keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2014

Tennesseenwalkerien värit – jälleen kerran

Walkerit mainittiin yhtenä suurimmista kasvatusroduista viime vuoden tilastoissa ja samalla huokaistiin myös sitä, että uutta verta pitäisi keksiä jostain, kun suvut alkavat olla pitkiä ja kaikki sukua keskenään. Asialle on tämän vuoden aikana tehty jo jotain, keksimme kaksi uutta hevosta, ori Fire Star's Commander GA:n ja sen täysisiskon Fire Star's Lady May GA:n sukuineen.
Värifriikit huomaavatkin jo asian: toinen on cremello sabino, toinen samppanjanmustanvoikko. Uuden veren mukana tuli myös lisää kaikenlaisia kivoja erikoisvärejä. Kun katsotte kolmannen polven hevosia näiden suvuissa, eli niitä suvuttomia kantahevosia, sieltä löytyy sabinoa, tobianoa, voikkoja, ja samppanjaa. Ihan kuin meidän walker-lauma ei olisi jo entuudestaan täynnä mitä eksoottisempaa vipeltäjää...

Sitten vähän tilastotietoa walkereista ja väreistä. Tällä hetkellä meillä on 69 walkeria, 44:llä on kuva ja niinollen myös väri määritelty. Erilaisia värinimikkeitä on peräti 27 ja tässä ne määräjärjestyksessä.

3 hevosta
– rautias
– musta
– ruunikko
– ruunikko tobiano
– voikko

2 hevosta
– ruunivoikko
– voikko sabino
– musta sabino
– musta tobiano
– samppanjanruunikko
– samppanjanvoikko
– samppanjanmustanvoikko

1 hevonen
– mustanvoikko
– perlino
– samppanjanrautias
– ruunikonpäistärikkö
– mustanpäistärikkö
– samppanjanmusta päistärikkö
– mustanvoikko tobiano
– ruunivoikko tobiano
– rautias sabino
– mustanvoikko sabino
– cremello sabino
– rautiaanpäistärikkö sabino
– ruunikonpäistärikkö sabino
– samppanjanrautias sabino
– mustankimo

Tiettävästi reaalimaailman walkereista löytyy erittäin harvinaisena myös hallakkovärejä ja hopeaa, mutta kuvien puutteen takia niitä ei nyt ihan ensimmäiseksi ole meille tulossa. Ehkä sitten, jos saisi joskus oikeasti aikaiseksi piirtää hevosen, eihän sitäkään ole vielä lupailtu kuin puolen kymmentä vuotta...

- S

perjantaina, huhtikuuta 25, 2014

Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit

Me olemme useasti väittäneet, että värien perusgenetiikka on suhteellisen yksinkertaista ja yksiselitteistä: on geenejä, jotka tulevat varsalle vanhemmilta ja ne aiheuttavat tiettyjä värejä ja niiden muunnoksia. Okei, perusperiaate onkin tällainen ja tällä pääsee aika pitkälle (niin pitkälle kuin virtuaalimaailmassa nyt ylipäänsä kannattaa mennä, jos minulta kysytään). Hevosten väreistä tulee kuitenkin jatkuvasti uutta tutkimustietoa ja tulokset ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia.

Pari vuotta sitten mainitsin vähän kuin ohimennen, että Coat Color Calculatorin genotyyppilomake ja tulokset olivat outoja ja löysin vastaukseksi KIT-geenin, jonka mutaatioita ovat sekä sabino, tobiano, että päistärikkö. Samaan geeniin liittyy näiden kolmen värin lisäksi vielä myös dominanttivalkoinen. Dominanttivalkoisen alleeliksi on perinteisesti merkitty W ja sen on ajateltu aiheuttavan kokonaan pigmentittömän värin (ts. valkoinen karva, vaaleanpunainen iho, vaaleat kaviot, harmaat/vaaleansiniset silmät). Totuus ei kuitenkaan ole ihan tämä...

Nimittäin W-alleelista on olemassa ainakin 20 erilaista muunnosta. Osa niistä aiheuttaa tuon perinteisen dominanttivalkoisen värin, osa taas jotain muuta. Esimerkiksi monet sellaiset kuviot, joita yleisesti pidetään sabinoina, ovatkin oikeastaan W-alleelin eri muunnosten aikaansaannosta. Sabinostahan on toistaiseksi löydetty vain yksi alleeli, SB1 ja siihen on kehitetty geenitestikin, mutta läheskään kaikki sabinonnäköiset hevoset eivät kanna SB1:stä. Osa niistä voikin kantaa W:n jotain muunnosta. Esimerkiksi voikonkirjava täysiveriori Sato on ilmeisesti W5 eikä sabino lainkaan. Saton isä Puchilinguita pidetäänkin W5-"perheen" perustajana, sen on testattu olevan W5 eikä sabino.

Minulla ainakaan ei ole tiedossa tällä hetkellä että mitä kaikkea W-alleelin muunnokset voivat aiheuttaakaan. Osa niistä voi olla vastuussa ihan tavallisista merkeistä, sukista ja päämerkeistä, osa voi aiheuttaa päistärkarvaisuutta ja ties mitä muuta. W-alleeli on kuitenkin erittäin laajalle levinnyt, sitä esiintyy täysiveristen lisäksi arabeilla (R Khasper ja Rhocky Rhoad/Khartoon Klassic), islanninhevosilla, freibergeillä, muutamilla muilla kylmäverisillä, ja eri puoliverisillä. Viimeisimmän löydetyn muunnoksen, W20:n, testit ovat menossa ja sen on epäilty olevan hyvin laajalle levinnyt mutaatio. Laajuudesta kertoo sekin, että W-alleelia esiintyy islanninhevosilla, joita on tunnetusti jalostettu puhtaana tuhatkunta vuotta. Paitsi laajalle levinnyt, W-alleeli voi olla myös yleinen, yleisempi kuin sabino tai splashed white. Eikä ole lainkaan ihmeellistä, jos W-alleelin jotain/joitain muunnoksia löytyisi suomenhevosiltakin, se voisi selittää esimerkiksi Vekselin Ihmeen värin ehkä jopa paremmin kuin sabino.

Kuten todettua, samassa KIT-geenissä on W:n lisäksi siis myös sabino, tobiano, ja päistärikkö, joten nämä värit voivat olla sidoksissa toisiinsa yllättävilläkin tavoilla, joita ei vielä tiedetä.

Lähteet
Wikipedia: Dominant white
Wikipedia: Sabino horse
Pinto Thoroughbreds
Equine Tapestry (tämä lähde on ongelmallinen, koska kirjoittajalla ei ole tutkijataustaa eikä hän mainitse lähteitä. Tämä kuitenkin on lähteistä kattavin ja kirjoitettu yksinkertaisesti. En näet selviä geenitutkimusta käsittelevistä, englanninkielisistä yliopistotason artikkeleista)

- S

tiistaina, huhtikuuta 22, 2014

Ionicin pahimmat rakennekauhistukset

Kuvapostausta ei ole taas vähään aikaan ollutkaan, joten nyt sitten sellainen. Blogissa ja joskus muuallakin on tullut useasti mainittua, että meidän kaikilla hevosilla ei todellakaan ole sitä täydellisistä täydellisintä kuvaa. On huonolaatuisia kuvia, on pieniä kuvia, on pääkuvia, tarhakuvia, liikekuvia, ratsastuakuvia, ja joskus on ihan oikeasti vaikeata löytää vaikkapa näyttelyihin tietynrotuinen hevonen, jolla olisi rakennekuva.

Niin, ja sitten on niitä rakennekuvia, joissa hevosen rakenne näyttää katastrofaalisen hirveältä tai itse asiassa on sitä ihan oikeasti. Tähän on koottu poimintoja sieltä epäedustavimmasta päästä. Rakennetuomarointia opiskelevat saattanevat hyötyä näistä.

Negatiw Ion, angloarabi-ori
Kuvan hevonen näyttää siltä kuin se voisi keikahtaa hetkenä minä hyvänsä turvalleen. Tai persiilleen. Etuset ovat pahasti takanojoisessa asennossa, takaset puolestaan vedetty kovin alle ja ne näyttävät paitsi etunojoisilta, myös käyräkintereisiltä. Lisäksi väittäisin tuota lievästi takakorkeaksi eikä se muutenkaan ole mikään huippuhevonen.

Jeza Firdos, arabiori
Äkkiä katsoen ihan kivannäköinen hevonen, mutta tarkkaan katsoen löytyy yhtä ja toista vikaa. Etujalat ovat asettuneet todella eteen (tässä voi kyllä kuvakulma hämätä), etusääret ovat polven alta todella hennonnäköiset (no, osa voinee selittyä kuvan huonolla laadulla ja pienuudella), vatsalinja nousee kovin ylös ja yleiskuva on lievästi takakorkea tässäkin vaikka risti ei oikeastaan olekaan säkää korkeammalla, takaset ovat paitsi huonossa asennossa, myös kovin suorakintereisen näköiset.

Piekna Pobeda, arabitamma
En tiedä mitä tämän etujaloissa on menossa, mutta nehän ovat ihan eri paria polvista alaspäin. Vasen on ok, oikea etusääri puolestaan on todella hento. Ja vuohiset ovat molemmissa pitkät ja aika vennot (voi toki johtua huonosta kuvakulmastakin).

Piekna Zamzam, arabitamma
Kyllä, arabeilla ihannetapauksissa on hyvä säkä, mutta tuo on kyllä ihan ihme möykky. Ja risti on lievästi sanoen terävä.

Krasnaja Rjabina GA, budjonnytamma
Tämän hevosen yleiskunnossa voisi olla kyllä parantamisen varaa, muttei se poista sitä faktaa, että kaula on lyhyt, samoin kuin lautanen ja takavuohiset.

Harmonist Ion, don-ori
Yksi sana ja se on "koukkupolvet".

Hausby Kora, frederiksborg-tamma
Tämän kohdalla ei juuri voi puhua satulansijasta, selkä on suora kuin olisi viivottimella vedetty.

Gevorg Ion, kabardiiniori
Jos tuosta rungosta ottaisi pois pään, kaulan ja jalat, se voisi olla ihan ok. Tosi lyhyt kaula, siihen nähden iso pää ja voisi sanoa rumahkoksikin, vaikkeivät kabardit aina mitään kaunispäisiä hevosia olekaan. Takaset ovat takanojoisessa asennossa, kintereet näyttävät kovin suorilta ja vuohiset... Kai tuota sanotaan jo karhunjalaksi. Takanojoiset etuset ja niissä pitkähköt ja hyvin vennot vuohiset.

Lusitania Ion, knn-tamma
Voisi sanoa samaa kuin Negatiw Ionistakin: takanojoiset etuset, etunojoiset takaset ja pahasti takakorkea.

Arcadia Atlanta Soldier, morgan-ori
Tästä on ollut puhetta aiemminkin, runko ja takaosa ovat vähän kuin eri paria. Kovin avorunkoinen, lanne on pitkä ja perin oudossa kulmassa, ja selkä notko.

Ildigo GA, nonius-tamma
Myös tämä on mainittu aikaisemminkin näissä rakenneasioissa. Kuvan laatu on luokaton, se tiedetään eikä hevonenkaan taida olla parhaassa mahdollisessa kunnossa. Silti tuo kaula on paha ja tuo toinen etuvuohinen mikä kuvassa näkyy on niin karhunjalkainen, että pahaa tekee.

Fauvette GA, poitou-tamma
Myönnän etten ole mikään kylmäveriekspertti ja toisaalta poitoukaan ei ole rakenteellisesti sieltä kauneimmasta päästä kylmäverisiä, mutta joku raja nyt pitäisi kuitenkin olla. Iso pää, hento kaula, hento runkokin, pitkät jalat. Mikään näistä ei ole mairitteleva kuvaus kylmäverisestä, tosin ainakin runkoa voisi parantaa paremmalla yleiskunnolla.

