Joulukalenteri 06: suomenhevoskasvatit vuonna 2022

Suomenhevoskasvattien nimet ovat hyvä aihe aina itsenäisyyspäiväksi. Tänä vuonna nimiteemana on olleet kevyen musiikin kappaleet ja syntyneet kasvatit on nimetty seuraavasti:

• Ionin Aikuinen Nainen (tamma, s. 24.2., Ionin Lentävä Komppania – Ionin Kultakäpynen)
• Ionin Bensaa Suonissa (ori, s. 6.12., Erkinheimon Ylpeys – Ionin Jättimelba)
• Ionin Erittäin Hyvä (ori, s. 27.3., Ionin Suurikelmi – Pimeää Tämä Keskiaika)
• Ionin Hei Lopeta Toi (ori, s. 28.3., Jeilin Hui Hunajameloni – Ionin Naiskaartilainen)
• Ionin Herra Huu (ori, s. 20.3., Ionin Sokerimiron – Stoorin Helmiina)
• Ionin Juppihippipunkkari (ori, s. 25.2., Ionin Lentävä Komppania – Maantiekiitäjä)
• Ionin Karrelle Palanut Enkeli (tamma, s. 27.2., Jeilin Hui Hunajameloni – Pimeää Tämä Keskiaika)
• Ionin Karvanoppaelvis (ori, s. 26.2., Orikiven Valopallo – Äksy-Äyriäinen)
• Ionin Kaunis Peto (tamma, s. 11.12., Herkkähetken Spraymaali – Ionin Talvikaneli)
• Ionin Nahkatakkinen Tyttö (tamma, s. 26.3., Koutin Ukkoherra – Äksy-Äyriäinen)
• Ionin Naispaholainen (tamma, s. 20.4., Ionin Simeoni Liuhuparta – Stoorin Helmiina)
• Ionin Naurava Kulkuri (ori, s. 21.3., Ionin Käkkäräkääk – Ionin Panssarijuna)
• Ionin Pelimies (ori, s. 1.3., Halinallen Haamu – Ionin Köydestä Karannut)
• Ionin Pelkkää Kuvitelmaa (tamma, s. 8.12., Liljan Lumikuva – Hehkuva Hämeen Tyttö)
• Ionin Pieni Murhapolttaja (ori, s. 28.6., Senaattori Risuparta – Äksy-Äyriäinen)
• Ionin Rentun Ruusu (tamma. s. 20.2., Muriseva Mutakakku – Stoorin Helmiina)
• Ionin Riemu Ja Ratto (ori, s. 21.4., Ionin Potra Pokko – Ionin Panssarijuna)
• Ionin Rusketusraidat (tamma, s. 28.6., Ionin Sokerimiron – Ionin Jättimelba)
• Ionin Satelliitti Irrallaan (ori, s. 7.12., Liljan Lumitaika – Ionin Talvipostoffi)
• Ionin Suloinen Myrkynkeittäjä (tamma, s. 21.2., Ionin Astrakaani – Ionin Panssarijuna)
• Jonens Den Glider In (tamma, 28.2., Ionin Pitkä Kanto Kaskessa – Ionin Naiskaartilainen)
• Jos Sulla On Toinen (tamma, s. 22.2., Ionin Suojeluskuntalainen – Jonens Ananasrenett)
• Maanteiden Kuningas (ori, s. 23.2., Ionin Suojeluskuntalainen – Lepaan Liereä)
• Surun Pyyhit Silmistäni (tamma, s. 9.12., Syyn Surunsuukko – Ionin Antonovka)

Ensi vuoden teemaksi valikoin jo kasvit ja olen muutaman alkuvuoden kasvatin nimennytkin jo, mutta saatoin tulla toisiin ajatuksiin. En siis vielä julista mitään ensi vuodesta, katsotaan miten käy!

Joulukalenteri 05: värien genotyypit

Yksinkertaista, suomenkielistä listaa värien genotyypeistä ei taida olla tällä hetkellä ainakaan helposti löydettävissä. Hevosmaailma.netissä aikanaan oli ainakin jonkinlainen, mutta se on poistunut ja Wikipediakaan ei tarjoa juuri sellaista. 

Olen kaavaillut jo kauan kirjoittavani jonkinlaisen perinnöllisyyden ABC:n, mutta törmään aina itse ongelmiin, koska se biologia ja mekanismit siellä taustalla eivät ole itsellenikään selviä, vaikka geenit kyllä ymmärrän. Tämäkään ei siis ole vielä sellainen, tämä on vain lista. Väreistä itsestään löytyy enemmän tietoa mm. väriteoria-sarjasta.

Kun jotakin geeniä ei ole merkitty värin yhteyteen, sillä ei ole merkitystä värin ulkonäön kannalta. Kun geeni on merkitty vain yhdellä isolla kirjaimella, on ulkoasun kannalta yhdentekevää, esiintyykö kyseinen alleeli saman- vai eriperintäisenä (esimerkiksi musta = E aa, mikä tarkoittaa, että genotyyppi voi olla EE aa tai Ee aa, kummatkin ovat mustia).

Perusvärit

Rautias: ee

Ruunikko: E A

Musta: E aa

Voikkovärit C^CR

Voikko: ee CC^CR

Ruunivoikko: E A CC^CR

Mustanvoikko: E aa CC^CR

Cremello: ee C^CRC^CR

Perlino: E A C^CRC^CR

Smoky cream: E aa C^CRC^CR

Hallakkovärit D

Punahallakko: ee D

Ruunihallakko: E A D

Hiirakko: E aa D

Hopeavärit Z

Hopeanruunikko: E A Z

Hopeanmusta: E aa Z

(Rautias hopean kantaja: ee Z)

Samppanjavärit CH

Samppanjanrautias: ee CH

Samppanjanruunikko: E A CH

Samppanjanmusta: E aa CH

Mushroom MU

Mushroom (rautias mushroom): ee mumu

(Ruunikko mushroom: E A mumu)

