Sain taannoin vietyä loppuun brittiläisten rotujen VSN-näyttelyt, jotka kylmäveriluokkaa lukuunottamatta tuomaroin itse. Parista luokasta tuomarikommentit onkin jo (welsh C&D, connemara), tässä lopuista luokista sitten lyhyet kommentit.
Luokka 3. Welsh A- ja B-sektiot
Pikkuwelshien tuomarointi on aina kivaa kun ne ovat niin nättejä. Mountaineilla rokotan kuitenkin pahasta notkoselästä, jota näkee aina toisinaan. En tiedä onko kyse vain asennosta, toivon niin koska pahimmat notkot ovat olleen sellaisia että mietin miten sellainen poni pystyy liikkumaan edes. B-sektio on tässä suhteessa helpompi, sillä tulee olla hyvä ratsun rakenne (mountainin kohdalla asiasta ei ole mainintaa rotumääritelmässä).
Tässä luokkavoittaja olikin B-sektion tamma. Superkaunis kaikin puolin, tasapainoinen kokonaisuus, ei liian kevyt runko, upea kaula ja kertakaikkiaan moitteeton. Siitä todistaa 42 pistettä.
Seuraavilla sijoilla on useampia mountain-oreja. Kolmanneksi sijoittuneella Rhaith Liverswortilla on päivän parhaat takajalat ja jalat muutenkin, muttei kakkoseksikaan sijoittuneella huonot kintut ole.
Muutenkin luokka oli varsin korkealaatuinen, kun 10. sijan saaneellakin oli vielä 36,5 pistettä. Jotkut luokat voitetaan tuolla pistemäärällä. Ei se kyllä mikään yllätys ole, virtuaalimaailmassa on paljon todella hienoja welsh-kuvia.
Luokka 5. Newforestinponit
Nyddi on yllättävän hankala rotu tuomaroida, koska rotumääritelmä on aika ylimalkainen. Emämaan rotuyhdistys sanoo "of working type with substance" eli käyttöponi, joka ei saa olla liian hento. Sen lisäksi mainitaan vahva takaosa, loivat lavat, syvä mutta kapeahko runko ja hyväasentoiset, vahvat jalat, ja siinäpä se sitten suunnilleen onkin. No, tuosta tyypistä voi päätellä, että hakusessa on hyvä ratsun rakenne, ei liian siro. Itse haluan tähän vielä päälle hyvän ponileiman ja vähintään kohtalaisen sukupuolileiman molemmilta sukupuolilta.
Eniten ehkä rokotin rungosta, monella osallistujalla oli mielestäni hieman heikko se rungon syvyys. Ei pahasti, mutta ylivoimaisesti suurin osa sai rungosta vain 3 tai 3,5 pistettä. Voittaja on tässä kohdin poikkeus, sillä on peräti 5 pistettä rungosta, samoin kuin takaosasta. Kakkoseksi sijoittuneella on sitten tämän luokan ehdottomasti kaunein pää, ainakin pisteiden valossa, oli siellä toki muitakin nättipäisiä poneja. Voittaja taas ei kuulu niihin, mielestäni sen päässä ja kaulassa olisi vähän parantamisen varaa.
Luokka 7. Muut harvinaiset brittiläiset ponit
Tässä luokassa oli pääsääntöisesti fellponeja, mukaan mahtui ainoastaan yksi exmoor ja pari ylämaanponia, joista toinen valikoituikin voittajaksi. Varsin hienoja poneja kaikki, luokka oli tosi tasainen, kun voittajalla on 39,5 pistettä ja viimeiseksi jääneellä 35,5 pistettä.
Voittaneella ylämaanponitammalla on hieno rotuleima eikä siinä muutenkaan paljon huomautettavaa ole. Alle 4 pistettä tuli ainoastaan etuosasta ja takajaloista, pääosin siksi että etuosa jää vähän tuonne palkintonauhan alle piiloon ja takajaloissa on suorahkot kintereet. Vähän samaa voisin sanoa kakkoseksi sijoittuneesta fell-oriista: etuosa ja takajalat jäävät runsaiden jouhien alle sen verran piiloon että pistemäärä jää 3,5 pisteeseen.
Luokka 8. Clevelandinruunikot
Kuten oletettua, tässä luokassa oli tasan se yksi tuttu osallistuja, ori Basingstoke. Ja koska sillä on hieno kuva hienosta hevosesta, se niittää aina sen lähemmäs 40 pistettä. Alle 4 pistettä tuli tällä kertaa takaosasta (pitkä mutta vähän liian laskeva lautanen) ja jaloista (molemmissa vuohiset ovat melko lyhyet ja pystyt, takajalat jäävät vähän hännän alle piiloon).
Luokka 9. Englantilaiset täysiveriset
Olen kirjoittanut taannoin täysiveristen rakennearvostelusta ja siitä että se on jokseenkin haastavaa. Koska rotumääritelmää ei käytännössä ole, haluan itse nähdä näillä tasapainoista rakennetta, ratsumaista tietenkin, mutten tuijota sitä niin paljon kuin puoliverisillä.
Voittaja onkin juuri tällainen, kakkonen ja kolmonenkin jossain määrin. Sen sijaan luokan viimeiseksi ja ilman RCH:ta jäänyt on kovin kehittymättömän oloinen ja selkeän takakorkea. Ei välttämättä mikään vakava vika oikealle täysiveriselle, mutta näin virtuaalimaailmassa se ei kyllä saa armoa minulta.
Luokka 12. Irish Sport Horset, Irish Hunterit, irlanninpuoliveriset
Tässä luokassa lopulta oli 4 Irish Sport Horsea. Niiltä odotan hyvää ratsun rakennetta, en välttämättä kovin jaloa, mutta ei se pahitteeksi ole, ja ennen kaikkea tiettyä tukevuutta, muistona IDH-esivanhemmista. Jalat eivät siis saa olla liian hennot ja rungossakin on oltava syvyyttä. Voittajaksi päätyi hieman epäsuhtainen ori, ei mikään orimaisuuden perikuva ja yleiskuvaa häiritsee korkeajalkaisuus/lyhytselkäisyys, vaikka runko itsessäänhän on ihan hyvä. Lievä notkoselkäisyys tiputtaa pisteet 4,5:een. Sillä on myös hyvät jalat.
Kakkoseksi sijoittui hyvännäköinen tamma, jolla taas on jaloissa vähän sanomista, niin että niiden pisteetä jäävät kolmosiin.
– S
Gin Ahaltekin ja Ionicin yhteinen blogi. Asiaa virtuaalihevosten kasvatuksesta, omistamisesta, kilpailuttamisesta, kilpailemattomuudesta, kuvista ja ylipäänsä kaikenlaisista virtuaalimaailman ilmiöistä. Kommentoida saa.
keskiviikkona, toukokuuta 29, 2019
sunnuntaina, toukokuuta 26, 2019
Ionicin clevelandinruunikot
Tässä katsaus siihen, mitä tätä nykyä kuuluu meidän clevelandinruunikoille.
Clevelandinruunikon historia on pitkä Ionicissa, rotu kuului niihin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin kun talli vuonna 2004 pykättiin pystyyn. Ensimmäisinä vuosina sitä kasvatettiinkin tuon ajan mittapuulla paljon, vuonna 2006 syntyi peräti 26 cleveland-varsaa. Virginian ja osittain omien muistitietojen mukaan clevelandeilla meni muutenkin lujaa tuohon aikaan. Hämypuro oli tuolloin voimissaan, se on oikeastaan kautta aikojen ollut niitä harvoja lähes pelkästään clevelandeihin panostaneita siittoloita, vaikka olihan Hämypuron suomenhevospuolikin varsin vahva ja tunnettu. Muita rotuja tallissa ei sitten tainnut ollakaan. Hämypuro kasvatti clevelandeja tunnuksella Twilight ja meillä Ionicissakin oli melko monta Twilight-hevosta vuosina 2004-2008, puhumattakaan siitä että käytimme Hämypuron hevosia jalostuksessa muutenkin.
Mutta Hämypuro ja Ionic eivät olleet tuolloin ainoita clevelandien omistajia. Kerpalla oli tiettävästi ainakin joitain yksittäisiä hevosia, sen lisäksi virtuaalimaailmasta löytyi pari muutakin satunnaista omistajaa, kuten esimerkiksi puoliverisiittolana tunnettu Waterfall.
Sitten kävi niinkuin kävi: Hämypuro taukoili tai lopetti kokonaan, Ionicin sukulinjat tulivat tiensä päähän ja kuvistakin oli pulaa. Viimeiset cleveland-varsat syntyivät 2008 ja sitten rodusta luovuttiin kokonaan. Melko kauan tallista kyllä löytyi muutama pitkäsukuinen kasvatti, kun ei niitä lopettaakaan raaskinnut, mutta jossain vaiheessa se oli sitten edessä kuitenkin. Viimeisiä yksilöitä käytettiin risteytyksissä Cleveland Huntereiden jalostamiseen. Joitain myöhäisimpiä hevosia käytettiin myös SGSH-jalostuksessa.
Sitten tuli vuosi 2012 ja Douglasville, joka aloitti lähestulkoon tyhjästä cleveland-jalostuksen. Omistaja kyseli vanhoja hevosia ja mahdollisuutta myös kuolleiden hevosten takautuvaan jalostuskäyttöön ja meiltähän niitä löytyi. Douglasvillestä saapui sitten myös ensimmäiset clevelandit pitkään aikaan, ori Douglas Chickasaw ja tamma Douglas Estelle. Cleveland oli ollut jo pitkään meidän "tarttis hankkia"-listalla, joten Douglasvillen kasvattimyynti upposi kyllä hedelmälliseen maaperään.
Sattuman oikusta muutama vuosi myöhemmin jostain VRL:n kautta löytyi vielä muutama vanha kasvatti, jotka oli rekisteröity mutta sittemmin kadonneet eikä niiden omistajastakaan kuulunut mitään, joten niitä tarjottiin meille. Ei tarvinnut paljon miettiä, että ottaisimmeko ne takaisin. Tottakai! Toiveita herätti myös Malibu, jonka laajaan rotuvalikoimaan cleveland kuului, mutta emme tainneet ostaa yhtään kasvattia sieltä. Vasta myöhemmin, Malibun jo lopetettua, meille tuli muualta tamma Malibu Paddnessa.
Tämän pitkällisen historian jälkeen pääsemme nykyhetkeen ja siihen, miten totesin taannoin että eipä näitä jalostaa voi kun kaikki ovat sukua keskenään. Muutamalle tammalle ammoin kuolleiden orien pakastesperma sopi, mutta ei siitäkään kaikille pelastusta ollut. Suvullisia clevelandinruunikoita ei juuri löydy ja jos vahinko sattuukin käymään, ne ovat koko lyhytsukuisia tai sitten sukua meidän hevosille. Niin oli pakko sitten keksiä lisää hevosia ja siitä tuloksena ovat suvulliset tuontihevoset Witterthorne Iceberg ja Witterthorne Bay Pilgrim. Todennäköisesti tulevaisuudessa täytyy tuoda lisääkin, mutta näillä nyt päästään taas vähän alkuun cleveland-jalostuksessa.
Cleveland on rotuna äärettömän hieno, massiivinen ja näyttävä, mutta silti urheilullinen. Ei ole todellakaan mikään sattuma, että minun ensimmäiseksi virtuaalihevoseksi aikoinaan valikoitui nimenomaan cleveland. Joten cleveland tulee jatkossa kyllä pysymään meidän hevoslaumassa, vaikka joudunkin kasvattamaan sitä käytännössä yksin. Onpahan ainakin jotain valittamisen aihetta tulevinakin vuosina. Lisäksi aion jatkaa pienessä mittakaavassa myös noiden Cleveland Huntereiden jalostusta sekä niiden että puhtaiden clevelandien yhdistelyä SGSH:een.
