Joulukalenteri 24: hyvää joulua!

Kuva kertoo tällä kertaa kaiken oleellisen.

 

Tammikuussa blogi viettää taukoa, joten palaan (toivottavasti) helmikuussa taas asiaan.

Joulukalenteri 23: katsaus tähän ja ensi vuoteen

Joulukuu, vuosi ja joulukalenteri alkavat ihan oikeasti vedellä viimeisiään ja ajattelin tähän loppuun tehdä jonkinlaisen yleiskatsauksen kuluvaan vuoteen ja kurkata mitä ensi vuosi tuo kenties tullessaan. Enhän minä ennustaja ole, mutta saahan sitä suunnitella.

No, yleisesti ottaen vuosi 2022 on ollut hyvin aktiivinen Ionicissa ja vähintään jossain määrin aktiivinen myös Gin Ahaltekin puolella. Erityisesti olen kunnostautunut kasvattien sivujen tekemisessä (tästä mainitsin jo aiemmin) ja myös uusien hevosten keksimisessä. Molemmista asioista olen tosi hyvilläni. 

Myös blogi on potkinut menemään ja aina tänne joku lukijakin eksyy. Blogien on sanottu olevan kuoleva alusta, mutta minusta tällaiselle hitaammalle medialle on paikkansa. Tuntuisi vaikealta kirjoittaa jotakin pitkiä infopostauksia jonnekin... en tiedä... Instaan, TikTokiin, mikä nyt on edes hip ja pop tällä hetkellä. Ja niiden löydettävyys myöhemmin on heikompaa kuin blogitekstien. Aion siis jatkaa blogin kanssa kuten tähänkin asti. Vetoan siihen että olen joka tapauksessa vanha kanto, joka haluaa käyttää vielä sulkakynää blogialustaa kirjoittamiseensa.

Aktiivisuuteni suorastaan pelottaa minua, sillä sivujen värkkäämisen lisäksi olen kilpailuttanut hevosiani tosi ahkerasti porrastetuissa! Askellajipuolella olen kaikkein aktiivisin ollut, mutta kyllä muissakin lajeissa kisaa ionicilaisia ja GA:n hevosia aina kun vain jaksan ilmoittaa niitä mukaan. Se ei ole ehkä ihan yhtä säännönmukaista kuin ARJ-osallistumiset, mutta aina silloin tällöin kuitenkin.

En näe että ensi vuodeksi olisi luvassa mitään suuria muutoksia oikeastaan missään. Tallit jatkavat samalla linjalla ja teen just sen verran kuin haluan ja jaksan ja viitsin. Lähdin syksyllä kuitenkin ARJ:n toiseksi ylläpitäjäksi, joten saa nähdä poikiiko se pesti jotakin lisäjuttuja. Kanssa-ylläpitäjäni Mari H. sanoi ARJ:n olevan aika vähätöinen, kaikenlaista kehittämistä tietysti voi aina miettiä.

Se mikä nyt tammikuussa tulee, on koko kuukauden kestävä blogitauko! Oikeasti se blogitauko olisi pitänyt olla jo tässä joulukuussa, mutta siinä vaiheessa kun päätin joulukalenterista, töissä näytti suorastaan lusmulta koko joulukuu. Olen ihan tyytyväinen kyllä joulukalenteriin, sillä olen saanut ulos muutamia sellaisia tekstejä, jotka ovat roikkuneet pitkiä aikoja idealistalla odottamassa sitä kuuluisaa sopivaa hetkeä. Mutta tammikuussa sitten blogi on hiljaiselolla ja toivotaan, ettei se hiljaiselo jatku sen pidempään.

Joulukalenteri 22: Gin Ahaltekin kuulumiset

Ionicista on jauhettu taas vuoden mittaan paljonkin, mutta Gin Ahaltek on jäänyt aina vähän syrjään. Ja tämähän ei ole mikään uusi tilanne! Mietin joskus, että oliko se alunperinkin virhe tehdä ahaltekeille oma tallinsa, mutta sitten taas: kyllä ne virtuaalihevoset siellä pysyvät eivätkä pahemmin tiettävästi edes kärsi, jos muistan ne kerran vuodessa. Se onkin tämän harrastuksen paras puoli.

Tästä huolimatta GA:n tilanne on parantunut kyllä, sillä olen tehnyt kasvateille aika paljon sivuja tänä vuonna ja tälle vuodelle on suunniteltu myös kymmenittäin uusiakin varsoja. Näiden varsojen vanhemmat ovat sieltä vanhimmasta päästä, pahimmillaan vuonna 2009 syntyneitä. Joo, mikä VHKR... 

Joillekin tammoille on pitänyt käyttää ammoin kuolleiden orien pakastetta, koska nykylaumasta ei löytynyt sopivaa oria. Tämä koskee erityisesti suhteellisen lyhytsukuisia hevosia, koska niitä on aika vähän. Nyt olen korjaamassa sitäkin asiaa. Muutaman viime vuoden aikana olen ostanut joitain lyhytsukuisia hevosia ja tänä vuonna niistä syntyy yli 20 varsaa. Pitäisi vain saada sivuja tehtyä, että voisin käyttää niitä jalostuksessakin.

Satunnaiset vieraat hevoset olisivat kyllä tosi arvokkaita jalostuksessa muutenkin. Olen yrittänyt aina vähän vilkuilla, että keltä löytyisi jotakin ja välillä löytyykin. Tietysti tosi monella pitkäsukuisella hevosella on Gin-hevosia suvussa, ei sille vain mahda mitään ja sen kanssa on elettävä, kun kerran on iso, vanha ja tuottelias talli.

Kisakuume on iskenyt vähän tekkepuolellakin, sillä useampia kymmeniä löytyy porrastettujen kisalistoilta. Hidastahan se muiden kuin ARJ:n kisaaminen minulla on, mutta roikkukoon siellä nyt. Useampi hevonen on käynyt myös matkaratsastuskisoissa ja pitäisi todella saada tuota matkaratsastuspuolta potkittua eteenpäin ja aktiivisemmaksi. Ehkä niitä muitakin kisaajia ja kisajärjestäjiä löytyisi sitten.

Ja loppuun on pakko esitellä yksi tuoreimpia ostoksia (no, tuore ja tuore, viime vuonna hankittu) tamma Adeja 'B, joka on super-kaunis tamma ja ensimmäinen piirroskuvallinen ahaltek ehkä ikinä tai ainakin pitkään aikaan. Kiitokset vain ex-omistajalle kuvasta, sillä kuten näkyy, niin ei ole minun tekosiani tuo kuva. Tähän perään jätän pienen cliffhangerin, että Adeja ei tule ikuisesti olemaan ainoa piirroskuvallinen tekke, sillä yksi toinen kuva on tilauksessa myös, mutta vähän spesiaalimpaan käyttöön. Ei siitä vielä sen enempää.

Joulukalenteri 21: hevosen hankinta feat. Sonja

Minä tuosta tarinahahmostani olen kirjoittanut aiemmin jo, mutta pyrin pääsääntöisesti pitämään sen erilläni Ionicista ja GA:sta, koska se elää aivan eri maailmassa. Paitsi että välillä täytyy vähän sortua! Joka tapauksessa Sonjan tarina on siinä pisteessä, että hänen kilparatsunsa on lopetettu ja uutta olisi hakusessa. Tämä sama teksti on julkaistu viikko sitten Hopiavuoressa.

Niin minä sitten lähetin Simolle viestiä, että jos tulee jotakin kiinnostavaa hevosta kiikariin, niin ilmoittelee. Että olisi tällä kertaa ihan tieten tahtoen verkot vesillä. Eka kerta se minulle oli, kun olin ihan tosissani hevosta ostamassa. Salierin hankinta aikoinaan oli vähän niinkuin pakko ja Mortti oli sataprosenttinen vahinko. Mutta nyt siis: hevosen ostoon.

Simo ei aikaillut vaan soitti ja ilmoitti minun olevan enemmän kuin tervetullut tallille käymään. Kaikki on tarvittaessa myynnissä, vaikka paita päältä, jos sen haluan jostain syystä. Tarjolla olisi useampi ihan varteenotettava kouluratsuntekele, joita voisi vakavissaan kokeillakin. Niin minä pakkasin ratsastuskamat autonperään, Axan vöihin ja lähdin kohti Tamperetta kun kerran ei tarvinnut edes järjestää hoitajaa kellekään.

Simon tallilla tunsin katseita selässäni, kun tietysti sana oli jo levinnyt että tälle ja tuolle hevoselle on tulossa koeratsastaja. Ei sen sinänsä pitänyt kellekään mikään yllätys olla, sillä Simo oli ennen kaikkea hevoskauppias, mutta tietysti jokainen Simon hevosella ratsastava pelkäsi juuri sen oman ratsunsa puolesta. Ja niin yksi jos toinenkin mulkaisi minua vihamielisesti, tai ainakin kuvittelin niin.

Ensimmäinen puoliveritamma oli vähän äksy hoidettava eikä se ratsunakaan tuntunut kovin yhteistyöhaluiselta. Simo sitä kommentoikin, että sen kanssa kestäisi jonkin aikaa päästä sinuiksi, vaikka kapasiteetikas hevonen se oli. Siitä ei mikään miellyttävä kuva jäänyt noin pintapuolisesti, mutta panin sen kohdalle mieleeni kysymysmerkin. Mistä sen tietää vaikka kyseessä olisi varsin kivakin tamma, kunhan tutustuttaisiin.

Toinen oli se Salierin tarhakaveri, Eki. Se oli edelleen niin komea että aivot heitti volttia pelkästä näkemisestä, mutta selästä käsin se ei vakuuttanut. Hyväluonteinen kyllä ja miellyttämisenhaluinenkin, mutta vaikutti hieman raskassoutuiselta. Eteenpäinpyrkimystä puuttui eikä sellainen ollut minun hevoseni.

Kolmas oli taas tamma, jolla sitä eteenpäinpyrkimystä oli vähän liiankin kanssa. Se reagoi isosti kaikkeen, oli se sitten huolimaton apu tai jokin ulkopuolinen häiriötekijä. Silmänvalkuaiset vain vilkkuivat kun taas mentiin. Simo huomautti sen olevan vartti-täysiverinen ja huomasin ennakkoluulojeni täysiverisiä kohtaan heräilevän, vaikka Mortti olikin ollut niin hieno ja hyvä ja täysiverinen. Silti tammasta jäi tietynlainen hyvä fiilis. Haastavaltahan se tuntui eikä minulla ollut juurikaan kokemusta tammoista, mutta ehkä sen kanssa selviäisi. Varovainen plussa tälle ja nimi mieleen, se on Manta.

Neljäskin oli ihan ookoo, nuorehko FWB-ruuna, jonka kanssa en suoraan pääsisi vielä mihinkään vaativiin luokkiin, mutta aikanaan siitä kyllä sukeutuisi hyvän ratsastajan kanssa ihan varteenotettava kouluratsu, Simo oli varma siitä. Varmaahan toki ei hevosten kanssa ole olemassakaan, mutta lupaavalta se kuulosti ja tuntui. Fiksu ja järkevä tapaus muutenkin, ei ehkä ihan sitä mitä minä hain, silti sama varovainen plussa myös tälle.

Illalla kotona pyörittelin hevosten tietoja, kuvia ja videoita, joita Simo oli koeratsastuksista ottanut ja yritin muistella tarkkaan, miltä mikäkin hevonen tuntui. Huomenna menisin kokeilemaan vielä muutama hevosta lisää. Vielä näistä ei yksikään tarjonnut sitä samaa fiilistä kuin Mortti aikoinaan vaan en tiedä kannattiko tällaisessa asiassa mennä varsinaisesti fiilis edellä. Ihan kivoja hevosia nuokin pari vähintään olivat, mutten tiedä oikein mitä minun pitäisi hakea, sitä kokonaisfiilistä vai hyvää ratsastettavuutta vai järkevintä pakettia vai lupaavinta sukua vai jotain muuta. Tämä ei näyttänyt lainkaan yksinkertaiselta savotalta.

Joulukalenteri 20: uuden vuoden lupaukset

Vuodenvaihteessa pääsi käymään sellainen vahinko, että tein uuden vuoden lupauksia. Tai se mikään vahinko ollut, mutta se oli vähän vahinko että osa niistä pääsi ihan pikkuisen unohtumaan. Kesäkuussa olin vielä toiveikas niiden suhteen vaan sitten tässä nyt on tehty sitä sun tätä koko syksy ja tarttee tunnustaa, etten välttämättä ansaitse prenikkaa rintapieleen pidettyjen lupausten takia. Mutta olen sentään jotakin tehnyt!

Tänä vuonna voisin nyt ottaa ne ahaltekit paremmin hoitoon.
Nnoh. Olen minä vähäsen puuhannut ahaltekienkin kanssa, mutta annan tästä silti itselleni korkeintaan puoli pistettä.

Arabit samoin.
Arabien kanssa sen sijaan olen touhunnut aika paljonkin ja tilanne on jossain määrin parantumaan päin sekä kasvattilistalla että vanhojen hevosten jalostuskäytössä. Tästä kokonainen piste, vaikka rima ehkä vähän täräjääkin.