Mushroomin kantaja: MUmu

Pearl C^prl

Rautias pearl: ee C^prlC^prl

Ruunikko pearl: E A C^prlC^prl

Musta pearl: E aa C^prlC^prl

Pearlin kantaja: CC^prl

Voikko+pearl: ee C^CRC^prl

Ruunivoikko+pearl: E A C^CRC^prl

Mustanvoikko+pearl: E aa C^CRC^prl

Kimo G

Rautiaankimo: ee G

Ruunikonkimo: E A G

Mustankimo: E aa G

Päistärikkö RN

Rautiaanpäistärikkö: ee RN

Ruunikonpäistärikkö: E A RN

Mustanpäistärikkö: E aa RN

Tobiano-kirjavuus TO

Rautias tobiano: ee TO

Ruunikko tobiano: E A TO

Musta tobiano: E aa TO

Rautiaanpäistärikkö tobiano: ee TOto RNrn

Ruunikonpäistärikkö tobiano: E A TOto RNrn

Mustanpäistärikkö tobiano: E aa TOto RNrn

Sabino SB1

Rautias sabino: ee SB1sb1

Ruunikko sabino: E A SB1sb1

Musta sabino: E aa SB1sb1

Sabinovalkoinen: SB1SB1

Frame overo O

Rautias frame: ee Oo

Ruunikko frame: E A Oo

Musta frame: E aa Oo

Overo lethal white: OO

 

Splashed white SWx

 "Klassinen" splashed white: 

SW1 (yleensä pienikuvioinen)

SW1SW1 (yleensä isokuvioinen)

Muut splashed whitet: 

SW2

SW3sw3 (samanperintäisenä letaali)

SW4sw4 (samanperintäisenä letaali)

SW5? (samanperintäisenä mahdollisesti letaali)

SW6? (samanperintäisenä mahdollisesti letaali)

 

SW1SW3 (SW1 ja SW3 esiintyvät samassa geenissä)

SW2SW4 (SW2 ja SW4 esiintyvät samassa geenissä)

Joulukalenteri 04: kasvattajanimi-testailua

Näistä kasvattajanimiasioista olen marissut jo aiemmin (Kasvattajanimistä) ja marinan teema on ollut se, että Ion-tunnus on kyllä hyvä, useimmiten. Joillekin hevosille ja roduille se ei kuitenkaan oikein toimi tai en ole ainakaan itse ihan tyytyväinen. Olen nyt alkanut tehdä jotakin asialle.

Ponit

Ponien nimet olivat tuossa aiemmassa postauksessani pääosassa ja kerroinkin siirtyneeni käyttämään lähes kaikilla ponikasvateilla Ionin-tunnusta, joskus myös Ion's. Ainoa poikkeus ainakin toistaiseksi ovat welshit ja erilaiset risteytysponit (RP, WPB, VRP), jotka kaikki ovat toistaiseksi saaneet Ionin sinne nimensä perään. En ihan aina muista tätä kasvatteja nimetessäni, joten Ion-tunnusta saattaa lipsahdella vielä muillekin.

Tulos tästä kokeilusta on se, että se on parempi monen kohdalla. Ionin Darling Helen kuulostaa kivemmalta ja ponimaisemmalta kuin Darling Helen Ion, olkoonkin että nimessä sekoitetaan suomea ja englantia. Vetoan siihen ettei ole mikään outo ilmiö reaalimaailmassa eikä aina virtuaalimaailmassakaan. Jollain oudolla logiikalla se jopa ehkä toimii, vaikka mielipiteitä toki on varmasti monia.

Muttei tuo nyt silti vielä mikään huippuhyvä ole. En vain tiedä mikä olisi huippuhyvä! Olen tosiaan harkinnut jopa jotakin aivan uutta kasvattajanimeä poneille, jotakin oikein brittiläisyyttä henkivää, joka ei välttämättä liittyisi Ionicin nimeen mitenkään. Asiassa on kaksi muttaa:

1. En keksi yhtään hyvää sellaista nimeä, siis niin hyvää että tietäisin heti että tässä se on. Mitään puoliksi hyviä, ihan-ookoo -nimiä en halua.
2. Ionicin ja sen kasvattajatunnusten luulisi olevan jonkinasteinen brändi 18 vuoden kasvatustoiminnan jälkeen ja kasvattien tunnistettavuus nimen perusteella olisi mielestäni kuitenkin jossain määrin tärkeä asia.

Toki olen miettinyt joskus myös welsheille jotakin muuta kuin se Ion. Kymriksi ioni on kuitenkin Ïon, että se nyt on aika yksi ja sama, että onko se tuo vai ilman umlautia. Joskus haaveilin Ionin sijaan tunnuksesta Plwm (kymriä, tarkoittaa lyijyä), mutta en sitten ole saanut aikaiseksi ja saattaa vaatia vielä miettimistä sekin.

Pitkät nimet ja VRL-tunnus

Olen saattanut jättää koko kasvattajatunnuksen pois, jos hevosella on oikein pitkä nimi jo ilman sitäkin. Joskus olen jättänyt sen pois ihan vain myös siksi, ettei se kasvattajatunnus oikein toimi siellä perässä. 

Tuosta jälkimmäisestä tilanteesta syntyi meidän tietynsukuisilla walkereilla käytetty kasvattajanimi Commander's. Joskus yritän kiertää ongelmaa käyttämällä sitä Ion's-etuliitettä, mutta joskus se mikään vain ei istu. Eihän niitä paljon ole, noin kokonaiskuvaa katsoen, mutta aina se on vähän harmi kuitenkin, viitaten juuri siihen, että ne omat kasvatit olisi kiva tunnistaa jo heti nimestä.

Taannoin syttyi idealamppu tai oikeastaan köhnin ajatuksen Tinulta, joka käyttää ainakin joillain kasvateilla nimen perässä omaa VRL-tunnustaan 5594. Ehkä muutkin harrastajat käyttävät tätä, muistelisin nähneeni. Numerosarja ei ole sillä tavalla kiinteä osa nimeä kuin kirjoitettu kasvattajatunnus, joten tämä voisi toimia jopa niiden pitkien nimien kanssa. Eikä väliä olisi silläkään, minkäkielinen hevosen nimi olisi. Voisin ehkä luopua venäläisten rotujen Ionnyj/Ionnaja-tunnuksista, jotka eivät osoittautuneetkaan niin nerokkaiksi kuin aluksi luulin!

