Rotumääritelmä: mites virtuaalimaailma?

Olen kirjoittanut nyt jo siitä, mikä rotumääritelmä on ja miksi se on niin tärkeä. Nyt on sitten vuorossa asioiden tarkastelu virtuaalihevosmaailman näkökulmasta.

No, meillä järjestetään näyttelyitä, joissa on ns. viralliset tuomarit. Ihan kuka tahansa ei siis voi tuomaroida esimerkiksi NJ:n tai VSN:n alaisia näyttelyitä. Itse toimin VSN-tuomarina, olen toiminut jo monta vuotta. Emmehän me ole todellakaan mitään ammattilaisia ja valokuva on aika epäkiitollinen kohde arvosteltavaksi. Minkäänlainen liikkeiden arvostelu jää ihan kokonaan välistä ja yleensä rakennetta ei näe suoraan edestä eikä takaa. Pääasiassa arvostelemme vain sivusta.

Meidän tuomarienkin pitäisi silti perustaa rakennearvostelut rotumääritelmiin, koska mihin muuhunkaan me sen voisimme perustaa? Ongelmana vain on se, että läheskään kaikille hevosroduille ei löydy suomen- tai englanninkielistä rotumääritelmää verkosta. Nämä nyt ovat ne kielet, joita minä kuvittelen osaavani lukea sillä tasolla ja tarkkuudella, mitä rotumääritelmän lukeminen ja ymmärtäminen edellyttää. Ruotsin ja saksan kanssa olen jo heti paljon heikommilla ja joudun turvautumaan ainakin osittain käännöspalveluihin. Ja ne taas eivät välttämättä loista hevosten rakenteen erikoisalatermeissä, joten käännökset ovat summittaisia.

Uskon, etten ole ainoa kielirajoitteeni kanssa ja että muutkaan tuomarit eivät lue sujuvasti vaikkapa venäjää, espanjaa tai portugalia. Useimpien täytyy varmasti turvautua muihin lähteisiin: Wikipediaan tai kirjoihin. Näistä ei kuitenkaan aina löydy sitä virallista rotumääritelmää vaan yleisempi kuvaus rodun tyypillisestä yksilöstä, ei siitä ihanteesta. Tällaisiahan ovat pääasiassa myös minun kirjoittamat rotuesittelyt. En minä mistään löytänyt esimerkiksi iomudin rotumääritelmää enkä edes tiedä, mikä instanssi sitä mahtaa rekisteröidä tai kantakirjata, jos mikään. Voi hyvinkin olla, että kaikilla roduilla ei mitään virallista rotumääritelmää edes ole.

Virtuaalimaailmassa pitääkin olla paljon höllempi näiden rotumääritelmien ja rakennearvosteluiden kanssa. Jos (ja kun) rotumääritelmää ei ole, on arvostelu perustettava tuomarin näkemykseen siitä, miltä kyseisen rodun edustaja yleensä näyttää. Onko se ratsu, onko se täysiverityyppinen, onko se työhevonen. Useimmissa tapauksissa rakennevirheet ovat melko yleismaailmallisia ja monilta roduilta toivotaan esimerkiksi korrektia jalkojen rakennetta. Mutta taas esimerkiksi joutsenkaula voi olla joillain roduilla tyypillinen eikä välttämättä sellainen asia, josta tulisi ainakaan kovin paljon rangaista arvostelussa.

Minä olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että jos sitä ihanneyksilön kuvausta ei löydy tai ole olemassa, pitää selvittää se, miltä rodun tavanomainen yksilö näyttää ja verrata arvosteltavaa hevosta siihen. Joillain harvinaisilla roduilla ei välttämättä ole tietoa edes siitä tavanomaisesta yksilöstä ja silloin mennään sitten jotakuinkin kai tunteella eli tuomarilla on jonkinlainen käsitys rodun tyypistä. Tämä lienee riittävä taso virtuaalimaailmassa, jos minulta kysytään.

Rotumääritelmä: mihin sitä tarvitaan?

Tämä postaus jatkaa viimeviikkoista teemaa eli rotumääritelmää. Mihin rotumääritelmää tarvitaan ja miksi se on niin tärkeä?

Teknisesti ottaen rotumääritelmä tarvitaan aina, kun jotakin eläintä arvostellaan. Jos halutaan, ettei rakennearvostelu ole sattumanvaraista, on oltava jokin ihanne, se määritelmän kuvaama yksilö, johon arvosteltavaa eläintä verrataan. Mitä paremmin yksilö osuu standardiin, sitä paremmat arvostelut se saa. Jos mitään määritelmää ei ole, voisi näyttelyn tulokset heittää vaikka nopalla.

Rotumääritelmien tarkkuudet eroavat kovasti toisistaan. Joillain koiraroduilla on saatettu kertoa ihan tarkasti määritellen tietyt rakenteen suhteet. Esimerkiksi bokserin kuononselän pituuden suhde kallon pituuteen tulee olla 1:2. Hevospuolella numeerisia arvoja harvemmin näkee, täällä käytetään yleensä epämääräisempiä sanamuotoja, kuten "Pää on runkoon nähden sopusuhtainen".

Vaikka rotumääritelmä on se rodun standardi, johon pitää nojata, se ei vielä tee rakennearvostelua erityisen helpoksi. Syynä on useimmiten juuri nuo epämääräisensorttiset kuvaukset. Jos kaikki, siis ihan kaikki rakennekohdat olisi ilmoitettu jotenkin mitattavissa olevina numeroina, arvostelu olisi helppoa. Sen kuin mittaisi vain ja toteaisi ihan faktana, että nyt ollaan määritelmän sallimissa rajoissa ja nyt ei. Siihen ei varsinaisesti edes tarvittaisi asiaansa perehtynyttä tuomaria. Mutta tällaista rotumääritelmään tuskin on, en ole itse ainakaan törmännyt koskaan sellaiseen. Joitain yksittäisiä rakennekohtia voidaan ilmoittaa tarkkoina numeroina, kuten tuo bokserien kuononselkä ja monien ponirotujen säkäkorkeusrajoitukset. 

Lisäksi rotumääritelmä ei yleensä ota kantaa siihen, mikä rakenneongelma on pienempi paha kuin jokin toinen. Rotumääritelmässä kuvataan vain se ideaali, mutta reaalimaailman eläimet eivät aina sitä ideaalia täytä kaikin osin. Koska niissä rotumääritelmissä on siis aina jonkin verran "ilmaa", tulkinnanvaraa, jää rakennearvostelussa jonkinlainen sija tuomarin taidolle, näkemyksille ja joskus jopa mieltymyksille. Siksi harvoin on olemassa mitään absoluuttista paremmuusjärjestystä arvosteltaville eläimille. Yksi tuomari palkitsee yhden eläimen ja toinen toisen, eikä kumpikaan ole välttämättä yhtään enemmän oikeassa kuin toinen.

Törmäsin asioita kaivellessani Suomen Snautserikerhoon, joka tarjoaa sivuillaan linkin kennelliiton viralliseen rotumääritelmään, mutta kerho on kirjoittanut myös kattavan tulkintaohjeen rotumääritelmälle. Tämä tulkintaohje on tosi perusteellinen ja siellä on oikein kuvien kanssa esitetty, mitä eri termeillä tarkoitetaan ja mikä on toivottu piirre, mikä epätoivottu piirre ja miksi. Ai että kun tämmöisiä tulkintaohjeita olisi tarjolla hevosroduillekin, arvostaisin!

Tämä on se syy, miksi rotumääritelmä on niin tärkeä. Ilman sitä ei ole olemassa pohjaa rakennearvostelulle.

Rotumääritelmä: mikä se on?

Tämä postaus sai inspiraationsa eräästä Keskustaan kirjoittamastani pitkähköstä tekstistä, jossa käsiteltiin sitä, mikä on varsinaisesti rotumääritelmä ja mikä on riittävä rotumääritelmä, kun jotakin uutta rotua halutaan lisätä VRL:n rekisteriin. Tämä blogipostaus ei käsittele nyt VRL:ää eikä sen rotulisäyskriteereitä vaan rotumääritelmää itseään. Koska minulla on asiasta paljon sanottavaa, jaan tämän postauksen muutamaan osaan, niin ette saa romaania luettavaksi kerralla.

Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen sitä, mikä on rotumääritelmä.

Yksinkertaistetusti rotumääritelmä kuvailee rodun ihanteellisen edustajan: millainen se on ulkonäöltään, millaisia fyysisiä ominaisuuksia sillä on. Se voi sisältää myös vaatimuksia luonteesta, käytöksestä, periytymisestä, urheilusuorituksista tai jälkeläisnäytöistä. Rotumääritelmässä listataan usein myös niitä asioita, joita pidetään virheinä tai kokonaan hylkäävinä virheinä. Englanninkielinen termi "breed standard" tekee erityisen hyvin selväksi, että kyseessä on rodun standardi.

Aina rotumääritelmä ei ole pelkkä rakennekuvaus. Varsinkin koirarotujen puolella rotumääritelmä pitää yleensä sisällään lyhyen historiaosuuden. Sen tarkoitus on valottaa rodun alkuperää ja alkuperäistä käyttötarkoitusta. Koirien rotumääritelmissä kuvataan myös rodun käyttötarkoitus.

Rotumääritelmän laatii rotuyhdistys tai muu vastaava taho. Se ei ole mikään muuttumaton monoliitti, vaan sitä voidaan muuttaa vuosien saatossa, jos se nähdään tarpeelliseksi. Rotumääritelmää ei kuitenkaan lähdetä muuttamaan kevyin perustein, sillä se on tai ainakin sen pitäisi olla hyvin harkittu kaikkine sanamuotoineen. Yleensä kaiketi rodun emämaan tai vastuumaan rotuyhdistys on se, joka vastaa rotumääritelmän laatimisesta ja ylläpidosta. Joskus muiden maiden rotuyhdistykset saattavat lähteä joissain asioissa omille linjoilleen rotumääritelmän kanssa ja silloin yhdellä rodulla voi olla kaksi tai useampia toisistaan poikkeavia rotumääritelmiä.

Tästä esimerkkinä on kissarotu venäjänsininen. Se on hyväksytty rotu kaikissa kattojärjestöissä, mutta jokaisella järjestöllä on sille oma standardinsa. Nämä standardit ovat kehittyneet vuosien saatossa vähän sen mukaan, millaisia jalostuslinjoja kullakin alueella on ollut käytössä ja millainen on ollut paikallinen näkemys ja mieltymys rodusta. Tämä on sitten johtanut siihen, että venäjänsiniset jaotellaan usein kolmeen tyyppiin:

• skandinaavinen/eurooppalainen (FIFe- ja WFC-standardit)
• amerikkalainen (CFA- ja TICA-standardit)
• englantilainen (GCCF-standardi)

(lähde: Kissaliitto. Kasvatuksen tavoiteohjelma, venäjänsininen)

Tulin maininneeksi nuo tarkkaan harkitut sanamuodot. Rakennearvostelussa käytetään paljon erikoisalasanastoa ja yleensä myös rotumääritelmät ovat täynnä sitä. Tämä on tärkeätä, koska juuri näillä alan omilla termeillä pyritään mahdollisimman tarkasti kuvaamaan sitä eläimen ulkonäköä ja rakennetta.

Tämä erikoisalasanasto tekee rotumääritelmien kääntämisestä toiselle kielelle haastavaa. En tiedä, miten esimerkiksi Suomen kennelliitto tai Suomen kissaliitto ovat käännättäneet rotumääritelmiä vai onko kenties kansainvälisillä kattojärjestöillä jokin käännätyspalvelu. En usko, että  suomalaiset liitot olisivat lähteneet itse kirjoittamaan omia rotumääritelmiään alusta alkaen, vaan kyllä ne nojaavat emämaiden/vastuumaiden rotumääritelmiin.

Rotumääritelmän erikoissanasto ja tarkkuus vaatii käännökseltä paljon. Käännetty rotumääritelmä ei saa olla summittainen eikä vähän sinne päin, jos sitä on tarkoitus käyttää rodun standardina. Sen pitää olla mahdollisimman tarkka ja se taas vaatii alan erikoissanaston tuntemusta. Minä en tiedä kääntämisestä muuta kuin etten halua tietääkään siitä mitään, mutta reilu 10 vuotta sitten käänsin RBSH:n rotumääritelmän englanniksi tänne blogiin. Se oli kauhea duuni enkä välttämättä ole mitenkään ylpeä tuosta käännöksestä. Olin tuolloin nuori ja typerä, nykyään en lähtisi moista edes yrittämään. Onneksi tämä kuitenkin on virtuaalimaailmaa ja siis pelkkää leikkiä.

Joulukalenteri 16: rakennearvostelussa x-ori

Tarjolla on pitkästä aikaa rakennearvostelu. Ne ovat olleet palautteen perusteella varsin tykättyjä postauksia, vaikka niissä haisee aina vähän se hätäisesti raapustetun täytepostauksen lemu. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä! Tällä kertaa arvostelussa on yksi tallin uusimmista tulokkaista (tai siis semmoinen, jolle on ihan viime aikoina tehty sivu ja etsitty kuva), angloarabiori Milli Vanilli Ion.

Yleisvaikutelma 4/5p

Varsin tasapainoinen, sopusuhtainen ja komeakin tapaus. Silmää häiritsee ainoastaan hieman notko selän linja ja minä sanoisin tuota vähän myös avorunkoiseksi. Ilman näitä juttuja tämä olisi saattanut olla jopa harvinainen vitosen hevonen.

Rotuleima 4/5p

Angloarabin rotuleima on vaikea asia, koska tyyppi ja ulkonäkö vaihtelevat niin kovin sen mukaan miten paljon hevosessa on arabia. Itse pitäisin jonkinlaisena ihanteena puoliveri-/xx-tyyppistä ratsuhevosta, mutta arabimaisuus ei ole virhe kyllä. Tällä sitä arabimaisuutta näkyy rakenteessa, mutta se yhdistyy hyvään ratsun rakenteeseen ja kaiken kaikkiaan ihan on nelosen arvoinen rotuleima. Voisi antaa ehkä jopa paremmankin.

Sukupuolileima 3,5/5p

Tämä on vaikea jotenkin. Mikään hillittömän maskuliininen tuo ei ole, olisi toki kiva jos ilme näkyisi paremmin, mutta tällä on nyt mentävä. Toisaalta olen kyllä näkevinäni tässä jonkinlaista orimaisuutta, mutta jos peitetään jalkoväli ja katsotaan menisikö se sitten tammasta, niin voisi mennä. Ei se ehkä kovin feminiininen kyllä olisi, muttei täydellisen epäuskottavakaan. Siksi tuollainen keskivertovarovainen 3,5 pistettä nyt tästä.

Pää 4/5p

Silmän ja sierainten jääminen piiloon haittaa vähän arvostelua, muttei paljon ja kyllä se hyvä on noinkin. Se on sopivankokoinen, jaloutta ja arabimaisuutta löytyy, mutta se ei ole suoraan arabin pää tai voisi olla, muttei mikään extreme. Hyvä se on eli 4 pistettä. Viiteen pisteeseen olisi tarvittu vähän parempilaatuinen kuva, josta arvostella.

Kaula 3,5/5p

Piti vähän aikaa ihan miettiä, että minkä takia en halua antaa tästä parempaa pistemäärää. Kaulassahan on kaikki suunnilleen kunnossa: pituus on kohtuullinen, liittymät hyvät molemmissa päissä. Jotenkin kaipaisin tuohon kuitenkin... jotakin. Pituutta, kaarevuutta, massaa (kun se kerran on ori). Se kaula on mielestäni tuollainen perus-ok, muttei oikein sen kummempaa.

Etuosa 3,5/5p

Etuosa on kiva kaikkinensa, säkä erottuu (mutta sen muodosta ei voi oikein mennä nyt sanomaan), lapa on pitkä ja lihaksikas, syvyyttä on. Lapa on kuitenkin muista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta vähän pystynsorttinen. Ei pahasti ja muuten tuo etuosa on tosi hyvä, istuu hienosti kokonaisuuteen, joten en tiedä olenko nyt liian ankara. Nelonen voisi olla perusteltu. Se on vaikeata kun ei ole samaa mieltä edes itsensä kanssa.

Runko 3,5/5p

Ensimmäinen ajatus rungosta oli, että tässä on ne viat: lievä notkoselkäisyys ja avorunkoisuus, lannekin on vähän pitkä ja itse asiassa koko runko voisi olla hieman lyhyempi kun tämä ei tosiaan ole tamma. Mutta sitten taas rungon hyvät puoletkin ovat kiistämättömät! Siinä on syvyyttä ja se on kaikin puolin tasapainoinen kokonaisuus enkä voi välttää taas ajatusta, että olinkohan taas vähän liian ankara.

Takaosa 5/5p

No nyt en ainakaan ole liian ankara! Tuo takaosa on erinomainen kaikin tavoin. Se on tosi sopiva suhteessa runkoon ja muutenkin kokonaisuuteen, lihaksikkaaltakin se näyttää, lautanen ei ole pitkänpitkä, mutta melko tasainen, risti on kuitenkin erottuva, hännänkiinnitys on korkealla, arabivaikutus näkyy tässäkin kyllä.

Etujalat 3,5/5p

Kuva ei ole maailman paras etujalkojen arvosteluun, sekoittuvat vähän toisiinsa ja vuohiset ja kaviot uppoavat nurmeen. Asennot näyttävät kuitenkin hyviltä, kyynärvarressa on ainakin jonkin verran lihaksia, sääret ovat lyhyet ja sen mitä näkee, niin eivät vaikuta liian hennoilta. 

Takajalat 3,5/5p

Takavuohiset näkyvät vähän paremmin, vaikkei tuokaan vielä ole kovin hyvä kuva ja asento arvosteluun. Koivessa ja reidessä  näyttäisi olevan lihaksia ihan kohtuullisesti, sääret ovat tässäkin päässä hyvät. Vuohisten ja kinnerten kulmaa on vaikea arvioida sinänsä, näyttävät kyllä asiallisilta. Ei huono.

Yhteensä 38/50p

Oikein hyvä hevonen on kyseessä, vaikka ei vielä ihan erinomainen, jonka pistemäärä alkaisi nelosella. Mutta kuten selitin: tuomaroinnissa oli useampia kohtia, joita jouduin miettimään tätä kirjoittaessani. Muutamalla lempeämmällä arvostelulla pisteet voisivat hyvinkin nousta sinne 40:een enkä olisi siitä pahoillani. Olisi kiva kuulla muilta mielipiteitä, varsinkin niistä kohdista, jotka aiheuttivat itselleni päänvaivaa.

– S

Adinan VSN-näyttelyt 13.8.

Tuomaroin elokuussa Adinan VSN-näyttelyissä pari luokkaa. En tiedä mitä olin varsinaisesti ajatellut, kun olin tuomariksi suostunut. Ei haflinger-luokassa mitään ongelmaa, haflingerien tuomarointi onnistuu kyllä. Mutta kun sen lisäksi olin lupautunut arvostelemaan myös muiden harvinaisten rotujen luokan! Yleensä pidän tapanani pysytellä visusti erossa suomenhevosten lisäksi friisiläisistä ja raskaista kylmäverisistä ja siksi kieltäydyn yleisistä harvinaisten rotujen luokista. Nyt en tiedä mitä olin oikein ajatellut suostuessani tähän tuomariksi, vaikka sinne olisi voinut tulla ties mitä kamalan vaikeita rotuja.

En nimittäin huomannut erhettäni ennen kuin aloin luokkaa arvostella. Ensimmäinen hevonen luokassa taisi olla shire ja olin pyörtyä. Piti ihan tarkistaa sähköpostista, että se todellakin olin minä joka olin lupautunut tuomaroimaan luokan ja että todellakaan raskaita kylmäverisiä ei oltu rajattu luokan ulkopuolelle. Ei siinä kuitenkaan muu auttanut kuin alkaa paukuttaa läpi shirenhevosten rotumääritelmää ja vertailun vuoksi kaivaa muutamia kuvia reaalimaailman voittoisista shirenhevosista. Luulen, ja totisesti toivon, selvinneeni siitä jotakuinkin kelvollisesti, samoin kuin luokasta löytyneestä suffolkinhevosesta. Onneksi loput luokan hevoset olivat tuttuja ja turvallisia jenkkirotuja eivätkä esimerkiksi niitä friisiläisiä, joista tajuan ehkä vielä vähemmän. Se shire muuten oli sen verran hyvännäköinen tapaus, että se voitti luokkansa 39 pisteellä. En tiedä sorruinko yleiseen löperyyteen arvostelussa.

Haflingerienkin luokasta on sanottava sananen. Haflinger on harvinainen näky virtuaalimaailmassa, puhumattakaan VSN-näyttelyistä, mutta rotuna se ei ole sinänsä vaikea. Se on itse asiassa varsin nätti ja kiva rotu. Tuomaroin niitä oikein mielelläni ja tuomaroisin enemmänkin jos niitä vain olisi! Luokkaa tuomaroidessa piti kuitenkin käydä lunttaamassa rotumääritelmiä suurennuslasin kanssa, sillä luokasta löytyi lopulta yksi alamittainen hevonen. Kaikki rotuyhdistykset maailmalla ovat selkeästi sitä mieltä, että alle 140 sentin säkäkorkeus ei ole toivottavaa ja sellaisella ei ole asiaa ainakaan varsinaisiin kantakirjoihin.

Niin tai näin, selvisin raskaiden kylmäveristen tuomaroinnista hengissä ja ehkä jopa kunnialla. Tapaa tästä ei kuitenkaan tule, sillä olen edelleen varsin epävarma näiden kanssa. Aion jatkossa kytätä entistä tarkemmin luokkarajoitukset läpi, ettei tule tehtyä samanlaisia möhläyksiä, mutta jos niin käy, tiedän ettei se ehkä ole katastrofi ja virtuaalimaailmanloppu.

– S

Piirrettyjen tuomarointia

Piirrettyjen maailma on jotain mihin en ole tutustunut ikinä, sanottakoon se nyt ensimmäiseksi. Aina silloin tällöin eksyn piirroshevosten sivuille tai joskus jopa ihan piirrostallille ja jaksan aina ihailla niitä. Hieno kuva on hieno kuva, tekniikasta riippumatta.

Poiketen piirrettyjen muusta näyttely- ja kantakirjaustoiminnasta, VSN:n piirrettyjen näyttelyissä hevosten arvosteluperusteet ovat samat kuin valokuvilla. Piirroksistakin arvostellaan siis rakenne, ei väritystä, piirrostekniikkaa tai muita taiteellisia ansioita. Siksi olen satunnaisesti tuomaroinut piirrettyjäkin luokkia, mutta minun pöydälle niitä tulee aika harvoin vaikka minun tuomarointitiedoissa lukeekin piirretyt yhtenä preferenssinä. Piirrettyjen luokkia taitaa VSN:n puolella olla tarjolla melko harvoin ja minulla puolestaan on näitä muita roturajoituksia, jotka koskevat myös piirrettyjä.

Tuomaroin taannoin Kaihovaaran VSN-näyttelyt, jotka olivat avoimet piirretyille puoliverisille. En uskalla oikein kirjoittaa tuosta luokasta varsinaisia tuomarikommentteja sillä vaikka piirrettyjen tuomarointi onkin teoriassa samanlaista kuin valokuvien, on se silti jollain tavoin... erilaista.

Sitä noin niinkuin periaatteessa voisi kuvitella, että piirrosten arvostelu on helppoa kun kaikki ovat täydellisiä ja pisteet nousevat helposti korkeiksi. Ja kun sillä taiteellisella vaikutelmalla ei ole merkitystä VSN:n puolella, niin pärjäämisen luulisi olevan helppoa. Sillä kuka nyt tieten tahtoen piirtäisi hevosen, jonka rakenne ei ole täydellinen? No, asia ei ole ihan niin, ei Kaihovaarankaan näyttelyissä nähty 4:lla alkavia kokonaispisteitä. Siellä oli paljon hyvärakenteisia hevosia, myönnän, mutta minä olen varsinkin puoliveristen kanssa aika niuho eikä pisteitä minulta saa helpolla. Eikä sen täydellisen rakenteen piirtäminen varmasti ole helppoa tai näin minä ainakin kuvittelisin. Minulle jo hevoselta näyttävän hevosen piirtäminen on ihan tarpeeksi haasteellista, muttei mennä nyt siihen.

Tuomarina saattaisin siis surra hevosia, joilla ei ole täydellinen rakenne vaikka siihen olisi mahdollisuus, mutta näin kuvaorientoituneena harrastajana olen siitä vain kiitollinen. Täydellisten hevosten luokka mahtaisi olla tylsä tuomaroida! Nyt hevosissa on särmää, persoonaa ja se viehättää aina minua, oli kyseessä sitten valokuva tai piirros. Tällä särmällä ei tietenkään saa niitä täydellisiä pisteitä, mutta pysyypähän tuomarin mielenkiinto yllä ja sitten ne todelliset huiput erottuvat joukosta.

Valokuvia arvostellessa pitää katsoa tiettyjä asioita vähän sormien läpi: niinkuin nyt esimerkiksi se että hevosen kavioita ei näy ainakaan kokonaan tai että pää on kääntynyt vähän kameraan päin. En voi mennä antamaan nollia jokaisesta rakennekohdasta, joka ei täydellisesti näy. Tai voisin, mutta siitä tulisi varmasti sanomista eikä se olisi itsestänikään reilua. Useimmat harrastajat ovat valokuvien suhteen riippuvaisia muista ja silloin on käytettävä sitä mitä sattuu saamaan.

Piirroskuvapuolella tätä ongelmaa ei olisi, joten oli houkutus rangaista ns. huonoista rakennekuvista. Mutta olisiko se sitten reilua? Ei oikein, kun kerran tuomarointiperusteet ovat samat kuin valokuvallisten hevosten. Ja ymmärrän minä oikein hyvin senkin, että piirtäjä ei halua aina piirtää sitä suoraan sivusta, eteen päin katsovaa hevosta (jolla on täydellinen rakenne). Sekin olisi tylsää ja luulen että piirtäjät piirtävät enemmän omaksi ilokseen kuin voittaakseen kaikki mahdolliset näyttelypalkinnot.

Yksi asia kuitenkin on sama sekä valokuva- että piirros-VSN:ssä: jaloista saa erittäin harvoin vitosia!

– S

Tuomarikommentit 3.8.19 harvinaisten rotujen VSN-luokista

Olin tuomaroimassa Adinan harvinaisten rotujen VSN-näyttelyä, vastuullani olivat clevelandinruunikot, kanadanhevoset, Irish Sport Horset, marwarit ja budjonnyt eli melkoisen sekalainen seurakunta harvoin nähtyjä rotuja. Tässä tuomarikommentit luokista, jotka valitettavasti, vaikkakaan eivät yllättävästi, olivat hyvin pieniä.

2. Clevelandinruunikot
Tässä ainoa osallistuja oli taas vanha tuttu ori Basingstoke, joka niistää minulta aina sellaisen vähän vajaa 40 pistettä. Hieno ori, muttei siitä sen enempää, olen siitä jo muutaman saman kirjoittanut aiemmin.

4. Kanadanhevoset
Mukana oli vain yksi osallistuja ja ikävästi sen kuva ei ole kanadanhevosta nähnytkään. Yleisvaikutelmasta ja rotuleimasta tuli ykköset ja nekin on yläkanttiin. Eikä rakenne muutenkaan vastaa kanadanhevosen ihannetta edes sinne päin. Päästä ja etuosasta annoin kolmoset, kun ne nyt eivät ole noin erikseen arvioituina ihan mahdottoman toivottomia, muista sitten kakkoset mutta olisi voinut antaa ykkösetkin.

5. Irish Sport Horset
Yksi osallistuja tässäkin ja sekin on tuttu ori. Noin yleisesti ottaen ihan ok, pikkuisen kaipailisin enemmän ori-ilmettä ja massaa runkoon ja takaosaan, nyt näyttää varsin hennolta. Varsinainen ongelma löytyy etujaloista, vuohiset ovat pitkät ja vennot. Arvioin ne kakkosen arvoisiksi ja paitsi pudottaa pisteitä, se pudottaa myös enimmät palkinnot pois. Ei siis CH:ta vaikka luokkavoittaja onkin.

6. Marwarinhevoset
Marwareitakaan ei tule tuomarille vastaan kovinkaan usein, en muista että olisin aikaisemmin arvioinut tätä rotua! Ensimmäiseksi pitikin siis lähteä katsomaan, että miltä marwarin tulisi näyttää. Varsinaista rotumääritelmää ei oikein löydy ainakaan englanniksi, joten paras arvaukseni on sirohko, kevyt ratsutyyppi tai oikeastaan ehkä autiomaatyyppi, vähän samaan tapaan kuin vaikka ahaltek tai arabi, muttei niin hienostunut kuin jälkimmäinen. Rotutyypissä merkittävää ovat myös korvat. No, ainoa osallistuja oli tyypeiltään oikein hieno, mutta koska kuva on kovin vinosta otettu ja jouduin jättämään sekä kaulan että takaosan nollille, koska niitä ei vain näe, ei voi odottaa minkäänlaisia pisteitä. Muistakin rakennekohdista tuli kolmosta ja nekin vähän niinkuin säälistä.

10. Budjonnyt
Budjonny-luokassa muhi päivän jättiylläri. Olen budjonnyjen rakennearvostelun haastavuudesta kirjoittanut jo aiemmin (Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä), joten ei siitä sen enempää. Usein budjonnyluokissa pisteet eivät nouse kovin kummoisiksi, koska osallistuvat hevosetkaan eivät ole kovin kummoisia. Toisin oli nyt!

Voittanut ori Priton Viktor on jotakuinkin tajunnanräjäyttävä tapaus. En ole ehkä koskaan nähnyt näin hienoa ja selkeää budjonnya. Okei, on sen rakenteessa omat ongelmansa (ehkä ei nyt voi puhua varsinaisista ongelmista, mutta sanotaan vaikka että eivät ole ihan täydelliset), runko on vähän kevyt eikä oikein suhteessa varsinkaan massiiviseen kaulaan, takaosa on lihakseton ja takajalkojen asennossa ja erityisesti lihaksikkuudessa olisi hieman toivomisen varaa. Mutta katsokaa nyt tuota rotuleimaa. Jos tämä ei huuda budjonnya, en tiedä mikä huutaisi. Pää on hieno myös, oli pakko rokottaa kuitenkin vähän jalouden puutteen takia, vaikka budjonnylta ei nyt odotetakaan erityisen jaloa ja kaunista päätä. Kaula on massiivinen, kuten sanoin, mutta muodoltaan erinomainen. Etuosa on lähellä täydellistä sekin.

Sitten samaan luokkaan osuu toinen erinomaista lähentelevä, hyvätyyppinen budjonnyori, Mironov. Ei ihan niin tyypikäs kuin voittaja, mutta selkeä budjonny joka tapauksessa ja tällä on erityisen hieno pää; runko, takaosat ja jalat ovat myös nelosen arvoisia. En yleensä anna 4 pistettä jaloista, jos kaviot jäävät piiloon, kuten tässä, mutta tällä kertaa kuitenkin sorruin. Etujalat ovat oikein hyvät, takajalkoja mietin kauan, pikkuisen antaisivat vaikutelmaa käyristä kintereistä, mutta on lihaksikkaat ja hyvät, vahvat sääret.

Luokan ainoa tamma jäi valitettavasti sitten melko vähille pisteille, se on hivenen takakorkea ja varsamaisen oloinen. Näiden häikäisevien orien tällä ei ollut paljon jakoa pisteiden suhteen.

– S

Tuomari- ja järjestäjäkommentit 28.6.19 ranskalaisten rotujen VSN-näyttelyistä

Kesäkuussa tulin järjestäneeksi VSN-näyttelyt ranskalaisille roduille ja tuomaroin niissä kaikki ne luokat, joihin ei ollut tulossa vaikeita rotuja. Reibilille ja Spookinessille menivät sitten ravuri- ja kylmäveriluokat (kiitos muuten heille tuomaroinneista). Koska suurin osa ranskalaisista roduista on harvinaisia, mukaan pääsivät myös vähän muita rotuja, sellaisia yksilöitä, joilla on ranskalaisia sukujuuria:
– lämminveriravurit, joiden suvussa on vähintään puolet ranskanravuria
– puoliveriset, joiden suvussa on vähintään 25% ranskanpuoliveristä
– muut rodut, joissa on vähintään 25% angloarabia

Viimeksi mainittu luokka jäi valitettavasti tyhjäksi, kuten jäi myös angloarabien luokka. Harmillista, onko angloarabeja todellakin näin olemattoman vähän? Olin odottanut että tuohon "vartti-anglojen" luokkaan olisi eksynyt edes joku anglo-trakehner ja FWB tai muu puoliverinen, 25% ei ole järin suuri prosentti, se tarkoittaa käytännössä sitä että toisessa polvessa on yksi angloarabi. Toivoin salaa myös joitain ratsuponeja ja ehkä jopa RBSH:ia, mutta turhaan niitäkin.

Peruttuihin luokkiin kuului myös muiden ranskalaisten ponien (tai poninkaltaisten) luokka, johon olisivat olleet tervetulleita arieget, pottokit, landesit ja camarguet. Tämän peruuntumista osallistujien puutteessa en ihmettele ja toisaalta olen ehkä jossain määrin kiitollinen siitä, koska noiden rotujen rakennearvostelu ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, ikinä nähnytkään niitä näyttelykehissä. Vähän kuitenkin elättelin toiveita siitä, että jokin yksittäinen camargue olisi löytynyt, muttei näemmä sitten.

Luokka 2. Ranskanpuoliveriset
Luokkavoitto meni todella komealle oriille, joka sai 4,5 pistettä sekä rungosta että takaosasta, niin ja myös yleisvaikutelmasta. Se on muutenkin erinomainen ori, mutta kuva ei ole niitä ihan parhaita rakennearvosteluun, kaula ja pää jäävät vähän arvailun varaan, 3,5 kummastakin tuli silti.

Myös kakkoseksi tullut sai erinomaiset pisteet rungosta ja takaosasta ja muutenkin sillä on ihan samanlainen pisterivi kuin voittajalla, vain yleisvaikutelma jäi 4 pisteeseen ja niinpä se hävisi puolella pisteellä. Jos vertailee näitä kahta ja niiden yleisvaikutelmaa keskenään, niin jako on ihan selvä kyllä, voittaja näyttää mielestäni aavistuksen verran kivemmalta noin kokonaisuutena, vaikkei kakkonenkaan huono ole mitenkään.

Kolmonen oli 36,5 pisteen ori, rakenteeltaan tosi korrekti kyllä, mutta vähän tavanomaisen näköinen. Se vaikutti erityisesti sukupuolileimaan. Etuosa, runko ja takaosa kaikki sen sijaan arvioin nelosiksi, ne ovat eittämättä hyvät.

Neljänneksi sijoittunut sai vielä ihan hyvät pisteet, mutta jätin sen ilman RCH:ta, koska annoin sille kaulasta vain 2 pistettä. Etuosakin jäi vain kolmoseen, sillä lapa on varsin pysty, vaikka erinomaisen pitkä ja säkäkin on hyvä. Sen sijaan se sai neloset tai paremmat päästä, takaosasta ja jaloista. Jalat varsinkin ovat hienot, hyväasentoiset ja kaikin puolin korrektit (etujaloissa lievästi vennot vuohiset, muuten se olisikin saanut etusistaan täydet 5 pistettä) ja tuomarin mieltä lämmittää toki myös se, että jalat näkyvät oikein hyvin, ei tarvitse arvailla kavioita tai vuohisia tai asentoja. Harmittaa sinänsä että jäi ilman palkintoa, mutta tuo kaula nyt vain on mitä on.

Luokka 4. Ranskalaiset ratsuponit
Vastoin pieniä epäilyksiäni, tähän todella tuli yksi osallistuja. Nätti, hieman welshimäinen ori, mutta hivenen korkeajalkaisen ja kevytrunkoisen näköinen. Sitten en osaa oikein sanoa mistä johtuu vaikutelma siitä että se olisi myös aavistuksen notkoselkäinen ja/tai takakorkea, vaikkei se nyt varsinaisesti kumpaakaan ole, mutta jokin tuossa ylälinjassa kiusaa silmää. Siksi yleisvaikutelma jäi 3,5 pisteeseen, muut leimapisteet sitten olivat hyviä. Pääkin on hyvä, kaula sen sijaan sai vain kolmosen, se on hieman... paksu. Vaikka kyseessä on ori, kaulan yläpuoli näyttää jotenkin turhan massiiviselta ja se ei oikein ole hyvä. Ei huonokaan, en minä siitä pysty oikein muuta vikaa osoittamaan. Loput pistekohdat suunnilleen ovatkin 3,5 pisteeseen arvioituja, ihan ok, ei vikoja, muttei suuria ansioitakaan. 36,5 pisteellä kuitenkin saa ihan selkeästi CH:n minulta kun ei rivistä kolmosta pienempää löydy.

Luokka 9. Puoliveriset, joissa vähintään 25% ranskanpuoliveristä
Valitettavasti vetkuttelin näiden tuomarikommenttien kanssa sen verran että kakkoseksi sijoittuneen hevosen sivut eivät toimi ja muistikuvat hevosesta ovat hieman hatarat.
Voittaja on joka tapauksessa hyvin asiallisen näköinen tamma, asento antaa tietyn kuvan ryhdittömyydestä ja se pudottaa yleisvaikutelmaa. Se on kuitenkin hyvin sopusuhtainen rakenteeltaan, pitkälinjainen ja kaunis. Sukupuolileimasta se sai täydet 5 pistettä. Tässä tammassa on paljon piirteitä, joista pidän vaikkeivät ne varsinaisesti olekaan täysien pisteiden arvoisia rakennekohtina: kaula, runko, takaosa nyt ainakin, etuosakin.

Toiselle sijalle tullut jää siis kommentoimatta, kolmanneksi tuli ori, jonka pisteet jäivät sen verran alhaisiksi, että se jäi ilman RCH:ta. Sen rakenteen ongelmat eivät ole mitenkään järjettömän suuria, siitä todistaa se, että yhtään kakkosella alkavaa pistemäärää ei rivistä löydy, mutta koska suurin osa pisteistä jää 3:een tai 3,5:een, niin kokonaispistemäärä ei korkeaksi nouse. Voisin listata rakenteen ongelmia: suht epäjalo pää jossa pieni silmä, alakaulaisuutta eikä päänliittymäkään ole välttämättä paras mahdollinen ratsulle, matalahko säkä ja lapakin saisi olla viistompi, kevyt pitkänlainen runko ja niin edelleen. Mikä on plussaa on ehdottomasti lavan pituus ja etuosa noin muuten sekä rungon malli, se näyttää varsin kivalta noin muodoltaan. Takaosasta voisin sanoa samaa.

– S

Loput tuomarikommentit 5.5. VSN-näyttelyistä

Sain taannoin vietyä loppuun brittiläisten rotujen VSN-näyttelyt, jotka kylmäveriluokkaa lukuunottamatta tuomaroin itse. Parista luokasta tuomarikommentit onkin jo (welsh C&D, connemara), tässä lopuista luokista sitten lyhyet kommentit.

© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Luokka 3. Welsh A- ja B-sektiot
Pikkuwelshien tuomarointi on aina kivaa kun ne ovat niin nättejä. Mountaineilla rokotan kuitenkin pahasta notkoselästä, jota näkee aina toisinaan. En tiedä onko kyse vain asennosta, toivon niin koska pahimmat notkot ovat olleen sellaisia että mietin miten sellainen poni pystyy liikkumaan edes. B-sektio on tässä suhteessa helpompi, sillä tulee olla hyvä ratsun rakenne (mountainin kohdalla asiasta ei ole mainintaa rotumääritelmässä).

