keskiviikkona, tammikuuta 27, 2016

Tutustumista kisamaailmaan

Olen kyllä hanakka kritisoimaan (sika)kisaamista, laatuarvosteluja sun muuta sellaista, mutta olen aina liikkunut kokolailla pimeässä aiheen suhteen, koska itselläni ei ole kokemusta oikein minkäänlaisesta kilpailemisesta virtuaalimaailmassa (jos lasketaan ravi- ja laukkakisat pois, niitähän on tullut harrasteltua). Sikäli kuin olen osallistunut joihinkin yksittäisiin kilpailuihin tässä vuosikymmenen aikana, ne ovat olleet pääasiassa näyttelyitä tai ARJ-kisoja. Ja laatuarvosteluissa ei ole yksikään omistamani hevonen ikinä käynyt, ehkä alkuaikoina joku kävi pokkaamassa kolmospalkinnon YLAsta, mutta tällöinkin puhutaan yksittäisistä hevosista.

Vaan aina sitä pitää kokeilla kaikenlaista uutta. Kun taannoin totesin, että knabstrup-ori Ionin Kimmolla on kaikki mahdolliset avut tullakseen mamman rakastetuksi kullannupuksi, panostusponiksi ja tallin ylpeydenaiheeksi, niin sama se kai on, jos käy kokeilemassa sitä vähän kilpakentilläkin ja laatiksissa. Koska Kimmo polveutuu estesuvusta, suuntasimme ERJ-kilpailuihin.

Mitä nyt tässä parin viikon aikana olen sitten huomannut halveksimastani kilpailumaailmasta? Ainakin seuraavat asiat:

1. Kilpailujen määrän kerääminen on helppoa. Aivan erityisesti sitä helpottavat nämä tällaiset könttäkisat, joissa yhdellä maililla voi osallistua useisiin, jopa muutamiin kymmeniin, kisoihin yhdellä kertaa. Sillä saa paljon kisoja nopeasti ja paljon kisoja tietää myös enemmän sijoituksia.

2. Kilpailukalenteria ei tarvitse kytätä kuusi kertaa päivässä ehtiäkseen osallistua edes joihinkin luokkiin. Tai ainakin niissä luokissa, joissa Kimmo kilpailee (110-140 cm) on yleensä ollut tilaa. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että korkeimmissa luokissa olisi enemmän tunkua.

3. VRL:n rekisterisivulla näkyy kisamäärä ja sijoitusten määrä, joten niitä ei ole tarpeen edes merkitä hevosen sivuille, jos metsästää vain pelkästään tiettyä sijoitusmäärää. Minä vanhan koulukunnan edustajana kirjaan tunnollisesti kaiken, mihin Kimmo osallistuu, vaikkei todellakaan olisi pakko. En tosin tiedä, mitä laatuarvostelut vaativat, pitääkö sijoitukset olla merkittyinä hevosten sivuille vai riittääkö pelkkä VRL-rekisterisivu ja että laskevatko tuomarit sijoitusten määrän kaikkien kisojen seasta. Mutta jos joku 40-60 sijoitusta pitää olla, niin miettikää miten pitkäksi tuo kisatuloslista venyy.

4. Kilpailujärjestäjien joukossa on joukoittain talleja, joista en ole kuullut ehkä ikinä. Ovatko kisajärjestäjät ja Ionic oikeasti jo niin eri lokeroissa virtuaalimaailmassa, ettemme tiedä toisistamme enää edes nimiä? Ei kyllä hyvä.

5. Kisoja tuntuu järjestettävän melko runsaasti. Ehkä ihan joka päivä ei uusia kisoja putkahda ERJ:n kalenteriin mutta melkein kuitenkin.

6. Kisaluokat ovat olettamaani pienempiä. Odotin ihan vakavissani, että tarjolla on enimmäkseen sadan hevosen luokkia, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan edes joskus, mutta tosiasiassa olen osallistunut vain muutaman kymmenen hevosen luokkiin.

7. Osallistumisrajoitukset ovat odottamaani löysempiä. En tiedä mistä muinaishistoriasta juontaa juurensa sellainen käsitys, että kilpailuissa olisi tavattoman tiukat osallistumisrajoitukset. Yhdeltä omistajalta maksimissaan kolme hevosta per luokka, riippumatta luokan koosta, ja yksi hevonen voi osallistua vain yhteen luokkaan per päivä. No okei, tämä saattaa kyllä tulla laukka- ja ravipuolelta, joissa on realistista rajoittaa osallistumismääriä edellämainitulla tavalla.

