perjantaina, toukokuuta 25, 2012

Kuvia, joista emme pidä?

Blogissa on esitelty useammin kuin kerran niitä kuvia, joista pidämme erityisesti. Joko hevonen on hieno tai se on hienon värinen tai sillä on hienoja merkkejä. Joku heittikin kysymyksen, että mistä kuvista emme pidä. Olin vastata siihen sen enempää ajattelematta, ettei sellaisia kuvia ole. Ettäkö olisi hevoskuva, josta en pitäisi? Mahdotonta. Pystyn sietämään virtuaalihevosillani huonolaatuisia kuvia, pelkkiä pääkuvia, huonorakenteisten hevosten kuvia ja itse asiassa pidän juuri persoonallisuuden takia niistä ei-niin-täydellisistä hevosista ja kuvista.

Mutta tarkemmin ajateltuna kyllä meillä on käytössä kuvia, joihin en ole ihan 100% tyytyväinen tai niissä on jotain sellaista, mistä en ihan täysin pidä. Harvassa ne kyllä ovat hevosmäärään verrattuna. Tässä kuitenkin joitain esimerkkejä kuvista, joista henkilökohtaisesti en pidä.

ox-ori Jeza Wyeslav
No mutta mitä tässä nyt muka voi olla vialla? Hyvälaatuinen kuva, kaunis hevonen, värikin kohdallaa, rodunmukainen ja niin edelleen. Hei plii-iis, tuo on niin klisee! Valkoinen arabiori takajaloillaan! Voiko enää imelämmäksi mennä? Mutta olkoon, meillä ei ole arabien kuvia ihan liiaksi asti. Hevosia kyllä on, joten ei passaa olla turhan ronkeli.

ox-tamma Abriko Aidah
Kuvassa itsessään ei ole kerrassaan mitään vikaa. Minua vain häiritsee ympäristö: Ionicin arabit asuvat autiomaassa, ei siellä pidä lunta oleman!

ox-tamma Fanyah GA
Ihan liian kaunis venäjänarabiksi. Puolustukseksi on sanottava, että niissäkin kyllä on eroja ja kaikki eivät ole Junostin kaltaisia mörssäreitä.

x-ori Fenix Ion
Oletteko ennen kuulleet angloarabista, joka näyttää ponilta? Oikeasti kuvassa on shagyaori. En muista ihan tarkkaan mitkä olivat syyt tämän kuvan valintaan.

pintabian-ori Hey It's Jazz Ion
Tästä kuvasta blogissa on napistu ennemminkin: kuvan hevonen ei ole tobiano vaan sabino ja se näkyy kauas. Ainakin jos on yhtä pedantti värien kanssa kuin allekirjoittanut... Mutta me uskottelemme itsellemme että valkoinen väri ylittää selän satulan alla.

kalliovuortenhevosori Cold Black Ion
Tästäkin on tainnut olla puhetta, mutta kuvan hevosen hopeanmustanvoikkous on kyllä ihan vain hyvän uskon varassa.

knn-ori Imrahil Ion
Tämän kuvan laatu alkaa olla jo hyväksyttävän alarajoilla. Knabstrupeissa on muutama muukin, joista voisi sanoa samaa, mutta tässä kuvassa vaan kaikki tuntuu mättävän: laatu, hevonen, kuva itsessään. Ei ole edustava, vaikka katselisi vaaleanpunaisten lasien läpi.

knn-tamma Margrete Ion
Hevonen joka näyttää lehmältä. Tarkemmin sanottuna pohjoissuomenkarjalta.

kisber-ori Dagalyos Ion
Muuten ihan jees, mutta kuvan rajaus on päin mäntyä. Hevonen näyttää hyppäävän kuvasta ulos. Lukion kuviksen maikka oli oikeassa kun sanoi että kuvassa täytyy olla tilaa katseelle ja liikkeelle. Tässä se liike on niin ilmiselvä, että rajauksesta tulee häiritsevä.

nonius-tamma Ildiko GA
Joku raja sitä pitäisi olla kuvan laadulla, samoin rakennevirheillä, mutta kun kuvassa on ehta nonius, niin pakkohan se oli.

saddlebred-ori CLA Red Light Night
On niin varsamainen hevonen kuvassa, että pahaa tekee. Jos haluaa cremellon saddlebredin, ei auta hirveästi nirsoilla. Ja sekin kismittää, ettei ollut cremelloa tobianoa.

islanninhevostamma Krafla frá Teigaholti
Muistuttaa aina siitä, että meillä ei ollut hopeanmustan tobianon issikan kuvaa. Lisäksi hevonen ei oikeasti voi olla ruunikko kun molemmat vanhemmista ovat mustapohjaisia. Tuohon saattoi olla jokin hyvä syy, esimerkiksi se, että isän väri ehkä muistutti enemmän hopeanruunikkoa kuin sille merkittyä hopeanmustaa, mutta kiitos terrieri.netin hallitsemattoman alasajon, en voi tarkistaa väriä ja kuvia.
*update* kuva vaihdettu sittemmin hopeanmustan issikan kuvaan!

morgan-ori Arcadia Atlanta Soldier
Laadussa tai koossa ei ole kehumista ja hevonen näyttää kovin epäedustavalta. Sama juttu kuitenkin kuin CLA Red Light Nightin kanssa: jos haluaa harvinaisen tuplavoikon väriksi, ei kannata sen kuvan kanssa olhrefla turhan tarkka.

