© Bob Langrish
Ulkonäkö
Päistäriköllä on vaaleata sekakarvaa pääosin rungossa, kaulalla ja jalkojen yläosissa. Pää, jouhet ja jalat ovat tummemmat, sen mukaan mitä päistärikön pohjaväri on. Toisinaan päistärikkö voi aiheuttaa harmaita jouhia tummien sekaan. Valkoisen karvan määrä vaihtelee, toiset hevoset ovat lähes vitivalkoisia rungostaan, toisilla valkoista karvaa on niukasti. Pienimmillään päistärikkökuvio voi olla vain satunnaisia valkoisia karvoja lähinnä hevosen ylälinjalla, jolloin kuvion tunnistaminen vaatii geenitestausta.
Jotkin päistäriköt vaihtavat karvan väriä radikaalisti vuodenaikojen mukaan. Yleisintä tämä on pitkän talvikarvan kasvattavilla roduilla. Talvikarvassa hevonen voi olla hyvinkin tumma, pohjavärinsä värinen eikä päistärikkökuviota näy. Kesäisin väri on vaaleimmillaan. Papurikkokuviointi ei ole tyypillistä päistäriköille, mutta karvanvaihtovaiheessa päistärikköjen väri voi olla jossain määrin täplikäs.
Toisin kuin kimot, jotkin päistäriköt saattavat tummua jonkin verran iän myötä. Viitasen mukaan tämä piirre on perinnöllinen ja sitä esiintyy yleisemmin tammoilla kuin oreilla.
Päistäriköillä voi esiintyä rungossa, yleensä takaosassa, tummempia pieniä täpliä tai viiruja. Näitä kutsutaan corn spoteiksi, suomenkielistä termiä ei ole. Corn spotien kaltaisia tummia kohtia tulee myös arpien kohdalle, joissa arven parannuttua alkaa kasvaa perusvärinen karva.
Varsavärissä päistärikkö ei välttämättä näy tai se voi näkyä vain takaosassa. Jos varsa syntyy lyhyessä karvassa, päistärikkö näkyy alusta lähtien, pidempikarvaisilla varsoilla se peittyy. Kuitenkin ensimmäisten karvanvaihtojen aikaan päistärikkö alkaa näkyä.
Mihin on mahdollista sekoittaa?
Peruspäistärikkö on suhteellisen helppo tunnistaa oikein. Teoriassa päistärikön voi sekoittaa helposti vaalenemassa olevaan kimoon, mutta yleensä pään väri paljastaa: päistärikkö on tummapäinen, kimoutuminen sen sijaan alkaa useimmiten juuri päästä.
Pienikuvioinen päistärikkö tai talvikarvassa oleva ja siten tummaksi muuttunut päistärikkö voivat jäädä tunnistamatta oikein, koska kuviota ei näy selkeästi.
Sabino ja sabinonkaltaiset kuviot (W-geenin versiot) saattavat aiheuttaa päistärkarvaisuutta hevoselle yhdessä suurien merkkien kanssa. Yleensä näillä ei päistärkarvaisuus ole kuitenkaan yhtä tasaista kuin peruspäistäriköillä ja usein päistärkarvaisuus on keskittynyt rungon alaosiin.
Myös rabicano saattaa laajana esiintyessään lisätä runsaastikin päistärkarvaisuutta hevosen rungolle. Se kuitenkin harvoin ylettyy kaulalle asti ja keskittyy yleensä hevosen takaosaan.
Päistärkarvaisuutta voi esiintyä ilmeisesti muutenkin eri väreillä, ilman että kyse olisi ainakaan selkeästi rabicanosta, sabinosta tai sabinonkaltaisista kuvioista. Näiden erottaminen oikeista päistäriköistä voi olla hankalaa, yleensä niiden väritys ei kuitenkaan muutu vuodenaikojen mukaan samalla tavalla kuin päistärikköjen.
Vaaleissa väreissä, kuten kimossa, vaaleissa voikoissa ja tuplavoikoissa päistärikkö ei yleensä erotu ainakaan kovin hyvin ja voi olla hankala tai mahdotonkin tunnistaa.
Esimerkkikuvia
– mustanpäistärikkö, karvassa näkyy muutama pieni corn spot, hyvin selkeä väritys.
– päistärikkö, on hieman kyseenalaista, onko pohjaväri oikeasti mustanvoikko tai jotain muuta, mutten pitäisi sitä täysin epärealistisena vaihtoehtona. Pää on hyvin tumma, mustaksi sanoisin. Jouhet ovat kulottuneen mustat, jaloissa näkyy enemmän ruskeata väriä ja runko on tasaisen vaaleanharmaa. Tosi selkeä päistärikkö.
– mustanpäistärikkö, tällä rungon väritys on tummahko, mutta pää, jalat ja jouhet ovat kuitenkin selkeän mustat. Pitäisin siis selkeänä päistärikkönä.
– ruunikonpäistärikkö, muutama corn spot kyljissä. Kuva on aika huonolaatuinen, joten en osaa sanoa että johtuuko se vain siitä vai onko hevosella oikeasti lievää papurikkokuviota kyljissä.