Muuten varmaan hyvä idea, mutta ongelmana on VRL-tunnukseni, 329. Kolminumeroinen on kuitenkin mielestäni ehkä vähän liian lyhyt. Se voi olla vielä jokin random-numero. Nolla tai pari numeron eteen (0329, 00329) eivät taas oikein näytä hyvältä. Ionicinkin VRL-tunnus on 0011, että sekään ei tarjoa helpotusta.

Ratkaisu saattaisi löytyä Saksanmaalta, sillä Virginian VRL-tunnus on 2702 ja se toimisi vähintäänkin paremmin kuin omani! Tunnustan, että olen kuolannut hänen VRL-tunnustaan jo kauan, koska tuo numerosarja sattuu jostain kohtalon kummasta oikusta olemaan itselleni merkityksellinen. Siksikin se toimisi kasvattien tunnuksena. 

Itse asiassa joskus vuosia, vuosia sitten pohdimme Virginian kanssa VRL-tunnusten vaihtamista päikseen. Yksi syy siihen oli se, että olisin todella mieluusti huolinut itselleni tuon 2702:n ja toisaalta koska Virginia meistä se huomattavasti vanhempi harrastaja on, niin voisihan hänen tunnuksensa olla tuolla ensimmäisen tuhannen joukossa. Jäi kuitenkin tekemättä silloin ja nyt ei taida oikein kannattaa kun kaikki hevoset ovat minun nimissäni ja rekisterissä minulla.

Tämäkin asia on siis vielä mietintämyssyssä. Pari 329-hevosta on syntynyt huolimatta siitä, että siitä tuskin tulee kasvattajatunnusta kuitenkaan Ioniciin. Onkos lukijakunnalla mielipiteitä asiasta tai sen vierestä?

Joulukalenteri 03: esittelyssä ARJ-palkitut oriit

Tänään vuorossa on puhdasta siitosorimainontaa, sillä esittelen Ionicin kaikki ARJ-palkitut oriit. Niitä onkin alkanut jo kertyä!

Arabianhevoset

Claridge Basit ox, ARJ-III, 2p, rt

Basit on kilpaillut ainoastaan ajoluokissa. Perinteisten kisojen puolella se erikoistui lälhinnä pleasure driving -luokkiin, mutta porrastetuissa se kilpaili kaikkia ajoluokkia. 

Sukua sillä on 2 polvea ja se löytyy täydellisenä VRL:stä, vaikka osa sivuista onkin kadonnut. 

Campolinot

Extrato do Varjao, ARJ-III, EVM, m

Komea, isokokoinen ori, joka on kilpaillut ainoastaan erikoisaskellajiluokissa, kuten rodulle kuuluukin. Kisannut itsensä valmiiksi porrastetuissa.

Pimento do Campesso, ARJ-III, EVM, rnhkko tob

Meidän pienimuotoisen campolino-jalostuksen alkuperäinen kantaori. Tällä on jonkin verran perinteisistä kisoista sijoituksia, mutta porrastettujen puolella kilpaili itsensä valmiiksi.

Hackneyponit

Bristol Ion, ARJ-III, 3+p, rt

Bristol ei ole kilpaillut porrastetuissa, se on sillä tavalla erilainen tapaus. Kisapisteensä se on kerännyt perinteisistä kisoista ja siellä pääasiassa fine harness -luokista ja English pleasure drivingista. Sen lisäksi se on kilpaillut aikoinaan SPC:ssä.

Sukua on 3 täyttä polvea ja neljäs polvi on rikkonaisempi. Osa suvusta on kadonnut, mutta varsojen sivuilta löytyy päivitettyjä osoitteita.

Clifford Ion, ARJ-III, KTK-III, 2p, m

Clifford on onnistunut pyydystämään itselleen kantakirjapalkinnonkin. Se on kilpaillut itsensä valmiiksi porrastetuissa, erityisesti English pleasuressa ja ajoluokissa, mutta sillä on jonkin verran sijoituksia myös perinteisten puolelta, kuten näkyy.

Flashheart Ion, ARJ-II, 3,5p, rn

Flashheartille on kilpailleet vanhemmat ja siksi se onnistui pyydystämään itselleen kakkospalkinnon. Se on kilpaillut lähinnä porrastettuja, se on myös English pleasuren ja ajoluokkien ekspertti.

Suvun hevosten uusia/toimivia linkkejä löytyy tämä varsojen sivuilta.

Hayden Ion, ARJ-II, 2+p, m

Tämän molemmat vanhemmat ovat myös ARJ-palkittuja hevosia. Tämä alkaa olla – ei nyt ihan arkipäivää – melko tavallista jo Ionicissa, sen verran ahkerasti noita meidän poneja on kilpailutettu ja myös käytetty laatuarvosteluissa. Hayden itse on kisannut porrastetuissa, kuten suurin osa muutenkin.

Hayden on epätasaisten sukujen kuningas, täysiä polvia on 2, mutta yksi sukulinja menee 4. polveen asti.

Islanninhevoset

Brimir frá Ponipallero, ARJ-II, 4+p, hprn

Brimir on yksi näistä poikkeuksellista oreista, että se on kilpaillut ihan perinteisissä kisoissa itsensä valmiiksi eikä ole käynyt porrastetuissa. Se on itse asiassa tyypillistä meidän vanhemmille issikoille. Kilpailutin niitä ahkerasti perinteisissä kisoissa ja toisaalta kisoja oli paljon ja Ionicissa issikoita melko vähän, niin että sijoitusten kerääminen oli helppoa. Toki voisin noita hevosia kilpailuttaa myös porrastetuissa, jolloin niiden varsat hyötyisivät siitä porrastettujen puolella. 

Brimir on 5-käyntihevonen ja sillä on 4 täyttä polvea sukua, mutten osaa sanoa sen suvussa olevista nimistä sitä enkä tätä.

Missourinfoxtrotterit

Mustang's Sleepy Walking, ARJ-III, 2+p, vkko

Kuten nimestä näkee, on Mustangin kasvatteja ja kasvattajaa saan kiittää niistä pisteistä, mitä kisatuista vanhemmista saa. Sleepy itse on kilpaillut vain askellajiluokkia porrastettujen puolella.

RWR Dark Luck, ARJ-II, 2p, rn

Myös Dark on kisannut ARJ:n puolella vain erikoisaskellajiluokkia, vaikka suurin osa meidän foxtrottereista kisaa niiden lisäksi myös saddleseatia. ARJ:n lisäksi Darkilla on joitain sijoituksia WRJ:stä ja VMRJ:stä, joten melkoinen moniosaaja.

Morganinhevoset

Raiford Ion, ARJ-III, 4+p, rt

Meikäläisen suosikkikuva ainakin! Hieno ori, joka on erikoistunut classic pleasureen, mutta on kilpaillut myös ajoluokkia porrastettujen puolella. Sukua on 3 täyttä polvea, 4 melkein täyttä ja 5. polvi hyvin rikkonainen. Tämäkin olisi ktk-kelpoinen, jos saisi joskus sen sinne ilmoitettua.

Rolling Stones Ion, ARJ-III, 3+p, rn

Rollari on kisannut show pleasurea ja ajoluokkia porrastettujen puolella. Jokunen sijoitus perinteisistäkin löytyy, vanhojen aikojen muistoksi. Suku on aika epätasainen eikä siitä löydy yhtään Arcadian hevosia, mikä on harvinaista. 

The Irradiance Ion, ARJ-III, 3p, vkko

Nätti voikko ori, jolla on tasainen suku, toki täynnä Arcadian hevosia. Irr on kisannut English pleasurea ja muiden morganien tavoin käynyt keräämässä pisteitä myös ajoluokista. Luonnollisesti porrastettujen puolella. 

National Show Horset

Kapena Ion, ARJ-III, 3+p, rn tob

Kapena on ensimmäisen polven risteytys, emä sdb, isä arabi. Se on erikoistunut show pleasureen, mutta kilpaillut porrastettujen puolella myös ajoluokkia ja rotunsa erikoisaskellajiluokkia. Varsoista huomion arvoinen on sen ja puoliveritamman SGSH-varsa, joka lienee ehkä ensimmäinen SGSH ikinä, joka on kilpaillut ARJ:ssä (pleasure driving -luokka on avoin kaikille roduille, niin siellä).

Saddlebredit

RWR Voodoo Pantheon, ARJ-III, 4+p, mrn tob

Vanhaa, vanhaa sukua tarjolla nyt! Isälinja Silver And Platinum menee vuoteen 2005 ja osa varsinkin isän puolen suvun hevosista voi olla sitäkin vanhempaa perua. Varsojen sivuilta löytyy tuoreempia ja/tai toimivia osoitteita.

Voodoo on kisannut show pleasurea, rotunsa erikoisaskellajiluokkia ja ajoluokkiakin ja varmaan ajoluokkiakin, vaikkei asiaa erikseen mainita.

Takedown DLHS, ARJ-II, 4p, rnkm

Delmenhorstin kasvatteja, jonka suvusta löytyy enemmänkin ARJ-palkittuja, enpähän vain ole jaksanut merkitä niitä sukuun. Kannattaa käydä vilkaisemassa varsojen sukutaulut, sieltä näkyy paremmin.

Takedown on kisannut parkia, rotunsa erikoisaskellajiluokkia ja ajoluokkia porrastettujen puolella. Perinteisistä on jonkin verran sijoituksia myös.

Toki näiden lisäksi löytyy tosi paljon muitakin askellajirotujen oreja, että jos omalle tammalle tai tilausvarsan isäksi (meillä on myös tammoja!) ei löydy tästä sopivaa, niin muitakin voi katsoa. Ja aina saa ottaa yhteyttä ja kysellä sopivia ori- ja tammaehdokkaita. Suurin osa meidän askellajihevosista on tosiaan kisattuja porrastetuissa.

Joulukalenteri 02: Kun suurtallin omistaja rekisteröi hevosiaan

VRL-rekisteröintiprosessi on helppo ja yksinkertainen:

1. Huomaat laiminlyöneesi kaikkien muiden paitsi askellajirotujen rekisteröintiä.
2. Kun alat tehdä massarekisteröintitiedostoa, huomaat että tiedostossa on satakunta rekisteröitävää hevosta etkä ole päässyt rotulistalla kuin vasta exmoorinponeihin asti.
3. Ja kun saat fellponit tiedostoon, sillä on pituutta jo 151 riviä. Hevonen per rivi ja yksi otsikkorivi.
4. Ajattelet, että se ihminen, joka joskus aikojen alussa ideoi "Find and replace"-toiminnon, ansaitsisi Nobelin, vaikka sen rauhanpalkinnon.
5. Lykkäät 151-rivisen csv-rimpsun massarekisteröinti-kenttään, painat Lähetä ja toivot ettei palvelin tukehdu. Lohdutat itseäsi sillä, että on niitä isoja hevosmääriä ennenkin rekisteröity ilman ongelmia.
6. Tuijotat sivulle ilmestyviä viestejä rekisteröintien tuloksista ja hurraat salaa mielessäsi jokaiselle vihreälle riville.
7. Tuijotat edelleen sitä listaa, vaikka se on valmistunut jo kunnialla ja tajuat, että jonkun (lue: sinun) pitäisi nyt sitten päivittää nuo kaikki uudet rekisteritunnukset hevosten sivuille. Niitä on edelleen 150 kappaletta.
8. Ajattelet, että copy-pasten keksijällekin pitäisi jokin palkinto antaa.
9. Puolivälissä urakkaa mietit, että voisit vaikka askarrella joulukortteja. Vastustat kuitenkin kiusausta.
10. Laskeskelet siinä samalla, että kyllä, todellakin rekisteröit juuri 50 fellponia. Aiemmin tänä vuonna niitä on rekisteröity yhteensä 17 kappaletta. Muistat, että vielä olisi muutama fellponi rekisteröimättä. 
11. Lopuksi vilkaiset porrastettujen kisalistaa, taivastelet listojen "yllättäen" kasvanutta pituutta ja vaivut viimeistään nyt epätoivoon.
12. Lohdutukseksi menet suunnittelemaan vähän lisää uusia kasvatteja.

Kaikki yhteydet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.