quarab-ori B Quirky Ion
Laadussa taas sanomista ja näyttääkö tuo edes quarabilta?

quarter-ori CHR Crashinity
Isä päistärikkö, emä voikko ja varsasta tulee maailman tavallisin rautias! En muista tämänkään kohdalla, että mitkä olivat kuvan valintaan johtaneet syyt, koska ei meillä pitäisi quartereiden kuvista niin suurta puutetta olla, että tuo olisi ainoa vaihtoehto ollut.

ahaltek-ori Gin Walerian
Aika paksu ahaltekiksi.

ahaltek-tamma Presta Glorija
No sen nyt pitäisi olla kaikille selvää, miksi vihaan tätä kuvaa.
... Ai ei vai? No tietysti siksi, ettei minulla ole oikeassa elämässä tuollaista hevosta!

- Gin

torstaina, toukokuuta 24, 2012

VSN-näyttelyistä pohdintaa

Minulla on pahoja dilemmoja VSN-näyttelyiden kanssa.

Näyttelyiden järjestäminen on niin mukavaa ja aivan järjettömän helppoa, kun on itse tuomari: tekee kutsun, merkitsee itsensä tuomaroimaan kaikki luokat ja ilmoittaa VSN:n kalenteriin. Ei meilailua, ei odottelua, ei kieltäytymisiä!

Mutta kutsun saaminen valmiiksi vaatii paljon aivotyötä. Mille roduille haluaisin tällä kertaa järjestää näyttelyt? Jonkin tietyn maan tai maanosan roduille? Tai ehkä niille kaikille the-ultimate-lempiroduilleni (mitkähän nekin tänään ovat?)? Jollekin tietylle roturyhmälle, kuten vaikka puoliverisille tai arabeille ja arabiristeytysroduille? Harvinaisille? Se on aina hyvä vaihtoehto ja pitäähän harvinaisten omistajille järjestää mahdollisuus kilpailuttaa niitä omia rotujaan näyttelyissä. Vai kenties yleisille? VSN on vielä niin tuore juttu, että sitä on ihan paikallaan vähän "markkinoida" ja parhaiten se pääsee suuren yleisön tietoisuuteen, kun on paljon toimintaa yleisille roduille: puoliverisille ja arabeille, welshitkin voitaneen laskea tähän joukkoon. Lisäksi noita mainittuja rotuja on kiva tuomaroida. Järjestäisin suomenhevosnäyttelyitäkin, jos ymmärtäisin niiden rakenteesta mitään.

Entäs sitten luokkamäärä? Olisi kiva, jos näyttelyissä olisi paljon luokkia, niin saataisiin mukaan vaikka kaikki harvinaiset ja muutama yleisempikin rotu. Toisaalta sitten taas sallitun maksimin eli 14 luokan tuomaroimisessa on kieltämättä puuhaa toviksi vaikka VSN-tuomarointi onkin aika nopeaa verrattuna moneen muuhun tuomarointiin, jota virtuaaliurani aikana olen tehnyt. Tietysti 14 luokkaa menee, jos ne ovat pieniä, mutta milläs senkin ennustaa? Viimeisimmissä näyttelyissä tuli knabstrup-tammojen luokkan täydet 10 hevosta! Olin pudottaa leukani polviin, mutta se oli positiivinen yllätys. Toisaalta sitten taas yksi luokka kutistui seitsemästä hevosesta kolmeen hevoseen, kun neljän sivut eivät toimineet. Edellisellä kerralla trakehnertammojen luokka oli ääriään myöten täynnä, tänään vain 3 hevosta ja niistäkin yksi hylättiin. Tarinan opetus onkin, ettei koskaan voi tietää miten noiden luokkien kanssa käy. Tai no, se on aika varma, että jos järjestää pelkästään murgenhevosille luokan, niin siihen ei tungosta ole. Muttei siitä ole mitään iloakaan kenellekään.

Ja kyllä muuten välillä harmittaa kun tajuaa taas kerran järjestäneensä näyttelyt vaikka mille hienoille roduille ja omassa tallissa pyörisi tusinoittain näyttelykelpoisia hevosia, mutta kun itse olen tuomari, niin siellähän saavat pyöriä. Ei asiaa näihin näyttelyihin. Silloin (harvoin) kun muut järjestävät näyttelyitä, ei ole luokkia ylipäänsä niille roduille joita meiltä löytyy tai jos onkin vaikka joku puoliveri- tai arabiluokka, niin täynnähän ne ovat ennen kuin ehdin sanoa "Minkähän hevosen tällä kertaa ilmoittaisin mukaan?". Tosin mitä muuta voi odottaa kun käyn VSN:n kalenterissa katsomassa yleensä vain sen, että joko uusin oma kisakutsu on sinne päivittynyt? Ja lisäksi vielä aika usein viime aikoina olen lupautunut itse tuomaroimaan näitä muiden näyttelyiden luokkia, kun onhan se nyt tuomarin hommaa tuomaroida.

Noo, ehkä se vielä tästä ajan mittaan. Näen päiväunia siitä, että VSN:stä tulee muinaista NJ:tä suositumpi ja tuomareita on paljon ja näyttelyitä halutaan järjestää vaikka joka päivälle ja homma toimii oikein hienosti ja minä opin vielä tarkkailemaan sitä kalenteria. Sitä päivää odotellessa...

