Alun perin kymmenosainen väriteoria-sarja kirjoitettiin syksyllä 2008 tähän blogiin. Se tägättiin omalla väriteoria-tagillaan, jotta sitä olisi helppo linkittää tarvittaessa muualle. Väriteoria-sarjassa välteltiin genetiikka- ja perinnöllisyysasioita sen takia, että monet harrastajat saattoivat tuntea ne vaikeiksi itselleen ja toisaalta olisi tehnyt sarjasta raskaamman. Tarkoituksena oli tarjota opastusta eri värien tunnistamisessa ja siksi tekstin lisäksi eri väreistä oli tarjolla paljon kuvalinkkejä.
Aika kulkee eteenpäin, linkit lakkaavat toimimasta ja tieto väreistä karttuu. Niinpä väriteoria-sarja alkoi olla vähän vanhentunut, vaikka useimmat perusasiat ovat kyllä pysyneet samoina vuodesta toiseen. Silti päivitetty versio sarjasta alkaa olla paikallaan. Tämä postaus tulee toimimaan uuden, kattavamman ja laajemman väriteoria-sarjan "kansilehtenä" ja sisällysluettelona. Sarja keskittyy edelleen pääasiassa värien tunnistamiseen ja yritän vältellä hankalia genetiikka-pohdintoja mahdollisimman pitkälle. Värien genotyypit on merkitty ja jotain yleistä mainitsen kunkin värin periytymisestä, mutta enimmät pohdinnat genetiikasta jätän sikseen.
Perusvärit
Rautias
Ruunikko
Musta
Diluutiovärit
Voikkovärit
Voikko
Ruunivoikko
Mustanvoikko
Tuplavoikot
Hallakkovärit
Punahallakko
Ruunihallakko
Hiirakko
Hopeavärit
Hopeanruunikko
Hopeanmusta
Samppanjavärit
Samppanjanrautias
Samppanjanruunikko
Samppanjanmusta
Vähän tunnetut erikoisvärit
Mushroom
Pearl
Valkoista karvaa lisäävät värit
Kimo
Päistärikkö
Rabicano
Kirjavat
Lehmänkirjavat
Tobiano
Sabino
Splashed white
Frame
Tovero
Tiikerinkirjavat
Pintaloosa
Valkomerkkisyys
LÄHTEET
En erikseen merkitse eri osiin lähdeteoksia, koska kaikkein eniten käytän seuraavia lähteitä:
Kathman, L: The Equine Tapestry
Sponenberg, D: Equine Coat Color Genetics
Viitanen, J: Hevosen värit
Wikipedia
Hippoksen väriohjeistus
Näytetään tekstit, joissa on tunniste väriteoriaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste väriteoriaa. Näytä kaikki tekstit
keskiviikkona, helmikuuta 01, 2017
tiistaina, joulukuuta 02, 2008
Väriteoriaa, osa 10: dominanttivalkoinen
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Dominanttivalkoinen (engl. dominant white, lyh. dw) on äärimmäisen harvinainen väri hevosilla. Rehellisesti sanoen en tiedä, millä roduilla sitä edes esiintyy. Luullakseni se on kuitenkin aika lailla amerikkalaista alkuperää tai ainakin nykyisin niitä esiintyy eniten juuri Yhdysvalloissa.
Dominanttivalkoinen on kokonaan puhtaanvalkoinen hevonen, jolla on vaaleanpunainen iho, vaaleat kaviot ja yleensä ruskeat silmät, mutta joskus silmät voivat olla myös siniset. Erona kimoon on siis ihon väri ja se, että dw syntyy valkoisena, toisin kuin kimo. Tuplavoikoista dw:n erottaa karvan sävystä, joka tuplavoikoilla on siis kellertävä, ei puhtaanvalkoinen. Tuplavoikkojen silmät ovat myös aina siniset, eivät koskaan ruskeat.
Dw on siitä hieman erikoinen väri, että se peittää alleen perusvärin täysin. Aivan täysin riippumatta siitä, mikä väri ja mitä mahdollisia variaatioita dw:n alta lyötyy, se näyttää aina tismalleen samalta eikä "pohjaväriä" voi selvittää ilman dna-testejä.
Dominanttivalkoinen ei ole sen paremmin albino kuin tuplavoikotkaan. Muilla eläimillä esiintyvä punasilmäinen albino on aivan eri asia kuin dw. Hevosilla ei albinismia esiinny lainkaan. Dw on samalla tavalla dominoiva väri kuin moni muukin, se ei siis voi hyppiä sukupolvien ylitse, dw:n toisen vanhemman on oltava dw.
Virtuaalimaailmassa dw on äärimmäisen harvoin, jos koskaan tavattu väri ja hyvä niin. Ensinnäkin se on todellakin äärimmäisen harvinainen, kuvia on mahdoton löytää ellei piirrä itse ja on aina vähän kyseenalaista, millä roduilla sitä mahdollisesti esiintyy.
Kuva hevosmaailma.netin sivulla
Dominanttivalkoinen (engl. dominant white, lyh. dw) on äärimmäisen harvinainen väri hevosilla. Rehellisesti sanoen en tiedä, millä roduilla sitä edes esiintyy. Luullakseni se on kuitenkin aika lailla amerikkalaista alkuperää tai ainakin nykyisin niitä esiintyy eniten juuri Yhdysvalloissa.
Dominanttivalkoinen on kokonaan puhtaanvalkoinen hevonen, jolla on vaaleanpunainen iho, vaaleat kaviot ja yleensä ruskeat silmät, mutta joskus silmät voivat olla myös siniset. Erona kimoon on siis ihon väri ja se, että dw syntyy valkoisena, toisin kuin kimo. Tuplavoikoista dw:n erottaa karvan sävystä, joka tuplavoikoilla on siis kellertävä, ei puhtaanvalkoinen. Tuplavoikkojen silmät ovat myös aina siniset, eivät koskaan ruskeat.
Dw on siitä hieman erikoinen väri, että se peittää alleen perusvärin täysin. Aivan täysin riippumatta siitä, mikä väri ja mitä mahdollisia variaatioita dw:n alta lyötyy, se näyttää aina tismalleen samalta eikä "pohjaväriä" voi selvittää ilman dna-testejä.
Dominanttivalkoinen ei ole sen paremmin albino kuin tuplavoikotkaan. Muilla eläimillä esiintyvä punasilmäinen albino on aivan eri asia kuin dw. Hevosilla ei albinismia esiinny lainkaan. Dw on samalla tavalla dominoiva väri kuin moni muukin, se ei siis voi hyppiä sukupolvien ylitse, dw:n toisen vanhemman on oltava dw.
Virtuaalimaailmassa dw on äärimmäisen harvoin, jos koskaan tavattu väri ja hyvä niin. Ensinnäkin se on todellakin äärimmäisen harvinainen, kuvia on mahdoton löytää ellei piirrä itse ja on aina vähän kyseenalaista, millä roduilla sitä mahdollisesti esiintyy.
Kuva hevosmaailma.netin sivulla
perjantaina, marraskuuta 28, 2008
Väriteoriaa, osa 9: tiikerinkirjavat
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Tiikerinkirjava on yleisimmin täplikäs hevonen, toisin kuin lehmänkirjava, jolla yleensä on suurempia laikkuja. Tiikerinkirjavassa on kuitenkin paljon kuvioiden vaihtelua ja todella erilaisia tyyppejä.
Tiikerinkirjavan pohjaväri voi olla mikä tahansa aiemmin esitellyistä, mutta joissain tapauksissa hevosessa on niin paljon valkoista, ettei pohjaväri näy. Tiikerinkirjavan kuviotyyppejä ovat ainakin leopard, few-spotted leopard, blanket, spotted blanket, frost, roan ja marble, mutta useissa yksilöissä saattaa yhdistyä useampia tyyppejä tai muuten vain kuvio saattaa olla erikoinen ja hankalasti tunnistettava.
Tiikerinkirjava on harvinainen väri, kuuluisimmat tiikerinkirjavat rodut ovat appaloosa ja knabstrupinhevonen.
Sitten erilaisia kuvia eri tyypeistä kommentteineen:
- selkeä leopard, valkoisella pohjalla tummia täpliä, tunnetuin ja luultavasti myös yleisin tiikerinkirjavan kuvio.
- few-spotted leopard, leopard, jolta ovat pilkut unohtuneet... Hieman tummaa jouhissa ja jaloissa, muttei suoranaista viitettä pilkkujen suuntaan. Iho vaalea, huomatkaa kuitenkin pilkkuisuus turvassa. Joskus vaikea erottaa isomerkkisestä sabinosta, rotu yleensä paljastaa, onko tiikerinkirjavuus mahdollista
- marble tai ainakin jotain sinne päin viittaavaa. Takaosan vaaleus saattaa viitata myös blanket-kuvioon
- marble, merkitty tosin tiedoissaan few-spotted leopardiksi, mutta on kyllä marble
- spotted blanket, hyvin selkeä kuvio, valkoista takaosassa, siinä tummia pilkkuja. Blanket on samanlainen, mutta ilman noita tummia pilkkuja. Blanket-kuvio on suurimmillaan niin iso, että se peittää koko hevosen, vain ryntäissä ja kaulan alla on perusväriä näkyvissä
- isompipilkkuinen leopard
- spotted blanket ja todennäköisesti myös roan-kuviointia
- selkeä roan+spotted blanket
- näyttäisi eniten marblen ja leopardin yhdistelmältä
- roan- ja spotted blaket
- hauskannäköinen leopard
- huonolaatuinen mv-kuva blanketista
- jonkinlainen frost-kuvio, luulisin
- jokseenkin eriskummallinen väritys, leopardin ja blanketin piirteitä
- roanin ja spotted blanketin piirteitä
- iso spotted blanket
- luultavasti iso blanket kuvio
- marble
- frost tai snowflake
Nämä eivät tällä kertaa ole mitään virallisia tietoja, koska tiikerinkirjavien luokitteluja on luultavasti yhtä monta kuin on luokittelijoitakin. Genetiikasta ei ole mitään käryä...
Tiikerinkirjava on yleisimmin täplikäs hevonen, toisin kuin lehmänkirjava, jolla yleensä on suurempia laikkuja. Tiikerinkirjavassa on kuitenkin paljon kuvioiden vaihtelua ja todella erilaisia tyyppejä.
Tiikerinkirjavan pohjaväri voi olla mikä tahansa aiemmin esitellyistä, mutta joissain tapauksissa hevosessa on niin paljon valkoista, ettei pohjaväri näy. Tiikerinkirjavan kuviotyyppejä ovat ainakin leopard, few-spotted leopard, blanket, spotted blanket, frost, roan ja marble, mutta useissa yksilöissä saattaa yhdistyä useampia tyyppejä tai muuten vain kuvio saattaa olla erikoinen ja hankalasti tunnistettava.
Tiikerinkirjava on harvinainen väri, kuuluisimmat tiikerinkirjavat rodut ovat appaloosa ja knabstrupinhevonen.
Sitten erilaisia kuvia eri tyypeistä kommentteineen:
- selkeä leopard, valkoisella pohjalla tummia täpliä, tunnetuin ja luultavasti myös yleisin tiikerinkirjavan kuvio.
- few-spotted leopard, leopard, jolta ovat pilkut unohtuneet... Hieman tummaa jouhissa ja jaloissa, muttei suoranaista viitettä pilkkujen suuntaan. Iho vaalea, huomatkaa kuitenkin pilkkuisuus turvassa. Joskus vaikea erottaa isomerkkisestä sabinosta, rotu yleensä paljastaa, onko tiikerinkirjavuus mahdollista
- marble tai ainakin jotain sinne päin viittaavaa. Takaosan vaaleus saattaa viitata myös blanket-kuvioon
- marble, merkitty tosin tiedoissaan few-spotted leopardiksi, mutta on kyllä marble
- spotted blanket, hyvin selkeä kuvio, valkoista takaosassa, siinä tummia pilkkuja. Blanket on samanlainen, mutta ilman noita tummia pilkkuja. Blanket-kuvio on suurimmillaan niin iso, että se peittää koko hevosen, vain ryntäissä ja kaulan alla on perusväriä näkyvissä
- isompipilkkuinen leopard
- spotted blanket ja todennäköisesti myös roan-kuviointia
- selkeä roan+spotted blanket
- näyttäisi eniten marblen ja leopardin yhdistelmältä
- roan- ja spotted blaket
- hauskannäköinen leopard
- huonolaatuinen mv-kuva blanketista
- jonkinlainen frost-kuvio, luulisin
- jokseenkin eriskummallinen väritys, leopardin ja blanketin piirteitä
- roanin ja spotted blanketin piirteitä
- iso spotted blanket
- luultavasti iso blanket kuvio
- marble
- frost tai snowflake
Nämä eivät tällä kertaa ole mitään virallisia tietoja, koska tiikerinkirjavien luokitteluja on luultavasti yhtä monta kuin on luokittelijoitakin. Genetiikasta ei ole mitään käryä...
Väriteoriaa, osa 8: lehmänkirjavat
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Lehmänkirjavalla on ruumiissaan suuria tai melko suuria tummia ja valkoisia laikkuja. Tämä siis erotuksena tiikerinkirjavaan, joka on täplikäs ja sen laikut ovat pieniä. Lehmänkirjavan pohjaväri voi olla mikä tahansa aikaisemmin esitetyistä väreistä, mutta yleisimmin toki "tavallinen" rautias, ruunikko tai musta.
