Gin Ahaltekin kuulumisia

Toivottavasti joku vielä muistaa, että minulla on Ionicin lisäksi toinenkin talli, Gin Ahaltek! Lyhyesti GA:n historia on se, että kun Ionicia perustettiin, Gin-tekkejalostus oli sen alla. Ionicin kasvattitilastoihin onkin merkitty alkuvuosilta toistasataa syntynyttä Gin-tekkeä. Vuonna 2006ish erotin ahaltekit kuitenkin omaksi tallikseen ja nimesin sen Gin Ahaltekiksi.

Se erottaminen oli ehkä virhe, näin kahdenkymmenen vuoden perspektiivillä, sillä GA on ollut vuosikausia ihan lapsipuolen asemassa. Minä vain unohdan sen aina, kun puuhaan tiiviisti Ionicin parissa! Miten monta kertaa olenkaan tehnyt uudenvuoden lupauksen, että nyt tänä vuonna aktivoidun GA:n kanssa. Ja sitten se on jäänyt kuitenkin. Monta kertaa on käynyt mielessä myös se, että pitäisikö teket kuitenkin palauttaa takaisin Ionicin alle, mutta niitä on ihan liian paljon. Joten näillä on nyt mentävä. Onneksi virtuaalihevoset eivät kärsi.

Nyt taas innostuin kaivelemaan GA:ta läpi. Rekisteröin lähes sata tekkeä, olen sivuttanut kymmenittäin kasvatteja ja kaikenlaista muutakin sekalaista ylläpitohommaa olen tehnyt. Panin myös ison lauman hevosia myyntiin Keskustaan, lähes kaikki pitkäsukuisia ja seassa melkoisia ikänestoreita. Vanhimmat taisivat olla syntyneet 2009, mutta 2010 syntyneitä nyt ainakin oli jo useita. 

Mainitsin ne varsat ja sivujen tekemisen, ja kun käsillä oli pitkäsukuisia kasvatteja, hautauduin taas virtuaaliahaltekien historiaan. Sitähän riittää GA:ssa, sillä Virginia ja vähän myös minä otamme lähes kaiken kunnian siitä, että nuo ahaltekien vanhimmat sukulinjat ovat ylipäänsä säilyneet nykyisyyteen. Ja tässä taas puhutaan ajasta ennen Ionicia, ennen Marineaakin, jopa ennen ensimmäistä Gin-tekkeä, joka muuten syntyi 16.11.2001. Siitä tulee 25 vuotta!

Gin-kasvateista puheen ollen, päivitin myös pätkän matkaa kaikkien Gin-kasvattien listaa. Niitä on vajaassa 25 vuodessa syntynyt yli 1300 kappaletta. Ylivoimaisesti suurin osa niistä on ahaltekejä, mutta silloin alkuvuosina syntyi muutaman muunkin rodun edustaja. Shagya-ori Gin Noir on mainittu blogissakin pariin kertaan, mutta on niitä muitakin. 

Törmäsin myös erääseen vanhaan mokaan. Jossain maailman vaiheessa tapahtui pieni virhe, ja tamma Crossing Hills K:n emäksi kirjattiin Linba, vaikka se on Nice-n-Easy Cross Your Brains. Tästä on huomautukset kaikkien asianosaisten muistosivuilla, että asia pitäisi olla tiedossa. Silti se kummitteli edelleen erään tosi vanhan oriin sivulla. Kaivoin nyt läpi Gin Ahaltekin ja Ionicin vanhat tekkesivut, ja korjasin virheen joka paikasta, mistä sen löysin.

Tämä mainittu vanha ori oli Winterhill's Celmar, jonka pakastetta käytin nykytammalle. Celmarin emälinjalle oli tosiaan vielä merkitty Linba, vaikka piti olla Nice-n-Easy Cross Your Brains, joka nyt sitten korjauksen jälkeen kertautuu suvussa 2+3. Elinaikanaan Celmar jätti muutaman varsan, mutta ne menivät joko myyntiin tai niitä ei pahemmin käytetty jalostuksessa. En tiedä miksi, mutta ehkä osasyy on oriin melkoisen epätasainen suku. Sehän jää isän puolelta toiseen polveen, kun taas emän puolella menee paikoin neljänteenkin polveen. Tuolloin Ionicin ja GA:n alkuvuosina suvun tasaisuus oli tärkeä seikka varsinkin Virginialle, mutta nyt myöhemmin se tuntuu vähän nipottamiselta. Toinen syy saattoi olla se, että ori oli tuolloiseksi tekeksi kovin pitkäsukuinen ja se saattoi tehdä jalostuskäytöstä hankalaa.

Katsotaan nyt sitten jatkossa, saisinko pidettyä Gin Ahaltekiä paremmin pystyssä ja ajan tasalla. En lupaa mitään, mutta toivon. Ja jos omistat ahaltekejä, millaisia vain, niin kuulisin mielelläni!

Kadonneiden listan kuulumisia

Marraskuussa esittelin koostamaani kadonneiden hevosten listaa täällä blogissa (Kadonneiden hevosten lista). Sinänsä listalle ei kuulu mitään erikoista. Olen jatkanut sen päivittämistä ja lisännyt hevosia ja linkkejä sinne aina kun on ollut tarpeen. Itselleni se on osoittanut hyödyllisyytensä juuri siinä asiassa, mitä varten sen alunperin teinkin: kaikkia linkkejä ei tarvitse kaivaa Archivesta, Googlesta tai VRL:stä, kun ne löytyvät listasta.

On siitä muillekin ollut jo apua. Taannoin Keskustassa kyseltiin yhden ikivanhan puoliverisen sukua, kun kysyjä ei mistään itse löydä. Hevonen itse oli ihan tuntematon nimi minulle, kasvattajanimikään ei aluksi sanonut mitään, mutta olin varma että olin nähnyt sen jossain. Lähdin katsomaan tuota listaani, löysin sieltä hevosen, jolla oli sama kasvattajanimi ja selvisi, että kyseessä on Brise Estaten kasvatti. Suuntasin seuraavaksi BE:n kasvattilistalle ja sieltä löytyikin kyseinen hevonen ja sen vanhemmat. Vanhempien linkit löytyivät kadonneiden listalta, niin että niitä ei tarvinnut sen enempää edes etsiä, kun sai ne nimet ensin selville.

Kuten esittelyssä kerroin, tuo lista keskittyy paljolti niihin hevosiin, joita löytyy minun hevosteni sukutauluista. Eihän mitään täydellistä kadonneiden virtuaalihevosten listaa koskaan saisi aikaiseksi, joten tallennan tuonne niitä tietoja, joista on minulle itselleni hyötyä. 

Ihan aina tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kun tarpeeksi myllää internettiä, tulee välillä vastaan sellaisia asioita, jotka vain haluaa tallettaa, koska ei ole yhtään varma milloin niihin törmää seuraavan kerran. Niinpä olen lisännyt listalle hevosia, joilla katson olevan jonkinlaista historiallista arvoa, vaikken ainakaan minä niitä linkkejä mihinkään varsinaisesti tarvitse.

Erään kerran osuin Archivessa vanhan Kalmoniemen sivuille. Tallensin sieltä tuonne listalle aivan kaiken, koska ne ovat hyvin vanhoja hevosia. Harmi kyllä hevoset olivat pääasiassa puoliverisiä, Meepun aikaisia kalmoniemeläisiä ei juurikaan löytynyt. Mutta ne olivat silti tosi vanhoja puoliverisiä!

Toisella kerralla onnistuin löytämään Archivesta Quieron Angelfiren aikaisia sivuja, jostain vuodelta 2002. Sieltä löysin jonkin verran vanhojen ahaltekien sivuja. Joukossa oli paljon sellaisia hevosia, jotka ovat olleet kateissa 20 vuotta ja joista Gin ja myöhemmin minä olemme tallentaneet tietoja ensin VATYn sivuille ja myöhemmin kadonneiden ahaltekien blogiin. Nyt osalle niistä löytyi ihan oikeat sivut. Monen kohdalla se oli yllätys ainakin minulle.

Kohnasin läpi Marinean nettiin tallennettua arkistoa ja lisäsin sieltä hevosia myös. Tekkejä oli tietysti paljon, mutta paljon oli kaikenlaista muutakin. Katselin sieltä useampaa vanhaa oria ja pohdin, joskohan niistä vielä löytyisi vaikka pakastetta jostain... Niinkuin nyt vaikka arabiori Taikajoen Abracadabra. Pitäisi saattaa tämä projekti loppuun ja tehdä sitten sama Tijuanan arkistolle. Olettaisin, että tuolta listalta nekin hevoset saattaisivat ehkä paremmin löytyä.

Sen Brise Estaten mainitsinkin jo ja olen lisäillyt myös sen hevosia, vaikka ne eivät teknisesti ottaen olekaan kadonneita. BE:n sivut nimittäin toimivat vielä, vaikka talli onkin lopettanut joskus vuoden 2002 tienoilla. BE:ssä kuitenkin oli useampia hevosia, joilla on ollut jokin toinenkin osoite, joka sittemmin on kadonnut. Sen takia ne hevoset ovat päätyneet kadonneiden listalle. Tämä lienee seurausta siitä, että entivanhaan yksi hevonen saattoi kiertää useammalla omistajalla elämänsä aikana. Sen vuoksi niitä kadonneita tai toimivia osoitteita yhdelle hevoselle saattaa olla useampia.

Vaikka kyllä minä ajattelin jo vähän, että mihinköhän sitä päätyy tuon listansa kanssa. Siinä on jo tällä hetkellä yli 50 välilehteä. Pisimmässä listassa (arabit) on miltei 600 hevosta. Onneksi tuo Google Docs nyt tuntuu toimivan suhteellisen rivakasti vaikka dokumentilla olisikin kokoa yli kaiken järjen. Ja eihän tuo ole muuta kuin tekstidataa, niin että sinänsä varmaan kestää kasvattaa vielä. En nimittäin halua lukea iltapulujen lööpeistä: "Suomalaisen naisen jättitiedosto räjäytti Googlen serverit – katso järkyttävät kuvat!"

Joulukalenteri 22: Gin Ahaltekin kuulumiset

Ionicista on jauhettu taas vuoden mittaan paljonkin, mutta Gin Ahaltek on jäänyt aina vähän syrjään. Ja tämähän ei ole mikään uusi tilanne! Mietin joskus, että oliko se alunperinkin virhe tehdä ahaltekeille oma tallinsa, mutta sitten taas: kyllä ne virtuaalihevoset siellä pysyvät eivätkä pahemmin tiettävästi edes kärsi, jos muistan ne kerran vuodessa. Se onkin tämän harrastuksen paras puoli.

Tästä huolimatta GA:n tilanne on parantunut kyllä, sillä olen tehnyt kasvateille aika paljon sivuja tänä vuonna ja tälle vuodelle on suunniteltu myös kymmenittäin uusiakin varsoja. Näiden varsojen vanhemmat ovat sieltä vanhimmasta päästä, pahimmillaan vuonna 2009 syntyneitä. Joo, mikä VHKR... 

Joillekin tammoille on pitänyt käyttää ammoin kuolleiden orien pakastetta, koska nykylaumasta ei löytynyt sopivaa oria. Tämä koskee erityisesti suhteellisen lyhytsukuisia hevosia, koska niitä on aika vähän. Nyt olen korjaamassa sitäkin asiaa. Muutaman viime vuoden aikana olen ostanut joitain lyhytsukuisia hevosia ja tänä vuonna niistä syntyy yli 20 varsaa. Pitäisi vain saada sivuja tehtyä, että voisin käyttää niitä jalostuksessakin.

Satunnaiset vieraat hevoset olisivat kyllä tosi arvokkaita jalostuksessa muutenkin. Olen yrittänyt aina vähän vilkuilla, että keltä löytyisi jotakin ja välillä löytyykin. Tietysti tosi monella pitkäsukuisella hevosella on Gin-hevosia suvussa, ei sille vain mahda mitään ja sen kanssa on elettävä, kun kerran on iso, vanha ja tuottelias talli.

Kisakuume on iskenyt vähän tekkepuolellakin, sillä useampia kymmeniä löytyy porrastettujen kisalistoilta. Hidastahan se muiden kuin ARJ:n kisaaminen minulla on, mutta roikkukoon siellä nyt. Useampi hevonen on käynyt myös matkaratsastuskisoissa ja pitäisi todella saada tuota matkaratsastuspuolta potkittua eteenpäin ja aktiivisemmaksi. Ehkä niitä muitakin kisaajia ja kisajärjestäjiä löytyisi sitten.

Ja loppuun on pakko esitellä yksi tuoreimpia ostoksia (no, tuore ja tuore, viime vuonna hankittu) tamma Adeja 'B, joka on super-kaunis tamma ja ensimmäinen piirroskuvallinen ahaltek ehkä ikinä tai ainakin pitkään aikaan. Kiitokset vain ex-omistajalle kuvasta, sillä kuten näkyy, niin ei ole minun tekosiani tuo kuva. Tähän perään jätän pienen cliffhangerin, että Adeja ei tule ikuisesti olemaan ainoa piirroskuvallinen tekke, sillä yksi toinen kuva on tilauksessa myös, mutta vähän spesiaalimpaan käyttöön. Ei siitä vielä sen enempää.

Joulukalenteri 14: uusia tulokkaita, muut rodut

Ionicin uusia poni- ja askellajitulokkaita olenkin esitellyt jo, nyt on vuoro muiden rotujen.

Ahaltekit

Pitkästä, pitkästä aikaa myös Gin Ahaltekiin on tullut uusia hevosia! Ostin taannoin Nikkiltä 2 lyhytsukuista oria, Romanov di Sierran ja vähän vanhemman Vanity Flamboyantin. Ja kun tallista löytyy muutama yksipolvinen ostotamma, niin tässähän on ihan uusien verilinjojen alkua meillä nyt kasassa. Periaatteessa kyllä vielä muutamia lyhytsukuisia tammoja voisi ostaa...

Clevelandinruunikot

Mainitsin edellisissä postauksissa jo ostaneeni Chaolta yhtä ja toista. Niin myös pari clevelandia. Meille tuli kaksipolvinen ori Assassin Verm, joka on erittäin arvokas siitosori meille. Sen näkee osittain jo astutuslistasta, ensi vuonna sille on tulossa jo ainakin 4 varsaa.

Tuli sieltä kaksipolvinen tammakin, Laverda Verm. Sillekin on luvassa jo pari varsaa

Gidranit

Vuosi sitten syksyllä esittelin meidän unkarilaisrotujen tilannetta, seassa tietenkin gidran. Totesin silloin jalostuspohjan olevan suhteellisen laaja, erityiskiitos siitä kuuluu edelleen Vibajalta ostetuille vanhemmille hevosille. Päätin kuitenkin olla kaukaa viisas viimeksi gidraneita peratessani ja keksiä lisää hevosia, jotta jalostus rullaisi jatkossakin jouheasti. Niinpä keksin 2 kaksipolvista hevosta sukuineen, tamma Verhold GA:n ja ori Garabonciás GA:n.

Näiden lisäksi ostin Chaolta pari suvullista varsaa, ori Vízbenin ja tamma Minthran. Gidran on sen verran eksoottinen näky virtuaalimaailmassa, että kun niitä jostain löytää, kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi.

Kisberit

Silloin vuosi sitten kerroin kisbereistä, että jossain vaiheessa täytyy varmaan keksiä niitäkin lisää. No niin täytyy! Ja keksinkin, nimittäin ori Agitatór GA:n ja sen täysisiskon Klausztrofóbia GA:n ja niille täydet kolme polvea sukua. Niistä tulee olemaan varmasti paljon iloa jalostuksessa, mutta saa nähdä miten pitkälle ne riittävät ja missä vaiheessa tarvitsee taas keksiä lisää. Kunpa vain noiden unkarilaistyyppisten nimien keksiminen ei olisi niin saakutin vaikeata!

Knabstrupit

Chaolta meille kotiutui yksi knabstrupikin, yksipolvinen ori Bederoe Ford, aivan uusista vanhemmista. Jes! Se on kenttäpainotteinen ja meillä on sille tarjolla tosi huonosti omanrotuisia tammoja, mutta vaikkapa puoliveritammojen kanssa tuo toimisi varmasti hyvin.

Siinäpä ne uudet tai ainakin uusimmat hankinnat ja tuonnit sitten olivat! Melko monipuolisesti erilaisia hevosia eri rotuihin, olen oikeasti aika tyytyväinen itseeni. Ja erityisesti siihen, että vastaan on tullut noinkin paljon kivoja ostohevosia.

– S

RL: Naked Foal Syndrome (NFS)

Viime vuoden puolella esittelin täällä muutamia geenivirheiden aiheuttamia sairauksia, HWSD ja kumppanit (HWSD:n tekstissä on linkit muihin). Jatkan nyt Naked Foal Syndromen (NFS) esittelyllä.

Nykytiedon perusteella NFS on yhden geenin (ST14) mutaation aiheuttama sairaus. Tämä virhe periytyy autosomaalisesti (ts. sukupuoli ei vaikuta siihen, kumpikin sukupuoli voi olla kantaja ja NFS-varsa) ja resessiivisesti, samoin kuin kaikki nuo muutkin tähän mennessä esitellyt sairaudet. NFS-kantaja on itse oireeton, mutta jos kaksi tällaista kantajaa risteytetään keskenään, varsa on 50% todennäköisyydellä kantaja itsekin ja 25% todennäköisyydellä sillä on varsinainen NFS-sairaustila.

NFS:n nimi kertoo jo paljon: varsa syntyy karvattomana tai ainakin karvoja on erittäin vähän. Harjassa ja hännässä ei ole jouhia, myös silmäripset ja turvan alueen tuntokarvat puuttuvat. Varsa myös pysyy kaljuna kasvaessaan. Iho on herkästi kuivuva ja hilseilevä. NFS-varsoilla on tiettävästi raportoitu myös herkkyyttä auringossa palamiseen ja vaikeasti paraneviin haavoihin ja muihin ihovaurioihin, nämä johtunevat pääasiassa kuitenkin siitä, ettei varsalla ole ihoa suojaavaa peitinkarvaa.

Ainoalla toistaiseksi kuolemansa jälkeen tarkasti tutkitulla NFS-varsalla oli poikkeavat karvatupet. Karvatupet olivat heikosti kehittyneet ja ne karvat, joita varsalla oli, olivat ohuita ja rakenteeltaan myös poikkeavia. Tällä varsalla oli myös merkkejä muista kehitysongelmista, kuten vesipäisyydestä ja sydämen rakenneviasta, mutta on epävarmaa, liittyvätkö nämä nimenomaan NFS:ään. Muilla NFS-varsoilla on tiettävästi raportoitu erilaisia muita ongelmia, kuten hidaskasvuisuutta, ruuansulatusongelmia, jatkuvaa ripulia, poikkeavaa hampaiden kasvua ja kaviokuumeen kaltaisia, hoitoon reagoimattomia oireita kavioissa.

NFS aiheuttaa varsan kuoleman yleensä joidenkin päivien tai viikkojen kuluessa syntymästä. Tällä hetkellä kuoleman aiheuttajaa ei varsinaisesti tiedetä. Jotkin yksilöt ovat eläneet lähes kolmivuotiaiksi, ilmeisesti tehokkaan hoidon tukemina, mutta tarkempaa tietoa näistä tai niiden myöhemmistä vaiheista ei ole. Käytännössä NFS:ää tulee pitää tappavana tilana.

Muutamallakin eri rodulla on todettu NFS:ää muistuttavia sairauksia, mutta varsinainen ST14-geenin mutaation aiheuttamaa NFS:ää esiintyy nykytiedon mukaan vain ahaltekeillä. Ensimmäiset tapaukset on kirjattu muistiin vuodelta 1938, mutta varsinaista tieteellistä tutkimusta on tehty vasta 2010-luvulla (2017, Bauer et al). Ahaltekien ongelma on kannan pienuus ja menneinä vuosikymmeninä usein käytetty linjasiitos. Tällä hetkellä mutaatiolle on olemassa geenitesti ja esimerkiksi Yhdysvaltojen ahaltek-yhdistys suosittaa jalostushevosten testaamista. Hevosten vähyyden ja muutenkin suppean geenipoolin takia kantajia ei kuitenkaan haluta sulkea pois jalostuksesta kokonaan. Muutamia tiedettyjä kantajia on olemassa ja listattukin, mutta ilmeisesti mutaatio on jossain määrin laajalle levinnyt eikä ainakaan toistaiseksi ole tiedossa jotain yhtä tiettyä esivanhempaa, jota voisi pitää mutaation alkulähteenä.

Lähteet
Animal Genetics Inc: Naked Foal Syndrome (NFS)
ATAA: Naked Foal Syndrome (NFS) – Hairless born foals in the Akhal-Teke horse breed
Bauer et al, 2017: A Nonsense Variant in the ST14 Gene in Akhal-Teke Horses with Naked Foal Syndrome
Genes to Genomes: Cause of fatal naked foal syndrome revealed
Horsetalk.co.nz: Hairless horses: Researchers explore genetic cause of unusual syndrome in Central Asia
University of California: Naked Foal Syndrome in Akhal Teke
Wikipedia.org: Akhal-Teke: Genetic diseases

Ahaltekien säkäkorkeudet

Aiemmin blogissa on esitelty tilastoja terskinhevosten ja arabien säkäkorkeuksista (Terskinhevosten säkäkorkeudet, Arabien säkäkorkeudet) sekä puhuttu yleisesti säkäkorkeuden periytymisestä, tai enimmäkseen kai siitä, miten ei kannata merkitä varsalle aina sitä vanhempien korkeuksien keskiarvoa (Säkäkorkeuden määräytyminen). Nyt on vuorossa sitten ahaltekien korkeustilasto, ja aloitetaan kuvalla:

Ahaltekeillä on myös vähän havaittavissa piikkiä kuvaajissa, ei ehkä niin terävä kuitenkaan kuin varsinkin arabeilla Molemmilla sukupuolilla suurin osa hevosista osuu välille 158-160 cm. Oreista löytyy pari pienikokoista tapausta, 151- ja 153-senttiset, mutta toisaalta orien joukossa on prosentuaalisesti enemmän 160 sentin ylittäjiä, noin 31% on 161-senttisiä tai korkeampia, tammoista taas vähän alle 20%.

Keskisäkäkorkeus on tammoilla noin 159,10 cm, oreilla 159,66 cm (159,88 cm, jos ne kaksi pienikokoista tilastopoikkeamaa jätetään huomiotta). Ero ei siis ole suurensuuri ja voisi olla enemmänkin orien hyväksi. Noin muuten säkäkorkeudet näyttävät suhteellisen realistisilta, ehkä taas virtuaaliahaltekit ovat hieman reaalimaailman vastineitaan korkeampia, mutta mitään ylilyöntejä (tai alilyöntejä) ei säkäkorkeuksissa ole. Sukupostista löytyy yhteensä noin sadan ahalteken korkeudet merkittyinä, en lähtenyt niiden keskiarvoja nyt laskemaan, laiska kun olen, mutta yleisesti ottaen korkeudet liikkuvat hyvin samoilla nurkilla.

Teimme pitkään ahaltekien kanssa sitä, että pitkäsukuisisten varsojen suvusta laskettiin kolmannen polven esivanhempien säkäkorkeuksien keskiarvo ja tulos pyöristettiin ylöspäin, oreilla tähän saatettiin joskus lisätä vielä ylimääräinen sentti. Se kävi ajan mittaan vähän tylsäksi ja nykyään säkäkorkeudet ravistetaan kokolailla hihasta. Yritän vähän katsella orien kohdalla isälinjaa ja jos siellä on joitain erityisen korkeita hevosia, niin orivarsakin voi saada vanhempiinsa nähden muutamia ylimääräisiä senttejä. Tammoilla sama juttu emälinjan kanssa, mutta sieltä katselen enemmän myös pienikokoisia hevosia.

–S

Ahaltekit risteytysjalostuksessa

Ahaltekien käyttö risteytysjalostuksessa ei ole suurta reaali- tai virtuaalimaailmassa. Yksi syy siihen on rodun harvinaisuus erityisesti reaalimaailmassa, toinen syy rakenne ja tyyppi, jotka poikkeavat useimmista muista roduista eivätkä aina noudata varsinkaan urheiluhevosen ihannetta. Tässä lyhyt katsaus siihen, missä ja miten ahaltekiä käytetään.

RBSH
RBSH lienee se risteytysrotu, joka ensimmäisenä tulee mieleen ahaltekeistä ja ahaltekejä onkin RBSH:n jalostuksessa käytetty ihan rodun alkuvuosista lähtien. Tosin se ei koskaan ole ollut ehkä se suosituin risteytysrotu, veikkaisin itse yleisimmäksi budjonnya ja nykyään ehkä myös terskiä ja venäjänratsuhevosta, ainakin meillä Ionicissa. Mutta koska tekke on melko yleinen virtuaalimaaimassa, on tekkesukuisia RBSH:ita ollut jonkin verran aina. Yleisimmin ahaltekiä risteytetään englantilaisiin täysiverisiin (tai angloarabeihin), kuten muitakin venäläisrotuja. Harvemmin sitä näkee risteytettävän muihin venäläisiin, mutta kyllä niitäkin on jonkin verran ollut RBSH:n historian aikana.

Vanhin tekkesukuinen RBSH, jonka onnistuin löytämään, on tamma BDJ Modaz, sen isä on tunnettu ahaltek-ori Moderato K ja emä Greymask's Arkansas x. BDJ Modaz esiintyy vielä joitenkin vanhasukuisten RBSH:iden sukutauluissa.

Reaalimaailmassa RBSH:ta tietenkään ei ole olemassa, mutta ahaltekejä silti risteytetään toisinaan erityisesti täysiverisiin, puhutaan ns. anglo-tekestä (ven. anglo-tekinskaja). Näin teoriassa ajatellen anglo-tekke ei välttämättä ole rakenteeltaan se ihanteellisin ratsu olympialajeihin, mutta suorituskykyä ja kestävyyttä siltä ei luulisi puuttuvan. Suurin osa anglo-tekeistä, joiden kuvien olen nähnyt, ovat tyypiltään kevyitä ja kuivia, usein melko kivannäköisiä ratsuhevosia.

Nez Perce Horse
Nez Perce Horse taitaa olla virtuaalimaailmassa likimain täysin tuntematon rotu tai risteytys. Lyhyesti sanoen se on ahaltekin ja appaloosan risteytys, väriltään tiikerinkirjava eikä kumpaakaan rotua saa olla suvussa enempää kuin 87,5%. Rodun on kehittänyt ja sitä ymmärtääkseni myös rekisteröi yksinomaan Nez Perce-intiaaniheimo, se sama jonka hevosista kehitettiin appaloosa. Kuitenkin moderni appaloosa on erityyppinen kuin alkuperäinen tiikerinkirjava hevonen, joilla intiaanit ratsastivat. Moderni appaloosahan on hyvin paljon karjahevostyyppinen ja alkuperäinen Nez Perce-hevonen oli kevyempi. Sitä tyyppiä lähdettiin hakemaan risteyttämällä vanhalinjaisia appaloosia ahaltekien kanssa.

Reaalimaailmassakin Nez Perce Horse on varsin harvinainen, joissain lähteissä mainitaan että intiaaniheimolla olisi omistuksissa vain noin 40 hevosta. Miten paljon näitä hevosia sitten on muilla omistajilla, sitä en tiedä.

SGSH
Vuonna 2012 Aavistus kehitti SGSH:n rotu- ja polveutumismääritelmän (lisää Sim Game Sport Horse), mutta rotu ei ole koskaan oikein lähtenyt lentoon. Meillä löytyy muutamia, mutta en tiedä onko niitä enää kellään muulla.

Ahaltek on yksi hyväksytyistä ei-puoliveriroduista ja niitä voitaisiin siis risteyttää puoliverisiin siten, että puoliveristä on suvussa vähintään 12,5%, mieluummin 25% tai yli. Toistaiseksi en ole törmännyt missään kuitenkaan SGSH:een, jolla olisi ahaltekiä suvussaan, edes meiltä ei sellaista löydy ainakaan vielä. Tietyllä tapaa ahaltekin yhdistäminen puoliveriseen kyllä kiinnostaisi, eri asia sitten on, että mistä löydän kuvan moiselle otukselle (ihan kuin se olisi ennenkään haitannut...).

SSW ja SSP
Sim Sport Warmbloodin jalostukseen hyväksytään ahaltek siinä missä muutkin lämminverirodut, niitä risteytetään puoliveristen ja/tai täysiveristen kanssa. Sim Sport Ponyn jalostukseenkin ahaltekit käyvät, jos niitä risteytetään ratsuponien kanssa. Tarkemmin tietoa löytyy Sim Sport Warmblood ja Sim Sport Pony.

Venäjänratsuhevonen
Ahaltek on sallittu rotu venäjänratsuhevosen jalostuksessa reaalimaailmassa, mutta virtuaalimaailmassa ei venäjänratsuhevoseen ole toistaiseksi risteytetty muita rotuja. Oma mielipiteeni on se, että hyvä niin, siitä enemmän vanhassa blogipostauksessa Venäjänratsuhevosen jalostus.

Ahaltekien värit

Tällä hetkellä kun ahaltekien lukumäärä on kohtuullisen pieni, on varsin isolla prosentilla hevosista kuva eli myös siis väri on määritelty. Laskeskelin huvikseni värien määriä ja prosentteja. Viimeisin tällainen postaushan on miltei viiden vuoden takaa (Joulukalenterin luukku 6: ahaltekien värit ), tuolloin voikkovärit olivat kovasti suosiossa. Värijakauma näyttää nyt tältä:

ORIIT (56 kuvallista oria)
– ruunikkoja 22 kpl ~ 38,6%
– mustia 3 kpl ~ 5,4%
– rautiaita 3 kpl ~ 5,4%
– ruunivoikkoja 9 kpl ~ 16,1%
– mustanvoikkoja 4 kpl ~ 7,1%
– voikkoja 2 kpl ~ 3,6%
– perlinoja 4 kpl ~ 7,1%
– smoky creameja 0 kpl
– cremelloja 1 kpl ~ 1,7%
– kimoja 8 kpl ~ 14,3%

TAMMAT (57 kuvallista tammaa)
– ruunikkoja 20 kpl ~ 35,1%
– mustia 4 kpl ~ 7,0%
– rautiaita 3 kpl ~ 5,3%
– ruunivoikkoja 12 kpl ~ 21,1%
– mustanvoikkoja 3 kpl ~ 5,3%
– voikkoja 5 kpl ~ 8,8%
– perlinoja 3 kpl ~ 5,3%
– smoky creameja 0 kpl
– cremelloja 2 kpl ~ 3,5%
– kimoja 5 kpl ~ 8,8%

VÄRIRYHMITTÄIN
– perusvärisiä (rn, m, rt): oriit 50% / tammat 47,4%
– yksinkertaisia voikkovärisiä (rnvkko, mvkko, vkko): oriit 26,8% / tammat 35,1%
– tuplavoikkoja (cre, perl, sc): oriit 8,9% / 8,8%

KIMOJEN POHJAVÄRIT
– rn: oriit 2 / tammat 2
– m: oriit 1 / tammat 1
– rnvkko: oriit 1 tammat 1
– mvkko: oriit 3 / tammat 0
– vkko: oriit 1 / tammat 0
– cre: oriit 0 / tammat 1

No, ihan hirveästi prosenttiosuudet eivät ole viidessä vuodessa muuttuneet, muutamissa luvuissa on heittoa, mutta pääpiirteissään mennään samoilla nurkilla. Perusväristen orien suhteellinen määrä on noussut toistakymmentä prosenttiyksikköä, tuplavoikkojen määrä on laskenut molemmilla sukupuolilla. Yksinkertaisten voikkovärien määrä on oreilla laskenut vähän, tammoilla puolestaan noussut vähän.

Voikkoja on edelleen siis melkoisen paljon, mutta koska kyseessä on meidän suosikkiväri ja toisaalta kimon lisäksi ainoa ahaltekeillä esiintyvä erikoisväri, niin en näkisi asiassa valittamista. Ja kun kuviakin löytyy, niin mikäs hätä tässä.

–S

Esittelyssä kuukauden valinnat

Tekkesyksy on julistettu ja kuukauden valinnatkin ovat siihen suuntaan kallellaan, vaikka yleensä esitellyt hevoset ovatkin olleet Ionicin hevosia. Vaihtelu virkistää, eikö vain?

– ori Arkadiy Daff
– tamma Gin Vselennaja
– talli Daff Akhal-Tekes

---

Arkadiy on aivan meidän uusimpia hankintoja, se vastikään tuli Daffista meille. Sillä on neljä polvea sukua ja koko suku on ihan tuntematonta meillä tai ainakin hyvin harva noista suvun nimistä löytyy meidän muiden hevosten suvuista. Tosin hankimme samalla myös Jeremy Daffin, jonka emä on sama kuin Arkadiyn emänemä, ei sinänsä mikään maailman fiksuin veto, mutta kyllä molemmille varmasti tammoja löytyy. Molemmilla onkin ekat astutukset jo mietittynä marraskuulle.

Arkadiyn emälinja koostuu Branwenin hevosista, mutta muuten suvun kasvattajat ovat yhtä sillisalaattia: pari Herring-tekkeä, vecnolaisia, ja Tinúvelin hevosia jonkin verran. Suvusta löytyy vanha suosikkini, Vecnon ruunivoikko sabino-ori Bulam-Bujar. Kaiken kaikkiaan sen suku on täynnä hienoja hevosia!

---

Gin Vselennaja on taas ihan ikiomaa kasvatusta ja täynnä niitä meidän hartaudella säilyttämiä vanhoja sukulinjoja. Isän puolelta suku menee pidemmälle kuin mitä sivuille on merkitty, jostain kohtaa jopa 10. polveen. Ja siellä isän puolella on todellakin kaikki vanhat nimet, tunnetut ja vähemmän tunnetut (suluissa merkitty miten monta kertaa hevonen esiintyy Vselennajan suvussa):
– Master (2)
– Haldi (7)
– Chimancee Floytoy (4)
– Yjila (4)
– Wind From Hills (2)
– Nice-n-Easy Cross Your Brains (7)
– Felix (5)
– Ayrel ID (2)
– Khalejik (5)
– My Memory (2)
– Laakson Salomon (3)
– Mrs Jones (2)
– Polak (3)
– Grannuke (7)
– Celenka (3)
– Qataran (3)
– Gentle Geno (1)
– Nobjalewia (1)
– Slowak (2)
– Kilimanjaro (2)

On tosin myönnettävä, että Vselennajan suvussa on pari sellaista hevosta, jotka aiheuttavat nykyään harmaita hiuksia meille jalostuksessa, koska ne ovat niin yleisiä hevosten suvuissa. Nämä ovat tammat Wiktorina sukuineen (Suwulgan - Witrina) ja Gin Moladz. Jossain määrin myös Gin Natasa ja Gin Primos ovat vähän harmillisia samasta syystä.

---

Daff on mainittu blogissa jo aiemminkin ja onhan se myös Arkadiy Daffin kasvattaja. Se on uusi talli, aloittanut vasta tässä loppukesästä varsinaisesti Daff Akhal-Tekesin nimellä. Miten kauan emotalli Daffodilissa on tekkejä ollut, en tiedä, mutta en ole itse koskaan varsinaisesti noteerannut sitä ahaltek-tallina (se ei tietenkään tarkoita mitään). Huolimatta lyhytikäisyydestään, Daff on saanut jo paljon aikaiseksi tekkepuolella: se on kaivanut koloistaan meitä vanhoja tekkeihmisiä foorumille juttelemaan, se on ostanut, kasvattanut ja myynyt hevosia, ja NJ-näyttelytkin on parhaillaan menossa, ahaltekeille tietysti.