– rautiaanpäistärikkö, kuvien perusteella tämän päistärikkökuvio on aika epätasainen. Sukunsa puolesta kyllä on ihan mahdollinen päistärikkö ja päistärikkö voi olla oikeasti tämänkin näköinen.
– likimain vastasyntynyt rautiaanpäistärikkö, jolla kuvio näkyy vasta takaosassa.
– ruunikonpäistärikkö, jolla näkyy tässä kuvassa selkeitä täpliä värityksessään.
– ruunikonpäistärikkö talvella, tässä kuvassa päistärikkökuviota ei juuri näe, mutta jos katsot muita saman hevosen kuvia, se on kesäkarvassa oikein selkeä päistärikkö.
– ruunikonpäistärikkö, varsin tumma tässä kuvassa vaikka onkin kesällä otettu. Päistärkarvaisuus on pientä, mutta kyllä sen näkee. Muiden kuvien perusteella tämä on varsin tumma yleensä, mutta jossain kuvassa vaaleakin ja oikein selkeä päistärikkö. Sukunsa perusteella päistärikkö on täysin mahdollinen.
Esiintyminen ja yleisyys
Päistärikköä esiintyy melko monella rodulla, mutta erittäin harvalla se on mitenkään yleinen. Päistärikkö tuntuu olevan yleisin väri hollannintyöhevosella, samoin se on hyvin yleinen myös pohjoisamerikkalaisella Nokota Horsella. Se saattaa olla yleinen tai melko yleinen myös muilla ranskalaisilla ja belgialaisilla kylmäverisillä, sitä esiintyy ainakin poitounhevosella, ardennerilla ja belgiantyöhevosella (brabant).
Näiden lisäksi sitä esiintyy harvinaisena tai erittäin harvinaisena myös ainakin seuraavilla roduilla:
– Amerikanravuri
– Connemaranponi
– Irlannincob
– Islanninhevonen
– Missourinfoxtrotter
– Morganinhevonen
– Mustangit (yleisyys riippuu linjasta)
– Newforestinponi
– Puolankylmäverinen
– Puoliveriset (kantakirjakohtaisia eroja ja rajoituksia on)
– Quarterhevonen ja lähisukuiset rodut
– Ruotsinardenner
– Shetlanninponi
– Suomenhevonen
– Tennesseenwalker
– Welshit
Lyhenteet ja nimitykset
Päistärikön pohjaväri ilmoitetaan värinimessä: mustanpäistärikkö, ruunikonpäistärikko, ruunivoikonhallakonkirjavanpäistärikkö jne.
Päistärikkö lyhennetään päis (joskus myös päist), se liitetään pohjavärin lyhenteen perään:
mustanpäistärikkö – mpäis
rautiaanpäistärikkö – rtpäis
ruunikonpäistärikkö – rnpäis
Vieraskieliset nimet
Päistärikkö:
Englanti: roan (myös true roan tai dark-headed roan)
Ruotsi: konstantskimmel (myös stickelhårig (adj.), tarkoittaa päistärkarvaista mutta käytetään joskus myös päistäriköstä)
Saksa: der Dauerschimmel, das Roan (myös stichelhaarig (adj.), tarkoittaa päistärkarvaista mutta käytetään joskus myös päistäriköstä)
Mustanpäistärikkö:
Englanti: blue roan, black roan
Ruotsi: svartskimmel, konstant svartskimmel, stickelhårig svart (suora käännös päistärkarvainen musta)
Saksa: der Mohrenkopfschimmel, Stichelhaarige Rapp, der Stichelrappe
Ruunikonpäistärikkö:
Englanti: bay roan
Ruotsi: brunskimmel, konstant brunskimmel, stickelhårig brun
Saksa: der Stichelbraune, Stichelhaariger Braun
Rautiaanpäistärikkö:
Englanti: chestnut roan, red roan, strawberry roan
Ruotsi: fuxskimmel, konstant fuxskimmel, stickelhårig fux
Saksa: der Stichelfuchs, Stichelhaariger Fuchs
Genotyyppi
RN (joskus myös R)
Huomattavaa periytymisessä
Päistärikkö on dominoiva väri eikä voi hyppiä sukupolvien yli piilossa.
Aiemmin päistärikkögeeniä on pidetty letaalina, jos se esiintyy homotsygoottina (ts. varsa perii molemmilta vanhemmilta RN-alleelin). Tämä kuitenkaan ei nykytietämyksen mukaan pitäne paikkaansa, sittemmin Yhdysvalloissa on testattu muutama homotsygootti quarter-ori. Olettamus letaaliudesta perustui belgiantyöhevosilla tehtyyn laskentaan, jonka mukaan kahden päistärikön risteytyksissä syntyi päistärikkövarsoja 2 yhtä tummaa kohti, kun tilastollisesti niitä pitäisi syntyä 3 yhtä tummaa kohti. Tästä pääteltiin että homotsygootit päistärikkövarsat abortoituisivat jo alkiovaiheessa. Mistä tilastopoikkeama johtuu, sitä ei olla toistaiseksi selvitetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti