maanantaina, lokakuuta 02, 2023

VRL:oon rekisteröityjen rotujen lukumäärät vuosittain

Minähän olen muutaman postauksen tehnyt VRL:n rekisteridatan perusteella ja ne ovat itsestäni aina tosi mielenkiintoisia. Vajaa pari vuotta sitten esittelin kuvaajia ja jotakin analyysiäkin VRL:n koko siihenastisesta rekisteröintidatasta ja alkuvuodesta vuorossa oli viime vuoden rekisteröintitilastot. Kaikki datahan on näkyvillä myös taulukkomuodossa, jos kiinnostaa tarkemmin lukuja pläräillä.

Se minkä seikan olen ihan onnellisesti unohtanut noissa tilastoissa on kunakin vuonna rekisteröityjen rotujen määrä. Havahduin asiaan vasta tässä taannoin, kun katselin vähän miltä tämän vuoden tilastot alkavat näyttää (en siis mitenkään kieli pitkällä odota vuodenvaihdetta, että pääsen uusien numeroisen kimppuun...). VRL:n hevosrekisterin vuosittaiset statistiikat löytyvät Statistiikka-sivulta.

Koostin sitten kuvaajaa siitä, miten paljon rotuja on vuosittain rekisteröity:


Vuoden 2010 luvussa on mukana kaikkien edellisten vuosien rekisteröinnit, joten se ei ole sinänsä kovin hyödyllistä dataa. Se nyt kuitenkin kertoo, että vuoden 2010 loppuun mennessä oli rekisteröity yksilöitä 231 rodusta. Sen jälkeen rotumäärät ovat pyörineet melko säännönmukaisesti 150:n ja 200n välillä, noin karkeasti. Poikkeus on vuosi 2021 268:lla rodulla, mutta se vuosi oli poikkeus muutenkin. Sinä vuonna nimittäin VRL uudistui ja kaikkiin jaoksenalaisiin kilpailuihin vaadittiin VRL-tunnus hevoselle. Piikkihän näkyy myös rekisteröintidatassa.

Mutta tämä kuluva vuosi! Kolme kuukautta vuotta on vielä jäljellä ja nyt jo rekisterissä on 225 eri rotua! Joukossa on useita tosi harvinaisuuksia, sellaisiakin joita ei ole vuosikausiin rekisteröity ainoatakaan. Esimerkiksi kaikki aiemmat Spotted Draft Horset on rekisteröity vuonna 2010 tai sitä aiemmin, mutta tänä vuonna tuli nyt yksi ainakin. Mitä nyt on meneillään? Olenko missannut jotakin?

Olen vähän yrittänyt selvittää, että mistä tässä on kyse. En toki aiokaan klikkailla auki kaikkien kahdeksan tuhannen tänä vuonna rekisteröidyn hevosen sivuja ja koota niistä jotakin statistiikkaa, vaan olen katsellut sieltä täältä rekisteröityjä hevosia ja niiden tietoja. Näiden harvinaisuuksien kohdalla nousee ehkä jossain määrin esiin se, että laukkahevosia on rekisteröity aika paljon. Varsinkin laukkaponien joukossa on sitten niitä eksoottisempiakin eläjiä, kuten bosnianponi, eriskaynponi, jakutianponi ja ties mitä muuta. Näitä löytyy aivan erityisesti Anarchiesta.

Toinen vaikuttava tekijä varsinkin harvinaisten puolella on eräs yksittäinen talli ja se ei ole muuten Ionic. Ei, kyseessä on täällä keväällä esitelty Lavender Fields, jossa on reilusti toistasataa rotua tälläkin hetkellä. Ja seassa on todellakin niitä harvinaisuuksia. Vähän vähemmän esiin nousi Halluharjantila, jossa sielläkin on kaikenlaista erikoisempaa. Varmasti harvinaisia rotuja rekisteröineitä talleja ja omistajia on muitakin, nämä kolme mainittua nyt nousivat erikoisesti esille.

Se mikä tästä rekisteridatan penkomisesta on haitta, niin Ionicin reilun 70:n rodun valikoima alkaa vaikuttaa tosi mitättömältä ja tavanomaiselta, suorastaan tylsältä. Eihän minulla ole mitään erikoista siellä, ellei lasketa campolinoja! Gelderlandeja ja groningeneita voisi ja pari baskirianponia, niille saattaisi olla kuviakin. Niin ja niitä iomudeja, kustanairinhevosia ja delibozeja, jos ei muuten niin RBSH-jalostukseen. Ja miksei samalla vaikka American Walking Ponyja (olikohan ne ARJ-kelpoisia... oli varmaan), konikeja, mustangeja, daleseja, berbereitä... Unohtamatta toki joulukalenterissa esiteltyä hevosrotujen toivelistaa! Ah, tämä ei pääty hyvin.

maanantaina, syyskuuta 25, 2023

Pieni ärsytyslista

Koska aina on olemassa asioita, jotka ottavat pattiin vaikka ne teknisesti ottaen olisivat pieniä.