8. Yhden hevosen kanssa on helppoa. Jos olisi useampi kilpailutettavana, saattaisi olla jo hankalampaa. Kyllähän yhden hevosen sivuille rustaa kisat ja tulokset, ja käy tarkistamassa tulosten saapumista usein. Useamman hevosen kanssa ja varsinkin jos pitäisi kilpailla usean eri lajin kilpailuissa, tämä luultavasti kävisi jo työstä. Paitsi että nehän tulevat sinne VRL-rekisterisivulle. Silti tuhannen hevosen kilpailuttaminen olisi melkoisen mahdotonta eivätkä muut varmastikaan kiittelisi, jos olisin hevosineni jatkuvasti tukkimassa kaikkia mahdollisia luokkia.

9. Minua kyllä vähän hävettää osallistua kilpailuihin, kun vuosikymmenen on tosiaan profiloitunut suoranaisena kilpailemisen vastustajana. Yksi hevonen... no, se sulautuu sinne muiden joukkoon niin ettei kukaan huomaakaan, mutta osallistuin joihinkin kisoihin täydellä määrällä hevosia ja paistaahan monien nimistä se Ion-tunnus kauas. Pystyn jo kuvittelemaan epäuskoiset älähdykset kanssaharrastajilta: "Mitä toikin luulee oikein tekevänsä?!" No, se on kyllä ihan omatekoinen luuloni. Itseäni vähän naurattaa kyllä.

– S

sunnuntaina, tammikuuta 24, 2016

Värikkäin hevosrotu?

(päivitetty 27.1.16 kommenttien perusteella)
(päivitetty 28.7.21 keskusteluiden perusteella)
(päivitetty 15.11.21 keskusteluiden perusteella)

Otsikon kysymys esitetään aina satunnaisesti ht.netissä, viimeksi juuri tänään: mikä on värikkäin hevosrotu?

Ennen kuin alan listata omaa listaani värikkäimmistä roduista, huomautan että tässä tapauksessa kannattaa pitää tarkoin mielessä se ero, onko jokin väri sallittu tietyllä rodulla ja esiintyykö sitä tällä rodulla lainkaan. Gin on kirjoittanut asiasta pari vuotta sitten blogiin otsikolla Rodut ja värit. Se kannattaa lukaista läpi, minä tyydyn tässä vain toteamaan, että maailmassa on paljonkin rotuja, joilla on sallittuja kaikki värit, toisin sanoen niitä ei rajoiteta. Nämä kaikki eivät kuitenkaan ole välttämättä mitään erityisen värikkäitä rotuja, sillä vaikka kaikki värit ovatkin sallittuja teoriassa, ei kaikkia värejä rodussa esiinny läheskään aina.

Muistilistaksi tässä vielä kaikki erikoisvärit, joita hevosilla voi esiintyä:
– Kimo
– Päistärikkö
– Lehmänkirjavat: tobiano, splashed white eli suomenkirjava, frame, sabino (Sb1)
– Tiikerinkirjava
– Voikkovärit: voikko, ruunivoikko, mustanvoikko, cremello, perlino, smoky cream
– Hallakkovärit: punahallakko, ruunihallakko, hiirakko
– Hopeavärit: hopeanruunikko, hopeanmusta
– Samppanjavärit: samppanjanrautias (gold champagne), samppanjanruunikko (amber/sable champagne), samppanjanmusta (classic champagne)
– Pearl (lisää aiheesta: Pearl)
– Mushroom (vain shetlanninponeilla)
– Dominanttivalkoinen eli W-geenin eri variantit (lisää aiheesta: W-geenin muunnoksia)

Näiden lisäksi on muutamia vielä tarkemmin tunnistamattomia värejä, kuten light black, morgan-diluutio, salpicada, manchado, ja iberohallakko (lisää aiheesta: Erikoisia värejä, merkkejä sun muita ). Niitä ja niiden mahdollista esiintymistä en ole ottanut huomioon tässä postauksessa lainkaan.

