tiistaina, joulukuuta 06, 2022

Joulukalenteri 06: suomenhevoskasvatit vuonna 2022

Suomenhevoskasvattien nimet ovat hyvä aihe aina itsenäisyyspäiväksi. Tänä vuonna nimiteemana on olleet kevyen musiikin kappaleet ja syntyneet kasvatit on nimetty seuraavasti:

  • Ionin Aikuinen Nainen (tamma, s. 24.2., Ionin Lentävä Komppania – Ionin Kultakäpynen)
  • Ionin Bensaa Suonissa (ori, s. 6.12., Erkinheimon Ylpeys – Ionin Jättimelba)
  • Ionin Erittäin Hyvä (ori, s. 27.3., Ionin Suurikelmi – Pimeää Tämä Keskiaika)
  • Ionin Hei Lopeta Toi (ori, s. 28.3., Jeilin Hui Hunajameloni – Ionin Naiskaartilainen)
  • Ionin Herra Huu (ori, s. 20.3., Ionin Sokerimiron – Stoorin Helmiina)
  • Ionin Juppihippipunkkari (ori, s. 25.2., Ionin Lentävä Komppania – Maantiekiitäjä)
  • Ionin Karrelle Palanut Enkeli (tamma, s. 27.2., Jeilin Hui Hunajameloni – Pimeää Tämä Keskiaika)
  • Ionin Karvanoppaelvis (ori, s. 26.2., Orikiven Valopallo – Äksy-Äyriäinen)
  • Ionin Kaunis Peto (tamma, s. 11.12., Herkkähetken Spraymaali – Ionin Talvikaneli)
  • Ionin Nahkatakkinen Tyttö (tamma, s. 26.3., Koutin Ukkoherra – Äksy-Äyriäinen)
  • Ionin Naispaholainen (tamma, s. 20.4., Ionin Simeoni Liuhuparta – Stoorin Helmiina)
  • Ionin Naurava Kulkuri (ori, s. 21.3., Ionin Käkkäräkääk – Ionin Panssarijuna)
  • Ionin Pelimies (ori, s. 1.3., Halinallen Haamu – Ionin Köydestä Karannut)
  • Ionin Pelkkää Kuvitelmaa (tamma, s. 8.12., Liljan Lumikuva – Hehkuva Hämeen Tyttö)
  • Ionin Pieni Murhapolttaja (ori, s. 28.6., Senaattori Risuparta – Äksy-Äyriäinen)
  • Ionin Rentun Ruusu (tamma. s. 20.2., Muriseva Mutakakku – Stoorin Helmiina)
  • Ionin Riemu Ja Ratto (ori, s. 21.4., Ionin Potra Pokko – Ionin Panssarijuna)
  • Ionin Rusketusraidat (tamma, s. 28.6., Ionin Sokerimiron – Ionin Jättimelba)
  • Ionin Satelliitti Irrallaan (ori, s. 7.12., Liljan Lumitaika – Ionin Talvipostoffi)
  • Ionin Suloinen Myrkynkeittäjä (tamma, s. 21.2., Ionin Astrakaani – Ionin Panssarijuna)
  • Jonens Den Glider In (tamma, 28.2., Ionin Pitkä Kanto Kaskessa – Ionin Naiskaartilainen)
  • Jos Sulla On Toinen (tamma, s. 22.2., Ionin Suojeluskuntalainen – Jonens Ananasrenett)
  • Maanteiden Kuningas (ori, s. 23.2., Ionin Suojeluskuntalainen – Lepaan Liereä)
  • Surun Pyyhit Silmistäni (tamma, s. 9.12., Syyn Surunsuukko – Ionin Antonovka)
Ensi vuoden teemaksi valikoin jo kasvit ja olen muutaman alkuvuoden kasvatin nimennytkin jo, mutta saatoin tulla toisiin ajatuksiin. En siis vielä julista mitään ensi vuodesta, katsotaan miten käy!

maanantaina, joulukuuta 05, 2022

Joulukalenteri 05: värien genotyypit

Yksinkertaista, suomenkielistä listaa värien genotyypeistä ei taida olla tällä hetkellä ainakaan helposti löydettävissä. Hevosmaailma.netissä aikanaan oli ainakin jonkinlainen, mutta se on poistunut ja Wikipediakaan ei tarjoa juuri sellaista. 

Olen kaavaillut jo kauan kirjoittavani jonkinlaisen perinnöllisyyden ABC:n, mutta törmään aina itse ongelmiin, koska se biologia ja mekanismit siellä taustalla eivät ole itsellenikään selviä, vaikka geenit kyllä ymmärrän. Tämäkään ei siis ole vielä sellainen, tämä on vain lista. Väreistä itsestään löytyy enemmän tietoa mm. väriteoria-sarjasta.

Kun jotakin geeniä ei ole merkitty värin yhteyteen, sillä ei ole merkitystä värin ulkonäön kannalta. Kun geeni on merkitty vain yhdellä isolla kirjaimella, on ulkoasun kannalta yhdentekevää, esiintyykö kyseinen alleeli saman- vai eriperintäisenä (esimerkiksi musta = E aa, mikä tarkoittaa, että genotyyppi voi olla EE aa tai Ee aa, kummatkin ovat mustia).

Perusvärit

Rautias: ee
Ruunikko: E A
Musta: E aa

Voikkovärit CCR

Voikko: ee CCCR
Ruunivoikko: E A CCCR
Mustanvoikko: E aa CCCR

Cremello: ee CCRCCR
Perlino: E A CCRCCR
Smoky cream: E aa CCRCCR

Hallakkovärit D

Punahallakko: ee D
Ruunihallakko: E A D
Hiirakko: E aa D

Hopeavärit Z

Hopeanruunikko: E A Z
Hopeanmusta: E aa Z
(Rautias hopean kantaja: ee Z)

Samppanjavärit CH

Samppanjanrautias: ee CH
Samppanjanruunikko: E A CH
Samppanjanmusta: E aa CH

Mushroom MU

Mushroom (rautias mushroom): ee mumu
(Ruunikko mushroom: E A mumu)
Mushroomin kantaja: MUmu

Pearl Cprl

Rautias pearl: ee CprlCprl
Ruunikko pearl: E A CprlCprl
Musta pearl: E aa CprlCprl
Pearlin kantaja: CCprl

Voikko+pearl: ee CCRCprl
Ruunivoikko+pearl: E A CCRCprl
Mustanvoikko+pearl: E aa CCRCprl

Kimo G

Rautiaankimo: ee G
Ruunikonkimo: E A G
Mustankimo: E aa G

Päistärikkö RN

Rautiaanpäistärikkö: ee RN
Ruunikonpäistärikkö: E A RN
Mustanpäistärikkö: E aa RN

Tobiano-kirjavuus TO

Rautias tobiano: ee TO
Ruunikko tobiano: E A TO
Musta tobiano: E aa TO

Rautiaanpäistärikkö tobiano: ee TOto RNrn
Ruunikonpäistärikkö tobiano: E A TOto RNrn
Mustanpäistärikkö tobiano: E aa TOto RNrn

Sabino SB1

Rautias sabino: ee SB1sb1
Ruunikko sabino: E A SB1sb1
Musta sabino: E aa SB1sb1

Sabinovalkoinen: SB1SB1

Frame overo O

Rautias frame: ee Oo
Ruunikko frame: E A Oo
Musta frame: E aa Oo

Overo lethal white: OO
 

Splashed white SWx

 "Klassinen" splashed white: 
SW1 (yleensä pienikuvioinen)
SW1SW1 (yleensä isokuvioinen)

Muut splashed whitet: 
SW2
SW3sw3 (samanperintäisenä letaali)
SW4sw4 (samanperintäisenä letaali)
SW5? (samanperintäisenä mahdollisesti letaali)
SW6? (samanperintäisenä mahdollisesti letaali)
 
SW1SW3 (SW1 ja SW3 esiintyvät samassa geenissä)
SW2SW4 (SW2 ja SW4 esiintyvät samassa geenissä)

sunnuntaina, joulukuuta 04, 2022

Joulukalenteri 04: kasvattajanimi-testailua

Näistä kasvattajanimiasioista olen marissut jo aiemmin (Kasvattajanimistä) ja marinan teema on ollut se, että Ion-tunnus on kyllä hyvä, useimmiten. Joillekin hevosille ja roduille se ei kuitenkaan oikein toimi tai en ole ainakaan itse ihan tyytyväinen. Olen nyt alkanut tehdä jotakin asialle.

Ponit

Ponien nimet olivat tuossa aiemmassa postauksessani pääosassa ja kerroinkin siirtyneeni käyttämään lähes kaikilla ponikasvateilla Ionin-tunnusta, joskus myös Ion's. Ainoa poikkeus ainakin toistaiseksi ovat welshit ja erilaiset risteytysponit (RP, WPB, VRP), jotka kaikki ovat toistaiseksi saaneet Ionin sinne nimensä perään. En ihan aina muista tätä kasvatteja nimetessäni, joten Ion-tunnusta saattaa lipsahdella vielä muillekin.

Tulos tästä kokeilusta on se, että se on parempi monen kohdalla. Ionin Darling Helen kuulostaa kivemmalta ja ponimaisemmalta kuin Darling Helen Ion, olkoonkin että nimessä sekoitetaan suomea ja englantia. Vetoan siihen ettei ole mikään outo ilmiö reaalimaailmassa eikä aina virtuaalimaailmassakaan. Jollain oudolla logiikalla se jopa ehkä toimii, vaikka mielipiteitä toki on varmasti monia.

Muttei tuo nyt silti vielä mikään huippuhyvä ole. En vain tiedä mikä olisi huippuhyvä! Olen tosiaan harkinnut jopa jotakin aivan uutta kasvattajanimeä poneille, jotakin oikein brittiläisyyttä henkivää, joka ei välttämättä liittyisi Ionicin nimeen mitenkään. Asiassa on kaksi muttaa:

  1. En keksi yhtään hyvää sellaista nimeä, siis niin hyvää että tietäisin heti että tässä se on. Mitään puoliksi hyviä, ihan-ookoo -nimiä en halua.
  2. Ionicin ja sen kasvattajatunnusten luulisi olevan jonkinasteinen brändi 18 vuoden kasvatustoiminnan jälkeen ja kasvattien tunnistettavuus nimen perusteella olisi mielestäni kuitenkin jossain määrin tärkeä asia.

Toki olen miettinyt joskus myös welsheille jotakin muuta kuin se Ion. Kymriksi ioni on kuitenkin Ïon, että se nyt on aika yksi ja sama, että onko se tuo vai ilman umlautia. Joskus haaveilin Ionin sijaan tunnuksesta Plwm (kymriä, tarkoittaa lyijyä), mutta en sitten ole saanut aikaiseksi ja saattaa vaatia vielä miettimistä sekin.

Pitkät nimet ja VRL-tunnus

Olen saattanut jättää koko kasvattajatunnuksen pois, jos hevosella on oikein pitkä nimi jo ilman sitäkin. Joskus olen jättänyt sen pois ihan vain myös siksi, ettei se kasvattajatunnus oikein toimi siellä perässä. 

Tuosta jälkimmäisestä tilanteesta syntyi meidän tietynsukuisilla walkereilla käytetty kasvattajanimi Commander's. Joskus yritän kiertää ongelmaa käyttämällä sitä Ion's-etuliitettä, mutta joskus se mikään vain ei istu. Eihän niitä paljon ole, noin kokonaiskuvaa katsoen, mutta aina se on vähän harmi kuitenkin, viitaten juuri siihen, että ne omat kasvatit olisi kiva tunnistaa jo heti nimestä.

Taannoin syttyi idealamppu tai oikeastaan köhnin ajatuksen Tinulta, joka käyttää ainakin joillain kasvateilla nimen perässä omaa VRL-tunnustaan 5594. Ehkä muutkin harrastajat käyttävät tätä, muistelisin nähneeni. Numerosarja ei ole sillä tavalla kiinteä osa nimeä kuin kirjoitettu kasvattajatunnus, joten tämä voisi toimia jopa niiden pitkien nimien kanssa. Eikä väliä olisi silläkään, minkäkielinen hevosen nimi olisi. Voisin ehkä luopua venäläisten rotujen Ionnyj/Ionnaja-tunnuksista, jotka eivät osoittautuneetkaan niin nerokkaiksi kuin aluksi luulin!

Muuten varmaan hyvä idea, mutta ongelmana on VRL-tunnukseni, 329. Kolminumeroinen on kuitenkin mielestäni ehkä vähän liian lyhyt. Se voi olla vielä jokin random-numero. Nolla tai pari numeron eteen (0329, 00329) eivät taas oikein näytä hyvältä. Ionicinkin VRL-tunnus on 0011, että sekään ei tarjoa helpotusta.

Ratkaisu saattaisi löytyä Saksanmaalta, sillä Virginian VRL-tunnus on 2702 ja se toimisi vähintäänkin paremmin kuin omani! Tunnustan, että olen kuolannut hänen VRL-tunnustaan jo kauan, koska tuo numerosarja sattuu jostain kohtalon kummasta oikusta olemaan itselleni merkityksellinen. Siksikin se toimisi kasvattien tunnuksena. 

Itse asiassa joskus vuosia, vuosia sitten pohdimme Virginian kanssa VRL-tunnusten vaihtamista päikseen. Yksi syy siihen oli se, että olisin todella mieluusti huolinut itselleni tuon 2702:n ja toisaalta koska Virginia meistä se huomattavasti vanhempi harrastaja on, niin voisihan hänen tunnuksensa olla tuolla ensimmäisen tuhannen joukossa. Jäi kuitenkin tekemättä silloin ja nyt ei taida oikein kannattaa kun kaikki hevoset ovat minun nimissäni ja rekisterissä minulla.

Tämäkin asia on siis vielä mietintämyssyssä. Pari 329-hevosta on syntynyt huolimatta siitä, että siitä tuskin tulee kasvattajatunnusta kuitenkaan Ioniciin. Onkos lukijakunnalla mielipiteitä asiasta tai sen vierestä?


lauantaina, joulukuuta 03, 2022

Joulukalenteri 03: esittelyssä ARJ-palkitut oriit

Tänään vuorossa on puhdasta siitosorimainontaa, sillä esittelen Ionicin kaikki ARJ-palkitut oriit. Niitä onkin alkanut jo kertyä!

Arabianhevoset

Claridge Basit ox, ARJ-III, 2p, rt
Basit on kilpaillut ainoastaan ajoluokissa. Perinteisten kisojen puolella se erikoistui lälhinnä pleasure driving -luokkiin, mutta porrastetuissa se kilpaili kaikkia ajoluokkia. 
Sukua sillä on 2 polvea ja se löytyy täydellisenä VRL:stä, vaikka osa sivuista onkin kadonnut. 

Campolinot

Extrato do Varjao, ARJ-III, EVM, m
Komea, isokokoinen ori, joka on kilpaillut ainoastaan erikoisaskellajiluokissa, kuten rodulle kuuluukin. Kisannut itsensä valmiiksi porrastetuissa.

Pimento do Campesso, ARJ-III, EVM, rnhkko tob
Meidän pienimuotoisen campolino-jalostuksen alkuperäinen kantaori. Tällä on jonkin verran perinteisistä kisoista sijoituksia, mutta porrastettujen puolella kilpaili itsensä valmiiksi.

Hackneyponit

Bristol Ion, ARJ-III, 3+p, rt
Bristol ei ole kilpaillut porrastetuissa, se on sillä tavalla erilainen tapaus. Kisapisteensä se on kerännyt perinteisistä kisoista ja siellä pääasiassa fine harness -luokista ja English pleasure drivingista. Sen lisäksi se on kilpaillut aikoinaan SPC:ssä.
Sukua on 3 täyttä polvea ja neljäs polvi on rikkonaisempi. Osa suvusta on kadonnut, mutta varsojen sivuilta löytyy päivitettyjä osoitteita.

Clifford Ion, ARJ-III, KTK-III, 2p, m
Clifford on onnistunut pyydystämään itselleen kantakirjapalkinnonkin. Se on kilpaillut itsensä valmiiksi porrastetuissa, erityisesti English pleasuressa ja ajoluokissa, mutta sillä on jonkin verran sijoituksia myös perinteisten puolelta, kuten näkyy.

Flashheart Ion, ARJ-II, 3,5p, rn
Flashheartille on kilpailleet vanhemmat ja siksi se onnistui pyydystämään itselleen kakkospalkinnon. Se on kilpaillut lähinnä porrastettuja, se on myös English pleasuren ja ajoluokkien ekspertti.
Suvun hevosten uusia/toimivia linkkejä löytyy tämä varsojen sivuilta.

Hayden Ion, ARJ-II, 2+p, m
Tämän molemmat vanhemmat ovat myös ARJ-palkittuja hevosia. Tämä alkaa olla – ei nyt ihan arkipäivää – melko tavallista jo Ionicissa, sen verran ahkerasti noita meidän poneja on kilpailutettu ja myös käytetty laatuarvosteluissa. Hayden itse on kisannut porrastetuissa, kuten suurin osa muutenkin.
Hayden on epätasaisten sukujen kuningas, täysiä polvia on 2, mutta yksi sukulinja menee 4. polveen asti.

Islanninhevoset

Brimir frá Ponipallero, ARJ-II, 4+p, hprn
Brimir on yksi näistä poikkeuksellista oreista, että se on kilpaillut ihan perinteisissä kisoissa itsensä valmiiksi eikä ole käynyt porrastetuissa. Se on itse asiassa tyypillistä meidän vanhemmille issikoille. Kilpailutin niitä ahkerasti perinteisissä kisoissa ja toisaalta kisoja oli paljon ja Ionicissa issikoita melko vähän, niin että sijoitusten kerääminen oli helppoa. Toki voisin noita hevosia kilpailuttaa myös porrastetuissa, jolloin niiden varsat hyötyisivät siitä porrastettujen puolella. 
Brimir on 5-käyntihevonen ja sillä on 4 täyttä polvea sukua, mutten osaa sanoa sen suvussa olevista nimistä sitä enkä tätä.

Missourinfoxtrotterit

Mustang's Sleepy Walking, ARJ-III, 2+p, vkko
Kuten nimestä näkee, on Mustangin kasvatteja ja kasvattajaa saan kiittää niistä pisteistä, mitä kisatuista vanhemmista saa. Sleepy itse on kilpaillut vain askellajiluokkia porrastettujen puolella.

RWR Dark Luck, ARJ-II, 2p, rn
Myös Dark on kisannut ARJ:n puolella vain erikoisaskellajiluokkia, vaikka suurin osa meidän foxtrottereista kisaa niiden lisäksi myös saddleseatia. ARJ:n lisäksi Darkilla on joitain sijoituksia WRJ:stä ja VMRJ:stä, joten melkoinen moniosaaja.

Morganinhevoset

Raiford Ion, ARJ-III, 4+p, rt
Meikäläisen suosikkikuva ainakin! Hieno ori, joka on erikoistunut classic pleasureen, mutta on kilpaillut myös ajoluokkia porrastettujen puolella. Sukua on 3 täyttä polvea, 4 melkein täyttä ja 5. polvi hyvin rikkonainen. Tämäkin olisi ktk-kelpoinen, jos saisi joskus sen sinne ilmoitettua.

Rolling Stones Ion, ARJ-III, 3+p, rn
Rollari on kisannut show pleasurea ja ajoluokkia porrastettujen puolella. Jokunen sijoitus perinteisistäkin löytyy, vanhojen aikojen muistoksi. Suku on aika epätasainen eikä siitä löydy yhtään Arcadian hevosia, mikä on harvinaista. 

The Irradiance Ion, ARJ-III, 3p, vkko
Nätti voikko ori, jolla on tasainen suku, toki täynnä Arcadian hevosia. Irr on kisannut English pleasurea ja muiden morganien tavoin käynyt keräämässä pisteitä myös ajoluokista. Luonnollisesti porrastettujen puolella. 

National Show Horset

Kapena Ion, ARJ-III, 3+p, rn tob
Kapena on ensimmäisen polven risteytys, emä sdb, isä arabi. Se on erikoistunut show pleasureen, mutta kilpaillut porrastettujen puolella myös ajoluokkia ja rotunsa erikoisaskellajiluokkia. Varsoista huomion arvoinen on sen ja puoliveritamman SGSH-varsa, joka lienee ehkä ensimmäinen SGSH ikinä, joka on kilpaillut ARJ:ssä (pleasure driving -luokka on avoin kaikille roduille, niin siellä).

Saddlebredit

RWR Voodoo Pantheon, ARJ-III, 4+p, mrn tob
Vanhaa, vanhaa sukua tarjolla nyt! Isälinja Silver And Platinum menee vuoteen 2005 ja osa varsinkin isän puolen suvun hevosista voi olla sitäkin vanhempaa perua. Varsojen sivuilta löytyy tuoreempia ja/tai toimivia osoitteita.
Voodoo on kisannut show pleasurea, rotunsa erikoisaskellajiluokkia ja ajoluokkiakin ja varmaan ajoluokkiakin, vaikkei asiaa erikseen mainita.

Takedown DLHS, ARJ-II, 4p, rnkm
Delmenhorstin kasvatteja, jonka suvusta löytyy enemmänkin ARJ-palkittuja, enpähän vain ole jaksanut merkitä niitä sukuun. Kannattaa käydä vilkaisemassa varsojen sukutaulut, sieltä näkyy paremmin.
Takedown on kisannut parkia, rotunsa erikoisaskellajiluokkia ja ajoluokkia porrastettujen puolella. Perinteisistä on jonkin verran sijoituksia myös.

Toki näiden lisäksi löytyy tosi paljon muitakin askellajirotujen oreja, että jos omalle tammalle tai tilausvarsan isäksi (meillä on myös tammoja!) ei löydy tästä sopivaa, niin muitakin voi katsoa. Ja aina saa ottaa yhteyttä ja kysellä sopivia ori- ja tammaehdokkaita. Suurin osa meidän askellajihevosista on tosiaan kisattuja porrastetuissa.

perjantaina, joulukuuta 02, 2022

Joulukalenteri 02: Kun suurtallin omistaja rekisteröi hevosiaan

VRL-rekisteröintiprosessi on helppo ja yksinkertainen:

  1. Huomaat laiminlyöneesi kaikkien muiden paitsi askellajirotujen rekisteröintiä.
  2. Kun alat tehdä massarekisteröintitiedostoa, huomaat että tiedostossa on satakunta rekisteröitävää hevosta etkä ole päässyt rotulistalla kuin vasta exmoorinponeihin asti.
  3. Ja kun saat fellponit tiedostoon, sillä on pituutta jo 151 riviä. Hevonen per rivi ja yksi otsikkorivi.
  4. Ajattelet, että se ihminen, joka joskus aikojen alussa ideoi "Find and replace"-toiminnon, ansaitsisi Nobelin, vaikka sen rauhanpalkinnon.
  5. Lykkäät 151-rivisen csv-rimpsun massarekisteröinti-kenttään, painat Lähetä ja toivot ettei palvelin tukehdu. Lohdutat itseäsi sillä, että on niitä isoja hevosmääriä ennenkin rekisteröity ilman ongelmia.
  6. Tuijotat sivulle ilmestyviä viestejä rekisteröintien tuloksista ja hurraat salaa mielessäsi jokaiselle vihreälle riville.
  7. Tuijotat edelleen sitä listaa, vaikka se on valmistunut jo kunnialla ja tajuat, että jonkun (lue: sinun) pitäisi nyt sitten päivittää nuo kaikki uudet rekisteritunnukset hevosten sivuille. Niitä on edelleen 150 kappaletta.
  8. Ajattelet, että copy-pasten keksijällekin pitäisi jokin palkinto antaa.
  9. Puolivälissä urakkaa mietit, että voisit vaikka askarrella joulukortteja. Vastustat kuitenkin kiusausta.
  10. Laskeskelet siinä samalla, että kyllä, todellakin rekisteröit juuri 50 fellponia. Aiemmin tänä vuonna niitä on rekisteröity yhteensä 17 kappaletta. Muistat, että vielä olisi muutama fellponi rekisteröimättä. 
  11. Lopuksi vilkaiset porrastettujen kisalistaa, taivastelet listojen "yllättäen" kasvanutta pituutta ja vaivut viimeistään nyt epätoivoon.
  12. Lohdutukseksi menet suunnittelemaan vähän lisää uusia kasvatteja.
Kaikki yhteydet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.

torstaina, joulukuuta 01, 2022

Joulukalenteri 01: Hyvä kuva virtuaalihevosella 5: asento ja näkyvyys

Tämä on viimeinen osa tästä pienestä sarjasta, jota inspiroi Nintsun blogipostaus siitä, millainen on hyvä kuva virtuaalihevosella. Olen muut asiat jo käsitellyt (realistisuus, kuvan koko ja laatu, edustavuus ja eettisyys). Näistä kaikista aiemmista voisin sanoa, että olen tosi samalla linjalla Nintsun kanssa siitä, että nämä olisivat hyviä ja kannatettavia asioita, joita mielelläni noudattelisin, mutta käytännössä lipsun sieltä täältä. Mutta tämä viimeinen, hevosen asento ja näkyvyys kuvassa, on sellainen että olen jo heti lähtöönsä eri linjoilla.

Siitähän on ollut puhetta aiemminkin kyllä. En kavahda pääkuvia enkä erikoisempiakaan kuvakulmia. Osittain tämä on tietysti pakonkin sanelemaa: kun hevosia on päälle 3000, ei kaikille nyt vain löydy sitä maailmankaikkeuden täydellisintä rakenne- tai edes ratsastuskuvaa. On siis mentävä sillä mitä on tai oltava ilman, mikä on tietysti aina ikävämpi vaihtoehto. Kun tähän lisätään vielä se seikka, että tallista löytyy erikoisempia rotuja ja varsinkin kaikenlaisia erikoisvärejä (joita tykkään suosia), niin kuvien kanssa ei passaa olla turhan nirso.

Mutta kyse ei ole lainkaan siitä, että jotenkin "tyytyisin" näihin "huonompiin" kuviin, kun kaikille ei ole sitä hyvää, sivusta otettua kuvaa saatavilla. Päinvastoin melkein! Pidän kovasti kaikenlaisista erilaisista kuvista ja arvostan ns. "taiteellista asettelua" hevoskuvissa.  Edustavuus-tekstissä mainitsin jo, että hevoset ovat mielestäni aina upeita ja hienoja, ja sama pätee myös tässä. Vetoan myös siihen, että vaihtelu virkistää: menisi tosi tylsäksi, jos kaikilla hevosilla olisi vain rakennekuvia.

En osaa sanoa tästä muuta järkevää, mutta esittelen joitain erikoisempia kuvakulmia, joita Ionicin hevosilta löytyy ja jotka ovat omia suosikkejani:

  • Cantora de Ion, laidunkuva edestäpäin, toki tässä myös värit ja valaistus ovat kunnossa.
  • Fiddat Narseh ox, pääkuvat ovat ihan suosikkeja, myös edestäpäin.
  • Xamir Taleban ox, tämän olen maininnut aiemminkin samankaltaisessa yhteydessä, mutta virtuaalihevosmaailmassa tällaista kuvakulmaa harvemmin näkee kyllä.
  • Uzac Manganum ox, tämä on juuri niitä, joissa hevonen ei näy läheskään kokonaan, mutta kuva on asetelmana ja muuten tosi hieno.
  • Zitron Theokleia ox, tämä on tyylikäs kuva minusta, vaikka hevosesta näkyy lähinnä vain siluetti ja sekin kummasta kuvakulmasta.
  • Lucy of Knightsbrook, makuukuvat ovat myös melkoinen harvinaisuus virtuaalihevosten kuvissa.
  • Priton Bozher, tämä on taas näitä, joissa asetelma on poikkeava, mutta mielenkiintoinen. Ja kun tuli siitä edustavuudesta mainittua, niin ratsastajan ilme ei ehkä ole ihan sellainen, jossa haluaisi tulla kuvattua, mutta sen kanssa on vain elettävä. Yritin blurrata kasvoja, mutta sitten kuva ei toiminut. En minä yritä Ionicista mitään taideprojektia tehdä, mutta näin nyt vain on.
  • Virginianess Ion, tämäkin on mainittu aiemmin. Hienonhieno hevonen, hienonhieno tausta, hienonhieno asetelma ja hienonhieno kokonaisuus.
  • Heleentje Ion, friisiläiskuvia olisi tarjolla muitakin, mutta tämä on niin hieno minusta, että piti valikoida se. Lisäksi kuvassa on kaksi hevosta ja joku voisi heittää ilmoille kysymyksen, että kumpi niistä edes on Heleentje. No, se on se oikeanpuoleinen.
  • Calandra Lark Ion, vähän harvinaisempia tällaiset riehuntakuvatkin ovat. Teknisesti tai laadullisesti tämä ei ole juuri mistään kotoisin, mutta silti kiva minusta.
  • Fairlane Ion, tiukasti rajattu laidunnuskuva, jossa näkyy käytännössä pää ja toinen etujalka.
  • Tiago de Íon, tässä takaapäin otetussa ratsastuskuvassa näkyy sivuttaisliike erityisen selkeästi.
  • Pineberry Ion, tämä taitaa olla meidän ainoa uittokuva!
  • Ephemeral Vaterländische, erilaisia edestä ja etuviistosta otettuja ratsastus- ja muita liikekuvia meillä on tosi paljon. Tässä nyt yksi.
  • Lilou Ion, tämä on suloinen kuva, vaikka varsa peittää emänsä aika hyvin.
  • B Tricky Ion, tällainen takaapäin otettu kuva näyttää hyvin hallakkomerkit! Ei se kyllä ainoa syy kuvavalintaan ollut.
  • Cyanée des Prevels, tässä myös tuo asetelma on toimiva, että oli pakko ottaa tämä vaikka samastakin ratsukosta olisi löytynyt paljon muitakin kuvia.
  • Irakliy Ion, Ionicista löytyy jonkin verran edestä tai etuviistosta otettuja estekuvia, tässä yksi poikkeuksellisimmista.
  • Absberg Ion, on niitä joitain takaviistostakin otettuja hyppykuvia.
  • Kaszkadőrnő GA, tosi tiukasti rajattu pääkuva. Tämä oli aikoinaan Virginian suosikkeja. 
Semmoisia, noin muutaman mainitakseni.

maanantaina, marraskuuta 28, 2022

Joulukalenterin paluu

Viime vuonna vietettiin joulutaukoa, toissa vuonna oli joulukalenteri ja niin on tänäkin vuonna! Sen harkintahan kuului myös uuden vuoden lupauksiin

© Larisa (Pixabay)
Kuva ei sinänsä liity mitenkään asiaan, mutta oli söpö ja jouluinen.

Tänäkään vuonna joulukalenterilla ei ole mitään erityistä teemaa vaan kirjoitan mistä sattuu (ja mitä sattuu). Toiveita saa esittää. Enhän minä mikään joulupukki ole, mutta aina voi vähän yrittää tuurata. Ja katsotaan mitä kaikkea sitä keksii.

Joitain valmiita aiheideoita on jo, kuten esimerkiksi rotuesittelyt enkä usko, että väriasioilta voi välttyä. Muutama off-topic -aihekin olisi, saa sitten nähdä viitsinkö kirjoittaa niitä. Ja joka tapauksessa vuosi 2022 alkaa olla vähitellen paketissa, joten jonkinlaista katsausta tähän vuoteen on syytä tehdä, vaikka kasvattilistaa ei ihan vielä joulukuussa suljetakaan.

maanantaina, marraskuuta 21, 2022

Rotuesittelyssä RBSH

Virtuaalinen risteytysrotu RBSH (Russian-based Sport Horse) täytti tänä syksynä 20 vuotta! Vähän myöhässähän tämä postaus on, sillä Marinea oli tiettävästi ensimmäinen RBSH-kasvattaja ja arkiston mukaan sen ensimmäinen RBSH-kasvatti, tamma BDJ Carinella, syntyi 6.9.2002.

RBSH:n historiaa

Kuten (toivottavasti) tunnettua, RBSH on Virginian kehittämä risteytysrotu. Virginialla toki ei ollut tuossa vaiheessa omaa tallia, mutta hän toimi jo tuolloin Marinean jonkinlaisena takapiruna ja sen vuoksi Virginia ei itse ole varsinaisesti rotunsa ensimmäinen kasvattaja vaan Marinea. 

Mikä Virginian ajoi kehittämään omaa virtuaalirotua, ei ole enää tiedossa, ainakaan tarkasti. Kysyin nimittäin eikä Gin muistanut. Toki Gin oli jo tuolloin kiinnostunut venäläisistä roduista ja Marineassa oli tarkoitus aloittaa budjonnyjen kasvatus. Tallissa olikin niitä ja niiden lisäksi myös täysiverisiä ja doninhevosia. Ginillä oli tuolloin myös oma tersk-oriinsa Dopiza vai mahtoiko sekin olla Marinean nimissä varsinaisesti. Ja tietenkin Virginialla oli aina palo ahaltekien pariin. Kun tähän lisätään se, että reaalimaailmassakin Venäjällä on varmaan aina risteytetty paikallisia rotuja täysiveristen kanssa parempien ratsujen toivossa, niin ehkäpä nämä seikat yhdessä johtivat siihen, että RBSH:n rotumääritelmä näki päivänvalon.

RBSH:sta innostuttiin tuolloin laajalti ja muita kasvattajia tuli mukaan useampiakin. Aivan alkuvuosilta tiedän itse ainakin Rainy Daysin ja Angelniemen. Todennäköisesti Kerppakin niitä alkoi kasvattaa, vaikka Quiero ei ehkä ollut silloin vielä pystyssä eikä välttämättä Zenikään. 

Myöhemmin ainakin jossain määrin merkittäviä kasvattajia ovat olleet nämä:
  • Allu Express / AET
  • Confugium / La Sirène
  • Grdota/DOTA'
  • Il'ya / GTi ja Il'ya
  • Immortelle/-imm
  • Ionic / Ion, Ionnyj, Ionnaja
  • Nétts/-nétt
  • Rusviest/-rust
  • Sarga /SRG
  • Yélna/Yél
  • Yemene/Yemn
  • Zemniak/Zemniak
Näistä on erityisesti mainittava Allu Express ja Il'ya, jotka kasvattivat erityisesti laukka-RBSH:ja. Toki niitä oli Pinkissäkin aikoinaan ja joitain kasvattejakin syntyi, mutta se oli lopulta aika pientä enkä tiedä onko siitä jäänyt mitään jälkiä nykyisiin laukkahevosiin. Muutamia RBSH:ja kilpailee laukkapuolella tätä nykyä ja sieltä on mainittava myös vähintään Karma Racehorses, joka kasvattaa niitä myös.

Maininnan arvoinen on myös Nétts, joka aloitti joskus 2004-05 tienoilla erityisesti koulupainotteisten RBSH:ien kasvatuksen. Toki tallista löytyi myös muita venäläisiä ja nétt-budjonnyja käytettiin myös siinä RBSH-jalostuksessa. Jos Virginian muistikuvat pitävät paikkaansa, Nettsin erikoisuus oli sisä- ja linjasiitos, joka tuolloinkin oli harvinaista virtuaalimaailmassa. Gin muistelee, että ainakin budjonnytamma Chanétt oli usein käytetty ja linjattu tamma, samoin Marinean kasvattama RBSH-ori BDJ Yaroslav (Ledik - Wizzerria xx).

RBSH:n nykytilanne

Minun täytyy sanoa, että en tiedä missä RBSH:n kanssa nykyään mennään! Niitä tulee vastaan harvakseltaan, listaamistani kasvattajista Yemene toimii vielä ja siellä on kaikenlaista, myös niitä RBSH:ja. Laukkapuolella on tosiaan Karma ilmeisesti ainakin jossain määrin aktiivinen kasvattaja ja muutamia RBSH:ja pyörii laukkalähdöissä. Ja Ionic tietysti porskuttaa.

Niinpä haluaisin kuulla nyky-RBSH:ista ja vaikka nähdäkin niitä! Jos siis omistat tai edes tiedät joitain yksilöitä, niin esittele toki.

RBSH:n rakenne ja jalostus

RBSH:n rotumääritelmä ja jalostusohje löytyivät Virtuaaliwikistä kommentteineen, joten en puutu niihin sen enempää tässä. Aiemmin oli kuitenkin jo täällä puhetta, että rotumääritelmä kaipaisi päivitystä ja jalostusohjekin saattaisi hyötyä muutamista tarkennuksista. Ehkä se olisi syytä tehdä nyt 20-vuotis"juhlan" kunniaksi.

Lyhyesti RBSH:n ulkonäöstä voisi sanoa sen verran, että tavoitteena on kevyt tai keskiraskas urheiluhevonen. Ulkonäkö voi vaihdella aika paljonkin sen mukaan mitä rotuja on käytetty jalostuksessa ja miten paljon täysiveristä on mukana, jos lainkaan. Yleisimmistä kantaroduista venäjänratsuhevonen ja budjonny ovat melko puoliverityyppisiä, tersk muistuttaa arabia tai angloarabia, ahaltek on hyvin kevyt ja omannäköisensä rotu, ja don ja kabard puolestaan ovat raskaampia ja vaatimattomamman näköisiä hevosia. Näitä kun sitten yhdistetään täysiverisiin tai toisinaan keskenäänkin, saadaan ainakin noin teoriassa tosi erinäköisiä hevosia.

Yhteistä kaikille RBSH:ille pitäisi kuitenkin olla suorituskyky, sellainen toivottavasti erinomainen yhdistelmä täysiveristen urheilullisuutta ja nopeutta ja venäläisrotujen kestävyyttä ja yleistä käyttökelpoisuutta ja monipuolisuutta.

Muutoksia?

Mitä muutoksia RBSH:n jalostusohjeeseen ja rotumääritelmään pitäisi sitten tehdä? Ei mitään suurta, sanoisin. Ehdottomasti korjattava asia on väriosio, joka ei sillä tavalla ole varsinaisesti tärkeä. Joka tapauksessa tieto väreistä ja niiden esiintymisestä eri roduilla on karttunut tässä 20 vuodessa melko tavalla. Väriosio voitaisiin muuttaa yksinkertaisesti muotoon, että kaikki värit sallittuja, myös kirjavat, tyypistä riippumatta.

Rakenneosioon tulisi noin yleisesti lähinnä vain pieniä tarkennuksia, ei mitään suurta. Sukupuolileimasta voisi sanoa jotakin, sillä nythän sitä ei mainita lainkaan rotumääritelmässä. Gin pohti ääneen, että olisiko voinut vuosien saatossa käydä jonkinlainen kopiointivirhe ja sukupuolileima pudota pois rotumääritelmästä, koska hänellä on erittäin hatara mielikuva siitä, että sukupuolileimoista olisi sanottu jotakin ihan silloin kun RBSH kehitettiin. Jos näin on päässyt käymään, niin asian voisi korjata.

Jalostusosio eli käytännössä jalostuksessa sallittujen rotujen lista on ihan hyvä tuollaisenaan. Pohdin joskus sitä, että miten shagya-sukuinen angloarabi soveltuisi RBSH-jalostukseen ja sain Virginialta puoltavan mielipiteen. Toisaalta rotulistaa voisi supistaa, poistaa esimerkiksi turkmeeninhevosen, jonka status rotuna on kyseenalainen muutenkin sekä ääriharvinaiset kustanairinhevosen, novokirgiisin ja delibozin. Ja venäjänratsuhevosen kohdalle voisi lisätä vaatimuksen, että ns. puhtaana jalostettu kelpaa, jos on puoliveristä tai muuta (miinus täysiveriset ja muut venäläiset) seassa, niin ei kelpaa.

Mutta sitten taas toisaalta, miksi poistaa, kun listalle voisi lisätä muutamia uusia rotuja, kuten karabair (hah, tästä saataisiin ilmeisesti myös tiikerinkirjavuus kehiin, ainakin jos Hendriksiin on luottamista!) ja karachai (joka on kabardiinin muunnos). Olisi niitä potentiaalisia rotunimikkeitä muitakin, mutta nekin ovat niin harvinaisia, että ne pitäisi ensin saada VRL:n rekisteriin. Ukrainanratsuhevonen kutittelee mielessä myös ja taannoin tuli kyselyä, että mites arasier/arasier, arabin ja ahaltekin risteytys. Tällä hetkellä sitä ei mainita sallittujen rotujen listassa eikä arabiristeytyksiä sallita muutenkaan, joten se ei kelpaa RBSH-jalostukseen. Mielessä kyllä kävi että ei se nyt ehkä ihan maailman hulluin ajatus olisi lisätä arasieria mukaan. Asia on siis mietintämyssyssä, mutta voisi nyt ensin teettää itse pari arasieria, ihan vain siksi että voi.