Geneva Ion, tersk-tamma
Lihakseton se tämäkin on ja se korostaa noita rakennevirheitä entisestään, mutteivät ne katoa mihinkään vaikka lihaksia päälle tulisikin. Lyhyt joutsenkaula, pitkä mutta tolkuttoman pysty lapa, vatsalinja nousee ylös ja syvyys takapolven edessä on erittäin puutteellinen, lautanenkin saisi olla pidempi ja loivempi.

Godelieve Ion, tersk-tamma
Huomattavasti parempi esitys kuin Geneva, mutta tällä se vasta lyhyt lautanen on ja siitä johtuen takaosan kulmaukset vähän miten sattuu. Ja jos nyt aletaan puutteita listata, niin kaulaan tämäkin kaipaisi lihaksia, ainakin vej vuohinen on vento, kaviot ovat pitkänlaiset kaikissa jaloissa, takakavioissa on vielä mielestäni liian pieni kaviokulma ja kintereetkin ovat aika suorat.

Marfa Ion, tersk-tamma
Vej pahasti pukinkavioinen, myös vtj voisi olla jossain määrin.

Narodnika GA, tersk-tamma
Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että onpas takakorkea. Kuvakulma voi tosin hämätä vähän vielä lisää. Muutenkin tuo on melkoinen venkula.

Tässä ei suinkaan ole kaikki Ionicin hevoset, joilla on jotain sanomista rakenteessa, mutta ehkä ne pahimmat ja joitain ei niin pahoja tapauksia. Ahaltekejä en ole tähän ottanut lainkaan mukaan, niistä voisi tehdä ihan oman postauksensa.

- S

keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2014

Esittelyssä kuukauden valinnat

Kuukauden vaihde, miksi se tulee joka kuukausi? Aina tulee se "voi pahus, tänään on jo ensimmäinen päivä eikä mulla ole hajuakaan mitä valitsisin tälle kuulle esittelyyn". Ja sitten tehdään näitä hätäisiä ravista hihasta -valintoja.
Tällä kertaa kuvittelin olevani hyvinkin nokkela tallin valinnan kanssa: pyysin ihmisiä esittelemään omia tallejaan ht.netissä. Ja niitähän esiteltiin! Ongelmaksi muodostui se, että niitä talleja tuli aika paljon ja joukossa oli todella monta tallia, jotka olisivat huhtikuun kuukauden talli -viitan harteilleen ansainneet. Tällä kertaa ikä ja omistautuminen yhdelle rodulle vei voiton, mutta monta muuta tallia pidetään mielessä ensi kuuta varten. Ja sitä seuraavaa. Ja sitä seuraavaakin.

Tämän pitkän alkusepustuksen jälkeen voin ilmoittaa, että kuukauden oriiksi valikoitui ara-appaloosa Charlemagne Ion, tammaksi oldenburg Valeriana Ion ja tallina esitellään pitkän linjan russisiittola Cresendo.


Charlemagne on pitkän jalostustyön tulos, sen suvussa on yli 99% arabianhevosta ja se ainoa appaloosa, jolta tiikerinkirjava väri periytyy, on 7. polvessa. Ionicin oma hevonen sekin. Tosin ara-appaloosan sukuvaatimus ei ole sama kuin pintabianin (jolta vaaditaan se yli 99% arabiverta) ja rehellisesti sanoen enä ole ihan varma, miten nykyisin määritellään ara-appaloosa. Vuosikymmen sitten asia oli niin sekaisin, ettei siitä ottanut tolkkua, monet käsittivät sen pintabianin kaltaisena melkein-arabina ja näillä linjoilla meillä on menty.

