perjantaina, maaliskuuta 30, 2012

Kymmenen vihatuinta webbisuunnittelumokaa

Jo muinaiset roomalaiset...
Ei ihan, mutta vuonna 2005 käytettävyysguru Jacob Nielsen listasi kymmenen pahinta käytettävyysmokaa. Internet, saati internetin käyttäjät (eli me ihmiset) eivät ole muuttuneet seitsemässä vuodessa niin paljon, että tuo lista olisi missään määrin vanhentunut.
Surullista kyllä, liian moni noista listalla olevista asioista on yleisiä virtuaalitallien sivuilla huolimatta siitä, että Gin on vuosikausia paasannut niistä enemmän tai vähemmän ponnekkaasti (viime vuosina ollut kyllä pääosin hiljaa, hyvistä syistä). Silti edelleen virtuaalimaailmasta löytyy nenäkkäitä teinejä, jotka nykäisevät niskojaan ja toteavat, että sehän on vain sinun mielipide, minusta tämä on parempi näin.

Nyt voin sanoa, että tähän seuraavaan blogitekstiin saa olla eri mieltä sitten, kun on tohtorintutkinto sopivasta aihepiiristä. Jacob Nielseniltä löytyy tohtorinarvo aiheesta human-computer interaction (jota en osaa suomentaa oikein, mutta joka tapauksessa ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutusta käsittelee). Jos ei moista paperia löydy takataskusta, olkaa hiljaa ja ottakaa opiksenne.

Tässä virtuaalimaailmaan sovitettuna käännökset kriittisimmistä kohdista.

----
1. luettavuusongelmat
Eniten valituksia keräsi liian pieni fonttikoko, liian heikko kontrasti taustaan nähden ja se, että fonttikokoa ei voinut käyttäjä säätää.

2. Ei-standardinmukaiset linkit
(suora käännös)
Seuraavat ovat viisi pääohjetta linkeille:
- tee selväksi, mitä voi klikata: tekstilinkeissä käytä värillistä, alleviivattua tekstiä (älä alleviivaa tekstiä, joka ei ole linkki)
- erottele vieraillut ja vielä vierailemattomat linkit
- kerro mitä käyttäjä löytää linkin takaa ja lisää joitain tärkeimpiä termejä linkkitekstiin lisätäksesi tekstin silmäiltävyyttä ja hakukoneoptimointia. Älä käytä "klikkaa tästä" tai muita ei-informatiivisia linkkitekstejä
- vältä JavaScriptiä ja muita "hienoja" tekniikoita, jotka rikkovat linkkien käsittelyn standardin
- älä avaa sivuja uuteen ikkunaan, poikkeuksena PDF ja vastaavat

Linkit ovat webin tärkein vuorovaikutuselementti. Rikkomalla yleisiä odotuksia siitä kuinka linkit toimivat aiheutat varmasti epätietoisuutta ja viivästyksiä. Pahimmassa tapauksessa huonosti toimivat linkit estävät koko sivuston käytön.

(miten monta kertaa Gin on tästä asiasta sanonut, täh? Miten monta??!)

3. Flash
Ei yleensä löydy virtuaalitalleilta ja hyvä niin. Joissain paikoissa ihan toimiva ja paikallaan, mutta yleensä ei toimi esim. mobiiliselaimilla. Jos esimerkiksi navigointi tehdään flashilla, on sivu täysin käyttökelvoton mobiilikäyttäjille.
Hyvänä nyrkkisääntönä toimii: When in doubt, leave it out ("Jos epäilyttää, ÄLÄ!")

4. Sisältö, jota ei ole kirjoitettu webbiin
Liittyy minusta jossain määrin ykköskohtaan, mutta joka tapauksessa netissä julkaistun tekstin tulee olla nettikäyttöä varten optimoitua. Ohjeet ovat helpot: lyhyt, silmäiltävä ja vain se asia.
Lisää luettavaa aiheesta.

5. Huono hakutoiminto
Ei yleensä koske virtuaalitalleja, täällä pääsee pitkälle selkeällä navigointirakenteella.

6. Toimivuusongelmat selainten kanssa
Viimeisen kappaleen sanoma on selkeä: kenen tallilla on niin paljon kävijöitä, että omistajalla on varaa pyllistää tietyn selaimen käyttäjille siten ettei sivusto toimi kunnolla jollain selaimella?
Ei ole katastrofi, jos sivusto ei näytä tismalleen samanlaiselta kaikilla selaimilla tai jos jollain asiat nyt ovat vähän sekaisin, mutta kunhan sitä pystyy käyttämään.

7. Kömpelöt lomakkeet
Tässä VRL on kunnostautunut vuosien mittaan, mutta koskee harvemmin virtuaalitalleja.

8. Puuttuvat yhteystiedot (ja yritysinfo)
Tässä asiassa aika iso osa virtuaalitalleja voi taputtaa itselleen, koska useimmiten edes se sähköpostiosoite löytyy. Tarkista nyt vielä kuitenkin kertaalleen, että se on oman tallisi sivuilla, pääsivulla ja/tai erillisellä yhteystietosivulla.

9. Skaalautumattomat ulkoasut, kiinteästi määritellyt leveydet
Virtuaalitallien helmasynti jo kymmenen vuotta! Pienellä näytöllä joutuu skrollaamaan sivusuunnassa, isolla näytöllä ruutu näyttää tyhjältä. Kännyköiden näytöistä en halua edes puhua (te kuitenkin kysytte: "Kuka hullu surffaa kännykällä virtuaalitalleja?". Esimerkiksi minä toisinaan.)