Mitäpä ajatuksia RBSH:sta tai noista muutossuunnitelmista heräsi? Pyhäinhäväistys mennä ronkkimaan vanhaa ja hyväksi havaittua mallia vai olisivatko muutokset mahdollisesti hyväkin asia? Kiinnostaako RBSH? Miksi, miksi ei? Mitä pitäisi tehdä, että kiinnostaisi?

maanantaina, marraskuuta 14, 2022

Hyvä kuva virtuaalihevosella 4: eettisyys

Tämä postaus on neljäs osa tuohon alun perin Nintsun inspiroimaan aiheeseen: millainen on hyvä kuva virtuaalihevoselle. Olen käsitellyt jo realistisuuden, kuvan koon ja laadunhevosen edustavuuden, ja nyt on vuorossa kuvan eettisyys. Tästä oltiin saada aikaan vanhanaikaista draamaakin, kun Keskustassa oli ketju aiheesta ja se levisi ht.nettiin anonyymien reposteltavaksi.

Minä olen tätä samaa asiaa pohtinut jo vuosi sitten tekstissä Virtuaalimaailma, eettisyys ja vastuu ja tuossakin sivusin jo tätä kuva-aihetta. Nintsunkin pointti asiassa on se, että hän haluaa nähdä käyttämissään kuvissa hyvinvoivia, tyytyväisen näköisiä hevosia. Niin minäkin, mutta...

Se nyt on selvää, että loukkaantuneista hevosista en halua käyttää kuvia. Vähän niitä minun saatavillani onkaan. Flickristä saattaisi löytyä ja Bob Langrishilla on joitain, mutta vaikka olisikin, niin ei. Siinä menee ihan selkeä raja enkä ole ainoa, sillä tämän 17 vuoden aikana virtuaalimaailmassa en muista yhdelläkään hevosella tällaisia kuvia nähneeni.

Sen sijaan kaikkien kuvien hevoset eivät ole yleiskunnoltaan ihan priimaa. On lihavia tai ainakin siltä näyttäviä hevosia, on joitain turhan hoikkia hevosia, on välillä vähän pitkiä kavioita. Nämä ovat koko lailla poikkeuksia, joita yritän vältellä, mutta joskus lipsuu. En pidä sitä minään tavattomana katastrofina, mutta eivät ne mitään varsinaisia ihannekuvia ole.

Sitten päästäänkin tähän inhokkiini eli hevosurheiluun, urheiluhevosiin ja aivan erityisesti näihin korkeasti askeltaviin (pääasiassa) yhdysvaltalaisiin show-hevosiin, saddleseatiin, askellajiratsastukseen ja sen sellaiseen! Se on piikki lihassani ja sitä pohdin jo tuossa aiemmassa tekstissäni. Yritän vältellä niitä kaikkein törkeimpiä ylilyöntejä, erityisesti tennesseenwalkerien big lick -kuvia, mutta muuten kyllä käytän erilaisia kuvia melko liberaalisti. Niinpä Ionicin hevosilta löytyy yhtä ja toista, kohotettuja häntiä, pitkiä kavioita, pitkävartisia kankikuolaimia, korkeaa askellusta, muutaman mainitakseni.

Täydellisessä maailmassa minulla toki olisi (kymmeniä) tuhansia kuvia rentoita seisovista ja vapaina liikkuvista hevosista, joita voisin käyttää hevosillani eikä minun tarvitsisi tätä miettiä sen enempää. Nyt minun on käytettävä niitä mitä sattuu olemaan ja jätän pois vain selkeästi sellaiset kuvat, joista tulee paha mieli. Myönnän että muutamia kuvia on kyllä vähän siinä rajalla tälläkin hetkellä, mutta niiden kanssa nyt vain täytyy elää tai sitten nähdä se vaiva, että vaihdan kuvat.

Se mikä tekee tästä eettisyys-asiasta minulle ongelmallinen on se, etten tiedä asioista riittävästi. En tunnista kuvasta hevosen kipuilmettä, kouluratsastuskuvista osaan bongailla kyllä luotiviivan takana olevia hevosia, mutten muita ongelmia enkä varsinaisesti tiedä, onko mahdollista opettaa hevoselle korkea askellus ilman kipua aiheuttavia kepulikonsteja, vain muutaman asian mainitakseni. Ja lopulta päästään samaan asiaan, jota käsittelin tuossa edustavuus-tekstissäkin: kuvassa on aina vain se yksi silmänräpäys ikuistettuna. Se ei välttämättä kerro kaikkea tai mitään kuvan hevosen eettisestä tai epäeettisestä käsittelystä (toki joskus voi).

Jos tästä pitäisi muotoilla jokin kiva loppulause, se ehkä kuuluisi näin: käytän kuvia, joissa näkyvät asiat ovat ehkä ja toivottavasti mahdollisia toteuttaa hevosystävällisesti ja ilman kipua tai muuta epämukavuutta. Haluan uskoa parasta kuvista ja niissä näkyvien hevosten käsittelystä.

maanantaina, marraskuuta 07, 2022

Ponirotujen säkäkorkeudet

 Eri ponirodut ovat yleensä niitä, joilla on tiukimmat säkäkorkeusrajoitukset. Toisinaan väärä korkeus voi olla este jopa kantakirjaamiselle ja jalostuskäytölle. Niinpä VSN-tuomarina joudun toisinaan syynäämään myös korkeuksia, sillä rotumääritelmän vastaisuus on yksi hylkäysperuste.

© 995645/Pixabay

Kokosinkin tähän nyt jonkinlaista kokoelmaa eri ponirotujen ja vastaavien säkäkorkeusrajoituksista. Olen käyttänyt lähteinä seuraavia, lueteltu tärkeysjärjestyksessä:

  1. Suomalainen rotuyhdistys
  2. Kotimaan rotuyhdistys
  3. Muun maan rotuyhdistys
  4. Epäviralliset lähteet (erilaiset esittelysivut, Wikipedia yms.)

Joitain numeroarvoja on pyöristetty.

Amerikanminiatyyrihevonen: max. 96,52 cm (2)

Amerikanponi: 116,84 - 142,24 cm (2)

Amerikanshetlanninponi, modern ja modern pleasure: max. 116,84 cm (2)

Amerikanshetlanninponi, classic: max. 116,84 cm (2)

Amerikanshetlanninponi, foundation: max. 106,68 cm (2)

Ariegenponi: ihanne 145-155 cm (4)

Australianponi: max. 142,27 cm (2)

Connemaranponi: 128-148 cm, ylikorkeat tammat pääsevät esikantakirjaan (1)

Dalesponi: ihanne 142-146 cm (2)

Dartmoorinponi: max. 127 cm (2)

Eriskaynponi: 124-138 cm (2), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Exmoorinponi: orien ihanne 119,4 - 129,5 cm, tammojen ihanne 116,8 - 127 cm (2)

Fellponi: max. 142,2 cm (2)

Gotlanninruss: kantakirjattavat ponit 115-130 cm (1)

Hackneyponi: max. 147 cm (3, 4)

Haflinger: vaihtelee eri maissa: n. 145-152 cm, ei saa ylittää 155 cm, alaraja ehkä 137 cm (2, 3, 4)

Huzul: oriit 135-145 cm, tammat 132-143 cm (2), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Kaspianponi: keskimäärin 112-122 cm, yleensä yli 97 cm, ei mielellään yli 127 cm (3)

Kerry Bog Poni: oriit 102-117 cm, tammat 102-112 cm (2), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Konik: 130-140 cm (4), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Lewitzer: 130-148 cm, (4), ei tietoa onko kyseessä keskimääräinen korkeus, ihannekorkeus vai tarkoin rajattu korkeus

Newforestinponi: max. 148 cm (1)

Pohjoisnorjanponi: yleensä 125-145 cm (2)

Shetlanninponi: max. 107 cm (1)

Vuonohevonen: ihanne 135-150 cm, muttei varsinaisesti rajoitettu (2)

Welsh A: max. 121,9 cm (1)

Welsh B: max. 137,2 cm (1)

Welsh C: max. 137,2 cm (1)

Welsh D: min. 137,2 cm (1)

Ylämaanponi: max. 148 cm (2)

maanantaina, lokakuuta 31, 2022

Ionicin kuulumisia

Olen tässä syksyn mittaan ja oikeastaan jo kauemminkin ollut varsin aktiivinen Ionicin kanssa, joten lienee sopivaa päivittää vähän tallin pikkukuulumisia.

1. Kasvattilista (melkein) ajan tasalla!

Nyt ollaan sellaisessa ihmeellisessä maailman vaiheessa, että Ionicin pääkasvattilistalla sekä arabikasvattilista mennään jo tämän vuoden puolella! Tämä siis tarkoittaa sitä, että kaikille ennen vuotta 2022 syntyneille varsoille olen tehnyt sivut! Tällaista tilannetta ei ollakaan nähty varmaan vuosikymmeneen tai silleen... 

Jotta totuus ei kuitenkaan unohtuisi, niin Gin Ahaltekin kasvattilista menee vielä vuodessa 2020. Mutta hei, tämänkin olen saanut jo tämän vuosikymmenen puolelle! Osakilpailuvoitto sekin.

2. Tallin todennäköisesti ensimmäiset Ch- ja VIR MVA Ch -palkinnot

First time ever: anoin tässä lokakuussa nyt ensimmäiset NJ:n näyttelypalkinnot Ionicin ja GA:n hevosille. Ihan totta on eka kerta! Tai en ainakaan muista, että olisin näitä koskaan hakenut. VSN-arvonimiä olen kerran anonut, 5 vuotta sitten ja sitäkin piti blogissa ihkuttaa

Kun kaivelin hevosiani läpi ihan tarkemmalla kammalla, niin ne saalistivat reilun tusinan verran Ch-arvonimiä ja muutaman VIR MVA Ch:n. Merkitsin ne jopa hevosten sivuille ja hevoslistauksiin, vaikken oikeasti tiedä mitä niillä tekee. Kantakirjauksesta ja laatispalkinnoista on jotakin hyötyä varsoille, jos niille haetaan näitä palkintoja, mutta mitä virkaa on VIR MVA Ch:lla? Muuta kuin että se oli noin 20 vuotta sitten kuulemma tärkein ja ainoa meriitti, mitä hevosella kannatti olla?

3. ARJ-laatis tukossa Ionicin hevosia

Kumma ettei Virginia ole vielä pöyristynyt asioiden tilasta, mutta sen lisäksi että Ionicin hevosilla on NJ-arvonimiä, ovat tallin hevoset vakinäky ARJ:n laatuarvostelussa. Sääli-kolmosiahan sieltä pääasiassa tulee, mutta aina joskus jokin yksilö saa kakkosenkin. Eikä sillä ole väliä, palkinto on palkinto ja niistä kolmosistakin saa varsa sitten lisäpisteitä kun itse menee laatiksiin.

Mitä tuossa nopeasti tein laskeskeluja tämän vuoden ARJ-arvosteltujen hevosten listasta, niin suunnilleen puolet arvostelluista hevosista on ionicilaisia. Tässä puhutaan siis lähes 40 hevosesta! Ja lisää on tulossa, sillä ilmoitin taannoin jälleen uuden satsin hevosia laatiksiin. Mainitsinko jo jotakin siitä porrastettujen helppoudesta? Tämähän tuntuu ihan huiputtamiselta että näin helposti saa palkintoja eivätkä ne Ionicin hevoset ole sen ihmeellisempiä kaakkeja kuin tähänkään asti.

4. Uusi tallikissa ja useampia koiria

Keväällä esittelin Ionicin muita eläimiä blogissa ja narisin vähän sitä, että kun virtuaalikissoja ei tahdo oikein löytyä. No, ehkä tietysti Keskusta on väärä paikka niitä etsiä, mutta en tiedä muitakaan paikkoja. Nyt Keskustasta kuitenkin löytyi uusi kissatulokas, Kaukovallan Kummitus. Se on maailman komein kolli.

Koirien kanssa Keskustassa pääsee säännöllisesti yllättymään iloisesti ja taannoin ostin taas niitäkin lisää. Kaukovallasta tuli kissan lisäksi cockerspanieli ja Saragisista useamman koiran verran jatkoa meidän vinttikoiralaumaan.

No, meillä on nyt kolme kissaa (ja minulla tiettyjä suunnitelmia, jotka lisäisivät kissojen määrää...) ja toistakymmentä koiraa. Ne ovat edelleen linkitetty tosi epäloogisesti hevossivun alalaitaan ja minulla on tosi paljon houkutuksia kehitellä jokin muu systeemi. Todennäköisesti ne tulevat saamaan oman sivunsa, pitää vain vielä keksiä että mihin sen sitten linkittäisi Ionicin sivuilla niin, että ihmiset ne löytäisivät. Ja voi, löysin taannoin niin kauniin valmisleiskankin! Tästä voi siis tulla isompikin projekti tai sitten tulen järkiini, aika näyttää.

maanantaina, lokakuuta 24, 2022

Hyvä kuva virtuaalihevosella 3: hevosen ja kuvan edustavuus

Tämä on kolmas osa tähän alunperin Nintsun blogitekstin inspiroimaan pieneen tekstisarjaan siitä, millainen on hyvä kuva virtuaalihevosella. Ensimmäisenä käsittelin kuvan realistisuutta kullakin hevosella, toisena kuvan kokoa ja laatua, nyt on vuorossa hevosen edustavuus kuvassa.

Mitä enemmän tätä asiaa mietin, sen vaikeammaksi se kävi. Ensinnäkin tämä edustavuus-asia liittyy tosi paljon useisiin muihin kohtiin, erityisesti seuraavana tulevaan eettisyyteen ja jossain määrin myös tuohon kuvan kokoon ja laatuun, ja hevosen näkymiseen kuvassa. Jos yritän sulkea nämä muut tekijät pois ja kuvitella, että minulla on kuva, jossa hevonen on hyvinvoivan näköinen, se näkyy hyvin ja kuvan laatu on hyvä, mutta hevonen näyttää jollain tavoin silti epäedustavalta, niin käyttäisinkö sitä?

Ongelma on se, etten osaa kuvitella tällaista kuvaa! Minusta hevoset ovat aina hienoja. Jos se nyt on vähän kurainen laitumella piehtaroituaan, niin ei haittaa jos sen nyt hevoseksi tunnistaa. Jos se on pörrökarvainen, mutta noin muuten huolehditun oloinen, niin ei sekään minusta mikään este kuvan käytölle ole. Ja sitä en varsinkaan osaa kuvitella, että hevonen olisi jossain epäedustavassa asennossa tai liikkeen kohdassa, koska... No, onko sellaista? En oikein osaa kuvitella tällaista olettaen, että asento on luonnollinen ja vapaaehtoinen, ei ihmisen aikaansaama (minulla olisi vähän muristavaa mm. tästä parked out -asennosta, mutta tämä menee sinne eettisyyden puolelle sitten jo).

Minä toki käytän muiden ottamia valokuvia ja yleensä valokuvaaja on jo tehnyt ainakin jonkinlaista alustavaa karsintaa siitä, millaisia kuvia ylipäänsä haluaa näyttää muille. Ehkä ne kaikkein epäedustavimmat kuvat eivät minun silmien alle edes päädy ikinä. Kenties epäedustavia hevoskuvia on siis olemassa, vaikka minun on vaikea kuvitella.

Sen sijaan ratsastaja tai joskus taluttaja tai muu käsittelijä saattaa näyttää kuvissa jollain tavoin epäedustavalta. Varsinkin kilparadalla ratsastajan ilme voi olla vähän mitä sattuu, koska juuri siinä hetkessä on varmasti vähän muutakin ajateltavaa kuin oma naama. Minusta tämä on tosi ymmärrettävää ja toisaalta jos se oikein häiritsee, kasvot voi blurrata. Itse teen tätä kyllä tosi harvoin edes kotimaisille kuville, laiska kun olen.

Joskus harvoin kuitenkin tulee vastaan sellaisia kuvia, joissa (yleensä) ratsastajan asento on kokonaisuudessaan jotenkin kehno ja sellaiset kuvat saattavat jäädä minultakin käyttämättä. Yritän kyllä ajatella, että kuva on otettu yhtenä tiettynä hetkenä eikä se siis kerro välttämättä mitään siitä, miten ratsastaja ratsastaa noin kokonaisuudessaan. Näitä näkee joskus varsinkin suuremmissa sarjoissa, joissa samasta ratsukosta on otettu useampia kuvia esimerkiksi kouluradalta. Ratsastaja voi ratsastaa muissa kuvissa hyvinkin nätisti, mutta sitten on se yksi onneton ruutu, jossa hän könöttää jotenkin vinossa ja kenossa, pohje puoli metriä satulavyön takana ja kieli ulkona. Tällaisen kuvan käyttämistä pyrin välttämään ja se on helppo valinta, jos tarjolla on parempiakin kuvia samasta ratsukosta.

Summa summarum: hevoset ovat minusta aina edustavia tai vähintäänkin persoonallisia ja minä pidän myös persoonallisista kuvista. Kuvien käyttöä estää yleensä enemmän ratsastajan huono hetki.

– S

maanantaina, lokakuuta 17, 2022

Ajan kulku

Olen monessakin yhteydessä maininnut kaikenmoisia seikkoja siitä, miten Ionicissa ja Gin Ahaltekissä aika kulkee, mutta minkäänlaista kokonaiskatsausta siihen aiheeseen en ole tehnyt. Korjaan sen nyt ja esittelen tässä sen, millaisia käytäntöjä minulla on ajankulun kanssa.

Jokaisella tallilla ja harrastajalla tuntuu olevan vähän omanlaisensa aikakäsitys. Reaaliaikaa käytetään harvoin, koska monet haluavat nopeampaa ajankulkua. On niitä reaaliajassakin harrastavia, itsekin teen sitä tarinapuolella. Useimmat kuitenkin käyttävät jollain tavoin nopeutettua ajankulkua, mutta siinäkin on useita erilaisia tapoja. Joillain ajankulku on säännöllistä ja säänneltyä, toisilla satunnaista, kolmannet eivät juurikaan välitä asiasta vaan tekevät juttuja milloin ja miten sattuvat huvittamaan.

© Gordon Johnson via Pixabay
Original cropped, changed the size, added background and frame

Ikääntymisen perustavimmanlaatuiset perusteet

Yksinkertaistetusti totean, että Ionicin ja GA:n hevosilla on syntymäpäivä. Kaikki muu on sitten enemmän tai vähemmän vapaaehtoista:

  • Se syntymäpäivä on tosiaan aina.
  • Hevosten sivuille ei merkitä niiden ikää eikä ikääntymismetodia, vain syntymäpäivä. Vanhastaan hevosten sivuilla voi lukea VHKR, mutta tämä ei pidä enää paikkaansa elossaolevien hevosten kohdalla ja poistan merkintöjä aina kun niitä tulee eteen.
  • Hevoset eivät varsinaisesti ikäänny. Ne lopetetaan sitten kun ajankohta sille on sopiva.
  • Käytännössä lopetan hevosia harvoin alle 2 vuoden kuluttua niiden syntymästä.
  • Kuolleen hevosen sivuille merkitään yleensä sen kuolinpäivä. Joskus se voi puuttua.

VHKR:n jäljet

Aivan alunperin Ionicissa käytettiin VHKR:n ikääntymistä, jota käytettiin Marineassakin ja oletettavasti Virginia käytti sitä jo ennen Marineaakin. Nykyään minkäänlaisesta säännöllisestä ikääntymisestä on luovuttu, kuten yllä todettiin, koska se nyt ei vain toimi. VHKR:stä on kuitenkin jäänyt rippeitä elämään. 

VHKR näkyy Ionicin ja GA:n aikatauluasioissaa näin:

  • Tammat varsovat tiheimmillään kuukauden välein.
  • Tammat varsovat useimmiten ensimmäisen kerran aikaisintaan 4 kk:n kuluttua omasta syntymästään.
  • Oriit astuvat tamman varsomista edeltävässä kuussa. Tämä on viimeisin muutos: vielä alkuvuodesta noudatin 3 viikon kantoaikaa.
  • Oriit astuvat tamman useimmiten ensimmäisen kerran 4 kk:n kuluttua omasta syntymästään, mutta joskus jo aiemmin.
  • Jos vieras ori astuu meidän tamman, ehdotan yleensä että astutus tapahtuu kuluvana päivänä ja varsa syntyy 3 viikon kuluttua tästä (ei siis 1 kk, kuten nykyään omien orien kanssa).
  • Ilmoitan hevosen ei-porrastettuihin kilpailuihin yleensä vasta 4 kk:n kuluttua sen syntymästä.
  • Jos ei-porrastetuissa kilpailuissa on ikärajoitettuja luokkia, joihin osallistumiselle on alaikärajat, hevoset noudattelevat VHKR:n ikääntymistä.
  • Jos ei-porrastetuissa kilpailuissa on ikärajoitettuja varsaluokkia, en yleensä osallistu niihin, mutta noudattelen tässäkin tilanteessa VHKR:n ikääntymistä.

Hevosten ikääntyminen VRL:n profiilissa

Porrastettuihin tutustuttuani olen joutunut merkitsemään hevosten syntymäpäiviä niiden VRL-profiileihin ja ne ovat ihan mitä sattuu. VRL-profiiliin merkityllä iällä tai vuosipäivillä ei ole varsinaisesti mitään merkitystä hevoselle. Ne ovat puhtaasti vain porrastettuja varten. Varsomiset, astutukset ja muut tapahtuvat edellä olevan listan mukaisesti ja riippumatta siitä, minkäikäinen hevonen on VRL-profiilinsa mukaan. 

Kuitenkin profiilin ikä pitää paikkansa silloin kun siitä tarkistetaan hevosten ikä laatuarvosteluissa. ARJ vaatii hevosen 6-vuotispäivän tai senhetkisen iän merkityksi joko hevosen sivuille, mutta se voidaan todeta myös VRL-profiilista. Tällöin VRL-profiilissa näkyvä ikä on paikkansapitävä.

Hevosen kuolinpäivä VRL-profiilissa ei välttämättä täsmää sivuilla ilmoitetun kuolinpäivän kanssa. Sivuilla oleva on oikea päivämäärä, jos se on merkitty.

Asioiden tapahtuminen takautuvasti

Toisinaan tulee tilanteita, kun sovitaan jotakin tapahtuneeksi takautuvasti. Se on yleensä minulle aivan ok, pyrin olemaan joustava, mutta seuraavista asioista yritän pitää kyllä kiinni:

  • Oriit voivat astua tammoja takautuvasti kunhan astutus on tapahtunut ja varsa syntynyt oriin oman syntymäpäivän jälkeen.
  • Tammoille voidaan sopia leasing-varsa siten että varsa on syntynyt tamman syntymäpäivän jälkeen.
  • Tammoille voidaan sopia tilausvarsa takautuvasti kuluvan kalenterivuoden aikana, muttei aiemmin. Syy on se, että yleensä vuoden vaihtuessa suljen kasvattilistan enkä halua tehdä sinne enää muutoksia. Miksi se vaikuttaa tilausvarsaan muttei leasing-varsaan, johtuu siitä että leasing-varsat eivät ole minun kasvatteja. Tarkemmin tilausvarsan ja leasing-varsan eroista on kerrottu asiaa käsittelevässä postauksessa.
  • Sekä tilaus- että leasingvarsan syntymäajan täytyy sovittaa siten, että edelliseen ja seuraavaan varsaan on vähintään 1 kk väli.
  • Tilaus- ja leasingvarsojen syntymäajan suhteen noudatan mielelläni myös sitä 4 kk sääntöä, mutta joustan siitä, jos ostaja sitä ehdottomasti haluaa.
  • Tilaus- tai leasing-varsaa pyydettäessä ehdotan kuluvaa päivää varsan syntymäpäiväksi, jos se sopii tamman varsalistaan ja ostajalla ei ole muita toiveita.

Kun hevonen myydään

Mitä sitten jos ostaa Ionicista hevosen? Ikääntymisen suhteen ostaja saa tosi vapaat kädet, kun ei meilläkään sitä ikääntymistä noudateta. Syntymäpäivä on se mikä se on ja se pysyy. Myös astutusten ajankohdat ja varsojen syntymäpäivät ovat ns. kiveenhakatut enkä lähde niitä muuttamaan mistään syystä. Usein hevoset on rekisteröity syntymäaikoineen VRL:oon ja muutokset syntymäaikaan pitäisi joka tapauksessa tehdä tuen kautta.

Sekalaisia huomioita

Sitten on muutamia sekalaisia asioita, mitä tulee mieleen:

  • Kasvatuslistalla on yleensä yksi syntyvä varsa per päivä. Gin Ahaltekin kasvattilista ja arabivarsojen kasvattilista toimivat samalla tavoin, mutta nämä kaikki ovat päällekkäisiä keskenään.
  • Hevonen voi osallistua useisiin eri kisoihin (perinteisiin, porrastettuihin tai molempiin) yhden päivän aikana, en laske enkä rajoita sitä millään tavoin.
  • Kaikkien sivujen alatunnisteessa on merkittynä kyseisen sivun luontipäivä. GA:ssa on myös viimeisimmän päivityksen päivämäärä muodossa vvvv-kk-pp, mutten ole ihan varma miten luotettava se on. Kertoo se nyt ainakin sen, minkä päivän jälkeen sivua ei olla päivitetty.
  • Minkäänlaista vuodenkiertoa talleilla ei ole ja esimerkiksi kasvatteja syntyy milloin tahansa.
  • Tammojen sivuille merkitään kunkin varsan syntymäpäivä.
  • Oriiden sivuille merkitään astutukset vain kuukauden tarkkuudella muodossa kk/vvvv.
  • Orien ja tammojen varsa- ja astutustaulukot on yleensä järjestetty vanhimmasta uusimpaan.

Miten lukijoilla aika kulkee? Olisi kiinnostavaa lukea muiden käytännöistä. Ja unohdinko jotakin?

maanantaina, lokakuuta 10, 2022

Hyvä kuva virtuaalihevosella 2: kuvan koko ja laatu

Jatkan tätä Nintsun blogin innoittamaa pientä tekstisarjaa siitä, millainen on hyvä kuva virtuaalihevosella. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin laajaa kokonaisuutta kuvan realistisuudesta hevosen väitettyihin tietoihin nähden. Seuraava asia ei ole niin laaja: kuvan koko ja laatu.

Allekirjoitan ihan täysin Nintsun mietteet siitä, että olisi tosi kiva kun hevosen kuva olisi iso ja hyvälaatuinen. Käytännössä en tähän kuitenkaan pääse läheskään aina. Varsinkin harvinaisilla roduilla ja väreillä joudun joskus katsomaan näitä asioita tosi paljon sormien läpi ja käyttämään pieniä ja/tai huonolaatuisia kuvia.

Mutta: käytän joskus kehnolaatuisia kuvia ihan yleisilläkin roduilla enkä oikein osaa selittää että miksi. Yksi syy on ehkä se, että onpahan erilainen kuva eikä sellainen, joka tulee vastaan jok'ikisellä tallilla jo muutenkin. Ihan kuin minä semmoista noin muutenkaan pohtisin, että sen puoleen... Osittain asiaa voisi selittää myös hevosten määrällä, joka tunnetusti on suuri, mutta ei kyse ole siitä, että olisin käyttänyt jo kaikki hyvälaatuiset, isot kuvat ja sitten joutuisin tyytymään muihin. En osaa asiaan muuta kuin että lopulta en ole kauhean nirso.

Sitten on pakko mainita, että yksi syy pieniin kuviin on myös historia! Ionic on ollut tunnetusti pystyssä yli 18 vuotta ja Virginia on harrastanut virtuaalihevosia jo useamman vuoden ennen sitä. Minulla on edelleen käytössä Virginian keräämä "kuvapankki", josta vanhimmat kuvat ovat helposti 20 vuotta vanhoja. Tuolloin näytöt olivat merkittävästi pienempiä sekä resoluutioltaan että ihan fyysisestikin. Samoin nettiyhteyksien kapasiteetti oli nykyistä huomattavasti pienempi. Tällöin pienet kuvat olivat ok ja näyttivät senaikuisilla monitoreilla ihan hyviltä, mutta kehitys on todellakin mennyt eteenpäin.

Alunperin Ionicissa hevosten kuvien vakiokoko oli 400 px (pidempi sivu, yleensä vaakasivu) ja se oli silloin ihan hyvä! Nykyään pidän miniminä 550-600 px ja hyvät kuvat saattavat olla 800 px leveitä. Tuommoinen 400 px:n kuva alkaa näyttää nykyisellä näytölläni aika kärpäsenläjältä jo. Mutta koska osa käytettävissä olevista kuvista on tosiaan kotoisin sieltä aikojen alusta, niin joskus pitää edelleen taipua pienten kuvien käyttöön tai sitten sietää niiden rakeisuus. Yleensä pyrin jonkinlaiseen kompromissiin kuvia muokatessani, etteivät ne olisi ihan kauhean pieniä, mutta että laatukin olisi jotenkin päin kelvollinen.

Joskus aikojen alussa olin myös hyvin tarkka siitä, minkäkokoisia kuvatiedostoja käytin nettisivulla ja toisinaan tallensin kuvia niin huonolaatuisina, että nykyään hävettäisi. Nykyisin jokin 300-400 kilotavun kuvatiedosto ei ole mikään ongelma. Kuten viittasin jo kertaalleen, internetyhteyksien kapasiteetit ovat nousseet enkä oikeasti jaksa juuri edes vilkaista kuvatiedostojen kokoa niitä tallentaessani. Enkä muista aikoihin törmänneeni sellaiseen talliinkaan, jolla käytetään niin isoja grafiikkoja, että sivusto on käytännössä käyttökelvoton kun se ei lataudu säällisessä ajassa. Joskus vuonna 2004 sellaisia saattoi vielä ollakin.

Mitenkäs lukijoilla, onko teillä jotakin rajoja, pikseleissä tai kilotavuissa, sille minkä kokoisia kuvia käytätte? 

– S

maanantaina, lokakuuta 03, 2022

Connemaranponien säkäkorkeudet

Näitä eri rotujen säkäkorkeuksia ja niistä tehtyjä tilastoja olen esitellyt blogissa monta kertaa aiemminkin ja tällä kertaa vuorossa on connemaranponi.

Connemaranponin säkäkorkeus tulee reaalimaailmassa olla välillä 128-148 cm. Tätä korkeammat ponit voidaan merkitä kantakirjaluokkaan 2. Teoriassa kai myös tätä matalammat ponit voisivat kuulua samaan kantakirjaluokkaan, mutta käytännössä niitä tuskin on. Minä nimittäin katselin tuossa vähän myös reaalimaailman connemarojen säkäkorkeuksia. Mitään kattavaa tilastoa en lähtenyt Sukupostin säkäkorkeustietojen perusteella tekemään, sillä connemaroja on siellä tuhottomasti. Koostin sieltä kuitenkin jonkinlaista numerodataa, jossa oli otettu huomioon vuonna 1980 ja sen jälkeen syntyneet ponit. Näistä etsin tiettyllä säkäkorkeusvälillä olevia hevosia. 

Oreista selkeästi yli 90 % osuu välille 140-149 cm. 130-139-senttisiä on vain muutama prosentti ja tätä matalampia ei lainkaan. Ylikorkeitakin eli yli 150-senttisiä oli muutama prosentti.

Tammoista noin 77 % osuu myös välille 140-149 cm, mutta 130-139-senttisiä on noin 20 %. Alle 130-senttisiä on joitain, mutta prosenttiosuus jää alle prosenttiin. Tammoistakin löytyy prosentin verran 150-senttisiä tai sitä korkeampia.

Jos oikein ymmärsin, Yhdysvaltojen connemaranponiyhdistys on lähtenyt vähän omille teilleen säkäkorkeuden kanssa. Siellä hyväksyttävät rajat ovat n. 132-152 cm. Tosin sivuilla todetaan, että keskimääräisesti ponit osuvat haarukkaan n. 142-147 cm. Muiden maiden rotuyhdistykset noudattelevat tuota 128-148 cm rajoitusta, joka ilmeisesti on myös emäkantakirjan säkäkorkeusrajoitus.

Tässä on sitten kuvaajan muodossa Ionicin 81 connemaranponia (ponit on tilastoitu ennen kuin lähdin myymään niistä osaa pois):

Orien säkäkorkeudet vaihtelevat välillä 137-147 cm, keskiarvo on 143,69 cm. Tammojen vaihteluväli on 132-146 cm, keskiarvo 140,21 cm.

Sanoisin, että tosi realistissa arvoissa kyllä mennään Ionicissa. Ylikorkeita nyt en ole tavannut muutenkaan harrastaa, voisi tietysti joskus venyttää jostain kasvatista 148-senttinen. Paljon 140 sentin alle ei kannata mennä, nuo muutamat ponit siellä nyt ovat ja se on ihan ok niin.

—S

maanantaina, syyskuuta 26, 2022

Hyvä kuva virtuaalihevosella 1: oikea sukupuoli, rotu ja väri

Nintsu kirjoitti tovi sitten tästä aiheesta eli siitä, millainen on virtuaalihevosen hyvä kuva hänen mielestään. Kommentoin sitä jo, mutta lyhyesti koska pidemmän tarinan kirjoitan tänne. Sanonpa vain, että oli taas sellainen teksti jota lukiessa melkein haukoin henkeäni: "No ihan totta, noin se on! Noin mäkin teen! Miksen mä ole ikinä ajatellut tätä varsinaisesti..."

Nintsu listasi 5 seikkaa, joita noudattaa hevosilleen kuvia valitessaan:

  1. Oikea sukupuoli, rotu ja väri (tai ainakin oikeasta menevä)
  2. Kuvan koko ja laatu
  3. Hevosen edustavuus
  4. Kuvan eettisyys ja hevosen ilme
  5. Hevosen asento ja näkyvyys

Näin yleisesti totean, että tosi moni noista asioista on sellainen, mitä noudatan itsekin, olen ehkä aina noudattanut ajattelematta sitä sen kummemmin. Toisaalta monista asioista kyllä luistankin, jos tarve vaatii.

Kerron tässä, miten nämä asiat vaikuttavat Ionicin ja Gin Ahaltekin hevosten kuvien valintaan. Tästä uhkasi kuitenkin tulla romaani, joten kirjoitan yhdestä asiasta kerrallaan. Nyt ensimmäisenä on luvassa tuo ykköskohta eli oikea sukupuoli, rotu ja väri, tai kuten Nintsu kirjoitti, ainakin oikeasta menevä. Tämä on aina minunkin lähtökohta kuvan valintaan, että se on realistinen sille hevoselle, jonka kuvaksi se menee. 

Kuten sanoin jo, suhtaudun näihin asioihin välillä tosi suurpiirteisesti. Monien harvinaisten rotujen ja erikoisten värien kanssa on toki pakkokin, koska oikeita kuvia oikeista roduista tai väreistä ei ole saatavilla. Joskus sitä toivoisi osaavansa piirtää niitä hevosia itse, se helpottaisi niin paljon elämää, mutta se on eri marinan aihe se. Eikä Ionicin hevosmäärä siitä välttämättä mitenkään helppoa vaihtoehtoa tekisi.

Oikea sukupuoli

Jos aloitan tästä sukupuolesta, niin se on tosiaan välillä vaikea asia. Monista kuvista näkee, että nyt on orimainen tai tammamainen, mutta monista kyllä ei. Välillä myös epäilen, että toinen näkee jotakin toista kuin minä, joka en varsinaisesti ole mikään reaalimaailman hevosharrastaja. Olen kokenut liikekuvat jollain tavoin "anteeksiantavaisemmiksi" sukupuolen suhteen kuin rakenne- tai pääkuvat. Niitä käytän vapaammin ja onpahan joskus käynyt niin että jonkin hevosen yksi kuva päätyy oriille ja toinen tammalle Ionicissa.

Eivät ne kaikki minun kuvavalintani ole aina edes uskottavia. Ei siitä niin kauaa ole, kun yksi pv-tamma hylättiin KTK-tilaisuudessa, koska sillä oli niin orimainen kuva, että tuomareilta tuli siitä ala-arvoisia pisteitä. Itse en näkisi sitä ehkä ihan niin orimaisena, että hylky olisi täysin selvä, mutta ei se minulle suunnaton ongelma ole.

Sitä voisi tietysti miettiä tuostakin esimerkistä, että kuitenkin puoliveristen, tammojenkin, rakennekuvia on saatavilla ihan hyvin, että miksi ihmeessä minä käytän pv-tammallani kuvaa, jota voidaan epäillä oriin kuvaksi. No... En minä tiedä! Joskus vain tulee tällaisia aivopieruja ja erittäin harvoin taivun vaihtamaan kuvia hevosilleni.

Oikea rotu

Olen kirjoittanut kuvien rodunmukaisuudesta aikaisemminkin ja itse asiassa aihepiiri on ollut paljon tapetilla varmaan ihan Ionicin alkuajoista lähtien. Sanotaan se nyt vielä kuitenkin ääneen: meillä ei todellakaan aina käytetä oikeanrotuisten hevosten kuvia.

Virtuaalirodut RBSH ja nykyisin SGSH ja tietyssä mielessä myös AWB ovat tietysti selviä tapauksia, että niille ei löydy reaalimaailmasta vastaavien hevosten kuvia paitsi joskus vahingossa jokin risteytys. Sitten on näitä harvinaisuuksia, kuten terskinhevonen, ukrainan- ja venäjänratsuhevoset, nonius (!) ja muutkin unkarilaiset, wielkopolski, kladrubinhevonen ja mitä kaikkia muita. Niille on etsittävä yleensä muunrotuisten hevosten kuvia, koska oikeanrotuisista hevosista on niin vähän tarjolla mitään.

Miten minä sitten etsin kuvia näille eksoottisemmille kavereille? No, ensinnäkin surffailen paljon läpi erilaisia kuvatietokantoja, kuten Sukupostia, joissa on tarjolla kuvia erirotuisista hevosista. Tämä auttaa siinä, että näen millaisia ja minkätyyppisiä hevosia kunkin rodun edustajat ovat. Kuvat ovat minulle aina parempi kuin teksti, vaikka kyllä minä toki kahlaan läpi rotumääritelmiä ja rotukuvauksia esimerkiksi Wikipediasta. Kuvia sieltäkin löytyy. Hevosrotukirjojakin selailen mielelläni, vaikka olen vuosien mittaan niin monta kertaa masentunut niiden puutteellisista ja joskus ihan virheellisistä tiedoista. 

Kuvaa valitessa pitää nähdä se hevonen siinä kuvassa. Se on vaikea laji, sillä helposti käy niin, että jos tietää kuvassa olevan puoliverisen, näkee siinä puoliverisen eikä välttämättä tule nähneeksi, että kuva voisi mennä uskottavasti jollain toisellakin rodulla. Monissa roduissa on kuitenkin jonkinlaista hajontaa rakenteessa ja tyypissä, joten niille voi mennä monentyyppisen hevosen kuvat.

Oikea väri

Koska olen värifriikki, menen kuvavalinnoissa aika usein väri edellä, siis jopa oikeasti niin, että saadakseni jonkin jännänvärisen hevosen, saatan joustaa rodun ja sukupuolen realistisuudessa. Yksi viimeaikainen esimerkki on tersk-tamma Sojuz Ionnaja, jonka kuvan hevonen ei kyllä muistuta terskinhevosta paitsi ehkä tosi hyvällä mielikuvituksella, mutta kun piti saada tuplavoikko, niin ei auta. Itsepuolustukseksi haluan kuitenkin huomauttaa, että nämä tämmöiset ovat lopulta tosi pieni vähemmistö ja teen sen aina vähän pitkin hampain.

Kyllä minä niitä värejäkin venyttelen. Yleisin on se, että tällään hevoselle mustan hevosen kuvan ja väitän sitä mustanvoikoksi. Vaikeahan niitä värejä joka tapauksessa on toisistaan erottaa. Välillä ruunivoikko ja ruunihallakko saattavat olla vähän toisin päin ja muutakin semmoista joustoa on. Vanha klassikko on tämän väittäminen tobianoksi (kato kun eihän sitä tiedä, jos se valkoinen väri menee satulan alla selkälinjan ylitse ja herasilmä nyt on muuten vain).

Tuoreempi tapaus on myös yhden quarter-hevosen kuvat, joista toinen on Up 'N Away Ionilla, joka on samppanjanruunikko ja toinen ruunivoikonhallakoksi merkityllä B West Virginian Ionilla. Valaistusolosuhteet kuvissa tekevät sen, että minusta tuo nyt riittävän uskottava molemmilla, vaikka ihan eri värit ovat kyseessä. Oikeasti kuvan hevonen lienee jokin samppanjanvärinen, mutta tarkempaa tietoa ei ole.

Muuta realismia

Haluaisin lisätä tähän kuvan realistisuuteen myös sellaisen seikan, että yritän vähän katsoa myös hevosen kokoa ja lajipainotusta, varsinkin puoliverisillä. Ionicista ei kyllä montaa koulupuokkia, jos yhtäkään, löydy, jolla olisi esteratsastuskuva tai toisin päin. Tämä on muuten todellinen harminaihe englantilaisilla täysiverisillä, sillä niille olisi tarjolla tosi paljon laukkakilpailukuvia, mutta en ole vielä taipunut käyttämään niitä ratsupuolen hevosillani! Niinpä täysiverisillä on tosi vähän kuvia tällä hetkellä... Joillain poneilla on kyllä lipsahtanut estekuva valjakkoponille tai vastaavaa ja se vähän nakertaa joka kerta kun muistan asian.

Yritän myös katsoa vähän hevosen säkäkorkeutta, että jos hevonen on vain jonkun 160 senttiä korkea, niin aikuisratsastaja ei näyttäisi ihan kääpiöltä siellä selässä. Aina ei kyllä ihan onnistu täyden kympin arvoisesti, mutta eipä Ionicissa muutenkaan niin nuukaa ole.

Tämä on taas sellainen aihe, josta on varmasti monenlaisia mielipiteitä ja lukisin niitä mielelläni. Kommenttikenttä on vapaa, mutta ohjaan myös käymään tuolla Nintsun blogissa ja kommentoimaan sinne, koska sieltä tämä oikeasti sai alkunsa.

– S

maanantaina, syyskuuta 19, 2022

Ionicin shagyat

Shagyoiden tilanne sekä Ionicissa että muualla virtuaalimaailmassa tuntuu melko lohduttomalta. Hevosia on vähän, monet niistäkin sukua keskenään. Yhtään varsinaista kasvattajaa ei taida olla tällä haavaa eikä niitä kovin montaa ole koskaan ollutkaan. Ja se on sääli, sillä shagya on oikeasti tosi hieno rotu!

© Bob Langrish

Meillä Ionicissa noita on jokunen, olen yrittänyt keräillä kaikki kohdalle osuneet yksilöt talteen joko ostamalla tai lainaamalla jalostukseen. Kantaori on pitkäsukuinen Lukacs KTN, joka on mainittu blogissa useammin kuin kerran, sillä onhan kyseessä yksi suosikkihevosiani. Lukas on shagyaksi pitkäsukuinen ja suku on myös epätasainen, kun pääosin se on vain 3 polvea, mutta sitten emälinja menee viidennen polven taakse. Mutta se emälinja oli aikoinaan se syy, miksi Lukas meille tuli: Gin Amora. Glorieta Khofo. Bint Amouna. Dahabu Amora. Gin Amora on Virginian kasvatti joskus ajalta ennen Marineaa!

Lukas on siinä mielessä myös poikkeustapaus, että se on kilpaillut vähän yhtä ja toista ja onpa tuo kantakirjattukin kakkosella. Se on myös vaikuttanut puhtaan shagyajalostuksen lisäksi myös puoliveri- ja angloarabipuolella. Shagya on nimittäin arabin, angloarabin ja englantilaisen täysiverisen ohella sallittu rotu trakehner-jalostuksessa ja Lukasilla on muutamakin anglo-trakehner-varsa. Shagyoita käytetään myös toisinaan angloarabi-jalostuksessa arabin ohella/sijasta ja ajattelin kokeilla sitä myös virtuaalimaailmassa.

Lukas alkaa olla jo ikänestori, se on syntynyt loppuvuodesta 2012 ja tuli Ioniciin heti vuodenvaihteen jälkeen. Seuraavia shagyoita saatiin odottaa nelisen vuotta. Vuonna 2015 Lukas sai pari morsmaikkua, Branwenin yksipolviset tammat Tharia BRA ja Yasit BRA. Näin harvinaisesta rodusta kun on kyse, ei haittaa tippaakaan se, jos yhdistää yksipolvisen tamman tuollaiseen sukuhirmuun kuin Lukas. Kas kun vaihtoehtoja ei ole! Yasit ja Tharia ovat molemmat melko poikkeuksellisesti merkitty suoraan matkaratsuiksi ja nyt viime vuosina ne ovat jonkin verran kilpailleetkin tässä lajissa. Molemmat ovat hyvin pienikokoisia, alle 150-senttisiä, mikä on välillä harmittanut sillä ne ovat ehkä liiankin matalia shagyoiksi ja se on ollut vähän kiusallinen asia pv- tai angloarabijalostuksessa. Sen sijaan VRP-jalostukseen ne ovat hyviä. Molemmille kantatammoille on löytynyt myös muutamia ulkopuolisia, suvuttomia oreja, joita käytän tosi mielelläni.

Tuoreimpia tulokkaita edustaa ori KF Polarion, 1,5-polvinen, HM:n kasvattama ori. Sen isä on tuttu Pomar V Yasitin suvusta, mutta emä on Yemenen kasvatti ja edustaa ihan uusia nimiä meillä. Täytyykin tehdä tehoisku Yemeneen katsomaan, millaisia shagyoita sieltä mahtaa löytyä.

Ja sitten on tietysti uus-vanha tulokas, ori Gin Noir. Se on tämmöinen ikivanha "takaisinotto", Virginian kasvatti vuodelta 2002, joka myytiin silloin aikoinaan ja se katosi jälkiä jättämättä. Sen vanhemmat ovat juurikin nuo mainitut Bint Amouna ja Glorieta Khofo, jotka Gin omisti silloin joskus vuonna 2002. Se tulee olemaan täydellinen ori Tharialle ja Yasitille.

Shagyalauma ei kuitenkaan tällä vielä kovin pitkälle pötki vaan uutta verta on saatava, ei auta. Tämä onkin siis vähän tällainen epätoivopostaus, että jos teillä on tiedossa mitään shagyoita (joita ei tiettävästi vielä ole Ionicin hevosten suvuissa), niin kertokaa toki! Ostan, astutan tammojani, kinuan tilausvarsoja. Aion kyllä keksiäkin niitä kunhan saan taas nimi-ideoiden päästä kiinni.

— S

maanantaina, syyskuuta 12, 2022

Minun nk. realismini

Pölhö kirjoitti jo keväällä oman pohdintansa aiheesta realismi virtuaalimaailmassa ja ajattelin tarttua siihen itsekin. Minä kuulun juuri siihen kategoriaan, joka venyttelee sitä realismia aina ja joka kerta kun tarvetta siihen on. Ja sitähän on, usein. Tässä on vähän listaa ja selitystä toimintatavoistani.

Noin perusperiaatteiltaan minun virtuaaliharrastamiseni on kyllä realistista: 

  • Minulla on hevosia eikä yksisarvisia.
  • Hevosilla kilpaillaan oikean elämän lajeissa eikä mungopongouinnissa.
  • Hevoset ovat väreiltään realistisia eivätkä sateenkaarenkirjavia. 
  • Tarinoihini en ole tuonut mitään mystisiä komponentteja tai vähän yritin kerran mutta jänistin sitten ja ideakin katosi kesken kaiken. 
  • Kuvien suhteen pyrin jonkinlaiseen realismiin niin että kuvassa oleva hevonen olisi edes hyvällä mielikuvituksella uskottavissa sen rotuiseksi ja väriseksi kuin miksi sitä tiedoissa väitetään. Useimmiten sukupuolikin on uskottava, mutta siitä kyllä tingin melko helposti.
  • Värien periytyminen on noin yksilötasolla useimmissa tapauksissa realistista, tässä joustan toisinaan vähän kirjavien kanssa. 
  • Nimet ovat useimmissa tapauksissa rodulle sopivia tai ainakin sinne päin. 
  • En kilpailuta rotuja sillä tavalla epärealistisesti, että arabit osallistuisivat raveihin ja holsteinit saddleseatiin. 
  • Rotujen säkäkorkeusrajoista pidän kiinni.
  • Hevoset kuolevat joskus.

Yritän vielä roikkua vanhassa VHKR:n ikääntymisessä joiltain osin. Merkitsen astutukset tapahtuneiksi varsan syntymää edeltävässä kuussa ja tammat varsovat korkeintaan kerran kuukaudessa. Odotan useimmiten sen 4 kuukautta hevosen syntymästä (ts. nelivuotiaaksi asti) ennen kuin käytän hevosta jalostuksessa, mutta tämä ei päde porrastettujen kilpailemiseen. Koska olen laiska, merkitsen hevosten ikääntymisen VRL:n rekisteriin ihan miten sattuu, yleensä copy-pastella saman mitä edellisellä rekisteriin menevällä on. Hevoseni saattavat siis pahimmillaan täyttää 3 vuotta syntymäänsä seuraavana päivänä ja vanheta 8-vuotiaaksi asti vuoden päivässä. En vain jaksa muklata niiden päivämäärien ja odottelun kanssa. Enkä minä muutenkaan ole pitänyt siitä johdonmukaisesta ikääntymisestä kiinni enää varmaan vuosikymmeneen.

Jalostus noin yleisesti on varsin epärealistista eikä sattumalla ole siinä juurikaan sijaa. Kaikki sujuu aina hyvin: oriit tiinehdyttävät 100 % astumistaan tammoista, tammat synnyttävät aina elävän varsan erinomaisesti sujuneen kantoajan jälkeen. Varsan sukupuoli määräytyy sen mukaan, mitä sattuu olemaan tarvis just silloin ja siitä yhdistelmästä. Joskus kyllä heitän kolikkoa varsan sukupuolesta, jos on sellainen tapaus että sillä ei ole oikeasti väliä.

Väriin vaikuttaa osittain kuvatilanne ja tästä yleensä johtuu ne mainitut joustot erityisten kirjavien kanssa, vaikka ylivoimaisesti suurin osa Ionicin varsoista saa värin, joka on vanhempien perusteella realistinen. Tunnettua kuitenkin on se, että tykkään suosia hävyttömästi erikoisvärejä ja dissaan välillä joitain tiettyjä värejä. Tästä olen kirjoittanut jo vuonna 2014 (Värien periytyminen - miten realistista se lopulta on?) ja olennaisilta osilta juuri mikään ei ole muuttunut 8 vuodessa.

Sitten on tietenkin se kilpaileminen, joka virtuaalimaailmassa muutenkin on yleensä varsin kaukana realismista ja niin minunkin kohdalla, vaikken tähtääkään laatuarvosteluiden vaatimiin sijoitusmääriin perinteisten puolella. Mutta eipä se porrastettujenkaan kanssa mitään realistista ole, sillä kilpailutan hevosia hyvin persoonattomasti. Kaikki osallistuvat kaikkiin mahdollisiin luokkiin, mikäli vain mahtuvat. Ainoa mistä pidän kiinni on se, että saddleseatia kilpailevilla hevosilla on vain se yksi sadse-laji, jonka luokissa ne kilpailevat porrastetuissakin.

Tarinapuolella kilpaileminen on tosi toisenlaista, tietenkin, koska siinä ne kuuluvat tarinaan enkä harrasta tarinahevosillani mitään massakisaamista edes tarinoiden ulkopuolella. Mutta jos ratsastajalla on tasan yksi hevonen ja hän lähtee sen kanssa Sveitsistä Suomeen asti ratsastamaan yhden kisaluokan, niin eihän siinä silleen järkeä ole. Tai en minä tiedä, mutta kuvittelisin ettei. Muutenkin tarinoissani paukkuu aika usein varsinkin aikataulut. Ihan hyvin voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa! Niin ja nuorenihan hahmoni tuossa maata vaihtaessaan 5 vuotta.

Ionicin ja Gin Ahaltekin hevosmääristä en edes aloita. Minkäs teet, kun kaikkea pitää olla niin paljon että riittää? Näistä talleista kumpikaan ei ole koskaan edes yrittänyt olla mikään "oikea" talli paitsi GA vähäsen, koska siellä on ylimalkainen ympäristökuvaus

Semmoisia epärealistisuuksia minulla! Unohdinko jonkin osa-alueen ja miten lukijat menettelevät näissä realismihommissa? Kaiveleeko jotakuta oma tai kenties toisten epärealismi? Omasta puolestani sanon, että oma epärealismi ei pahemmin häiritse ja muidenkin vain silloin, jos sen verukkeella syyllistytään joihinkin suoranaisiin sääntörikkomuksiin (kuten esimerkiksi yksi holstein porrastettujen saddleseat-luokassa). No, joskus tietysti näkertää jotkin tosi pahat stiplut värien kanssa tai rankasti vääränkorkuiset hevoset, mutta näistä voi todistetusti selvitä hengissä.

– S

maanantaina, syyskuuta 05, 2022

Rotuesittelyssä Royal Hanoverian Cream

Oikeastaan otsikko huijaa: tämä ei ole varsinainen rotuesittely vaan jonkinlainen historiakatsaus, jonka lähteisiin ei ole juurikaan luottamista, ne ovat kaikki jossain määrin epäilyttäviä. Tämä postaus perustuu pääasiassa Kathryn Kanen tekstiin (linkki lähteissä) ja oikeastaan tätä tulee lukea tarinana, jonka minä kuvittelen olevan mahdollisesti totta tai ainakin siellä päin. Lisäksi Royal Hanoverian Creamista (RHC) ei voida puhua varsinaisena rotuna vaan ehkä paras sana olisi käyttötyyppi. 


Mikä Royal Hanoverian Cream on?

RHC oli Ison-Britannian kuninkaallisen hovin vaunuhevonen 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun. Se ei ollut varsinainen rotu, kuten sanoin vaan tosiaan tiettyä tarkoitusta varten kasvatettu tietynvärinen ja -tyyppinen hevonen. Sittemmin brittihovi vaihtoi vaunuhevosensa kotoperäisiin kimoihin (Windsor Grey), RHC:istä luovuttiin ja vähitellen ne katosivat. Niitä ei siis enää tiettävästi ole olemassa.

Royal-sana tuleekin sieltä: hevoset olivat nimenomaan kuningashovin hevosia. Mahdollisesti niitä toisinaan myytiin tai lahjoitettiin hovin ulkopuolelle, mutta vain ruunia. Oriit (jotka vaunuja vetivät) ja oletettavasti myös tammat (joista on todella vähän mitään tietoa) pysyivät tiukasti hovin hallussa.

Hanoverian ei tarkoita sitä, että niillä olisi mitään tekemistä nykyisen hannoverinhevosen kanssa. Ensimmäiset RHC:t tuotiin Britteinsaarille Hannoverista vuonna 1714 kun George I (suom. Yrjö I, 1660–1727), ensimmäinen Hannover-sukuinen Ison-Britannian kuningas peri valtaistuimen ja muutti Hannoverista Britanniaan.

Creamilla viitataan hevosten väriin, joka oli kuvausten mukaan kermanvaalea. Siitä puhun enemmän myöhemmin.