Ja terskit, jos ehdin "rotukierrossa" sinne asti.
En ehtinyt, joten siirretään ensi vuoteen tämä.

Ne väriartikkelit ovat edelleen tuossa hyllyssä...
Saako luku-urakan aloittamisesta puoli pistettä? Muuten siirretään nämäkin ensi vuodelle.

Voisin jatkaa rotuesittelyiden värkkäämistä blogiin. Jos taas tällekin vuodelle 3 kappaletta ja toiveita saa esittää.

No tämä sentään on tehty ihan kunnolla! Vuoden aikana olen esitellyt Kentucky Mountain Saddle Horsen, Royal Hanoverian Creamin, RBSH:n ja nyt joulukalenterissa vielä Deutsche Falben. Näiden lisäksi kirjoitin yleisesittelyn virtuaalisista risteytysroduista.

Kilpailen aktiivisesti VMRJ:ssä ja järjestä myös itse kilpailuita.
Oieioieioiei... Olen yhdet VMRJ-kisat saanut järjestettyä (piti käydä katsomassa, että olenhan muistanut arpoa niihin tuloksetkin...) ja osallistuminenkin on ollut heikkoa. Toki kalenterissa ei pahemmin kisoja ole, joihin voisi osallistua, mutta kun niitä voisi järjestää itse. Hävettää. Anteeksi.

Järjestän vähintään 3 VSN-näyttelyä nyt kun sekin taas on toiminnassa.
Kahdet sain aikaiseksi, olen näemmä luistanut ihan huolella näistä kisajärjestelylupauksistani.

Yritän olla mahdollisimman aktiivinen muidenkin suuntaan.
Tämä toki on sellainen lupaus, että sen arviointi on aika mahdotonta. Ensiksikin: pitäisi kysyä muilta harrastajilta. Toiseksi: aina olisi parantamisen varaa.

Perinneosasto: osta, myy ja rekisteröi.
Tämä on myös hengeltään vähän sellainen että aina voisi tehdä enemmän, mutta olen minä sentään yrittänyt! Varsinkin rekisteröinti on sujunut, sillä olen takonut VRL:oon yli tuhat hevosta tänä vuonna. Kyllä, yli tuhat VH22-alkuista hevosta löytyy hevoslistaltani. Toki joukossa on väistämättä niitä, jotka entinen omistajansa on rekisteröinyt tänä vuonna ja sitten on myynyt hevosen minulle. Näitä on kuitenkin korkeintaan muutama kymmenen tapausta.

Sähköpostissa lojuu edelleen kasoittain kisailmoja, joiden tuloksia pitäisi saada hevosten sivuille. Jospa tänä vuonna keskittyisin erityisesti VMRJ-, WRJ-, TYH- ja näyttelytuloksiin.
Mmm, joo, kyllähän minä näitäkin olen aina satunnaisesti haalinut hevosten sivuille. Urakointi kyllä jatkuu.

Kilpailutan hevosiani ahkerasti porrastetuissa, erityisesti ARJ:ssä ja WRJ:ssä.
WRJ on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan, mutta ARJ:ssa olen vakinäky. Ikävän usein olen ollut myös se ainoa osallistuja.

Kantakirjaa hevosia.
Tätä olen ainakin yrittänyt kovasti, mutta olen tosi hyvä missaamaan aina ne ilmoittautumisajat. Melkein yhtä huono kuin kaivamaan niitä kantakirjaustietoja hevosten sivuille sitten jälkikäteen...

Vie hevosia ARJ:n ja WRJ:n laatuarvosteluihin ENNEN kuin lopetat ne.
No siellä ARJL:ssä olen myös vakinaama hevosineni, WRJ:tä ei ole tarvinnut tänä vuonna paljon vaivata.

Järjestän varsinkin em. jaosten porrastettuja.
ARJ-porrastettuja olen järjestänytkin tosi aktiivisesti, mutta WRJ:tä tai muita jaoksia vähemmän, jos lainkaan. Mutta koska olen ARJ:ssä ollut sitten aktiivisempi kuin kaikki muut harrastajat yhteensä, niin katsotaan tämä kuitenkin täytetyksi lupaukseksi.

Pidän blogin pystyssä ja aktiivisena. Joulukalenteria en uskalla luvata, mutta mutta lupaan harkita sitä kuitenkin.
Pidetty, harkittu ja joulukalenteri alkaa olla valmis, joten tästä myös piste ja varmaan vielä plussakin!

Mitäs sitten voisi ensi vuodeksi kehitellä? No, tässähän on aika hyvä runko jo, joten vaikkapa tällaisia:

• Lue ne väriartikkelit.
• Parhaassa tapauksessa kirjoita niistä blogiin.
• Muutenkin pidä blogi hengissä.
• Kolme rotuesittelyä taas tälle vuodelle blogiin.
• Älä unohda Gin Ahaltekiä!
• Terskeille pitäisi tehdä sukupolvenvaihdosta.
• Jatka erityisesti ARJ-porrastettujen järjestämistä ja kisaamista niissä.
• Järjestä kolmet VMRJ-kisat.
• Järjestä kolmet VSN-näyttelyt.
• Aktiivisuutta muiden suuntaan: keskustele, osta, myy.
• Kaiva niitä vanhoja kisatuloksia hevosten sivuille.
• Ota sitä ARJ:tä haltuun ja yritä olla aktiivinen jaoksenpitäjä.

Eiköhän sitä siinä. Joko lukijat ovat miettineet lupauksiaan?

Joulukalenteri 19: talliesittelyssä Glowdale (ja vähän myös Ljóma)

Seuraavana esittelyvuorossa on Mari H:n Glowdale, askellajihevosiin erikoistunut talli! Käsi ylös kuka varsinaisesti yllättyi valinnasta, sen verran tohkeissani minäkin olen näistä askellajihevosista ollut jo pidemmän aikaa...

Glowdale on islanninhevostalli Ljóman sisartalli, alunperin Marin kaikki askellajihevoset taisivat asustella Ljómassa, mutta vuonna 2020 hän teki niille oman tallin, Glowdalen. Ljóma ja myös Glowdale tunnetaan askellajipuolella myös ahkerina kisajärjestäjinä.

Ljóma on vanha talli, sillä mikäli kasvattilistaan on luottamista, ensimmäiset frá Ljóma -issikat syntyivät jo vuonna 2009. Että ihan kunnioitettava ikä jo! Alkuvuosina of Ljóma- tai Ljómas-tunnuksilla syntyi muutama muunkin rotuinen kasvatti, mutta vuodesta 2013 lähtien muut rodut ovat syntyneet Glow-tunnuksen alla.

Glowdalesta löytyy tällä hetkellä seitsemän eri askellajirotua ja hyvän matkaa päälle toista sataa hevosta. Rodut ovat nämä:

• Arabianhevonen
• Hackneyponi
• Missourinfoxtrotter
• Morganinhevonen
• National Show Horse
• Saddlebred
• Tennesseenwalker
  

Voitte siis arvata miten paljon tykkään tästä tallista jo pelkästään noiden rotujen takia! Kaikkia löytyy itseltä, kaikki harvinaisia (paitsi arabi sinänsä) ja kaikki askellajihevosia. Ei liene siis ihme, jos Ioniciin on uinut tusinan verran Glow-hevosia. Tai että Glowdalesta löytyy puolen tusinaa Ion-kasvattia ja lisäksi joitain sellaisia, joiden isänä on Ionicin ori. Enemmänkin yhteistyötä voisi varmasti olla, sillä Glowdalessa on tosi paljon itsetuotuja suvuttomia hevosia, suomeksi sanottuna niitä uusia sukulinjoja, joita aina kaipailen.

Joulukalenteri 18: hevosrotujen toivelista v2022

Hassu sattuma muuten, että blogiin on listattu melko tasan 10 vuotta sitten rotujen toivelistaa! Nostalgista katsella tuota, sillä muutama rotu tuolta on löytänyt tiensä Ioniciin tässä vuosikymmenen aikana ja jokunen on löytänyt tiensä jo poiskin täältä. Toki lista on Virginian tekemä ja minulla on tietysti hieman erilaiset haaveet, mutta ei niin kovin paljon erilaiset kuitenkaan.

Ioniciin tulleita rotuja tuolta ovat nämä:

• Australianponi
• Boulonnais
• Campolina
• Clevelandinruunikko
• Clydesdalenhevonen
• Dartmoorinponi
• Dongola 
• Hackney
• Poitounhevonen
  
• Schwarzwaldinrautias
• Shagya
• Shirenhevonen (on poistunut jo)
• Vladimirintyöhevonen (on poistunut jo)
  
• Vuonohevonen
  

Jos minun pitäisi nyt tehdä rotujen toivelistaa, niin se voisi näyttää tältä:

• American Bashkir Curly
• American Cream Draft
• Amerikanponi
• Amerikanshetlanninponi
• Arasien
• Ardenner
• British Spotted Pony
• Criollo
• Dalesponi
• Florida Cracker
  
• Gelderlandinhevonen
• Irlannintyöhevonen
• Jyllanninhevonen
• Kanadanhevonen
• Kaspianponi
• Kentucky Mountain Saddle Horse
• Kinskynhevonen
• Mustangi
• Nez Perce Horse
• Nokota
• Normandiancob
• Orlovravuri
• Pohjoisruotsinhevonen
• Royal Hanoverian Cream
• Sorraianponi
• Sugarbush Draft
• Venäjänravuri
• Vjatkanponi

Hmm, yllättävää! Listahan ei ole edes mikään järjettömän pitkä! Jos Ionicissa sitten jo on kaikki haaveksimani rodut vai olenko vain muuttunut inhottavaksi realistiksi, joka ei osaa enää haaveilla edes hevosroduista? Toivottavasti ei ainakaan jälkimmäistä... Tästä listasta voisi kyllä ottaa ensi vuodelle tavoitteeksi hommata rotu tai pari.

Joulukalenteri 17: värien lyhenteet feat. Ionic

Taas väriasiaa, mutta tuskin kukaan yllättyi suuresti! Tällä kertaa nimittäin juttua värien lyhenteistä ja siitä miten niitä käytetään Ionicissa.

No höh, mitä erikoista siinä on? Värin lyhenne on värin lyhenne ja sillä hyvä. Niinpä onkin ja Hippoksesta ne virallisesti käytettävät lyhenteet löytyvät joka tapauksessa. En ole todellakaan lähtenyt sooloilemaan tässä itse mitään. Mutta Hippos ei tarjoa vastausta kaikkeen, koska siellä ei ole ainakaan toistaiseksi otettu kantaa esimerkiksi eri tuplavoikkovärien, samppanjavärien tai erityyppisten lehmänkirjavuuskuvioiden nimityksiin tai lyhenteisiin. 

Ja ehkäpä joku virtuaaliharrastaja arvostaa myös sitä, että kaikkien värien lyhenteet löytyvät tästä yhdestä ja samasta listasta. Ei tämäkään kyllä täydellinen lista ole, olen pääsääntöisesti pyrkinyt pysymään erossa eri W-varianteista eikä tallista mushroomeja tai pearlejakaan löydy, joten niiden lyhenteille ei ole ollut toistaiseksi tarvetta.

Kursiivilla olen merkinnyt ei-viralliset, itse keksimäni (tai jostain nyysimäni) lyhenteet. Suluissa ovat ne lyhenteet, joita olen käyttänyt, mutta joista yritän päästä eroon ja käyttää jotakin muuta. Tässä ei ole kaikki mahdolliset yhdistelmät listattuna, koska listasta tulisi pitkä kuin nälkävuosi. Aina saa kysyä jos jokin asia kummeksuttaa.

acch – samppanjanruunivoikko (amber cream champage)

ach – samppanjanruunikko (amber champagne)

ccch – samppanjanmustanvoikko (classic cream champagne)

cch – samppanjanmusta (classic champagne)

cre – cremello

fr – frame (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt fr)

gcch – samppanjanvoikko (golden cream champagne)

gch – samppanjanrautias (golden champagne)

(hiir – hiirakko, miel. hrkko)

(hkko – hallakko, miel. rnhkko)

(hphiir – hopeanhiirakko, miel. hphrkko)

(hphkko – hopeanhallakko, miel. hprnhkko)

hphrkko – hopeanhiirakko

hpm – hopeanmusta

hpmvkko – hopeanmustanvoikko

hprn – hopeanruunikko

hprnhkko – hopeanruunihallakko

hprnvkko – hopeanruunivoikko

hpsc – hopea-smoky cream

hrkko – hiirakko

klm – kulomusta

klrt – kulorautias

km – kimo (määrittelemätön pohjaväri)

krj – määrittelemätön kirjava

lkko – liinakko

m – musta

mkm – mustankimo

mksrt – maksanrautias

mpäis – mustanpäistärikkö

mrn – mustanruunikko

mvkko – mustanvoikko

mvkkohkko – mustanvoikonhallakko/voikonhiirakko

mvkkokm – mustanvoikonkimo

perl – perlino

phkko – punahallakko

prn – punaruunikko

prt – punarautias

rn – ruunikko

rnhkko – ruunihallakko

rnkm – ruunikonkimo

rnpäis – ruunikonpäistärikkö

rnvkko – ruunivoikko

rnvkkohkko – ruunivoikonhallakko

rnvkkokm – ruunivoikonkimo

rt – rautias

rtkm – rautiaankimo

rtpäis – rautiaanpäistärikkö

sab – sabino (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt sab)

sc – smoky cream

skrj – suomenkirjava eli splashed white (SW1)

spl – splashed white (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt spl)

srt – savakkorautias

sysrt – sysirautias

sw – splashed white (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt sw)

tkkrj – tiikerinkirjava

(tkrj – tiikerinkirjava, miel. tkkrj)

to – tobiano (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt to)

tov – tovero (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt tov)

tprn – tummanpunaruunikko

tprt – tummanpunarautias

trn – tummanruunikko

trt – tummanrautias

vkko – voikko

vkkohkko – voikonhallakko

vkkokm – voikonkimo

vprn – vaaleanpunaruunikko

vprt – vaaleanpunarautias

vrn – vaaleanruunikko

vrt – vaaleanrautias

Joulukalenteri 16: massarekisteröinti

Yksi VRL:n ehdottomasti parhaita toimintoja on mahdollisuus hevosten massarekisteröintiin. Se ei varsinaisesti ole uuden VRL:n toiminnallisuus vaan se löytyi vanhastakin, vaikka siellä se ei välttämättä ollut niin yleisessä jaossa ja tiedossa. Itselläni homma tökkäsi aikoinaan vaaditun CSV-muodon aikaansaamiseen, mutta nyt uuden VRL:n myötä olen opetellut jonkinlaisen metodin yksinkertaisilla työkaluilla.