Lehmänkirjavaa on noin teoriassa kahta eri tyyppiä, tobianoa ja overoa, overoon puolestaan kuuluu useampia alatyyppejä (sabino, frame, splashed white) ja sitten on olemassa myös näiden yhdistelmä, tovero, jossa yhdistyy siis tobianokirjavuus ja jokin overon kuvioista. Yksikseen nämä kuviot on melko helppo tunnistaa, mutta jos on kahtakin eri kuviota sekaisin, on tunnistaminen vaikeata.
Tobiano
Tobiano on lehmänkirjavan tyypeistä yleisin, selkein ja helpoin tunnistaa. Tobianoa esiintyy mm. irlannincobeilla, shetlanninponeilla, islanninhevosilla ja useilla amerikkalaisilla roduilla, joilla kirjavuus on hyväksytty.
Lainauksena Hevosmaailma.netistä: "Valkeat jalat, valkeaa vartalossa usein pystysuorana kuviona, selvästi enemmän valkeaa selässä kuin vatsapuolella. Laikkujen rajat yleensä hyvin suorat ja selkeät. Ei ylimääräistä valkeaa päässä." Ja kuten äsken todettiin, pohjaväri voi olla mikä tahansa. Valkea väri ylittää usein selkälinjan, toisin kuin overokuvioilla.
Esimerkkejä:
- musta tobiano, kuten huomaatte, päässä on piirto, muttei muuta valkoista, jalat ovat hyvin pitkälle valkoiset ja kuvio on enemmän pystysuora kuin vaakasuora. Myöhemmin esittelen kuvia overoista, joista huomaa mitä tällä pystysuuntaisella kuviolla tarkoitetaan
- rautias tobiano, tämä on hyvin vähän kuvioitu muoto tobianosta: ainoastaan pystysuora valkoinen viiru sään kohdalla ja takaosassa
- kimo tobiano, kuten sanottua, myös kimo (tässä tapauksessa ruunikonkimo) voi olla kirjavan pohjavärinä. Luultavasti iän myötä tämä hevonen tulee vaalenemaan valkoiseksi niin että kirjavuus ei näy enää, mutta se on silti kirjava.
Overo: sabino
Sabino on hauska väri siinä suhteessa, että se ei yleensä aiheuta niin suuria kuvioita että hevosta pidettäisiin kirjavana ja sen takia sabinoa esiintyy myös roduilla, joita on totuttu pitämään ei-kirjavina, mm. suomenhevonen ja arabi. Tyypillisellä sabinolla saattaa olla vain korkeat sukat ainakin osassa jaloista, isohko päämerkki, joskus laikku vatsan alla tai päistärkarvaa jalkojen yläosissa tai vatsan alla. Se ei siis näytä vielä "oikeasti" kirjavalta.
Toisaalta on olemassa todella suurimerkkisiä sabinoita, jotka ovat kokonaan valkeita, yleensä korvissa tai päässä on vähän tummaa väriä.
Sabinoille on varsin tyypillistä se, että laikkujen rajat ovat pitsimäiset, eivät niin selkeät ja suorat kuin tobianolla. Esimerkit puhuvat kuitenkin puolestaan.
Esimerkkejä:
- rautias sabino, hyvin tyypillinen sabino: valkoiset merkit, valkoinen laikku vatsassa ja pieni laikku kaulalla. Tällä laikkujen rajat ovat kuitenkin huomattavan selkeät
- mahdollinen sabino rautias, merkkejä löytyy sekä jaloista että päästä, joten saattaa olla hyvin maltillinen sabino muttei välttämättä
- rautias sabino, hyvin laaja sabinokuviointi, joka tekee rautiaasta meloko tavalla joko kimon tai päistärikön näköisen. Muutenkin erikoisennäköinen hevonen, en ole ihan 100% varma että tämä on ainoastaan sabino, tältä voi löytyä muitakin värejä taustalta, mutta kuvien perusteella mahdotonta sanoa.
- rautias sabino, tässäkin hyvin tyypillinen sabino, korkeat sukat, kainaloissa hieman päistärkarvaa
- musta sabino, iso merkki päässä on tyypillinen, etujalat tummat, takasissa korkeat sukat. Hyvin normaali ja helposti tunnistettava
- erittäin suurimerkkinen sabino, kokovalkoinen, korvissa taitaa olla vähän tummempaa väriä. Syntynyt kahdelle suht normaalinnäköiselle vanhemmalle ja tämän oriin varsoista kumpikaan ei näytä olevan erityisen suurimerkkinen. Sabino on geneettisesti hankala, koska se näyttää periytyvän vähän miten sattuu
- ruunikko sabino, tällä näkyy oikeassa takajalassa melko tyypillinen "juoksu" sukassa, joka nousee hyvin ylös. Myös iso laikku vatsan alla on tyypillinen
- ruunikko sabino, yleinen väritys clydesdaleilla ja shireillä, korkeat sukat, sekakarvaa rungolla, päässä merkkejä
- ruunikko sabino, tässä näkee sabinolle tyypillistä pitsimäistä kuviota jaloissa ja päässä, joka leviää kaulaan ja runkoon. Huomatkaa myös päistärkarva kyljissä.
Overo: splashed white
Splashed whitesta (sw) on osuvasti sanottu, että se on kuin valkoinen hevonen, jonka päälle on kaadettu värillistä maalia. Tummaa väriä siis on hevosen yläosassa, jalat ja vatsa ovat valkoiset. Tämä on melko harvinainen väri, sitä esiintyy lähinnä painteilla, islanninponeilla ja äärimmäisen harvinaisena russeilla.
Tummimmat sw:t voivat olla hankalia tunnistaa kohdilleen, ne voivat muistuttaa sabinoa tai tummaa hevosta, jolla on vähän merkkejä.
Esimerkkejä:
- ruunikko sw, täydellinen esimerkki sw:stä. Valkoinen pää ja herasilmät ovat tyypillisiä
- ruunikko sw, hieman epätyypillisempi sw russi. Voisi sekoittaa tobianoon, mutta huomatkaa, ettei valkoinen väri ylitä selkärankaa, mitä se tobianolla tekee.
- rautias sw, ihastuttavan värinen russi, melko paljon valkoista, mutta selkälinja on tumma
- kuvia sw issikoista, kuten näkyy, joillakin valkoinen väri menee yli selkälinjan, mutta valkoinen pää ja herasilmä erottavat tämän tobianosta (tosin nämä eivät ole varmoja tuntomerkkejä kaikissa tapauksissa)
Overo: frame
Framea esiintyy lähinnä vain painteilla ja niiden sukuisilla roduilla. Framella on yleensä valkeaa päässä ja kyljissä, valkoinen kuvio on enemmän vaakasuora kuin pysty eikä yleensä ylitä selkälinjaa. Laikkujen rajat ovat yleensä epätasaiset. Jaloissa ei yleensä ole valkeata kuin etupolven ja kintereen alapuolella (normaalit merkit).
Joskus frame voi olla hankala erottaa sabinosta.
Esimerkkejä:
- aika suurella todennäköisyydellä musta frame, tosin tällä saattaa olla mukana myös sabinoa, koska valkoista on melko paljon ja sellaisissa paikoissa, joissa framella ei juuri pitäisi olla.
- rautias frame, todennäköisesti. Melko paljon valkoista ja valkoinen ylittää ylälinjan kaulassa, mutta silti pitäisin tätä melko varmana framena.
- rautias frame, tätä tarkoitin että framen voi sekoittaa sabinoon. Tämä voi olla oikeastaan kumpi tahansa, isomerkkinen sabino tai pienimerkkinen frame.
- rautias frame, tämä on nyt sitten erittäin selkä frame
- punahallakko frame, myös melko selvä frame
- rautias frame, ei voi oikeastaan parempaa esimerkkiä framesta ollakaan
Lehmänkirjavalla on ruumiissaan suuria tai melko suuria tummia ja valkoisia laikkuja. Tämä siis erotuksena tiikerinkirjavaan, joka on täplikäs ja sen laikut ovat pieniä. Lehmänkirjavan pohjaväri voi olla mikä tahansa aikaisemmin esitetyistä väreistä, mutta yleisimmin toki "tavallinen" rautias, ruunikko tai musta.
Lehmänkirjavaa on noin teoriassa kahta eri tyyppiä, tobianoa ja overoa, overoon puolestaan kuuluu useampia alatyyppejä (sabino, frame, splashed white) ja sitten on olemassa myös näiden yhdistelmä, tovero, jossa yhdistyy siis tobianokirjavuus ja jokin overon kuvioista. Yksikseen nämä kuviot on melko helppo tunnistaa, mutta jos on kahtakin eri kuviota sekaisin, on tunnistaminen vaikeata.
Tobiano
Tobiano on lehmänkirjavan tyypeistä yleisin, selkein ja helpoin tunnistaa. Tobianoa esiintyy mm. irlannincobeilla, shetlanninponeilla, islanninhevosilla ja useilla amerikkalaisilla roduilla, joilla kirjavuus on hyväksytty.
Lainauksena Hevosmaailma.netistä: "Valkeat jalat, valkeaa vartalossa usein pystysuorana kuviona, selvästi enemmän valkeaa selässä kuin vatsapuolella. Laikkujen rajat yleensä hyvin suorat ja selkeät. Ei ylimääräistä valkeaa päässä." Ja kuten äsken todettiin, pohjaväri voi olla mikä tahansa. Valkea väri ylittää usein selkälinjan, toisin kuin overokuvioilla.
Esimerkkejä:
- musta tobiano, kuten huomaatte, päässä on piirto, muttei muuta valkoista, jalat ovat hyvin pitkälle valkoiset ja kuvio on enemmän pystysuora kuin vaakasuora. Myöhemmin esittelen kuvia overoista, joista huomaa mitä tällä pystysuuntaisella kuviolla tarkoitetaan
- rautias tobiano, tämä on hyvin vähän kuvioitu muoto tobianosta: ainoastaan pystysuora valkoinen viiru sään kohdalla ja takaosassa
- kimo tobiano, kuten sanottua, myös kimo (tässä tapauksessa ruunikonkimo) voi olla kirjavan pohjavärinä. Luultavasti iän myötä tämä hevonen tulee vaalenemaan valkoiseksi niin että kirjavuus ei näy enää, mutta se on silti kirjava.
Overo: sabino
Sabino on hauska väri siinä suhteessa, että se ei yleensä aiheuta niin suuria kuvioita että hevosta pidettäisiin kirjavana ja sen takia sabinoa esiintyy myös roduilla, joita on totuttu pitämään ei-kirjavina, mm. suomenhevonen ja arabi. Tyypillisellä sabinolla saattaa olla vain korkeat sukat ainakin osassa jaloista, isohko päämerkki, joskus laikku vatsan alla tai päistärkarvaa jalkojen yläosissa tai vatsan alla. Se ei siis näytä vielä "oikeasti" kirjavalta.
Toisaalta on olemassa todella suurimerkkisiä sabinoita, jotka ovat kokonaan valkeita, yleensä korvissa tai päässä on vähän tummaa väriä.
Sabinoille on varsin tyypillistä se, että laikkujen rajat ovat pitsimäiset, eivät niin selkeät ja suorat kuin tobianolla. Esimerkit puhuvat kuitenkin puolestaan.
Esimerkkejä:
- rautias sabino, hyvin tyypillinen sabino: valkoiset merkit, valkoinen laikku vatsassa ja pieni laikku kaulalla. Tällä laikkujen rajat ovat kuitenkin huomattavan selkeät
- mahdollinen sabino rautias, merkkejä löytyy sekä jaloista että päästä, joten saattaa olla hyvin maltillinen sabino muttei välttämättä
- rautias sabino, hyvin laaja sabinokuviointi, joka tekee rautiaasta meloko tavalla joko kimon tai päistärikön näköisen. Muutenkin erikoisennäköinen hevonen, en ole ihan 100% varma että tämä on ainoastaan sabino, tältä voi löytyä muitakin värejä taustalta, mutta kuvien perusteella mahdotonta sanoa.
- rautias sabino, tässäkin hyvin tyypillinen sabino, korkeat sukat, kainaloissa hieman päistärkarvaa
- musta sabino, iso merkki päässä on tyypillinen, etujalat tummat, takasissa korkeat sukat. Hyvin normaali ja helposti tunnistettava
- erittäin suurimerkkinen sabino, kokovalkoinen, korvissa taitaa olla vähän tummempaa väriä. Syntynyt kahdelle suht normaalinnäköiselle vanhemmalle ja tämän oriin varsoista kumpikaan ei näytä olevan erityisen suurimerkkinen. Sabino on geneettisesti hankala, koska se näyttää periytyvän vähän miten sattuu
- ruunikko sabino, tällä näkyy oikeassa takajalassa melko tyypillinen "juoksu" sukassa, joka nousee hyvin ylös. Myös iso laikku vatsan alla on tyypillinen
- ruunikko sabino, yleinen väritys clydesdaleilla ja shireillä, korkeat sukat, sekakarvaa rungolla, päässä merkkejä
- ruunikko sabino, tässä näkee sabinolle tyypillistä pitsimäistä kuviota jaloissa ja päässä, joka leviää kaulaan ja runkoon. Huomatkaa myös päistärkarva kyljissä.
Overo: splashed white
Splashed whitesta (sw) on osuvasti sanottu, että se on kuin valkoinen hevonen, jonka päälle on kaadettu värillistä maalia. Tummaa väriä siis on hevosen yläosassa, jalat ja vatsa ovat valkoiset. Tämä on melko harvinainen väri, sitä esiintyy lähinnä painteilla, islanninponeilla ja äärimmäisen harvinaisena russeilla.
Tummimmat sw:t voivat olla hankalia tunnistaa kohdilleen, ne voivat muistuttaa sabinoa tai tummaa hevosta, jolla on vähän merkkejä.