– S
Clevelandinruunikon historia on pitkä Ionicissa, rotu kuului niihin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin kun talli vuonna 2004 pykättiin pystyyn. Ensimmäisinä vuosina sitä kasvatettiinkin tuon ajan mittapuulla paljon, vuonna 2006 syntyi peräti 26 cleveland-varsaa. Virginian ja osittain omien muistitietojen mukaan clevelandeilla meni muutenkin lujaa tuohon aikaan. Hämypuro oli tuolloin voimissaan, se on oikeastaan kautta aikojen ollut niitä harvoja lähes pelkästään clevelandeihin panostaneita siittoloita, vaikka olihan Hämypuron suomenhevospuolikin varsin vahva ja tunnettu. Muita rotuja tallissa ei sitten tainnut ollakaan. Hämypuro kasvatti clevelandeja tunnuksella Twilight ja meillä Ionicissakin oli melko monta Twilight-hevosta vuosina 2004-2008, puhumattakaan siitä että käytimme Hämypuron hevosia jalostuksessa muutenkin.
Mutta Hämypuro ja Ionic eivät olleet tuolloin ainoita clevelandien omistajia. Kerpalla oli tiettävästi ainakin joitain yksittäisiä hevosia, sen lisäksi virtuaalimaailmasta löytyi pari muutakin satunnaista omistajaa, kuten esimerkiksi puoliverisiittolana tunnettu Waterfall.
Sitten kävi niinkuin kävi: Hämypuro taukoili tai lopetti kokonaan, Ionicin sukulinjat tulivat tiensä päähän ja kuvistakin oli pulaa. Viimeiset cleveland-varsat syntyivät 2008 ja sitten rodusta luovuttiin kokonaan. Melko kauan tallista kyllä löytyi muutama pitkäsukuinen kasvatti, kun ei niitä lopettaakaan raaskinnut, mutta jossain vaiheessa se oli sitten edessä kuitenkin. Viimeisiä yksilöitä käytettiin risteytyksissä Cleveland Huntereiden jalostamiseen. Joitain myöhäisimpiä hevosia käytettiin myös SGSH-jalostuksessa.
Sitten tuli vuosi 2012 ja Douglasville, joka aloitti lähestulkoon tyhjästä cleveland-jalostuksen. Omistaja kyseli vanhoja hevosia ja mahdollisuutta myös kuolleiden hevosten takautuvaan jalostuskäyttöön ja meiltähän niitä löytyi. Douglasvillestä saapui sitten myös ensimmäiset clevelandit pitkään aikaan, ori Douglas Chickasaw ja tamma Douglas Estelle. Cleveland oli ollut jo pitkään meidän "tarttis hankkia"-listalla, joten Douglasvillen kasvattimyynti upposi kyllä hedelmälliseen maaperään.
Sattuman oikusta muutama vuosi myöhemmin jostain VRL:n kautta löytyi vielä muutama vanha kasvatti, jotka oli rekisteröity mutta sittemmin kadonneet eikä niiden omistajastakaan kuulunut mitään, joten niitä tarjottiin meille. Ei tarvinnut paljon miettiä, että ottaisimmeko ne takaisin. Tottakai! Toiveita herätti myös Malibu, jonka laajaan rotuvalikoimaan cleveland kuului, mutta emme tainneet ostaa yhtään kasvattia sieltä. Vasta myöhemmin, Malibun jo lopetettua, meille tuli muualta tamma Malibu Paddnessa.
Tämän pitkällisen historian jälkeen pääsemme nykyhetkeen ja siihen, miten totesin taannoin että eipä näitä jalostaa voi kun kaikki ovat sukua keskenään. Muutamalle tammalle ammoin kuolleiden orien pakastesperma sopi, mutta ei siitäkään kaikille pelastusta ollut. Suvullisia clevelandinruunikoita ei juuri löydy ja jos vahinko sattuukin käymään, ne ovat koko lyhytsukuisia tai sitten sukua meidän hevosille. Niin oli pakko sitten keksiä lisää hevosia ja siitä tuloksena ovat suvulliset tuontihevoset Witterthorne Iceberg ja Witterthorne Bay Pilgrim. Todennäköisesti tulevaisuudessa täytyy tuoda lisääkin, mutta näillä nyt päästään taas vähän alkuun cleveland-jalostuksessa.
Cleveland on rotuna äärettömän hieno, massiivinen ja näyttävä, mutta silti urheilullinen. Ei ole todellakaan mikään sattuma, että minun ensimmäiseksi virtuaalihevoseksi aikoinaan valikoitui nimenomaan cleveland. Joten cleveland tulee jatkossa kyllä pysymään meidän hevoslaumassa, vaikka joudunkin kasvattamaan sitä käytännössä yksin. Onpahan ainakin jotain valittamisen aihetta tulevinakin vuosina. Lisäksi aion jatkaa pienessä mittakaavassa myös noiden Cleveland Huntereiden jalostusta sekä niiden että puhtaiden clevelandien yhdistelyä SGSH:een.
– S
Tunnisteet:
eurooppalaiset rodut,
historia,
Ionic
keskiviikkona, toukokuuta 22, 2019
Ionicin connemaranponit
Tässä postauksessa esittelen meidän connemaranponeja ja niiden tilannetta.
Connemara ei ole iso rotu Ionicissa eikä vanhakaan. Poneja on reilu parikymmentä tällä hetkellä ja ensimmäinen kasvatti syntyi vuonna 2012. Tämä ensimmäinen varsa syntyi Kenya HAR:sta, joka on nykyisen connemarajalostuksen kantatamma. Jos historiaa halutaan penkoa, niin Kenya ei varsinaisesti ole kuitenkaan ihkaensimmäinen connu Ionicissa, sitä titteliä (todennäköisesti) pitää hallussaan tuontitamma Dewbury's Jolie, joka kuitenkin varsoi vain yhden VRP-varsan eikä sekään jäänyt meille sukuaan jatkamaan.
No, Kenya varsoi useammankin varsan, joista lähes kaikki jäivät jatkamaan sukuaan Ioniciin. Useimpien isäori on jostain muualta, vain viimeinen varsa on meidän omistamasta oriista, Kenyan seuraksi hankitusta Poniniemen Jarlathista. Myöhemmin olen ostellut lisääkin poneja, mutten mitenkään suuria määriä. Niinpä kun aloin poneja perata läpi tässä taannoin, kävi selväksi että uutta verta tarvitaan kipeästi. Kenyan ja Jarlathin nimet ovat liian monen ponin sukutaulussa, mikä tietenkään ei ole mikään ihme. Kun pienestä lähtee kasvattamaan, tähän tullaan. No, olen minä poneja ostellut aikaisemminkin, joten ihan pelkästään näiden kahden varassa jalostus ei ole ollut.
Tällä hetkellä ponilauman tilanne on ihan mukavalla tolalla, tulin tosiaan ostaneeksi uusia poneja ja astuttaneeksi omia tammoja vierailla oreilla. Connemaranponeja tuntuu olevan jopa yllättävänkin paljon, vaikka vähän pelkäsin muuta. Olen mielessäni jaotellut connemaran aina samaan luokkaan newforestin kanssa: olevinaan yleinen kun on reaalimaailmassa niin tunnettu rotu, Suomestakin löytyy paljon, mutta todellisuudessa on vähän kärsinyt "massarodun" leimasta eikä olekaan niin yleinen kuin voisi kuvitella.
Useimmat meidän poneista ovat kilpailleet SPC-luokissa ainakin jonkin verran, monilla on Supreme Championin titteli jostain lajista. Connemaroista löytyy myös meidän korkeimmilla pisteillä ikinä kantakirjattu poni (tai hevonen, sen puoleen), ori Breezy Belenos. Mietiskelinkin tässä, että jos noille kirjoittelisi luonnetekstejä sun muuta, voisi joillain olla saumaa jopa YLAssa. En tiedä miten YLA suhtautuu SPC-kisoihin, pitänee selvittää.
Yhteenvetona voisin sanoa, että connemara nähtävästi sen verran yleinen, että meidän ponilauma ei kovin suureksi kasva (koska ei tarvitse itse kasvattaa kaikkia jalostusponeja), mutta juuri siksi sen verran helppo rotuna, että se meillä tulee säilymään tulevaisuudessakin. Asiaa parantaa se, että kuvia on helposti saatavilla ja että rotu on päälle päätteeksi hirmuisen nätti.
– S
Connemara ei ole iso rotu Ionicissa eikä vanhakaan. Poneja on reilu parikymmentä tällä hetkellä ja ensimmäinen kasvatti syntyi vuonna 2012. Tämä ensimmäinen varsa syntyi Kenya HAR:sta, joka on nykyisen connemarajalostuksen kantatamma. Jos historiaa halutaan penkoa, niin Kenya ei varsinaisesti ole kuitenkaan ihkaensimmäinen connu Ionicissa, sitä titteliä (todennäköisesti) pitää hallussaan tuontitamma Dewbury's Jolie, joka kuitenkin varsoi vain yhden VRP-varsan eikä sekään jäänyt meille sukuaan jatkamaan.
No, Kenya varsoi useammankin varsan, joista lähes kaikki jäivät jatkamaan sukuaan Ioniciin. Useimpien isäori on jostain muualta, vain viimeinen varsa on meidän omistamasta oriista, Kenyan seuraksi hankitusta Poniniemen Jarlathista. Myöhemmin olen ostellut lisääkin poneja, mutten mitenkään suuria määriä. Niinpä kun aloin poneja perata läpi tässä taannoin, kävi selväksi että uutta verta tarvitaan kipeästi. Kenyan ja Jarlathin nimet ovat liian monen ponin sukutaulussa, mikä tietenkään ei ole mikään ihme. Kun pienestä lähtee kasvattamaan, tähän tullaan. No, olen minä poneja ostellut aikaisemminkin, joten ihan pelkästään näiden kahden varassa jalostus ei ole ollut.
Tällä hetkellä ponilauman tilanne on ihan mukavalla tolalla, tulin tosiaan ostaneeksi uusia poneja ja astuttaneeksi omia tammoja vierailla oreilla. Connemaranponeja tuntuu olevan jopa yllättävänkin paljon, vaikka vähän pelkäsin muuta. Olen mielessäni jaotellut connemaran aina samaan luokkaan newforestin kanssa: olevinaan yleinen kun on reaalimaailmassa niin tunnettu rotu, Suomestakin löytyy paljon, mutta todellisuudessa on vähän kärsinyt "massarodun" leimasta eikä olekaan niin yleinen kuin voisi kuvitella.
Useimmat meidän poneista ovat kilpailleet SPC-luokissa ainakin jonkin verran, monilla on Supreme Championin titteli jostain lajista. Connemaroista löytyy myös meidän korkeimmilla pisteillä ikinä kantakirjattu poni (tai hevonen, sen puoleen), ori Breezy Belenos. Mietiskelinkin tässä, että jos noille kirjoittelisi luonnetekstejä sun muuta, voisi joillain olla saumaa jopa YLAssa. En tiedä miten YLA suhtautuu SPC-kisoihin, pitänee selvittää.
Yhteenvetona voisin sanoa, että connemara nähtävästi sen verran yleinen, että meidän ponilauma ei kovin suureksi kasva (koska ei tarvitse itse kasvattaa kaikkia jalostusponeja), mutta juuri siksi sen verran helppo rotuna, että se meillä tulee säilymään tulevaisuudessakin. Asiaa parantaa se, että kuvia on helposti saatavilla ja että rotu on päälle päätteeksi hirmuisen nätti.
– S
sunnuntaina, toukokuuta 19, 2019
Syntymäpäivä 19.5.
Koska historia on kivaa (ainakin minun mielestäni), ajattelin tehdä tällaisen pienen läpileikkauksen siitä, millaisia varsoja Ionicissa on syntynyt 19.5. kunakin tallin toimintavuonna. Listaahan riittää, kun ensimmäiset varsat syntyivät 15 vuotta sitten. Koska otanta on käytännössä aivan satunnainen, ei tätä miksikään Ionicin kasvatustoiminnan kattavaksi läpileikkaukseksi voi sanoa, ovatpahan vain yksittäisiä hevosia.
19.5.2019: vielä nimetön xx-varsa, i. Pink Hungaroring, e. Calanthia Ion
Tästä kaverista ei tiedetä vielä paljoakaan, ei edes sukupuolta. Sen kuitenkin tiedän, että sen nimi tulee liittymään jollain tavoin formula ykkösiin, kuten sen isän ja isänemänemän nimi.