© Stefan Zier / Pixabay

VIP porrastetuissa
Eiks me nyt vaan voitais sopia, että porrastetuissa olisi se viimeinen ilmoittautumispäivä aina päivää ennen kisapäivää? Niin kuin se nyt yleensä onkin. Harva kisajärjestäjä kikkailee näiden päivämäärien kanssa mitään ylimääräistä ja jos kikkaileekin, niin ainakin tälle kisaosallistujalle tulee välittömästi pari harmaata hiusta. Ja voisko se vielä olla niin, että se VIP tulisi kutsuun automaattisesti niin ettei kisajärjestäjän tarvitsisi tehdä muuta kuin ilmoittaa kisapäivä? Siinä olisi heti melkein puolet vähemmän säätöä kisajärjestämisen kanssa.

"Tuo" persoonapronominina
"Niinpä tuo on hiljainen tyyppi..." "Tuon kasvot ovat leveät..." "Ei tuolla ollut suurempia haluja lähteä..." Argh. "Tuo" ei ole sovelias persoonapronomini varsinkaan toistuvasti käytettynä. Se menee tyylikeinona kerran, ehkä, mutta sen käyttäminen jatkuvasti menee minun kirjanpidossani kategoriaan "Rasittavat maneerit". Älä siis käytä, jos et ole ihan 100 % varma. Eli kerran vuodessa, jos silloinkaan.

Painote
Minun tekisi mieli väittää, että painote on virtuaalimaailman ihan oma ärsyte, koska sanaa ei juuri muualla tunnuta käytettävän. Periaatteessa se on ihan pätevä sana, oikein muodostettu ja ymmärrettävä substantiivijohdos enkä minä siitä löydä kieliopillista vikaa siinä mielessä. Toisaalta en ole asiantuntija sanajohdoksissa. Mutta kun mikä vika on sanassa "painotus"?

Tähdet kisaosallistumisissa
Apua. Ja varsinkin jos kisakutsussa ei sanota mitään siitä, että pitääkö ne poistaa vai ei. Näitä näkee aina joskus. Ei usein, onneksi, mutta yksikin kerta on liikaa. Tällaisissa tilanteissa minä yleensä jätän ne tähdet siihen kisaosallistumiseeni ja panen loppuun kommentin, että tein nyt näin koska muutakaan ei ohjeistettu tekemään. Teknisesti ottaen kisaosallistumiseni on siis pilkulleen toivotunlainen ja jos kisajärjestäjä sen hylkää ns. väärän mallisena ilmoittautumisena, on hän tavattoman kurja ihminen.
Itse asiassa jokainen kisajärjestäjä, joka käyttää noita tähtiä ja ei kirjoita ihan siihen osallistumismallin viereen kissankokoisilla kirjaimilla ohjetta tähtien kohteluun, on tavattoman kurja ihminen. Minä en ainakaan viitsi suurennuslasin kanssa lukea kisakutsuja läpi, niin että jos sitä neuvoa ei selkeästi ole heti siinä vieressä, minusta neuvoa ei ole olemassa.

"Rakennearvostelu" laatuarvosteluissa
Olen toiminut nyt jonkin aikaa ARJL:n tuomarina ja vastuullani on mm. rakennearvostelu. Kas kun olen VSN-tuomari ja kaikkea. Mutta eihän se laatisten rakennearvostelu ole mistään kotoisin. Lähinnä siinä lasketaan, että onko hevosella miten monta kuvaa ja näkyykö rakenne tai askellajit tai parhaassa tapauksessa molemmat. Rotu pitää osata tunnistaa, mutta sitten kun antoi täysin vääränrotuisen hevosen kuvasta (vaikka oli rakennekuva) vain yhden pisteen, tuli heti kyselyä, että miksi ja miksi rodunmukaisella liikekuvalla sai paljon paremmat pisteet.
Oikeasti, mitä väliä kuvilla edes on laatuarvosteluissa? Niiden tarkoitushan on pakottaa inspiroida ihmiset kilpailemaan jaostenalaisissa kisoissa ja vain sen yhden tietyn jaoksen. Kuvat ovat turhia tässä savotassa. Tästä pitäisi kirjoittaa kunnon räntti, olisi vähän muutakin sanottavaa.

maanantaina, syyskuuta 18, 2023

Uudenvuodenlupausten välikatsaus

Tämä on kyllä yksi sellainen postaus, jota en oikeastaan haluaisi kirjoittaa, mutta kai se nyt pitää... Menin joulukalenterissa nimittäin tekemään taas uudenvuodenlupauksia tälle vuodelle ja nyt olisi vähintäänkin jo korkea aika tehdä puolivälin tsekkausta siitä, mitä niille kuuluu. Tai koska elämme jo syyskuuta, tämä olisi kolmannen kvartaalin tsekkaus...

Yleisesti voisi sanoa että ei näytä hyvältä, ei.

Lue ne väriartikkelit. Parhaassa tapauksessa kirjoita niistä blogiin: juu ei ole tapahtunut, vaikka ne paperiversiot tuossa lojuvatkin kyllä.

Muutenkin pidä blogi hengissä: tämä nyt on kohtuullisissa kantimissa, jos ei lasketa sitä että taukoilin tammikuun ja koko kesän.

Kolme rotuesittelyä: kiire tulee, yhden olen saanut tehtyä, sen hensoninhevosen huhtikuussa.

Älä unohda Gin Ahaltekiä: vähän on päässyt unohtumaan. Tai ei siis teknisesti ottaen unohtumaan, kyllä minä tallini muistan, mutta en ole siellä pitkään aikaan mitään varsinaisesti tehnyt. Pitäisi.

Terskinhevosille sukupolvenvaihdosta: no tätä sentään olen yrittänyt! Tosi monella, ellei peräti ehkä jo kaikilla 2010 syntyneillä hevosilla on suunniteltuna varsa tai useampi tälle vuodelle. Seuraavaksi pitäisi käydä läpi ja suunnitella varsoja varmaan kaikille 2011-13 syntyneille hevosille. Niissä on vielä ainakin joitain varsattomia.

Jatka erityisesti ARJ-porrastettujen järjestämistä ja kisaamista niissä: tässä olen nyt sentään edes onnistunut melko hyvin! Kisoja on kalenterit täynnään ja aika tunnollisesti olen hevosianikin kilpailuttanut. Nyt loman ja muiden reissujen aikana on ollut vähän hiljaisempaa sen kilpailuttamisen kanssa, mutta lupaan että se tulee muuttumaan.

Järjestä kolmet VMRJ-kisat: ... hups...

Järjestä kolmet VSN-näyttelyt: ... öh...

Aktiivisuutta muiden suuntaan: tämäkään ei nyt ole ihan sujunut niin hyvin kuin se voisi. Olen vähän laistanut Keskustassa, en viitsi aina olla suuna päänä kommentoimassa kaikkea. Ja ostamisen ja myymisenkin kanssa on vähän niin sun näin.

Kaiva niitä vanhoja kisatuloksia hevosten sivuille: nno en ole kyllä tehnyt. Se on raivostuttavaa.

Ota sitä ARJ:tä haltuun ja yritä olla aktiivinen jaoksenpitäjä: anteeksi, Mari H! Olen ollut harvinaisen huono jaoksenpitäjä, joka ei ole pahemmin jaksanut perehtyä jaoksen tai laatuarvostelun parantamiseen ja nyt kesällä onnistui sluibaamaan laatistuomaroinneistaankin. Toisaalta tämä ei ole mikään yllätys, joten mietin vain että oliko se alunperinkin virhe lähteä ARJ:n toiseksi ylläpitäjäksi...

Kyllä, menen nyt ruoskimaan itseäni.

maanantaina, syyskuuta 11, 2023

Esittelyssä uusia kalliovuortenhevosia

Kolme vuotta sitten viimeksi kirjoitin kalliovuortenhevosista ja niiden tilanteesta, vähän myös historiasta. Perkasin tässä loppukesästä läpi rotua taas, homma on vielä kesken, mutta tarkoituksena olisi saada kaikille vuonna 2016 tai sitä aiemmin syntyneille hevosille edes yksi varsa kalenteriin. Tämä projekti joka tapauksessa inspiroi minua kirjoittamaan blogiin aiheesta ja nyt seuraakin sitten valitusta...

Tuo vuoden 2020 teksti on nimittäin edelleen (ihan liian) ajankohtainen! Ragtime's HiTop, sen emä High Above G., Bay Calypso GA, Copper Mountain GA, Fun With Dun GA, Rich Robe GA ja monta muuta nimeä ovat aina tiellä kun yritän etsiä mätsääviä tammoja oreille ja päinvastoin. Mikään, siis yhtään mikään ei tunnu muuttuneen. Argh!

Totta kyllä, onhan siellä jo nelipolvinen ori Silvery Blue Ion, jonka suku on molemmin puolin noita tuoreempia sukutuonteja ja sinällään se sopii kyllä kaikille pitkä- ja vanhasukuisille tammoille. Minuun on kuitenkin iskenyt niuho, koska jos nyt käytän tuota oria ihan kaikkiin mahdollisiin yhdistelmiin, tulee siitä ja sen suvusta se seuraava ongelma.

Olen yrittänyt tehdä asialle jotakin kyllä. Alkuvuodesta toin täysisisarukset Lord Of Last Days GA:n ja Do Your Magic GA:n sukuineen, nyt loppukesästä tuli lisää, kolmipolviset Redline's Hot Ice ja Redline's Baby Ice. Näistä ja noista vanhemmista sukutuonneista saa kyllä taas kivoja nelipolvisia jalostushevosia, joita pitäisi raaskia käyttää sitten. Muutamia varsoja onkin jo suunniteltu, tosin yhdisteltynä näitä uusia sukuja vanhoihin.

Jälkiviisaus on toki aina niin helppoa, mutta sanonpa vain, että olisin minä ja me voineet keksiä enemmänkin kalliovuortenhevosia silloin vajaa parikymmentä vuotta sitten. Ei tarvitsisi nyt itkeä, kun kaikki pitkäsukuiset on aina sukua keskenään. Tai ei ainakaan tarvitsisi itkeä ehkä ihan niin paljon.

maanantaina, syyskuuta 04, 2023

Paluu kesälaitumilta

Se alkaisi taas olla syyskuu ja tämä viimeinenkin maija-myöhäinen palaa takaisin töihin ja nk. kunnolliseen elämään. Tämä taas tarkoittaa sitä, että blogi palaa takaisin aktiiviseksi: yritän taas saada kerran viikkoon tekstiä aikaiseksi. Ionichan nyt on ollutkin suhteellisen elossa kesän ajan, mutta muuten olen kyllä lusmuillut. Pahoittelen kaikkia laiminlyömiäni ja myöhässä tekemiäni VSN- ja muita tuomarointeja!

Mitään suurta uutta syksy tuskin tuo tullessaan. En ole ainakaan kaavaillut mitään vaikka eihän sitä tiedä, mitä tässä keksii. Se, että kilpailutan hevosiani ahkerasti ARJ:n porrastetuissa, käytän niitä ARJ-laatiksissa, keksin ja kasvatan uusia hevosia, ei ole mitään ihmeellistä vaan ihan sitä samaa vanhaa. Näillä linjoilla ajattelin jatkaakin.

Sen verran voin paljastaa, että suunnitelmissa on tehdä tässä joskus syksyn mittaan taas jättiläismäinen myyntitopikki Keskustaan. Ioniciin on päässyt taas kertymään läjäpäin hevosia, jotka ovat jalostuskäytön näkökulmasta ns. valmiita ja siis rumasti sanottuna minulle tarpeettomia. Yleensähän minä lopetan tällaiset hevoset hyvin herkästi, mutta ajattelin, että sitä voisi yrittää myydäkin vaihteeksi hevosia. Ehkä ne eivät ole muille harrastajille lainkaan tarpeettomia.



Tapanani on ollut listata vähän kesän päätteeksi tekemisiäni tietokoneen ulkopuolelta ja tässä tämän vuoden saldoa:
  • Museokortti on sitten oivallinen asia. Kesän aikana kertyi 10 museovisiittiä (plus muutama paikka, jotka eivät olleet museokorttikohteita), koko vuoden saldo tähän mennessä on 16 käyntiä. Ongelmakäyttäjä?
  • Kotimaan matkailua tuli harrastettua. Pirkanmaan lähinurkkien lisäksi tuli käytyä mm. kaakkois-Suomessa, Porissa, Turussa, Oulussa ja Helsingissä. Viimeksi mainitussa ei tietysti ole mitään merkittävää, kun toimisto on siellä.
  • Ingressissä recursasin ekan kerran ikinä, kymmenen pelivuoden kunniaksi. En kyllä tee toiste.
  • Michelin-ravintolat tuli korkattua. Puoliso on käynyt työmatkojensa yhteydessä useammassakin, minulle Turun Kaskis oli ensimmäinen.
  • Olen potenut pitkin kesää erinnäisiä kiusallisia, mutta onneksi vaarattomia terveysongelmia (se on vissiin se keski-ikä, mikä alkaa kolkutella vaikkei millään haluaisi myöntää), mutta onneksi ne alkavat nyt vähitellen rauhoittua eivätkä onnistuneet koko kesää pilaamaan.
  • Lähdin kaverin seuraneidiksi autokaupoille ja sain itse pahan autokuumeen, siis todella pahan. Ford Mondeo kutittelisi oikein kovasti. Toisaalta tiedostin kyllä riskin lähtiessäni, niin että ihan oma vika.
  • Edelliseen liittyen: tosi monissa ns. perheautoissakin on ihan susihuono takapenkki, sellainen ettei siellä aikuinen pysty istumaan edes lähimain mukavasti. Esimerkiksi Nissan Qashqai, joka olisi sopinut muuten spekseihin ja josta minäkin haluaisin tykätä, mutta kun se takaritsi on yhtä "mukava" kuin kirkon penkki. Kai se on suunniteltu turvaistuimia varten.
Mitäpäs lukijoiden kesään on kuulunut?

maanantaina, kesäkuuta 19, 2023

Kesätauko!

Se olisi taas perinteellisen kesätauon paikka. Blogi palannee aktiiviseksi syyskuun puoliväliin mennessä.

Toivotan kaikille lukijoille oikein mukavaa kesää!



maanantaina, kesäkuuta 12, 2023

Ionicin kasvatit kautta vuosien

Olen täällä blogissa välillä ilmoittanut sivulauseessa, että Ionicin kokonaiskasvattimäärää ei ole koskaan laskettu ja että pitäisi. Ja etten edes tiedä miten monesta rodusta kasvatteja on edes syntynyt ja että sekin pitäisi laskea. No, nyt laskin!

Ionicin kokonaiskasvattimäärä vuoden 2022 loppuun mennessä on 7846 kasvattia. Lukumäärässä voi olla jonkin verran heittoa, koska nämä on kuitenkin käsin laskettu varsinkin niistä alkuvuosien kasvattilistoista. 
Kasvatusvuosia on takana 19 ja tämä lukema tarkoittaakin, että keskimäärin vuodessa on syntynyt 413 kasvattia. Eli enemmän kuin kasvatti per päivä. Kun silloin alkuvuosina joku Ionicin vihaaja ilmoitti tallin olevan järkyttävä hevostehdas, niin kaveri oli kyllä ihan oikeassa! Lisäksi ahaltekit siirtyivät Ionicista pois vuonna 2006 ja syntyneitä tekkejä ei ole tietenkään laskettu sen jälkeen Ionicin kasvateiksi.

Yhteensä kasvatteja on syntynyt 122 eri rodusta. 16 rodun kasvattimäärä on yli 100, mutta vain yksi rotu pääsee yli tuhanteen. Tässä lista suurimmista kasvatusroduista kautta aikojen:
  1. Arabianhevonen, 1244 kasvattia
  2. Knabstrupinhevonen, 572 kasvattia
  3. Terskinhevonen, 424 kasvattia
  4. Kalliovuortenhevonen, 396 kasvattia
  5. Suomalainen puoliverinen 300 kasvattia
  6. RBSH, 229 kasvattia
  7. Tennesseenwalker, 228 kasvattia
  8. Frederiksborginhevonen, 218 kasvattia
  9. Englantilainen täysiverinen, 213 kasvattia
  10. Budjonnynhevonen, 154 kasvattia
  11. Saddlebred, 152 kasvattia
  12. Ahaltekinhevonen, 143 kasvattia
  13. Quarter-hevonen, 137 kasvattia
  14. Kladrubinhevonen, 131 kasvattia
  15. Morganinhevonen, 125 kasvattia
  16. Paso fino, 107 kasvattia
Lisäksi on mainittava, että sadan kasvatin kerhon oveen koputtelee pontevasti venäjänratsuhevonen 99 syntyneen kasvatin kanssa ja trakehnereitakin (ml. anglo-trakehner) on syntynyt 97 kappaletta.

Näiden ohessa on myös 18 rotua, joista on vuosien mittaan syntynyt vain yksi varsa:
  • Altainhevonen
  • American Bashkir Curly
  • Anglo-argentino
  • Appendix QH
  • Berberihevonen
  • Dartmoorinponi
  • Dongola
  • Gelderlandinhevonen
  • Hackney
  • Hollanninpuoliverinen
  • Huzul
  • Irlannincob
  • Kaspianponi
  • Marwarinhevonen
  • Mecklenburginhevonen
  • Ranskanravuri
  • Spotted Draft
  • Suffolkinhevonen
Laskeskelin tuossa myös huvikseni sitäkin, miten monesta rodusta kasvatteja on syntynyt vuotta kohti. Keskiarvo on 44 rotua vuodessa. Alin lukumäärä on 12 eri rotua, se on silloin taukovuodelta 2011. Vuonna 2017 puolestaan on huippu, silloin syntyi 65 eri rodun varsoja.

Semmoisia lukemia! En voi sinänsä väittää olleeni suunnattoman yllättynyt oikeastaan... mistään. Noh, ehkä en olisi osannut arvata, että noita rotuja on tullut kahlattua läpi noinkin paljon, vaikka toki nytkin Ionicin rotumäärä lienee jossain 70:n pinnassa. Jos kiinnostaa tarkemmin katsoa Ionicin numeroita, niin tässä on linkki taulukkoon: Ionicin kasvatit vuosittain.

maanantaina, kesäkuuta 05, 2023

Miksi välttelen vastuuhommia?

Jollekulle toiselle virtuaalibloggaajalle esitettiin aihetoive, että miksi hän ei osallistu vastuuhommiin, vaikka kuitenkin kilpailee, kantakirjaa hevosiaan ja niin edelleen. Tunsin piston sydämessäni, sillä siihen nähden miten aktiivinen harrastaja olen (ainakin ajassa mitattuna), olen tosi huonosti mukana missään yhteisessä hyvässä.

Teoriassa olisin varmasti kelpo ehdokas hoitamaan erilaisia vastuutehtäviä: tosiaankin aikaa harrastamiselle on ja pitkän historian takia on myös kokemusta ja näkemystä, vaikkakin ne näkemykset poikkeavat tietyissä kohdin valtavirrasta. Lisäksi ilman suurempaa itsekehua olen oletettavasti jossain määrin tunnettu hahmo virtuaalimaailmassa, ehkä moni pitää luotettavanakin.

Onhan minulla sentään joitakin vastuutehtäviä täällä. Olen pitkäaikainen VSN-tuomari, vuoden alusta asti olen ollut myös ARJ:n toinen ylläpitäjä ja toimin siellä laatuarvosteluissa tuomarina tai ainakin varatuomarina. Tarkoituksena olisi alkaa järjestää Mari H:n kanssa vuorokuukausin myös ARJ Cupia, nythän se on pidetty vain joka toinen kuukausi.