Lyhyesti: massarekisteröinnissä on tarjolla yksi kenttä, johon syötetään kaikkien rekisteröitävien hevosten tiedot määrätyssä CSV-muodossa (CSV = comma-separated value) ja järjestelmä osaa koostaa niistä suoraan hevosten tiedot rekisteriin. Tietoja ei tarvitse siis syöttää yksi hevonen ja yksi kenttä kerrallaan rekisteröintilomakkeelle. Ohjeet CSV:n koostamiseen löytyvät massarekisteröinti-sivulta ja siellä on linkit myös numerokoodilistoihin. Numerokoodeilla annetaan hevosen rotu, väri, lajipainotus ja syntymämaa. Ylimpänä rivinä CSV-datassa tulee olla otsikkorivi, joka kertoo missä järjestyksessä tietoja syötetään. Rivinvaihto päättää rivin ja seuraavan hevosen tiedot alkavat.

Tässä on esimerkki VRL:n vaatimasta CSV-datasta, vaikka se näyttää aika kauhealta tässä blogin kapeassa tekstikentässä:

"nimi","sukupuoli","rotu","syntymaaika","url","kuollut","sakakorkeus","vari","painotus","syntymamaa","kotitalli","kasvattajanimi","kasvattaja_talli","kasvattaja_tunnus","i_nro","e_nro"
"Orlogskaptajn Ion","2","10","09.09.2020","http://hevosmaailma.net/Ionic/Knabstrupit/orlogskaptajn.html","0","167","","2","","IONI0011","Ion","IONI0011","VRL-00329","VH14-010-0014","VH15-010-0247"

Kuten arvata saattaa, tuollaista muotoa ei oikein viitsi käsin kirjoittaa vaan siihen tarvitaan muita työkaluja. Itse käytän varsinaisen CSV:n koostamiseen LibreOffice Calcia, ilmaisen LibreOfficen taulukkolaskenta-ohjelmaa. Minulla on tallennettuna CSV-tiedosto, jonka avaan Calcilla ja jossa on otsikkorivi valmiina. Jätän siihen aina myös rivin tai pari vanhaa dataa, josta kopioin uusille riveille sellaista dataa, joka on kaikilla hevosilla sama. Esimerkiksi kotitalli on kaikilla sama ja useimmiten myös syntymäpäivät. Kun kopioin nämä uusille riveille jo valmiiksi, ei niihin tarvitse välttämättä koskea uuden hevosen tietoja kirjoittaessa. Vähemmän työtä, näet.

Kun data on valmis Calcissa, joko kopioin kaiken datan Notepad++:aan tai avaan tiedoston sillä. Jos kopioin datan suoraan, arvojen välissä on tabulaattorilyönti, jos avaan tiedoston, välissä on pilkku. Kummassakin tapauksessa käytän Find and replace -toimintoaa siihen, että saan arvojen ympärille lainausmerkit. Suurin osa menee sillä, että korvaan joko tabulaattorilyönnin tai pilkun yhdistelmällä ",". Tällöin täytyy muistaa kuitenkin lisätä lainausmerkit rivien alkuihin ja loppuihin.

Yleensä tässä vaiheessa teen vielä tarkistuksen, ettei dataan ole jäänyt välilyöntejä ennen tai jälkeen datan, VRL:n järjestelmä ei nimittäin niele niitä. Find and replace palvelee tässäkin. Ja sitten ei muuta kuin data osoiteriveineen massarekisteröintikenttään ja valmista alkaa tulla. 

Calcissa, samoin kuin Excelissä ja ehkä muissakin vastaavissa, on pari ongelmaa. Ensinnäkin se haluaa yleensä kopioida kenttiin tekstien fontit ja fonttikoot. Sen pystyy kiertämään klikkaamalla solussa hiiren kakkospainiketta ja valitsemalla Paste Special - Unformatted Text. Asioiden helpottamiseksi tälle Paste Unformatted Text -toiminnolle kannattaa määrittää oma näppäinkomentonsa.

Toinen ongelma ovat päivämäärät. VRL haluaa päivämäärät muodossa pp.kk.vvvv, mutta Calc haluaa ihan väkisin muuttaa päivämäärät muotoon pp.kk.vv. Yritin aikani ränklätä kaikenmoisia data- ja muita asetuksia, mutta en onnistunut tätä muuttamaan. Ongelma väheni siedettäviin mittoihin kun avasin CSV-tiedoston tekstiohjelmalla, muokkasin sitä VRL:n vaatimaan muotoon, tallensin ja avasin uudestaan Calcissa. Tällöin päivämäärät näkyvät soluissa muodossa pp.kk.vvvv, niitä pystyy kopioimaan ja monistamaan ja ne pysyvät samassa muodossa, jos soluun kopioi päivämäärän Paste Unformatted Text -toiminnolla. Vaikeasti selitetty, olisi helpompi näyttää tämä. En tiedä mitä tapahtuu ja miksi, mutta riittää minulle että se toimii. Vihaan Exceliä ja sen serkkuja joka tapauksessa muutenkin.

Todennäköisesti tätä prosessia voisi viilata vielä sieltä ja täältä. Oletan, että jostain on pakko saada tuo päivämäärädata oikeaan muotoon heti alkuunsa ja ehkä jollain tavoin kikkailemalla saisi tavallisen paste-komennon kopioimaan kenttään suoraan muotoilemattoman datan. Varmaan jollain konstilla saisi myös Calcin tuottamaan suoraan ne lainausmerkitkin arvojen ympärille, niin jäisi tuo Notepadilla pulaaminenkin välistä. En ole kuitenkaan mikään taulukkolaskentaohjelmien suurin guru tai edes ystävä (kyllä, minulla on pahoja antipatioita), joten en ole jaksanut näitä selvittää sen kummemmin kun mitään helppoa ratkaisua en ole löytänyt.

Kenties on olemassa jopa suoraan parempia työkaluja CSV:n työstämiseen, en ole niihin tutustunut. Jos muilla lukijoilla on antaa vinkkejä, kuuntelen tosi mielelläni! Tai ylipäänsä kiinnostaa tietää, miten muut massarekisteröintidatan koostavat.

Joulukalenteri 15: Horse Reality

Olen kirjoittanut Horse Realitysta muutamia kertoja vuosien mittaan (Horse Reality ja värijalostus 2017 ja Horse Reality 2019). Lyhyesti Horse Reality on hevos-aiheinen verkkopeli, jossa voi ostaa, myydä, kasvattaa hevosia ja valmentaa ja kilpailuttaa niitä. Rotuja on tällä hetkellä 28 ja minun näkökulmastani pelin ehdoton suola ovat lukuisat erikoisvärit eri roduilla (aivan realistiset kyllä tai ainakin lähes) ja kuvat, joihin on panostettu kovasti.

Muutama vuosi sitten peliin saatiin mukaan oma kotoinen suomenhevosemme kaikkine erikoisväreineen (voikko, hopea, splashed white 1, päistärikkö ja kimo) ja minä tietysti tungin soppakauhani sinne heti alusta pitäen. Alkuajat uuden rodun kanssa ovat aina ihan hullunmyllyä, mutta jonkin ajan kuluttua se tasoittui suomenhevostenkin kanssa. Nyt suomenhevosten tilanne on aika vakaa, mutta varsinkin hyvistä tammoista saattaa edelleen saada ihan merkittäviä rahasummia myytäessä.

Tallini koko on kasvanut tässä vaivihkaa jo 83 hevoseen ja päärotuja on kolme: se suomenhevonen, quarter-hevonen ja vuonohevonen (pienempi). Nyt mieli kaihoaa värikkäiden mustangien perään. Ajattelin napata mustangeille vähän tilaa suomenhevosten puolelta ja vähentää niiden määrää.

Olen kasvattaja HR:nkin puolella. Tavoitteenani on ennen kaikkea korkea kokonais-GP (genetic potential) ja toissijaisesti kelvollinen rakenne. Muutama average rakenteessa vielä menee, mieluummin ei kuitenkaan yhtään ja mieluusti useampia very goodeja. Below average on aina pienimuotoinen katastrofi, mutta välillä joudun katsomaan niitä sormien läpi.

Jo pitkän aikaa olen pitänyt linjanani sen, että itselle jäävän varsan pitää olla parempi kuin sen emä (pidän itselläni pääasiassa tammoja). Enimmäkseen katson tässä sitä kokonais-GP:tä, mutta myös rakennetta ja jonkin verran väriä. Jos varsa ei ole parempi, se menee melko tavalla suoraan retireen, se on sillä tavalla raaka peli.

Ja mihinkäs värifriikki raidoistaan pääsisi? Kyllä ne erikoisväritkin kiinnostelevat HR:ssä ja pyrin niitä jalostamaan eteenpäin. Vuonohevosten puolella minulla on pääasiassa cream-geeniä ja d:tä. Haaveena olisi saada joskus aikaan voikko vuonohevonen, mutta koska en suostu tinkimään noista GP- ja rakenneasioista, niin voi olla että haaveeksi jää.

Quartereilla olen onnistunut kasvattamaan suht hyvän pearl-lauman, jolla on nuo muut jalostuskriteerit jotakuinkin kunnossa. Harmittavan moni hevonen on tosin vain pearlin kantaja ja tupla-pearlit ovat harvassa. Nyt kuitenkin itseltä löytyy tupla-pearl ori, jota aion käyttää ahkerasti suunnilleen kaikille tammoille joille vain suinkin voin! 

Mustangeiltakin löytyy pearlia. Kyseessä on itselleni tosi uusi tieto, siitä ei ole kovin montaa viikkoa kun vasta bongasin että sellaisia ylipäänsä löytyy. Siitä alkoikin kova kaivaminen, että mistä sellaisen saisi itselle. Lopulta onnistuin saamaan yhden pearlia kantavan oriin ja siitä ajattelin lähteä omaa jalostustani rakentamaan. Projekti tulee olemaan pitkällinen, sillä ajankulu HR:ssä on varsin verkkaista, olikohan niin että yksi vuosi kestää 16 reaalivuorokautta. Tamman varsomista joutuu siis odottamaan lähes kaksi viikkoa ja syntymästä menee puolitoista kuukautta ennen kuin hevonen täyttää kolme vuotta ja aikuistuu.

Suomenhevosten kanssa olen vähän antanut periksi erikoisvärihaaveille ja tallissa on aika paljon tavallisia raudikoita. Tuijotan suomenhevosten kanssa sitä kokonais-GP:tä ja rakennetta ehkä kaikkein tiukimmin, joten näin on päässyt käymään. Voikkovärit ovat toki suosikkejani ja niitä sentään löytyy, jokunen tuplavoikkokin.

Löytyykö lukijoista HR:n pelaajia? Mitä teille kuuluu, millaisia hevosia teillä on? Vai kiinnostaisiko peli, muttei oikein osaa tai uskalla lähteä katsomaan? Minulta voi aina kysyä vinkkiä (pelaan nimimerkillä Sicce siellä) ja jos suomenhevoset kiinnostavat, niin nyt voisi irrota joitain hevosia halvalla, kun mainitsin ne vähentämissuunnitelmat.

Joulukalenteri 14: Ionic-metodi, mitä sille kuuluu?

