maanantaina, kesäkuuta 27, 2022

Kesätauko!

Kesätauko on perinne, jota noudatetaan tänäkin vuonna uskollisesti. Toivotan lukijoille oikein hyvää kesää ja palataan jossain vaiheessa syksyä takaisin asiaan. Taukohan ei varsinaisesti koske Ionicia tai Gin Ahaltekiä, ne pyörivät jotakuinkin normaalisti. Se on vain tämä blogi, joka hiljenee hetkeksi.

– S

maanantaina, kesäkuuta 20, 2022

Uudenvuodenlupausten puolivälin tsekkaus

Pääsi vuodenvaihteessa käymään sillä tavalla köpelösti, että tein kasan lupauksia myös tälle vuodelle. Nyt lienee hyvä hetki pitää pieni tsekkaus, että mitä lupauksille kuuluu.

Tänä vuonna voisin nyt ottaa ne ahaltekit paremmin hoitoon.
Nooh... Olen minä jotakin tehnyt! Muistaakseni. Tämä tarvitsee kyllä enemmän paneutumista.

Arabit samoin.
Näiden kanssa olen puljannut jonkin verran ja vaikka tilanne ei ole täydellinen (esimerkiksi kirjoitushetkellä tallissa on edelleen vuonna 2010 syntyneitä arabeja, joille ei ole vielä varsoja suunnitteilla), niin paranemaan päin.

Ja terskit, jos ehdin "rotukierrossa" sinne asti.
Nämäkin kaipaavat kyllä lisähuomiota.

Ne väriartikkelit ovat edelleen tuossa hyllyssä...
Ja ovat edelleen. Tallessa ovat kuitenkin, en onnistunut viimeisimmässä siivoamis-/tonkimisoperaatiossani hukkaamaan niitä.

Voisin jatkaa rotuesittelyiden värkkäämistä blogiin. Jos taas tällekin vuodelle 3 kappaletta ja toiveita saa esittää.
Kirjoitushetkellä yksi on tehty, Kentucky Mountain Saddle Horse. Ehkä myös virtuaalisten risteytysrotujen esittelyn voisi laskea sellaiseksi. Hautumassa on ainakin reaalimaailman Royal Hanoverian Cream, tosin se tulee olemaan lähinnä historiakatsaus, ja muutama muukin. Edelleen toiveita saa esittää, harvinaisemmistakin roduista.

Kilpailen aktiivisesti VMRJ:ssä ja järjestä myös itse kilpailuita.
Hups! VMRJ on jäänyt kovasti jalkoihin, joten nyt tarttee ottaa itseään niskasta kiinni tämän kanssa.

Järjestän vähintään 3 VSN-näyttelyä nyt kun sekin taas on toiminnassa.
No vaivaiset yhdet näyttelyt olen saanut pidettyä, mutta onneksi on edelleen aikaa parantaa tapansa. Puolustaudun kyllä sillä, että olen suht aktiivisesti tuomaroinut (eikä nyt muistuteta niistä kerroista, kun tuomarointi tahtoo unohtua...).

Yritän olla mahdollisimman aktiivinen muidenkin suuntaan.
Tämä on ollut huonoa, tunnistan ja tunnustan sen. Varsinkin tässä loppukeväästä alkaen ei ole juuri huvittanut roikkua Keskustassa tai tehdä mitään muutakaan edes etäisesti sosiaalista. En aio ottaa asiasta stressiä, pyörii se virtuaalimaailma ilman että olen kommentoimassa jokaista nirskahdusta.

Perinneosasto: osta, myy ja rekisteröi.
No ainakin rekisteröintiä on tullut harrasteltua! Tässä vaiheessa vuotta olen rekisteröinyt jo yli 600 hevosta. 
Ostanutkin olen aina silloin tällöin kun on tullut vastaan jotakin kiintoisaa tai on ollut tarve. Tietysti aina voisi enemmänkin.
Mitä myymiseen tulee, alkuvuodesta täräytin Keskustaan suuren, päivittyvän myyntiketjun ja kyllä sitä kautta hevosia menikin kaupaksi kymmenittäin. Myös harvinaisempia rotuja ostettiin, mistä olen hyvin yllättynyt ja iloinen.

