjolla on taatusti uusia ja ennennäkemättömiä sukulinjoja!

Ylämaanponit

tamma Marsailidh of Achnaearn ja ori Glencrios of Achnaearn sukuineen

Sama laulu ylämaanponienkin kanssa: uutta verta olisi tarvis, niin keksin sitten uuden suvun.

Ionicin hevosmäärä vuonna 2024

Vähän taukoa blogin kesätaukoon, mutta siitä on suunnilleen 2,5 vuotta kun laskin Ionicin hevosmäärän ja esittelin sen blogissakin (Ionicin hevosmäärä). Lukema oli tuolloin 3367 hevosta eli ihan mittava määrä, mutta kuten tunnettua, hevosten määrä Ionicissa on vakio, kasvamaan päin...

En siis tiennyt yhtään mitä odottaa, kun taannoin lähdin laskeskelemaan hevosmäärää. Suurempi varmasti, mutta miten paljon? Myönnän kyllä, että viime aikoina olen keksinyt kovasti uusia hevosia useampaankin rotuun ja kasvateille olen sivuja tehnyt melkoisella tahdilla. Ostohevosiakin on tarttunut mukaan jokunen, vaikka aina niitä voisi enemmänkin olla.

En siis voi väittää yllättyneeni ihan kauheasti, kun lopputulos oli 5058 hevosta. Vaikka piti sitä toki vähän nieleskellä. Että tässä sitä vain tyyriinä pasteeraillaan yli viiden tuhannen virtuaalihevosen omistajana!  Kuten edelliselläkään kerralla, lukema ei ole mikään ihan täysi totuus. Kasvattilistoilla on varsoja odottamassa sivujaan, joitain hevosia on myyty muualle, mutta ne eivät ole vielä poistuneet Ionicista ja saattaa jossain olla vielä ostohevonen, jolle en ole muistanut tehdä sivuja. 

Teen tähän alle samanlaisen lista kuin tuossa parin vuoden takaisessa postauksessa oli. Erona vain on se, että tällä kertaa hoksaan laskea frederiksborginhevoset mukaan barokkirotuihin. Viimeksi se oli jostain syystä päätynyt muiden lämminveristen sekaan.

Yli sadan hevosen rodut

1. Arabianhevonen 421
2. Kalliovuortenhevonen 262
3. Terskinhevonen 240
4. Tennesseenwalker 219
5. Knabstrupinhevonen 216
6. Suomalainen puoliverinen 186
7. Saddlebred 174
8. Paso fino 172
9. Englantilainen täysiverinen 162
10. Frederiksborginhevonen 116
11. Fellponi 115
12. Morganinhevonen 113
    
13. Hackneyponi 106
14. Venäjänratsuhevonen 105
15. Budjonnynhevonen 104

Tässä sen muutoksen näkee, kun vertaa tuohon vanhempaan postaukseen. Yli sadan hevosen rotuja on jo 15, kun vuonna 2021 niitä oli vain 6. Erityisesti askellajihevosten määrä on kasvanut.

Arabianhevosen kärkipaikkaa ei kukaan ole uhkaamassa, mutta sen lukumäärä on noussut vain vähän. Arabeja on 50 yksilöä enemmän kuin 2021, prosentteina nousu on 13,5 %. Arabien kasvattilista kuitenkin laahaa pahasti jäljessä ja siellä on toistasataa varsaa odottelemassa vielä sivujaan. Että kun joskus saan niille kaikille sivut tehtyä, lukumäärät ovat kovasti toisennäköiset.

Kalliovuortenhevonen oli viimeksi sijalla 3 eli se on noussut pykälän verran ylöspäin. Hevosmäärä on kasvanut huikeat 40 prosenttia.

Myös terskinhevonen on tullut sijan verran ylöspäin, nelossija muuttui kolmoseksi. Senkin määrä on noussut lähes 40 prosenttia.

Tennesseenwalker on tehnyt hirmuisen nousun. Viimeksi se oli sijalla 10 ja hevosia oli 87. Nyt se on neljäs yli 200 hevosella. Nousua on ollut siis 150 prosenttia eli hevosten määrä on yli tuplaantunut.

