Kasvattajanimistä

Olen tässä syksyn mittaan kaiken muun lisäksi pakertanut myös kasvattien nimien parissa. Ainahan niitä täytyy keksiä, kun niitä aina syntyy. Viime aikoina listalla on ollut montaa sorttia brittiponia ja, niin epätodennäköiseltä kuin se ehkä kuulostaakin, vihaan niiden nimiä! Kun ihminen valittaa unkarilaisten ja puolalaisten nimien keksimisen vaikeudesta, voisi kuvitella saman ihmisen keksivän oikein mielellään englanninkielisiä nimiä. Vaan kun se ei ole ihan niin yksinkertaista...

Kirjoitin viimevuotisessa joulukalenterissa tuontihevosten nimistä ja niiden keksimisestä (Joulukalenteri 21: tuontihevosten nimien keksimisestä). Siellä vilahtaa epämääräinen termi "fiilis" ja olen kertonut hakevani brittiponien nimiin sitä oikeaa fiilistä käyttämällä keksittyjä kasvattajatunnuksia osia nimissä. Se on ollut hyvä konsti, olen tyytyväinen suurimpaan osaan keksimiäni brittiponinimiä, mutta omien kasvattien kanssa on hankalampaa.

Nimittäin nyt kun tulin ajatelleeksi, ne tuontiponien nimet nojaavat hyvin paljon juuri niihin kasvattajatunnuksiin. Lucy of Knightsbrook on hyvä nimi exmoorinponille, Lucy Ion on tosi nääh. Ion-tunnus kuulostaa näiden rotujen nimissä typerältä omasta mielestäni. Asiaa ei auta yhtään se, että katselen kateellisena ponikasvattajien tunnuksia, jotka kuulostavat hyviltä ja "ponimaisilta" vaikka ponin oma nimi olisi mikä vain. Rushock, Kernfield, Cefnmoor, Nerywick, Poniniemen, muutaman mainitakseni.

Yritin kiertää ongelmaa kokeilemalla Ionicin suomenkielistä tunnusta Ionin ponien nimien kanssa, yhdistäen sitä englanninkielisiin nimiin. Se särkee kielinatsin sielun, mutta toimii muilla virtuaalikasvattajilla (esim. Poniniemen Starglow) ja reaalimaailmassa (esim. Ellilän Countess of Roses). Useimmat keksimistäni Ionin-alkuisista nimistä ovat jotakuinkin kohtalaisia, osa ihan ok jopa minun mielestäni, mutta silti yleisfiilis asiasta on taas vähän nääh.

Looginen vaihtoehto olisi tietysti kehittää ikioma kasvattajatunnus brittiponeille. Hyvän kasvattajatunnuksen keksiminen toki ei ole mitenkään helppoa, mutta miettimällä ja kokeilemalla voisin onnistua löytämään jotakin. Olen kuitenkin aika varma, että joutuisin luopumaan ns. tunnistettavuudesta, nimi olisi jotakin ihan muuta kuin Ion. En ainakaan usko että keksisin hyvää kasvattajanimeä, joka olisi  mitenkään yhdistettävissä Ionicin nimeen.

Lisäksi Ionicissa on jo käytössä tosi monta erilaista kasvattajatunnusta. Suurin osa on toki helposti tunnistettavia, vaikka vähän erilaisia kuin perinteinen Ion. Näitä tunnuksia ovat:

• frá Jón (islanninhevoset)
• Jonens
• Ionin
• Ionnyj/Ionnaja (venäläiset rodut ja nimet)
• de Ion (espanjalaiset nimet)
• de Íon (portugalilaiset nimet)
• d'Ion (ranskalaiset nimet)
• Commander's (tietyt tennesseenwalkerit)

Näiden lisäksi muutamat rodut on nimetty jo vuosikausia ilman mitään kasvattajatunnusta. Kladrubit ja lipizzat noudattelevat rotujensa käytäntöjä. Arabeilla on nimen ensimmäisenä osana emälinjan tunnus, joita en ole halunnut rekisteröidä kasvattajatunnuksiksi, siltä varalta että jos joskus maailmassa joku muukin innostuisi niitä käyttämään.

Että onhan sitä jo siinä yhdelle tallille kasvattajatunnuksia! Toki myönnän että Ionic on ehkä vähän poikkeus rotumääränsä kanssa. Mutta vieläkö mahtuisi yksi uusi kasvattajatunnus mukaan? Ja jos mahtuisi, mikä se olisi?

– S

Suosikkihevosia: Ikhar Eton

Kirjoitin joulukalenterissa suosikkihevosista ja siitä, mikä tekee hevosesta suosikin (en tiedä, vaihtelee) ja miten se näkyy hevosen sivuilla (ei välttämättä mitenkään). Ajattelin esitellä tässä yhden pitkäaikaisen suosikin, ukrainalaisori Ikhar Etonin. Ikhar on muuten esitelty kuukauden valintana vuosi hankkimisensa jälkeen (Esittelyssä kuukauden valinnat, lokakuu 2013).

Ikhar on takuulla yksi niistä hevosista, joista ei varmaan kukaan osaisi arvata, että ajattelen sitä erityisen lämmöllä. En ainakaan usko niin, sillä varmasti ulkopuolisen silmään se on ihan perus-hevonen, joita Ionicissa on todellakin toista tuhatta. Rotu on tietysti hivenen sieltä eksoottisemmasta päästä, muttei Ionicin mittapuulla. Nimi on varmaan ihan ok, muttei sen kummempaa eikä kuvakaan ole erikoisen hyvä, vai mitä?

Tuossa vanhemmassa esittelypostauksessa tulee jo ilmi se, että Ikharin hankinta oli aikoinaan kyllä iso juttu sen rodun takia. Muistan olleeni yllättynyt kun löysin suvullisen ukrainanratsuhevosen ja olin tosi iloinen että sain sen ostettua. Ukrainalainen on harvinainen rotu virtuaalimaailmassa eikä sitä tiettävästi ole kasvatettu juuri muilla kuin meillä ja Trzebielinossa, joka on lopettanut vuosia sitten. Hajayksilöitäkin saa hakemalla hakea. Sitten kun aivan sattumalta löytyi vieläpä suvullinen hevonen, ennestään tuntemattomista vanhemmista, niin se oli (ja on tänäkin päivänä) kuin yllätyslahja.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä jostain syystä pidän tolkuttomasti myös Ikharin kuvasta! Olin todella innoissani kun sain sen oriin mukana kaupantekijäisiksi. Juu tiedän, se ei ole teknisesti ottaen erityisen onnistunut: vastavaloon otettu niin että hevosesta näkyy enimmäkseen vain siluetti eikä liikkeen vaihe ole se imartelevin mahdollinen. Taustakin on hieman levoton. Siitä huolimatta jokin tuossa kuvassa kiehtoo, minulla on välillä näitä tämmöisiä kummia fiksaatioita. Koska kuva tuli käytettäväksi ainoastaan tuolla yhdellä hevosella, en ehkä raaski lopettaa sitä ikinä. 

