Kirjoitin taannoin käynnistäni Wienin Espanjalaisessa Ratsastuskoulussa. Tässä esittelen hieman sen historiaa, koska en tuohon aiempaan tekstiin saanut mahdutettua siitä asiasta mitään.
Ratsastuskoulun historia alkaa viimeistään vuodesta 1565, jolloin se mainittiin ensimmäisen kerran virallisissa (ja säilyneissä) dokumenteissa. Tuolloin myönnettiin sadan guldenin summa ratsastusaluetta varten. Jo sitä ennen keisari Maximillian II oli tuonut Itävaltaan hevosia Espanjasta, Habsburgien keisarisuku näet hallitsi molempia maita tuolloin. Hän perusti Kladrubiin siittolan, josta myöhemmin tuli keisarillinen siittola ja jossa kehitettiin kladrubinhevonen. Lipizzan (nyk. Lipica) keisarillisen siittolan perusti Maximillianin veli arkkiherttua Charles vuonna 1580. Espanjalaisperäisistä hevosista ratsastuskoulu sai nimensä.
Ulkona sijaitseva ratsastusalue on tietenkin säiden armoilla ja jo muutama vuosikymmen myöhemmin mainitaan jonkinlainen ratsastushalli, jonka kuitenkin kerrottiin olevan huonossa kunnossa. Uutta ratsastushallia suunniteltiin 1600-luvulla ja sellainen saatiinkin lähes valmiiksi, mutta se tuhoutui pahoin Wienin piirityksessä vuonna 1683. Nykyinen barokkimaneesi valmistui vuonna 1735, sen rakennuttaja oli keisari Charles VI ja sen oli suunnitellut arkkitehti Josef Emanuel Fischer von Erlach.
Alunperin ratsastuskoulu oli tarkoitettu hovin jäsenille, joille ratsastustaito oli tuolloin välttämätön. Ratsastuskoulu ja näytökset olivat avoinna vain hoviväelle ja aatelisille. Ratsastuskoulu nojasi ja nojaa edelleen tänä päivänä De La Guérinièren klassisiin oppeihin.
Ratsastuskoulu selvisi 1800-luvun myrskyistä ja jatkoi toimintaansa keskeytymättä, ainoana klassista ratsastusta opettavana paikkana. Ensimmäinen maailmansota ja keisarihuoneen kaatuminen aiheutti kuitenkin kriisin: mitä ratsastuskoululle pitäisi tehdä, säilyykö sen korkea taso ilman hovia ja, ennen kaikkea, kuka sen kulut maksaa. Ratsastuskoulu siirtyi maatalousministeriön alaisuuteen ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen se avattiin yleisölle. 1920-luvulla ratsastuskoulun hevoset ratsastajineen tekivät myös ensimmäisen esiintymisensä ulkomailla, mikä teki instituutiosta kansainvälisesti tunnetun.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen lipizzanhevoset siirrettiin Lipizzasta Piberiin, koska Lipizzan siittola jäi Jugoslavian alueelle.
Toisessa maailmansodassa natsi-Saksa valloitti Itävallan, suurin osa jalostushevosista siirrettiin Hostauhun, Tsekkoslovakian alueelle. Ratsastuskoulun oriin evakuoitiin St. Martinsiin tammikuussa 1945 pois pommitusten tieltä. Wienin tallirakennus, Stallburg, kärsi pahoja vaurioita pommituksissa. Amerikkalaiskenraali George S. Patton ja eversti Charles Hancock Reed onnistuivat pelastamaan Hostaussa majailevat hevoset lähestyvän Neuvostoliiton armeijan tieltä.
Toisen maailmansodan jälkeen ratsastuskoulu hevosineen majaili Welsissä vuoteen 1955 asti. Sieltä se palasi takaisin Wienin ydinkeskustaan, historiallisiin tiloihinsa.
Lähteet
van Bakel, Basche, Gürtler: 450 Jahre Spanische Hofreitschule
History.net: How General Patton and Some Unlikely Allies Saved the Prized Lipizzaner Stallions
Spanische Hofreitschule: The turbulent history of the Spanish Riding School
Wikipedia: Lipizzan
Wikipedia: Spanische Hofreitschule
Wikipedia: Spanish Riding School
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti