Kesätauko on perinne, jota noudatetaan tänäkin vuonna uskollisesti. Toivotan lukijoille oikein hyvää kesää ja palataan jossain vaiheessa syksyä takaisin asiaan. Taukohan ei varsinaisesti koske Ionicia tai Gin Ahaltekiä, ne pyörivät jotakuinkin normaalisti. Se on vain tämä blogi, joka hiljenee hetkeksi.
– S
Pääsi vuodenvaihteessa käymään sillä tavalla köpelösti, että tein kasan lupauksia myös tälle vuodelle. Nyt lienee hyvä hetki pitää pieni tsekkaus, että mitä lupauksille kuuluu.
"Käykö tilausvarsa vai haluatko tamman varsan ajaksi leasingiin?"
Näin saatan kysyä ja kysynkin siinä tilanteessa kun ostaja haluaa itselleen varsan Ionicin tai Gin Ahaltekin tammasta. En ole vaivautunut suuremmin tätä yleensä selittämään, että mitä eroa näillä käytännössä on, mutta nyt ajattelin korjata sen epäkohdan.
Selvitetään ensin termit. Tilausvarsa on nimensä mukaisesti varsa, joka teetetään ostajan tilauksesta. Sen emä on myyjän omistuksessa, isäori sen sijaan voi olla joko myyjän, ostajan tai jonkun kolmannen osapuolen omistama. Tilausvarsa syntyy myyjän kasvatiksi ja ostaja ostaa varsan sen synnyttyä.
Useimmissa tapauksissa varsatilaus lähtee siitä, että ostaja ottaa minuun yhteyttä ja esittää joko suoraan tilausvarsan teettämistä tai sitten pidemmässä keskustelussa päädymme siihen, että tilausvarsa olisi paras tai joskus jopa ainoa vaihtoehto. Joskus ostajalla on jo hyvin tarkkaan tiedossa molemmat vanhemmat, joskus vain toinen, joskus minä suosittelen joitakin ehdokkaita vanhemmiksi tai jotakin tiettyä yhdistelmää. Siitä kyllä pidän kiinni, että jos isäori on jonkun kolmannen osapuolen omistama, ostaja hoitaa astutuksen sopimisen.
Leasing (suom. vuokraus) eli liisaus on hieman harvinaisempi tapaus ainakin minun nähdäkseni. Siinä ostaja teoriassa vuokraa minun omistaman tamman itselleen siksi aikaa, että se varsoo. Varsasta tulee suoraan ostajan kasvatti, joten se saa myös ostajan kasvattajatunnuksen, jos hän sellaista haluaa käyttää. Käytännössä se on siis sama kuin tilausvarsa, mutta siitä tulee ostajan kasvatti. Harvoin jos koskaan puhutaan sen enempää mitään mistään vuokra-ajasta tai vastaavasta.
Virtuaalimaailman alkuvuosina hevosten vuokraamista tapahtui ehkä enemmän kuin nykyään ja silloin saatettiin vuokrahevosille tehdä omat erilliset sivunsa, ns. vuokrasivut. Sinne vuokraaja merkitsi ainakin vuokra-ajan kisat ja varsat, joskus muitakin tietoja, esimerkiksi päiväkirjaa. Tällöin vuokraaminen oli yleensä kuitenkin pidempiaikainen sopimus eikä keskittynyt pelkästään yhden varsan teettämiseen. En tiedä tehdäänkö tällaista tosiaan nykyisin enää juurikaan, mutta ainakaan meillä yksinkertaisissa tamman liisaus-tapauksissa ei liisaajan tarvitse tehdä tammalle mitään väliaikaisia sivuja.
Nämä ovat kaksi hyvin samankaltaista asiaa: tammalle syntyy varsa, joka on tehty vartavasten jollekulle muulle kuin tammanomistajalle. Käytännön erot ovatkin melko mitättömät, mutta voisin silti listata tähän jotakin:
Tilausvarsa:
Olen vihjaillut siitä siellä täällä, rivien välissä ja välillä ihan suoraankin. Ionicin toiminnan hyvin tunteva näkee sen suomenhevosten sivuja katsellessaan. Suomenhevonen on Ionicissa jonkinlainen poikkeus, niiden kanssa toimin eri tavalla kuin muiden rotujen suhteen. Miten ja miksi?