Joulukalenteri 01: Hyvä kuva virtuaalihevosella 5: asento ja näkyvyys

Tämä on viimeinen osa tästä pienestä sarjasta, jota inspiroi Nintsun blogipostaus siitä, millainen on hyvä kuva virtuaalihevosella. Olen muut asiat jo käsitellyt (realistisuus, kuvan koko ja laatu, edustavuus ja eettisyys). Näistä kaikista aiemmista voisin sanoa, että olen tosi samalla linjalla Nintsun kanssa siitä, että nämä olisivat hyviä ja kannatettavia asioita, joita mielelläni noudattelisin, mutta käytännössä lipsun sieltä täältä. Mutta tämä viimeinen, hevosen asento ja näkyvyys kuvassa, on sellainen että olen jo heti lähtöönsä eri linjoilla.

Siitähän on ollut puhetta aiemminkin kyllä. En kavahda pääkuvia enkä erikoisempiakaan kuvakulmia. Osittain tämä on tietysti pakonkin sanelemaa: kun hevosia on päälle 3000, ei kaikille nyt vain löydy sitä maailmankaikkeuden täydellisintä rakenne- tai edes ratsastuskuvaa. On siis mentävä sillä mitä on tai oltava ilman, mikä on tietysti aina ikävämpi vaihtoehto. Kun tähän lisätään vielä se seikka, että tallista löytyy erikoisempia rotuja ja varsinkin kaikenlaisia erikoisvärejä (joita tykkään suosia), niin kuvien kanssa ei passaa olla turhan nirso.

Mutta kyse ei ole lainkaan siitä, että jotenkin "tyytyisin" näihin "huonompiin" kuviin, kun kaikille ei ole sitä hyvää, sivusta otettua kuvaa saatavilla. Päinvastoin melkein! Pidän kovasti kaikenlaisista erilaisista kuvista ja arvostan ns. "taiteellista asettelua" hevoskuvissa.  Edustavuus-tekstissä mainitsin jo, että hevoset ovat mielestäni aina upeita ja hienoja, ja sama pätee myös tässä. Vetoan myös siihen, että vaihtelu virkistää: menisi tosi tylsäksi, jos kaikilla hevosilla olisi vain rakennekuvia.

En osaa sanoa tästä muuta järkevää, mutta esittelen joitain erikoisempia kuvakulmia, joita Ionicin hevosilta löytyy ja jotka ovat omia suosikkejani:

• Cantora de Ion, laidunkuva edestäpäin, toki tässä myös värit ja valaistus ovat kunnossa.
• Fiddat Narseh ox, pääkuvat ovat ihan suosikkeja, myös edestäpäin.
• Xamir Taleban ox, tämän olen maininnut aiemminkin samankaltaisessa yhteydessä, mutta virtuaalihevosmaailmassa tällaista kuvakulmaa harvemmin näkee kyllä.
• Uzac Manganum ox, tämä on juuri niitä, joissa hevonen ei näy läheskään kokonaan, mutta kuva on asetelmana ja muuten tosi hieno.
• Zitron Theokleia ox, tämä on tyylikäs kuva minusta, vaikka hevosesta näkyy lähinnä vain siluetti ja sekin kummasta kuvakulmasta.
• Lucy of Knightsbrook, makuukuvat ovat myös melkoinen harvinaisuus virtuaalihevosten kuvissa.
• Priton Bozher, tämä on taas näitä, joissa asetelma on poikkeava, mutta mielenkiintoinen. Ja kun tuli siitä edustavuudesta mainittua, niin ratsastajan ilme ei ehkä ole ihan sellainen, jossa haluaisi tulla kuvattua, mutta sen kanssa on vain elettävä. Yritin blurrata kasvoja, mutta sitten kuva ei toiminut. En minä yritä Ionicista mitään taideprojektia tehdä, mutta näin nyt vain on.
• Virginianess Ion, tämäkin on mainittu aiemmin. Hienonhieno hevonen, hienonhieno tausta, hienonhieno asetelma ja hienonhieno kokonaisuus.
• Heleentje Ion, friisiläiskuvia olisi tarjolla muitakin, mutta tämä on niin hieno minusta, että piti valikoida se. Lisäksi kuvassa on kaksi hevosta ja joku voisi heittää ilmoille kysymyksen, että kumpi niistä edes on Heleentje. No, se on se oikeanpuoleinen.
• Calandra Lark Ion, vähän harvinaisempia tällaiset riehuntakuvatkin ovat. Teknisesti tai laadullisesti tämä ei ole juuri mistään kotoisin, mutta silti kiva minusta.
• Fairlane Ion, tiukasti rajattu laidunnuskuva, jossa näkyy käytännössä pää ja toinen etujalka.
• Tiago de Íon, tässä takaapäin otetussa ratsastuskuvassa näkyy sivuttaisliike erityisen selkeästi.
• Pineberry Ion, tämä taitaa olla meidän ainoa uittokuva!
• Ephemeral Vaterländische, erilaisia edestä ja etuviistosta otettuja ratsastus- ja muita liikekuvia meillä on tosi paljon. Tässä nyt yksi.
• Lilou Ion, tämä on suloinen kuva, vaikka varsa peittää emänsä aika hyvin.
• B Tricky Ion, tällainen takaapäin otettu kuva näyttää hyvin hallakkomerkit! Ei se kyllä ainoa syy kuvavalintaan ollut.
• Cyanée des Prevels, tässä myös tuo asetelma on toimiva, että oli pakko ottaa tämä vaikka samastakin ratsukosta olisi löytynyt paljon muitakin kuvia.
• Irakliy Ion, Ionicista löytyy jonkin verran edestä tai etuviistosta otettuja estekuvia, tässä yksi poikkeuksellisimmista.
• Absberg Ion, on niitä joitain takaviistostakin otettuja hyppykuvia.
• Kaszkadőrnő GA, tosi tiukasti rajattu pääkuva. Tämä oli aikoinaan Virginian suosikkeja. 

Semmoisia, noin muutaman mainitakseni.

Joulukalenterin paluu

Viime vuonna vietettiin joulutaukoa, toissa vuonna oli joulukalenteri ja niin on tänäkin vuonna! Sen harkintahan kuului myös uuden vuoden lupauksiin. 