Esimerkkejä:
- ruunikko sw, täydellinen esimerkki sw:stä. Valkoinen pää ja herasilmät ovat tyypillisiä
- ruunikko sw, hieman epätyypillisempi sw russi. Voisi sekoittaa tobianoon, mutta huomatkaa, ettei valkoinen väri ylitä selkärankaa, mitä se tobianolla tekee.
- rautias sw, ihastuttavan värinen russi, melko paljon valkoista, mutta selkälinja on tumma
- kuvia sw issikoista, kuten näkyy, joillakin valkoinen väri menee yli selkälinjan, mutta valkoinen pää ja herasilmä erottavat tämän tobianosta (tosin nämä eivät ole varmoja tuntomerkkejä kaikissa tapauksissa)
Overo: frame
Framea esiintyy lähinnä vain painteilla ja niiden sukuisilla roduilla. Framella on yleensä valkeaa päässä ja kyljissä, valkoinen kuvio on enemmän vaakasuora kuin pysty eikä yleensä ylitä selkälinjaa. Laikkujen rajat ovat yleensä epätasaiset. Jaloissa ei yleensä ole valkeata kuin etupolven ja kintereen alapuolella (normaalit merkit).
Joskus frame voi olla hankala erottaa sabinosta.
Esimerkkejä:
- aika suurella todennäköisyydellä musta frame, tosin tällä saattaa olla mukana myös sabinoa, koska valkoista on melko paljon ja sellaisissa paikoissa, joissa framella ei juuri pitäisi olla.
- rautias frame, todennäköisesti. Melko paljon valkoista ja valkoinen ylittää ylälinjan kaulassa, mutta silti pitäisin tätä melko varmana framena.
- rautias frame, tätä tarkoitin että framen voi sekoittaa sabinoon. Tämä voi olla oikeastaan kumpi tahansa, isomerkkinen sabino tai pienimerkkinen frame.
- rautias frame, tämä on nyt sitten erittäin selkä frame
- punahallakko frame, myös melko selvä frame
- rautias frame, ei voi oikeastaan parempaa esimerkkiä framesta ollakaan
torstaina, marraskuuta 27, 2008
Väriteoriaa, osa 7: samppanjavärit
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Samppanjavärit kuuluvat ns. diluutioväreihin, samoin kuin hopeavärit, hallakkovärit ja voikkovärit. Näiden tavoin samppanjageeni vaalentaa alkuperäistä väriä.
Samppanjavärit ovat erittäin harvinaisia hevosilla, kyseinen mutaatio on ilmeisesti tapahtunut Amerikan mantereella, koska Euroopasta näitä ei ole löytynyt (USA:n tuonteja lukuunottamatta). Niinpä virtuaalimaailmassakin useimmat samppanjaväriset hevoset ovat amerikkalaisia rotuja, tennesseenwalkereita ja quartereita pääasiassa.
Samppanjaväreillä on yhteisiä tuntomerkkejä, joita esiintyy kaikilla tai suurimmalla osalla samppanjavärisistä hevosista. Näitä erityistuntomerkkejä on lueteltu Hevosmaailma.netissä. Virtuaalimaailmaa ja valokuvia ajatellen tärkeimmät noista lienevät mustan värin puute, vaaleanpunainen ja täplikäs iho ja ainakin joskus papurikkokuviointi.
Samppanja voi olla vaikeata tunnistaa valokuvista, koska varsinkin rautiaan ja ruunikon kohdalla samppanjaväri muistuttaa paljon voikkoa tai ruunivoikkoa. Lisäksi samppanjoissa on aika isoja sävyvaihteluita. Useimmiten ne erottaa parhaiten siitä, että samppanjan iho on vaalea ja se näkyy yleensä erityisesti silmien ympärillä. Voikoilla ja ruunivoikoilla on tumma iho. Mustapohjainen samppanja, classic champagne on yleensä niin poikkeuksellisen värinen, että sitä on hankala sekoittaa mihinkään muuhun. Ehkä hätäisesti katsoen sitä voi pitää hieman eksoottisen sävyisenä rautiaana.
Gold champagne
Goldin pohjalla on rautias hevonen, jota samppanjageeni vaalentaa aika lailla voikon näköiseksi. Goldin peitinkarva on keltainen, jouhet ovat usein valkoiset tai vaaleammat, mutta voivat olla myös peitinkarvan väriset. Tummimmat goldit voi sekoittaa rautiaaseen. Valokuvissa ei aina selkeästi näy samppanjan erikoispiirteet, karvan kiilto ja vaalea iho.
Esimerkkejä:
- kuvia erilaisista goldeista
- gold champagne mft-ori
Amber champagne
Amberin taustalla on ruunikko pohjaväri, jonka samppanja on haalistanut paljolti ruunivoikon näköiseksi. Amberin peitinkarva on kellertävänruskea tai kullanruskea, jouhet ja jalat tummat, mutteivät mustat (tosin väri voi varsinkin kuvissa näyttää todella tummalta, jota on vaikea erottaa mustasta). Usein amber muistuttaa paljon ruunivoikkoa tai joskus hallakkoakin, erityisesti kun samppanjaväristen hevosten jouhet vaalenevat herkästi kaksivärisen näköisiksi.
Esimerkkejä:
- kuvia erilaisista ambereista
- hyvin selkeä amber champagne twh-tamma, näistä kuvista näkee erittäin selkeästi samppanjan tuntomerkkejä: mustan värin puute jouhista ja jaloista, vaalea iho, vaalea silmä ja tuollainen ihana hunajankeltainen väri
- amber twh-ori, tämä alkaa olla vähän siinä rajalla, onko tämä amber vai mustapohjainen classic. Näiden kahden välillä rajanveto on joskus vaikeata, samoin kuin mustanruunikkoa ja mustaa voi olla hankala erottaa toisistaan
Classic champagne
Classic on geneettisesti musta hevonen, jota samppanja vaalentaa. Koska samppanja vaikuttaa myös mustaan väriin selkeästi, tätä ei voi sekoittaa mustanvoikkoon, joka näyttää aika pitkälle tasaiselta mustalta. Classicia on vaikea kuvailla, sen värisävy on yleensä varsin poikkeuksellinen, sitä voisi sanoa usein punertavanharmaaksi tai kellertävänharmaaksi. Jouhet ovat joko samanväriset tai tummemmat, jalat yleensä ovat samanväriset, mutta nivelien kohdilla on tummempaa väriä. Jotkut yksilöt ovat selkeän harmaita, jopa niin että niiden erottaminen hiirakosta voi olla kokemattomalle vähän hankalaa.
Esimerkkejä:
- kuvia classiceista, jo heti ylimmässä kuvassa on melko poikkeuksellisen värinen hevonen, miltei rautiaannäköinen qh-tamma
- classic twh-ori
- Hevosmaailma.netin classic champagne-sivu
Samppanja ja muut värit
Samppanja, kuten muutkin geenit voivat yhdistyä muihin väreihin, ei ainoastaan noihin perusväreihin. Varsinkin kahden eri diluutiogeenin yhdistelmiä on vaikea, ellei peräti mahdoton tunnistaa oikein ainakaan valokuvista ja ilman sukutauluja. Yleensä näistä yhdistelmäväreistä ei kannata virtuaalimaailmassa suuremmin välittääkään, koska ainoastaan harvat rodut ovat sellaisia, että niitä ylipäänsä voi syntyä ja erikoisvärit ovat harvinaisia virtuaalihevosilla.
Tässä kuitenkin uteliaille muutamia tunnetuimpia yhdistelmiä, joissa samppanja liittyy johonkin toiseen väriin:
rautias + samppanja + voikko = Gold Cream Champagne
ruunikko + samppanja + voikko = Amber Cream Champagne
musta + samppanja + voikko = Classic Cream Champagne
rautias + samppanja + hallakko = Gold Dun Champagne
musta + samppanja + hallakko = Classic Dun Champagne
ruunikko + samppanja + hallakko = Amber Dun Champagne
Samppanjavärit kuuluvat ns. diluutioväreihin, samoin kuin hopeavärit, hallakkovärit ja voikkovärit. Näiden tavoin samppanjageeni vaalentaa alkuperäistä väriä.
Samppanjavärit ovat erittäin harvinaisia hevosilla, kyseinen mutaatio on ilmeisesti tapahtunut Amerikan mantereella, koska Euroopasta näitä ei ole löytynyt (USA:n tuonteja lukuunottamatta). Niinpä virtuaalimaailmassakin useimmat samppanjaväriset hevoset ovat amerikkalaisia rotuja, tennesseenwalkereita ja quartereita pääasiassa.
Samppanjaväreillä on yhteisiä tuntomerkkejä, joita esiintyy kaikilla tai suurimmalla osalla samppanjavärisistä hevosista. Näitä erityistuntomerkkejä on lueteltu Hevosmaailma.netissä. Virtuaalimaailmaa ja valokuvia ajatellen tärkeimmät noista lienevät mustan värin puute, vaaleanpunainen ja täplikäs iho ja ainakin joskus papurikkokuviointi.
Samppanja voi olla vaikeata tunnistaa valokuvista, koska varsinkin rautiaan ja ruunikon kohdalla samppanjaväri muistuttaa paljon voikkoa tai ruunivoikkoa. Lisäksi samppanjoissa on aika isoja sävyvaihteluita. Useimmiten ne erottaa parhaiten siitä, että samppanjan iho on vaalea ja se näkyy yleensä erityisesti silmien ympärillä. Voikoilla ja ruunivoikoilla on tumma iho. Mustapohjainen samppanja, classic champagne on yleensä niin poikkeuksellisen värinen, että sitä on hankala sekoittaa mihinkään muuhun. Ehkä hätäisesti katsoen sitä voi pitää hieman eksoottisen sävyisenä rautiaana.
Gold champagne
Goldin pohjalla on rautias hevonen, jota samppanjageeni vaalentaa aika lailla voikon näköiseksi. Goldin peitinkarva on keltainen, jouhet ovat usein valkoiset tai vaaleammat, mutta voivat olla myös peitinkarvan väriset. Tummimmat goldit voi sekoittaa rautiaaseen. Valokuvissa ei aina selkeästi näy samppanjan erikoispiirteet, karvan kiilto ja vaalea iho.
Esimerkkejä:
- kuvia erilaisista goldeista
- gold champagne mft-ori
Amber champagne
Amberin taustalla on ruunikko pohjaväri, jonka samppanja on haalistanut paljolti ruunivoikon näköiseksi. Amberin peitinkarva on kellertävänruskea tai kullanruskea, jouhet ja jalat tummat, mutteivät mustat (tosin väri voi varsinkin kuvissa näyttää todella tummalta, jota on vaikea erottaa mustasta). Usein amber muistuttaa paljon ruunivoikkoa tai joskus hallakkoakin, erityisesti kun samppanjaväristen hevosten jouhet vaalenevat herkästi kaksivärisen näköisiksi.
Esimerkkejä:
- kuvia erilaisista ambereista
- hyvin selkeä amber champagne twh-tamma, näistä kuvista näkee erittäin selkeästi samppanjan tuntomerkkejä: mustan värin puute jouhista ja jaloista, vaalea iho, vaalea silmä ja tuollainen ihana hunajankeltainen väri
- amber twh-ori, tämä alkaa olla vähän siinä rajalla, onko tämä amber vai mustapohjainen classic. Näiden kahden välillä rajanveto on joskus vaikeata, samoin kuin mustanruunikkoa ja mustaa voi olla hankala erottaa toisistaan
Classic champagne
Classic on geneettisesti musta hevonen, jota samppanja vaalentaa. Koska samppanja vaikuttaa myös mustaan väriin selkeästi, tätä ei voi sekoittaa mustanvoikkoon, joka näyttää aika pitkälle tasaiselta mustalta. Classicia on vaikea kuvailla, sen värisävy on yleensä varsin poikkeuksellinen, sitä voisi sanoa usein punertavanharmaaksi tai kellertävänharmaaksi. Jouhet ovat joko samanväriset tai tummemmat, jalat yleensä ovat samanväriset, mutta nivelien kohdilla on tummempaa väriä. Jotkut yksilöt ovat selkeän harmaita, jopa niin että niiden erottaminen hiirakosta voi olla kokemattomalle vähän hankalaa.
Esimerkkejä:
- kuvia classiceista, jo heti ylimmässä kuvassa on melko poikkeuksellisen värinen hevonen, miltei rautiaannäköinen qh-tamma
- classic twh-ori
- Hevosmaailma.netin classic champagne-sivu
Samppanja ja muut värit
Samppanja, kuten muutkin geenit voivat yhdistyä muihin väreihin, ei ainoastaan noihin perusväreihin. Varsinkin kahden eri diluutiogeenin yhdistelmiä on vaikea, ellei peräti mahdoton tunnistaa oikein ainakaan valokuvista ja ilman sukutauluja. Yleensä näistä yhdistelmäväreistä ei kannata virtuaalimaailmassa suuremmin välittääkään, koska ainoastaan harvat rodut ovat sellaisia, että niitä ylipäänsä voi syntyä ja erikoisvärit ovat harvinaisia virtuaalihevosilla.
Tässä kuitenkin uteliaille muutamia tunnetuimpia yhdistelmiä, joissa samppanja liittyy johonkin toiseen väriin:
rautias + samppanja + voikko = Gold Cream Champagne
ruunikko + samppanja + voikko = Amber Cream Champagne
musta + samppanja + voikko = Classic Cream Champagne
rautias + samppanja + hallakko = Gold Dun Champagne
musta + samppanja + hallakko = Classic Dun Champagne
ruunikko + samppanja + hallakko = Amber Dun Champagne
keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008
Väriteoriaa, osa 6: hopeavärit
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Hopeaväri on samantyyppinen perusvärejä vaalentava geeni kuin voikkogeeni ja hallakkogeeni. Hopeavärin tekee erikoiseksi ja periytymisen kannalta hieman hankalaksikin se, että se vaikuttaa vain mustaan väriin, joten se ei näy rautiaassa hevosessa millään tavoin. Ei siis ole olemassa hopeanrautiasta; hopeanruunikko ja hopeanmustä kylläkin ovat.
Hopeanruunikko
Hopeanruunikko on nimensä mukaisesti pohjimmiltaan ruunikko, jota hopeaväri vaalentaa. Oikeasti se ei kuitenkaan näytä ruunikolta, koska hopea vaalentaa mustaa väriä. Niinpä hopeanruunikon jouhet ovat yleensä vaaleat, jopa melkein valkoiset ja jalat ovat usein tummanruskeat, eivät siis mustat. Jalat voivat olla myös peitinkarvan väriset, mutta yleensä ainakin nivelien kohdalla on kuitenkin tummempaa sävyä. Hopeanruunikko näyttää siis pääasiassa rautiaalta, jolla on tummat jalat. Aikaisemmin nimestä on Suomessa käytetty nimitystä kanelinrautias, mutta nyt kun genetiikasta tiedetään enemmän, on hopeanruunikko vakiintunut jo aika hyvin käyttöön.
Noin muuten hopeanruunikon peitinkarva on yleensä normaalin ruskea ja näillä esiintyy papurikkokuviointia hieman harvemmin kuin hopeanmustilla.
Esimerkkejä:
- hyvin tyypillinen hopeanruunikko, huomaatte kaikki tekijät: vaaleat jouhet, tummat jalat
- hopeanruunikko suomenhevonen, aina jouhet eivät kuitenkaan ole vaalet tai ovat vain osittain vaaleammat. Itse asiassa täysin valkeat jouhet hopeanruunikolla ovat melko harvinaiset, usein jouhissa on kaksivärisyyttä
- tässäkin näkyy tuo jouhien väri
Hopeanmusta
Hopeanmusta on musta hevonen, jota hopeaväri vaalentaa varsin selkeästi. Hopeanmusta muistuttaa aika paljon hopeanruunikkoa, mutta on yleensä tummempi sävyltään, joskus tosin myös vaalea, harmaasävyinen. Hopeanmusta on ainakin minusta yksi vaikeimpia värejä, koska sävyvaihtelu on todella laajaa ja sen erottaminen hopeanruunikosta monissa tapauksissa vähintäänkin haastavaa. Enempää en osaa kuvailla hopeanmustaa, annettakoon kuvien kertoa puolestaan.
Esimerkkejä:
- hopeanmusta islanninhevostamma, tässä näkyy se mainitsemani vaaleanharmaa värisävy ja myös hopeanmustalle hyvin tyypillinen papurikkokuviointi. Jouhet ovat aivan vaaleat. Tätä ei kovin helposti erehdy luulemaan hopeanruunikoksi, mutta jos kuva olisi huono, saattaisi tuo sekaantua helposti voikkoon tai kimoon
- hopeanmusta suomenhevonen, tämän voi jo helposti sekoittaa hopeanruunikkoon, mutta on kuitenkin normaalia hopeanruunikkoa tummempi. Hopeanruunikon peitinkarva on nimittäin yleensä punertava ja myös vaaleampi. Suvusta katsoen tämä hevonen ei kuitenkaan voi olla mitään muuta kun hopeanmusta.
- hopeanmusta islanninhevonen, tässä on nyt sitten todella hämäävä voikko-look-a-like. Miten tuon nyt sitten erottaa voikosta, jolla sattuu oleman papurikkokuviointia? No tämän yksittäisen kuvan perusteella ei millään.
- lisää kuvia löytyy täältä, black silver-otsakkeen alta
Hopeaväri on samantyyppinen perusvärejä vaalentava geeni kuin voikkogeeni ja hallakkogeeni. Hopeavärin tekee erikoiseksi ja periytymisen kannalta hieman hankalaksikin se, että se vaikuttaa vain mustaan väriin, joten se ei näy rautiaassa hevosessa millään tavoin. Ei siis ole olemassa hopeanrautiasta; hopeanruunikko ja hopeanmustä kylläkin ovat.
Hopeanruunikko
Hopeanruunikko on nimensä mukaisesti pohjimmiltaan ruunikko, jota hopeaväri vaalentaa. Oikeasti se ei kuitenkaan näytä ruunikolta, koska hopea vaalentaa mustaa väriä. Niinpä hopeanruunikon jouhet ovat yleensä vaaleat, jopa melkein valkoiset ja jalat ovat usein tummanruskeat, eivät siis mustat. Jalat voivat olla myös peitinkarvan väriset, mutta yleensä ainakin nivelien kohdalla on kuitenkin tummempaa sävyä. Hopeanruunikko näyttää siis pääasiassa rautiaalta, jolla on tummat jalat. Aikaisemmin nimestä on Suomessa käytetty nimitystä kanelinrautias, mutta nyt kun genetiikasta tiedetään enemmän, on hopeanruunikko vakiintunut jo aika hyvin käyttöön.
Noin muuten hopeanruunikon peitinkarva on yleensä normaalin ruskea ja näillä esiintyy papurikkokuviointia hieman harvemmin kuin hopeanmustilla.
Esimerkkejä:
- hyvin tyypillinen hopeanruunikko, huomaatte kaikki tekijät: vaaleat jouhet, tummat jalat
- hopeanruunikko suomenhevonen, aina jouhet eivät kuitenkaan ole vaalet tai ovat vain osittain vaaleammat. Itse asiassa täysin valkeat jouhet hopeanruunikolla ovat melko harvinaiset, usein jouhissa on kaksivärisyyttä
- tässäkin näkyy tuo jouhien väri
Hopeanmusta
Hopeanmusta on musta hevonen, jota hopeaväri vaalentaa varsin selkeästi. Hopeanmusta muistuttaa aika paljon hopeanruunikkoa, mutta on yleensä tummempi sävyltään, joskus tosin myös vaalea, harmaasävyinen. Hopeanmusta on ainakin minusta yksi vaikeimpia värejä, koska sävyvaihtelu on todella laajaa ja sen erottaminen hopeanruunikosta monissa tapauksissa vähintäänkin haastavaa. Enempää en osaa kuvailla hopeanmustaa, annettakoon kuvien kertoa puolestaan.
Esimerkkejä:
- hopeanmusta islanninhevostamma, tässä näkyy se mainitsemani vaaleanharmaa värisävy ja myös hopeanmustalle hyvin tyypillinen papurikkokuviointi. Jouhet ovat aivan vaaleat. Tätä ei kovin helposti erehdy luulemaan hopeanruunikoksi, mutta jos kuva olisi huono, saattaisi tuo sekaantua helposti voikkoon tai kimoon
- hopeanmusta suomenhevonen, tämän voi jo helposti sekoittaa hopeanruunikkoon, mutta on kuitenkin normaalia hopeanruunikkoa tummempi. Hopeanruunikon peitinkarva on nimittäin yleensä punertava ja myös vaaleampi. Suvusta katsoen tämä hevonen ei kuitenkaan voi olla mitään muuta kun hopeanmusta.
- hopeanmusta islanninhevonen, tässä on nyt sitten todella hämäävä voikko-look-a-like. Miten tuon nyt sitten erottaa voikosta, jolla sattuu oleman papurikkokuviointia? No tämän yksittäisen kuvan perusteella ei millään.
- lisää kuvia löytyy täältä, black silver-otsakkeen alta
Väriteoriaa, osa 5: päistärikkö
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Päistärikön pohjaväri on yleensä jokin perusväreistä, vaikka se voi toki olla mikä tahansa muukin (voikkoväri, hallakko, kirjava, samppanja, hopea...). Päistärikkögeeni lisää pohjaväriin valkoista karvaa suhteellisen tasaisesti, mutta niin että pohjaväri on kuitenkin erotettavissa useimmissa tapauksissa.
Päistärikkö näyttää paljon kimolta, joka on vaalenemisvaiheessa ja usein se sekoitetaankin kimoon. Päistärikkö ei kuitenkaan vaalene iän myötä vaan pysyy samanvärisenä koko ikänsä. Tosin päistärikkö vaihtaa usein värin tummuutta kesä- ja talvikarvan mukaan, talvikarvassa se voi olla huomattavastikin tummempi kuin kesällä. Erityisen selvästi värinvaihto näkyy roduilla, jotka kasvattavat pitkän talvikarvan, kuten shetlanninponit ja suomenhevoset. Joskus päistäriköt voivat talvisaikaan tummua jopa niin tummiksi ettei niitä välttämättä tunnista päistäriköiksi.
Päistärikköjen varsakarva on tumma, päistärikkö alkaa näkyä vasta ensimmäisen karvanvaihdon jälkeen.
Päistärikköä ei saa sekoittaa ns. päistärkarvaiseen hevoseen, jolla on jossain osassa ruumistaan paljon valkoista sekakarvaa. Päistärkarvaisuus voi liittyä joko sabinokirjavuuteen tai rabicanoon. Päistärkarvaisuuden erottaa oikeasta päistäriköstä yleensä parhaiten kesäkarvaisesta hevosesta, jolloin päistärikkö on vaaleimmillaan. Päistärikkö on aina kesäkarvassa selkeästi ja tasaisesti vaalentunut koko rungostaan ja kaulastaan, päistärkarvaisuus esiintyy useimmin vain tietyssä osassa runkoa.
Päistärikön paras tuntomerkki on se, että sen jalat ja pää ovat tummemmat, usein näissä ei ole juuri lainkaan vaaleata karvaa. Kaula ja runko sen sijaan ovat vaaleammat. Päistärikössä ei esiinny papurikkokuviointia.
Päistärikkö voi yhdistyä myös kimoon, jolloin päistärikkö jää ajan myötä kimon "alle" ja hevonen näyttää ihan tavalliselta kimolta.
Esimerkkejä
- rautiaanpäistärikkö, hevonen näyttää rungostaan lähestulkoon hopeiselta, mutta huomatkaa pään väri, joka on kuin ihan tavallisella rautiaalla. Myös jouhet ovat tummat eikä niissä ole paljoakaan valeata karvaa
- ruunikonpäistärikkö, tässä näkyy jalkojen ja pään väritys verrattuna runkoon. Hyvin tyypillinen päistärikkö. Monilla quarter-hevosilla ja niiden sukuisilla roduilla päistärikköön liittyy toisinaan tällaisia pilkkuja, ne eivät ole tiikerinkirjavuutta enkä ole perehtynyt niihin sen enempää
- mustanpäistärikkö, joka voi olla tummanruunikonpäistärikkökin, joskus näiden kahden erottaminen toisistaan on yhtä vaikeata kuin tummanruunikon ja mustan
- hopeanmustanpäistärikkö, josta en ole ihan 100% varma, onko kuvan hevonen päistärikkö lainkaan. Todennäköisesti kuitenkin on, väri on sen verran tasainen ja jalat tummat, että tätä on vaikea uskoa tummaksi kimoksi. Hopeanmustaan väriin kuuluu usein vaaleahkot jouhet ja sen takia tällä ei ainakaan harja ole tumma. Myös päästä puuttuu tyypillinen tummuus, mutta tällaisia poikkeuksia on kyllä
- ruunikonpäistärikkö shetlanninponi, ensimmäisessä kuvassa oikein selkeä päistärikkö, viimeisessä kuvassa talvikarvassa melkein tavallisen ruunikonnäköinen, hieman päistärkarvaa lautasilla
- ruunikonpäistärikkö, varsakuvassa näyttää tavalliselta ruunikolta, mutta myöhemmin on selkeä päistärikkö
- ruunikonpäistärikönkimo, varsakuvassa tavallinen ruunikko, myöhemmissä nuoruuskuvissa varsin selkeä, joskin jo hieman kimoutumassa oleva päistärikkö ja aikuisena normaalin kimon näköinen
Nämä eivät ole päistärikköjä:
- rautias sabino morgan-tamma, miten tämän erottaa päistäriköstä? Hyvä kysymys, tässä tapauksessa kai lähinnä vaaleasta päästä
- rautias sabino tennesseenwalker-ori, jonka karvassa on paljon päistärkarvaa. Tällä hevosella on kuitenkin selkeät sabinon tunnusmerkit (laajat merkit) eikä päistärkarvaisuus ylety kunnolla kaulalle asti, joten tätä ei voi oikein luulla päistäriköksi
- toinen rautias sabino twh-ori, tämä on vaikeampi tapaus, mutta jos kyse olisi päistäriköstä, värin tulisi olla tasaisempi, nyt erityisesti takaosassa näkyy kuviota. Myös jalkojen pitäisi olla tummat, samoin pään, joten ei tätä voi oikein pelkäksi päistäriköksi luulla
- rautias rabicano, erittäin laajat rabicanokuviot, mutta ei sekoitettavissa päistärikköön siltikään, koska väri jää tuonne vatsan alle eikä ole lainkaan tasainen
- hiirakko, tumma pää, tummat jalat, tummat jouhet, vaaleampi runko ja kaula, eikös tämä nyt ole ihan päistärikkö? Ei ole. Hiirakolta löytyy hallakkovärien tuntimerkit, joskaan ne eivät aina näy kuvissa selvästi. Lisäksi hiirakon peitinkarva on tasaisen harmaa, kun taas mustanpäistäriköllä peitinkarva koostuu mustista ja valkoisista karvoista, jotka ovat jakautuneet tasaisesti niin että kaukaa katsoen väri näyttää kyllä tasaiselta. Valokuvista hiirakon ja päistärikön erottaminen voi toki olla vaikeata
- hopeanruunikko (tai hopeanmusta), erittäin vaalea, yleensä hopeavärit eivät ole noin vaaleita, mutta näitäkin toki löytyy. Väri ei ole tasainen vaan siinä näkyy hentoa papurikkokuviointia ja pään ja jalkojen väritys ei ole päistärikkömäisen tumma, joten päistärikkö tämä ei ole.