Jokainen, joka on ikinä pyytänyt minua tuomaroimaan VSN-luokkia voi melkein jo arvata mistä asia kiikastaa. Nimittäin jos johonkin voi luottaa niin siihen, että minä olen se joka lähettää luokkiensa tulokset viikon myöhässä. Siis ei viikon kuluttua siitä kun tuli ilmoitus, että saa tuomaroida vaan viikon siitä, kun tulokset piti viimeistään palauttaa. Miten monta kertaa olenkaan saanut näyttelyjärjestäjältä muistutuspostia siitä, että minun tulokset uupuu vielä ja dedis on huomenna eilen viime viikolla. Olen mestari jättämään asioita tekemättä! Luen kyllä sähköpostit ja merkitsen tärkeät tähdellä, mutta sitten ne jotenkin vain... jäävät sinne postilaatikkoon.

Eikä VSN-tuomaroinnit ole ainoa asia, mistä sluibaan. Ostohevosille sivujen tekeminen, myytyjen hevosten poistaminen Ionicista ja siirtäminen VRL:ssä uudelle omistajalle, vieraiden varsojen merkitseminen orien sivuille, voi, näistä kaikista voi laistaa! Eikä lista ole mitenkään täydellinen. Minussa on vähän sitä vikaa, että jos en jotakin asiaa tee heti, se jää sitten helposti unohduksiin. Tämä tällainen sopii vastuuhommiin kuin otsatukka sialle, joten ihan yleisen hyvän takia olen pysytellyt isommista saappaista pois.

Puhumattakaan nyt sitten muista ikävistä luonteenpiirteistäni, kuten vaikkapa siitä, että kaikenlainen sivistynyt, aikuinen ja rakentava käytös karisee sekunnin murto-osassa, jos törmään jonkin epäasialliseen tai epäreiluun käytökseen. Vielä pahempi, jos tämä kohdistuu johonkuhun itselleni tärkeään ihmiseen: silloin on helvetti irti ihan välittömästi. No, nykyisin ht.netin poistuttua käytännössä käytöstä tilanne on ehkä parempi kuin se joskus oli, uskon ainakin niin, mutta silti. Vielä huonommin siedän minkäänlaista epäsuoraa vihjailua ja kuiskuttelua siellä täällä. Tahtoo jo sekin närästää, kun kuulen tällaista tapahtuneen jossain asiassa, joka ei koske minua edes lainkaan. 

Siis itseäni säästääkseni ja yleisen ilmapiirin kannaltakin koen tekeväni jopa jonkinasteisen palveluksen, kun en kovin hanakasti ole vastuuhommiin itseäni työntämässä. Olen joka tapauksessa kiitollinen kaikille, jotka vastuuhommia virtuaalimaailmassa tekevät, koska ilman teitä tämä olisi tosi paljon kurjempi paikka. Kiitos ja anteeksi.

maanantaina, toukokuuta 29, 2023

Linkkimätä ja sen aiheuttamat ongelmat

Linkkimätä (engl. link rot) tai linkkirutto taitaa nykyään olla terminä suhteellisen vähän käytetty, mutta ilmiönä harmittavan yleinen. Yksinkertaisesti se tarkoittaa sitä, että linkki ei vie sinne, minne sen piti tai että linkin osoitteesta ei löydy enää mitään. Siis jokin sivu tai muu on kadonnut.

Virtuaalimaailmassahan tämä on tuttuakin tutumpaa. Käsi pystyyn, joka ei ole koskaan törmännyt kadonneeseen virtuaalihevoseen, virtuaalitalliin, kisakutsuun tai muuhun vastaavaan. Ei tainnut yhtäkään kättä nousta. Kadonneet hevoset ovat hyvinkin yleinen mieliharmi ja siitä on ihan seurauksia harrastamisen kannalta: laatuarvosteluissa hevosen suvun tai varsan toimimattomasta linkistä seuraa se, että kyseisen hevosen pisteet jäävät saamatta. Ymmärtääkseni asian korjaamiseen ei riitä edes VRL-profiilin linkki, ainakaan perinteisten kilpailuiden kanssa, mutten ole varma tästä. Se on sitten toinen keskustelu, että onko se oikein, että laatuarvostelut tietyllä tapaa rankaisevat hevosen omistajaa pistemenetysten muodossa asiasta, johon hän ei välttämättä voi missään määrin vaikuttaa.

Lähes vuosikymmen sitten kirjoitin jo ohjeita siihen, miten voi itse edesauttaa omien hevostensa sivujen pysymistä tallessa: Näin pidät hevosen sivut tallessa. Ironista sinänsä, että tuoltakin löytyy toimimaton linkki muinaiselle Virtuaalifoorumille. Mitään varsinaista viisastenkiveä sivujen säilyttämiseen ei kuitenkaan ole olemassa. Archive on hyvä ja se on toki toiminut 90-luvulta lähtien, mutta lopulta sekin on vain yksi internet-sivusto ja samalla tavalla sekään ei välttämättä ole ikuisesti toiminnassa. Tällä hetkellä se kuitenkin on paras konsti.