© Larisa (Pixabay)

Kuva ei sinänsä liity mitenkään asiaan, mutta oli söpö ja jouluinen.

Tänäkään vuonna joulukalenterilla ei ole mitään erityistä teemaa vaan kirjoitan mistä sattuu (ja mitä sattuu). Toiveita saa esittää. Enhän minä mikään joulupukki ole, mutta aina voi vähän yrittää tuurata. Ja katsotaan mitä kaikkea sitä keksii.

Joitain valmiita aiheideoita on jo, kuten esimerkiksi rotuesittelyt enkä usko, että väriasioilta voi välttyä. Muutama off-topic -aihekin olisi, saa sitten nähdä viitsinkö kirjoittaa niitä. Ja joka tapauksessa vuosi 2022 alkaa olla vähitellen paketissa, joten jonkinlaista katsausta tähän vuoteen on syytä tehdä, vaikka kasvattilistaa ei ihan vielä joulukuussa suljetakaan.

Rotuesittelyssä RBSH

Virtuaalinen risteytysrotu RBSH (Russian-based Sport Horse) täytti tänä syksynä 20 vuotta! Vähän myöhässähän tämä postaus on, sillä Marinea oli tiettävästi ensimmäinen RBSH-kasvattaja ja arkiston mukaan sen ensimmäinen RBSH-kasvatti, tamma BDJ Carinella, syntyi 6.9.2002.

RBSH:n historiaa

Kuten (toivottavasti) tunnettua, RBSH on Virginian kehittämä risteytysrotu. Virginialla toki ei ollut tuossa vaiheessa omaa tallia, mutta hän toimi jo tuolloin Marinean jonkinlaisena takapiruna ja sen vuoksi Virginia ei itse ole varsinaisesti rotunsa ensimmäinen kasvattaja vaan Marinea. 

Mikä Virginian ajoi kehittämään omaa virtuaalirotua, ei ole enää tiedossa, ainakaan tarkasti. Kysyin nimittäin eikä Gin muistanut. Toki Gin oli jo tuolloin kiinnostunut venäläisistä roduista ja Marineassa oli tarkoitus aloittaa budjonnyjen kasvatus. Tallissa olikin niitä ja niiden lisäksi myös täysiverisiä ja doninhevosia. Ginillä oli tuolloin myös oma tersk-oriinsa Dopiza vai mahtoiko sekin olla Marinean nimissä varsinaisesti. Ja tietenkin Virginialla oli aina palo ahaltekien pariin. Kun tähän lisätään se, että reaalimaailmassakin Venäjällä on varmaan aina risteytetty paikallisia rotuja täysiveristen kanssa parempien ratsujen toivossa, niin ehkäpä nämä seikat yhdessä johtivat siihen, että RBSH:n rotumääritelmä näki päivänvalon.

RBSH:sta innostuttiin tuolloin laajalti ja muita kasvattajia tuli mukaan useampiakin. Aivan alkuvuosilta tiedän itse ainakin Rainy Daysin ja Angelniemen. Todennäköisesti Kerppakin niitä alkoi kasvattaa, vaikka Quiero ei ehkä ollut silloin vielä pystyssä eikä välttämättä Zenikään. 

Myöhemmin ainakin jossain määrin merkittäviä kasvattajia ovat olleet nämä:

• Allu Express / AET
• Confugium / La Sirène
• Grdota/DOTA'
• Il'ya / GTi ja Il'ya
• Immortelle/-imm
• Ionic / Ion, Ionnyj, Ionnaja
• Nétts/-nétt
• Rusviest/-rust
• Sarga /SRG
• Yélna/Yél
• Yemene/Yemn
• Zemniak/Zemniak

Näistä on erityisesti mainittava Allu Express ja Il'ya, jotka kasvattivat erityisesti laukka-RBSH:ja. Toki niitä oli Pinkissäkin aikoinaan ja joitain kasvattejakin syntyi, mutta se oli lopulta aika pientä enkä tiedä onko siitä jäänyt mitään jälkiä nykyisiin laukkahevosiin. Muutamia RBSH:ja kilpailee laukkapuolella tätä nykyä ja sieltä on mainittava myös vähintään Karma Racehorses, joka kasvattaa niitä myös.

Maininnan arvoinen on myös Nétts, joka aloitti joskus 2004-05 tienoilla erityisesti koulupainotteisten RBSH:ien kasvatuksen. Toki tallista löytyi myös muita venäläisiä ja nétt-budjonnyja käytettiin myös siinä RBSH-jalostuksessa. Jos Virginian muistikuvat pitävät paikkaansa, Nettsin erikoisuus oli sisä- ja linjasiitos, joka tuolloinkin oli harvinaista virtuaalimaailmassa. Gin muistelee, että ainakin budjonnytamma Chanétt oli usein käytetty ja linjattu tamma, samoin Marinean kasvattama RBSH-ori BDJ Yaroslav (Ledik - Wizzerria xx).

RBSH:n nykytilanne

Minun täytyy sanoa, että en tiedä missä RBSH:n kanssa nykyään mennään! Niitä tulee vastaan harvakseltaan, listaamistani kasvattajista Yemene toimii vielä ja siellä on kaikenlaista, myös niitä RBSH:ja. Laukkapuolella on tosiaan Karma ilmeisesti ainakin jossain määrin aktiivinen kasvattaja ja muutamia RBSH:ja pyörii laukkalähdöissä. Ja Ionic tietysti porskuttaa.

Niinpä haluaisin kuulla nyky-RBSH:ista ja vaikka nähdäkin niitä! Jos siis omistat tai edes tiedät joitain yksilöitä, niin esittele toki.

RBSH:n rakenne ja jalostus

RBSH:n rotumääritelmä ja jalostusohje löytyivät Virtuaaliwikistä kommentteineen, joten en puutu niihin sen enempää tässä. Aiemmin oli kuitenkin jo täällä puhetta, että rotumääritelmä kaipaisi päivitystä ja jalostusohjekin saattaisi hyötyä muutamista tarkennuksista. Ehkä se olisi syytä tehdä nyt 20-vuotis"juhlan" kunniaksi.

