Kunhan saadaan taas ladattua päivityksiä nettiin, onkin täpläfaneille luvassa yllätys: kokonaan uusi knabstrup-suku esteknabbareita. Tuossa kesällähän keksimme koulupuolen knabstrupeja, vilkaiskaa vaikka tamma Gunvor Lundsvang sukuineen. Samalla metodilla eli hevonen ja sille kolme polvea sukua toimme nyt esteknabstrupeja kerralla isomman määrän.
Meidän knabstrup-kanta alkaa nimittäin olla aika kyllästettyä samoilla nimillä ja aika tavalla koulupainotteista porukkaa muutenkin. Niille harvoille estepainotteisille knabstrupeille ei löytynyt enää suvullisesti ja painotukseltaan sopivia tammoja tai oreja. Knabstrup on ollut koko Ionicin historian ajan siellä kärkipäässä mitä tulee kasvattimääriin eli varsoja on syntynyt paljon ja koska tuontiverta ei niin hirveästi ole alunperin ollut, ei ole ihme, että alkaa käydä kanta ahtaaksi. Sitä näillä uusilla tuonneilla yritetään laajentaa.
Knabstrupien kanssa olemme myös valitettavan yksin, edes Kerpalta ei näytä enää löytyvän täpläturkkeja ja muita kasvattajia tuskin on, pitkäaikaisia ainakaan. Joten kukaan ei meidän puolesta niitä uusia sukulinjoja keksi, niin että täytyy alkaa itse hommiin.
Gin Ahaltekin ja Ionicin yhteinen blogi. Asiaa virtuaalihevosten kasvatuksesta, omistamisesta, kilpailuttamisesta, kilpailemattomuudesta, kuvista ja ylipäänsä kaikenlaisista virtuaalimaailman ilmiöistä. Kommentoida saa.
keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008
tiistaina, joulukuuta 30, 2008
Sääntömuutoksia LJ:ssä
LJ:n sääntöjä on näemmä pikkuisen viilailtu ja jotta keneltäkään tämän blogin lukijalta eivät ne jäisi huomaamatta, niin listaanpa ne tähän (kera omien kommenttieni).
Hyvä, hyvä! Itse olen varsinkin noissa Star Stayer-lähdöissä pitänyt kiinni siitä, etteivät kaksivuotiaat täysiveriset juokse niitä pisimpiä matkoja ja ne pidemmät on sitten ikärajoituksella 3-8 vuotta. Siitä huolimatta monet ovat yrittäneet tuoda kaksivuotiaitaan pitkille matkoille, mitä suunnattomasti ihmettelen. Itse en stayeri-suvusta polveutuvalla varsalla edes starttaisi kaksivuotiaana.
Venäläisten puolelle tämä puolestaan tuo ongelmia, koska yleensä lähdöt ovat tasoittain ja avoimet koko ikäskaalalle 3-8v, näin siksi, että hevosia ei ole lähdöissä kovin paljoa. Nyt sitten tällaisia lähtöjä ei saakaan järjestää 3-vuotiaille vaan ne täytyy joko jättää ulos, pitää matka lyhyinä tai järjestää kolmivuotiaille omat lähdöt.
No, ei tietenkään kolmivuotiaita jätetä ulos tyystin. Toisaalta nelosryhmäläisten matkojen rajoitus 2000 metriin ei kuulosta houkuttelevalta, kun ne nimenomaan vat pitkänmatkanjuoksijoita. Jos nelosryhmäläisten kilpailumatkat ovat tulevaisuudessa vain sitä 2000 metriä, menettää tuo ryhmä mielestäni paljon.
Kolmivuotiaille voisi toki järjestää omat lähdöt, mutta miten paljon niihin tulisi osallistujia, mietin vain? Ja mille tasoille niitä kannattaisi järjestää? En usko, että olisi järkevää järjestää kaikki tasot maidenista G1:een ensin kolmivuotiaille ja sitten toistamiseen vanhemmille. Ehkä meidän täytyy kokeilla sellaista, että kolmivuotiaille järjestetään maiden-, allowance- ja ehkä G3-lähdöt ja sitten vanhemmille kaikki tasot pidemmille matkoille.
Tämäkin on hyvä juttu, joskus tuntuu todella hurjalta kun LJ:n kalenteriin sinkoilee laukkoja, joihin hädin tuskin tällainen hidasliikkeinen harkitsija ehtii osallistua.
Palkintorahojen tasoja on laskettu, enää esim. G1-tasolla ei saa jakaa sitä 300 tuhatta. Tämäkään ei mielestäni ole paha juttu, koska ainakin itsellä alkoi iskeä "vauhtisokeus" noiden rahojen kanssa, kun voittosummat ovat niin suuria. Ja siinä samalla sitten pienempien palkintosummien arvostus ja ylipäänsä rahan arvostus on laskenut.
Tätäkin voittosummaa lienee siis laskettu, asia ei ole meitä koskettanut, koska emme ole virallisia suurkilpailuja järjestäneet.
Hieno juttu, että saatiin tämäkin nyt näkyville, vaikka enpä usko että kukaan juuri kilpailisi grade-tason hevosilla alempien tasojen lähdöissä. Vaikka mistä sen tietää... Mutta hyvä näin.
Hahhaa! Tästähän Gin on paasannut jo aikoja sitten, valitettavasti meiltä jäi toteuttamatta ne lähdöt, joissa matkat olisi ilmoitettu venäjänvirstoina, termit olisivat olleet saksankielisiä ja palkinnot maksettu kuparitaalareissa. Minä toivon, että tämä selkeyttää tilannetta aloittelijoiden kannalta ja vielä parempi jos jossain vaiheessa ne furlongit ja jaardit alkaisivat väistyä metrien tieltä kokonaan.
Jäiköhän nyt jotakin huomaamatta? Toivottavasti ei.
Lähtö, johon hyväksytään 2-vuotiaita täysiverisiä tai 3-vuotiaita muun rotuisia, ei saa asettaa juostavaksi pidempää matkaa kuin 10 furlongia (2000m)
Hyvä, hyvä! Itse olen varsinkin noissa Star Stayer-lähdöissä pitänyt kiinni siitä, etteivät kaksivuotiaat täysiveriset juokse niitä pisimpiä matkoja ja ne pidemmät on sitten ikärajoituksella 3-8 vuotta. Siitä huolimatta monet ovat yrittäneet tuoda kaksivuotiaitaan pitkille matkoille, mitä suunnattomasti ihmettelen. Itse en stayeri-suvusta polveutuvalla varsalla edes starttaisi kaksivuotiaana.
Venäläisten puolelle tämä puolestaan tuo ongelmia, koska yleensä lähdöt ovat tasoittain ja avoimet koko ikäskaalalle 3-8v, näin siksi, että hevosia ei ole lähdöissä kovin paljoa. Nyt sitten tällaisia lähtöjä ei saakaan järjestää 3-vuotiaille vaan ne täytyy joko jättää ulos, pitää matka lyhyinä tai järjestää kolmivuotiaille omat lähdöt.
No, ei tietenkään kolmivuotiaita jätetä ulos tyystin. Toisaalta nelosryhmäläisten matkojen rajoitus 2000 metriin ei kuulosta houkuttelevalta, kun ne nimenomaan vat pitkänmatkanjuoksijoita. Jos nelosryhmäläisten kilpailumatkat ovat tulevaisuudessa vain sitä 2000 metriä, menettää tuo ryhmä mielestäni paljon.
Kolmivuotiaille voisi toki järjestää omat lähdöt, mutta miten paljon niihin tulisi osallistujia, mietin vain? Ja mille tasoille niitä kannattaisi järjestää? En usko, että olisi järkevää järjestää kaikki tasot maidenista G1:een ensin kolmivuotiaille ja sitten toistamiseen vanhemmille. Ehkä meidän täytyy kokeilla sellaista, että kolmivuotiaille järjestetään maiden-, allowance- ja ehkä G3-lähdöt ja sitten vanhemmille kaikki tasot pidemmille matkoille.
Kilpailut anottava viimeistään 2 viikkoa ennen viimeistä osallistumispäivää
Tämäkin on hyvä juttu, joskus tuntuu todella hurjalta kun LJ:n kalenteriin sinkoilee laukkoja, joihin hädin tuskin tällainen hidasliikkeinen harkitsija ehtii osallistua.
- Maiden - voittajalle 10 000 - 25 000€
- Allowance - voittajalle 20 000 - 35 000€
- Ungraded - voittajalle 30 000 - 50 000€
- Grade III - voittajalle 55 000 - 85 000€
- Grade II - voittajalle 90 000 - 110 000€
- Grade I - voittajalle 115 000 - 190 000€
Palkintorahojen tasoja on laskettu, enää esim. G1-tasolla ei saa jakaa sitä 300 tuhatta. Tämäkään ei mielestäni ole paha juttu, koska ainakin itsellä alkoi iskeä "vauhtisokeus" noiden rahojen kanssa, kun voittosummat ovat niin suuria. Ja siinä samalla sitten pienempien palkintosummien arvostus ja ylipäänsä rahan arvostus on laskenut.
Tallien omissa arvokilpailuissa raja on 300 000€ per lähtö (voittajan voittosumma)
Tätäkin voittosummaa lienee siis laskettu, asia ei ole meitä koskettanut, koska emme ole virallisia suurkilpailuja järjestäneet.
Hevonen voi kisata grade tasoilla menestyksensä mukaan, mutta maiden- ja allowance-lähdöt ovat grade-voiton jälkeen kiellettyjä
Hieno juttu, että saatiin tämäkin nyt näkyville, vaikka enpä usko että kukaan juuri kilpailisi grade-tason hevosilla alempien tasojen lähdöissä. Vaikka mistä sen tietää... Mutta hyvä näin.
Mikäli vieraskielisiä termejä käytetään, tulee sanojen suomenkielisten vastineiden olla kutsussasaatavilla: joko linkkinä LJ:n sanakirjaan, kutsun omana sanakirjana tai rinnakkaiskäännöksinä. Furlongien käännökseksi riittää se, että jossakin on nähtävillä yhden furlongin suurpiirteinen matka metreinä (201m)
Hahhaa! Tästähän Gin on paasannut jo aikoja sitten, valitettavasti meiltä jäi toteuttamatta ne lähdöt, joissa matkat olisi ilmoitettu venäjänvirstoina, termit olisivat olleet saksankielisiä ja palkinnot maksettu kuparitaalareissa. Minä toivon, että tämä selkeyttää tilannetta aloittelijoiden kannalta ja vielä parempi jos jossain vaiheessa ne furlongit ja jaardit alkaisivat väistyä metrien tieltä kokonaan.
Jäiköhän nyt jotakin huomaamatta? Toivottavasti ei.
maanantaina, joulukuuta 29, 2008
Vaaleanpunaisia unelmia
Olemme vihjailleet aina silloin tällöin niin täällä blogissa kuin satunnaisesti muuallakin, että josko sitä perustaisi kisakeskuksen. Tai ainakin laukkaurheilukeskuksen, josta löytyisi hiekkaradan lisäksi nurmea ja risuesteratakin. Pahimmassa tapauksessa jopa maneesit, estekentät, kenttäkilpailuradat ja kaikki muu, mitä virtuaaliseen, ns. "kunnolliseen" kisakeskukseen vain kuuluu.
Koska sille pitäisi saada toimiva ulkoasu, olemme vähän kaavailleet jo sitäkin. Koska olemme laiskoja emmekä viitsi keksiä pyörän ideaa uudestaan ja uudestaan, kisakeskuksen ulkoasu muistuttaisi luultavasti hyvin paljon Gin Ahaltekia. Värimaailman kyllä voisi vaihtaa ja siitäpä kai kehkeytyykin suurin ongelma.
Mustavalkoinen? Nääh, Ionic on mustavalkoinen ja vihreäkään ei käy kun GA on vihreä.
Sininen? Liian perinteistä, itse olen suuri sinisen ystävä ja kaikki mitä teen, tuppaa jostain kumman syystä aina sinertämään.
Violetti? Liian lähellä sinistä.
Oranssi? Liian räikeä.
Punainen? No ei varmasti.
Keltainen? Liian hailu.
Ruskea? Muistuttaa liiaksi vanhaa Ionicia ja on muutenkin tylsä.
Vaaleanpunainen? Liian... Niin joo, vaaleanpunainen. Joko oikein terävä pinkki tai sitten hempeänlempeä vauvavaaleanpunainen. Siinäpä olisi muuten ideaa! Vaaleanpunaista on virtuaalimaailmassa ihan liian vähän. Yhä enemmän innostuin aiheesta nähtyäni erään vaaleanpunasävyisen tallin vast'ikään. Ja luonnollisesti keskuksen nimeksi tulisi lyhyesti ja ytimekkäästi Pink.
Noh, harkitaan nyt kuitenkin vielä vähän. Voi olla että toteamme olevamme liian laiskoja minkäänsuuntaisen kisakeskuksen ylläpitoon.
Koska sille pitäisi saada toimiva ulkoasu, olemme vähän kaavailleet jo sitäkin. Koska olemme laiskoja emmekä viitsi keksiä pyörän ideaa uudestaan ja uudestaan, kisakeskuksen ulkoasu muistuttaisi luultavasti hyvin paljon Gin Ahaltekia. Värimaailman kyllä voisi vaihtaa ja siitäpä kai kehkeytyykin suurin ongelma.
Mustavalkoinen? Nääh, Ionic on mustavalkoinen ja vihreäkään ei käy kun GA on vihreä.
Sininen? Liian perinteistä, itse olen suuri sinisen ystävä ja kaikki mitä teen, tuppaa jostain kumman syystä aina sinertämään.
Violetti? Liian lähellä sinistä.
Oranssi? Liian räikeä.
Punainen? No ei varmasti.
Keltainen? Liian hailu.
Ruskea? Muistuttaa liiaksi vanhaa Ionicia ja on muutenkin tylsä.
Vaaleanpunainen? Liian... Niin joo, vaaleanpunainen. Joko oikein terävä pinkki tai sitten hempeänlempeä vauvavaaleanpunainen. Siinäpä olisi muuten ideaa! Vaaleanpunaista on virtuaalimaailmassa ihan liian vähän. Yhä enemmän innostuin aiheesta nähtyäni erään vaaleanpunasävyisen tallin vast'ikään. Ja luonnollisesti keskuksen nimeksi tulisi lyhyesti ja ytimekkäästi Pink.
Noh, harkitaan nyt kuitenkin vielä vähän. Voi olla että toteamme olevamme liian laiskoja minkäänsuuntaisen kisakeskuksen ylläpitoon.
Tunnisteet:
kilpaileminen,
ulkoasut ja käytettävyys
Olenko minä tyhmä vai mitä häh?!
Olemme S:n kanssa kitisseet siitä, että kun ensin keksii itselleen suvuttoman laukkurin, sitten kilpailee sillä ja se vaikka vahingossa menestyykin, niin sitten sitä on suorastaan PAKKO käyttää jalostukseen. Ja siitä seuraa ongelmia: käyttääkö CASia ja kyllästyäkö kuoliaaksi ja tunnetusti meidän kasvatustoiminta ei ikinä pysy järjellisissä mitoissa vaan paisuu kuin pullataikina ja sitten olemmekin liemessä kun homma alkaa yhtäkkiä maistua puulta. Näin kävi jo ravitoiminnan kanssa.
Meidän suuri suunnitelma oli se, että pyydämme muilta kasvattajilta "lainaan" kisahevosia, kilpailemme niillä ja kun on tullut aika siirtyä eläkkeelle, hevonen lähtee takaisin kasvattajalleen valmiiksi kisattuna. Täysiveritamma Sasnak Oprah on tällainen kokeilu, ensimmäinen laatuaan ja toivottavasti tästä poikii hedelmällinen ja pidempiaikainen yhteistyö meidän ja Sasnakin välillä.
Silti kuitenkin kiinnostaisi aina silloin tällöin keksiä ihan suvuttomiakin hevosia, jotka sitten olisivat ihan "ikiomia". Ja voi mikä pallopää olen kun en tätä aiemmin keksinyt: ruunat! Herranjestas, keksii suurimpaan kilpailuhimoonsa ruunia, kilpailee niillä ja jättää sitten eläkkeelle, ei tule kiusausta käyttää niitä jalostukseen. Ja sitten vain uuden CAS-vuoden kunniaksi keksimään uutta xx-laukkaajaa, kolme hevosta kilpailuttaa siinä missä kaksikin ihan helposti.
Meidän suuri suunnitelma oli se, että pyydämme muilta kasvattajilta "lainaan" kisahevosia, kilpailemme niillä ja kun on tullut aika siirtyä eläkkeelle, hevonen lähtee takaisin kasvattajalleen valmiiksi kisattuna. Täysiveritamma Sasnak Oprah on tällainen kokeilu, ensimmäinen laatuaan ja toivottavasti tästä poikii hedelmällinen ja pidempiaikainen yhteistyö meidän ja Sasnakin välillä.
Silti kuitenkin kiinnostaisi aina silloin tällöin keksiä ihan suvuttomiakin hevosia, jotka sitten olisivat ihan "ikiomia". Ja voi mikä pallopää olen kun en tätä aiemmin keksinyt: ruunat! Herranjestas, keksii suurimpaan kilpailuhimoonsa ruunia, kilpailee niillä ja jättää sitten eläkkeelle, ei tule kiusausta käyttää niitä jalostukseen. Ja sitten vain uuden CAS-vuoden kunniaksi keksimään uutta xx-laukkaajaa, kolme hevosta kilpailuttaa siinä missä kaksikin ihan helposti.
Kiinnostus toisia kohtaan ja syyt siihen, miksen jaksa kiinnostua
Viivuska kirjoitti sinänsä ansiokkaasti otsikolla "Mihin on kadonnut kiinnostus toisia kohtaan?", jossa hän kysyi, miksi foorumeilla niin harva jaksaa antaa mitään palautetta toisten esittelemistä talleista tai ylipäänsä edes kommentoida esittelytopikkeja. Miksi kaikki ovat niin kiireisiä oman napansa tuijottelun takia, ettei kukaan ehdi sanomaan mitään uudesta tallista vaikka ihan suoraan kommentteja pyydettäisiinkin?
No minäpä kerron omalta kohdaltani, miksen enää jaksa kommentoida yhtä ainoatakaan tallia.
Kuten moni tietää, olen pyörinyt virtuaalimaailmassa melko aktiivisesti vuoden 2001 alusta asti. Kahdeksan vuotta siis kohtapuolin. Alkuvuosina jaksoin olla erittäinkin aktiivinen ht.netin virtuaalihevospuolella (tai aivan aluksi Nuorten Nurkassa kun virtuaalitallipuolta ei ollut). Hevoset.com on aina jäänyt tuntemattomammaksi, vaikka on sielläkin kyllä tullut pyörittyä.
Olin aluksi hanakka kommentoimaan talleja, antamaan sitä palautetta vaikkei sitä aina olisi suoraan kysyttykään. Muodit vaihtuivat, mutta aihepiiri pysyi: käytettävyys, käytettävyys, käytettävyys. Milloin oli liian pieniä kehyksiä, milloin liian kapeita taulukoita, milloin liian raskasta grafiikkaa, liian kirjava tausta, liian pientä tekstiä, linkit ei erotu, liian suuria kuvia ja niin edelleen, loputtomiin.
Mitä hyötyä tästä oli? Ei niin yhtään mitään! Ihmiset vaihtuivat, mutta pässinpäisyys on vallannut virtuaalimaailman ja ihmiset eivät vieläkään, vuosikausien saarnoista huolimatta tajua edes alkeellisimpiakaan käytettävyysseikkoja.
Ja vaikka miten esittelyketjuissa luvattaisiin kallistaa kuunteleva korva myös negatiiviselle palautteelle, yleensä sen antaminen johtaa kuitenkin vain niks-naks niskojen nakkeluun ja "no se on sun mielipitees"-mantran hokemiseen. Ja tässä onnellisesti hukataan se seikka, että jos sanon tallissa olevan huonoa tekstin koska se on liian pientä eivätkä linkit erotu, niin se ei jukopliut ole mielipideasia vaan ihan puhdas fakta. Jos tekstiä ei voi nettisivulta lukea, se on huono, oli tallinomistaja ihan mitä mieltä tahansa. Mielipiteet ovat mielipiteitä, mutta faktat ovat tosiasioita, joille ei vain voi todeta, että se on sun mielipitees. Mutta kun ei ymmärretä mikä ero näillä kahdella asialla on!
Minä en jaksa. Minä en herranjumala jaksa paasata asioista, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta joista joutuisin paasaamaan vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin samalla tavoin kuin jos olisin aloittanut vasta eilen. Olen sanonut nätisti, olen sanonut rumasti, olen kirjoittanut Vippokseen, olen kirjoittanut blogiin ja mikä on tulos? Nolla, puhdas nolla! Ihan kuin en ikinä olisi maininnutkaan sanaa käytettävyys! Ketään ei kiinnosta!
Minä vain en jaksa enää kommentoida yhtäkään tallia ja olen huomattavasti kiinnostuneempi omasta navastani. Kiitos ja pitäkää tunkkinne.
Toinenkin syy löytyy: olen tämän kahdeksan vuoden aikana nähnyt, jos en kaikkea, niin aika paljon kuitenkin. En rehellisesti sanoen jaksa innostua enää tallista, jonka suurin meriitti on poikkeuksellisen oranssi/vihreä/violetti/musta/keksi-itse-lisää ulkoasu ja jossa on kolme hevosta: kaksi suomenhevosta ja yksi sikakisattu puoliverinen.
Rehellisesti sanoen en jaksa enää innostua edes suurtallista, joka kasvattaisi kolmeakymmentä äärimmäisen harvinaista ja kiinnostavaa rotua. Minusta on näet kasvanut vuosien mittaan kyyninen pessimisti, joka on aivan varma, että talli lopettaa kuitenkin parin kuukauden sisällä (kuten ne kyllä yleensä tekevätkin...), joten ei maksa vaivaa innostua ja käydä kommentoimassa mitään foorumiin tai vieraskirjaan. Hukkaan se menee kuitenkin.
Luulen että muidenkin kommentointihalukkuuteen vaikuttaa tämä viimeksi mainittu juttu ja se, että uusia talleja tulee jatkuvalla syötöllä. Ei mene kai päivääkään ettei jossain foorumissa olisi vähintään paria uuden tallin esittelytopikkia. Kuka sitä jaksaa vääntää kommenttia tallille, joka on hajuton ja mauton kuin sahanpuru ilman toukkia? En ole varmasti ainoa, joka tuntee että kaikki on keksitty ja tehty jo, että kaikki uudet tallit aiheuttavat vain ajatuksen: "Just joo, näitä on kolmetoista tusinassa jo muutenkin".
No minäpä kerron omalta kohdaltani, miksen enää jaksa kommentoida yhtä ainoatakaan tallia.
Kuten moni tietää, olen pyörinyt virtuaalimaailmassa melko aktiivisesti vuoden 2001 alusta asti. Kahdeksan vuotta siis kohtapuolin. Alkuvuosina jaksoin olla erittäinkin aktiivinen ht.netin virtuaalihevospuolella (tai aivan aluksi Nuorten Nurkassa kun virtuaalitallipuolta ei ollut). Hevoset.com on aina jäänyt tuntemattomammaksi, vaikka on sielläkin kyllä tullut pyörittyä.
Olin aluksi hanakka kommentoimaan talleja, antamaan sitä palautetta vaikkei sitä aina olisi suoraan kysyttykään. Muodit vaihtuivat, mutta aihepiiri pysyi: käytettävyys, käytettävyys, käytettävyys. Milloin oli liian pieniä kehyksiä, milloin liian kapeita taulukoita, milloin liian raskasta grafiikkaa, liian kirjava tausta, liian pientä tekstiä, linkit ei erotu, liian suuria kuvia ja niin edelleen, loputtomiin.
Mitä hyötyä tästä oli? Ei niin yhtään mitään! Ihmiset vaihtuivat, mutta pässinpäisyys on vallannut virtuaalimaailman ja ihmiset eivät vieläkään, vuosikausien saarnoista huolimatta tajua edes alkeellisimpiakaan käytettävyysseikkoja.
Ja vaikka miten esittelyketjuissa luvattaisiin kallistaa kuunteleva korva myös negatiiviselle palautteelle, yleensä sen antaminen johtaa kuitenkin vain niks-naks niskojen nakkeluun ja "no se on sun mielipitees"-mantran hokemiseen. Ja tässä onnellisesti hukataan se seikka, että jos sanon tallissa olevan huonoa tekstin koska se on liian pientä eivätkä linkit erotu, niin se ei jukopliut ole mielipideasia vaan ihan puhdas fakta. Jos tekstiä ei voi nettisivulta lukea, se on huono, oli tallinomistaja ihan mitä mieltä tahansa. Mielipiteet ovat mielipiteitä, mutta faktat ovat tosiasioita, joille ei vain voi todeta, että se on sun mielipitees. Mutta kun ei ymmärretä mikä ero näillä kahdella asialla on!
Minä en jaksa. Minä en herranjumala jaksa paasata asioista, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta joista joutuisin paasaamaan vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin samalla tavoin kuin jos olisin aloittanut vasta eilen. Olen sanonut nätisti, olen sanonut rumasti, olen kirjoittanut Vippokseen, olen kirjoittanut blogiin ja mikä on tulos? Nolla, puhdas nolla! Ihan kuin en ikinä olisi maininnutkaan sanaa käytettävyys! Ketään ei kiinnosta!
Minä vain en jaksa enää kommentoida yhtäkään tallia ja olen huomattavasti kiinnostuneempi omasta navastani. Kiitos ja pitäkää tunkkinne.
Toinenkin syy löytyy: olen tämän kahdeksan vuoden aikana nähnyt, jos en kaikkea, niin aika paljon kuitenkin. En rehellisesti sanoen jaksa innostua enää tallista, jonka suurin meriitti on poikkeuksellisen oranssi/vihreä/violetti/musta/keksi-itse-lisää ulkoasu ja jossa on kolme hevosta: kaksi suomenhevosta ja yksi sikakisattu puoliverinen.