Viitisen vuotta sitten keksin jonkinlaisen viisastenkiven siihen, miten selvitä hengissä suurtallin kanssa: käsittelen rodun kerrallaan läpi. Eihän siihen mennytkään kuin reilu vuosikymmen... Jos kiinnostaa enemmän lukea, niin vuodelta 2017 on parikin blogipostausta, joissa kerron tarkemmin asiasta, Uusi työskentelytapa Ionicin kanssa ja Ionicin kuulumiset. Tällä metodilla olen nyt mennyt tosiaan reilun viisi vuotta, mutta se on vähän hioutunut tässä matkan varrella.

Pari vuotta sitten tuo metodi alkoi sakata pahasti, sillä vuoroon tuli rotuja, joiden kasvatit olivat syntyneet sillä hetkellä tulevaisuudessa. En yleensä halua tehdä kasvateille sivuja ennen niiden syntymää, koska siitä seuraa yleensä vain harmia ja ikävyyksiä. Joten minun piti keksiä jotakin muuta tekemistä. 

Päätin ottaa kasvattilistaa sarvista kiinni ja aloin tehdä oikein urakalla sivuja suunnitelluille kasvateille aikajärjestyksessä, kuten olin aiemminkin tehnyt. Reilussa vuodessa sain valmiiksi kaikki jäljellä olevat vuosien 2017-20 kasvatit ja tämän vuoden aikana olen tehnyt sivuja viime- ja tämänvuotisille kasvateille. Samoin kohnasin läpi arabikasvattien listaa enkä unohtanut ahaltek-varsojakaan. Nythän minä pääsin lokakuussa keulimaan jo, että Ionicin pääkasvattilistalla mennään jo tämän vuoden loppukesässä, arabeillakin tämän vuoden puolella ja ahaltekitkin olen saanut tälle vuosikymmenelle jo. Ja anekdoottina kerrottakoon, että pahimmillaan Ionicin pääkasvattilistan tiedostolla oli pituutta yli 15000 riviä, nyt vain 7000 riviä.

Tuon metodin suhteen olen luopunut tiukoista aikatauluista ja järjestyksistä. Valikoin yleensä seuraavan käsittelemäni rodun sen mukaan, minkärotuinen varsa kasvattilistalla on seuraavana ilman omaa sivua ja sen jälkeen teen kaikille sen rodun kasvateille sivut. Sen jälkeen sitten jatkan mallin mukaan, että katson läpi rodun tilanteen, lopetan vanhoja hevosia ja suunnittelen uusia kasvatteja. Osittain tämän takia tässä syksyn mittaan on lähtenyt aika monta myynti-ilmoitusta Keskustaan. Kunkin rodun kohdalla menee aina se määrä aikaa kuin menee ja jos ei satu nappaamaan, niin sitten siirryn seuraavaan rotuun.

Yksi seuraus tästä on se, että olen viime aikoina keksinyt Ioniciin aika paljon uusia hevosia, ei vain niitä askellajirotuja, joista mainitsin kesän päätteeksi. Kas kun aika moni rotu kaipaa vähän uutta verta. Tietenkin voisin ostaakin hevosia muilta harrastajilta ja olen yrittänyt sitä tehdäkin, mutta kun rodut ovat sieltä eksoottisemmasta päästä, niin se ei ihan aina onnistu edes. Ja jos totta puhutaan, niin onhan ostamisessa aina oma vaivansa, sen oman tuontihevosen saa heti, kunhan vain on päkistänyt nimen päästään. Laiska mikä laiska.

Mitäs jatkossa? No, en näe mitään syytä lähteä tätä muuttamaan tai tekemään jotakin toisella tavalla, niin että tällä mennään.

Joulukalenteri 13: rotuesittelyssä Deutsche Falbe

Törmäsin taannoin termiin "Deutsche Falbe" (voisi kääntää vaikka "saksanhallakko"), joka on jonkinlainen risteytys- ja värirotu. Sitä rekisteröi ja kantakirjaa Der Zuchtverband für deutsche Pferde (ZfdP), jonka alta löytyy kaikenlaista muutakin kiinnostavaa rekisteriä. En puutu niihin tässä, vaan olen kääntänyt tähän tärkeimmät osat Deutsche Falben rotumääritelmästä.

Rakenne ja ominaisuudet

Toivottavaa on korrekti ja tasapainoinen hevonen tai poni, jolla on kuiva, kaunis pää; suuret, eloisat ja ystävälliset silmät; pienehköt korvat; hyvämuotoinen kaula ja hyväasentoiset, kuivat jalat. Varsinkin jalostushevosilla myös sukupuolileiman tulisi olla hyvä. Säkäkorkeus on yli 88 senttiä, mutta olettaisin että se on yleensä välillä 120-170 cm. Hevosen tulisi olla soveltuva ratsu- tai valjakkohevoseksi.

• Keskipituinen, hyvin kiinnittynyt, päätä kohti kapeneva kaula. Päänliittymä taipuisa.
• Pitkä, loiva lapa.
• Erottuva säkä.
• Syvä rintakehä.
• Keskimittainen, lihaksikas selkä.
• Vahva lanne.
• Pitkähkö lautanen.
• Hännänkiinnitys ei liian korkea.
• Kuivat jalat.
• Nivelet suuret ja hyväasentoiset.
• Keskimittaiset vuohiset.
• Hyvämuotoiset, keskikokoiset kaviot.
• Etujalat sivulta ja edestä katsoen suorat.
• Hyvin kulmautunut kinner.
• Askellajit tahdikkaat, joustavat, energiset ja matkaavoittavat.
• Hyvä luonne, soveltuva ratsuksi ja/tai valjakkohevoseksi.

Arvostelukriteerit

Arvostelussa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota seuraaviin seikkoihin:

1. Tyyppi (rotu- ja sukupuolityyppi)
2. Rakenne
3. Askellajien korrektius
4. Käynti
5. Ravi
6. Laukka
7. Muut askellajit
8. Hyppääminen
9. Yleisvaikutelma

Näiden lisäksi arvioidaan tai voidaan arvioida myös nämä:

1. Väri
2. Terveys
3. Ulkonäkö
4. Ratsastus-, hyppy- tai valjakkoajotaipumukset

Tyypit

Ilmeisesti Deutsche Falbe voidaan arvostella jonakin seuraavista tyypeistä:

• Hunter: ratsuhevonen (erit. puoliverinen, täysiverinen)
• Pleasure: arabianhevostyyppi
• Karjahevonen
• Poni: ratsuponityyppi
• Askellajihevonen: askellajityyppi, en tiedä tarkemmin mitä tällä haetaan
• Barokkityyppi
• Kylmäverinen

Väri

Deutsche Falben nimitys viittaa toki hallakkoväritykseen, mutta varsinaisesti rekisteröitävän hevosen ei tarvitse olla hallakkovärinen vaan kaikki hyväksytään. Kuitenkin vähintään jommankumman rekisteröitävän hevosen vanhemmista täytyy olla hallakkovärinen. Jos siis käyttää ei-hallakkoväristä Deutsche Falbea jalostuksessa, se täytyy aina yhdistää hallakkoväriseen oriin/tammaan.

Jalostus

Deutsche Falben jalostuksessa sallittujen rotujen lista on todella pitkä ja melko tavalla kiinnostava. Kantarodut on jaettu kolmeen kokokategoriaan:

• L (iso)
• M (keskikokoinen
• S (pieni)

L- ja S-kategorian rotuja ei saa risteyttää keskenään, muuten kenttä on vapaa. Olen tähän listaan jättänyt kääntämättä ne rodut, joilla ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä tai joista en tiedä mitä niillä varsinaisesti tarkoitetaan. Joidenkin kohdalle olen sulkeisiin merkinnyt käännöksen. Kursiivilla olen merkinnyt ne rodut, joilla minun tietääkseni esiintyy varmasti hallakkovärejä. Moni rotu on kyllä melko vähän tunnettu enkä tiedä nyt kirjoitushetkellä sanoa ulkomuistista niiden väreistä mitään.

L-kategoria

• Ahaltekinhevonen
• Ahaltek-risteytykset
• AES (Anglo-European Studbook)
• Alt-Württemberger
• Altmärker Kaltblut
• Amerikanravuri
• Amerikanpuoliverinen
• Andalusianhevonen
• Angloarabi (AA, x)
• Anglo-Arabisches-Halbblut
• Anglo-argentino
• Anglo-kabardiini
• Anglo-karachai
• Anglonormanni
• Arabisches Halbblut
• Ardenner
• Australianpuoliverinen
• Auxois
• Badeninhevonen
• Baijerinhevonen
• Belgiankylmäverinen
• Belgianpuoliverinen (BWP, sBs)
• Boulonnais
• Brandenburginhevonen
• Brasilianpuoliverinen
• Bretagnenhevonen
• Bulgarianpuoliverinen
• Chilenpuoliverinen
• Clevelandinruunikko
• Cruzado
• Cruzado-Espanol
• Cruzado-Portugues
• Deutsches Edelblutpferd
• Deutsches Pferd
• Deutsches Sportpferd
• Edles Warmblut
• Englanninpuoliverinen
• Englantilainen täysiverinen
• Eteläsaksankylmäverinen
• Französisches Kaltblut
• Frederiksborginhevonen
• Freiberginhevonen
• Friisiläishevonen
• FWB
• Gelderlandinhevonen
• Gidran
• Groningeninhevonen
• GUS Warmblut
• Hannoverinhevonen
• Hannoversches Kaltblut (Schleswigiin pohjautuva)
• Hesseninhevonen
• Hollanninpuoliverinen (KWPN, NRPS)
• Hollannintyöhevonen
• Holsteininhevonen
• Irisches Reitpferd (irlanninpuoliverinen?)
• Irish Sport Horse
• Irish Tinker
• Irlannintyöhevonen
• Israelinpuoliverinen
• Italianratsuhevonen
• Italiantyöhevonen
• Itävallankylmäverinen
• Itävallanpuoliverinen
• Itäfriisinhevonen
• Itäfriisi/Alt-Oldenburger
• Jugoslavianpuoliverinen
• Jyllanninhevonen
• Kabardinhevonen
• Kanadanpuoliverinen
• Karabahinhevonen
• Karabair
• Karachai
• Kinskynhevonen
• Kladrubinhevonen
• Kroatianpuoliverinen
• Latvianpuoliverinen
• Leutstettener Pferd
• Lipizzanhevonen
• Liettuankylmäverinen
• Lusitano
• Luxemburginpuoliverinen
• Mecklenburginhevonen
• Mecklenburginkylmäverinen
• Meksikonpuoliverinen
• Morganinhevonen
• Namibianpuoliverinen
• Niederlande Warmblut
• Nonius
• Noriker
• Norjanpuoliverinen
• Normandiancob
• Oldenburginhevonen (myös Oldenburg Springpferd)
• Orlovravuri
• Percheron
• Pfalz-Ardenner Kaltblut
• Postier-breton
• Puolankylmäverinen
• Puolanpuoliverinen
• Pohjoisruotsinhevonen
• Ranskanpuoliverinen
• Reininhevonen
• Reinin-saksalainen kylmäverinen
• Romanianpuoliverinen
• Rottaler
• Ruotsinkylmäverinen (Schwedisches Kaltblut)
• Ruotsinpuoliverinen
• Saddlebred
• Saksin-Thüringenin kylmäverinen
• Sang Belge
• Sarvar
• Schleswiginkylmäverinen
• Schwarzwaldinrautias
• Schweres Warmblut
• Scottish Sports Horse
• Senner
• Shirenhevonen
• Sleesianhevonen
• Slovakianpuoliverinen (CZSB)
• Slovenianpuoliverinen
• Spanischer Traber
• Spanisches Sportpferd
• Spotted Saddlebred
• Suffolkinhevonen
• Sveitsinpuoliverinen
• Tanskanpuoliverinen
• Tennesseenwalker
• Terskinhevonen
• Thüringeninhevonen
• Tinker
• Traber (ravuri, ei speksata tarkemmin)
• Trait du Nord
• Trakehner
• Tsekinkylmäverinen
• Tsekinpuoliverinen
• Tuigpaard (todennäköisesti tarkoittaa Dutch Harness Horsea)
• Ukrainanratsuhevonen
• Unkarinpuoliverinen
• Unkarinkylmäverinen
• USA-Warmblut
• Uudenseelanninpuoliverinen
• Westfaleninhevonen
• Westfaleninkylmäverinen
• Zangersheide
• Zweibrücker