Lyhyesti RBSH:n ulkonäöstä voisi sanoa sen verran, että tavoitteena on kevyt tai keskiraskas urheiluhevonen. Ulkonäkö voi vaihdella aika paljonkin sen mukaan mitä rotuja on käytetty jalostuksessa ja miten paljon täysiveristä on mukana, jos lainkaan. Yleisimmistä kantaroduista venäjänratsuhevonen ja budjonny ovat melko puoliverityyppisiä, tersk muistuttaa arabia tai angloarabia, ahaltek on hyvin kevyt ja omannäköisensä rotu, ja don ja kabard puolestaan ovat raskaampia ja vaatimattomamman näköisiä hevosia. Näitä kun sitten yhdistetään täysiverisiin tai toisinaan keskenäänkin, saadaan ainakin noin teoriassa tosi erinäköisiä hevosia.

Yhteistä kaikille RBSH:ille pitäisi kuitenkin olla suorituskyky, sellainen toivottavasti erinomainen yhdistelmä täysiveristen urheilullisuutta ja nopeutta ja venäläisrotujen kestävyyttä ja yleistä käyttökelpoisuutta ja monipuolisuutta.

Muutoksia?

Mitä muutoksia RBSH:n jalostusohjeeseen ja rotumääritelmään pitäisi sitten tehdä? Ei mitään suurta, sanoisin. Ehdottomasti korjattava asia on väriosio, joka ei sillä tavalla ole varsinaisesti tärkeä. Joka tapauksessa tieto väreistä ja niiden esiintymisestä eri roduilla on karttunut tässä 20 vuodessa melko tavalla. Väriosio voitaisiin muuttaa yksinkertaisesti muotoon, että kaikki värit sallittuja, myös kirjavat, tyypistä riippumatta.

Rakenneosioon tulisi noin yleisesti lähinnä vain pieniä tarkennuksia, ei mitään suurta. Sukupuolileimasta voisi sanoa jotakin, sillä nythän sitä ei mainita lainkaan rotumääritelmässä. Gin pohti ääneen, että olisiko voinut vuosien saatossa käydä jonkinlainen kopiointivirhe ja sukupuolileima pudota pois rotumääritelmästä, koska hänellä on erittäin hatara mielikuva siitä, että sukupuolileimoista olisi sanottu jotakin ihan silloin kun RBSH kehitettiin. Jos näin on päässyt käymään, niin asian voisi korjata.

Jalostusosio eli käytännössä jalostuksessa sallittujen rotujen lista on ihan hyvä tuollaisenaan. Pohdin joskus sitä, että miten shagya-sukuinen angloarabi soveltuisi RBSH-jalostukseen ja sain Virginialta puoltavan mielipiteen. Toisaalta rotulistaa voisi supistaa, poistaa esimerkiksi turkmeeninhevosen, jonka status rotuna on kyseenalainen muutenkin sekä ääriharvinaiset kustanairinhevosen, novokirgiisin ja delibozin. Ja venäjänratsuhevosen kohdalle voisi lisätä vaatimuksen, että ns. puhtaana jalostettu kelpaa, jos on puoliveristä tai muuta (miinus täysiveriset ja muut venäläiset) seassa, niin ei kelpaa.

Mutta sitten taas toisaalta, miksi poistaa, kun listalle voisi lisätä muutamia uusia rotuja, kuten karabair (hah, tästä saataisiin ilmeisesti myös tiikerinkirjavuus kehiin, ainakin jos Hendriksiin on luottamista!) ja karachai (joka on kabardiinin muunnos). Olisi niitä potentiaalisia rotunimikkeitä muitakin, mutta nekin ovat niin harvinaisia, että ne pitäisi ensin saada VRL:n rekisteriin. Ukrainanratsuhevonen kutittelee mielessä myös ja taannoin tuli kyselyä, että mites arasier/arasier, arabin ja ahaltekin risteytys. Tällä hetkellä sitä ei mainita sallittujen rotujen listassa eikä arabiristeytyksiä sallita muutenkaan, joten se ei kelpaa RBSH-jalostukseen. Mielessä kyllä kävi että ei se nyt ehkä ihan maailman hulluin ajatus olisi lisätä arasieria mukaan. Asia on siis mietintämyssyssä, mutta voisi nyt ensin teettää itse pari arasieria, ihan vain siksi että voi.

Mitäpä ajatuksia RBSH:sta tai noista muutossuunnitelmista heräsi? Pyhäinhäväistys mennä ronkkimaan vanhaa ja hyväksi havaittua mallia vai olisivatko muutokset mahdollisesti hyväkin asia? Kiinnostaako RBSH? Miksi, miksi ei? Mitä pitäisi tehdä, että kiinnostaisi?

Hyvä kuva virtuaalihevosella 4: eettisyys

Tämä postaus on neljäs osa tuohon alun perin Nintsun inspiroimaan aiheeseen: millainen on hyvä kuva virtuaalihevoselle. Olen käsitellyt jo realistisuuden, kuvan koon ja laadun, hevosen edustavuuden, ja nyt on vuorossa kuvan eettisyys. Tästä oltiin saada aikaan vanhanaikaista draamaakin, kun Keskustassa oli ketju aiheesta ja se levisi ht.nettiin anonyymien reposteltavaksi.

Minä olen tätä samaa asiaa pohtinut jo vuosi sitten tekstissä Virtuaalimaailma, eettisyys ja vastuu ja tuossakin sivusin jo tätä kuva-aihetta. Nintsunkin pointti asiassa on se, että hän haluaa nähdä käyttämissään kuvissa hyvinvoivia, tyytyväisen näköisiä hevosia. Niin minäkin, mutta...

Se nyt on selvää, että loukkaantuneista hevosista en halua käyttää kuvia. Vähän niitä minun saatavillani onkaan. Flickristä saattaisi löytyä ja Bob Langrishilla on joitain, mutta vaikka olisikin, niin ei. Siinä menee ihan selkeä raja enkä ole ainoa, sillä tämän 17 vuoden aikana virtuaalimaailmassa en muista yhdelläkään hevosella tällaisia kuvia nähneeni.