10. Puutteellisesti toteutettu kuviensuurennus
Teksti nyt taas käsittelee pääasiassa kaupallisia nettisivuja, mutta nappaan sieltä virtuaalitalleille sopivat kohdat.
Jos sivuilla on kuva ja sitä voi klikata, käyttäjä ei halua nähdä samankokoista kuvaa kuin sivulla vaan isomman. Jos ei ole isompaa kuvaa kuin se mikä sivuilla on, älä tarjoa mahdollisuutta "isompaan" kuvaan.
Sivuilla tulisi käyttää pienempää kuvaa selkeyden ja latausaikojen takia, vaikka nykyään eletäänkin laajakaistojen valtakautta.
(suomeksi: tehkää kunnon thumbnailit, älkää vain html-koodissa pienentäkö isoja kuvia näkymään pienempinä sivuilla).
----

Nyt se on sanottu suomeksi, lähteet on tarjolla jokaisen tarkistettavaksi, samoin alkuperäisen kirjoittajan taustat. Tässä on siis faktaa alan asiantuntijalta, joten kukaan ei voi sanoa, että tuo on vain sinun mielipiteesi, ei minun siitä tarvitse välittää.
Tietenkin voit olla noudattamatta näitä ohjeita, mutta samalla hyväksyt sen, että kaikki käsittävät sinut idiootiksi, joka ei osaa ottaa oppia viisaampien neuvoista. Tässä tapauksessa se viisaampi osapuoli en siis ole minä (olen vain onneton kääntäjä) vaan Jacob Nielsen. Voit toki väittää vastaan Nielsenille, mutta sitten olisi hyvä olla jotain pohjaa niille väitteille, kun mielipide ei ihan riitä faktaa kumoamaan.

-S

sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2012

Jalostusperusteet

Jokin aika sitten ht.netissä käytiin keskustelua siitä, miksi kisaaminen on niin tärkeätä tai että onko se tärkeätä ja jos on, niin miksi. Luonnollisesti mukaan keskusteluun vedettiin jalostus ja se, että kisaaminen ja kisatulokset toimivat jalostusperusteina, koska niin tapahtuu reaalimaailmassakin.

Noh, reaalimaailma nyt tietysti on asia erikseen, kun siellä tuloksia ei arvota vaan ne oikeasti riippuvat hevosen hyvyydestä ja suorituskyvystä. Arvontakisat eivät tällaisista asioista kerro mitään. Lisäksi minua on jo kauan närästänyt se, että ainakin perinteisesti esimerkiksi lajijaosten laatuarvosteluissa on pelkkä sijoitusten määrä on antanut pisteitä. Tunnettu (ainakin sen pitäisi olla tunnettu) tosiasia (siis fakta, ei kenenkään henkilökohtainen mielipide) on se, että jos osallistuu tarpeeksi moneen kilpailuun, saa ihan varmasti vaikka tuhat sijoitusta virtuaalihevoselleen. Tai virtuaaliselle tamppaustelineelleen, jos niin haluaa.

Siinä on kyse vain ihan yksinkertaisesta todennäköisyyslaskennasta. Joskus jokaisen on melkeinpä pakko voittaa, kun vain kilpailee tarpeeksi. Jollekin onnekkaalle tulee yksi voitto ensimmäisestä kisasta, toiselle viidennestä, kolmannelle vasta 25. kisasta ja joku huono-onninen joutuu kilpailemaan vaikka 1000 kertaa ennen ensimmäistä voittoa, mutta joskus se tulee kuitenkin. Eikä sillä ole mitään tekemistä hevosen suorituskyvyn kanssa, saati minkään sellaisen tekijän kanssa, joka voisi periytyä varsoille. Omistajan viitseliäisyyttä siinä mitataan!

Siitä huolimatta myönnän, että laukka- ja ravipuolella ymmärrän ja kannustan siihen, että käytetään jalostukseen kisoissa menestyneitä hevosia. Itsekin on tullut tehtyä yhdistelmiä laukoissa pärjänneistä hevosista ja ladattua näille varsoille kovia toiveita laukka- tai raviradoilla. Miksen sitten sulata samanlaisia vaatimuksia perinteisten ratsastuslajien kohdalla? Missä logiikka?

Jutun logiikka on siinä, että laukka- ja toivoakseni myös ravipuolella edelleen se kilpaileminen on realistisempaa, vaikka tulokset ovat arvottuja yhtä kaikki. Starttimäärät ovat järkevät, sijoitusten/voittojen lukumäärään ei niinkään kiinnitetä huomiota vaan voitto- ja sijoitusprosentteihin ja arvokisasijoituksiin. Hevoset kilpailevat nousujohteisesti, 2-vuotias varsa ei todellakaan aloita laukkauraansa 3000 metrin G1-lähdöstä vaan sinne menee sinne alle 2000 metrin maiden-lähtöihin ja lähtee siis pohjalta kapuamaan kohti huippua. Ravuritkin joutuvat käymään läpi koelähdön ja nuorille on matkarajoituksia.
Kaikki eivät pääse huipulle ja ainakin laukkapuolella se on hyväksytty asia. Todellakaan jokaisella karvaturrilla ei ole asiaa G1-tasolle vaan hevoset jäävät alemmille tasoille ja se on ok. Se ei kuitenkaan välttämättä estä sitä, etteikö hevonen voisi menestyä jalostuksessa ja jättää itseään parempia varsoja. Reaalimaailmassa ainakaan Yhdysvalloissa huippusukuiset ravuri- ja peitsaritammat eivät välttämättä koskaan eläissään näe valjaita, saati ravirataa, vaan ne ovat arvokkaampia siitostammoina.

Lyhyesti: laukka- ja ravipuolen kilpailutuksella ja perinteisten ratsastuslajien kilpailutuksella on eroa kuin yöllä ja päivällä. Ratsupuolella lasketaan vain niitä sijoituksia, ei lainkaan sitä, miten monta sataa tai tuhatta kisaa niiden eteen on täytynyt kisata. Unohdan nyt tietoisesti sen seikan, että nuo pelkät kisamäärät ovat kaukana mistään realistisuudesta. Yksivuotias voi voittaa metrin esteluokan (todiste, jos tosin toivon edelleen että tuo hevonen on nimensä veroinen, parodia virtuaalihevosesta) tai vaikka aloittaa kilpailemisen suoraan sieltä GP-tasolta. Nelivuotiaana.
Siitä on realismi niin kaukana, että minua ainakin etoo, jos tällaista kilpailemista käytetään jalostusperusteena ja vedotaan realistisuuteen. Jos halutaan realistista periytymistä kisatulosten perusteella, niin sitten sen kisaamisenkin pitäisi olla edes vähän realistista.

- Gin

Rotuäänestyksen tulokset

Tuossa oikeassa reunassa roikkui pari viikkoa kysely siitä, mitä rotua meidän pitäisi kasvattaa nykyistä enemmän. Lista oli tosi sekalainen, siinä oli vaikka mitä rotuja valittu. Äänestäjiä oli 56 kappaletta ja sai valita useamman kuin yhden vaihtoehdon.