M-kategoria

• Aegidienberger
• American Bashkir Curly
• Amerikanisches Reitpony (amerikkalainen ratsuponi)
• Appaloosa
• Arabianhevonen
• Araber-Berber
• Arabisch Partbred (Spez.-Rpf) (jonkinlainen arabiristeytys)
• Arabo-haflinger
• Ariegenponi
• Belgialainen ratsuponi
• Belgisches Pony (belgialainen poni)
• Berberihevonen
• Bosnianponi
• British Spotted Pony
• Brittiläinen ratsuponi (N.P.S)
• Budjonnynhevonen
• Camarguenhevonen
• Cob
• Comtois
• Connemaranponi
• Criollo
• Dalesponi
• Dülmeninhevonen
• Dänisches Pony (tanskalainen poni)
• Edelbluthaflinger
• Englisches Pony (englantilainen poni)
• Fellponi
• Französisches Pony (ranskalainen poni)
• Gotlanninrussi
• Griechisches Pony (kreikkalainen poni)
• Hackney
• Hackneyponi
• Haflinger
• Hispano-arabi
• Huzul
• Islanninhevonen
• Italialainen ratsuponi
• Kalliovuortenhevonen
• Kiger-mustangi
• Kleines Deutsches Reitpferd
• Konik
• Korsikanponi
• Kustanai
• Landesinponi
• Lehmkuhlener Pony
• Lewitzer
• Liettuanpuoliverinen
• Mallorcanhevonen
• Mangalarga Paulista/Marchador
• Menorcanhevonen
• Missourinfoxtrotter
• Nederlands Appaloosa Pony
• Nederlands Welsh Ridepony (hollantilainen wpb?)
• Neuseeländisches Pony (uusiseelantilainen poni)
• Newforestinponi
• Niederlande Pony (hollantilainen poni)
• North  American Single Foot Horse
• Paint Horse
• Paso Fino
• Paso Iberoamerikano
• Paso Partbred
• Perunpaso
• Polnisches Pony (puolalainen poni)
• Pooloponi (mahd. saksalainen)
• Przewalskinhevonen/Mongolianhevonen
• Quarter-hevonen
• Ranskalainen ratsuponi (Poney Francais de Selle)
• Raza Iberica
• Ruotsalainen ratsuponi
• Saksalainen ratsuponi
• Sardinianponi
• Shagya
• Sorraianponi
• Suomenhevonen
• Sveitsiläinen ratsuponi
• Tanskalainen ratsuponi
• Tarpaani
• Vuonohevonen
• Welsh-ponit
• Welsh part-bred
• Ylämaanponi
• Österreichisches Pony (itävaltalainen poni)

S-kategoria

• Amerikanponi (POA)
• Amerikanshetlanninponi (Classic)
• Amerikanminiatyyrihevonen
• Dartmoorinponi
• Deutsches Classic Pony
• Deutsches Part-bred Shetland Pony
• Exmoorinponi
• Falabella
• Kleines Deutsches Pony
• Nederlands Mini Paarden (hollanninminiatyyrihevonen)
• Shetlanninponi

Näiden lisäksi hyväksyttyjä rotuja ovat myös palomino, pinto ja knabstrup, jotka voivat olla missä tahansa näistä kokokategorioista. Varsinaisesti en ole löytänyt säkäkorkeusrajoja näille.

Sellainen lista! Jos tämä pitäisi saada jotenkin sanottua lyhyesti, niin näemmä lähes mitä tahansa saa käyttää jalostuksessa, kunhan toinen vanhempi on hallakkovärinen. Tavoitteena on toki saada jälkikasvusta käyttökelpoisia, kivannäköisiä ratsu- tai valjakkoponeja tai -hevosia.

Joulukalenteri 12: arabianhevosten verilinjat

Arabianhevosten yhteydessä puhutaan usein verilinjoista, puolalaisesta (PPA), venäläisestä (SRA), egyptiläisestä (SEA), espanjalaisesta (SSA tai joskus ESP) ja englantilaisesta eli Crabbetista. Näiden lisäksi on myös domestic (DOM), joka virtuaalimaailmassa tarkoittaa yleensä eri verilinjojen risteytystä tai määrittelemätöntä verilinjaa.

Kaikki nämä verilinjat ovat yhtä lailla puhtaita arabianhevosia ja niihin pätee myös arabin yleinen rotumääritelmä. Verilinjat ovat saaneet alkunsa siitä, että tietyillä alueilla ja tietyissä siittoloissa jalostustavoitteet olivat hieman erilaiset ja ehkä tärkeämpänä syynä se, että eri siittoloihin tuli hieman erityyppisiä jalostushevosia. 

Loppuviimeksi ulkoiset erot eri verilinjojen välillä ovat nykyään aika pienet. Niinpä tämäkin lista on vähän keinotekoinen enkä mene väittämään, että tämä pitäisi ehdottomasti paikkaansa aina ja joka tilanteessa.

Egyptinarabi

Egyptiläistä verilinjaa pidetään linjoista "puhtaimpana", toisin sanoen siihen ei tiettävästi ole sekoittunut muita verilinjoja. Se polveutuu Abbas Pasha I:n ja Ali Pasha Serifin hevosista sekä beduiinien hevosista (desert-bred). Niiden sanotaan olevan melko pienikokoisia, jaloja ja tunnettuja erityisesti kauniista päästä. Egyptissä on käytetty jossain määrin linjasiitosta jalostuksessa, joten varmasti osittain siksi egyptinarabi periyttää ominaisuuksiaan vahvasti eteenpäin.

Puolanarabi

Ainakin jossain historiansa vaiheessa puolanarabi oli jakautunut kahteen erilaiseen tyyppiin, Seglawiin ja Kuhailaniin. Seglawi oli tunnettu jaloudesta ja kauneudesta, Kuhailan oli urheilullisempi. En tiedä ovatko nämä myöhemmin sulautuneet keskenään, sillä puolanarabi tunnetaan sekä kauniista ulkonäöstä että urheilullisuudesta. Myös sen liikkeet ovat laadukkaat.

Puolanarabeista suurin osa testataan kolmivuotiaina laukkaradalla. Tarkoitus ei ole niinkään voitot ja sijoitukset vaan sillä testataan hevosten ominaisuuksia, kuten kykyä kantaa ratsastajaa pitkiä matkoja nopeasti, palautumista ja rakenteen kestävyyttä. 

Venäjänarabi

Venäjänarabin koti on erityisesti Terskin siittola, jossa on myös kehitetty terskinhevonen, arabialaistaustainen rotu sekin. Venäläiseen verilinjaan ovat vaikuttaneet ainakin Crabbet, puolalaiset arabianhevoset ja aikoinaan myös suorat tuonnit Lähi-idästä. Venäjänarabia on käytetty ja käytetään edelleen erityisesti laukkahevosena. 

Venäjänarabit ovat melko pitkäjalkaisia ja rakenteeltaan hieman raskaampia kuin useimmat muut.

Englanninarabi (Crabbet)

Crabbet Parkin omistajat Lady Anne ja Sir Wilfrid Blunt aloittivat kasvatustoiminnan 1878. He matkustivat yhdessä ja Lady Anne myöhemmin ilmeisesti myös yksin Lähi-idässä ja Egyptissä ostamassa beduiinien hevosia. Jossain vaiheessa he omistivat Sheykh Obeydin siittolan myös Egyptissä. Englantilainen verilinja pohjautuu hyvin pitkälle näihin tuontihevosiin. Se on myös ollut erittäin suosittu verilinja ja sitä on viety paljon ympäri maailmaa.

Huolimatta paljolti egyptiläisistä juurista, englanninarabin pää ei ole yhtä jalo kuin egyptinarabilla vaikka kaunismuotoinen onkin. Se on rakenteeltaan myös yleensä hieman pyöreämuotoisempi, josta tulee mieleen englantilainen hack. Ne ovat myös hyvin käyttökelpoisia ratsuja.

Espanjanarabi

Espanjanarabi on verilinjoista harvinaisin. Espanjan alueella armeija vastasi pitkään arabianhevosten kasvatuksesta Alunperin arabeja käytettiin pääasiassa muiden hevosten parantamiseen ja vasta 1900-luvun alussa alkoi tavoitteellinen puhtaiden arabien kasvatus.

Espanjanarabi tunnetaan hyvästä luonteesta, sopusuhtaisesta ja tiiviistä rakenteesta, suurista silmistä ja hyvästä koulutettavuudesta. 

Joulukalenteri 11: vuonohevoset ja hallakkoväritys

Tämä keskustelu heräsi vajaa pari vuotta sitten Discordissa, mutta siitä on ollut myöhemmin puhetta mm. Keskustan värikeskustelussa. Toki monet ovat sen ainakin noin periaatteessa tienneet "aina", minäkin, mutta ainakaan minä en ole osannut oikein sitä tuoda julki vaikka olen asiasta sivulauseessa maininnut monta kertaa.

Vuonohevoset ovat tunnetusti aina hallakkovärisiä. Ruunihallakko on väreistä yleisin. Ja koska vuonohevonen on Suomessakin tuttu rotu, monelle hevosihmiselle sana "hallakko" tarkoittaa juuri sitä väriä, mitä vuonohevoset ovat. Tässä kuitenkin voidaan mennä metsään pahemman kerran!

Vuonohevosten väritys on aina tosi vaalea ja kirkassävyinen verrattuna muunrotuisiin hallakoihin. Vuoniksilla myös harjan ja hännän kaksivärisyys näkyy aina selvästi, mitä vielä korostaa perinteinen tapa leikata harja pystyksi niin että tumma keskikohta näkyy. Useimmilla vuonohevosilla myös jalat ovat varsin vaaleansävyiset. 

Esimerkkinä toimikoon tämä RL-ruuna kuvineen, vaikka se minusta onkin vuonohevoseksi jopa tumma. Sen peitinkarva on pääosin tuollaista vaaleanruskeata ja vuoniksille tuttuun tyyliin harjan sivuosat ovat valkoiset ja keskiosa tumma (kaikilla hallakkoväreillä harjan keskiosa ei ole musta tai välttämättä edes tumma, mutta ruunihallakoilla on). Sama jatkuu hännässä, joka on kokonaiskuvaltaan kaksivärinen myös. Jalat ovat varsin vaaleat, tumma väri ylettyy selkeästi vain vuohisiin asti. Etupolvissa ja kintereissä on tummempaa sävyä ja yleensä näissä kohdissa näkyy ne hallakkovärien seepraraidat. Täällä on lähinnä jotakin merkkejä etusissa. Ja se, että onko tuo väri nyt varsinaisesti mustaa vai tummanruskeata, niin siitä voidaan keskustella.

Muilla roduilla ruunihallakko ja muut hallakkovärit ovat yleensä hyvin erilaisia. Meidän quarter-tamma B Divine Ion on hyvin tumma väritykseltään. Kuvan hevosen väriä en ole saanut vahvistettua, mutta suvun perusteella se voisi hyvinkin olla ruunihallakko ja jalkojen suht hyvin näkyvä seepraraidoitus paljastaa sen aika varmaksi ruunihallakoksi. Muutenhan tuo olisi jotakuinkin ruunikko! Toki peitinkarvassa on tuo tietty sävy, jota en osaa kuvailla, mutta joka itselläni herättää aina vähän epäilyksiä. Vaan valokuvissa ne sävyt voivat poiketa hevosen oikeasta väristä.

Tässä on ruunihallakko ylämaanponi. Hallakkovärit ovat yleisiä ylämaanponeilla ja mielestäni tämä on tosi tyypillisen näköinen ruunihallakko ylämaanponi. Yleensä ruunikot ylämaanponit ovat varsin tummia, joten vaaleahko väritys herättää aina epäilyksen ruunihallakosta.

Toki muillakin roduilla saattaa esiintyä vaaleampaa hallakkoväritystä, jonka tunnistaa helpostikin ruunihallakoksi. Tässä esimerkiksi yksi quarter-tamma, jolla on myös erittäin selkeät seepraraidat. Sen sijaan sillä ei näy oikeastaan lainkaan vaaleampia jouhia hännässä tai harjassa ja jalkojenkin sävy on selkeästi musta. Vuonohevosilla sen sijaan sävyvaihtelua on tosi vähän, ne ovat kaikki aina vaaleita.

Mikä sitten aiheuttaa vuonohevosille tämän vaalean värityksen? En tiedä varsinaisesti. Pangarekuvio on niillä hyvin yleinen (katsokaa esimerkiksi linkittämäni esimerkki-vuoniksen turpaa: selkeä jauhokuono) ja se saattaa hyvinkin vaalentaa jalkoja ja rungon alaosaa. Ruunihallakoilla voi pohjavärinä olla tavallisen ruunikon sijaan villiruunikko, joka sekin vaikuttaa jalkojen väriin. Mutta sitten on todennäköisesti jokin tekijä, joka on jalostustyön tulosta kun on suosittu tiettyä väriä. Voisi olettaa, että tämä tekijä on resessiivinen, koska vuonohevos-risteytykset eivät yleensä ole väriltään niin vaaleita hallakkovärisiä kuin vuonohevoset. Vaalentava tekijä ei siis näy, koska se tulee vain yhdeltä vanhemmalta. Mutta tämä on toki pelkkää arvailua.

Joulukalenteri 10: vuoden parhaat blogipostaukset

Koska vuosi alkaa olla loppupuolellaan, on syytä listata (mielestäni) parhaat tai hyödyllisimmät blogitekstit (oletan että moisia ei tähän joulukalenteriin juuri tule). Tuotteliashan minä taas olen ollut, mutta kaikki postaukset eivät tosiaan kuulu näihin kategorioihin. Toki kuuntelen mielelläni eriäviä mielipiteitä, jos jokin mielestäsi relevantti tai muuten vain kiva postaus on jäänyt syrjään tai jos jokin näistä listaamistani on turha.