Rehellisesti sanoen en jaksa enää innostua edes suurtallista, joka kasvattaisi kolmeakymmentä äärimmäisen harvinaista ja kiinnostavaa rotua. Minusta on näet kasvanut vuosien mittaan kyyninen pessimisti, joka on aivan varma, että talli lopettaa kuitenkin parin kuukauden sisällä (kuten ne kyllä yleensä tekevätkin...), joten ei maksa vaivaa innostua ja käydä kommentoimassa mitään foorumiin tai vieraskirjaan. Hukkaan se menee kuitenkin.
Luulen että muidenkin kommentointihalukkuuteen vaikuttaa tämä viimeksi mainittu juttu ja se, että uusia talleja tulee jatkuvalla syötöllä. Ei mene kai päivääkään ettei jossain foorumissa olisi vähintään paria uuden tallin esittelytopikkia. Kuka sitä jaksaa vääntää kommenttia tallille, joka on hajuton ja mauton kuin sahanpuru ilman toukkia? En ole varmasti ainoa, joka tuntee että kaikki on keksitty ja tehty jo, että kaikki uudet tallit aiheuttavat vain ajatuksen: "Just joo, näitä on kolmetoista tusinassa jo muutenkin".
perjantaina, joulukuuta 26, 2008
"Jos ei kelpaa, tee itse parempi"-asenne huit hiivattiin
Minua henkilökohtaisesti ärsyttää suunnattomasti tämä asenne, kun joku sanoo jostain asiasta, ettei pidä siitä, niin jo on joku heti hanakasti heittämässä vastaan, että jos ei kelpaa niin tee itse paremmin tai ole ilman. Yleensä tämä koskee tietysti VRL:ää, mutten tiedä ovatko aina nämä "perusta kilpaileva jaos/yhdistys/juttu"-ihmiset VRL:n työntekijöitä vai muuten vain raakkumassa tuota. Jos ovat VRL:n ihmisiä, niin suosittelisin vähän miettimään ennen kuin kirjoittaa tekstiä julkisuuteen.
Sillä mitä tulee, jos kovastikin mennään sillä linjalla, että tehdään mitä huvittaa ja jos ei muita miellytä, nakellaan niskoja ja käsketään olemaan ilman? Tuloksena VRL:stä (tai mistä tahansa) tulee kohta viisijalkaisten uimahyppykilpailuissa kisaavien palominoponien yli 18-vuotiaiden omistajien ikioma salaseura ja jos se ei miellytä, voi olla ihan vapaasti perustaa kilpailevan yhdistyksen. Ja sitten on kohta kolmekymmentäseitsemän ja puoli erilaista, kehnosti toimivaa seuraa ja yhdistystä eikä kellään ole kivaa.
Virtuaalimaailmassa on kyllä paljon ihmisiä, muttei kuitenkaan niin paljon eikä niin paljon tietotaitoa tai näkemystä, että kannattaisi jakautua kahtia ja perustaa keskenään kilpailevia liittoja yms. Olisi huomattavasti tuloksellisempaa puhaltaa yhteen hiileen, vaikka tietysti on vedettävä rajoja ja tehtävä päätöksiä, jotka eivät ihan kaikkia miellytä sataprosenttisesti.
VRL:n erityisesti tulisi olla sellainen "vähän kaikkea vähän kaikille"-yhdistys, koska se on kuitenkin tietynlainen kattojärjestö eikä ole todellakaan järkevää alkaa kumarrella yhteen suuntaan, jolloin tulee väistämättä pyllistäneeksi toiseen suuntaan. Sillä vaikka hallituksen jäsenillä tai muilla olisi kuinka hienoja visioita tahansa, ei VRL oikein voi "suuruudestaan" huolimatta kävellä virtuaalimaailman vanhojen tapojen yli ja sillä tavoin tulla pyllistäneeksi niille, jotka niistä vanhoista tavoista pitävät. "Jos ei kelpaa, tehkää itse kilpaileva liitto/järjestö VRL:n rinnalle" on suurinta typeryyttä, mitä voi kukaan päästää suustaan, koska sillä ei saada aikaiseksi muuta kuin pahaa mieltä ja pahimmassa tapauksessa hajaannusta, joka ei oikeasti hyödytä ketään.
Sillä mitä tulee, jos kovastikin mennään sillä linjalla, että tehdään mitä huvittaa ja jos ei muita miellytä, nakellaan niskoja ja käsketään olemaan ilman? Tuloksena VRL:stä (tai mistä tahansa) tulee kohta viisijalkaisten uimahyppykilpailuissa kisaavien palominoponien yli 18-vuotiaiden omistajien ikioma salaseura ja jos se ei miellytä, voi olla ihan vapaasti perustaa kilpailevan yhdistyksen. Ja sitten on kohta kolmekymmentäseitsemän ja puoli erilaista, kehnosti toimivaa seuraa ja yhdistystä eikä kellään ole kivaa.
Virtuaalimaailmassa on kyllä paljon ihmisiä, muttei kuitenkaan niin paljon eikä niin paljon tietotaitoa tai näkemystä, että kannattaisi jakautua kahtia ja perustaa keskenään kilpailevia liittoja yms. Olisi huomattavasti tuloksellisempaa puhaltaa yhteen hiileen, vaikka tietysti on vedettävä rajoja ja tehtävä päätöksiä, jotka eivät ihan kaikkia miellytä sataprosenttisesti.
VRL:n erityisesti tulisi olla sellainen "vähän kaikkea vähän kaikille"-yhdistys, koska se on kuitenkin tietynlainen kattojärjestö eikä ole todellakaan järkevää alkaa kumarrella yhteen suuntaan, jolloin tulee väistämättä pyllistäneeksi toiseen suuntaan. Sillä vaikka hallituksen jäsenillä tai muilla olisi kuinka hienoja visioita tahansa, ei VRL oikein voi "suuruudestaan" huolimatta kävellä virtuaalimaailman vanhojen tapojen yli ja sillä tavoin tulla pyllistäneeksi niille, jotka niistä vanhoista tavoista pitävät. "Jos ei kelpaa, tehkää itse kilpaileva liitto/järjestö VRL:n rinnalle" on suurinta typeryyttä, mitä voi kukaan päästää suustaan, koska sillä ei saada aikaiseksi muuta kuin pahaa mieltä ja pahimmassa tapauksessa hajaannusta, joka ei oikeasti hyödytä ketään.
Tunnisteet:
ajattelemisen aihetta,
VRL,
yleinen virtuaalivalitus
torstaina, joulukuuta 25, 2008
Tulokset blogin rotukyselystä
Viimeksi kyseltiin lukijoiden suosikkeja niistä roduista, joita Ionicissa ja Gin Ahaltekissa kasvatetaan. Vastaajia oli 49 kappaletta ja jokainen oli valinnut keskimäärin 2 tai 3 eri rotua.
Ahaltek 24 ääntä
Arabi 17 ääntä
Kalliovuortenponi 14 ääntä
Knabstrup 8 ääntä
RBSH 14 ääntä
Terskinhevonen 7 ääntä
Kladrub 7 ääntä
Risteytykset 13 ääntä
Tennesseenwalker 7 ääntä
Muut rodut 14 ääntä
Eli aika tasaisesti kaikista meidän tärkeistä roduista pidettiin. Enemmän haluaisin tietää niiden äänestäjien mielipiteitä, jotka valitsivat nuo risteytykset tai muut rodut: mitkä rodut kiinnostavat, mistä risteytyksistä pidät ja miksi.
Nyt sitten kysellään tämän blogin suosikkiaihepiirejä, siis niitä tekstejä, jotka luette kaikkein mieluiten. Tällä kertaa ei saakaan äänestää kuin vain yhtä vaihtoehtoa, toisin kuin aikaisemmissa äänestyksissä. Keskustelua aiheesta saa viritellä tänne tai muihin sopiviin postauksiin.
Ahaltek 24 ääntä
Arabi 17 ääntä
Kalliovuortenponi 14 ääntä
Knabstrup 8 ääntä
RBSH 14 ääntä
Terskinhevonen 7 ääntä
Kladrub 7 ääntä
Risteytykset 13 ääntä
Tennesseenwalker 7 ääntä
Muut rodut 14 ääntä
Eli aika tasaisesti kaikista meidän tärkeistä roduista pidettiin. Enemmän haluaisin tietää niiden äänestäjien mielipiteitä, jotka valitsivat nuo risteytykset tai muut rodut: mitkä rodut kiinnostavat, mistä risteytyksistä pidät ja miksi.
Nyt sitten kysellään tämän blogin suosikkiaihepiirejä, siis niitä tekstejä, jotka luette kaikkein mieluiten. Tällä kertaa ei saakaan äänestää kuin vain yhtä vaihtoehtoa, toisin kuin aikaisemmissa äänestyksissä. Keskustelua aiheesta saa viritellä tänne tai muihin sopiviin postauksiin.
keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008
Tersk-orien väritilasto
Kesällä esittelimme koko tersk-lauman väritilastoja, tällä kertaa tulee päivitetty tilasto ainoastaan tersk-oreista, joilla on kaikilla tällä hetkellä kuva.
Ruunikko 9 hevosta
Rautias 5 hevosta
Musta 4 hevosta
Voikko 2 hevosta
Mustanvoikko 1 hevonen
Kimo 22 hevosta
Kimoja on siis 22 ja tummia 21 eli kimojen osuus on edelleen tukeva. Viimeksi mustia hevosia ei ollut yhtäkään eikä mustanvoikkoakaan, nyt jo oreissa on peräti neljä mustaa ja yksi mustanvoikkokin. Pikkuisen tasapainoa siinä suunnassa. Yhtään ruunivoikkoa oria sen sijaan ei ole.
Kimojen takaa sen sijaan löytyy yksi ruunivoikkokin ja myös yksi voikko lisää. Kimoissakin ruunikonkimo on yleisin, niitä on kahdeksan. Tosin mustankimoja on myös paljon, 7 oria. Rautiaankimoja on 5, ja niitä voikko- ja ruunivoikkopohjaisia molempia yksi.
Niin ja muuten tämä on 301. postaus tähän blogiin, eilinen oli kolmassadas. Ja blogikin täytti vuoden jo marraskuussa, muttemme huomanneet moista.
Ruunikko 9 hevosta
Rautias 5 hevosta
Musta 4 hevosta
Voikko 2 hevosta
Mustanvoikko 1 hevonen
Kimo 22 hevosta
Kimoja on siis 22 ja tummia 21 eli kimojen osuus on edelleen tukeva. Viimeksi mustia hevosia ei ollut yhtäkään eikä mustanvoikkoakaan, nyt jo oreissa on peräti neljä mustaa ja yksi mustanvoikkokin. Pikkuisen tasapainoa siinä suunnassa. Yhtään ruunivoikkoa oria sen sijaan ei ole.
Kimojen takaa sen sijaan löytyy yksi ruunivoikkokin ja myös yksi voikko lisää. Kimoissakin ruunikonkimo on yleisin, niitä on kahdeksan. Tosin mustankimoja on myös paljon, 7 oria. Rautiaankimoja on 5, ja niitä voikko- ja ruunivoikkopohjaisia molempia yksi.
Niin ja muuten tämä on 301. postaus tähän blogiin, eilinen oli kolmassadas. Ja blogikin täytti vuoden jo marraskuussa, muttemme huomanneet moista.
tiistaina, joulukuuta 23, 2008
Jouluntoivotukset
Jokaiselle lukijalle erikseen ja kaikille yhdessä: hyvää joulua!
Ionicin ja GA:n joulu on aika normaali. Talleja ei päivitetä (mikä on aika tavallista), Gin viettää atk-lakkoa joulun ajan (ainakin osittain) ja minäkään tuskin surffailen kovin aktiivisesti.
Ionicin ja GA:n joulu on aika normaali. Talleja ei päivitetä (mikä on aika tavallista), Gin viettää atk-lakkoa joulun ajan (ainakin osittain) ja minäkään tuskin surffailen kovin aktiivisesti.
maanantaina, joulukuuta 22, 2008
VRL-kitinää
Varoitus jo etukäteen: joulumieltä 0%, kitinää ja vinkumista 100%.
Yritin (paino siis todellakin sanalla "yritin") muokkailla vaihteeksi rekisteröimieni hevosten tietoja VRL:n hevosrekisterissä. Sen jälkeen kun olen viimeksi saanut hevosiani rekisteriin, on sinne tulleet kentät mm. säkäkorkeudelle ja värille. Kiva juttu minun mielestäni, mutta nyt minulla ja S:llä on noin puolitoista sataa miljoonaa kopukkaa, joiden VRL-sivulta nämä tiedot puuttuvat. Lisäksi moni hepo on jo siirtynyt bittiajasta bitti-ikuisuuteen, joten niitä pitäisi merkitä kuolleiksikin.
Homma meni suurinpiirtein näin:
1. avaan omat tiedot-sivun, josta löytyy lista omistamistani hevosista
2. avaan hevosen x sivun, josta klikkaan sen sivun auki uuteen tabiin
3. siirryn takaisin hevoslistaan
4. painan "muokkaa"-linkkiä. Tarkistan hevosen sivuilta värin (tiikerinkirjava puuttuu listasta kokonaan) ja säkäkorkeuden
5. kasvattaja-kohtaa täyttäessäni joudun avaamaan "Tallit ja seurat"-sivun uuteen tabiin ja etsimään kasvattajan VRL-tunnuksen tai tallin numeron.
6. kirjoitan salasanani kenttään ja painan "Muuta tiedot". Selain sirityy sivulle, joka ilmoittaa tietojen muuttamisen onnistuneen
7. klikkaan jälleen "Omat tiedot"-linkkiä
8. etsin uudelleen saman hevosen, painan "muokkaa"
9. etsin "Merkitse hevonen kuolleeksi"-kodan ja kirjoitan siihen salasanan toistamiseen
10. minulta kysytään haluanko sitä varmasti. Kyllä kiitos. Saan eteeni ilmoituksen, joka kertoo muokkauksen onnistuneen
11. klikkaan jälleen "Omat tiedot"-linkkiä, valitsen uuden hevosen ja siirryn kohtaan 1
12. arvatkaa muuten kiinnostaako tehdä tätä satoja ja satoja kertoja?
Kaatuisiko koko virtuaalimaailma asian voisi hoitaa näin:
1. avaan omat tiedot-sivun, josta löytyy lista omistamistani hevosista
2. avaan hevosen x sivun, josta klikkaan sen sivun auki uuteen tabiin
3. painan VRL-sivulla näkyvää "muokkaa tämän hevosen tietoja"-linkkiä
4. voin muokata kaikkia tietoja kerralla eli kirjoittaa hevosen korkeuden, merkitä sen värin ja merkitä sen samalla myös kuolleeksi
5. kasvattajaa etsiessäni en joudu puljaamaan numeroiden kanssa vaan kentän vieressä on "etsi kasvattaja"-linkki, josta vaikkapa pop-upiin ponnahtaa hakukenttä, johon voin kirjoittaa tallin nimen tai kasvattajanimen ja haku osaa etsiä kaikki tämän merkkijonon sisältämät nimet ilman jokerimerkkejä tai tappelua isojen/pienten kirjaimien kanssa. Voin tuloslistalta raksia haluamani tallin eikä minun tarvitse kirjoittaa erikseen numerokoodeja, jotka eivät tarkoita mitään
6. painan "tallenna muutokset"-linkkiä ja palaan takaisin "Omat tiedot"-sivulle, jonka yläreunassa on tieto siitä, että "(hevosen nimi) tiedot on muutettu onnistuneesti".
Tämä tapa sisältää huomattavasti vähemmän turhaa linkkien klikkailua, vähemmän auki olevia sivuja, vähemmän mitääntarkoittamattomien numerosarjojen kirjoittelua (virhealtista!) ja olisi kaikkinensa miellyttävämpi käyttää. Nykyinen systeemi toimii vain jos a. omistajat pitävät jatkuvasti hevostensa tietoja ajantasalla b. hevosia ei ole kuin korkeintaan parikymmentä. Me emme S:n kanssa täytä kumpaakaan ehtoa.
Itse olen valistanut, valittanut, haukkunut ja harvoin kehunut näitä käytettävyys- ja käyttäjäystävällisyys-juttuja virtuaalimaailmassa jo vuosia ja tämä jatkaa sitä samaa latua. Kuten tyypillistä muissakin projekteissa, amatöörit osaavat ehkä tekniikan, mutteivät ole koskaan vaivautuneet lukemaan psykologiaa tai miettimään, mitä käyttäjät oikeasti tekevät sivuilla ja miten sen saisi simppeliksi.
Lisätään siihen mukaan vielä jatkuva kiire ja valitukset siitä, ettei mikään toimi, tehdään asiat vähän sinne päin ja ajatellaan, että korjataan sitten myöhemmin kun on aikaa. Aikaa ei koskaan ole (it-projektien perustotuus) ja huonosti tehtyä ei välttämättä saa korjailulla paremmaksi, vaan koko homma on aloitettava aivan alusta.
En halua tällä kuitenkaan haukkua Feanaroa tai VRL:ää yleisesti, koska ymmärrän valitettavankin hyvin, mistä homma kiikastaa. Jos minulla olisi määrättömästi rahaa, perustaisin VRL-yrityksen, johon palkkaisin täysipäiväisiksi työntekijöiksi pari koodarinörttiä, Meepun ja Feanaron ja ehkä pari muuta virtuaalimaailmasta paljon tietävää, yhden ohjelmistoprojektien ammattilaisen tulkiksi kahden edellisen tahon välille, yhden täysinoppineen käytettävyysekspertin ja testaajan, luultavasti jossain vaiheessa myös tilapäistyövoimaksi myös pari tietokannan täydentäjää. Jo alkaisi varmasti lyyti kirjoittaa! Vaan kun minulla ei ole sitä rahaa ja sekös kyrsii.
Yritin (paino siis todellakin sanalla "yritin") muokkailla vaihteeksi rekisteröimieni hevosten tietoja VRL:n hevosrekisterissä. Sen jälkeen kun olen viimeksi saanut hevosiani rekisteriin, on sinne tulleet kentät mm. säkäkorkeudelle ja värille. Kiva juttu minun mielestäni, mutta nyt minulla ja S:llä on noin puolitoista sataa miljoonaa kopukkaa, joiden VRL-sivulta nämä tiedot puuttuvat. Lisäksi moni hepo on jo siirtynyt bittiajasta bitti-ikuisuuteen, joten niitä pitäisi merkitä kuolleiksikin.
Homma meni suurinpiirtein näin:
1. avaan omat tiedot-sivun, josta löytyy lista omistamistani hevosista
2. avaan hevosen x sivun, josta klikkaan sen sivun auki uuteen tabiin
3. siirryn takaisin hevoslistaan
4. painan "muokkaa"-linkkiä. Tarkistan hevosen sivuilta värin (tiikerinkirjava puuttuu listasta kokonaan) ja säkäkorkeuden
5. kasvattaja-kohtaa täyttäessäni joudun avaamaan "Tallit ja seurat"-sivun uuteen tabiin ja etsimään kasvattajan VRL-tunnuksen tai tallin numeron.
6. kirjoitan salasanani kenttään ja painan "Muuta tiedot". Selain sirityy sivulle, joka ilmoittaa tietojen muuttamisen onnistuneen
7. klikkaan jälleen "Omat tiedot"-linkkiä
8. etsin uudelleen saman hevosen, painan "muokkaa"
9. etsin "Merkitse hevonen kuolleeksi"-kodan ja kirjoitan siihen salasanan toistamiseen
10. minulta kysytään haluanko sitä varmasti. Kyllä kiitos. Saan eteeni ilmoituksen, joka kertoo muokkauksen onnistuneen
11. klikkaan jälleen "Omat tiedot"-linkkiä, valitsen uuden hevosen ja siirryn kohtaan 1
12. arvatkaa muuten kiinnostaako tehdä tätä satoja ja satoja kertoja?
Kaatuisiko koko virtuaalimaailma asian voisi hoitaa näin:
1. avaan omat tiedot-sivun, josta löytyy lista omistamistani hevosista
2. avaan hevosen x sivun, josta klikkaan sen sivun auki uuteen tabiin
3. painan VRL-sivulla näkyvää "muokkaa tämän hevosen tietoja"-linkkiä
4. voin muokata kaikkia tietoja kerralla eli kirjoittaa hevosen korkeuden, merkitä sen värin ja merkitä sen samalla myös kuolleeksi
5. kasvattajaa etsiessäni en joudu puljaamaan numeroiden kanssa vaan kentän vieressä on "etsi kasvattaja"-linkki, josta vaikkapa pop-upiin ponnahtaa hakukenttä, johon voin kirjoittaa tallin nimen tai kasvattajanimen ja haku osaa etsiä kaikki tämän merkkijonon sisältämät nimet ilman jokerimerkkejä tai tappelua isojen/pienten kirjaimien kanssa. Voin tuloslistalta raksia haluamani tallin eikä minun tarvitse kirjoittaa erikseen numerokoodeja, jotka eivät tarkoita mitään
6. painan "tallenna muutokset"-linkkiä ja palaan takaisin "Omat tiedot"-sivulle, jonka yläreunassa on tieto siitä, että "(hevosen nimi) tiedot on muutettu onnistuneesti".
Tämä tapa sisältää huomattavasti vähemmän turhaa linkkien klikkailua, vähemmän auki olevia sivuja, vähemmän mitääntarkoittamattomien numerosarjojen kirjoittelua (virhealtista!) ja olisi kaikkinensa miellyttävämpi käyttää. Nykyinen systeemi toimii vain jos a. omistajat pitävät jatkuvasti hevostensa tietoja ajantasalla b. hevosia ei ole kuin korkeintaan parikymmentä. Me emme S:n kanssa täytä kumpaakaan ehtoa.
Itse olen valistanut, valittanut, haukkunut ja harvoin kehunut näitä käytettävyys- ja käyttäjäystävällisyys-juttuja virtuaalimaailmassa jo vuosia ja tämä jatkaa sitä samaa latua. Kuten tyypillistä muissakin projekteissa, amatöörit osaavat ehkä tekniikan, mutteivät ole koskaan vaivautuneet lukemaan psykologiaa tai miettimään, mitä käyttäjät oikeasti tekevät sivuilla ja miten sen saisi simppeliksi.
Lisätään siihen mukaan vielä jatkuva kiire ja valitukset siitä, ettei mikään toimi, tehdään asiat vähän sinne päin ja ajatellaan, että korjataan sitten myöhemmin kun on aikaa. Aikaa ei koskaan ole (it-projektien perustotuus) ja huonosti tehtyä ei välttämättä saa korjailulla paremmaksi, vaan koko homma on aloitettava aivan alusta.
En halua tällä kuitenkaan haukkua Feanaroa tai VRL:ää yleisesti, koska ymmärrän valitettavankin hyvin, mistä homma kiikastaa. Jos minulla olisi määrättömästi rahaa, perustaisin VRL-yrityksen, johon palkkaisin täysipäiväisiksi työntekijöiksi pari koodarinörttiä, Meepun ja Feanaron ja ehkä pari muuta virtuaalimaailmasta paljon tietävää, yhden ohjelmistoprojektien ammattilaisen tulkiksi kahden edellisen tahon välille, yhden täysinoppineen käytettävyysekspertin ja testaajan, luultavasti jossain vaiheessa myös tilapäistyövoimaksi myös pari tietokannan täydentäjää. Jo alkaisi varmasti lyyti kirjoittaa! Vaan kun minulla ei ole sitä rahaa ja sekös kyrsii.
sunnuntaina, joulukuuta 21, 2008
Tennesseenwalkerien väritilasto
Tennesseenwalker on yksi "värikkäimmistä" roduista mitä meiltä löytyy. On paria sorttia kirjavaa, on voikkoa, päistärikköä ja ainoana rotuna (muistaakseni) myös samppanjaa. Jos meillä on 18 walkeria ja 11 eri väriä, niin hajontaa löytyy!
Tältä näyttää meidän walkerien värikartta:
ruunikko: 2 hevosta
rautias: 2 hevosta
musta: 1 hevonen
voikko: 3 hevosta
amber champagne: 2 hevosta
rautias sabino: 2 hevosta
musta sabino: 1 hevonen
musta tobiano: 1 hevonen
rautias tobiano: 2 hevosta
ruunikko tobiano: 1 hevonen
rautiaanpäistärikkö: 1 hevonen
Tältä näyttää meidän walkerien värikartta:
ruunikko: 2 hevosta
rautias: 2 hevosta
musta: 1 hevonen
voikko: 3 hevosta
amber champagne: 2 hevosta
rautias sabino: 2 hevosta
musta sabino: 1 hevonen
musta tobiano: 1 hevonen
rautias tobiano: 2 hevosta
ruunikko tobiano: 1 hevonen
rautiaanpäistärikkö: 1 hevonen
Kalliovuortenponien väritilastoja
Tuossa parina oltana olen näprännyt kaikille tämänhetkisille kalliovuortenponeille kuvat (päivittyvät nettiin paraikaa), joten lienee aika katsastaa, minkä värisiä meidän rockyt ovat.
Tilasto on hopeavärien hallintaa, onhan hopeanmusta (ja hopeanruunikko) tavoitelluin ja suosituin väri kalliovuortenponeilla. Meidänkin hevoslaumasta puolet ovat jonkinlaisia hopeavärisiä ja sitten on tietysti ne rautiaat, jotka kantavat hopeaa mutta rautiaassahan hopeaväri ei näy. Enemmän noista hopeaväreistä on kirjoiteltu väriteoria 6:ssa.
Mutta sitten niihin kalliovuortenponeihin ja niiden väreihin:
ruunikko: 7 hevosta
rautias: 5 hevosta
musta: 6 hevosta
voikko: 4 hevosta
ruunivoikko: 2 hevosta
hopeanmusta: 21 hevosta
hopeanruunikko: 13 hevosta
päistärikkö: 5 hevosta
hiirakko: 1 hevonen
hallakko: 1 hevonen
hopeanruunivoikko: 1 hevonen
Päistärikköjä on siis 5 kappaletta, niiden pohjaväreja ovat seuraavat:
hopeanruunikonpäistärikkö: 1 hevonen
mustanpäistärikkö: 1 hevonen
rautiaanpäistärikkö: 1 hevonen
hopeanmustanpäistärikkö: 2 hevosta
Meillä siis esiintyy kolmea eri diluutiotekijää: hopeaa, voikkoa ja hallakkoa. Tämä tekee asiat hankaliksi, koska nämä voivat yhdistyä keskenään ja tuloksena on luultavasti kamala sekasotku, jolle ei löydy ikinä kuvia. Yksi tällainen meillä on, hopeanruunivoikko ori Monty Ion, jossa yhdistyy ruunikkoon sekä hopeaväri että voikkoväri. Oli täydellinen onnenkantamoinen, että löysimme sille kuvan, jossa on oikeasti hopeanruunivoikko hevonen. Miltä sitten näyttäisi hopeanhallakko tai hopeanhiirakko tai pahimmassa tapauksessa hopeanruunivoikonhallakko, niin sanonpa että huh huh. Niinpä meillä hevosen perivät yleensä vain yhden diluutiotekijän, vaikka vanhemmilta voisi tulla lisääkin, ihan vain selvyyden ja kuvien vuoksi.
Tuplavoikkoa sen sijaan voisi esiintyäkin. Meidän voikkovärit ovat nimittäin peräisin kahdelta eri tammalta, jo kuolleelta Rosa Lee II:lta ja Shaylee Rose GA:lta. Molempien voikkoväri jatkuu varsojen kautta.
Päistärikkö sen sijaan tulee yhdeltä oriilta, virheellisesti mustankimoksi tunnistetulta Samba di Janeirolta. Sambasta jäi kaksi päistärikkövarsaa, ori Paso Doble Ion ja tamma Java Ion. Nämä ovat sitten periyttäneet päistärikköä eteenpäin ja niin meillä on peräti siis 5 hevosta, jotka ovat päistärikköjä.
Hallakko on meidän diluutioväreistä uusin, ainoan hallakon linjan perustaja on ori Fun With Dun GA. Sillä on yksi hallakko varsa, tamma Funny Bunny GA, mutta hallakko ei ole näistä vielä lähtenyt eteenpäin. Tulevaisuudessa meille kyllä varmasti syntyy hallakkovärisiä varsoja, ettei se väri katoamaan pääse.
Itse asiassa muuten tänään saattaa syntyä ensimmäinen hallakkovärinen Ion-varsa, koska tänään putkahtaa maailmaan tammavarsa, jonka isä on juuri tuo Fun With Dun GA ja emä hopeanruunikko tamma. Ehkä siitä tulee hallakko...
Tilasto on hopeavärien hallintaa, onhan hopeanmusta (ja hopeanruunikko) tavoitelluin ja suosituin väri kalliovuortenponeilla. Meidänkin hevoslaumasta puolet ovat jonkinlaisia hopeavärisiä ja sitten on tietysti ne rautiaat, jotka kantavat hopeaa mutta rautiaassahan hopeaväri ei näy. Enemmän noista hopeaväreistä on kirjoiteltu väriteoria 6:ssa.
Mutta sitten niihin kalliovuortenponeihin ja niiden väreihin:
ruunikko: 7 hevosta
rautias: 5 hevosta
musta: 6 hevosta
voikko: 4 hevosta
ruunivoikko: 2 hevosta
hopeanmusta: 21 hevosta
hopeanruunikko: 13 hevosta
päistärikkö: 5 hevosta
hiirakko: 1 hevonen
hallakko: 1 hevonen
hopeanruunivoikko: 1 hevonen
Päistärikköjä on siis 5 kappaletta, niiden pohjaväreja ovat seuraavat:
hopeanruunikonpäistärikkö: 1 hevonen
mustanpäistärikkö: 1 hevonen
rautiaanpäistärikkö: 1 hevonen
hopeanmustanpäistärikkö: 2 hevosta
Meillä siis esiintyy kolmea eri diluutiotekijää: hopeaa, voikkoa ja hallakkoa. Tämä tekee asiat hankaliksi, koska nämä voivat yhdistyä keskenään ja tuloksena on luultavasti kamala sekasotku, jolle ei löydy ikinä kuvia. Yksi tällainen meillä on, hopeanruunivoikko ori Monty Ion, jossa yhdistyy ruunikkoon sekä hopeaväri että voikkoväri. Oli täydellinen onnenkantamoinen, että löysimme sille kuvan, jossa on oikeasti hopeanruunivoikko hevonen. Miltä sitten näyttäisi hopeanhallakko tai hopeanhiirakko tai pahimmassa tapauksessa hopeanruunivoikonhallakko, niin sanonpa että huh huh. Niinpä meillä hevosen perivät yleensä vain yhden diluutiotekijän, vaikka vanhemmilta voisi tulla lisääkin, ihan vain selvyyden ja kuvien vuoksi.
Tuplavoikkoa sen sijaan voisi esiintyäkin. Meidän voikkovärit ovat nimittäin peräisin kahdelta eri tammalta, jo kuolleelta Rosa Lee II:lta ja Shaylee Rose GA:lta. Molempien voikkoväri jatkuu varsojen kautta.
Päistärikkö sen sijaan tulee yhdeltä oriilta, virheellisesti mustankimoksi tunnistetulta Samba di Janeirolta. Sambasta jäi kaksi päistärikkövarsaa, ori Paso Doble Ion ja tamma Java Ion. Nämä ovat sitten periyttäneet päistärikköä eteenpäin ja niin meillä on peräti siis 5 hevosta, jotka ovat päistärikköjä.
Hallakko on meidän diluutioväreistä uusin, ainoan hallakon linjan perustaja on ori Fun With Dun GA. Sillä on yksi hallakko varsa, tamma Funny Bunny GA, mutta hallakko ei ole näistä vielä lähtenyt eteenpäin. Tulevaisuudessa meille kyllä varmasti syntyy hallakkovärisiä varsoja, ettei se väri katoamaan pääse.
Itse asiassa muuten tänään saattaa syntyä ensimmäinen hallakkovärinen Ion-varsa, koska tänään putkahtaa maailmaan tammavarsa, jonka isä on juuri tuo Fun With Dun GA ja emä hopeanruunikko tamma. Ehkä siitä tulee hallakko...
Tunnisteet:
amerikkalaiset rodut,
ponit,
värit
torstaina, joulukuuta 18, 2008
Ulkoasu-kyselyn tulokset
Blogin oikeassa yläreunassa, otsikon alla on nyt pari viikkoa ollut kysely, joka vaihtuu suunnilleen viikottain. Viimeisin kysely koski blogin ulkoasua, tässä tulokset:
Annettuja ääniä yhteensä 53
Huippuhieno: 7
Ihan jees: 22
Sopii tallien tyyliin: 26
Onko ulkoasu muuttunutkin?: 5
Tylsä: 3
Kamala: 4
Helppo käyttää: 18
Sekava ja monimutkainen: 1
Ne jotka ovat vastanneet kamala tai sekava ja monimutkainen, nyt teillä on mahdollisuus vaikuttaa. Mikä on kamalaa, mikä on sekavaa, miten voisimme muuttaa blogia niin että se olisi parempi? Onko jotain sellaista, mitä emme ole huomanneet/tajunneet ulkoasussa, joka muuttaisi tilannetta?
Onneksi kuitenkin suuri osa vastaajista on sitä mieltä että on helppokäyttöinen ja ihan jees, että mitään akuuttia hätää ei ulkoasun kanssa taida olla.
Uusi blogi kyselee teidän rotumieltymyksiä. Yksi vastaaja saa rastia useammakin vastauksen. Tämän postauksen kommentteihin voi kirjoittaa sitten lisää noista roduista, ainakin jos oma ääni menee "joku muu"-osastoon.
Annettuja ääniä yhteensä 53
Huippuhieno: 7
Ihan jees: 22
Sopii tallien tyyliin: 26
Onko ulkoasu muuttunutkin?: 5
Tylsä: 3
Kamala: 4
Helppo käyttää: 18
Sekava ja monimutkainen: 1
Ne jotka ovat vastanneet kamala tai sekava ja monimutkainen, nyt teillä on mahdollisuus vaikuttaa. Mikä on kamalaa, mikä on sekavaa, miten voisimme muuttaa blogia niin että se olisi parempi? Onko jotain sellaista, mitä emme ole huomanneet/tajunneet ulkoasussa, joka muuttaisi tilannetta?
Onneksi kuitenkin suuri osa vastaajista on sitä mieltä että on helppokäyttöinen ja ihan jees, että mitään akuuttia hätää ei ulkoasun kanssa taida olla.
Uusi blogi kyselee teidän rotumieltymyksiä. Yksi vastaaja saa rastia useammakin vastauksen. Tämän postauksen kommentteihin voi kirjoittaa sitten lisää noista roduista, ainakin jos oma ääni menee "joku muu"-osastoon.
keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008
Muutama uusi kopu
Tänään saimme tehtyä muutamille ostamillemme hevosille sivuja. Kuvia ei vielä ole, mutta vilkaista silti saa, ovat mielenkiintoisia tapauksia suvullisesti.
Doninhevonori Gavriil NEFillä on yksi polvi sukua ja ihan tuiki tuntematonta Ionicissa. Siis ei varsinaisesti tuntematonta, isä Samuil 8 on tuttu nimi ja lienee joskus vilahdellut jonkiun meidän RBSH:n suvussa. Mutta puhdasta don-varsaa siitä tiettävästi ei ole meillä ollut. Emä TT Grett ja kasvattaja Johanna R. ovatkin sitten meille ihan outoja nimiä, emmepä olisi muuten tätä oriakaan tajunneet hankkia ellei Gin olisi nähnyt VRL:n foorumissa myynti-ilmoa. Gavriil on jo aikuinen ja tulee hetimiten jalostuskäyttöön.
Heidi M:ltä ostimme peräti kolme kalliovuortenponia, kaksi oria ja yhden tamman. Kaikki ovat suvuiltaan sellaisia, että niitä nimiä ei meidän ponien suvuissa näy. Nämä ovat vielä nuoria, mutta viimeistään ensi kesänä aloittavat siitosuransa, oriit varmaan myös kilpauransa askellajipuolella. Olkaapa siis hyvät: ori Creator BRN, ori Porter BRN (tuo suku on hieno!) ja tamma Rohara BRN.
Doninhevonori Gavriil NEFillä on yksi polvi sukua ja ihan tuiki tuntematonta Ionicissa. Siis ei varsinaisesti tuntematonta, isä Samuil 8 on tuttu nimi ja lienee joskus vilahdellut jonkiun meidän RBSH:n suvussa. Mutta puhdasta don-varsaa siitä tiettävästi ei ole meillä ollut. Emä TT Grett ja kasvattaja Johanna R. ovatkin sitten meille ihan outoja nimiä, emmepä olisi muuten tätä oriakaan tajunneet hankkia ellei Gin olisi nähnyt VRL:n foorumissa myynti-ilmoa. Gavriil on jo aikuinen ja tulee hetimiten jalostuskäyttöön.
Heidi M:ltä ostimme peräti kolme kalliovuortenponia, kaksi oria ja yhden tamman. Kaikki ovat suvuiltaan sellaisia, että niitä nimiä ei meidän ponien suvuissa näy. Nämä ovat vielä nuoria, mutta viimeistään ensi kesänä aloittavat siitosuransa, oriit varmaan myös kilpauransa askellajipuolella. Olkaapa siis hyvät: ori Creator BRN, ori Porter BRN (tuo suku on hieno!) ja tamma Rohara BRN.
Tunnisteet:
amerikkalaiset rodut,
myyminen ja ostaminen,
venäläiset rodut
Muistilappu laukoista ja sekalaista nimivalitusta
Ilmoittelin tänään hevosia St Empyreanin ja Trickeryn laukkoihin.
Mutta että voi JEESUS kun ihmiset eivät osaa keksiä edes virtuaalihevosille nimiä itse vaan ne pitää kopioida reaalihevosilta! Kun virtuaaliahaltekien keksityistä suvuista löytyy sellaisia nimiä kuin Absent, Delegatka, Almaz, Khorgos, Dor Kush, Kerogli, Rokot, Rovshan, Gargantua, Daimir, El Kalinak ja vastaavia, kertoo se ahaltekeistä jonkin verran tietävälle sen verran, että nämä hevoset keksinyt ihminen on osunut parin reaalimaailman ahaltek-siittolan sivuille ja kopioinut sieltä nimet käyttöönsä.
Tämä juuri on sitä, mistä reaalihevosten omistajat eivät pidä, mikä osoittaa tyhmyyttä ja mielikuvituksettomuutta, mikä sekoittaa virtuaalihevoset ja reaalihevoset keskenään ja aiheuttaa harmaita hiuksia. Eikä siinä auta, että sivuilla lukisi että kyse on virtuaalihevosesta.
Hyi ja häpeä, St Empyreanin omistaja!
Mutta että voi JEESUS kun ihmiset eivät osaa keksiä edes virtuaalihevosille nimiä itse vaan ne pitää kopioida reaalihevosilta! Kun virtuaaliahaltekien keksityistä suvuista löytyy sellaisia nimiä kuin Absent, Delegatka, Almaz, Khorgos, Dor Kush, Kerogli, Rokot, Rovshan, Gargantua, Daimir, El Kalinak ja vastaavia, kertoo se ahaltekeistä jonkin verran tietävälle sen verran, että nämä hevoset keksinyt ihminen on osunut parin reaalimaailman ahaltek-siittolan sivuille ja kopioinut sieltä nimet käyttöönsä.
Tämä juuri on sitä, mistä reaalihevosten omistajat eivät pidä, mikä osoittaa tyhmyyttä ja mielikuvituksettomuutta, mikä sekoittaa virtuaalihevoset ja reaalihevoset keskenään ja aiheuttaa harmaita hiuksia. Eikä siinä auta, että sivuilla lukisi että kyse on virtuaalihevosesta.
Hyi ja häpeä, St Empyreanin omistaja!
Tunnisteet:
ahaltek,
laukkatuloksia ja -kuulumisia,
nimet,
yleinen virtuaalivalitus
tiistaina, joulukuuta 16, 2008
Orpo olo
Onpas oikeasti orpo olo kun yhtäkkiä ei olekaan laukkoja tulossa, menossa, tuloksia laitettavana eikä juuri montaa ilmoittautumistakaan lisättävänä. Siihen ehti jo tottua, että laukkoja on joka päivä. Niin että mitä sitä nyt oikein virtuaalielämällään tekee...
No joo, tekemistähän riittää, GA:n kasvattilista laahaa pahasti perässä, uusia tekkevarsoja pitäisi suunnitella ensi vuodelle. Ionicissa on kasvattiasiat kohtuullisessa jamassa, mutta uusia kasvatteja pitäisi sielläkin laittaa tulille.
Vanhempienkin hevosten sivuissa riittäisi päivitettävää. Olemme päättäneet kokonaan luopua ikälaskurien käytöstä. Kivaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta nyt loppui meiltä kärsivällisyys. Hevosten sivuille ei tule enää lainkaan merkintää iästä, vain syntymäaika. Sen verran me sentään pystymme laskemaan itsekin.
No joo, tekemistähän riittää, GA:n kasvattilista laahaa pahasti perässä, uusia tekkevarsoja pitäisi suunnitella ensi vuodelle. Ionicissa on kasvattiasiat kohtuullisessa jamassa, mutta uusia kasvatteja pitäisi sielläkin laittaa tulille.
Vanhempienkin hevosten sivuissa riittäisi päivitettävää. Olemme päättäneet kokonaan luopua ikälaskurien käytöstä. Kivaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta nyt loppui meiltä kärsivällisyys. Hevosten sivuille ei tule enää lainkaan merkintää iästä, vain syntymäaika. Sen verran me sentään pystymme laskemaan itsekin.
torstaina, joulukuuta 11, 2008
Nuoret ja tietotekniikan HYÖTYkäyttö
HS uutisoi eilen otsikolla Harva nuori hallitsee tietokoneen hyötykäytön.
Lyhyesti sanoen nuoret käyttävät kyllä tietokonetta, roikkuvat irc-galleriassa, Facebookissa ja YouTubessa tai sitten pelaavat, mutta mihinkään hyödylliseen ei tietotaito riitä. No, tämähän ei sinänsä ollut mitenkään yllättävää. Asiaan varmasti liittyy myös se, ettei atk ole pakollinen kouluaine kaikille. Voipi myös olla, että monasti opettaja kieltää tietokoneen käytön koulutöiden tekemisessä. Tietysti tässä on oma pointtinsa, käsin on hyvä osata kirjoittaa ja osata itse ratkoa laskutehtäviä ilman tietokoneen apua.
Medialukutaito on tietysti oma lukunsa, tosin sen taito tuntuu puuttuvan monelta aikuiseltakin. Kaikki mitä netissä lukee, ei ole totta. Täytyy osata hieman arvioida mihin nettisivuihin voi luottaa ja mitä epäillä. Valitettavasti käytöstapoja ei voi miltään kurssilta ostaa edes rahalla ja tämä koskee niin nuoria kuin aikuisiakin.
Miten tämä liittyy virtuaalihevosteluun? No kas kun moni täällä liikkuva on nimenomaan nuori. Virtuaalihevostelu ei ole harrastuksena suinkaan sieltä huonoimmasta päästä ainakaan tätä taustaa vasten. Tässä oppii yleensä jonkin verran nettisivujen tekemistä, html:ää, kuvankäsittelyä ja kirjoittamista sekä toivottavasti myös tiedonhakua, jotka ovat kyllä sinällään ihan hyviä taitoja. Tekstinkäsittely, taulukkolaskenta ja semmoiset jäänevät vieraammiksi. Onhan täällä toki näitä php- ja ohjelmointiguruja ja jokunen on lähtenyt tietotekniikkaa opiskelemaankin, mutten puhu nyt heistä.
Haluan tällä herätellä teitä opettelemaan tietokoneella vähän mälsempiäkin juttuja. Tehkää välillä jotain muuta kuin virtuaalitallien päivitystä ja chatjuoruilua. Opetelkaa niitä mälsiä Wordejä ja Exceleitä, opetelkaa etsimään tietoja netistä, opetelkaa arvioimaan mihin kannattaa luottaa ja mihin ei. Erään kesätyöpaikkani esimies sanoi osuvasti ohjelmoinnista, että siinä on tärkeintä, mitä osaa kirjoittaa Googlen hakusanoiksi, ei niinkään se mitä itse osaa tehdä. Paljon erilaisia ja toimivia ratkaisuja on jo tehty, pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, kun sen voi helpommin löytää netistä. Älkää te jääkö internetin "Kyl mää mesettää osaan ja mullon galtsussa profiili"-pohjasakaksi!
Lyhyesti sanoen nuoret käyttävät kyllä tietokonetta, roikkuvat irc-galleriassa, Facebookissa ja YouTubessa tai sitten pelaavat, mutta mihinkään hyödylliseen ei tietotaito riitä. No, tämähän ei sinänsä ollut mitenkään yllättävää. Asiaan varmasti liittyy myös se, ettei atk ole pakollinen kouluaine kaikille. Voipi myös olla, että monasti opettaja kieltää tietokoneen käytön koulutöiden tekemisessä. Tietysti tässä on oma pointtinsa, käsin on hyvä osata kirjoittaa ja osata itse ratkoa laskutehtäviä ilman tietokoneen apua.
Medialukutaito on tietysti oma lukunsa, tosin sen taito tuntuu puuttuvan monelta aikuiseltakin. Kaikki mitä netissä lukee, ei ole totta. Täytyy osata hieman arvioida mihin nettisivuihin voi luottaa ja mitä epäillä. Valitettavasti käytöstapoja ei voi miltään kurssilta ostaa edes rahalla ja tämä koskee niin nuoria kuin aikuisiakin.
Miten tämä liittyy virtuaalihevosteluun? No kas kun moni täällä liikkuva on nimenomaan nuori. Virtuaalihevostelu ei ole harrastuksena suinkaan sieltä huonoimmasta päästä ainakaan tätä taustaa vasten. Tässä oppii yleensä jonkin verran nettisivujen tekemistä, html:ää, kuvankäsittelyä ja kirjoittamista sekä toivottavasti myös tiedonhakua, jotka ovat kyllä sinällään ihan hyviä taitoja. Tekstinkäsittely, taulukkolaskenta ja semmoiset jäänevät vieraammiksi. Onhan täällä toki näitä php- ja ohjelmointiguruja ja jokunen on lähtenyt tietotekniikkaa opiskelemaankin, mutten puhu nyt heistä.
Haluan tällä herätellä teitä opettelemaan tietokoneella vähän mälsempiäkin juttuja. Tehkää välillä jotain muuta kuin virtuaalitallien päivitystä ja chatjuoruilua. Opetelkaa niitä mälsiä Wordejä ja Exceleitä, opetelkaa etsimään tietoja netistä, opetelkaa arvioimaan mihin kannattaa luottaa ja mihin ei. Erään kesätyöpaikkani esimies sanoi osuvasti ohjelmoinnista, että siinä on tärkeintä, mitä osaa kirjoittaa Googlen hakusanoiksi, ei niinkään se mitä itse osaa tehdä. Paljon erilaisia ja toimivia ratkaisuja on jo tehty, pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, kun sen voi helpommin löytää netistä. Älkää te jääkö internetin "Kyl mää mesettää osaan ja mullon galtsussa profiili"-pohjasakaksi!
Kyselytulokset
Tässä tulokset edellisestä kyselystä (siis sitä, mikä keikkuu tuossa oikeassa reunassa ylhäällä):
Kysymys: miten usein käyt lukemassa tätä blogia
joka päivä tai ainakin joka toinen päivä: 34 vastausta
kerran tai pari viikossa: 19 vastausta
muutaman kerran kuussa: 7 vastausta
muutamien kuukausien välein: 1 vastausta
olen täällä ensimmäistä kertaa: 7 vastausta
Tämä luo paineita! Moni käy lukemassa melkein päivittäin ja suurin osa viikottain. Onneksi viime aikoina ei ole ollut ongelmia tekstintuoton kanssa, mutta sellaisiakin hetkiä voi tulla.
Nyt esillä on uusi kysely, ulkoasusta jota tuossa alkukuusta säädettiin pariinkin otteeseen.
Kysymys: miten usein käyt lukemassa tätä blogia
joka päivä tai ainakin joka toinen päivä: 34 vastausta
kerran tai pari viikossa: 19 vastausta
muutaman kerran kuussa: 7 vastausta
muutamien kuukausien välein: 1 vastausta
olen täällä ensimmäistä kertaa: 7 vastausta
Tämä luo paineita! Moni käy lukemassa melkein päivittäin ja suurin osa viikottain. Onneksi viime aikoina ei ole ollut ongelmia tekstintuoton kanssa, mutta sellaisiakin hetkiä voi tulla.
Nyt esillä on uusi kysely, ulkoasusta jota tuossa alkukuusta säädettiin pariinkin otteeseen.
tiistaina, joulukuuta 09, 2008
Numeroita ja tilastoja
Vuoden 2008 kaikki kasvatit on nyt viimeistään lyöty lukkoon, emme ota enää tälle vuodelle edes tilausvarsoja. Nyt siis voi laskea lopullisia tilastoja meidän toiminnasta, joka koostuu lähes yksinomaan kasvatuksesta.
Vuonna 2008 meillä syntyi 392 varsaa, aivan reilusti enemmän kuin viime vuonna, jolloin syntyi vaivaiset 118 varsaa. Näistä 392 varsasta karvan vajaa kolmannes oli arabivarsoja, niitä syntyi 118 kappaletta. Arabeja on tähän mennessä syntynytkin 199 varsaa kaikkinensa, seuraava arabivarsa tuleekin olemaan peräti 200. laatuaan.
Meille on nyt viiden vuoden aikana syntynyt kaikkiaan 1426 varsaa, joka on luonnollisesti täysin tolkuton lukema. Se tarkoittaa 0,79 varsaa jokaista päivää kohti. Ja ottakaa huomioon, että meillä on syntynyt noin 70 eri rodun edustajiakin! Näistä roduista puolet on sellaisia, joita on syntynyt alle 10 kappaletta ja 15 rodusta on syntynyt yksi ainoa varsa vuosien varrella. Tällaisia harvinaisuuksia ovat mm. altai, ariegenponi, gelderland, huzul, marwari ja berberihevonen.
Sen sijaan yli sadan varsan rotuja on neljä: arabi (199 varsaa), ahaltek (143 varsaa, siirtyi sittemmin GA:han), tersk (112 varsaa) ja knabstrup (104 varsaa).
Tänä vuonna on kasvatteja syntynyt melkein 50 eri rodusta, mutta niistä vain 6 rotua ylittää kymmenen varsan määrän. Ne ovat arabi (118), tersk (54), kalliovuortenponi (40), knabstrup (24), kladrub (20) ja RBSH (13). Sinänsä hassua, että näistä kladrub ja RBSH ovat sellaisia, joita emme "virallisesti" kasvata, vaikka RBSH kyllä alkaa olla siinä hilkulla, että pakko tässä kai on tunnustaa RBSH-kasvattaja olevansa. Niitä on kuitenkin syntynyt vuosien varrella aika huomattava määrä (50 varsaa).
Tänä vuonna on syntynyt muutamia varsoja ihan uusista roduista, siis sellaisia, joita ei meillä aiemmin ole syntynyt lainkaan. No, kladrub on siitä paras esimerkki, meillä ei aikaisemmin ole sellaisia ollutkaan, mutta tänä vuonna sitten muutaman kladrub-kasvattajan innostamana keksimme joitain jalostusyksilöitä ja nyt olemme teettäneet niillä melkoisen ahkerasti varsoja. Muut "uudet" rodut ovat sitten lähinnä sellaisia, joita on syntynyt vain yksi tai pari korkeintaan: kaspianponi, perche, gaited baroque, spotted draft, Spanish Norman, shire, don ja islanninhevonen (näitä on syntynyt peräti 4 varsaa!).
Vuonna 2008 meillä syntyi 392 varsaa, aivan reilusti enemmän kuin viime vuonna, jolloin syntyi vaivaiset 118 varsaa. Näistä 392 varsasta karvan vajaa kolmannes oli arabivarsoja, niitä syntyi 118 kappaletta. Arabeja on tähän mennessä syntynytkin 199 varsaa kaikkinensa, seuraava arabivarsa tuleekin olemaan peräti 200. laatuaan.
Meille on nyt viiden vuoden aikana syntynyt kaikkiaan 1426 varsaa, joka on luonnollisesti täysin tolkuton lukema. Se tarkoittaa 0,79 varsaa jokaista päivää kohti. Ja ottakaa huomioon, että meillä on syntynyt noin 70 eri rodun edustajiakin! Näistä roduista puolet on sellaisia, joita on syntynyt alle 10 kappaletta ja 15 rodusta on syntynyt yksi ainoa varsa vuosien varrella. Tällaisia harvinaisuuksia ovat mm. altai, ariegenponi, gelderland, huzul, marwari ja berberihevonen.
Sen sijaan yli sadan varsan rotuja on neljä: arabi (199 varsaa), ahaltek (143 varsaa, siirtyi sittemmin GA:han), tersk (112 varsaa) ja knabstrup (104 varsaa).
Tänä vuonna on kasvatteja syntynyt melkein 50 eri rodusta, mutta niistä vain 6 rotua ylittää kymmenen varsan määrän. Ne ovat arabi (118), tersk (54), kalliovuortenponi (40), knabstrup (24), kladrub (20) ja RBSH (13). Sinänsä hassua, että näistä kladrub ja RBSH ovat sellaisia, joita emme "virallisesti" kasvata, vaikka RBSH kyllä alkaa olla siinä hilkulla, että pakko tässä kai on tunnustaa RBSH-kasvattaja olevansa. Niitä on kuitenkin syntynyt vuosien varrella aika huomattava määrä (50 varsaa).
Tänä vuonna on syntynyt muutamia varsoja ihan uusista roduista, siis sellaisia, joita ei meillä aiemmin ole syntynyt lainkaan. No, kladrub on siitä paras esimerkki, meillä ei aikaisemmin ole sellaisia ollutkaan, mutta tänä vuonna sitten muutaman kladrub-kasvattajan innostamana keksimme joitain jalostusyksilöitä ja nyt olemme teettäneet niillä melkoisen ahkerasti varsoja. Muut "uudet" rodut ovat sitten lähinnä sellaisia, joita on syntynyt vain yksi tai pari korkeintaan: kaspianponi, perche, gaited baroque, spotted draft, Spanish Norman, shire, don ja islanninhevonen (näitä on syntynyt peräti 4 varsaa!).
Rakennearvostelu ja byrokratia
Jätin edellisestä postauksesta kokonaan mainitsematta sen, että mikä pahuksen homma ktk-tuomareilla on nyt ja kuvatietokannasta huolimatta myös tulevaisuudessa (haepa ruunikkoa pv-oria, saa taatusti toista sataa ehdokasta käytäväksi läpi) juuri tämän kuvasäännön vuoksi. Ei siis riitä, että ktk-tuomari olisi mahtavan hyvä arvioimaan hevosten rakenteita. Ei, hänen täytyy olla myös valokuvien asiantuntija, omata järkyttävä määrä aikaa ja kärsivällisyyttä. Ei ihme ettei homma kiinnosta, sehän on suurimmaksi osaksi jotain ihan muuta kuin sitä rakennearvostelua! Yllättäen näistä seikoista ei puhuta luultavasti halaistuakaan sanaa siinä vaiheessa, kun etsitään uusia tuomareita.
Sama juttu ajoi karille myös minun NJ-tuomarin uran. Kyllä minä, piru vie, osaan arvostella rakenteita ja panna hevosia sen mujkaan paremmuusjärjestykseen, mutta en minä ala vahtaamaan hevosten ikiä ja sitä, onko kuva kenties peräisin joltain sivustolta, joka ei tunnetusti anna lupia kuviin. Tai että miten monta irtosertiä saa missäkin luokassa jakaa ja miten monta koko näyttelyissä ja kelle kuuluu KuMa ja kelle MVA-sert ja kenen MVA muuttuu irtosertiksi ja niin edelleen, loputtomiin.
Joo-joo, säännöt on olemassa ja ne voi vaikka opetella ulkoa, muttei se välttämättä tarkoita sitä, että ymmärtäisi ne oikeasti. Käytetty termistö on pääasiassa hieman epäselvää eikä suinkaan joka kohdassa täysin yhdenmukaisesti käytettyä. Ja aina löytyy poikkeustapauksia ja tilanteita, joihin ei yksiselitteistä vastausta löydy noin vain. Mutta kun minä en halua tankata sääntöjä ja termistöä, en syynätä hevosten sivuja, minä haluan arvostella rakenteita!
VNT ei taida olla yhtään sen parempi, sieltäkin löytyy termejä, arvonimiä ja herra ties mitä kaikkea, joilla ei ole mitään sinänsä tekemistä hevosen rakenteen kanssa, ovatpahan vain sitä näyttelybyrokratiaa. VNT:n ongelmana on lisäksi ainakin meikäläisen mielestä toimimaton käyttöliittymä VRL:n puolella. Asiasta on maristu eteenpäin, parannusehdotuksia on annettu, vastaus on "Tulee kun kerkiää". Toivottavasti joskus. Päätin olla toistaiseksi tuomaroimatta ainuttakaan VNT-näyttelyä ennen kuin se on suunnilleen tuskatonta. En halua tieten tahtoen tehdä asioita, jotka käyvät hermoilleni. Kukapa haluaisi? Haluan helppoutta ja vaivattomuutta!
Tästäpä putkahti mieleeni eräs kysymys yleisesti virtuaalimaailmalle: miksi rakennetuomarin hommiin kuuluu aina ja joka paikassa kamala kasa byrokratiaa? Miksei näyttelytuomareille tarjota valmiina luokkia: "Tuossa on luokka, aseta hevoset paremmuusjärjestykseen, kiitos" ja joku, joka oikeasti tuntee säännöt ja kiemurat, hoitaa loppuun sitten ne asiat, joihin ei tarvita rakennetietoutta mutta sääntötietoutta kylläkin? Miksi rakennetuomarin täytyy tuntea muutakin kuin vain tuomaroimiensa rotujen rotumääritelmät ja erikoispiirteet?
Ilman suurempaa itserakkautta voin sanoa, että tässä olisi teille hyvä rakennetuomari, olkaapa niin hyvät! Olen ahkera, innostunut, minulla on kokemusta ja näkemystä, rotuvalikoimani on laaja, minulla on jopa aikaakin kunhan vain järjestän sitä ja se onnistuu kyllä. Miksen minä ole virtuaalimaailmankaikkeuden halutuin rakennetuomari niin NJ:hin, kantakirjaan kuin VNT:henkin?! Koska minä en tiedä miten monta irtoSERTiä saa jakaa jos luokassa on 5 osallistujaa ja että miten monta BIS-sijaa saa antaa jos luokkia on 8. Enkä minä rehellisyyden nimissä viitsi opetellakaan näitä juttuja, on paljon hyödyllisempää käyttää sekin aika, energia ja aivokapasiteetti siihen, että opettelee lisää hevosroduista. He, joilla ei ole halua eikä taitoa lähteä rakennetuomariksi, voivat sitten kahlata minun puolestani läpi sääntöjä ja laskea osallistujamääriä.
Onko virtuaalimaailmalla todellakin varaa jättää tällainen rakennetuomari käyttämättä? Onko virtuaalimaailmassa oikeasti niin paljon suorastaan loistavia rakennetuomareita, ettei minua tarvita? Jos näin on, niin hyvä, ei sitten mitään. Jos ei, niin pitäisikö asialle tehdä jotain? Luulen nimittäin etten ole ainoa lajiani.
Tämän vuoksi tuomaroin kaikkein mieluimmin itse järjestettyjä, villejä näyttelyitä. Parhaassa tapauksessa S hoitaa jopa osallistumiset luokkien kohdille eikä minulle jää muuta hommaa kuin tuomaroida luokat. Emme syynää ikääntymisiä, emme kuvien lupia, meillä ei jaeta mitään tiettyjä määriä sertejä, vain luokka-arvostelut ja ehkä luokkavoittajista 5 näyttelyn parasta. Helppoa ja yksinkertaista! Siitä minä pidän.
Sama juttu ajoi karille myös minun NJ-tuomarin uran. Kyllä minä, piru vie, osaan arvostella rakenteita ja panna hevosia sen mujkaan paremmuusjärjestykseen, mutta en minä ala vahtaamaan hevosten ikiä ja sitä, onko kuva kenties peräisin joltain sivustolta, joka ei tunnetusti anna lupia kuviin. Tai että miten monta irtosertiä saa missäkin luokassa jakaa ja miten monta koko näyttelyissä ja kelle kuuluu KuMa ja kelle MVA-sert ja kenen MVA muuttuu irtosertiksi ja niin edelleen, loputtomiin.
Joo-joo, säännöt on olemassa ja ne voi vaikka opetella ulkoa, muttei se välttämättä tarkoita sitä, että ymmärtäisi ne oikeasti. Käytetty termistö on pääasiassa hieman epäselvää eikä suinkaan joka kohdassa täysin yhdenmukaisesti käytettyä. Ja aina löytyy poikkeustapauksia ja tilanteita, joihin ei yksiselitteistä vastausta löydy noin vain. Mutta kun minä en halua tankata sääntöjä ja termistöä, en syynätä hevosten sivuja, minä haluan arvostella rakenteita!
VNT ei taida olla yhtään sen parempi, sieltäkin löytyy termejä, arvonimiä ja herra ties mitä kaikkea, joilla ei ole mitään sinänsä tekemistä hevosen rakenteen kanssa, ovatpahan vain sitä näyttelybyrokratiaa. VNT:n ongelmana on lisäksi ainakin meikäläisen mielestä toimimaton käyttöliittymä VRL:n puolella. Asiasta on maristu eteenpäin, parannusehdotuksia on annettu, vastaus on "Tulee kun kerkiää". Toivottavasti joskus. Päätin olla toistaiseksi tuomaroimatta ainuttakaan VNT-näyttelyä ennen kuin se on suunnilleen tuskatonta. En halua tieten tahtoen tehdä asioita, jotka käyvät hermoilleni. Kukapa haluaisi? Haluan helppoutta ja vaivattomuutta!
Tästäpä putkahti mieleeni eräs kysymys yleisesti virtuaalimaailmalle: miksi rakennetuomarin hommiin kuuluu aina ja joka paikassa kamala kasa byrokratiaa? Miksei näyttelytuomareille tarjota valmiina luokkia: "Tuossa on luokka, aseta hevoset paremmuusjärjestykseen, kiitos" ja joku, joka oikeasti tuntee säännöt ja kiemurat, hoitaa loppuun sitten ne asiat, joihin ei tarvita rakennetietoutta mutta sääntötietoutta kylläkin? Miksi rakennetuomarin täytyy tuntea muutakin kuin vain tuomaroimiensa rotujen rotumääritelmät ja erikoispiirteet?
Ilman suurempaa itserakkautta voin sanoa, että tässä olisi teille hyvä rakennetuomari, olkaapa niin hyvät! Olen ahkera, innostunut, minulla on kokemusta ja näkemystä, rotuvalikoimani on laaja, minulla on jopa aikaakin kunhan vain järjestän sitä ja se onnistuu kyllä. Miksen minä ole virtuaalimaailmankaikkeuden halutuin rakennetuomari niin NJ:hin, kantakirjaan kuin VNT:henkin?! Koska minä en tiedä miten monta irtoSERTiä saa jakaa jos luokassa on 5 osallistujaa ja että miten monta BIS-sijaa saa antaa jos luokkia on 8. Enkä minä rehellisyyden nimissä viitsi opetellakaan näitä juttuja, on paljon hyödyllisempää käyttää sekin aika, energia ja aivokapasiteetti siihen, että opettelee lisää hevosroduista. He, joilla ei ole halua eikä taitoa lähteä rakennetuomariksi, voivat sitten kahlata minun puolestani läpi sääntöjä ja laskea osallistujamääriä.
Onko virtuaalimaailmalla todellakin varaa jättää tällainen rakennetuomari käyttämättä? Onko virtuaalimaailmassa oikeasti niin paljon suorastaan loistavia rakennetuomareita, ettei minua tarvita? Jos näin on, niin hyvä, ei sitten mitään. Jos ei, niin pitäisikö asialle tehdä jotain? Luulen nimittäin etten ole ainoa lajiani.
Tämän vuoksi tuomaroin kaikkein mieluimmin itse järjestettyjä, villejä näyttelyitä. Parhaassa tapauksessa S hoitaa jopa osallistumiset luokkien kohdille eikä minulle jää muuta hommaa kuin tuomaroida luokat. Emme syynää ikääntymisiä, emme kuvien lupia, meillä ei jaeta mitään tiettyjä määriä sertejä, vain luokka-arvostelut ja ehkä luokkavoittajista 5 näyttelyn parasta. Helppoa ja yksinkertaista! Siitä minä pidän.
Ktk: kuvat ja kansanäänestys
VRL:n alaisten kantakirjojen kuvapolitiikasta on järjestetty äänestys. Taustaksi sen verran, että kantakirjojen periaatteena on alusta asti ollut se, että samoilla kuvilla pääsee vain yksi hevonen kantakirjaan. Itse ihmettelin tämän valvontaa jo vuonna 2002, mutta ilmeisesti homma on tähän asti toiminut jotenkin järkevästi (tai sitten kantakirjat eivät ole toimineet lainkaan), koska vasta nyt herätään siihen että kuvasääntöä on mahdoton valvoa. Ja jo tuolloin esitin kuvatietokantaa ainoana vähänkään järjellisenä ratkaisuna ja kuvatietokantaa nyt tarjotaankin ehdokkaaksi.
Uusi idea sen sijaan on se, että kuvat ns. karanteenattaisiin vuodeksi eli vuoden kuluttua hevose X kantakirjaamisesta hevonen Y voitaisiin kantakirjata hevosen X kuvilla. Kuulostaa noin äkkiä ajatellen aika briljantilta idealta, mutta onko se sitä? Uskallan epäillä.
Kuvitellaanpa tilanne, että Polle kantakirjataan joillain kuvilla. Pollen sivuille merkitään että joo, tämä on ykköspalkinnon ktk-ori. Vuoden kuluttua ilmestyy bittimaailmaan Jönsse, jolla on samat kuvat kuin Pollella. Jönsse saalistaa ktk-tilaisuudesta itselleen palkinnon ja nyt Jönssenkin sivuilla lukee, että tämä on kantakirjattu.
Pollen sivuilta ei tietenkään ktk-merkintää poisteta, sehän on kertaalleen jo kantakirjattu eikä voi olla Pollen omistajan vika, että hänen tietokoneensa oli huollossa juuri sinä päivänä kun olisi pitänyt ilmoittaa Polle uudelleen kantakirjaan ja niin Jönssen omistaja ehti ktk-tilaisuuteen.
Luultavasti tässä käytettäisiin huomattavasti epäkohteliaampaa kieltä ja sellaisia termejä kuin "kuvien varastaminen" tai "kantakirjaryöväys" tai "typerä perässähiihtäjä, joka ei osaa edes omia kuvia etsiä". Oi tokkiisa, olen minä ollut virtuaalimaailmassa sen verran kauan että todellakin ennustan tästä tulevan riitoja ja haukkumisia. Ja pahoin pelkään etteivät ennustajanlahjani kovin paljoa petä, tälläkään kertaa.
Itkua, parkua ja muuta porinaa tulisi luultavasti myös niistä tilanteista, joissa hevoselle vaihdetaan kuvat tai se myydään tai jotain muuta.
Lisäksi moinen kuvatietokanta luultavasti rikkoisi tekijänoikeuslakia, koska vaikka se onkin avoin erittäin suljetulle käyttäjäkunnalle, on se silti tietokanta, johon kerätään tekijänoikeuden alaista materiaalia tekijän itsensä tietämättä ja hyväksymättä ja sitä pääsee joku katsomaan. En ole varma, mutta muistaakseni tämänkaltaisista tilanteista saattaa olla Suomessa jopa ennakkotapauksia. VRL:n hallituksen kannattaa ihan oikeasti tarkistaa asia ennen kuin lähtee tekemään mitään.
Suljettu tietokanta aiheuttaisi myös paljon lisätyötä, koska hevostenomistajat eivät pääsisi siihen käsiksi eivätkä näin ollen voisi tietää, mitkä kuvat ovat käytössä ja mitkä eivät. Kantakirjaan tulisi siis jatkuvalla syötöllä kuvia, joilla joku on jo kantakirjattu. Puhumattakaan sitten siitä, että joku voi tietoisesti ilmoittaa hevosensa joka jumalan ktk-tilaisuuteen jo käytössä olevilla kuvilla ihan vain varmistaakseen, onko kuvat vielä karanteenattuja vai joko niillä pääsee.
Uskon aivan vakaasti siihen, että jotkut hinkuavat ktk-palkintojen perään niin kovasti, että valikoivat omille hevosilleen ktk-palkittujen hevosten kuvia ja todellakin odottavat sen reaalivuoden, että saavat oman kopukkansa samoilla kuvilla kantakirjaan. Ai etteikö muka tällaista tehtäisi? Kun kerran VRL:äänkin rekisteröitiin olemattomia jäseniä vain siksi, että voitaisiin niiden kautta äänestää omaa tallia useammalla kuin yhdellä äänellä ja se kohoaisi tallilistan kärkeen, niin tämä ei ole edes huono idea! Tai yritetään ilmoittaa kahden eri omistajan nimissä hevosia kilpailuihin, jotta saataisiin mahdollisimman monta hevosta luokkaan, osallistumisrajoituksista huolimatta.
Niille, jotka pääsevät käsiksi kuvakantaan, tämä toisi ennennäkemättömän edun keinotella kuvilla omille hevosilleen ktk-palkintoja. He luultavasti näkisivät kannoista että hei, tuon kuvan karanteeni päättyy kohta, minulla on luvat samaan kuvaan, joten tälläänpä sen omalle hevoselleni ja ilmoitan sen seuraavaan ktk-tilaisuuteen ennen kuin kukaan muu ehtii. Ja naps, palkinto tuli.
Oi tokkiisa osa 2, virtuaalihevostelijat ovat eto petoja etsimään kaikenlaisia porsaanreikiä säännöistä maksimoidakseen oman menestyksensä ja tämä tarjoaa suorastaan villisikalauman mentävän aukon, johon on jo punainen matto levitetty valmiiksi.
No, manuaalinen tarkistus on täysin naurettava ehdotus jo alkuunsakin, se ei ole järkevää eikä toimivaa ja jos kukaan vähääkään viitsii ajatella, saadaan tämän "kansanäänestyksen" tulokseksi se, että yli 75% äänestäneistä on kuvapankin ja karanteenauksen kannalla. (Huomaatteko? Ennustin taas. Minusta voisi tulla virtuaalimaailman oraakkeli...) 12 tunnin työpäivä ilman vapaapäiviä kuulostaa sekin hyvältä idealta jos toinen vaihtoehto on 16 tunnin työpäivä ilman vapaapäiviä ja palkkaa. Tätä kutsutaan nimellä demokratia á la Neuvostoliitto.
Mitäpä jos luovuttaisiin koko kuvasäännöstä kokonaan? Mitä jos samoilla kuvilla voisi kantakirjata useammankin hevosen? Katastrofaalista, virtuaalimaailman perusteet ryskyvät!
Ei olisi ongelmatonta tämäkään, koska pisteet ja palkinnot väistämättä vaihtelisivat vaikka kuvat olisivat saman. Eivät tuomarit ole mitään robotteja, jotka päivästä toiseen ovat täysin samaa mieltä kuvista ja pistetaulukoista.
Toiseksi tämä tekisi entistä suositummiksi itse otetut kuvat, joita ei taatusti muilta löytyisi. Onko se niin paha juttu? No tietysti niille, joilla ei ole mahdollisuutta kuvata tämä on vähän ikävää, mutta on sitä pärjätty aikaisemminkin.
Harvinaisille roduille tämä toisaalta tekisi hyvää, koska se netistä löytyvä yksi ainoa hyvä kuva takahikiänvinkuintiaaniponista ei olisikaan varattu ikuisiksi ajoiksi sille, joka nyt on ensimmäisenä sen löytänyt. Toisaalta sitten kaikilla takahikiänvinkuintiaaniponeilla olisi sama kuva tai ainakin niillä, joiden elämän päätarkoitus olisi saada kahmalokaupalla mainetta ja kunniaa. Toisaalta he tuskin hankkisivat itselleen takahikiänvinkuintiaaniponeja, että sen puoleen...
Jos kuitenkin kaikki halukkaat pääsisivät samoilla kuvilla kantakirjaan, kantakirjapalkinnot eivät olisi enää niin haluttua herkkua, niistä tulisi yleisempiä eikä niitä arvostettaisi enää samalla tavalla kuin nyt. Ihmiset ehkä menettäisivät kiinnostustaan kantakirjoja kohtaan ja ehkäpä jossain vaiheessa koko nykymuotoisesta ktk-systeemistä luopua. Onhan meillä YLA, joka vastaa reaalimaailman kantakirjaa huomattavasti paremmin! Nykyinen kantakirjahan on puhtaasti missikisa eikä ansaitse kantakirja-nimitystä. Vaihdetaan YLAn nimeksi kantakirja ja sulautetaan nykyinen kantakirja vähin äänin VNT:n alaisuuteen, jonne se tulee pikkuhiljaa katoamaan.
Uusi idea sen sijaan on se, että kuvat ns. karanteenattaisiin vuodeksi eli vuoden kuluttua hevose X kantakirjaamisesta hevonen Y voitaisiin kantakirjata hevosen X kuvilla. Kuulostaa noin äkkiä ajatellen aika briljantilta idealta, mutta onko se sitä? Uskallan epäillä.
Kuvitellaanpa tilanne, että Polle kantakirjataan joillain kuvilla. Pollen sivuille merkitään että joo, tämä on ykköspalkinnon ktk-ori. Vuoden kuluttua ilmestyy bittimaailmaan Jönsse, jolla on samat kuvat kuin Pollella. Jönsse saalistaa ktk-tilaisuudesta itselleen palkinnon ja nyt Jönssenkin sivuilla lukee, että tämä on kantakirjattu.
Pollen sivuilta ei tietenkään ktk-merkintää poisteta, sehän on kertaalleen jo kantakirjattu eikä voi olla Pollen omistajan vika, että hänen tietokoneensa oli huollossa juuri sinä päivänä kun olisi pitänyt ilmoittaa Polle uudelleen kantakirjaan ja niin Jönssen omistaja ehti ktk-tilaisuuteen.
Luultavasti tässä käytettäisiin huomattavasti epäkohteliaampaa kieltä ja sellaisia termejä kuin "kuvien varastaminen" tai "kantakirjaryöväys" tai "typerä perässähiihtäjä, joka ei osaa edes omia kuvia etsiä". Oi tokkiisa, olen minä ollut virtuaalimaailmassa sen verran kauan että todellakin ennustan tästä tulevan riitoja ja haukkumisia. Ja pahoin pelkään etteivät ennustajanlahjani kovin paljoa petä, tälläkään kertaa.
Itkua, parkua ja muuta porinaa tulisi luultavasti myös niistä tilanteista, joissa hevoselle vaihdetaan kuvat tai se myydään tai jotain muuta.
Lisäksi moinen kuvatietokanta luultavasti rikkoisi tekijänoikeuslakia, koska vaikka se onkin avoin erittäin suljetulle käyttäjäkunnalle, on se silti tietokanta, johon kerätään tekijänoikeuden alaista materiaalia tekijän itsensä tietämättä ja hyväksymättä ja sitä pääsee joku katsomaan. En ole varma, mutta muistaakseni tämänkaltaisista tilanteista saattaa olla Suomessa jopa ennakkotapauksia. VRL:n hallituksen kannattaa ihan oikeasti tarkistaa asia ennen kuin lähtee tekemään mitään.
Suljettu tietokanta aiheuttaisi myös paljon lisätyötä, koska hevostenomistajat eivät pääsisi siihen käsiksi eivätkä näin ollen voisi tietää, mitkä kuvat ovat käytössä ja mitkä eivät. Kantakirjaan tulisi siis jatkuvalla syötöllä kuvia, joilla joku on jo kantakirjattu. Puhumattakaan sitten siitä, että joku voi tietoisesti ilmoittaa hevosensa joka jumalan ktk-tilaisuuteen jo käytössä olevilla kuvilla ihan vain varmistaakseen, onko kuvat vielä karanteenattuja vai joko niillä pääsee.
Uskon aivan vakaasti siihen, että jotkut hinkuavat ktk-palkintojen perään niin kovasti, että valikoivat omille hevosilleen ktk-palkittujen hevosten kuvia ja todellakin odottavat sen reaalivuoden, että saavat oman kopukkansa samoilla kuvilla kantakirjaan. Ai etteikö muka tällaista tehtäisi? Kun kerran VRL:äänkin rekisteröitiin olemattomia jäseniä vain siksi, että voitaisiin niiden kautta äänestää omaa tallia useammalla kuin yhdellä äänellä ja se kohoaisi tallilistan kärkeen, niin tämä ei ole edes huono idea! Tai yritetään ilmoittaa kahden eri omistajan nimissä hevosia kilpailuihin, jotta saataisiin mahdollisimman monta hevosta luokkaan, osallistumisrajoituksista huolimatta.
Niille, jotka pääsevät käsiksi kuvakantaan, tämä toisi ennennäkemättömän edun keinotella kuvilla omille hevosilleen ktk-palkintoja. He luultavasti näkisivät kannoista että hei, tuon kuvan karanteeni päättyy kohta, minulla on luvat samaan kuvaan, joten tälläänpä sen omalle hevoselleni ja ilmoitan sen seuraavaan ktk-tilaisuuteen ennen kuin kukaan muu ehtii. Ja naps, palkinto tuli.
Oi tokkiisa osa 2, virtuaalihevostelijat ovat eto petoja etsimään kaikenlaisia porsaanreikiä säännöistä maksimoidakseen oman menestyksensä ja tämä tarjoaa suorastaan villisikalauman mentävän aukon, johon on jo punainen matto levitetty valmiiksi.
No, manuaalinen tarkistus on täysin naurettava ehdotus jo alkuunsakin, se ei ole järkevää eikä toimivaa ja jos kukaan vähääkään viitsii ajatella, saadaan tämän "kansanäänestyksen" tulokseksi se, että yli 75% äänestäneistä on kuvapankin ja karanteenauksen kannalla. (Huomaatteko? Ennustin taas. Minusta voisi tulla virtuaalimaailman oraakkeli...) 12 tunnin työpäivä ilman vapaapäiviä kuulostaa sekin hyvältä idealta jos toinen vaihtoehto on 16 tunnin työpäivä ilman vapaapäiviä ja palkkaa. Tätä kutsutaan nimellä demokratia á la Neuvostoliitto.
Mitäpä jos luovuttaisiin koko kuvasäännöstä kokonaan? Mitä jos samoilla kuvilla voisi kantakirjata useammankin hevosen? Katastrofaalista, virtuaalimaailman perusteet ryskyvät!
Ei olisi ongelmatonta tämäkään, koska pisteet ja palkinnot väistämättä vaihtelisivat vaikka kuvat olisivat saman. Eivät tuomarit ole mitään robotteja, jotka päivästä toiseen ovat täysin samaa mieltä kuvista ja pistetaulukoista.
Toiseksi tämä tekisi entistä suositummiksi itse otetut kuvat, joita ei taatusti muilta löytyisi. Onko se niin paha juttu? No tietysti niille, joilla ei ole mahdollisuutta kuvata tämä on vähän ikävää, mutta on sitä pärjätty aikaisemminkin.
Harvinaisille roduille tämä toisaalta tekisi hyvää, koska se netistä löytyvä yksi ainoa hyvä kuva takahikiänvinkuintiaaniponista ei olisikaan varattu ikuisiksi ajoiksi sille, joka nyt on ensimmäisenä sen löytänyt. Toisaalta sitten kaikilla takahikiänvinkuintiaaniponeilla olisi sama kuva tai ainakin niillä, joiden elämän päätarkoitus olisi saada kahmalokaupalla mainetta ja kunniaa. Toisaalta he tuskin hankkisivat itselleen takahikiänvinkuintiaaniponeja, että sen puoleen...
Jos kuitenkin kaikki halukkaat pääsisivät samoilla kuvilla kantakirjaan, kantakirjapalkinnot eivät olisi enää niin haluttua herkkua, niistä tulisi yleisempiä eikä niitä arvostettaisi enää samalla tavalla kuin nyt. Ihmiset ehkä menettäisivät kiinnostustaan kantakirjoja kohtaan ja ehkäpä jossain vaiheessa koko nykymuotoisesta ktk-systeemistä luopua. Onhan meillä YLA, joka vastaa reaalimaailman kantakirjaa huomattavasti paremmin! Nykyinen kantakirjahan on puhtaasti missikisa eikä ansaitse kantakirja-nimitystä. Vaihdetaan YLAn nimeksi kantakirja ja sulautetaan nykyinen kantakirja vähin äänin VNT:n alaisuuteen, jonne se tulee pikkuhiljaa katoamaan.
Tunnisteet:
ajattelemisen aihetta,
näyttelyt,
yleinen virtuaalivalitus
torstaina, joulukuuta 04, 2008
Nonsence Highlanders
Enpä tiennyt tuotakaan, että virtuaalimaailmassa on toimiva ylämaanponitalli. Mutta sellainen on, Nonsence Highlanders.
Nonsence vaikuttaa mukavalta, rauhalliselta virtuaalitallilta, lukuunottamatta kirjoitusvirheistä nimeään. Sen pitäisi olla Nonsense. Muutamia muitakin kauneusvirheitä tallilta löytyy, kuten vaikkapa se, että hevosella on kuulemma kolme polvea sukua, mutta vain kaksipolvinen sukutaulu ja yhdyssanavirheitäkin pisti silmään.
Mutta valittu rotu, ylämaanponit, on hieno ja mielenkiintoinen ja ennen kaikkea harvinainen rotu. Eipä noita taida löytyä kovinkaan monesta tallista, Djoehemista kaiketi enimmäkseen. Meilläkään niitä ei enää ole yhtä suvutonta tammaa lukuunottamatta ja harmittaa että meidänkin kasvatustoiminta meni oikeastaan hukkaan kun myimme ponit pois ja nyt ei taida olla enää elossa poneja, joiden suvuista löytyisi meidän kasvatteja. Surku juttu.
Siitä huolimatta toivotan Nonsenselle pitkää ja menestyksekästä uraa ylämaanponien kanssa.
Nonsence vaikuttaa mukavalta, rauhalliselta virtuaalitallilta, lukuunottamatta kirjoitusvirheistä nimeään. Sen pitäisi olla Nonsense. Muutamia muitakin kauneusvirheitä tallilta löytyy, kuten vaikkapa se, että hevosella on kuulemma kolme polvea sukua, mutta vain kaksipolvinen sukutaulu ja yhdyssanavirheitäkin pisti silmään.
Mutta valittu rotu, ylämaanponit, on hieno ja mielenkiintoinen ja ennen kaikkea harvinainen rotu. Eipä noita taida löytyä kovinkaan monesta tallista, Djoehemista kaiketi enimmäkseen. Meilläkään niitä ei enää ole yhtä suvutonta tammaa lukuunottamatta ja harmittaa että meidänkin kasvatustoiminta meni oikeastaan hukkaan kun myimme ponit pois ja nyt ei taida olla enää elossa poneja, joiden suvuista löytyisi meidän kasvatteja. Surku juttu.
Siitä huolimatta toivotan Nonsenselle pitkää ja menestyksekästä uraa ylämaanponien kanssa.
Tunnisteet:
mielenkiintoiset virtuaalitallit,
ponit
Boogey: kisaamisen hankaluus
Nyt alkaa homeisista aivolokeroista palautua hieman liiankin selkeästi mieleen, miksi ravimaailman kiinnostus lakkasi silloin aikoinaan.
Eihän lämminverisiä saa ikipäivänä ilmoitettua startteihin, kun lähdöt ovat täynnä kolme viikkoa ennen ravipäivää!
Ajaton on sentään siitä järkevä paikka, että sen raveihin otetaan mukaan kaikki ilmoittautuneet ja lähtöjä jaetaan sitten sen mukaan. Itsekin olemme tehneet tällä tavoin omissa raveissamme. Valitettavasti olemme vähemmistöä.
Alkaa näyttää siltä, että jos saamme Boogeyn ilmoitettua edes viiteen lähtöön kolmivuotiskautensa aikana, niin se on jo hyvä saavutus.
Mukava silti huomata, että VRER:n kilpailukutsusivulta löytyy vielä vanhoja, tuttuja nimiä: Ajaton, Keryston, Noble Pacer Stud, Silwer, Narrilaiva... Silti alkaa vaikuttaa siltä, että kaiketi tässä täytyy alkaa järjestää omia ravilähtöjä taas. Johan Ionicin ravirata onkin ollut pitkän aikaa käyttämättömänä.
Eihän lämminverisiä saa ikipäivänä ilmoitettua startteihin, kun lähdöt ovat täynnä kolme viikkoa ennen ravipäivää!
Ajaton on sentään siitä järkevä paikka, että sen raveihin otetaan mukaan kaikki ilmoittautuneet ja lähtöjä jaetaan sitten sen mukaan. Itsekin olemme tehneet tällä tavoin omissa raveissamme. Valitettavasti olemme vähemmistöä.
Alkaa näyttää siltä, että jos saamme Boogeyn ilmoitettua edes viiteen lähtöön kolmivuotiskautensa aikana, niin se on jo hyvä saavutus.
Mukava silti huomata, että VRER:n kilpailukutsusivulta löytyy vielä vanhoja, tuttuja nimiä: Ajaton, Keryston, Noble Pacer Stud, Silwer, Narrilaiva... Silti alkaa vaikuttaa siltä, että kaiketi tässä täytyy alkaa järjestää omia ravilähtöjä taas. Johan Ionicin ravirata onkin ollut pitkän aikaa käyttämättömänä.
tiistaina, joulukuuta 02, 2008
Väriteoriaa, osa 10: dominanttivalkoinen
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Dominanttivalkoinen (engl. dominant white, lyh. dw) on äärimmäisen harvinainen väri hevosilla. Rehellisesti sanoen en tiedä, millä roduilla sitä edes esiintyy. Luullakseni se on kuitenkin aika lailla amerikkalaista alkuperää tai ainakin nykyisin niitä esiintyy eniten juuri Yhdysvalloissa.
Dominanttivalkoinen on kokonaan puhtaanvalkoinen hevonen, jolla on vaaleanpunainen iho, vaaleat kaviot ja yleensä ruskeat silmät, mutta joskus silmät voivat olla myös siniset. Erona kimoon on siis ihon väri ja se, että dw syntyy valkoisena, toisin kuin kimo. Tuplavoikoista dw:n erottaa karvan sävystä, joka tuplavoikoilla on siis kellertävä, ei puhtaanvalkoinen. Tuplavoikkojen silmät ovat myös aina siniset, eivät koskaan ruskeat.
Dw on siitä hieman erikoinen väri, että se peittää alleen perusvärin täysin. Aivan täysin riippumatta siitä, mikä väri ja mitä mahdollisia variaatioita dw:n alta lyötyy, se näyttää aina tismalleen samalta eikä "pohjaväriä" voi selvittää ilman dna-testejä.
Dominanttivalkoinen ei ole sen paremmin albino kuin tuplavoikotkaan. Muilla eläimillä esiintyvä punasilmäinen albino on aivan eri asia kuin dw. Hevosilla ei albinismia esiinny lainkaan. Dw on samalla tavalla dominoiva väri kuin moni muukin, se ei siis voi hyppiä sukupolvien ylitse, dw:n toisen vanhemman on oltava dw.
Virtuaalimaailmassa dw on äärimmäisen harvoin, jos koskaan tavattu väri ja hyvä niin. Ensinnäkin se on todellakin äärimmäisen harvinainen, kuvia on mahdoton löytää ellei piirrä itse ja on aina vähän kyseenalaista, millä roduilla sitä mahdollisesti esiintyy.
Kuva hevosmaailma.netin sivulla
Dominanttivalkoinen (engl. dominant white, lyh. dw) on äärimmäisen harvinainen väri hevosilla. Rehellisesti sanoen en tiedä, millä roduilla sitä edes esiintyy. Luullakseni se on kuitenkin aika lailla amerikkalaista alkuperää tai ainakin nykyisin niitä esiintyy eniten juuri Yhdysvalloissa.
Dominanttivalkoinen on kokonaan puhtaanvalkoinen hevonen, jolla on vaaleanpunainen iho, vaaleat kaviot ja yleensä ruskeat silmät, mutta joskus silmät voivat olla myös siniset. Erona kimoon on siis ihon väri ja se, että dw syntyy valkoisena, toisin kuin kimo. Tuplavoikoista dw:n erottaa karvan sävystä, joka tuplavoikoilla on siis kellertävä, ei puhtaanvalkoinen. Tuplavoikkojen silmät ovat myös aina siniset, eivät koskaan ruskeat.
Dw on siitä hieman erikoinen väri, että se peittää alleen perusvärin täysin. Aivan täysin riippumatta siitä, mikä väri ja mitä mahdollisia variaatioita dw:n alta lyötyy, se näyttää aina tismalleen samalta eikä "pohjaväriä" voi selvittää ilman dna-testejä.
Dominanttivalkoinen ei ole sen paremmin albino kuin tuplavoikotkaan. Muilla eläimillä esiintyvä punasilmäinen albino on aivan eri asia kuin dw. Hevosilla ei albinismia esiinny lainkaan. Dw on samalla tavalla dominoiva väri kuin moni muukin, se ei siis voi hyppiä sukupolvien ylitse, dw:n toisen vanhemman on oltava dw.
Virtuaalimaailmassa dw on äärimmäisen harvoin, jos koskaan tavattu väri ja hyvä niin. Ensinnäkin se on todellakin äärimmäisen harvinainen, kuvia on mahdoton löytää ellei piirrä itse ja on aina vähän kyseenalaista, millä roduilla sitä mahdollisesti esiintyy.
Kuva hevosmaailma.netin sivulla
maanantaina, joulukuuta 01, 2008
Me emme ole ainoita!
Lukaiskaapa joutessanne MikroPC:n netti kolumni Tyylittely tappaa käytännöllisyyden ja kertokaa olemmeko me saarnanneet samasta asiasta.
Luojan kiitos kehyksiä (eli frameja) käytetään nykyisin enää vähän, jos lainkaan, mutta eivät monenkaan virtuaalitallin sivut kestä mobiiliselainta. Tai siis päinvastoin: 3G ja mobiiliselaimet eivät kestä virtuaalitalleja. Tosin virtuaalitalleilla ei tilanne ole niin paha kuin monella muulla sivustolla, joissa on kaiken maailman bannereita, flashia ja muuta täysin ylimääräistä.
Luojan kiitos kehyksiä (eli frameja) käytetään nykyisin enää vähän, jos lainkaan, mutta eivät monenkaan virtuaalitallin sivut kestä mobiiliselainta. Tai siis päinvastoin: 3G ja mobiiliselaimet eivät kestä virtuaalitalleja. Tosin virtuaalitalleilla ei tilanne ole niin paha kuin monella muulla sivustolla, joissa on kaiken maailman bannereita, flashia ja muuta täysin ylimääräistä.
Laukka-appaloosa
S ajatteli ja kirjoitti muistiin, minä menin toteuttamaan. Meille tulee Ioniciin suvuton laukka-appaloosa, tamma Cocodance GA, sivuja ei ole vielä netissä, mutta tulee seuraavan päivityksen yhteydessä. Coco ikääntyy CASin mukaan ja aloittaa laukkauransa kolmivuotiaana 29.12.
Yksi murhe meillä kyllä on: mitä sitten kun meillä on käsissä ikääntynyt ja toivottavasti hyvin menestynyt laukka-appaloosatamma? Mistä sille ori, jos haluaa jalostukseen käyttää? Laukka-appaloosia ei ole turhan montaa, saati että suvullisesti sopivaa. Saako appaloosia risteyttää quartereiden tai täysiveristen kanssa? Mitä jos tällaisesta risteytyksestä tulee yksivärinen? (reaalimaailmassa appaloosaksi voidaan merkitä yksivärinenkin hevonen, tiettävästi) Entä se arabi-appaloosa-risteytys, onko se nyt oikeasti kelvollinen ara-appaloosaksi LJ-laukkoihin?
Yksi murhe meillä kyllä on: mitä sitten kun meillä on käsissä ikääntynyt ja toivottavasti hyvin menestynyt laukka-appaloosatamma? Mistä sille ori, jos haluaa jalostukseen käyttää? Laukka-appaloosia ei ole turhan montaa, saati että suvullisesti sopivaa. Saako appaloosia risteyttää quartereiden tai täysiveristen kanssa? Mitä jos tällaisesta risteytyksestä tulee yksivärinen? (reaalimaailmassa appaloosaksi voidaan merkitä yksivärinenkin hevonen, tiettävästi) Entä se arabi-appaloosa-risteytys, onko se nyt oikeasti kelvollinen ara-appaloosaksi LJ-laukkoihin?
Tunnisteet:
amerikkalaiset rodut,
jalostus,
laukkatuloksia ja -kuulumisia
perjantaina, marraskuuta 28, 2008
Mitä kuuluu, virtuaaliblogit?
Alkukesästä virtuaalibloggaus oli hip'n cool, mutta kuten kaikki muotivillitykset, sekin laimeni hyvin äkkiä. Itse asiassa liiankin äkkiä siihen nähden, että tämä oli villitys, jota lämpimästi kannatin. Mitä siis kuuluu virtuaalihevosblogien maailmaan tänään, 28.11.2008?
No, tämä meidän blogi. Luultavasti aktiivisempi kuin kaikki muut blogit yhteensä, mutta on meitä kaksi kirjoitusvimmaista kirjoittajaakin tätä tekemässä.
Divine Angelin tallikirja
Onko tämä oikeasti ollut toiminnassa jo vuodesta 2005 asti? Jos on niin hatunnosto enkä enää mainosta meidän blogia vanhimpana yhä aktiivisena virtuaaliblogina. En ole tutustunut tähän blogiin vielä kovinkaan perusteellisesti, muttei vaikuta yhtään huonolta.
Immortelle Parkin blogi
Yksi suosikeistani, melko aktiivinen ja asiaa laidasta laitaan. Paljon tietysti meitä kiinnostavaa juttua mm. venäläisistä.
Kerpan virtuaaliblogi
Toinen suosikki, hieman satunnaisesti päivittyvä tosin, mutta yleensä erinomaista pohdintaa eri aiheista. Tätä lisää!
Konxdale Farm
Itselleni uuri tuttavuus, toiminut jo jonkin aikaa, muttei järin aktiivinen. Toivottavasti aktivoituisi, vaikuttaa ainakin nykyisen perusteella ihan kiintoisalta.
Nuuhkun Tallin blogi
Tämä on myös uusi blogi. Aktiivisuudesta ei voi juuri puhua, toivottavasti myös tästä tulisi aktiivinen blogi.
Sasnakin uutisblogi
Laukkauutisia Sasnakista, mielenkiintoista luettavaa ja päivitystahti vähintäänkin kelvollinen. Näitä on kiva lukea, muidenkin laukkatallien kuulumisia lueskelisin ihan mielelläni.
SB Dressage
Ollut mukavan aktiivinen, 11 bloggausta kuukautta kohti on jo hyvä saavutus. Nyt marraskuussa tahti olisi ikäänkuin hiljentynyt, toivottavasti ei unohdu kokonaan! Tallin omia asioita, vähemmän näköjään yleistä virtuaalimaailman pohdintaa.
Tijuanan virtuaaliblogi
Yksi aktiivisimmista ja vanhimmista toimivista blogeista, luulisin. Tijuana on jaksanut kirjoitella melko paljon, tekstit ovat lyhyitä, mutta eipä tässä romaaneja aina jaksaisi lukeakaan. Mielenkiintoinen koska käsittelee harvinaisia rotuja.
Tupla-H
Ei juuri juhli suurilla kirjoitusmäärillä, mutta pääasiassa ihan hyvää tekstiä. Toivottavasti ei ottanut nokkiinsa meidän hyökkäyksestä tuota tekijänoikeusjuttua vastaan.
Viivin virtuaaliblogi
Uusi blogi meille, vaikuttaa toistaiseksi kivalta, joskaan ei turhan aktiiviselta. Seuraillaan.
Virtuaalinarina
Loppuikohan narinanaiheet kesken? Kohtuullisen hyvä blogi ollut, mutta pitkä tauko syö kiinnostavuutta.
Virtuaalisia vuodatuksia
Päivittyy aika satunnaisesti, mikä on huono juttu. Käsittelee enimmäkseen raviasioita ja se on hyvä juttu, koska aihe kiinnostaa minuakin.
Esteblogi
Hohhoijaa, unohdettu.
Virtuaalitallien pelätty maailma
Aloittava blogi, josta toivon hyvää ja aktiivista blogia. Ensimmäinen teksti ei ihan vakuuta sekavuudellaan, mutta eipä meidänkään tekstit aina mitään kaunokirjallisuuden kukkasia ole.
Virtuaalimaailma tänään
Harmi että Meepulta loppui ideat ja inspiraatio kesken. Tämä blogi oli koko elinaikansa ihan ykkösblogien joukossa.
Isilme
Päivittyy niin harvoin ja epäsäännöllisesti että olemme poistaneet tämän jo listoilta. Ei jaksa kiinnostaa.
Firefoot
"Lomaillut" lokakuusta asti, joten epäilen että se oli tämän blogin kohtalo. Harmi, koska tämä oli todella mielenkiintoinen blogi seurailla.
VRL:n Uutisvuoto
No tätä ei nyt kukaan ole ottanut vakavasti blogina pitkiin aikoihin.
Heittäkää kommenttia, jos tiedätte tai omistatte muita virtuaaliblogeja. Kuulemme niistä aina mielellämme!
No, tämä meidän blogi. Luultavasti aktiivisempi kuin kaikki muut blogit yhteensä, mutta on meitä kaksi kirjoitusvimmaista kirjoittajaakin tätä tekemässä.
Divine Angelin tallikirja
Onko tämä oikeasti ollut toiminnassa jo vuodesta 2005 asti? Jos on niin hatunnosto enkä enää mainosta meidän blogia vanhimpana yhä aktiivisena virtuaaliblogina. En ole tutustunut tähän blogiin vielä kovinkaan perusteellisesti, muttei vaikuta yhtään huonolta.
Immortelle Parkin blogi
Yksi suosikeistani, melko aktiivinen ja asiaa laidasta laitaan. Paljon tietysti meitä kiinnostavaa juttua mm. venäläisistä.
Kerpan virtuaaliblogi
Toinen suosikki, hieman satunnaisesti päivittyvä tosin, mutta yleensä erinomaista pohdintaa eri aiheista. Tätä lisää!
Konxdale Farm
Itselleni uuri tuttavuus, toiminut jo jonkin aikaa, muttei järin aktiivinen. Toivottavasti aktivoituisi, vaikuttaa ainakin nykyisen perusteella ihan kiintoisalta.
Nuuhkun Tallin blogi
Tämä on myös uusi blogi. Aktiivisuudesta ei voi juuri puhua, toivottavasti myös tästä tulisi aktiivinen blogi.
Sasnakin uutisblogi
Laukkauutisia Sasnakista, mielenkiintoista luettavaa ja päivitystahti vähintäänkin kelvollinen. Näitä on kiva lukea, muidenkin laukkatallien kuulumisia lueskelisin ihan mielelläni.
SB Dressage
Ollut mukavan aktiivinen, 11 bloggausta kuukautta kohti on jo hyvä saavutus. Nyt marraskuussa tahti olisi ikäänkuin hiljentynyt, toivottavasti ei unohdu kokonaan! Tallin omia asioita, vähemmän näköjään yleistä virtuaalimaailman pohdintaa.
Tijuanan virtuaaliblogi
Yksi aktiivisimmista ja vanhimmista toimivista blogeista, luulisin. Tijuana on jaksanut kirjoitella melko paljon, tekstit ovat lyhyitä, mutta eipä tässä romaaneja aina jaksaisi lukeakaan. Mielenkiintoinen koska käsittelee harvinaisia rotuja.
Tupla-H
Ei juuri juhli suurilla kirjoitusmäärillä, mutta pääasiassa ihan hyvää tekstiä. Toivottavasti ei ottanut nokkiinsa meidän hyökkäyksestä tuota tekijänoikeusjuttua vastaan.
Viivin virtuaaliblogi
Uusi blogi meille, vaikuttaa toistaiseksi kivalta, joskaan ei turhan aktiiviselta. Seuraillaan.
Virtuaalinarina
Loppuikohan narinanaiheet kesken? Kohtuullisen hyvä blogi ollut, mutta pitkä tauko syö kiinnostavuutta.
Virtuaalisia vuodatuksia
Päivittyy aika satunnaisesti, mikä on huono juttu. Käsittelee enimmäkseen raviasioita ja se on hyvä juttu, koska aihe kiinnostaa minuakin.
Esteblogi
Hohhoijaa, unohdettu.
Virtuaalitallien pelätty maailma
Aloittava blogi, josta toivon hyvää ja aktiivista blogia. Ensimmäinen teksti ei ihan vakuuta sekavuudellaan, mutta eipä meidänkään tekstit aina mitään kaunokirjallisuuden kukkasia ole.
Virtuaalimaailma tänään
Harmi että Meepulta loppui ideat ja inspiraatio kesken. Tämä blogi oli koko elinaikansa ihan ykkösblogien joukossa.
Isilme
Päivittyy niin harvoin ja epäsäännöllisesti että olemme poistaneet tämän jo listoilta. Ei jaksa kiinnostaa.
Firefoot
"Lomaillut" lokakuusta asti, joten epäilen että se oli tämän blogin kohtalo. Harmi, koska tämä oli todella mielenkiintoinen blogi seurailla.
VRL:n Uutisvuoto
No tätä ei nyt kukaan ole ottanut vakavasti blogina pitkiin aikoihin.
Heittäkää kommenttia, jos tiedätte tai omistatte muita virtuaaliblogeja. Kuulemme niistä aina mielellämme!
Väriteoriaa, osa 9: tiikerinkirjavat
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Tiikerinkirjava on yleisimmin täplikäs hevonen, toisin kuin lehmänkirjava, jolla yleensä on suurempia laikkuja. Tiikerinkirjavassa on kuitenkin paljon kuvioiden vaihtelua ja todella erilaisia tyyppejä.
Tiikerinkirjavan pohjaväri voi olla mikä tahansa aiemmin esitellyistä, mutta joissain tapauksissa hevosessa on niin paljon valkoista, ettei pohjaväri näy. Tiikerinkirjavan kuviotyyppejä ovat ainakin leopard, few-spotted leopard, blanket, spotted blanket, frost, roan ja marble, mutta useissa yksilöissä saattaa yhdistyä useampia tyyppejä tai muuten vain kuvio saattaa olla erikoinen ja hankalasti tunnistettava.
Tiikerinkirjava on harvinainen väri, kuuluisimmat tiikerinkirjavat rodut ovat appaloosa ja knabstrupinhevonen.
Sitten erilaisia kuvia eri tyypeistä kommentteineen:
- selkeä leopard, valkoisella pohjalla tummia täpliä, tunnetuin ja luultavasti myös yleisin tiikerinkirjavan kuvio.
- few-spotted leopard, leopard, jolta ovat pilkut unohtuneet... Hieman tummaa jouhissa ja jaloissa, muttei suoranaista viitettä pilkkujen suuntaan. Iho vaalea, huomatkaa kuitenkin pilkkuisuus turvassa. Joskus vaikea erottaa isomerkkisestä sabinosta, rotu yleensä paljastaa, onko tiikerinkirjavuus mahdollista
- marble tai ainakin jotain sinne päin viittaavaa. Takaosan vaaleus saattaa viitata myös blanket-kuvioon
- marble, merkitty tosin tiedoissaan few-spotted leopardiksi, mutta on kyllä marble
- spotted blanket, hyvin selkeä kuvio, valkoista takaosassa, siinä tummia pilkkuja. Blanket on samanlainen, mutta ilman noita tummia pilkkuja. Blanket-kuvio on suurimmillaan niin iso, että se peittää koko hevosen, vain ryntäissä ja kaulan alla on perusväriä näkyvissä
- isompipilkkuinen leopard
- spotted blanket ja todennäköisesti myös roan-kuviointia
- selkeä roan+spotted blanket
- näyttäisi eniten marblen ja leopardin yhdistelmältä
- roan- ja spotted blaket
- hauskannäköinen leopard
- huonolaatuinen mv-kuva blanketista
- jonkinlainen frost-kuvio, luulisin
- jokseenkin eriskummallinen väritys, leopardin ja blanketin piirteitä
- roanin ja spotted blanketin piirteitä
- iso spotted blanket
- luultavasti iso blanket kuvio
- marble
- frost tai snowflake
Nämä eivät tällä kertaa ole mitään virallisia tietoja, koska tiikerinkirjavien luokitteluja on luultavasti yhtä monta kuin on luokittelijoitakin. Genetiikasta ei ole mitään käryä...
Tiikerinkirjava on yleisimmin täplikäs hevonen, toisin kuin lehmänkirjava, jolla yleensä on suurempia laikkuja. Tiikerinkirjavassa on kuitenkin paljon kuvioiden vaihtelua ja todella erilaisia tyyppejä.
Tiikerinkirjavan pohjaväri voi olla mikä tahansa aiemmin esitellyistä, mutta joissain tapauksissa hevosessa on niin paljon valkoista, ettei pohjaväri näy. Tiikerinkirjavan kuviotyyppejä ovat ainakin leopard, few-spotted leopard, blanket, spotted blanket, frost, roan ja marble, mutta useissa yksilöissä saattaa yhdistyä useampia tyyppejä tai muuten vain kuvio saattaa olla erikoinen ja hankalasti tunnistettava.
Tiikerinkirjava on harvinainen väri, kuuluisimmat tiikerinkirjavat rodut ovat appaloosa ja knabstrupinhevonen.
Sitten erilaisia kuvia eri tyypeistä kommentteineen:
- selkeä leopard, valkoisella pohjalla tummia täpliä, tunnetuin ja luultavasti myös yleisin tiikerinkirjavan kuvio.
- few-spotted leopard, leopard, jolta ovat pilkut unohtuneet... Hieman tummaa jouhissa ja jaloissa, muttei suoranaista viitettä pilkkujen suuntaan. Iho vaalea, huomatkaa kuitenkin pilkkuisuus turvassa. Joskus vaikea erottaa isomerkkisestä sabinosta, rotu yleensä paljastaa, onko tiikerinkirjavuus mahdollista
- marble tai ainakin jotain sinne päin viittaavaa. Takaosan vaaleus saattaa viitata myös blanket-kuvioon
- marble, merkitty tosin tiedoissaan few-spotted leopardiksi, mutta on kyllä marble
- spotted blanket, hyvin selkeä kuvio, valkoista takaosassa, siinä tummia pilkkuja. Blanket on samanlainen, mutta ilman noita tummia pilkkuja. Blanket-kuvio on suurimmillaan niin iso, että se peittää koko hevosen, vain ryntäissä ja kaulan alla on perusväriä näkyvissä
- isompipilkkuinen leopard
- spotted blanket ja todennäköisesti myös roan-kuviointia
- selkeä roan+spotted blanket
- näyttäisi eniten marblen ja leopardin yhdistelmältä
- roan- ja spotted blaket
- hauskannäköinen leopard
- huonolaatuinen mv-kuva blanketista
- jonkinlainen frost-kuvio, luulisin
- jokseenkin eriskummallinen väritys, leopardin ja blanketin piirteitä
- roanin ja spotted blanketin piirteitä
- iso spotted blanket
- luultavasti iso blanket kuvio
- marble
- frost tai snowflake
Nämä eivät tällä kertaa ole mitään virallisia tietoja, koska tiikerinkirjavien luokitteluja on luultavasti yhtä monta kuin on luokittelijoitakin. Genetiikasta ei ole mitään käryä...
Haave
Minulla on Haave.
Jonain vuonna nappaan mieheni kameran kanssa kainalooni ja suuntaan suoraan Vermon poninäyttelyyn. Tai oripäiville tai jonnekin, missä on paljon ratsuväkeä paikalla. Miehellä on kohtuullisen hyvä kamera (järkkäri, langetkaa polvillenne!) ja ennen kaikkea hän osaa kuvata. Sieltäpä sitten tarttuisi matkaan varmasti paljon hienoja kuvia hevosista.
Tapansa mukaan hän lataisi ne Flickr.comiin ja kuten on melkein kaikissa hänen kuvissaan, niihinkin tulisi Creative Commons-lisensointi. Joka siis tarkoittaa, että niitä saa kuka tahansa käyttää mihin tahansa, kunhan muistaa mainita tekijän. Siinä menisi Ukkosen Pojat ja muut "emme halua hevosemme kuvia virtuaalihevosille"-hevoset samaan kasaan, eihän mies tiedä mitään noista, saati että käsittäisi miksei hän saa tehdä kuvilleen mitä haluaa.
Voin melkein jo kuulla ne vitunhuuto-raivokohtaukset, joita hevosten omistajat saavat huomatessaan heidän kultamurmeliensa kuvien olevan yleisessä jaossa, aivan jokaisen virtuaalitallin käytettävissä (myös omistajien itsensä käytössä, mutta se varmaan unohtuu). Siitäkös syntyisi meteli ja mellakka! Mieheni saattaisi pahimmassa tapauksessa saada uhkauksia hevosenomistajilta: "Jos et heti poista meidän JulleArmasKreivittären kuvaa netistä, saat kaviosta päähäsi!"
Mies ei ymmärtäisi, luultavasti vain nauraisi. Sehän on hevonen, toki siitä saa ottaa julkisessa tilaisuudessa kuvan ja tällätä nettiin ihan millä tahansa lisenssillä kuvaaja haluaa. Ei hevosella ole mitään yksilönsuojaa, ihmisillä kyllä on, mutta hevonen ei ole ihminen. Mikä ihmeen haloo tästä nyt muka pitää tehdä, selvä asia? Jos virtuaalitalleilijat haluavat kuvia käyttää, niin siitä vain, menevätkö ne hevosen nyt jotenkin pahoiksi siitä? ja nämähän ovat hänen kuviaan, mistä alkaen ei omille kuvilleen ole saanut tehdä ihan mitä haluaa?
Minä toki levittelisin taustalla käsiäni, en minä tiedä mistään mitään, itse se sinne näyttelyyn tuli mukaan ja otti kuvat ja jos se haluaa ne laittaa nettiin, niin mikä minä sitä olen estämään...
Jonain vuonna nappaan mieheni kameran kanssa kainalooni ja suuntaan suoraan Vermon poninäyttelyyn. Tai oripäiville tai jonnekin, missä on paljon ratsuväkeä paikalla. Miehellä on kohtuullisen hyvä kamera (järkkäri, langetkaa polvillenne!) ja ennen kaikkea hän osaa kuvata. Sieltäpä sitten tarttuisi matkaan varmasti paljon hienoja kuvia hevosista.
Tapansa mukaan hän lataisi ne Flickr.comiin ja kuten on melkein kaikissa hänen kuvissaan, niihinkin tulisi Creative Commons-lisensointi. Joka siis tarkoittaa, että niitä saa kuka tahansa käyttää mihin tahansa, kunhan muistaa mainita tekijän. Siinä menisi Ukkosen Pojat ja muut "emme halua hevosemme kuvia virtuaalihevosille"-hevoset samaan kasaan, eihän mies tiedä mitään noista, saati että käsittäisi miksei hän saa tehdä kuvilleen mitä haluaa.
Voin melkein jo kuulla ne vitunhuuto-raivokohtaukset, joita hevosten omistajat saavat huomatessaan heidän kultamurmeliensa kuvien olevan yleisessä jaossa, aivan jokaisen virtuaalitallin käytettävissä (myös omistajien itsensä käytössä, mutta se varmaan unohtuu). Siitäkös syntyisi meteli ja mellakka! Mieheni saattaisi pahimmassa tapauksessa saada uhkauksia hevosenomistajilta: "Jos et heti poista meidän JulleArmasKreivittären kuvaa netistä, saat kaviosta päähäsi!"
Mies ei ymmärtäisi, luultavasti vain nauraisi. Sehän on hevonen, toki siitä saa ottaa julkisessa tilaisuudessa kuvan ja tällätä nettiin ihan millä tahansa lisenssillä kuvaaja haluaa. Ei hevosella ole mitään yksilönsuojaa, ihmisillä kyllä on, mutta hevonen ei ole ihminen. Mikä ihmeen haloo tästä nyt muka pitää tehdä, selvä asia? Jos virtuaalitalleilijat haluavat kuvia käyttää, niin siitä vain, menevätkö ne hevosen nyt jotenkin pahoiksi siitä? ja nämähän ovat hänen kuviaan, mistä alkaen ei omille kuvilleen ole saanut tehdä ihan mitä haluaa?
Minä toki levittelisin taustalla käsiäni, en minä tiedä mistään mitään, itse se sinne näyttelyyn tuli mukaan ja otti kuvat ja jos se haluaa ne laittaa nettiin, niin mikä minä sitä olen estämään...
Tunnisteet:
ajattelemisen aihetta,
kuvat,
reaalimaailma
Väriteoriaa, osa 8: lehmänkirjavat
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Lehmänkirjavalla on ruumiissaan suuria tai melko suuria tummia ja valkoisia laikkuja. Tämä siis erotuksena tiikerinkirjavaan, joka on täplikäs ja sen laikut ovat pieniä. Lehmänkirjavan pohjaväri voi olla mikä tahansa aikaisemmin esitetyistä väreistä, mutta yleisimmin toki "tavallinen" rautias, ruunikko tai musta.
Lehmänkirjavaa on noin teoriassa kahta eri tyyppiä, tobianoa ja overoa, overoon puolestaan kuuluu useampia alatyyppejä (sabino, frame, splashed white) ja sitten on olemassa myös näiden yhdistelmä, tovero, jossa yhdistyy siis tobianokirjavuus ja jokin overon kuvioista. Yksikseen nämä kuviot on melko helppo tunnistaa, mutta jos on kahtakin eri kuviota sekaisin, on tunnistaminen vaikeata.
Tobiano
Tobiano on lehmänkirjavan tyypeistä yleisin, selkein ja helpoin tunnistaa. Tobianoa esiintyy mm. irlannincobeilla, shetlanninponeilla, islanninhevosilla ja useilla amerikkalaisilla roduilla, joilla kirjavuus on hyväksytty.
Lainauksena Hevosmaailma.netistä: "Valkeat jalat, valkeaa vartalossa usein pystysuorana kuviona, selvästi enemmän valkeaa selässä kuin vatsapuolella. Laikkujen rajat yleensä hyvin suorat ja selkeät. Ei ylimääräistä valkeaa päässä." Ja kuten äsken todettiin, pohjaväri voi olla mikä tahansa. Valkea väri ylittää usein selkälinjan, toisin kuin overokuvioilla.
Esimerkkejä:
- musta tobiano, kuten huomaatte, päässä on piirto, muttei muuta valkoista, jalat ovat hyvin pitkälle valkoiset ja kuvio on enemmän pystysuora kuin vaakasuora. Myöhemmin esittelen kuvia overoista, joista huomaa mitä tällä pystysuuntaisella kuviolla tarkoitetaan
- rautias tobiano, tämä on hyvin vähän kuvioitu muoto tobianosta: ainoastaan pystysuora valkoinen viiru sään kohdalla ja takaosassa
- kimo tobiano, kuten sanottua, myös kimo (tässä tapauksessa ruunikonkimo) voi olla kirjavan pohjavärinä. Luultavasti iän myötä tämä hevonen tulee vaalenemaan valkoiseksi niin että kirjavuus ei näy enää, mutta se on silti kirjava.
Overo: sabino
Sabino on hauska väri siinä suhteessa, että se ei yleensä aiheuta niin suuria kuvioita että hevosta pidettäisiin kirjavana ja sen takia sabinoa esiintyy myös roduilla, joita on totuttu pitämään ei-kirjavina, mm. suomenhevonen ja arabi. Tyypillisellä sabinolla saattaa olla vain korkeat sukat ainakin osassa jaloista, isohko päämerkki, joskus laikku vatsan alla tai päistärkarvaa jalkojen yläosissa tai vatsan alla. Se ei siis näytä vielä "oikeasti" kirjavalta.
Toisaalta on olemassa todella suurimerkkisiä sabinoita, jotka ovat kokonaan valkeita, yleensä korvissa tai päässä on vähän tummaa väriä.
Sabinoille on varsin tyypillistä se, että laikkujen rajat ovat pitsimäiset, eivät niin selkeät ja suorat kuin tobianolla. Esimerkit puhuvat kuitenkin puolestaan.
Esimerkkejä:
- rautias sabino, hyvin tyypillinen sabino: valkoiset merkit, valkoinen laikku vatsassa ja pieni laikku kaulalla. Tällä laikkujen rajat ovat kuitenkin huomattavan selkeät
- mahdollinen sabino rautias, merkkejä löytyy sekä jaloista että päästä, joten saattaa olla hyvin maltillinen sabino muttei välttämättä
- rautias sabino, hyvin laaja sabinokuviointi, joka tekee rautiaasta meloko tavalla joko kimon tai päistärikön näköisen. Muutenkin erikoisennäköinen hevonen, en ole ihan 100% varma että tämä on ainoastaan sabino, tältä voi löytyä muitakin värejä taustalta, mutta kuvien perusteella mahdotonta sanoa.
- rautias sabino, tässäkin hyvin tyypillinen sabino, korkeat sukat, kainaloissa hieman päistärkarvaa
- musta sabino, iso merkki päässä on tyypillinen, etujalat tummat, takasissa korkeat sukat. Hyvin normaali ja helposti tunnistettava
- erittäin suurimerkkinen sabino, kokovalkoinen, korvissa taitaa olla vähän tummempaa väriä. Syntynyt kahdelle suht normaalinnäköiselle vanhemmalle ja tämän oriin varsoista kumpikaan ei näytä olevan erityisen suurimerkkinen. Sabino on geneettisesti hankala, koska se näyttää periytyvän vähän miten sattuu
- ruunikko sabino, tällä näkyy oikeassa takajalassa melko tyypillinen "juoksu" sukassa, joka nousee hyvin ylös. Myös iso laikku vatsan alla on tyypillinen
- ruunikko sabino, yleinen väritys clydesdaleilla ja shireillä, korkeat sukat, sekakarvaa rungolla, päässä merkkejä
- ruunikko sabino, tässä näkee sabinolle tyypillistä pitsimäistä kuviota jaloissa ja päässä, joka leviää kaulaan ja runkoon. Huomatkaa myös päistärkarva kyljissä.
Overo: splashed white
Splashed whitesta (sw) on osuvasti sanottu, että se on kuin valkoinen hevonen, jonka päälle on kaadettu värillistä maalia. Tummaa väriä siis on hevosen yläosassa, jalat ja vatsa ovat valkoiset. Tämä on melko harvinainen väri, sitä esiintyy lähinnä painteilla, islanninponeilla ja äärimmäisen harvinaisena russeilla.
Tummimmat sw:t voivat olla hankalia tunnistaa kohdilleen, ne voivat muistuttaa sabinoa tai tummaa hevosta, jolla on vähän merkkejä.
Esimerkkejä:
- ruunikko sw, täydellinen esimerkki sw:stä. Valkoinen pää ja herasilmät ovat tyypillisiä
- ruunikko sw, hieman epätyypillisempi sw russi. Voisi sekoittaa tobianoon, mutta huomatkaa, ettei valkoinen väri ylitä selkärankaa, mitä se tobianolla tekee.
- rautias sw, ihastuttavan värinen russi, melko paljon valkoista, mutta selkälinja on tumma
- kuvia sw issikoista, kuten näkyy, joillakin valkoinen väri menee yli selkälinjan, mutta valkoinen pää ja herasilmä erottavat tämän tobianosta (tosin nämä eivät ole varmoja tuntomerkkejä kaikissa tapauksissa)
Overo: frame
Framea esiintyy lähinnä vain painteilla ja niiden sukuisilla roduilla. Framella on yleensä valkeaa päässä ja kyljissä, valkoinen kuvio on enemmän vaakasuora kuin pysty eikä yleensä ylitä selkälinjaa. Laikkujen rajat ovat yleensä epätasaiset. Jaloissa ei yleensä ole valkeata kuin etupolven ja kintereen alapuolella (normaalit merkit).
Joskus frame voi olla hankala erottaa sabinosta.
Esimerkkejä:
- aika suurella todennäköisyydellä musta frame, tosin tällä saattaa olla mukana myös sabinoa, koska valkoista on melko paljon ja sellaisissa paikoissa, joissa framella ei juuri pitäisi olla.
- rautias frame, todennäköisesti. Melko paljon valkoista ja valkoinen ylittää ylälinjan kaulassa, mutta silti pitäisin tätä melko varmana framena.
- rautias frame, tätä tarkoitin että framen voi sekoittaa sabinoon. Tämä voi olla oikeastaan kumpi tahansa, isomerkkinen sabino tai pienimerkkinen frame.
- rautias frame, tämä on nyt sitten erittäin selkä frame
- punahallakko frame, myös melko selvä frame
- rautias frame, ei voi oikeastaan parempaa esimerkkiä framesta ollakaan
Lehmänkirjavalla on ruumiissaan suuria tai melko suuria tummia ja valkoisia laikkuja. Tämä siis erotuksena tiikerinkirjavaan, joka on täplikäs ja sen laikut ovat pieniä. Lehmänkirjavan pohjaväri voi olla mikä tahansa aikaisemmin esitetyistä väreistä, mutta yleisimmin toki "tavallinen" rautias, ruunikko tai musta.
Lehmänkirjavaa on noin teoriassa kahta eri tyyppiä, tobianoa ja overoa, overoon puolestaan kuuluu useampia alatyyppejä (sabino, frame, splashed white) ja sitten on olemassa myös näiden yhdistelmä, tovero, jossa yhdistyy siis tobianokirjavuus ja jokin overon kuvioista. Yksikseen nämä kuviot on melko helppo tunnistaa, mutta jos on kahtakin eri kuviota sekaisin, on tunnistaminen vaikeata.
Tobiano
Tobiano on lehmänkirjavan tyypeistä yleisin, selkein ja helpoin tunnistaa. Tobianoa esiintyy mm. irlannincobeilla, shetlanninponeilla, islanninhevosilla ja useilla amerikkalaisilla roduilla, joilla kirjavuus on hyväksytty.
Lainauksena Hevosmaailma.netistä: "Valkeat jalat, valkeaa vartalossa usein pystysuorana kuviona, selvästi enemmän valkeaa selässä kuin vatsapuolella. Laikkujen rajat yleensä hyvin suorat ja selkeät. Ei ylimääräistä valkeaa päässä." Ja kuten äsken todettiin, pohjaväri voi olla mikä tahansa. Valkea väri ylittää usein selkälinjan, toisin kuin overokuvioilla.
Esimerkkejä:
- musta tobiano, kuten huomaatte, päässä on piirto, muttei muuta valkoista, jalat ovat hyvin pitkälle valkoiset ja kuvio on enemmän pystysuora kuin vaakasuora. Myöhemmin esittelen kuvia overoista, joista huomaa mitä tällä pystysuuntaisella kuviolla tarkoitetaan
- rautias tobiano, tämä on hyvin vähän kuvioitu muoto tobianosta: ainoastaan pystysuora valkoinen viiru sään kohdalla ja takaosassa
- kimo tobiano, kuten sanottua, myös kimo (tässä tapauksessa ruunikonkimo) voi olla kirjavan pohjavärinä. Luultavasti iän myötä tämä hevonen tulee vaalenemaan valkoiseksi niin että kirjavuus ei näy enää, mutta se on silti kirjava.
Overo: sabino
Sabino on hauska väri siinä suhteessa, että se ei yleensä aiheuta niin suuria kuvioita että hevosta pidettäisiin kirjavana ja sen takia sabinoa esiintyy myös roduilla, joita on totuttu pitämään ei-kirjavina, mm. suomenhevonen ja arabi. Tyypillisellä sabinolla saattaa olla vain korkeat sukat ainakin osassa jaloista, isohko päämerkki, joskus laikku vatsan alla tai päistärkarvaa jalkojen yläosissa tai vatsan alla. Se ei siis näytä vielä "oikeasti" kirjavalta.
Toisaalta on olemassa todella suurimerkkisiä sabinoita, jotka ovat kokonaan valkeita, yleensä korvissa tai päässä on vähän tummaa väriä.
Sabinoille on varsin tyypillistä se, että laikkujen rajat ovat pitsimäiset, eivät niin selkeät ja suorat kuin tobianolla. Esimerkit puhuvat kuitenkin puolestaan.
Esimerkkejä:
- rautias sabino, hyvin tyypillinen sabino: valkoiset merkit, valkoinen laikku vatsassa ja pieni laikku kaulalla. Tällä laikkujen rajat ovat kuitenkin huomattavan selkeät
- mahdollinen sabino rautias, merkkejä löytyy sekä jaloista että päästä, joten saattaa olla hyvin maltillinen sabino muttei välttämättä
- rautias sabino, hyvin laaja sabinokuviointi, joka tekee rautiaasta meloko tavalla joko kimon tai päistärikön näköisen. Muutenkin erikoisennäköinen hevonen, en ole ihan 100% varma että tämä on ainoastaan sabino, tältä voi löytyä muitakin värejä taustalta, mutta kuvien perusteella mahdotonta sanoa.
- rautias sabino, tässäkin hyvin tyypillinen sabino, korkeat sukat, kainaloissa hieman päistärkarvaa
- musta sabino, iso merkki päässä on tyypillinen, etujalat tummat, takasissa korkeat sukat. Hyvin normaali ja helposti tunnistettava
- erittäin suurimerkkinen sabino, kokovalkoinen, korvissa taitaa olla vähän tummempaa väriä. Syntynyt kahdelle suht normaalinnäköiselle vanhemmalle ja tämän oriin varsoista kumpikaan ei näytä olevan erityisen suurimerkkinen. Sabino on geneettisesti hankala, koska se näyttää periytyvän vähän miten sattuu
- ruunikko sabino, tällä näkyy oikeassa takajalassa melko tyypillinen "juoksu" sukassa, joka nousee hyvin ylös. Myös iso laikku vatsan alla on tyypillinen
- ruunikko sabino, yleinen väritys clydesdaleilla ja shireillä, korkeat sukat, sekakarvaa rungolla, päässä merkkejä
- ruunikko sabino, tässä näkee sabinolle tyypillistä pitsimäistä kuviota jaloissa ja päässä, joka leviää kaulaan ja runkoon. Huomatkaa myös päistärkarva kyljissä.
Overo: splashed white
Splashed whitesta (sw) on osuvasti sanottu, että se on kuin valkoinen hevonen, jonka päälle on kaadettu värillistä maalia. Tummaa väriä siis on hevosen yläosassa, jalat ja vatsa ovat valkoiset. Tämä on melko harvinainen väri, sitä esiintyy lähinnä painteilla, islanninponeilla ja äärimmäisen harvinaisena russeilla.
Tummimmat sw:t voivat olla hankalia tunnistaa kohdilleen, ne voivat muistuttaa sabinoa tai tummaa hevosta, jolla on vähän merkkejä.
Esimerkkejä:
- ruunikko sw, täydellinen esimerkki sw:stä. Valkoinen pää ja herasilmät ovat tyypillisiä
- ruunikko sw, hieman epätyypillisempi sw russi. Voisi sekoittaa tobianoon, mutta huomatkaa, ettei valkoinen väri ylitä selkärankaa, mitä se tobianolla tekee.
- rautias sw, ihastuttavan värinen russi, melko paljon valkoista, mutta selkälinja on tumma
- kuvia sw issikoista, kuten näkyy, joillakin valkoinen väri menee yli selkälinjan, mutta valkoinen pää ja herasilmä erottavat tämän tobianosta (tosin nämä eivät ole varmoja tuntomerkkejä kaikissa tapauksissa)
Overo: frame
Framea esiintyy lähinnä vain painteilla ja niiden sukuisilla roduilla. Framella on yleensä valkeaa päässä ja kyljissä, valkoinen kuvio on enemmän vaakasuora kuin pysty eikä yleensä ylitä selkälinjaa. Laikkujen rajat ovat yleensä epätasaiset. Jaloissa ei yleensä ole valkeata kuin etupolven ja kintereen alapuolella (normaalit merkit).
Joskus frame voi olla hankala erottaa sabinosta.
Esimerkkejä:
- aika suurella todennäköisyydellä musta frame, tosin tällä saattaa olla mukana myös sabinoa, koska valkoista on melko paljon ja sellaisissa paikoissa, joissa framella ei juuri pitäisi olla.
- rautias frame, todennäköisesti. Melko paljon valkoista ja valkoinen ylittää ylälinjan kaulassa, mutta silti pitäisin tätä melko varmana framena.
- rautias frame, tätä tarkoitin että framen voi sekoittaa sabinoon. Tämä voi olla oikeastaan kumpi tahansa, isomerkkinen sabino tai pienimerkkinen frame.
- rautias frame, tämä on nyt sitten erittäin selkä frame
- punahallakko frame, myös melko selvä frame
- rautias frame, ei voi oikeastaan parempaa esimerkkiä framesta ollakaan
torstaina, marraskuuta 27, 2008
Villejä kisoja enää missään?
Mistä ihmeestä voisi löytää enää villejä koulukisoja kun Viksukin on joko lopettanut tai kadonnut jonnekin? Järjestääkö kukaan enää villejä koulukisoja vai ovatko kaikki nykyään KRJ:n alaisia?
Ajattelin kilpailuttaa hieman erästä hevosta helpoissa koululuokissa (kyse on juuri 4 vuotta täyttäneestä hevosesta, niin ei viitsi GP:ssä ihan vielä startata) ja etsiskelin kisoja. Menin tietysti VRL:n kalenteriin todetakseni vain ettei siitä tule mitään. Helpot luokat ovat avoinna joko tietyn seuran jäsenille tai sitten ne ovat täynnä. Heko heko.
Vaan toisaalta... Voisihan sitä itsekin pelata samaa peliä. Järjestää kisat, joista 2/3 on avoimia IONin jäsenille. Käytännössä siis minulle ja S:lle. Esimerkiksi 30 ratsukolle avoin luokka, josta 20 paikkaa on varattu suoraan meille. En ole löytänyt mistään mitään rajoituksia sille, miten pieni tai iso seuran pitäisi olla. Ja toisaalta, onpa haaveissa saada ION joskus aktivoitumaan.