- Gin

keskiviikkona, toukokuuta 23, 2012

Mitä enää tekee vieraskirjoilla?

Havahduimme tuossa päivänä muutamana huomaamaan, että Ionicissa on vielä muinaisjäänne nimeltä vieraskirja. Ei sillä että sitä pahemmin olisivat muutkaan huomanneet, viimeisen parin vuoden aikana tulleet vieraskirjapostaukset voidaan laskea jotakuinkin kahden käden sormilla. Itse olemme viimeksi vaivautuneet vastaamaan vieraskirjapostauksiin vuonna 2010. Olisikohan siis aika poistaa se tarpeettomana?

Silloin kun Gin aloitteli virtuaaliharrastusta (2001) ja jossain määrin vielä silloinkin, kun minä tulin mukaan (2005) vieraskirja oli suunnilleen pakollinen tai ainakin talli sai moitteita, jos sitä ei ollut. Se oli tärkeä yhteydenpitokanava ja mainostamiseenkin sitä käytettiin, vaikka osa vieraskirjan omistajista mainostamista kovasti katsoikin pahalla silmällä. Myös muilla sivustoilla oli vieraskirjoja, ei vain virtuaalitalleilla. Joskus jopa ihan yrityksilläkin oli omansa!

Kehitys kehittyy ja vieraskirjat alkavat olla tosiaankin muinaisjäänne. Harvalla virtuaalitallilla sellaista enää on. Yhteydenpitoon on muita metodeja: sähköposti, blogit, foorumit, mutta varsinaista vieraskirjan korvaajaa ei ole. Tosin yhteisöllisyys nyt muutenkin on ollut virtuaalimaailmassa vähän poissa muodista, enää ei muiden talleilla ilmeisesti käydä niin ahkerasti tai jos käydäänkin, niin ei ole enää tarvetta jättää terveisiä vieraskirjaan. Se on toisaalta vähän harmi, tietyllä tapaa.

Taidamme liittyä monilukuiseen joukkoon ja poistaa vieraskirjalinkin Ionicin sivuilta. Turha mikä turha, mutta toisaalta itse voisi lähteä tallikierrokselle katselemaan ja kirjoittelemaan vieraskirjoihin, jos niitä vielä jostain löytyy. Hävettää tunnustaa, etten edes muista enää milloin viimeksi olen johonkin vieraskirjaan kirjoittanut mitään...

-S

tiistaina, toukokuuta 22, 2012

Miten turha on hiiren kakkospainikkeen esto?

Suora vastaus otsikon kysymykseen: se on erittäin turha. Olen jo aiemmin blogissa perustellut, miksi se on haitallinen (kaikki kakkospainikkeen käyttö ei ole kuvien kopiointia vaan esimerkiksi Operan hiirieleitä, joita käytetään navigointiin), mutta tässä on vielä todistelut siitä, miten "hyvin" se oikeasti estää kuvien kopioinnin, mihin sitä virtuaalimaailmassa on tavattu käyttää. Luojan kiitos kuitenkin kaikki fiksut ovat tajunneet siitä luopua jo vuosia sitten. Tämän postauksen jälkeen pitäisi loppujenkin tajuta hankkiutua moisesta turhasta riesakkeesta eroon. Korostan edelleen, että moinen toiminto voi olla todellinen riesa sivujen normaalille käytölle.

Testiympäristö
Alla olevassa kuvassa on S:n luoma testisivu. Siinä on kuva, jota ei saa kopioida, kuten sivuilla sanotaan. Sivujen koodissa on yksinkertainen JavaScript-koodi pop-upille:

<script language='' JavaScript''>
function click()
{if (event.button==2)alert('Hähhähhää senki tyhmä rikollinen!! Etpäs voikaan kopioida kuvaa! harmittaaks?!');}
document.onmousedown=click;
</script>

Seuraavassa esitetään, miten eri selaimet käyttäytyvät tämän koodin kanssa.

Opera (versio 11.62)
Kun klikataan kuvan päällä hiiren kakkospainiketta, ensin tulee näkyviin pop-up. Kaikki siis toimii niinkuin pitääkin...

... mutta kun käyttäjä klikkaa Ok-painiketta, pop-up katoaa ja tilalle ilmestyy normaali valikko.

Ja näinhän siinä käy:

Firefox (versio 12.0)
Firefox ei näytä koko pop-upia vaan kuva on kopioitavissa suoraan.

IE (versio 9.0.8112.16421)
Myös IE unohtaa koko turhan pop-upin ja kuvan kopiointi ei voisi helpompaa ollakaan.

Chrome (versio 19.0.1084.46)
Chrome sen sijaan näyttäisi toimivan niinkuin sivujen tekijä onkin ajatellut. Näyttää pop-upin muttei valikkoa. Onko sivujen tekijä siis sittenkin ilkeätä rikollista fiksumpi ainakin niin kauan kuin rikollinen käyttää Chromea?

No ei ole. Ilkeämielinen kuvien kopioija klikkaa muokkaus- ja hallinnointikuvaketta ja valitsee sieltä "Tallenna sivu nimellä..."

Ja tallentaa sivun haluamallaan nimellä tietokoneelleen.

Ja kas! Tietokoneelta löytyy paitsi sivu, myös kaikki sen sisältämät kuva alikansiosta, myös tuo paljon varjeltu hieno heppakuva. Tämä keino toimii yleensä myös niille sivuille, joissa on jokin monimutkaisempi koodi, joka toimii tässä esitettyä paremmin myös muilla selaimilla.

Tarkoitukseni ei ole yllyttää ihmisiä kopioimaan toisten kuvia luvatta, saati käyttämään laittomia kuvia vaan tarkoitus on kertoa, että tuo kakkospainikkeen estokoodi ei estä kuvien kopiointia millään tavalla. Jos joku haluaa kuvan talteen, vaikkapa vain omalle tietokoneelle itse ihasteltavaksi (joka muuten ei ole laitonta!), hän sen myös saa. Niinpä tiivistän koko pitkän tekstin yhteen lauseeseen: älä käytä kakkospainikkeen estoa koskaan. Sille vain ei ole perusteita, vain tyhmät luulevat sen estävän kuvien kopiointia.

- Gin ("taiteesta" vastasi S)

torstaina, toukokuuta 17, 2012

Säälittävyyden huippu

Arvaatteko mikä on virtuaalimaailmassa säälittävyyden korkein huipentuma?

No minä en tiedä, mutta aika korkealle päästään sillä, että ensin foorumilla väitetään ihmisen x tekevän asioita, joita hän ei tee ja väitetään saman ihmisen olevan mielisairas, tämä kaikki luonnollisesti puskanickin suojista. Sitten käy vielä kommentoimassa henkilön x ja y yhteisessä blogissa ja esittää siellä väitteitä, joille ei kuitenkaan osaa esittää todisteita. Edelleen anonyymina. Ja kauniiksi lopuksi, pyuhän vihansa vallassa käy haukkumassa asiaan liittymättömän kirjoituksen, jonka on kirjoittanut henkilö y, joka on aivan viaton koko episodiin eikä itse asiassa tiennyt siitä mitään.

Arvatenkin tämä nimetön haukkuja luuli ja ehkä toivoikin loukkaavansa henkilöä x noilla perusteettomilla hyökkäyksillään. Hän kuitenkin onnellisesti unohti, että henkilö x on sen verran pitkämielinen ja paksunahkainen, että hänen loukkaamiseensa tarvitaan aika paljon enemmän kuin nimettömänä huuteleva nobody, joka useista pyynnöistä huolimatta ei osannut esittää väitteilleen minkäänlaisia perusteluita. Mutta sehän tiedettiin jo etukäteen. Mutta pitääkö henkilön x sietää henkilökohtaisuuksiin menevää haukkumista? No ei, kenen muka tarvitsee?

Tarinan opetus: kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jos esittää loukkaavan väitteen, sille on todellakin syytä olla olemassa perusteluita, ei vain yleinen viha henkilöä x kohtaan.

maanantaina, toukokuuta 14, 2012

Lisää nimiperheitä

Joulukuussa kirjoitin muutamien suurten rotujen nimiperheistä eli siitä, kun jonkin hevosen kaikki tai ainakin melkein kaikki varsat saavat nimen jonkin tietyn teeman mukaan ja teema jatkuu näiden varsoille. Tuossa tekstissä on kymmenen ehkä suurinta ja tällä hetkellä selkeimmin profiloitunutta nimiperhettä, mutta eiväthän ne siihen lopu. Lisäksi suunnitelmia uusista nimiperheistä on syntymässä.

Tulivuorinimet (saddlebred/NSH)
Tämän alku ja juuri oli suvuton saddlebred-tamma Krakatau GA, jonka kaikki varsat, olivat ne sitten saddlereita tai NSH:ita, ovat saaneet tulivuorinimet myös. Osalla on jo omia varsoja ja niilläkin näkee tulivuorinimiä. Tuolivuoria, toimivia ja sammuneita on maailmassa yllättävän paljon, joten nimiarsenaalia riittää, mutta toisaalta sopivan nimen löytäminen ei silti ole aina helppoa.
Krakatau GA
- Tambora Ion (myyty)
- Karisimbi Ion
-- Kahoolawe Ion (gg, myyty)
- Mingela Ion (NSH)
-- Raiatea Ion
- Mauna Loa Ion
-- Mauna Kea Ion
- Kilauea Ion

Too - nimet (saddlebred/NSH)
Tämä nimiperhe sekoittuu joissain paikoin noihin tulivuorinimiin. Alkuna on kuitenkin suvuton saddlebred-tamma Too Hot To Touch, jonka kaikki varsat olivat nimeltään Too Hot - jotain, mutta niiden varsoissa on sitten esimerkiksi sellaisia kuin "Too Strange Ion" tai "Too Explosive Ion" (tämän toinen vanhempi tulee tulivuorinimiperheestä). Poikkeuksiakin tietysti on ja tilausvarsojen kohdalla ei tätä käytetä, jos tilaajalla on nimiehdotus valmiina.
Too Hot To Touch
- Too Hot Chili Ion (myyty)
- Too Hot Love Ion (myyty)
- Too Hot Zeal Ion (NSH)
-- Too Explosive Ion
- Too Hot Girl Ion
-- Too Strange Ion
-- Too Hot Chipotle (NSH)
-- Too Eruptive Ion

Havaiji - nimet (saddlebred/NSH)
Tämä nimiperhe on vasta aloittelemassa elämäänsä ja sen tulevaisuus on tietysti vielä epävarma, mutta alkujuuri on jälleen kerran suvuton saddler-tamma, Aloha GA. Sillä on toistaiseksi vasta yksi varsa, ori Akamu Ion, mutta koska se on jalostukseen hankittu niin varsoja pitäisi tulevaisuudessa syntyä enemmänkin ja havaijilaisnimet ovat toistaiseksi käyttämätön luonnonvara meillä, niin tämä nimiperhe ei ole huono idea lainkaan.