Sähköpostissa lojuu edelleen kasoittain kisailmoja, joiden tuloksia pitäisi saada hevosten sivuille. Jospa tänä vuonna keskittyisin erityisesti VMRJ-, WRJ-, TYH- ja näyttelytuloksiin.
Juu, siellä lojuvat edelleen. En ole kauheasti noita nyt perannut läpi, jonkin verran kuitenkin.

Kilpailutan hevosiani ahkerasti porrastetuissa, erityisesti ARJ:ssä ja WRJ:ssä.
No ARJ-kisoissa Ionicin hevoset ovat vakionäky, jos minulla vain on sopivia hevosia ilmoitettavaksi kilpailuihin. Aina ei ole, koska paljon kisaavat hevoset "valmistuvat" nopeasti ja vaikka se miten oudolta kuulostaa muiden korvissa, niin ei niitä hevosia edes Ionicissa ole rajattomasti. Ainakaan rekisteröityjä, sopivanrotuisia hevosia...
WRJ:ssä on ollut hieman hiljaisempaa, kisoja on vähemmän enkä ole saanut kauheasti hevosiakaan valmisteltua kisakuntoon, niin että tässä olisi ehkä petraamisen paikka.

Kantakirjaa hevosia.
Onhan noita tullut ilmoitettua tilaisuuksiin ja palkintojakin on napsahdellut. Pullonkaula on vain se, että kantakirjaan ei riitä, että tieto sertistä tai RCH:sta löytyy hevosen VRL-profiilista vaan se täytyy olla myös kirjattuna hevosen sivuille. Siinä tökkii minulla, toki myös siinä ettei kaikilla hevosilla edelleenkään ole linkkiä VRL-profiiliin sivuillaan.

Vie hevosia ARJ:n ja WRJ:n laatuarvosteluihin ENNEN kuin lopetat ne.
WRJ:n laatuarvosteluun ei ole toistaiseksi ollut paljon asiaa, mutta ARJ:ssa on pyörähtänyt useampikin elossa oleva ionicilainen.

Järjestän varsinkin em. jaosten porrastettuja.
No juu, varsinkin ARJ-kisoja järjestän paljon! Valitettavasti kuitenkin vastaan yleensä noin 60-75 % kaikista ARJ:n porrastetuista, muita kisajärjestäjiä on vähemmän. 

Pidän blogin pystyssä ja aktiivisena. Joulukalenteria en uskalla luvata, mutta mutta lupaan harkita sitä kuitenkin.
Tämän olen kyllä pitänyt ja aion vastakin jauhaa täällä. Toki kesätauko on taas suunnitteilla, mutta tänä vuonna se nyt ei alkanut heti suoraan toukokuussa. Katsotaan miten käy.

Semmoista. Viisitoista lupausta, joista ehkä vajaa puolet on jotenkin päin hyvällä tolalla. Onneksi tässä on vielä aikaa parantaa.
– S

maanantaina, kesäkuuta 13, 2022

Tilausvarsa ja leasing-varsa – mitä eroa näillä on?

"Käykö tilausvarsa vai haluatko tamman varsan ajaksi leasingiin?"

Näin saatan kysyä ja kysynkin siinä tilanteessa kun ostaja haluaa itselleen varsan Ionicin tai Gin Ahaltekin tammasta. En ole vaivautunut suuremmin tätä yleensä selittämään, että mitä eroa näillä käytännössä on, mutta nyt ajattelin korjata sen epäkohdan.

© Fouquier (public domain)

Selvitetään ensin termit. Tilausvarsa on nimensä mukaisesti varsa, joka teetetään ostajan tilauksesta. Sen emä on myyjän omistuksessa, isäori sen sijaan voi olla joko myyjän, ostajan tai jonkun kolmannen osapuolen omistama. Tilausvarsa syntyy myyjän kasvatiksi ja ostaja ostaa varsan sen synnyttyä.

Useimmissa tapauksissa varsatilaus lähtee siitä, että ostaja ottaa minuun yhteyttä ja esittää joko suoraan tilausvarsan teettämistä tai sitten pidemmässä keskustelussa päädymme siihen, että tilausvarsa olisi paras tai joskus jopa ainoa vaihtoehto. Joskus ostajalla on jo hyvin tarkkaan tiedossa molemmat vanhemmat, joskus vain toinen, joskus minä suosittelen joitakin ehdokkaita vanhemmiksi tai jotakin tiettyä yhdistelmää. Siitä kyllä pidän kiinni, että jos isäori on jonkun kolmannen osapuolen omistama, ostaja hoitaa astutuksen sopimisen. 