Ajattelin kilpailuttaa hieman erästä hevosta helpoissa koululuokissa (kyse on juuri 4 vuotta täyttäneestä hevosesta, niin ei viitsi GP:ssä ihan vielä startata) ja etsiskelin kisoja. Menin tietysti VRL:n kalenteriin todetakseni vain ettei siitä tule mitään. Helpot luokat ovat avoinna joko tietyn seuran jäsenille tai sitten ne ovat täynnä. Heko heko.
Vaan toisaalta... Voisihan sitä itsekin pelata samaa peliä. Järjestää kisat, joista 2/3 on avoimia IONin jäsenille. Käytännössä siis minulle ja S:lle. Esimerkiksi 30 ratsukolle avoin luokka, josta 20 paikkaa on varattu suoraan meille. En ole löytänyt mistään mitään rajoituksia sille, miten pieni tai iso seuran pitäisi olla. Ja toisaalta, onpa haaveissa saada ION joskus aktivoitumaan.
Huomionarvoisia uusia tulokkaita
Haluan tässä vähän esitellä Ionicin (GA:ssa ei ole laukkojen lisäksi tapahtunut mitään muutamaan kuukauteen...) uusimpia tulokkaita.
Ensimmäinen on musta tennesseenwalker-ori Tobeornottobe GA, suvuton ja aivan uusi tuontihevonen. Se tulee kilpailemaan askellajipuolella, mutta olemaan ennen kaikkea siitosori. On käytettävissä myös ulkopuolisille tammoille. Luonnetta ei ole kirjoitettu, mutta kyse on todella kiltistä oriista, joka on kaveri kaikkien kanssa, paitsi ehkä toisten orien.
Walker-laumaamme saapui myös Branwenista kaksi vanhempaa, suvullista twh-tammaa siitoskäyttöön. Toinen on Alert BRN, yhdistelmästä Actually Oval - Anxiety X ja toinen Roulette BRN (Gurmudgeon Guerrero - Milana). Molemmista tammoista tulee taatusti olemaan paljon iloa jalostuspuolella, molemmat ovat tehneet jo kisauransa ja tulivat meillekin yksinomaan siitoshevosiksi. Tekee hyvää saada uutta verta laumaan.
Djoehemista ostin kaksi harvinaisuutta, nonius-ori Rheingold v.d. Djoehemin ja gidran-ori Senecio v.d. Djoehemin. Kumpikin on vielä kuvaton, mutta se tulee muuttumaan kyllä jossain vaiheessa. Tarkoitus olisi hankkia pahimmassa tapauksessa noille morsiametkin jossain vaiheessa. Nonius- tai gidran-varsoja meillä ei ole syntynytkään koskaan.
Muutenkin tekisi mieli hankkia taas noita unkarilaisia rotuja, kisbereitä, furiosoja ja shagyoja. Niissä on jokin oma viehätyksensä, muukin kuin se että ovat harvinainen näky virtuaalimaailmassa.
Suvullisesta don-tammasta Evgenia DIXistä kirjoitettiin blogissa jo aikaisemmin ja nyt tamma on saanut vihdoin sivutkin. Ihastuttava uusi tuttavuus! Joulukuun alussa meille syntyy pari don- ja budjonnyvarsaa, näin sivuhuomautuksena. Näistä 4.12. syntyvä orivarsa (Troika GA - Ballada GA) Balalajka Ion tulee olemaan Evgeniyan sulhanen tulevaisuudessa, mutta sitä ennen tamma varmasti varsoo joko Troikasta tai jostain xx-oriista, täytyy katsoa. Myös venäläisiä tekisi mieli hankkia lisää.
Tänään on syntynyt meille upea issikkaori, Snöggur frá Jón, jonka isä on Syndurin kasvattama ja omistama Úrban frá Syndur ja emä meidän omistama ja Syndurin kasvattama Snotra. Snotra etsiskelee taas sulhasta itselleen, se on pari viimeistä varsaa varsonut syndurilaisista oreista, että jos sitä lähtisi vaihteen vuoksi kalastelemaan oreja jonnekin muualle. Snotran ensimmäisellä varsalla Skýfaxalla aloitetaan rauhallinen kilpaileminen tammikuun alussa tai joskus silloin, se täyttää neljä vuotta 28.12.08. Askellajikisoihin suuntaamme sillä, katsotaan jos siitä tulisi edes yhtä hyvä kisatamma kuin emästään.
Vähän aikaa sitten meille syntyi myös pintabian-varsa, tamma All That Jazz Ion, joka jatkaa vanhaa VD Jazzmeeran sukua.
Ensimmäinen on musta tennesseenwalker-ori Tobeornottobe GA, suvuton ja aivan uusi tuontihevonen. Se tulee kilpailemaan askellajipuolella, mutta olemaan ennen kaikkea siitosori. On käytettävissä myös ulkopuolisille tammoille. Luonnetta ei ole kirjoitettu, mutta kyse on todella kiltistä oriista, joka on kaveri kaikkien kanssa, paitsi ehkä toisten orien.
Walker-laumaamme saapui myös Branwenista kaksi vanhempaa, suvullista twh-tammaa siitoskäyttöön. Toinen on Alert BRN, yhdistelmästä Actually Oval - Anxiety X ja toinen Roulette BRN (Gurmudgeon Guerrero - Milana). Molemmista tammoista tulee taatusti olemaan paljon iloa jalostuspuolella, molemmat ovat tehneet jo kisauransa ja tulivat meillekin yksinomaan siitoshevosiksi. Tekee hyvää saada uutta verta laumaan.
Djoehemista ostin kaksi harvinaisuutta, nonius-ori Rheingold v.d. Djoehemin ja gidran-ori Senecio v.d. Djoehemin. Kumpikin on vielä kuvaton, mutta se tulee muuttumaan kyllä jossain vaiheessa. Tarkoitus olisi hankkia pahimmassa tapauksessa noille morsiametkin jossain vaiheessa. Nonius- tai gidran-varsoja meillä ei ole syntynytkään koskaan.
Muutenkin tekisi mieli hankkia taas noita unkarilaisia rotuja, kisbereitä, furiosoja ja shagyoja. Niissä on jokin oma viehätyksensä, muukin kuin se että ovat harvinainen näky virtuaalimaailmassa.
Suvullisesta don-tammasta Evgenia DIXistä kirjoitettiin blogissa jo aikaisemmin ja nyt tamma on saanut vihdoin sivutkin. Ihastuttava uusi tuttavuus! Joulukuun alussa meille syntyy pari don- ja budjonnyvarsaa, näin sivuhuomautuksena. Näistä 4.12. syntyvä orivarsa (Troika GA - Ballada GA) Balalajka Ion tulee olemaan Evgeniyan sulhanen tulevaisuudessa, mutta sitä ennen tamma varmasti varsoo joko Troikasta tai jostain xx-oriista, täytyy katsoa. Myös venäläisiä tekisi mieli hankkia lisää.
Tänään on syntynyt meille upea issikkaori, Snöggur frá Jón, jonka isä on Syndurin kasvattama ja omistama Úrban frá Syndur ja emä meidän omistama ja Syndurin kasvattama Snotra. Snotra etsiskelee taas sulhasta itselleen, se on pari viimeistä varsaa varsonut syndurilaisista oreista, että jos sitä lähtisi vaihteen vuoksi kalastelemaan oreja jonnekin muualle. Snotran ensimmäisellä varsalla Skýfaxalla aloitetaan rauhallinen kilpaileminen tammikuun alussa tai joskus silloin, se täyttää neljä vuotta 28.12.08. Askellajikisoihin suuntaamme sillä, katsotaan jos siitä tulisi edes yhtä hyvä kisatamma kuin emästään.
Vähän aikaa sitten meille syntyi myös pintabian-varsa, tamma All That Jazz Ion, joka jatkaa vanhaa VD Jazzmeeran sukua.
Väriteoriaa, osa 7: samppanjavärit
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Samppanjavärit kuuluvat ns. diluutioväreihin, samoin kuin hopeavärit, hallakkovärit ja voikkovärit. Näiden tavoin samppanjageeni vaalentaa alkuperäistä väriä.
Samppanjavärit ovat erittäin harvinaisia hevosilla, kyseinen mutaatio on ilmeisesti tapahtunut Amerikan mantereella, koska Euroopasta näitä ei ole löytynyt (USA:n tuonteja lukuunottamatta). Niinpä virtuaalimaailmassakin useimmat samppanjaväriset hevoset ovat amerikkalaisia rotuja, tennesseenwalkereita ja quartereita pääasiassa.
Samppanjaväreillä on yhteisiä tuntomerkkejä, joita esiintyy kaikilla tai suurimmalla osalla samppanjavärisistä hevosista. Näitä erityistuntomerkkejä on lueteltu Hevosmaailma.netissä. Virtuaalimaailmaa ja valokuvia ajatellen tärkeimmät noista lienevät mustan värin puute, vaaleanpunainen ja täplikäs iho ja ainakin joskus papurikkokuviointi.
Samppanja voi olla vaikeata tunnistaa valokuvista, koska varsinkin rautiaan ja ruunikon kohdalla samppanjaväri muistuttaa paljon voikkoa tai ruunivoikkoa. Lisäksi samppanjoissa on aika isoja sävyvaihteluita. Useimmiten ne erottaa parhaiten siitä, että samppanjan iho on vaalea ja se näkyy yleensä erityisesti silmien ympärillä. Voikoilla ja ruunivoikoilla on tumma iho. Mustapohjainen samppanja, classic champagne on yleensä niin poikkeuksellisen värinen, että sitä on hankala sekoittaa mihinkään muuhun. Ehkä hätäisesti katsoen sitä voi pitää hieman eksoottisen sävyisenä rautiaana.
Gold champagne
Goldin pohjalla on rautias hevonen, jota samppanjageeni vaalentaa aika lailla voikon näköiseksi. Goldin peitinkarva on keltainen, jouhet ovat usein valkoiset tai vaaleammat, mutta voivat olla myös peitinkarvan väriset. Tummimmat goldit voi sekoittaa rautiaaseen. Valokuvissa ei aina selkeästi näy samppanjan erikoispiirteet, karvan kiilto ja vaalea iho.
Esimerkkejä:
- kuvia erilaisista goldeista
- gold champagne mft-ori
Amber champagne
Amberin taustalla on ruunikko pohjaväri, jonka samppanja on haalistanut paljolti ruunivoikon näköiseksi. Amberin peitinkarva on kellertävänruskea tai kullanruskea, jouhet ja jalat tummat, mutteivät mustat (tosin väri voi varsinkin kuvissa näyttää todella tummalta, jota on vaikea erottaa mustasta). Usein amber muistuttaa paljon ruunivoikkoa tai joskus hallakkoakin, erityisesti kun samppanjaväristen hevosten jouhet vaalenevat herkästi kaksivärisen näköisiksi.
Esimerkkejä:
- kuvia erilaisista ambereista
- hyvin selkeä amber champagne twh-tamma, näistä kuvista näkee erittäin selkeästi samppanjan tuntomerkkejä: mustan värin puute jouhista ja jaloista, vaalea iho, vaalea silmä ja tuollainen ihana hunajankeltainen väri
- amber twh-ori, tämä alkaa olla vähän siinä rajalla, onko tämä amber vai mustapohjainen classic. Näiden kahden välillä rajanveto on joskus vaikeata, samoin kuin mustanruunikkoa ja mustaa voi olla hankala erottaa toisistaan
Classic champagne
Classic on geneettisesti musta hevonen, jota samppanja vaalentaa. Koska samppanja vaikuttaa myös mustaan väriin selkeästi, tätä ei voi sekoittaa mustanvoikkoon, joka näyttää aika pitkälle tasaiselta mustalta. Classicia on vaikea kuvailla, sen värisävy on yleensä varsin poikkeuksellinen, sitä voisi sanoa usein punertavanharmaaksi tai kellertävänharmaaksi. Jouhet ovat joko samanväriset tai tummemmat, jalat yleensä ovat samanväriset, mutta nivelien kohdilla on tummempaa väriä. Jotkut yksilöt ovat selkeän harmaita, jopa niin että niiden erottaminen hiirakosta voi olla kokemattomalle vähän hankalaa.
Esimerkkejä:
- kuvia classiceista, jo heti ylimmässä kuvassa on melko poikkeuksellisen värinen hevonen, miltei rautiaannäköinen qh-tamma
- classic twh-ori
- Hevosmaailma.netin classic champagne-sivu
Samppanja ja muut värit
Samppanja, kuten muutkin geenit voivat yhdistyä muihin väreihin, ei ainoastaan noihin perusväreihin. Varsinkin kahden eri diluutiogeenin yhdistelmiä on vaikea, ellei peräti mahdoton tunnistaa oikein ainakaan valokuvista ja ilman sukutauluja. Yleensä näistä yhdistelmäväreistä ei kannata virtuaalimaailmassa suuremmin välittääkään, koska ainoastaan harvat rodut ovat sellaisia, että niitä ylipäänsä voi syntyä ja erikoisvärit ovat harvinaisia virtuaalihevosilla.
Tässä kuitenkin uteliaille muutamia tunnetuimpia yhdistelmiä, joissa samppanja liittyy johonkin toiseen väriin:
rautias + samppanja + voikko = Gold Cream Champagne
ruunikko + samppanja + voikko = Amber Cream Champagne
musta + samppanja + voikko = Classic Cream Champagne
rautias + samppanja + hallakko = Gold Dun Champagne
musta + samppanja + hallakko = Classic Dun Champagne
ruunikko + samppanja + hallakko = Amber Dun Champagne
Samppanjavärit kuuluvat ns. diluutioväreihin, samoin kuin hopeavärit, hallakkovärit ja voikkovärit. Näiden tavoin samppanjageeni vaalentaa alkuperäistä väriä.
Samppanjavärit ovat erittäin harvinaisia hevosilla, kyseinen mutaatio on ilmeisesti tapahtunut Amerikan mantereella, koska Euroopasta näitä ei ole löytynyt (USA:n tuonteja lukuunottamatta). Niinpä virtuaalimaailmassakin useimmat samppanjaväriset hevoset ovat amerikkalaisia rotuja, tennesseenwalkereita ja quartereita pääasiassa.
Samppanjaväreillä on yhteisiä tuntomerkkejä, joita esiintyy kaikilla tai suurimmalla osalla samppanjavärisistä hevosista. Näitä erityistuntomerkkejä on lueteltu Hevosmaailma.netissä. Virtuaalimaailmaa ja valokuvia ajatellen tärkeimmät noista lienevät mustan värin puute, vaaleanpunainen ja täplikäs iho ja ainakin joskus papurikkokuviointi.
Samppanja voi olla vaikeata tunnistaa valokuvista, koska varsinkin rautiaan ja ruunikon kohdalla samppanjaväri muistuttaa paljon voikkoa tai ruunivoikkoa. Lisäksi samppanjoissa on aika isoja sävyvaihteluita. Useimmiten ne erottaa parhaiten siitä, että samppanjan iho on vaalea ja se näkyy yleensä erityisesti silmien ympärillä. Voikoilla ja ruunivoikoilla on tumma iho. Mustapohjainen samppanja, classic champagne on yleensä niin poikkeuksellisen värinen, että sitä on hankala sekoittaa mihinkään muuhun. Ehkä hätäisesti katsoen sitä voi pitää hieman eksoottisen sävyisenä rautiaana.
Gold champagne
Goldin pohjalla on rautias hevonen, jota samppanjageeni vaalentaa aika lailla voikon näköiseksi. Goldin peitinkarva on keltainen, jouhet ovat usein valkoiset tai vaaleammat, mutta voivat olla myös peitinkarvan väriset. Tummimmat goldit voi sekoittaa rautiaaseen. Valokuvissa ei aina selkeästi näy samppanjan erikoispiirteet, karvan kiilto ja vaalea iho.
Esimerkkejä:
- kuvia erilaisista goldeista
- gold champagne mft-ori
Amber champagne
Amberin taustalla on ruunikko pohjaväri, jonka samppanja on haalistanut paljolti ruunivoikon näköiseksi. Amberin peitinkarva on kellertävänruskea tai kullanruskea, jouhet ja jalat tummat, mutteivät mustat (tosin väri voi varsinkin kuvissa näyttää todella tummalta, jota on vaikea erottaa mustasta). Usein amber muistuttaa paljon ruunivoikkoa tai joskus hallakkoakin, erityisesti kun samppanjaväristen hevosten jouhet vaalenevat herkästi kaksivärisen näköisiksi.
Esimerkkejä:
- kuvia erilaisista ambereista
- hyvin selkeä amber champagne twh-tamma, näistä kuvista näkee erittäin selkeästi samppanjan tuntomerkkejä: mustan värin puute jouhista ja jaloista, vaalea iho, vaalea silmä ja tuollainen ihana hunajankeltainen väri
- amber twh-ori, tämä alkaa olla vähän siinä rajalla, onko tämä amber vai mustapohjainen classic. Näiden kahden välillä rajanveto on joskus vaikeata, samoin kuin mustanruunikkoa ja mustaa voi olla hankala erottaa toisistaan
Classic champagne
Classic on geneettisesti musta hevonen, jota samppanja vaalentaa. Koska samppanja vaikuttaa myös mustaan väriin selkeästi, tätä ei voi sekoittaa mustanvoikkoon, joka näyttää aika pitkälle tasaiselta mustalta. Classicia on vaikea kuvailla, sen värisävy on yleensä varsin poikkeuksellinen, sitä voisi sanoa usein punertavanharmaaksi tai kellertävänharmaaksi. Jouhet ovat joko samanväriset tai tummemmat, jalat yleensä ovat samanväriset, mutta nivelien kohdilla on tummempaa väriä. Jotkut yksilöt ovat selkeän harmaita, jopa niin että niiden erottaminen hiirakosta voi olla kokemattomalle vähän hankalaa.
Esimerkkejä:
- kuvia classiceista, jo heti ylimmässä kuvassa on melko poikkeuksellisen värinen hevonen, miltei rautiaannäköinen qh-tamma
- classic twh-ori
- Hevosmaailma.netin classic champagne-sivu
Samppanja ja muut värit
Samppanja, kuten muutkin geenit voivat yhdistyä muihin väreihin, ei ainoastaan noihin perusväreihin. Varsinkin kahden eri diluutiogeenin yhdistelmiä on vaikea, ellei peräti mahdoton tunnistaa oikein ainakaan valokuvista ja ilman sukutauluja. Yleensä näistä yhdistelmäväreistä ei kannata virtuaalimaailmassa suuremmin välittääkään, koska ainoastaan harvat rodut ovat sellaisia, että niitä ylipäänsä voi syntyä ja erikoisvärit ovat harvinaisia virtuaalihevosilla.
Tässä kuitenkin uteliaille muutamia tunnetuimpia yhdistelmiä, joissa samppanja liittyy johonkin toiseen väriin:
rautias + samppanja + voikko = Gold Cream Champagne
ruunikko + samppanja + voikko = Amber Cream Champagne
musta + samppanja + voikko = Classic Cream Champagne
rautias + samppanja + hallakko = Gold Dun Champagne
musta + samppanja + hallakko = Classic Dun Champagne
ruunikko + samppanja + hallakko = Amber Dun Champagne
keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008
Väriteoriaa, osa 6: hopeavärit
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Hopeaväri on samantyyppinen perusvärejä vaalentava geeni kuin voikkogeeni ja hallakkogeeni. Hopeavärin tekee erikoiseksi ja periytymisen kannalta hieman hankalaksikin se, että se vaikuttaa vain mustaan väriin, joten se ei näy rautiaassa hevosessa millään tavoin. Ei siis ole olemassa hopeanrautiasta; hopeanruunikko ja hopeanmustä kylläkin ovat.
Hopeanruunikko
Hopeanruunikko on nimensä mukaisesti pohjimmiltaan ruunikko, jota hopeaväri vaalentaa. Oikeasti se ei kuitenkaan näytä ruunikolta, koska hopea vaalentaa mustaa väriä. Niinpä hopeanruunikon jouhet ovat yleensä vaaleat, jopa melkein valkoiset ja jalat ovat usein tummanruskeat, eivät siis mustat. Jalat voivat olla myös peitinkarvan väriset, mutta yleensä ainakin nivelien kohdalla on kuitenkin tummempaa sävyä. Hopeanruunikko näyttää siis pääasiassa rautiaalta, jolla on tummat jalat. Aikaisemmin nimestä on Suomessa käytetty nimitystä kanelinrautias, mutta nyt kun genetiikasta tiedetään enemmän, on hopeanruunikko vakiintunut jo aika hyvin käyttöön.
Noin muuten hopeanruunikon peitinkarva on yleensä normaalin ruskea ja näillä esiintyy papurikkokuviointia hieman harvemmin kuin hopeanmustilla.
Esimerkkejä:
- hyvin tyypillinen hopeanruunikko, huomaatte kaikki tekijät: vaaleat jouhet, tummat jalat
- hopeanruunikko suomenhevonen, aina jouhet eivät kuitenkaan ole vaalet tai ovat vain osittain vaaleammat. Itse asiassa täysin valkeat jouhet hopeanruunikolla ovat melko harvinaiset, usein jouhissa on kaksivärisyyttä
- tässäkin näkyy tuo jouhien väri
Hopeanmusta
Hopeanmusta on musta hevonen, jota hopeaväri vaalentaa varsin selkeästi. Hopeanmusta muistuttaa aika paljon hopeanruunikkoa, mutta on yleensä tummempi sävyltään, joskus tosin myös vaalea, harmaasävyinen. Hopeanmusta on ainakin minusta yksi vaikeimpia värejä, koska sävyvaihtelu on todella laajaa ja sen erottaminen hopeanruunikosta monissa tapauksissa vähintäänkin haastavaa. Enempää en osaa kuvailla hopeanmustaa, annettakoon kuvien kertoa puolestaan.
Esimerkkejä:
- hopeanmusta islanninhevostamma, tässä näkyy se mainitsemani vaaleanharmaa värisävy ja myös hopeanmustalle hyvin tyypillinen papurikkokuviointi. Jouhet ovat aivan vaaleat. Tätä ei kovin helposti erehdy luulemaan hopeanruunikoksi, mutta jos kuva olisi huono, saattaisi tuo sekaantua helposti voikkoon tai kimoon
- hopeanmusta suomenhevonen, tämän voi jo helposti sekoittaa hopeanruunikkoon, mutta on kuitenkin normaalia hopeanruunikkoa tummempi. Hopeanruunikon peitinkarva on nimittäin yleensä punertava ja myös vaaleampi. Suvusta katsoen tämä hevonen ei kuitenkaan voi olla mitään muuta kun hopeanmusta.
- hopeanmusta islanninhevonen, tässä on nyt sitten todella hämäävä voikko-look-a-like. Miten tuon nyt sitten erottaa voikosta, jolla sattuu oleman papurikkokuviointia? No tämän yksittäisen kuvan perusteella ei millään.
- lisää kuvia löytyy täältä, black silver-otsakkeen alta
Hopeaväri on samantyyppinen perusvärejä vaalentava geeni kuin voikkogeeni ja hallakkogeeni. Hopeavärin tekee erikoiseksi ja periytymisen kannalta hieman hankalaksikin se, että se vaikuttaa vain mustaan väriin, joten se ei näy rautiaassa hevosessa millään tavoin. Ei siis ole olemassa hopeanrautiasta; hopeanruunikko ja hopeanmustä kylläkin ovat.
Hopeanruunikko
Hopeanruunikko on nimensä mukaisesti pohjimmiltaan ruunikko, jota hopeaväri vaalentaa. Oikeasti se ei kuitenkaan näytä ruunikolta, koska hopea vaalentaa mustaa väriä. Niinpä hopeanruunikon jouhet ovat yleensä vaaleat, jopa melkein valkoiset ja jalat ovat usein tummanruskeat, eivät siis mustat. Jalat voivat olla myös peitinkarvan väriset, mutta yleensä ainakin nivelien kohdalla on kuitenkin tummempaa sävyä. Hopeanruunikko näyttää siis pääasiassa rautiaalta, jolla on tummat jalat. Aikaisemmin nimestä on Suomessa käytetty nimitystä kanelinrautias, mutta nyt kun genetiikasta tiedetään enemmän, on hopeanruunikko vakiintunut jo aika hyvin käyttöön.
Noin muuten hopeanruunikon peitinkarva on yleensä normaalin ruskea ja näillä esiintyy papurikkokuviointia hieman harvemmin kuin hopeanmustilla.
Esimerkkejä:
- hyvin tyypillinen hopeanruunikko, huomaatte kaikki tekijät: vaaleat jouhet, tummat jalat
- hopeanruunikko suomenhevonen, aina jouhet eivät kuitenkaan ole vaalet tai ovat vain osittain vaaleammat. Itse asiassa täysin valkeat jouhet hopeanruunikolla ovat melko harvinaiset, usein jouhissa on kaksivärisyyttä
- tässäkin näkyy tuo jouhien väri
Hopeanmusta
Hopeanmusta on musta hevonen, jota hopeaväri vaalentaa varsin selkeästi. Hopeanmusta muistuttaa aika paljon hopeanruunikkoa, mutta on yleensä tummempi sävyltään, joskus tosin myös vaalea, harmaasävyinen. Hopeanmusta on ainakin minusta yksi vaikeimpia värejä, koska sävyvaihtelu on todella laajaa ja sen erottaminen hopeanruunikosta monissa tapauksissa vähintäänkin haastavaa. Enempää en osaa kuvailla hopeanmustaa, annettakoon kuvien kertoa puolestaan.
Esimerkkejä:
- hopeanmusta islanninhevostamma, tässä näkyy se mainitsemani vaaleanharmaa värisävy ja myös hopeanmustalle hyvin tyypillinen papurikkokuviointi. Jouhet ovat aivan vaaleat. Tätä ei kovin helposti erehdy luulemaan hopeanruunikoksi, mutta jos kuva olisi huono, saattaisi tuo sekaantua helposti voikkoon tai kimoon
- hopeanmusta suomenhevonen, tämän voi jo helposti sekoittaa hopeanruunikkoon, mutta on kuitenkin normaalia hopeanruunikkoa tummempi. Hopeanruunikon peitinkarva on nimittäin yleensä punertava ja myös vaaleampi. Suvusta katsoen tämä hevonen ei kuitenkaan voi olla mitään muuta kun hopeanmusta.
- hopeanmusta islanninhevonen, tässä on nyt sitten todella hämäävä voikko-look-a-like. Miten tuon nyt sitten erottaa voikosta, jolla sattuu oleman papurikkokuviointia? No tämän yksittäisen kuvan perusteella ei millään.