No, tuskin Ikhar ikuisesti elää, mutta vielä nyt jonkin aikaa kuitenkin. Tämä on todennäköisesti niitä hevosia, joiden lopettamista harkitsen pitkään ja sittenkin kaduttaa.

—S

Newforestinponien säkäkorkeudet

Kävin taannoin läpi Ionicin newforesteja ja samalla kun värkkäsin kasvateille sivuja ja mietin niiden tietoja, mieleen juolahti taas tämä säkäkorkeusasia. Minkä korkuisia Ionicin nyffit ovat? Entä mites reaalimaailma? Ja poikkeavatko nämä kovin toisistaan?

Monilla poniroduilla säkäkorkeutta on rajoitettu jommastakummasta päästä. Nyffin rotumääritelmä on suhteellisen lepsu: yläraja on 148 senttiä (minulla on jokin hämärä käsitys, että tämä olisi alunperin ollut 147 cm mutta nostettu sentillä joskus 2000-luvun puolella. En vain löydä tästä mitään lähdettä, joten saatan sekoittaa johonkin toiseen rotuun) ja alarajaa ei ole määritelty. Tosin useissa paikoissa todetaan, että harvoin jos koskaan säkäkorkeus jää alle 120 sentin. Brittein saarten poniluokissa newforestit jaetaan kahteen ryhmään korkeuden perusteella. A-ryhmään kuuluvat alle 138-senttiset ja B-ryhmään yli 138-senttiset ponit.

Tietenkin kaikki Ionicin nyffit osuvat näihin rajoihin. Ylikorkeita ei tietysti olekaan ja matalinkin on 126-senttinen. Orien keskisäkäkorkeus on 141,19 cm ja vaihteluväli 135-146 cm. Tammoilla vastaavat lukemat ovat 137,23 cm ja 126-147 cm.

Vertailun vuoksi keräsin tiedot myös Suomessa syntyneistä newforesteista. Lähteenä tässä käytin Sukupostia. Orien tilastoon keräsin vain orien korkeudet, en ruunien ja jätin pois ne ponit, joiden säkäkorkeuden yhteyteen oli merkitty "arvio". Suurimman osan tilastosta siis muodostavat kantakirjatut oriit, jotka on ainakin ktk-tilaisuudessa virallisesti mitattu. Hassu sattuma, mutta Ionicissa nf-oreja on 32 kappaletta ja näitä reaalimaailman nf-oreja korkeuksineen siunaantui tilastoon 31 kappaletta. Ja arvaattekos miltä oikeiden orien keskiarvo näyttää? Se on 141,77 senttiä! Vaihteluväli on melkein sama sekin, 134-147 senttiä, että Ionicin oriit ovat kyllä tosi realistisia tässä suhteessa.

Tammoja sen sijaan oli Sukupostissa huomattavasti enemmän ja tilastoon tuli yhteensä 301 tamman korkeudet. Niistäkin aika moni on kantakirjatamma. Tammojen säkäkorkeuden vaihteluväli oli 124-148 senttiä, mutta keskiarvo yllätti: se on 140,56 cm. Ei siis kovinkaan paljon oreja pienempi. Ionicin tammat ovat keskimäärin matalampia.

Piirrustelin näistä myös vähän graafeja, koska insinööri tykkää niistä. Tässä on ensin orien korkeudet, sinisellä Ionicin, punaisella oikeiden orien lukumäärät.

Melko yhteneväistä on. Ionicissa on tuollainen pienempi huippu 137-139 sentin kohdalla ja selkeä 144-145 sentin kohdalla. Oikeilla ponioreilla on kohtuullinen piikki 140-141 kohdilla ja sitten samoin tuolla 145 sentin kohdalla.

Ja tässä on sitten tammojen vastaava. Kannattaa tosiaan huomioida, että reaalitaammojen määrä on kymmenkertainen siihen nähden mitä Ionicissa niitä on. Suoraan käyrien vertailu on siis vaikeata.

Sen verran voidaan kuitenkin päätellä, että Ionicin tammoilla ei ole kovin kummoisia huippuja. Ehkä suurin on 135-136 kohdilla, niitä molempia on 4 kappaletta. Neljä kappaletta on myös 144-senttisiä tammoja. Oikeilla tammoilla sen sijaan korostuu selkeästi 141-143 cm, niitä on kaikkein eniten.

Minkälaisia johtopäätelmiä tästä sitten voisi tehdä? No, en tiedä, muuta kuin että jatkaa samalla tavalla, varsinkin orien suhteen. Se, että Ionicin tammat ovat keskimäärin pienempiä kuin oikeat, ei minusta ole mikään hillitön ongelma. Minä en oikeasti mieti näitä tilastoja siinä vaiheessa kun päätän yksittäisen ponin säkäkorkeuden. Siihen vaikuttavat ennen kaikkea vanhemmat, mutta olen yrittänyt välillä ajatella niiden asettamien "rajojen" ulkopuolelta ja välillä tehdä vähän pienikokoisempia, välillä suurikokoisempia jälkeläisiä.

—S

Uutisia väririntamalta

Ei näitä ehkä voi sanoa uutisiksi, koska eivät ne nyt niin uusia asioita ole. Joka tapauksessa nämä asiat ovat uineet omaan tietooni vasta tässä suhteellisen lähiaikoina.

Suomenhevosella W20

Alkukeväällä jo julkaistiin tieto siitä, että suomenhevoselta on löytynyt W20-geeni. Tiettävästi ensimmäinen testattu yksilö on orivarsa Suonsilmän Toivo (2020, Karkurin Samba - Sanhatar; Harkko).

Sinällään tämä ei ole mikään suunnaton yllätys. W20 tuntuu olevan tosi laajalle levinnyt kuvio ja suomenhevosilla noita merkkejä on. Sitä ei olla tutkittu, miten laajalti suomenhevosilta mahdollisesti löytyy tätä W20:stä. Tulevaisuus ehkä (toivottavasti) näyttää.

Muutenkin W20 on tutkijoille vielä jonkinasteinen mysteeri, lähinnä siis se, että miten se varsinaisesti toimii. Se ei välttämättä yksinään aiheuta mitään suuria merkkejä, mutta muiden valkoisia merkkejä lisäävien geenien kanssa esiintyessään se voi lisätä valkoisen värin määrää.

