Ionicin clevelandinruunikot

Tässä katsaus siihen, mitä tätä nykyä kuuluu meidän clevelandinruunikoille.

© Bob Langrish

Clevelandinruunikon historia on pitkä Ionicissa, rotu kuului niihin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin kun talli vuonna 2004 pykättiin pystyyn. Ensimmäisinä vuosina sitä kasvatettiinkin tuon ajan mittapuulla paljon, vuonna 2006 syntyi peräti 26 cleveland-varsaa. Virginian ja osittain omien muistitietojen mukaan clevelandeilla meni muutenkin lujaa tuohon aikaan. Hämypuro oli tuolloin voimissaan, se on oikeastaan kautta aikojen ollut niitä harvoja lähes pelkästään clevelandeihin panostaneita siittoloita, vaikka olihan Hämypuron suomenhevospuolikin varsin vahva ja tunnettu. Muita rotuja tallissa ei sitten tainnut ollakaan. Hämypuro kasvatti clevelandeja tunnuksella Twilight ja meillä Ionicissakin oli melko monta Twilight-hevosta vuosina 2004-2008, puhumattakaan siitä että käytimme Hämypuron hevosia jalostuksessa muutenkin.
Mutta Hämypuro ja Ionic eivät olleet tuolloin ainoita clevelandien omistajia. Kerpalla oli tiettävästi ainakin joitain yksittäisiä hevosia, sen lisäksi virtuaalimaailmasta löytyi pari muutakin satunnaista omistajaa, kuten esimerkiksi puoliverisiittolana tunnettu Waterfall.

Sitten kävi niinkuin kävi: Hämypuro taukoili tai lopetti kokonaan, Ionicin sukulinjat tulivat tiensä päähän ja kuvistakin oli pulaa. Viimeiset cleveland-varsat syntyivät 2008 ja sitten rodusta luovuttiin kokonaan. Melko kauan tallista kyllä löytyi muutama pitkäsukuinen kasvatti, kun ei niitä lopettaakaan raaskinnut, mutta jossain vaiheessa se oli sitten edessä kuitenkin. Viimeisiä yksilöitä käytettiin risteytyksissä Cleveland Huntereiden jalostamiseen. Joitain myöhäisimpiä hevosia käytettiin myös SGSH-jalostuksessa.

Sitten tuli vuosi 2012 ja Douglasville, joka aloitti lähestulkoon tyhjästä cleveland-jalostuksen. Omistaja kyseli vanhoja hevosia ja mahdollisuutta myös kuolleiden hevosten takautuvaan jalostuskäyttöön ja meiltähän niitä löytyi. Douglasvillestä saapui sitten myös ensimmäiset clevelandit pitkään aikaan, ori Douglas Chickasaw ja tamma Douglas Estelle. Cleveland oli ollut jo pitkään meidän "tarttis hankkia"-listalla, joten Douglasvillen kasvattimyynti upposi kyllä hedelmälliseen maaperään.

Sattuman oikusta muutama vuosi myöhemmin jostain VRL:n kautta löytyi vielä muutama vanha kasvatti, jotka oli rekisteröity mutta sittemmin kadonneet eikä niiden omistajastakaan kuulunut mitään, joten niitä tarjottiin meille. Ei tarvinnut paljon miettiä, että ottaisimmeko ne takaisin. Tottakai! Toiveita herätti myös Malibu, jonka laajaan rotuvalikoimaan cleveland kuului, mutta emme tainneet ostaa yhtään kasvattia sieltä. Vasta myöhemmin, Malibun jo lopetettua, meille tuli muualta tamma Malibu Paddnessa.

Tämän pitkällisen historian jälkeen pääsemme nykyhetkeen ja siihen, miten totesin taannoin että eipä näitä jalostaa voi kun kaikki ovat sukua keskenään. Muutamalle tammalle ammoin kuolleiden orien pakastesperma sopi, mutta ei siitäkään kaikille pelastusta ollut. Suvullisia clevelandinruunikoita ei juuri löydy ja jos vahinko sattuukin käymään, ne ovat koko lyhytsukuisia tai sitten sukua meidän hevosille. Niin oli pakko sitten keksiä lisää hevosia ja siitä tuloksena ovat suvulliset tuontihevoset Witterthorne Iceberg ja Witterthorne Bay Pilgrim. Todennäköisesti tulevaisuudessa täytyy tuoda lisääkin, mutta näillä nyt päästään taas vähän alkuun cleveland-jalostuksessa.

Cleveland on rotuna äärettömän hieno, massiivinen ja näyttävä, mutta silti urheilullinen. Ei ole todellakaan mikään sattuma, että minun ensimmäiseksi virtuaalihevoseksi aikoinaan valikoitui nimenomaan cleveland. Joten cleveland tulee jatkossa kyllä pysymään meidän hevoslaumassa, vaikka joudunkin kasvattamaan sitä käytännössä yksin. Onpahan ainakin jotain valittamisen aihetta tulevinakin vuosina. Lisäksi aion jatkaa pienessä mittakaavassa myös noiden Cleveland Huntereiden jalostusta sekä niiden että puhtaiden clevelandien yhdistelyä SGSH:een.

– S