Kadonnut sivu ja toimimaton osoite on tietysti harmittava asia jo sinänsä, mutta se voi saada ikävämpiäkin piirteitä. Joskus tulee vastaan linkkejä, jotka vievät irtisanotulle domainille. Jos tuloksena tulisi vain 404-virhesivu, se ei olisi suuri ongelma, mutta kun jokin taho on mainostarkoituksissa tehnyt tästä domain-osoitteesta uudelleenlinkityksen (en tiedä mikä on oikea termi tähän) ja kaikki tälle domainille osoittavat linkit ohjataan mainossivulle, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen domainin sisällön kanssa. Jokin random-mainossivu nyt vielä ehkä menisikin, mutta kun pahimmillaan vastaan saattaa tulla aikuisviihdettä. Silläkin on toki paikkansa, muttei se virtuaalimaailmaan kuulu, jos minulta kysytään.

Tuorein murhe on reocities, muinaisen Geocitiesin jonkinlainen peili-sivusto. Näitähän oli Geocitiesin kaaduttua kolme kappaletta: oocities.com, geocities.ws ja tämä reocities. Koska näistä löytyi aina vähän eri sivuja, ei voinut keskittyä käyttämään vain yhtä. Reocities lakkasi toimimasta joitain vuosia sitten jo, mutta nyt reocities-sivuilta saa ensimmäisenä vastaansa selaimen varoituksen malwarea levittävästä sivustosta, jonne ei kannattaisi mennä. 

Lisäksi Google selvästi käy näitä läpi omissa palveluissaan ja esimerkiksi minä sain taannoin ilmoituksen kadonneita ahaltekejä listaavasta blogistani, että yksi postauksista on poistettu näkyvistä, koska se rikkoo Googlen yhteisösääntöjä. Tämän tarkempaa tietoa siitä, mikä varsinainen ongelma oli, ei tarjottu, mutta pystyin päättelemään, että kyseessä oli linkki reocities-sivulle. Poistin linkin ja pyysin postauksen uudelleenarviointia ja se palautettiin takaisin näkyville. Nyt tuli samanlainen viesti julkisesti jakamastani kadonneiden hevosten taulukosta, johon oli myös eksynyt reocities-alkuinen linkki. (Ja itse asiassa tätäkään postausta ei saatu julki, kun täällä oli mainittu reocities-piste-com, vaikkei se ollut edes linkki).

Kadonneista hevosista ja muista sivuista on tietysti harmia meille, mutta pornosivustot ja haittaohjelmat alkavat todellakin käydä meikäläisen huumorintajun päälle. Valitettavasti minulla ei ole ratkaisua asiaan. Yritän tietysti poistaa noita linkkejä Ionicista ja muilta talleiltani, mutta olisi tässä muutakin tekemistä.

maanantaina, toukokuuta 22, 2023

Virtuaalihevoset ja tekoäly

Tekoäly (artificial intelligence, AI) on ollut julkisessa keskustelussa kovasti tapetilla viime marraskuun jälkeen. Silloin julkaistiin Chat GPT, tekoälyä käyttävä chatbot, joka antaa hyvin uskottavan oloisia ja useimmiten päteviä vastauksia kysymyksiin ja se toimii suomeksikin. Tekoälyn käytössä nähdään paljon mahdollisuuksia, toki myös uhkia, mutta Chat GPT:n myötä voisi sanoa tekoälyn olevan nyt täällä, kaikkien saatavilla.

© Sujo26, Pixabay

Tekoälystä on alettu keskustella myös Keskustassa, mikä on toki luonnollista: emmehän me elä missään tyhjiössä. Keskustelu taisi alkaa alunperin tekoälyn avulla luoduista hevoskuvista ja sittemmin on sivuttu sen käyttöä myös tekstien luomisessa ja nimien keksimisessä. Todennäköisesti se taipuu aika moneen muuhunkin asiaan, mutta nämä kolme seikkaa lienevät ne tärkeimmät ja selkeimmät, mihin AI voisi tarjota auttavaa kättään virtuaalihevosmaailmassa.

Itse toivottaisin tervetulleeksi eritoten kuvia generoivan tekoälyn, joka hallitsisi rotu- ja sukupuolityypilliset hevoskuvat ja varsinkin värit. Haaveilen jo automaatista, josta saisi klikkailla rodun, sukupuolen, värin, mahdollisesti kuvatyypin (rakenne, ratsastus, laidun, pää jne) ja kenties joitain muitakin määreitä, ja saisin tulokseksi oikeanlaisen, kauniin ja parhaassa tapauksessa uniikin hevoskuvan. Ai että, sitten minua ei kyllä pitelisi erikoisvärien suhteen mikään! Sellainenkin voisi olla kiva lisä, että tähän yhdistettäisiin arvontakone: saisi syöttää hevosen vanhempien värit ja tekoäly arpoisi mahdollisista väreistä jonkin ja tekisi sille valmiin kuvan sitten.

Nimigeneraattorikaan ei olisi pahasta. Yhteen olen tutustunut jo ohimennen, mutta se epäonnistui Star Trek -testissä. Chat GPT saattaa toimia tässä paremmin. Testaillessani pyysin sitä keksimään englanninkielisen nimen oriille, jonka isä on Sleepy Walking ja emä Nyota Uhura (taktisesti jätin kasvattajatunnukset pois sotkemasta). Chat GPT:n ehdotus oli Starlit Dreamwalker. Voin kyllä sanoa, että on Ionicissa huonompiakin hevosennimiä kuin tuo ja ihan meikäläisen oman korvienvälin tuotantoa.

Vaan käyttäisinkö tekoälyä luonteiden kirjoittamiseen virtuaalihevosille? No, enpä tiedä. En minä niitä luonnekuvauksia ole liki kahdenkymmenen vuoden aikana kaivannut varsinaisesti. Kirjoittelen niitä pyydettäessä tai jos inspiraatio iskee. Tietysti voisin teettää homman tekoälyllä, mutten ole oikein varma siitä, että olisiko siinä varsinaisesti pointtia. Ehkä joissain tilanteissa.

Minulla ei ole siis henkilökohtaisesti mitään tekoälyn käyttöä vastaan. Ainoa mikä mietityttää varsinaisesti ovat tekijänoikeusasiat, sillä kenelle kuuluu AI:n luomien tekstien ja kuvien tekijänoikeudet? En ole perehtynyt tähän asiaan ja siksi valikoin tämänkin blogitekstin kuvitukseen varmasti luvallisen kuvan Pixabaysta sen sijaan että olisin teettänyt jonkin robottihevosen kuvan tekoälyllä. Varmuuden vuoksi ja epävarmuuden välttämiseksi, tapasi faija sanoa. Jään siis vielä odottelemaan tähän jonkinlaista selvyyttä.

Mutta virtuaalimaailmassa muuten voi tekoälyn käyttö aiheuttaa epäilyksiä ja ihan hyvästä syystä, ehkä. Monissa laatuarvosteluissa arvioidaan tekstejä, juuri niitä luonnekuvauksia, mutta myös sukuselvityksiä, päiväkirjamerkintöjä ja valmennuskertomuksia. Sanalla sanoen arvioidaan ja pisteytetään hevosen omistajan viitsimistä ja vaivannäköä. Jos nämä on teetetty tekoälyllä, vaivannäkö on aika minimaalista. Toisaalta nytkin teetetään näitä samoja tekstejä muilla sopivaa korvausta vastaan. Siinä mielessä asia ei ole uusi eikä se minun mielestäni poikkea tekoälyn käytöstä millään tavoin. Tekstin kirjoittaa joku tai jokin muu kuin hevosen omistaja. Tämä on kuitenkin ollut ymmärtääkseni kohtuullisen pienimuotoista, loppujen lopuksi. Tekoäly voisi tehdä tästä valtavirtaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia ja miten laatuarvostelut suhtautuvat niihin (miten ne suhtautuvat nykyään muun kuin omistajan kirjoittamiin teksteihin?), niin sitä pitää kyllä pohtia.

Se, missä Chat GPT:n kaltainen suomenkieltä osaava tekoäly voisi tarjota auttavaa kättään, on tekstien laadun parantaminen. Jos se saisi ruovittua pois ne pienet inhoittavat lyönti-, yhdyssana-, pilkku- ja muut virheet, niin sekin olisi jo hyvä juttu, mutta jos se osaa tehdä tekstistä laadullisesti parempaa, niin sehän olisi vähintäänkin mahtavaa. Törmäilen joskus talleihin ja hevosiin, joiden tekstejä tekee pahaa lukea, mutta eivät ne omat tekstitkään aina niin huippuja ole.

Kuvien kanssa saattaa käydä lopulta siten, että valokuvien ja piirroskuvien rinnalle näyttelyihin tulee kolmas kuvatyyppi: AI-kuvat eli ne, jotka eivät ole oikeita valokuvia oikeista hevosista eivätkä kenenkään ihmistaiteilijan tekemiä. Se voisikin olla reilua varsinkin virtuaalimaailman piirtäjiä kohtaan, koska tekoälyä ja sen nopeutta vastaan on muuten varmasti paha pärjätä.

Jos pitäisi ennustaa, tekoäly tulee virtuaalimaailmaan mukaan tavalla tai toisella. Miten siihen suhtaudutaan, on sitten toinen asia. Mielipiteet varmasti jakautuvat, mutta toivon, ettei siitä tule mitään suurta kahtiajakautumista. Virtuaalimaailma ei ehkä kestäisi sitä, kun piirit ovat aika pienet jo nyt. Niinpä suosittelisin olemaan avoin tekoälyn käytön suhteen. Ja voi, jos joku todella saisi aikaiseksi tuon kuvailemani hevoskuvageneraattorin...

Ps. värigenetiikka-kysymyksissä Chat GPT ei vielä ihan loista. Kannattaa mennä kyselemään Keskustan värikeskustelusta ennemmin. Vai mitä sanotte tästä:

© Chat GPT

Pps. Chat GPT:n vääristä, mutta huvittavista vastauksista hevoskysymyksiin saisi varmaan oman postauksensa niistäkin. Ei ole vielä mikään hevosekspertti se!