Päistärikön pohjaväri on yleensä jokin perusväreistä, vaikka se voi toki olla mikä tahansa muukin (voikkoväri, hallakko, kirjava, samppanja, hopea...). Päistärikkögeeni lisää pohjaväriin valkoista karvaa suhteellisen tasaisesti, mutta niin että pohjaväri on kuitenkin erotettavissa useimmissa tapauksissa.
Päistärikkö näyttää paljon kimolta, joka on vaalenemisvaiheessa ja usein se sekoitetaankin kimoon. Päistärikkö ei kuitenkaan vaalene iän myötä vaan pysyy samanvärisenä koko ikänsä. Tosin päistärikkö vaihtaa usein värin tummuutta kesä- ja talvikarvan mukaan, talvikarvassa se voi olla huomattavastikin tummempi kuin kesällä. Erityisen selvästi värinvaihto näkyy roduilla, jotka kasvattavat pitkän talvikarvan, kuten shetlanninponit ja suomenhevoset. Joskus päistäriköt voivat talvisaikaan tummua jopa niin tummiksi ettei niitä välttämättä tunnista päistäriköiksi.
Päistärikköjen varsakarva on tumma, päistärikkö alkaa näkyä vasta ensimmäisen karvanvaihdon jälkeen.
Päistärikköä ei saa sekoittaa ns. päistärkarvaiseen hevoseen, jolla on jossain osassa ruumistaan paljon valkoista sekakarvaa. Päistärkarvaisuus voi liittyä joko sabinokirjavuuteen tai rabicanoon. Päistärkarvaisuuden erottaa oikeasta päistäriköstä yleensä parhaiten kesäkarvaisesta hevosesta, jolloin päistärikkö on vaaleimmillaan. Päistärikkö on aina kesäkarvassa selkeästi ja tasaisesti vaalentunut koko rungostaan ja kaulastaan, päistärkarvaisuus esiintyy useimmin vain tietyssä osassa runkoa.
Päistärikön paras tuntomerkki on se, että sen jalat ja pää ovat tummemmat, usein näissä ei ole juuri lainkaan vaaleata karvaa. Kaula ja runko sen sijaan ovat vaaleammat. Päistärikössä ei esiinny papurikkokuviointia.
Päistärikkö voi yhdistyä myös kimoon, jolloin päistärikkö jää ajan myötä kimon "alle" ja hevonen näyttää ihan tavalliselta kimolta.
Esimerkkejä
- rautiaanpäistärikkö, hevonen näyttää rungostaan lähestulkoon hopeiselta, mutta huomatkaa pään väri, joka on kuin ihan tavallisella rautiaalla. Myös jouhet ovat tummat eikä niissä ole paljoakaan valeata karvaa
- ruunikonpäistärikkö, tässä näkyy jalkojen ja pään väritys verrattuna runkoon. Hyvin tyypillinen päistärikkö. Monilla quarter-hevosilla ja niiden sukuisilla roduilla päistärikköön liittyy toisinaan tällaisia pilkkuja, ne eivät ole tiikerinkirjavuutta enkä ole perehtynyt niihin sen enempää
- mustanpäistärikkö, joka voi olla tummanruunikonpäistärikkökin, joskus näiden kahden erottaminen toisistaan on yhtä vaikeata kuin tummanruunikon ja mustan
- hopeanmustanpäistärikkö, josta en ole ihan 100% varma, onko kuvan hevonen päistärikkö lainkaan. Todennäköisesti kuitenkin on, väri on sen verran tasainen ja jalat tummat, että tätä on vaikea uskoa tummaksi kimoksi. Hopeanmustaan väriin kuuluu usein vaaleahkot jouhet ja sen takia tällä ei ainakaan harja ole tumma. Myös päästä puuttuu tyypillinen tummuus, mutta tällaisia poikkeuksia on kyllä
- ruunikonpäistärikkö shetlanninponi, ensimmäisessä kuvassa oikein selkeä päistärikkö, viimeisessä kuvassa talvikarvassa melkein tavallisen ruunikonnäköinen, hieman päistärkarvaa lautasilla
- ruunikonpäistärikkö, varsakuvassa näyttää tavalliselta ruunikolta, mutta myöhemmin on selkeä päistärikkö
- ruunikonpäistärikönkimo, varsakuvassa tavallinen ruunikko, myöhemmissä nuoruuskuvissa varsin selkeä, joskin jo hieman kimoutumassa oleva päistärikkö ja aikuisena normaalin kimon näköinen
Nämä eivät ole päistärikköjä:
- rautias sabino morgan-tamma, miten tämän erottaa päistäriköstä? Hyvä kysymys, tässä tapauksessa kai lähinnä vaaleasta päästä
- rautias sabino tennesseenwalker-ori, jonka karvassa on paljon päistärkarvaa. Tällä hevosella on kuitenkin selkeät sabinon tunnusmerkit (laajat merkit) eikä päistärkarvaisuus ylety kunnolla kaulalle asti, joten tätä ei voi oikein luulla päistäriköksi
- toinen rautias sabino twh-ori, tämä on vaikeampi tapaus, mutta jos kyse olisi päistäriköstä, värin tulisi olla tasaisempi, nyt erityisesti takaosassa näkyy kuviota. Myös jalkojen pitäisi olla tummat, samoin pään, joten ei tätä voi oikein pelkäksi päistäriköksi luulla
- rautias rabicano, erittäin laajat rabicanokuviot, mutta ei sekoitettavissa päistärikköön siltikään, koska väri jää tuonne vatsan alle eikä ole lainkaan tasainen
- hiirakko, tumma pää, tummat jalat, tummat jouhet, vaaleampi runko ja kaula, eikös tämä nyt ole ihan päistärikkö? Ei ole. Hiirakolta löytyy hallakkovärien tuntimerkit, joskaan ne eivät aina näy kuvissa selvästi. Lisäksi hiirakon peitinkarva on tasaisen harmaa, kun taas mustanpäistäriköllä peitinkarva koostuu mustista ja valkoisista karvoista, jotka ovat jakautuneet tasaisesti niin että kaukaa katsoen väri näyttää kyllä tasaiselta. Valokuvista hiirakon ja päistärikön erottaminen voi toki olla vaikeata
- hopeanruunikko (tai hopeanmusta), erittäin vaalea, yleensä hopeavärit eivät ole noin vaaleita, mutta näitäkin toki löytyy. Väri ei ole tasainen vaan siinä näkyy hentoa papurikkokuviointia ja pään ja jalkojen väritys ei ole päistärikkömäisen tumma, joten päistärikkö tämä ei ole.
tiistaina, marraskuuta 25, 2008
Väriteoriaa, osa 4: hallakkovärit
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Hallakkovärit (hallakko, punahallakko, hiirakko) ovat samankaltaisia diluutiovärejä (vaaleampia värejä) kuin voikkoväritkin. Rautias, jolla on hallakkogeeni on punahallakko, ruunikko+hallakko on hallakko (puhutaan myös ruunihallakosta) ja musta+hallakko on hiirakko tai vaaleanmusta. Hallakko näkyy selvimmin juuri mustassa, myös ruunikossa sen vaikutus on melko selvä, mutta rautiaaseen hallakkogeeni vaikuttaa hyvin vähän.
Kaikilla hallakkoväreillä on tiettyjä erikoispiirteitä, joista värin voi tunnistaa.
Ensinnäkin niillä on aina siima selässä, joillain joskus sään kohdalla poikittain menevä tumma juova, jota sanotaan aasinristiksi. Siima ikäänkuin jatkuu myös harjassa ja hännässä, harjan ja hännän keskijouhet ovat tummat ja reunajouhet vaaleat. Erityisen hyvin tämä näkyy pystyyn leikatuissa vuonohevosten harjoissa: ulommaiset jouhet ovat aivan valkoiset, keskellä puolestaan on mustaa. Myös hännässä on mustaa ja valkoista. Kaikilla roduilla ja yksilöillä tuo kaksivärisyys ei näy erityisen selvästi, vuonohevosella se on erityisen korostunut.
Toinen tuntomerkki ovat jaloissa esiintyvät seepraraidat. Ne eivät aina näy erityisen selvästi, varsinkin vuonohevosilla on usein melko vaaleat jalat. Tarkkaan katsoen raidoitusta voi huomata Haavaneskon etujaloissa, lähinnä polven kohdalla ja polven yläpuolella.
Haavaneskon kuvassa näkyy myös se, että pää on sävyltään tummempi kuin muu ruumis. Sekin on melko yleistä hallakkovärisillä.
Joillain hallakkovärisillä esiintyy myös vaaleita korvanpäitä ja otsalla ns. cobwebbing-kuviota, mutta näitä ei esiinny kaikilla.
Hallakkovärit, erityisesti hallakko ja hiirakko on hevosen alkuperäisiä värejä ja nykyisin näitä värejä esiintyy eniten alkukantaisilla roduilla. Vuonohevonen on yksi niitä harvoja rotuja, joissa esiintyy vain hallakkovärejä. Vuonohevosten väritys on yleensä hyvin kirkas ja selkeä, monet hallakot ovat huomattavasti vaikeammin tunnistettavissa.
Hallakko
Hallakko on siis ruunikko, jota hallakkogeeni vaalentaa. Hallakon peitinkarva on yleensä kellertävämpää kuin ruunikon ja hallakolla yleensä esiintyy selvästi nuo hallakkojen tunnusmerkit. Hallakko on helposti sekoitettavissa ruunivoikkoon, näillä kahdella ei välttämättä ole peitinkarvan värissä suuriakaan sävyeroja, eron huomaa yleensä noiden hallakon tunnusmerkkien perusteella.
Hallakoista esiintyy montaa sävyä, jotkut ovat lähestulkoon maidonvalkeita, toiset puolestaan hyvin lähellä ruunikkoa, jopa niin ettei niitä voi ruunikosta erottaa tarkasti.
Esimerkkejä
- hallakko, jolla on varsin kellertävä karva ja siima selkeästi näkyvissä. Myös harjassa näkyy kaksivärisyyttä vähän
- vaaleasävyisempi hallakko, jonka seepraraidat ovat erityisen selkeät
- varsin vaalea hallakko, tällä pää on samanvärinen muun ruumiin kanssa, mutta jouhissa näkyy tummaa ja vaaleata
- hyvin ruskeasävyinen hallakko, jota helposti erehtyy luulemaan ruunikoksi. Huomatkaa kuitenkin vaaleat jalat, joissa musta väri ei ylety kovin pitkälle, mutta jaloissa näkyy kuitenkin merkkejä seepraraidoista. Toisissa kuvissa vilahtaa myös siima.
- hyvin vaalea hallakko, siima näkyy, joskaan se ei ole mitenkään voimakas. Merkitty punahallakoksi, mitä se ei missään nimessä ole
Hiirakko
Hiirakko on musta, jota hallakkogeeni vaalentaa. Peitinkarva on harmaa, jouhet ja jalat tummat. Perinteistä hiirakkoa on aika vaikea sekoittaa oikeastaan mihinkään, joskus tosin hiirakon ja hallakon sävyerot eivät ole kovin selkeät. Myös mustanpäistärikön tai vaalenemassa olevan kimon voi joskus sekoittaa hiirakkoon.
Esimerkkejä:
- se Haavanesko on hiirakko, vaikkakin väriä nimitetään vuonohevosilla harmaahallakoksi. Vuonohevosila hiirakko on erityisen vaalea ja kirkassävyinen
Punahallakko
Punahallakko on hallakkogeenin vaalentama rautias. Rautiaassa värissä hallakkogeenin vaikutukset eivät näy kovinkaan dramaattisesti ja punahallakko on usein hankala erottaa tavallisesta rautiaasta. Punahallakolta kuitenkin löytyy nuo hallakkojen tunnusmerkit, mutta esimerkiksi siima ja seepraraidat saattavat olla hyvin himmeän punaruskeita. Ja jouhien kaksivärisyyskin voi olla hyvin minimaalisesti näkyvissä. Peitinkarvan sävy on usein hieman erikoisen kellertävä tai vaaleanpunertava.
Esimerkkejä:
- Hevosmaailma.netin punahallakko-sivu, eräs selkeimmistä punahallakkojen kuvista mihin ole törmännyt. Huomatkaa myös muuta ruumista tummemmat jalat, joita rautiailla ei ole, mutta punahallakoilla kyllä.
- tällä punahallakolla näkyy selkeästi jalkojen ja pään tummuus. Muuten sitä luulisikin helposti rautiaaksi
Hallakko ja voikko yhdessä?
Koska hallakko- ja voikkogeeni ovat eri asioita, on mahdollista että hevosella on kummatkin geenit ja se on sekä voikko- että hallakkovärinen. Tämä ovat usein vaikeita tunnistaa kohdilleen ja koska voikko ei vaikuta mustaan juuri lainkaan, näyttää mustanvoikonhallakko (musta+voikko+hallakko) ihan samalta kuin tavallinen hiirakkokin. Rautiaspohjaista kutsutaan nimellä voikonhallakko ja ruunikkopohjaista ruunivoikonhallakoksi, muitakin nimityksiä on.
Lisää hyviä kuvia hallakkoväreistä ja niiden merkeistä löytyy Dun Central Stationin sivuilta.