LOTR - nimet (friisiläisristeytykset)
Meillä on jo LOTR-nimiä arabeilla, mutta toinen saman aiheen nimiperhe on näemmä syntymässä vaivihkaa friisiläistamma Duren Galadrielin varsoista. Sillä on gg-varsa Irolas Ion ja moriesianvarsa Alatariel Ion. Onneksi Tolkien on tehnyt perusteellista työtä LOTR-saagansa kanssa ja se on miltei ehtymätön nimivarasto.

B - nimet (quarterit)
Tämän aloitti suvuton quartertamma B Buzzzing GA ja sen kaikki quartervarsat ovat B - jotakin. Nimiperhe jatkuu myös myöhempiin sukupolviin, mutta seassa on jonkin verran myös muita nimiä.
B Buzzzing GA
- B Shiny Ion
-- B Radical Ion
-- B Quirky Ion (qox)
- B Danny Ion (myyty)
- B Ironic Ion
-- B Tiptoed Ion
-- B A Rockstar Ion
-- B Crash Ion
- B Elegant Ion

La - nimet (tersk-tammat)
On outoa, ettei terskeille ole syntynyt juurikaan nimiperheitä, vaikka rotu on vanhimpia ja suurimpia kasvatusrotuja Ionicissa. Toisaalta terskeille nimien keksiminen on muutenkin niin vaikeata, että ehkä sitä ei ole tullut ajatelleeksi. Yksi pieni, vain tammojen nimiin kohdistuva nimiperhe kuitenkin löytyy, sen aloittaja on suvuton tamma La Nana, sen tammavarsojen nimet ovat muotoa La - jotakin.
La Nana
- La Tamira (ei oma kasvatti vaan keksitty)
-- La Ida Ion
- La Dina Ion
-- La Nina Ion
-- La Kata Ion

To - nimet (tennesseenwalkerit)
Englanniksi nimettävät walkerit olisivat ehkä kiitollisin kohde erilaisille nimiperheille, toistaiseksi niitä on vain muutama pieni. Vanhin on tämä, jonka alku on suvuton ori Tobeornottobe GA. En muista enää kumman omistajan idea tuo nimi oli (epäilen S:ää), mutta sama sen väliä, se on yksi meidän kaikkien aikojen suosikkeja. Sen varsoissa on useampia nimiä, joissa vilahtelee sana To tai jopa To Be.
Tobeornottobe GA
- To Be Spicy Ion
-- To Be Muted Ion
--- To Be Married Ion
- Not To Keep Ion (myyty)
- To Be Free Ion
- To Run Hard Ion

Who's - nimet (tennesseenwalkerit)
Alkuna on suvuton ori Who's The Man GA, mutta suinkaan kaikki tämän oriin varsat eivät ole nimetty Who's. Joku sentään on ja eiköhän tapa jatku varsoilta eteenpäin.
Who's The Man GA
- Who's Goin' Ion (myyty)
- Who's Glorious Ion (myyty)
- Who's Gambling Ion
-- Who's Hugging Ion
-- Who's Affected Ion
- Who's The Shine Ion (myyty)

Bond - nimet (tennesseenwalkerit)
Tämä nimiperhe on ihan vasta aluillaan ja se syntyi vahingossa, meillä ei ollut mitään suunnitelmia etukäteen. Alkuna on ori MD Absurd Bond tai ehkä oikeammin sen varsa Moonraker Ion, jolle on syntymässä kaksi varsaa, Licence To Kill ja Holly Goodhead Ion.

Kaupunkien nimet (puoliveriset)
Tämä on taas näitä, että sama teema esiintyy jo arabeilla, mutta näemmä vahingossa myös puoliverisillä. Kantaemä on suvuton oldenburgtamma Frau Paris GA, jonka kaikki varsat tuli nimettyä kaupunkien mukaan ja osa näiden varsoista jatkaa perinnettä myös. Onneksi kaupunkeja on maailmassa sen verran, että nimiä riittää kahdellekin rodulle.
Frau Paris GA
- Las Vegas Ion (myyty)
- Miami Ion
-- Montevideo Ion
-- Marigot Ion
--- Madrid Ion
- Vienna Ion
-- Innsbruck Ion

Laivojen nimet (knabstrupit)
Johtuen nimien vähyydestä, tästä nimiperheestä ei ehkä koskaan tule suurta, mutta jotain nyt kuitenkin. Alkuna on knabstruptamma Mauretania Ion tai oikeastaan sen emä, josta piti tulla Titanic Ion, mutta jotenkin se vääntyi Titaniaksi. Mauretanialla on kolme varsaa, Lusitania, Carpathia ja Lancastria. Carpathia on myös varsonut Carinthian, mutta sillä ei ole vielä sivuja.

