Ionic täytti kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Noka esitti meille vielä lisää kysymyksiä, tässä vastaus ensimmäiseen, joka kuuluu: millä tavalla virtuaalimaailma on kehittynyt samassa ajassa? Onko suunta hyvä vai huono? Miksi?
Virginia: Tässäpä viattoman oloinen kysymys, johon voisi vastaukseksi kirjoittaa romaanin tai pari. Virtuaalimaailma on muuttunut kovasti vuosien mittaan, useimmiten suunta on ollut positiivinen, muutokset ovat parantaneet virtuaalimaailmaa, vaikka ne ovat aluksi ehkä olleet kovin vastustettuja. Mutta tietenkin jotkin asiat ovat ainakin minun näkökulmasta menneet huonompaan suuntaan.
Tässä lyhyt lista niistä asioista, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen:
– Harrastajamäärän kasvu, tallien, hevosten, kilpailujen, jaosten yms. määrän kasvu
– Hoitajatoiminnan harvinaistuminen, nykyisin liki jokaisella on oma talli tai ainakin oma hevonen
– VRL: tietokanta, automatisoitu rekisteröinti, kisakalenterit, porrastetut, oma domain. VRL on ehkä suurin yksittäinen asia, joka on muuttunut tässä kymmenen tai neljäntoista vuoden aikana ehdottomasti parempaan suuntaan.
– Laatuarvostelut, sijoitusten tavoittelu, sikakisaus, vaatimustaso ns. hyvällä hevosella on suunnattomasti korkeampi kuin aikaisemmin.
– Monipuolistuminen: laukkatoiminta, askellajikilpailut, lännenratsastuskilpailut, näitä ei järjestetty kuin vain satunnaisesti silloin kun minä aloitin harrastuksen.
– Tekniset asiat: moni osaa tänä päivänä html:ää, monella oma domain, ulkoasut parantuneet, framet unohtuneet, tietokantapohjaisia talleja löytyy. Tämä on myös asia, joka on mennyt pääosin parempaan suuntaan. Ja olenko se vain minä vai ovatko muutkin olleet huomaavinaan, että nykyisin ulkoasujen merkitys on vähentynyt? Ainakaan niistä ei väännetä foorumeilla niin kamalasti kuin joskus ~5v sitten.
– Kuvat: enemmän itseotettuja kuvia, piirrettyjä, yleisesti kuviin kiinnitetään nykyisin paljon huomiota, tekijänoikeustietämys on kasvanut ja itsestäänselvää, toisaalta se rakennekuva ja NJ-menestys ovat menettäneet merkitystään.
– Ikä: nykyään virtuaalihevosia harrastaa jo monta muutakin täysi-ikäistä kuin vain minä!
– Erikoistuminen: moni talli erikoistuu enemmän kuin vanhat "yleistallit", kuten Liinu, Greymask, Koululaakso, joissa oli lähes kaikkea toimintaa ja voisi melkein sanoa, että myös lähes kaikkia rotuja. Tämä ei minusta ole yksinomaan positiivinen asia.
– Tieto on lisääntynyt, oli kyseessä sitten rodut, kilpaileminen, realistisuus, värit, niin nykyään tulee harvoin (jos koskaan) vastaan enää selkeän räikeitä tietämättömyysvirheitä: ruunikoita friisiläisiä, kirjavia arabeja, puoliverisiä raveissa, 120-senttisiä shetikoita ja niin edelleen.
Sirpa: Virginian lista on varsin kattava, onhan hänellä vielä muutaman vuoden pidempi perspektiivi ja esimerkiksi VRL:ää en oikein tuntenutkaan ennen nykyistä tietokantapohjaista versiota.
Tämä meidän blogi on ollut pystyssä 6 vuotta ja käy jo itsessään jonkinlaisesta historiallisesta lähteestä, mutta meillähän on täällä oma tägikin historia-aiheisille postauksille. Sen lisäksi on tietysti "mielenkiintoiset virtuaalitallit" -tägi, josta varsinkin blogitaipaleen alkupuolelta löytyy juttua ainakin joistain vanhoista talleista, jotka nykyisin ovat unohtuneet ja kadonneet.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ionic 10v. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ionic 10v. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, helmikuuta 22, 2014
tiistaina, helmikuuta 18, 2014
Ionic 10v: miten olemme kehittyneet harrastajina kymmenen vuoden kuluessa
Ionic täytti kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Noka esitti meille vielä lisää kysymyksiä, tässä vastaus ensimmäiseen, joka kuuluu: millä tavalla te olette kehittyneet harrastajina tässä 10 vuoden aikana?
Virginia: Rehellinen ollakseni, minun täytyy tunnustaa, että minun kehitys on kulkenut kyllä takapakkia viimeiset kymmenen vuotta. En minä ole kehittynyt mitenkään! Paitsi ehkä aina vain laiskemmaksi ja leväperäisemmäksi... Edes tekniset taidot eivät ole kehittyneet, tämä harrastus on edelleen sitä perus-html:ää ja Notepadia (no vaihdoin minä Notepad++:aan muutama vuosi sitten) kuin aina ennenkin. Lisäksi olen nykyisin huomattavan vähän äänessä keskustelupalstoilla, mistä monet ehkä ovat yksinomaan kiitollisia. Eivät ne minun valittamisenaiheeni ole juuri muuttuneet, käytettävyyden ja kaikenlaisien muiden teknisten älyttömyyksien rinnalle on tulleet sikakisaus ja tekijänoikeusterrorismi.
No, yksi asia tässä vuosien mittaan on tullut kovasti tapetille: värit, periytyminen ja värien jalostus. Minä olen aina noudatellut jotakuinkin realistisia linjoja värien periytymisen kanssa, mutta kehitystä tähän ovat tuoneet uusien rotujen erikoisvärit, genotyypit joillain roduilla, Coat Color Calculator ja yleisesti väritietämyksen kasvaminen. Siinä sentään voin sanoa kehittyneeni parempaan suuntaan. Ja rotutietämyksessä myös.
Sirpa: Kymmenessä vuodessa olen kavunnut suunnilleen nollasta sille tasolle kuin olen nyt harrastajana. Tunnen virtuaalimaailman historiaa, myös ajalta ennen kuin itse aloitin, kiitos Virginian, tiedän virtuaalimaailman toimintatavat, olen löytänyt sen oman juttuni, tunnen muita harrastajia, osaan arvostella virtuaalihevosten rakennetta, hallitsen laukkamaailman kiemurat (ja ehkä jotain muistan vielä ravipuoleltakin), olen tutustunut moniin asioihin ja niin edelleen. Lista olisi loputon, että kyllä sitä kehittymistä on tapahtunut.