Leasing (suom. vuokraus) eli liisaus on hieman harvinaisempi tapaus ainakin minun nähdäkseni. Siinä ostaja teoriassa vuokraa minun omistaman tamman itselleen siksi aikaa, että se varsoo. Varsasta tulee suoraan ostajan kasvatti, joten se saa myös ostajan kasvattajatunnuksen, jos hän sellaista haluaa käyttää. Käytännössä se on siis sama kuin tilausvarsa, mutta siitä tulee ostajan kasvatti. Harvoin jos koskaan puhutaan sen enempää mitään mistään vuokra-ajasta tai vastaavasta.

Virtuaalimaailman alkuvuosina hevosten vuokraamista tapahtui ehkä enemmän kuin nykyään ja silloin saatettiin vuokrahevosille tehdä omat erilliset sivunsa, ns. vuokrasivut. Sinne vuokraaja merkitsi ainakin vuokra-ajan kisat ja varsat, joskus muitakin tietoja, esimerkiksi päiväkirjaa. Tällöin vuokraaminen oli yleensä kuitenkin pidempiaikainen sopimus eikä keskittynyt pelkästään yhden varsan teettämiseen. En tiedä tehdäänkö tällaista tosiaan nykyisin enää juurikaan, mutta ainakaan meillä yksinkertaisissa tamman liisaus-tapauksissa ei liisaajan tarvitse tehdä tammalle mitään väliaikaisia sivuja.

Nämä ovat kaksi hyvin samankaltaista asiaa: tammalle syntyy varsa, joka on tehty vartavasten jollekulle muulle kuin tammanomistajalle. Käytännön erot ovatkin melko mitättömät, mutta voisin silti listata tähän jotakin:

Tilausvarsa:

  • Se on Ionicin / Gin Ahaltekin kasvatti, joten se merkitään tallin kasvattilistalle ja lasketaan tallin kasvattimäärään mukaan.
  • Se merkitään emätamman sivuille, yleensä lisäkommentilla "Tilausvarsa".
  • Se merkitään myös isäoriin sivuille, jos se on Ionicin/Gin Ahaltekin omistama.
  • Se voi saada Ionicin / Gin Ahaltekin kasvattajatunnuksen. Ostajan pyynnöstä kasvattajatunnus voidaan jättää myös pois, mutta se ei saa koskaan kenenkään toisen kasvattajatunnusta.
  • Minä kasvattajana hyväksyn sen nimen, myös siinä tapauksessa että ostajalla on ehdotus varsan nimeksi.
  • Minä tammanomistajana päätän loppukädessä sopivan syntymäpäivän varsalle.
  • Ostajan pitää ilmoittaa varsan sivun osoite kun se on syntynyt.
Leasing-varsa:
  • Se ei ole Ionicin / Gin Ahaltekin kasvatti, sitä ei merkitä tallin kasvattilistalle eikä sitä lasketa mukaan tallin kasvattimäärään.
  • Se merkitään emätamman sivuille, yleensä lisäkommentilla "Liisattu varsan ajaksi" tms.
  • Se merkitään myös isäoriin sivuille, jos se on Ionicin/Gin Ahaltekin omistama. 
  • Se ei saa Ionicin / Gin Ahaltekin kasvattajatunnusta. Sen sijaan se voi saada jonkun toisen kasvattajatunnuksen, ostajan halun mukaan.
  • Minä en puutu varsan nimeämiseen paitsi jos se on selkeästi törkeä ja hyvän maun mukainen. Voin tällaisessa tilanteessa kieltäytyä merkitsemästä varsaa tamman sivuille. Tällaista ei ole kyllä koskaan tapahtunut, mutta haluan pitää takaportin auki.
  • Minä tammanomistajana päätän loppukädessä sopivan syntymäpäivän varsalle.
  • Ostajan pitää ilmoittaa varsan sivun osoite kun se on syntynyt, mutta koska tätä ei ole merkitty kasvattilistalle, en jaksa useinkaan pitää asiasta tarkempaa lukua.
– S

maanantaina, kesäkuuta 06, 2022

Ionicin suomenhevoset, osa 4: miten ne poikkeavat muista roduista?