Sen sijaan kaikkien kuvien hevoset eivät ole yleiskunnoltaan ihan priimaa. On lihavia tai ainakin siltä näyttäviä hevosia, on joitain turhan hoikkia hevosia, on välillä vähän pitkiä kavioita. Nämä ovat koko lailla poikkeuksia, joita yritän vältellä, mutta joskus lipsuu. En pidä sitä minään tavattomana katastrofina, mutta eivät ne mitään varsinaisia ihannekuvia ole.

Sitten päästäänkin tähän inhokkiini eli hevosurheiluun, urheiluhevosiin ja aivan erityisesti näihin korkeasti askeltaviin (pääasiassa) yhdysvaltalaisiin show-hevosiin, saddleseatiin, askellajiratsastukseen ja sen sellaiseen! Se on piikki lihassani ja sitä pohdin jo tuossa aiemmassa tekstissäni. Yritän vältellä niitä kaikkein törkeimpiä ylilyöntejä, erityisesti tennesseenwalkerien big lick -kuvia, mutta muuten kyllä käytän erilaisia kuvia melko liberaalisti. Niinpä Ionicin hevosilta löytyy yhtä ja toista, kohotettuja häntiä, pitkiä kavioita, pitkävartisia kankikuolaimia, korkeaa askellusta, muutaman mainitakseni.

Täydellisessä maailmassa minulla toki olisi (kymmeniä) tuhansia kuvia rentoita seisovista ja vapaina liikkuvista hevosista, joita voisin käyttää hevosillani eikä minun tarvitsisi tätä miettiä sen enempää. Nyt minun on käytettävä niitä mitä sattuu olemaan ja jätän pois vain selkeästi sellaiset kuvat, joista tulee paha mieli. Myönnän että muutamia kuvia on kyllä vähän siinä rajalla tälläkin hetkellä, mutta niiden kanssa nyt vain täytyy elää tai sitten nähdä se vaiva, että vaihdan kuvat.

Se mikä tekee tästä eettisyys-asiasta minulle ongelmallinen on se, etten tiedä asioista riittävästi. En tunnista kuvasta hevosen kipuilmettä, kouluratsastuskuvista osaan bongailla kyllä luotiviivan takana olevia hevosia, mutten muita ongelmia enkä varsinaisesti tiedä, onko mahdollista opettaa hevoselle korkea askellus ilman kipua aiheuttavia kepulikonsteja, vain muutaman asian mainitakseni. Ja lopulta päästään samaan asiaan, jota käsittelin tuossa edustavuus-tekstissäkin: kuvassa on aina vain se yksi silmänräpäys ikuistettuna. Se ei välttämättä kerro kaikkea tai mitään kuvan hevosen eettisestä tai epäeettisestä käsittelystä (toki joskus voi).

Jos tästä pitäisi muotoilla jokin kiva loppulause, se ehkä kuuluisi näin: käytän kuvia, joissa näkyvät asiat ovat ehkä ja toivottavasti mahdollisia toteuttaa hevosystävällisesti ja ilman kipua tai muuta epämukavuutta. Haluan uskoa parasta kuvista ja niissä näkyvien hevosten käsittelystä.

Ponirotujen säkäkorkeudet

 Eri ponirodut ovat yleensä niitä, joilla on tiukimmat säkäkorkeusrajoitukset. Toisinaan väärä korkeus voi olla este jopa kantakirjaamiselle ja jalostuskäytölle. Niinpä VSN-tuomarina joudun toisinaan syynäämään myös korkeuksia, sillä rotumääritelmän vastaisuus on yksi hylkäysperuste.

© 995645/Pixabay

Kokosinkin tähän nyt jonkinlaista kokoelmaa eri ponirotujen ja vastaavien säkäkorkeusrajoituksista. Olen käyttänyt lähteinä seuraavia, lueteltu tärkeysjärjestyksessä:

1. Suomalainen rotuyhdistys
2. Kotimaan rotuyhdistys
3. Muun maan rotuyhdistys
4. Epäviralliset lähteet (erilaiset esittelysivut, Wikipedia yms.)

Joitain numeroarvoja on pyöristetty.

Amerikanminiatyyrihevonen: max. 96,52 cm (2)

Amerikanponi: 116,84 - 142,24 cm (2)

Amerikanshetlanninponi, modern ja modern pleasure: max. 116,84 cm (2)

Amerikanshetlanninponi, classic: max. 116,84 cm (2)

Amerikanshetlanninponi, foundation: max. 106,68 cm (2)

Ariegenponi: ihanne 145-155 cm (4)

Australianponi: max. 142,27 cm (2)

Connemaranponi: 128-148 cm, ylikorkeat tammat pääsevät esikantakirjaan (1)

Dalesponi: ihanne 142-146 cm (2)

Dartmoorinponi: max. 127 cm (2)

Eriskaynponi: 124-138 cm (2), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Exmoorinponi: orien ihanne 119,4 - 129,5 cm, tammojen ihanne 116,8 - 127 cm (2)

Fellponi: max. 142,2 cm (2)

Gotlanninruss: kantakirjattavat ponit 115-130 cm (1)

Hackneyponi: max. 147 cm (3, 4)

Haflinger: vaihtelee eri maissa: n. 145-152 cm, ei saa ylittää 155 cm, alaraja ehkä 137 cm (2, 3, 4)

Huzul: oriit 135-145 cm, tammat 132-143 cm (2), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Kaspianponi: keskimäärin 112-122 cm, yleensä yli 97 cm, ei mielellään yli 127 cm (3)

Kerry Bog Poni: oriit 102-117 cm, tammat 102-112 cm (2), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Konik: 130-140 cm (4), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Lewitzer: 130-148 cm, (4), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Newforestinponi: max. 148 cm (1)

Pohjoisnorjanponi: yleensä 125-145 cm (2)

Shetlanninponi: max. 107 cm (1)

Vuonohevonen: ihanne 135-150 cm, muttei varsinaisesti rajoitettu (2)

Welsh A: max. 121,9 cm (1)

Welsh B: max. 137,2 cm (1)

Welsh C: max. 137,2 cm (1)

Welsh D: min. 137,2 cm (1)

Ylämaanponi: max. 148 cm (2)