Tanssiaiheiset nimet (kalliovuortenhevoset)
Jostain syystä tätä, eittämättä isoa nimiperhettä en huomannut esitellä aiemmassa postauksessa. Se alkaa ihan Ionicin historian hämäristä, alkuna on yksi meidän ensimmäisiä kalliovuortenhevosoreja, Samba Di Janeiro (josta myös polveutuu päistärikköväri). Nimiperhe on nykyään tosi laaja.
Samba Di Janeiro
- Bailatino Ion (myyty)
- Quickstep Ion
-- Waltz Ion (myyty)
- Jive Ion
-- Tango Ion
--- Rumba Ion
---- Merengue Ion
-- Cha-Cha-Cha Ion
--- Polonaise Ion
---- Private Dancer Ion
---- Polka Ion
----- Pavane Ion
- Paso Doble Ion
-- Dance Floor Queen Ion
-- Stepping Ion
-- Riverdance Ion
--- Moonwalk Ion
--- East Coast Swing
- Dancing Ion (myyty)

Jazz - nimet (pintabianit)
Tämä alkaa suvuttomasta pintabiantammasta nimeltä VD Jazzmeera. Pintabian-kasvatus oli miltei loppua jossain vaiheessa ja sukulinjat katketa, mutta sen verran meillä oli järkeä, että Jazz-pintabianeja löytyy edelleen.
VD Jazzmeera
- Jazz Me Ion (myyty)
- Jazzing Ion
-- Jazzy Ion (myyty)
- Jazzman Ion (ei pintabian, ruuna)
- Jazzgirl Ion
-- Jazz For Ion
--- All That Jazz Ion
---- Hey It's Jazz Ion
----- Soul Jazz Ion (myyty)
---- Miss Jazz Ion
----- Jazz Heart Ion (myyty)

torstaina, toukokuuta 10, 2012

Orlov-artikkeli Vippoksessa 09/06

Näemmä lasilintu.net - domain on tullut tiensä päähän (toivottavasti vain hetkeksi, mutta on paha kutina asiasta) ja monet Vippoksen numerot sekä arvokas arkisto linkkeineen ovat kadonneet. Lopullisesti, koska toisinaan armahduksen suova Waybackmachine on tallentanut vain puolen tusinaa artikkelia. Kadonneiden joukossa on myös vuonna 2006 kirjoittama artikkeli orlov-ravureista virtuaalimaailmassa. Se löytyi kuitenkin vielä sähköpostistani, joten postaan sen tähän. Ja vuosi oli tosiaan siis 2006.

ORLOV-RAVURIT VIRTUAALIMAAILMASSA

Orlov-ravuri on viimeisen vuoden, parin aikana tehnyt uutta tulemistaan virtuaaliseen ravimaailmaan. Tässä on lyhyt perehdytys rodun historiaan ja jonkinlaista nykypäivän tilannekatsausta.

Rodun historiaa virtuaalimaailmassa
Tiettävästi ensimmäinen ja oikeastaan ainoa kunnon orlov-kasvattaja kautta aikojen on ollut Rakenlov Stablesin Elina, joka aloitti toimintansa orlovien ja venäläisten parissa jo vuonna 1999 tallinimellä Jouhela. Rakenlov tuli kuitenkin tiensä päähän joskus vuosina 2002-03 ja nykyisin Rakenlov- tai Jouhela-hevosia näe juuri edes sukutauluissa. Jouhelan Supernova, Rakenlov Celeb ja Runaway Igor poikansa Kusti Holen kautta lienevät ne, joihin saattaa vielä törmätä.

Rakenlovin toiminta-aikana myös Greymaskissa oli ainakin joitain orlov-ravureita. Vastaan tuli nettiä penkoessani sellaiset suvuttomat hevoset kuin ori Robert ja tamma Volcano, joiden varsoista GM Rascal ja GM Tshernobyl päätyivät Rakenloviin. Muuten Greymaskin orlov- tai yleensäkään ravuritilanteesta ei ole minulla tietoa.

Rakenlovin tärkeimmät suvuttomat kantahevoset olivat jo äsken mainittu amerikkalais-orlovilainen ori Runaway Igor ja puhdas orlov-ori Zbakagone sekä tammat Zizzi, Balalajka ja Green River. Tallilla on ollut myös sellaisia suvuttomia kilpahevosia kuin tammat Mariza ja Larisha ja ori Vladimir II, mutta näitä ei juuri käytetty kotitallillaan siitokseen. Molemmat mainitut tammat päätyivät Rakenlovin lopettaessa Marineaan, missä Larisha varsoi Rakenlov Celebistä oriin nimeltä MVS Srebra.

Rakenlov Celeb on itselleni eräs tärkeimmistä virtuaalihevosista, se oli ensimmäinen virtuaaliravurimme, sen kautta minä ja Marinka tutustuimme ravimaailmaan. Celeb juoksi urallaan yli 30 starttia ja saavutti niinkin hyvän ennätyksen kuin 11,1a. Siksi onkin todella harmillista, että oria ei koskaan käytetty mitenkään suuressa määrin siitokseen. Kaiken kaikkiaan sillä on vain muutama varsa, joista MVS Srebra on ainoa puhdas orlov ja ainoa, joka on kilpaillut tai vaikuttanut siitoksessa. Srebra puolestaan on yksi tärkeimmistä nyky-orloveihin vaikuttaneista oreista, sillä se jätti 8 varsaa, kaikki puhtaita orloveja ja niistä 7 on startannut raveissa.