Parasta tietysti Daffissa meidän kannalta on se, että vaikka omistaja itse kilpaileekin hevosilla ahkerasti, ei hän epäröi lainkaan käyttää meidän kisaamattomia tekkejä jalostuksessa. Daffiin on Alegresta päätynyt muutama Gin-tekke ja useampi meidän oreista on astunut Daffin tammoja. Ja se on loistavaa! Meillähän tuota hevosvalikoimaa riittää, varsinkin pitkäsukuisia ja jos yhtään arvostaa vanhoja linjoja (siis todellakin 15 vuotta sitten olemassaolleita virtuaalihevosia), meidän hevoset ovat must. Koska meillekin on tosiaan pari daffilaista päätynyt, vaihto on molemminpuolista ja toivottavasti se tulee sellaisena säilymäänkin.

Kaiken kaikkiaan toivotankin Daffille pitkää ikää virtuaaliahaltekien parissa. Voin luvata, ettet ole yksin.

–S

Rakennearvostelu: ahaltek-ori

Jatketaan tällä tekkelinjalla ja otetaan seuraavaksi arvosteluun hyvin erityyppinen ahaltek, ori Gin Agripin.

Yleisvaikutelma 4/5p
Sopusuhtainen, hyvännäköinen ori, pientä miinusta annan siitä että on melko pitkärunkoinen ja siihen nähden matalajalkainen eli yleiskuva on vähän matala. Vähän saisi myös olla ryhdikkäämpi. Myös lievästi takakorkea, jos eivät silmäni valehtele.

Rotuleima 4/5p
Kyllä tämä ahaltekista menee, vaikkei olekaan sieltä aivan siroimmasta päästä. Pää on hyvin rotutyypillinen, kaula samoin ja oikeastaan koko hevonen on kyllä ihan tekkemäinen, vaikkakin vähän "paksu". Pisteen miinus erinomaisesta tulee juuri tämän takia, mutta huono rotuleima ei ole.

Sukupuolileima 4,5/5p
Tämäkin on hyvä, pieni miinus tulee siitä, että saisi olla ryhdikkäämpi. Ja sekin on vähän makuasia.

Pää 3,5/5p
Muoto ja koko ovat hyvät, silmien koko samoin. Turvasta ja sieraimista en sitten ole ihan varma, kuvan kehnohko laatu ei auta arvostelua tässä kohtaa. Myös kuivuudesta en osaa sanoa, näyttäisi vähän siltä että siinä voisi olla toivomisen varaa.

Kaula 4/5p
Pituus on hyvä, lihaksikkuus myös, muotokin on vielä ihan mallikas, näin lievä joutsenkaula on vielä ihan ok. Kaula on kuitenkin matala.

Etuosa 4/5p
Säkä on hyvä vaikka hieman lyhyt, lapojen pituuskin on ok, mutta voisivat olla hieman loivemmat vielä. Rungon syvyys on hyvä.

Runko 4,5/5p
Pituus tosi hyvä, syvyys hyvä, vähän piirteetön jos vertaa oikein hoikkiin tekkeihin, mutta kuten sanoin, ei se ole ehdoton vaatimus. Selän linja on ok, risti nousee vähän liian ylös kuitenkin.

Takaosa 4,5/5p
Lihaksikas, sopusuhtainen, lautanen pitkä, sopivan viisto (tasainen lautanen ei ole suotavaa), kulmaukset hyvät. Häntä on kiinnittynyt melko korkealle, mutta kyllä tuo nyt on ihan hyvä noinkin.

Etujalat 3,5/5p
Asento hieman takanojoinen (luultavasti johtuu siitä ettei hevonen seiso tasan), kyynärvarren lihaksikkuutta on mahdoton arvostella. Sääret lyhyet, sanoisin että jopa järeät ahaltekeille, eivät kuitenkaan liikaa. Vuohiset pitkät, oej vuohinen hieman vento.

Takajalat 3/5p
Asennot vinksin vonksin. Koipi ja reisi lihaksettomat. Sääret hyvät, vuohiset aika ok.

Yhteensä 39,5/50p
Tässä on sitten jo laadukas tekke, vaikka ei olekaan "vinttikoira". Minä itse toki pidän kovasti niistä äärimmäisen hoikista ahaltekeistä, mutta VSN-tuomarina minulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta jättää rotevampaa, mutta silti hyvää ahaltekiä huonoille pisteille. Ja kun oikein miettii ja katselee, niin kyllä tämäkin silmää miellyttää, joten ihan hyvillä mielin saisi minulta näillä pisteillä vaikka luokkavoiton.

– S

Rakennearvostelu: ahaltek-tamma

Ahaltekien rakennearvosteluja on blogissa ollut parikin kappaletta, molemmat Virginian kirjoittamia (ori, tamma) ja ajattelin jatkaa näitä, kun tuli taannoin todettua, että ahaltekeillä taitaa mennä tällä hetkellä aika kivasti.

Ahaltek on kieltämättä haastava rotu tuomaroida, varsinkin jos (kun) enimmäkseen tuomaroi ratsuja, puoliverisiä ja poneja. Tekke on erilainen eikä niitä tule ihan täysin ratsun ihanteen mukaan arvostella. Toisaalta tekeillä esiintyy muutamia tiettyjä rakennevirheitä, joita pitäisi vähän katsoa sormien läpi lievinä, mutta sitten jossain kohtaa niistä pitäisi alkaa rokottaa. Niin ja tyyppihän vaihtelee, on erittäin hoikkia, vinttikoiramaisia tekkejä ja sitten rotevampia, jopa puoliverityyppisiä hevosia. Kumpikaan ei ole varsinaisesti ihanne, kumpikin käy. Ja sitten tietysti omalla kohdallani täytyy aina vähän hillitä sitä "ooh, ihana-upea-mahtava, annan tälle kutosia joka kohdasta!!11"-fiilistä, mikä yleensä tulee jokaisesta vähänkään hienomman näköisestä tekkekuvasta...

Rotumääritelmä löytyy suomennettuna joko vanhan VATY:n sivuilta tai Virtuaaliwikistä, tokikin kirjoittaja molemmissa on sama, Virginia.

Tällä kertaa päätin ottaa arvosteluun tamma Gin Batratshkan.

Yleisvaikutelma 2/5p
Olkoon miten vain ahaltek, mutta jonkinlaista sopusuhtaisuutta pitäisi silti olla. Ensinnäkin tämä on jotenkin kehittymättömän oloinen, varsamainen. Runko ja kaula ovat ihan eri paria, kaulan pituudesta ja muodosta tarkemmin alla. Lisäksi tuo näyttäisi vähän takakorkealtakin.

Rotuleima 4/5p
Hyvin selvä ahaltek on kyllä, vikoineen kaikkineen. Pisteen pudotus täysistä pisteistä tulee siitä, että ahaltekin rotuominaisuuksiin ei nyt pitäisi kuulua tuollainen epäsuhtaisuus.

Sukupuolileima 4/5p
Tästä on ollut puhetta aiemminkin, mutta tekke on aika sukupuoleton rotu, minusta varsinkin tammat ovat hyvin neutraaleita sukupuolileimaltaan ja se on ok. Tämä on selkeästi enemmän feminiininen kuin maskuliininen, joten se saa hyvän tästä, mutta kehittymättömyys rokottaa tätäkin pistemäärää sieltä erinomaisesta.

Pää 4,5/5p
Pää on hieno, se on sopivan kokoinen runkoon verrattuna (vaikka se kaula siinä välissä onkin napattu joltain toiselta hevoselta ja lisäksi väärinpäin), pituus on hyvä, muoto on hyvä, kuiva ja jalokin se on riittävissä määrin, pitkät korvat, suuri silmä. Pieni miinus tulee siitä että turpaa varsinkaan ei oikein näe.

Kaula 1/5p
Se on lyhyt ja vaikka ahaltekeillä joutsenkaulaa esiintyykin melko yleisesti, jokin raja silläkin pitää olla. Ja tässä ollaan nyt menty sen rajan ylitse, tuollaista ei voi enää hyväksyä. Sirous on ok ja päänliittymäkin kelvollinen.

Etuosa 4/5p
Säkä on ihan hyvä, syvyys on riittävä, lapa on hyvässä kulmassa mutta saisi olla vähän pidempi.

Runko 3,5/5p
Selän linja on melko suora vaikka säkä onkin hyvä. Tekeillä selkälinja saakin olla suorahko, mutta tässä häiritsee nyt jokin... Ehkä se on se, että selkälinja ei ole tasainen vaan nousee ristiä kohti. Vatsalinja saisi nousta vähän enemmän ja muutenkin runko on jotenkin piirteetön. Ja se ei ole todellakaan missään suhteessa kaulaan.

Takaosa 3/5p
Takaosa on hieman pieni verrattuna runkoon ja saisi olla lihaksikkaampi. Lautanen voisi olla hieman pidempi ja vaikka sen pitäisi olla laskeva, niin ei ehkä ihan näin paljon.

Etujalat 3/5p
Takanojoinen asento, vuohiset ovat pystyt vaikkakin pitkät. Muuten jalat ovat pitkät ja sirot.

Takajalat 2/5p
Käyrät kintereet, voi kyllä johtua siitäkin että hevonen seisoo vähän miten saattuu muutenkin. Sirot, pitkät sääret, suorahkot vuohiset. Lihaksia voisi olla vähän enemmän koivessa ja reidessä.

Yhteensä 31/50p
Juu, eihän tälle paljon enempää olisi voinut kuvitella antavansakaan. Hyviäkin puolia hevosessa on, mutta nuo huonot puolet ovat sitten niin hallitsevia, ettei niitä voi sivuuttaa edes ahaltekeillä.

–S

Tekkesyksy!

Julistamme täten tekkesyksyn alkaneeksi!

Siitä on nimittäin jotakuinkin 15 vuotta kun Kalmoniemi siirtyi Meepun omistukseen ja hän aloitti siellä harvinaisten rotujen kasvattamisen. Rotujen joukossa oli myös ahaltek. Eivät ne ihan virtuaalimaailman ensimmäisiä ahaltekejä olleet, mutta melkein kuitenkin. Ja tuolta ajalta ovat peräisin myös vanhimmat ahaltekien sukulinjat, juuri ne Kalmoniemen ja sitä vanhemmatkin kantahevoset.

Viisitoista vuotta on kulunut myös siitä, kun kaksi opiskelijatyttöä surffailivat netin hevossivuja ja eräältä sivulta löytyi kasakaupalla kuvia upeista hevosista. Olihan ahaltek toki tuttu rotunimike hevoskirjoista ja muilta sivuilta, mutta vasta KaraKumin kuvagalleria herätti molemmat huomaamaan sen, että se onkin oikeasti vähän erilainen kuin muut hevoset. Erilainen ja vastustamattoman kaunis.

7.9.16 tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun Virginia osti Kalmoniemestä Qvinnie K:n, ensimmäisen virtuaalitekkensä. Qvinnien isä oli Master ja emä Haldi, lisäksi sillä oli kaksoissisar Yvette K, jota Virginia havitteli ensin. Se oli kuitenkin ehditty myydä jo. Loppu onkin sitten historiaa.

16.11.16 täyttäisi ensimmäinen Gin-tekke 15 reaalivuotta, jos olisi vielä tallessa. Kyseessä oli ori nimeltä Gin Pervyj (Laakson Salomon - Kilimanjaro). Se oli ensimmäinen, muttei suinkaan viimeinen. Tässä 15 vuoden aikana on syntynyt toistatuhatta Gin-tekkeä lisää.

Paljon on ehtinyt tapahtua 15 vuodessa, mutta ahaltekien lumo ei vain hiivu. Jotain mystistä niissä on. Onneksi on virtuaalimaailma, niiden omistaminen ja kasvattaminen reaalimaailmassa ei ihan onnistuisi, mutta virtuaalimaailmassa ei ole sellaisia rajoituksia kuin taidot, aika, raha, hevosten saatavuus ja niin edelleen.

Niinpä aiomme tässä syksyn mittaan vauhkota ahaltekeistä vähän enemmänkin täällä blogissa. Ne ovat sen ansainneet.

S & Gin

Tekkepuolen kuulumisia

Roikuttuaan useampia vuosia likimain unohduksissa, Gin Ahaltek on nousemassa takaisin jaloilleen! Sen on voinut jo huomata, jos on ollut tarkka: alkukesästähän järjestin suuren tekkemyynnin, jossa tarjottiin ostettavaksi suuri määrä vanhoja Gin-tekkejä. Osa myymättä jääneistä meni Alegreen, mutta suurin osa kuopattiin ilman sen kummempia seremonioita. Sen jälkeen olenkin ollut ostokannalla, haaviin on tarttunut pari daffilaista oria likipitäen täysin vieraista suvuista. Lisäksi Gin Ahaltekia on päivitetty, hevoset ovat saaneet uusia kuvia ja vanhat kasvatit sivuja. Sain taannoin tehtyä lopulta omat sivut kaikille vuonna 2012 syntyneille kasvateille. Tämä kertonee vähän siitä, miten kauan ja pahasti talli on ollut heitteillä.

Joukkotuhonta toteutettiin orien kohdalla orilinjojen ja tammojen kohdalla tammalinjojen perusteella. Kustakin ori- ja tammalinjasta jätettiin henkiin yksi jatkaja jokaiselle linjalle, joka kantahevosesta lähti yhden tai kahden ensimmäisen sukupolven aikana. Toki katsoin aina myös muutakin sukua, jos siellä oli harvinaisempia nimiä, jätin hevosen henkiin. En ole vielä alkanut suunnitella uusia yhdistelmiä, joten en tiedä miten hyvin tai huonosti tämä metodi toimii. Orien kohdalla toki ei ole ongelmaa, aina voi käyttää kuolleiden orien pakastetta. Tammojen kohdalla tilanne on toki haastavampi ja tammoja jätinkin henkiin hieman hövelimmin.

Nyt on kuitenkin helpompi lähteä miettimään uusia kasvatteja ja yhdistelmiä, koska hevosten määrä on järkevämmällä tasolla. Ja sitä aionkin tehdä seuraavaksi! Aloitan vuonna 2009 syntyneistä hevosista, joiden olisi mitä kiireimmin päästävä jo bittitaivaaseen. Enkä aio lopettaa hevosten ostamista tähän, vaikka vanha kanta onkin laaja, ei se ole niin laaja etteikö ongelmia tulisi. Aion myös käyttää rohkeammin vieraita oreja omilla tammoillani ja hyödyntää pakastesperman käyttöä vanhoista, ammoin kuolleista oreista, ainakin jos löytyy jotain helmiä suvultaan.

Ahaltekeillä tuntuu tällä hetkellä menevän kohtuullisen hyvin virtuaalimaailmassa. Monta vanhaa kasvattajaa on edelleen hengissä, vaikka eivät välttämättä ole erityisen aktiivisia. Lisäksi Didi on vastikään perustanut uuden tallin, Daff Akhal-Tekesin ja hän on jaksanut kiitettävästi pitää rodun asioita tapetilla ht.netissä. Siinä on ollut helppo vanhojen kantojenkin kaivautua esiin ja esittelemään tekkejään.

–S

Meidän hevosten mukaan nimetyt LJ-preppilähdöt, osa 3

Laukkapuolella järjestetään joka CAS-vuoden lopulla kaikille ryhmille arvokilpailut, joihin voivat osallistua vain ne hevoset, jotka ovat saaneet osallistumisoikeuden sijoittumalla vuoden aikana järjestetyissä preppilähdöissä. Preppilähdöt jo itsessään ovat arvokilpailuita ja sinänsä arvokkaita. Osa preppilähdöistä on nimetty reaalimaailman esimerkin mukaan, mutta osa lähdöistä on saanut nimensä virtuaalimaailmassa vaikuttaneiden laukkahevosten mukaan.

Ilahduttavinta on se, että preppilähtöjen listaan on päätynyt useita meiltä lähtöisin olevia nimiä. Ajattelin näin kesän kunniaksi esitellä meidän "julkkikset". Kolmannessa ja viimeisessä osassa esittelen nelosryhmän hevoset ja Russian Cupin (RC) prepit. Vitosryhmän Fience Cupin preppejä ei olekaan meidän hevosten mukaan nimetty.

---

Gin Izumrud Handicap
Nimetty ahaltek-ori Gin Izumrudin mukaan
G2, 2300m (11,5F), hiekka, RC Classic prep

Izumrud on viimeisimpiä laukkahevosia, mitä Gin Ahaltekissä on syntynyt. Se oli tilausvarsa Taijalle Il'yaan, taisipa olla Taijan itsensä valikoimat vanhemmatkin oriilla. Meillähän on ollut useita varsin hyvinkin menestyneitä laukka-tekkejä, joten Taijan ei tarvinnut tyytyä mihin sattuu karvaturreihin. Sen molemmat vanhemmat ovat startanneita, isä G1-voittaja, emä G2-voittaja. Toisesta ja kolmannesta polvesta löytyy laukkatekkejä ja paikoin vielä kauempaakin. Ja onpahan joukossa joitain Grade-voittajiakin.

Suvusta voisi jaaritella romaanin verran, mutta tyydyn poimimaan sieltä nyt vain muutaman nimen. Ensinnäkin isä Gin Isastopolos, todellakin G1-voittaja kohtuullisella statistiikalla (20: 5-4-4-2). Izumrud on kuitenkin Isastopolosin ainoa orivarsa, ainoa tekkevarsa, ja ainoa laukoissa startannut varsa. Isastopolosin emänisä on osto-ori Ganymede BHE, yksi menestyksekkäimmistä alkuaikojen laukka-tekeistämme. G1-voittaja sekin on, statistiikat ovat kuitenkin melko vaatimattomat.

Izumrudin emänisä on Gin Akim, myös G1-voittaja, mutta huomionarvoinen erityisesti siksi, että se teki todella pitkän uran, 40 starttia. Voitto- ja sijoitusprosentit toki kärsivät moisesta, mutta rahaa se sai miltei kaksi miljoonaa. Tuohon aikaan se oli kova summa nelosryhmäläiselle, varsinkin kun niille ei vielä mitään arvokilpailuita järjestetty.

Izumrud sen sijaan pesee 6-0 sukunsa, jos katsotaan sen numeroita. Uran statistiikka on 12: 5-5-2-0, mikä tarkoittaa sitä, että ori ei jäänyt kertaakaan kolmatta huonommalle sijalle ja että se voitti 41,67% lähdöistään. Kuitenkin näistä 12 startista se saalisti päälle 3 miljoonaa euroa. Keskimäärin se siis sai 264.700v€ jokaisesta startistaan. Se osallistui RC Classiciin kaksi kertaa, tuloksena voitto nelivuotiaana ja viisivuotiaana toinen sija. Molempina vuosina se voitti RC Classicin preppilähdön G1 Moscow Stakesin. Muistakin arvokisoista sillä on sijoituksia, tietenkin kun sillähän ei tosiaan ole muita kuin sijoituksia taulussaan!

Izumrud on siirtynyt jo jalostukseen ja jättänyt muutamia varsoja, sekä puhtaita tekkejä että RBSH-varsoja. Nämä ovat vielä nuoria, eikä toistaiseksi yhtään huippua ole joukossa, mutta toivottavasti se seikka tulee paranemaan ajan kuluessa.

---

Ganymede BHE Stakes
Nimetty ahaltek-ori Ganymee BHE:n mukaan
G1, 4000m (20F), hiekka, RC Distance prep

Ganymede tulikin mainittua tuossa ylhäällä jo ohimennen. Kyse on vuonna 2008 kilpailleesta G1-voittajasta, jonka statistiikat eivät ole kovin ihmeelliset, mutta pitkän uran se teki 28 statillaan. Voitto- ja sijoitusprosentit jäivät kuitenkin melko vaatimattomiksi, ensimmäinen alle 20% ja jälkimmäinen alle 70%. Rahaa kuitenkin on kasassa pari miljoonaa ja kuten sanoin, tuohon aikaan se oli kova juttu. Tuohon maailmanaikaan ei nelosryhmälle ollut vielä arvokisoja, joten Ganymede ei ole RC Distance-voittaja. Miten se sitten on saanut oman nimikko-preppinsä, en tiedä. Toki se oli aikanaan merkityksellinen ja radoilla paljon nähty hevonen, ja myöhemmin se on ollut tärkeä jalostusori.

Kuten nimestä näkee, Ganymede on Knoxdalen kasvatti, se varattiin meille heti syntymänsä jälkeen loppuvuodesta 2007. Sen vanhemmat ovat molemmat suvuttomia laukkahevosia. Dsherenin sivut ovat kadonneet mitä ilmeisimmin jälkiä jättämättä, mutta monen ahaltekin suvussa se vaikuttaa edelleen. Se on G1-voittaja, mutta tarkempaa tietoa kilpaurasta ei ole jäänyt. Sillä on ainakin neljä varsaa, joista Ganymeden lisäksi ainakin tekke-tamma Ivanna BHE on startannut laukoissa ja on G1-voittaja myös.

Emä-Lishvara sen sijaan löytyy edelleen netistä. Se on G2-voittaja (joissain sukutauluissa lukee virheellisesti G1 senkin kohdalla) ja sillä on aika mukiinmenevä statistiikka. Lishvaralla on useita laukoissa menestyneitä varsoja, sekä puhtaita ahaltekejä että RBSH:ita. Minä henkilökohtaisesti pidän aina siitä, että jokin hevonen pärjää jalostuksessa sekä kolmos- että nelosryhmän puolella. Ymmärtääkseni myös Lishvara on melko yleinen nimi laukkapainotteisten ahaltekien suvuissa, tosin nykyään se näkyy jo melko kaukana suvuissa.

Ganymede jätti kuusi puhdasta tekkevarsaa, joista likimain kaikki ovat startanneet radoilla. Yhtä menestyksekkäitä varsat eivät ole olleet, ori Gin Evren on kyllä G1-voittaja ja tamma Gin Ginevra G2-voittaja. Kehnommin pärjänneiden varsojen joukossa on kyllä muutamia oikein kivasti menestyneitä siitoshevosia, esimerkiksi ori Gin Callistolla taitaa olla peräti kolme G1:n voittanutta varsaa.

---

Zephaniah KTN Stakes
Nimetty tersk-ori Zephaniah KTN:n mukaan
G1, 3900m (19,5F), hiekka, RC Distance prep

Zephaniah KTN (joka muuten kilpaili koko uransa nimellä KTN Zephaniah) on ostohevonen Cendarlesta, virtuaalimaailman toistaiseksi ainoasta lähestulkoon pelkkiin terskinhevosiin erikoistuneesta siittolasta. Harmi vain että sen sivut katosivat Websin alkaessa hukata vanhoja sivustoja ja Archivessakaan ei taida olla juuri mitään tallessa. Niinpä minulla ei ole mitään tarkempaa tietoa Zephaniahin vanhempien kisaamisista, muuta kuin se, että isä ei ole laukoissa startannut, mutta emä on G1-voittaja. Suvun toisen polven hevoset eivät välttämättä ole startanneet laukoissa lainkaan, luulen että olisin kyllä merkinnyt niiltä edes tasot ylös sukutauluun, mutta varma en voi olla.

Zephaniah teki melko pitkän uran, se juoksi neljänä kautena yhteensä 28 startissa. Prosentit ovat kehnonlaiset, mutta G1-voittaja on aina G1-voittaja ja puolitoista miljoonaa virtuaalieuroa on kiva juttu sekin. Zephaniah kilpaili suunnilleen samoihin aikoihin kuin Ganymede BHE ja Gin Akim, joten arvokisoja ei tuolloin vielä nelosille ollut. Knoxdale järjesti epävirallisen Knoxdale's Crownin, jonka Zephaniah voitti, päättäen uransa siihen.

Zephaniah jätti yhteensä yhdeksän varsaa, joista kahdeksan oli puhtaita terskinhevosia. Niistä suurin osa on startannut radoilla, mutta vain pari on oikeasti pärjännytkin. Joten kovin onnistunut siitosori se ei laukkapuolella lopultakaan ollut, mutta Ionicissa se on erisukuisuutensa takia erittäin arvokas jalostushevonen myös ratsupuolella (meillähän ratsuja ja laukkahevosia sekoitellaan suloisesti keskenään, suurin osa laukkahevosistammekin polveutuu ratsusuvuista).