Toisaalta kyllä tämä meidän harrastus on mennyt tuohon Virginiankin mainitsemaan suuntaan. Minä tosin en käyttäisi sanoja "laiska ja leväperäinen" vaan "rento ja stressitön" sekä lisäisin siihen vielä adjektiivin "omannäköinen". Vaikka ei tämä meikäläisen harrastaminen koskaan ole ollut mitään hampaat irvessä suorittamista, viime vuosina olen kyllä keskittynyt ihan vain niihin asioihin, jotka tuottavat itselleni iloa ja olen oppinut joustamaan enemmän.
Mitä tuohon tekniseen puoleen tulee, niin meillä on kyllä paljon hienoja suunnitelmia olemassa, milloin mitäkin tekniikkaa kaavaillaan uudeksi Ioniciksi. Djangoa, HTML5:sta, Wikiä... Siinä on vain se, että hyvä suunnittelu ei auta sitä tekopuolta pätkääkään.
Noka esitti meille vielä lisää kysymyksiä, tässä vastaus ensimmäiseen, joka kuuluu: millä tavalla te olette kehittyneet harrastajina tässä 10 vuoden aikana?
Virginia: Rehellinen ollakseni, minun täytyy tunnustaa, että minun kehitys on kulkenut kyllä takapakkia viimeiset kymmenen vuotta. En minä ole kehittynyt mitenkään! Paitsi ehkä aina vain laiskemmaksi ja leväperäisemmäksi... Edes tekniset taidot eivät ole kehittyneet, tämä harrastus on edelleen sitä perus-html:ää ja Notepadia (no vaihdoin minä Notepad++:aan muutama vuosi sitten) kuin aina ennenkin. Lisäksi olen nykyisin huomattavan vähän äänessä keskustelupalstoilla, mistä monet ehkä ovat yksinomaan kiitollisia. Eivät ne minun valittamisenaiheeni ole juuri muuttuneet, käytettävyyden ja kaikenlaisien muiden teknisten älyttömyyksien rinnalle on tulleet sikakisaus ja tekijänoikeusterrorismi.
No, yksi asia tässä vuosien mittaan on tullut kovasti tapetille: värit, periytyminen ja värien jalostus. Minä olen aina noudatellut jotakuinkin realistisia linjoja värien periytymisen kanssa, mutta kehitystä tähän ovat tuoneet uusien rotujen erikoisvärit, genotyypit joillain roduilla, Coat Color Calculator ja yleisesti väritietämyksen kasvaminen. Siinä sentään voin sanoa kehittyneeni parempaan suuntaan. Ja rotutietämyksessä myös.
Sirpa: Kymmenessä vuodessa olen kavunnut suunnilleen nollasta sille tasolle kuin olen nyt harrastajana. Tunnen virtuaalimaailman historiaa, myös ajalta ennen kuin itse aloitin, kiitos Virginian, tiedän virtuaalimaailman toimintatavat, olen löytänyt sen oman juttuni, tunnen muita harrastajia, osaan arvostella virtuaalihevosten rakennetta, hallitsen laukkamaailman kiemurat (ja ehkä jotain muistan vielä ravipuoleltakin), olen tutustunut moniin asioihin ja niin edelleen. Lista olisi loputon, että kyllä sitä kehittymistä on tapahtunut.
Toisaalta kyllä tämä meidän harrastus on mennyt tuohon Virginiankin mainitsemaan suuntaan. Minä tosin en käyttäisi sanoja "laiska ja leväperäinen" vaan "rento ja stressitön" sekä lisäisin siihen vielä adjektiivin "omannäköinen". Vaikka ei tämä meikäläisen harrastaminen koskaan ole ollut mitään hampaat irvessä suorittamista, viime vuosina olen kyllä keskittynyt ihan vain niihin asioihin, jotka tuottavat itselleni iloa ja olen oppinut joustamaan enemmän.
Mitä tuohon tekniseen puoleen tulee, niin meillä on kyllä paljon hienoja suunnitelmia olemassa, milloin mitäkin tekniikkaa kaavaillaan uudeksi Ioniciksi. Djangoa, HTML5:sta, Wikiä... Siinä on vain se, että hyvä suunnittelu ei auta sitä tekopuolta pätkääkään.
torstaina, tammikuuta 23, 2014
Ionic 10v: Rodut joista emme pidä reaalimaailmassa, mutta virtuaalimaailmassa kyllä tai toisinpäin
Ionic täyttää kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Hevosrodut, joista pidämme virtuaalimaailmassa muttemme pidä reaalimaailmassa (tai toisinpäin)
Anonyymi kysyi meiltä virtuaalihevosten lisäksi myös sitä, onko olemassa joitain rotuja, joista pidämme reaalimaailmassa, muttemme virtuaalimaailmassa tai toisinpäin.
Sirpa: Sellaista rotua ei ole, josta en pitäisi tai ehkä paremmin sanoen en olisi kiinnostunut. Inhottavia rotuja reaalimaailmassa ovat ne, joista ei löydy mitään tietoa, mutta eihän sekään niiden rotujen vika ole. Jokainen rotu on omalla tavallaan kiinnostava ja erilainen, siksihän ne ovat omia rotujaan.
Virtuaalimaailmassa en kuitenkaan ihan kaikkiin rotuihin halua kajota enkä kaikkia eksoottisia otuksia Ioniciin halua. Tästä Virginia kirjoitti jo kauan sitten otsikolla Liian eksoottinen rotu?
Sitten on näitä muutamia tapauksia, joista kyllä tiedämme paljon, mutta jotka eivät vain iske: suomenhevonen, shetlanninponi ja lv-ravuri ovat malliesimerkkejä. Minua itseäni kyllä periaatteessa kiinnostaisi näistä ainakin nuo kaksi ensimmäistä, mutta siinä on jokin juttu minkä takia ne tuntuvat vaikeilta... Ensinnäkään meillä ei ole niille kovin paljon kuvia tarjolla, mikä taas johtuu siitä, ettei Virginia ole koskaan kysellyt kuvalupia, kun niitä ole koskaan tarvittu... Tietenkin kuvia löytyisi Hippokselta ja Bob Langrishiltä sekä saisi ostamalla. Toinen, ehkä tärkeämpi syy on se, että shetikka ja suokki ovat vanhoja rotuja virtuaalimaailmassa, hyvinkin vanhoja, niitä on ollut alusta lähtien täällä, mutta Virginialla ei ole ollut mitään yhteyttä niihin. Meistä kumpikaan ei siis tiedä hölkäsen pölähtämää virtuaalisista shetikoista tai suokeista! Ja toisaalta kun me olemme kumpainenkin viehtyneitä näihin erikoisempiin otuksiin, niin suomenhevonen ja shetlanninponi eivät ole rotuina koskaan jaksaneet kiinnostaa niin paljoa, että olisimme viitsineet nähdä vaivaa enemmän alkaa asioihin perehtyä. Lv-ravurien kohdalla tilanne on taas se, että ilman ravitoimintaa niitä on meidän mielestä turha pitää ja se ravimaailma ei vain ole meitä varten.