Pikaopas porrastettuihin

Siihen nähden, että väitän porrastetuissa kilpailemisen olevan helppoa ja yksinkertaista, steppilista siihen on aikas pitkä... Kiinnostaisikin tietää, että onko tästä ollut hyötyä kellekään?

Hevosrekisterin tilastoja

Kokosin tilastoa VRL:n hevosrekisteristä ja esittelin niitä tässä pitkässä, kuvaajien täyttämässä postauksessa. Odotan kieli pitkällä vuodenvaihdetta, että pääsen koostamaan kuluvasta vuodesta rekisteritilastoja. Esittelen niitä sitten.

Rotuesittelyt: Kentucky Mountain Saddle Horse, virtuaaliset risteytysrodut, Royal Hanoverian Cream, RBSH

Rotuesittelyt ovat aina hyödyllisiä, sanon minä! Varsinkin ne sellaiset, joihin itse on tyytyväinen vielä myöhemminkin (voin kertoa, että kaikki tekstit eivät suinkaan ole sellaisia). Erityisen iloinen olen siitä, että sain tuon RHC:n esittelyn päkistettyä ulos pitkän rimpuilun jälkeen. Myös KMSH lämmittää mieltä, sillä se oli uusi tuttavuus minullekin. Tai siis olin kyllä tiennyt sen, mutten ollut selvittänyt tarkalleen, että miten se suhtautuu muihin vastaaviin rotuihin, kuten kalliovuortenhevoseen.

Tilausvarsa ja leasing-varsa – mitä eroa näillä on?

Tämä on yksi näitä asioita, joista vain olettaa, että kaikkihan ne tietää, muttei välttämättä tiedä. Tai tietää, mutta toimii itse eri tavalla.

Ajan kulku

Ja tässä toinen juttu, josta on ihan hyvä kirjoittaa auki, että miten minun talleilla asiat tehdään, miten ne vaikuttavat kanssaharrastajiin ja mitä heidän varsinaisesti pitäisi tietää. 

Ponirotujen säkäkorkeudet

Tämä on kyllä tehty ihan minua itseäni varten, ettei tarvitse aina lähteä kaivamaan niitä korkeuksia uudestaan, kun törmää johonkin epäilyttävää esimerkiksi VSN-luokissa.

Joulukalenteri 09: saddlebredien ja tennesseenwalkerien säkäkorkeudet

Minä olen näitä eri rotujen säkäkorkeustilastoja esitellyt aiemminkin ja tällä kertaa vuoron saavat tärkeimmät askellajirodut, saddlebred ja tennesseenwalker.

Kummastakaan rodusta ei ole saatavilla mitään reaalimaailman tilastodataa, ainoastaan se, mitä rotuyhdistykset mainitsevat keskimääräiseksi säkäkorkeudeksi. Rajoituksiakaan näillä ei ole kummassakaan päässä.

Saddlebredit

Saddlebred-orien keskiarvo on 161,02 cm ja tammojen 157,10 cm. Rotuyhdistyksen mukaan saddlebredien korkeus sijoittuu yleensä välille 153-166 cm (lähde: ASHA). Ionicin saddlebredit osuvat kyllä tosi hyvin tähän haarukkaan. Tammoista löytyy yksi 151-senttinen ja kaksi 152-senttistä, oreissa on yksi 166 sentin ylittäjä.

Tammoilla ei ole mitään selkeätä piikkiä kuvaajassa, kun suurin osa pyörii tuossa 154-160-välillä. Oreilla sen sijaan korostuu 160 sentin korkeus, voisi sanoa että jopa selkeästi. Alle 160-senttisiä oreja on aika vähän. Tammoilla taas yli 160-senttisiä on puolestaan aika vähän

Tennesseenwalkerit

Walker-orien keskikorkeus on tasan 160 senttiä ja tammojen 156,69 cm. Rotuyhdistys kertoo korkeuden olevan yleensä välillä 145-173 cm (lähde: TWHBEA), joka on kyllä tosi iso vaihteluväli minusta. Ionicissa jää molemmat ääripäät käyttämättä, suurin ori on 167-senttinen ja pienimmät tammat 152-senttisiä. Enkä muista, että meillä olisi ikinä ollut alle 150-senttisiä walkereita vaikka teoriassa olen kyllä tiennyt, että skaalaa piisaa. Ei kyllä ole tainnut olla yli 170-senttisiäkään, ei sillä.

Tammoilla on hassu piikki 155 sentissä, mutta jos sen jättää huomiotta, niin on kyllä kivan tasaista. Oreilla on melko tasaista myös, sieltä ei mitään piikkejä löydy.

Säkäkorkeus – mitä väliä?

Sinänsä säkäkorkeus ei virtuaalihevosilla ole mikään merkittävä asia, jos tarkkaan mietitään. Se ei vaikuta hevosen käyttöön eikä menestykseen. Toki minäkin olen sanonut suosivani urheiluhevosilla isompaa kokoa, mutta eipä sillä oikeasti mitään väliä olisi. Jonkinlaista realismia minä sillä yritän tavoitella, vaikka ei iso koko reaalimaailmassa tarkoita mitenkään itsestäänselvää menestystä kisakentillä. Ja tietenkin pidän kiinni siitä, että jos rodulla on korkeusrajoituksia, hevoset osuvat niihin. Ihan aina en ole onnistunut täyden kympin arvoisesti siinä, mutta tavoitteena se kuitenkin on.

Miksi sitten laskeskelen ja esittelen näitä eri rotujen korkeustilastoja? Noh, ihan yleisestä mielenkiinnosta (insinööri tykkää numeroista), mutta myös siksi, että tiedän itse, missä kunkin rodun säkäkorkeuksien kanssa mennään. Olen kirjoittanut jo vuonna 2013 siitä, miten hevosten säkäkorkeus määräytyy Ionicissa ja Gin Ahaltekissa. Käytin tosi kauan sitä taktiikkaa, että varsan säkäkorkeus on jotakin vanhempien välistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietty korkeusväli alkaa korostua ja se kapenee muutaman sentin sisään, jos tämmöistä jatkan kauan. 

Nykyisin yritän välillä tietoisesti valita korkeuksia jostain muualtakin kuin vain siitä välimaastosta, mutta silti vanhempien korkeudella on edelleen kovasti paljon väliä, kun mietin varsan korkeutta. Tässä helpottaa paljon se, että rodun sisällä on vaihtelua: tällöin myös varsojen korkeudet tulevat laajemmalla skaalalla. Niin että siksi minua itseäni kiinnostaa tietää näitä korkeuksia ja niiden jakaumia. 

Joulukalenteri 08: esittelyssä 12 kasvattia vuoden varrelta

Kun tämä vuosi nyt alkaa olla tosiaan kalkkiviivoilla, ajattelin esitellä kuluneilta kuukausilta sekalaisen lauman kasvatteja. Aloitan kylläkin viime vuoden joulukuusta, koska tässä kuussa nyt ei montaa ole ehtinyt vielä syntyä.

Joulukuu 2021: lip-o. Slavo Romana I

Tämä ori sai alkunsa kun huhuilin lipizza-orien perään Keskustassa. Lipizza on meillä pieni rotu ja ulkopuolisten hevosten käyttö jalostuksessa on siis tuikitärkeää. Valitettavasti lipizzoja on kovin vähän muuallakaan, mutta onneksi sentään muutama löytyi. Tämän isä on siis Slavo Radon, Zonjietin omistama ja Kerpan kasvattama kaksipolvinen lipizza. Enpä koskaan tiennyt että Kerpalla RDN:ssä olisi ollut lipizzoja, vaan toisaalta, mitäpä siellä ei olisi ollut. Hienoa kuitenkin että oli ja että on vielä tallessa. Ja hienoa, että sain siitä ja omasta tammastani varsan. Tulee ihan käyttöön.

Tammikuu 2022: nvh-t. Ionin Hannemor

Hannemorin mainitsin jo keväällä listatessani suosikkinimiäni, sillä olen luvattoman ihastunut sen nimeen. Jalostuksellisesti Hannemor on kyllä pussinperä, sillä myös tallin vuonislauma on tosi pieni ja kaikki alkavat olla sukua keskenään, joten meiltä ei tälle soveltuvaa oria löydy. Tarttis tehrä jotakin...

Helmikuu 2022: ox-o. Yaron Tajalddin

Tajalddin on siinä mielessä tavallinen Ionicin arabi, että sen suku on aika paljolti meidän omia tuontihevosia ja että se kilpailee ARJ:n porrastetuissa saddleseatia ja ajoluokkia. Poikkeuksellisen siitä tekee se, että se on puhdas venäjänarabi ja sen isänisä on ulkopuolinen ori. Niin, jos jollain on tietoa missä menee suvuton SRA-ori Talisman, niin kuulisin mielelläni. On vähän hukassa (ja paha periköön kaikki ne hevoset, jotka eivät ole VRL:n rekisterissä).

Maaliskuu 2022: tersk-t. Sojuz Ionnaja

Tämäkin on mainittu blogissa aiemmin, nimittäin siinä yhteydessä kun kirjoitin hevosten kuvien realistisuudesta ja miten olisi kiva, jos ne olisivat tosiaan realistisia. Tämä ei kyllä ole kauhean tersk-mäinen, mutta kun piti saada oikea väri. Tällä kuvalla nyt mennään. Tämän suvussa ei ole mitään poikkeuksellista, aivan tyypillinen tersk-suku Ionicissa: pitkä, vanha ja täynnä omia hevosia. Tosin se muistuttaa minua siitä, että minun pitäisi saada oma henkinen kalenterini käännettyä 2020-luvulle. Nimittäin ajattelen aina tämän isänemän sukuineen jotenkin uudeksi tuontihevoseksi. Tosiasiassa toin Shipovnikin sukuineen jo vuonna 2010...

Huhtikuu 2022: a-trak-t. Calacirya Ion

Calacirya on yksi niistä hevosista, joille pitäisi tehdä pidempi sukutaulu, ihan vain huvin vuoksi. Tuttuun tapaan sivuilla on vain 5-polvinen suku, mutta se menee paikoin muutaman polven pidemmälle. Mikään 20 sukupolven hirmu tämä ei ole, mutta varsinkin isänemän takaa löytyy kaikenlaista vanhaa, kuten Laakson-hevosia ja emänisän suvussa on mm. Wizzerria, siellä jossain pitkällä.

Toukokuu 2022: clyd-o. Hazel Grove of Ion

Tässä lienee Ionicin ensimmäinen clydesdale-kasvatti ikinä!

Kesäkuu 2022: qh-t. Colorado Doll Ion

Tällä on mielestäni monipuolinen suku. Isänisä on ulkopuolinen ori Newa Road Ranchilta. Isänemä on tuorein qh-tuontisuku. Emänisä on Ionicin ns. perussuku, jossa on noita oikeastaan vanhimpia tuonteja, mm. ori Shutter Dan GA ja vanha RDN:n kasvatti ja emänemä polveutuu taas Pinkin laukka-quartereista.

Heinäkuu 2022: poitou-o. Tibère d'Ion

Poitounhevosesta on vähän vahingossa tullut sellainen muutaman kymmenen hevosen rotu. Juuri tänä syksynä keksin muutaman uuden oriin, vaikka vasta viime syksynä keksin edellisen kerran hevosia. Niihin viime vuonna keksittyihin kuuluu mm. Tibèren isä, sen emä on vähän vanhempi tuonti jo.

Elokuu 2022: hackn-t. Marimin Ion

Marimin saattaa olla meidän ensimmäinen hackney-kasvatti ikinä, ei ainakaan viime vuosina ole moista syntynyt. Tarvitsisi joskus oikeasti kahlata läpi kaikkien vuosien kaikki kasvatit, muttei mennä siihen nyt. Mariminin molemmat vanhemmat ovat Chaon kasvatteja, mutta emänisä on Ionicissa vuosina 2004-06 asunut Sailor Radon, Kerpan kasvatteja, kuten nimestä näkyy. Marimin on kisannut ARJ:n saddleseat- ja ajoluokissa itsensä jo valmiiksi porrastettujen puolella.

Syyskuu 2022: sdb-o. Few Dates For Valentine

Tämä on yksi ihan tuoreimpia saddlebred-tulokkaita, sivutkin olen tehnyt vasta muutama päivä sitten. Sen emä on yksi niitä ARJ-hevosia, jotka keksin syyskesällä tuskastuttuani siihen, ettei minulle ollut ilmoittaa hevosia ARJ-kisoihin. Isä onkin vanhempaa perua ja nyt syksyllä teetin näistä ison lauman yksipolvisia saddlebredejä. Jos nimeä ihmettelette, niin siihen sain inspiraation Cassandralta.

Lokakuu 2022: isl-t. Eldrimma frá Jón

Eldrimma on askellajihevosten tavoin aloitellut jo kisauraansa porrastetuissa, itse asiassa kirjoitushetkellä se on jo vt. 7 eli kohtahan se onkin jo valmis siltä saralta. Se tarkoittaa sitä, että myös vanhemmat alkavat olla laatiskunnossa, kunhan laatis nyt joskus palaa toimintaan. Eldrimman isä pitää muuten mainita, sillä se on osto-ori Ravenwoodista, ei oma kasvatti.

