Rotuesittelyssä deliboz

Tällä kertaa rotuesittelyyn pääsee deliboz.

Historia

Deliboz on kotoisin Azerbaidžanin luoteiskulmasta Ağstafasta, Qazaxista ja Tovuzista, ja sentyyppisiä hevosia löytyy myös lähivaltioista Armeniasta ja Georgiasta. Rodun historia on vähän hämärä lähteiden epämääräisyyden vuoksi. Se polveutuu azerbaidžaninhevosesta tai on mahdollisesti yksi azerbaidžaninhevosen alalinjoista. Muut alatyypit olisivat Quba, Shirvan ja (Lesser) Caucasian, en tiedä tälle suomenkielistä käännöstä. 

Azerbaidžanista on kotoisin myös karabahinhevonen, joka joskus ilmeisesti luetaan azerbaidžaninhevosen tyypiksi samaan tapaan kuin deliboz, mutta toiset lähteet väittävät, että se eroaisi näistä muista ainakin siinä, että sitä olisi jalostettu puhtaana, kun taas azerbaidžaninhevoseen ja sen alatyyppeihin olisi alettu 1800-luvulla risteyttää muita rotuja, mm. juuri karabahinheosta.

Nämä kaikki rodut, tyypit, linjat tai mitä ne ikinä nyt ovatkaan, ovat ainakin alunperin olleet suhteellisen samankaltaisia hevosia: itämaistyyppisiä (ei kuitenkaan arabialaistyyppisiä) ratsu- ja kuormahevosia. Kaukasuksen alueella lienee ollut oma paikallinen hevoskantansa kenties jo vuosituhansia ja niihin on sekoittunut jonkin verran lähialueiden hevosia (iranilaiset hevoset, turkmeeni).

Deliboz-tyyppi syntyi 1800-luvun lopulla, ilmeisesti karabah-risteytyksistä. Myöhemmin, 1930-40-luvuilla paikallisista hevosista etsittiin deliboz-tyyppiset ja niitä parannettiin arabianhevosilla ja ratsutyyppisillä karabahinhevosilla. Myöhemmin on käytetty edelleen arabianhevosia ja myös terskinhevosia kannan parantamiseen. 

Rakenne

Delibozista on vaikea sanoa yleisesti mitään, sillä se ei ole mitenkään erityisen erottuva rotu. Toki olen nähnyt siitä kuvia hyvin vähän. Tämän verran lähteet siitä kuitenkin kertovat:

• Pää on lyhyt ja kuiva.
• Otsa on leveä mutta pää kapenee turpaa kohden.
• Kaula on kompakti, raskaahko, voi olla myös lyhyt.
• Runko on massiivinen, ylälinja hyvä.
• Selkä on pitkähkö ja tasainen.
• Lautanen on melko tasainen.
• Jalat ovat kuivat ja niissä on erittäin vankka luusto.
• Korkeajalkaisuus saattaa olla jossain määrin yleistä.
• Säkäkorkeus on 137-152 cm.
• Väriltään se on yleensä ruunikko tai kimo, muut värit (rautias, musta) ovat harvinaisia, sikäli jos niitä esiintyy lainkaan.
• Ainakin joillain yksilöillä on periytyvä taipumus jonkinlaiseen passikäyntiin.

Käyttö

Delibozit ovat olleet vuoristoisen kotialueensa ratsuja ja kantojuhtia. Ilmeisesti ne ovat myös vetäneet vaunuja, milloin mahdollista ja niitä on käytetty myös kevyisiin maatöihin. Yleisesti ottaen ne ovat käyttökelpoisia, vahvoja ja varmajalkaisia hevosia. Niitä on käytetty myös laukkakilpailuissa ja saatetaan käyttää edelleen. 

Rotu virtuaalimaailmassa

Deliboz on eittämättä sieltä harvinaisimmasta päästä rotuja. VRL:n rekisterissä niitä on kolmisenkymmentä, joista melkein puolet on rekisteröity ennen vuotta 2011. Sen jälkeen niitä on rekisteröity lähinnä vain yksittäisiä hevosia vuodessa. Kasvattajia ei ole juurikaan ollut, Aavistuksen Immortelle Parkissa syntyi aikoinaan joitain varsoja ja sitten bongasin VRL:stä Rasselas-nimisen tallin, joka mainitsi itsensä deliboz-siittolaksi, mutten tiedä pääsikö talli ja toiminta koskaan jaloilleen. 

Deliboz on sallittu rotu RBSH:n jalostuksessa, mutta hyvin harvoin, jos koskaan, sitä näkee siinä käytetyn.

Lähteet

Alakbarli, F: Horses of Azerbaijan - A Historical Survey.

Hendricks, B: International Encyclopedia of Horse Breeds.

Oklahoma State University: Deliboz Horses.

Wikipedia: Azerbaijan Horse.

Wikipedia: Deliboz.

Wikipedia: Dilbaz atı.

Muut määrittelemättömät lähteet.

Rotuesittelyssä schwarzwaldinrautias

Tällä kertaa rotuesittelyssä on kylmäverirotu, saksalainen schwarzwaldinrautias. Katsotaan sitten, jos jatkan koko loppuvuoden rotuesittelyillä, sillä onhan maailmassa kymmenittäin kiinnostavia rotuja.

© Bob Langrish

Historia

Schwarzwaldinrautias on nimensä mukaisesti kotoisin Schwarzwaldista, metsäiseltä vuoristoalueelta lounais-Saksasta. Se on läheistä sukua eteläsaksankylmäveriselle ja joskus schwarzwaldinrautiasta on pidetty eteläsaksankylmäverisen kevyempänä tyyppinä. Niin tai näin, molemmat polveutuvat norikerista tai sen tyyppisestä kannasta ja ovat hyvinkin vanhoja rotuja, oletettavasti peräisin jo keskiajalta. 

Schwarzwaldinrautiasta on kasvatettu St. Märgenin luostarissa, mistä juontaa rodun vanha nimi St. Märgener (Fuchs). Luostari perustettiin jo 1100-luvulla. Myös muut alueen luostarit ovat ilmeisesti kasvattaneet näitä. Toisaalta paikalliset maanviljelijät tarvitsivat hevosia maa- ja metsätöihin, kuljetuksiin ja muuhun sellaiseen. Koska kaikki maanviljelijät eivät suinkaan olleet varakkaita, he tarvitsivat monikäyttöisen hevosen, joka oli sopeutunut alueen oloihin ja taloudellinen pitää.

Rotuyhdistys perustettiin 1896 ja kantakirja avattiin samana vuonna. Ilmeisesti tässä vaiheessa yritettiin rotua parantaa ja sen kokoa kasvattaa käyttämällä belgialaisia kylmäverioreja, mutta nämä eivät olleet kovin soveltuvia käyttöön. Sinänsä vieraiden hevosten, erityisesti orien, käyttö schwarzwaldinrautiaan jalostuksessa ei ollut mikään uusi asia, sitä lienee tehty aiemminkin.  Vierasta verta on käytetty myös sittemmin rodun parantamiseen, mutta paremmin tuloksin. Hevosten määrä väheni 1970-luvulle tultaessa radikaalisti ja jos tulkitsin oikein, tässä vaiheessa on rotuun tuotu harkitusti muutamia vieraita rotuja, kuten norikeria, freiberginhevosta ja schleswig-holsteininhevosta, ehkä myös tanskalaista jyllanninhevosta. Nykyään rotua kasvatetaan Marbachin siittolassa.

Rakenne

Schwarzwaldinrautias on kylmäverinen, mutta sieltä kevyemmästä päästä. Minun tekisi vähän mieli lukea se samankaltaiseksi yleishevoseksi kuin suomenhevonen on, toki schwarzwaldinrautias on suokkia raskaampi. 

Tämä rakennepiirteiden listaus on oma käännökseni ja tulkintani, joten se ei ole virallinen.

• Yleiskuva on tiivis, voimakas ja kompakti hevonen, joka ei kuitenkaan ole liian raskas.
• Pää on lyhyt, viehättävä ja hienostunut.
• Otsa on leveä, mutta pää kapenee turpaa kohti.
• Silmät ovat suuret ja ilmeikkäät.
• Korvat ovat pienet.
• Kaula on lyhyt ja lihaksikas, päänliittymä on kuitenkin avoin.
• Kaula on kiinnittynyt hyvin lapoihin.
• Säkä ei ole kovin korkea ja erottuva.
• Lapa on viisto, voimakas ja lihaksikas.
• Runko on leveä ja syvä.
• Selkä on lyhyt.
• Lautanen on laskeva ja hännänkiinnitys matala.
• Jalat ovat vahvat.
• Pitkää vuohiskarvoitusta ei juurikaan ole, sen sijaan jouhet ovat yleensä runsaat, kihartuvat ja pitkät.
• Tammojen säkäkorkeus 148-156 cm, orien säkäkorkeus menee 160 cm:iin asti, yleensä välillä 150-160 cm.
• Luonteeltaan ne ovat työteliäitä, vilkkaita ja hyväluontoisia.