Virginia: Sirpa sanoi yllä oikeastaan kaiken tarpeellisen. Tämä seuraava menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta tästä kysymyksestä ajatusketju lähti liikkeelle.
Minä voisin väittää, että on tiettyjä rotuja, joita kyllä harrastan innokkaasti virtuaalimaailmassa, mutta jossain määrin karsastan reaalimaailmassa. Tai ei oikeastaan rotuja itsessään vaan niihin liittyviä käytäntöjä. Pahin esimerkki on tennesseenwalkerit, joiden show-käyttöön liittyy läheisesti soring ja vaikkei liittyisikään, niin tuo meno askellajikehissä ei ole näin puolisuomalaisen silmin mitenkään järkevää vaan suoraan sanoen luonnotonta ja sairasta enkä minä henkilökohtaisesti voi ymmärtää tuota. Nämä big lick -hevoset ovat kuitenkin vähän niinkuin tennesseenwalkerien "tavaramerkki" ja monille tulee tennesseenwalkereista mieleen ensimmäisenä juuri nämä, minun on aina pakko lisätä se mutta-alkuinen lause sinne perään: "Minä pidän tennesseenwalkereista, MUTTA en pidä lainkaan tästä big lick -tyylistä". Mutta kuten sanottu, tämähän ei ole rodun vika, vaan ihmisten.
Ionicin tennesseenwalkereilla on yleisesti ottaen melko vähän kuvia big lick -hevosista, vaikka kuvia kyllä olisi tarjolla pilvin pimein. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että se on vain kuva ja sen käyttö virtuaalihevosella ei vaikuta sitä eikä tätä mihinkään, niin jokin vain tökkii.
(ps. tämä on ehkä maailman huonoimmin muotoiltu blogipostaus ikinä. Pahoittelut. Ei tule tavaksi. - S & Gin)
Hevosrodut, joista pidämme virtuaalimaailmassa muttemme pidä reaalimaailmassa (tai toisinpäin)
Anonyymi kysyi meiltä virtuaalihevosten lisäksi myös sitä, onko olemassa joitain rotuja, joista pidämme reaalimaailmassa, muttemme virtuaalimaailmassa tai toisinpäin.
Sirpa: Sellaista rotua ei ole, josta en pitäisi tai ehkä paremmin sanoen en olisi kiinnostunut. Inhottavia rotuja reaalimaailmassa ovat ne, joista ei löydy mitään tietoa, mutta eihän sekään niiden rotujen vika ole. Jokainen rotu on omalla tavallaan kiinnostava ja erilainen, siksihän ne ovat omia rotujaan.
Virtuaalimaailmassa en kuitenkaan ihan kaikkiin rotuihin halua kajota enkä kaikkia eksoottisia otuksia Ioniciin halua. Tästä Virginia kirjoitti jo kauan sitten otsikolla Liian eksoottinen rotu?
Sitten on näitä muutamia tapauksia, joista kyllä tiedämme paljon, mutta jotka eivät vain iske: suomenhevonen, shetlanninponi ja lv-ravuri ovat malliesimerkkejä. Minua itseäni kyllä periaatteessa kiinnostaisi näistä ainakin nuo kaksi ensimmäistä, mutta siinä on jokin juttu minkä takia ne tuntuvat vaikeilta... Ensinnäkään meillä ei ole niille kovin paljon kuvia tarjolla, mikä taas johtuu siitä, ettei Virginia ole koskaan kysellyt kuvalupia, kun niitä ole koskaan tarvittu... Tietenkin kuvia löytyisi Hippokselta ja Bob Langrishiltä sekä saisi ostamalla. Toinen, ehkä tärkeämpi syy on se, että shetikka ja suokki ovat vanhoja rotuja virtuaalimaailmassa, hyvinkin vanhoja, niitä on ollut alusta lähtien täällä, mutta Virginialla ei ole ollut mitään yhteyttä niihin. Meistä kumpikaan ei siis tiedä hölkäsen pölähtämää virtuaalisista shetikoista tai suokeista! Ja toisaalta kun me olemme kumpainenkin viehtyneitä näihin erikoisempiin otuksiin, niin suomenhevonen ja shetlanninponi eivät ole rotuina koskaan jaksaneet kiinnostaa niin paljoa, että olisimme viitsineet nähdä vaivaa enemmän alkaa asioihin perehtyä. Lv-ravurien kohdalla tilanne on taas se, että ilman ravitoimintaa niitä on meidän mielestä turha pitää ja se ravimaailma ei vain ole meitä varten.
Virginia: Sirpa sanoi yllä oikeastaan kaiken tarpeellisen. Tämä seuraava menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta tästä kysymyksestä ajatusketju lähti liikkeelle.
Minä voisin väittää, että on tiettyjä rotuja, joita kyllä harrastan innokkaasti virtuaalimaailmassa, mutta jossain määrin karsastan reaalimaailmassa. Tai ei oikeastaan rotuja itsessään vaan niihin liittyviä käytäntöjä. Pahin esimerkki on tennesseenwalkerit, joiden show-käyttöön liittyy läheisesti soring ja vaikkei liittyisikään, niin tuo meno askellajikehissä ei ole näin puolisuomalaisen silmin mitenkään järkevää vaan suoraan sanoen luonnotonta ja sairasta enkä minä henkilökohtaisesti voi ymmärtää tuota. Nämä big lick -hevoset ovat kuitenkin vähän niinkuin tennesseenwalkerien "tavaramerkki" ja monille tulee tennesseenwalkereista mieleen ensimmäisenä juuri nämä, minun on aina pakko lisätä se mutta-alkuinen lause sinne perään: "Minä pidän tennesseenwalkereista, MUTTA en pidä lainkaan tästä big lick -tyylistä". Mutta kuten sanottu, tämähän ei ole rodun vika, vaan ihmisten.