Marraskuu 2022: pre-o. Frontino de Ion

Frontino on tuoreimpia ja myös pitkäsukuisimpia andalusia-kasvatteja. Sukua on täydet 4 polvea ja paikoin mennään viidenteenkin asti. Ja kyllä, siellä on samoja nimiä sekä isän että emän puolen suvuissa. Minkäs teet, alkaa olla niin paljon ahdasta linjoissa ettei voi välttää. Joo, andalusioidenkin puolella tarttisi tehdä jotakin.

Joulukalenteri 07: esittelyssä Kaukovalta

Keskustassa esitettiin toive, että joulukalenterissa voitaisiin esitellä virtuaalitalleja. Niin voitaisiinkin! Tämä tallien esittely on jäänyt aika tavalla sivuun. Männävuosinahan minä valitsin aina kuukauden alussa Ionicin pääsivulla näkymään kuukauden oriin, tamman ja tallin, ja esittelin niitä blogissakin. Mielenkiintoiset virtuaalitallit -tunnisteen alta niitä löytyy edelleen.

Ajattelin ensimmäisenä tarttua vanhaan tuttuun tai ehkä tuntemattomaan, nimittäin Kaukovaltaan. Talli on perustettu jo vuonna 2012 ja on minun ymmärtääkseni ollut koko tämän kymmenen vuoden ajan säännönmukaisen aktiivinen. Alunperin talli aloitti Suntuubissa, mutta siirtyi sen lopettaessa Altervistaan ja jatkaa nyt siellä.

Kaukovalta on virtuaalitalliksi vähän erikoinen, se tulee selväksi jo pääsivulta. Se ei ole mikään kilpatalli eikä varsinainen siittolakaan, vaan sijoituspaikka loppuelämän kotia etsiville hevosille. Näissä merkeissä minäkin siihen ensimmäisen kerran törmäsin, sillä omistaja lähestyi minua vuosikausia sitten Pinkin hevosten tiimoilta, että voisiko hän ostaa niitä Kaukovaltaan. Toki se minulle sopi ja Kaukovallasta löytyykin melkoinen lauma vanhoja GA-laukkahevosia sekä myös Pinkin ja Ionicin kasvatteja.

Rotuvalikoima on muutenkin mehukas sillä eri rotuja on toista sataa. Monen rodun yksilömäärä on kuitenkin pieni, joten hevosten määrä kokonaisuudessaan ei vielä uhkaa Ionicin kärkisijaa. Seasta löytyy yleisiä rotuja, kuten suomenhevosia, arabeja ja montaa sorttia ponia ja puoliveristä, mutta on siellä harvinaisempiakin: shagya, abstang (!), dalesponi, boulonnais, navarranponi (!!) ja kaikenlaista muuta. Olettaisin, että jos tarvitsee hevosia jalostukseen, niin astutukset ja tilausvarsat onnistuvat kyllä kysyttäessä. Itse ainakin olen varsottanut omia tammojani noista Kaukovallan shagya-oreista. 

Kaukovalta muistuttaa kovasti Ionicia, ei vain hevosten määrässä tai rotujen paljoudessa. Hevosilla ei juurikaan kilpailla tai jos kilpaillaankin, ei tuloksia juurikaan ole merkitty niiden sivuille. Luonnekuvauksiakaan ei mitenkään suuressa mitassa ole ja kuvissa suositaan hävyttömästi vapaastikopioitavia gallerioita ja Bob Langrishia.

Hevosten lisäksi Kaukovallasta löytyy muitakin eläimiä: kissoja, koiria, kaneja ja sekalaisia muita. Kehuinhan vastikään hankkineeni Kaukovallasta Ioniciin cockeri-nartun ja maatiaiskollin. Koirarotuja on myös monipuolisesti, mutta kissoista löytyy vain maatiaisia.

Sellainen on Kaukovalta. Toivotan tallille pitkää ikää ja menestystä, koska se on mielestäni varsin virkistävä poikkeus virtuaalitallien joukossa!

Joulukalenteri 06: suomenhevoskasvatit vuonna 2022

Suomenhevoskasvattien nimet ovat hyvä aihe aina itsenäisyyspäiväksi. Tänä vuonna nimiteemana on olleet kevyen musiikin kappaleet ja syntyneet kasvatit on nimetty seuraavasti:

• Ionin Aikuinen Nainen (tamma, s. 24.2., Ionin Lentävä Komppania – Ionin Kultakäpynen)
• Ionin Bensaa Suonissa (ori, s. 6.12., Erkinheimon Ylpeys – Ionin Jättimelba)
• Ionin Erittäin Hyvä (ori, s. 27.3., Ionin Suurikelmi – Pimeää Tämä Keskiaika)
• Ionin Hei Lopeta Toi (ori, s. 28.3., Jeilin Hui Hunajameloni – Ionin Naiskaartilainen)
• Ionin Herra Huu (ori, s. 20.3., Ionin Sokerimiron – Stoorin Helmiina)
• Ionin Juppihippipunkkari (ori, s. 25.2., Ionin Lentävä Komppania – Maantiekiitäjä)
• Ionin Karrelle Palanut Enkeli (tamma, s. 27.2., Jeilin Hui Hunajameloni – Pimeää Tämä Keskiaika)
• Ionin Karvanoppaelvis (ori, s. 26.2., Orikiven Valopallo – Äksy-Äyriäinen)
• Ionin Kaunis Peto (tamma, s. 11.12., Herkkähetken Spraymaali – Ionin Talvikaneli)
• Ionin Nahkatakkinen Tyttö (tamma, s. 26.3., Koutin Ukkoherra – Äksy-Äyriäinen)
• Ionin Naispaholainen (tamma, s. 20.4., Ionin Simeoni Liuhuparta – Stoorin Helmiina)
• Ionin Naurava Kulkuri (ori, s. 21.3., Ionin Käkkäräkääk – Ionin Panssarijuna)
• Ionin Pelimies (ori, s. 1.3., Halinallen Haamu – Ionin Köydestä Karannut)
• Ionin Pelkkää Kuvitelmaa (tamma, s. 8.12., Liljan Lumikuva – Hehkuva Hämeen Tyttö)
• Ionin Pieni Murhapolttaja (ori, s. 28.6., Senaattori Risuparta – Äksy-Äyriäinen)
• Ionin Rentun Ruusu (tamma. s. 20.2., Muriseva Mutakakku – Stoorin Helmiina)
• Ionin Riemu Ja Ratto (ori, s. 21.4., Ionin Potra Pokko – Ionin Panssarijuna)
• Ionin Rusketusraidat (tamma, s. 28.6., Ionin Sokerimiron – Ionin Jättimelba)
• Ionin Satelliitti Irrallaan (ori, s. 7.12., Liljan Lumitaika – Ionin Talvipostoffi)
• Ionin Suloinen Myrkynkeittäjä (tamma, s. 21.2., Ionin Astrakaani – Ionin Panssarijuna)
• Jonens Den Glider In (tamma, 28.2., Ionin Pitkä Kanto Kaskessa – Ionin Naiskaartilainen)
• Jos Sulla On Toinen (tamma, s. 22.2., Ionin Suojeluskuntalainen – Jonens Ananasrenett)
• Maanteiden Kuningas (ori, s. 23.2., Ionin Suojeluskuntalainen – Lepaan Liereä)
• Surun Pyyhit Silmistäni (tamma, s. 9.12., Syyn Surunsuukko – Ionin Antonovka)

Ensi vuoden teemaksi valikoin jo kasvit ja olen muutaman alkuvuoden kasvatin nimennytkin jo, mutta saatoin tulla toisiin ajatuksiin. En siis vielä julista mitään ensi vuodesta, katsotaan miten käy!

Joulukalenteri 05: värien genotyypit

Yksinkertaista, suomenkielistä listaa värien genotyypeistä ei taida olla tällä hetkellä ainakaan helposti löydettävissä. Hevosmaailma.netissä aikanaan oli ainakin jonkinlainen, mutta se on poistunut ja Wikipediakaan ei tarjoa juuri sellaista. 

Olen kaavaillut jo kauan kirjoittavani jonkinlaisen perinnöllisyyden ABC:n, mutta törmään aina itse ongelmiin, koska se biologia ja mekanismit siellä taustalla eivät ole itsellenikään selviä, vaikka geenit kyllä ymmärrän. Tämäkään ei siis ole vielä sellainen, tämä on vain lista. Väreistä itsestään löytyy enemmän tietoa mm. väriteoria-sarjasta.

Kun jotakin geeniä ei ole merkitty värin yhteyteen, sillä ei ole merkitystä värin ulkonäön kannalta. Kun geeni on merkitty vain yhdellä isolla kirjaimella, on ulkoasun kannalta yhdentekevää, esiintyykö kyseinen alleeli saman- vai eriperintäisenä (esimerkiksi musta = E aa, mikä tarkoittaa, että genotyyppi voi olla EE aa tai Ee aa, kummatkin ovat mustia).

Perusvärit

Rautias: ee

Ruunikko: E A

Musta: E aa

Voikkovärit C^CR

Voikko: ee CC^CR

Ruunivoikko: E A CC^CR

Mustanvoikko: E aa CC^CR

Cremello: ee C^CRC^CR

Perlino: E A C^CRC^CR

Smoky cream: E aa C^CRC^CR

Hallakkovärit D

Punahallakko: ee D

Ruunihallakko: E A D

Hiirakko: E aa D

Hopeavärit Z

Hopeanruunikko: E A Z

Hopeanmusta: E aa Z

(Rautias hopean kantaja: ee Z)

Samppanjavärit CH

Samppanjanrautias: ee CH

Samppanjanruunikko: E A CH

Samppanjanmusta: E aa CH

 

Samppanjanvoikko: ee  CC^CR CH

Samppanjanruunivoikko: E A CC^CR CH

Samppanjanmustanvoikko: E aa CC^CR CH

Mushroom MU

Mushroom (rautias mushroom): ee mumu

(Ruunikko mushroom: E A mumu)

Mushroomin kantaja: MUmu

Pearl C^prl

Rautias pearl: ee C^prlC^prl

Ruunikko pearl: E A C^prlC^prl

Musta pearl: E aa C^prlC^prl

Pearlin kantaja: CC^prl

Voikko+pearl: ee C^CRC^prl

Ruunivoikko+pearl: E A C^CRC^prl

Mustanvoikko+pearl: E aa C^CRC^prl

Kimo G

Rautiaankimo: ee G

Ruunikonkimo: E A G

Mustankimo: E aa G

Päistärikkö RN

Rautiaanpäistärikkö: ee RN

Ruunikonpäistärikkö: E A RN

Mustanpäistärikkö: E aa RN

Tobiano-kirjavuus TO

Rautias tobiano: ee TO

Ruunikko tobiano: E A TO

Musta tobiano: E aa TO

Rautiaanpäistärikkö tobiano: ee TOto RNrn

Ruunikonpäistärikkö tobiano: E A TOto RNrn

Mustanpäistärikkö tobiano: E aa TOto RNrn

Sabino SB1

Rautias sabino: ee SB1sb1

Ruunikko sabino: E A SB1sb1

Musta sabino: E aa SB1sb1

Sabinovalkoinen: SB1SB1

Frame overo O

Rautias frame: ee Oo

Ruunikko frame: E A Oo

Musta frame: E aa Oo

Overo lethal white: OO

 

Splashed white SWx

 "Klassinen" splashed white: 

SW1 (yleensä pienikuvioinen)

SW1SW1 (yleensä isokuvioinen)

Muut splashed whitet: 

SW2

SW3sw3 (samanperintäisenä letaali)

SW4sw4 (samanperintäisenä letaali)

SW5? (samanperintäisenä mahdollisesti letaali)

SW6? (samanperintäisenä mahdollisesti letaali)

 

SW1SW3 (SW1 ja SW3 esiintyvät samassa geenissä)

SW2SW4 (SW2 ja SW4 esiintyvät samassa geenissä) 

Edit 6.10.2023: lisätty samppanjanvoikkovärien genotyypit

Joulukalenteri 04: kasvattajanimi-testailua

Näistä kasvattajanimiasioista olen marissut jo aiemmin (Kasvattajanimistä) ja marinan teema on ollut se, että Ion-tunnus on kyllä hyvä, useimmiten. Joillekin hevosille ja roduille se ei kuitenkaan oikein toimi tai en ole ainakaan itse ihan tyytyväinen. Olen nyt alkanut tehdä jotakin asialle.

Ponit

Ponien nimet olivat tuossa aiemmassa postauksessani pääosassa ja kerroinkin siirtyneeni käyttämään lähes kaikilla ponikasvateilla Ionin-tunnusta, joskus myös Ion's. Ainoa poikkeus ainakin toistaiseksi ovat welshit ja erilaiset risteytysponit (RP, WPB, VRP), jotka kaikki ovat toistaiseksi saaneet Ionin sinne nimensä perään. En ihan aina muista tätä kasvatteja nimetessäni, joten Ion-tunnusta saattaa lipsahdella vielä muillekin.