19.5.2018: wC-t. Rhagfarn Ion, i. Rhaglaw Ifanc Ion, e. Susikallion Finessa
Tämäkin on vielä sivuton, mutta perustiedot sentään ovat jo olemassa. Kuitenkin hieman harvinaisempi näky tämä C-sektio meillä, pohdin pari vuotta sitten sitäkin, että rotu saattaa olla lähtölistalla, mutta eipä nyt hätäillä. Rhagfarnilla itsellään on pitkä ja hieno suku, jossa on aika paljon C-sektiota
19.5.2017: isl-t. Aleiga frá Jón, i. Brestir frá Jón, e. Náttdísi frá Jón
Tältä uupuu myös sivut vielä ja issikastakin voi sanoa, ettei se mikään yleinen otus ole meillä, parikymmentä hevosta tällä hetkellä. Tällä varsalla on kuitenkin mielenkiintoinen suku: isä on meidän kasvatti mutta täysin teigaholtilaisesta suvusta. Emänemä on Syndurin hieno tamma (Mikä aivopieru se on, että Náttfreyja ei koskaan varsonut kuin yhden varsan?! Onneksi nyt edes sen, mutta että silti? Mitä minun päässä on liikkunut kun olen tämän lopettanut?) ja emänisä meidän alkuperäisen issikkakasvatuksen tuloksia, jo vuonna 2008 syntynyt Vakri-Skjóni frá Jón.
19.5.2016: pf-t. Eulalia Ion
Liki neljäpolvinen suku, sitä on pidettävä paso finoilla jo pitkänä sukuna. Suku on täynnä sellaisia nimiä, joita voisi sanoa historiallisiksi nimiksi, ainakin meillä Ionicissa. Todennäköisesti se tulee olemaan jonkinlainen ongelma jalostuskäytössä, vaikea löytää sille aikanaan oria, mutta koska olen taannoin keksinyt uusia sukulinjoja tähän(kin) rotuun, en usko että ongelma on ylitsepääsemätön. Tulee olemaan mielenkiintoista yhdistellä sitä aivan uusiin linjoihin.
19.5.2015: FWB-o. Millenium Star Ion
Nimisuosikkejani! Eikä oriissa muutenkaan ole vikaa, oikein mallikelpoinen Ionicin jalostusori, vaikkei olekaan vielä jättänyt kuin yhden varsan Hukkapuroon. Emä on täysiverinen, isä FWB, vähän vähemmän käytetystä suvusta polveutuva.
19.5.2014: tersk-t. Solistka Ion
Jopas osuu yhdelle päivälle hienoja sukuja. Tai ehkä Ionicissa ei kasvatetakaan muita kuin hienoja sukuja. Tai sitten olen täysin sokea omalle kasvatustoiminnalle... No, itse asiassa olin saada halvauksen jo kun tuota sukua katselin läpi: Solistkan isälinja tulee Slathanista, eräästä terskinhevosten vanhimmista kantaoreista, josta tiedän jo asiaa tarkistamattakin, että se on harvinainen, vain muutaman oriin varassa meillä. Ja sitten Solistkan isä Sheraga ei ole jättänyt muita varsoja kuin Solistkan, tamman! No, onneksi Sheragan isä Shaquil on jättänyt toisenkin oriin ja sillä taas on parikin orivarsaa, joten orilinja ei ole kadonnut. Huh huh!
Isän puolelta suvusta löytyy muitakin vanhempia nimiä: Zeslanka, Cereloza, Uranium 84 ja isänemä on suorastaan legendaarisen Cendarlen kasvatti, jos tosin meidän tammasta. Emän puoli suvusta on sitten vähän uudempaa linjaa, hyvin tyypillinen tapaus siis tersk-suvuksi.
19.5.2013: trak-o. Rüdiger Ion
Legendaariseksi kutsuisin myös Rudin sukua, mutta se taitaa olla sitä lähinnä meidän Ionicin omistajien näkökulmasta. Isän takaa löytyy kyllä Classicin kasvatti ja kun sen sukua selaa tarpeeksi kauas, päästään Laakson-hevosiin. Muuten suku on kyllä vanhaa, muttei ihan niin vanhaa kuin kaikkein vanhimmat pv-suvut, Altét ja kumppanit. Lisäksi suvusta puuttuvat ne tunnetut nimet, Zeroboik, Hibernion ja Petronija ovat meidän kantahevosia alunperin, mutta muut harrastajat eivät niitä välttämättä niin tunne.
Emän suku on tuoreempaa ja vähän tunnettua, tai ainakin minä uskoisin niin.
19.5.2012: twh-t. Goldie O'Gilt Ion ja RBSH-t. Tshudesnaja Ion, i. Tested Best GA xx, e. Severnaja GA
Goldie oli hieman vaatimattoman näköinen tamma, mutta väriltään harvinaisempi: samppanjanmustanpäistärikkö. Se on myös emänsä, tuontitamma Sunshine Goldie GA:n tammalinjan ainoa jatkaja Ionicissa, ja onkin jättänyt melkoisen monta varsaa. Varsoista miltei kaikki ovat perineet samppanja-geenin ja pari päistärikköäkin löytyy seasta. Kuten olen sanonut: suosin törkeästi erikoisvärejä enkä edes häpeä sitä. Goldiesta on myös lähtöisin Ankka-nimiperhe, Goldie O'Gilt on suomeksi Kultu Kimallus, Roope-sedän Klondiken-aikainen "heila". Yksi ihan suosikkihahmojani muuten, varsinkin sarjassa Takaisin Klondikeen (Barks).
RBSH-tamma Tshudesnaja Ion myytiin pois, Alyna R:lle ja se on sittemmin kadonnut ilmeisen jäljettömiin. Muutamia kisatuloksia löysin, mutten muuta. Se oli ensimmäisen polven risteytys, emä budjonny, isä täysiverinen, hyvin tyypillinen RBSH-yhdistelmä meillä vaikka viime aikoina olen yrittänyt käyttää enenevässä määrin muitakin venäläisrotuja RBSH:n jalostukseen kuin vain aina sitä budjonnya.
20.5.2011: lipizza-o. Maestoso Framba I
Taukovuonna 2011 ei syntynyt juuri 19.5. yhtään varsaa, mutta seuraavana päivänä kuitenkin. Ja sattuikin olemaan meidän erittäin harvoja lipizzakasvatteja kautta aikojen! Ori on vielä hengissäkin, se on muutama vuosi sitten astunut yhden tamma, mutta kun tekisi mieli käyttää sitä jalostuksessa vähän enemmänkin, niin en ole raaskinut lopettaa sitä.
17.5.2010: rmh-o. Rich Bay Ion
19.5.10 ei silloinkaan syntynyt ketään, tässä taas tämä lähin varsa. Lyhytsukuinen ori meidän omista tuontihevosista, varsin tyypillinen tuon ajan kalliovuortenhevonen meillä. On kuitenkin sanottava, että nykyään nuo suvun nimet alkavat yleisyytensä takia olemaan melkoinen mieliharmi jalostuksessa, kun niitä löytyy joka hevosen suvusta. Se ei sinänsä tätä hienoa oria pahenna mihinkään. Ja huomatkaa väri: ruunivoikonhallakko. Poikkeuksellisesti ei ole hopeavärinen ja yhdistyy kaksi eri diluutioväriä.
18.5.2009: ox-t. Roshnara Ghadir
Voisin sanoa että ulkopuoliselle harrastajalle tämän(kin) tamman suku on aika merkittävä, koska siinä on 5 täyttä sukupolvea ja noita nimiä ei ihan hirveästi ole maailmalle levinnyt Ionicista. Meillä Ionicissa tuota sukua kyllä sanottaisiin ehkä jopa massasuvuksi, nuo suvun nimet ovat niin kovin yleisiä ja paljonkäytettyjä meidän arabijalostuksessa. Itse kyllä näen sen hienona asiana: tämä on meidän kasvatti, lähestulkoon alusta asti itse kasvatettu. Ja emälinjakin on sieltä vanhimmasta päästä: Jasmine tyttärensä Celedith's Roshnaran kautta.
22.5.2008: ox-t. Kabala Aqiba
Taas arabitamma, kertonee siitä että arabi on ollut viime vuosiin asti suurin rotu meillä, laskettiin sitten hevosten tai kasvattien määrää. Aqiba oli kaksipolvinen, ikävän kuvattomana kuollut tamma, joka varsoi neljä varsaa. Tuollaisiin kasvattimääriin ei nykyään enää arabien kohdalla mennä, paitsi poikkeustapauksissa ja vierassukuisten hevosten kohdalla. Suku on kokonaisuudessaan meidän tuontihevosista koostuva.
19.5.2007: ox-t. Aziza Quiana
Arabeilla jatketaan! Kolmipolvinen tamma, isän puoli on ihan Ionicin omia tuonteja, emän puolelta löytyy vanhempaa kalustoa ja yksi tuon ajan muotiorikin (Starline Enzo). MVS Billy The Kid on Marinean kasvatti ja Aziza al-Shamakin on ymmärtääkseni Marineasta lähtöisin.
19.5.2006: ox-t. Zirkonium Ion
Ja taas arabi, suvut vain lyhenevät. Tämä on sitten jo meidän omista tuontihevosista syntynyt kasvatti, yksipolvinen siis. Zirkonium oli aikoinaan varsinkin Virginian lempihevosia ja se jätti ihan merkittävän jäljen meidän arabilaumaan. Sillä on itsellään 4 varsaa ja niillä taas kaikilla on useita varsoja myös. Nykyään Zirkonium näkyy suvuissa suhteellisen kaukana jo.
19.5.2005: fred-t. Tigrisia Ion, pintabian-t. Jazzy Ion ja falabella-t.Savannah Ion
Nyt aletaankin päästä vähän eksoottisempiin otuksiin arabien jälkeen! Myös tuo vanha leiska näyttää suorastaan viehättävän vanhanaikaiselta (joku käyttäisi sanaa korni ja saattaisi olla ihan oikeassa). Nämä kaikki on myös myyty tallista pois aikoinaan. Ne ovat sen verran vanhoja jo, että Googlekaan ei löydä niistä mitään, Jazzy on VRL:n rekisterissä mutta siihen nekin tiedot päättyvät.
Mielenkiintoisin on ehkä tuo falabella-tamma Savannah Ion. Nykyään puhuttaisiin miniatyyrihevosesta, mutta tuolloin se oli vielä suhteellisen tuntematon rotunimike ja hevoskirjat ja -sivut tunsivat ainoastaan falabellan. Ionicissa kasvatettiin näitä jonkin verran muutaman ensimmäisen vuoden aikana, mutta sitten niistä luovuttiin. Tässä on nyt yksi rotu, joka ei ole tehnyt comebackia meille. Savannahin kaksipolvinen suku on muuten lähes täysin ionicilaista.
19.5.2004: mustangi-t. Squamish Ion ja Debbie Ion
Niin, mustangejakin meillä on aikoinaan syntynyt ihan määrissä. Jos oikein muistan, alunperin Ionicin mailla eleli ehkä tusinan verran tammoja puolivillinä, vähän kuin oikeast mustangit. Laumassa oli aina vaihtuva ori, jonka varsoja kunakin VHKR-vuonna syntyneet varsat olivat. Näillä oli isänä lainaori Mustang's Pretending, Mustang-tallin kasvatti, jonka isä KaZan oli lähtöisin Marineasta! Ja Mustang on edelleen pystyssä, joten sitä voidaan hyvällä syyllä nimittää virtuaalitallien ikänestoriksi!
19.5.2019: vielä nimetön xx-varsa, i. Pink Hungaroring, e. Calanthia Ion
Tästä kaverista ei tiedetä vielä paljoakaan, ei edes sukupuolta. Sen kuitenkin tiedän, että sen nimi tulee liittymään jollain tavoin formula ykkösiin, kuten sen isän ja isänemänemän nimi.
19.5.2018: wC-t. Rhagfarn Ion, i. Rhaglaw Ifanc Ion, e. Susikallion Finessa
Tämäkin on vielä sivuton, mutta perustiedot sentään ovat jo olemassa. Kuitenkin hieman harvinaisempi näky tämä C-sektio meillä, pohdin pari vuotta sitten sitäkin, että rotu saattaa olla lähtölistalla, mutta eipä nyt hätäillä. Rhagfarnilla itsellään on pitkä ja hieno suku, jossa on aika paljon C-sektiota
19.5.2017: isl-t. Aleiga frá Jón, i. Brestir frá Jón, e. Náttdísi frá Jón
Tältä uupuu myös sivut vielä ja issikastakin voi sanoa, ettei se mikään yleinen otus ole meillä, parikymmentä hevosta tällä hetkellä. Tällä varsalla on kuitenkin mielenkiintoinen suku: isä on meidän kasvatti mutta täysin teigaholtilaisesta suvusta. Emänemä on Syndurin hieno tamma (Mikä aivopieru se on, että Náttfreyja ei koskaan varsonut kuin yhden varsan?! Onneksi nyt edes sen, mutta että silti? Mitä minun päässä on liikkunut kun olen tämän lopettanut?) ja emänisä meidän alkuperäisen issikkakasvatuksen tuloksia, jo vuonna 2008 syntynyt Vakri-Skjóni frá Jón.
19.5.2016: pf-t. Eulalia Ion
Liki neljäpolvinen suku, sitä on pidettävä paso finoilla jo pitkänä sukuna. Suku on täynnä sellaisia nimiä, joita voisi sanoa historiallisiksi nimiksi, ainakin meillä Ionicissa. Todennäköisesti se tulee olemaan jonkinlainen ongelma jalostuskäytössä, vaikea löytää sille aikanaan oria, mutta koska olen taannoin keksinyt uusia sukulinjoja tähän(kin) rotuun, en usko että ongelma on ylitsepääsemätön. Tulee olemaan mielenkiintoista yhdistellä sitä aivan uusiin linjoihin.
19.5.2015: FWB-o. Millenium Star Ion
Nimisuosikkejani! Eikä oriissa muutenkaan ole vikaa, oikein mallikelpoinen Ionicin jalostusori, vaikkei olekaan vielä jättänyt kuin yhden varsan Hukkapuroon. Emä on täysiverinen, isä FWB, vähän vähemmän käytetystä suvusta polveutuva.
19.5.2014: tersk-t. Solistka Ion
Jopas osuu yhdelle päivälle hienoja sukuja. Tai ehkä Ionicissa ei kasvatetakaan muita kuin hienoja sukuja. Tai sitten olen täysin sokea omalle kasvatustoiminnalle... No, itse asiassa olin saada halvauksen jo kun tuota sukua katselin läpi: Solistkan isälinja tulee Slathanista, eräästä terskinhevosten vanhimmista kantaoreista, josta tiedän jo asiaa tarkistamattakin, että se on harvinainen, vain muutaman oriin varassa meillä. Ja sitten Solistkan isä Sheraga ei ole jättänyt muita varsoja kuin Solistkan, tamman! No, onneksi Sheragan isä Shaquil on jättänyt toisenkin oriin ja sillä taas on parikin orivarsaa, joten orilinja ei ole kadonnut. Huh huh!
Isän puolelta suvusta löytyy muitakin vanhempia nimiä: Zeslanka, Cereloza, Uranium 84 ja isänemä on suorastaan legendaarisen Cendarlen kasvatti, jos tosin meidän tammasta. Emän puoli suvusta on sitten vähän uudempaa linjaa, hyvin tyypillinen tapaus siis tersk-suvuksi.
19.5.2013: trak-o. Rüdiger Ion
Legendaariseksi kutsuisin myös Rudin sukua, mutta se taitaa olla sitä lähinnä meidän Ionicin omistajien näkökulmasta. Isän takaa löytyy kyllä Classicin kasvatti ja kun sen sukua selaa tarpeeksi kauas, päästään Laakson-hevosiin. Muuten suku on kyllä vanhaa, muttei ihan niin vanhaa kuin kaikkein vanhimmat pv-suvut, Altét ja kumppanit. Lisäksi suvusta puuttuvat ne tunnetut nimet, Zeroboik, Hibernion ja Petronija ovat meidän kantahevosia alunperin, mutta muut harrastajat eivät niitä välttämättä niin tunne.
Emän suku on tuoreempaa ja vähän tunnettua, tai ainakin minä uskoisin niin.
19.5.2012: twh-t. Goldie O'Gilt Ion ja RBSH-t. Tshudesnaja Ion, i. Tested Best GA xx, e. Severnaja GA
Goldie oli hieman vaatimattoman näköinen tamma, mutta väriltään harvinaisempi: samppanjanmustanpäistärikkö. Se on myös emänsä, tuontitamma Sunshine Goldie GA:n tammalinjan ainoa jatkaja Ionicissa, ja onkin jättänyt melkoisen monta varsaa. Varsoista miltei kaikki ovat perineet samppanja-geenin ja pari päistärikköäkin löytyy seasta. Kuten olen sanonut: suosin törkeästi erikoisvärejä enkä edes häpeä sitä. Goldiesta on myös lähtöisin Ankka-nimiperhe, Goldie O'Gilt on suomeksi Kultu Kimallus, Roope-sedän Klondiken-aikainen "heila". Yksi ihan suosikkihahmojani muuten, varsinkin sarjassa Takaisin Klondikeen (Barks).
RBSH-tamma Tshudesnaja Ion myytiin pois, Alyna R:lle ja se on sittemmin kadonnut ilmeisen jäljettömiin. Muutamia kisatuloksia löysin, mutten muuta. Se oli ensimmäisen polven risteytys, emä budjonny, isä täysiverinen, hyvin tyypillinen RBSH-yhdistelmä meillä vaikka viime aikoina olen yrittänyt käyttää enenevässä määrin muitakin venäläisrotuja RBSH:n jalostukseen kuin vain aina sitä budjonnya.
20.5.2011: lipizza-o. Maestoso Framba I
Taukovuonna 2011 ei syntynyt juuri 19.5. yhtään varsaa, mutta seuraavana päivänä kuitenkin. Ja sattuikin olemaan meidän erittäin harvoja lipizzakasvatteja kautta aikojen! Ori on vielä hengissäkin, se on muutama vuosi sitten astunut yhden tamma, mutta kun tekisi mieli käyttää sitä jalostuksessa vähän enemmänkin, niin en ole raaskinut lopettaa sitä.
17.5.2010: rmh-o. Rich Bay Ion
19.5.10 ei silloinkaan syntynyt ketään, tässä taas tämä lähin varsa. Lyhytsukuinen ori meidän omista tuontihevosista, varsin tyypillinen tuon ajan kalliovuortenhevonen meillä. On kuitenkin sanottava, että nykyään nuo suvun nimet alkavat yleisyytensä takia olemaan melkoinen mieliharmi jalostuksessa, kun niitä löytyy joka hevosen suvusta. Se ei sinänsä tätä hienoa oria pahenna mihinkään. Ja huomatkaa väri: ruunivoikonhallakko. Poikkeuksellisesti ei ole hopeavärinen ja yhdistyy kaksi eri diluutioväriä.
18.5.2009: ox-t. Roshnara Ghadir
Voisin sanoa että ulkopuoliselle harrastajalle tämän(kin) tamman suku on aika merkittävä, koska siinä on 5 täyttä sukupolvea ja noita nimiä ei ihan hirveästi ole maailmalle levinnyt Ionicista. Meillä Ionicissa tuota sukua kyllä sanottaisiin ehkä jopa massasuvuksi, nuo suvun nimet ovat niin kovin yleisiä ja paljonkäytettyjä meidän arabijalostuksessa. Itse kyllä näen sen hienona asiana: tämä on meidän kasvatti, lähestulkoon alusta asti itse kasvatettu. Ja emälinjakin on sieltä vanhimmasta päästä: Jasmine tyttärensä Celedith's Roshnaran kautta.
22.5.2008: ox-t. Kabala Aqiba
Taas arabitamma, kertonee siitä että arabi on ollut viime vuosiin asti suurin rotu meillä, laskettiin sitten hevosten tai kasvattien määrää. Aqiba oli kaksipolvinen, ikävän kuvattomana kuollut tamma, joka varsoi neljä varsaa. Tuollaisiin kasvattimääriin ei nykyään enää arabien kohdalla mennä, paitsi poikkeustapauksissa ja vierassukuisten hevosten kohdalla. Suku on kokonaisuudessaan meidän tuontihevosista koostuva.
19.5.2007: ox-t. Aziza Quiana
Arabeilla jatketaan! Kolmipolvinen tamma, isän puoli on ihan Ionicin omia tuonteja, emän puolelta löytyy vanhempaa kalustoa ja yksi tuon ajan muotiorikin (Starline Enzo). MVS Billy The Kid on Marinean kasvatti ja Aziza al-Shamakin on ymmärtääkseni Marineasta lähtöisin.
19.5.2006: ox-t. Zirkonium Ion
Ja taas arabi, suvut vain lyhenevät. Tämä on sitten jo meidän omista tuontihevosista syntynyt kasvatti, yksipolvinen siis. Zirkonium oli aikoinaan varsinkin Virginian lempihevosia ja se jätti ihan merkittävän jäljen meidän arabilaumaan. Sillä on itsellään 4 varsaa ja niillä taas kaikilla on useita varsoja myös. Nykyään Zirkonium näkyy suvuissa suhteellisen kaukana jo.
19.5.2005: fred-t. Tigrisia Ion, pintabian-t. Jazzy Ion ja falabella-t.Savannah Ion
Nyt aletaankin päästä vähän eksoottisempiin otuksiin arabien jälkeen! Myös tuo vanha leiska näyttää suorastaan viehättävän vanhanaikaiselta (joku käyttäisi sanaa korni ja saattaisi olla ihan oikeassa). Nämä kaikki on myös myyty tallista pois aikoinaan. Ne ovat sen verran vanhoja jo, että Googlekaan ei löydä niistä mitään, Jazzy on VRL:n rekisterissä mutta siihen nekin tiedot päättyvät.
Mielenkiintoisin on ehkä tuo falabella-tamma Savannah Ion. Nykyään puhuttaisiin miniatyyrihevosesta, mutta tuolloin se oli vielä suhteellisen tuntematon rotunimike ja hevoskirjat ja -sivut tunsivat ainoastaan falabellan. Ionicissa kasvatettiin näitä jonkin verran muutaman ensimmäisen vuoden aikana, mutta sitten niistä luovuttiin. Tässä on nyt yksi rotu, joka ei ole tehnyt comebackia meille. Savannahin kaksipolvinen suku on muuten lähes täysin ionicilaista.
19.5.2004: mustangi-t. Squamish Ion ja Debbie Ion
Niin, mustangejakin meillä on aikoinaan syntynyt ihan määrissä. Jos oikein muistan, alunperin Ionicin mailla eleli ehkä tusinan verran tammoja puolivillinä, vähän kuin oikeast mustangit. Laumassa oli aina vaihtuva ori, jonka varsoja kunakin VHKR-vuonna syntyneet varsat olivat. Näillä oli isänä lainaori Mustang's Pretending, Mustang-tallin kasvatti, jonka isä KaZan oli lähtöisin Marineasta! Ja Mustang on edelleen pystyssä, joten sitä voidaan hyvällä syyllä nimittää virtuaalitallien ikänestoriksi!
keskiviikkona, toukokuuta 15, 2019
Ionicin englannintäysiveriset
Fell- ja exmoorinponien jälkeen vuorossa on englannintäysiverinen.
Täysiverinen on vanha rotu Ionicissa, ollut mukana menossa alusta lähtien ja hevosmäärä on ollut yleensä vähintään kohtalainen. Yllättävää kyllä, rotu ei ole koskaan kuitenkaan ollut kovin suuri lukumäärältään, alle 100 hevosta on tälläkin hetkellä. Jossain vaiheessa rodun jalostusta ajettiin vähän alaspäin, mutta koska se on niin tarpeellinen puoliverijalostuksessa, ei siitä koskaan olla aktiivisesti eroon haluttu.
