- Pää on lyhyt ja kuiva.
- Otsa on leveä mutta pää kapenee turpaa kohden.
- Kaula on kompakti, raskaahko, voi olla myös lyhyt.
- Runko on massiivinen, ylälinja hyvä.
- Selkä on pitkähkö ja tasainen.
- Lautanen on melko tasainen.
- Jalat ovat kuivat ja niissä on erittäin vankka luusto.
- Korkeajalkaisuus saattaa olla jossain määrin yleistä.
- Säkäkorkeus on 137-152 cm.
- Väriltään se on yleensä ruunikko tai kimo, muut värit (rautias, musta) ovat harvinaisia, sikäli jos niitä esiintyy lainkaan.
- Ainakin joillain yksilöillä on periytyvä taipumus jonkinlaiseen passikäyntiin.
Ionicin blogi
Gin Ahaltekin ja Ionicin yhteinen blogi. Asiaa virtuaalihevosten kasvatuksesta, omistamisesta, kilpailuttamisesta, kilpailemattomuudesta, kuvista ja ylipäänsä kaikenlaisista virtuaalimaailman ilmiöistä. Kommentoida saa.
maanantaina, marraskuuta 27, 2023
Rotuesittelyssä deliboz
maanantaina, marraskuuta 20, 2023
Rotuesittelyssä schwarzwaldinrautias
- Yleiskuva on tiivis, voimakas ja kompakti hevonen, joka ei kuitenkaan ole liian raskas.
- Pää on lyhyt, viehättävä ja hienostunut.
- Otsa on leveä, mutta pää kapenee turpaa kohti.
- Silmät ovat suuret ja ilmeikkäät.
- Korvat ovat pienet.
- Kaula on lyhyt ja lihaksikas, päänliittymä on kuitenkin avoin.
- Kaula on kiinnittynyt hyvin lapoihin.
- Säkä ei ole kovin korkea ja erottuva.
- Lapa on viisto, voimakas ja lihaksikas.
- Runko on leveä ja syvä.
- Selkä on lyhyt.
- Lautanen on laskeva ja hännänkiinnitys matala.
- Jalat ovat vahvat.
- Pitkää vuohiskarvoitusta ei juurikaan ole, sen sijaan jouhet ovat yleensä runsaat, kihartuvat ja pitkät.
- Tammojen säkäkorkeus 148-156 cm, orien säkäkorkeus menee 160 cm:iin asti, yleensä välillä 150-160 cm.
- Luonteeltaan ne ovat työteliäitä, vilkkaita ja hyväluontoisia.
maanantaina, marraskuuta 13, 2023
Kadonneiden hevosten lista
Kadonneista hevosista ja toimimattomista linkeistä olen paahtanut aiemminkin vaan en kyllä mitenkään tarpeeksi enkä varsinkaan turhaan, sillä se on virtuaaliharrastuksen ehdottomasti ärsyttävin asia. Kasvatin sivujen tekemiseen uppoaa melkoinen määrä aikaa ja vaivaa, jos pitkäsukuisen varsan sukutauluun tarvitsee kaivaa pahimmassa tapauksessa jopa kymmeniä osoitteita vanhojen ja toimimattomien tilalle. Google, Web Archive ja VRL vain laulavat, mutta minua ei laulata (paitsi jos päänsisäisessä karaokessa sattuu soimaan Ismo Alangon Vittu kun vituttaa). Lisäksi monta kertaa kaivan myös omien hevosteni sivuja, kun muistan että juuri viime viikolla tai joskus löysin tälle ja tuollekin hevoselle osoitteet, mutta kenen hevosen sivuille se nyt tulikaan, kun ei voi muistaa...
Tähän jälkimmäiseen ongelmaan olen yrittänyt kehitellä ratkaisua: listaa hevosista, joiden jokin osoite on kadonnut, mutta joille löytyy jokin uusi osoite jostain tai sitten ei. Näitä listoja olen koonnut arabianhevosista ja tennesseenwalkereista, mutta eihän se tietysti mihinkään riitä. Lisäksi tuommoinen lista on vähän kömpelö päivittää.