Ionicin tennesseenwalkereilla on yleisesti ottaen melko vähän kuvia big lick -hevosista, vaikka kuvia kyllä olisi tarjolla pilvin pimein. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että se on vain kuva ja sen käyttö virtuaalihevosella ei vaikuta sitä eikä tätä mihinkään, niin jokin vain tökkii.
(ps. tämä on ehkä maailman huonoimmin muotoiltu blogipostaus ikinä. Pahoittelut. Ei tule tavaksi. - S & Gin)
tiistaina, tammikuuta 21, 2014
Ionic 10v: Elämämme virtuaalihevoset
Ionic täyttää kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Elämämme virtuaalihevoset
Anonyymi kyseli meiltä, että mitkä ovat elämämme virtuaalihevoset.
Sirpa: Edellisessä postauksessa mainittu ensimmäinen (ja ainoa) aivan ikioma virtuaalihevoseni Chapman's Ruford taitaa olla se numero ykkönen myös tärkeimpien virtuaalihevosten joukossa. Tai oikeastaan se on ainoa, jonka osaan nimeltä mainita. Onhan meillä tallit täynnä tärkeitä ja mainitsemisen arvoisia hevosia, mutta en minä nyt voi niitä kaikkia tähänkään listata. Tai voisin, mutta olisiko siinä järkeä?
Virginia: Ensimmäiseksi sanoisin Wizzerria ja White Speedster! Sitten tulisi Qvinnie K, Kilimanjaro, Grannuke, ja Haldi. Rakenlov Celeb, Karelija III, Deadman Bay, Iskatel. Sparkling Luminary! Ionin Sinikataja! Dollarin Kultainen Baarimikko! Gin Dabranac! Dawning's Daylight! Ulrika Eleonora GA, Kschessinska GA, Senna GA, Pink Never Again! Boris Zeni, kuinka saatoin unohtaa Boriksen? Niin ja Dopiza! Ja tietenkin Mean Virginia. Totta kai myös Zoom Dynamic, olihan se ensimmäinen.
Näinä on paljon, kun minulle niin moni hevonen on oikeasti merkinnyt paljon ja ollut tärkeä. Ei siihen tarvita kuin kisamenestystä, hauska luonnekuvaus, hieno tai persoonallinen kuva, miellyttävä suku, kiva nimi tai jotain muuta tällaista.
Mutta jos nyt esittelisin edes muutaman tuolta vanhimmasta päästä.
Wizzerriasta olen puhunut jo kauan ja mietin miten päin tahansa, se on eräs tärkeimmistä virtuaalihevosista ikinä, mietti sitä nyt miltä kantilta tahansa. Sivuilta löytyy Wizin historiaa, ostin sen todellakin ensimmäisen kerran keväällä 2001 Liinun myyntitallista. Myin sen pois kesällä 2001 lopettaessani (ensimmäisen kerran), ostin sen takaisin joulukuussa 2001, myin sen Stiinulle joskus vuonna 2002 lopettaessani (toisen kerran) ja sitten se ostettiin Marineaan, jossa se varsoi useampia varsoja ja kuoli. Omistaessani sen ensimmäisej ja toisen kerran, kilpailin sillä aktiivisesti (tuon ajan mittapuulla) korkeimmissa koululuokissa.
Wizzerria näkyy tosiaan edelleen sukutauluissa, tai "näkyy", sehän on niin pitkällä suvuissa, ettei se taida ensimmäiseen viiteen polveen enää osua millään hevosella. Täysiverisuvuissa se vaikuttaa pojanpoikansa SK Grand Duken kautta ja RBSH-suvuissakin sitä näkee vielä.
Knabstrup-ori White Speedster tuli minulle yksityiseksi Marineaan loppuvuodesta 2002 (nyt ehkä ymmärrätte, miksi usein merkitsen sivujen tekopäivämäärän niiden alatunnisteeseen: en minä muuten tietäisi milloin mitäkin on tullut tehtyä!). Speedy oli aikanaan se rakastettu mamman kultamussukka, kilpailin sillä useissa eri lajeissa kentästä valjakkoon ja koulusta westerniin, ja kirjoitin päiväkirjaakin jonkin verran. Ja nykyään se on vanhimpia nimiä, mitä Ionicin knn-jalostuksessa tulee vastaan, ainoastaan jotkin harvat kalmoniemeläiset ovat vanhempia. Speedyn suora orilinjakin jatkuu, kun teetin sen pakasteesta ja yhdestä Ionicin ensimmäisistä knn-tammoista orivarsa Speed Ionin pitkän aikaa vanhan Speedyn kuoleman jälkeen.
Qvinnie K oli ensimmäinen koskaan ostamani ahaltek ja siis pitkän tarinan alku.
Kilimanjaro oli toinen ostamani ahaltek, joka varsoi ensimmäisen Gin-teken ikinä. Pitkän, pitkän tarinan toinen lause.
Haldi ja Grannuke olivat minulle tullessaan (vuodenvaihde 01-02) jo jossain määrin nimeä saaneita jalostushevosia, Grannukella myös kilpailin, mutta Haldi oli ihan puhdas siitostamma. Haldi tuli Kalmoniemestä, Grannukesta en muista ihan tarkalleen, saatoin ostaa sen suoraan Nightmaresista, mutta tuolloin hevoset saattoivat kiertää paljonkin eri omistajilla.
Orlov-ori Rakenlov Celeb oli minun ja Marinkan ensimmäinen kosketus ravimaailmaan, muistan miten riemuissamme olimme kun saimme tämän Rakenlovista! Ja sillä oli huikea ennätys sekä muistaakseni muutenkin ihan kohtuullinen kilpaura. Ja nimenomaan Celebin ja sen pojan MVS Srebran ansiota oli se, että Ionicissa aloitettiin orlovien kilpailutus ja jalostus ja ylipäänsä koko ravitouhu. Myönnän että edelleen tekee toisinaan niin kovin mieli palata siihen hommaan, mutta onneksi se mieliteko menee yleensä nopeasti pois, kun katsoo millä "aktiviteetilla" meidän raviponit ovat kilpailleet.
Elämämme virtuaalihevoset
Anonyymi kyseli meiltä, että mitkä ovat elämämme virtuaalihevoset.
Sirpa: Edellisessä postauksessa mainittu ensimmäinen (ja ainoa) aivan ikioma virtuaalihevoseni Chapman's Ruford taitaa olla se numero ykkönen myös tärkeimpien virtuaalihevosten joukossa. Tai oikeastaan se on ainoa, jonka osaan nimeltä mainita. Onhan meillä tallit täynnä tärkeitä ja mainitsemisen arvoisia hevosia, mutta en minä nyt voi niitä kaikkia tähänkään listata. Tai voisin, mutta olisiko siinä järkeä?
Virginia: Ensimmäiseksi sanoisin Wizzerria ja White Speedster! Sitten tulisi Qvinnie K, Kilimanjaro, Grannuke, ja Haldi. Rakenlov Celeb, Karelija III, Deadman Bay, Iskatel. Sparkling Luminary! Ionin Sinikataja! Dollarin Kultainen Baarimikko! Gin Dabranac! Dawning's Daylight! Ulrika Eleonora GA, Kschessinska GA, Senna GA, Pink Never Again! Boris Zeni, kuinka saatoin unohtaa Boriksen? Niin ja Dopiza! Ja tietenkin Mean Virginia. Totta kai myös Zoom Dynamic, olihan se ensimmäinen.
Näinä on paljon, kun minulle niin moni hevonen on oikeasti merkinnyt paljon ja ollut tärkeä. Ei siihen tarvita kuin kisamenestystä, hauska luonnekuvaus, hieno tai persoonallinen kuva, miellyttävä suku, kiva nimi tai jotain muuta tällaista.
Mutta jos nyt esittelisin edes muutaman tuolta vanhimmasta päästä.
Wizzerriasta olen puhunut jo kauan ja mietin miten päin tahansa, se on eräs tärkeimmistä virtuaalihevosista ikinä, mietti sitä nyt miltä kantilta tahansa. Sivuilta löytyy Wizin historiaa, ostin sen todellakin ensimmäisen kerran keväällä 2001 Liinun myyntitallista. Myin sen pois kesällä 2001 lopettaessani (ensimmäisen kerran), ostin sen takaisin joulukuussa 2001, myin sen Stiinulle joskus vuonna 2002 lopettaessani (toisen kerran) ja sitten se ostettiin Marineaan, jossa se varsoi useampia varsoja ja kuoli. Omistaessani sen ensimmäisej ja toisen kerran, kilpailin sillä aktiivisesti (tuon ajan mittapuulla) korkeimmissa koululuokissa.
Wizzerria näkyy tosiaan edelleen sukutauluissa, tai "näkyy", sehän on niin pitkällä suvuissa, ettei se taida ensimmäiseen viiteen polveen enää osua millään hevosella. Täysiverisuvuissa se vaikuttaa pojanpoikansa SK Grand Duken kautta ja RBSH-suvuissakin sitä näkee vielä.
Knabstrup-ori White Speedster tuli minulle yksityiseksi Marineaan loppuvuodesta 2002 (nyt ehkä ymmärrätte, miksi usein merkitsen sivujen tekopäivämäärän niiden alatunnisteeseen: en minä muuten tietäisi milloin mitäkin on tullut tehtyä!). Speedy oli aikanaan se rakastettu mamman kultamussukka, kilpailin sillä useissa eri lajeissa kentästä valjakkoon ja koulusta westerniin, ja kirjoitin päiväkirjaakin jonkin verran. Ja nykyään se on vanhimpia nimiä, mitä Ionicin knn-jalostuksessa tulee vastaan, ainoastaan jotkin harvat kalmoniemeläiset ovat vanhempia. Speedyn suora orilinjakin jatkuu, kun teetin sen pakasteesta ja yhdestä Ionicin ensimmäisistä knn-tammoista orivarsa Speed Ionin pitkän aikaa vanhan Speedyn kuoleman jälkeen.
Qvinnie K oli ensimmäinen koskaan ostamani ahaltek ja siis pitkän tarinan alku.
Kilimanjaro oli toinen ostamani ahaltek, joka varsoi ensimmäisen Gin-teken ikinä. Pitkän, pitkän tarinan toinen lause.
Haldi ja Grannuke olivat minulle tullessaan (vuodenvaihde 01-02) jo jossain määrin nimeä saaneita jalostushevosia, Grannukella myös kilpailin, mutta Haldi oli ihan puhdas siitostamma. Haldi tuli Kalmoniemestä, Grannukesta en muista ihan tarkalleen, saatoin ostaa sen suoraan Nightmaresista, mutta tuolloin hevoset saattoivat kiertää paljonkin eri omistajilla.
Orlov-ori Rakenlov Celeb oli minun ja Marinkan ensimmäinen kosketus ravimaailmaan, muistan miten riemuissamme olimme kun saimme tämän Rakenlovista! Ja sillä oli huikea ennätys sekä muistaakseni muutenkin ihan kohtuullinen kilpaura. Ja nimenomaan Celebin ja sen pojan MVS Srebran ansiota oli se, että Ionicissa aloitettiin orlovien kilpailutus ja jalostus ja ylipäänsä koko ravitouhu. Myönnän että edelleen tekee toisinaan niin kovin mieli palata siihen hommaan, mutta onneksi se mieliteko menee yleensä nopeasti pois, kun katsoo millä "aktiviteetilla" meidän raviponit ovat kilpailleet.
maanantaina, tammikuuta 20, 2014
Ionic 10v: Ensimmäiset virtuaalihevosemme
Ionic täyttää kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Ensimmäiset virtuaalihevosemme
Anonyymi kysyi meiltä, että mitkä ovat meidän ensimmäiset virtuaalihevoset kautta aikain.
Sirpa: minähän aloitin omalla nimelläni virtuaalihevostelun keväällä 2005 (hitsi, siitäkin on kohta yhdeksän vuotta ja minä ajattelen vieläkin, että olen vain tällainen vasta-alkaja virtuaalimaailmassa), joten joku saattaisi luulla, ettei minulla varsinaista ensimmäistä hevosta ole koskaan ollutkaan, koska aloitin virallisesti muutaman sadan hevosen tallilla, näin vaatimattomasti.
Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä minulla oli virtuaalihevonen jo ennen sitä. Olin nimittäin alusta asti innostunut Ionicista sen verran, että halusin sieltä itselleni hevosen, sen mamman oman kultamussukan, jonka kanssa voisi harrastaa pienesti ja kirjoittaa päiväkirjaa. Hevoseksi valikoitu cleveland-ori Chapman's Ruford. Siellä on vielä päiväkirjakin tallella... Roni palasi Ionicin omistuksiin viimeistään silloin kun otin tallin ohjat omiin käsiini enkä sittemmin ole ehtinyt juuri haaveilla päiväkirjan kirjoittamisesta tai muusta tällaisesta. Myönnän kuitenkin, että Ronin lopettaminen alkuvuodesta 2006 oli ikävä asia, mutta pakkohan se oli. Kiitos takautuvan pakastesperma-mahdollisuuden, haluan Ronista vielä varsan!
Virginia: Zoom Dynamic! Ihan itse keksitty angloarabi-ruuna, kimo väriltään, lahjakas esteratsu, asiallinen käsitellä, muttei mikään pystyynkuollut nahjus. Paljon on muuttunut, ruuniahan ei enää ole, kilpaile en lainkaan, puhumattakaan nyt mistään päiväkirjan kirjoittamisesta (vuonna 2001 se oli se must-juttu, ei se muuten ollut yksäri lainkaan), suosin kouluratsastusta esteiden kustannuksella ja kimokammokin tuli jossain vaiheessa. Zoomin keksin tammikuun 2001 alussa, ensimmäinen talteen jäänyt päiväkirjamerkintä on 10.1.01, muttei ole mahdotonta etteikö jossain Expagessa olisi saattanut olla vielä vähän varhaisempia päiväkirjamerkintöjä.
Hyvin samoihin aikoihin keksin itselleni toisenkin hevosen, koulupainotteisen hannoverilaisen (muistaakseni!) tamman, Anna Kareninan, mutta myin sen pois aika äkkiä. Tämä oli ensimmäinen pettymykseni virtuaalihevosten kaupassa: Anna Karenina sai kai sivut itselleen, mutta sitä ei koskaan linkitetty sille tallille, mihin sen piti mennä ja niin se katosi aikaa myöten. Annan tilalle ostin tai keksin unkarinpuoliveriori Nagorjen, se oli musta, estepainotteinen ori.
Sitten 22.1.01 ostin Tuulenvireen tallilta sf-ori Cadillacin, joka puolestaan oli kenttähevonen. Cad muuten astui yhden tammankin, irlanninpuoliverisen nimeltä Assi's Angel, varsa oli FWB-tamma Angel VA. Harmi kyllä, en löytänyt mistään mitään tietoa, että se olisi vaikuttanut millään tavoin puoliverijalostuksessa.
Että kyllä juu, noita hevosia alkoi kertyä omistuksiini jo vuonna 2001, ei se siis ole mikään uusi juttu. Tuolloin tulin perustaneeksi oman tallinikin sitten, kilpatalli Virginian, jonka piti toimia aluksi welsh-siittola Blue Angelin alaisuudessa. Enemmän tuosta historiasta ja listaa noista omistamistani hevosista löytyy omasta historiikistani.
Noista hevosista on mainittava mm. Wizzerria, joka tuli omistuksiini ensimmäisen kerran jo tuolloin! Wizzerriahan vaikuttaa edelleen joissain suvuissa. Toinen maininnanarvoinen on hannover-tamma Starway's Marquize, ensimmäinen suvullinen hevoseni ikinä. Sen isä oli Starway's Running Star ja emä Starway's Quenie, molemmat kadonneet niin perusteellisesti että edes Google ei löydä mitään. Kasvattajan nimi oli Starway Stable, mutta nuo vanhemmat saattavat nimistään huolimatta olla EVM-hevosia. Marquizella eli Marilla oli muuten hoitaja ja se oli Marinka! Hän jatkoi hoitamista vielä senkin jälkeen kun myin Marin pois kesällä 2001.
Myös Cadilla oli jonkin aikaa hoitaja Matte, sen päiväkirja löytyi vielä. Molemmat hoitajat myös kilpailivat hoitsuillaan.
Ensimmäiset virtuaalihevosemme
Anonyymi kysyi meiltä, että mitkä ovat meidän ensimmäiset virtuaalihevoset kautta aikain.
Sirpa: minähän aloitin omalla nimelläni virtuaalihevostelun keväällä 2005 (hitsi, siitäkin on kohta yhdeksän vuotta ja minä ajattelen vieläkin, että olen vain tällainen vasta-alkaja virtuaalimaailmassa), joten joku saattaisi luulla, ettei minulla varsinaista ensimmäistä hevosta ole koskaan ollutkaan, koska aloitin virallisesti muutaman sadan hevosen tallilla, näin vaatimattomasti.
Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä minulla oli virtuaalihevonen jo ennen sitä. Olin nimittäin alusta asti innostunut Ionicista sen verran, että halusin sieltä itselleni hevosen, sen mamman oman kultamussukan, jonka kanssa voisi harrastaa pienesti ja kirjoittaa päiväkirjaa. Hevoseksi valikoitu cleveland-ori Chapman's Ruford. Siellä on vielä päiväkirjakin tallella... Roni palasi Ionicin omistuksiin viimeistään silloin kun otin tallin ohjat omiin käsiini enkä sittemmin ole ehtinyt juuri haaveilla päiväkirjan kirjoittamisesta tai muusta tällaisesta. Myönnän kuitenkin, että Ronin lopettaminen alkuvuodesta 2006 oli ikävä asia, mutta pakkohan se oli. Kiitos takautuvan pakastesperma-mahdollisuuden, haluan Ronista vielä varsan!
Virginia: Zoom Dynamic! Ihan itse keksitty angloarabi-ruuna, kimo väriltään, lahjakas esteratsu, asiallinen käsitellä, muttei mikään pystyynkuollut nahjus. Paljon on muuttunut, ruuniahan ei enää ole, kilpaile en lainkaan, puhumattakaan nyt mistään päiväkirjan kirjoittamisesta (vuonna 2001 se oli se must-juttu, ei se muuten ollut yksäri lainkaan), suosin kouluratsastusta esteiden kustannuksella ja kimokammokin tuli jossain vaiheessa. Zoomin keksin tammikuun 2001 alussa, ensimmäinen talteen jäänyt päiväkirjamerkintä on 10.1.01, muttei ole mahdotonta etteikö jossain Expagessa olisi saattanut olla vielä vähän varhaisempia päiväkirjamerkintöjä.
Hyvin samoihin aikoihin keksin itselleni toisenkin hevosen, koulupainotteisen hannoverilaisen (muistaakseni!) tamman, Anna Kareninan, mutta myin sen pois aika äkkiä. Tämä oli ensimmäinen pettymykseni virtuaalihevosten kaupassa: Anna Karenina sai kai sivut itselleen, mutta sitä ei koskaan linkitetty sille tallille, mihin sen piti mennä ja niin se katosi aikaa myöten. Annan tilalle ostin tai keksin unkarinpuoliveriori Nagorjen, se oli musta, estepainotteinen ori.
Sitten 22.1.01 ostin Tuulenvireen tallilta sf-ori Cadillacin, joka puolestaan oli kenttähevonen. Cad muuten astui yhden tammankin, irlanninpuoliverisen nimeltä Assi's Angel, varsa oli FWB-tamma Angel VA. Harmi kyllä, en löytänyt mistään mitään tietoa, että se olisi vaikuttanut millään tavoin puoliverijalostuksessa.
Että kyllä juu, noita hevosia alkoi kertyä omistuksiini jo vuonna 2001, ei se siis ole mikään uusi juttu. Tuolloin tulin perustaneeksi oman tallinikin sitten, kilpatalli Virginian, jonka piti toimia aluksi welsh-siittola Blue Angelin alaisuudessa. Enemmän tuosta historiasta ja listaa noista omistamistani hevosista löytyy omasta historiikistani.
Noista hevosista on mainittava mm. Wizzerria, joka tuli omistuksiini ensimmäisen kerran jo tuolloin! Wizzerriahan vaikuttaa edelleen joissain suvuissa. Toinen maininnanarvoinen on hannover-tamma Starway's Marquize, ensimmäinen suvullinen hevoseni ikinä. Sen isä oli Starway's Running Star ja emä Starway's Quenie, molemmat kadonneet niin perusteellisesti että edes Google ei löydä mitään. Kasvattajan nimi oli Starway Stable, mutta nuo vanhemmat saattavat nimistään huolimatta olla EVM-hevosia. Marquizella eli Marilla oli muuten hoitaja ja se oli Marinka! Hän jatkoi hoitamista vielä senkin jälkeen kun myin Marin pois kesällä 2001.
Myös Cadilla oli jonkin aikaa hoitaja Matte, sen päiväkirja löytyi vielä. Molemmat hoitajat myös kilpailivat hoitsuillaan.
sunnuntaina, tammikuuta 19, 2014
Ionic 10v: Virtuaalihevosharrastuksen motiivit
Ionic täyttää kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Mitkä ovat meidän motiivimme harrastaa virtuaalihevosia?
Susanna kysyi meiltä muun muassa meidän motiiveista.
Virginia: Kysymys on vaikea, koska mitään yhtä selkeätä, kaikkien muiden ylitse menevää suurinta motiivia ei ole olemassa. Paitsi että tämä on kivaa, kun on löytänyt sen oman juttunsa (ks. edellinen postaus) ja minulla se oma juttu on jalostus ja rento tapa harrastaa.
Mutta jos nyt pitäisi muita motiiveja listata, niin ainakin seuraavat ovat hyviä syitä jatkaa harrastusta:
– no se kasvatus, minä olen ihan addiktoitunut sukuihin, vanhoihin nimiin, sukulinjoihin ja sen sellaiseen
– rodut, kun maailmassa on niin monta niin kiinnostavaa hevosrotua ja virtuaaliharrastus on yksi keino päästä niihin jollain tavoin kiinni (sillä me emme uusia rotuja valitessamme heitä tikalla rotulistasta jotain satunnaista osumaa vaan uusi rotu tulee meille aina jonkinlaisen taustatyön jälkeen)
– värit, vielä kun osaisi piirtää, niin saisi niitä Tetrarch-täpliä ja samppanjanhallakonpäistärikköjä sabinoita...
– kuvat, en minä ilman virtuaalihevosia puljaisi lainkaan näin paljon hevoskuvien kanssa
Sirpa: Allekirjoitan nuo kaikki Virginian mainitsemat asiat ja lisään listalle pari muuta juttua:
– käytännössä ilmainen harrastus, tietokone, nettiyhteys ja oma domain löytyy jo muutenkin, niin siinäpä oikeastaan ne, mitä virtuaalihevosten harrastamiseen tarvitaan. Vaikka kyllä tähän rahaakin saa uppoamaan, tv. nimimerkki "Sorruin sitten ostamaan muutaman kuvan"
– blogi, pidän kirjoittamisesta noin yleisesti ja tämä blogi tarjoaa hyvän kanavan siihen puuhaan sekä periaatteessa myös aihepiirin
– menestys, varsinkin laukkapuolella menestys maistuu erityisen hyvältä, koska sitä ei kaikille tipu automaattisesti eikä se ole aina 100% satunnaistakaan. Palkintosummat, arvokisavoitot, hienot statistiikat ovat jotain sellaista, millä voi mielestäni huoletta ylpeillä virtuaalimaailmassa.
– mahdollisuudet: meillä on virtuaalimaailmassa mahdollisuus omistaa pari tuhatta hevosta, kasvattaa niitä monen sadan varsan vuositahtia, varsan aikuistumiseenkaan ei mene neljää vuotta vaan neljä kuukautta, valita juuri niitä rotuja kuin itse haluaa ja sitten unohtaa ne miltei vuodeksi, kun muu elämä tulee väliin. Ei meinaan onnistuisi oikeilla hevosilla.
Ennen kaikkea tämä on minulle kuitenkin mukava, helppo harrastus, jota voi harrastaa kuten itse haluaa. Myönnän että olen monessa asiassa Virginian aivopesemä ja meidän mielipiteet harrastamisesta menevät aivan yksi yhteen, mutta minkäs minä sille voin, että sillä on niin hyviä periaatteita?
Mitkä ovat meidän motiivimme harrastaa virtuaalihevosia?
Susanna kysyi meiltä muun muassa meidän motiiveista.
Virginia: Kysymys on vaikea, koska mitään yhtä selkeätä, kaikkien muiden ylitse menevää suurinta motiivia ei ole olemassa. Paitsi että tämä on kivaa, kun on löytänyt sen oman juttunsa (ks. edellinen postaus) ja minulla se oma juttu on jalostus ja rento tapa harrastaa.
Mutta jos nyt pitäisi muita motiiveja listata, niin ainakin seuraavat ovat hyviä syitä jatkaa harrastusta:
– no se kasvatus, minä olen ihan addiktoitunut sukuihin, vanhoihin nimiin, sukulinjoihin ja sen sellaiseen
– rodut, kun maailmassa on niin monta niin kiinnostavaa hevosrotua ja virtuaaliharrastus on yksi keino päästä niihin jollain tavoin kiinni (sillä me emme uusia rotuja valitessamme heitä tikalla rotulistasta jotain satunnaista osumaa vaan uusi rotu tulee meille aina jonkinlaisen taustatyön jälkeen)
– värit, vielä kun osaisi piirtää, niin saisi niitä Tetrarch-täpliä ja samppanjanhallakonpäistärikköjä sabinoita...