No, toistakymmentä vuotta jalostusta takana tarkoittaa sitä, että pitkiä sukuja on! Vanhimmat menevät aikaan ennen Ionicia, tamma Wizzerria on se, joka aina pitää mainita, sillä se oli Virginian lempihevonen. Se oli suvuton tamma, alunperin lähtöisin Liinun virtuaalitalli myyntiosastolta keväällä 2001, josta Virginia osti sen. Sittemmin hän myi sen Hopeafarmille "lopettaessaan" virtuaalihevostelun, jatkoi tätä kuitenkin ja osti tamman uudestaan takaisin. Lopetti jälleen, myi tamman, tällä kertaa ilmeisesti Stiinulle ja sitten kun palasi taas virtuaalimaailmaan, hankki sen Marinean omistuksiin, jossa Wiz lopulta kuoli. Wizzerria oli aina selkeästi kouluratsu, sillä on joitain kisatuloksiakin olemassa
Wizzerrian ainoa puhdas xx-varsa oli ori MVS Lord Fenton, joka teki merkittävän työn Quierossa jalostusoriina. Meille merkittävin sen varsoista on ori SK Grand Duke, jonka ostimme kasvattajalta ja joka puolestaan oli paljon käytetty jalostusori meillä. Sekin kuitenkin astui lopulta melko harvona xx-tammoja ja se, samoin kuin Wizzerria, olivatkin vaarassa jopa kadota puhtaista täysiverisistä, vaikka suku jatkuukin sekä RBSH:issa että FWB:issä. Näin ei kuitenkaan käynyt, onneksi ja nyt myöhemmin olemme saaneet haalittua muutamia vanhasukuisia ostohevosia, joiden suvussa Wizzerria löytyy poikiensa kanssa. Mielenkiintoisin on oma kasvatti tamma Royal Court Ion, jonka isä on Elenin omistama vanha Kerpan kasvatti Quiero's Courtyard ja sen isä puolestaan on Fenton.
Muita meille tiensä löytäneitä Fentonin varsoja olivat oriit La Sirène Wicked ja Quiero's Masterpiece. Jälkimmäinen ei jättänyt jatkunutta xx-linjaa, mutta ajattelin käyttää näitä(kin) oreja takautuvasti nykyisille tammoille.
Vuosien saatossa on meille keksitty pariinkin otteeseen ns. tuontisukuisia hevosia, kuten tamma Oregoness GA ja sen veli Not Tested GA sukuineen sekä Impulse Ionin koko suku. Tuoreempia, lyhytsukuisia tulokkaita ovat sitten Pinkin suvuttomat tuontihevoset ja suvulliset kasvatit, joista olen muutamia siirtänyt Ioniciin ratsujalostuksen tueksi. Periaatteessa jalostuksen tilanne on siis hyvä, hevosia on paljon ja erilaisista suvuista. Ikävä kyllä pidemmissä suvuissa on muutamia aivan liian usein toistuvia nimiä:
– Isengard Ion
– Lady Jacqui Ion
– Ninanajna Ion
– No Bless GA
– Original Best GA
Koska minulla on käsissä kohtuullinen lauma pitkäsukuisia tammoja, joille ei omasta tallista löydy yhtäkään oria, lähdin taannoin kyselemään pitkäsukuisten xx-orien perään. Lisätoiveena oli ratsusuku ja koulupainotteisuus ja jouduin pettymään. Ratsusukuja kyllä löytyi, ainakin jos ei ollut ihan kauhean tarkka siitä, että jos sieltä jostain nyt löytyy vähän laukkahevosia. Likimain kaikki oriit kuitenkin olivat joko kenttä- tai estehevosia. Se on toki realistista, ei täysiverinen pääsääntöisesti ole mikään kouluratojen tähtirotu, mutta nyppii se silti. Ja muutenkin tuntuu siltä, että Special Ringin lopettaminen jätti vähän liian suuren aukon täysiverimaailmaan, sinne ratsupuolelle. Tällä hetkellä kukaan ei taida varsinaisesti kasvattaa ratsutäysiverisiä pääasianaan, ne ovat enemmänkin puoliverijalostuksen sivujuonne. Niin meilläkin vaikka yritän kyllä pitää sitä täysiveripuolta hengissä kaikin voimin.
Joka tapauksessa toimenpiteet täysiveristen ovat selvät: osta aina kun näet, pidä muutenkin silmät auki, keksi lisää, varsinkin koulupainotteisia. Kyllä se siitä.
– S
Täysiverinen on vanha rotu Ionicissa, ollut mukana menossa alusta lähtien ja hevosmäärä on ollut yleensä vähintään kohtalainen. Yllättävää kyllä, rotu ei ole koskaan kuitenkaan ollut kovin suuri lukumäärältään, alle 100 hevosta on tälläkin hetkellä. Jossain vaiheessa rodun jalostusta ajettiin vähän alaspäin, mutta koska se on niin tarpeellinen puoliverijalostuksessa, ei siitä koskaan olla aktiivisesti eroon haluttu.
No, toistakymmentä vuotta jalostusta takana tarkoittaa sitä, että pitkiä sukuja on! Vanhimmat menevät aikaan ennen Ionicia, tamma Wizzerria on se, joka aina pitää mainita, sillä se oli Virginian lempihevonen. Se oli suvuton tamma, alunperin lähtöisin Liinun virtuaalitalli myyntiosastolta keväällä 2001, josta Virginia osti sen. Sittemmin hän myi sen Hopeafarmille "lopettaessaan" virtuaalihevostelun, jatkoi tätä kuitenkin ja osti tamman uudestaan takaisin. Lopetti jälleen, myi tamman, tällä kertaa ilmeisesti Stiinulle ja sitten kun palasi taas virtuaalimaailmaan, hankki sen Marinean omistuksiin, jossa Wiz lopulta kuoli. Wizzerria oli aina selkeästi kouluratsu, sillä on joitain kisatuloksiakin olemassa
Wizzerrian ainoa puhdas xx-varsa oli ori MVS Lord Fenton, joka teki merkittävän työn Quierossa jalostusoriina. Meille merkittävin sen varsoista on ori SK Grand Duke, jonka ostimme kasvattajalta ja joka puolestaan oli paljon käytetty jalostusori meillä. Sekin kuitenkin astui lopulta melko harvona xx-tammoja ja se, samoin kuin Wizzerria, olivatkin vaarassa jopa kadota puhtaista täysiverisistä, vaikka suku jatkuukin sekä RBSH:issa että FWB:issä. Näin ei kuitenkaan käynyt, onneksi ja nyt myöhemmin olemme saaneet haalittua muutamia vanhasukuisia ostohevosia, joiden suvussa Wizzerria löytyy poikiensa kanssa. Mielenkiintoisin on oma kasvatti tamma Royal Court Ion, jonka isä on Elenin omistama vanha Kerpan kasvatti Quiero's Courtyard ja sen isä puolestaan on Fenton.
Muita meille tiensä löytäneitä Fentonin varsoja olivat oriit La Sirène Wicked ja Quiero's Masterpiece. Jälkimmäinen ei jättänyt jatkunutta xx-linjaa, mutta ajattelin käyttää näitä(kin) oreja takautuvasti nykyisille tammoille.
Vuosien saatossa on meille keksitty pariinkin otteeseen ns. tuontisukuisia hevosia, kuten tamma Oregoness GA ja sen veli Not Tested GA sukuineen sekä Impulse Ionin koko suku. Tuoreempia, lyhytsukuisia tulokkaita ovat sitten Pinkin suvuttomat tuontihevoset ja suvulliset kasvatit, joista olen muutamia siirtänyt Ioniciin ratsujalostuksen tueksi. Periaatteessa jalostuksen tilanne on siis hyvä, hevosia on paljon ja erilaisista suvuista. Ikävä kyllä pidemmissä suvuissa on muutamia aivan liian usein toistuvia nimiä:
– Isengard Ion
– Lady Jacqui Ion
– Ninanajna Ion
– No Bless GA
– Original Best GA
Koska minulla on käsissä kohtuullinen lauma pitkäsukuisia tammoja, joille ei omasta tallista löydy yhtäkään oria, lähdin taannoin kyselemään pitkäsukuisten xx-orien perään. Lisätoiveena oli ratsusuku ja koulupainotteisuus ja jouduin pettymään. Ratsusukuja kyllä löytyi, ainakin jos ei ollut ihan kauhean tarkka siitä, että jos sieltä jostain nyt löytyy vähän laukkahevosia. Likimain kaikki oriit kuitenkin olivat joko kenttä- tai estehevosia. Se on toki realistista, ei täysiverinen pääsääntöisesti ole mikään kouluratojen tähtirotu, mutta nyppii se silti. Ja muutenkin tuntuu siltä, että Special Ringin lopettaminen jätti vähän liian suuren aukon täysiverimaailmaan, sinne ratsupuolelle. Tällä hetkellä kukaan ei taida varsinaisesti kasvattaa ratsutäysiverisiä pääasianaan, ne ovat enemmänkin puoliverijalostuksen sivujuonne. Niin meilläkin vaikka yritän kyllä pitää sitä täysiveripuolta hengissä kaikin voimin.
Joka tapauksessa toimenpiteet täysiveristen ovat selvät: osta aina kun näet, pidä muutenkin silmät auki, keksi lisää, varsinkin koulupainotteisia. Kyllä se siitä.
– S
sunnuntaina, toukokuuta 12, 2019
Uusia tulokkaita
Kuten vuodenvaihteessa lupasin, tänä vuonna on ollut ostohousut jalassa ja olen hankkinut melkoisen paljon uusia hevosia ostamalla, toki myös keksimällä itse ja kasvattamalla. On ollut pakko, kun olen noita rotuja käynyt läpi ja todennut että vanhat hevoset ovat kaikki sukua keskenään tai muuten vain sopimattomia toisilleen. Tässä on muutamia uusia tulokkaita, jotka haluan erityisesti esitellä.
wD-o. Llygedyn Ffagl Yr Arth
Tilausvarsa Elenin omistamasta cob-tammasta ja meidän muinoin kuolleen cob-oriin pakastespermasta. Emän puoli on osin uutta ja osin vanhaa, mutta suhteellisen tuntematonta (tai ainakaan minä en tunnista nimiä). Isäoriin, Ceridwyn Emyrin suku on ikivanhaa, kuten voi jo päätellä Ceridwynin kasvattajanimestä. Eläköön takautuva pakastespermamahdollisuus!
wD-t. Moorgate Silverleaf
Sitten vastapainoksi hyvin toisennäköinen cobisuku: yksipolvinen ja aivan uusi. En tiedä mitä teen yksipolvisella cobitammalla, kun kaikki muut ovat pitkäsukuisia. Minulla ei ole tälle yhden yhtä oria tarjolla. Luotan kuitenkin siihen, että muilta löytyy ja, toisaalta, olisihan se kiva saada virtuaalimaailmaan Ionicin omia sukulinjoja. Niitä nimittäin ei ole, nykyinen welsh-jalostus aloitettiin ostoponeilla. Ja sitten tuo väri tietenkin, isä on harvinainen cremello, emä raudikko, joten tällä on tasan yksi värivaihtoehto: voikko.
nvh-t. CHR Járnsaxa
Myönnän. Minulle on helppo tyrkyttää vuonohevosia, koska en tajua niiden suvuista yhtään mitään, ostan varsat sen perusteella miltä vanhemmat näyttävät. Ja koska kaikki vuonikset ovat jo oletusarvoisesti nättejä, niin arvaatte miten käy. Toki tämä tamma sopii suvultaan kivasti meidän pikkuiseen vuonislaumaan. Vielä kun jostain löytäisi kuvan maailman kauneimmasta harmaahallakosta vuonotammasta!
trak-o. Lvcics Vegas
Vegas ei ole täydellisen kuollut vaan Troya ainakin piipahti Keskustassa taannoin ja tarjosi muutamia valmiiksi mietittyjä kasvatteja ostettavaksi. Puoliverisukuintoilijat olivat tietenkin haljeta kahteen osaan innostuksesta, minä muiden joukossa ja olisin hamstrannut kaikki, jos olisin ehtinyt jaolle ensimmäisenä ja jos olisin kehdannut. Lvcivs tarttui sentään matkaan ja... no, katsokaa nyt tuota sukua. On tunnettuja nimiä ja tuntemattomampia nimiä, mutta kaikki vanhoja. Olenko muistanut viime aikoina kertoa, miten paljon rakastan Vegasia ja senkaltaisia talleja?