Väri

Kuten nimikin kertoo, schwarzwaldinrautias on tavallisimmin rautias. Tyypillinen ja ehkä tavoitelluinkin väri on tumma rautias vaalein jouhin. Väri on toisinaan hyvin tumma, mustaa lähentelevä, kuten tämän kirjoituksen kuvituskuvassa. Päämerkit ovat yleisiä, erityisesti piirrot ja läsit. Jaloissa sen sijaan ei ole sukkia ihan niin usein, vaikkeivät ne mitään tavattomia ole. Jalostusvalinta erityisesti tähän tummaan liinakkoväritykseen aloitettiin ilmeisesti jo 1800-luvulla ennen kantakirjan avaamista.

Rodussa on satunnaisia ruunikoita yksilöitä ja kimoista ja mustistakin puhutaan, vaikka niistä en ole nähnyt kuvia kyllä missään ainakaan toistaiseksi. Marbachista löytyy pari kappaletta ruunikoita schwarzwald-oreja. Ne ovat harvinaisia värejä, väittäisin ehkä että jopa erittäin harvinaisia.

Schwarzwaldinrautiaalta on löydetty harvinaisena myös hopeageeni. Koska suurin osa hevosista on raudikoita, hopeageeni ei tietenkään näy, mutta teknisesti ottaen olisi mahdollista syntyä hopeanruunikko tai hopeanmusta schwarzwaldinrautias. Rodun tyypillinen tumma liinakkoväritys muistuttaa kyllä hopeanmustaa, mutta kyseessä on kuitenkin raudikko.

Käyttö

Kuten historia-osiossa kerroin, schwarzwaldinrautias on alunperin ollut työhevonen, niin kuin kylmäveriset yleensäkin. Nykyisin työkäyttö on toki vähäistä tai peräti olematonta. Schwarzwaldinrautias kevyehkönä, enemmänkin ehkä yleishevosen tyyppisenä rotuna soveltuu hyvin valjakkohevoseksi ja myös harrasteratsuksi.

Rodun nimet

Schwarzwaldinrautias tunnetaan kotimaassaan nimillä Schwarzwälder Kaltblutpferd (schwarzwaldinkylmäverinen) tai lyhyemmin Schwarzwälder Kaltblut tai sitten Schwarzwälder Fuchs (schwarzwaldinrautias). Tuossa yllä tuli jo mainittua myös vanhempi nimitys St. Märgener tai St. Märgener Fuchs. Näiden lisäksi Oklahoma State University listaa myös Wälderpferdin. Englanniksi rotu tunnetaan useimmiten nimellä Black Forest Horse, mutta joskus näkee käytettävän myös termejä Black Forest Coldblood tai Black Forest Chestnut.

Rotu virtuaalimaailmassa

Nyt on nostettava kädet pystyyn ja sanottava, ettei ole kyllä hajuakaan schwarzwaldinrautiaan historiasta virtuaalimaailmassa. Ennen vuotta 2011 niitä on rekisteröity VRL:oon reilu 30 kappaletta. Kerpalla oli näistä muutamia ja jokunen RDN-kasvattikin syntyi. Minulla on hämärä muistikuva, että jokin yksittäinen hevonen olisi ostettu Ioniciinkin, mutta ensinnäkään ei ole mahdotonta ettenkö sekoittaisi sitä johonkin toiseen ja eipä se ole ainakaan varsaa täällä tehnyt. Ensimmäiset Ionicin schwarzwald-varsat syntyivät 2021.

Vuoden 2010 jälkeen schwarzwaldinrautiaita on rekisteröity vain muutamia vuotta kohti ja välivuosiakin on ollut, jolloin ei ole yhtään rekisteröintiä. Nyt tänä vuonna käyrä näyttää ylöspäin, koska Ioniciin syntyi kymmenkunta kasvattia ja sen lisäksi toin kymmenen suvutonta hevostakin. Lisäksi Lavender Fieldsissä näyttäisi olevan yksi tamma.

Lähteet

Haupt- und Landgestüt Marbach: Das Schwarzwälder Kaltblut.

Hendricks, B: International Encyclopedia of Horse Breeds.

Lehner, Schrimpf, Dierks, Distl: Incidence of Mutation for Silver Coat Color in Black Forest Horses.

Oklahoma State University: Schwarzwälder Fuchs Horses.

Schwarzwälder Pferdezuchtgenossenschaft e.V.: Das Schwarzwälder Kaltblutpferd (St. Märgener Fuchs).

Wikipedia: Black Forest Horse.

Muut määrittelemättömät lähteet.

Kadonneiden hevosten lista

Kadonneista hevosista ja toimimattomista linkeistä olen paahtanut aiemminkin vaan en kyllä mitenkään tarpeeksi enkä varsinkaan turhaan, sillä se on virtuaaliharrastuksen ehdottomasti ärsyttävin asia. Kasvatin sivujen tekemiseen uppoaa melkoinen määrä aikaa ja vaivaa, jos pitkäsukuisen varsan sukutauluun tarvitsee kaivaa pahimmassa tapauksessa jopa kymmeniä osoitteita vanhojen ja toimimattomien tilalle. Google, Web Archive ja VRL vain laulavat, mutta minua ei laulata (paitsi jos päänsisäisessä karaokessa sattuu soimaan Ismo Alangon Vittu kun vituttaa). Lisäksi monta kertaa kaivan myös omien hevosteni sivuja, kun muistan että juuri viime viikolla tai joskus löysin tälle ja tuollekin hevoselle osoitteet, mutta kenen hevosen sivuille se nyt tulikaan, kun ei voi muistaa...

Tähän jälkimmäiseen ongelmaan olen yrittänyt kehitellä ratkaisua: listaa hevosista, joiden jokin osoite on kadonnut, mutta joille löytyy jokin uusi osoite jostain tai sitten ei. Näitä listoja olen koonnut arabianhevosista ja tennesseenwalkereista, mutta eihän se tietysti mihinkään riitä. Lisäksi tuommoinen lista on vähän kömpelö päivittää.

Sittemmin olen siirtynyt käyttämään Google Sheetsiä ja tätä nykyä sieltä löytyykin Kadonneet hevoset -niminen dokumentti, johon kaikilla on katselu- ja kommentointioikeudet. Siitä on siis mahdollisesti hyötyä muillekin, vaikken yritä siitä tehdä mitään kaikenkattavaa kadonneiden hevosten listaa. Se olisi mahdotonta. Kerään sinne lähinnä vain sellaisten hevosten osoitteita, joita löytyy omien hevosteni suvuista. Kuten näkyy, on se jo silti melko laaja. Listan tarkoitus on se, että kun hevoselle sivuja tehdessäni törmään toimimattomaan osoitteeseen, löytäisin listalta toimivan osoitteen tai sitten ainakin tiedon, jos hevonen on kadonnut tyystin.

Seuraavaksi pieni katsaus siihen, mitä listalta löytyy ja miten sitä käytetään.

• A-sarakkeessa (1) näkyy kullakin välilehdellä se rotu, jonka hevosia sille välilehdelle on listattu ja sitten se nimilista. 
• B-sarakkeessa (2) on hevosen sukupuoli. 
• C-sarakkeesta (3) löytyy VRL-tunnus tai yleisimmin linkki VRL-profiiliin, jos hevosella sellainen on, tai sitten tieto, että hevonen ei ole VRL:n rekisterissä (merkintä NA). Jos tämä sarake on tyhjä, niin en ole ehtinyt vielä tarkistaa onko hevonen rekisterissä.
• D-sarakkeessa (4) on toimiva URL, jos hevosella on sellainen.
• E-sarakkeesta (5) ja sitä seuraavissa sarakkeissa on listattuna hevosen vanhoja osoitteita, jos niitä on tiedossa. Joskus E-sarakkeesta tai sitä seuraavissakin sarakkeissa on lisää hevosen toimivia osoitteita, jos niitä löytyy useampia.

Sivun alareunassa (6) näkyvät dokumentin välilehdet, joiden nimenä on aina kunkin rodun lyhenne. Ensimmäinen välilehti on ns. mallilehti, jonka pohjalta teen uudet välilehdet. Välilehdet on järjestetty lyhenteen mukaan aakkosjärjestykseen.