Tässä luokkavoittaja olikin B-sektion tamma. Superkaunis kaikin puolin, tasapainoinen kokonaisuus, ei liian kevyt runko, upea kaula ja kertakaikkiaan moitteeton. Siitä todistaa 42 pistettä.
Seuraavilla sijoilla on useampia mountain-oreja. Kolmanneksi sijoittuneella Rhaith Liverswortilla on päivän parhaat takajalat ja jalat muutenkin, muttei kakkoseksikaan sijoittuneella huonot kintut ole.
Muutenkin luokka oli varsin korkealaatuinen, kun 10. sijan saaneellakin oli vielä 36,5 pistettä. Jotkut luokat voitetaan tuolla pistemäärällä. Ei se kyllä mikään yllätys ole, virtuaalimaailmassa on paljon todella hienoja welsh-kuvia.

Luokka 5. Newforestinponit
Nyddi on yllättävän hankala rotu tuomaroida, koska rotumääritelmä on aika ylimalkainen. Emämaan rotuyhdistys sanoo "of working type with substance" eli käyttöponi, joka ei saa olla liian hento. Sen lisäksi mainitaan vahva takaosa, loivat lavat, syvä mutta kapeahko runko ja hyväasentoiset, vahvat jalat, ja siinäpä se sitten suunnilleen onkin. No, tuosta tyypistä voi päätellä, että hakusessa on hyvä ratsun rakenne, ei liian siro. Itse haluan tähän vielä päälle hyvän ponileiman ja vähintään kohtalaisen sukupuolileiman molemmilta sukupuolilta.

Eniten ehkä rokotin rungosta, monella osallistujalla oli mielestäni hieman heikko se rungon syvyys. Ei pahasti, mutta ylivoimaisesti suurin osa sai rungosta vain 3 tai 3,5 pistettä. Voittaja on tässä kohdin poikkeus, sillä on peräti 5 pistettä rungosta, samoin kuin takaosasta. Kakkoseksi sijoittuneella on sitten tämän luokan ehdottomasti kaunein pää, ainakin pisteiden valossa, oli siellä toki muitakin nättipäisiä poneja. Voittaja taas ei kuulu niihin, mielestäni sen päässä ja kaulassa olisi vähän parantamisen varaa.

Luokka 7. Muut harvinaiset brittiläiset ponit
Tässä luokassa oli pääsääntöisesti fellponeja, mukaan mahtui ainoastaan yksi exmoor ja pari ylämaanponia, joista toinen valikoituikin voittajaksi. Varsin hienoja poneja kaikki, luokka oli tosi tasainen, kun voittajalla on 39,5 pistettä ja viimeiseksi jääneellä 35,5 pistettä.

Voittaneella ylämaanponitammalla on hieno rotuleima eikä siinä muutenkaan paljon huomautettavaa ole. Alle 4 pistettä tuli ainoastaan etuosasta ja takajaloista, pääosin siksi että etuosa jää vähän tuonne palkintonauhan alle piiloon ja takajaloissa on suorahkot kintereet. Vähän samaa voisin sanoa kakkoseksi sijoittuneesta fell-oriista: etuosa ja takajalat jäävät runsaiden jouhien alle sen verran piiloon että pistemäärä jää 3,5 pisteeseen.

Luokka 8. Clevelandinruunikot
Kuten oletettua, tässä luokassa oli tasan se yksi tuttu osallistuja, ori Basingstoke. Ja koska sillä on hieno kuva hienosta hevosesta, se niittää aina sen lähemmäs 40 pistettä. Alle 4 pistettä tuli tällä kertaa takaosasta (pitkä mutta vähän liian laskeva lautanen) ja jaloista (molemmissa vuohiset ovat melko lyhyet ja pystyt, takajalat jäävät vähän hännän alle piiloon).

Luokka 9. Englantilaiset täysiveriset
Olen kirjoittanut taannoin täysiveristen rakennearvostelusta ja siitä että se on jokseenkin haastavaa. Koska rotumääritelmää ei käytännössä ole, haluan itse nähdä näillä tasapainoista rakennetta, ratsumaista tietenkin, mutten tuijota sitä niin paljon kuin puoliverisillä.
Voittaja onkin juuri tällainen, kakkonen ja kolmonenkin jossain määrin. Sen sijaan luokan viimeiseksi ja ilman RCH:ta jäänyt on kovin kehittymättömän oloinen ja selkeän takakorkea. Ei välttämättä mikään vakava vika oikealle täysiveriselle, mutta näin virtuaalimaailmassa se ei kyllä saa armoa minulta.

Luokka 12. Irish Sport Horset, Irish Hunterit, irlanninpuoliveriset
Tässä luokassa lopulta oli 4 Irish Sport Horsea. Niiltä odotan hyvää ratsun rakennetta, en välttämättä kovin jaloa, mutta ei se pahitteeksi ole, ja ennen kaikkea tiettyä tukevuutta, muistona IDH-esivanhemmista. Jalat eivät siis saa olla liian hennot ja rungossakin on oltava syvyyttä. Voittajaksi päätyi hieman epäsuhtainen ori, ei mikään orimaisuuden perikuva ja yleiskuvaa häiritsee korkeajalkaisuus/lyhytselkäisyys, vaikka runko itsessäänhän on ihan hyvä. Lievä notkoselkäisyys tiputtaa pisteet 4,5:een. Sillä on myös hyvät jalat.
Kakkoseksi sijoittui hyvännäköinen tamma, jolla taas on jaloissa vähän sanomista, niin että niiden pisteetä jäävät kolmosiin.

– S

Tuomarikommentit 5.5. VSN-näyttelyiden connemara-luokasta

Jatkan edelleen omien VSN-näyttelyiden tuomarikommenteilla, nyt vuorossa connemaranponit, joiden luokka myös tuli nopeasti täyteen.

© Andrea Lindenberg (CC BY-NC-ND 2.0)

Ensimmäiseksi muistutan mieliin connemaranponin rotumääritelmän. Oma näkemykseni virtuaalisesta connemaranponista on ratsutyyppinen, ei liian hento poni.
Voittaja onkin juuri tällainen, ainoa missä varsinaisesti on sanomista on kaula eikä siinäkään paljon. Rotumääritelmä sanoo ettei kaula saa olla liian paksu, muttei mainitse mitään oreista. Tämä ei ole ainoa näkemäni connemaraori, jolla on suhteellisen muhkea orikaula ja jos se nyt ei sataprosenttisen toivottavaa olekaan, niin minä en oikein halua siitä rangaista merkittävästi. Varsinkin tällä oriilla kaula on muuten erinomainen, pitkä, kaareva, päänliittymäkin hyvä, lapojen liittymää on vaikea arvostella noiden palkintonauhojen takia. Tämä sai 4,5 pistettä myös rungosta ja takaosasta, jotka ovat mielestäni jo hyvinkin lähellä ideaalia.

Kakkoseksi kiri sitten tamma, joka on selkeästi vaatimattomamman näköinen. Varsinkin pää saisi mielestäni olla ns. nätimpi. Muuta varsinaista vikaa päässä ei ole. Tämä on saanut myös hyvät pisteet rungosta ja takaosasta, runko on vähän pitkänlainen, mutta rotumääritelmän mukaan se ei vähäisissä määrin haittaa jos runko on muuten vahva ja mielestäni tämä nyt näyttää ainakin siltä. Ja tamma kun on kyseessä, niin olen vähän hövelimpi rungon suhteen.

Kolmossijalle tuli tamma, jonka arvostelin keskimmäisestä kuvasta. Vasemmanpuolimmaisessa kuvassa sen runko näyttää hirmuisen pitkältä, keskimmäisessä huomattavasti paljon lyhyemmältä ja tiiviimmältä ja itse asiassa niin hyvältä että 4,5 pistettä on ihan ansaittu tulos. Tällä myös vähän tuohon päähän kaipailisin sitä "nätteyttä" ja kaulakin on hieman lyhyensorttinen.

Neljäs sija ja viimeinen RCH meni myös tammalle, joka on vähän kevyempi kuin nämä muut. Se voisi olla myös hieman lihaksikkaampi, nyt siitä saa aivan aavistuksen varsamaisen tai ainakin nuoren vaikutelman, mutta muutenhan tuo on aivan korrekti rakenteeltaan. Pokkasi myös neloset sekä etu- että takajaloista.

Kaikkinensa luokka oli tasainen ja kiva arvostella. Jos omaa suosikkia pitäisi valita, niin voittajan lisäksi mainitsisin 8. sijoittuneen Brunnby Brightglow'n, se on aika kevyt rakenteeltaan mutta muuten tosi kivan ja persoonallisen näköinen poni, joka kiinnitti huomiota kyllä. Mietinkin tässä, että tuontyyppinen poni on kyllä varmasti erinomainen lasten ratsu, ehkä jopa enemmän kuin nuo massiivisemmat yksilöt. Mahdoinkohan siis rokottaa vähän liikaa rungon keveydestä...

– S

Tuomarikommentit 5.5. VSN-näyttelyiden welsh C/D-luokasta

Ionicissa järjestetään 5.5. VSN-näyttelyt brittiroduille, tosin joukosta on pudotettu pois irlannincob ja shetlanninponi. Isojen welshien luokka täyttyi jo hyvissä ajoin ja arvostelin sen heti pois alta. Tässä tuomarikommentit siitä.

© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Welsh C- ja D-sektiot ovat rakennearvostelun kannalta identtisiä, niitä erottaa vain säkäkorkeus. Itse odotan näkeväni näiltä tuhtia, tasapainoista rakennetta, vahvoja jalkoja ja erinomaista poni- ja welsh-leimaa. Jälkimmäinen näkyy erityisesti päästä, jonka pitää olla ns. nätti ja selkeästi tunnistettavissa welshiksi. Jonkin verran näillä näkee erittäin notkoa selkää ja takakorkeutta, ihan näyttelykuvissa. En tiedä mitä mieltä emämaan tuomarit ovat tällaisista, mutta itse ainakin rankaisen niistä. Periaatteessa rotumääritelmä ei sano asiasta suoraan mitään, "lihaksikkaat ja voimakkaat selkä ja lanne" ei ota kantaa sen tarkemmin rungon malliin. Minun tuomaroimissa luokissa notkoselällä ei kuitenkaan saa arvonimiä.

Ionicin näyttelyissä luokkavoittaja on erinomainen tamma minun silmiini, nelosta sai joka kohdasta paitsi jaloista (osin siksi ettei niitä näe vuohisista alaspäin). Erityisesti pidän tuon tamman rungosta, vaikka se ehkä onkin hieman pitkänsorttinen. Myös takaosa on hyvä eikä muissakaan rakennekohdissa oikeasti moittimista ole.

Kakkoseksi sijoittunut on juuri niin komea ja massiivinen ori kuin haluankin nähdä ja jouduin melkein antamaan itselleni luunappeja etten olisi vallan täysin hurmioitunut antamaan sille pelkkiä vitosia. Mieli teki. Tämän ehkä heikoin kohta on pää, joka vähän tuollainen tavanomaisen näköinen. Saisi olla jalompi, ehkä vähän pienempi ja ehdottomasti welshimäisempi. Tällä on vähän merkkiä tuosta mainitusta rungosta, selkä on lievästi notko, runko on lievästi pitkä, mutta kumpikaan ei ole vielä pahasti silmiinpistävä.

Kolmantena on musta ori, tyypiltään selkeästi kevyempi kuin tuo kakkonen, mutta aivan yhtä pätevä welsh silti. Ei se tukevuus mikään ehdoton vaatimus ole eikä tämäkään mikään varsinainen rimpula ole. Takaosa on erinomainen.

Neljänneksi sijoittuneella on mielestäni vähän ongelmia rotutyypin kanssa, tuo ei suoraan huuda kuvasta että hei, minä olen welsh. Hieman korkeajalkainen ja pää saisi olla jalompi. Kaula, etuosa, ja runko sen sijaan ovat hyvät ja takajalat suorastaan erinomaiset.

Viidentenä, juuri RCH-sijojen ulkopuolella on taas ori, jonka rivistössä on varsin laajalla skaalalla pisteitä. Etuosasta on peräti vitonen, se on erinomainen kaikin tavoin. Sen sijaan rungosta on 2,5 pistettä, se alkaa olla myös tuota "welsh-notkoa", vaikka selkä ei kovin pahasti notko olekaan. Mutta runko on pitkä ja syvyydessäkin olisi vähän toivomista, ei niinkään etuosassa mutta takapolven edessä.

Kuudennella on vähän sama juttu: etuosasta myös vitonen, mutta rungon arvioin vain 2 pisteen arvoiseksi. Tuolla rungossa on syvyyttä kyllä, mutta se on ihan liian pitkä ja notkokin.

Luokan hännillä on sitten se ori, joka sai rungosta sen ykkösen, koska se vain on niin notko että pahaa tekee katsoa. Osansa tuossa tekee tietenkin myös tuo näyttelyasento, liikekuvissa selkä ei näytä niin pahalta.

– S

Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä

Järjestin itse Ionicissa 19.3. VSN-näyttelyt venäläisille roduille, tosin olin jättänyt tällä kertaa ahaltekin pois. Muutenkin rotulista oli aika karsittu, luokkia oli vain budjonnyille, terskeille, RBSH:ille ja venäjänratsuhevosille. Juu, harvinaisia rotuja, tiedän, mutta siltä oli järjetön pettymys, että kaikki muut paitsi budjonnyjen kaksi luokkaan jouduttiin perumaan kun niihin ei tullut ketään! Olen minä aiemminkin järjestänyt noille omia luokkia ja aina jostain on muutama yksilö kaivautunut esiin. Tällä kertaa kuitenkaan ei ja budjonnyluokatkin olivat super-pieniä, oriluokassa 3 hevosta ja tammoissa 2. Meh.

Koska näyttelyt kutistuivat näin pieneen, kirjoitan yleisten tuomarikommenttien sijaan arvioni kaikista osallistujista linkkien kera.

Sanottakoon nyt kuitenkin alkuun, että budjonny ei ole arvosteltavana rotuna sieltä helpoimmasta päästä. En oikein tiedä mitä ihanteelliselta edustajalta pitäisi odottaa ja vaatia. Se on kuitenkin selvää, että se on ratsuhevonen. Se ei kuitenkaan ole puoliverinen, varsinaisesti, mutta jotkut yksilöt kyllä näyttävät aika puoliverimäisiltä. Yleisesti laskisin budjonnyt monen muun itäeurooppalaisen ratsurodun kanssa kategoriaan "vähän kolhommansorttinen puoliverinen", mutten oikein tiedä miten paljon sillä on todellisuuspohjaa. Että olisiko täysiverinen parempi lähtökohta? Täysiverisistähän rotu paljolti polveutuu. Entäs sitten tyyppi noin muuten, pitäisikö olla kevyttä, raskasta vai jotain siltä väliltä? Vähän kaikenlaisia olen nähnyt. Jaloutta ja korrektia rakennetta noin muuten pitäisi kaiketi olettaa mutta tässäkään todellisuus ei ihan aina täsmää tavoitteisiin, että miten paljon sitä sitten pitäisi antaa anteeksi vai pitäisikö lainkaan? Kyllä, tuli taas mieleen että pitäisi varmaan lopettaa nämä tuomarin hommat kun en tiedä yhtään mitään...

LUOKKA 1, BUDJONNYORIIT

1. Angren Bronislav, 3,5+4+4+3,5+3+3+3+3+3+3 = 33p, CW
– Yleisvaikutelmasta varovainen 3,5 pistettä, ihan ok kaikkinensa muttei mikään helmi. Kohtuullisen sopusuhtainen, mutta vähän ryhdittömän oloinen.
– Rotuleima 4 pistettä, ihan uskottava budjonny minun mielestäni ja yritän olla ajattelematta sitä, että tunnistan itse kuvan ja tiedän siinä olevan budjonnyn. Ei menisi puoliverisestä.
– Sukupuolileimasta 4 pistettä eli hyvä, mutta en nyt tiedä. On se ehkä budjonnylle hyvä, puoliverisellä olisi jäänyt kolmoseen. Ei tuo mikään maskuliinisuuden multihuipentuma ole.
– Pää 3,5 pistettä, vähän pitkänlainen pää, ei niin jalo kuin voisi olla, muuten ihan perus-ok.
– Kaula (3p) on matala, lihaksikkuus kohtuullinen, pituus samoin, hyvin lievää alakaulaisuutta olisin näkevinäni. Päänliittymä on paksu, se on aika paha juttu.
– Etuosasta 3p, kohtalainen. Säkä on matalahko, mutta erottuu nyt kuitenkin. Lapa on melko pitkä, mutta hieman pysty.
– Rungosta annoin taas 3p, se on kohtalainen. Pituus on hyvä, saisi ehkä olla vähän syvyyttä enemmän. Satulansija sen sijaan on aika riittämätön, selkä on kovin suora.
– Takaosasta myös se kohtuullinen kolmonen. Ihan ok, mutta lihakseton. Ehkä se parantaisi tuota lautastakin, jossa on mielestäni jotain vikaa, en vain oikein osaa sanoa että mitä. Lyhyehkö ehkä. Hännänkiinnitys on korkealla, ei kovin tyypillistä budjonnyille, mutta siitä en kyllä rankaisisi.
– Etujalkojen (3p) asento on vähän vinksin vonksin, muuten kyllä sirot, melko pitkät ja lihaksia saisi olla kyynärvarressa enemmän. Sen verran mitä tuosta vasemmasta vuohisesta näkee, niin sanoisin että on ok, mutta kaviot ovat ehkä hieman pitkänlaiset.
– Takajalat (3p) ovat vähän paremmin asennossa, lihaksia kaipaisin sinnekin, vuohiset näyttävät vähän pystyiltä ja/tai lyhyiltä, muttei paljon. Kaviot ovat mielestäni selvästi paremman näköiset.

2. Volhv, 3+4+3,5+3,5+3+4+3+3+4+2 = 33p
– Yleisvaikutelma 3p, epäsopusuhtainen selkeästi. En tiedä olisiko pitänyt oikeastaan antaa vähemmänkin.
– Rotuleima 4p, vähän sama kuin yllä, ihan uskottava budjonny, vaikkei mikään loistoyksilö.
– Sukupuolileima 3,5p ja vähän mietin tätäkin että mahdoinko nyt olla liian lepsu. Ei todellakaan mikään erityisen orimainen, mutta päästä ja ilmeestä kyllä näkee (ainakin hyvällä mielikuvituksella), että voisi olla kuitenkin enempi ori kuin tamma.
– Pää 3,5p, ihan kohtuullinen, ei mitään vakavaa vikaa oikeastaan ole, muttei suurempia ansioitakaan. Koko on ihan sopiva, silmät suuret ja sieraimetkin vähintään kohtuulliset. En odota budjonnyiltä erityisen ns. kaunista päätä.
– Kaulasta 3 pistettä, se näyttäisi olevan vähän eri paria rungon ja etuosan kanssa. Lyhyesti: ohut ja lyhyt. Muoto on kyllä kiva ja päänliittymä ehkä jopa erinomainen (varsinkin jos vertaa luokkavoittajaan), mutta kyllä pitäisi olla enempi lihaksia ja pituuttakin, että tämän parempaa saisi minulta.
– Etuosa 4p eli hyvä. Vähän tuollainen kulmikkaan oloinen, voisi olla lihaksikkaampi, mutta noin pääpiirteissään kyllä ihan hyvä. Säkä on aika ulkoneva, lyhyenlainenkin, se on ehkä se mikä eniten silmään pistää (negatiivisessa mielessä), mutta lavat ovat viistot ja pituuttakin niissä on riittävästi.
– Runko 3p, tällä on taas sitten aika paha notkoselkä, selän linja niiaa kovasti tuosta säkän takaa heti ja vähän niinkuin takakorkeakin olisi. Rungon pituus kuitenkin on hyvä ja syvyyskin vähintään riittävä, joten notkoselkäisyydestä huolimatta en pudottanut pisteitä kakkosella alkaviksi.
– Takaosasta 3p myös, kovin jyrkkä lautanen. Kulmaukset kuitenkin ovat ok, lautanen on pitkähkö ja mielestäni tuo on ainakin välttävän lihaksikaskin, toki sitä on kuvien perusteella aina vähän vaikea sanoa. Mutta ei silti kolmosta parempaa tipu.
– Etuset (4p) ovat hyvät. Sirot kuten usein budjonnyilla on, mutta sopivan pituiset. Saisi taas olla vähän enemmän lihaksia siellä kyynärvarressa ja nivelet voisivat olla erottuvammat. Vuohiset ovat mielestäni aika kivat, ehkä aavistuksen pitkänomaiset.
– Takasista tuli sitten se kakkonen, kun näyttävät olevan kovasti käyrät. Koska hevonen noin muuten näyttää seisovan aika kivasti ja tasapainossa, en voi tätä nyt oikein panna ilmiselvästi huonon kuvausasennon piikkiinkään. Takasääret ovat asiallisen näköiset, vuohisista on paha mennä sanomaan mitään.

3. Priton Spyridon, 3+3,5+3+3+2+4+3+3+2,5+2,5 = 29,5p
– Yleisvaikutelma 3p, vaatimattoman näköinen hevonen, korkeajalkainen eikä muutenkaan mikään sopusuhtaisuuden huipentuma.
– Rotuleimaa (3,5p) tämä silmiinpistävä vaatimattomuus heikentää myös, sillä vaikka voin kohtuullisen helposti uskoa tämän hevosen budjonnyksi, en usko että tämä on tavoite.
– Sukupuolileima (3p) kärsii kovin samasta asiasta myös. Tästä olisi voinut antaa kakkosenkin, mutta vähän tuo pää taas pelasti: ei se nyt tammaltakaan näytä suoraan.
– No, se pää (3p) ei nyt kuitenkaan ole mitenkään kummoinen. Vähän jaloutta kaipaisin ja sitä ori-ilmettä, muuten ihan kohtuullinen eli kolmosen arvoinen.
– Kaula (2p) on sitten selkeästi siellä heikolla puolella, lyhyt, ohut ja alakaulainenkin. Jos positiivisia asioita pitäisi keksiä niin liittymät molemmissa päissä ovat kivat, mutta muuten ei kyllä saa armoa.
– Etuosa (4p) on aikas kiva, sanoisin pitkälti samaa kuin tuolla luokan kakkosella. Tällä säkä on matalahko, mutta olemassa kuitenkin. Lavassa on riittävä pituus ja on se ihan kivan loivakin. Etujalat ovat kyllä sijoittuneet tosi eteen.
– Runko (3p) ja erityisesti lanne on pitkä. Syvyys takapolven edessä on jossain määrin puutteellinen. Hyvää on syvyys edessä ja satulansija (varsinkin kun vertaa noihin kahteen muuhun oriin).
– Takaosan (3p) arvostelu on vähän hankalaa, kun se ei ihan kunnolla näy, mutta tästäkin kulmasta voi kyllä sanoa että laskeva on lautanen. Kulmauksista en uskalla sanoa mitään.
– Etujalat (2,5p) ovat sirot, lihaksettomat ja vuohiset ovat varsin pitkät.
– Takasista myös 2,5p, taas tuo kuvakulma tekee arvioinnin vähän haastavaksi, mutta kintereet näyttävät tosi suorilta tästä kulmasta. Kintereen pää on aika ulkoneva, en tiedä onko tämä nyt vielä varsinainen kinnerpatti. Ja lihaksia kaivattaisiin koipeen ja reiteen.


LUOKKA 2, BUDJONNYTAMMAT

1. CH Priton Ninette, 4+3,5+4+4+3+3,5+4+3+3,5+4 = 36,5p
– Yleisvaikutelmasta 4p, sopusuhtainen ja kaikkinensa järkevännäköinen tamma.
– Rotuleimasta vähän varovainen 3,5p, hieman puoliverimäinen, mutta kuten sanottu: tyyppi vaihtelee ja kyllä tuon budjonnysta menee ilman että tarvitsee suuresti mielikuvitustaan käyttää.
– Sukupuolileimasta myös 4p, ihan uskottava tamma
– Pää on myös 4 pisteen arvoinen eli hyvä, koko ok, riittävän jalo, kaikinpuolin asiallinen, ei huomauttamista kyllä jos tosin en suuria kehun aiheitakaan tästä oikein löydä.
– Kaula 3p, alakaulainen ja se ei ole ratsurodulle hyvä asia. Muuten kaula on ihan kohtuullinen, liittymät kelvolliset, päänliittymää sanoisin ehkä jopa jo hyväksi, lihaksiakin löytyy, pituus ok.
– Etuosasta 3,5p, jos tuo lapa olisi vähän loivempi, niin tässä olisi kyllä 4 pisteen etuosa tai jopa enemmän. Ansiot ovat kiistämättömän: hyvä säkä, pitkä lapa, rungon syvyys erinomainen. Mutta sitten taas: se lavan asento on aika merkittävä asia ratsurodulle ja siksi ei nyt 3,5 pistettä enempää.
– Runko on 4p, se syvyys edestä tulikin jo mainittua että oikein hyvä, syvyys takapolven edestä sen sijaan vähän puutteellinen. Runko on pitkänlainen, tammoille se on tyypillistä enkä siitä pahasti rokotakaan. Lanne näyttäisi aavistuksen köyryltä, mutta kyllä tämä silti oikein hyvä runko on.
– Takaosasta annoin vain 3 pistettä, kulmaukset eivät ole mielestäni ihan niin hyvät kuin voisi. Lautanen on vähän lyhyensorttinen myös, vaikkakin suhteellisen tasainen ja hännänkiinnitys on ylhäällä.
– Etujaloista 3,5p, ovat asiallisen näköiset muuten, mutta ihan kuin olisin näkevinäni pientä koukkupolvisuutta. Vuohiset ovat myös hieman pystyt ja lyhyet.
– Takajaloista sen sijaan päivän paras eli 4 pistettä. Vähän lyhyet vuohiset tässäkin päässä, mutta muuten kyllä hyvät takaset.

2. Priton Yelena, 3,5+4+3,5+3+3+3,5+4+4+3,5+3,5 = 35,5p
– Yleisvaikutelma 3,5p, vähän kevyt ja korkeajalkainen, tekee yleiskuvasta hieman varsamaisen oloisen.
– Rotuleima 4p on selkeästi hyvä, uskottava budjonny eikä suoraan huuda kuvasta että hei, minä olen puoliverinen/täysiverinen/jotain muuta.
– Sukupuolileima 3,5p, tuo varsamaisuus syö vähän tätäkin ja muutenkin, ei tuo ole mitenkään erityisen selkeä tamma, jos nyt ei erityisen selkeä orikaan.
– Päästä 3p, kun ei sitä oikein näe mutta tuosta mitä näkee, ei pysty oikein virheitä esittämään. Leveä otsa, näyttää ihan jalolta tästä kulmasta, mielestäni pätevä budjonnylle.
– Kaulasta annoin sen saman 3p, vaikka senkin arvostelu jää kameraa kohti kääntyneen pään takia vähän puolitiehen. Liittymä runkoon on ihan hyvä, pituuttakin voisi olettaa olevan vähintään välttävästi, ei ole liian hento. Se päänliittymä nyt jää pimentoon. Tämän pään ja kaulan takia jätin jakamatta RCH:n vaikka tamma olisikin ollut sääntöjen puitteissa siihen oikeutettu. RCH kuitenkin tarkoittaa ktk-kelpoisuutta ja oli kuitenkin aika lähellä etten antanut kaulasta nollaa, koska ei voi arvostella.
– Etuosasta 3,5p, vaikka se ei ole kovin kummoinen. Lapa voisi olla viistompi, säkä, jos sitä on, jää vähän tuonne harjan alle piiloon. Mutta lavan pituus on ihan ok, rungon syvyys myös ja noin muuten etuosa istuu muuhun hevoseen nähden ihan kivasti, joten hellyin nyt antamaan 3,5 pistettä vaikka 3 pistettäkin olisi ollut ihan perusteltu.
– Rungosta tämä sai 4p, vaikka se on vähän hento. Pituus on ok ja muutenkin se on ihan kivannäköinen.
– Takaosasta myös 4p, kaipaisi lihaksia ehkä sekin ja ehkä hieman laskeva lautanen, mutta muuten tosi kiva. Kulmaukset ovat hyvät ja lautasessa on pituutta mukavasti.
– Etuset (3,5p) ovat hieman pitkät, etusääret varsinkin ja aika sirot myös, vaikkeivät mielestäni ihan vielä liian ohuet. Kyynärvarsi on pitkä ja vuohiset mielestäni hyvät.
– Takajalat (3,5p) ovat myös pitkät, säärten mitta on kuitenkin ok eivätkä ole liian hennot lainkaan. Koipi ja reisi ovat pitkät vaikka voisivat olla ehkä hieman lihaksikkaammat. Vuohiset ovat aika pystyt ja lyhyet.

– S

Tuomarikommentit 28.2. welsh B-ponien luokista

Adinassa järjestettiin 28.2.19 VSN-näyttely pienille welsh-sektioille ja minä olin lupautunut tuomaroimaan kaikki 4 B-ponien luokkaa. Tässä niiden luokkien tuomarikommentit.

© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Aloitetaan nyt siitä, että olen aika tarkka welsh B-ponien arvioinnissa. Rotumääritelmä toki nojaa mountainin määritelmään, mutta erikseen sanotaan että B-sektio on enemmän ratsuponi ja nimenomaan laadukas ratsuponi. Joten edellytän poneilta hyvinkin moitteetonta ratsun rakennetta, sen lisäksi että niiden pitää olla myös welshimäisiä ja niinollen "nättejä".

Mielestäni erityisen tärkeitä piirteitä ratsulle ovat nämä (ainakin):
– Kaula: pituus, muoto, liittymät päähän ja lapoihin
– Etuosa: pitkä, viisto lapa ja hyvämuotoinen, erottuva säkä
– Runko: erityisesti satulansija ja syvyys
– Takaosa: lihaksikkuus, hyvät kulmaukset
– Etu- ja takajalat: asennot ja vahvuus ts. ei liian sirot sääret

Kun näiden lisäksi sitten vielä syynään päänkin tarkkaan, sen pitää olla kaunis, jalo ja ponimainen, niin onhan sitä siinä vaatimuslistaa yhdelle ponille. Ja ei ihme, ettei tuomaroitujen ponien pistemäärät nouse mitenkään hirmuisen korkeiksi, kun tuomarilla on (kuvitteellinen) nuttura tiukalla.

Toki luokkaan 3 (welsh B-oriit) mahtui se säännön vahvistava poikkeus, luokkavoittaja Moana's Unforgivable, joka pokkasi peräti 43 pistettä. Tuijotin sen pisteitä pitkään ja mietin, olenko nyt sokaistunut sille ihan täysin ja epäreilu muille, mutta en saanut itseäni tällaisesta kyllä kiinni. Se on hieno poni, kertakaikkiaan ja jokaisen pisteensä arvoinen. Muuten sekä ori- että tammaluokat olivat melkoisen tasaisia, pistemäärät liikkuivat pääsääntöisesti välillä 33-37 eli hyviä poneja, muttei aivan erinomaisia. Joillain poneilla pisteitä rokotti huonohko kuva, joko pieni, huonolaatuinen tai vinosta otettu. Sinänsä tällainen tasaisuus on tuomarille vähän tylsää, mutta pelkään että se on sitä myös osallistujille. Eikä niistä edes irtoa tämän kummempia tuomarikommentteja!

–S

Tuomarikommentit 19.1. yhdysvaltalaisten rotujen VSN-näyttelystä

Koska uudenvuodenlupaukset täytyy yrittää pitää, järjestin heti nyt tammikuussa ensimmäiset VSN-näyttelyt likimain vuoteen. Tällä kertaa luokkia oli pohjois-amerikkalaisille ratsuroduille alkaen quarterista ja muista karjaroduista ja päätyen askellajirotujen kautta mustangeihin ja miniatyyreihin. Osanotto ei ollut mitenkään suunnatonta vaikka varsinaisesti vain amerikanponien luokka jäi tyhjäksi. Tässä tuomarikommentit luokista.

© Bob Langrish

1. Quarterhevoset
Todella korkeatasoinen luokka, harvoin pistemäärällä 38,5 jäädään sijalle 5. eli RCH-sijojen ulkopuolelle, mutta nyt kävi näin. Voittaja oli kuitenkin melko ylivoimainen, mikä oli kyllä itselleni vähän ylläri, koska en nyt varsinaisesti pitänyt tuosta tammasta mitenkään erityisen paljon. Jotenkin tuo ylälinja ei ole ihan niin hyvä kuin se voisi olla, osan siitä tekee matala säkä. Ja tietenkin takakorkeus särkee aina puoliverisiin kallellaan olevan tuomarin silmää, mutta siitä nyt ei quartereiden kohdalla pääse mihinkään. Mutta kyllä se on voittonsa ja jokaisen pisteensä ansainnut, en minä sillä. Erittäin laadukas, kaunis ja hyvärakenteinen tamma, varsinkin päätä ja kaulaa pidän likimain täydellisinä.

2. Paint Horset
Kahden hevosen miniluokka, jossa pisteet jäivät niin alhaisiksi, etten jakanut CH:ta voittajalle. Voittaja on periaatteessa näyttävä ori, mutta melkoisen epäsuhtainen ja se rokottaa pisteitä. Ensinnäkin se on korkeajalkainen ja lyhytrunkoinen ja toiseksi kaula ja pää näyttävät olevan vähän kuin eri paria rungon kanssa. Toiseksi tulleen kuva on hieman viistosta otettu ja varsinkin takaosan ja jalkojen arvostelu jää vähän puolitiehen. Siksi niistä vain kolmosta tai 3,5:tä. Noin muuten se ei ole erityisen tyypikäs, mutta sopusuhtaisempi kuin voittaja.

3. Appaloosat
Appaloosien luokka oli pieni myös, kolme osallistujaa ja jäi myös ilman CH-/RCH-titteleitä. Voittaja sai niukin naukin 35 pistettä, jota pidän alarajana CH:n tai RCH:n saamiseen. Huolimatta tästä pistemäärästä päätin jättää CH:n jakamatta, koska voittaja on kovin hento ja varsamainen. Se on kohtuullisen korrektin näköinen pikkuheppa, mutta kovin hento siis. Toiseksi sijoittui tamma, joka muuten oli ihan appaloosan näköinen, mutta tuo runko on noin kolme metriä liian pitkä. Lievää liioittelua, mutta ykkösen annoin rungosta, olkoon kuinka vain tamma. Se vaikutti alentavasti myös yleisvaikutelmaan ja rotuleimaan. Viimeiseksi jääneellä oli liian pieni ja huonosta kulmasta otettu kuva rakennearvosteluun ja se sai kaulasta nollan, koska sitä vain ei käytännössä näe.

4. Saddlebredit
Tämä luokka meni näin tuomarin kannalta vähän pipariksi, kun hevosilla on huonot kuvat rakennearvostelua varten. Ja pipariksi se toki meni osallistujienkin kannalta, kun ei tullut titteleitä eikä kaikille edes tuloksia. Kuvat sinänsä ovat hienoja ja hevoset myös, mutta kun rakenteesta jää vähän liian paljon arvailun varaan. Harmi.

5. National Show Horset
Pieni luokka tämäkin, mutta tasainen ja laadukas. Itse asiassa niin tasainen että kumpikin osallistuja sai saman pistemäärän. Harvinaista! Molemmat varsin hienoja hevosia, mutta molemmilta jäi ehkä se nk. viimeinen silaus puuttumaan että pisteissä oltaisiin päästy yli 40:n. Mutta 38,5 pistettä on kyllä varsin hyvä pistemäärä.

6. Tennesseenwalkerit
Tennesseenwalker on yleensä haastava rotu arvostella. Sen rotumääritelmä on (ainakin ollut, pitää tarkistaa) jokseenkin ympäripyöreä, pääpaino on askellajeissa. Iso osa walkereista on varsin tavanomaisen näköisiä hevosia, rotuleiman arviointi on haastavaa. Ja sitten monissa kuvissa takajalat on venytetty taakse, mikä tekee niiden ja takaosan arvostelusta hankalaa. Tässä luokassa nähtiin näitä ongelmia nyt, pisteet eivät nousseet kovin korkeiksi, mutta kuitenkin sinne 35:n pintaan ja mitään vakavia vikoja kummassakaan osallistujassa ei ole.

7. Missourinfoxtrotterit
Näistä voisi sanoa samaa kuin walkereistakin, ainakin tuon rotumääritelmän ylimalkaisuuden suhteen ja kyllä nuo muutkin ongelmakohdat ovat aika yhtenevät. Ei siis maailman helpoin rotu arvostella! Yksi hevonen kuitenkin vain luokassa, joten ylenmäärin ei tarvinnut aivojaan rasittaa tässä. Kivannäköinen ori kaikkinensa, muutamia heikompia piirteitä, jotka laskivat kokonaispistemäärää hieman, mutta ehdottoman laatuisa hevonen silti.

8. Kalliovuortenhevoset
Ja oikeastaan kalliovuortenhevosten kanssa on aika samat ongelmat kuin noilla kahdella edelliselläkin. Yhden hevosen luokka on toki helppo arvostella ja se ilahduttaa toki rockyjen ystävää, että se ainokainenkin on hieno ja kiva 38 pisteen hevonen.

9. Morganinhevoset
Tässä luokassa oli ilahduttavasti sentään muutama hevonen (3), joista voittaja erottui pistemäärältää kohtuullisen selvästi muista, mutta kaikki ehdottoman hyviä hevosia kyllä ja RCH:nsa ansainneet. Voittaja ei ole ehkä se näyttävin hevonen näistä, mutta rakenne on hyvä.

11. Miniatyyrihevoset
Yllättäen sitten miniatyyrien luokassa oli eniten osallistujia! Minun täytyy tunnustaa, etten ole oikein hyvää pataa minien kanssa. Minulla on se tietty mielikuva täydellisestä miniatyyrihevosesta: hyvin siro, jalo, arabimainen tai saddlebredin kaltainen, mutta pienoiskoossa. Tässä luokassa erityisesti voittaja edustaa juuri sitä ihannetta. Mutta sitten kohtuullinen prosentti miniatyyreistä on vähän tuhdimpia, ei paljon mutta jonkin verran. Tässä luokassa kakkonen ja kolmonen ovat ehdottomasti sitä tyyppiä. Tosi moitteettomia rakenteeltaan kumpikin kyllä. Ja sitten on niitä, jotka muistuttavat tietyiltä piirteiltään jopa brittiläistä shetlanninponia, tuhdimpia, selkeän ponimaisia, tuuheajouhisia. Näilläkin voi olla ihan korrekti rakenne, usein onkin, mutta leimapisteiden kanssa joudun painiskelemaan että miten niitä pitäisi arvostella. Tällä kertaa mentiin nyt näin.

12. Mustangit
Jännä luokka, en ole aiemmin mustangeja tainnut arvostella ja tälläkin kertaa menin siitä mistä aita on matalin ja ilmoitin arvostelevani ne karjatyyppisinä. Mustangi ei silti ole mikään helppo rotu sinänsä arvostella, koska määrätietoisen jalostuksen puute näkyy rakenteessa ja tyypissä ja sen takia nyt vain pitää antaa asioita anteeksi. Kiva että kaksi hevosta saatiin mukaan, olin varma että tämä luokka nyt ainakin peruttaisiin, onneksi olin väärässä.

– S

Tuomarikommentit 23.10. harvinaisten ponitammojen luokasta

Ajattelin näin tuoreeltaan kirjoitella tuomarikommenttia arvostelemastani VSN-luokasta. Kyseessä on Dóchas Acresin 23.10. järjestämä näyttely, jossa tuomaroin harvinaisten ponirotujen luokat. Oriluokan arvostelin jo aikaisemmin, sen vaikutelmia en sen paremmin muista enää (tuomarikommentit pitäisi kirjoittaa heti!), mutta tammaluokasta eli luokasta 4 voisin sanoa muutaman sanasen.

© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Luokka oli pieni, vain 5 ponia. Sinänsä se oli tietenkin helppo tuomaroida mutta noin muuten pettymys, koska näiden monen rodun kokoelmaluokkien kanssa ei pääse isommallakaan määrällä iskemään pitkästyminen. Tälläkin kertaa oli mukana peräti kolmen rodun edustajia: fellponeja, miniatyyrejä ja yksi ylämaanponi.

Voittajaksi selviytyi laadukas, tyypikäs ja tyylikäs miniatyyritamma Wicked Wonderland. Myönnän että tällaisen hyvin jalon ja siron ponin arvosteleminen muutaman rotevan karvaturrin jälkeen on haastavaa ja saa olla varuillaan ettei ihan kokonaan häikäisty sen kauneudesta. Mutta niin tai näin, hieno tamma ja rakenteessa ei moitteen sanaa.

Toisen sijan fell-tamma on myös varsin hyvänoloinen rotuisekseen ja pidin tamman ulkonäöstä. Kolmossijan sai luokan toinen miniatyyritamma, joka oli rakenteeltaan ihan ok, mutta tyypiltään ei ihan niin hyvä kuin voittaja. Rakennepisteitä rokotti pitkähkö, hieman notko selkä ja lyhyt, luisu lautanen.

Neljäs sija meni toiselle fell-tammalle, jonka senkään rakenteessa ei ole suurempia moitteita, mutta se oli kuitenkin jollain tavoin... ei nyt varsinaisesti varsamainen, vaikka ehkä vähän lihakseton ja hieman etupainoisen oloinen. Koska en nähnyt rakenteessa mitään hirmuisen kiitettävääkään, jäi kokonaispistemäärä 34 pisteeseen, mikä ainakin minulla tarkoittaa yleensä sitä, että jätän hevosen ilman palkintoa, vaikka se ehkä sijansa perusteella olisi siihen oikeutettukin. Niin tälläkin kertaa. RCH kuitenkin jo oikeuttaa kantakirjaustilaisuuteen ja mielestäni tämä tamma ei ole ihan ktk-kelpoinen.

Luokan viimeiseksi jäi ylämaanponitamma, jonka kuva oli kovin vinosta otettu ja niinpä pisteet jäivät mataliksi. Takaosasta annoin nollan sillä perusteella että sitä ei voi arvostella, mutta monen muunkin rakennekohdan arvostelu jäi vähän hyvän mielikuvituksen varaan eikä kolmosta enempää sellaisista heru.

–S

VSN-pohdintaa

Olen kuluvan vuoden puolella järjestänyt kahdet VSN-näyttelyt ja vaikka olen aiemminkin miettinyt blogissa luokkien valintaa VSN-näyttelyihin, jatkan sillä aiheella taas. Koska se on niin kamalan vaikeata valita mitä luokkia järjestäisi! Kun on tällainen rotuongelmainen!

© Bob Langrish

Yleensähän tykkään tuomaroida omat näyttelyt itse, pääsee kaikkein vähimmällä säädöllä, kun ei tarvitse mailailla muille tuomarointipyyntöjä. Ei sinänsä että se iso vaiva olisi ja ne harvat kerran kun näin olen tehnyt, olen saanut toiset tuomarit hyvinkin nopeasti. Mutta kun ihminen on perusluonteeltaan niin laiska... No, minun ongelmani rotujen kanssa on se, että en osaa tiettyjä rotuja tuomaroida. Näihin kuuluvat kaikki kylmäveriset, erityisesti suomenhevonen; shetlanninponi ja friisiläinen, lv-ravuritkin ovat vähän siinä ja tässä. En siis voi enkä halua tuomaroida luokkia, joihin on edes etäisesti mahdollista tulla näitä rotuja. Kylmäveriset eivät ole ongelma sinänsä, ovat suomenhevosta lukuunottamatta varsin harvinaisia ja muutenkin panostan itse enemmän näihin lämminveristen luokkiin. Shetlanninponikaan harvoin tuottaa murheita, harvinaisten ponien luokkaan niillä ei ole pääsyä.

Mutta friisiläinen! VSN lukee sen lämminveriseksi ja harvinaiseksi, ihan ok sinänsä, mutta kun minä en voi ikinä järjestää yleistä harvinaisten lämminveristen luokkaa siinä pelossa, että sinne tulee niitä friisejä. Viimeisimmissä näyttelyissä ratkaisin asian järjestämällä friisiläisille oman luokkansa ja hankkimalla sille toisen tuomarin, itsehän hoidin sitten muiden harvinaisten lämminveristen luokat.

Varsinainen ongelma ei kuitenkaan ole se, että pitää hankkia toinen tuomari. Kuten sanoin, se ei ole paha nakki ja toisaalta luulen että pystyisin ehkä ystävystymään friisiläisten kanssa sen verran että pystyisin niitä arvostelemaan. Se ei ole minulle niin mahdoton rotu kuin suomenhevonen ja shetlanninponi, en ole vain saanut aikaiseksi. Mutta kun muistan vähän liian hyvin ajan, jolloin VSN:n kalenterista löytyi lähestulkoon pelkkiä friisiläis-näyttelyitä, jos jätettiin suomenhevosten ja puoliveristen näyttelyt pois laskuista. On jäänyt tietty vastenmielisyys friisiläisluokkia kohtaan, anteeksi kaikki friisiläisten omistajat. Ehkä minun jo pitäisi tunnustaa itselleni, että jos sattuu vilkaisemaan kalenteriin, niin ajat ovat todellakin muuttuneet ja voisin jo ihan hyvin luopua kivettyneestä asenteestani. Vielä ei kuitenkaan ole ihan tullut se päivä.

Tuomaroin itse noissa Ionicin näyttelyissä muiden harvinaisten lämminveristen ja kaikkien harvinaisten ponien luokat ja ei voi muuta sanoa kuin että olipa kivaa. Totta kyllä, joukkoon osui useita rotuja, joiden tuomarointia varten piti käydä lunttaamassa rotumääritelmää, kun niitä harvemmin näkee ja arvostelee. Tuomarointiin meni siis enemmän aikaa kuin vaikkapa jonkin puoliveriluokan arvosteluun, mutta olihan se nyt hitsin mielenkiintoista. Kun tuomaroi muutaman pv-luokan putkeen, tulee vähän sellainen fiilis, ettei haluaisi sen jälkeen hetkeen nähdäkään puoliveristä, mutta näissä monen rodun luokissa ei ole sitä ongelmaa kun rotuja on laidasta laitaan.

Niinpä olen tässä dilemman edessä: miten voisin järjestää harvinaisille roduille näyttelytoimintaa ilman että friiseille pitäisi järjestää omaa luokkaa ja hankkia sille toista tuomaria? Voisinkohan järjestää luokan nimeltä "Harvinaiset lämminverirodut paitsi friisiläinen"? Pitäisi varmaan kysyä VSN:n ylläpidosta. Tietenkin voisin järjestää harvinaisille roduille rotukohtaisia luokkia ja niin tulen toki tekemäänkin, mutta kun sitten minä tiedän tarkalleen mitä rotuja sinne tulee. Noissa kokoelmaluokissa on aina tietty jännitysmomenttinsa, kun sinne voi tulla jotain todella eksoottisiakin rotuja. Osaisinko järjestää luokan esimerkiksi australianhevosille? Tai clevelandinruunikoille, joista tiedän että sinne tulee todennäköisesti vain se yksi ori, joka tosin on superhieno? Toisaalta on tylsää järjestää luokkia, jotka joutuu sitten perumaan, kun ei tulekaan osallistujia.

Tietenkin harvinaisten rotujen rotukohtaisten luokkien plussapuoli on se, että sinne yleensä mahtuu hyvin, toisin kuin yleiseen harvinaisten rotujen luokkaan, joka tulee helposti täyteen ja usein varsin nopeastikin. Ja toisaalta jos joku omistaja omistaa useita harvinaisia rotuja, niin kivahan se on ilmoittaa kaksitoista hevosta rotukohtaisiin luokkiin kuin kaksi hevosta siihen yleiseen luokkaan. Ei mitenkään oma lehmä ojassa tässä tai mitään...

Mitä te tekisitte näillä reunaehdoilla? Entä mille harvinaiselle ponille tai lämminverirodulle haluaisitte edes kerran oman VSN-luokkansa?

– S

Englannintäysiverisen rakennearvostelu

Olen aina kokenut englannnintäysiverisen rakennearvostelun haastavaksi. Siihen on ihan syynsä: täysiverisellä ei ole varsinaista rotumääritelmää edes olemassa! Perinteisesti on ollut jotakuinkin yhdentekevää, miltä täysiverinen on näyttänyt, kunhan se on ollut nopea. Lisäksi sprintterit ja stayerit ovat vähän erinäköisiä. Tietenkin tasapainoinen rakenne on tavoite, se yleensä ennustaa parempaa kestävyyttä kuin epäsuhtainen rakenne, mutta esimerkiksi takakorkeus on melko tyypillistä varsinkin sprinttereille. Takaosa on se hevosen moottori ja siellä pitää olla papua, jos meinaa pärjätä nopeuslajissa.

© Bob Langrish

Yleisesti ottaen täysiverisille tyypillisiä piirteitä ovat ainakin nämä:
– Yleisesti ottaen lihaksikas, mutta lihakset ovat ns. litteät, ei sellainen "muhku" kuin esimerkiksi quarter-hevoset
– Sopusuhtaisen kokoinen, kuiva pää, jossa suora profiili, suuret sieraimet ja silmät
– Pitkä, kevyt, yleensä suora kaula, päänliittymä ohut, kiinnittynyt melko alas lapoihin
– Lavat pitkät ja lihaksikkaat
– Syvä rintakehä
– Erottuva, muttei liioiteltu säkä
– Selkä usein hieman pitkä
– Ihanteellisesti melko suora lautanen, noin 25-30 astetta maanpintaan nähden. Tästä kyllä näkee poikkeuksia eli jyrkkiä, lyhyitä lautasia. Tasaisia, arabityyppisiä ei ole tainnut tulla vastaan juuri koskaan.
– Häntä kiinnittynyt melko korkealle
– Selväpiirteiset nivelet jaloissa
– Kuivat jalat
– Etujalat suorat, hyväasentoiset
– Lihaksikas, pitkä kyynärvarsi
– Lyhyet sääret sekä etusissa että takasissa
– Lyhyt reisiluu
– Lonkkanivel ja polvinivel mahdollisimman avoimet
– Vuohisten kulma etujaloissa 47-54 astetta, takasissa hieman pystymmät

Minulle VSN-tuomarina ongelmia tuottavat leima-pisteet, rotu- ja sukupuolileimat. Ihannetapauksissa täysiverisillä on tietenkin erittäin selkeä rotuleima, sen vain jotenkin... näkee. Ilmeestä, päästä, olemuksesta, tietenkin myös rakenteesta. Mutta sitten on täysiverisiä, jotka näyttävät melko geneerisiltä hevosilta. Ne voivat olla ihan hyvärakenteisiakin hevosia, mutta jotenkin kuva ei huuda "Hei, minä olen täysiverinen!" Tätä näkee mielestäni varsinkin tammoilla, jotkin täysiveritammat menisivät ainakin minulle läpi erityisen nätteinä lämminveriravureina tai astetta kevyempinä puoliverisinä. Tietenkin usein jokin juttu näissä kuvissa kyllä kertoo, etten ole ihan oikeilla jäljillä, muttei aina. Onko tämä sitten huono asia? En tiedä, en osaa sanoa, mutta itse en kovin tiukasti niitä tuomitse, koska niitä näkee kuitenkin aika paljon.

Sukupuolileima on myös haastava tai ehkä pitäisi käyttää termiä "vaihteleva". On selkeän maskuliinisia oreja ja feminiinisiä tammoja ja silloin asiat ovat helppoja. Mutta sitten on sellaisia vähemmän orimaisia oreja ja jotkin tammat ovat hyvinkin neutraaleja. Tätä ei kuitenkaan voi pitää mielestäni minään suurena virheenä, en ainakaan uskoisi niin, mutta kyllä ne silti vähän mietityttävät tuomarointeja tehdessä. Tietenkin oriin selkeän feminiininen ilme ei ole hyvä asia.