Päivän putoaja on knabstrup, joka vuonna 2021 oli toisena ja nyt vasta viidentenä. Hevosten määrä ei ole varsinaisesti laskenut, mutta nousua on ollut vain 14 yksilöä. Toisaalta lopetin vuonna 2022 useita kymmeniä vanhempia knabstrupeja, se selittänee vähäistä nousua osiltaan. Vaikka on niitä muitakin rotuja karsittu.

Seuraavaksi käyn läpi eri rotutyyppejä. Olen jättänyt listoilta pois rodut, joita on alle 10 hevosta.

Suurimmat askellajirodut

1. Kalliovuortenhevonen 262
2. Tennesseenwalker 219
3. Saddlebred 174
4. Paso fino 172
5. Missourinfoxtrotter 91
6. National Show Horse 57
7. Islanninhevonen 56
8. Campolino 42
   

Ja tässä sitten oli kaikki erikoisaskellajirodut, tässä kategoriassa ei mitään pieniä rotuja olekaan! Isoimmat olivat jo tuolla sadan hevosen listalla, MFT kolkuttelee sitä sadan yksilön ovea myös jo. Issikoista ja campolinoista on tullut aika isoja rotuja myös. Viimeksi laskiessa campolinoja oli 8...

Suurimmat barokkirodut

1. Frederiksborginhevonen 116
2. Andalusianhevonen 58
3. Lipizzanhevonen 37
4. Lusitano 34
5. Kladrubinhevonen 24
   

Tähän on nyt tosiaan otettu mukaan se frederiksborg, jota viimeksi ei ollut. Lusitanon määrä on kasvanut alle kymmenestä hevosesta 34:een. Kladrubit ovat edelleen luopumislistalla.

Suurimmat karjahevosrodut

1. Quarter-hevonen 98
2. Paint Horse 71
3. Appaloosa 61
4. Australianhevonen 21
   

Tässä ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia, järjestys on samanlainen kuin viimeksikin. Australiahevosten määrä toki on kasvanut niin että se on päässyt listalle. Quarterien ja paintien määrät eivät ole nousseet mitenkään suuresti, mutta appaloosia on merkittävästi enemmän kuin vuonna 2021, silloin niitä oli vaivaiset 17 kappaletta.

Suurimmat kylmäverirodut

1. Suomenhevonen 93
2. Perchenhevonen 59
3. Poitounhevonen 35
4. Schwarzwaldinrautias 25
5. Vuonohevonen 11

Anteeksi, mutta mitä täällä tapahtuu? Miten ihmeessä suomenhevosia on jo lähemmäs sata? Totta kyllä, etten ole varsinaisesti kursaillut varsoja suunnitellessani, mutta että silti... Siis Ionic alkaa olla jo tosi iso suokkisiittolakin, kuka olisi arvannut? Muuten rotujen järjestys on sama kuin 2021, mutta listalle ovat nousseet myös schwarzwaldinrautias ja vuonohevonen.

Suurimmat ponirodut

1. Fellponi 115
2. Hackneyponi 106
3. Ylämaanponi 74
4. Connemaranponi 70
5. Newforestinponi 63
6. Exmoorinponi 61
7. Welsh D 57
8. Australianponi 56
9. Welsh B 43
10. Welsh A 36
11. Welsh C 20
12. Ratsuponi, risteytysponi ja WPB 14
    

Ponien lista on mennyt ihan uusiksi. Ensiksikin pari isointa rotua ylittää jo sadan yksilön rajan. Toiseksi, newforestinponien määrä on jopa pienentynyt parilla yksilöllä ja se putosi kärkisijalta viidenneksi. Kolmanneksi, fellponien määrä on yli kolminkertaistunut. Neljänneksi, niin on hackneyponienkin määrä. Viidenneksi, exmoorinponien määrä on tuplaantunut ja australianponienkin melkein. Kuudenneksi: welshit ovat miltei hätää kärsimässä.