Koska välilehtiä on kovin paljon, kaikki eivät näy, mutta niitä pääsee selaamaan oikean reunan nuoli-ikoneista (7). Kolme viivaa -ikonin (6a) takaa löytyy myös valikko, josta voi valita haluamansa välilehden.

Pyrin siihen, että hevoslistaukset olisivat aina aakkosjärjestyksessä, mutta ihan aina en muista järjestää listaa päivittämisen jälkeen. Pystyt kuitenkin itse järjestämään hevoslistauksen aakkosjärjestykseen (tarvittaessa myös muiden sarakkeiden mukaan) näin:

• Vie hiiren kursori sarakkeen otsikkosolun päälle.
• Paina otsikkosolun oikeaan reunaan ilmestyvää alasvetovalikon ikonia (8). Alasvetovalikko aukeaa. 
• Valitse haluamasi lajittelujärjestys (9).

Kopioi URL tai avaa linkki näin:

• Jos URL ei ole linkitetty (se näkyy solussa mustalla tekstillä ilman alleviivausta), valitse solu, kopioi sen sisältö ja liitä selainikkunan osoiteriville.
• Jos URL on linkitetty (se näkyy solussa sinisellä tekstillä alleviivattuna), vie hiiren kursori solun päälle. Solun alapuolelle aukeaa valikko. Paina osoitetta (10), jos haluat avata sivun uuteen selaimen välilehteen. Paina Kopioi-ikonia (11), jos haluat kopioida URL:n.

Se on tuosta listasta kuitenkin sanottava, että mitenkään täydellinen ja virheetön se ei ole, eikä siitä koskaan sellaista tulekaan. Saattaa hyvinkin olla, että jollain hevosella onkin VRL-tunnus, vaikken minä ole sitä itse hakiessani löytänyt. Ja aina on varmasti niitäkin hevosia, jotka ovat löytäneet tiensä uudelle omistajalle ja minun listalla on linkki Web Archiveen jonnekin kivikautiseen osoitteeseen. Siksipä siellä on kommentointimahdollisuus ja muutenkin jos ihmisiä kiinnostaa osallistua tuon päivittämiseen, niin kuulen mielelläni vinkkejä listan hevosista ja myös listan ulkopuolisista hevosista.

Esittelyssä muutama mielenkiintoinen uusi tulokas

Keskustassa oli taannoin lopetusmyynti, jossa Welby myi Einfallin puoliverisiä ja Carterin laukka-täysiverisiä. Tapani mukaan olisin halunnut ostaa kaikki tai ainakin melkein, mutta pystyin jollain ihme konstilla tiivistämään ostoslistani suunnilleen puoleen tusinaan hevoseen. Sitä auttoi myös se, etten ollut paikalla ensimmäisenä ja muutama kiinnostava hevonen oli ehditty jo varata. Pahus!

Joka tapauksessa onnistuin kaivamaan sieltä muutaman suvullisesti niin mielenkiintoisen tapauksen, että ne on pakko esitellä nyt heti. Tai oikeastaan ne kaikki ovat suvullisesti kiinnostavia.

Ainoa mukaan tarttunut puoliverinen on trakehner-ori Weyanoke. Sillä on hieman epätasainen suku, mutta pääosin kuitenkin pitkä. Ja toki vanha, sillä kun sanon "mielenkiintoinen suku", tarkoitan lähes aina "vanha suku".

Emän puolelta löytyy Alté peräti niinkin läheltä kuin neljännestä polvesta. Enpä taida olla hetkeen nähnyt tällaista hevosta, kun yleensä Alté kumppaneineen on siellä jossain viidennen polven takana ja siis käytännössä jo näkymättömissä. Lisäksi Alté löytyy isän puolelta peräti kolme kertaa, jos laskin oikein! Weird Relationship SZ:n suvussa se on kaksi kertaa ja Greymask's Opalin suvussa kerran. Altén lisäksi isän puolen suvusta löytyy kasakaupalla kaikkea muutakin vanhaa: Oroaq, My Name Is Bond Cinchin Fox, Regina Orwill, Echo V, Autumn Avenue ja Lady Graniit, isoimmat nimet mainitakseni.

Mutta näiden tuttujen nimien lisäksi Weyanoken suvusta löytyy vieraitakin nimiä ja nehän toki ovat jalostuksellisesti enemmän kuin tervetulleita. Isän ja sen vanhempien kasvattaja Manór on itselleni ihan tuntematon nimi ja isänemän vanhemmat vieraita. Emän puolella on jonkin verran tuollaista semi-tuttua nimeä, mutta tokkopa niitäkään nyt liiaksi asti Ionicista löytyy.

Se pääasia Weyanoken hankintaan tulikin jo mainittua: iiee. Greymask's Opal. Tamma oli meidän omistuksessa viimeisen vuotensa ja jätti sinä aikana neljä Ion-kasvattia. Harmi kyllä tuolloin oli menossa puoliverisistä luopuminen ja ne kaikki lähtivät myyntiin. On vähän sylettänyt nyt myöhemmin, mutta onneksi sain Weyanoken korjaamaan vähän tilannetta!

Laukka-täysiveristen sukujen kanssa olen pääasiassa ihan ulapalla, sillä minä en ole kymmeneen vuoteen seurannut yhtään mitä laukkamaailmassa tapahtuu. Sitä ennenkin se jalostustoiminta oli lähinnä omien hevosten astuttamista toisillaan. Mutta laukka-täysiverisissä on yleensä se hyvä puoli, että niiden suvut ovat niin erilaiset verrattuna ratsupuolen täysiverisiin, että ne tuovat ratsukasvatukseen sitä paljon kaivattua uutta verta. Itse olen päättänyt ihan surutta yhdistää noita laukkahevosia omiin ratsuhevosiini ja väittää varsoja ratsuiksi. Niin olen tehnyt ennemminkin ja siksi nyt hyökkäsin Carterin pitkän hevoslistan kimppuun.

No, minullahan oli todellakin "pätevät" kriteerit ostamilleni täysiverisille: olisi kiva jos löytyisi Pinkin tuontihevosia tai kasvatteja suvusta. Onnistuinkin niitä muutaman löytämään enkä vienyt vielä edes kaikkia. Kiva nähdä että Pinkin toiminnalla on ollut jotain väliä.

Kolmipolvisia täysiverisiä tarttui mukaan kolme, oriit Rio De Janeiro CTB ja Solario CTB sekä tamma Teresaofcalcutta CTB. Teresan molempien vanhempien isälinja menee pinkkiläisiin, suosikkeihini The Stig GA:han ja JM Fangio GA:han. Molemmat olivat ihan kovan luokan tekijöitä radalla, mutta tärkeämpää toki ovat niiden kivat nimet. Jep, prioriteetit kunnossa jne. 

Solarion suvussa on pari Pinkin kasvattia, Pink Argentine ja Pink Never Again ja tamma Neva Eva GA kertautuu 3+3. Linjaus ei haittaa pätkän vertaa, koska kyseessä on ihan huippuluokan siitostamma, jota on blogissa esitelty kymmenen vuotta sitten.

Rion suvussa on kolme kappaletta pinkkiläisiä tammoja, joista yksikään ei ole erityisen huomionarvoinen omilta tuloksiltaan, mutta varsoista löytyy parempia laukkahevosia.

Pitkäsukuisempia täysiverisiä ostin kaksi kappaletta. Toinen on ori Plantagenet CTB, josta tunnustan suoraan, että se on ihan nimen perusteella ostettu. Historianörtti vauhdissa taas. Muttei sen sukua voi moittia, tulee sopimaan meidän pitkäsukuisille ratsutammoille kuin nenä päähän.

Sitten on tamma Gentle Storm CTB, jonka suvusta löytyi paljon mieluisia yllätyksiä, kun aloin sitä perata sivuille. Ensimmäiseksi on mainittava emänisä GVR Double Falcon, joka ei minulle suoraan sanonut mitään, mutta oli jonkinlainen kutina, että ihan kuin olisin kuullut nimen joskus, jossain. Sen varsalistasta löytyi parikin Marinean kasvattia vuodelta 2003! Virginia osasi kertoa, että kyseessä oli jonkinlainen nimiori aikoinaan vai mahtoiko olla vain hänen ja Marinkan supersuosikki. Ainakin sillä oli kuulemma upeat kuvat, joista osa vielä jopa toimii. Kuvissa on todennäköisesti RL-ori Hopalong Cassidy. Giniltä sain peukkua Gentle Stormin ostosta.