W-muunnosten perhe kasvaa

Päivitin taas pitkästä aikaa vanhaa postausta W-muunnosten listasta. Siellä mennään jo numerossa 32, tosin 29 on ilmeisesti jäänyt välistä, jostain syystä. Harmi etten ole kerännyt käyttämiäni lähteitä ylös tuohon postaukseen sen tarkemmin, sillä alussa mainittu Kathmannin kirjahan listaa muunnokset vain W20:iin asti.

Pearlin periytyminen varmistunut

Kirjoitin vuonna 2015 blogiin pearlista. Tuolloin sen periytyminen oli vähän kysymysmerkki ainakin minulle ja tekstissä esitetty periytymistaulukko oli tehty valistuneen arvauksen (ei minun) perusteella. Nyt näyttäisi siltä, että akateemisessa maailmassa on päästy selvyyteen siitä, että pearl todellakin linkittyy voikkogeeniin ja periytyy juuri kuten tuossa tekstissä on esitetty.

Tosin noita alleelimerkintöjä voisi korjailla. Perinteisesti voikkogeeni on esitetty muodossa C^CR, joten koska pearl ilmeisesti on siis muunnos tästä, sen voisi merkitä käyttämäni prl:n sijaan C^prl. Näin ollen siis merkinnät olisivat näin:

• ei-voikko, ei-pearl: CC
• yksinkertainen voikko: CC^CR 
• pearl-kantaja (heterotsygootti pearl, ei näy hevosen värissä): CC^prl
• voikko-pearl: C^CRC^prl
• pearl (homotsygootti pearl, pearl-värinen hevonen): C^prlC^prl

Sunshine, pearlin kaveri

Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa ilmoitettiin löytyneeksi uusi diluutio, joka on nimetty sunshineksi. Se on pearlin tavoin linkittynyt C-geeniin, se periytyy kuin pearl ja sunshine-hevonen näyttää samalta kuin pearl. Sanoisin että se on pearl, joka ei olekaan pearl! Tässä tutkimuksessa se on merkitty tunnuksella sun ja samoin kuin pearl eli C^sun.

Ensimmäinen, liekö toistaiseksi ainoakin löydetty sunshine-värinen hevonen on ollut tennesseenwalker-amerikanravuri -risteytys. Hevosen vanhemmista ei ole saatavilla DNA-näytteitä, joten sen tarkemmin sen taustoja ei olla pystytty tutkimaan. Kuitenkaan kummassakaan rodussa ei ole tutkijoiden mukaan raportoitu viime aikoina mitään mystisiä diluutioita. 

Snowdrop, toinen pearlin kaveri

Samana vuonna kuin sunshine, löydettiin myös toinen samanlainen diluutio, tai pitäisiköhän näitä alkaa kutsua jo muunnoksiksi samaan tapaan kuin W:n kohdalla. Se sai nimen snowdrop, C^sno ja se on löydetty Gypsy Horselta, siis irlannincobille lähisukuiselta rodulta/rekisteriltä. Ymmärtääkseni snowdropeiksi on testattu ainakin yksi heterotsygootti tamma, heterotsygootti ori (ilmeisesti ei sukulaisia) ja näiden 4 varsaa, joista yksi on homotsygootti, toinen heterotsygootti kantaja ja kaksi muuta eivät ole perineet snowdropia.

Snowdrop käyttäytyy samoin pearl ja sunshine ja sen aiheuttaa myös samankaltaisen värityksen.

– S

Ne pienet (itseaiheutetut) ongelmat

Aina välillä tulee törmänneeksi harmittaviin asioihin:

• Tarjolla olisi pv-näyttelyt, joihin en voi ilmoittaa kuin aivan satunnaisia yksilöitä, koska rakastan ratsastuskuvia niin paljon että lähes kaikilla kuvallisilla puokeilla on ratsastuskuvat.
• Tajuan ettei yllämainittu ongelma koske pelkästään puokkeja.
• Olen kilpaillut kaikki, siis ihan kaikki NSH:t ja melkein kaikki tennesseenwalkerit, saddlebredit ja missourinfoxtrotteritkin porrastettujen puolella valmiiksi eikä minulla ole ilmoittaa hevosia mukaan kisoihin.
• VHKR:n mukaan ikääntyvät, tuoreemmat porrastettujen kisaratsuni ovat suurimman osan ajasta odottamassa ikääntymistä päästäkseen seuraavalle tasolle. Sinne päästyään, ne kilpailevat kolme päivää ja olisivat taas valmiita siirtymään eteenpäin tasoilla, mutta ikä ei riitä, joten odottelemme vähän taas lisää.
• Haluaisin saada lisää meidän vanhoja arabeja ja rockyja porrastettujen listoille, mutta ne ovat rekisterissä Virginian omistuksessa.
• Virginia varmaan sanoisi tähän, että VRL:stä puuttuu edelleen se massatoiminto omistajanvaihdoksille. Tosin epäilen ettei sitä ole kukaan muu kaivannutkaan kuin me.
• Kun VSN-näyttelyissä jonkin hevosen sivut eivät toimi ja joudun hylkäämään hevosen.
• Kaikki noniukset ovat sukua keskenään enkä millään jaksaisi taas keksiä unkarilaisia hevosennimiä. Mietin kuumeisesti jos voisin käyttää muunkielisiä nimiä, mutta ei taivu, ei niin millään.
• Varastoistani ei löydy oikein mitään noniuksesta meneviä hevoskuvia.
• Harmiklassikko: jokin hevonen on kadonnut niin perusteellisesti, ettei siitä löydy mitään vanhoja sivuja mistään.
• Kasvattilista-tiedoston pituus on yli 15000 riviä ja joka päivä tulee lisää kun suunnittelen uusia kasvatteja vuoden 2022 jälkipuoliskolle.
• En jaksa perata sitä kasvattilistan alkupäätä, jotta saisin sieltä siirrettyä tavaraa vuoden 2017 listalle. Kyllä: minulla on vuonna 2017 syntyneitä kasvatteja, joille en ole saanut vieläkään sivuja tehtyä. Jos noudattelisin VHKR:ää kovinkin tarkasti, saisin kuopata ne samoin tein. Itse asiassa hyvinkin jo vuosi, pari sitten.
• WRJ-kisoja on niin huonosti kalenterissa ja tiedän että pitäisi jaksaa itse aktivoitua, mutta kun ei jaksaisi. Porrastetut ovat niin paljon helpompia.
• Paitsi ARJ ei ole helppo. Siellä se luokkien lista on niin pitkä, että joka kerran kun haluaa lähettää kisakutsun, on skrollattava noin miljoona kilometriä sivua alaspäin. Onhan se hyvä että luokkia on niin paljon, se tarkoittaa että kaikkea on mahdollista järjestää, mutta käyttöliittymä sukkii.
• Kun tallista löytyy vielä niitä hevosia, joiden sivut on tehty vuonna 2014 ja siis englanninkieliset ja niille pitäisi merkitä hevosten tasot porrastetuissa enkä jaksa enkä halua enkä osaakaan kääntää tekstejä englanniksi. Ei kaunista.
• Löysin vihdoin ja viimein äänikirjat varmaan viimeisenä ihmisenä maailmassa, mutta nyt ei lenkillä pää suolla enää tarina-ideoita, kun pitää keskittyä kuuntelemaan sitä kirjaa eikä ajatella omiaan. (Pro-tip: jos lähtee iltapimeällä lenkille, ei kannata valita sitä hirviöistä tai sarjamurhaajasta kertovaa kirjaa kuulokkeisiin.)
• Kun keksin tosi hyvän hevosennimen, mutten kirjoita sitä muistiin, koska onhan se nyt niin itsestäänselvä ja helppo muistaa. Seuraavan kerran muistaa vain sen, että se oli tosi hyvä nimi, muttei ole pienintäkään aavistusta, että mikä.

Niin että näillä taas eteenpäin.

– S

Ostan melkein mitä vain!

Viime viikolla tärähti Keskustaan se, mitä olin pitkän tovin jo hautonut: Ostan melkein mitä vain -ketju! Koska kaikki eivät tietenkään ole Keskusta-aktiiveja, mainostan tätä nyt täällä blogissakin. Ideahan on se, että ainakin katson läpi todellakin kaikki hevoset, joita minulle kaupataan ja olen ihan luvan kanssa lepsu. Napsin mukaani kaikenlaista vähänkin hyödyllisen oloista otusta ja sitten niitä, jotka eivät ehkä ole niin hyödyllisiä jalostuksen kannalta, mutta kiinnostavia noin muuten.

Myyntiehtojen pitäisi sopia Ioniciin (ja Gin Ahaltekiin): ei kisaamista eikä muutakaan aktiviteettia, paitsi ehkä jalostusta jos sattuu olemaan sellainen rotu. En halua mitään takarajoja enkä takaisinottoja jos ei muutamaan vuoteen hevosen sivuilla tapahdu mitään. Tämä on tätä meikäläisen harrastamista eikä siitä käy tinkiminen. VRL:n rekisteriin pääsevät ajan kanssa ainakin, elleivät siellä ole jo ja aikanaan myös kuopataan kunnialla, muistosivujen kera. Siinäpä se sitten onkin.

Ihan kaikesta en kuitenkaan innostu. Toistaiseksi tarjolla olleista hevosista irlannincob ja ratsuponit ovat olleet vähän mjääh. Ei niissä rotuina mitään niin ihmeellistä vikaa ole, muttei vain jotenkin oikein nappaa. Ratsuponeja on itsellänikin, pääasiassa VRP:eja ja WPB:ejä, mutta niiden kanssa on koko ajan jo muutenkin vähän sellainen henkien taistelu, että pitäisikö kuitenkn luopua. Periaatteessa hirveän nättejä poneja, kantarotuja olisi tallissa jo valmiiksi ja kuviakin jokunen, mutta kun ei silti.

Sitä en tiedä mikä irkuissa tökkii. Niillähän olisi kaikensortin värejäkin tarjolla, luulisi nyt edes värifriikin sykähtävän siihen suuntaan. No, yksi (teko)syy on se, ettei minulla ole valmiina kuvia irlannincobeille. Ei tietenkään ole, koska en ole koskaan sellaisia etsinyt, koska minulla ei ole aiemmin ollut irlannincobeja. Noidankehä. Ja varmaan niitä löytyisi Bob Langrishilta ainakin jokunen.

Tässä vähän esittelyistä niistä hevosista, joita tähän mennessä on tämän kamppanjan tiimoilta Ioniciin tullut:

