tiistaina, heinäkuuta 26, 2011

Hyvä kasvatti?

Jollain foorumilla kyseltiin ihmisten mielipiteitä siitä, millainen on hyvä kasvatti. Ajattelin jo raapustaa itsekin jotakin, mutta jäin sitten miettimään, että millainen oikeasti on hyvä kasvatti. Meillä syntyy satoja varsoja vuodessa, mutta yksikään ei ole huono. Tosin kovin harva, jos yksikään, jää edes minun itseni mieleen loistamaan erityisen mainiona kasvattina. Ne kaikki ovat minun mielestä hyviä kasvatteja ja hyviä hevosia.

Mikä niistä sitten tekee niin hyviä? Eihän raukoilla ole luonnetta, kisatuloksista puhumattakaan, osalla ei edes kuvia. No, mitä jää jäljelle? Suku. Jokainen varsa, joka jatkaa omia sukulinjojaan tulevaisuuteen, on automaattisesti hyvä hevonen ja hyvä kasvatti. Siinä meidän kasvatustavoitteemme on täyttynyt. On se helppoa meillä.

perjantaina, heinäkuuta 22, 2011

Peitsareita?

Raapustelin taas wikiin juttuja peitsareista ja meidän sekä Noble Studin kasvatuksesta. Sen innoittamana lähdin tsekkailemaan VRER:stä, että mitä peitsareille nykyisin kuuluu. No, kuuluuhan niille, jos nyt ei erityisen hyvää, mutta on niitä edelleen. Lähtöjä järjestetään ainakin silloin tällöin ja pari omistajaakin löytyy. Ikävä kyllä, meidän vanhat sukulinjat ovat tainneet kadota tyystin, en ainakaan bongannut yhtään hevosta, jolla olisi suvussa Iron Devil, Deadman Bayta, Velvetiaa tai Streamline Phasoria. Tosi harmi!

Historiaa sen verran, että Ionicissahan oli todella aktiivista ravi- ja peitsaritoimintaa vuosina 2005-06, meille syntyi muutama kymmenen kasvattiakin, pääosin orloveita ja peitsareita. Sitten homma loppui, sitä yriteltiin herätellä henkiin joskus vuonna 2007 perustamalla Iostream, mutta se ei lähtenyt koskaan lentoon. Myöhemmin hankimme lainaan orlov-sukuisen Boogey Boogey Ugon, kilpailutimme sitä muutaman kuukauden ja totesimme, että ravimaailma on ihan arsesta: raveja on liian vähän, niihin on liikaa osallistujia ja tulosten saaminen on epävarmaa plus että siinä kestää.

Mutta hei, peitsaripuoli ei varmasti olisi niin paha, eihän? Sanokaa ettei ole, sillä Iostreamin raunioista löytyi vielä muutama suvullinen peitsari, jotka eivät ole virallisesti kuolleita. Osa on jonkin verran kilpailtujakin, joten niistä saisi vanhempia muutamalle peitsarivarsalle ja elvytettyä sukuihin vielä suurimman osan meidän aikanaan niin tunnetuista nimistä. En lupaa mitään, mutta arvaatte varmaan, miten tuollaiset kulta-aarteet polttelisivat.

(ps. olisi siellä tähteellä muutama suvullinen orlovikin. Löysin muutaman orlovin nykyisiltä ravitalleilta, mutta ne olivat kaikki joko suvuttomia tai sitten niistä EVM-linjoista jalostettuja. Vanhoja nimiä ei ole enää missään, vaikka meillä sentään oli varteenotettavinta orlov-jalostusta sitten Rakenlovin!)

torstaina, heinäkuuta 14, 2011

Tauon vaikutukset

Kiitos suuren hevosmäärän ja sen, ettei tallien toiminta ole koko ajan mitenkään erityisen optimoitua, on meillä jatkuvasti ollut jalostuksellinen katastrofi päällä, jo ihan ennen tätä "taukoakin"(*). Aina oli olemassa laumoittain vanhentuvia hevosia, joilla ei ollut riittävästi jälkikasvua. Viime vuoden projektihan oli saattaa kaikki 2008 syntyneet eli VHKR:n mukaan parikymppiset hevoset sille mallille, että niillä kaikilla oli yleensä vähintään se kaksi varsaa. No, sitä projektia tässä on nyt sitten tahkottu kasaan kun niitä varsoja on syntynyt viime vuoden puolella noin miljoona.

Ikävä vain, vuosi on vaihtunut tässä välissä ja nyt pitäisi alkaa luopua vuonna 2009 syntyneistä hevosista. Ja niitähän on sadoittain ja koska viime vuosi meni noiden vanhempien kanssa puljatessa, suuri osa vuoden 2009 hevosista on ihan unholassa. Voitte vain arvata millainen soppa tässä on menossa...