Suurimmat puoliverirodut

1. Suomalainen puoliverinen 186
2. Trakehner (ml. anglo-trakehner) 55
3. Oldenburginhevonen 50
4. Westfaleninhevonen 47
5. Arabian Warmblood 31
6. Dutch Harness Horse 30
7. Ranskanpuoliverinen 20
   

Tällä listalla järjestys on pysynyt melko tavalla samana, ainoa lisäys on DHH, joita vuonna 2021 oli vain yksi kappale ja nyt 30. Listalta on myös poistunut lämminverinen ratsuhevonen eli määrittelemättömät puoliveriset, jotka toki olivat poistolistalla joka tapauksessa. 

Suurimmat täysiverirodut

1. Arabianhevonen 421
2. Englantilainen täysiverinen 162
3. Angloarabi 27
   

Tässäkään ei muutoksia. Arabien kärkisija tulikin jo mainittua, enkut ovat likimain tuplanneet lukumääränsä ja angloarabejakin on vähän enemmän kuin viimeksi, mutta se tulee kaukana muiden takana.

Suurimmat muut lämminverirodut

1. Terskinhevonen 240
2. Knabstrupinhevonen 216
3. Morganinhevonen 113
4. Venäjänratsuhevonen 105
5. Budjonnynhevonen 104
6. Gidran ja ukrainanratsuhevonen 78
7. Clevelandinruunikko 77
8. Nonius 74
9. RBSH 70
10. Kisber-felver 69
11. Furioso 49
12. SGSH 45
13. Hackney 40
14. Shagya 34
15. Pintabian ja ph-ox -risteytykset 33
16. Wielkopolski 21
17. Cleveland Hunter 12
    

Tosiaan terskinhevonen on vienyt kärkipaikan knabstrupilta ja viimeksi kolmantena ollut frederiksborg siirrettiin barokkikategoriaan, mihin se eittämättä kuuluukin. Mikä lie ajatuskatkos tullut viimeksi. ARJ:ssä kisaava morgan on kasvattanut hevosmääräänsä (2021: 53) ja sijoitustaan (2021: 9.) komeasti, mutta samaa voi sanoa myös venäjänratsuhevosesta (2021: 65 hevosta ja 6. sija). 

RBSH:n lukumäärä on vähän jopa vähentynyt, vuonna 2021 niitä oli 79 hevosta. Toki niitäkin lopetin tuossa jossain välissä melkoisen määrän ja uusia kasvatteja on sivuja vailla ja suunnitteilla. Kyse ei ole siis siitä, että olisin luopumassa rodusta. Ei missään tapauksessa!

Uusi tulokas listalla on hevoskokoinen hackney ja Cleveland Hunter, joita molempia kyllä oli jo vuonna 2021, mutta vain vähän. Niin ja myös shagyan lukumäärä on ollut hurjassa nousussa. Piti ihan laskea toistamiseen, että onko niitä nyt oikeasti 34 kappaletta, mutta on.

No, mitäs nyt sitten? Seuraavaa tuhatlukemaa kolkuttelemaan vain!

Kesätauko vuosimallia 2024

Tiedän olevani vähän aikaisessa tämän kesätaukoni kanssa. Minkäs teet, kun tilanne niin vaatii. Kirjoitettavaakin olisi, mutta aika ja aivokapasiteetti ovat vähän niukilla. Joten se on pantava blogi tauolle nyt.

Sitähän en sitten tiedä, että milloin palaan takaisin blogin pariin! Voi nimittäin olla että vasta lokakuun puolella. Tässä on näet vähän kaikenlaista suunnitteilla, katsotaan sitten toteutuvatko suurimmat suunnitelmat. Ja voi myös olla, että kirjoitan kesän mittaan jotakin, kunhan tästä nyt saan tämän loppukevään kaaoksen ja ekan lomapätkän pois jaloista.

"Millä perusteella tämän voi hylätä?"

Minua on alkanut kyllästyttää tämä virtuaalimaailman joskus hyvinkin byrokraattinen meno. Näyttelyistä, kisoista, kantakirjoista ja laatuarvosteluista hylätään joskus todella mielikuvituksellisilla syillä. Ja ihan aina ei ole lainkaan selvää, ovatko kaikki hylyt järkeviä tai edes asianmukaisia. Suomen oikeuslaitoksella on periaate, että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Virtuaalimaailmassa mentaliteetti on täysin päinvastainen: "rangaistus" tulee jos on pienintäkään syytä epäillä, ettei kaikki ole ihan pilkuntarkasti sääntöjen mukaan. Minkäänlainen harkinta tai kohtuullisuus ei tunnu olevan muodissa.

Toisaalta ymmärrän oikein hyvin, miksi VRL vaalii sääntöjään. Virginia siitä kirjoitti vuosia sitten tänne blogiin. En nyt löytänyt kyseistä postausta lainatakseni suoraan, mutta ajatus oli se, että vuosien mittaan VRL:ää on haukuttu niin monesti suosimisesta ja/tai sorsimisesta. Sen takia on ollut pakko luoda tiukat säännöt, joista ei ikinä poiketa milliäkään millään perusteella. Tällöin pystytään edes joskus sanomaan virtuaalimaailman yleisille syyttäjille, että me emme suosi tai syrji ketään, koska kaikilta vaaditaan pilkuntarkasti asiat x, y ja z.

Mutta se, että VRL ripustautuu sääntöihinsä tiukasti, ei tarkoita sitä, että esimerkiksi näyttelytuomareiden tai kisajärjestäjien pitäisi tehdä niin.

Minä kuulun niihin harrastajiin, jotka lukevat säännöt parhaimmillaankin pintapuolisesti ja saattavat välillä venytellä niitä ihan tietoisesti. Koska eihän sääntö voi oikeasti pitää paikkaansa, jos se on tyhmä, eihän? Tästä muistutti taannoinen keskustelu siitä, kiittävätkö harrastajat kisajärjestäjää osallistumisposteissaan. Useat kiittävät, minäkin, mutta tunnistin kyllä monen huolen siitä, että kisajärjestäjä saattaa hylätä osallistumisen, jos viestissä on yhtään mitään ylimääräistä. Tätä on männävuosina todellakin tapahtunut! Kyseessä saattoi olla jokin laatuarvostelu tai kantakirja, jossa osallistuminen hylättiin ihan oikeasti siksi, että viestin alussa luki "Moi". Kun peruskohteliaisuudesta tulee "rikos", niin onhan se nyt naurettavaa.

Vastikään törmäsin YLA:n sääntöön, että kisa- ja sijoitusmäärät pitää omistajan itse laskea ja merkitä hevosen sivuille. Pelkkä kisakalenteri ei riitä. Luin tämän kyllä, mutten voinut uskoa lukemaani, niin että hylkyhän siitä tuli kun hevoseni YLA:an ilmoitin eikä sillä mitään kisamääriä ollut laskettuna. Jäin ihmettelemään, sillä pakkohan YLA-tuomareiden on laskea ne kisakalenterit läpi. Muuten tämä tarjoaisi liian helpon keinon huijata. Melkein houkuttaisi testata, koska onhan tyhmien sääntöjen pointtaaminen kivaa, mutten ehkä viitsi olla niin mulkvisti.

Muuttuvat säännöt ovat tuoneet meikäläiselle usein päänvaivaa, koska jonkin uuden asian vaatiminen esimerkiksi rekisteröitävältä hevoselta tarkoittaa minulle käytännössä satojen sivujen päivitysurakkaa. Ja minä tunnetusti vastustan ylimääräistä työtä! Viime aikoina näitä ei onneksi ole ollut, mutta vuosia sitten marisimme useinkin täällä blogissa mm. siitä, että omistajan VRL-tunnus pitää olla hevosen sivuilla (ei riitä pelkkä Ionic) tai että hevosen sivuilla pitää lukea virtuaalihevonen (ei riitä headerissa lukeva virtuaalihevonen). Puhumattakaan nyt siitä, että useat instanssit alkoivat vaatia hevosen sivuille linkkiä VRL-profiiliin ja myös sitä omistajan VRL-tunnusta. Näiden kanssa olen nähnyt ihan merkittävän vaivan, että näitä olen hevosten sivuille päivittänyt.