anglotrak-t. Roselité
Ja seuraava vanhasukuinen trakehner heti perään. Isä tosin on meidän oma ori, suhteellisen vanhasukuinen anglo-trakehner, mutta suku ei ole mitenkään erityisen tunnettua, vaan harvinaista. Emän suku sen sijaan on noiden vanhojen trakehner- ja täysiverinimien ilotulitusta: on Alté pariinkin kertaan, Liinun kasvatteja, Skyé, Diabolica, Waterfall's-hevosia, täysiverisistä OG Charmian ja Maline Rose STB, sen takaa löytyy mm. Laakson Haunting. Ihan sattumaa sen sijaan on se, että emälinja on sama kuin Lvcivsilla, Alatté.
ph-o. CHR Nic' It Time
Járnsaxa ei ole ainoa chinetiläinen, jonka olen ostanut, sieltä tarttui mukaan myös tämä paint-ori. Sukua kaksi polvea ja isä on kimo quarter-ori. Mietin tässä sitä kimoa väriä yhdistettynä kirjavuuteen: uhka vai mahdollisuus?
exm-t. PP's Rocky Road ja Supernatural Zinia
Taannoin juttelin exmooreista ja totesin, että vaikka rotu onkin olevinaan niin kovin harvinainen, niin kyllä niitä silti löytyy. Tässä todisteet! No, Rocky on meidän omasta oriista, mutta Zinian suku on aivan vierasta meillä. Tulevat olemaan superarvokkaita siitostammoja.
xx-t. Queen Of The Dragons Ion
Taannoin kävin läpi täysiverisiä ja totesin, että siellä on pitkissä suvuissa muutamia turhan yleisiä nimiä. Ei siis auttanut muu kuin lähteä kyselemään jalostusapuja muualta. Pitkäsukuisia, koulupainotteisia täysiverisiä löytyy näemmä tosi huonosti. Ei meilläkään niitä paljon ole. Onneksi kuitenkin löytyy sitten muita lajipainotuksia ja pidempiäkin ratsusukuja, kuten Queenin isä. Meillä on useampikin varsa, joiden isät ovat muualta ja lisääkin on tulossa kun saan sivuja tehtyä. Tämä valikoitui esiteltäväksi nimensä takia, sillä jos isän nimi on Angren King in the North, niin kyllä varsallekin pitää saada Game of Thrones -teemainen nimi (vaikkei ihan sanatarkasti olekaan, pitäisi olla Mother of Dragons, mutta tarpeeksi lähellä). Ja kas, taas on syntynyt yksi uusi nimiperhe! Eikä asiaa pahenna se, että isäoriilla on tosi hieno suku.
dartm-t. Rushock Dragonfruitpie
Eka dartmoor ikinä Ionicissa! Tai ainakin uskon niin, ei ole täysin poissuljettua etteikö joskus yli 10 vuotta sitten olisi voinut olla joku hajayksilö, mutta minulla ei ole sellaisesta muistikuvia. Joka tapauksessa Dragonfruitpie tulee varsomaan Ionicin ensimmäisen dartmoor-kasvatin jossain vaiheessa, kunhan löydän tälle jostain oriin. Saa tarjota, suvun mitalla ei niin väliä! Ja sitten kun tuon molemmat vanhemmat ovat maailman näteimpiä poneja, niin tarvitsisin tälle vähintään yhtä hienon kuvan. Niin että jos sinulta löytyy dartmoor-kuva varastosta, nyt olisi se hetki kun siitä voisi saada rahaa.
fri-t. Gerarda
Totesin, että meidän friisiläislauma koostuu kahdesta pitkäsukuisesta hevosesta, jotka ovat liäheistä sukua keskenään. Vaihtoehdot ovat siis niiden myyminen pois tai lopettaminen, tai epätoivoinen kasvatuksen jatkaminen vierailla hevosilla. Voitte ihan arvata kumman valitsin... Gerardan isä on meidän Koenraad ja emä Pierren omistama khimairalainen, kolmipolvinen ja superhieno tamma. Tälle tarvittaisiin myös maailman upeimman friisitamman kuva, saa tarjota ja voit sanella hintasi.
cb-t. Witterthorne Iceberg ja cb-o. Witterthorne Bay Pilgrim
Clevelandinruunikoiden tilanne oli surkea: monta pitkäsukuista hevosta, kaikki jotakin sukua toisilleen. Ja cleveland on sellainen rotu, että sitä ei muualta löydy kuin aivan satunnaisesti ja nekin suvuttomia tai hyvin lyhytsukuisia. Piti sitten keksiä vähän uusia verilinjoja, kun vanhoista oreistakaan ei löytynyt kaikille pelastusta.
conn-t. Four Leaf Red Velvet
Nimi huijaa, ei ole punainen tämä poni vaan maidonvalkoinen! Siis smoky cream connemaratamma, kuvasta kiitos kuuluu kasvattajalle. On ensimmäinen tuplavoikko connemara meillä! Reaalimaailman rotujärjestöt ovat päästäneet tuplavoikot pannasta ja poistaneet niitä koskeneet rajoitukset, joten Red Velvetin väri ei ole enää jalostuksellinen ongelma. Se on vain kuvallinen ongelma, koska minulla on kovin vähän connemarakuvia ja voikkovärisistä poneista vielä vähemmän. Jep. Connemarakuviakin saa tarjota ostettavaksi...
–S
wD-o. Llygedyn Ffagl Yr Arth
Tilausvarsa Elenin omistamasta cob-tammasta ja meidän muinoin kuolleen cob-oriin pakastespermasta. Emän puoli on osin uutta ja osin vanhaa, mutta suhteellisen tuntematonta (tai ainakaan minä en tunnista nimiä). Isäoriin, Ceridwyn Emyrin suku on ikivanhaa, kuten voi jo päätellä Ceridwynin kasvattajanimestä. Eläköön takautuva pakastespermamahdollisuus!
wD-t. Moorgate Silverleaf
Sitten vastapainoksi hyvin toisennäköinen cobisuku: yksipolvinen ja aivan uusi. En tiedä mitä teen yksipolvisella cobitammalla, kun kaikki muut ovat pitkäsukuisia. Minulla ei ole tälle yhden yhtä oria tarjolla. Luotan kuitenkin siihen, että muilta löytyy ja, toisaalta, olisihan se kiva saada virtuaalimaailmaan Ionicin omia sukulinjoja. Niitä nimittäin ei ole, nykyinen welsh-jalostus aloitettiin ostoponeilla. Ja sitten tuo väri tietenkin, isä on harvinainen cremello, emä raudikko, joten tällä on tasan yksi värivaihtoehto: voikko.
nvh-t. CHR Járnsaxa
Myönnän. Minulle on helppo tyrkyttää vuonohevosia, koska en tajua niiden suvuista yhtään mitään, ostan varsat sen perusteella miltä vanhemmat näyttävät. Ja koska kaikki vuonikset ovat jo oletusarvoisesti nättejä, niin arvaatte miten käy. Toki tämä tamma sopii suvultaan kivasti meidän pikkuiseen vuonislaumaan. Vielä kun jostain löytäisi kuvan maailman kauneimmasta harmaahallakosta vuonotammasta!
trak-o. Lvcics Vegas
Vegas ei ole täydellisen kuollut vaan Troya ainakin piipahti Keskustassa taannoin ja tarjosi muutamia valmiiksi mietittyjä kasvatteja ostettavaksi. Puoliverisukuintoilijat olivat tietenkin haljeta kahteen osaan innostuksesta, minä muiden joukossa ja olisin hamstrannut kaikki, jos olisin ehtinyt jaolle ensimmäisenä ja jos olisin kehdannut. Lvcivs tarttui sentään matkaan ja... no, katsokaa nyt tuota sukua. On tunnettuja nimiä ja tuntemattomampia nimiä, mutta kaikki vanhoja. Olenko muistanut viime aikoina kertoa, miten paljon rakastan Vegasia ja senkaltaisia talleja?
anglotrak-t. Roselité
Ja seuraava vanhasukuinen trakehner heti perään. Isä tosin on meidän oma ori, suhteellisen vanhasukuinen anglo-trakehner, mutta suku ei ole mitenkään erityisen tunnettua, vaan harvinaista. Emän suku sen sijaan on noiden vanhojen trakehner- ja täysiverinimien ilotulitusta: on Alté pariinkin kertaan, Liinun kasvatteja, Skyé, Diabolica, Waterfall's-hevosia, täysiverisistä OG Charmian ja Maline Rose STB, sen takaa löytyy mm. Laakson Haunting. Ihan sattumaa sen sijaan on se, että emälinja on sama kuin Lvcivsilla, Alatté.
ph-o. CHR Nic' It Time
Járnsaxa ei ole ainoa chinetiläinen, jonka olen ostanut, sieltä tarttui mukaan myös tämä paint-ori. Sukua kaksi polvea ja isä on kimo quarter-ori. Mietin tässä sitä kimoa väriä yhdistettynä kirjavuuteen: uhka vai mahdollisuus?
exm-t. PP's Rocky Road ja Supernatural Zinia
Taannoin juttelin exmooreista ja totesin, että vaikka rotu onkin olevinaan niin kovin harvinainen, niin kyllä niitä silti löytyy. Tässä todisteet! No, Rocky on meidän omasta oriista, mutta Zinian suku on aivan vierasta meillä. Tulevat olemaan superarvokkaita siitostammoja.
xx-t. Queen Of The Dragons Ion
Taannoin kävin läpi täysiverisiä ja totesin, että siellä on pitkissä suvuissa muutamia turhan yleisiä nimiä. Ei siis auttanut muu kuin lähteä kyselemään jalostusapuja muualta. Pitkäsukuisia, koulupainotteisia täysiverisiä löytyy näemmä tosi huonosti. Ei meilläkään niitä paljon ole. Onneksi kuitenkin löytyy sitten muita lajipainotuksia ja pidempiäkin ratsusukuja, kuten Queenin isä. Meillä on useampikin varsa, joiden isät ovat muualta ja lisääkin on tulossa kun saan sivuja tehtyä. Tämä valikoitui esiteltäväksi nimensä takia, sillä jos isän nimi on Angren King in the North, niin kyllä varsallekin pitää saada Game of Thrones -teemainen nimi (vaikkei ihan sanatarkasti olekaan, pitäisi olla Mother of Dragons, mutta tarpeeksi lähellä). Ja kas, taas on syntynyt yksi uusi nimiperhe! Eikä asiaa pahenna se, että isäoriilla on tosi hieno suku.
dartm-t. Rushock Dragonfruitpie
Eka dartmoor ikinä Ionicissa! Tai ainakin uskon niin, ei ole täysin poissuljettua etteikö joskus yli 10 vuotta sitten olisi voinut olla joku hajayksilö, mutta minulla ei ole sellaisesta muistikuvia. Joka tapauksessa Dragonfruitpie tulee varsomaan Ionicin ensimmäisen dartmoor-kasvatin jossain vaiheessa, kunhan löydän tälle jostain oriin. Saa tarjota, suvun mitalla ei niin väliä! Ja sitten kun tuon molemmat vanhemmat ovat maailman näteimpiä poneja, niin tarvitsisin tälle vähintään yhtä hienon kuvan. Niin että jos sinulta löytyy dartmoor-kuva varastosta, nyt olisi se hetki kun siitä voisi saada rahaa.
fri-t. Gerarda
Totesin, että meidän friisiläislauma koostuu kahdesta pitkäsukuisesta hevosesta, jotka ovat liäheistä sukua keskenään. Vaihtoehdot ovat siis niiden myyminen pois tai lopettaminen, tai epätoivoinen kasvatuksen jatkaminen vierailla hevosilla. Voitte ihan arvata kumman valitsin... Gerardan isä on meidän Koenraad ja emä Pierren omistama khimairalainen, kolmipolvinen ja superhieno tamma. Tälle tarvittaisiin myös maailman upeimman friisitamman kuva, saa tarjota ja voit sanella hintasi.
cb-t. Witterthorne Iceberg ja cb-o. Witterthorne Bay Pilgrim
Clevelandinruunikoiden tilanne oli surkea: monta pitkäsukuista hevosta, kaikki jotakin sukua toisilleen. Ja cleveland on sellainen rotu, että sitä ei muualta löydy kuin aivan satunnaisesti ja nekin suvuttomia tai hyvin lyhytsukuisia. Piti sitten keksiä vähän uusia verilinjoja, kun vanhoista oreistakaan ei löytynyt kaikille pelastusta.
conn-t. Four Leaf Red Velvet
Nimi huijaa, ei ole punainen tämä poni vaan maidonvalkoinen! Siis smoky cream connemaratamma, kuvasta kiitos kuuluu kasvattajalle. On ensimmäinen tuplavoikko connemara meillä! Reaalimaailman rotujärjestöt ovat päästäneet tuplavoikot pannasta ja poistaneet niitä koskeneet rajoitukset, joten Red Velvetin väri ei ole enää jalostuksellinen ongelma. Se on vain kuvallinen ongelma, koska minulla on kovin vähän connemarakuvia ja voikkovärisistä poneista vielä vähemmän. Jep. Connemarakuviakin saa tarjota ostettavaksi...