Minä sen jo mainitsin ensimmäisessä suomenhevosia käsittelevässä postauksessa, että alunperin se oli sellainen pieni hyvän mielen projekti. Sehän alkoi tosiaan hyvin pienestä, yhdestä oriista eikä minulla ollut minkäänlaisia suunnitelmia tai edes haaveita siitä mitä suomenhevosesta tulisi Ionicissa.
Se ensimmäinen ori, Raalan Patruuna, oli poikkeus itsekin, sillä siihen oli panostettu hyvin eri tavalla kuin muihin suvuttomiin tuontihevosiin. Sillä oli kolmipolvinen sukutaulu tietoineen, sukuselvitys, luonnekuvaus ja kisatuloksiakin, jos tosin se ei nykyään porrastettujen aikana ole mikään järjetön harvinaisuus Ionicissa. Pari seuraavaakin suomenhevosta saivat sivuilleen tekstiä, mutta sittemmin laiskuus on iskenyt suomenhevosmäärän kasvaessa enkä nykyään juurikaan kirjoittele luonnekuvauksia edes tuontihevosille. Sukuselvityksiä pitäisi raapustella, mutta vähän nekin ovat jääneet.
Sen sijaan kaikilla nykyisilläkin hevosilla on kolmipolvinen EVM-suku, siitä olen pitänyt kiinni. On nimet, säkäkorkeudet ja värit. Nimistä mainitsinkin jo taannoin, että olen tarkistanut ne Sukupostista, ettei ainakaan ihan juuri samannimistä hevosta ole ollut olemassa. Voi olla että joskus on lipsahtanut, mutta toivottavasti ei kovin monta kertaa. Se suomenhevosten nimien keksiminen on omalla tavallaan hauskaa, vaikkakin myönnän että toisinaan hivenen työlästä, kuten nimien keksiminen aina.
Ja niistä kisatuloksista mainitsinkin jo. Meidän kylmäverirotujen valikoima on aika pieni, joten Ionicin työ-suokit ovat vakionäky TYH-kisoissa, silloin kun satun muistamaan ilmoittautua mukaan (eli eivät ne kyllä mikään vakionäky oikeastaan ole...). Suurin osa tällä hetkellä on yleishevosiksi merkittyjä ja nekin kilpailevat ainakin satunnaisesti eri lajeissa. Joukossa on muutama matkaratsastuksessakin kunnostautunut hevonen ja mietinpä tuossa, että jos sitä suomenhevosravuria yrittäisi laitella jossain vaiheessa taas. Tuoreimmat hevoset toki kilpailevat porrastetuissa, eivät kovin korkealla tasolla, mutta monipuolisesti eri lajeja.
Mutta miksi näin? Miksi juuri suomenhevonen? No, koska se on suomenhevonen! Ei siihen sen kummempaa syytä ole eikä tarvita. Vaikka minä eikä varsinkaan Virginia emme ole virtuaalimaailmassa profiloituneet minään suomenhevosten ystävinä varsinkaan silloin alkuvuosina, niin kyllä suomenhevonen on minun suosikkirotujani eikä Virginiakaan sitä missään tapauksessa vihaa. Sen rakennetta emme osaa tuomaroida, mutta kyllä rotu on muuten hieno ja monipuolinen. Asiassa auttaa myös se, että koska minulla ei ole juuri minkäänlaista historiaa eikä pahemmin edes tavoitteita suomenhevosten kanssa, sitä on ollut helppo pitää sellaisena erikoistapauksena. Lisäksi kukaan ei aikoinaan varmaan osannut ajatella Ionicia suomenhevoskasvattajana, niin ei ole ollut mitään paineitakaan sen suhteen.
– S