Hallakkovärit (hallakko, punahallakko, hiirakko) ovat samankaltaisia diluutiovärejä (vaaleampia värejä) kuin voikkoväritkin. Rautias, jolla on hallakkogeeni on punahallakko, ruunikko+hallakko on hallakko (puhutaan myös ruunihallakosta) ja musta+hallakko on hiirakko tai vaaleanmusta. Hallakko näkyy selvimmin juuri mustassa, myös ruunikossa sen vaikutus on melko selvä, mutta rautiaaseen hallakkogeeni vaikuttaa hyvin vähän.
Kaikilla hallakkoväreillä on tiettyjä erikoispiirteitä, joista värin voi tunnistaa.
Ensinnäkin niillä on aina siima selässä, joillain joskus sään kohdalla poikittain menevä tumma juova, jota sanotaan aasinristiksi. Siima ikäänkuin jatkuu myös harjassa ja hännässä, harjan ja hännän keskijouhet ovat tummat ja reunajouhet vaaleat. Erityisen hyvin tämä näkyy pystyyn leikatuissa vuonohevosten harjoissa: ulommaiset jouhet ovat aivan valkoiset, keskellä puolestaan on mustaa. Myös hännässä on mustaa ja valkoista. Kaikilla roduilla ja yksilöillä tuo kaksivärisyys ei näy erityisen selvästi, vuonohevosella se on erityisen korostunut.
Toinen tuntomerkki ovat jaloissa esiintyvät seepraraidat. Ne eivät aina näy erityisen selvästi, varsinkin vuonohevosilla on usein melko vaaleat jalat. Tarkkaan katsoen raidoitusta voi huomata Haavaneskon etujaloissa, lähinnä polven kohdalla ja polven yläpuolella.
Haavaneskon kuvassa näkyy myös se, että pää on sävyltään tummempi kuin muu ruumis. Sekin on melko yleistä hallakkovärisillä.
Joillain hallakkovärisillä esiintyy myös vaaleita korvanpäitä ja otsalla ns. cobwebbing-kuviota, mutta näitä ei esiinny kaikilla.
Hallakkovärit, erityisesti hallakko ja hiirakko on hevosen alkuperäisiä värejä ja nykyisin näitä värejä esiintyy eniten alkukantaisilla roduilla. Vuonohevonen on yksi niitä harvoja rotuja, joissa esiintyy vain hallakkovärejä. Vuonohevosten väritys on yleensä hyvin kirkas ja selkeä, monet hallakot ovat huomattavasti vaikeammin tunnistettavissa.
Hallakko
Hallakko on siis ruunikko, jota hallakkogeeni vaalentaa. Hallakon peitinkarva on yleensä kellertävämpää kuin ruunikon ja hallakolla yleensä esiintyy selvästi nuo hallakkojen tunnusmerkit. Hallakko on helposti sekoitettavissa ruunivoikkoon, näillä kahdella ei välttämättä ole peitinkarvan värissä suuriakaan sävyeroja, eron huomaa yleensä noiden hallakon tunnusmerkkien perusteella.
Hallakoista esiintyy montaa sävyä, jotkut ovat lähestulkoon maidonvalkeita, toiset puolestaan hyvin lähellä ruunikkoa, jopa niin ettei niitä voi ruunikosta erottaa tarkasti.
Esimerkkejä
- hallakko, jolla on varsin kellertävä karva ja siima selkeästi näkyvissä. Myös harjassa näkyy kaksivärisyyttä vähän
- vaaleasävyisempi hallakko, jonka seepraraidat ovat erityisen selkeät
- varsin vaalea hallakko, tällä pää on samanvärinen muun ruumiin kanssa, mutta jouhissa näkyy tummaa ja vaaleata
- hyvin ruskeasävyinen hallakko, jota helposti erehtyy luulemaan ruunikoksi. Huomatkaa kuitenkin vaaleat jalat, joissa musta väri ei ylety kovin pitkälle, mutta jaloissa näkyy kuitenkin merkkejä seepraraidoista. Toisissa kuvissa vilahtaa myös siima.
- hyvin vaalea hallakko, siima näkyy, joskaan se ei ole mitenkään voimakas. Merkitty punahallakoksi, mitä se ei missään nimessä ole
Hiirakko
Hiirakko on musta, jota hallakkogeeni vaalentaa. Peitinkarva on harmaa, jouhet ja jalat tummat. Perinteistä hiirakkoa on aika vaikea sekoittaa oikeastaan mihinkään, joskus tosin hiirakon ja hallakon sävyerot eivät ole kovin selkeät. Myös mustanpäistärikön tai vaalenemassa olevan kimon voi joskus sekoittaa hiirakkoon.
Esimerkkejä:
- se Haavanesko on hiirakko, vaikkakin väriä nimitetään vuonohevosilla harmaahallakoksi. Vuonohevosila hiirakko on erityisen vaalea ja kirkassävyinen
Punahallakko
Punahallakko on hallakkogeenin vaalentama rautias. Rautiaassa värissä hallakkogeenin vaikutukset eivät näy kovinkaan dramaattisesti ja punahallakko on usein hankala erottaa tavallisesta rautiaasta. Punahallakolta kuitenkin löytyy nuo hallakkojen tunnusmerkit, mutta esimerkiksi siima ja seepraraidat saattavat olla hyvin himmeän punaruskeita. Ja jouhien kaksivärisyyskin voi olla hyvin minimaalisesti näkyvissä. Peitinkarvan sävy on usein hieman erikoisen kellertävä tai vaaleanpunertava.
Esimerkkejä:
- Hevosmaailma.netin punahallakko-sivu, eräs selkeimmistä punahallakkojen kuvista mihin ole törmännyt. Huomatkaa myös muuta ruumista tummemmat jalat, joita rautiailla ei ole, mutta punahallakoilla kyllä.
- tällä punahallakolla näkyy selkeästi jalkojen ja pään tummuus. Muuten sitä luulisikin helposti rautiaaksi
Hallakko ja voikko yhdessä?
Koska hallakko- ja voikkogeeni ovat eri asioita, on mahdollista että hevosella on kummatkin geenit ja se on sekä voikko- että hallakkovärinen. Tämä ovat usein vaikeita tunnistaa kohdilleen ja koska voikko ei vaikuta mustaan juuri lainkaan, näyttää mustanvoikonhallakko (musta+voikko+hallakko) ihan samalta kuin tavallinen hiirakkokin. Rautiaspohjaista kutsutaan nimellä voikonhallakko ja ruunikkopohjaista ruunivoikonhallakoksi, muitakin nimityksiä on.
Lisää hyviä kuvia hallakkoväreistä ja niiden merkeistä löytyy Dun Central Stationin sivuilta.
Väriteoriaa, osa 3: voikkovärit
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Voikkoväreihin kuuluu kuusi väriä, yksinkertaiset voikot (voikko, ruunivoikko ja mustanvoikko) ja kaksinkertaiset voikot eli tuplavoikot (cremello, perlino ja smoky cream). Kaikkien voikkovärien "pohjalla" on jokin perusväreistä (ruunikko, musta, rautias), jota erityinen voikkogeeni haalistaa. Jos voikkogeeni esiintyy yksinkertaisena, väri haalistuu vain vähän ja musta väri ei haalistu juuri lainkaan. Esiintyessään kaksinkertaisena voikkogeeni vaalentaa todella radikaalisti sekä ruskeata väriä että mustaa väriä.
Voikko
Voikko on yleisin, tunnetuin ja usein myös helpoimmin tunnistettavissa voikkoväreistä. Voikko on pohjaväriltään rautias, jota voikkogeeni siis vaalentaa. Voikon peitinkarva on keltainen ja jouhet valkoiset, tosin niissä voi olla harmaatakin seassa. Peitinkarvan sävy vaihtelee aika paljon, on vaaleita voikkoja ja tummia voikkoja ja monen voikon hevosen väri vaihtelee talvi- ja kesäkarvan mukaan.
Esimerkkejä
- Suomen luultavasti tunnetuin voikko: sph-ori Ukkosen Poika, väriltään hyvin keltainen, jouhissa huomattavasti harmaata, tässä pääkuvassa näkyy hyvin se, että iho karvan alla on tummaa, toisin kuin tuplavoikoilla.
- hyvin tumma voikko, jonka voi helposti sekoittaa liinaharjaiseen rautiaaseen. Yleensä kuitenkin tummatkin voikot erottaa siitä, että niiden päässä on keltaista värisävyä
- vaalea voikko, äkkiä katsoen voisi luulla jopa valkoiseksi. Joistain valokuvista voi olla hankalaa joskus erottaa vaalea kimo ja vaalea voikko toisistaan
Ruunivoikko
Ruunivoikko on, kuten nimestäkin voi päätellä, ruunikko, jota vaalentaa yksinkertainen voikkogeeni. Se ei vaikuta mustaan väriin, joten ruunivoikolla on ruunikon mustat jouhet ja jalat, mutta ruskea peitinkarva on vaalentunut kellertäväksi. Ruunivoikon peitinkarvan sävy voi vaihdella varsin radikaalisti, vaaleimmat yksilöt ovat melkein valkoisia tai vaaleankeltaisia, tummimpia voi olla vaikea erottaa tavallisesta ruunikosta. Kuten voikoillakin, ruunivoikon saattaa erottaa keltaisesta sävystä.
Ruunivoikon sekoittaa helposti hallakkoon, joka on hyvin samannäköinen. Hallakolla voi kuitenkin olla näkyvillä sen erityisen tuntomerkit: siima, jalkojen seepraraidat, kaksiväriset jouhet ja joissain tapauksissa myös muuta ruumista tummempi pää. Ruunivoikolla (kuten ruunikollakin) voi olla siima ja jos mustat jouhet ovat auringossa haalistuneet, ne voivat näyttää kaksi värisiltä, mutta seepraraidat ovat hallakon varma tuntomerkki. Tosin usein ne eivät kuvista kovin hyvin näy.
Ruunivoikko, kuten voikkovärit noin yleensäkin ovat kuitenkin yleisempiä monilla roduilla kuin alkukantaiset hallakkovärit. Hallakkovärejä esiintyy lähinnä vain alkuperäisroduilla, vuonohevonen lienee tunnetuin.
Esimerkkejä:
- melko tyypillinen ruunivoikko, ei kovin kellertävä sävyltään, mutta vaalea kuitenkin. Tämän voi kuitenkin helposti sekoittaa vaaleaan ruunikkoon
- vaalea, harmaansävyinen ruunivoikko, aiheuttaa helposti sekaannusta ainakin hiirakkoon, mutta kyseisen ponin suvusta ei löydy mitään hallakkoihin viittaavaa. Kesäkarvassa aika paljon erinäköinen.
- hyvin tumma ruunivoikko, helposti sekoitettavissa ruunikkoon, mutta tuo keltainen sävy paljastaa sen ruunivoikoksi
- hyvin punertavansävyinen ruunivoikko, itse asiassa ei ole tuon kuvan perusteella varmuutta onko kyse ylipäänsä ruunivoikosta vai ruunikosta, mutta ruunivoikko voi näyttää tuoltakin
- tumma ruunivoikko, tälläkin näkyy tuota kellertävää sävyä, joten selkeä ruunivoikko on kyseessä
- hyvin keltasävyinen ruunivoikko, mahdotonta sekoittaa ruunikkoon, tämä on hyvin tyypillinen ruunivoikko
- erittäin vaalea ruunivoikko, tätä ei voi sanoa oikein ruskeaksi eikä juuri kellertäväksikään, mutta ruunivoikko se on silti, ei kimo, hiirakko eikä mikään muukaan
Mustanvoikko
Koska yksinkertainen voikkogeeni ei juuri vaikuta mustaan väriin, on mustanvoikko (musta + voikko) erittäin hankala tunnistaa, koska se näyttää usein ihan tavalliselta mustalta. Joskus voikkogeeni voi vaalentaa väriä sen verran, että hevonen näyttää kulomustalta tai tummalta ruunikolta. Karvassa saattaa olla kuitenkin kellertävä sävy, joka näkyy selvimmin auringonvalossa. Tätä kuitenkaan pystyy harvoin valokuvista näkemään. Ehkä selvin mustanvoikon tuntomerkki on vaaleat, keltasävyiset karvat korvien sisäpuolella. Joillain mustanvoikoilla on myös vaaleammat silmät.
Esimerkkejä
- tällä varsalla näkyvät nuo vaalean korvansisustat, joista puhuin
- lähikuva mustanvoikon silmänväristä, mutta kuten sanottu, monilla mustanvoikoilla on ihan normaalit, tummat silmät
- lisää kuvia mustanvoikoista, kuten huomaatte, moni näyttää ihan tavalliselta tumman- tai mustanruunikolta, mustalta tai muuten vain "normaalilta" vaikka ne ovatkin mustanvoikkoja
Tuplavoikot
Tuplavoikot ovat kaikki ulkoisesti varsin samankaltaisia värejä, niiden suurin ero onkin genetiikassa. Cremello on rautiaspohjainen, perlino ruunikkopohjainen ja smoky cream mustapohjainen väri, mutta koska kaksinkertainen voikkogeeni vaalentaa kaikkia värejä hyvin paljon, näyttävät ne kaikki hyvin samanlaisilta. Erityisesti perlino ja smoky cream ovat hyvin samanlaiset, cremello on teoriassa erotettavissa näistä kahdesta.
Tuplavoikot ovat niitä, joita monet nimittävät virheellisesti albinoiksi. Hevosissa ei esiinny punasilmäistä albinoa. Ponipuolella näitä nimitetään termillä BEC (blue-eyed cream). Kaikkien karva on valkoinen tai vaaleankeltainen, iho vaaleanpunainen ja jouhet joko valkoiset (cremello), peitinkarvan väriset tai hieman tummemmat, usein puna- tai oranssisävyiset. Silmät ovat siniset tai siniharmaat ja kaviot ovat vaaleat.