–S
keskiviikkona, toukokuuta 08, 2019
Hallakkoväritys exmoorinponeilla
Exmoorinponin väritys on tarkkaan määritelty rotumääritelmässä: ruunikko, tummanruunikko/mustanruunikko ja hallakko. Mustat jalat ja jouhet, jauhoturpa ja vaaleata väriä myös kupeilla ja silmien ympärillä, siis tyypilliset pangare-merkit. Kavioista sanotaan vielä erikseen että kavioaines on tummaa. Valkoisia merkkejä sen sijaan ei saa olla.
Minua on aina mietityttänyt tuo hallakko, koska en muista koskaan nähneeni kuvaa exmoorinponista, joka olisi selkeästi hallakko. Suurin osa poneista on tummia tai keskiruskeita ruunikoita. Pangare-kuvio toki voi vaalentaa yleiskuvaa ponin väristä, varsinkin jos se on levinnyt koko rungon alaosaan ja jalkojen yläosaan, mitä se toisinaan tekee (esimerkki). Se saattaa myös aiheuttaa kellertävää sävyä näille alueille, joka voi olla helposti sekoitettavissa hallakkoon.
Mitä muihin hallakkovärien tunnusmerkkeihin tulee, niin siimoja exmooreilla näkyy kyllä jonkin verran mutta se ei ole muutenkaan mitenkään harvinainen ruunikoilla. Melko usein myös ponin päässä saattaa olla tummempaa väriä, mutta osittain tämä saattaa olla optinen harha joka johtuu vaaleasta turvasta ja vaaleista silmänympäryksistä: muu väri näyttää niiden vierellä tummemmalta. Osa tummista päistä selittyy selkeällä nokikuviolla, joka sekään ei mielestäni ole mitenkään harvinainen näky exmoorinponeilla.
En sen paremmin ole törmännyt exmoor-kuviin, joissa ponilla olisi selkeästi kaksivärinen harja ja häntä hallakon tapaan. Toisinaan näkyy vaaleampaa sävyä varsinkin harjassa, mutta se voi olla ihan vain auringon aiheuttamaa haalistumista. Toki kaikilla hallakoilla ei jouhien kaksivärisyys ole mitenkään selvää. Sen sijaan exmoorinponien jaloissa en ole nähnyt koskaan mitään merkkiä raidallisuudesta, joka on selkeästi hallakkovärin ominaisuus. Ja puhun tässä nyt sellaisista ponikuvista, jotka edes jonkinlaisella varmuudella voidaan olettaa puhtaiksi exmooreiksi. Sen sijaan kaikki ne exmoorit, joita on väitetty hallakoiksi, ovat olleet minun silmiini melko selkeitä ruunikoita tai että ainakin se hallakkous on ihan vain hyvän uskon varassa.
Ei se ole mitenkään tavatonta, että vaaleahkot ruunikot merkitään rekisteriin hallakoina, varsinkin ennen vanhaan kun tietämys väreistä oli mitä oli. Joissain lähteissä väitetään exmooreissa olleen ruunivoikkoakin, mitä sentään en suostu nielemään, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta jos vaaleanruunikko, hallakko ja ruunivoikko menevät suloisesti sekaisin. Ja mistä sen tietää, onhan toki muinoin voinut ollakin ruunivoikkoja. Vanhoista sukutiedoista löytyy merkintöjä myös kimoista exmooreista, vaikka se nykyään ei ole sallittu väri.
Toisaalta ei hallakkogeenin esiintyminen exmoorinponilla olisi mitenkään mahdotonta noin teoriassa. Sehän on vanha alkuperäisrotu, hyvinkin vanha, ehkä Brittein saarten vanhin. Ja Brittein saarten roduilta löytyy hallakkoväritystä, nykyään ainakin ylämaanponeilta ja shetlanninponeilta, mahdollisesti myös kerry bog -poneilta Irlannista. Toki ylämaanponi ja shettis ovat kotoisin aivan toisesta päästä Iso-Britanniaa, Skotlannin pohjoisosista kun taas exmoorinponin kotiseutu on lounaisosassa saarta. En kuitenkaan pitäisi mitenkään mahdottomana, että vuosisatoja sitten erilaisia hallakkovärisiä hevos- ja ponityyppejä olisi ollut laajemminkin levinneenä Iso-Britanniassa.
Muutamasta nettilähteestä kuitenkin putkahti silmille asia, joka saattaisi selittää sen miksi hallakkoa on saattanut exmoorinponeissa esiintyä, mutta nykyään ei ehkä enää: Ancient Exmoor pony colouring in danger, The Exmoor Pony Society votes to discriminate against ponies - bad call. Näiden tekstien sisältö lyhyesti on se, että vaaleasävyisten ponien on ollut vaikea päästä rekisteriin. Jutun taustalla on nähtävästi valkoisten merkkien kielto. Laaja pangare-väritys voi aiheuttaa sen että ponien jaloissa on paljon vaaleata väriä, jota on ehkä vaikea erottaa valkoisesta, vaikka kyseessä ei siis ole varsinainen sukka. Jos tähän lisätään vielä hallakkogeeni, voivat jalat olla tosi vaaleat, kuten tiedämme vaikka vuonohevosista (esimerkki ruunihallakosta). Jospa siis onkin käynyt niin, että vaaleajalkaiset hallakot exmoorit on rajattu pois rekisteristä, koska niitä on pidetty värivirheellisinä (ja sanoohan rotumääritelmäkin "black points"). Tämä on kuitenkin vain ihan omaa arvailuani.
Virtuaalimaailmassa näkee toisinaan hallakoiksi merkittyjä exmoorinponeja, mutta myös näillä kuvassa on melko selkeä ruunikko, ehkä vaaleahko laajalla pangare-kuviolla. Omista poneistani ei hallakoita löydy eikä tule löytymäänkään ennen kuin löydän jotain kouriintuntuvampia todisteita siitä, että reaalimaailman exmooreilla esiintyy hallakkoa. Silti ei minulla ole minkäänlaista aihetta mussuttaa kanssaharrastajille vääränvärisistä poneista, koska hallakko on täysin sallittu väri exmoorilla. Siitä toki voisi sanoa jotakin, että onko värit tunnistettu kuvista oikein, mutta toisaalta sitten taas olen monta kertaa sanonut eri asiayhteyksissä että kaikki hevoset eivät aina ole niitä malliesimerkkejä väristään.
– S
Minua on aina mietityttänyt tuo hallakko, koska en muista koskaan nähneeni kuvaa exmoorinponista, joka olisi selkeästi hallakko. Suurin osa poneista on tummia tai keskiruskeita ruunikoita. Pangare-kuvio toki voi vaalentaa yleiskuvaa ponin väristä, varsinkin jos se on levinnyt koko rungon alaosaan ja jalkojen yläosaan, mitä se toisinaan tekee (esimerkki). Se saattaa myös aiheuttaa kellertävää sävyä näille alueille, joka voi olla helposti sekoitettavissa hallakkoon.
Mitä muihin hallakkovärien tunnusmerkkeihin tulee, niin siimoja exmooreilla näkyy kyllä jonkin verran mutta se ei ole muutenkaan mitenkään harvinainen ruunikoilla. Melko usein myös ponin päässä saattaa olla tummempaa väriä, mutta osittain tämä saattaa olla optinen harha joka johtuu vaaleasta turvasta ja vaaleista silmänympäryksistä: muu väri näyttää niiden vierellä tummemmalta. Osa tummista päistä selittyy selkeällä nokikuviolla, joka sekään ei mielestäni ole mitenkään harvinainen näky exmoorinponeilla.
En sen paremmin ole törmännyt exmoor-kuviin, joissa ponilla olisi selkeästi kaksivärinen harja ja häntä hallakon tapaan. Toisinaan näkyy vaaleampaa sävyä varsinkin harjassa, mutta se voi olla ihan vain auringon aiheuttamaa haalistumista. Toki kaikilla hallakoilla ei jouhien kaksivärisyys ole mitenkään selvää. Sen sijaan exmoorinponien jaloissa en ole nähnyt koskaan mitään merkkiä raidallisuudesta, joka on selkeästi hallakkovärin ominaisuus. Ja puhun tässä nyt sellaisista ponikuvista, jotka edes jonkinlaisella varmuudella voidaan olettaa puhtaiksi exmooreiksi. Sen sijaan kaikki ne exmoorit, joita on väitetty hallakoiksi, ovat olleet minun silmiini melko selkeitä ruunikoita tai että ainakin se hallakkous on ihan vain hyvän uskon varassa.
Ei se ole mitenkään tavatonta, että vaaleahkot ruunikot merkitään rekisteriin hallakoina, varsinkin ennen vanhaan kun tietämys väreistä oli mitä oli. Joissain lähteissä väitetään exmooreissa olleen ruunivoikkoakin, mitä sentään en suostu nielemään, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta jos vaaleanruunikko, hallakko ja ruunivoikko menevät suloisesti sekaisin. Ja mistä sen tietää, onhan toki muinoin voinut ollakin ruunivoikkoja. Vanhoista sukutiedoista löytyy merkintöjä myös kimoista exmooreista, vaikka se nykyään ei ole sallittu väri.
Toisaalta ei hallakkogeenin esiintyminen exmoorinponilla olisi mitenkään mahdotonta noin teoriassa. Sehän on vanha alkuperäisrotu, hyvinkin vanha, ehkä Brittein saarten vanhin. Ja Brittein saarten roduilta löytyy hallakkoväritystä, nykyään ainakin ylämaanponeilta ja shetlanninponeilta, mahdollisesti myös kerry bog -poneilta Irlannista. Toki ylämaanponi ja shettis ovat kotoisin aivan toisesta päästä Iso-Britanniaa, Skotlannin pohjoisosista kun taas exmoorinponin kotiseutu on lounaisosassa saarta. En kuitenkaan pitäisi mitenkään mahdottomana, että vuosisatoja sitten erilaisia hallakkovärisiä hevos- ja ponityyppejä olisi ollut laajemminkin levinneenä Iso-Britanniassa.
Muutamasta nettilähteestä kuitenkin putkahti silmille asia, joka saattaisi selittää sen miksi hallakkoa on saattanut exmoorinponeissa esiintyä, mutta nykyään ei ehkä enää: Ancient Exmoor pony colouring in danger, The Exmoor Pony Society votes to discriminate against ponies - bad call. Näiden tekstien sisältö lyhyesti on se, että vaaleasävyisten ponien on ollut vaikea päästä rekisteriin. Jutun taustalla on nähtävästi valkoisten merkkien kielto. Laaja pangare-väritys voi aiheuttaa sen että ponien jaloissa on paljon vaaleata väriä, jota on ehkä vaikea erottaa valkoisesta, vaikka kyseessä ei siis ole varsinainen sukka. Jos tähän lisätään vielä hallakkogeeni, voivat jalat olla tosi vaaleat, kuten tiedämme vaikka vuonohevosista (esimerkki ruunihallakosta). Jospa siis onkin käynyt niin, että vaaleajalkaiset hallakot exmoorit on rajattu pois rekisteristä, koska niitä on pidetty värivirheellisinä (ja sanoohan rotumääritelmäkin "black points"). Tämä on kuitenkin vain ihan omaa arvailuani.