Sittemmin olen siirtynyt käyttämään Google Sheetsiä ja tätä nykyä sieltä löytyykin Kadonneet hevoset -niminen dokumentti, johon kaikilla on katselu- ja kommentointioikeudet. Siitä on siis mahdollisesti hyötyä muillekin, vaikken yritä siitä tehdä mitään kaikenkattavaa kadonneiden hevosten listaa. Se olisi mahdotonta. Kerään sinne lähinnä vain sellaisten hevosten osoitteita, joita löytyy omien hevosteni suvuista. Kuten näkyy, on se jo silti melko laaja. Listan tarkoitus on se, että kun hevoselle sivuja tehdessäni törmään toimimattomaan osoitteeseen, löytäisin listalta toimivan osoitteen tai sitten ainakin tiedon, jos hevonen on kadonnut tyystin.
Seuraavaksi pieni katsaus siihen, mitä listalta löytyy ja miten sitä käytetään.
- A-sarakkeessa (1) näkyy kullakin välilehdellä se rotu, jonka hevosia sille välilehdelle on listattu ja sitten se nimilista.
- B-sarakkeessa (2) on hevosen sukupuoli.
- C-sarakkeesta (3) löytyy VRL-tunnus tai yleisimmin linkki VRL-profiiliin, jos hevosella sellainen on, tai sitten tieto, että hevonen ei ole VRL:n rekisterissä (merkintä NA). Jos tämä sarake on tyhjä, niin en ole ehtinyt vielä tarkistaa onko hevonen rekisterissä.
- D-sarakkeessa (4) on toimiva URL, jos hevosella on sellainen.
- E-sarakkeesta (5) ja sitä seuraavissa sarakkeissa on listattuna hevosen vanhoja osoitteita, jos niitä on tiedossa. Joskus E-sarakkeesta tai sitä seuraavissakin sarakkeissa on lisää hevosen toimivia osoitteita, jos niitä löytyy useampia.
Pyrin siihen, että hevoslistaukset olisivat aina aakkosjärjestyksessä, mutta ihan aina en muista järjestää listaa päivittämisen jälkeen. Pystyt kuitenkin itse järjestämään hevoslistauksen aakkosjärjestykseen (tarvittaessa myös muiden sarakkeiden mukaan) näin:
- Vie hiiren kursori sarakkeen otsikkosolun päälle.
- Paina otsikkosolun oikeaan reunaan ilmestyvää alasvetovalikon ikonia (8). Alasvetovalikko aukeaa.
- Valitse haluamasi lajittelujärjestys (9).
Kopioi URL tai avaa linkki näin:
- Jos URL ei ole linkitetty (se näkyy solussa mustalla tekstillä ilman alleviivausta), valitse solu, kopioi sen sisältö ja liitä selainikkunan osoiteriville.
- Jos URL on linkitetty (se näkyy solussa sinisellä tekstillä alleviivattuna), vie hiiren kursori solun päälle. Solun alapuolelle aukeaa valikko. Paina osoitetta (10), jos haluat avata sivun uuteen selaimen välilehteen. Paina Kopioi-ikonia (11), jos haluat kopioida URL:n.
maanantaina, marraskuuta 06, 2023
Esittelyssä muutama mielenkiintoinen uusi tulokas
Keskustassa oli taannoin lopetusmyynti, jossa Welby myi Einfallin puoliverisiä ja Carterin laukka-täysiverisiä. Tapani mukaan olisin halunnut ostaa kaikki tai ainakin melkein, mutta pystyin jollain ihme konstilla tiivistämään ostoslistani suunnilleen puoleen tusinaan hevoseen. Sitä auttoi myös se, etten ollut paikalla ensimmäisenä ja muutama kiinnostava hevonen oli ehditty jo varata. Pahus!