Tässä olen vähän esimerkkien kautta avannut noita täysiveristen arvosteluasioita.

o. Aidanus Ion
Juu, ei ole rakennekuva, mutta tässä on hyvinkin selkeä täysiverinen. Sukupuolileimakin on mielestäni vähintään kohtalainen. Mielestäni varsin tyypillinen tapaus ja ihan kivannäköinen myös.

o. Kensington Garden Ion
Itse nimitän tätä omassa päässäni "tyypilliseksi laukkapuolen siitosoriiksi" (kuvan hevonen on varsin todennäköisesti sellainen): hieman takakorkea ja etupainoinen, vähän pitkänomainen yleisvaikutelma, täysiveriseksi jopa ehkä roteva tapaus, mutta selvästi kuitenkin täysiverinen. Rakenteeltaan ja tyypiltään tosi moitteeton. Selkeästi aikuinen hevonen, Aidanuksen kuvassa on tietääkseni kaksivuotias (vaikka näyttääkin kyllä varsin aikuiselta).

o. Pink Hungaroring
Jossain määrin kevyempi kuin Kensington Garden, todella tyypillinen ja tasapainoinen.

t. Sluagh Ion
Vähän tällainen tavallisen näköinen tamma, mutta kyllä minä silti tämän vähintään kohtuulliseksi täysiveriseksi tuomitsisin. Päässä on tuota tiettyä ilmettä, kaula on todella tyypillinen eikä rakenteessakaan mitään hirmuisen suuria ongelmia ole.

o. Viscount Ion
Erinomaisen selkeä täysiverinen siitä huolimatta, että kaula on vähän lyhyt ja muutenkin hevonen on pitkäjalkainen ja "korkea", ei niinkään tuollainen pitkänomainen kuten monet täysiveriset.

o. Babyface
Tässä on nyt sitten sellainen hevonen, joka varmaan laukkahevosena on ihan ok, mutta ratsuhevoselle tuo rakenne ei oikein istu. Pitkärunkoinen, selkeästi takakorkea, massiivinen kaula, kiinnittynyt melko alas eikä mitenkään erityisen pitkä.

– S

Rakennearvostelussa RBSH-tamma

Kuten lukijat varmaan tietävät, RBSH on virtuaalinen rotu ja sen rotumääritelmä on luettavissa ainakin Virtuaaliwikissä Virginian epävirallisten (mutta hyvien) kommenttien kera. Rotumääritelmää siis sovelletaan RBSH-tamma Hyacintha Ioniin VSN:n pistejärjestelmän mukaan.

Yleisvaikutelma 4/5p
Yleisvaikutelma on vähän vaikea tämän kohdalla. Tammassa on paljon hyvää, mutta myös heikompia piirteitä. Se ei ole ihan niin sopusuhtainen kuin mielestäni voisi olla saadakseen 5 pistettä, mutta hyvä kyllä noin muuten.

Rotuleima 4,5/5p
Erinomainen, ehdottomasti. Tuo puolen pisteen miinus tulee tuosta takaosasta ja siitä että se ei ole oikein suhteessa muuhun runkoon.

Sukupuolileima 3/5p
Sukupuolileimasta ei ole mainittu RBSH:n rotumääritelmässä, mutta niin tai näin, ei tuo hirveän tammamainen ole.

Pää 4/5p
Erittäin hyvämuotoinen pää, tarvittavan jalo, sopivan kokoinen. Suuret silmät, hyvin sijoittuneet. Sieraimen kokoa ei voi arvioida oikein.

Kaula 3/5p
Kaula on periaatteessa ihan jees, siro, päänliittymä on ohut, pituuttakin on välttävästi. Lievästi alakaulainen, mutta se ei näin pienessä mitassa ole vielä ongelma, vaikkei toki toivottavaakaan. Mutta mutta... Jotenkin se ei ole riittävä suhteessa lapoihin. Se voisi olla myös lihaksikkaampi eikä pieni lisäpituus olisi pahasta.

Etuosa 4,5/5p
Etuosa on ehdottoman hyvä, säkä on erottuva (vähän kyllä tuollainen terävä näin sivusta katsoen?), lapa pitkä ja viisto, rungon syvyys on erinomainen.

Runko 3/5p
Rungon syvyys edessä tulikin jo mainittua edellisessä kohdassa ja se on erinomainen. Kuitenkin vatsalinja nousee kovasti ja syvyys takapolven edessä on vähintäänkin puutteellinen. Runko on pitkähkö, mikä ei RBSH:lle tai tammalle ole mikään suuri virhe, mutta kun tuo lanne on noin pitkä ja muutenkin tuo rungon malli muistuttaa enemmän vinttikoiraa kuin hevosta.

Takaosa 3/5p
Pieni takaosa verrattuna muuhun runkoon. Lautanen lyhyehkö, mutta kulma on ihan ok. Hännänkiinnitys ylhäällä. Kulmaukset ovat kuitenkin kelvolliset.

Etujalat 3/5p
Asennoissa ei periaatteessa moittimista, kyynärvarsi voisi olla lihaksikkaampi, mutta sääret ovat kovin pitkät ja hennot. Lievässä määrin ei ole ongelma RBSH:lla, mutta tämä kyllä jo alkaa olla.

Takajalat 3/5p
Sama juttu kuin etusossa: liikaa sääriä. Ja lihaksiakin voisi reidessä ja koivessa olla enemmän.

Yhteensä 35/50p
Kokonaispistemäärä jää siihen kohtuullisen ja hyvän välimaastoon ja on aika odotettu. Tammassa on paljon hyvää, erityisesti tyyppi, pitäisin tuota rakenteen puutteita lukuunottamatta oikein hienona RBSH:na. Mutta kun siinä rakenteessa on niitä omia ongelmiaan, niin se näkyy pisteissä.

– S

Rakennearvostelu: ahaltek-ori

Jatketaan tällä tekkelinjalla ja otetaan seuraavaksi arvosteluun hyvin erityyppinen ahaltek, ori Gin Agripin.

Yleisvaikutelma 4/5p
Sopusuhtainen, hyvännäköinen ori, pientä miinusta annan siitä että on melko pitkärunkoinen ja siihen nähden matalajalkainen eli yleiskuva on vähän matala. Vähän saisi myös olla ryhdikkäämpi. Myös lievästi takakorkea, jos eivät silmäni valehtele.

Rotuleima 4/5p
Kyllä tämä ahaltekista menee, vaikkei olekaan sieltä aivan siroimmasta päästä. Pää on hyvin rotutyypillinen, kaula samoin ja oikeastaan koko hevonen on kyllä ihan tekkemäinen, vaikkakin vähän "paksu". Pisteen miinus erinomaisesta tulee juuri tämän takia, mutta huono rotuleima ei ole.

Sukupuolileima 4,5/5p
Tämäkin on hyvä, pieni miinus tulee siitä, että saisi olla ryhdikkäämpi. Ja sekin on vähän makuasia.

Pää 3,5/5p
Muoto ja koko ovat hyvät, silmien koko samoin. Turvasta ja sieraimista en sitten ole ihan varma, kuvan kehnohko laatu ei auta arvostelua tässä kohtaa. Myös kuivuudesta en osaa sanoa, näyttäisi vähän siltä että siinä voisi olla toivomisen varaa.

Kaula 4/5p
Pituus on hyvä, lihaksikkuus myös, muotokin on vielä ihan mallikas, näin lievä joutsenkaula on vielä ihan ok. Kaula on kuitenkin matala.

Etuosa 4/5p
Säkä on hyvä vaikka hieman lyhyt, lapojen pituuskin on ok, mutta voisivat olla hieman loivemmat vielä. Rungon syvyys on hyvä.

Runko 4,5/5p
Pituus tosi hyvä, syvyys hyvä, vähän piirteetön jos vertaa oikein hoikkiin tekkeihin, mutta kuten sanoin, ei se ole ehdoton vaatimus. Selän linja on ok, risti nousee vähän liian ylös kuitenkin.

Takaosa 4,5/5p
Lihaksikas, sopusuhtainen, lautanen pitkä, sopivan viisto (tasainen lautanen ei ole suotavaa), kulmaukset hyvät. Häntä on kiinnittynyt melko korkealle, mutta kyllä tuo nyt on ihan hyvä noinkin.

Etujalat 3,5/5p
Asento hieman takanojoinen (luultavasti johtuu siitä ettei hevonen seiso tasan), kyynärvarren lihaksikkuutta on mahdoton arvostella. Sääret lyhyet, sanoisin että jopa järeät ahaltekeille, eivät kuitenkaan liikaa. Vuohiset pitkät, oej vuohinen hieman vento.

Takajalat 3/5p
Asennot vinksin vonksin. Koipi ja reisi lihaksettomat. Sääret hyvät, vuohiset aika ok.

Yhteensä 39,5/50p
Tässä on sitten jo laadukas tekke, vaikka ei olekaan "vinttikoira". Minä itse toki pidän kovasti niistä äärimmäisen hoikista ahaltekeistä, mutta VSN-tuomarina minulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta jättää rotevampaa, mutta silti hyvää ahaltekiä huonoille pisteille. Ja kun oikein miettii ja katselee, niin kyllä tämäkin silmää miellyttää, joten ihan hyvillä mielin saisi minulta näillä pisteillä vaikka luokkavoiton.

– S

Rakennearvostelu: ahaltek-tamma

Ahaltekien rakennearvosteluja on blogissa ollut parikin kappaletta, molemmat Virginian kirjoittamia (ori, tamma) ja ajattelin jatkaa näitä, kun tuli taannoin todettua, että ahaltekeillä taitaa mennä tällä hetkellä aika kivasti.

Ahaltek on kieltämättä haastava rotu tuomaroida, varsinkin jos (kun) enimmäkseen tuomaroi ratsuja, puoliverisiä ja poneja. Tekke on erilainen eikä niitä tule ihan täysin ratsun ihanteen mukaan arvostella. Toisaalta tekeillä esiintyy muutamia tiettyjä rakennevirheitä, joita pitäisi vähän katsoa sormien läpi lievinä, mutta sitten jossain kohtaa niistä pitäisi alkaa rokottaa. Niin ja tyyppihän vaihtelee, on erittäin hoikkia, vinttikoiramaisia tekkejä ja sitten rotevampia, jopa puoliverityyppisiä hevosia. Kumpikaan ei ole varsinaisesti ihanne, kumpikin käy. Ja sitten tietysti omalla kohdallani täytyy aina vähän hillitä sitä "ooh, ihana-upea-mahtava, annan tälle kutosia joka kohdasta!!11"-fiilistä, mikä yleensä tulee jokaisesta vähänkään hienomman näköisestä tekkekuvasta...

Rotumääritelmä löytyy suomennettuna joko vanhan VATY:n sivuilta tai Virtuaaliwikistä, tokikin kirjoittaja molemmissa on sama, Virginia.

Tällä kertaa päätin ottaa arvosteluun tamma Gin Batratshkan.

Yleisvaikutelma 2/5p
Olkoon miten vain ahaltek, mutta jonkinlaista sopusuhtaisuutta pitäisi silti olla. Ensinnäkin tämä on jotenkin kehittymättömän oloinen, varsamainen. Runko ja kaula ovat ihan eri paria, kaulan pituudesta ja muodosta tarkemmin alla. Lisäksi tuo näyttäisi vähän takakorkealtakin.

Rotuleima 4/5p
Hyvin selvä ahaltek on kyllä, vikoineen kaikkineen. Pisteen pudotus täysistä pisteistä tulee siitä, että ahaltekin rotuominaisuuksiin ei nyt pitäisi kuulua tuollainen epäsuhtaisuus.

Sukupuolileima 4/5p
Tästä on ollut puhetta aiemminkin, mutta tekke on aika sukupuoleton rotu, minusta varsinkin tammat ovat hyvin neutraaleita sukupuolileimaltaan ja se on ok. Tämä on selkeästi enemmän feminiininen kuin maskuliininen, joten se saa hyvän tästä, mutta kehittymättömyys rokottaa tätäkin pistemäärää sieltä erinomaisesta.

Pää 4,5/5p
Pää on hieno, se on sopivan kokoinen runkoon verrattuna (vaikka se kaula siinä välissä onkin napattu joltain toiselta hevoselta ja lisäksi väärinpäin), pituus on hyvä, muoto on hyvä, kuiva ja jalokin se on riittävissä määrin, pitkät korvat, suuri silmä. Pieni miinus tulee siitä että turpaa varsinkaan ei oikein näe.

Kaula 1/5p
Se on lyhyt ja vaikka ahaltekeillä joutsenkaulaa esiintyykin melko yleisesti, jokin raja silläkin pitää olla. Ja tässä ollaan nyt menty sen rajan ylitse, tuollaista ei voi enää hyväksyä. Sirous on ok ja päänliittymäkin kelvollinen.

Etuosa 4/5p
Säkä on ihan hyvä, syvyys on riittävä, lapa on hyvässä kulmassa mutta saisi olla vähän pidempi.

Runko 3,5/5p
Selän linja on melko suora vaikka säkä onkin hyvä. Tekeillä selkälinja saakin olla suorahko, mutta tässä häiritsee nyt jokin... Ehkä se on se, että selkälinja ei ole tasainen vaan nousee ristiä kohti. Vatsalinja saisi nousta vähän enemmän ja muutenkin runko on jotenkin piirteetön. Ja se ei ole todellakaan missään suhteessa kaulaan.

Takaosa 3/5p
Takaosa on hieman pieni verrattuna runkoon ja saisi olla lihaksikkaampi. Lautanen voisi olla hieman pidempi ja vaikka sen pitäisi olla laskeva, niin ei ehkä ihan näin paljon.

Etujalat 3/5p
Takanojoinen asento, vuohiset ovat pystyt vaikkakin pitkät. Muuten jalat ovat pitkät ja sirot.

Takajalat 2/5p
Käyrät kintereet, voi kyllä johtua siitäkin että hevonen seisoo vähän miten saattuu muutenkin. Sirot, pitkät sääret, suorahkot vuohiset. Lihaksia voisi olla vähän enemmän koivessa ja reidessä.

Yhteensä 31/50p
Juu, eihän tälle paljon enempää olisi voinut kuvitella antavansakaan. Hyviäkin puolia hevosessa on, mutta nuo huonot puolet ovat sitten niin hallitsevia, ettei niitä voi sivuuttaa edes ahaltekeillä.

–S