Isän puolelta löytyi sitten seuraava yllätys, nimittäin Gold Kid. Sinänsä se ei kaiketi ole mitenkään erityisen huomionarvoinen ori, mutta se on meillä hyvin, hyvin tuttu nimi, sillä se on MVS Lord Fentonin isä. Fentonhan on Marinean kasvatti ja sen emä on Wizzerria. Fenton esiintyy meidän pitkäsukuisten täysiveristen ja vähän muunrotuistenkin hevosten (RBSH, FWB, anglo-trakehner) suvuissa useammin kuin kukaan jaksaa laskea, sillä Fenton ja erityisesti sen poika SK Grand Duke olivat todella paljon käytettyjä oreja, ei vähiten sen Wizzerrian takia. Joka tapauksessa on kiva saada Gold Kid mukaan sukuihin muutenkin kuin vain Fentonin kautta.

Emän puolelta löytyy mm. Oré, joka kuulemma oli jonkinlainen nimiori sekin, sekä tamma OG Amélie. Itse en tiedä tästä tammasta sen enempää enkä juuri sen suvustakaan, paitsi että sieltä löytyy jostain kauempaa ori Faraol de Trans, jonka osaan myös nimetä ainakin tosi vanhaksi oriiksi, mahdollisesti suosituksikin. Mutta Virginia tiesi heti kertoa että OG on ikivanhan Oak's Gnomen kasvattajatunnus ja että hän ennen Marinean perustamista kävi kenttävalmennuksissa OG:ssä tersk-ori Dopizalla, jos muisti ei pahoin petä. Tässä puhutaan taas yli 20 vuoden takaisista asioista, että tulipahan kerralla ostettua kasa historiaa Ioniciin.

Laatuarvostelut ja niiden pisteytys

Keskustassa on ollut erinomaisen kiinnostava keskustelu tekstien merkityksestä lajikohtaisissa laatuarvosteluissa ja se jatkuu vielä. Minusta tämä keskustelu on tosi tervetullut! Heitin sinne jo omia ajatuksiani, mutta yritän tässä nyt kasata niitä ajatuksia vielä vähän lisää. 

Erityisen tervetullutta minusta on sen myöntäminen, että jo pitkään ja edelleen lajikohtaiset laatuarvostelut ja niiden arvosteluperusteet määrittävät todella vahvasti sen, mitä pidetään "laadukkaana" virtuaalihevosena. Perinteisesti siihen on kuulunut se, että hevosella itsellään on kisattu kyseisen jaoksen alaisissa kisoissa, sillä on kisatut ja mielellään palkitut vanhemmat (tai EVM-hevosella sukuselvitys), pari kisattua varsaa, luonnekuvaus, kuva tai useampi, päiväkirja ja/tai valmennustekstejä. Vuosien varrella tästä on ollut vähän erilaisia painotuksia ja lajijaoksilla on ainakin teoriassa vapaat kädet päättää omasta pisteytystavastaan, mutta yksikään jaos ei ole lähtenyt merkittävästi sooloilemaan tässä asiassa. Erot ovat lähinnä kosmeettisia.

Kun nämä asiat ja se ERJ-I/KRJ-I/jne. -rimpsu on saatu sinne hevosen sivuille, se on laadukas hevonen, muuten ei. No, ehkä kakkospalkinto on vielä ollut ihan hyväksyttävä, mutta joskus vuosikymmen sitten true-harrastajat puhuivat ainakin verhotusti säälikolmosista, joka oli heille epäonnistuminen. Minä puhun niistä edelleen, toki ironisesti, koska pääasiassa niitä minä käyn ARJ-laatiksista hakemassa hevosilleni.

Tämän mallinen pisteytys on ihan suora kopio alkuperäisestä YLAn pisteytyksestä. Virginia jos kuka sen tietää, koska hän alunperin kehitti koko YLAn idean ja sen ensimmäiset pisteytysmallit. Vuosi oli 2001 tai 2002. Tätä ennen ei ollut olemassa minkäänlaisia laatuarvosteluita tai vastaavia, joissa olisi huomioitu kuvan lisäksi sukua, tekstejä tai kisoja. Tuolloin hyvän hevosen määritelmä oli VIR MVA Ch -titteli. Siinä mielessä YLA oli aikanaan vastaisku valtavirtaharrastamiselle (kyllä, Gin oli vastarannankiiski jo silloin!) ja jotakin tosi ainutlaatuista ja uutta, mutta kyllä Virginia on sitä ideaansa katunut myöhempinä vuosina katkerasti. Sillä mistä muualta lajilaatikset olisivat tämän mallin apinoineet elleivät YLAsta? Se on tietenkin loogista, sillä alkuvuosina YLA-palkinnosta tuli arvostettu ja tavoiteltu asia. Ei siis ihme, että lajilaatikset halusivat tehdä jotain samanlaista.

Miksi Virginia nyt sitten niin katuu YLAa ja miksi minäkin puhun lajilaatiksista kuin ne olisivat pahakin asia? Koska ne ovat! Kirjoitin jo vuonna 2015 blogiin tekstin Laatuarvostelujen vaikutus virtuaalimaailmaan enkä ole vielä nähnyt yhtäkään syytä siihen, miksi tuo teksti ei pitäisi paikkaansa, olkoonkin että se on vähän karrikoitu. Koko ongelman ydin on se, että yksinomaan lajilaatikset ovat niin pitkään määränneet sen, mikä on "hyvä" ja "laadukas" hevonen ja samalla käytännössä myös sen, mikä on "oikeanlaista" harrastamista. Ja se, että harrastaa "väärin", vaatii aika paljon uskoa itseensä ja tekemiseensä sekä jonkin verran paksua nahkaa. Minä luulisin tästä asiasta jotakin tietäväni noin 18 vuoden kokemuksella.

Olen vuosikausia kyllä ollut sitä mieltä ja aina joskus sen ääneenkin sanonut, että lajilaatikset ovat tosi epäreiluja siihen nähden, että ne ovat niin merkittävässä asemassa virtuaalimaailmassa, juurikin siinä hevosen ja harrastamisen hyvyyden määrittelyssä. Niiden ei ehkä olisi koskaan pitänyt päästä näin määräävään asemaan, mutta niin nyt kävi. En tiedä miten sen olisi pystynyt estämään. Ei ehkä mitenkään, koska vaihtoehtoja ei ollut eikä niitä ole vieläkään. Siksi on hyvä käydä keskustelua siitä, että voisiko se hyvän hevosen ja harrastamisen muotti olla vähän väljempi ja ottaa huomioon laajemmin eri harrastustapoja.

Omakohtaisesti pahin laatisten epäreiluus on ehkä se, että Ionicin kohta 20 vuotta kestänyt aktiivinen jalostustoiminta kymmenien rotujen parissa on lajilaatisten näkökulmasta väärää ja tarpeetonta harrastamista. Henkilökohtaisesti palkintojen puute ei ole ongelma, vaan se että myös moni harrastaja on sitä mieltä, että Ionicin hevoset ja kasvatustoiminta eivät ole kelvollisia, koska niistä ei saa pisteitä lajilaatiksissa. 

Tässä vuosien mittaan on varmaan satoja kertoja jätetty myymättä hevosia Ioniciin, koska niillä ei tultaisi kisaamaan. Tuhansia kertoja olen jättänyt kirjoittamatta ostopyynnön kiinnostavasta hevosesta, koska niiltä on vaadittu "aktiivisuutta". Yhtä lailla varmaan tuhansia kertoja olen jättänyt kirjoittamatta myyntitarjouksen, kun joku on halunnut ostaa hevosia, joilla halutaan laatiksiin eli niillä pitää olla kisatut vanhemmat. Harvoin näitä ihan suoraan sanotaan, mutta kyllä sieltä takaa paistavat ne lajilaatisten vaatimukset. Ja Ionicin hevoset tai harrastustapa eivät niitä täytä. 

Aina jaksaa närästää myös se, että keksitty suvuton hevonen voi olla lajilaatisten silmissä arvokkaampi kuin Ionicin kasvatti. EVM-hevosten puuttuvia sukupisteitä voi korvata kirjoittamalla sukuselvityksen, mutta jos hevosella on olemassaolevat vanhemmat, ei näiden kisaamattomuutta voi korvata millään (laatiskohtaisia eroja on, mutta näin on ainakin ERJ:ssä kirjoitushetkellä, tarkistin sen). Se on nolla pistettä, tsero poäng. Toki kolmospalkinnolle on mahdollista, joskin ehkä vähän vaikeaa yltää kisaamattomilla vanhemmilla, mutta se säälikolmonen tuli jo mainittua. Kuka sellaiseen rutukoniin tyytyisi?

En minäkään ole immuuni lajilaatisten vaatimuksille, vaikka vastarannankiiski olenkin. ARJ-II -palkinnon saaminen tekstittömällä, porrastetuissa kisatulla hevosella (esimerkki) tuntuu huijaamiselta, koska mitä vaivaa minä tuonkin eteen olen nähnyt: en yhtään mitään. Kyllä sitä hyvällä hevosella pitää tekstejä olla sivuillaan (se että jossain alitajunnassa ajattelen näin, tuntuu sairaalta). Minäkin puhun naureskellen niistä säälikolmosista. Uutinen: ainakin ARJ:n laatiksessa ARJ-III -palkitusta vanhemmasta tai varsasta saa ihan yhtä paljon suku- tai varsapisteitä kuin korkeammistakin palkinnoista. Ja itsepähän en ole niitä osto- tai myyntitarjouksia kirjoittanut.

Toivon siis kovasti, että keskustelu lajilaatiksien pisteytyksestä jatkuu ja että niihin tehtäisiin ehkä radikaalejakin muutoksia. Sitä sen sijaan en odota enkä tarvitse, että joku keksisi palkintokategorian, jolla Ionicin hevosille saataisiin laatispalkintoja. Se sotisi laatisten perustarkoitusta vastaan. Lajilaatisten perustarkoitus minun mielestäni on saada ihmiset kilpailemaan kyseisen jaoksen kisoissa ja kun minä en kisaa niissä (paitsi satunnaisesti jotakin ja ARJ:ta), ei minulle palkintojakaan pidä antaman. Olisin kuitenkin tyytyväinen siihen, että lajilaatiksissa palkittaisiin nykyistä laajemmin erilaisista harrastamisen tavoista eikä kaikkien tarvitsisi olla siitä yhdestä muotista tehtyjä. Jos tämä johtaisi siihen, että nykyistä erilaisemmat hevoset miellettäisiin hyviksi ja laadukkaiksi, niin sehän ei voisi olla kuin plussaa.

Väriristeytys-esimerkki: hopeanruunivoikonhallakko + musta

Vuosia sitten kirjoittelin blogiin muutamia esimerkkejä erilaisista väriyhdistelmistä ja siitä, miten niistä selvitetään, minkä värinen varsa kustakin yhdistelmästä voi tulla (esimerkiksi Kimo + kirjava). Sittemmin postausaihe unohtui, mutta nyt muistin sen taas.

Tällä kertaa tarkasteltavana on RMH-tamma Headspinner Ion, jonka isä on hopeanruunivoikonhallakko ja emä musta. Molemmille vanhemmille on merkitty värien genotyypit sivuille, isä on Ee, Aa, CC^CR, Dd, Zz ja emä Ee, aa.

Jos ymmärtää genotyypeistä jotakin, näkee heti, että nyt on tarjolla runsaasti värivaihtoehtoja, kun on kolme eri diluutiogeeniä (voikko C^CR, hallakko D ja hopea Z), kaikki heterotsygootteja ja pohjaväritkin ovat heterotsygootteja milloin mahdollista.

Tavallisesti menisin vaivaamaan Horse Coat Color Calculatoria (jonka ulkoasu on muuten uusiutunut aika radikaalisti siitä, mitä minä muistan, mutta sama sen väliä, toimii silti). Tällä kertaa CCC:ssä on pieni puute, sillä ainakaan minä en löydä pohjavärien listasta hakemallakaan isän väriä, englanniksi silver buckskin dun tai silver dunskin. Lista on pitkä, mutta olen selannut sen läpi useita kertoja enkä mitenkään bongaa tällaista väritermiä sieltä. Korjatkaa jos olen väärässä ja vain onnistunut missaamaan sen. Minun mielestäni hopeanruunivoikonhallakon ei pitäisi olla mikään mahdoton väri, joten liekö ihan vain inhimillinen virhe tullut, mutta se haittaa tässä tapauksessa kovasti Headspinnerin värin määritystä!

Asiaan on kuitenkin suhteellisen yksinkertainen ratkaisu: unohdetaan hetkeksi että isäoriilla on hopean ja voikon lisäksi hallakko-geeni. Lasketaan todennäköisyydet siis siten, että isän väriksi valitaan hopeanruunivoikko (silver buckskin) ja pannaan kaikki genotyypit kohdilleen sen mukaan. Emän kohdalla ei ole mitään ongelmia kun se on ihan perus-musta.

Saamme tulokseksi tällaisen listauksen:

Rautias 12,50 %

ee/aa = 3,1250 %

ee/Aa = 3,1250 %

ee/aa/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)

ee/Aa/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)

Ruunikko 9,38 %

Ee/Aa = 6,2500 %

EE/Aa = 3,1250 %

Musta 9,38 %

Ee/aa = 6,2500 %

EE/aa = 3,1250 %

Voikko 12,50 % (rautias + voikkogeeni)

ee/aa/nCr = 3,1250 %

ee/Aa/nCr = 3,1250 %

ee/aa/nCr/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)

ee/Aa/nCr/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)

Ruunivoikko 9,38 % (ruunikko + voikkogeeni)

Ee/Aa/nCr = 6,2500 %

EE/Aa/nCr = 3,1250 %

Mustanvoikko 9,38 % (musta + voikkogeeni)

Ee/aa/nCr = 6,2500 %

EE/aa/nCr = 3,1250 %

Hopeanruunikko 9,38 % (ruunikko + hopeageeni)

Ee/Aa/nZ = 6,2500 %

EE/Aa/nZ = 3,1250 %

Hopeanmusta 9,38 % (musta + hopeageeni)

Ee/aa/nZ = 6,2500 %

EE/aa/nZ = 3,1250 %

Hopeanruunivoikko 9,38 % (ruunikko + voikkogeeni + hopeageeni)

Ee/Aa/nCr/nZ = 6,2500 %

EE/Aa/nCr/nZ = 3,1250 %

Hopeanmustanvoikko 9,38 % (musta + voikkogeeni + hopeageeni)

Ee/aa/nCr/nZ = 6,2500 %

EE/aa/nCr/nZ = 3,1250 %

Sitten otamme mukaan sen hallakon. Koska ori on heterotsygootti hallakon suhteen (Dd), se voi jättää sekä hallakkovärisen varsan että ei-hallakkovärisen. Mahdolliset ei-hallakkovärit onkin jo tuossa listassa, mutta niiden lisäksi on mahdollista saada kaikki nuo värit, joihin on vielä yhdistynyt se hallakkogeeni. Niiden värien lista näyttäisi tältä:

• Punahallakko (rautias + hallakko)
• Ruunihallakko (ruunikko + hallakko)
• Hiirakko (musta + hallakko)
• Voikonhallakko (rautias + voikko + hallakko)
• Ruunivoikonhallakko (ruunikko + voikko + hallakko)
• Voikonhiirakko (musta + voikko + hallakko)
• Hopeanruunihallakko (ruunikko + hallakko + hopea)
• Hopeanhiirakko (musta + hallakko + hopea)
• Hopeanruunivoikonhallakko (ruunikko + voikko + hallakko + hopea)
• Hopeanvoikonhiirakko (musta + voikko + hallakko + hopea)

Yhteensä siis 20 eri väriä vaihtoehtona! Että onhan sitä siinä valinnanvaraa.

Miten sitten saadaan lasketuksi näiden värien todennäköisyysprosentit? Se on helppoa, jaetaan vain CCC:llä lasketun tuloslistan prosenttiyksiköt kahdella ja saadaan todennäköisyysprosentti sekä värille ilman hallakkoa että hallakon kanssa. Esimerkiksi voikon todennäköisyys on 6,25 % ja voikonhallakon saman verran. Genotyypitkin ovat samat kuin CCC:n tuloslistassa, hallakkoväreissä on vain se Dd siellä mukana.

Voisimme toki tehdä tämän operaation niinkin, että hallakon sijaan "unohtaisimme" joko hopean tai voikon ja merkitsisimme isäoriin väriksi ruunivoikonhallakon (dunskin) tai hopeanruunihallakon (silver bay dun). Metodi on kuitenkin sama.

PS: Myöhemmin tajusin että tähän tilanteeseen on paljon helpompikin keino kuin "unohtaa" se hallakko. "Siirretään" se hallakko emälle eli merkitään emä mustan sijaan hiirakoksi, merkitään D:n genotyypiksi Dd, niin saadaan heti suoraan valmis lista kaikkine mahdollisine genotyyppeineen ja todennäköisyysprosentteineen. Oikeastaan tämä ylläneuvottu tapa on turhan hankala tähän verrattuna, mutta kun tuli jo kirjoitettua ja kello on niin paljon su-iltana etten viitsi alkaa kirjoittaa koko tekstiä uusiksi...