Historia ennen Britanniaan saapumista

Legendan mukaan Espanjan kuningatar Isabella (1451-1504) olisi lahjoittanut saksalaisille ritareille kermanvärisiä hevosia kiitoksena uskollisesta palveluksesta. Näitä hevosia pidetään todennäköisinä kantavanhempina RHC:lle ja värin puolesta se onkin uskottava väite. Palaan väriin myöhemmin. On tietenkin mahdollista, että hevosten alkuperä on jossain muualla, esimerkiksi Persian suunta mainitaan toisinaan. 

Näitä hevosia kasvatettiin vaunuhevosiksi Hannoverissa jo ennen kuin George I nousi valtaistuimelle Isossa-Britanniassa. Hannoverin vaaliruhtinatar Sofia, George I:n äiti, tiettävästi aloitti kermanväristen hevosten kasvatuksen vuonna 1653 Memsenin siittolassa. Mahdollisesti niitä kasvatettiin myös muissa siittoloissa, on mainittu mm. Herrenhausen ja Celle, joka perustettiin 1735. Tuohon aikaan vaunuhevosilla oli todellakin käyttöä ja ehkä Hannoverin hovi suosi juuri näitä erikoisemman värisiä hevosia näyttävyyden takia. Joka tapauksessa voisi kuvitella niiden olleen jonkinlainen "juttu" Hannoverissa, jos kerran Isoon-Britanniaan kuninkaaksi lähtevä George I halusi niitä mukaansa sinnekin.

Royal Hanoverian Creamit Britanniassa

RHC:t tulivat uudessa kotimaassaan heti käyttöön: tiettävästi ne vetivät kuninkaan vaunuja George I:n kruunajaisissa syksyllä 1714. Sama perinne jatkui toiseen maailmansotaan asti, mutta RHC:t eivät olleet pelkkiä kruunajaisvaunujen vetäjiä vaan niitä käytettiin muissakin tilaisuuksissa, oletettavasti myös kuninkaan ja kuningasperheen yksityisinä vaunuhevosina ja kenties ratsuinakin. Tässä vaiheessa Britanniassa oli todennäköisesti vain oreja, sillä RHC:itä kasvatettiin edelleen Hannoverissa ja hevosia tuotiin sieltä tarpeen mukaan hovin käyttöön. 

Sitten tuli Napoleon, joka 1800-luvun alun sotaretkillä, mahdollisesti vuonna 1803, alkoi uhata myös Hannoveria ja sen siittololoita (niitä oli ilmeisesti useampia). Parhaat RHC-tammat ja -oriit pelastettiin Britteinsaarille ja ne sijoitettiin ensin Cumberland Lodgeen, Windsor Parkiin ja myöhemmin Hampton Courtiiin. Napoleon mahdollisesti takavarikoi Hannoveriin jääneet creamit itselleen ja kuin iskuna vasten vihaamansa George III:n kasvoja käytti niitä omissa kruunajaisissaan. Toisten lähteiden mukaan Napoleonin ja keisarinna Joséphinen vaunuja veti kahdeksan ruunikkoa, joten tiedä sitten miten asia oli. 

Isossa-Britanniassa RHC:t olivat kuningashovin näyttävimpiä vaunuhevosia, joita käytettiin kaikissa kruunajaisissa ja muissa tilaisuuksissa, joissa valtion vaunujen eteen tarvittiin kuninkaallisten arvoiset vetohevoset. Hautajaisissa saatettiin kuitenkin käyttää mustia hevosia. RHC:istä näkee vilahduksia maalauksissa, valokuvissa ja harvoissa, mustavalkoisissa videopätkissä, joita on tehty ja otettu Ison-Britannian hovitilaisuuksista. Esimerkiksi tämän tekstin kuvituskuva on otettu George V:n kruunajaisissa vuonna 1911. YouTubesta löytyy lyhyt videopätkä kuningatar Victorian timanttiriemujuhlasta vuodelta 1897 ja kohdasta 0:32 eteenpäin videolla näkyy kuningatarta itseään vetävä valjakko: 8 vaaleata hevosta, kaikki Royal Hanoverian Creameja.

Politiikka tuhosi Royal Hanoverian Creamit – mutta oliko se ainoa syy?

RHC:n kohtaloksi Isossa-Britanniassa koitui ensimmäinen maailmansota, joka alkoi 1914, tasan 200 vuotta sen jälkeen kun George I:stä tuli saarivaltakunnan ensimmäinen Hannover-syntyinen kuningas. Maailmansota nostatti vahvaa saksalaisvihaa Britteinsaarilla ja siinä rytinässä myös kuningassuku muutti sukunimensä saksalaisperäisestä Saxe-Coburg-Gothasta peribrittiläiseksi Windsoriksi.

Koska kaikesta saksalaisesta haluttiin päästä eroon, ei ehkä nähty enää soveliaaksi että saksalaissukuiset hevoset vetäisivät hovin vaunuja. Ne päätettiin korvata Windsor Grey -hevosilla, brittiläissyntyisillä kimoilla. Vuonna 1921 hovin viimeiset RHC:t myytiin huutokaupassa ja yksilöt hajaantuivat pitkin valtakuntaa, kenties ajan mittaan pitkin maailmaakin. Ainakin Sir Garrard Tyrwhitt-Drake yritti jatkaa RHC:ien kasvatusta, mutta muutamassa vuosikymmenessä niiden määrä hiipui olemattomiin ja ne katosivat Britteinsaarilta.

Saksalaisviha ei välttämättä ollut ainoa syy RHC:ien häviämiseen. Itse asiassa se saattoi vain olla viimeinen naula RHC:n arkkuun. Koska Hannoverista ei oltu saatu uutta verta enää vuosisataan, Hampton Courtin RHC-kanta oli pieni ja sisäsiittoinen. Jalostus oli vaikeata ja hevosten laatu kärsi. Jos hevoset olivat pearl-värisiä, kuten tällä hetkellä uskottavin teoria kuuluu, se tuotti oman ongelmansa. Pearl-värien jalostaminen on hankalaa, sillä pearl-värisen hevosen risteyttäminen tumman hevosen kanssa tuottaa aina tumman varsan, joka toki kantaa pearl-geeniä piilossa, mutta tuolloin ei perinnöllisyydestä tiedetty vielä juurikaan mitään. On siis oletettavaa, että RHC:eja risteytettiin vain keskenään.

Mitä tapahtui manner-Euroopan kermanvärisille hevosille?

Tiedonmurusia kermanväristen hevosten kasvatuksesta erityisesti Saksan alueella vilahtelee siellä täällä. Ne eivät siis välttämättä olleet pelkästään Hannoverin juttu vaikka toki Hannoverista on voitu myydä, lahjoittaa tai vaihtaa hevosia muualle. Vuonna 1724 Beberbeckin siittolasta tuli hovisiittola ja siellä kasvatettiin "kultaisia hevosia", mutta ne saattoivat olla voikkovärisiä. Vuonna 1728 kermanvärinen ori Eutiner tuotiin Herrenhausenin siittolaan ja siitä muodostui ilmeisesti tärkeä siitosori.

Napoleon ei ilmeisesti takavarikoinut kaikkia kermanvärisiä hevosia Ranskaan vaan osa saattoi jäädä Hannoveriin. Joka tapauksessa ainakin Herrenhausenin siittolassa jatkui jonkinlainen kermanväristen hevosten kasvatus. Lopun niistä teki tiettävästi joko natsi-Saksan hallinto tai toisen toisen maailmansodan tuhot yleisesti.

Mahdollisesti ainakin joitakin kermanvärisiä yksilöitä säilyi hengissä Saksassa ja ehkä niitä yritettiin vielä pelastaakin, mutta kannan pienuus johti sisäsiittoisuuteen ja elinvoiman hiipumiseen. Todennäköisesti jo 60-luvulle tultaessa kaikki alkuperäiset RHC:t tai niiden kaltaiset hevoset olivat kadonneet.

Ranskaankin niitä kermanvärisiä hevosia päätyi siis Napoleonin matkassa, mutta mitä niille tapahtui ja säilyikö siellä kermanvärisiä linjoja, on täysi kysymysmerkki. Löysin yhden epämääräisen lähteen asiasta (Susanna Forrest), mutta siinä sekoitetaan iloisesti cremellot sekaan enkä tiedä mitä tuosta tulisi ajatella.

Väri

Täyttä varmuutta RHC:ien väristä saadaan tuskin koskaan, mutta niitä on hyvin syin epäilty pearleiksi. Aikalaisten kuvausten perusteella ne eivät olleet voikkovärisiä. Peitinkarvan väriä kuvattiin pääasiassa norsunluunväriseksi tai jonkinlaiseksi vaalean oranssinruskeaksi, ei niinkään keltaiseksi. Jouhet olivat tummemmat, keltaruskeat ("caramel"). Iho oli vaaleanpunertava, mikä sulkee yksinkertaiset voikkovärit pois. Silmätkin olivat vaaleat, mutta niiden varsinaisesta värisävystä on paljon erilaisia käsityksiä. Tämä kaikki istuisi pearliin paremmin kuin voikkoväreihin.

Pearlista tekee loogisen vaihtoehdon se, että sitä todistettavasti esiintyy Iberian niemimaan hevosilla ja espanjalaisista juurista RHC:n oletetaan polveutuvankin. Olisi siis ihan mahdollista pearl-värityksen tulla sieltä. Lisäksi pearlia on nyt myöhemmin löydetty irlannincobeilta ja muilta lähisukuisilta hevosilta, jotka ovat kotoisin Britteinsaarilta. Ne polveutuvat vaeltavaa elämää viettävien romanien vankkurihevosista ja on mielestäni mahdollista, että hovista poismyytyjä RHC:itä tai niiden jälkeläisiä päätyi heille.

Pearlin puolesta puhuu mahdollisesti myös se, että väritys on niin tyystin kadonnut sittemmin. Sivusin tätä perinnöllisyys-aihetta tuolla jo kertaalleen: väritys tosiaan katoaa kun hevosia risteytetään ei-pearlien kanssa. Tietenkin pearl voi tupsahtaa yllättäen uudestaan näkyviin, jos kaksi kantajaa risteytetään keskenään ja tähdet ovat sopivassa asennossa. Kannan pienuus ja hajaantuminen selittänee sen, miksi väri näyttäisi kadonneen kokonaan.

Voisivatko RHC:t olla samppanjanvärisiä? Värin kuvaukset sopisivat kyllä samppanjaväreihinkin. Jos samppanja olisi kulkeutunut jotain kautta Amerikan mantereelle ja kadonnut sittemmin Euroopasta? En sano että se aivan varmasti olisi ehdottoman mahdotonta, mutta kyllä se melkoisen epätodennäköiseltä vaikuttaa. Yhdysvalloissa ensimmäiset viitteet samppanjavärisistä hevosista ovat 1900-luvun alusta, ennen kuin brittihovi luopui RHC:istään. Tietenkin niitä olisi voinut tulla siirtolaisten mukana suoraan Saksan alueelta. 

Samppanjan olisi kuitenkin pitänyt kadota tyystin Euroopan mantereelta sittemmin. Ei sekään aivan täysi mahdottomuus olisi, koneellistuminen pudotti hevosten määrää rajusti ja samalla on voinut kadota myös värejä. Pidän silti pearlia todennäköisempänä vaihtoehtona, ainakin sille on olemassa loogisemmat perusteet.

Rakenne ja muut ominaisuudet

RHC:n ulkonäöstä puhuttaessa mainitaan lähes poikkeuksetta sen kyömy pää. Muuten niitä kuvataan melko raskastekoisiksi, kevyen kylmäverisen tyyppisiksi, voimakkaiksi mutta silti eleganteiksi hevosiksi. Lisäksi niiden jouhet on mainittu kihartuviksi ja runsaiksi. Olettaisin itse niiden olleen ainakin jossain määrin barokkihevosten tyyppisiä. Säkäkorkeus lienee ollut yleensä jossain 160 cm:n tienoilla, mutta suurempiakin yksilöitä on saattanut olla.

Luonteeltaan RHC:ien tuli olla erittäin hyväluonteisia ja rauhallisia, mikä tietenkin on loogista kun ottaa huomioon niiden tärkeimmän käyttötarkoituksen: kuninkaallisten vaunujen vetämisen seremonioiden yhteydessä.

Royal Hanoverian Creamit nykypäivänä ja virtuaalimaailmassa

RHC:t ovat kadonneet peruuttamattomasti, sille ei voi mitään. Toki Yhdysvalloissa perustettiin ilmeisesti jo 80-luvulla International Royal Hanoverian Cream Horse Registry, mutta sen rekisteröimät hevoset ovat kaiketi olleet pääasiassa samppanjavärisiä American Cream Drafteja. Niistä ei kuitenkaan tule oikeita RHC:eja vaikka niitä miten sellaisiksi väitettäisiin.

Virtuaalimaailmaan Royal Hanoverian Creamiksi nimetty hevosrotu tuli viime vuoden puolella. Se poikkeaa alkuperäisestä RHC:stä jonkin verran. Ensinnäkin sen tulisi olla samppanjanvärinen, ei välttämättä siis pearl, vaikka pearlia rodusta löytyy kyllä, kuten tosi monia muitakin diluutioita. Se on periaatteessa risteytysrotu, jonka kantarotuina ovat American Cream Draft yhdistettynä andalusianhevoseen tai lusitanoon. Muitakin barokkirotuja voitaneen käyttää jalostuksessa. Tämänhetkiset virtuaali-RHC:t ovat selkeästi barokkityyppisiä, melko raskaita sellaisia ja ne ovat myös pääasiassa ratsuja, eivät valjakkohevosia. Kenties virtuaali-RHC:iin tulevaisuudessa syntyy myös valjakkopainotteisia linjoja, mutta toistaiseksi päälajit ovat kouluratsastus ja historialliset lajit.

Lähteet