Miniatyyrihevonen
Mineillä sallitaan kaikki värit ja luulisin että kaikkia, tai ainakin lähes kaikkia värejä niillä esiintyykin. Oikeastaan ainoat värigeenit, joiden esiintymisestä en ole varma, ovat pearl, mushroom, ja W-geeni, viimeksi mainitustakin W20-varianttia saattaa esiintyä.
Miniatyyreillä erikoisvärejä esiintyy ymmärtääkseni myös melko runsaasti, joten myös näiden yhdistelmävärejä esiintyy ainakin jonkin verran.

Quarterponi
Quarterponeilla on monia rekistereitä, useimmat niistä hyväksyvät risteytykset painteihin, appaloosiin, ja amerikanponeihin. Näinollen quarterponeilla voi esiintyä ja esiintyykin lehmänkirjavuuden kaikkia muotoja ja tiikerinkirjavuutta. Kaikki rekisterit eivät kuitenkaan erityisesti suosi kirjavia poneja ja niille saattaa olla joitain rekisterirajoituksia, mutta yhtä kaikki, kirjavia quarterponeja on olemassa.
Hevoskokoisilta quartereilta quarterponit puolestaan voivat periä niiden laajan värivalikoiman, josta tarkemmin seuraavaksi.

Quarterhevonen
Quarterilla esiintyy ymmärtääkseni kaikkia diluutiovärejä (poislukien mushroom), kimoa, ja päistärikköä. Nykyisin, vanhan White Rulen kumouduttua, myös lehmänkirjavat ovat sallittuja ja quarter kuuluukin niihin rotuihin, joilla esiintyy testatusti SB1. Sen lisäksi quartereista löytyy framea ja splashed whiten versiot SW1, SW2 ja SW3, mahdollisesti muitakin. Enemmän White Rulesta löytyy tietoa Virtuaaliwikistä.
W-geenin variaatioista quartereilla esiintyy ainakin W10 ja W20.

Paint
Paintit tunnetaan lähinnä lehmänkirjavina, ja lehmänkirjavuus onkin osittain tavoiteltua, vaikka rekisteriin hyväksytään myös rekisteröityjen vanhempien yksiväriset varsat, ainakin tietyin rajoituksin. Kaikkia lehmänkirjavuuden kuvioita löytyy (tobiano, sabino, splashed whitesta useampia versioita, frame) ja myös joitain W-geenin variaatioita.
Koska se on lähisukuinen quarterille, sillä esiintyy ymmärtääkseni kaikki samat diluutiovärit, kimo, ja päistärikkö.

Tennesseenwalker, missourinfoxtrotter ja lähisukuiset rekisterit
Tennesseenwalkerilla esiintyy lähes kaikki samat värit kuin quartereillakin. Pearlista sanoisin, että sitä ei esiinny, mutta niin minä sanoin vuosia sitten myös hopeista ja hallakoista. Sittemmin internetin ihmeellisessä maailmassa on tullut vastaan muutamia yksittäisiä hopea- ja hallakkovärisiä walkereita. Ei siis suljeta pearlia varsinaisesti pois.
Kimo ja päistärikkö ovat molemmat listalla, vaikka eivät nekään kovin yleisiä ole.
Tiikerinkirjavuutta ei esiinny, lehmänkirjavista esiintyy tobianoa ja sabinoa. W-geeniä ei ole tiettävästi raportoitu, W20 on mahdollinen. Splashed whitea ei ole raportoitu tiettävästi sitäkään, mutta en pitäisi mahdottomana.

Missourinfoxtrotterin värikirjo lienee suunnilleen samanlainen kuin tennesseenwalkereillakin. Rekisteri ei periaatteessa kai rajoita värejä ja näinollen foxtrottereilla hyväksyttäisiin myös tiikerinkirjavuus ja frame, mutta esiintyykö niitä käytännössä, en usko ihan heti.

Tennesseenwalkerin ja missorinfoxtrotterin lisäksi USA:ssa on useita erilaisia rekistereitä lähisukuisille askellajihevosille, osittain rekisterit voivat mennä päällekkäinkin eli yksi hevonen on rekisterikelpoinen useampaankin rekisteriin. Näiden rekisterien värivaatimuksiin en ole perehtynyt, mutta oletettavasti melkoinen määrä erikoisvärejä on ainakin mahdollisia niissäkin.