---

Gin Akim Handicap
Nimetty ahaltek-ori Gin Akimin mukaan
G2, 3800m (19F), hiekka, RC Distance prep

No niin, Gin Akimkin tuli mainittua jo kertaalleen Izumrudin kohdalla. Akim todellakin teki pitkän uran radoilla, se kilpaili kolmivuotiaasta seitsenvuotiaaksi ja starttasi 40 kertaa. Prosentit ovat kehnonlaiset, mutta rahaa on kivasti, miltei pari miljoonaa. Akimin uran alku oli kyllä vähän takkuisa, kausista ensimmäinen on selkeästi heikoin eikä se nelivuotiaanakaan vielä juuri voittajakehiä kolkutellut. No, ei sen ura muutenkaan mitään jatkuvaa ilotulitusta ollut, mutta G1-voitto nyt kuitenkin on plakkarissa. Gin Akim on myös niin vanhoja hevosia, ettei Russian Cupia tuolloin vielä ollut olemassa eikä se ole näinollen voinut sitä voittaa.

Akimin isä Akeem BRA oli yksi meidän ihan-ihan ensimmäisiä laukkatekkejä, aloitteli kilpailemista jo vuonna 2007 (hitsi, 9 vuotta siitäkin). Akeemin voittoprosentti on kohtuullinen 25, sijoitusprosentti sen sijaan kehnohko 65. Itse muistan Akeemin erityisesti siitä, että se alkoi pärjätä kunnolla vasta vanhemmalla iällä. Akeem oli myös merkittävä jalostusori, sen varsoista lähti kuitenkin suurin osa maailmalle ja kun sivut ovat kadonneet, ei minulla ole tietoa niiden mahdollisista laukkasaavutuksista.

Akimin emä Gin Giuliana ei itse radoilla pärjännyt, mutta sen kuudesta varsasta 5 on grade-voittajia, kolme peräti G1-voittajia.

---

Gin Jacek Stakes
Nimetti ahaltek-ori Gin Jacekin mukaan
G1, 2800m (14F), nurmi, RC Turf prep

Sinänsä hauska, että Jacek on saanut nimensä nimenomaan RC Turfin preppilähtöön, kun ori itse ei kilpaillut nurmella kertaakaan. Vaan mitä pienistä ja jos totta puhutaan, taisi tuolloin olla nurmilähtöjä erittäin vähän tarjolla nelosille, jos lainkaan. Muutenhan Jacekin statistiikoissa ei moitteen sijaa ole, voittoprosentti on nelisenkymmentä. Sijoitusprosentti voisi toki olla hivenen korkeampi, se jäi 70:n pintaan, mutta kaikkeahan ei voi saada. G1-voittaja joka tapauksessa ja aikalaisekseen tämäkin on varsin rahakas kaveri puolentoista miljoonan saldollaan. Sehän on vain kaksi kertaa jäänyt ilman mitään rahoja.

Jacekin isä Gin Jadyn oli itsekin G1-voittaja hienoilla numeroilla, sekään ei montaa kertaa jäänyt ilman rahoja. Jadynin suku on kilpailematonta, mutta emälinjasta on lähtenyt useampiakin hienoja laukkahevosia, kuten vaikkapa ensimmäisenä esitelty Gin Izumrud, eikä isälinjankaan tuotto hassumpaa ole, muutamia tähtihevosia sieltäkin löytyy. Jadyn itse jätti muutamia Grade-voittajia.

Jacekin emä Bianka BRA:n isä KF Kronenträger on startannut laukoissa ennen grade-järjestelmän tuloa, statistiikat eivät ole lainkaan kehnommat, 20: 5-4-3-3. Myös Biankan emä GLB Elsha on startannut laukoissa, mutta sen menestys ei ole ollut kovin ihmeellistä. No, starttasi Biankakin kerran, tuloksena sija 5/10 ja 1000v€. Jalostuksessa Bianka sen sijaan menestyi, kolme varsaa, kaksi G1-voittajaa ja yksi G2-voittaja on jotain sellaista, millä voi kehuskella. Kun katsellaan varsojen jälkeläisiä, vastaan tulee useita hyvin menestyneitä laukkahevosia, joten Bianka on ollut merkityksellinen tamma sillä saralla. Niin ja muutenkin, onhan se hyvin erisukuinen meidän muihin hevosiin nähden.

Jacekilla itsellään on useampi varsa, mutta vain yksi niistä (tiettävästi) on startannut laukoissa muutamaa kertaa enempää. Se onkin sitten G1-voittajatamma Gin Kalliope.

–S

Ahaltekien suurmyynti

Tekkeihmiset, huomio! Nyt on oikeasti tosi kyseessä, nämä hevoset ovat myynnissä viikon, 15.5. asti, ja sen jälkeen ne tapetaan. Että tule korjaamaan omasi pois ja kiireesti sittenkin. Ostaminen on helppoa: mailaa lista haluamistasi hevosista osoitteeseen vtionic@gmail.com ja jää odottelemaan vastausta. Jos ja kun (ellei joku ole ehtinyt ensin) tulee myönteinen vastaus ostopyyntöön, tee sivut ja ilmoita ne minulle. VRL-tunnus olisi kiva myös, osa hevosista on rekisterissä, niin saadaan sielläkin hevoset uusille omistajille. Sivujen tekemisen ja ilmoittamisen lisäksi mitään muita vaatimuksia ei ole.

Hevoset ovat vanhoja, syntyneet vuosina 2009-11, joten nuorennusleikkausta saa ja pitää tehdä. Tokihan noista osa kelpaa hyvin jo reaali-ikääntymistäkin noudattaville talleille. Hevoset on listattu sukupuolen, suvun pituuden, ja lajipainotuksen mukaan.

VARATUT HEVOSET (sivuja ei ilmoitettu vielä)

ko Gin Gorodki VARATTU
la Gin Zdorovyj, G1-voittaja VARATTU
ko Gin Zelda VARATTU
la Gin Nostalgija, G1-voittaja hienoilla prosenteilla VARATTU

– S

Esittelyssä kuukauden valinnat

Tällä kertaa kuukauden valintojen aiheena ovat laukat, päättyneen CAS-vuoden ja uuden alkaneen vuoden kunniaksi. Niinpä kuukauden hevosetkin on valittu muualta kuin Ionicista, vaikka tämä kuukauden valinta onkin perinteisesti ollut Ionicin yksityis-show. Kuukauden oriiksi valitsin ahaltek-ori Gin Oleksandrin, tammaksi xx-tamma Eternal Echo GA:n ja talliksi Sasnak Racingin.

---

Mehän kilpailutimme vuosina 2009-10 hyvinkin ahkerasti meidän ahaltekkejämme laukoissa ja meille alkoi kehittyä jo ihan omia laukkalinjoja, vaikka laukkureiden esivanhemmat olivatkin ratsuja. Sitten lähes koko vuoden 2011 kestänyt taukoilu iski pahasti erityisesti juuri laukkapuoleen ja vaikka nyt olemmekin saaneet nostettua Pinkkiä pystyyn, ei Gin Ahaltek eikä ahaltek-laukkurit ole vielä toipuneet siitä. Mutta GA:ssa on edelleen rippeet jäljellä menneestä loistosta, Gin Oleksandr on yksi niistä suorastaan huippuoreista, joita meiltä on löytynyt.

Oriin statistiikka puhuu puolestaan: voittoprosentti oli lähes 50, tosin sitä himmentää hieman sijoitusprosentti 73,3%, se voisi olla parempikin. Oleksandr on voittanut G1-tasolla, tosin se kilpaili silloin kun G1-startteja sai järjestää vapaasti. Nykyisinhän kaikkien G1-lähtöjen tulee olla arvolähtöjä. Rahaakin sillä on mukavasti, yli 800 tuhatta, se on minusta kelpo summa kun ottaa huomioon, että ori ei kilpaillut ainoassakaan rahakkaassa arvokilpailussa. Niitä ei tainnut tuolloin nelosryhmälle olla ja toisaalta kerran CAS-vuodessa järjestettävä arvokilpailu voi mennä helposti sivu suun VHKR:n mukaan ikääntyvältä hevoselta.

Oleksandrilla on viisi varsaa, kaksi Gin-varsaa ja peräti kolme "vierasta". Vanhin varsoista, tamma Gin Gigiena kilpaili laukoissa itsekin ja voitti G3-tasolla. Ori Gin Ofitser ei ole kilpaillut laukoissa lainkaan. Knoxdalen kasvattama tamma Nereida BHE (osoite Oleksandrin sivuilla vie vanhoille sivuille) on päätynyt Vecnoon ja teki lyhyen mutta loistavan laukkauran statistiikoilla G1, 5: 2-1-2-0. Sen sijaan Prestan kasvattamat ja omistamat oriit Presta Leonard ja Presta Vissarion eivät ole pärjänneet niin loistavasti radoilla, Leonardin statistiikka on 6: 1-1-2-1 ja Vissarionin 5: 0-1-2-1.

Oleksandrin suku on lyhyenlainen meidän mittapuulla, mutta huomionarvoinen nimenomaan laukkasukuna. Sen isovanhemmissa on kaksi hevosta, joiden painotukseksi on merkitty laukkaratsastus, vaikka niillä ei olekaan kilpailtu. Samasta isälinjasta polveutuu mm. Gin Onegin, Gin Lensky, Gin Boldino, Borimir PA, Gin Elegia, ja Gin Oscar, kaikki grade-voittajia.
Emälinjakin on tuottanut useampia grade-voittajia, kuten Gin Setebos, Gin Akim, Gin Ginevra, Gin Giatsint, Gin Gagarin, Gin Gilgamesh, ja Gin Giovanetta.

Vaikka Oleksandr olisikin virallisen VHKR:n mukaan ollut haudassa jo tovin, se kuitenkin potkii vielä menemään ja astuu tarvittaessa tammoja. Eikä se rodun kanssa ole niin nuukaa, se ottaa vastaan tekketammoja, täysiverisiä, angloarabeja ja RBSH-tammoja, sekä laukkasukuisia että ratsuja eikä varsankaan tarvitse päätyä laukkahevoseksi, vaikka tietenkin se olisi loogista. Mutta jos Oleksandr ei jostain syystä sovi (nuo ovat aika yleisiä nimiä mitä sen suvusta löytyy), niin meiltä löytyy vielä muutama muukin laukka-tekke-ori, kannattaa kysellä.

---

Eternal Echo GA:sta voisi sanoa "yet another Pink horse". Suvuton sprintteri, ei koskaan voittanut mitään eikä ylipäänsä voi sanoa edes pärjänneen, muutama sijoitus ja sitten se jätettiin syrjään. Kuvaakaan ei ole.

Eternalin tekee huomionarvoiseksi sen jälkeläiset. Vanhin niistä on nyt 7-vuotiaaksi kääntynyt ja juuri eläköitynyt BC Turf Sprint -kakkonen, ori Pink Elven Echo (i. Elvenworld GA). Elvenin statistiikka näyttääkin tältä: G3, 18: 3-5-3-3 ja rahaa on kertynyt 530.700v€.
Seuraava varsa on tamma Pink Amica (i. Ctrl-X Ctrl-S GA), joka on G1-voittaja, juossut yli miljoona virtuaalieuroa rahaa ja prosentitkin ovat ihan mukavat. Amicalla on kasoittain arvokisavoittoja ja -sijoituksia.
Kolmas varsa on ori Pink Bogeyman (i. Opera Phantom GA), joka sekin on voittanut G2-tason. Se ei ole kovin monissa arvokisoissa juossut, mutta mielessä oli jatkaa sen kilpauraa vielä yhden kauden, sillä on kuitenkin kilpailtu varsin maltillisesti tähän mennessä.
Neljäs varsa on tamma, nyt nelivuotias Pink Core Competence (i. Restlessness GA), joka kilpailee G2-tasolla tällä hetkellä. Core pärjäsi jo kaksivuotiaana ja oli yksi meidän parhaita hevosia tuolloin, mutta kaksivuotiskauden jälkeen ovat voitot olleet kiven alla. Core olisi prepannut mm. BC Ladies' Classiciin, muttei päässyt siihen, koska se ei voittanut G2-tasoa eikä näinollen voinut kilpailla G1-lähdössä. Uskon ja toivon, että Core ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa.
Tällä hetkellä nuorin varsoista on kolmivuotiaaksi kääntynyt ori Pink Diffusion (i. Urban Lane GA). Diffusioninkin ura on alkanut lupaavasti, se voitti kaksivuotiaana maidenin ja allowancen, ja lähtee kolmivuotiskauteensa siis G3-tasolta.