Tilanne nykyisin
Rakenlovin lopetettua orlovit katosivat vähitellen miltei kokonaan virtuaalimaailmasta, kunnes Kerppa toi muutaman suvuttoman orlovin RDN:ään vuoden 2005 aikana. Minäkin heräsin huomaamaan, että MVS Srebra mätänee Ionicissa ilman tammaseuraa, joten keksin ensin yhden tamman, myöhemmin sitten suvuttomia orloveja on tupsahdellut Ioniciin useampiakin. Myös muita rodusta kiinnostuneita oli, jopa rotuyhdistys saatiin hetkeksi pyörimään. Nyt taitaa Ionic olla ainoa aktiivinen orlov-kasvattaja, mutta tilanne ei ole lainkaan toivoton: Ionicin, Kerpan ja muiden kasvatit ovat soluttautuneet pikkuhiljaa laajemmalle ja muutamilta ravitalleilta löytyy aktiivisessa kisa- tai siitoskäytössä olevia puhtaita orloveja ja amerikkalais-orlovilaisia.

Nykyisin menestyneimpiä orloveja lienevät Kerpan kasvattamat oriit Sadam RDN ja Tarkhan RDN, suvuton tamma Pachita, tämän poika Kawaler Jaskier, tammat Karelija III, Kwartira ja Jasnaja sekä oriit Kajova ja Iskatel. Näistä Pachita, Karelija III, Kwartira ja Tarkhan RDN ovat pärjänneet myös montessa.

Orlovit raviradalla ja jalostuksessa
Orlov kelpaa ravuriksi ja ravijalostukseen siinä missä mikä tahansa amerikanravuri tai ranskanravuri. Virtuaalimaailman arvontakisoissa orlovien menestysmahdollisuudet ovat täsmälleen samat kuin muillakin, vaikka reaalimaailmassa orlov ei pääsääntöisesti olekaan ihan yhtä nopea kuin amerikkalainen. Osa virtuaali-orloveista on kilpaillut montessakin hyvällä menestyksellä ja ehkä jossain vaiheessa saadaan aikaan sukulinjoja, jotka jättävät monteen soveltuvia jälkeläisiä.

Puhtaiden orlovien kasvattamisen lisäksi orlovit kelpaavat myös risteytysjalostukseen amerikkalaisten ja miksei vaikka ranskalaistenkin ravurien kanssa. Siitä lähtien kun amerikanravuri päihitti orlovin nopeudessa, orloveja ja jenkkejä on risteytetty keskenään reaalimaailmassakin. Puhtaat orlovit ovat yleensä helppoja valintoja amerikkalaisille, koska sukusiitoksen pelkoa ei takuulla ole.

Kuvat ongelma?
Kuvat ovat tietynlainen ongelma orloveilla, puhtaita orloveja kun ei Suomessa taida nykyisin olla ja muualla maailmassakin ne ovat erittäin harvinaisia. Ainoastaan Venäjältä ja entisen itäblokin maista niitä löytyy jonkin verran, mutta kuvia etsittäessä törmää usein kielimuuriin.

Itse olen sitä mieltä, että erityisesti hoikkien lämminveristen kuvat kelpaavat virtuaali-orloveille ihan hyvin. Orlovilla on toisinaan se oma rotuleimansa, mutta miltei yhtä usein se leima tarkoittaa ainoastaan kimoa väriä, muuten hevonen on rakenteeltaan kuin kevyt amerikkalainen. Ja eivät kaikki orlovit ole kimoja, paljon löytyy myös ruunikoita ja mustia.

maanantaina, toukokuuta 07, 2012

Harvinaiset rodut, aloittavat kasvattajat ja ne jotka haukkuvat heitä

Taas pistää vihaksi lukea ht.netissä selkärangattomien, raukkamaisten, k-päisten, henkisesti parsakaalin tasolle jääneiden puskanickien riehumista (kyllä, yksi heistä väitti minun haukkuvan ja alentavan muita harrastajia, joten sitä saa mitä tilaa, haukkutaan nyt sitten, kun oikein lupa tuli). Aihe on otsikossa esitetty: joku harrastaja löytää jonkin harvinaisemman rodun ja kiinnostuu siitä sen verran, että tulee foorumille kyselemään mikä on rodun tilanne ja esittää, että vaikka perustaisi siittolan vaikka juuri kukaan ei ole rodusta kuullutkaan. Tätä jotkut harrastajat vihaavat, heidän mielestään on tyhmää ja naurettavaa keksiä jokin superharvinainen rotu ja alkaa kasvattaa sitä, perusteluina se, että talli kuitenkin lopettaa 3 kuukauden kuluttua ja omistaja haluaa vain kuuluisuutta ja mainetta ja ooh-aaltoja keksiessään mahdollisimman harvinaisen rodun.

Nyt ihan suoraan: mitä se näiden puskanickien persvakoa kutittaa, jos joku keksii virtuaalimaailmaan harvinaisen rodun yksilöitä ja lopettaa tallinsa nopeasti innostuksen puutteeseen? Eivät he kuitenkaan osta niitä hevosia tai muutenkaan ole ilmeisen kiinnostuneita harvinaisista roduista, niin yksi talli sinne tai tänne ja muutama hevonen, mitä se heitä oikein rassaa? Jos he ostaisivat uudelta kasvattajalta kasvatteja ja alkaisivat itse tiiviissä yhteistyössä kasvattaa samaa rotua, niin silloin ymmärtäisin, jos toisen siittolan lopetus kismittää.