– kuvat, en minä ilman virtuaalihevosia puljaisi lainkaan näin paljon hevoskuvien kanssa
Sirpa: Allekirjoitan nuo kaikki Virginian mainitsemat asiat ja lisään listalle pari muuta juttua:
– käytännössä ilmainen harrastus, tietokone, nettiyhteys ja oma domain löytyy jo muutenkin, niin siinäpä oikeastaan ne, mitä virtuaalihevosten harrastamiseen tarvitaan. Vaikka kyllä tähän rahaakin saa uppoamaan, tv. nimimerkki "Sorruin sitten ostamaan muutaman kuvan"
– blogi, pidän kirjoittamisesta noin yleisesti ja tämä blogi tarjoaa hyvän kanavan siihen puuhaan sekä periaatteessa myös aihepiirin
– menestys, varsinkin laukkapuolella menestys maistuu erityisen hyvältä, koska sitä ei kaikille tipu automaattisesti eikä se ole aina 100% satunnaistakaan. Palkintosummat, arvokisavoitot, hienot statistiikat ovat jotain sellaista, millä voi mielestäni huoletta ylpeillä virtuaalimaailmassa.
– mahdollisuudet: meillä on virtuaalimaailmassa mahdollisuus omistaa pari tuhatta hevosta, kasvattaa niitä monen sadan varsan vuositahtia, varsan aikuistumiseenkaan ei mene neljää vuotta vaan neljä kuukautta, valita juuri niitä rotuja kuin itse haluaa ja sitten unohtaa ne miltei vuodeksi, kun muu elämä tulee väliin. Ei meinaan onnistuisi oikeilla hevosilla.
Ennen kaikkea tämä on minulle kuitenkin mukava, helppo harrastus, jota voi harrastaa kuten itse haluaa. Myönnän että olen monessa asiassa Virginian aivopesemä ja meidän mielipiteet harrastamisesta menevät aivan yksi yhteen, mutta minkäs minä sille voin, että sillä on niin hyviä periaatteita?
lauantaina, tammikuuta 18, 2014
Ionic 10 vuotta: Onko joskus tehnyt mieli lopettaa Ionic?
Ionic täyttää kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Onko joskus tehnyt mieli lopettaa Ionic
Eräs anonyymi kommentoija esitti useammankin kysymyksen, josita ensimmäiseksi valikoitui se, että onko joskus tehnyt mieli kuopata talli. Tässäpä meidän vastaukset.
Sirpa: Lyhyesti ja ytimekkäästi: ei.
Virginia: Jos puhutaan Ionicista, niin ei. Missään vaiheessa ei oikeasti ole tehnyt mieli lopettaa Ionicia. Eikä Gin Ahaltekiä. Pink piti lopettaa 2011, mutta haaveeksi sekin jäi. Oma elämä on tällä hetkellä niin kiireistä, että ehdin vain harvoin tehdä mitään konkreettista virtuaalimaailman suhteen, mutta onneksi on Sirpa, joka pyörittää näitä talleja ja voin itse vain ihailla tuloksia.
Tämä on aika suuri muutos siihen, mikä tilanne oli ennen Ionicia. Minut nimittäin taidettiin tuolloin virtuaalipiireissä tuntea varsinaisena on-off-harrastajana. Lopetin ainakin kolme kertaa koko harrastuksen ja vannoin etten enää sorru virtuaalihevosiin vain palatakseni kuvioihin taas uudestaan, kun piti ostaa jokin hevonen, mistä ei voinut kieltäytyäkään. Syy näihin lopettamisiin oli aina se sama: homma levisi käsistä, hevosia tuli hankittua liikaa, mielenkiintoisia rotuja oli liikaa, en osannut valita sitä yhtä ja ainoata johon keskittyä, piti kisata liikaa, piti etsiä liikaa hienoja rakennekuvia, piti kirjoittaa liikaa luonteita. Sitten se alkoi vain maistua puulta ja päätin taas kerran lopettaa vain sortuakseni muutaman kuukauden kuluttua uudelleen ostamaan jonkin hevosen.
Sitten kun ymmärsin, ettei näitä tylsiä ja työläitä asioita ole pakko tehdä, syntyi Ionic ja tässä sitä ollaan. Aion viihtyä Ionicin kanssa vielä vaikka seuraavatkin kymmenen vuotta, jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä siltä tuntuu.
Onko joskus tehnyt mieli lopettaa Ionic
Eräs anonyymi kommentoija esitti useammankin kysymyksen, josita ensimmäiseksi valikoitui se, että onko joskus tehnyt mieli kuopata talli. Tässäpä meidän vastaukset.
Sirpa: Lyhyesti ja ytimekkäästi: ei.
Virginia: Jos puhutaan Ionicista, niin ei. Missään vaiheessa ei oikeasti ole tehnyt mieli lopettaa Ionicia. Eikä Gin Ahaltekiä. Pink piti lopettaa 2011, mutta haaveeksi sekin jäi. Oma elämä on tällä hetkellä niin kiireistä, että ehdin vain harvoin tehdä mitään konkreettista virtuaalimaailman suhteen, mutta onneksi on Sirpa, joka pyörittää näitä talleja ja voin itse vain ihailla tuloksia.
Tämä on aika suuri muutos siihen, mikä tilanne oli ennen Ionicia. Minut nimittäin taidettiin tuolloin virtuaalipiireissä tuntea varsinaisena on-off-harrastajana. Lopetin ainakin kolme kertaa koko harrastuksen ja vannoin etten enää sorru virtuaalihevosiin vain palatakseni kuvioihin taas uudestaan, kun piti ostaa jokin hevonen, mistä ei voinut kieltäytyäkään. Syy näihin lopettamisiin oli aina se sama: homma levisi käsistä, hevosia tuli hankittua liikaa, mielenkiintoisia rotuja oli liikaa, en osannut valita sitä yhtä ja ainoata johon keskittyä, piti kisata liikaa, piti etsiä liikaa hienoja rakennekuvia, piti kirjoittaa liikaa luonteita. Sitten se alkoi vain maistua puulta ja päätin taas kerran lopettaa vain sortuakseni muutaman kuukauden kuluttua uudelleen ostamaan jonkin hevosen.
Sitten kun ymmärsin, ettei näitä tylsiä ja työläitä asioita ole pakko tehdä, syntyi Ionic ja tässä sitä ollaan. Aion viihtyä Ionicin kanssa vielä vaikka seuraavatkin kymmenen vuotta, jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä siltä tuntuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)