Kalliovuortenhevonen ja lähisukuiset rekisterit
Kalliovuortenhevonen on tunnettu siitä, että sillä hopeaväri on hyvin yleinen. Sellaisena se lienee harvinaisuus hevosmaailmassa, kyllähän hopeaa esiintyy useilla roduilla pitkin maailmaa, mutta muulla rodulla se ei ole toivotuin ja yleisin väri.
Hopean lisäksi voikkoja ja hallakoita löytyy myös, samoin päistärikköä. Samppanjan esiintyminen kalliovuortenhevosilla on vähän kysymysmerkki, mutta lähisukuisilta roduilta sitä löytyy kyllä. Pearlista ei ole tietoa, mutta se on kovin harvinainen ja vaikeasti tunnistettava.
Kalliovuortenhevoset eivät saa olla kirjavia, merkkien esiintymistä on rajoitettu ja yleensä ne ovat hyvin pienimerkkisiä. Lähisukuisilla roduilla sen sijaan saattaa kirjavuutta (lähinnä tobiano ja sabinonkaltaiset kuviot) esiintyä.

Islanninhevonen
Islanninhevosella esiintyy diluutioväreistä voikko, hallakko, ja hopea, ja valkoista lisäävistä väreistä molemmat eli kimo ja päistärikkö. Kirjavista esiintyy tobianoa ja splashed whitea, sekä W-geenin varianteista W8 ja vastikään löydetty W21, mahdollisesti myös W20. Nämä ovat kuitenkin erittäin harvinaisia yksittäistapauksia, yleisesti ottaen issikoilla on varsin vähän valkoisia merkkejä.

Shetlanninponi
Shettiksellä esiintyy diluutioista varmasti voikko ja hallakko sekä mushroom, jota ei muilta roduilta ole löydettykään. Hopeavärien status on kyseenalainen, ilmeisesti sitä ei puhtailla shetlanninponeilla esiinny. Kimo ja päistärikkö löytyvät molemmat ja kirjavuuskuvioista tobiano. Silmien tulisi olla tummat. Tiikerinkirjavuus on rotumääritelmässä erikseen kielletty.

Amerikanshetlanninponeilla on sallittu kaikki värit paitsi tiikerinkirjava. Rotuyhdistys mainitsee myös sen, että silmien värin ei saa vaikuttaa arvosteluun. Amerikanshetlanninponilta löytyvätkin lähes kaikki samat värit kuin alkuperäiseltä, ainoastaan mushroomista ei ole tietoa. Niiden lisäksi siltä löytyy hopeavärit ja mahdollisesti muita kirjavuuskuvioita (frame, splashed white, ehkä sabino ja joitain W-variaatioita). Samppanjageenistä ei ole tietoa.

Mustangi
Mustangilaumoista löytyy yleisesti ottaen kaikenlaisia värejä, mutta laumasta ja alueesta riippuu, mitä värejä missäkin esiintyy ja kuinka paljon. Joillain linjoilla värit saattavat olla hyvinkin rajoittuneita, esimerkiksi Kigereillä hallakkovärit ovat hyvin yleisiä ja Nokotoilla puolestaan päistäriköt. Joillain toisilla laumoilla voi taas esiintyä pelkkiä perusvärejä.
Mustangeilta löytynee ainakin teoriassa usempia diluutiovärejä. Mushroom ei ole todennäköinen. Pearl olisi mahdollinen mutta on erittäin harvinainen, jos sitä esiintyy lainkaan. Hopea ei liene mahdoton sekään, mutta harvinainen sekin on jos esiintyy. Samppanjasta en tiedä, sen esiintyminen riippuu ainakin osittain siitä, onko mutaatio tapahtunut villi- vai kesyhevoskannoissa (samppanjamutaation epäillään olevan kotoisin nimenomaan Amerikan mantereelta ja se on tapahtunut siis 1500-luvulla tai sen jälkeen). Kimoa ja päistärikköä löytyy, samoin todennäköisesti kaikkia kirjavuustyyppejä, sekä lehmän- että tiikerinkirjavaa.

Suomenhevonen
Huolimatta siitä, että suomenhevosella perusrautias on niin yleinen väri, löytyy meidän omasta rodusta varsin monia erikoisvärejäkin: kimo, päistärikkö, voikko, hopea, splashed white, ja W20.