Charlemagne itse teki kohtalaisen laukkauran vuonna 2010, se voitti G3-tasolla, mutta yleisesti ottaen sen statistiikat eivät kovin kummoiset ole. Kuitenkin ara-appaloosa on harvinainen näky arabien dominoimissa kakkosryhmän laukoissa ja siinä mielessä olen ihan ylpeä oriista. Nyt sille pitäisi löytää jostain ei-kimo arabitamma tai pari ja äkkiä sittenkin, niin saataisiin sekin sukuaan jatkamaan. Ori astuu toki myös ulkopuolisia tammoja.


Tummanpuhuvan oldenburg-tamman Valeriana Ionin suvussa on pääsääntöisesti Suprantin ja Rothkellerin hevosia, molemmat sellaisia siittoloita, joihin minä olen tykästynyt. Suprant erityisesti, Rothkeller on jäänyt vieraammaksi, mutta hienoja hevosia sieltä on lähtöisin, muitakin kuin nuo, jotka Valerianan suvussa esiintyvät. Harmi että Rothkellerin sivut ovat tällä hetkellä Websin hukkaamat (mikä siellä nyt mättää, kun osa kadonneista sivuista on palautettu vähin äänin, mutta osaa näemmä ei?).

Aivan erityisen huomionarvoinen on Valerianan emä, Suprant Honeysuckle, joka tuli meille melko pian syntymänsä jälkeen ja on ollut uuden oldenburg-jalostuksen kantatamma. Se varsoi viisi varsaa, kaikki oldenburg-oreista ja kaikki todella hienoja varsoja. Suprantiin kiitos tästä hienosta tammasta! No, meidän täytyy hankkia lisää noita oldenburgeja, muuten hyvin alkanut jalostus loppuu saman tien. Mutta Valeriana tullaan varmasti näkemään myös FWB-suvuissa.


Minä en ole tuohon russijalostukseen koskaan sen kummemmin perehtynyt, joten koska tunnen Cresendon nimeltä ja nimenomaan russisiittolana, sen on pakko olla merkittävä kasvattaja. Tiedän russikasvattajista Cresendon lisäksi lähinnä vain B-russit ja Coctails-russit. Ja niinpä Cresendo on toiminutkin vuodesta 2006 lähtien, samalla nimellä, saman rodun parissa eikä ainakaan kasvattilistan mukaan suurempia taukoja ole ollut, kasvatteja on syntynyt säännöllisesti joka vuosi. Jo pelkästään tällainen taival on jotain, mistä muut harrastajat voisivat ottaa mallia.

Cresendon toinen ehdoton plussapuoli on se, että ponivalikoimaa riittää. Jo niitä russeja on paljon ja kun kasvattimäärätkin lasketaan kymmenissä, niin Cresendossa ihan oikeasti kasvatetaan eikä vain meinata. Ponilauma itse näyttäisi myös kovin monimuotoiselta, on pitkää sukua, on lyhyttä sukua, on suvutonta, uutta, vanhaa, ratsuja suurin osa, mutta jollain oli raveistakin ennätys, piirrettyä, valokuvallista ja mikä kaikkein hienointa: kaikki russeilla esiintyvät erikoisvärit ovat edustettuina!
Pienen miinuksen voisin antaa siitä, että kaikissa tapauksissa erikoisvärien periytymislinja ei ole aivan täydellinen, mutta toisaalta se on helppo antaa anteeksi. Eikä esimerkiksi noiden kirjavien periytyminen reaalimaailman russeillakaan ole mitenkään yksiselitteistä, kaukana siitä. Splashed white erityisesti voi esiintyä aivan minimaalisena ja minulla onkin teoria, että kaikki russit, joilla on valkoisia merkkejä, olisivat splasheja. No, tämä nyt lienee liioittelua, mutta valkoiset merkit eivät kuitenkaan ihan tolkuttoman yleisiä russeilla ole, esimerkiksi Sukupostin kuvissa on paljon täysin merkittömiä russeja ja sitten toisaalta se splash tulee varsalle joskus aivan yllätyksenä. No, ken tietää.

- S