Onneksi virtuaalihevosten ikääntymistä voi kuitenkin venytellä itselleen sopivasti ja olemmekin päättäneet, että jos vuonna 2012 saataisiin se vuoden 2009 hevoset kuoppaan. Ankarasti VHKR:n mukaan laskettaessahan ne olisivat jo sataprosenttisia ikäloppuja eikä ainakaan enää soveltuvia jalostukseen, mutta hei: tämähän on vain virtuaalimaailmaa.
Lisäksi olemme katsoneet, että varsinkin noiden ei-virallisten kasvatusrotujen kanssa riittää se, että oriista jää yksi orivarsa ja tammasta yksi tammavarsa, ei välttämättä edes siis sitä kahta varsaa (yleensä ori ja tamma).

Muitakin päätoksiä olemme tehneet. Pink tulee jäämään täysin syrjään, luultavasti se lopettaa kokonaan. Kaikki hevoset ovat myynnissä (paitsi 2- ja 4-ryhmät), ei niistä paljon enää laukkahevosiksi ole kun ovat niin ikääntyneitä, mutta puskahevosiksi, jalostukseen, ratsuiksi whatever. Nyt olisi siis tarjolla suvuttomia hevosia: täysiveristä, angloarabia, RBSH:ta, ISH:ta, quartereita, appaloosia, painteja, quarabeja! Halvalla lähtee!
ionicin kladrubeista olisi kiva päästä eroon tai jättää itselle ehkä vain muutama sopivan erisukuinen hevonen, mutta kellepä ne saisi myytyä? Varsinkin kun hevosia on ihan määrissä. Vuonna 2008 syntyneet varmaan joutavat tämän vuoden aikana kuoppaan ja luultavasti myös osa 2009 hevosista. Mutta on siellä vielä noita viime vuonnakin syntyneitä hevosia ja kyseessähän on pitkäikäiseksi tunnettu rotu.

(*) Tauko on kirjoitettu lainausmerkeissä siksi, että ei tämä oikeastaan mikään varsinainen tauko ole, koko ajan puuhaamme vanhojen kasvattien sivuja valmiiksi ja suunnitelmia uusien hevosten keksimiseen on vaikka kuinka paljon. Uusia kasvatusrotujakin pitäisi saada. Me vain emme päivitä juttuja nettiin asti kovin usein emmekä stressaa siitä, että kasvattien sivut tehdään vuoden päästä niiden syntymästä.

keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2011

Kaksosvarsat

Reaalimaailmassa hevosten kaksosvarsat ovat kovin harvinaisia (noin 1 per 10000, lähde) eivätkä juuri koskaan toivottuja, koska yleensä vähintään toinen varsoista on hyvin pienikokoinen ja heikko, eikä sen (tai mahdollisesti molempien varsojen) hengissäselviäminen ole kovin todennäköistä. Poikkeuksia tietysti on, mutta harvoin ja yleensä ultraäänitutkimuksissa havaittu tupla-alkio tuhotaan hyvin aikaisessa vaiheessa, jolloin syntyy vain yksi varsa. (lähde).

Joskus vuosituhannen vaihteessa oli virtuaalimaailmassa menossa jonkinlainen kaksosvarsabuumi. Jostain syystä useista vanhemmista haluttiin ilman muuta yhden varsan sijaan kaksi. Nykyisin ei ole omiin silmiini osunut yhtään tietoa virtuaalisista kaksosvarsoista, joten homma lienee muuttunut tässä suhteessa realistisemmaksi. (Koiramaailmasta sellainen havainto, että siellä oli ainakin jossain vaiheessa tapana teettää nartulla vain yksi pentue. Kerralla tietysti saattoi syntyä kymmenkunta pentua, joten se riitti hyvin turvaamaan suvun jatkon.)

Minulle on syntynyt kymmenen vuoden ja noin kolmen tuhannen kasvatin aikana peräti kolmet kaksosvarsat, jotka ovat selvinneet hengissä aikuisiksi asti. Ensimmäinen pari oli ahaltektamma Gin Devora ja ori Gin Daniel (s. 6.5.04, i. Q'Zarbabad, e. Gin Dabranac). Daniel jäi itselleni ja Devora meni Kerpalle Quieroon.
Toinen kaksospari syntyi 17.1.07 ja ne olivat arabiristeytyksiä, myös tamma ja ori. Tamma oli Cynara Ion ja ori Sunspot Sensation Ion.
Kolmas kaksospari syntyi 23.2.10 ja oli oikeastaan puhdas vahinko, kun jompikumpi meistä oli onnistunut myymään yhden varsan kahteen kertaan. Toiselle ostajalle ehdotettiin nimenvaihtoa ja niin tulivat maailmaan andalusiatammat Zoraida Ion ja Zarita Ion.

Okei, yksi kaksospari tuhatta kasvattia kohti, ei kovin realistista, vai mitä? No, ehkä mennään nyt sinne kymmeneen tuhanteen kasvattiin asti ilman seuraavia kaksosia ja jos pakko on kaksoset teettää, niin teetetään sitten. Virtuaalimaailmaahan tämä enkä rehellisesti sanoen usko, että ketään suuresti heilauttaa puoleen tai toiseen, jos meille joskus kaksosvarsoja syntyy.