Olen vihjaillut siitä siellä täällä, rivien välissä ja välillä ihan suoraankin. Ionicin toiminnan hyvin tunteva näkee sen suomenhevosten sivuja katsellessaan. Suomenhevonen on Ionicissa jonkinlainen poikkeus, niiden kanssa toimin eri tavalla kuin muiden rotujen suhteen. Miten ja miksi?

© ST

Minä sen jo mainitsin ensimmäisessä suomenhevosia käsittelevässä postauksessa, että alunperin se oli sellainen pieni hyvän mielen projekti. Sehän alkoi tosiaan hyvin pienestä, yhdestä oriista eikä minulla ollut minkäänlaisia suunnitelmia tai edes haaveita siitä mitä suomenhevosesta tulisi Ionicissa. 

Se ensimmäinen ori, Raalan Patruuna, oli poikkeus itsekin, sillä siihen oli panostettu hyvin eri tavalla kuin muihin suvuttomiin tuontihevosiin. Sillä oli kolmipolvinen sukutaulu tietoineen, sukuselvitys, luonnekuvaus ja kisatuloksiakin, jos tosin se ei nykyään porrastettujen aikana ole mikään järjetön harvinaisuus Ionicissa. Pari seuraavaakin suomenhevosta saivat sivuilleen tekstiä, mutta sittemmin laiskuus on iskenyt suomenhevosmäärän kasvaessa enkä nykyään juurikaan kirjoittele luonnekuvauksia edes tuontihevosille. Sukuselvityksiä pitäisi raapustella, mutta vähän nekin ovat jääneet.

Sen sijaan kaikilla nykyisilläkin hevosilla on kolmipolvinen EVM-suku, siitä olen pitänyt kiinni. On nimet, säkäkorkeudet ja värit. Nimistä mainitsinkin jo taannoin, että olen tarkistanut ne Sukupostista, ettei ainakaan ihan juuri samannimistä hevosta ole ollut olemassa. Voi olla että joskus on lipsahtanut, mutta toivottavasti ei kovin monta kertaa. Se suomenhevosten nimien keksiminen on omalla tavallaan hauskaa, vaikkakin myönnän että toisinaan hivenen työlästä, kuten nimien keksiminen aina.

Ja niistä kisatuloksista mainitsinkin jo. Meidän kylmäverirotujen valikoima on aika pieni, joten Ionicin työ-suokit ovat vakionäky TYH-kisoissa, silloin kun satun muistamaan ilmoittautua mukaan (eli eivät ne kyllä mikään vakionäky oikeastaan ole...). Suurin osa tällä hetkellä on yleishevosiksi merkittyjä ja nekin kilpailevat ainakin satunnaisesti eri lajeissa. Joukossa on muutama matkaratsastuksessakin kunnostautunut hevonen ja mietinpä tuossa, että jos sitä suomenhevosravuria yrittäisi laitella jossain vaiheessa taas. Tuoreimmat hevoset toki kilpailevat porrastetuissa, eivät kovin korkealla tasolla, mutta monipuolisesti eri lajeja.

Mutta miksi näin? Miksi juuri suomenhevonen? No, koska se on suomenhevonen! Ei siihen sen kummempaa syytä ole eikä tarvita. Vaikka minä eikä varsinkaan Virginia emme ole virtuaalimaailmassa profiloituneet minään suomenhevosten ystävinä varsinkaan silloin alkuvuosina, niin kyllä suomenhevonen on minun suosikkirotujani eikä Virginiakaan sitä missään tapauksessa vihaa. Sen rakennetta emme osaa tuomaroida, mutta kyllä rotu on muuten hieno ja monipuolinen. Asiassa auttaa myös se, että koska minulla ei ole juuri minkäänlaista historiaa eikä pahemmin edes tavoitteita suomenhevosten kanssa, sitä on ollut helppo pitää sellaisena erikoistapauksena. Lisäksi kukaan ei aikoinaan varmaan osannut ajatella Ionicia suomenhevoskasvattajana, niin ei ole ollut mitään paineitakaan sen suhteen.

– S