- lisää kuvia löytyy täältä, black silver-otsakkeen alta
Väriteoriaa, osa 5: päistärikkö
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Päistärikön pohjaväri on yleensä jokin perusväreistä, vaikka se voi toki olla mikä tahansa muukin (voikkoväri, hallakko, kirjava, samppanja, hopea...). Päistärikkögeeni lisää pohjaväriin valkoista karvaa suhteellisen tasaisesti, mutta niin että pohjaväri on kuitenkin erotettavissa useimmissa tapauksissa.
Päistärikkö näyttää paljon kimolta, joka on vaalenemisvaiheessa ja usein se sekoitetaankin kimoon. Päistärikkö ei kuitenkaan vaalene iän myötä vaan pysyy samanvärisenä koko ikänsä. Tosin päistärikkö vaihtaa usein värin tummuutta kesä- ja talvikarvan mukaan, talvikarvassa se voi olla huomattavastikin tummempi kuin kesällä. Erityisen selvästi värinvaihto näkyy roduilla, jotka kasvattavat pitkän talvikarvan, kuten shetlanninponit ja suomenhevoset. Joskus päistäriköt voivat talvisaikaan tummua jopa niin tummiksi ettei niitä välttämättä tunnista päistäriköiksi.
Päistärikköjen varsakarva on tumma, päistärikkö alkaa näkyä vasta ensimmäisen karvanvaihdon jälkeen.
Päistärikköä ei saa sekoittaa ns. päistärkarvaiseen hevoseen, jolla on jossain osassa ruumistaan paljon valkoista sekakarvaa. Päistärkarvaisuus voi liittyä joko sabinokirjavuuteen tai rabicanoon. Päistärkarvaisuuden erottaa oikeasta päistäriköstä yleensä parhaiten kesäkarvaisesta hevosesta, jolloin päistärikkö on vaaleimmillaan. Päistärikkö on aina kesäkarvassa selkeästi ja tasaisesti vaalentunut koko rungostaan ja kaulastaan, päistärkarvaisuus esiintyy useimmin vain tietyssä osassa runkoa.
Päistärikön paras tuntomerkki on se, että sen jalat ja pää ovat tummemmat, usein näissä ei ole juuri lainkaan vaaleata karvaa. Kaula ja runko sen sijaan ovat vaaleammat. Päistärikössä ei esiinny papurikkokuviointia.
Päistärikkö voi yhdistyä myös kimoon, jolloin päistärikkö jää ajan myötä kimon "alle" ja hevonen näyttää ihan tavalliselta kimolta.
Esimerkkejä
- rautiaanpäistärikkö, hevonen näyttää rungostaan lähestulkoon hopeiselta, mutta huomatkaa pään väri, joka on kuin ihan tavallisella rautiaalla. Myös jouhet ovat tummat eikä niissä ole paljoakaan valeata karvaa
- ruunikonpäistärikkö, tässä näkyy jalkojen ja pään väritys verrattuna runkoon. Hyvin tyypillinen päistärikkö. Monilla quarter-hevosilla ja niiden sukuisilla roduilla päistärikköön liittyy toisinaan tällaisia pilkkuja, ne eivät ole tiikerinkirjavuutta enkä ole perehtynyt niihin sen enempää
- mustanpäistärikkö, joka voi olla tummanruunikonpäistärikkökin, joskus näiden kahden erottaminen toisistaan on yhtä vaikeata kuin tummanruunikon ja mustan
- hopeanmustanpäistärikkö, josta en ole ihan 100% varma, onko kuvan hevonen päistärikkö lainkaan. Todennäköisesti kuitenkin on, väri on sen verran tasainen ja jalat tummat, että tätä on vaikea uskoa tummaksi kimoksi. Hopeanmustaan väriin kuuluu usein vaaleahkot jouhet ja sen takia tällä ei ainakaan harja ole tumma. Myös päästä puuttuu tyypillinen tummuus, mutta tällaisia poikkeuksia on kyllä
- ruunikonpäistärikkö shetlanninponi, ensimmäisessä kuvassa oikein selkeä päistärikkö, viimeisessä kuvassa talvikarvassa melkein tavallisen ruunikonnäköinen, hieman päistärkarvaa lautasilla
- ruunikonpäistärikkö, varsakuvassa näyttää tavalliselta ruunikolta, mutta myöhemmin on selkeä päistärikkö
- ruunikonpäistärikönkimo, varsakuvassa tavallinen ruunikko, myöhemmissä nuoruuskuvissa varsin selkeä, joskin jo hieman kimoutumassa oleva päistärikkö ja aikuisena normaalin kimon näköinen
Nämä eivät ole päistärikköjä:
- rautias sabino morgan-tamma, miten tämän erottaa päistäriköstä? Hyvä kysymys, tässä tapauksessa kai lähinnä vaaleasta päästä
- rautias sabino tennesseenwalker-ori, jonka karvassa on paljon päistärkarvaa. Tällä hevosella on kuitenkin selkeät sabinon tunnusmerkit (laajat merkit) eikä päistärkarvaisuus ylety kunnolla kaulalle asti, joten tätä ei voi oikein luulla päistäriköksi
- toinen rautias sabino twh-ori, tämä on vaikeampi tapaus, mutta jos kyse olisi päistäriköstä, värin tulisi olla tasaisempi, nyt erityisesti takaosassa näkyy kuviota. Myös jalkojen pitäisi olla tummat, samoin pään, joten ei tätä voi oikein pelkäksi päistäriköksi luulla
- rautias rabicano, erittäin laajat rabicanokuviot, mutta ei sekoitettavissa päistärikköön siltikään, koska väri jää tuonne vatsan alle eikä ole lainkaan tasainen
- hiirakko, tumma pää, tummat jalat, tummat jouhet, vaaleampi runko ja kaula, eikös tämä nyt ole ihan päistärikkö? Ei ole. Hiirakolta löytyy hallakkovärien tuntimerkit, joskaan ne eivät aina näy kuvissa selvästi. Lisäksi hiirakon peitinkarva on tasaisen harmaa, kun taas mustanpäistäriköllä peitinkarva koostuu mustista ja valkoisista karvoista, jotka ovat jakautuneet tasaisesti niin että kaukaa katsoen väri näyttää kyllä tasaiselta. Valokuvista hiirakon ja päistärikön erottaminen voi toki olla vaikeata
- hopeanruunikko (tai hopeanmusta), erittäin vaalea, yleensä hopeavärit eivät ole noin vaaleita, mutta näitäkin toki löytyy. Väri ei ole tasainen vaan siinä näkyy hentoa papurikkokuviointia ja pään ja jalkojen väritys ei ole päistärikkömäisen tumma, joten päistärikkö tämä ei ole.
Päistärikön pohjaväri on yleensä jokin perusväreistä, vaikka se voi toki olla mikä tahansa muukin (voikkoväri, hallakko, kirjava, samppanja, hopea...). Päistärikkögeeni lisää pohjaväriin valkoista karvaa suhteellisen tasaisesti, mutta niin että pohjaväri on kuitenkin erotettavissa useimmissa tapauksissa.
Päistärikkö näyttää paljon kimolta, joka on vaalenemisvaiheessa ja usein se sekoitetaankin kimoon. Päistärikkö ei kuitenkaan vaalene iän myötä vaan pysyy samanvärisenä koko ikänsä. Tosin päistärikkö vaihtaa usein värin tummuutta kesä- ja talvikarvan mukaan, talvikarvassa se voi olla huomattavastikin tummempi kuin kesällä. Erityisen selvästi värinvaihto näkyy roduilla, jotka kasvattavat pitkän talvikarvan, kuten shetlanninponit ja suomenhevoset. Joskus päistäriköt voivat talvisaikaan tummua jopa niin tummiksi ettei niitä välttämättä tunnista päistäriköiksi.
Päistärikköjen varsakarva on tumma, päistärikkö alkaa näkyä vasta ensimmäisen karvanvaihdon jälkeen.
Päistärikköä ei saa sekoittaa ns. päistärkarvaiseen hevoseen, jolla on jossain osassa ruumistaan paljon valkoista sekakarvaa. Päistärkarvaisuus voi liittyä joko sabinokirjavuuteen tai rabicanoon. Päistärkarvaisuuden erottaa oikeasta päistäriköstä yleensä parhaiten kesäkarvaisesta hevosesta, jolloin päistärikkö on vaaleimmillaan. Päistärikkö on aina kesäkarvassa selkeästi ja tasaisesti vaalentunut koko rungostaan ja kaulastaan, päistärkarvaisuus esiintyy useimmin vain tietyssä osassa runkoa.
Päistärikön paras tuntomerkki on se, että sen jalat ja pää ovat tummemmat, usein näissä ei ole juuri lainkaan vaaleata karvaa. Kaula ja runko sen sijaan ovat vaaleammat. Päistärikössä ei esiinny papurikkokuviointia.
Päistärikkö voi yhdistyä myös kimoon, jolloin päistärikkö jää ajan myötä kimon "alle" ja hevonen näyttää ihan tavalliselta kimolta.
Esimerkkejä
- rautiaanpäistärikkö, hevonen näyttää rungostaan lähestulkoon hopeiselta, mutta huomatkaa pään väri, joka on kuin ihan tavallisella rautiaalla. Myös jouhet ovat tummat eikä niissä ole paljoakaan valeata karvaa
- ruunikonpäistärikkö, tässä näkyy jalkojen ja pään väritys verrattuna runkoon. Hyvin tyypillinen päistärikkö. Monilla quarter-hevosilla ja niiden sukuisilla roduilla päistärikköön liittyy toisinaan tällaisia pilkkuja, ne eivät ole tiikerinkirjavuutta enkä ole perehtynyt niihin sen enempää
- mustanpäistärikkö, joka voi olla tummanruunikonpäistärikkökin, joskus näiden kahden erottaminen toisistaan on yhtä vaikeata kuin tummanruunikon ja mustan
- hopeanmustanpäistärikkö, josta en ole ihan 100% varma, onko kuvan hevonen päistärikkö lainkaan. Todennäköisesti kuitenkin on, väri on sen verran tasainen ja jalat tummat, että tätä on vaikea uskoa tummaksi kimoksi. Hopeanmustaan väriin kuuluu usein vaaleahkot jouhet ja sen takia tällä ei ainakaan harja ole tumma. Myös päästä puuttuu tyypillinen tummuus, mutta tällaisia poikkeuksia on kyllä
- ruunikonpäistärikkö shetlanninponi, ensimmäisessä kuvassa oikein selkeä päistärikkö, viimeisessä kuvassa talvikarvassa melkein tavallisen ruunikonnäköinen, hieman päistärkarvaa lautasilla
- ruunikonpäistärikkö, varsakuvassa näyttää tavalliselta ruunikolta, mutta myöhemmin on selkeä päistärikkö
- ruunikonpäistärikönkimo, varsakuvassa tavallinen ruunikko, myöhemmissä nuoruuskuvissa varsin selkeä, joskin jo hieman kimoutumassa oleva päistärikkö ja aikuisena normaalin kimon näköinen
Nämä eivät ole päistärikköjä:
- rautias sabino morgan-tamma, miten tämän erottaa päistäriköstä? Hyvä kysymys, tässä tapauksessa kai lähinnä vaaleasta päästä
- rautias sabino tennesseenwalker-ori, jonka karvassa on paljon päistärkarvaa. Tällä hevosella on kuitenkin selkeät sabinon tunnusmerkit (laajat merkit) eikä päistärkarvaisuus ylety kunnolla kaulalle asti, joten tätä ei voi oikein luulla päistäriköksi
- toinen rautias sabino twh-ori, tämä on vaikeampi tapaus, mutta jos kyse olisi päistäriköstä, värin tulisi olla tasaisempi, nyt erityisesti takaosassa näkyy kuviota. Myös jalkojen pitäisi olla tummat, samoin pään, joten ei tätä voi oikein pelkäksi päistäriköksi luulla
- rautias rabicano, erittäin laajat rabicanokuviot, mutta ei sekoitettavissa päistärikköön siltikään, koska väri jää tuonne vatsan alle eikä ole lainkaan tasainen
- hiirakko, tumma pää, tummat jalat, tummat jouhet, vaaleampi runko ja kaula, eikös tämä nyt ole ihan päistärikkö? Ei ole. Hiirakolta löytyy hallakkovärien tuntimerkit, joskaan ne eivät aina näy kuvissa selvästi. Lisäksi hiirakon peitinkarva on tasaisen harmaa, kun taas mustanpäistäriköllä peitinkarva koostuu mustista ja valkoisista karvoista, jotka ovat jakautuneet tasaisesti niin että kaukaa katsoen väri näyttää kyllä tasaiselta. Valokuvista hiirakon ja päistärikön erottaminen voi toki olla vaikeata
- hopeanruunikko (tai hopeanmusta), erittäin vaalea, yleensä hopeavärit eivät ole noin vaaleita, mutta näitäkin toki löytyy. Väri ei ole tasainen vaan siinä näkyy hentoa papurikkokuviointia ja pään ja jalkojen väritys ei ole päistärikkömäisen tumma, joten päistärikkö tämä ei ole.
tiistaina, marraskuuta 25, 2008
Väriteoriaa, osa 4: hallakkovärit
Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo
Hallakkovärit (hallakko, punahallakko, hiirakko) ovat samankaltaisia diluutiovärejä (vaaleampia värejä) kuin voikkoväritkin. Rautias, jolla on hallakkogeeni on punahallakko, ruunikko+hallakko on hallakko (puhutaan myös ruunihallakosta) ja musta+hallakko on hiirakko tai vaaleanmusta. Hallakko näkyy selvimmin juuri mustassa, myös ruunikossa sen vaikutus on melko selvä, mutta rautiaaseen hallakkogeeni vaikuttaa hyvin vähän.
Kaikilla hallakkoväreillä on tiettyjä erikoispiirteitä, joista värin voi tunnistaa.
Ensinnäkin niillä on aina siima selässä, joillain joskus sään kohdalla poikittain menevä tumma juova, jota sanotaan aasinristiksi. Siima ikäänkuin jatkuu myös harjassa ja hännässä, harjan ja hännän keskijouhet ovat tummat ja reunajouhet vaaleat. Erityisen hyvin tämä näkyy pystyyn leikatuissa vuonohevosten harjoissa: ulommaiset jouhet ovat aivan valkoiset, keskellä puolestaan on mustaa. Myös hännässä on mustaa ja valkoista. Kaikilla roduilla ja yksilöillä tuo kaksivärisyys ei näy erityisen selvästi, vuonohevosella se on erityisen korostunut.
Toinen tuntomerkki ovat jaloissa esiintyvät seepraraidat. Ne eivät aina näy erityisen selvästi, varsinkin vuonohevosilla on usein melko vaaleat jalat. Tarkkaan katsoen raidoitusta voi huomata Haavaneskon etujaloissa, lähinnä polven kohdalla ja polven yläpuolella.
Haavaneskon kuvassa näkyy myös se, että pää on sävyltään tummempi kuin muu ruumis. Sekin on melko yleistä hallakkovärisillä.
Joillain hallakkovärisillä esiintyy myös vaaleita korvanpäitä ja otsalla ns. cobwebbing-kuviota, mutta näitä ei esiinny kaikilla.
Hallakkovärit, erityisesti hallakko ja hiirakko on hevosen alkuperäisiä värejä ja nykyisin näitä värejä esiintyy eniten alkukantaisilla roduilla. Vuonohevonen on yksi niitä harvoja rotuja, joissa esiintyy vain hallakkovärejä. Vuonohevosten väritys on yleensä hyvin kirkas ja selkeä, monet hallakot ovat huomattavasti vaikeammin tunnistettavissa.
Hallakko
Hallakko on siis ruunikko, jota hallakkogeeni vaalentaa. Hallakon peitinkarva on yleensä kellertävämpää kuin ruunikon ja hallakolla yleensä esiintyy selvästi nuo hallakkojen tunnusmerkit. Hallakko on helposti sekoitettavissa ruunivoikkoon, näillä kahdella ei välttämättä ole peitinkarvan värissä suuriakaan sävyeroja, eron huomaa yleensä noiden hallakon tunnusmerkkien perusteella.
Hallakoista esiintyy montaa sävyä, jotkut ovat lähestulkoon maidonvalkeita, toiset puolestaan hyvin lähellä ruunikkoa, jopa niin ettei niitä voi ruunikosta erottaa tarkasti.
Esimerkkejä
- hallakko, jolla on varsin kellertävä karva ja siima selkeästi näkyvissä. Myös harjassa näkyy kaksivärisyyttä vähän
- vaaleasävyisempi hallakko, jonka seepraraidat ovat erityisen selkeät
- varsin vaalea hallakko, tällä pää on samanvärinen muun ruumiin kanssa, mutta jouhissa näkyy tummaa ja vaaleata
- hyvin ruskeasävyinen hallakko, jota helposti erehtyy luulemaan ruunikoksi. Huomatkaa kuitenkin vaaleat jalat, joissa musta väri ei ylety kovin pitkälle, mutta jaloissa näkyy kuitenkin merkkejä seepraraidoista. Toisissa kuvissa vilahtaa myös siima.
- hyvin vaalea hallakko, siima näkyy, joskaan se ei ole mitenkään voimakas. Merkitty punahallakoksi, mitä se ei missään nimessä ole
Hiirakko
Hiirakko on musta, jota hallakkogeeni vaalentaa. Peitinkarva on harmaa, jouhet ja jalat tummat. Perinteistä hiirakkoa on aika vaikea sekoittaa oikeastaan mihinkään, joskus tosin hiirakon ja hallakon sävyerot eivät ole kovin selkeät. Myös mustanpäistärikön tai vaalenemassa olevan kimon voi joskus sekoittaa hiirakkoon.
Esimerkkejä:
- se Haavanesko on hiirakko, vaikkakin väriä nimitetään vuonohevosilla harmaahallakoksi. Vuonohevosila hiirakko on erityisen vaalea ja kirkassävyinen
Punahallakko
Punahallakko on hallakkogeenin vaalentama rautias. Rautiaassa värissä hallakkogeenin vaikutukset eivät näy kovinkaan dramaattisesti ja punahallakko on usein hankala erottaa tavallisesta rautiaasta. Punahallakolta kuitenkin löytyy nuo hallakkojen tunnusmerkit, mutta esimerkiksi siima ja seepraraidat saattavat olla hyvin himmeän punaruskeita. Ja jouhien kaksivärisyyskin voi olla hyvin minimaalisesti näkyvissä. Peitinkarvan sävy on usein hieman erikoisen kellertävä tai vaaleanpunertava.
Esimerkkejä:
- Hevosmaailma.netin punahallakko-sivu, eräs selkeimmistä punahallakkojen kuvista mihin ole törmännyt. Huomatkaa myös muuta ruumista tummemmat jalat, joita rautiailla ei ole, mutta punahallakoilla kyllä.
- tällä punahallakolla näkyy selkeästi jalkojen ja pään tummuus. Muuten sitä luulisikin helposti rautiaaksi
Hallakko ja voikko yhdessä?
Koska hallakko- ja voikkogeeni ovat eri asioita, on mahdollista että hevosella on kummatkin geenit ja se on sekä voikko- että hallakkovärinen. Tämä ovat usein vaikeita tunnistaa kohdilleen ja koska voikko ei vaikuta mustaan juuri lainkaan, näyttää mustanvoikonhallakko (musta+voikko+hallakko) ihan samalta kuin tavallinen hiirakkokin. Rautiaspohjaista kutsutaan nimellä voikonhallakko ja ruunikkopohjaista ruunivoikonhallakoksi, muitakin nimityksiä on.
Lisää hyviä kuvia hallakkoväreistä ja niiden merkeistä löytyy Dun Central Stationin sivuilta.
Hallakkovärit (hallakko, punahallakko, hiirakko) ovat samankaltaisia diluutiovärejä (vaaleampia värejä) kuin voikkoväritkin. Rautias, jolla on hallakkogeeni on punahallakko, ruunikko+hallakko on hallakko (puhutaan myös ruunihallakosta) ja musta+hallakko on hiirakko tai vaaleanmusta. Hallakko näkyy selvimmin juuri mustassa, myös ruunikossa sen vaikutus on melko selvä, mutta rautiaaseen hallakkogeeni vaikuttaa hyvin vähän.
Kaikilla hallakkoväreillä on tiettyjä erikoispiirteitä, joista värin voi tunnistaa.
Ensinnäkin niillä on aina siima selässä, joillain joskus sään kohdalla poikittain menevä tumma juova, jota sanotaan aasinristiksi. Siima ikäänkuin jatkuu myös harjassa ja hännässä, harjan ja hännän keskijouhet ovat tummat ja reunajouhet vaaleat. Erityisen hyvin tämä näkyy pystyyn leikatuissa vuonohevosten harjoissa: ulommaiset jouhet ovat aivan valkoiset, keskellä puolestaan on mustaa. Myös hännässä on mustaa ja valkoista. Kaikilla roduilla ja yksilöillä tuo kaksivärisyys ei näy erityisen selvästi, vuonohevosella se on erityisen korostunut.
Toinen tuntomerkki ovat jaloissa esiintyvät seepraraidat. Ne eivät aina näy erityisen selvästi, varsinkin vuonohevosilla on usein melko vaaleat jalat. Tarkkaan katsoen raidoitusta voi huomata Haavaneskon etujaloissa, lähinnä polven kohdalla ja polven yläpuolella.
Haavaneskon kuvassa näkyy myös se, että pää on sävyltään tummempi kuin muu ruumis. Sekin on melko yleistä hallakkovärisillä.
Joillain hallakkovärisillä esiintyy myös vaaleita korvanpäitä ja otsalla ns. cobwebbing-kuviota, mutta näitä ei esiinny kaikilla.
Hallakkovärit, erityisesti hallakko ja hiirakko on hevosen alkuperäisiä värejä ja nykyisin näitä värejä esiintyy eniten alkukantaisilla roduilla. Vuonohevonen on yksi niitä harvoja rotuja, joissa esiintyy vain hallakkovärejä. Vuonohevosten väritys on yleensä hyvin kirkas ja selkeä, monet hallakot ovat huomattavasti vaikeammin tunnistettavissa.
Hallakko
Hallakko on siis ruunikko, jota hallakkogeeni vaalentaa. Hallakon peitinkarva on yleensä kellertävämpää kuin ruunikon ja hallakolla yleensä esiintyy selvästi nuo hallakkojen tunnusmerkit. Hallakko on helposti sekoitettavissa ruunivoikkoon, näillä kahdella ei välttämättä ole peitinkarvan värissä suuriakaan sävyeroja, eron huomaa yleensä noiden hallakon tunnusmerkkien perusteella.
Hallakoista esiintyy montaa sävyä, jotkut ovat lähestulkoon maidonvalkeita, toiset puolestaan hyvin lähellä ruunikkoa, jopa niin ettei niitä voi ruunikosta erottaa tarkasti.
Esimerkkejä
- hallakko, jolla on varsin kellertävä karva ja siima selkeästi näkyvissä. Myös harjassa näkyy kaksivärisyyttä vähän
- vaaleasävyisempi hallakko, jonka seepraraidat ovat erityisen selkeät
- varsin vaalea hallakko, tällä pää on samanvärinen muun ruumiin kanssa, mutta jouhissa näkyy tummaa ja vaaleata
- hyvin ruskeasävyinen hallakko, jota helposti erehtyy luulemaan ruunikoksi. Huomatkaa kuitenkin vaaleat jalat, joissa musta väri ei ylety kovin pitkälle, mutta jaloissa näkyy kuitenkin merkkejä seepraraidoista. Toisissa kuvissa vilahtaa myös siima.
- hyvin vaalea hallakko, siima näkyy, joskaan se ei ole mitenkään voimakas. Merkitty punahallakoksi, mitä se ei missään nimessä ole
Hiirakko
Hiirakko on musta, jota hallakkogeeni vaalentaa. Peitinkarva on harmaa, jouhet ja jalat tummat. Perinteistä hiirakkoa on aika vaikea sekoittaa oikeastaan mihinkään, joskus tosin hiirakon ja hallakon sävyerot eivät ole kovin selkeät. Myös mustanpäistärikön tai vaalenemassa olevan kimon voi joskus sekoittaa hiirakkoon.
Esimerkkejä:
- se Haavanesko on hiirakko, vaikkakin väriä nimitetään vuonohevosilla harmaahallakoksi. Vuonohevosila hiirakko on erityisen vaalea ja kirkassävyinen
Punahallakko
Punahallakko on hallakkogeenin vaalentama rautias. Rautiaassa värissä hallakkogeenin vaikutukset eivät näy kovinkaan dramaattisesti ja punahallakko on usein hankala erottaa tavallisesta rautiaasta. Punahallakolta kuitenkin löytyy nuo hallakkojen tunnusmerkit, mutta esimerkiksi siima ja seepraraidat saattavat olla hyvin himmeän punaruskeita. Ja jouhien kaksivärisyyskin voi olla hyvin minimaalisesti näkyvissä. Peitinkarvan sävy on usein hieman erikoisen kellertävä tai vaaleanpunertava.
Esimerkkejä:
- Hevosmaailma.netin punahallakko-sivu, eräs selkeimmistä punahallakkojen kuvista mihin ole törmännyt. Huomatkaa myös muuta ruumista tummemmat jalat, joita rautiailla ei ole, mutta punahallakoilla kyllä.
- tällä punahallakolla näkyy selkeästi jalkojen ja pään tummuus. Muuten sitä luulisikin helposti rautiaaksi
Hallakko ja voikko yhdessä?
Koska hallakko- ja voikkogeeni ovat eri asioita, on mahdollista että hevosella on kummatkin geenit ja se on sekä voikko- että hallakkovärinen. Tämä ovat usein vaikeita tunnistaa kohdilleen ja koska voikko ei vaikuta mustaan juuri lainkaan, näyttää mustanvoikonhallakko (musta+voikko+hallakko) ihan samalta kuin tavallinen hiirakkokin. Rautiaspohjaista kutsutaan nimellä voikonhallakko ja ruunikkopohjaista ruunivoikonhallakoksi, muitakin nimityksiä on.
Lisää hyviä kuvia hallakkoväreistä ja niiden merkeistä löytyy Dun Central Stationin sivuilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)