Morgan
Morganit ovat yleensä varsin perusvärisiä, mustia, ruunikoita tai rautiaita. Samoin kuin suomenhevosella, niilläkin esiintyy kyllä kohtuullinen valikoima erikoisvärejä, mutta ne ovat kovin harvinaisia.
Diluutioista esiintyy voikkoa, hallakkoa, ja hopeaa. Kimoa ja päistärikköä löytyy myös, mutta reaalimaailmassa ne ovat vain linjan tai parin varassa, käytännössä vain siis muutamia hevosia löytyy.
Kirjavista löytyy joitain pienimerkkisiä splashed whiteja ja ilmeisesti W20.

*lisäys 2016*
Irlannincob ja vastaavat rekisterit
Irlannincobeilla (ja kaikilla niillä rotunimikkeillä, joita erityisesti USA:ssa käytetään näistä ja lähisukuisista hevosista) sallitaan kaikki värit ja lähes kaikkia värejä niillä esiintyykin. Diluutioväreistä esiintyy kaikkia paitsi ilmeisesti samppanjavärejä, mikä onkin loogista koska samppanja on peräisin Yhdysvalloista. Irlannincob on yksi niitä harvoja rotuja, joilla todistetusti esiintyy harvinaista pearlia.
Kirjavuuskuvioista tobiano ja sabinonkaltaiset kuviot ovat yleisimpiä, varsinaista Sb1-geeniä ei niiltä ole vielä testattu, mutta sen esiintymistä pidetään todennäköisenä. W-geenin varianteista W20 löytyy. Splashed whitea tai ainakin hyvin sen kaltaisia kuvioita löytyy myös, framen esiintymisestä en tiedä (koska tätä postausta luetaan, olisi kiva saada lisätietoa tästä, irlannincobit eivät ole varsinaisesti minun core competenceani).
Tiikerinkirjavuuttakin esiintyy, yleisimmin irlannincobit ovat kuitenkin lehmänkirjavia, tarkemmin ottaen tobianoja. Tobiano ja tiikerinkirjavuus eivät ole toisensa poissulkevia värejä ja irlannincobeilla onkin mahdollisuus myös pintaloosaan.

*lisäys 2021*
Welshit
Welsheillä esiintyy useampia erikoisvärejä. Yleisimmät värit ovat perusvärit ja kimo, jälkimmäinen erityisesti A- ja B-sektioilla. Näiden lisäksi kohtuullisen yleisiä erikoisvärejä ovat päistärikkö (tämäkin erityisesti pikkusektioilla) ja voikkovärit. Näiden lisäksi welsheiltä on löydetty hopea ja hallakko. Löydöt ovat melko tuoreita ja ilmeisesti nämä värit tulevat vain aivan harvoista pikkusektioiden sukulinjoista. 
Welsheillä esiintyy paljon suuria merkkejä, sabinonkaltaisia korkeita pitsireunaisia sukkia, laikkuja vatsassa ja päistärkarvaisuutta. Tämän aiheuttajaa ei tiedetä toistaiseksi. Welsheiltä on löytynyt viime vuosina sabino (SB1), mutta sen yleisyydestä ei ole vielä tarkempaa tietoa ja se ei välttämättä ole niin yleinen että se selittäisi kaikki suuret merkit. Welsheillä on myös suomenkirjavuutta (SW1) ja W20.

*lisäys 2021*
Eestinhevonen
Eestinhevosella esiintyy perusvärien lisäksi seuraavia väriä muokkaavia geenejä:
  • Voikko
  • Hallakko
  • Hopea
  • Kimo
  • Päistärikkö
Kimo on melko yleinen, noin 20 % eestinhevosista on kimoja. Voikko on diluutioväreistä yleisin, hopeaakin on jonkin verran, hallakon yleisyydestä en osaa sanoa. Kuitenkin diluutiovärejä on jossain määrin ja niiden yhdistelmiäkin esiintyy. Päistärikkö on hyvin harvinainen tällä hetkellä, mahdollisesti vain yhden tai muutaman sukulinjan varassa.

– S

sunnuntaina, tammikuuta 10, 2016

Kasvattitilastot vuodelta 2015

Kasvattitilastot viime vuodelta alkavat olla kasassa, jokin yksittäinen tilausvarsa saattaa olla vielä merkitsemättä listoille, mutta se nyt ei heilauta numeroita juurikaan. Niinpä tässä on numerodataa viime vuoden kasvatustoiminnasta (suluissa vuoden2014 lukemat).