• austr-o. Crampton Kingsley on jälleen uusi ori meidän aussilaumaan. Pitäisi varmaan alkaa ostaa tammoja, sillä meillä on tällä hetkellä 2 tammaa ja oreja on 5. En tiedä mistä moinen epäsuhta johtuu, mutta aina myynnistä on tarttunut vain oreja matkaan.
• xx-o. Scandic Daniel on ex-laukkuri, sittemmin kenttäratsuksi koulutettu yksipolvinen täysiveriori. Olen niin pihalla nykyisestä laukkamaailmasta, etten tiennyt Scandicia ennestään.
• xx-t. Lifetime CTB tuli Danielin kanssa samasta paikasta. CTB eli Carter Thoroughbreds on sentään vanha, tuttu laukkatalli ja -kasvattaja. Laukkapuolella ei kiinnitetä sukujen tasaisuuteen huomiota lainkaan samalla tavalla kuin ratsupuolella usein tai ainakin minulla on tällainen näppituntuma. Ei tietenkään voi yleistää, mutta niin tai näin, Lifetimen sukua voisi luonnehtia vähintäänkin mielenkiintoiseksi. Paikoin jää toiseen polveen, paikoin menee viidenteen. Mutta ei se mitään! Yhdistän tuota mielelläni pitkäsukuisiin ratsutäysiverisiin ja mikäpä tietää, mitä kaikkea vielä keksinkään.
• isl-o. Draupnir frá Ljóma tuli meille Ljómasta, kuten nimestä voi nähdä. Meidän issikkalauma on kovin pitkäsukuista ja ikävän moni taitaa olla sukuakin keskenään. Draupnir kolmipolvisena tuli vähän jelppimään sitä tilannetta.
• wm-o. Scandic Thunderstormilla on yhteistä Danielin kanssa kasvattaja. Siinä missä tiedän vielä edes jotakin hevoslaukkapuolen jutuista, ponilaukoista olen pihalla kuin lepakonpönttö. No, asialla ei sinänsä ole väliä, Thunderstorm on kyllä ex-laukkaponi tai ainakin laukkavanhemmista polveutuva, mutta meille se tuli ihan tavan pikkuponiksi. Se vielä odottaa kirkastumistaan, että mitä minä varsinaisesti teen lyhytsukuisella mountainilla, kun kaikki muut welshini ovat niin pitkäsukuisia. Täytyy vähän miettiä.
• nf-o. Kernfield Ugli Fruit on yksipolvinen, meille vierassukuinen nyffiori ja sellaisena tulee taatusti tarpeeseen, vaikka muuten rodun tilanne onkin aika hyvä. Luulisin.
• nf-t. Flicka III 'C tuli samasta osoitteesta ja samasta syystä kuin Uglikin. 
• clyd-t. Lublebah Lehja on ensimmäinen clydesdalenhevonen tosi-tosi pitkään aikaan. En usko että se olisi ihan ensimmäinen clydesdale ikinä Ionicissa, sillä minulla on hataria muistikuvia jostakin tuontioriista, jolla oli sen... sen... sen yhden Suomessa asuvan tosi hienon clydesdale-oriin kuva. (Piti luntata SuPosta: Hillside Lord Lyon). Mitä sille virtuaalioriille sitten tapahtui, en muista. Saattoi olla että se oli jonkin aikaa vain tallinkoristeena ja sitten se myytiin tai kuopattiin.
• old-t. Lilith RWD on vastaus rukouksiini: lähestulkoon kokonaan erisukuinen, pitkäsukuinen oldenburg! Käsittelin juuri taannoin läpi oldenburgini ja alkoi tuntua siltä, että kantaan pitäisi saada uusia nimiä. No, Lilith on nyt ainakin yksi uusi tulokas.
• FWB-t. Varpuspuron Purpurin suku pääsi yllättämään, kun sitä sivuille kasasin. Nelipolvinen suku, sekaisin vähän kaikkea ja oikeastaan jok'ikinen nimi suvussa on minulle outo. En mene julistamaan, sillä varsinkin nimimuistini vuotaa kuin seula, mutta ei siellä yhtään niin tuttua nimeä ole, että tunnistaisin. Isä on toki Vegasin kasvatti, muttei vanhasukuinen. Emän puolelta taas löytyy mm. zangersheidea. Väitän ettei Ionicin FWB:issä ole koskaan aiemmin ollut zangersheide-sukuisia hevosia!
• sh-t. Maantiekiitäjän ostin melkein kokonaan nimen perusteella. Okei, lyhyt ja erilainen suku meidän hevosiin nähden auttoi kyllä valinnassa, mutta hei haloo! Maantiekiitäjä! Hymyilyttää joka kerta kun näen sen. Sanonpa vain, että jos hyrisen itsekseni omasta mielestäni mukamas niin nerokkaille suokkinimilleni, niin osaavat muutkin suomenhevosia nimetä.
• sh-t. Kaarnan Tunturitaika ei ehkä säväyttänyt niinkään nimellään, vaikka kaunishan tuo on kun totta puhutaan. Sen lyhyt suku on just sopiva meille ja viimeksi suomenhevoskasvatteja suunnitellessa tuli selväksi tarve kasvattaa vähän hevosten ja sukulinjojen määrää.
• kasa schwarzwaldinhevosia edustaa niitä heräteostoksia, joita vastaan taistelin pari päivää, luovutin ja tein ostotarjouksen. Kirjoitin myyjälle, että rakastuin hevosten kuviin niin että järki lähtee enkä valehdellut varsinaisesti. Mitäkö teen viidellä schwarzwaldinrautiaalla? No varmaan kasvatan ainakin muutaman varsan ja ihailen. Ionicissa on saattanut joskus aikojen alussa olla schwarzwaldinrautiaita, joten en uskalla julistaa että tulossa olisivat nyt ekat sitä lajia, mutta ensimmäiset pitkään aikaan kuitenkin. Toivotan rodun tervetulleeksi (takaisin).

Vieläkö sinulta löytyisi jotakin eksoottista ja erikoista tai tuttua ja tavallista, jonka voisit myydä Ioniciin? Pane ihmeessä mailia tai ota yhteyttä muilla tavoin!

– S

American Sugarbush Harlequin Draft ja Sendera Draft

Rotuesittelyt jatkuvat edelleen yleisön toiveilla. Tällä kertaa esittelyyn pääsevät American Sugarbush Harlequin Draft (ASHD) ja Sendera Draft (sendera). Tekstissä sivutaan myös Stonewall Sport Horsea (SSH). Nämä kaksi kylmäverirotua esitellään yhdessä siksi, että niillä on yhteinen historia ja ilmeisesti rekisterit ovat eronneet kasvattajien erimielisyyksien takia, ei niinkään siksi että hevoset olisivat kovin erilaisia.

Historia

ASHD:n varsinainen historia alkaa vasta 90-luvun lopulta. Rodun perustaja ohiolainen Everett Smith omisti The Sugarbush Hitch Companyn, ymmärtääkseni jonkinlaisen valjakkopalveluita (kärryajelut, terapia, näytökset tjsp.) tuottavan yrityksen. Alunperin hänellä oli percheroneja, mutta sitten hän tutustui Stonewall Sport Horse -tyyppiin. SSH oli Michael "Mike" Muirin kehittämä raskastyyppinen lämminverinen, joka on usein tiikerinkirjava väriltään. Muir käytti myös percheroneja jalostustyössään. Smith päätti yrittää jalostaa uuden hevostyypin, jossa yhdistyisi SSH:n väritys ja kestävyys kylmäverityyppiseen rakenteeseen.

Ensimmäisenä ASHD:nä pidetään 1999 syntynyttä oria Sugarbush Harley Quinnea. Sen emä oli puhdas percheron-tamma ja isä tiikerinkirjava 3/4-perche-ori Stonewall Rascal. Smith jatkoi kasvatusta ja toi mukaan harkiten muita hevosia. Hevostyyppi alkoi kiinnostaa muitakin ja niitä alettiin kutsua Smithin yrityksen nimellä Sugarbush Drafteiksi. Melko pian kävi selväksi tarve myös rekisteröidä näitä hevosia, joten Smith perusti Sugarbush Draft Horse Associationin (SDHR) kehittämään ja rekisteröimään rotua. Ilmeisesti nimenomaan Smith perusti myös Stonewall Studbookin (SSB), mutta tästä en ole ihan varma.

Smith vetäytyi eläkkeelle 2008 ja ongelmat yhdistyksen ja rekisterin sisällä alkoivat. Tuloksena näistä ongelmista oli lopulta se, että rotuyhdistys ja rekisteri jakautuivat kahtia vuonna 2013, American Sugarbush Harlequin Draft Associationiin (ASHDA) ja alkuperäisen nimen Sugarbush Draft Horse Registryyn. Sekaanusten välttämiseksi Sugarbush Draft Horse Registry muutti nimensä Sendera Draft Horse Registryksi vuonna 2018. SDHR ei mainitse tästä jakautumisesta mitään historia-osiossaan, ASHDA:n sivuilla sävy on kitkerä ja syyttelevä. Tämä rodun historiikki on kirjoitettu ASHDA:n historian perusteella, koska SDHR:n sivuilla tätä eroa edeltävä historiaosuus on varsin ylimalkainen. ASHDA katsoo olevansa se oikea Smithin jalostustyön jatkaja ja ehkä se onkin, sillä SDHR ei mainitse historiassaan Smithiä tai Muiria lainkaan.

Rakenne

Näillä kahdella rekisterillä on toisistaan hieman poikkeavat rotumääritelmät. Tässä on ASHDA:n rakennekuvaus, käännös ja tulkinnat ovat omiani joten tätä ei voida pitää virallisena:

• Säkäkorkeus on n. 157-173 cm (15.2-17 hh), mutta erikseen mainitaan että korkeuden perusteella ei saa hylätä hevosta, jos se on muuten oikeata tyyppiä.
• Pää on selväpiirteinen eikä liian pieni. Profiili on suora tai kyömy.
• Silmät ovat suuret, hyvin sijoittuneet ja niiden ilme on ystävällinen. Silmien väri voi olla mikä tahansa.
• Korvat ovat suurehkot mutta hienopiirteiset, tammoilla usein hieman pidemmät.
• Pään ja kaulan liittymä on avoin.
• Kaula on keskipituinen, kaareva, lihaksikas muttei saa olla liian paksu. Se liittyy hyvin paitsi päähän myös lapoihin.
• Lavat ovat lihaksikkaat ja kohtalaisen viistot, jotta ne tarjoavat hyvän längensijan, mutta mahdollistavat myös lisäämisen.
• Runko on syvä ja leveä.
• Ylälinjan tulisi olla lyhyempi kuin alalinjan.
• Selkä ei saa olla liian pitkä eikä notko. Se on vahva ja leveä.
• Lanne on lyhyt ja lihaksikas.
• Risti ei ole terävä.
• Säkä ja risti ovat yhtä korkealla. Jos säkä on hieman korkeammalla, sitä ei katsota virheeksi. Sen sijana takakorkeus on virhe.
• Lautaset ovat takaapäin katsottuna tasaiset, yleisesti ottaen voimakkaat ja lihaksikkaat. Sivusta katsoen ne viettävät jonkin verran, ovat pyöreämuotoiset ja melko pitkät.
• Häntä on kiinnittynyt korkealle.
• Etujaloissa kyynärvarsi on melko lyhyt ja lihaksikas.
• Nivelet ovat erottuvat.
• Etujalat ovat suorat ja sijoittuneet hyvin rungon alle.
• Etuvuohisten kulma on suhteessa lavan kulmaan, jotta se tarjoaa tarvittavan joustavuuden askeleissa.
• Takajaloissa reisi ja koipi ovat hyvin lihaksikkaat.
• Kinnernivel on vahva.
• Kintereet ovat hieman pihdissä sisäänpäin ja takakaviot osoittavat hieman ulospäin.
• Takajalat eivät saa olla etu- tai takanojoiset.
• Sekä etu- että takasääret ovat sivusta katsoen leveät, mutta edestä katsoen kapeammat.
• Kaviot ovat hyvämuotoiset ja ja terveet. Kanta on avoin ja kaviot ovat melko suuret, kuitenkin suhteessa hevosen kokoon. Kapeat tai matalat kaviot eivät ole toivotut.
• Vuohisissa on jonkin verran pitkää karvoitusta, muttei niin paljon kuin monilla muilla kylmäveriroduilla (kuten shire, clydesdale).
• Käynnissä on hyvä yliastunta ja se on puhdasta.
• Ravi on joustavaa, puhdasta eikä se ole liian lyhyttä.
• Laukka on voimakasta ja sujuvaa.

Senderan rotumääritelmä on ylimalkaisempi, mutta toisaalta siinä mainitaan useita hyvinkin tarkkoja mittasuhteita ideaalille hevoselle. Esimerkiksi pään pituuden tulisi olla sama kuin lapaluun, kaulan pituuden tulisi olla 1,3-1,5 kertaa pään mitta jne.

Väri

Molemmissa rekistereissä ideaalina on tiikerinkirjava väritys, mutta väri ei varsinaisesti ola poissulkeva tekijä. On myös yksivärisiä hevosia. Lehmänkirjavuus on kiellettyä molemmissa rekistereissä, mutta ASHDA määrittelee tämän hevosen ulkoasun perusteella ja SDHR geenitestien perusteella. Senderoilla kielletään tobiano, frame, sabino (SB1), splashed whiten versiot SW2 ja SW3 sekä W-variantit W3, W5 ja W10. Hevonen tulisi testata näiden suhteen jos sen suvussa esiintyy näitä tai näihin viittaavaa kuviointia tai jos hevosella itsellään on näihin viittaavia kuvioita.

ASHDA kieltää nykyään kimot tai ainakin niiden käyttämisen risteytyksissä. Aiemmin tämä on ollut sallittua ja on olemassa kimoja ASHD:ja. Nämä ovat edelleen jalostuskelpoisia, mutta kahta kimoa ei saa risteyttää keskenään.

Käyttö

Erityisesti SDHR:n sivuilla korostetaan sitä, että tämä hevonen on kylmäveriseksi korkeintaan keskiraskas. Toisinaan tämän yhteydessä mainitaan nimitys "riding draft". Nämä eivät tosiaan ole yhtä raskaita kuin monet vanhat eurooppalaiset kylmäveriset, jotka ovat selkeästi työhevosia. Senderat ovat sopivia ratsuiksi ja valjakkohevosiksi.

ASHD:ien kohdalla sitä keveyttä ei niin mainosteta, mutta suunnilleen samankaltaiseen käyttöön nekin mainitaan sopiviksi. Samalla tavoin se näkynee myös rakenteessa, sillä nekään eivät ole mitään supermuhkuja. Jos pitäisi vertailla suomenhevoseen, niin nämä ovat kuitenkin nyky-suomenhevosia jykevämpiä.

Jalostus

SDHR otti alunperin linjakseen sen, että lähes mikä tahansa rotumääritelmän täyttävä hevonen voidaan hyväksyä rekisteriin ja jalostukseen. Näin on ollut ainakin aiemmin, mutta rekisteri työskentelee sen eteen, että se voitaisiin jonakin päivänä sulkea.

Myös ASHDA:n rekisteri on avoin, mutta siihen hyväksyttävien hevosten suku tulisi olla tiedossa ja siinä tulisi olla vain hyväksyttyjä risteytyksiä. Hyväksytyt rodut ovat:

• Quarter-hevonen (värirajoituksia, ei saa olla tuplarekisteröity paint-rekisteriin)
• Appaloosa
• Knabstrupinhevonen
• Stonewall Sport Horse, appaloosa-kylmäveri-risteytys, joka on rekisteröity SSB:ssä
• Muu lämminverinen jolla on LP-geeni
• Perchenhevonen
• Clydesdalenhevonen
• Shirenhevonen
• Suffolkinhevonen
• Belgiankylmäverinen (brabant)
• American Cream Draft

ASHDA on kieltänyt 4.7.2014 jälkeen SDHR-rekisteröidyt hevoset. Myös friisiläisristeytykset kielletään yksiselitteisesti. SDHR ei ota kantaa friisiläisiin, mutta se ei ole muutenkaan listannut ainakaan nettisivuillaan hyväksyttyjä tai kiellettyjä risteytyksiä. Molemmat rekisterit saattavat vaatia risteytyksiin käytetyiltä roduilta tiettyjen geenivirheiden testejä (kuten HERDA, HYPP) tai ainakin niitä suositellaan.

Lähteet

• American Sugarbush Harlequin Draft Association
• Sendera Draft Horse Registry
• Stonewall Sport Horse

Kesän kuulumiset ja syksyn suunnitelmat

 Hei vain kaikille kesän jälkeen! Nyt tarttisi palata arkeen ja jatkaa esimerkiksi tämän blogin kanssa säännöllisesti. Aloitinkin jo viime viikolla, mutta toisella aiheella, sillä se olisi ollut manaamista kirjoittaa kesän loppuvan ja syksysuunnitelmien painavan päälle kun itse on vielä lomareissussa.

Varsinaisesti tauko ei näkynyt virtuaalihevosten suhteen, sillä sehän koski vain tätä blogia. Noin muuten olen ollut varsin aktiivinen kesällä, ainakin joiltain osin.

Ensimmäinen ja ehkä eniten muillekin näkyvä aktiivisuus on koskenut porrastettuja kilpailuita. Kirjoitin keväällä siitä, että porrastettuihin, erityisesti ARJ-kisoihin osallistuminen hakee vielä muotoaan (Kilpaileminen – hourupäiden hommaa?). Nyt on tainnut löytyä jonkinlainen käytännöllinen rutiini, joka tyydyttää ajoittaisen pilkunniistäjänkin tarpeet noiden luokkien suhteen. ARJ:n lisäksi olen alkanut kilpailuttaa hevosiani muissakin lajeissa. Kyllä, olen koukussa.

Tämänhetkinen ongelma porrastettujen kanssa onkin positiivinen ongelma: hevoset etenevät niin kovin vauhdilla, että minulla ei ole alempien tasojen luokkiin monessakaan lajissa yhtään osallistujaa! Minä kun en rekisteröidessä merkitse hevosille syntymäpäiviä, joten päästäkseen mukaan kisalistoille, minun täytyy käydä muokkaamassa ensin ne syntymäpäivät hevosten profiiliin. Siinä minä olen ollut vähän laiska ja saamaton. Samalla tarkistan myös maksimitasot ja ylipäänsä sen, onko hevonen hengissä edes. Keväällä kävi nimittäin pienimuotoinen moka, kun muutama aikoja sitten kuollut hevonen kilpaili ihan iloisesti porrastettuja, koska en ollut ikinä käynyt merkitsemässä niitä kuolleiksi VRL:ssä.

Lisäksi olen puuhastellut eri rotujen kanssa tässä kesällä. Paso finojen ja paintien joukkoon tuli uusia tulokkaitakin ja muiden kanssa olen puuhastellut kasvattien sivuja ja muuta sen sellaista. Pari sadan hevosen rykäisyä sain rekisteriinkin tässä, puhumattakaan pienemmistä seteistä. Se alkaa tuo hevosten massarekisteröintikin sujua. Pitäisi ehkä joskus kirjoittaa siitäkin ja ennen kaikkea kysellä, että miten muut harrastajat koostavat sen vaaditun csv-muodon.

Syksyksi ei ole sinänsä luvassa mitään kovin suuria muutoksia, uutta ja ihmeellistä. Ajattelin lähiaikoina tehdä vihdoin ja viimein Keskustaan sen lupaamani "ostan melkein mitä vain" -ketjun ja katsotaan sitten mitä kaikkea mielenkiintoista sieltä löytyy. Pointti on se, että myyjien kannattaa tarjota sellaisia rotuja, joita Ionicissa jo on, koska tarvitsen uutta verta jalostukseen kumminkin, mutta myös sellaisia rotuja joita ei ole, koska joskushan pitää se ensimmäinenkin hankkia!

Yleensä olen kertonut vähän jotakin siitä, mitä reaalipuolen kesääni on kuulunut, mutta tänä vuonna koronan vuoksi mitään kovin kummallisia ei ole tullut tehtyä. Mutta jos jotakin pitäisi listata, niin ehkä seuraavat asiat:

• Hellettä
• Lisää hellettä
• Ilmastoitu toimisto heinäkuussa, kun kaikki muut olivat lomalla
• Banksy-näyttely Mäntässä
• Lappeenranta-viikonloppu ja liuta yllättävänkin hyviä ravintoloita
• Saimaan kanava-risteily (edellinen liittyy, kuva samoin)
• Olympia-kouluratsatusta (ikävää ettei Ruoste pärjännyt)
• Viikko etätöissä maaseudulla ja ylituottelias kirsikkapuu
• Juhannusperinteet: maalle paljuun ja syömään, yöllä kotiin ja auton keula täynnä liiskaantuneita itikoita (kyllä, tämä on juhannusperinne jo että reissun jälkeen tarttee pesettää auto)
• Juhannusbonus: pieni ajelukierros Audi S8:lla (reilu 300 hv V8, oli kiva mutta suuri, en päätynyt uutisotsikoihin)

Mitäpä muiden harrastajien kesään ja syksyyn kuuluu? Suuria suunnitelmia?

– S

Tie Tähtiin 2021 – osallistujan kokemuksia

Keväällä kilpailtiin vuotuinen Tie Tähtiin -cup, tarinaharrastajille suunnattu 5-osainen kilpailusarja. Sillä on jo historiaa, sillä ensimmäinen kerta siinä lienee kisattu vuonna 2018, ehkä jo aiemminkin. En tiedä, koska minähän ei ole varsinaisesti ollut tarinaharrastaja, paitsi viimeiset pari vuotta ja sittenkin vain pienesti. Tänä vuonna kuitenkin osallistuin hahmollani ensimmäistä kertaa TT-cupiin!

Koska minulla tosiaan ei ole tietoa siitä, millainen TT on aiemmin ollut (kuulin huhuja, että se olisi muuttunut viime vuodesta, kenties radikaalistikin?), joten kirjoitan nyt vain tämänvuotisesta cupista. Perusperiaate TT:ssä on suhteellisen yksinkertainen: 4 osakilpailua ja finaali, ja näihin saa lisäarpoja tulosarvontaan joko piirtämällä jotakin TT-cupiin liittyvää tai kirjoittamalla siihen liittyvän, vähintään 300-sanaisen tekstin. Tekstien aiheet olivat vapaat finaalia lukuunottamatta, kunhan se edes jollain tavoin sivusi TT-cupia. Finaalissa oli sitten annettu valmiit aiheet. Tekstien muuta laatua sinänsä ei arvioitu.