Oikein vaalean voikon voi mahdollisesti sekoittaa tuplavoikkoihin, mutta voikoilla on kuitenkin tumma iho, tuplavoikolla ei. Jos tuplavoikkoon väriin on yhdistynyt myös kimo väri, ei kimous ja kimoutuminen näy karvassa.
Esimerkkejä:
- cremello, aika selkeä cremello, joka on vaalein näistä väreistä. Hevonen on tuollainen kermanvärinen, ei valkoinen koska valkoiset merkit ja valkoiset jouhet erottuvat, mutta edes jalkojen nivelien kohdalla ei ole yhtään tummempaa väriä. Huomatkaa turvan ja silmänympäryksien vaaleanpunainen iho
- perlino tai smoky cream, värisävy jo peitinkarvassakin on edellistä kuvaa tummempi ja punertavampi, jouhet ovat erikoisesti tummemmat ja punertavat
- perlino tai smoky cream, tällä jouhien erilainen värisävy näkee selkeästi. Jalkoja tarkasti katsomalla voi havaita erityisesti nivelien kohdalla hieman tummempaa sävyä
Voikkoväreihin kuuluu kuusi väriä, yksinkertaiset voikot (voikko, ruunivoikko ja mustanvoikko) ja kaksinkertaiset voikot eli tuplavoikot (cremello, perlino ja smoky cream). Kaikkien voikkovärien "pohjalla" on jokin perusväreistä (ruunikko, musta, rautias), jota erityinen voikkogeeni haalistaa. Jos voikkogeeni esiintyy yksinkertaisena, väri haalistuu vain vähän ja musta väri ei haalistu juuri lainkaan. Esiintyessään kaksinkertaisena voikkogeeni vaalentaa todella radikaalisti sekä ruskeata väriä että mustaa väriä.
Voikko
Voikko on yleisin, tunnetuin ja usein myös helpoimmin tunnistettavissa voikkoväreistä. Voikko on pohjaväriltään rautias, jota voikkogeeni siis vaalentaa. Voikon peitinkarva on keltainen ja jouhet valkoiset, tosin niissä voi olla harmaatakin seassa. Peitinkarvan sävy vaihtelee aika paljon, on vaaleita voikkoja ja tummia voikkoja ja monen voikon hevosen väri vaihtelee talvi- ja kesäkarvan mukaan.
Esimerkkejä
- Suomen luultavasti tunnetuin voikko: sph-ori Ukkosen Poika, väriltään hyvin keltainen, jouhissa huomattavasti harmaata, tässä pääkuvassa näkyy hyvin se, että iho karvan alla on tummaa, toisin kuin tuplavoikoilla.
- hyvin tumma voikko, jonka voi helposti sekoittaa liinaharjaiseen rautiaaseen. Yleensä kuitenkin tummatkin voikot erottaa siitä, että niiden päässä on keltaista värisävyä
- vaalea voikko, äkkiä katsoen voisi luulla jopa valkoiseksi. Joistain valokuvista voi olla hankalaa joskus erottaa vaalea kimo ja vaalea voikko toisistaan
Ruunivoikko
Ruunivoikko on, kuten nimestäkin voi päätellä, ruunikko, jota vaalentaa yksinkertainen voikkogeeni. Se ei vaikuta mustaan väriin, joten ruunivoikolla on ruunikon mustat jouhet ja jalat, mutta ruskea peitinkarva on vaalentunut kellertäväksi. Ruunivoikon peitinkarvan sävy voi vaihdella varsin radikaalisti, vaaleimmat yksilöt ovat melkein valkoisia tai vaaleankeltaisia, tummimpia voi olla vaikea erottaa tavallisesta ruunikosta. Kuten voikoillakin, ruunivoikon saattaa erottaa keltaisesta sävystä.
Ruunivoikon sekoittaa helposti hallakkoon, joka on hyvin samannäköinen. Hallakolla voi kuitenkin olla näkyvillä sen erityisen tuntomerkit: siima, jalkojen seepraraidat, kaksiväriset jouhet ja joissain tapauksissa myös muuta ruumista tummempi pää. Ruunivoikolla (kuten ruunikollakin) voi olla siima ja jos mustat jouhet ovat auringossa haalistuneet, ne voivat näyttää kaksi värisiltä, mutta seepraraidat ovat hallakon varma tuntomerkki. Tosin usein ne eivät kuvista kovin hyvin näy.
Ruunivoikko, kuten voikkovärit noin yleensäkin ovat kuitenkin yleisempiä monilla roduilla kuin alkukantaiset hallakkovärit. Hallakkovärejä esiintyy lähinnä vain alkuperäisroduilla, vuonohevonen lienee tunnetuin.
Esimerkkejä:
- melko tyypillinen ruunivoikko, ei kovin kellertävä sävyltään, mutta vaalea kuitenkin. Tämän voi kuitenkin helposti sekoittaa vaaleaan ruunikkoon
- vaalea, harmaansävyinen ruunivoikko, aiheuttaa helposti sekaannusta ainakin hiirakkoon, mutta kyseisen ponin suvusta ei löydy mitään hallakkoihin viittaavaa. Kesäkarvassa aika paljon erinäköinen.
- hyvin tumma ruunivoikko, helposti sekoitettavissa ruunikkoon, mutta tuo keltainen sävy paljastaa sen ruunivoikoksi
- hyvin punertavansävyinen ruunivoikko, itse asiassa ei ole tuon kuvan perusteella varmuutta onko kyse ylipäänsä ruunivoikosta vai ruunikosta, mutta ruunivoikko voi näyttää tuoltakin
- tumma ruunivoikko, tälläkin näkyy tuota kellertävää sävyä, joten selkeä ruunivoikko on kyseessä
- hyvin keltasävyinen ruunivoikko, mahdotonta sekoittaa ruunikkoon, tämä on hyvin tyypillinen ruunivoikko
- erittäin vaalea ruunivoikko, tätä ei voi sanoa oikein ruskeaksi eikä juuri kellertäväksikään, mutta ruunivoikko se on silti, ei kimo, hiirakko eikä mikään muukaan
Mustanvoikko
Koska yksinkertainen voikkogeeni ei juuri vaikuta mustaan väriin, on mustanvoikko (musta + voikko) erittäin hankala tunnistaa, koska se näyttää usein ihan tavalliselta mustalta. Joskus voikkogeeni voi vaalentaa väriä sen verran, että hevonen näyttää kulomustalta tai tummalta ruunikolta. Karvassa saattaa olla kuitenkin kellertävä sävy, joka näkyy selvimmin auringonvalossa. Tätä kuitenkaan pystyy harvoin valokuvista näkemään. Ehkä selvin mustanvoikon tuntomerkki on vaaleat, keltasävyiset karvat korvien sisäpuolella. Joillain mustanvoikoilla on myös vaaleammat silmät.
Esimerkkejä
- tällä varsalla näkyvät nuo vaalean korvansisustat, joista puhuin
- lähikuva mustanvoikon silmänväristä, mutta kuten sanottu, monilla mustanvoikoilla on ihan normaalit, tummat silmät
- lisää kuvia mustanvoikoista, kuten huomaatte, moni näyttää ihan tavalliselta tumman- tai mustanruunikolta, mustalta tai muuten vain "normaalilta" vaikka ne ovatkin mustanvoikkoja
Tuplavoikot
Tuplavoikot ovat kaikki ulkoisesti varsin samankaltaisia värejä, niiden suurin ero onkin genetiikassa. Cremello on rautiaspohjainen, perlino ruunikkopohjainen ja smoky cream mustapohjainen väri, mutta koska kaksinkertainen voikkogeeni vaalentaa kaikkia värejä hyvin paljon, näyttävät ne kaikki hyvin samanlaisilta. Erityisesti perlino ja smoky cream ovat hyvin samanlaiset, cremello on teoriassa erotettavissa näistä kahdesta.
Tuplavoikot ovat niitä, joita monet nimittävät virheellisesti albinoiksi. Hevosissa ei esiinny punasilmäistä albinoa. Ponipuolella näitä nimitetään termillä BEC (blue-eyed cream). Kaikkien karva on valkoinen tai vaaleankeltainen, iho vaaleanpunainen ja jouhet joko valkoiset (cremello), peitinkarvan väriset tai hieman tummemmat, usein puna- tai oranssisävyiset. Silmät ovat siniset tai siniharmaat ja kaviot ovat vaaleat.
Oikein vaalean voikon voi mahdollisesti sekoittaa tuplavoikkoihin, mutta voikoilla on kuitenkin tumma iho, tuplavoikolla ei. Jos tuplavoikkoon väriin on yhdistynyt myös kimo väri, ei kimous ja kimoutuminen näy karvassa.
Esimerkkejä:
- cremello, aika selkeä cremello, joka on vaalein näistä väreistä. Hevonen on tuollainen kermanvärinen, ei valkoinen koska valkoiset merkit ja valkoiset jouhet erottuvat, mutta edes jalkojen nivelien kohdalla ei ole yhtään tummempaa väriä. Huomatkaa turvan ja silmänympäryksien vaaleanpunainen iho
- perlino tai smoky cream, värisävy jo peitinkarvassakin on edellistä kuvaa tummempi ja punertavampi, jouhet ovat erikoisesti tummemmat ja punertavat
- perlino tai smoky cream, tällä jouhien erilainen värisävy näkee selkeästi. Jalkoja tarkasti katsomalla voi havaita erityisesti nivelien kohdalla hieman tummempaa sävyä
maanantaina, marraskuuta 24, 2008
Väriteoriaa, osa 2: kimo
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Kimo tarkoittaa sitä, että varsa syntyy tummana ja vaalenee siitä ajan myötä vaaleammaksi, kunnes on ehkä jonain päivänä puhtaan valkoinen. Kimoutuva varsa voi syntyä minkävärisenä tahansa, toki yleisimmät pohjavärit ovat nuo perusvärit, musta, ruunikko ja rautias. Kimon pohjaväri voi olla myös kirjava.
Usein kimoutuva hevonen muuttuu jossain vaiheessa ennen varsaikäänsä tummanharmaaksi, vaikka syntymäväri olisikin ollut vaaleampi ja alkaa sitten siitä harmaasta vaalenemaan. Kimoutumisen tahti on yksilöllinen, jotkut ovat vitivalkoisia jo kymmenvuotiaana, jotkut ovat harmaita vielä yli parikymppisinäkin.
Kimon tarkempi nimitys (mustankimo, ruunikonkimo, rautiaankimo, mikä vain) tulee ainoastaan pohjavärin perusteella eikä näissä kimoissa ole vanhemmalla iällä silminhavaittavaa eroa. Harmaankimo ei ole mikään kelvollinen värinimitys, koska kaikki kimot ovat jossain vaiheessa jonkinsävyisiä harmaita eikä harmaa ole pohjaväri.
Kärpäskimo on nimitys kimolle, jonka turkissa on pieniä, melko selvärajaisia pilkkuja, jotka yleensä ovat punertavanruskeita riippumatta hevosen pohjaväristä. Nämä "kärpäspilkut" saattavat ilmestyä hevoselle jossain vaiheessa kimoutumista ja toisaalta taas kadotakin, mutta usein ne pysyvät ilmestyttyään melko pitkään.
Papurikkokuviointi on melko yleistä jossain vaiheessa kimoutumista.
Esimerkki kimoutuvasta hevosesta:
varsakuva, vaaleansävyinen rautias
parivuotiaana väri on selkeästi tummanharmaa, joka lähtee tuosta vaalenemaan.
Toinen esimerkki kimoutuvasta hevosesta:
parivuotiaana, ei kuvan perusteella vielä kovin selkeitä kimoutumisen merkkejä näkyvissä, ehkä hieman sekakarvaa
kuusivuotiaana jo selkeästi kimoutumassa, tässä tapauksessa pohjaväri vielä näkyy
- hentoista papurikkokuviointia
- rautiaankimo, tätä juuri tarkoitan värin tummenemisella. Tämän sanotaan olevan rautiaankimo, mutta katsokaa esim. hännän tyveä, jossa vielä näkyvä tumma sävy on aika lähellä mustaa. Tätä ei pysty tunnistamaan enää tässä vaiheessa rautiaankimoksi
- kärpäskimo, varsinkin arabeilla ja arabisukuisilla hevosilla näistä kärpäspilkuista voi muodostua suurempia, tummanpunaruskeita laikkuja, joita kutsutaan verijäljiksi
- kimo ja kirjavuus yhdistyvät: kuusivuotiskuva, kymmenvuotiskuva. Tämä hevonen saattaa vanhetessaan muuttua kokonaan valkoiseksi, jolloin ei paljaalla silmällä pysty välttämättä näkemään että se on myös kirjava.
Kimo tarkoittaa sitä, että varsa syntyy tummana ja vaalenee siitä ajan myötä vaaleammaksi, kunnes on ehkä jonain päivänä puhtaan valkoinen. Kimoutuva varsa voi syntyä minkävärisenä tahansa, toki yleisimmät pohjavärit ovat nuo perusvärit, musta, ruunikko ja rautias. Kimon pohjaväri voi olla myös kirjava.
Usein kimoutuva hevonen muuttuu jossain vaiheessa ennen varsaikäänsä tummanharmaaksi, vaikka syntymäväri olisikin ollut vaaleampi ja alkaa sitten siitä harmaasta vaalenemaan. Kimoutumisen tahti on yksilöllinen, jotkut ovat vitivalkoisia jo kymmenvuotiaana, jotkut ovat harmaita vielä yli parikymppisinäkin.