Tarinoita nimien takaa, osa 6

Siitä on taas pari vuotta (Tarinoita nimien takaa, osa 5) kun listasin viimeksi kasvattien nimiä, joiden takaa löytyy jokin tarina tai muu asia, jonka halusin kertoa. Että se voisi olla taas aika katsastella, miksi jotkut hevoset ovat saaneet sellaiset nimet kuin ovat.

hacknp-o. Crash Boom Bang Ion

Tämä sai inspiraatiota isän nimestä (Caboom Nax), mutta kyseessä on ruotsalaisen Roxetten albumi ja albumin nimikappale. Vuonna 1994 julkaistu albumi taisi olla se, joka ampui bändin menestykseen. Itse en kyllä ole koskaan ollut erityinen fani, mutta viis siitä, nimi istui tälle ponille.

fell-o. Norfolk Royal Russet Ion

Norfolk Royal Russet on omenalajike ja se onkin sopiva aasinsilta emän nimeen (Drake Hill Appleblossom).

fur-t. Szent Skolasztika Ion

En muista enää syytä, miksi nimesin tämän isän Szent István Ionin kuten nimesin. Szent István on unkarinkielinen nimi pyhälle Stefanokselle (pyhä Tapani). Ori ei ole edes syntynyt tapaninpäivänä. Pyhimysteema jatkuu varsan nimessä, se on saanut nimensä pyhän Scholastikan mukaan.

xx-t. Galvanic Isolator Ion xx

Tämän isä Norton's Equivalent Ion on mainittu vuonna 2015 blogissa (Tarinoita nimien takaa) nimensä vuoksi: kun vanhempien nimistä ei irronnut kertakaikkiaan mitään, niin piti repiä sitten jotakin jostakin. Aihepiiriksi päätyi virtapiirit, en yhtään muista mistä sen keksin. No, virtapiirien maailmasta Galvanic Isolatorkin tulee (suom. galvaaninen erotus). Ei sillä mitään tekemistä sinänsä ole Nortonin teoreeman kanssa.

fell-o. Ionin Draconid

Tämä on helppo: Draconidien meteoriparvi ja isä sattuu olemaan Pebblethorne Meteor. Isän varsoista löytyy myös Meteorina ja Meteor Shower samaan teemaan liittyen.

xx-o. The Phantom Ion xx ja xx-t. Meg Giry Ion xx

Kuka on nähnyt Oopperan kummituksen, tunnistanee kyllä. Tätä voisi pitää jonkinlaisena pienenä nimiperheenä, jonka juuret ovat Pinkissä. Asia on mainittu kymmenen vuotta sitten blogissa (Pinkin nimiperheet). Nimiperheen alku ja juuri on suvuton, Pinkkiin keksitty laukkaori Opera Phantom GA xx, jolla oli muutama Oopperan kummituksen mukaan nimetty varsa. Näistä ori Pink Comte de Chagny xx päätyi Ioniciin ja se on näiden molempien emänisä. 

xx-t. Adelaide Street Ion xx ja xx-o. Zandvoort Ion xx

Tässä on toinen alunperin Pinkistä lähtöisin oleva nimiperhe, F1-radat. Se on myös mainittu tuossa edelliseen linkkaamassani postauksessa. Näiden molempien isä on Pink Hungaroring xx ja se on jättänyt muitakin formula-teeman mukaan nimettyjä varsoja, myös FWB-ori Tamburello Ionin. Jos joku ihmettelee, Tamburelloksi on nimettä eräs mutka Imolan radalla, jossa Ayrton Senna ajoi ulos ja kuoli. En tiedä tarkalleen onko mutkaa enää olemassa, ei ainakaan samanlaisena ymmärtääkseni.

twh-o. Thomas Crown Ion

Kyseessä on elokuvahahmon nimi elokuvasta The Thomas Crown Affair, jonka 1999 version voinen lukea omiin suosikkielokuviini. Tämän isä on Max Burdett Ion ja leffahahmo se sekin on eikä ole sattumaa että sekin on Pierce Brosnanin näyttelemä hahmo, samoin kuin vuoden -99 Thomas Crown. Max Burdett oli päähenkilö elokuvassa After The Sunset. Naispääosa puolestaan oli Lola Cirillo, joka taas on Max Burdettin emä... 

Lolakaan ei saanut nimeään ihan tyhjästä, sillä sen emä on CHR Gracie Hart, muistelisin että oli tilausvarsa, jonka nimen sain itse päättää joskus aikoinaan. Kyseessähän on Miss Congenialityn päähenkilö, että tämä tämmöinen leffateema jatkuu nyt jo siis neljättä sukupolvea.

twh-t. Emily Quackfaster Ion

Tämä kuuluu näihin Ankka-maailman nimiin, tunnetaan Suomessa yleensä neiti Näpsänä (etunimi toisinaan Sirkku). Näitä nimiä riittää walkereiden puolella, sillä nimiperheen alkusolu Goldie O'Gilt Ion oli tuottelias siitostamma ja sen varsoillakin on aika paljon jälkeläisiä. Emily Quackfaster on ehkä suurin suosikkini näistä Ankka-nimistä, mutta pahoja kilpailijoita on kyllä useita, kuten Mad Madam Mim Ion, Trudy Van Tubb Ion, Commander's Brigitta McBridge, Flintheart Glomgold Ion...

qh-t. Shadow Two Ion ja qh-t. Tactical Sport Ion

Molempien isä on ori Six-Shooter Ion, kuudestilaukeava eli revolverista joskus muinoin käytetty nimitys. Ei siis lie ihme, että varsatkin ovat saaneet nimensä aseiden mukaan. Kyseessä ovat tsekkiläisen asevalmistaja CZ:n mallit Shadow 2 ja Tactical Sport, kumpikin ysimillisiä kilpapistooleita. Ihan noin vain en nimennyt kasvatteja juuri näiden mallien mukaan, vaan kyseessä ovat omat lempiaseeni. (Olen harrastanut pistooliammuntaa muutaman vuoden, omaa kalustoa ei ole, mutta kunhan saan aikaiseksi hoitaa byrokratian, ostoslistalla olisi nimenomaan tuo Shadow 2.)

app-t. Mississauga Ion

Mississauga on kaupunki Kanadassa, aivan Toronton kainalossa. Yhteys emän nimeen on selvä, kun muistaa Sarnian olevan myös kanadalainen kaupunki.

app-t. X-Wing Ion, app-o. Rebel Alliance Ion ja app-t. Podracer Ion

Nämä kaikki ovat samasta isäoriista, Star Fighter Ionista ja nimet liittyvät Star Wars -saagaan tavalla tai toisella. Starfighter on kaiketi yleisnimi kaikille pienille taistelualuksille, X-Wing on ymmärtääkseni yksi starfigher-tyyppi. Rebel Alliance on kapinaliitto, ts. Star Warsin hyvikset ja podracerit olivat yhden henkilön kilpa-aluksia (nuori Luke kilpaili tällaisella The Phantom Menacessa ja ilmeisesti niitä on ollut myös peleissä.

morg-t. Beretta Strapped To Thigh 2702

Taas liikutaan aseissa eikä sinänsä ihme, jos tamman emä on Beretta In My Pocket (Beretta on asevalmistaja). Tosiasiassa tämä on kuitenkin saanut inspiraationsa Skyfall-elokuvasta ja siinä eräästä Bondin repliikistä: "Only a certain kind of woman wears a backless dress with a Beretta 70 strapped to her thigh."

NSH-o. Nite Train Ion

Tämä on taas niitä hevosia, jonka vanhempien nimistä ei saanut raavittua yhtään mitään, ei niin minkäänlaista edes hataraa ideanpoikasta. Vihaan sellaisia. Sitten piti keksiä jotakin muuta ja avasin sekalaisten, pääosin kehnojen, nimi-ideoiden listani. Sieltä löytyi Nite Train, tamperelainen yökerho jostain vuosituhannen vaihteesta. No, saa nyt luvan kelvata NSH-oriille...

Rotuesittelyssä australianponi

Tällä kertaa esittelyvuorossa on australianponi, toiselta puolelta maapalloa kotoisin oleva ratsuponirotu.