Joka tapauksessa onnistuin kaivamaan sieltä muutaman suvullisesti niin mielenkiintoisen tapauksen, että ne on pakko esitellä nyt heti. Tai oikeastaan ne kaikki ovat suvullisesti kiinnostavia.
maanantaina, lokakuuta 30, 2023
Laatuarvostelut ja niiden pisteytys
Keskustassa on ollut erinomaisen kiinnostava keskustelu tekstien merkityksestä lajikohtaisissa laatuarvosteluissa ja se jatkuu vielä. Minusta tämä keskustelu on tosi tervetullut! Heitin sinne jo omia ajatuksiani, mutta yritän tässä nyt kasata niitä ajatuksia vielä vähän lisää.
Erityisen tervetullutta minusta on sen myöntäminen, että jo pitkään ja edelleen lajikohtaiset laatuarvostelut ja niiden arvosteluperusteet määrittävät todella vahvasti sen, mitä pidetään "laadukkaana" virtuaalihevosena. Perinteisesti siihen on kuulunut se, että hevosella itsellään on kisattu kyseisen jaoksen alaisissa kisoissa, sillä on kisatut ja mielellään palkitut vanhemmat (tai EVM-hevosella sukuselvitys), pari kisattua varsaa, luonnekuvaus, kuva tai useampi, päiväkirja ja/tai valmennustekstejä. Vuosien varrella tästä on ollut vähän erilaisia painotuksia ja lajijaoksilla on ainakin teoriassa vapaat kädet päättää omasta pisteytystavastaan, mutta yksikään jaos ei ole lähtenyt merkittävästi sooloilemaan tässä asiassa. Erot ovat lähinnä kosmeettisia.
Kun nämä asiat ja se ERJ-I/KRJ-I/jne. -rimpsu on saatu sinne hevosen sivuille, se on laadukas hevonen, muuten ei. No, ehkä kakkospalkinto on vielä ollut ihan hyväksyttävä, mutta joskus vuosikymmen sitten true-harrastajat puhuivat ainakin verhotusti säälikolmosista, joka oli heille epäonnistuminen. Minä puhun niistä edelleen, toki ironisesti, koska pääasiassa niitä minä käyn ARJ-laatiksista hakemassa hevosilleni.
Tämän mallinen pisteytys on ihan suora kopio alkuperäisestä YLAn pisteytyksestä. Virginia jos kuka sen tietää, koska hän alunperin kehitti koko YLAn idean ja sen ensimmäiset pisteytysmallit. Vuosi oli 2001 tai 2002. Tätä ennen ei ollut olemassa minkäänlaisia laatuarvosteluita tai vastaavia, joissa olisi huomioitu kuvan lisäksi sukua, tekstejä tai kisoja. Tuolloin hyvän hevosen määritelmä oli VIR MVA Ch -titteli. Siinä mielessä YLA oli aikanaan vastaisku valtavirtaharrastamiselle (kyllä, Gin oli vastarannankiiski jo silloin!) ja jotakin tosi ainutlaatuista ja uutta, mutta kyllä Virginia on sitä ideaansa katunut myöhempinä vuosina katkerasti. Sillä mistä muualta lajilaatikset olisivat tämän mallin apinoineet elleivät YLAsta? Se on tietenkin loogista, sillä alkuvuosina YLA-palkinnosta tuli arvostettu ja tavoiteltu asia. Ei siis ihme, että lajilaatikset halusivat tehdä jotain samanlaista.
Miksi Virginia nyt sitten niin katuu YLAa ja miksi minäkin puhun lajilaatiksista kuin ne olisivat pahakin asia? Koska ne ovat! Kirjoitin jo vuonna 2015 blogiin tekstin Laatuarvostelujen vaikutus virtuaalimaailmaan enkä ole vielä nähnyt yhtäkään syytä siihen, miksi tuo teksti ei pitäisi paikkaansa, olkoonkin että se on vähän karrikoitu. Koko ongelman ydin on se, että yksinomaan lajilaatikset ovat niin pitkään määränneet sen, mikä on "hyvä" ja "laadukas" hevonen ja samalla käytännössä myös sen, mikä on "oikeanlaista" harrastamista. Ja se, että harrastaa "väärin", vaatii aika paljon uskoa itseensä ja tekemiseensä sekä jonkin verran paksua nahkaa. Minä luulisin tästä asiasta jotakin tietäväni noin 18 vuoden kokemuksella.
Olen vuosikausia kyllä ollut sitä mieltä ja aina joskus sen ääneenkin sanonut, että lajilaatikset ovat tosi epäreiluja siihen nähden, että ne ovat niin merkittävässä asemassa virtuaalimaailmassa, juurikin siinä hevosen ja harrastamisen hyvyyden määrittelyssä. Niiden ei ehkä olisi koskaan pitänyt päästä näin määräävään asemaan, mutta niin nyt kävi. En tiedä miten sen olisi pystynyt estämään. Ei ehkä mitenkään, koska vaihtoehtoja ei ollut eikä niitä ole vieläkään. Siksi on hyvä käydä keskustelua siitä, että voisiko se hyvän hevosen ja harrastamisen muotti olla vähän väljempi ja ottaa huomioon laajemmin eri harrastustapoja.
Omakohtaisesti pahin laatisten epäreiluus on ehkä se, että Ionicin kohta 20 vuotta kestänyt aktiivinen jalostustoiminta kymmenien rotujen parissa on lajilaatisten näkökulmasta väärää ja tarpeetonta harrastamista. Henkilökohtaisesti palkintojen puute ei ole ongelma, vaan se että myös moni harrastaja on sitä mieltä, että Ionicin hevoset ja kasvatustoiminta eivät ole kelvollisia, koska niistä ei saa pisteitä lajilaatiksissa.
Tässä vuosien mittaan on varmaan satoja kertoja jätetty myymättä hevosia Ioniciin, koska niillä ei tultaisi kisaamaan. Tuhansia kertoja olen jättänyt kirjoittamatta ostopyynnön kiinnostavasta hevosesta, koska niiltä on vaadittu "aktiivisuutta". Yhtä lailla varmaan tuhansia kertoja olen jättänyt kirjoittamatta myyntitarjouksen, kun joku on halunnut ostaa hevosia, joilla halutaan laatiksiin eli niillä pitää olla kisatut vanhemmat. Harvoin näitä ihan suoraan sanotaan, mutta kyllä sieltä takaa paistavat ne lajilaatisten vaatimukset. Ja Ionicin hevoset tai harrastustapa eivät niitä täytä.
Aina jaksaa närästää myös se, että keksitty suvuton hevonen voi olla lajilaatisten silmissä arvokkaampi kuin Ionicin kasvatti. EVM-hevosten puuttuvia sukupisteitä voi korvata kirjoittamalla sukuselvityksen, mutta jos hevosella on olemassaolevat vanhemmat, ei näiden kisaamattomuutta voi korvata millään (laatiskohtaisia eroja on, mutta näin on ainakin ERJ:ssä kirjoitushetkellä, tarkistin sen). Se on nolla pistettä, tsero poäng. Toki kolmospalkinnolle on mahdollista, joskin ehkä vähän vaikeaa yltää kisaamattomilla vanhemmilla, mutta se säälikolmonen tuli jo mainittua. Kuka sellaiseen rutukoniin tyytyisi?
En minäkään ole immuuni lajilaatisten vaatimuksille, vaikka vastarannankiiski olenkin. ARJ-II -palkinnon saaminen tekstittömällä, porrastetuissa kisatulla hevosella (esimerkki) tuntuu huijaamiselta, koska mitä vaivaa minä tuonkin eteen olen nähnyt: en yhtään mitään. Kyllä sitä hyvällä hevosella pitää tekstejä olla sivuillaan (se että jossain alitajunnassa ajattelen näin, tuntuu sairaalta). Minäkin puhun naureskellen niistä säälikolmosista. Uutinen: ainakin ARJ:n laatiksessa ARJ-III -palkitusta vanhemmasta tai varsasta saa ihan yhtä paljon suku- tai varsapisteitä kuin korkeammistakin palkinnoista. Ja itsepähän en ole niitä osto- tai myyntitarjouksia kirjoittanut.