Tulos tästä kokeilusta on se, että se on parempi monen kohdalla. Ionin Darling Helen kuulostaa kivemmalta ja ponimaisemmalta kuin Darling Helen Ion, olkoonkin että nimessä sekoitetaan suomea ja englantia. Vetoan siihen ettei ole mikään outo ilmiö reaalimaailmassa eikä aina virtuaalimaailmassakaan. Jollain oudolla logiikalla se jopa ehkä toimii, vaikka mielipiteitä toki on varmasti monia.

Muttei tuo nyt silti vielä mikään huippuhyvä ole. En vain tiedä mikä olisi huippuhyvä! Olen tosiaan harkinnut jopa jotakin aivan uutta kasvattajanimeä poneille, jotakin oikein brittiläisyyttä henkivää, joka ei välttämättä liittyisi Ionicin nimeen mitenkään. Asiassa on kaksi muttaa:

1. En keksi yhtään hyvää sellaista nimeä, siis niin hyvää että tietäisin heti että tässä se on. Mitään puoliksi hyviä, ihan-ookoo -nimiä en halua.
2. Ionicin ja sen kasvattajatunnusten luulisi olevan jonkinasteinen brändi 18 vuoden kasvatustoiminnan jälkeen ja kasvattien tunnistettavuus nimen perusteella olisi mielestäni kuitenkin jossain määrin tärkeä asia.

Toki olen miettinyt joskus myös welsheille jotakin muuta kuin se Ion. Kymriksi ioni on kuitenkin Ïon, että se nyt on aika yksi ja sama, että onko se tuo vai ilman umlautia. Joskus haaveilin Ionin sijaan tunnuksesta Plwm (kymriä, tarkoittaa lyijyä), mutta en sitten ole saanut aikaiseksi ja saattaa vaatia vielä miettimistä sekin.

Pitkät nimet ja VRL-tunnus

Olen saattanut jättää koko kasvattajatunnuksen pois, jos hevosella on oikein pitkä nimi jo ilman sitäkin. Joskus olen jättänyt sen pois ihan vain myös siksi, ettei se kasvattajatunnus oikein toimi siellä perässä. 

Tuosta jälkimmäisestä tilanteesta syntyi meidän tietynsukuisilla walkereilla käytetty kasvattajanimi Commander's. Joskus yritän kiertää ongelmaa käyttämällä sitä Ion's-etuliitettä, mutta joskus se mikään vain ei istu. Eihän niitä paljon ole, noin kokonaiskuvaa katsoen, mutta aina se on vähän harmi kuitenkin, viitaten juuri siihen, että ne omat kasvatit olisi kiva tunnistaa jo heti nimestä.

Taannoin syttyi idealamppu tai oikeastaan köhnin ajatuksen Tinulta, joka käyttää ainakin joillain kasvateilla nimen perässä omaa VRL-tunnustaan 5594. Ehkä muutkin harrastajat käyttävät tätä, muistelisin nähneeni. Numerosarja ei ole sillä tavalla kiinteä osa nimeä kuin kirjoitettu kasvattajatunnus, joten tämä voisi toimia jopa niiden pitkien nimien kanssa. Eikä väliä olisi silläkään, minkäkielinen hevosen nimi olisi. Voisin ehkä luopua venäläisten rotujen Ionnyj/Ionnaja-tunnuksista, jotka eivät osoittautuneetkaan niin nerokkaiksi kuin aluksi luulin!

Muuten varmaan hyvä idea, mutta ongelmana on VRL-tunnukseni, 329. Kolminumeroinen on kuitenkin mielestäni ehkä vähän liian lyhyt. Se voi olla vielä jokin random-numero. Nolla tai pari numeron eteen (0329, 00329) eivät taas oikein näytä hyvältä. Ionicinkin VRL-tunnus on 0011, että sekään ei tarjoa helpotusta.

Ratkaisu saattaisi löytyä Saksanmaalta, sillä Virginian VRL-tunnus on 2702 ja se toimisi vähintäänkin paremmin kuin omani! Tunnustan, että olen kuolannut hänen VRL-tunnustaan jo kauan, koska tuo numerosarja sattuu jostain kohtalon kummasta oikusta olemaan itselleni merkityksellinen. Siksikin se toimisi kasvattien tunnuksena. 

Itse asiassa joskus vuosia, vuosia sitten pohdimme Virginian kanssa VRL-tunnusten vaihtamista päikseen. Yksi syy siihen oli se, että olisin todella mieluusti huolinut itselleni tuon 2702:n ja toisaalta koska Virginia meistä se huomattavasti vanhempi harrastaja on, niin voisihan hänen tunnuksensa olla tuolla ensimmäisen tuhannen joukossa. Jäi kuitenkin tekemättä silloin ja nyt ei taida oikein kannattaa kun kaikki hevoset ovat minun nimissäni ja rekisterissä minulla.

Tämäkin asia on siis vielä mietintämyssyssä. Pari 329-hevosta on syntynyt huolimatta siitä, että siitä tuskin tulee kasvattajatunnusta kuitenkaan Ioniciin. Onkos lukijakunnalla mielipiteitä asiasta tai sen vierestä?

Joulukalenteri 03: esittelyssä ARJ-palkitut oriit

Tänään vuorossa on puhdasta siitosorimainontaa, sillä esittelen Ionicin kaikki ARJ-palkitut oriit. Niitä onkin alkanut jo kertyä!

Arabianhevoset

Claridge Basit ox, ARJ-III, 2p, rt

Basit on kilpaillut ainoastaan ajoluokissa. Perinteisten kisojen puolella se erikoistui lälhinnä pleasure driving -luokkiin, mutta porrastetuissa se kilpaili kaikkia ajoluokkia. 

Sukua sillä on 2 polvea ja se löytyy täydellisenä VRL:stä, vaikka osa sivuista onkin kadonnut. 

Campolinot

Extrato do Varjao, ARJ-III, EVM, m

Komea, isokokoinen ori, joka on kilpaillut ainoastaan erikoisaskellajiluokissa, kuten rodulle kuuluukin. Kisannut itsensä valmiiksi porrastetuissa.

Pimento do Campesso, ARJ-III, EVM, rnhkko tob

Meidän pienimuotoisen campolino-jalostuksen alkuperäinen kantaori. Tällä on jonkin verran perinteisistä kisoista sijoituksia, mutta porrastettujen puolella kilpaili itsensä valmiiksi.

Hackneyponit

Bristol Ion, ARJ-III, 3+p, rt

Bristol ei ole kilpaillut porrastetuissa, se on sillä tavalla erilainen tapaus. Kisapisteensä se on kerännyt perinteisistä kisoista ja siellä pääasiassa fine harness -luokista ja English pleasure drivingista. Sen lisäksi se on kilpaillut aikoinaan SPC:ssä.

Sukua on 3 täyttä polvea ja neljäs polvi on rikkonaisempi. Osa suvusta on kadonnut, mutta varsojen sivuilta löytyy päivitettyjä osoitteita.

Clifford Ion, ARJ-III, KTK-III, 2p, m

Clifford on onnistunut pyydystämään itselleen kantakirjapalkinnonkin. Se on kilpaillut itsensä valmiiksi porrastetuissa, erityisesti English pleasuressa ja ajoluokissa, mutta sillä on jonkin verran sijoituksia myös perinteisten puolelta, kuten näkyy.

Flashheart Ion, ARJ-II, 3,5p, rn

Flashheartille on kilpailleet vanhemmat ja siksi se onnistui pyydystämään itselleen kakkospalkinnon. Se on kilpaillut lähinnä porrastettuja, se on myös English pleasuren ja ajoluokkien ekspertti.

Suvun hevosten uusia/toimivia linkkejä löytyy tämä varsojen sivuilta.

Hayden Ion, ARJ-II, 2+p, m

Tämän molemmat vanhemmat ovat myös ARJ-palkittuja hevosia. Tämä alkaa olla – ei nyt ihan arkipäivää – melko tavallista jo Ionicissa, sen verran ahkerasti noita meidän poneja on kilpailutettu ja myös käytetty laatuarvosteluissa. Hayden itse on kisannut porrastetuissa, kuten suurin osa muutenkin.

Hayden on epätasaisten sukujen kuningas, täysiä polvia on 2, mutta yksi sukulinja menee 4. polveen asti.

Islanninhevoset

Brimir frá Ponipallero, ARJ-II, 4+p, hprn

Brimir on yksi näistä poikkeuksellista oreista, että se on kilpaillut ihan perinteisissä kisoissa itsensä valmiiksi eikä ole käynyt porrastetuissa. Se on itse asiassa tyypillistä meidän vanhemmille issikoille. Kilpailutin niitä ahkerasti perinteisissä kisoissa ja toisaalta kisoja oli paljon ja Ionicissa issikoita melko vähän, niin että sijoitusten kerääminen oli helppoa. Toki voisin noita hevosia kilpailuttaa myös porrastetuissa, jolloin niiden varsat hyötyisivät siitä porrastettujen puolella. 

Brimir on 5-käyntihevonen ja sillä on 4 täyttä polvea sukua, mutten osaa sanoa sen suvussa olevista nimistä sitä enkä tätä.

Missourinfoxtrotterit

Mustang's Sleepy Walking, ARJ-III, 2+p, vkko

Kuten nimestä näkee, on Mustangin kasvatteja ja kasvattajaa saan kiittää niistä pisteistä, mitä kisatuista vanhemmista saa. Sleepy itse on kilpaillut vain askellajiluokkia porrastettujen puolella.

RWR Dark Luck, ARJ-II, 2p, rn

Myös Dark on kisannut ARJ:n puolella vain erikoisaskellajiluokkia, vaikka suurin osa meidän foxtrottereista kisaa niiden lisäksi myös saddleseatia. ARJ:n lisäksi Darkilla on joitain sijoituksia WRJ:stä ja VMRJ:stä, joten melkoinen moniosaaja.

Morganinhevoset

Raiford Ion, ARJ-III, 4+p, rt

Meikäläisen suosikkikuva ainakin! Hieno ori, joka on erikoistunut classic pleasureen, mutta on kilpaillut myös ajoluokkia porrastettujen puolella. Sukua on 3 täyttä polvea, 4 melkein täyttä ja 5. polvi hyvin rikkonainen. Tämäkin olisi ktk-kelpoinen, jos saisi joskus sen sinne ilmoitettua.

Rolling Stones Ion, ARJ-III, 3+p, rn

Rollari on kisannut show pleasurea ja ajoluokkia porrastettujen puolella. Jokunen sijoitus perinteisistäkin löytyy, vanhojen aikojen muistoksi. Suku on aika epätasainen eikä siitä löydy yhtään Arcadian hevosia, mikä on harvinaista. 

The Irradiance Ion, ARJ-III, 3p, vkko

Nätti voikko ori, jolla on tasainen suku, toki täynnä Arcadian hevosia. Irr on kisannut English pleasurea ja muiden morganien tavoin käynyt keräämässä pisteitä myös ajoluokista. Luonnollisesti porrastettujen puolella. 

National Show Horset

Kapena Ion, ARJ-III, 3+p, rn tob

Kapena on ensimmäisen polven risteytys, emä sdb, isä arabi. Se on erikoistunut show pleasureen, mutta kilpaillut porrastettujen puolella myös ajoluokkia ja rotunsa erikoisaskellajiluokkia. Varsoista huomion arvoinen on sen ja puoliveritamman SGSH-varsa, joka lienee ehkä ensimmäinen SGSH ikinä, joka on kilpaillut ARJ:ssä (pleasure driving -luokka on avoin kaikille roduille, niin siellä).

Saddlebredit

RWR Voodoo Pantheon, ARJ-III, 4+p, mrn tob

Vanhaa, vanhaa sukua tarjolla nyt! Isälinja Silver And Platinum menee vuoteen 2005 ja osa varsinkin isän puolen suvun hevosista voi olla sitäkin vanhempaa perua. Varsojen sivuilta löytyy tuoreempia ja/tai toimivia osoitteita.

Voodoo on kisannut show pleasurea, rotunsa erikoisaskellajiluokkia ja ajoluokkiakin, vaikkei asiaa erikseen mainita.

Takedown DLHS, ARJ-II, 4p, rnkm

Delmenhorstin kasvatteja, jonka suvusta löytyy enemmänkin ARJ-palkittuja, enpähän vain ole jaksanut merkitä niitä sukuun. Kannattaa käydä vilkaisemassa varsojen sukutaulut, sieltä näkyy paremmin.

Takedown on kisannut parkia, rotunsa erikoisaskellajiluokkia ja ajoluokkia porrastettujen puolella. Perinteisistä on jonkin verran sijoituksia myös.

Toki näiden lisäksi löytyy tosi paljon muitakin askellajirotujen oreja, että jos omalle tammalle tai tilausvarsan isäksi (meillä on myös tammoja!) ei löydy tästä sopivaa, niin muitakin voi katsoa. Ja aina saa ottaa yhteyttä ja kysellä sopivia ori- ja tammaehdokkaita. Suurin osa meidän askellajihevosista on tosiaan kisattuja porrastetuissa.