Ja nyt ei riitä, että hevosen sivuilla on linkki VRL-profiiliin. NJ:ssä jaetaan hylkyjä, jos nimenomaan VH-numero ei ole linkitettynä. Ionicissa on tapana, että perustietolistassa heti hevosen nimen alla lukee "VRL-profiili" ja siitä menee linkki hevosen VRL-sivulle. Tämä on vastoin NJ:n sääntöjä, sillä pitää olla se VH-numero, joka on linkitetty, muu ei kelpaa. En tiedä onko tämä uusi sääntö, koska aiemmin tällä syyllä ei ole minun hevosia NJ-näyttelyistä hylätty. Tai sitten oli vain virkaintoinen NJ-tuomari tai NJ:n puolelta on käsketty olla tarkempia. 

VSN:ssä on muuten sama sääntö, mutta sieltä on toistaiseksi tullut tasan yksi hylky. Jos tämä tämmöinen pilkun-tiedätte-kyllä-mikä yleistyy, niin taisi minun näyttelyurani loppua sekä osallistujana että tuomarina. Tai sitten alan järjestää itse anarkistinäyttelyitä, tosin jos tuomaroin itse niin en voi omia hevosiani niihin viedä. 

Muuten, hevoskantakirjan ja suomenhevoskantakirjan säännöissä ei ole mainittu mitään siitä, että VRL-profiili pitäisi olla edes linkitetty. Ponikantakirja mainitsee että linkki on oltava, muttei määrittele sitä, että nimenomaan VH-numeron pitää olla linkitetty. Performance Studbook vaatii "selkeän linkin", mutta sekään ei vaadi VH-numeron linkittämistä.

Sitten voi arvata mitä tapahtuu, kun meikäläinen lähtee tuomariksi ja pitäisi jotakin sääntöjä noudattaa. Eihän siitä mitään tule. VSN-näyttelyissä minulta saa hylyn, jos hevosen sivu tai kuva ei toimi, siltä puuttuu relevantteja tietoja, se on väärässä luokassa (ori tammaluokassa tai suomenhevonen arabien seassa) tai se on selkeästi rotumääritelmän vastainen. Jälkimmäisestä syystä olen pääasiassa hylännyt yli- tai alikorkeita poneja, en muita. Minä en aikanani lähtenyt edes värin perusteella hylkäämään. Mutta että jos omistajatieto nyt ei ole pilkulleen niin kuin vaadittu, niin ei se minua kiinnosta. Kai nyt ihmiset tietävät kenen hevosia ilmoittavat näyttelyihin eikä se vaikuta hevoseen tai sen rakenteeseen. Minä haluan arvioida hevosten rakenteita, en sitä miten ja millä perusteella hevosen voisi hylätä.

Ja luuletteko tosiaan, että minä VSN-tuomarina alkaisin kytätä, että onko nimenomaan se VH-numero nyt linkitetty VRL-profiiliin vai ei? Enhän minä yleensä edes katso koko VRL-profiilia, koska se ei tarjoa rakennearvosteluun mitään sellaista, mitä hevosen sivuilla ei pitäisi lukea jo muutenkin.

Miten pahasti virtuaalimaailman perusteet järkkyisivät, jos ajatustapa muutettaisiin "Millä perusteella tämän voi hylätä?"-mallista "Millä perusteella tämän voisi hyväksyä?"-malliin? Ihan noin vain niin kuin ajatusleikkinä, älkää nyt kuvitelko että minä tosissani olisin...

Suuri ja jatkuva hevosmyynti

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi sen, mitä olen pitkään jo suunnitellut, nimittäin jättiläismyyntiketjun Keskustaan!

Tarkoitus olisi ylläpitää tuota ketjua mahdollisimman pitkään ja päivittää aina aloitusviestiin uusia myytäviä hevosia sen mukaan kuin niitä Ionicista ja Gin Ahaltekistä löytyy. Olen lisäillyt niitä sinne rotu kerrallaan. Samalla se toimii kätevänä ketjun nostona etusivulle kun ilmoitan mitä uutta myyntilistalle viimeisimmäksi on lisätty.

Ostopyyntöjä ynnä muita yhteydenottoja toivon joko yksityisviestillä tai sähköpostiin, niin ettei tuo ketju paisu järjettömän isoksi ainakaan kovin nopeasti. Haaveilen tosiaan pitkäikäisestä myyntipaikasta mahdollisimman helpossa muodossa ja ajattelin että jos Keskustassa oleva ketju taipuisi siihen ilman, että minun pitäisi tehdä jokin käsin päivitettävä myyntilista tai blogipostaus tai jotakin muuta.

Eipä siinä sitten oikeastaan muuta kuin menkää toki katsomaan ja ostamaan hevosia.

Virtuaaliharrastajakyselyn tuloksista

Postasin tammikuussa tiedotuksen Kirsiinan tekemästä kyselystä, jossa kartoitettiin virtuaaliharrastajia (Kysely virtuaaliharrastuksesta). Kysely suljettiin ilmoitettuun aikaan ja nyt siitä on tullut julki tulokset. Kirsiinan tekemä kooste löytyy netistä (Harrastajakysely), mutta jos se joskus katoaa, olen tallentanut tiedoston itselleni. Koosteessa on myös linkki vastaustaulukkoon, josta löytyvät kaikki vastaukset, anonyymeinä toki.

En nyt tarkemmin noita numeroita luettele, koska ne löytyvät tuosta linkitetystä tiedostosta, joten tässä on vain omia kommenttejani ja huomioitani tuloksista.

Kyselyyn vastasi 135 harrastajaa. Pudotus on melkoinen siihen vuonna 2012 tehtyyn kyselyyn nähden, jolloin vastanneita harrastajia oli 420 (Tilastotietoa virtuaaliharrastajista). Tätä minä pelkäsinkin jo etukäteen, koska onhan ne harrastajamäärät pudonneet huippuvuosista. Toisaalta näistä harrastajista 85 % kertoo harrastavansa vähintään viikoittain, joten harrastajia on ehkä vähän, mutta iso osa on hyvin aktiivisia. Huonomminkin voisi olla.

Lähes 60 % vastanneista osuu ikäluokkaan 21-30 vuotta. Jos joku pitää tätä vielä lasten harrastuksena, niin väärässäpä on. Seuraavaksi suurin ikäryhmä, lähes 24 %, on 31-40-vuotiaat ja 14 % vastanneista on 15-20-vuotiaita. Alle 15-vuotiaita ja yli 40-vuotiaita on vain muutamia kappaleita. Haluaisin kyllä tietää, että kuka toinen on yli 40-vuotias, sillä mielestäni Gin sanoi ettei hän vastannut tuohon, koska ei ole enää varsinaisesti luettavissa harrastajaksi. 

Harrastusvuosissakin kokemus jyrää. Puolet vastanneista kertoo harrastaneensa virtuaalihevosia 11-19 vuotta. 4-10 vuotta harrastaneita on toiseksi eniten, 29 % ja yli 20 vuoden harrastustausta löytyy 17 %:lta. Kolme vuotta tai vähemmän harrastaneita on taas vain muutamia. 

Itse taisin vastata tähän 11-19 vuotta. Teknisesti ottaen olen ollut tallinomistaja omalla nimelläni "vasta" keväästä 2005 alkaen eli sen 19 vuotta, mutta sitä ennen minulla oli kyllä yksi yksityinen hevonen vähän puolisalaa. Lisäksi olin aktiivisesti jeesimässä Giniä ja Marinkaa jo ennen Ioniciakin, vaikken sinänsä omalla nimelläni virtuaalimaailmassa esiintynytkään. Jos olisin vastannut "yli 20 vuotta", en olisi valehdellut mitenkään suuresti, koska se "harrastaminen" on vähän veteenpiirretty viiva.

HTML-koodin osaamisesta kysyttiin myös. Tässä on vähän ihmeellisiä tuloksia, koska tuloskoosteen diagrammissa on yksi ylimääräinen kohta, jolle ei ole selitettä ja toisaalta tulos-tiedostossa näyttää siltä, että tähän on voinut vastata useamman eri vaihtoehdon. Mikäli oikein laskin itse, noin 47 %:lla harrastajista on niin sanotusti hyvät taidot eli osaavat tehdä vähintään HTML-ulkoasun itse. Tämän lisäksi kolmannes vastaajista, 44 kappaletta, ilmoittaa osaavansa muokata valmista HTML-koodia.

Olen vähän hämmentynyt tästä tilastosta. Odotin että suurempi osa harrastajista osaisi hyvin HTML:ää ja kenties Java Scriptiä, tietokantoja ja muita tekniikoita. Silloin joskus kun virtuaalihevostelu oli uusi juttu, muistan Virginian varsinkin olleen innoissaan siitä, että nuoret tytöt ovat löytäneet harrastuksen, jossa voivat kehittää tietoteknisiä taitojaan. Tiedänpä myös muutaman harrastajan, jotka ovat ainakin osittain virtuaalihevosten innoittamana kiinnostuneet tietotekniikasta enemmänkin ja lähteneet sitä opiskelemaan. Nämä olisivat hyviä asioita vielä tänäkin päivänä, mutta toisaalta pidän ehdottoman hyvänä asiana myös sitä, että virtuaalihevosia harrastaakseen ei tarvitse olla kovaksikeitetty nörtti jo valmiiksi vaan että vähäisemmilläkin taidoilla tulee toimeen.

Sitten viimeisenä se mielenkiintoisin: häpeävätkö harrastajat harrastustaan? Suurin osa, lähes puolet sanoo ettei häpeä, muttei varsinaisesti kuulutakaan asiaa. Mutta sitten 40 % häpeää tätä ainakin silloin tällöin ja jossain seurassa. Itse vastasin etten häpeä, mutta oikeastaan minunkin olisi pitänyt vastata tuo etten kyllä paljon asiasta huutelekaan julkisesti. 18 % vastaajista sanoo, ettei ole kertonut tästä harrastuksesta kellekään. Että jokin stigma tässä on! Vapaisiin kommentteihin oli kirjoitettu tosi paljon mielenkiintoisia asioita nimenomaan tähän "harrastushäpeään" liittyen ja aion tehdä siitä jossain vaiheessa oman postauksensa. Minusta tuntuu että tässä ollaan jonkin tärkeän äärellä nyt, kunhan saan mutusteltua ajatukseni jonkinlaiseen muotoon.

Arvoisat lukijat, nyt jos koskaan voisitte ottaa näppiksen kauniiseen käteen ja kertoa omia ajatuksianne tuosta tilastosta ja aivan erityisesti tuosta viimeisessä kappaleessa mainitusta harrastehäpeästä. Anonyymi kommentointi pitäisi onnistua tänne blogiin ja, jos kokee että haluaa sanoa jotakin ihan privaatisti, myös sähköpostia saa lähettää tai lähestyä Keskustassa yksityisviestillä.

Rotuesittelyssä murgenhevonen

Vuoden ensimmäinen rotuesittely ja vuoron saa italialainen murgenhevonen.

Historiaa

Murgenhevonen on kotoisin Apuliasta eli Pugliasta, etelä-Italiasta, sieltä "saappaan korosta". Ilmeisesti se polveutuu vuosisatojen takaa. Lähteissä mainitaan keisari Fredrik II, joka hallitsi aluetta 1100-1200 -lukujen taitteessa. Hän ilmeisesti tuotti alueelle siitoshevosia ja kasvatti sotaratsuja. 

Alue joutui myöhemmin espanjalaisten hallintaan. Tuona aikana sinne tiettävästi tuotiin hevosia Iberian niemimaalta. Alueen paikalliset hevoset saattoivat olla ainakin osittain arabi- ja berberi-sukuisia. Espanjalaisvaikutus näkyy rodussa yhä ja rotu luetaankin ns. barokkirotuihin. Rotuyhdistys perustettiin 1926.

Rakenne

Kuten sanottu, espanjalaisleima on edelleen melko selkeä murgenhevosessa, vaikkei se olekaan yhtä jalo kuin andalusianhevonen. Rotumääritelmä on oma suomennokseni ja tulkintani eikä siten virallinen.