Ja niin kerettiläiseltä kuin se saattaa kuulostaa minun sanomana, niin välttämättä tallin pitkäikäisyys ei korreloi siihen, miten merkityksellinen se tulee olemaan pitkällä aikavälillä. Ajatellaanpa esimerkiksi Kalmoniemeä. Se kasvatti harvinaisia rotuja vain Meepun omistuksessa ja Meepun aktiivinen aika tallinomistajana oli reilu puoli vuotta. Kalmoniemi aloitti harvinaisten kasvatuksen joskus kesällä 2001 ja jo seuraavan joulun alla sieltä myytiin pois jalostushevosia ja se lopetteli toimintaansa. Tänä aikana sieltä kuitenkin lähti maailmalle kymmeniä, ellei peräti toista sataa eri rotujen kasvattia (tässä taas yksi puolustuspuhe sille, miksi kannattaa kasvattaa määrää, ei laatua) ja Kalmoniemen kasvatit tunnettiin yleisesti. Vielä tänäkin päivänä Kalmoniemen hevoset ovat yleisiä vanhasukuisten ahaltekien suvuissa ja jokunen saattaa esiintyä myös knabstrupien ja quartereidenkin suvuissa. Kalmoniemen merkitys erityisesti ahaltekien parissa on ollut suunnaton, tiedän sen ihan tarkalleen, koska itse ostin juuri sieltä ensimmäisen virtuaali-ahaltekini. Ja tämä siitä huolimatta, että talli oli kovin lyhytikäinen.

Okei, se on hyvä että varoitetaan uutta harrastajaa harvinaisista roduista, että niiden kanssa joutuu paljon painiskelemaan yksin ja että ketään ei todennäköisesti kiinnosta ja kasvatit eivät mene kaupaksi. Sehän on fakta ja tällaisessa tilanteessa on vaikea jaksaa kovin pitkälle sitä kasvatustoimintaa. Nämä haukkujat vain sanovat asiansa mahdollisimman ikävällä tavalla ja unohtavat autuaasti sen faktan, että jos kukaan ei perusta rodun x siittolaa, ei koskaan saada sitä ehkä pitkäikäistä rodun x siittolaa. Minäkin olen pessimisti, olen vuosia sitten kirjoittanut jo täällä blogissakin, etten jaksa suuremmin innostua uusista talleista, kun ne kuitenkin lopettavat heti (koskee myös yleisempien rotujen siittoloita, ei vain harvinaisten), mutta en minä herran jestas teilaa jokaista yritystä perustaa jotain harvinaisempaa.

Mikseivät nämä haukkujat hyökkää laumana meidän ja Ionicin kimppuun? Meillä kasvatetaan superharvinaisuuksia: murgeja, bardianponeja, gaited baroqueita, doneja, kabardiineja, noniuksia ja gidraneita, vain muutaman mainitakseni. Miksei kukaan tule meidän vieraskirjaan tai tänne blogiin (nimettömänä) parkumaan, ettei tommoisia harvinaisia kannata, kun kuitenkin lopetatte kohta, pysykää vaan niissä arabeissa ja ahaltekeissä? Ei sillä, että me piittaisimme näistä parkujista, mutta loogisesti ajatellen heidän pitäisi niin tehdä. Ja kuulkaa kyllä, meiltä putoilee jatkuvasti pois kasvatusrotuja. Esimerkiksi kladrubeja kasvatimme muutama vuosi sitten hyvinkin aktiivisesti, nyt kiinnostus on hiipunut ja yritämme vain päästä jäljellä olevista eroon jollain keinolla. Sama koskee doninhevosia ja itse asiassa Ionicin historia on täynnä rotuja, joita kasvatettiin, mutta sitten loppui kiinnostus ja samalla kasvatus. Tennesseenwalkerit ja frederiksborgit (ovat tulleet takaisin jossain määrin), quarterit, appaloosat, shagyat (sain vissiin yhden shagyakasvatin aikaiseksi), irlannintyöhevoset, angloarabit, saddlebredit, VRP:t, trakehnerit, oldenburgit, orlovit, ylämaanponit, mustangit, welshit, clevelandit, criollot, amerikanponit...

- Gin

torstaina, toukokuuta 03, 2012

Pseudokasvatteja myyntiä varten?

Meillä (kuten varmaan monella muullakin virtuaalitallilla) kasvatetaan vain "oikeita" kasvatteja: sellaisia jotka syntyvät joka tapauksessa. Osaa yritämme myydä, mutta jos ne eivät mene kaupaksi, ne jäävät meille. Ja me olemme oikein huonoja myymään kasvattejamme, suurin osa ei vain ole myynnissä koska ne jäävät meille itsellemme linjojen jatkajiksi.

Mutta mitä jos tarjoaisi myytäväksi kasvatteja, jotka toteutuisivat vain jos niille löytyisi ostaja? Siis toisin sanoen ilmoittaisimme vaikka täällä blogissa, että on mahdollista ostaa varsa oriista x ja tammasta y, syntynyt/syntyy silloin-ja-tuolloin, mutta jos ostajaa ei löytyisi, varsaakaan ei syntyisi. Helpompi kuin tilausvarsa, mutta vanhempia ei voisi päättää itse.

Tämä tuntuu meistä vähän vallankumoukselliselta idealta, koska olemme vuosia hokeneet, että jos kasvatti ei mene kaupaksi, pidämme sen itse. Ja ylipäänsä olemme olleet kovin haluttomia myymään niitä arvokkaita kasvatteja, jotka on suunniteltu vain meitä itseämme varten. Täytyy miettiä tätä tarkemmin.