---

Tarkkasilmäiset kuukauden valintojen seuraajat huomaavat, että Sasnak on valittu kuukauden talliksi jo kerran aikaisemminkin, joulukuussa 2007. Jo tuosta voi päätellä jotain Sasnakin iästä, koska tallihan on edelleen hyvin aktiivinen toimija laukkapuolella ja muutenkin: Sasnak on vuonna 2007 valituista talleista/sivustoista ainoa, joka on edelleen toiminnassa. Vuonna 2008 valituistakaan talleista ei ole pystyssä kuin Cendarle ja Presta. Vuoden 2009 linkeistä varmasti toiminnassa on Laukkajaos itse.

En liioittele, jos sanon, että laukkamaailma on suuressa kiitollisuudenvelassa Sasnakille ja sen omistajalle Nerithille. Sasnak on ollut vuosikausia yksi aktiivisimpia laukkajärjestäjiä ykkösryhmässä. Se on viime aikoina myös pitänyt omalta osaltaan pystyssä henkitoreissaan olevaa risuestepuolta (tähän esimerkiksi minä en ole kyennyt). Sen lisäksi Sasnak ostaa, myy, kasvattaa, ja kilpailuttaa hevosia hyvin aktiivisesti. Tallin sivuilla lukee, että kilpailutettavia hevosia on 204, siitostammoja 115 ja jalostusoreja 61. Ei mitään ihan pitsinnypläystä!

Ymmärtääkseni Sasnak myy vuosittain ihan huomattavan määrän nuorempaa ja vanhempaa laukkahevosta pois, mutta toisaalta se myös ostaa hevosia. Meiltäkin on monta hevosta mennyt vuosien mittaan Sasnakiin ja sinne niitä on kiva myydä, tietää että ne tulevat jatkamaan sukuaan. Tällä hetkellä orilistalla on kolme meidän hevosta: Elvenworld GA, Graham Greene GA, ja Pink Never Again. Tammoistakin löytyy 5 meiltä lähtenyttä hevosta. Näiden lisäksi siellä on suunnilleen miljardi muuta hevosta, joiden suvuissa näkyy GA-hevosia. Sasnakista näyttäisi löytyvän varsin kattava valikoima vanhempia, pidempiä laukkahevossukuja, mutta tosiaan myös tuoreempia sukuja ja ihan suvuttomiakin hevosia.

Puhumattakaan nyt sitten siitä, että niin monta monituista laukkalähtöä on saatu pidettyä ihan sen takia, että Sasnakista on tullut ne tarpeelliset osallistujat, jos muilta talleilta ei ole riittänyt. Laukkaurheilu ei pyöri ilman lähtöjä, lähtöjä ei pidetä ilman osallistujia, osallistujia ei ole ilman hevosia ja Sasnak tarjoaa lähtöjä, osallistujia muiden lähtöihin ja hevosia muille harrastajille. Totta on kyllä, että laukkamaailmassa on muitakin vanhoja ja vähän uudempiakin aktiivisia talleja, Sasnak ei ole suinkaan ainoa, mutta itselleni Sasnak on toistaiseksi laukkatalleista huomionarvoisin Aghastin ohella.

–S

Sukuselvitys: Gin Svjatopolk

Edellisen postauksen kommenteissa tuli ilmi parin vanhan tekkekasvatin muistosivut. Ne myytiin alunperin joskus ehkä vuonna 2006 Geocities-tallille ja senhän tietää, miten Geon kävi muutama vuosi sen jälkeen: katosi. Oletin ilman muuta, että nämäkin hevoset ovat kadonneet täysin ja lopullisesti Geon mukana ja eipä meille sillä juuri väliä sinänsä ole, myyty mikä myyty. Emme me myytyjen kasvattien perään paljon huutele.
Siksi olikin oikein mukava yllätys kuulla, että ori Gin Svjatopolkille ja tamma Gin Theodoralle on omistaja värkännyt nyt myöhemmin muistosivut nettiin, oikein vielä kuvien kera. Tällaiseen viitseliäisyyteen harvemmin virtuaalimaailmassa törmää!

Tulinpa tehneeksi havainnon, että molemmilla on varsin mielenkiintoinen suku, periaatteessa täynnä vanhoja, tuttuja nimiä, mutta kuitenkin sellaisia, joita nykyisin Gin Ahaltekissa harvemmin näkee. Niinpä ajattelin tehdä katsauksen Gin Svjatopolkin sukuun ja katsoa, mitä sieltä oikein löytyy niiden tutunoloisten nimien takaa.

Svjatopolkin isä Gin Stanislav pysyi koko elämänsä meidän omistuksissa ja sen kautta orilinja jatkuu vielä meillä. Stanislav on isänsä Gin Slavakin tiettävästi ainoa orijälkeläinen ja Slavak puolestaan on kantaori Slowakin ainoa orijälkeläinen, ainakin ainoa, joka on jatkanut sukuaan.
Stanislavista jäi viisi varsaa, joista ensimmäinen, Agaven kasvattama tekkeori Selam A.S.H. (e. Quiero's Finola) on kadonnut tyystin. Se päätyi jossain vaiheessa Kromi Gardiin, mutta on tosiaan kadonnut kokolailla jälkiä jättämättä. Seuraava varsa oli Gin Svjatopolk (e. Gin Palmira), joka myytiin. Sitten oli vuorossa tamma GLB Helwa (e. Siréne's Hennessy), Gelbin kasvatti, joka päätyi Gin Ahaltekiin ja jätti meillä pari varsaa, joista molemmat ovat olleet hyvin tuottoisia jalostuksessa.
Neljäs varsa oli taas tamma, Gin Pauletta (e. Gin Perishde), joka jätti pari kappaletta hyvin laukoissa pärjänneitä varsoja ja näidenkin varsoissa on joitain laukkahevosia.
Varsoista nuorin on nyt jo kuollut ori Gin Stanimir (e. Wiktorina), joka on jättänyt Slowakin orilinjalle parikin komeaa jatkajaa sekä muutaman tamman.

Isänisä Gin Slavak on syntynyt keväällä 2002. Tietojen mukaan se päätyi Rakenloviin, palautui sieltä Marineaan syksyllä 2003 ja kun Marinea lopetti, Slavak jäi myymättä ja sittemmin sivut katosivat netistä. Slavak jätti neljä varsaa, kolme tammaa ja yhden oriin, Stanislavin.
Slavakin tammavarsoista kaikki ovat jättäneet jälkikasvua ja niiden nimet näkyvät vielä tänäkin päivänä Gin Ahaltekin hevosten suvuissa. Gin Caldin (e. Gin Charastvo) viidestä varsasta neljä kuitenkin päätyi myyntiin (mikä yleensä tarkoittaa sitä, että ne katoavat jättämättä suurempaa jälkeä jalostuksessa), mutta varsoista nuorin Gin Cyra jäi GA:han sukua jatkamaan. Caldin emälinjasta löytyykin legendaarinen kantatamma Haldi ja yksi sen haaroista jatkuu nimenomaan Gin Charastvon ja Gin Caldin kautta.
Gin Elite (e. San Elysé) jälkeläisineen jatkaa toista vanhaa ja merkittävää tammalinjaa, Nobjalewian linjaa. Eliten kolmesta Gin-varsasta kaksi myytiin Akivaan ja kolmannen varsan jälkeen Elite itse päätyi Airleaan eikä sen myöhemmästä kohtalosta ole tietoa. Varsoista nuorin, Gin Nougat, jäi GA:han ja jätti tamma Gin Nadedjan, joka puolestaaj varsoi peräti kuusi varsaa ja näistä jo muutama on jättänyt itsekin varsoja.
Gin Stepania (e. AM Dabra Russ) jätti vain kaksi varsaa ja niistäkin tamma Gin Solgun ei varsonut kertaakaan. Syytä olisi kyllä ollut, koska tammalinja on harvinainen Veronica's Sweet, jonka onnistuin myöhemmin "pelastamaan" puhtaalla onnella. Sen sijaan Stepanian orivarsa Gin Semjon jätti itse kolme varsaa ja niistä taas kaikki ovat jatkaneet sukuaan eteenpäin.

Isänemä Gin Moladz on myös vanhoja kasvattejani, syntynyt keväällä 2002. Myin sen jollekin tallille ja hankin myöhemmin takaisin, tamma saattoi olla unohdettu kokonaan ja niinpä päätin vähin äänin ottaa sen takaisin hoiviini Ioniciin. Moladz jätti neljä varsaa, mutta sen ainoa tammavarsa ei varsonut lainkaan. Emä Mrs Jonesin linja kuitenkin jatkuu oikein hienosti ilman Moladziakin. Sen sijaan kaikki kolme orivarsaa olivat meidän mittakaavassa jopa paljon käytettyjä oreja ja nykyisin Moladzin nimi sukutaulussa on osin jopa harmi, kun se on aika yleinen. Mutta ei se tammaa itseään pahenna.

Svjatopolkin isälinja on siis Slowak, joka on vanha ori, muttei erityisen tunnettu eikä sukulinja todellakaan ole laaja, kun se monta sukupolvea on jatkunut aina vain yhden orijälkeläisen varassa. Slowak oli alunperin Rakenlovin oreja eikä se jättänyt kuin kaksi varsaa, tamma Serenadan EVM-emästä ja mainitun Gin Slavakin. Serenadasta jäi kuitenkin elossa oleva tammalinja, mutta sen orivarsat Lyrika R ja Gin Azur eivät kaiketi koskaan astuneet tammoja.

Isänisänemä Kilimanjaro on itselleni erityisen merkittävä tamma: sehän varsoi virtuaalimaailman ensimmäisen Gin-ahaltekin marraskuussa 2001. Kyseessä oli ori Gin Pervyj, jonka isä oli Laakson Salomon. Pervyj ei kuitenkaan koskaan vaikuttanut jalostuksessa. Kilimanjaron varsoista tärkeimmät olivat Gin Slavak ja tamma Gin Lodowiec, jonka kautta Kilimanjaron tammalinja elää edelleen.
Kilimanjaron nimi on varsin yleinen nykyisin GA:n ahaltekeissä, jos tosin se on usein jo siellä 6. polvessa tai kauempana. Sen tammalinja on vahva ja toisaalta sen varsoista ja näiden varsoista löytyy useita paljon käytettyjä orejakin. Jotkut Kilimanjaron jälkeläisten jälkeläisistä ovat menestyneet laukoissa kohtalaisesti tai jopa hyvin ja ehkä jonkinlaisena "meriittinä" voidaan pitää sitäkin, että ensimmäinen nykymuotoiseen VRL:n hevosrekisteriin rekisteröity hevonen eli VH-0001 (nykyisin VH00-001-0001) oli ahaltek-ori Gin Costja (e. Gin Lavina, ee. Gin Lodowiec, eee. Kilimanjaro)...

Isänemänisä Chimancee Floytoy oli Quieron hevosia ja tiedot siitä loppuvatkin sitten suunnilleen tähän. Oriista ei ole jäänyt jälkeen juuri muuta kuin nimi ja pari varsaa. Tamma Gin Moladzia ei ole edes listattu oriin muistosivulle, mutta VRL:n rekisteristä se kyllä löytyy. Toinen varsoista oli Nightmaresin kasvattama ori Chimayala NM (e. Yjila) ja sillä puolestaan on orivarsa Q'Chelemala (e. Celenka), joka oli aikanaan jonkinlainen nimi tekkepuolella, mahtoikohan pärjätä NJ-näyttelyissä hyvin. Chelemalasta jäi orilinja elämään Quieroon ja olisi jäänyt meillekin, ellen idioottimaisuuksissani olisi jättänyt käyttämättä jalostuksessa Chelemalan varsoja Gin Cassiusta ja Cin Chernyä. Teoriassa tämän orilinjan voisi vielä siis pelastaa pakastesperman avulla. Mutta niin tai näin, Chimancee Floytoyn nimi ei ole sieltä yleisimmästä päästä GA:ssa, mutta kyllä sitä näkee. Pääasiassa siitä lienee kiittäminen tammoja Gin Charastvo ja AG Celeste, jotka ovat jättäneet kavionjälkensä GA:n hevoskantaan.