• Pää on sopusuhtaisen kokoinen, se ei saa olla liian raskas eikä epäjalo.
• Profiili on suora tai kyömy.
• Otsa on leveä.
• Sieraimet ovat suuret.
• Silmät ovat suuret, ilmeikkäät ja ilme rauhallinen.
• Kaula on melko leveä alhaalta, mutta seon hyvin kannettu ja lihaksikas.
• Runko vankka ja lihaksikas.
• Rintakehä on syvä ja leveä.
• Lapa on yleensä hyvässä kulmassa ratsulle.
• Säkä on hyvämuotoinen ja liittyy hyvin kaulaan.
• Selkä on melko tasainen, ylälinja hyvä.
• Lanne on lyhyt ja lihaksikas.
• Lautaset ovat sopusuhtaiset ja lihaksikkaat, yleensä takaosa on melko pyöreämuotoinen, mutta lyhyt tai jyrkkä lautanen lienee virhe.
• Häntä kiinnittynyt kohtuullisen korkealle.
• Jalat ovat hyväasentoiset ja suorat. 
• Olkavarsi ja reisi ovat lihaksikkaat. 
• Sääret ovat lyhyet ja tukevat, etusäären ympärys on usein vähintään 22 senttiä.
• Jalkojen nivelet ovat leveät ja voimakkaat.
• Kavioaines on kovaa.
• Liikkeet ovat rytmikkäät.
• Orien säkäkorkeus on yleensä 155-170 cm, tammojen 150-164 cm.
• Jouhet ovat runsaat, mutta jaloissa ei ole pitkää vuohiskarvaa.
• Yleisin väritys on musta, mutta tummanruunikoita ja mustanpäistärikköjä on harvakseltaan. Valkoisia merkkejä ei yleensä ole ja ne voivat olla kiellettyjäkin.

Ilmeisesti aikaisempina vuosisatoina rodussa on ollut kahta tyyppiä, suurempi ja raskaampi maatilojen käyttöön ja pienempi, jota käytettiin työhevosena enemmän vuoristoalueilla. Pienempi tyyppi ilmeisesti katosi ja nykyinen murgenhevonen polveutuu tästä suuremmasta tyypistä, jos tosin on kevyempi kuin esivanhempansa.

Käyttö

Murgenhevonen on ollut alunperin sotahevonen, mutta sitä on käytetty myös maatöissä. Se on ollut hyvin sopeutunut karulle kotialueelleen, jossa kesät ovat kuumia ja kuivia. Sen sanotaan olevan hyvä rehunkäyttäjä.

1900-luvulta lähtien jalostusvalinta on siirtynyt enemmän kevyempiin ja parempiin ratsuhevosiin, vaikka monet lähteet mainitsevat työkäytön edelleen. Murgenhevonen onkin nykyään enemmän ratsuhevonen, jota käytetään monipuolisesti eri tarkoituksiin: hevosterapiaan, vaellusratsuina, yleisratsuina ja niin edelleen. Luonteeltaan sen tulisi olla eloisa, mutta rauhallinen.

Murgenhevonen virtuaalimaailmassa

Rotu on hyvin harvinainen virtuaalimaailmassa. Ionicissa niitä oli muutamia yksilöitä joskus 2010-luvun taitteessa ja jokunen varsakin syntyi, mutta ei siitä sitten mitään tullut. VRL:n rekisterissä niitä on tällä hetkellä 25 kappaletta. Muutamana viime vuonna niitä on rekisteröity joitain yksilöitä, mutta välissä on paljon vuosia, jolloin niitä ei rekisteröity lainkaan. Murge on kuitenkin hieno rotu ja vähäsen harmittaa, ettei se koskaan lähtenyt sen enempää lentoon. Kuvista on toki suuri pula.

Lähteet

• Allevamento San Paulo: Attitudini e morfologia
• Allevamento San Paulo: Norme tecniche
• Allevamento San Paulo: Origini e caratteristiche
• Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds
• Ministero dell'agricoltura, della sovranità alimentare e delle foreste: Cavallo Murgese
• Wikipedia: Murgese
• Muut määrittelemättömät lähteet