Kasvatteja syntyi yhteensä 446 kappaletta (68).
Kasvatteja syntyi 54 eri rodusta (53).
Enemmän kuin 10 varsaa syntyi 12 rodusta (13).
10 (12) rodussa syntyi vain yksi varsa vuoden aikana.

Suurimmat rodut:
Arabi 54 varsaa (26)
Kalliovuortenhevonen 38 varsaa (17)
FWB 37 varsaa (33)
Tennesseenwalker 32 varsaa (6)
Englantilainen täysiverinen 25 varsaa (20)
Terskinhevonen 23 varsaa (30)
Frederiksborg 21 varsaa (65)
Welsh cob 17 varsaa (11)
Knabstrup 14 varsaa (37)
RBSH 14 varsaa (3)
Ylämaanponi 13 varsaa (0)
Welsh B 10 varsaa (3)

Eri puoliverisiä (pl. RBSH, SGSH) syntyi yhteensä 60 kappaletta (56).
Eri poneja (ml. welsh cob) syntyi yhteensä 61 kappaletta (32).
Eri kylmäverisiä syntyi yhteensä 7 kappaletta (6).
Eri täysiverisiä syntyi yhteensä 79 kappaletta (51).
Eri askellajirotuja syntyi yhteensä 89 kappaletta (55).
Venäläisiä rotuja (ml. RBSH, pl. ukrainanratsuhevonen) syntyi yhteensä 41 kappaletta (88).
Unkarilaisia rotuja syntyi yhteensä 6 kappaletta (16).
Yhdysvaltalaisia rotuja (ml. paint-ox-risteytykset) syntyi yhteensä 112 kappaletta (44).
Aivan uusia kasvatusrotuja ovat suomenhevonen, westfalen, ja australianponi.

Vuosi 2015 tultaneen siis muistamaan siitä, että tällöin syntyi Ionicin ensimmäiset suomenhevoskasvatit, vaivaisen kymmenen vuoden tallinpidon jälkeen. Tai en minä tiedä kuinka moni tätä pitää kovinkin kummoisena tapauksena. Itselle se ei ole mikään kovin kummoinen merkkipaalu, jos rehellisesti sanotaan. Yksi monien rotujen joukossa, vaikka onkin tietysti aina hieno asia, että vielä sen kymmenenkin vuoden jälkeen keksitään jotain uutta.

Poneilla meni kovaa, vaikka esimerkiksi yhtään nyffikasvattia ei syntynyt ja vain yksi connemara. Welsheillä meni kovaa ja ylämaanponeilla samoin, exmoorejakin syntyi peräti yhdeksän kappaletta.

Venäläisten rotujen kanssa sen sijaan oli yllättävän hiljaista. Toki rotuvalikoimakin on vähentynyt, kabardit ja donit ovat pudonneet listalta kokonaan eikä noiden muidenkaan kanssa viime vuonna oltu kovin aktiivisia. Terskien kanssa pitäisi aktivoitua tosissaan.

Kahdella suurimmalla askellajirodulla, kalliovuortenhevosella ja tennesseenwalkerilla meni hyvin tämä vuosi, kasvatteja syntyi paljon. Toisaalta tämä ei ollut mikään järisyttävä yllätys.

–S

perjantaina, tammikuuta 01, 2016

Esittelyssä kuukauden valinnat

Vuoden alkajaisiksi esiteltäköön vuonohevosori Brynhild Oddleik, cleveland-tamma Danette Ion ja pääasiassa amerikkalaisiin rotuihin keskittyvä Ravenwood Ranch


Vuonohevosista on ollut satunnaisesti puhetta jo kauan, tunnustin joskus pitäväni näistä pystyharjaisista hallakko-poneista (Joo, tiedän ettei se ole poni! Tämä on hellittelytermi), vaikkei niitä ollut koskaan Ioniciin asti eksynytkään. Sitten sain muutaman oikein kivan kuvan käyttööni ja joulukuun alussa osuin apajille sopivasti kun Brynhild myi kasvattejaan, niin se oli siinä sitten. Meille tuli Oddleik.

Mitäkö minä teen yhdellä vuonohevosoriilla? En tiedä. Ihailen sitä? Voip tosin olla, että jostain saattaa ihan vahingossa tarttua matkaan tamma tai kaksi ja vaikka toinen orikin. Ensimmäiset Ionin-suomenhevoset syntyivät viime vuonna, joten tänä vuonna voisi olla aika sitten ensimmäisille Jonens-vuonohevosille.