Virtuaalimaailmassa näkee toisinaan hallakoiksi merkittyjä exmoorinponeja, mutta myös näillä kuvassa on melko selkeä ruunikko, ehkä vaaleahko laajalla pangare-kuviolla. Omista poneistani ei hallakoita löydy eikä tule löytymäänkään ennen kuin löydän jotain kouriintuntuvampia todisteita siitä, että reaalimaailman exmooreilla esiintyy hallakkoa. Silti ei minulla ole minkäänlaista aihetta mussuttaa kanssaharrastajille vääränvärisistä poneista, koska hallakko on täysin sallittu väri exmoorilla. Siitä toki voisi sanoa jotakin, että onko värit tunnistettu kuvista oikein, mutta toisaalta sitten taas olen monta kertaa sanonut eri asiayhteyksissä että kaikki hevoset eivät aina ole niitä malliesimerkkejä väristään.
– S
sunnuntaina, toukokuuta 05, 2019
Ionicin exmoorinponit
Kävin taannoin läpi Ionicin exmoorinponeja ja tässä niiden kuulumiset.
Exmoor on varsin pieni rotu, ainakin näin Ionicin mittakaavassa, vajaa 20 ponia. Ensimmäiset (tietääkseni) ponit tulivat vuonna 2009, ne olivat Päivieltä ostetut tuontiponit Diamond Rio ja Applejax. Ne taisivat olla tulosta jostain "myy mulle jotain" -topikista tai sitten jompikumpi meistä tarttui myyntiponeihin muuten vain. Ja eikä siinä, exmoor on kiva rotu. Applejaxin kohtalo noin jalostuksellisesti on vähän heikonlainen, nimittäin kaikki sen varsat myytiin muualle. Diamond sen sijaan jäi elämään ionicilaisiin sukuihin poikansa Donnchad Ionin kautta.
Donnchadin emä on oma tuontiponi, Hayleigh GA, joka onkin meidän kantatamma. Se on jättänyt 5 varsaa eri oreista ja osalla varsoista on jo omia jälkeläisiä. Varsinainen jalostuksen kivijalka siis, mutta ei niin hyvää ettei jotain pahaakin: arvata saattaa että pienessä laumassa Hayleighin nimi on jo vähän turhankin yleinen!
Toinen poni, jonka voisi sanoa olevan jonkinasteinen harminkappale sukutauluissa on nykyään Sîr Angrenin omistama suvuton ori Vivid Appetite. Siitä nimittäin ostettiin meille kaksi varsaa, ori Apetalous of Picar ja tamma Camden of Picar. Molemmat ovat paljon käytettyjä jalostusponeja, jotka sopivat meidän ponien sukuihin oikein hyvin ja niinpä Vivid Appetitea näkee tätä nykyä monien ponien suvuissa. Varsin usein nämä kaksi, Hayleigh GA ja Vivid Appetite, vielä yhdistyvät ja niistä on nyt koitunut kovasti päänvaivaa.
Onneksi olen saanut vuosien mittaan ostettua muitakin exmoorinponeja, vaikka rotu kieltämättä on varsin harvinainen näky virtuaalimaailmassa. Itse sen sijaan en ole kovinkaan paljon tuonut poneja, Hayleighin lisäksi ainoastaan pari oria. Nyt kun seuraavan kerran alan puljata exmoorien kanssa, on pakko keksiä uusia nimiä ja mieluummin enemmän kuin vähemmän. Sitä ennen kannattaa muiden tarjota omia exmoorejaan ostettavaksi tai jalostukseen.
– S
Exmoor on varsin pieni rotu, ainakin näin Ionicin mittakaavassa, vajaa 20 ponia. Ensimmäiset (tietääkseni) ponit tulivat vuonna 2009, ne olivat Päivieltä ostetut tuontiponit Diamond Rio ja Applejax. Ne taisivat olla tulosta jostain "myy mulle jotain" -topikista tai sitten jompikumpi meistä tarttui myyntiponeihin muuten vain. Ja eikä siinä, exmoor on kiva rotu. Applejaxin kohtalo noin jalostuksellisesti on vähän heikonlainen, nimittäin kaikki sen varsat myytiin muualle. Diamond sen sijaan jäi elämään ionicilaisiin sukuihin poikansa Donnchad Ionin kautta.
Donnchadin emä on oma tuontiponi, Hayleigh GA, joka onkin meidän kantatamma. Se on jättänyt 5 varsaa eri oreista ja osalla varsoista on jo omia jälkeläisiä. Varsinainen jalostuksen kivijalka siis, mutta ei niin hyvää ettei jotain pahaakin: arvata saattaa että pienessä laumassa Hayleighin nimi on jo vähän turhankin yleinen!
Toinen poni, jonka voisi sanoa olevan jonkinasteinen harminkappale sukutauluissa on nykyään Sîr Angrenin omistama suvuton ori Vivid Appetite. Siitä nimittäin ostettiin meille kaksi varsaa, ori Apetalous of Picar ja tamma Camden of Picar. Molemmat ovat paljon käytettyjä jalostusponeja, jotka sopivat meidän ponien sukuihin oikein hyvin ja niinpä Vivid Appetitea näkee tätä nykyä monien ponien suvuissa. Varsin usein nämä kaksi, Hayleigh GA ja Vivid Appetite, vielä yhdistyvät ja niistä on nyt koitunut kovasti päänvaivaa.
Onneksi olen saanut vuosien mittaan ostettua muitakin exmoorinponeja, vaikka rotu kieltämättä on varsin harvinainen näky virtuaalimaailmassa. Itse sen sijaan en ole kovinkaan paljon tuonut poneja, Hayleighin lisäksi ainoastaan pari oria. Nyt kun seuraavan kerran alan puljata exmoorien kanssa, on pakko keksiä uusia nimiä ja mieluummin enemmän kuin vähemmän. Sitä ennen kannattaa muiden tarjota omia exmoorejaan ostettavaksi tai jalostukseen.
– S
keskiviikkona, toukokuuta 01, 2019
Tuomarikommentit 5.5. VSN-näyttelyiden connemara-luokasta
Jatkan edelleen omien VSN-näyttelyiden tuomarikommenteilla, nyt vuorossa connemaranponit, joiden luokka myös tuli nopeasti täyteen.
Ensimmäiseksi muistutan mieliin connemaranponin rotumääritelmän. Oma näkemykseni virtuaalisesta connemaranponista on ratsutyyppinen, ei liian hento poni.
Voittaja onkin juuri tällainen, ainoa missä varsinaisesti on sanomista on kaula eikä siinäkään paljon. Rotumääritelmä sanoo ettei kaula saa olla liian paksu, muttei mainitse mitään oreista. Tämä ei ole ainoa näkemäni connemaraori, jolla on suhteellisen muhkea orikaula ja jos se nyt ei sataprosenttisen toivottavaa olekaan, niin minä en oikein halua siitä rangaista merkittävästi. Varsinkin tällä oriilla kaula on muuten erinomainen, pitkä, kaareva, päänliittymäkin hyvä, lapojen liittymää on vaikea arvostella noiden palkintonauhojen takia. Tämä sai 4,5 pistettä myös rungosta ja takaosasta, jotka ovat mielestäni jo hyvinkin lähellä ideaalia.
Kakkoseksi kiri sitten tamma, joka on selkeästi vaatimattomamman näköinen. Varsinkin pää saisi mielestäni olla ns. nätimpi. Muuta varsinaista vikaa päässä ei ole. Tämä on saanut myös hyvät pisteet rungosta ja takaosasta, runko on vähän pitkänlainen, mutta rotumääritelmän mukaan se ei vähäisissä määrin haittaa jos runko on muuten vahva ja mielestäni tämä nyt näyttää ainakin siltä. Ja tamma kun on kyseessä, niin olen vähän hövelimpi rungon suhteen.
Kolmossijalle tuli tamma, jonka arvostelin keskimmäisestä kuvasta. Vasemmanpuolimmaisessa kuvassa sen runko näyttää hirmuisen pitkältä, keskimmäisessä huomattavasti paljon lyhyemmältä ja tiiviimmältä ja itse asiassa niin hyvältä että 4,5 pistettä on ihan ansaittu tulos. Tällä myös vähän tuohon päähän kaipailisin sitä "nätteyttä" ja kaulakin on hieman lyhyensorttinen.
Neljäs sija ja viimeinen RCH meni myös tammalle, joka on vähän kevyempi kuin nämä muut. Se voisi olla myös hieman lihaksikkaampi, nyt siitä saa aivan aavistuksen varsamaisen tai ainakin nuoren vaikutelman, mutta muutenhan tuo on aivan korrekti rakenteeltaan. Pokkasi myös neloset sekä etu- että takajaloista.
Kaikkinensa luokka oli tasainen ja kiva arvostella. Jos omaa suosikkia pitäisi valita, niin voittajan lisäksi mainitsisin 8. sijoittuneen Brunnby Brightglow'n, se on aika kevyt rakenteeltaan mutta muuten tosi kivan ja persoonallisen näköinen poni, joka kiinnitti huomiota kyllä. Mietinkin tässä, että tuontyyppinen poni on kyllä varmasti erinomainen lasten ratsu, ehkä jopa enemmän kuin nuo massiivisemmat yksilöt. Mahdoinkohan siis rokottaa vähän liikaa rungon keveydestä...
– S
Ensimmäiseksi muistutan mieliin connemaranponin rotumääritelmän. Oma näkemykseni virtuaalisesta connemaranponista on ratsutyyppinen, ei liian hento poni.
Voittaja onkin juuri tällainen, ainoa missä varsinaisesti on sanomista on kaula eikä siinäkään paljon. Rotumääritelmä sanoo ettei kaula saa olla liian paksu, muttei mainitse mitään oreista. Tämä ei ole ainoa näkemäni connemaraori, jolla on suhteellisen muhkea orikaula ja jos se nyt ei sataprosenttisen toivottavaa olekaan, niin minä en oikein halua siitä rangaista merkittävästi. Varsinkin tällä oriilla kaula on muuten erinomainen, pitkä, kaareva, päänliittymäkin hyvä, lapojen liittymää on vaikea arvostella noiden palkintonauhojen takia. Tämä sai 4,5 pistettä myös rungosta ja takaosasta, jotka ovat mielestäni jo hyvinkin lähellä ideaalia.
Kakkoseksi kiri sitten tamma, joka on selkeästi vaatimattomamman näköinen. Varsinkin pää saisi mielestäni olla ns. nätimpi. Muuta varsinaista vikaa päässä ei ole. Tämä on saanut myös hyvät pisteet rungosta ja takaosasta, runko on vähän pitkänlainen, mutta rotumääritelmän mukaan se ei vähäisissä määrin haittaa jos runko on muuten vahva ja mielestäni tämä nyt näyttää ainakin siltä. Ja tamma kun on kyseessä, niin olen vähän hövelimpi rungon suhteen.
Kolmossijalle tuli tamma, jonka arvostelin keskimmäisestä kuvasta. Vasemmanpuolimmaisessa kuvassa sen runko näyttää hirmuisen pitkältä, keskimmäisessä huomattavasti paljon lyhyemmältä ja tiiviimmältä ja itse asiassa niin hyvältä että 4,5 pistettä on ihan ansaittu tulos. Tällä myös vähän tuohon päähän kaipailisin sitä "nätteyttä" ja kaulakin on hieman lyhyensorttinen.
Neljäs sija ja viimeinen RCH meni myös tammalle, joka on vähän kevyempi kuin nämä muut. Se voisi olla myös hieman lihaksikkaampi, nyt siitä saa aivan aavistuksen varsamaisen tai ainakin nuoren vaikutelman, mutta muutenhan tuo on aivan korrekti rakenteeltaan. Pokkasi myös neloset sekä etu- että takajaloista.
Kaikkinensa luokka oli tasainen ja kiva arvostella. Jos omaa suosikkia pitäisi valita, niin voittajan lisäksi mainitsisin 8. sijoittuneen Brunnby Brightglow'n, se on aika kevyt rakenteeltaan mutta muuten tosi kivan ja persoonallisen näköinen poni, joka kiinnitti huomiota kyllä. Mietinkin tässä, että tuontyyppinen poni on kyllä varmasti erinomainen lasten ratsu, ehkä jopa enemmän kuin nuo massiivisemmat yksilöt. Mahdoinkohan siis rokottaa vähän liikaa rungon keveydestä...
– S
Tunnisteet:
näyttelyt,
ponit,
rakennearvostelu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)