Toivon siis kovasti, että keskustelu lajilaatiksien pisteytyksestä jatkuu ja että niihin tehtäisiin ehkä radikaalejakin muutoksia. Sitä sen sijaan en odota enkä tarvitse, että joku keksisi palkintokategorian, jolla Ionicin hevosille saataisiin laatispalkintoja. Se sotisi laatisten perustarkoitusta vastaan. Lajilaatisten perustarkoitus minun mielestäni on saada ihmiset kilpailemaan kyseisen jaoksen kisoissa ja kun minä en kisaa niissä (paitsi satunnaisesti jotakin ja ARJ:ta), ei minulle palkintojakaan pidä antaman. Olisin kuitenkin tyytyväinen siihen, että lajilaatiksissa palkittaisiin nykyistä laajemmin erilaisista harrastamisen tavoista eikä kaikkien tarvitsisi olla siitä yhdestä muotista tehtyjä. Jos tämä johtaisi siihen, että nykyistä erilaisemmat hevoset miellettäisiin hyviksi ja laadukkaiksi, niin sehän ei voisi olla kuin plussaa.
maanantaina, lokakuuta 23, 2023
Väriristeytys-esimerkki: hopeanruunivoikonhallakko + musta
Vuosia sitten kirjoittelin blogiin muutamia esimerkkejä erilaisista väriyhdistelmistä ja siitä, miten niistä selvitetään, minkä värinen varsa kustakin yhdistelmästä voi tulla (esimerkiksi Kimo + kirjava). Sittemmin postausaihe unohtui, mutta nyt muistin sen taas.
Tällä kertaa tarkasteltavana on RMH-tamma Headspinner Ion, jonka isä on hopeanruunivoikonhallakko ja emä musta. Molemmille vanhemmille on merkitty värien genotyypit sivuille, isä on Ee, Aa, CCCR, Dd, Zz ja emä Ee, aa.
Jos ymmärtää genotyypeistä jotakin, näkee heti, että nyt on tarjolla runsaasti värivaihtoehtoja, kun on kolme eri diluutiogeeniä (voikko CCR, hallakko D ja hopea Z), kaikki heterotsygootteja ja pohjaväritkin ovat heterotsygootteja milloin mahdollista.
Tavallisesti menisin vaivaamaan Horse Coat Color Calculatoria (jonka ulkoasu on muuten uusiutunut aika radikaalisti siitä, mitä minä muistan, mutta sama sen väliä, toimii silti). Tällä kertaa CCC:ssä on pieni puute, sillä ainakaan minä en löydä pohjavärien listasta hakemallakaan isän väriä, englanniksi silver buckskin dun tai silver dunskin. Lista on pitkä, mutta olen selannut sen läpi useita kertoja enkä mitenkään bongaa tällaista väritermiä sieltä. Korjatkaa jos olen väärässä ja vain onnistunut missaamaan sen. Minun mielestäni hopeanruunivoikonhallakon ei pitäisi olla mikään mahdoton väri, joten liekö ihan vain inhimillinen virhe tullut, mutta se haittaa tässä tapauksessa kovasti Headspinnerin värin määritystä!
Asiaan on kuitenkin suhteellisen yksinkertainen ratkaisu: unohdetaan hetkeksi että isäoriilla on hopean ja voikon lisäksi hallakko-geeni. Lasketaan todennäköisyydet siis siten, että isän väriksi valitaan hopeanruunivoikko (silver buckskin) ja pannaan kaikki genotyypit kohdilleen sen mukaan. Emän kohdalla ei ole mitään ongelmia kun se on ihan perus-musta.
Saamme tulokseksi tällaisen listauksen:
- Punahallakko (rautias + hallakko)
- Ruunihallakko (ruunikko + hallakko)
- Hiirakko (musta + hallakko)
- Voikonhallakko (rautias + voikko + hallakko)
- Ruunivoikonhallakko (ruunikko + voikko + hallakko)
- Voikonhiirakko (musta + voikko + hallakko)
- Hopeanruunihallakko (ruunikko + hallakko + hopea)
- Hopeanhiirakko (musta + hallakko + hopea)
- Hopeanruunivoikonhallakko (ruunikko + voikko + hallakko + hopea)
- Hopeanvoikonhiirakko (musta + voikko + hallakko + hopea)
maanantaina, lokakuuta 16, 2023
Tarinoita nimien takaa, osa 6
Siitä on taas pari vuotta (Tarinoita nimien takaa, osa 5) kun listasin viimeksi kasvattien nimiä, joiden takaa löytyy jokin tarina tai muu asia, jonka halusin kertoa. Että se voisi olla taas aika katsastella, miksi jotkut hevoset ovat saaneet sellaiset nimet kuin ovat.
maanantaina, lokakuuta 09, 2023
Rotuesittelyssä australianponi
- Yleiskuvaltaan laadukas, näyttävä ja ponimainen. Welsh-leima on yleensä melko selvä.
- Korkeus ei saa ylittää 142 senttiä (14 hh).
- Pää on yleiskuvaltaan jalo ja laadukas.
- Silmät ovat suuret ja tummat.
- Sieraimet ovat suuret.
- Korvat ovat pienet ja pystyt.
- Kaulanliittymä on hyvämuotoinen ja avoin.
- Kaula on lievästi kaareva ja pitkä, se ei saa olla raskas.
- Lavat ovat pitkät ja loivat, eivät saa olla raskaat.
- Rintakehä ei saa olla liian leveä, muttei myöskään liian kapea.
- Säkä on erottuva.
- Runko on syvä.
- Selkä ja risti ovat vahvat, liittyvät hyvin toisiinsa.
- Takaosa on pyöreämuotoinen, sopusuhtainen ja vahva.
- Häntä on kiinnittynyt korkealle.
- Jalat ovat vahvat mutteivät karkeatekoiset.
- Nivelet ovat hyvämuotoiset.
- Sääriluut ovat lyhyet ja suorat.
- Vuohiset ovat kohtuullisessa kulmassa ja sopivan pituiset.
- Kaviot ovat vahvat ja hyvämuotoiset.
- Nivelet taipuvat liikkeissä hyvin, mutta ilman liioittelua. Korkea askellus ei ole toivottua. Askellus on pitkää ja matkaavoittavaa.
- Australian Pony Stod Book Society Inc: PART 2: Regulations of the Australian Pony Stud Book Society
- Australian Pony Stod Book Society Inc: Pure bred Australian Pony
- Rare breeds trust of Australia: Traditional Australian Pony
- Wikipedia: Australian Pony
maanantaina, lokakuuta 02, 2023
VRL:oon rekisteröityjen rotujen lukumäärät vuosittain
Minähän olen muutaman postauksen tehnyt VRL:n rekisteridatan perusteella ja ne ovat itsestäni aina tosi mielenkiintoisia. Vajaa pari vuotta sitten esittelin kuvaajia ja jotakin analyysiäkin VRL:n koko siihenastisesta rekisteröintidatasta ja alkuvuodesta vuorossa oli viime vuoden rekisteröintitilastot. Kaikki datahan on näkyvillä myös taulukkomuodossa, jos kiinnostaa tarkemmin lukuja pläräillä.
Se minkä seikan olen ihan onnellisesti unohtanut noissa tilastoissa on kunakin vuonna rekisteröityjen rotujen määrä. Havahduin asiaan vasta tässä taannoin, kun katselin vähän miltä tämän vuoden tilastot alkavat näyttää (en siis mitenkään kieli pitkällä odota vuodenvaihdetta, että pääsen uusien numeroisen kimppuun...). VRL:n hevosrekisterin vuosittaiset statistiikat löytyvät Statistiikka-sivulta.
