keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2014

Värien periytyminen – miten realistista se lopulta on?

Mehän olemme Virginian kanssa olleet jo vuosia realistisen värien periytymisen lipunkantajia ja myönnettävä on, että meidän talleilla lähestulkoon kaikki varsat saavat värikseen sellaisen värin, joka on vanhempien värien mukaan mahdollinen. Muutamille roduille (ahaltekit, arabit, kalliovuortenponit, terskit) on ihan merkitty genotyypit värien yhteyteen ja näitllä periytyminen on vielä tarkempaa.

Yksittäinen varsa saa siis aina realistisen värin, mutta kokonaisuutena katsoen meidän hevosten värien periytyminen ei välttämättä olisi lähelläkään realistista. Tarkoitan tällä siis sitä, että jos periytymisistä tehtäisiin tilastoa, siinä olisi varmasti vääristymiä. Vaikka värien periytyminen onkin periaatteessa satunnaista, on tiettyjä todennäköisyyksiä, miten värit jakautuvat. Yksittäinen varsa voi saada minkä tahansa mahdollisen värin, mutta jos varsoja on kymmeniä tai satoja, pitäisi todennäköisyysprosenttien alkaa näyttää tietynlaisilta. Ja minulla on pelko, että meidän hevosilla nämä prosentit saattavat heittää pahasti häränpyllyä. En ole laskenut näitä mistään rodusta, koska se on kovin työlästä eikä lainkaan yksiselitteistä, mutta ehkä joitain tiettyjen yhdistelmien tilastoja voisi tehdä.

Tarkoitan näillä todennäköisyyksillä sitä, että jos meillä on esimerkiksi heterotsygootti kimo, sen pitäisi periyttää sitä kimo-väriä 50%:lle varsoistaan. Jos tällainen hevonen risteytetään ei-kimon kanssa 100 kertaa, noin 50 varsaa pitäisi olla kimoja ja noin 50 varsaa puolestaan tummia. Samoin jos kaksi heterotsygoottia kimoa risteytetään keskenään, 25% varsoista on tummia, 50% heterotsygootteja kimoja ja 25%:n pitäisi olla homotsygootteja kimoja.

Syy siihen, miksi meidän tilastot saattavat näyttää toisenlaisilta, on pääasiassa meidän omat mieltymykset. Meillä on omat, tietyt lempivärit ja toisaalta sitten taas ne värit ja geeniyhdistelmät, joita mielellämme vältämme. Osin siihen vaikuttaa myös olosuhteet eli millaisia kuvia on saatavilla. Näistä asioista on ollut blogissakin puhetta useammin kuin kerran ja tällaisia mieltymyksiä voin ainakin tunnistaa:
– Arabeilla välttelemme kimoa ja erityisesti homotsygootteja kimoja.
– Rautiaiden arabien kuvia on tarjolla suht vähän, joten ne vähät kuvat säästetään "pakko-rautiaille": niille joiden molemmat vanhemmat ovat rautiaita eikä varsa voi olla mitään muuta.
– Myös mustien arabien kuvia on vähän ja niitäkin säästellään vähän niille "pakko-mustille", joita tosin on vähemmän.
– Toisaalta rautias on ongelmallinen yhdistettynä toiseen rautiaaseen: tuloksena ei voi olla muuta kuin rautias. Siksi rautiaitakin yritän vähän vältellä.
– Terskeillä välttelemme kimoja ja erityisesti homotsygootteja kimoja, kuten arabeillakin.
– Sen sijaan suosimme voikkovärisiä terskejä (emmekä halua "piilottaa" niitä kimon alle, tosin kuvista on puutetta ja osin voikot meillä periytyvätkin kimon alla: ei tarvitse etsiä voikkoväristä kuvaa), joten voikko–ei-voikko -risteytyksistä tulee isolla prosentilla voikkovärejä.
– Ahaltekeillä suositaan suht paljon myös voikkovärejä ja tuplavoikkoja. Mustanvoikko on yksinkertaisista voikkoväreistä harvinaisin eikä niin kiva meidän mielestä.
– Kimo on meidän tekeillä harvinainen väri, mutta koska kuvia on tarjolla jonkin verran, emme sitä erityisesti karttele. Oikeastaan ehkä jopa päinvastoin.
– Kalliovuortenhevosilla välttelemme homotsygootteja hopeavärejä, vaikka hopeaa onkin paljon. "Pakko-hopeat" aiheuttavat kuvaongelmia, jos ne yhdistyvät muihin erikoisväreihin.
– Muita erikoisvärejä suosimme kalliovuortenhevosilla aika häpeilemättömästi ja mitä erilaisimpia yhdistelmiä syntyy, jos suinkin vain on edes jonkinlaisia kuvia.

Niillä roduilla, joiden hevosille ei värien genotyyppejä ole merkitty, on vähän toisenlainen realismiongelma: oletan kaikkien olevan ilman muuta heterotsygootteja kaikkien mahdollisten geenien suhteen. Tämä tarjoaa laajimman värivalikoiman aina varsalle, joten se lienee ihan ymmärrettävää miksi teemme näin. Kun niitä genotyyppejä ei tiedetä, niin miksi sitä suotta alkaisi rajoittaa mahdollisten värien määrää siksi, että jokin hevonen nyt saattaa olla sitä tai tätä. Ja näissäkin tapauksissa erikoisvärit periytyvät eteenpäin hyvin tehokkaasti, mutta toisaalta esimerkiksi walkereilla erikoisvärit harvoin yhdistyvät kirjavuuteen, kun kuvia on tarjolla niin vähän tai ei lainkaan.

Pitäisikö näille "vääristymille" siis tehdä jotain (olettaen että pystyn tilastodatan avulla näyttämään arvioni todeksi)? En tiedä, onhan se periaatteessa väärin jos haluaa noudatella noita periytymisasioita viimeisen päälle realistisesti. Yksittäisen varsan värin päättäminen on helppoa, mutta tilaston kokoaminen, seuraaminen, ja sen perusteella päätöksen tekeminen ei ole yhtä suoraviivaista ja kun kasvatteja on satoja, ei yhdellä varsalla ole suurtakaan merkitystä. Sitten vasta kun niitä on kymmeniä, ne alkavat vaikuttaa tilastoihin selkeästi. Ja tähän voisi nyt muistuttaa mieliin sen lauseen, jolla on ennenkin perusteltu kaikenlaisia järjettömyyksiä: "Tämä on vain virtuaalimaailmaa!"

- S

perjantaina, kesäkuuta 06, 2014

Virginian terveiset

Tämä teksti ei liity varsinaisesti virtuaalihevosiin, ajattelin vain päivittää tilannettani vähän, jos se jotakuta lukijaa kiinnostaa.

Kuten on ehkä huomattu, ei meikäläistä ole juuri virtuaalimaailmassa näkynyt viime aikoina. Syynä tähän on se kuuluisa muu elämä, erityisesti työelämä, joka on tällä hetkellä niin tuhottoman hektistä, ettei tässä ehdi kissaa sanoa välissä kun täytyy taas jo mennä ja mailata ja soittaa. Sain reilu vuosi sitten kenkää edellisestä työpaikasta ja päätin tehdä sen, mitä olin suunnitellut jo jonkin aikaa: perustin oman yrityksen. IT-alan konsulttifirman perustamiseen ei hirveästi tarvita taloudellisia rahkeita, läppäri + nettiyhteys, kännykkä + liittymä ja pari softaa riittää. Mutta se työmäärä! Ne, jotka yrittäjäperheestä ovat, tietänevät tästä jotakin. Ne jotka eivät ole, kuvitelkaa pitkä työpäivä ja kertokaa se kahdella. Suoritetaan mielellään seitsemänä päivänä viikossa. Lisäksi tämä uusi duuni on heitellyt minua ympäri maailmaa eri asioiden takia, vielä nykyäänkin jotkin asiat on vain parempi hoitaa paikan päällä, internet ei korvaa ihan kaikkea. Vapaahetket ovat siis olleet harvassa ja ne ovat lyhyitä, silloin ei yleensä tee mieli edes nähdä läppäriä. Joten ei ihme, jos virtuaalihevoset ovat jääneet vähän vähemmälle.

Ihan kokonaan en ole kuitenkaan virtuaalimaailmaa unohtanut. S tarjoilee omien tallien parhaat palat säännöllisesti sähköpostiin, blogi on tarkassa seurannassa (hei, muitakin aktiivisia virtuaaliblogeja olisi kiva lukea!), käyn itse kuikuilemassa tallien sivuilla ja foorumeilla. Mutta eihän tällä pyöritetä parin tuhannen hevosen suursiittolaa, isoa laukkatallia tai satapäistä ahaltek-laumaa. Onneksi on siis S, joka on joutunut vastuun taakkaa kantamaan. Koska yksi ihminen ei kuitenkaan joka paikkaan repeä, on Gin Ahaltek jäänyt vähemmälle huomiolle (tosin vähemmällä huomiolla se on ollut jo vuosikaudet, ei siinä sinänsä mitään uutta ole), muttei kannata pelätä, ei GA:ta lopeteta. Sen verran S:kin noista ripakintuista pitää, ettei suostu edes harkitsemaan asiaa. Ehkä sitten joskus sekin talli saadaan hoidettua edes jotenkuten ajantasalle. Jos pitkäsukuiset ajaltekit kiinnostavat, niin sinne vain shoppailemaan. Tilausvarsoja ainakin saa.

Ionichan on porskuttanut viime ajat varsin mukavasti, S teki vihdoin sen, mitä minä en koskaan jaksanut enkä viitsinyt: uuden CSS:n ja ulkoasun. Plus että paljon kasvatteja ja uusia hevosia ja rotuja ja vaikka mitä. Pinkissä menee myös lujaa, vaikka kakkosryhmäläisiä ei kisattavana olekaan tällä hetkellä ja nelosiakin vain yksi. Riittää sitä kiirettä noiden muidenkin kanssa. Laukkojen järjestämiseen meikäläisen katoaminen on kyllä vaikuttanut, mutta onneksi kaikille ryhmille näyttäisi löytyvän laukkajärjestäjiä muutenkin. Laukkamaailman tilanne näyttää kivan tasapainoiselta, Kerpan paluu on ollut tervetullut ja tärkeä piristysruiske erityisesti kolmosryhmäläisille.

Virtuaalimaailma siis pyörii oikein hyvin ilman minuakin :)

–Gin

sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2014

Esittelyssä kuukauden valinnat

Kesäkuussa haluan esitellä arabiori RW' Darius Phánin, RBSH-tamma Albina Zenin ja welsh-siittola Mewianin.


Kuten jo nimestä näkyy, Darius ei ole meidän oma kasvatti vaan ostohevonen Ravenwoodista. Emänemä on tosin ionicilainen, mutta loppusuku on meidän näkökulmasta "vierasta". Ja sukuahan riittää, lähes täydet 5 polvea ja monin paikoin sukua löytyy vielä sieltä viidennen polven jälkeenkin. Isän puolen suku on täynnä kaikenlaista vanhaa ja hienoa, isä itse on Dahabun kasvatti ja suvusta löytyy muitakin dahabulaisia. Niiden lisäksi on KWB-, Amal's- ja Farr-hevosia sekä sellaiset kuuluisuudet kuin Paithan, Symphony, Olympos Campiglion, ja Rockie's Aleatha.

No, arvata saattaa miten arvokas tällainen ori on meidän jalostukselle: pitkäsukuinen, mutta samalla lähes täysin vierassukuinen. Sopivia tammoja riittäisi jonoksi asti ja muutaman varsan Darius onkin jo jättänyt. Ori on käytössä myös vieraille tammoille, jos kiinnostaa.


Albina Zeni on vastikään hankittu tilausvarsa Kerpalta. On suorastaan loistavaa, että Kerppa talleineen on palannut RBSH-kasvatuksen pariin. Ja tämänkin tamman suku on se juttu, mikä meitä kiinnostaa: se on pitkä ja täynnä vanhoja nimiä RBSH-rodun alkuhämäristä. Sukutaulusta löytyvät kaikki RBSH:n alkuaikojen kasvattajat: AG, Zeni, BDJ, RD. Niiden lisäksi siellä on vähän tuoreempiakin, mutta yhtä merkityksellisiä kasvattajia: Nétts, Immortelle, Ionic. Isälinja menee suoraan ikivanhaan budjonnyoriin Danchelloon, Wizzerria on suvussa monta kertaa, mutta näiden ohella suvussa on myös paljon harvinaisempia nimiä.

Eikä käytettyjen täysiveristenkään tarvitse hävetä näiden vanhojen venäläisten rinnalla, sillä suvussa on isonlainen palanen myös täysiveristen historiaa: Faraol de Trans, Greganna Winter, MVS Lord Fenton ja SK Grand Duke, Laakson Pärla, Laakson Beauty, Running Time, Sunflower's Al Sheik, Mexicana, Angel's Highway Star, Laakson Eternal, Maya, TP Exciting Told... Tämän suvun yhdistäminen meidän omiin RBSH-kasvatteihin sekä erityisesti pitkäsukuisiin tekkeihin ja terskeihin tulee olemaan tuskallista (niidne sukutaulujen väkertäminen), mutta hienoa!


Meille muutama vuosi sitten ostettiin kolme kappaletta Mewianin kasvatteja, mutta siitä huolimatta itse talli jäi vähän etäiseksi. Karkea virhe, koska Mewianissa riittää ponivalikoimaa eikä se rajoitu vain cobien kasvattamiseen (meillä on vain cob-kasvatteja) vaan siellä on kaikkia welshien sektioita. Ja tarvitseeko minun erikseen kertoa, miten paljon tykkään selailla sivuja, joilla on hienoja ja monipuolisia kuvia kauniista poneista? Joten Mewian läpäisee Sirpa-testin kirkkaasti.

Mitä tuossa selailin poneja läpi, näyttää siltä, että tallilla on aika paljon lyhyt- ja uusisukuisia poneja. Toki olen sen huomannut omien Mewian-ponienikin kanssa, niille on ollut helppo löytää oreja ja tammoja. Näiden lisäksi Mewianista näyttäisi löytyvän myös pidempää sukua ja joitain vanhojakin nimiä on suvuissa, mikään yksinomaan uusiin ja lyhyisiin sukuihin keskittyvä siittola Mewian ei ole. Ja mikäs sen parempi kuin että löytyy poneja joka lähtöön? Pitänee itsekin katsella sieltä astutuksia ja ehkä tilausvarsojakin.

- S