Historia

Australiassa ei hevosia ollut ennen kuin eurooppalaiset siirtolaiset niitä sinne toivat. Ensimmäiset hevoset tulivat sinne vuonna 1786 ns. ensimmäisen laivaston mukana. Australianponin historian voidaan katsoa alkaneen vasta 1803, jolloin Australiaan tuotiin Indonesiasta timorinponeja. Näitä pidetään alkuperäisen ponikannan kantavanhempina. Myöhempinä vuosina Australiaan tuotiin poneja ja myös hevosia muualta, pääosin kait Isosta-Britanniasta. Tuontiponien joukossa oli paljon kaikenlaista: exmoorinponeja, hackneyponeja, shetlanninponeja, connemaroja ja niin edelleen. Tuontihevosista mainitaan erityisesti arabianhevoset ja englantilaiset täysiveriset.

Australianponi mitä oletettavammin syntyi samasta tarpeesta kuin muutkin ratsuponit: haluttiin saada urheilullinen, kevyt ja kaunispiirteinen ratsuponi lapsille. Reseptikin oli sama: risteytetään alkuperäisponeja kevyisiin hevosrotuihin, juurikin niihin arabialaisiin ja täysiverisiin. Jo 1920-luvulla alkoi australianponikanta olla jossain määrin vakiintunutta. Vuonna 1931 perustettiin ponikantakirja, joka kantakirjasi kolmea ponia: shetlanninponeja, hackneyponeja ja sitten kaikkia muita, jotka jäivät korkeudeltaan alle 142 sentin. Tämä kolmas kantakirja oli se, josta nykyiset australianponit polveutuvat.

Kantakirja ei ole ollut täysin suljettu koko tätä aikaa. Arabiristeytykset sallittiin jonkin aikaa 40-luvulla ja 60-luvulta lähtien australianponeiksi on voitu rekisteröidä myös welsh A/B-sektion ja rekisteröidyn australianponin jälkeläinen.

Rakenne

Australianponin tarkoitus on olla laadukas ratsuponi ja rotumääritelmä tähtää nimenomaan siihen. Tämä rakennekuvaus on oma käännökseni ja osittain myös oma tulkintani rotuyhdistyksen määritelmästä eikä siis varsinaisesti virallinen.

• Yleiskuvaltaan laadukas, näyttävä ja ponimainen. Welsh-leima on yleensä melko selvä.
• Korkeus ei saa ylittää 142 senttiä (14 hh).
• Pää on yleiskuvaltaan jalo ja laadukas.
• Silmät ovat suuret ja tummat.
• Sieraimet ovat suuret.
• Korvat ovat pienet ja pystyt.
• Kaulanliittymä on hyvämuotoinen ja avoin.
• Kaula on lievästi kaareva ja pitkä, se ei saa olla raskas.
• Lavat ovat pitkät ja loivat, eivät saa olla raskaat.
• Rintakehä ei saa olla liian leveä, muttei myöskään liian kapea.
• Säkä on erottuva.
• Runko on syvä.
• Selkä ja risti ovat vahvat, liittyvät hyvin toisiinsa.
• Takaosa on pyöreämuotoinen, sopusuhtainen ja vahva.
• Häntä on kiinnittynyt korkealle.
• Jalat ovat vahvat mutteivät karkeatekoiset.
• Nivelet ovat hyvämuotoiset.
• Sääriluut ovat lyhyet ja suorat.
• Vuohiset ovat kohtuullisessa kulmassa ja sopivan pituiset.
• Kaviot ovat vahvat ja hyvämuotoiset.
• Nivelet taipuvat liikkeissä hyvin, mutta ilman liioittelua. Korkea askellus ei ole toivottua. Askellus on pitkää ja matkaavoittavaa.

Värit

Rotuyhdistys hyväksyy kaikki värit. Käytännössä yleisimmät värit ovat perusvärit ja kimo, joka on ymmärtääkseni varsin yleinen. Yksinkertaisia voikkovärejä (voikko, ruunivoikko, mustanvoikko) esiintyy myös, mutta niiden yleisyydestä en osaa sanoa mitään. Sen sijaan tuplavoikkojen status on vähän kyseenalainen, koska toisaalla rotumääritelmässä mainitaan tummat silmät ja tuplavoikoillahan silmät ovat siniset...

Welsh-risteytyksiltä on mahdollista tulla päistärikköä ja teoriassa myös hopea- ja hallakkovärejä, mutta nämä kaksi viimeistä ovat kovin harvinaisia welsheilläkin. Welsheillä olisi tarjolla myös sabino (SB1), suomenkirjavuus (SW1) ja W20. Näistä tuo suomenkirjavuus on myös vähän kyseenalainen, koska se voi aiheuttaa herasilmiä. Muiden kirjavuuskuvioiden esiintymisestä en tiedä, en muista itse koskaan törmänneeni esimerkiksi tobianokirjavaan australianponiin, mutta sehän ei tarkoita sinänsä mitään. En minä ole kaikkia maailman australianponeja nähnyt. 

Jalostus

Kuten mainitsin historia-osiossa, APSB (Australian Pony Stud Book Society) hyväksyy australianponirekisteriin sellaiset ponit, joiden toinen vanhempi on welsh A tai B ja toinen rekisteröity australianponi. Australianponi-vanhempi ei saa olla ainakaan ensimmäisen polven welsh-risteytys.

Joissain lähteissä vilahtelee kuitenkin myös termi "Traditional Australian Pony", joka luokitellaan harvinaiseksi ja jopa katoamisvaarassa olevaksi. Tässä Traditional Australian Ponyssa saa olla vierasta verta (ts. welshiä) alle 20 % eli käytännössä 3. sukupolvessa saa olla yksi puhdas welsh. Mieluiten vierasta verta ei saisi olla yhtään.

Tässä kohdin ei passaa antaa erilaisten rotunimikkeiden sekoittaa itseään, sillä Australiasta löytyy rekisterit myös sellaisille nimikkeille kuin Australian Riding Pony, APSB Riding Pony, Australian Saddle Pony, Australian Sports Pony, Waler Pony ja tiedä vielä mitä kaikkea muita. Osa näistä on ymmärtääkseni eurooppalaistyyppisiä ratsuponirekistereitä, jotkin rekisteröivät ehkä kaikkea mikä on alle ponimitan. Australianponi on kuitenkin oma rotunsa, huolimatta sallituista welsh-risteytyksistä.

Australianponit virtuaalimaailmassa

Australianponi on harvinainen näky virtuaalimaailmassa ja ollut sitä aina. Kasvattajia on ollut aina vähänlaisesti enkä tiedä valehtelenko kovin pahasti, jos sanon että ehkä ainoa vähänkään vakavammin otettava kasvattaja oli Christa W:n Jindabyne. Se kasvatti parisenkymmentä australianponivarsaa vuosikymmen sitten. Ja voi tietysti sanoa, että Ionic on toinen merkittävä kasvattaja reilulla 30 kasvatilla toistaiseksi.

Muitakin kasvattajia on kyllä ollut, mutta osaan nimetä ainoastaan pienen Rivendellin ja senkin vain siksi, että sen raunioilta meille ostettiin pari kasvattia. Knoxdalestakin on yksi kasvatti tullut ja sitten olen nähnyt australianponeja satunnaisesti vähän siellä ja täällä. Ja onneksi ovat nämä tuoreemmat suurtallit, kuten Namyshill, Halluharja, Lavender Fields, Kaukovalta ja Anarchie, joista aussiponeja löytyy.

Minun tietääkseni virtuaalimaailman jalostustavoissa ei olla toistaiseksi lähdetty lainkaan risteytyslinjalle, vaan australianponeja on jalostettu ts. traditional-mallilla: vain puhdasrotuisia poneja yhdistellään.

Lähteet

• Australian Pony Stod Book Society Inc: PART 2: Regulations of the Australian Pony Stud Book Society
• Australian Pony Stod Book Society Inc: Pure bred Australian Pony
• Rare breeds trust of Australia: Traditional Australian Pony
• Wikipedia: Australian Pony

VRL:oon rekisteröityjen rotujen lukumäärät vuosittain

Minähän olen muutaman postauksen tehnyt VRL:n rekisteridatan perusteella ja ne ovat itsestäni aina tosi mielenkiintoisia. Vajaa pari vuotta sitten esittelin kuvaajia ja jotakin analyysiäkin VRL:n koko siihenastisesta rekisteröintidatasta ja alkuvuodesta vuorossa oli viime vuoden rekisteröintitilastot. Kaikki datahan on näkyvillä myös taulukkomuodossa, jos kiinnostaa tarkemmin lukuja pläräillä.