Koostin sitten kuvaajaa siitä, miten paljon rotuja on vuosittain rekisteröity:
Vuoden 2010 luvussa on mukana kaikkien edellisten vuosien rekisteröinnit, joten se ei ole sinänsä kovin hyödyllistä dataa. Se nyt kuitenkin kertoo, että vuoden 2010 loppuun mennessä oli rekisteröity yksilöitä 231 rodusta. Sen jälkeen rotumäärät ovat pyörineet melko säännönmukaisesti 150:n ja 200n välillä, noin karkeasti. Poikkeus on vuosi 2021 268:lla rodulla, mutta se vuosi oli poikkeus muutenkin. Sinä vuonna nimittäin VRL uudistui ja kaikkiin jaoksenalaisiin kilpailuihin vaadittiin VRL-tunnus hevoselle. Piikkihän näkyy myös rekisteröintidatassa.
Mutta tämä kuluva vuosi! Kolme kuukautta vuotta on vielä jäljellä ja nyt jo rekisterissä on 225 eri rotua! Joukossa on useita tosi harvinaisuuksia, sellaisiakin joita ei ole vuosikausiin rekisteröity ainoatakaan. Esimerkiksi kaikki aiemmat Spotted Draft Horset on rekisteröity vuonna 2010 tai sitä aiemmin, mutta tänä vuonna tuli nyt yksi ainakin. Mitä nyt on meneillään? Olenko missannut jotakin?
Olen vähän yrittänyt selvittää, että mistä tässä on kyse. En toki aiokaan klikkailla auki kaikkien kahdeksan tuhannen tänä vuonna rekisteröidyn hevosen sivuja ja koota niistä jotakin statistiikkaa, vaan olen katsellut sieltä täältä rekisteröityjä hevosia ja niiden tietoja. Näiden harvinaisuuksien kohdalla nousee ehkä jossain määrin esiin se, että laukkahevosia on rekisteröity aika paljon. Varsinkin laukkaponien joukossa on sitten niitä eksoottisempiakin eläjiä, kuten bosnianponi, eriskaynponi, jakutianponi ja ties mitä muuta. Näitä löytyy aivan erityisesti Anarchiesta.
Toinen vaikuttava tekijä varsinkin harvinaisten puolella on eräs yksittäinen talli ja se ei ole muuten Ionic. Ei, kyseessä on täällä keväällä esitelty Lavender Fields, jossa on reilusti toistasataa rotua tälläkin hetkellä. Ja seassa on todellakin niitä harvinaisuuksia. Vähän vähemmän esiin nousi Halluharjantila, jossa sielläkin on kaikenlaista erikoisempaa. Varmasti harvinaisia rotuja rekisteröineitä talleja ja omistajia on muitakin, nämä kolme mainittua nyt nousivat erikoisesti esille.
Se mikä tästä rekisteridatan penkomisesta on haitta, niin Ionicin reilun 70:n rodun valikoima alkaa vaikuttaa tosi mitättömältä ja tavanomaiselta, suorastaan tylsältä. Eihän minulla ole mitään erikoista siellä, ellei lasketa campolinoja! Gelderlandeja ja groningeneita voisi ja pari baskirianponia, niille saattaisi olla kuviakin. Niin ja niitä iomudeja, kustanairinhevosia ja delibozeja, jos ei muuten niin RBSH-jalostukseen. Ja miksei samalla vaikka American Walking Ponyja (olikohan ne ARJ-kelpoisia... oli varmaan), konikeja, mustangeja, daleseja, berbereitä... Unohtamatta toki joulukalenterissa esiteltyä hevosrotujen toivelistaa! Ah, tämä ei pääty hyvin.
maanantaina, syyskuuta 25, 2023
Pieni ärsytyslista
Koska aina on olemassa asioita, jotka ottavat pattiin vaikka ne teknisesti ottaen olisivat pieniä.
© Stefan Zier / Pixabay