Piirtäähän minä en osaa, joten teksteillä menin kokonaan. Ylpeänä voinkin sanoa, että tekstien puolella taisin olla yksi tämän vuoden tuotteliaimmista osallistujista ja se toki näkyi tuloksissakin sitten! Saaliina oli nimittäin yksi voitto, yksi kakkossija, kaksi kolmossijaa ja finaalista kakkonen. Harvoin, jos koskaan olen niin odottanut kisatuloksia kuin tästä...

Tekstien pituusvaatimus, 300 sanaa, osoittautui aika mieluisaksi. Se on noin suunnilleen yhden A4:n pituinen teksti, joten minulta sellainen kyllä luonnistuu vähän heikommallakin inspiraatiolla. Tunnustan kuitenkin, että muutamasta tekstistä paistaa läpi se, ettei ole ollut yhtä hyvää ideaa vaan kaksi huonompaa ja ne on sitten kirjoitettu yhdeksi 300 sanan tarinaksi. Laadustahan ei ollut väliä eikä minulla ole ikinä ollut minkäänlaisia tunnontuskia julkaista ihan sitä itseään (köh). Parin tarinan yhteydessä jouduin huomauttamaan, että jos tuomaristo katsoo ettei sitä voi varsinaisesti laskea TT-tarinaksi, niin olkaa hyvät vain, tiedostan itsekin että yhteydet cupiin ovat melko heikot. Kiltisti nekin kyllä laskettiin aina pisteisiin mukaan.

Aluksi oli havaittavissa hienoista alkukankeutta, kun ei oikein ollut vielä päässyt oikein sisälle koko hommaan. Sitten kun osakilpailut alkoivat pyöriä kunnolla, kirjoittaminen niistä, niihin valmistautumisesta ja niistä toipumisesta oli helpompaa. Kolmannen osakilpailun kuvitteellinen järjestämispaikka Kuusamossa tarjoili tosi paljon inspiraatiota itsessään. Se oli siinä mielessä paras, mutta on kyllä sanottava, että muidenkin osakilpailuiden paikat oli kuvattu tosi hyvin ja niistä sai hyvän taustan omille jutuilleen.

Aionko jatkaa tarinakilpailemista? Ehkä ja kenties, katsotaan nyt. Ei TT-cup teknisesti ottaen ollut ensimmäinen tarinakisa, johon olen osallistunut, mutta ei niitä paljoa historiasta löydy. Olihan tuo pari kuukautta kestänyt tarinointi omalla tavallaan melko tiukka rupeama, kun kuitenkin halusi pärjätä eikä olla mukana vain kokeilemassa tuuriaan. Seppele cupia harkitsin, mutta se tuli niin pian TT:n jälkeen, että siinä kohtaa ei ollut paukkuja. Katsotaan mitä tuleman pitää.

— S

Keskiviikkomyynti: quartereita

Tänään tarjolla olisi quartereita. Suurimmalla osalla, ellei peräti kaikilla, on vähintään joitain kisatuloksia WRJ:stä. Osaa on saatu jo sivuille asti, mutta niitä voi olla enemmänkin olemassa ja todennäköisesti onkin.

Myyntiehdot ovat helpot:

• Kerro jotakin kautta, minkä hevosen haluat ostaa: tämän postauksen kommenteissa (muista jättää sähköpostiosoitteesi!), sähköpostitse osoitteeseen vtionic@gmail.com tai Keskustassa privaviestillä (Sirpa).
• Tee sivut ja ilmoita osoite.
• Ilmoita myös VRL-tunnuksesi, ainakin osa hevosista on kuitenkin rekisterissä.

Lisää myymisestä, ehdoista ja suosituksista löytyy blogitekstistä Hevosten myyntiehdot. Värivaihtoehtoja voi kullekin hevoselle kysyä, jos haluaa.

QH-o. Arkansas Star GA VARATTU

• Suvuton tuonti
• S. 01.05.2018
• Kilpailee pääasiassa halteria ja western pleasurea
• Kuvan saa halutessaan mukaan linkitettyjen ohjeiden mukaisesti

QH-o. B Fabulous Ion

• N. 4-polvinen suku (Noway Ebonylla on vielä yksi sukupolvi): B Crash Ion - Emma Lena Ion
• S. 03.09.2016
• Kilpailee trailissa
• Kuvan saa halutessaan mukaan (Bob Langrish)

QH-o. Dawson City Ion MYYTY

• 3-polvinen suku: Chilkoot Pass Ion - Holly Joanie Ion
• S. 07.06.2018
• Kilpailee halteria pääasiassa

QH-o. Dear Bobby Ion VARATTU

• 3-polvinen suku: Pink Elder Dark - Pink Red Pine
• Kuten vanhempien nimistä näkyy, suku on Pinkin laukkahevosia. Western-hevosena tämä silti myydään.
• S. 07.09.2016
• Kilpailee pääasiassa western pleasurea

QH-o. Zack On The Rocks VARATTU

• 2-polvinen suku: Pink Dark Cody - Pink Exclusive Honey
• Tämäkin on pinkkiläistä sukua.
• S. 18.05.2017
• Kilpailee pääasiassa reiningiä
• Kuvan saa halutessaan mukaan (Bob Langrish)

QH-t. B Barmaid Ion

• Pitkä (n. 5p), mutta epätasainen suku: DLHS Three Coins Beer - B Double Ion
• Isä on WRJ-III -palkittu!
• S. 05.07.2018
• Kilpaillut nopeuslajeja, n. 30 sijoitusta nyt

QH-t. B Double Ion

• 2,5-polvinen suku: Pink Carbon Dioxide - B Dream Ion
• Edellisen tamman emä
• S. 14.08.2015
• Kilpaillut halteria

QH-t. B Rose Ion

• 3-polvinen suku: B Radical Ion - Pink Rosie Cotton
• S. 31.08.2016
• Kilpaillut erityisesti barrel racingia, satunnaisesti muitakin nopeuslajeja, sijoituksia tällä hetkellä 27
• Kuvan saa mukaan (Bob Langrish)

QH-t. Pink Random Dreams VARATTU

• 2-polvinen suku: Pink Little Joe - Pink Easy Dreams
• Pinkin entisiä qh-laukkureita suku täynnä.
• S. 15.02.2016
• Kilpailee tätä nykyä horsemanshipiä

QH-t. Abbie Get Cody GA

• Suvuton tuonti
• S. 01.05.2018
• Kilpaillut pääasiassa trailia