Se minkä seikan olen ihan onnellisesti unohtanut noissa tilastoissa on kunakin vuonna rekisteröityjen rotujen määrä. Havahduin asiaan vasta tässä taannoin, kun katselin vähän miltä tämän vuoden tilastot alkavat näyttää (en siis mitenkään kieli pitkällä odota vuodenvaihdetta, että pääsen uusien numeroisen kimppuun...). VRL:n hevosrekisterin vuosittaiset statistiikat löytyvät Statistiikka-sivulta.

Koostin sitten kuvaajaa siitä, miten paljon rotuja on vuosittain rekisteröity:

Vuoden 2010 luvussa on mukana kaikkien edellisten vuosien rekisteröinnit, joten se ei ole sinänsä kovin hyödyllistä dataa. Se nyt kuitenkin kertoo, että vuoden 2010 loppuun mennessä oli rekisteröity yksilöitä 231 rodusta. Sen jälkeen rotumäärät ovat pyörineet melko säännönmukaisesti 150:n ja 200n välillä, noin karkeasti. Poikkeus on vuosi 2021 268:lla rodulla, mutta se vuosi oli poikkeus muutenkin. Sinä vuonna nimittäin VRL uudistui ja kaikkiin jaoksenalaisiin kilpailuihin vaadittiin VRL-tunnus hevoselle. Piikkihän näkyy myös rekisteröintidatassa.

Mutta tämä kuluva vuosi! Kolme kuukautta vuotta on vielä jäljellä ja nyt jo rekisterissä on 225 eri rotua! Joukossa on useita tosi harvinaisuuksia, sellaisiakin joita ei ole vuosikausiin rekisteröity ainoatakaan. Esimerkiksi kaikki aiemmat Spotted Draft Horset on rekisteröity vuonna 2010 tai sitä aiemmin, mutta tänä vuonna tuli nyt yksi ainakin. Mitä nyt on meneillään? Olenko missannut jotakin?

Olen vähän yrittänyt selvittää, että mistä tässä on kyse. En toki aiokaan klikkailla auki kaikkien kahdeksan tuhannen tänä vuonna rekisteröidyn hevosen sivuja ja koota niistä jotakin statistiikkaa, vaan olen katsellut sieltä täältä rekisteröityjä hevosia ja niiden tietoja. Näiden harvinaisuuksien kohdalla nousee ehkä jossain määrin esiin se, että laukkahevosia on rekisteröity aika paljon. Varsinkin laukkaponien joukossa on sitten niitä eksoottisempiakin eläjiä, kuten bosnianponi, eriskaynponi, jakutianponi ja ties mitä muuta. Näitä löytyy aivan erityisesti Anarchiesta.

Toinen vaikuttava tekijä varsinkin harvinaisten puolella on eräs yksittäinen talli ja se ei ole muuten Ionic. Ei, kyseessä on täällä keväällä esitelty Lavender Fields, jossa on reilusti toistasataa rotua tälläkin hetkellä. Ja seassa on todellakin niitä harvinaisuuksia. Vähän vähemmän esiin nousi Halluharjantila, jossa sielläkin on kaikenlaista erikoisempaa. Varmasti harvinaisia rotuja rekisteröineitä talleja ja omistajia on muitakin, nämä kolme mainittua nyt nousivat erikoisesti esille.

Se mikä tästä rekisteridatan penkomisesta on haitta, niin Ionicin reilun 70:n rodun valikoima alkaa vaikuttaa tosi mitättömältä ja tavanomaiselta, suorastaan tylsältä. Eihän minulla ole mitään erikoista siellä, ellei lasketa campolinoja! Gelderlandeja ja groningeneita voisi ja pari baskirianponia, niille saattaisi olla kuviakin. Niin ja niitä iomudeja, kustanairinhevosia ja delibozeja, jos ei muuten niin RBSH-jalostukseen. Ja miksei samalla vaikka American Walking Ponyja (olikohan ne ARJ-kelpoisia... oli varmaan), konikeja, mustangeja, daleseja, berbereitä... Unohtamatta toki joulukalenterissa esiteltyä hevosrotujen toivelistaa! Ah, tämä ei pääty hyvin.

Pieni ärsytyslista

Koska aina on olemassa asioita, jotka ottavat pattiin vaikka ne teknisesti ottaen olisivat pieniä.

© Stefan Zier / Pixabay

VIP porrastetuissa

Eiks me nyt vaan voitais sopia, että porrastetuissa olisi se viimeinen ilmoittautumispäivä aina päivää ennen kisapäivää? Niin kuin se nyt yleensä onkin. Harva kisajärjestäjä kikkailee näiden päivämäärien kanssa mitään ylimääräistä ja jos kikkaileekin, niin ainakin tälle kisaosallistujalle tulee välittömästi pari harmaata hiusta. Ja voisko se vielä olla niin, että se VIP tulisi kutsuun automaattisesti niin ettei kisajärjestäjän tarvitsisi tehdä muuta kuin ilmoittaa kisapäivä? Siinä olisi heti melkein puolet vähemmän säätöä kisajärjestämisen kanssa.

"Tuo" persoonapronominina

"Niinpä tuo on hiljainen tyyppi..." "Tuon kasvot ovat leveät..." "Ei tuolla ollut suurempia haluja lähteä..." Argh. "Tuo" ei ole sovelias persoonapronomini varsinkaan toistuvasti käytettynä. Se menee tyylikeinona kerran, ehkä, mutta sen käyttäminen jatkuvasti menee minun kirjanpidossani kategoriaan "Rasittavat maneerit". Älä siis käytä, jos et ole ihan 100 % varma. Eli kerran vuodessa, jos silloinkaan.

Painote

Minun tekisi mieli väittää, että painote on virtuaalimaailman ihan oma ärsyte, koska sanaa ei juuri muualla tunnuta käytettävän. Periaatteessa se on ihan pätevä sana, oikein muodostettu ja ymmärrettävä substantiivijohdos enkä minä siitä löydä kieliopillista vikaa siinä mielessä. Toisaalta en ole asiantuntija sanajohdoksissa. Mutta kun mikä vika on sanassa "painotus"?

 

Myöhempi edit: okei okei, annan anteeksi ainakin vähän kaikille niille, jotka käyttävät sanaa "painote". Sen sijaan tuli vähän oksennusta suuhun, kun näin siitä version "painoite".

Tähdet kisaosallistumisissa

Apua. Ja varsinkin jos kisakutsussa ei sanota mitään siitä, että pitääkö ne poistaa vai ei. Näitä näkee aina joskus. Ei usein, onneksi, mutta yksikin kerta on liikaa. Tällaisissa tilanteissa minä yleensä jätän ne tähdet siihen kisaosallistumiseeni ja panen loppuun kommentin, että tein nyt näin koska muutakaan ei ohjeistettu tekemään. Teknisesti ottaen kisaosallistumiseni on siis pilkulleen toivotunlainen ja jos kisajärjestäjä sen hylkää ns. väärän mallisena ilmoittautumisena, on hän tavattoman kurja ihminen.

Itse asiassa jokainen kisajärjestäjä, joka käyttää noita tähtiä ja ei kirjoita ihan siihen osallistumismallin viereen kissankokoisilla kirjaimilla ohjetta tähtien kohteluun, on tavattoman kurja ihminen. Minä en ainakaan viitsi suurennuslasin kanssa lukea kisakutsuja läpi, niin että jos sitä neuvoa ei selkeästi ole heti siinä vieressä, minusta neuvoa ei ole olemassa.

"Rakennearvostelu" laatuarvosteluissa

Olen toiminut nyt jonkin aikaa ARJL:n tuomarina ja vastuullani on mm. rakennearvostelu. Kas kun olen VSN-tuomari ja kaikkea. Mutta eihän se laatisten rakennearvostelu ole mistään kotoisin. Lähinnä siinä lasketaan, että onko hevosella miten monta kuvaa ja näkyykö rakenne tai askellajit tai parhaassa tapauksessa molemmat. Rotu pitää osata tunnistaa, mutta sitten kun antoi täysin vääränrotuisen hevosen kuvasta (vaikka oli rakennekuva) vain yhden pisteen, tuli heti kyselyä, että miksi ja miksi rodunmukaisella liikekuvalla sai paljon paremmat pisteet.

Oikeasti, mitä väliä kuvilla edes on laatuarvosteluissa? Niiden tarkoitushan on pakottaa inspiroida ihmiset kilpailemaan jaostenalaisissa kisoissa ja vain sen yhden tietyn jaoksen. Kuvat ovat turhia tässä savotassa. Tästä pitäisi kirjoittaa kunnon räntti, olisi vähän muutakin sanottavaa.