Tulokset näyttävät tältä:
Welshit 21 ääntä
Clevelandinruunikko 19 ääntä
Angloarabi 13 ääntä
Lusitano 13 ääntä
Amerikanponi 13 ääntä
Dartmoorinponi 13 ääntä
Perchenhevonen 13 ääntä
Irlannintyöhevonen 12 ääntä
Hackney 12 ääntä
Englantilainen täysiverinen 11 ääntä
Missourinfoxtrotter 10 ääntä
National Show Horse 9 ääntä
Huzul 8 ääntä
Pottockponi 3 ääntä

Welshien voitto ei ole yllätys, sen sijaan yllätys on se, että cleveland roikkui pitkän aikaa johdossa tai ainakin tasaäänissä welshien kanssa ja lopulta sijoittui kakkoseksi. Haluavatko lukijat todella clevelandeja? Miksi ihmeessä? Tai no siis tiedän toki itsekin että miksi, kyseessä on todella hieno rotu, aivan mahtava. Mutta kun se ei ole koskaan ollut virtuaalimaailmassa suosittu eikä siitä puhuta edes ikinä.

Kolmannella sijalla onkin sitten monta erilaista rotua 13 äänellä, angloarabi, lusitano, amerikanponi, dartmoor ja perche. Dartmoorista ja perchestä voisin ainakin sanoa ihan samaa kuin clevelandista yllä. Ehkä myös lusitanosta ja amerikanponistakin.

Hackneyn 12 ääntä häkellyttää täysin. Eihän meillä ole koskaan edes ollut hackneyita! Ja sitten englantilainen täysiverinen sai vain 11 ääntä.

Vihjaisin jossain yhteydessä, että äänestystuloksella saattaa olla jonkinlaista vaikutusta meidän kasvatustoimintaan. Ehkä se oli hieman liioittelua, koska jokainen noista roduista on kieltämättä sellainen, että kiinnostaa ja suunnitelmissa (olenhan maininnut sen meidän suunnitelmalistan, jolla on pituutta noin 2,3 kilometriä?) olisi näitäkin rotuja hommata Ioniciin ja mahdollisesti vaikka jonkinlaista kasvatustoimintaakin.

Seuraavassakin kyselyssä taidan udella ihmisten rotutoiveita...

lauantaina, maaliskuuta 24, 2012

Voikkoväriset terskit Ionicissa

Olkoon nyt sitten vähän reaalimaailman asioiden venyttelyä, mutta meillä on Ionicissa muutamia voikkovärisiä terskinhevosia (venyttelyä siksi, että minä sen paremmin kuin Virginiakaan emme ole törmänneet kymmenen vuoden aikana netissä tai muuallakaan terskinhevoseen, joka olisi voikkovärinen tai sitä edes epäiltäisiin voikkoväriseksi). Meillä on peräti kaksi kantahevosta, joiden kautta voikkovärit periytyvät. Tässä on vähän sukupuuta meidän voikoille terskeille.

t. Helioza, vkko †
- t. Helenista, vkko †
-- t. Heliane Ion, vkkokm †
--- t. Halcyone Ion, vkkokm
---- t. Halyna Ion, rnvkkokm
- o. Radoslav Ion, rnvkko †
-- o. Svjatoslav Ion, vkko
--- t. Ednah Ion, vkko
-- t. Radine Ion, rnvkko † (varsoja)

o. Blatnik, mvkko †
- o. Badani, rnvkkokm †
-- t. Gladiola, rnvkkokm †
--- o. Glazovani, rnvkkokm †
---- o. Goliath Ion, rnvkkokm †
----- t. Annalena Ion, rnvkkokm † (varsoja)
----- o. Fejerverk Ion, vkkokm
--- t. Glorija Ion, rnvkkokm † (ei voikkoja varsoja)
-- t. Annamia Ion, mvkkokm †
--- o. Dopita Ion, vkko †
---- o. Dobromil Ion, mvkko
---- t. Ireta Ion, vkkokm
--- t. Annalena Ion, rnvkkokm † (varsoja)
-- o. Baltazar Ion, rnvkkokm †
--- o. Bahadur Ion, vkkokm † (varsoja)
- t. Chassandra Ion, mvkkokm † (ei voikkoja varsoja)

torstaina, maaliskuuta 22, 2012

Ihanat nyffit!

Meillähän on tätä nykyä yksi, suvuton nf-tamma Rosett's Lucetta GA. Alunperin inspiraationlähteenä moisen hankkimiseen toimi NF-kuvia - sivusto, joka tarjoaa vapaasti käytettäväksi nyffikuvia. Nuo kuvat ovat aivan ihania, joten olihan sitä suorastaan pakko saada oma nyffi ja lisääkin saattaa olla tulossa.

Osui sitten silmiin Nerianin NF-näyttelyt, joihin osallistuin Lucettan eli Lucian kanssa, kun nyt kerrankin oli sopivanrotuinen kopu tallissa ja sillä vielä rakennekuva. Intouduin samalla selailemaan muita osallistujia läpi enkä voi todeta muuta kuin että voi kun ne ovat ihania! On oikeastaan aika käsittämätöntä, etten minä muka ole koskaan oikein ollut kiinnostunut nyffeistä. Käsittämätöntä ja häpeällistä.

Jo tuolta näyttelyn osallistujaluettelosta löytyi useampikin sopiva ori, jonka voisin kelpuuttaa Lucian sulhaseksi, joten olisikohan vuosi 2012 se vuosi, jolloin syntyisi ensimmäinen Ion-newforest?

- Gin

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012

Vanhat ajat saa nyt takaisin!

Virtuaalimaailmassa kaipillaan vanhoja hyviä aikoja säännönmukaisesti takaisin. Nyt se on mahdollista, kiitos Geocities-izer - palvelun! (minä tosin nimeäisin sen ehkä Expage-izeriksi, mutta menköön). Se mainostaa omien sanojensa mukaan, että palvelu saa minkä tahansa sivun näyttämään siltä kuin sen olisi tehnyt 13-vuotias teini vuonna 1996.

Varmasti moni nykyinen virtuaaliharrastaja kalusi tuttia vuonna 1996, sikäli jos nyt oli edes syntynyt, mutta voin kyllä omasta puolestani todistaa palvelun tarjoavan aika autenttisen käyttäjäkokemuksen virtuaalimaailman alkuvuosilta (joka ei ehkä ollut vielä ihan vuonna 1996, mutta tietääkseni ennen vuosituhannen vaihdetta joka tapauksessa tai jos ei silloinkaan niin hyvin pian vuonna 2000 kuitenkin).

Minä niin kuolen nauruun!

- S

Nimihirviöt

Tässä blogissa on kirjoitettu hevosten nimistä varsin paljon tähän mennessä ja syystäkin: nimet ja hevosten, erityisesti kasvattien, nimeäminen on yksi suurimmista jutuista, mitä me virtuaalimaailmassa teemme. Siitä huolimatta että Ionicissa on kasvatettu yli 2500 varsaa ja hevosia on keksitty lukematon määrä, ei ole lainkaan yhdentekevää, millaiset nimet hevosille tällätään.

Siitäkin on mainittu ainakin muutamaan otteeseen, että S keksii meillä ehkä suurimman osan nimistä, koska hän on siinä puuhassa selvästi parempi ja muutenkin on enemmän kieliin suuntautunut. Tässä puuhassa näet ei riitä se, että osaa keksiä englanninkielisiä nimiä, kun suurimmalle osalle roduista ei englanninkieliset nimet meidän mielestä sovi.

Mutta sitten tuli ht.netissä kyselyä nimihirviöistä virtuaalihevosista, joiden nimi on vaikea kirjoittaa ja minä lähdin tekemään pikalistausta nykyisistä hevosistamme. Lista on aika pitkä eikä siis lainkaan täydellinen:
Gin Besstrashnyj
Gin Tadzhik
Gin Vjatsheslav
Gin Zdorovyj
Gin Batratshka
Gin Grazhdanka
Needmoremoney GA
Justtherighttime GA
Bartlomiej Ion
Predprinimatel Ion
Rasputin Ion (ei sinänsä vaikea, mutta liian helppo kirjoittaa Rapsutin Ion eikä huomata erehdystään)
Razvedtshik GA
Krasnyj Izumrud
Vdohnovenie Ion
Szarość GA
Aodhagan Ion (d:n ja h:n järjestys alati epäselvä)
Sozvezdie Ion
Hrodvaldr Ion
Hvidstjern
Yngvildr
Elfat Orocobix
Cosmetik Szamantha

Yhteistä miltei kaikille luettelemilleni nimille on se, että niissä on vaikeita konsonanttiyhdistelmiä eivätkä nimet ole selkeästi lausuttavissa suomeksi. Aika iso osa noista on myös venäjää tai venäläisvaikutteisia sanoja ja venäjässä nuo kaikki s-äänteet ja niiden erilaiset merkitsemistavat tekevät sekä kirjoittamisesta että lausumisesta haastavaa. Ja muutenkin venäjänkieli tuntuu olevan täynnä vaikeita konsonantteja. S:llä on takanaan jonkin verran venäjänopintoja, joten hän sentään selviää näiden kanssa ja minun ei auta kuin parkua itsekseni.

- Gin

lauantaina, maaliskuuta 17, 2012

Knabstrupin jalostus

Jokin aika sitten meille tuli sinänsä varsin asiallinen kysymys knabstrupien jalostuksesta ja siitä, että mitä niihin oikeastaan saa risteyttää. Juttu alkaa siis vuodesta 2010, jolloin meillä risteytettiin erityisesti pitkäsukuisiin knabstrupeihin puoli- ja täysiverisiä. Tästä on kerrottu blogissa silloin kun aihe oli ajankohtainen. Tällainen käytäntö nojaa täysin reaalimaailmaan, jossa knabstrupeihin on sallittua risteyttää muita rotuja kannan parantamiseksi ja laajentamiseksi. Reaalimaailmassakaan juttu ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen ja sitten me teemme täällä virtuaalimaailmassa vielä vähän eri tavalla asiat. 

Tässä on katsaus siihen, mitä saa tehdä reaalimaailmaan nojaten ja mitä me teemme.

Knabstrupperforeningen for Danmark (Tanska) 
Kaikkien knabstrupien emokantakirja löytyy Tanskasta (linkki). Siellä knabstrupista on neljä tyyppiä: 
– Sport (Knabstrupperhesten af sportsridetypen)
– Classic (klassiske Knabstrupperhest)
– Pony (Knabstrupperponyen)
– Miniature (miniatureknabstrupperponyen) 

Sport-tyyppiin saa risteyttää hevosia seuraavista roduista: 
– Frederiksborg 
– Oldenburg 
– Trakehner 
– Shagya 
– Arabi 
– Angloarabi 
– Tanskanpuoliverinen 
– Holstein 
– Englantilainen täysiverinen 

Classic-tyyppiin saa risteyttää samoja kuin sport-tyyppiin, mutta niiden lisäksi sallittuja ovat myös: 
– Lusitano 
– aAndalusianhevonen 

Vain niitä knabstrupeja, jotka on kantakirjattu classic-tyyppiin ja joiden suvussa on vähintään 6/8 knabstrup-verta 3. polvessa, voidaan risteyttää yksivärisiin andalusianhevosiin tai lusitanoihin. Risteyttämistä muihin tiikerinkirjaviin rotuihin ei sallita. 

Kaikkien risteytyksissä käytettyjen hevosten tulee olla väriltään joko rautiaita, ruunikoita tai mustia.

Pony- ja miniature-tyyppeihin saa risteyttää seuraavia rotuja: 
– newforest 
– welsh (B, luultavasti myös A, muttei C tai D) 
– connemara 
– tanskalainen ratsuponi 
– dartmoor 
– shetlanninponi 

Lisäksi miniature-tyypille on sallittu myös miniatyyrihevonen (Tanskan miniatyyrihevosjärjestön rekisterissä oleva). Samat värirajoitukset pätevät näillekin, risteytyksissä käytettävän hevosen tulee olla rautias, ruunikko tai musta. 

American Knabstrupper Association (USA) 
Yhdysvalloissa paikallinen järjestö American Knabstrupper asociation on sittemmin astunut syrjään, koska nykyisin USA:ssa syntyneet knabstrupit rekisteröidään suoraan Tanskan rekisteriin. AKA:n alkuperäinen jalostukseen sallittujen rotujen lista oli hieman toisennäköinen kuin Tanskassa: 
– Mikä tahansa EU:n tai Yhdysvaltojen/Amerikan alueen lämminveriratsu 
– International Sporthorse Registryyn rekisteröidyt hevoset 
– Englantilainen täysiverinen 
– Arabi 
– Trakehner 
– Frederiksborg 
– Ahaltek 
– Appaloosa (vain tammat, myös muita rajoituksia) 

Virtuaalimaailma (tai ainakin Ionic) 
Meillä Ionicissa on keskitytty ihan vain hevoskokoisten sport-tyyppisten knabstrupien jalostukseen. Olemme kuitenkin ottaneet tuohon meidän risteytysjalostustoimintaan vaikutteita sekä Tanskan että USAn rotuyhdistysten ohjeista. Käytämme knn-jalostuksessa kaikkia perinteisiä eurooppalaisia puoliverisiä, englantilaista täysiveristä, arabia ja angloarabia sekä jos vastaan tulee, myös shagyaa. 

Frederiksborgin käyttö on tällä hetkellä hieman kysymysmerkki, mutta toisaalta molemmat rekisterit hyväksyvät sen, joten meillä ei ole syytä sitä kokonaan kieltää. Emme vain itse käytä sitä, koska emme oikein näe frederiksborgilla olevan mitään erityistä annettavaa knn-jalostukseen. Paitsi ehkä classic-linjaan, mutta sitähän meillä ei ole. 

 Rotulistamme on siis laajempi kuin Tanskan emokantakirjan varsin suppea lista (erityisesti puoliveristen kohdalla), mutta toisaalta jätämme USA:ssa harrastetut epämääräisyydet (ahaltek ja appaloosa) pois. Ja luonnollisesti noudatamme myös noita Tanskan värimääräyksiä eli yksivärinen ruunikko, rautias tai musta (se yksi knn-jalostuksessamme pyörivä kimo pv-ori oli poikkeus, koska se ei voinut sukunsa perusteella olla kimo eikä niinollen voinut periyttää sitä paheksuttua kimoväriä eteenpäin). 

Muistinvirkistykseksi listaan tähän vielä ne puoliveriset, joiden me katsomme olevan ns. perinteisiä eurooppalaisia puoliverisiä ja siten käytämme niitä itse knn-jalostuksessa: 
– Badenwürttemberginhevonen 
– Baijerinhevonen 
– Belgianpuoliverinen 
– Brandenburginhevonen 
– Englanninpuoliverinen 
– Hannoverinhevonen 
– Hesseninhevonen 
– Hollanninpuoliverinen 
– Holsteininhevonen 
– Irlanninpuoliverinen 
– Itäfriisinhevonen 
– Itävallanpuoliverinen 
– Mecklenburginhevonen 
– Oldenburginhevonen 
– Ranskanpuoliverinen (selle francais) 
– Reininhevonen 
– Ruotsinpuoliverinen 
– Slovakianpuoliverinen 
– Slovenianpuoliverinen 
– Suomalainen puoliverinen 
– Sveitsinpuoliverinen 
– Tanskanpuoliverinen 
– Trakehner 
– Unkarinpuoliverinen 
– Westfaleninhevonen 
– Zweibrücker 

 AWB:tä harkitaan, koska virtuaalimaailman AWB:t ovat yleensä kelvollisia näihin mainittuihin pv-rekistereihin.

perjantaina, maaliskuuta 16, 2012

Knabstrupin standardi

Joutessani (mitkä työt? missä muka?) käännän Tanskan knn-yhdistyksen englanninkielisen rotustandardin tähän suomeksi. 

Käännös on tehty mahdollisimman suoraan englanninkielisestä versiosta, joten antakaa anteeksi kömpelöt lauserakenteet. Suluissa omat kommentit. 

STANDARDI (SPORT) 
Tyyppi 
Sport-knabstrup on pitkäjalkainen, raamikas ja tasapainoinen hevonen, jolla on hyvä leveys ja syvyys. (tarkoittanee rungon leveyttä ja syvyyttä) 

Koko 
Sport-knabstrupin säkäkorkeus on yli 148 cm. 

Väri 
Knabstrupin tärkein piirre on sen erikoinen väritys. Väristä on olemassa useita variaatioita. Värityksen laajuudella ei ole merkitystä arvioitaessa ja luokiteltaessa hevosia. Pienin sallittu väritys on vaaleanpunainen ("lihanvärinen") väritys ruumiinaukkojen ympärillä. Yksivärisiä oreja tai oreja, joilla on vain vaaleanpunaisa ruumiinaukkojen ympärillä tulee käyttää ainoastaan tiikerinkirjaville knabstrup-tammoille. 

Oriit, joilla on kimogeeni eivät ole hyväksyttyjä arvosteluun. (ilmeisesti kantakirjaan?) Oriit, joilla on herasilmä tai "rotanhäntä" eli erittäin vähäjouhinen häntä eivät ole hyväksyttyjä arvosteluun. 

Hevoset ja ponit, joilla on selkeät lehmänkirjavan tunnusmerkit eivät ole hyväksyttyjä arvosteluun. 

Yksiväriset tammat, joiden toinen vanhempi on arvosteltu (kantakirjattu?) ovat hyväksyttyjä arvosteluun. Tämän kategorian tamman voi astuttaa vain arvostellulla, tiikerinkirjavalla knn-oriilla. 

Pää ja kaula 
Pään tulee olla sopusuhtainen muuhun runkoon nähden. Pään tulee olla ilmeikäs, silmien kirkkaat ja rauhalliset, pään ja kaulan liittymän tulee olla avoin. Pään tulee olla liittynyt hyvän, joustavan niskan kautta sopusuhtaiseen ja hyvinasettuneeseen kaulaan. 

Lapa ja säkä 
Sport-knabstrupilla on pitkä, loiva lapa, joka tarjoaa hyvän vapauden liikkeille ja erottuva säkä. 

Runko 
Sport-knabstrupilla on erottuva säkä, joka liittyy sujuvasti vahvaan selkään ja lyhyeen, lihaksikkaaseen lanteeseen. Sillä on pitkä, hieman laskeva, lihaksikas lautanen ja hyvin asettunut häntä (suhteellisen ylös kiinnittynyt häntä). 

Jalat 
Sport-knabstrupilla on vahvat, kuivat ja hyvin asettuneet jalat of proportionate substance (ei pysty kääntämään järkevästi!). Kinnerten ja vuohisten tulisi olla selväpiirteiset ja hyvässä kulmassa. There should be plenty of bone with a smooth transition to the cannon (ei pysty ymmärtämään, mutta ilmeisesti haetaan sitä ettei sääriluu ole liian hento ja etupolven ympärys on riittävä). Säären tulee olla lyhyt ja litteä. 
Vuohisten tulee olla sopusuhtaisen pitkät ja joustavat. Kyynärvarsi on lihaksikas. Takajaloissa tulee olla selkeä, leveä ja syvä lihaksisto (tarkoittaa luult. että reiden ja koiven tulee olla lihaksikas). Kavioiden tulee olla hyvämuotoiset ja kavioaineksen hyvälaatuista. 

Liikkeet 
Sport-knabstrupilla on kevyet ja eteenpäin vievät liikkeet. Liikkeet ovat rytmikkäät ja joustavat, takajalat kulkevat hyvin hevosen alla. 

Luonne 
Sport-knabstrupin tulee olla eloisa, ystävällinen ja yhteistyöhaluinen luonteeltaan. 

 - Gin

torstaina, maaliskuuta 15, 2012

Ensimmäinen VSN-luokka ikinä valmis

Järjestän Ionicin nimissä ensimmäisen VSN-näyttelyn 18.3., mutta knabstrup-orien luokka tuli jo täyteen ennen tuota päivämäärää ja siitä on nyt tulokset julki. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen varsinaisesti tuomaroinut knabstrupeja ja tietysti myös ensimmäinen kerta VSN-näyttelyissä.

Vasta kauan aikaa kutsun kirjoittamisen jälkeen tajusin, etten ole määritellyt lainkaan, minkä tyypin perusteella tuomaroin knabstrupit. Rodun sisällähän on neljä tyyppiä: sport, classical, pony ja miniature. Tein sitten hätälisäyksen luokkatietoihin, että kaikki knabstrupit arvostellaan urheilutyyppisinä. Syy tähän oli se, että urheilulinja on itselleni helpoin arvostella, se on reaalimaailmassa todennäköisesti yleisin linjoista ja ainakin itse olen olettanut myös virtuaalimaailman knabstrupien olevan pääsääntöisesti urheilulinjaisia. Virtuaalimaailmassa ei noita linjoja ole merkitty, joillain on ollut aikojen kuluessa knabstrup-poneja, mutta ne on yleensä mielletty kokonaan eri roduksi kuin knabstrup-hevonen.

VSN:n arvosteluperiaate on mielestäni kiva: siinä jokainen hevonen pisteytetään kymmenestä kohdasta skaalalla 0-5p eli kokonaispistemäärä vaihtelee välillä 0-50p. Sitten hevoset pannaan kokonaispistemäärän perusteella paremmuusjärjestykseen. Tasapisteissä paremmuusjärjestys ratkaistaan yksittäisten kohtien pisteillä siinä järjestyksessä kuin pisteet merkitään.
Hevosia ei siis varsinaisesti vertailla keskenään. Tämä on itselleni aina se vaikea kohta, koska hevosten vertailussa keskenään on omat ongelmakohtansa ja pitäisi osata päättää, mikä piirre on nyt toivotumpi kuin jokin toinen. Olenkin käyttänyt usein luokkia arvostellessani VSN:n kaltaista pisteytysjärjestelmää ja olen siitä puhunut useassa yhteydessä.

Ei se silti niin helppoa ole ja tuossa pistejärjestelmässäkin on omat heikkoutensa. Yleensä käy samalla tavoin kuin tuon knn-oriluokankin tuloksissa: parhaat erottuvat pisteillä muista, samoin huonoimmat, mutta siinä keskikastissa on sitten useampia hevosia muutaman pisteen sisällä toisistaan ja yleensä ainakin itse joudun vielä miettimään tätä keskikastin paremmuusjärjestystä, koska ne pienet piste-erot eivät siihen oikein riitä.
Perinteisesti olen itse ollut kovin nuuka jakamaan mistään rakennekohdasta maksimipistemäärää 5, mutta toisaalta hevosten taso on useimmiten niin hyvä, että yhtäkään pistettä voi jakaa harvoin. Käytännössä tämä siis karsii käytetyt pisteet välille 2-4 ja erojen syntyminen on entistä pienempää. Tietoisesti tätä VSN-luokkaa tuomaroidessani yritin tehdä enemmän pistehajontaa käyttämällä rohkeammin noita ääripäitä ja kyllähän sitä hajontaa tuli, mutta siinä on edelleen se keskikasti. Pistevälillä 27-31 on tuossakin luokassa 6 hevosta kymmenestä.

Jos olisin ollut tekemässä esimerkiksi VNT-arvostelua, olisin omine nokkineni käyttänyt tuota pistearviointia, mutta vertaillut sitten vielä noita keskikastin hevosia toisiinsa ja olisin voinut päätyä hieman erilaiseen paremmuusjärjestykseen. En ole ihan vakuuttunut siis tuon luokan järkevästä paremmuusjärjestyksestä, mutta näillä nyt mennään kun VSN on kyseessä. Ei siinä järjestyksessä varsinaisesti mitään suurta ole vialla, voittaja on voittaja ja keskikastin paremmuusjärjestystä voisi hioa maailman tappiin asti.

Kuten sanoin, knabstrupeja en ole varsinaisesti arvostellut aiemmin ja nyt törmäsin pahaan ongelmaan: rotuleima. Knabstrup on kohtalaisen hajanainen rotu, sanoisin että se on edelleen kehitysvaiheessa, sporttityypin tarkoituksena on käsittääkseni luoda hevonen, joka on tiikerinkirjava ja rakenteeltaan moitteeton ratsu eli melko lailla puoliverityyppinen.
Koska jalostuspohja ei kuitenkaan ole ollut kovin pv-tyyppistä, eivät nykyiset sporttiknabstrupit ole kovin puoliverimäisiä eikä sitä mielestäni pitäisi edes odottaa hevosilta vielä. Joten rotutyyppi elää vielä eikä voida odottaa täysin puoliverimäistä rakennetta ja toisaalta knn ei ole puoliverinen, niin että sen rotuleiman kanssa on ihan todellisia ongelmia. Niinpä vähintään 3 pisteen saamiseen rotuleima-kohdasta riitti tiikerinkirjava väri ja se, että hevonen ei ollut selkeän ponimainen, kylmäverimäinen eikä muistuttanut rakenteeltaan erityisesti mitään muuta rotua (paitsi puoliveristä ihannetapauksissa).

- Gin

lauantaina, maaliskuuta 10, 2012

VRL: jään kokeilua kepillä

Tammikuussa S kitisi ihan aiheellisesti siitä, että nykyää vaaditaan VRL:ään rekisteröitävien hevosten sivuilla omistajan VRL-tunnus ja heitti ilmoille aiheellisen kysymyksen siitä, että mitäs tehdään näiden kuolleiden hevosten kanssa, jotka on unohdettu aikoja sitten. Mehän olemme rekisteröineet aikana ennen moisia sääntöjä suuren lauman vanhoja ahaltekinhevosia VRL:ään, jotta ahaltekien sukutaulut olisivat mahdollisimman täydelliset. Otakin itselleni jonkinlaisen osan siitä kunniasta, että esimerkiksi Gin Selenan sukutaulu näyttää tuolta mitä se on (tosin iie:n kohdalla on ihan väärä hevonen, tarttee korjata).
Omien hevostemme kohdalla olemme alkaneet lisätä meidän molempien VRL-tunnuksia omistajatiedon kohdalle. Tosin olemme edelleen harkitsemassa sitä, että kadotamme toisen VRL-tunnuksemme tyystin ja jatkamme tyylillä "yksi tunnus, kaksi ihmistä". Käytämme nyt jo joka tapauksessa ristiin noita tilejämme, oli se sääntöjen mukaista tai ei.

Parasta oli huomata se, että kuolleeksi merkittyjen hevosten joitain tietoja pystyy omistaja edelleen muokkaamaan. Olenkin viime aikoina lisäillyt siis noiden vanhojen ahaltekien rekisteritietoihin väri- ja korkeustietoja sekä päivittänyt toimimattomia osoitteita. Olin todella harmissani siitä, että nimenomaan osoitetiedot olivat kadonneet VRL:n uudistuksen myötä. No, se nyt vaatii kovasti lisäaskartelua meiltä ja manuaalista käsityötä, mutta ne saadaan korjattua rekisteriin. Tästä iso peukku VRL:lle!

Päätin nyt samalla kokeilla, mikä on politiikka kuolleiden hevosten kohdalla, joilla on selkeästi olemassa muistosivu ja yritän rekisteröidä omiin nimiini ahaltek-tamma Fiction's Little Granden. Ja sivuillakaan ei lue sanaa "virtuaalihevonen". Jos ei mene kerrasta läpi, lisään jonnekin sivuille sen virtuaalihevonen-sanan ja kyseisen hevosen kohdalle tiedon, että otus on kadonnut, näitä sivuja hallinnoi Virginia VRL-02702- Katsotaan mitä tapahtuu sitten, lupaan raportoida.

1. tilannepäivitys
Hylätty. Syy: hevosen sivulta puuttuu sana virtuaalihevonen.
Sana lisättiin sivun alkuun.

2. tilannepäivitys
Hylätty. Syy: hevosen sivulta puuttuu sana virtuaalihevonen ja omistajan VRL-tunnus.
Sana "virtuaalihevonen" lisättiin hevosen kohdalle sivulle sekä merkintä muut omistajat: VRL-02702 (hallinnoi tätä muistosivua hevosen katoamisen jälkeen). Katsotaan miten käy nyt.

3. tilannepäivitys
Hylätty. Syy: hevosen sivulta puuttuu sana virtuaalihevonen.
No jo nyt on, sehän lukee siinä heti hevosen nimen alla ensimmäisenä. Kannattaisikohan vaikka painaa selaimen päivitä-buttonia?

4. tilannepäivitys
Hylätty. Syy: hevosen sivulta puuttuu sana virtuaalihevonen.
Silmä kouraan, nurmipora! Tai ainakin paina sitä F5:sta selaimessasi, niin se saattaisi vaikka päivittää sen sivun. Luuletko ihan tosissasi että minä pelkästään kiusallani yritän rekisteröidä yhtä ja samaa hevosta päivittämättä rekisteröintiin tarvittavia tietoja?
Nyt hevosen nimen alla lukee ykköstason otsikon fontilla "Tämä hevonen on virtuaalihevonen", niin että pitäisi näkyä pikkuisen sokeammallekin. Tietysti jos edelleenkin selain hakee sivun vanhan version jostain cachesta eikä tajuta päivittää sivua, niin mitäpä hyötyä siitä on.
Laitoin kuitenkin tämänkertaiselle (luultavasti edellistenkin) hylyn antajalle kohteliaan viestin, että tilanne on nyt tämä, että siellä pitäisi lukea virtuaalihevonen, mutta voisitko ehkä päivittää sivun selaimessasi, kiitos.

5. tilannepäivitys
Ja hevonen meni rekisteriin!

perjantaina, maaliskuuta 02, 2012

Virtuaaliset show-näyttelyt

Virtuaaliset Show-näyttelyt eli lyhyemmin VSN on Miragen luoma uusi näyttelyjärjestö. Itse olen saanut ilokseni osallistua jossain määrin sääntöjen sun muiden kehitykseen ja ilmoittauduinpa tuomariksikin, olen siellä satunnaisesti arvosteluja tekevien tuomarien listalla.

Sitä ei kuitenkaan pidä pelästyä, että siellä lukee tosiaan että teen vain satunnaisesti arvosteluja ja että toiverodut ovat puoliveriset, täysiveriset ja venäläiset rodut. Toistaiseksi ei tuomarointipyyntöjä ole tullut, joten mailata saa, jos haluaa pitää VSN-näyttelyt ja kaipaa tuomaria. Huomatkaa kuitenkin että sähköpostiosoitteena on tuo Ionicin yleinen osoite eli muistakaa otsikoida oikein. Oikea otsikointi tarkoittaa sitä, että otsikossa on lyhenne VSN.

Tietenkin minä olen tavoilleni uskollinen eli laiska ja mukavuudenhaluinen sekä ronkeli. Siksi tuomaroin todennäköisesti vain itselleni mieluisia luokkia.
Mieluisessa luokassa ei ehkä ole ihan sitä 15 osallistujaa, 10 hevosen luokka on aina helpompi kuin 15, mutta se hevosten lukumäärä ei ole yleensä pahin ongelma.
Mielelläni tuomaroin vain yhdelle rodulle avoimia luokkia (kaikki puoliveriset luetaan tässä yhdeksi roduksi, ne arvostellaan samoilla periaatteilla ja ne näyttävät samanlaisilta kaikki). Kaikkein pahin on ehkä sellainen luokka, jossa on sekä arabeja että englantilaisia täysiverisiä. Ne ovat niin erityyppisiä ja -näköisiä, että niiden asettaminen paremmuusjärjestykseen on vaikeata, minusta jopa mahdotonta.
Lisäksi minua on turha pyytää tuomaroimaan mitään yleisiä kaikkien hevosten tai ponien luokkia. Näihin yleensä tulee tai ainakin on mahdollista tulla mukaan niitä rotuja, joita vain en osaa: suomenhevosia, raskaita kylmäverisiä, shetlanninponeja, ravureita, friisiläisiä jne.

Luonnollisesti haluan arvostella vain niitä rotuja, joista oikeasti kuvittelen tietäväni jotakin. Tällaisia rotuja ovat ainakin seuraavat:

"Perus"hevosrodut
- puoliveriset
- täysiveriset: arabi, englantilainen täysiverinen, angloarabi

Ponit
- miniatyyrit ja falabella
- welshin kaikki sektiot
- ratsuponit
- australianponi
- ylämaanponi
- connemaranponi
- newforestinponi
- gotlanninruss
- dartmoorinponi
- exmoorinponi
- hackneyponi
- amerikanponi
- amerikanshetlanninponi

Venäläiset
- ahaltek
- budjonny
- ukrainanratsuhevonen
- venäjänratsuhevonen
- RBSH
- terskinhevonen

Brittiläiset ja irlantilaiset
- hackney
- clevelandinruunikko
- irlanninhunter/Irish Sport Horse
- irlannintyöhevonen

Eurooppalaiset
- unkarilaiset ratsurodut: furioso, kisber, gidran, shagya, nonius
- puolalaiset ratsurodut: malopolski, wielkopolski
- tanskalaiset ratsurodut: knabstrup, frederiksborg
- andalusianhevonen
- lusitano

Pohjoisamerikkalaiset
- saddlebred ja National Show Horse
- tennesseenwalker
- ara-appaloosa ja pintabian
- morgan
- appaloosa
- paint
- quarter
- morab
- quarab

Eteläamerikkalaiset
- pasot
- mangalarga
- criollo

Muut
- marwarinhevonen
- SGSH

torstaina, maaliskuuta 01, 2012

Kalliovuortenponin rakennearvostelusta

Mietin tuossa osallistumisia ensimmäisiin VSN-näyttelyihin, mutta kun tapani mukaan olen myöhässä, ei tilaa ollut enää kuin muutamassa luokassa. Harvinaisten ponirotujen luokkaan ilmoitin kalliovuortenponeja, vaikka rotu ei oikeastaan olekaan varsinainen poni ja meidänkin olisi todella syytä alkaa korjata rodun nimi muotoon kalliovuorenhevonen. Mutta oli mikä oli, ilmoitin niitä nyt vielä poniluokkaan, koska toistaiseksi VSN ei jaottele harvinaisten listalla olevia rotuja poneihin ja hevosiin.

Totesin sitten, etten ole koskaan oikeastaan arvostellut itse kalliovuortenponeja, vaikka olen 8 vuotta kasvattanut niitä virtuaalimaailmassa ja että arvostelu olisi enemmän kuin vaikeaa. Okei, rotumääritelmä löytyy varmasti netistä (noinkohan, ainakin RMHA:n sivuilla se oli niin piilotettu ettei osunut silmään), se olisi varmasti syytä kerrata läpi, mutta jäin pohtimaan rodun rotuleimaa.
Minusta tuntuu, että sitä ei ole!

Minun on tunnustettava, että lukuunottamatta toivottua hopeanruunikkoa/-mustaa väritystä (eivätkä kaikki rockyt ole hopeavärisiä eikä niiden oletetakaan olevan!) ei minulla ole oikein kunnon käsitystä siitä, miltä kalliovuortenponin tulisi näyttää. Rodussa tuntuu olevan aika paljon hajontaa tyypissä ja rakenteessa. Ei tarvitse kuin katsoa Ionicin kalliovuortenponilaumaa, jonka kuvissa seikkailee joko ehtoja kalliovuortenponeja tai ainakin lähisukuisten rotujen edustajia.

Esimerkiksi Armageddon Knox näyttää minusta tosi ihanteelliselta rockylta, mutta se onkin hopeanmusta. Bolide Ion samoin näyttää hienolta ja nämä ovatkin noita tuommoisia näyttäviä yksilöitä.

Heti kun otetaan hopeaväri pois, niin hevoset muuttuvat varsin geneerisen näköisiksi, kuten vaikka Daiquiri Ion. Komea ja näyttävä ori, mutta jos en tietäisi, en osaisi ensimmäiseksi arvata tuon olevan kalliovuortenponi. Ihan samaa voisin kirjoittaa Dark Dollar Ionista.

Montgomery Ion on sitten jo ihan mahdoton, siitä voisi käyttää termiä "just another horse". Mikään siinä ei oikein viittaa kalliovuortenponiin, vaikkei sen rakenne nyt niin kehno ole. Mutta kalliovuortenponi kuvassa komeilee.

Ei se värikään kaikkea pelasta. Spritzer Ion on hopeavärinen (ei tosin se kaikkein tyypillisin hpm) ja minä en näe tuossa mitään kalliovuortenponimaisuutta.

Tietenkin rotu on vielä nuori, vaikka polveutuukin vanhoista linjoista. Se saattaa selittää ainakin jossain määrin tyypin hajanaisuuden. Asiaa ei todellakaan auta se, etten tosiaan löytänyt nopealla haulla mistään rotumääritelmää.