Kimon tarkempi nimitys (mustankimo, ruunikonkimo, rautiaankimo, mikä vain) tulee ainoastaan pohjavärin perusteella eikä näissä kimoissa ole vanhemmalla iällä silminhavaittavaa eroa. Harmaankimo ei ole mikään kelvollinen värinimitys, koska kaikki kimot ovat jossain vaiheessa jonkinsävyisiä harmaita eikä harmaa ole pohjaväri.
Kärpäskimo on nimitys kimolle, jonka turkissa on pieniä, melko selvärajaisia pilkkuja, jotka yleensä ovat punertavanruskeita riippumatta hevosen pohjaväristä. Nämä "kärpäspilkut" saattavat ilmestyä hevoselle jossain vaiheessa kimoutumista ja toisaalta taas kadotakin, mutta usein ne pysyvät ilmestyttyään melko pitkään.
Papurikkokuviointi on melko yleistä jossain vaiheessa kimoutumista.
Esimerkki kimoutuvasta hevosesta:
varsakuva, vaaleansävyinen rautias
parivuotiaana väri on selkeästi tummanharmaa, joka lähtee tuosta vaalenemaan.
Toinen esimerkki kimoutuvasta hevosesta:
parivuotiaana, ei kuvan perusteella vielä kovin selkeitä kimoutumisen merkkejä näkyvissä, ehkä hieman sekakarvaa
kuusivuotiaana jo selkeästi kimoutumassa, tässä tapauksessa pohjaväri vielä näkyy
- hentoista papurikkokuviointia
- rautiaankimo, tätä juuri tarkoitan värin tummenemisella. Tämän sanotaan olevan rautiaankimo, mutta katsokaa esim. hännän tyveä, jossa vielä näkyvä tumma sävy on aika lähellä mustaa. Tätä ei pysty tunnistamaan enää tässä vaiheessa rautiaankimoksi
- kärpäskimo, varsinkin arabeilla ja arabisukuisilla hevosilla näistä kärpäspilkuista voi muodostua suurempia, tummanpunaruskeita laikkuja, joita kutsutaan verijäljiksi
- kimo ja kirjavuus yhdistyvät: kuusivuotiskuva, kymmenvuotiskuva. Tämä hevonen saattaa vanhetessaan muuttua kokonaan valkoiseksi, jolloin ei paljaalla silmällä pysty välttämättä näkemään että se on myös kirjava.
Väriteoriaa, osa 1: perusvärit
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Täällä blogissa on noista hevosten väreistä turistu aikaisemminkin, lähinnä erilaisten Coat Color Calculator-ohjeiden muodossa. (Toivottavasti niistä on muuten ollut apua?)
Mutta palataanpa nyt värien perusteisiin eli siihen, miten tunnistaa eri värit oikein. Kuvia katsoessanne muistakaa että erilaiset näytöt ja ero tavoin säädetyt näytöt saattavat näyttää kuvat erilaisina.
PERUSVÄRIT
Hevosella on kolme perusväriä: rautias, ruunikko ja musta. Näitä värejä on ylivoimaisesti suurin osa hevosista.
Rautias
Rautiaan peitinkarva on ruskea, sävy ja tummuus voi vaihdella. Jalat ovat ruskeat. Jouhet ovat myös ruskeat, joko samanväriset peitinkarvan kanssa, sitä tummemmat, vaaleammat tai kokonaan valkoiset. Kokonaan valkoharjaista ja -häntäistä hevosta kutsutaan liinakoksi, jos harja ja/tai häntä ovat vaaleat, kutsutaan näitä liinahtaviksi jouhiksi.
Perusrautias on helppo tunnistaa, se on se kokoruskea hevonen. Hankalia ovat sellaiset rautiaat, jotka ovat hyvin vaaleita ja vaaleajouhisia, ne voi sekoittaa helposti voikkoon. Oma hankaluutensa on myös hyvin tummassa rautiaassa, jonka väri lähentelee mustaa eikä siitä välttämättä saa selvää, onko se ruskea, musta vai kenties tumma ruunikko.
Rautiaassa (kuten ruunikossakin) on erilaisia sävynimityksiä, on vaaleanrautiasta, tummanrautiasta, punarautiasta sun muuta.
Esimerkkejä:
- rautias, voisi sanoa aavistuksen punertavaksi
- rautias, joka ei ole tippaakaan punertavansävyinen.
- punarautias, ehkä vaaleanpunarautias. Huomatkaa harja, jonka sävy on hieman peitinkarvaa vaaleampi
- rautias, tällä alkaa olla jo melko liinahtavat jouhet
- liinakko
Ruunikko
Ruunikko on hevonen, jonka peitinkarva on erisävyisen ruskea, jalat ja jouhet ovat mustat. Jalkojen musta väri nousee usein polviin/kintereisiin asti, muttei aina, se voi päättyä vuohisnivelenkin kohdalle, tosin tällöin polvissa/kintereissä on usein tummempaa sävyä. Tätä nimitetään villiruunikoksi. Peitinkarvan sävy voi vaihdella vaaleanruskeasta mustanruskeaan.
Hyvin tumman ruunikon erottaminen mustasta voi olla vaikeata tai joskus jopa mahdotonta. Yleensä reaalimaailmassa tummanruunikko erottuu mustasta kirkkaassa auringonvalossa, jossa näkyy karvan punertava väri. Tosin jos musta hevonen on haalistunut auringossa tai on kulomusta, se voi näyttää suunnilleen samalta. Ruunikolla on usein myös turvan ympärillä selkeästi ruskeata sävyä, jota mustalla ei ole. Valokuvista ei tällaisia tarkistuksia pysty aina tekemään.
Vaalean ruunikon erottaminen hallakosta tai ruunivoikosta voi olla sekin joskus haastavaa, varsinkin kun näissäkin väreissä esiintyy vaihtelua. Ruunikon sävy on kuitenkin yleensä punertava, kun ruunivoikon ja hallakon on enemmän keltaisen suuntaan vivahtava.
Esimerkkejä:
- tummahko ruunikko, jonka peitinkarvassa näkyy papurikkokuviointia. huomatkaa miten ylös jalkojen musta väri tällä hevosella tulee.
- punaruunikko
- tumma ruunikko, mutta huomatkaa turvan, korvien ja kupeiden alue, jossa näkyy vaaleampaa, selkeästi ruskeata sävyä. Mahdoton sekoittaa mustaan
- vaaleasävyisempi ruunikko
- mustanruunikko, jota on jo hieman hankala erottaa mustasta. Tuossa kuvassa ainoa vinkki lienee ryntäissä näkyvä ruskeampi sävy, muuten tuosta olisi vaikea sanoa, kumpi se on. Sama hevonen on tässä kuvassa ilmeisesti kesäkarvassa ja ainakin erilaisessa valaistuksessa ja tässä ruunikon värin näkee selvästi, tätä ei voi mustaksi luulla.
- villiruunikko, huomatkaa tällä jalat, joissa musta väri nousee hädin tuskin vuohiseen asti. Jos tällä olisi korkeat sukat joka jalassa, ei mustaa väriä näkyisi lainkaan jaloissa. Jouhet ovat silti pikimustat, joten sekaantumisen vaaraa rautiaaseen ei olisi.
Musta
Musta on musta, peitinkarva ja jouhet tulisi olla enemmän sinisenmustat kuin ruskeanmustat. Musta väri on kuitenkin siitä ongelmallinen, että siinä ensinnäkin esiintyy ns. kulomustaa, joka on hiemanh ruskeansävyinen ja lisäksi kiiltävän sinimustakin hevonen voi esimerkiksi auringonpaisteessa haalistua. Mustan ja mustanruunikon erottaminen toisistaan voi olla joskus hankalaa, asiasta oli enemmän juttua ruunikon kohdalla.
Esimerkkejä:
- musta, erinomainen esimerkki todella mustasta hevosesta, katsokaa sävyä joka on todellakin jopa siniseen vivahtava
- ruskeasävyinen musta, kuvan hevonen saattaa olla jopa mustanruunikko eikä suinkaan musta. Kuvan perusteella vaikea sanoa kumpi
- kulomusta, jonka jouhissa varsinkin näkyy tuo kulottuneisuus punertavana sävynä
Täällä blogissa on noista hevosten väreistä turistu aikaisemminkin, lähinnä erilaisten Coat Color Calculator-ohjeiden muodossa. (Toivottavasti niistä on muuten ollut apua?)
Mutta palataanpa nyt värien perusteisiin eli siihen, miten tunnistaa eri värit oikein. Kuvia katsoessanne muistakaa että erilaiset näytöt ja ero tavoin säädetyt näytöt saattavat näyttää kuvat erilaisina.
PERUSVÄRIT
Hevosella on kolme perusväriä: rautias, ruunikko ja musta. Näitä värejä on ylivoimaisesti suurin osa hevosista.
Rautias
Rautiaan peitinkarva on ruskea, sävy ja tummuus voi vaihdella. Jalat ovat ruskeat. Jouhet ovat myös ruskeat, joko samanväriset peitinkarvan kanssa, sitä tummemmat, vaaleammat tai kokonaan valkoiset. Kokonaan valkoharjaista ja -häntäistä hevosta kutsutaan liinakoksi, jos harja ja/tai häntä ovat vaaleat, kutsutaan näitä liinahtaviksi jouhiksi.
Perusrautias on helppo tunnistaa, se on se kokoruskea hevonen. Hankalia ovat sellaiset rautiaat, jotka ovat hyvin vaaleita ja vaaleajouhisia, ne voi sekoittaa helposti voikkoon. Oma hankaluutensa on myös hyvin tummassa rautiaassa, jonka väri lähentelee mustaa eikä siitä välttämättä saa selvää, onko se ruskea, musta vai kenties tumma ruunikko.
Rautiaassa (kuten ruunikossakin) on erilaisia sävynimityksiä, on vaaleanrautiasta, tummanrautiasta, punarautiasta sun muuta.
Esimerkkejä:
- rautias, voisi sanoa aavistuksen punertavaksi
- rautias, joka ei ole tippaakaan punertavansävyinen.
- punarautias, ehkä vaaleanpunarautias. Huomatkaa harja, jonka sävy on hieman peitinkarvaa vaaleampi
- rautias, tällä alkaa olla jo melko liinahtavat jouhet
- liinakko
Ruunikko
Ruunikko on hevonen, jonka peitinkarva on erisävyisen ruskea, jalat ja jouhet ovat mustat. Jalkojen musta väri nousee usein polviin/kintereisiin asti, muttei aina, se voi päättyä vuohisnivelenkin kohdalle, tosin tällöin polvissa/kintereissä on usein tummempaa sävyä. Tätä nimitetään villiruunikoksi. Peitinkarvan sävy voi vaihdella vaaleanruskeasta mustanruskeaan.
Hyvin tumman ruunikon erottaminen mustasta voi olla vaikeata tai joskus jopa mahdotonta. Yleensä reaalimaailmassa tummanruunikko erottuu mustasta kirkkaassa auringonvalossa, jossa näkyy karvan punertava väri. Tosin jos musta hevonen on haalistunut auringossa tai on kulomusta, se voi näyttää suunnilleen samalta. Ruunikolla on usein myös turvan ympärillä selkeästi ruskeata sävyä, jota mustalla ei ole. Valokuvista ei tällaisia tarkistuksia pysty aina tekemään.
Vaalean ruunikon erottaminen hallakosta tai ruunivoikosta voi olla sekin joskus haastavaa, varsinkin kun näissäkin väreissä esiintyy vaihtelua. Ruunikon sävy on kuitenkin yleensä punertava, kun ruunivoikon ja hallakon on enemmän keltaisen suuntaan vivahtava.
Esimerkkejä:
- tummahko ruunikko, jonka peitinkarvassa näkyy papurikkokuviointia. huomatkaa miten ylös jalkojen musta väri tällä hevosella tulee.
- punaruunikko
- tumma ruunikko, mutta huomatkaa turvan, korvien ja kupeiden alue, jossa näkyy vaaleampaa, selkeästi ruskeata sävyä. Mahdoton sekoittaa mustaan
- vaaleasävyisempi ruunikko
- mustanruunikko, jota on jo hieman hankala erottaa mustasta. Tuossa kuvassa ainoa vinkki lienee ryntäissä näkyvä ruskeampi sävy, muuten tuosta olisi vaikea sanoa, kumpi se on. Sama hevonen on tässä kuvassa ilmeisesti kesäkarvassa ja ainakin erilaisessa valaistuksessa ja tässä ruunikon värin näkee selvästi, tätä ei voi mustaksi luulla.
- villiruunikko, huomatkaa tällä jalat, joissa musta väri nousee hädin tuskin vuohiseen asti. Jos tällä olisi korkeat sukat joka jalassa, ei mustaa väriä näkyisi lainkaan jaloissa. Jouhet ovat silti pikimustat, joten sekaantumisen vaaraa rautiaaseen ei olisi.
Musta
Musta on musta, peitinkarva ja jouhet tulisi olla enemmän sinisenmustat kuin ruskeanmustat. Musta väri on kuitenkin siitä ongelmallinen, että siinä ensinnäkin esiintyy ns. kulomustaa, joka on hiemanh ruskeansävyinen ja lisäksi kiiltävän sinimustakin hevonen voi esimerkiksi auringonpaisteessa haalistua. Mustan ja mustanruunikon erottaminen toisistaan voi olla joskus hankalaa, asiasta oli enemmän juttua ruunikon kohdalla.
Esimerkkejä:
- musta, erinomainen esimerkki todella mustasta hevosesta, katsokaa sävyä joka on todellakin jopa siniseen vivahtava
- ruskeasävyinen musta, kuvan hevonen saattaa olla jopa mustanruunikko eikä suinkaan musta. Kuvan perusteella vaikea sanoa kumpi
- kulomusta, jonka jouhissa varsinkin näkyy tuo kulottuneisuus punertavana sävynä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)