sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2015

Off topic: Turkmenistan lomakohteena?

Tällä tekstillä ei ole mitään varsinaista tekemistä virtuaalihevosten kanssa eikä ihan hirveästi oikeidenkaan hevosten. Aasinsiltana toimikoon ahaltekinhevoset, jotka ovat Turkmenistanista kotoisin ja nykyisin arvostettu valtion symboli.

Minun tekkeinnostus sai alkunsa 2000-luvun alussa ja itse hevosten lisäksi aloin noin uteliaisuudesta haalia tietoa myös rodun kotimaasta, Turkmenistanista. Suuri haaveeni oli päästä joskus käymään siellä, ahaltekien syntysijoilla. Kaikenlaisia esteitä kuitenkin tupsahteli pitkin matkaa: opiskelijalla ei ollut rahaa, töissäkäyvällä opiskelijalla oli kyllä rahaa, muttei aikaa. Työelämään päästyäni törmäsin tiettyihin matkustusrajoituksiin, Turkmenistan ei varsinaisesti ole vaarallinen maa ja terrorismin uhka on pieni, mutta Iranin läheisyys kuulemma riitti kieltoon (tai "suositukseen"). Nyt sitten olisi rahaa ja aikaakin saattaisi pystyä järjestämään, mutta... en olekaan enää yhtään niin varma, haluanko matkustaa sinne.

Turkmenistan ei ole varsinainen turistikohde. Maa on ollut melko sulkeutunut ja suoraan sanoen omituinen itsenäistymisestään lähtien (viittaan omituisuudella politiikkaan ja hallintoon). Liikkuminen kaupunkien ulkopuolella vaatii käytännössä oppaan mukaan. Poliisi on itsevaltainen, korruptoitunut ja puhuu käytännössä vain turkmeenia tai ehkä jopa venäjää, jos oikein hyvä tuuri käy. Englantia tai saksaa ei välttämättä osata edes pääkaupungin suurimmissa hotelleissa. Luottokortti on suhteellisen tuntematon käsite. Yksin liikkuvia naisia katsotaan kaupungeissakin jossain määrin karsaasti ja valtauskonto islam asettaa tiettyjä rajoituksia, vaikkei Turkmenistan olekaan islamilaisten valtioiden hulluimmasta päästä vaan melko salliva. Pääsy internettiin on rajoitettua, matkapuhelinten kuuluvuuskin voi kaupunkien ulkopuolella olla sitä sun tätä. Tämä ei ihan vastaa minun käsitystä mukavasta lomakohteesta.

Turkmenistanissa olisi jonkin verran mielenkiintoisia kohteita, pääasiassa arkeologisia/historiallisia paikkoja ja joitain luontokohteitakin. Pääkaupungista löytyy muutamia museoita, jotka voisivat olla ihan kiinnostavia. Totta kai tarjolla olisi myös ratsastusretkiä, ratsuina mitäpä muitakaan kuin ahaltekejä. Sekä retkien että hevosten taso kuulemma vaihtelee, mutta jos tietää sopivat järjestäjät ja parhaassa tapauksessa liikkuu sopivassa seurassa, voi tarjolla olla hyvinkin laadukkaita hevosia ja retkiä. Suhteilla saa ja hevosella pääsee. Ehkä minä yritän joskus lykätä itseni mukaan, jos joku tutuista ahaltek-ihmisistä lähtee Turkmenistaniin ratsastamaan.

Hieman Turkmenistan-faktaa
– Asukasluku: 5,17 miljoonaa (2014 arvio)
– Pinta-ala: 488100 km2
– Pääkaupunki: Ashgabat
– Virallinen kieli: turkmeeni 72%
– Muut kielet: venäjä, uzbekki
– Pääuskonnot: islam 89%, ortodoksisuus 9%
– Rahayksikkö: manat (TMT) = 100 tengeä (teňňe), 1€ on n. 3,70 manatia
– BKT per asukas: 9700 USD (2013)
– Tärkeimmät vientituotteet: puuvilla, kaasu, raakaöljy



Turkmenistanin lipun vihreä väri, kuunsirppi ja tähdet viittaavat pääuskontoon islamiin. Ornamenttikuviossa on viiden johtavan klaanin mattokuviot (Turkmenistan on tunnettu matoistaan), ylhäältä alas klaanit ovat teke, yomut, saryk, chowdur, ja arsary. Niiden alapuolella on vielä YK:n lipusta peräisin olevat oliivipuunoksat.


Turkmenistanin vaakunassa on lipusta tutut kuunsirppi ja tähdet sekä klaanien mattokuviot. Niitä ympäröi keltaiset vehnäntähkät ja ilmeisesti puuvillakasvin kukinnot alaosassa. Ja keskellä on ahaltekinhevonen, jonka mallina on käytetty presidentti Nijazovin omistamaa ori Yanardagia.

Lyhyt katsaus historiaan
Turkmenistanin alueella on ollut harvahkoa asutusta jo muutaman vuosituhannen ajan. Tästä on jäänteenä muinaisia raunioita (mm. Nisa, Kunja Urgentsh, Merv, Dehistan-Mishrian). Sittemmin alueella on liikkunut jos jonkinlaista kansaa ja armeijaa: seldžukit, persialaiset, arabit, Aleksanteri Suuri, Tšingis-kaani, mongolit, turkkilaiset... Nykyiset turkmeenit polveutuvat oletettavasti turkkilaissukuisista Oghuz-heimoista, jotka tulivat alueelle 1000-luvulla jaa.

Venäjään Turkmenistanin alue liitettiin vasta niinkin myöhään kuin 1800-luvun lopulla. Sitä ennen aluetta olivat hallinneet Iran, Afganistan, Hivan kaanikunta ja Buharan emiraatti. Sikäli kuin olivat hallinneet, alueella asui käytännössä paimentolaisheimoja, joilla ei ollut juuri mitään yhteyksiä mihinkään keskushallintoon. Buhara hävisi sodan vuonna 1868 ja se liitettiin sen seurauksena Venäjään. Hiva liitettiin vähän myöhemmin, vuonna 1873.

Lokakuun vallakumouksen 1917 ja sitä seuranneen sisällissodan aiheuttaman hajaannuksen innoittamana sekä Hiva että Buhara yrittivät itsenäistyä, mutta myöhemmin olojen vakiinnuttua molemmat liitettiin syntyneeseen Neuvostoliittoon ja tällöin alueista luotiin Turkmenistanin neuvostotasavalta (Turkmenskaja Sovetskaja Sotsialitsitšeskaja Respublika). Ensimmäistä kertaa turkmenistanilaiset järjestäytyivät omana kansakuntanaan, aiemmin vallankäyttö ja identiteetti olivat nojanneet klaaneihin.

Neuvostovalta pakkoasutti paimentolaiset pysyvästi, kollektivisoi maatalouden ja ateistisena järjestelmänä sulki moskeijat ja koraanikoulut. Tämä aiheutti 30-luvulle asti jatkunutta vastarintaa. Naapuri-neuvostotasavalloissa käytiin käytännössä sissisotaa, joka saattoi ylettyä myös Turkmenistanin puolelle. Stalinin puhdistukset tuntuivat myös Turkmenistanissa. Asiaa ei helpottanut lainkaan se, että alunperin georgialainen Stalin ei luottanut etnisiin vähemmistöihin ja tähtäsi myös Turkmenistanin venäläistämiseen, vaikka turkmeenit tiettävästi säästyivät kohtalokkailta väeston massasiirroilta.

Neuvostoliiton aikana Turkmenistanin maataloutta ja teollisuutta kehitettiin voimakkaasti. Turkmenistanilla on runsaahkot öljy- ja kaasuvarat ja myös mineraaliesiintymiä. Suurin osa Turkmenistanin maa-alueesta on kuitenkin kuivaa autiomaata, mutta keinokastelun avulla suurilla alueilla viljellään edelleen erityisesti puuvillaa ja vehnää, mutta jonkin verran myös muita viljelykasveja. Maailman suurin kastelukanava (ainakin rakentamisensa aikaan) rakennettiin Karakumin autiomaahan 50-luvulla. Kanavaan ohjattiin lähes koko Amudarja-joen virtaama ja sillä saatiin kasteltua tuhansia neliökilometrejä autiomaata. Tämän seurauksena Aral-järvi (sijaitsee Kazakstanin ja Uzbekistanin rajalla), johon Amudarja laskee, on pienentynyt alle puoleen entisestä pinta-alastaan ja sen vesi on muuttunut niin suolaiseksi, että järvi on käytännössä kuollut.

Neuvostoliiton romahdettua Turkmenistan itsenäistyi 27.10.1991. Maa ei ollut valmis itsenäisyyteen ja nopeasti entinen neuvostojohtaja, sittemmin presidentiksi valittu Saparmurat Nijazov keskitti kaiken vallan itselleen. Nijazovista tehtiin perustuslain muutoksella elinikäinen presidentti 1999. Vaaleissa, sikäli kuin sellaisia on järjestetty, ei sallittu kilpailevien puolueiden ehdokkaita ja erilaista vilppiä lienee myös tapahtunut. Käytännössä Turkmenistanissa oli yksipuoluejärjestelmä ja maan diktaattorina hääri presidentti.

Nijazov loi ympärilleen vahvan henkilökultin. Edelleen Turkmenistanin kaupungeista löytää useita Nijazovin patsaita, pöyhkein niistä lienee pääkaupunki Ashgabatissa, 75 metriä korkea kultainen patsas, jonka kasvot kääntyvät aina auringon suuntaan. Lisäksi hän muutti nimensä Türkmenbaşyksi (suom. turkmeenien suuri johtaja), nimesi viikonpäiviä ja kuukausia itsensä ja perheensä mukaan, kirjoitti Ruhnaman (suom. Sielun kirja, jonka tarkoitus oli olla hengellinen ja henkinen opas turkmeeneille, ja määritellä modernin Turkmenistanin normit. Faktatiedoiltaan se on puutteellinen ja virheellinenkin, mutta Turkmenistanissa se on ollut samassa asemassa kuin Raamattu ja Koraani. Kuulemma taivaspaikka kuoleman jälkeen on varma, kun lukee Ruhnaman kolme kertaa. Maallista ajokorttiakaan ei saanut ilman Ruhnaman tuntemusta.). Ei vaadi paljonkaan, että yhdistäisi Nijazovin mielessään Staliniin tai Kim Il-sungiin, vaikka Nijazov ei olekaan saanut aikaan yhtä paljon kuolonuhreja.

Nijazov kuoli 2006 yllättäen, tilalle nousi Gurbanguly Berdimuhamedow, joka on kyllä karsinut ainakin joitain räikeimpiä Nijazovin henkilökultin piirteitä, mutta näyttää siltä, että ne korvattiin vain Berdimuhamedowin vastaavilla. Vuonna 2007 teoriassa siirryttiin monipuoluejärjestelmään ja markkinatalouteen, mutta käytännössä nämä eivät ole toteutuneet. Ihmisoikeustilanne ja sananvapaus ovat heikoissa kantimissa ja maan media on tiukasti hallituksen talutusnuorassa.

Lähteet
Caravanistan: Turkmenistan practical info
Embassy of Turkmenistan (USA)
Euromonitor: Travel and Tourism in Turkmenistan
Kiljunen: Maailman maat, liput ja valtiot
Wikipedia: Turkmenistan (plus aiheeseen liittyvät muut sivut)
Wikitravel: Turkmenistan (plus aiheeseen liittyvät muut sivut)
Tuttavien matkakertomukset ja muut määrittelemättömät lähteet

Oikoluku ja editointi: Sirpa

– Gin

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2015

Sabinonkaltaiset kuviot ja miten niitä pitäisi nimittää

Näitä valkomerkkisyysasioita on blogissa käsitelty viime aikoina jonkin verran (Joulukalenteri 12: sabino ja sen kaltaiset kuviot, W-geenin muunnoksia), mutta edelleen nuo nimitysasiat ovat Ionicissa ja GA:ssa ihan päin mäntyä. Tieto lisää tuskaa, vai miten sitä sanottiinkaan...

Kun puhutaan sabinosta, pitäisi silloin tarkoittaa vain ja ainoastaan hevosta, jolla on Sabino1-geeni (SB1). SB1:n epäillään olevan vanha geeni, se on ilmeisesti ollut olemassa jo ainakin vuosituhannen ajan. Luulisi siis, että niinkin vanha kuvio olisi laajemmalle levinnyt, mutta Kathmann epäilee asiaan vaikuttaneen ihmisen jalostusvalinnan. Isomerkkiset yksilöt, jotka toiseen samanlaiseen yhdistettynä tuottavat lähes kokovalkoisen varsan eivät ole yleensä olleet toivottuja, vaikkei niissä mitään varsinaista vikaa ole. Niinpä SB1-kuvio on säilynyt nykypäivään vain harvoissa linjoissa.

Sabinogeeni on nimetty tuolla tavoin siksi, että epäillään, ilmeisen oikeutetusti, että sabino-geenejä löytyy vielä lisää, mutta toistaiseksi tuo kuitenkin on ainoa löydetty ja testattavissa oleva. Hivenen hankalan asiasta tekee se, että tätä varsinaista SB1-geeniä on toistaiseksi löydetty vain seuraavilta roduilta:
– paint
– quarter
– miniatyyrihevonen
– tennesseenwalker
– missourinfoxtrotter
– mustangi
– azteca (ilmeisesti perintöä quartereilta)
– shetlanninponi (mahdollisesti vain amerikanshetlanninponi)

Mahdollisesti sitä esiintyy myös seuraavilla roduilla, mutta asia ei ole varma vielä:
– marwari
– groningen
– irlannincob

Sen sijaan SB1-geeniä ei ole testaamisesta huolimatta löydetty seuraavilta roduilta:
– arabi
– täysiverinen
– shire
– clydesdale
– amerikanravuri

No, arabien ja täysiveristen sabinonkaltaiset kuviot selittyvät aika pitkälle W-geenin variaatioilla. Amerikanravureilla sabinonkaltaista kuviointia on erittäin harvoin ja ne voivat olla satunnaisia mutaatioita. Shiret ja clydesdalet ovat vielä kysymysmerkki, mutta onneksi ne eivät minua virtuaalimaailmassa niin kiinnostakaan, joten saavat sen puolesta olla.
Arabien kohdalla tulee se nimitysongelma: meillä lukee sivuilla, että hevoset ovat sabinoita vaikka ne nimenomaan eivät ole niitä. W-variaatioille ei ole toistaiseksi olemassa nimeä, mutta ainakin joissain tapauksissa kuvio on jotenkin periytyvä meidän arabeilla, niin se pitäisi väritiedon yhteydessä jotenkin mainita. Nimitys vain on hukassa.

Arabien lisäksi nimitysongelma on welsheillä. Niillä tiettävästi esiintyy sitä W20-variaatioita, joka todennäköisesti selittää ainakin osan isoista merkeistä, joten siinä mielessä asia on suhteellisen selvä. Mutta kun niidenkin sivuilla lukee Ionicissa sabino!

Tällä hetkellä kaikkein ongelmallisin rotu on ahaltek, jolla esiintyy sekä reaalimaailmassa että meidän talleilla sabinonkaltaista kuviointia, mutta onko se SB1 vai jokin muu, siitä ei ole tietoa. Mitään nykyään tunnetuista W-variaatioista ne eivät ole, vielä testausvaiheessa oleva W20 voi tietysti olla syypää ahaltekienkin väritykseen, mutta kun ei tiedetä, niin ei tiedetä. Itseäni häiritsee suunnattomasti se sabino-nimitys sivuilla, kun ne nyt todennäköisesti eivät varsinaisia sabinoita kuitenkaan ole. Mitä ne ovat ja miksi niitä pitäisi kutsua, että saataisiin väritermit oikein?

Tai ehkä minun pitäisi merkitä ne vaikka sabinonkaltaisiksi tai ihan vain antaa olla ja lopettaa tämä hiustenhalkominen...

LÄHTEET:
Wikipedia: Sabino horse
Leslie Kathmann: The Equine Tapestry – An Introduction to Colors and Patterns

– S

sunnuntaina, maaliskuuta 22, 2015

Uusia nimiperheitä

Nimiteemalla jatketaan.
Siitä on jo monta vuottaa aikaa, kun viimeksi on edes ollut puhe Ionicin nimiperheistä (Nimiperheitä, Lisää nimiperheitä). Kysehän siis on yksinkertaisesti siitä, että jonkin tietyn hevosen varsat saavat aina tai lähes aina saman aihepiirin nimen ja samoin näiden varsat.

Tässä on nyt lueteltu muutamia uusia nimiperheitä.

Aku Ankka -hahmot (tennesseenwalker)
Tämä sai alkunsa tammasta nimeltä Goldie O'Gilt Ion (suom. Kultu Kimallus). Sillä on 5 varsaa, kaikki nimetty Ankka-maailman hahmojen mukaan:
– John D. Rockerduck Ion (suom. Kroisos Pennonen)
– Downy O'Drake Ion (suom. Lauha MacAnkka, Roopen äiti)
– Soapy Slick Ion (suom. Petkunterä?)
– Blackheart Beagle Ion (suom. Karhuvaari tai Kivisyömmi Karhula)
– Daphne Gander Ion (Dora Hanhi, os. Ankka, Hannu Hanhen äiti)

Blackheart Beagle Ionilla on jo pari varsaakin, joilla ei ole toistaiseksi sivuja, mutta nimiksi on päätetty Ma Beagle Ion (suom. Konnamuori) ja Flintheart Glomgold Ion (suom. Kulta-Into Pii). Pinkissäkin muuten on Pink Flintheart Glomgold.

Budo-/kamppailulajit (pv ja risteytykset)
Näiden kantaisä on ostohevonen, anglo-trakehnerori Karate Kid SIN. Sillä on kaksi näiden lajien mukaan nimettyä varsaa, Kendo Ion ja Aikido Ion, Kendolla puolestaan on Shotokai Ion, Kenjutsu Ion ja vielä sivuton Shudokan Ion.

Kappaleet nimet (RMH)
Tämä on vasta aivan alkutekijöissään oleva nimiperhe, se lähti vähän vahingossa tanssi-nimien linjasta, kun nimesin Polka Ionin varsan Bailando Ioniksi. Bailandolla on kolme varsaa, ensimmäinen on Macarena Ion, toinen on Sandstorm Ion ja kolmannella ei vielä ole nimeä, mutta jotain tämänsuuntaista sillekin täytyy keksiä. How Much Is The Fish Ion? Coco Jamboo Ion?

Lady Gagan kappaleet (pv ja risteytykset)
Tämä on lähtöisin trakehner-tamma Born This Way J:stä, en muista oliko tuo nimi tammalla jo valmiina vai ehdottiko meistä jompikumpi sitä. No, sillä on varsalistalla jo Pokerface, Just Dance, Bad Romance, Americo, ja Judas. Pokerfacen varsat ovat Monster ja Lovegame.

Muotisuunnittelijat ja -brändit (pv ja risteytykset)
Tässä nimiperheessä on itse asiassa kaksi kantahevosta, molemmat ostettuja tammoja: Coco Chanel ja Demo's Donna Karan (jonka isä on Versace Rox, mutta se ei ole meidän hevosia). Näillä on jo aika paljon aiheeseen liittyvästi nimettyjä varsoja: Jimmy Choo, Cacharel, Nina Ricci, Cristi Conaway, Hugo Boss, Dior Homme... Osin näihin liittyy myös Haute Couture Ion (e. Coco Chanel).

Aatelissuvut (pv ja risteytykset)
Tässäkin on kovin uusi ja vielä siis pieni nimiperhe. Alkulähteenä on anglo-trakehnerori Adlercreutz Ion. Se on astunut kolme tammaa ja varsat ovat Adlerstjerna Ion, Olivecreutz Ion, ja Wallenstierna Ion.

Linux-distrot (pintabian)
Myös tässä on uusi ja pieni nimiperhe, se alkoi itse asiassa vanhasta oriistamme Debian Ionista, sen ainoa varsa oli ori Gentoo Ion ja nyt Gentoo on astunut muutaman tamman ja (toistaiseksi sivuttomat) varsat ovat Mandragora Ion, Mythdora Ion, ja Freespire Ion.

Mobiilialustat (RMH)
Tästä nimiperheestä ei voi kasvaa kovin suurta, koska mobiilialustoja nyt vain ei ole niin hirveästi. Nämä lähtivät "palavasta alustasta" eli tamma Burning Platform Ionista (nimi viittaa tuolloin ajankohtaiseen Elopin Burning Platform memoon, joka käytännössä hautasi Nokian omat alustat Symbianin ja Meego 1.2 Harmattanin. Kiitos taukoilujen ja viipymisten, tamma nimettiin vasta tuon memon julkaisun jälkeen vaikka onkin syntynyt ennen sitä). Burning Platformilla on 4 varsaa, Harmattan, Sailfish, Symbian ja Meego. Muutama näitä vielä voi syntyä, mutta sitten on pakko lopettaa kun loppuvat nimet kesken.

F1-kuljettajat (xx ja risteytykset)
Näitä Formula 1-aiheisia nimiä käytettiin paljonkin Pinkin laukkahevosilla ja kun siirsin sieltä ori Zanardi GA:n Ioniciin, saatiin näitä sitten Ionicinkin puolelle. Tällä on vasta kaksi varsaa, Morbidelli Ion ja Surtees Ion, Morbidellilla on Regazzoni Ion. Nämä taas eivät tule näin vähiin jäämään.

Game of Thrones-/A Song of Ice and Fire (pv ja risteytykset)
Kuten LotR, Got:ssa on paljon, paljon hahmoja ja nimiä, samaan tapaan kirjoittaja on kehittänyt fantasiamaailmalleen historiaa, joten nimilistat eivät jää pelkästään siihen, mitä kirjoissa suoraan nimetään. Eli materiaalia riittää. GoT-nimiä ei ole pelkästään puoliverisillä, vaan myös satunnaisilla arabeilla, mutta toistaiseksi ainakin vain puoliverisillä siitä on jo muotoutumassa nimiperhe. Kantaisä tässä perheessä on oldenburg-ori Oldsfell's Jon Snow. Sillä on toistaiseksi varsat Daenerys, Volantis ja Stannis ja Daenerysin varsa Cersei Ion myytiin aikoinaan Vegasiin (nimi ei ymmärtäkseni ollut pääsyy kasvatin ostoon, muttei siitä kuulemma haittaakaan ollut).

Tuulen Viemää (RMH)
Tämä perhe lähti tamma Bonnie Blue Ionista, jonka varsoista osa sai myös nimensä Tuulen Viemää -kirjasta: Ella Lorena, Tony Fontaine, Beau Wilkes ja Uncle Henry.

Ranta-, loma-, ym. kohteet (pv ja risteytykset)
Tämä sai alkunsa anglo-trakehnertamma Palm Beach SIN:stä, joka meille Evergreystä aikoinaan tuli. Tämän varsalistalta löytyy Riviera, Alicante, Key West, Santa Monica ja Daytona Beach.

– S

keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2015

Hevosten nimet – missä menee meidän rajat?

Mehän olemme välillä olleet napit vastakkain VRL:n nimipolitiikan kanssa, kun rekisteröitäviä hevosia on tullut bumerangina takaisin kelvottoman nimen takia. No, nykyisin VRL hyväksyy alkoholiin viittaavat nimet ja siihen meidän ongelmat ovat oikeastaan loppuneetkin. Nykyisin olen hyvin pitkälle samaa mieltä VRL:n nimisäännösten kanssa, mielestäni VRL:llä pitää olla takaportti todella mauttomien nimien karsimiseen.

Nyt ei kuitenkaan puhuta VRL:stä varsinaisesti vaan siitä, missä menee rajat sille, miten meidän tallien hevosia nimetään. Kyllä, meilläkin on tietyt rajat, vaikka joskus joku sitä onkin epäillyt. Tietyin osin ne ovat hyvin yksinkertaiset ja noudattelevat VRL:n linjoja:
– Ei suoraan huumeisiin liittyviä nimiä. Me toki emme voi tietää kaikkia huumeisiin liittyviä slangisanoja, mutta Ionin Kokaiini -nimistä hevosta meille ei tule.
– Ei rasistisia nimiä. Tässä toki myös sama asia: emme ole rasistisen terminologian asiantuntijoita, joten emme voi tietää kaikkia mahdollisia termejä ja assosiaatioita, mutta niitä vältetään mitä tiedetään.
– Ei seksiin viittaavia nimiä. Joskus saattaa jotain lipsahtaa, mutta kyseessä on sitten kyllä vahinko. Tosin voisin kyllä kuvitella meille hevosen nimeltä "Go Gay Marriage", mutta se lienee enemmän yhteiskunnallinen kannanotto.
– Ei muita halventavia nimityksiä.
– Ei kirosanoja ainakaan niillä kielillä, joita jossain määrin osaamme.

Yhteiskunnallisia ja poliittia kannanottojakin olemme yleensä pyrkineet välttämään, mutta kuten yllä mainitsin, eivät ne välttämättä olisi aina niin kovin pahasta. Ainakaan, jos pysytään kohteliaisuuden rajoissa: "Peace for Ukraine" kelpaisi, "Go to Hell, Russia" ei kelpaisi (eikä se johdu tuosta kirosanasta). Tietenkin on olemassa ihmisiä, joille esimerkiksi termi "gay marriage" on kirosana, halventava termi ja ties mitä muuta pahaa, saati sitten sen puolustaminen, mutta meitä on moneen junaan ja joku jää aina asemallekin. Ihan kaikesta nyt sentään ei voi eikä edes pidä välittää.

Ongelmia tuottavat yleensä eniten historiaan liittyvät nimet. Oli kyseessä sitten jokin historiallinen tapahtuma tai joku historian henkilö, harvoin jos koskaan ne ovat tyystin harmittomia, sellaisia josta kukaan ei tule ajatelleeksi mitään negatiivista. Tunnustan olevani jonkin sortin historia-nörtti, joten historiasta kertovia teoksia tulee luettua aika paljon ja niistä pulpahtelee aina mieleen nimi-ideoita.

Tiettyjä rajoja historiallisten nimien kanssa on: verisimmät diktaattorit eivät koskaan anna nimiään Ionicin hevosille. Hitler Ionia ei tule ja samaan sarjaan kuuluvat myös Göring, Goebbels, Mengele, Auschwitz... Joskus muinoin joku harrastaja pyysi meiltä tilausvarsaa ja ehdotti sille nimeksi Himmler Ionia. Virginia taisi olla tuolloin enemmän puikoissa ja hän yksiselitteisesti kieltäytyi, vaikka varsa ei olisi edes tullut meille. Ostaja ei ollut mikään uusnatsi, olipahan vain jossain törmännyt nimeen, muttei tiennyt sen tarkemmin nimen historiallisesta painolastista. Hyvässä yhteisymmärryksessä päädyttiin toiseen nimeen.

Natsi-Saksa ja siihen liittyvät termit ovat siis pois laskuista, ainakin niiden tunnetuimpien nimien ja termien osalta, mutta tasapuolisuuden nimissä saman pitäisi koskea myös Neuvostoliittoa. Stalin on helppo: ei käyttöön. Sama koskee myös Stalinin oikeata nimeä Džugašvili ja peitenimeä Koba.
Lenin on ongelmallinen, käytännössä hänkin oli hyvin pitkälle diktaattori eikä mikään puhdas pulmunen mitä tulee terroriin, teloituksiin ja sen sellaisiin. Meillä on tekkeori Gin Ninel eli Lenin, jos kirjoitetaan lopusta alkuun. Ninel on Neuvostoliitossa yleensä naisilla käytetty nimi, joka keksittiin käyttöön Leninin kunniaksi ja kun haluttiin luopua vanhoista nimistä. Se onkin meidän selitys: emme ole Lenin-faneja, mutta etunimi on etunimi. Onhan meillä Vladimirejakin, mutta Uljanov jätettäköön hyllylle.

– S

PS. Idean tähän postaukseen sain tässä eräänä iltana, kun kotona töitä tekevä mies esitti oudon pyynnön: minun pitäisi listata kaikki tietämäni epäsopivat, "tuhmat" suomenkielen sanat. Hän ei kysynyt niitä asiakkaalle menevää sähköpostia varten (kysyin asiaa), vaan erääseen koodiin, jossa piti syöttää suomenkielen sanoihin perustuva sana tai sanasarja, mutta se ei saanut sisältää mitään törkeyksiä. Piti siis tehdä tarkistuslista, joka ajetaan läpi, ja sana hylätään, jos se sisältää jonkin listatuista sanoista.
Siitä listasta tuli muuten aika pitkä, kun aloimme oikein miettiä ja etsiä, vaikka pysyttelimmekin linjalla "kirosanat, rasistiset ilmaukset, seksi/porno". Kirosanoja ei tietysti ole määräänsä enempää eikä rasistisia ilmauksiakaan (tai ainakaan me emme tiedä), mutta viimeisestä kategoriasta löytyi yllättävänkin paljon sanoja. Kerrankos sitä miehensä pyynnöstä pornosivuilla surffailee, niistä nimittäin löytyi paljon alan sanastoa.

sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2015

Laatuarvostelujen vaikutus virtuaalimaailmaan

Kirjoitin aikaisemmin pitäväni hevoskauppaa ja jalostusta tärkeimpinä asioina virtuaalimaailmassa ja kuten perusteluista näkyy, ne ovat mielestäni ne asiat, jotka pitävät virtuaalimaailman elossa. Vastalauseita ei ole toistaiseksi esitetty ainakaan blogin kommenteissa.

Laatuarvostelut sen sijaan periaatteessa haittaavat näitä molempia asioita ja niinollen ne tekevät hallaa koko virtuaalimaailmalle. Tarkoitan tässä termillä "laatuarvostelu" yleisesti kaikkia tilaisuuksia, joissa hevoset pisteytetään luonnekuvauksen, suvun ja/tai sukuselvityksen, jälkeläisten, kuvien ja kisatulosten perusteella.

Jos ajatellaan hyvin karrikoidusti, laatuarvosteluiden maksimipistemäärään tähtääminen aiheuttaa ainakin seuraavia asioita:
– Hevosia ei osteta, koska ei ole aikaa kilpailla niillä tarpeeksi eikä kirjoittaa luonteita, sukuselvityksiä, pvk-merkintöjä yms.
– Hevosia ei osteta, ellei niiden vanhemmat ole jo ns. "laatuarvosteluvalmiita", koska vain tällöin ostaja voi olla varma saavansa varsalle maksimipisteet vanhempien saavutuksista.
– Hevosia ei myydä, jos ostaja ei lupaa viedä hevosta laatuarvosteluun.
– Hevosia myydään vain tutuille, ns. luotettaville ostajille. Uuden harrastajan on vaikea päästä mukaan.
– Varsoja ei teetetä, koska hevosia ei uskalleta myydä vieraalle ja itsellä ei ole aikaa hankkia monelle kasvatille laatuarvostelupalkintoja.
– Oriit eivät astu vieraita tammoja, jos varsaa ei luvata viedä laatuarvosteluun.
– Menestyneitä hevosia käytetään jalostuksessa liikaa, ei-laatuarvosteluhevosia hyljeksitään. Tämä vähentää kasvatusta ja kaventaa sukulinjoja.
– Suvun katoaminen merkitsee hevosen laatuarvosteluarvon romahdusta eikä sitä tai sen mahdollisia varsoja käytetä jalostuksessa. Tämäkin kaventaa sukulinjoja ja vähentää hevoskauppaa, koska oletusarvoisesti mikä tahansa hevonen voi kadota ellei se ole omassa omistuksessa.
– Harvinaiset rodut ja lajit kärsivät laatuarvosteluvaatimuksesta eniten, jalostus ja muu toiminta pyörii vain yleisten rotujen ja lajien ympärillä.
– Hevosten sivujen käytettävyys kärsii, kun sivuilla pitää laatuarvosteluja varten olla paljon tekstiä ja pitkiä tuloslistoja.
– Harrastajille saattaa tulla kiusaus tehdä vilppiä kilpailuissa parantaakseen hevosensa pisteitä tai päästäkseen nopeammin laatuarvosteluun. Tämän estäminen vaatii tarkkoja, tiukkoja ja joustamattomia sääntöjä eikä silti kaikkea mahdollista voida saada estettyä.
– Harrastajille saattaa tulla kiusaus tehdä kaikenlaista muutakin vilppiä, jos sillä tavoin saavutetaan parempia pisteitä laatuarvosteluissa. Tämä tietää lisää sääntöjä ja rajoituksia.
– Yleisesti ottaen harrastajat näkevät toiset harrastajat vihollisina, jotka taistelevat samoista sijoituksista, kuvista ja laatuarvostelupisteitä.

Ei kuulosta hyvältä, vai mitä? Kuten sanottu, tästä aiheutuu pahasti haittaa kaupankäynnille ja jalostukselle, kolme viimeistä kohtaa pilaavat myös ilmapiiriä. Kun virtuaalimaailman pyörät pyörivät kaupankäynnin ja jalostuksen tahdissa ja lisäksi olisi kiva jos kaikilla olisi hauskaa, eivät laatuarvostelut todellakaan ole mitään harmitonta huvia virtuaalimaailman kannalta. Joku voisi väittää laatuarvostelujen tappavan koko virtuaalimaailman.

Onneksi tuo lista on todellakin vain karrikoitu versio, en ole itse törmännyt koskaan harrastajaan, joka ajattelisi ja käyttäytyisi näin yksisilmäisesti, vaikka tähtäisikin hevostensa kanssa laatuarvosteluihin. Yleensä harrastajat joustavat monissa kohdissa ja tilanteen mukaan. Moni arvostaa ainakin hevostensa jalostuskäyttöä ja jos ostaja lupaa tämän lisäksi vielä loppuelämän kodin hevoselle, moni kasvattaja suostuu tinkimään laatuarvosteluvaatimuksistaan. Oriinomistajat harvoin kyttäävät muiden kasvattamien varsojen elämää, ainakin jos ei olle sovittu varsan kilpailuttamisesta. Ja moni kasvattaja joutuu pelkästään olosuhteiden pakosta käyttämään jalostuksessa hevosia, joilta laatuarvostelupalkinnot puuttuvat, kun niihin sukulinjoihin pitää saada vaihtelua ettei homma mene ihan sisäsiittoiseksi. Tilanne voisi siis olla huonompikin.

Mutta tilanne voisi olla myös parempi. Jo monta vuotta on satunnaisesti valiteltu yhtä ja toista: miten ilmapiiri on pilalla ja harrastajamäärät vähenevät, miten hevoset eivät mene kaupaksi ja kaupankäyntiä on muutenkin vähän, miten ennen oli paljon rennompaa ja kivempaa. Kaikesta ei tietysti voi laatuarvosteluja syyttää, mutta kyllä ne vaikuttavat omalta osaltaan.

Ikävintä asiassa on se, että laatuarvosteluvaatimus vaikuttaa myös niihin harrastajiin, jotka eivät moisiin koske pitkällä tikullakaan. Ioniciin on kieltäydytty myymästä hevosia tämän takia, toisaalta en itse edes tee ostotarjousta, jos myynti-ilmoituksessa mainitaan yhtään mitään kilpailemisesta, saati laatuarvosteluista. Meiltä ei osteta hevosia niin paljon kuin toivoisi, meidän hevosia ei käytetä jalostukseen niin paljon kuin toivoisi (vaikka ne olisivatkin suvuiltaan sopivia). Toisaalta Ionicin tilanne on vielä hyvä: talli on vanha ja tunnettu, moni luottaa siihen, että se ei katoa netistä ihan heti, joten meille voi joskus jonkun varsan "uhratakin" (toisaalta tuntuu sairaalta ajatella, että loppuelämän kodin saava ja jalostuksessa käytettävä hevonen on jotenkin "uhrattu", huonompi kuin jokin toinen, vaikka jalostuksen ja hevoskaupan eli käytännössä virtuaalimaailman päätoimintojen kannalta on tasan samanarvoinen tai ehkä jopa arvokkaampi). Toista on aloittelevilla harrastajilla, joiden voi näyttöjen puutteessa olla suorastaan vaikea ostaa hevosta, puhumattakaan siitä, että joutuu tahtomattaan tekemisiin sikakisaamisen ja laatuarvosteluiden kanssa. Kun kyseessä on aloittelija, ei hän välttämättä osaa kyseenalaistaa asioita niinkuin tällainen vanha, paksunahkainen harrastaja.

- S

keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2015

Hevosten sukupuolileima

Tämä on vähän jatkoa noille VSN-tuomarointiajatuksilleni, ajattelin vähän selvitellä termiä sukupuolileima, tunnetaan myös nimellä sukupuolityyppi. Sehän on yksi kohta VSN:n arvostelussa ja pitää kaikilta hevosilta arvostella. Puhun tässä nyt pääsääntöisesti tammoista ja oreista, ruunia kun tulee virtuaalimaailmassa niin harvoin vastaan.

Miksi sukupuolileima on tärkeä?
Totta puhuakseni: en varsinaisesti tiedä! No, monien rotujen rotumääritelmässä mainitaan, että sukupuolityyppien tulee olla selkeät molemmilla sukupuolilla ja ihanteellisen hevosen tulee täyttää rotumääritelmä mahdollisimman hyvin. Tietenkin sukupuolileiman taustalla ovat hormonit, jotka aiheuttavat niitä orimaisia ja tammamaisia piirteitä hevosille. Oriin tammamaisuus tai tamman orimaisuus voi ehkä olla merkki siitä, että hormoneissa on jotain vinksallaan ja se taas voi vaikuttaa käyttäytymiseen ja lisääntymiskykyyn, ja sitten jos hormonituotannossa on jotain vialla, se voi taas olla perinnöllistä. Nämä nyt vain ovat arvailuja, en minä ole tähän aiheeseen perehtynyt.

Miten määritellään orileima ja tammaleima?
Hevosen rakenne ja ihanne riippuvat tietenkin aina rodusta, eivät niinkään sukupuolesta, joten yleismaailmallisten ohjeiden antaminen sukupuolileimojen arvosteluun on vaikeata.

Ehkä tärkein seikka onkin hevosen "ilme": onko se selkeästi maskuliininen vai feminiininen? Vai kenties neutraali, joka ei ole kovin hyvä piirre oreilla, tammoilla se taas menee. Toiset kuvaavat orien ilmettä rohkeaksi, tammojen lempeämmäksi. Nämä kuitenkin ovat koko lailla henkimaailman asioita ja missä yksi näkee yhtä, voi toinen nähdä jotain vähän muuta. Ja valokuva ei todellakaan ole se paras kohde arvostella näitä, mutta näillä meidän nyt vain on mentävä täällä virtuaalimaailmassa.

Jos aletaan rakennepiirteitä hakea, niin yleisesti ottaen oreilla on lihaksikkaampi kaula kuin tammoilla, puhutaankin orikaulasta. Muutamien rotujen rotumääritelmässä ihan erikseen sanotaan, että aikuisilla tai vanhoilla oreilla sallitaan voimakas kaula. Oriit ovat muutenkin lihaksikkaampia ja myös isokokoisempia kuin tammat. Jostain olen lukenut myös väitteen että oreilla olisi voimakkaammat ja selkeämmät leukaperät kuin tammoilla. Tammoilla on usein hieman pidempi runko kuin oreilla ja ainakin joillain roduilla myös hieman suuremmat korvat.

Sukupuolileima eri roduilla
Listaan tässä muutamia yleisiä rotuja ja niiden tyypillisiä piirteitä.

Puoliveriset – Näiltä yleensä edellytetään hyvää sukupuolileimaa ja oriiden ja tammojen eron pitäisi olla hyvin selkeä.
Arabi – Sukupuolileimasta ei SAHYn eikä AHAn rotumääritelmät sano mitään. Tammat ovat usein varsin feminiinisiä, oriit välttämättä eivät aina ole mitään maskuliinisuuden perikuvia, osin tämä johtuu tietysti siroudesta ja jaloudesta.
Englantilainen täysiverinen – Tälle rodulle on ylipäänsä vaikeata löytää rotumääritelmää, johtuen siitä että jalostus tähtää nopeuteen ja toisaalta sprintterit ja stayerit ovat hieman erityyppisiä. Sukupuolileimalla ei ole väliä tällä rodulla. Oma näppituntumani on se, että oriit ovat aika usein suht maskuliinisia, tammat aika neutraaleja.
Welshit – Rotumääritelmät Suomessa tai rodun kotimaassa eivät mainitse mitään sukupuolileimasta. Sektioiden A, C, ja D rotumääritelmissä sanotaan, että aikuisilla oreilla sallitaan voimakas kaula, B-sektion orien kaulan tulee olla elegantimpi, ratsulle soveltuva. Usein welsheillä sukupuolileimat ovat hyvin selkeät, oriit ovat maskuliinisia vaikka rotutyypillisesti "nättejä". Ja näiltä löytyy sitä kaulaa kyllä usein.
Connemara ja newforest – Rotumääritelmissä ei ole mainintaa sukupuolileimoista, mutta yleensä ne ovat suhteellisen selkeät. Connemaraoreilla on toisinaan melko massiivinen kaula, mutta se ei ole ilmeisesti tavoiteltu ominaisuus, ainakaan rotumääritelmä ei mainitse asiasta mitään.
Russi – Rotumääritelmässä ei sukupuolileimasta sanota mitään, mutta myös tällä on erikseen huomautettu, että vanhoilla oreilla sallitaan voimakas kaula. Oriit eivät aina ole minusta mitään maskuliinisuuden huippuja, toki niitäkin löytyy, mutta tammat ovat usein hyvin feminiinisiä.
Ahaltek – Rotukuvauksista ei löytynyt mainintaa sukupuolileimasta. Mielestäni iso osa ahaltekeistä on aika neutraaleja, ainakin osin se johtuu rotutyypistä. Jotkut yksilöt ovat kyllä hyvin maskuliinisia tai feminiinisiä. Oma näppituntuma on se, että erityisesti tammoista löytyy toisinaan jopa hivenen maskuliinisia hevosia.
Saddlebred – Rotumääritelmää en nyt jaksanut tähän hätään kaivaa, mutta mielestäni selkeän maskuliininen saddlebred-ori on aika harvinainen ilmestys. Tosin niin on kyllä selkeän feminiininen tammakin. Eli vähän neutraali rotu tässä suhteessa.
Morgan – Rotumääritelmää en tällekään kaivanut, mutta usein hyvin selvät sukupuolileimat.
Barokkirodut – Mielestäni usein aika selkeät sukupuolileimat. Oreilla on usein melkoisen tuhti kaula.

Sukupuolileima käytännössä
Tai ainakin miten minä sen näen... Tässä on kuvia oreista ja tammoista, ja arviot siitä, millaisena minä niiden sukupuolileimaa pidän.

Emperatriz Ion ja Naomi Ion: kaksi mielestäni selkeän feminiinistä andalusiatammaa.
Jurist Ion x: tässä on minun mielestäni orimainen, rohkea ilme hevosella. Tätä olisi vaikea luulla tammaksi.
Fiddat Kenya ox: kuvassa on tietämäni mukaan ori, mutta minusta tuon kuvan voisi laittaa kohtuullisen hyvällä omallatunnolla myös tammalle.
Syanid Qui-Gon ox: tässä on sitten minun mielestäni suhteellisen orimainen arabi.
Cosmetik Iantha ox: hyvin feminiininen ilme.
Doryn Kharima ox: myös tässä kovin feminiininen arabitamma.
Galaks Qaramia ox: yksi niistä monista vaikeista arabikuvista, jotka voisi minusta laittaa sekä oriille että tammalle. Tässä nyt tammalla. En tiedä mikä hevonen kuvassa on, onko oikeasti ori vai tamma.
Ghrian Fuar Ion: connemara-tamma ja mielestäni tosi selkeä tamma.
Callahan Ion xx: tätä ei voi tammaksi luulla edes hyvällä tahdolla.
Donnchad Ion: myös exmoor-oreilta löytyy orikaula toisinaan. En tiedä miten sallittua se on, mutta luulisin että se käy.
Siggtrygg Ion: frederiksborg-ori, kuvassa on ymmärtääkseni ori, en tosin tiedä minkäikäinen, mutta sukupuolileimaltaan on aika neutraali. Minusta olisi ihan uskottava ruunana.
Saga Vollager: hyvin selkeä frederiksborg-tamma.
Aaron B: kuvassa on oikeasti russiori, en tosin tiedä minkäikäisenä. Voimakkaasta vanhemman oriin kaulasta ei ole tietoakaan, enkä muutenkaan pitäisi tuota mitenkään erityisen maskuliinisena, mutta ilmeessä on jotain sellaista, ettei se nyt ihan tammastakaan menisi. Tai ainakin minusta, eriäviä mielipiteitä saa esittää.
Clive Ion: kalliovuortenhevos-ori ja jos nyt muistan oikein, kuvassa on oikeasti ori, mutta tammalta tuo näyttää, jos ei mahan alle vilkaise.
Coppersnake Ion: tässä sitten puolestaan on hyvinkin maskuliininen kalliovuortenhevonen.
Aida Csilla Ion: pitää vielä tarkistaa arkistoista, mutta jos oikein muistan, kuvassa on tamma. Joka näyttää ruunalta. Ei ole mielestäni pätkän vertaa feminiininen, jos nyt ei suoraan maskuliininenkaan.
Valeriana Ion: mielestäni hyvinkin feminiininen pv-tamma.
Higgs Boson Ion: saddlebred-ori pitäisi olla, muttei ole juuri lainkaan maskuliininen.
Too Strange Ion: tässä sitten on taas orimainen saddler.
Black Wolf Ion: FWB-ori, jota ei voisi luulla tammaksi, minusta tuo ilme on niin selkeästi oriille tyypillinen.
Star Of Sierra Leone: muutenkin vähän vaatimattoman näköinen hevonen ja se kyllä vaikuttaa orileimaan huonontavasti. Minusta olisi uskottava ruunana, jos nyt ei ihan tammana sentään.
Ixia Ion: kuvassa on oikeasti ori tai ruuna, epäilen jälkimmäistä. Ei ole kovinkaan hyvä kuva siis tammalle, en muista miksi tätä piti nyt tammalla käyttää, ehkä värin takia.
Gwalch Cantref: kuvassa varmaankin on ruuna, tai sitten nuori, joskin hyvin kehittynyt ori, mutta orileima on kohtuullisen puutteellinen.
Llygedyn Alcam Drem: tästä voisi sanoa ihan saman kuin ylläolevastakin.
Tylwyth Teg Coedwig Ion: tässä hyvin selvä cob-tamma.
Arian Diemwnt Ion: tässä on nyt se, mitä puhuin yllä welshien kohdalla. Hyvin kaunis, "nätti", mutta silti selkeän orimainen.
Hugan Goch Fach Ion: ja tässä sitten niin selkeä tamma kuin olla saattaa.
Pavel Giw: ahaltek-ori, kuvassa on ori (voi tosin olla nuori), mielestäni ihan riittävän orimainen ahaltekiksi.
Gin Groznyj: riittävän maskuliininen tämäkin on ahaltekiksi.
Gin Grigol: on niillä tekkeoreillakin välillä kaulaa.
Gin Daljokij: selkeän orimainen ahaltek.
Gin Alanija: tässä on selkeä tekketamma. Ei se ehkä mikään feminiinisyyden huippu ole, mutta selkeästi kuitenkin tamma.
Gin Barrikada: hyvin tyypillisen näköinen, feminiininen tekketamma.
Gin Bolgarka: tässä on sitten taas varsin neutraali tekketamma.
Gin Finalistika: tässä myös neutraali tekketamma, saattaa tosin olla kuvassa aika nuori.
Gin Haydee: kun niistä korvista oli puhe, niin tässä on yksi suhteellisen isokorvainen tekketamma. Tietenkin tässä kokoa korostaa vielä se, että harja on ajeltu pois. Mutta nämä ovat siis ihan tyypilliset korvat ahaltek-tammalle, oreilla ei ehkä ihan näin isoja korvia näe.

– S

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2015

Ionicin hevosmäärästä

Sanottakoon nyt ensimmäiseksi, että Ionicin hevosmäärää ei voi koskaan laskea ihan tarkasti. Aina on kasvattilistalla varsoja, joilla ei ole vielä sivuja, aina on joku myyty muualle ja odotellaan sivujen osoitetta, että voidaan poistaa omilta listoilta, aina pitäisi joku lopettaa ja joku toinen ostaa. Lähinnä nämä hevosmäärälaskelmat kertovatkin sen, miten monta hevosta on listoilla tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Ja GA:n tai Pinkin hevosiahan ei lasketa, en halua tietää koko kauheata totuutta...

Ionicin edelliset laskelmat ovat suunnilleen vuoden takaa, alkukesästä 2014. Tuolloin hevosia oli 1789. Helmikuussa tein uuden laskennan ja hevosia oli tuolloin 1853. Ihan kiitettävä määrä, mutta lisäys vaikuttaa aika pieneltä siihen nähden että tuossa aikavälissä olen ehtinyt tehdä muutamalle sadalle kasvatillekin omat sivut ja lisäksi olen ostellut hevosia. Toki niitä on myyty pois ja lopetettukin.

Suurin yksittäinen syy hevosmäärän pieneen kasvuun ovat arabianhevoset. Niitä oli vielä viime kesänä 500, nyt enää noin 350. Pohdiskelinhan arabien tilannetta tammikuisessa blogipostauksessa ja totesin, että niitä alkaa olla jo aika paljon liikaa. Niinpä tuon postauksen innoittamana tein joukkomurhan: yhdellä kertaa lähti reilut puolitoista sataa arabia vihreämmille virtuaalilaitumille, toisin sanoen kaikki, joilla oli yksikin varsa, sukupuolesta viis. Aiemminhan meillä on ollut käytäntönä, että oriista pitää jäädä orivarsa ja tammasta tammavarsa ja mieluummin useampikin sekä tietysti sitä toistakin sukupuolta. Ei siis ihme, että hevosmäärä on paisunut näissä isoissa kasvatusroduissa.

Samanlaista karsintaa voisi ja ehkä pitäisikin tehdä muiden isojen kasvatusrotujen kohdalla, nimittäin niiden hevosmäärät olivat nousussa:
Kalliovuortenhevonen 122 → 137
Knabstrup 173 → 186
Terskinhevonen 167 → 178

Puoliverisistä en ole laskenut kokonaismäärää, mutta jo pelkkä perstuntuma kertoo, että kyllä niitäkin löytyy. Nyt alkuvuodesta FWB:itä yksinään oli 62 hevosta, trakehnereita 25 ja sitten pienempiä rotuja siihen päälle aika paljon vielä.

RBSH on myös nousemassa isoksi roduksi, viimeisimmässä laskennassa niitä oli 78 hevosta. Ja mikäs on jalostaessa, kun tallista löytyy paljon lähes kaikkia kantarotuja.
Isohkoina rotuina voidaan pitää myös venäjänratsuhevosta (56 hevosta), tennesseenwalkeria (76 hevosta), englantilaista täysiveristä (49 hevosta), frederiksborgeja (56 hevosta), ja welshejä (kaikkia sektioita yhteensä 45 ponia).
Saddlebredejäkin on 34, paso finoja 39, ja ukrainanratsuhevosia 29 kappaletta.

– S

keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2015

VSN-tuomarin kootut valitukset

Virginia on rakennearvostelusta kirjoittanut tänne blogiinkin jonkin verran ja muistanut vissiin useammin kuin kerran mainita sen, että rakennearvostelu on kaikkea muuta kuin eksaktia tiedettä, jossa on vain yksi ainoa oikea vastaus. Minun rakennetuomarin urani ei ole kestänyt vielä läheskään niin kauan kuin Virginian, mutta olen kyllä tormännyt tuohon seikkaan tuskallisesti. Minusta olisi kiva, jos voisin aina tuomaroida tismalleen samalla tavalla, mutta kun on myönnettävä, ettei siihen ihan kykene, vaikka miten yrittäisi.

VSN:n kanssa ongelmana on vielä se pisteytys. Pisteytys tekee luokan paremmuusjärjestykseen panemisesta helppoa ja yksinkertaista. Minä luulen etten osaisi muulla tavoin luokkia arvostellakaan, vaikka välillä tuleekin sellaisia tuloksia, että myöhemmin listaa katsoessa tulee ajatelleeksi, että en minä kyllä tuota rankkaisi paremmaksi kuin tuota toista... Näiden kanssa vain täytyy elää, koska absoluuttista paremmuusjärjestystä ei ole olemassa.

Haastavan VSN:n metodista tekee eri rakennekohtien pisteytys. Yleensä on hieman vaikeata päättää, onko jokin rakennekohta nyt 3,5 pisteen arvoinen (jotain kohtalaisen ja hyvän välimaastosta) vai pitäisikö siitä sittenkin antaa 4 pistettä (hyvä). Vai ehkä kuitenkin pelkkä kolmonen, onhan tuo runko nyt aika pitkänlainen. Miten paha vika se on? Rotumääritelmä ei sano siitä varsinaisesti mitään, joten onko vaiko eikö. Ja sitten tuo edellinen sai kuitenkin neljä pistettä rungosta, eikä sekään mikään hirveän lyhyt ollut. Mutta tuolle toiselle annoin kuitenkin vain kolmosen, mutta runko oli kyllä aika kevyt muutenkin ja minusta tällä rodulla nyt pitäisi olla sitä syvyyttä edes jonkin verran. Vaikkei rotumääritelmä kyllä siitäkään sano hirveästi mitään. Ja nämä kaikki luokan hevoset saivat saman 3,5 pistettä etuosasta, kun kaikilla oli ihan kivat lavat, mutta säkää ei kyllä ollut ainoallakaan. Vaikka rotumääritelmän mukaan pitäisi olla.

Lisähaasteensa tähän tuo se, että tuloksien kannalta ei todellakaan ole yhdentekevää antaako puoli pistettä enemmän vai vähemmän. Yleensä varsinkin isommissa luokissa (10 hevosta tai enemmän) on useita hevosia suunnilleen samoissa pisteissä ja puolen pisteen vähennys kokonaispisteissä saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa monenkin sijan putoamiseen tuloslistalla. Ja kun tosiaan yleensä useammassa kuin yhdessä rakennekohdassa on arpomisen varaa, pitäisi kokonaispisteet ilmoittaa muodossa 39 ± 3 pistettä...

Joskus puuha käy vähän tylsänoloiseksi, kun pisteet pyörivät pääsääntöisesti välillä 3 – 4,5. Aika harvoin tulee annettua vitosta mistään, se on varattu niille todella erinomaisille tapauksille. Kysyn välillä itseltäni, että miksi annoin jostain kohdasta "vain" 4,5 pistettä, vaikka olisin voinut antaa vitosenkin, eihän mitään varsinaista vikaa ollut. Yleensä minulla on jokin syy, jokin juttu ei ole ihan täysin kohdallaan, jotain voisi olla vähän enemmän, jotain vähän vähemmän. Mutta eihän 5 pistettä tarkoita täydellistä vaan erinomaista, ja onko oikein evätä se vitonen sitten jonkin pikkuseikan takia? Minun pitäisi ehkä vähän tarkistella skaalaani, varsinkin kun tuntuu siltä, että olen kovin tiukka tuomari muihin verrattuna ja siitä tulee ongelmia, jos näyttelyissä on minun ja muiden tuomaroimia luokkia: minun luokkiin osallistuvat eivät yleensä pärjää Show Winner -luokassa, koska olen jakanut niin kitsaasti pisteitä. Tietenkin luokkavoitto on luokkavoitto ja CH:n nyt ainakin saa, mutta silti.

Ja totta puhuakseni, voisi sitä pisteskaalan pienempääkin päätä käyttää vähän säännöllisemmin. Eihän 2 pistettä ole vielä maailman kamalin rakennekohta, jossa ei muuta olekaan kuin ongelmia ja virheitä. Kakkonen tarkoittaa välttävää, ykkönen on huono. En muista olenko jakanut ykköstä (tai 1,5 pistettä) koskaan VSN-näyttelyissä, koska näyttelyihin tuotavat hevoset ovat kautta linjan varsin kelvollisia yksilöitä. Kakkosiakaan ei tule kovin usein annettua, 2,5 taitaa olla vakipistemäärä silloin, jos jotain selkeästi osoitettavaa vikaa on olemassa.

Asiaa ei lainkaan helpota se, että kaikki kuvat nyt vain eivät ole niitä maailmankaikkeuden parhaita rakennekuvia. Monella on pää kääntynyt kameraan tai pois, tai kuva ei ole ihan sivusta vaan vähän viistosta. Kavioiden peittyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Miten paljon näistä pitää rokottaa? Milloin voi antaa nollan (ei voi arvostella)? Mitä jos katsoisin vähän tuota pään muotoa tuosta pääkuvasta? Entä jos jalat näyttävät kauhean kivoilta, mutta kun kavioita ei näy ja vuohisetkin ovat vähän arvailun varassa? Yhden nollan antaminen tietää yleensä sitä, että hevonen jää luokkansa hännille, kahden nollan antaminen tietää yleensä alle 30 pistettä ja takuuvarmaa viimeistä sijaa. Ja se on kauhean ikävää, jos kyseessä on muuten lähes huippuluokan koni. Kiusaus antaa se "säälikolmonen" on valtava. Usein, jos jotain kohtaa ei voi luotettavasti arvostella, mutta siitä pystyy jotain sanomaan (eikä näe mitään vikoja), minulta siitä saa sen kolmosen tai ehkä 3,5p, jos oikein hyvältä näyttää, ihan juuri sen takia, ettei muuten varsin hyvä hevonen jää ihan viimeiseksi.

Olen myös huomannut omissa arvosteluissani sen, että luokan ensimmäinen hevonen ja jossain määrin vielä toinenkin vaikuttavat luokan arvosteluun, aivan erityisesti, jos kyseessä on jokin minulle harvinaisempi rotu tai muuten vain olen tuomaroimassa tauon jälkeen (kuten yleensä olen, ei minulla näitä VSN-luokkia jatkuvalla syötöllä ole tuomaroitavana). Jos pari ensimmäistä hevosta ovat hieman kehnonlaisia tai sellaisia keskikastin ok-hevosia, tulee pisteskaalaa yleensä höllättyä vähän ja jaeltua pisteitä hieman avokätisemmin. Sitten jos tulee vastaan jokin todellinen WOW-hevonen, sille kyllä ropisee pisteitä helposti, onhan se nyt niin erinomainen kun verrataan niihin ensimmäisiin. Sitten jos luokan valmistuttua arvostelee toistamiseen ne pari ekaa, saattavat nekin saada vähän paremmat pisteet (tunnustan, että teen yleensä näin, ihan juuri tästä syystä). Ero harvoin kyllä on erityisen merkittävä, mutta kuten sanottu, VSN-luokissa voi puolellakin pisteellä hävitä tai voittaa paljon.

Jos luokan ensimmäiset hevoset ovat niitä näyttäviä, hyvärakenteisia WOW-hevosia, saattavat ne saada hyvinkin korkeita pisteitä, kun oikein sokaistun niiden hienoudesta. Muiden arvostelu on sitten yleensä tiukempaa, kun alla on ne hyvät hevoset määrittämässä pisteskaalaa. Tällöin käy sitten sama toisin päin: jos arvostelen ensimmäiset hevoset toiseen kertaan muiden jälkeen, saattavat niiden pistemäärät laskea vähän, mutta aina näin ei käy.

Tällaisten asioiden kanssa sitä joutuu meikäläinen painimaan. Joskus tuleekin ajatelleeksi, että oliko nyt ihan pakko sotkeutua VSN:ään, mutta kyllä taas viimeisimmässä kyselyssä tulin raapustaneeksi sähköpostiin "Joo", kun kyseltiin halukkuutta jatkaa VSN-tuomarina. Tosin olisi kiva joskus vaihtaa ajatuksia muiden VSN-tuomareiden kanssa arvosteluista, pisteskaaloista ja sen sellaisesta: onko heillä tällaista vai ovatko he aina ihan varmoja pisteistään ja tuomaroinneistaan.

– S

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2015

Esittelyssä kuukauden valinnat

Näin kevään korvalla teemaksi valikoitui valjakkoajo ja -hevoset. Oriiksi valitsin kladrub-ori Sabroso Unica I:n, tammaksi furioso Kittinóra GA:n ja tallina komeilee Loitsulähde.


Elän tällä hetkellä vaikeita aikoja kladrubien kanssa. Rotu on ollut pitkään jo poistolistalla, syy on vanha tuttu: kuvista puute ja jalostus umpikujassa kun kaikki ovat sukua kaikille. No, päätin 2013 lopulla tehdä kladerubeille jotakin ja niinpä katsoin sieltä kaikki mahdolliset yhdistelmät, jotka saatoin vielä teettää ja lopetin loput hevoset. Niinpä viime vuonna syntyikin ennätysmäärä kladrub-varsoja, 22 kappaletta. Olen parhaillani tekemässä niille sivuja ja on pakko tunnustaa, että kladrubien hävittäminen ei tasan tunnu hyvältä idealta. Hävitykseenhän nuo viime kesänä syntyneet varsat on tuomittu, ei niitä kukaan ostakaan ja kaikki ovat viimeistään nyt sukua keskenään. Joten tuossa ohimennen rustasin vähän nimiä uusille kladrubeille, jos sitä vaikka vähän vielä...

Tämän pitkän lätinän jälkeen palataan siihen oriin eli Sabroso Unica I:een. Moni meidän kladrubeista on merkitty joko koulu- tai valjakkopainotteiseksi tai molemmiksi, kuten Sabroso Unica I:kin. Eiväthän kladrubit mitään valjakkokisoissa pärjääviä nopeita ja ketteriä puoliverisiä ole, vaan näyttäviä, voimakkaita hevosia vetämään vähän isompiakin vempeleitä. Vaikka toki jotkut yksilöt pärjäävät valjakkokisoissakin.

Pääosa meidän kladrubeista polveutui omista tuontihevosista, mutta Sabroso Unica I ei. Sillä on kaksi polvea sukua, isä on Branwenista ja emä Tijuanasta. Suku emänemä Tæerne Elleriä lukuunottamatta on edelleen tallessa netissä, vaikka oriin sivuilla olevat linkit vievätkin kadonneisiin osoitteisiin. Sukunsa takia Sabroso Unica I:ta käytettiin paljon tammoille vuosi sitten, kuten astutuslistasta näkee. Sen suku sopi niin monen kanssa yhteen.

Pakko vielä sanoa tuosta kladrubien nimeämismetodista, että orien kohdallahan se on mahdollisimman helppo, ei tarvitse itse miettiä yhtään. Ongelmaksi muodostuukin se, että hevosten nimet ovat kovin samankaltaiset, pahimmillaanhan ne eivät eroa toisistaan muuten kuin järjestysnumerolla. Ja lempinimet hevosille on revittävä omasta päästä, jos sellaisia haluaa käyttää, tai muuten tallissa on puolen kymmentä Saparoksi kutsuttua oria, Sabroson orilinjalta kaikki.


Kittinóra tuli keksittyä vuosi sitten, kun totesin tallia uudelleen järjestäessäni furiosolauman olevan kovin pieni. Lisää piti siis saada sekä tammoja että oreja ja näille toki varsoja sitten. Kittinóra tuli siinä rytäkässä sitten keksittyä toisen tamman ja kahden oriin kanssa. Ja kun sopiva kuva löytyi, niin ajattelin tehdä siitä valjakkohevosen (toki olen käyttänyt sille kenttä- ja esteorejakin, katsotaan mitä varsoista tulee). Kivaa vaihteluahan se on, meillä on oikeasti todella vähän valjakkopainotteiseksi merkittyjä hevosia. Puoliveripuolella jylläävät olympialajit ja sitten ne sellaiset rodut kuten morgan ja monet ponit, joista perinteisesti kärryjen vetäjiä löytyy, on meillä yleensä merkitty yleishevosiksi. Yleispainotuksessa on puolensa, ne kelpaavat mihin tahansa käyttöön ja sopivat kaikkien lajipainotusten jalostukseen.


Loitsulähde tuli vastaan kun omistajat kyselivät ht.netissä valjakkohevosia. Sitten vasta tajusin, että kyseessähän ovat Pulmu ja Milja, Suprantin omistajat. Olisin tarjonnut muutenkin valjakko-furiosoa meiltä, mutta kun nämä kaksi ovat kyseessä, olisin myynyt yhden tilausvarsan vaikka väkisin. Onneksi ei tarvinnut pakkokeinoihin turvautua, ystävänpäivänä syntynyt ori Szent Bálint Ion (emä on muuten yllämainittu Kittinóra GA) löysi Loitsulähteestä kodin ihan sovinnolla. Mietin tässä, että jos yrittäisi tuputtaa myydä vielä yhden valjakko-kladrubinkin sinne...

Loitsulähteen paras puoli on ehdottomasti rotuvalikoima, jota ei haluta rajoittaa turhaan. Kirjoitushetkellä sieltä löytyy sen yhden furioson lisäksi pari puoliveristä, shetikoita useampikin, friisiläinen, suomenhevonen, miniatyyri, ja vuonohevonen. Ja jo Suprantista tuttuun tapaan kuvat ovat todella hienoja, niin että tällainen rotufriikki ainakin selailee tallia mielellään.

– S