Väri-hifistelijät varmasti huomasivatkin sen jo: ei riittänyt tavallinen ruunihallakko kun piti saada valkohallakko. No kun kerran oli kuva ja tarjolla sopivansukuinen ori... Lupaan kyllä pyhästi, että sitä uhkaamaani tuplavoikkoa ei tule vaan yritän pysytellä jonkinlaisessa ruodussa vuonohevosten kanssa. Varsinkin kun ei niitä kuvia oikeasti ole ihan hirveän monelle voikkoväriselle kaverille.


Ikivanha kasvattimme Danette palautui takaisin meille VRL:n kautta, se oli myyty meiltä silloin joskus muinoin, rekisteröity, sittemmin katosivat sekä sivut että omistaja, joten VRL:stä kysyttiin jos meitä kasvattajana kiinnostaisi korjata tamma (plus pari oria) talteen. Kyllä kiinnostaa! Olemme hakanneet jo vuosia päätämme näppikseen ynnä muihin koviin pintoihin kun menimme silloin 2007 tuhoamaan koko cleveland-kantamme ja kolmen vuoden kasvatustyön. Muistan kyllä syyt: kaikki olivat sukua keskenään eikä kuviakaan ollut tuhottomasti tarjolla. Tänä päivänä nuo syyt kuulostavat varsin heppoisilta.

Daneten emä on myös meidän kasvatti, emän suku on kotoisin Hämypurosta, tallista jonka muut saattavat muistaa suomenhevostallina, mutta jonka me Virginian kanssa muistamme sen ainoastaan sen huippu-upeista clevelandinruunikoista. Tuolloin oli kolme cleveland-kasvattajaa: me, Hämypuro, ja Kerppa, ja kasvatustoiminta kukoisti kun käytimme paljon toistemme hevosia jalostuksessa ja ostimme ja myimme kasvatteja ahkerasti. Meilläkin oli useita Twilight-hevosia: Dione Twilight, Ever Dream Twilight, Batman Twilight, Carola Twilight, ja Nuit de Gelée Twilight. Hevosista upeimpia oli Hämypuron suvuton ori Saturnuksen Vuorikuusi, joka onneksi palasi Daneten mukana meidän cleveland-sukuihin.


Ravenwood Ranch olisi ansainnut esittelynsä jo paljon aikaisemmin, mutta kun kaikkea voi aina muistaa ja hoksata. Tallihan on ollut pystyssä jo kuutisen vuotta omistajansa sanojen mukaan ja koko sen ajan keskittynyt enimmäkseen amerikkalaisiin rotuihin, western-ratsastukseen ja askellajihevosiin. Löytyy tallilta toki yhtä ja toista muutakin, vaikka hevosmäärä on kovin maltillinen, roduissa on valikoimaa. Kun tarkemmin katsoo, siellähän on melkein mitä vain!

Ei siis liene yllätys, että Ravenwoodista on meillekin päätynyt muutamia kasvatteja eri roduista, niinkuin nyt esimerkiksi arabitamma, missourinfoxtrotter, saddlebred, ja pari morgania. Onneksi voin sanoa, että puuha on kaksisuuntaista, Ravenwoodissa on muutamia Ion-hevosia ja ainakin yksi vanha pinkkiläinen. Ja kun tarkkaan miettii, voisihan sitä rustailla mailia Breakille ja kysyä muutamaa astutusta tallin oreilla ja yksi tilausvarsakin olisi haaveissa...

Voisin taas esittää sen saman litanian kuin niin monen muunkin esittelemäni tallin kohdalla: kivat kuvat, hienoja värejä, persoonallisia hevosia, värien periytymiset kunnossa, ja niin edelleen. Nämä kaikki pitävät paikkansa kyllä Ravenwoodin kohdallakin, mutta harvinaisempien rotujen lisäksi Ravenwoodissa on tunnelmaa. Harvoin viitsin lukea pitkiä kuvauksia tallien ympäristöistä tai muitakaan tekstejä hevosten luonnekuvausten lisäksi, mutta Ravenwoodissa se kannattaa ehdottomasti tehdä. Teksteihin on selkeästi uhrattu aikaa ja ajatusta, samoin myös tietoja eri asioista. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon Fahrenheit-asteet!

–S