Isänemänemä on Mrs Jones joka on yksi niitä "klassisia" kantatammoja, hankittu jostain Kalmoniemeen, tuli sieltä minulle ja minulta meni Quieroon ja näinollen on jättänyt K-, Gin- ja Q'-varsoja. Lyhyesti sanoen: vanha tammalinja, yleinen nimi. Meillä linja kuitenkin siis jatkuu muiden varsojen kautta, ei Gin Moladzin.

Svjatopolkin emä on Gin Palmira, kaunis ja erikoisen värinen tamma, joka varsoi kolmesti. Vanhin varsoista kuoli ilman omia jälkeläisiä ja kaksi muuta myytiin. Näin jälkikäteen sopii minunkin vain hakata päätäni seinään, että mitä olen tuolloin ajatellut, sillä vaikka S olisikin virallisesti ollut tallien omistaja, on minä aina pitänyt itselläni jonkinlaisen veto-oikeuden, varsinkin mitä tulee tekkeihin.

Palmiran isä on KK's Pendolino, joka on viettänyt vilkasta elämää. Tiedän sille ainakin kolme vanhaa osoitetta, jotka kaikki ovat nykyisin toimimattomia eikä edes Wayback Archive löydä niistä mitään järkevää. Ori on kiertänyt maailmaa, se on ollut meillä Marineassakin ja sinä aikana on syntynyt Gin Palmirakin. Palmira saattaa olla Pendolinon ainoa varsa, en ole löytänyt mitään viitteitä muista varsoista mistään.

Palmiran emä Gin Zoya on – kuten nimi kertoo – minun kasvatteja, se myytiin Marineasta siittola Vuorenhuippuun ja sivut katosivat Geocitiesin myötä.

Svjatopolkin emänisänisä on ori Gin Sasha, taas minun kasvatteja, mutta se myytiin muistaakseni hyvin nuorena Koivukallioon ja se teki siitosuransa siellä. Sasha oli ja on edelleen merkittävä ori, vanhan Felixin linjan jatkaja ja onpa sillä monia hyviä tammavarsojakin. Sasha on kohtuullisen yleinen nimi suvuissa vielä nykyisinkin.
Sashan isä on Halodny, ori joka ei koskaan saanut kasvattajatunnusta, koska sen emä oli kantavana kun se myytiin Kalmoniemestä minulle ja varsa syntyi periaatteessa minulle, muttei ollut varsinaisesti minun kasvattama, muttei oikein Kalmoniemenkään. Halodnyn vanhemmat ovat ahaltekien legendat, Felix ja Haldi ja Halodny on ollut tärkeä ori jatkamassa Felixin orilinjaa, vaikka se jatkuu myös Tomorrow's Light K:n kautta.
Sashan emä on suvuton tamma Tatjana, joka keksittiin Marineaan siitostammaksi.

Emänisänemä Tratova oli yksi kolmesta tammasta, jotka alunperin vaikuttivat Koivukalliossa, muut olivat Dolina ja Davina. Tratova jätti useita varsoja, joista useampaa kuin yhtä käytettiin jalostuksessa, mutta myöhemmin Tratovan nimi on harvinaistunut suvuissa. Siitä on kuitenkin suora tammalinja edelleen olemassa, mutta linja ei ole todellakaan laaja.

Emänemänisä on Moderato K, joka oli ahaltekien alkutaipaleella kuuluisimpia oreja ja varsalistastakin näkee, että sitä käytettiin jalostuksessa sumeilematta. Olivathan sen vanhemmat myös näitä alkuaikojen merkittävimpiä hevosia, Master ja Haldi. Moderato saattaa edelleen olla pisteillä koskaan kantakirjattu ahaltek (76p).

Svjatopolkin emälinja menee Zaragushiin, suvuttomaan tammaan, joka keksittiin Marineaan yhtäaikaa Tatjanan kanssa. Zaragush jätti 6 varsaa, joista kolme oli tammoja. Suora tammalinja jatkuu ainoastaan Gin Sonjan kautta, mutta on kohtalaisen vahva tällä hetkellä. Melko paljon käytetyt orivarsat takaavat sen, ettei Zaragushin nimi tule ahaltek-suvuista katoamaan.

– Gin

Ajatuksia ahaltekeistä

Laitoin juuri Gin Ahaltekiin menemään päivityksen, pitkästä aikaa. Muutamat hevoset ovat saaneet kuvia ja ennen kaikkea olen viime päivinä raivannut kasvattilistan siihen kuntoon, että nyt mennään jo vuodessa 2012. Eli tein loppuvuoden 2010 ja vuoden 2011 kasvateille sivut. Edistystä se on pienikin edistys.

Suurin uutinen siis koskeekin juuri tätä: Gin Ahaltek ei ole missään määrin kuollut, vaikka siltä onkin vaikuttanut. Se on viime ajat (viimeiset 3 vuotta?) ollut tärkeysjärjestyksessä se vihoviimeinen talli. Työläs Pink laukkahevosineen ja -kilpailuineen on vienyt enimmän osan ajasta ja vaivasta, sitten tulee Ionic monipuolisine kasvatteineen. Kymmenittäin ja sadoittain lähestulkoon pelkkiä pitkäsukuisia ahaltek-varsoja tuottava GA ei ole jaksanut ihan hirveästi enää kiinnostaa näiden jälkeen. Mutta lopettaminen ei ole käynyt mielessä koskaan. Uskon ja toivon, että Gin-ahaltekit ovat edelleen "jotain" virtuaalimaailmassa ja Gin on kasvattajatunnuksena taatusti sieltä pitkäikäisimmästä päästä: ensimmäinen Gin-tekke syntyi lähes 12 vuotta sitten, 16.11.2001. Tällaista historiaa ei voi heittää noin vain menemään hetken mielijohteesta!

Mutta se ei poista sitä seikkaa, että GA:lle pitäisi tehdä jotain. Tallissa seisoo yli 400 hevosta, joista suurin osa on ikäloppuja ilman varsoja. Erittäin suuri osa on myös pitkäsukuisia hevosia, jolloin sopivan tamman/oriin etsiminen on työlästä. Ja sen varsan sivujen vääntäminen käsin kasaan on myös työlästä. Tarttis tehdä jotain näille asioille. VRL:n tarjoama unelmasuku-feature menee ainakin testiin, kunhan saan noita elukoita rekisteriin ja jos se toimii, niin ratkeaa ainakin se jalostusongelma.

Päätin myös jo, että rajoitan hevosten varsamäärän jotakuinkin kahteen, tavoitteena on se, että jokaisesta tammasta jäisi tammavarsa ja jokaisesta oriista orivarsa, joten käytännössä yleensä käy niin, että kullekin hevoselle ilmaantuu kaksi varsaa, tamma ja ori. Kaikista ei tarvita aina niitäkään, päätin että voin ihan hyvin "tappaa" joitain suoria ori- ja tammalinjoja. Jääväthän ne sukutauluihin elämään, vaikka suoraa linjaa ei olisi. Virginia on tätä tehnyt aikoinaan ja yleensä viiden vuoden kuluttua hakannut päätään seinään, että mitä typeryyksiä tulikaan tehtyä, mutta pakkohan se on itse kokeilla.

Orilinjoista "tappolistalla" ovat seuraavat:
- Basarap Efim
- Dsheren
- Dynasty 70
- Jambantroe
- Peligroso
- Phantom Joy von Siréne
- Ridiculous' Glasslike Jackdaw
- Satrap (ellei ole kuollut jo)

Tammalinjoista giljotiini nappaa pois nämä:
- Akgozel
- Rosenfeld
- Sinovia
- Siréne's Hennessy

Kuten näkyy, kaikki nämä linjat ovat suht nuoria ja pieniä, yhtään vanhaa linjaa en lopeta.

Lisäksi yritän myydä niitä "tarpeettomia" hevosia pois, mutta se on kyllä vaikeata kun ahaltek kiinnostaa niin harvaa ja pitkäsukuiset vielä harvempaa ja kun ei niillä ole edes kilpailtu...

Lisäksi tarvitsisi suosia niitä harvoja vierassukuisia hevosia, etsiä aktiivisesti sellaisia lisää, joko tilareiden, tammojen astutuksen tai ostamisen avulla. Kiinnostaisi siis kaikki ahaltekit, joilla on sukua 2 polvea tai enemmän, joten jos löytyy tämmöisiä, niin ei kun tarjoamaan vain.

Niin että eiköhän tuo tekkepuoli saada vielä lentoon tässä näin.

–S

Joulukalenteri 10: Ahaltek-artikkeli ja miten sille kävi

En muista onko blogissamme mainittu vielä mitään Virmasta, VRL:n uudesta lehdestä, joka on maksullinen. Ensimmäinen numerohan ilmestyi syyskuun alussa vai mahtoiko olla elokuun puolta ja uutta ollaan vääntämässä kasaan näinä päivinä, materiaalin deadline oli 3.12. Olin lupautunut kirjoittamaan Virmaan jotakin, koska Vippoksesta ei ole taas kuulunut mitään.

Aiheideaksi keksin (mielestäni) maailmankaikkeuden parhaan aiheen: ahaltekit! Laaja rotuesittely ahaltekeistä reaali- ja virtuaalimaailmassa! Pipariina lupasi minulle ruhtinaalliset kaksi aukeamaa tilaa artikkelille, jotta saisin kirjoittaa laveasti.

Minähän olen vuosien varrella kirjoittanut ahaltekeistä kasoittain materiaalia. Virtuaaliwikin ahaltek-artikkeli on pääosin minun käsialaa, samoin merkittävien ahaltek-orien ja -tammojen listat tietoineen. Samoin olen aikoinani raapustanut kasaan vanhan VATYn sivut ja sieltä jos mistä löytyy tietoa: rotumääritelmä, rakennetietoa, rakennearvosteluita, värejä, perustietoa Turkmenistanista ja turkmeenin kielestä sekä turkmeeninkielisiä sanoja, rodun virtuaalihistoriaa, kasvattaja- ja kasvattilistoja, orilinjoja, tammalinjoja... Ja kaiken lisäksi täällä blogissakin on tekeistä tullut kirjoitettua aika paljon.

Tässä kohtaa sitten ensimmäinen Virma-artikkelini ikinä törmäsikin kiviseinään. Kaikki on jo sanottu, kaikki on kirjoitettu ainakin kertaalleen jonnekin. Viime vuosina ei tekkemaailmassa ole tapahtunut suuria mullistuksia enkä kerta kaikkiaan löytänyt vanhoihin asioihin enää uutta näkökulmaa. Hajaantukaa, minulla ei ole mitään sanottavaa! Olisin voinut kopioida artikkeliini tekstin suoraan Virtuaaliwikistä tai VATYn sivuilta. Se taas ei olisi palvellut ketään. Turkmenistanin poliittisesta tilanteesta olisi kyllä saanut jännittävää materiaalia kasakaupalla, mutta sen liittymäkohta virtuaalihevosiin on hieman keinotekoinen.

En kuitenkaan suostu luovuttamaan vielä ahaltekien kanssa, kyllä jossain täytyy olla jokin pieni nurkka, jota en ole vielä puinut perusteellisesti läpi ja jos ei muuta, niin ainakin Wikin merkittävien hevosten lista on vielä hyvin puutteellinen. Tosin toivoisin Wikin suhteen sitä, että muutkin kirjoittaisivat sinne jotain, vaikka niistä uudemmista merkittävistä hevosista, joita minä taas en tunne niin hyvin. Ja se hevosen merkittävyyskin on aika venyvä käsite. Mutta jos jollain on jotain kysyttävää ahaltekeistä tai jokin idea ahaltek-aiheiseen tekstiin, niin otan mielelläni vastaan.

–Gin

Joulukalenteri 7: Sabinot ahaltekit

Sabinosta ja sen periytymisestä on puhuttu blogissa säännönmukaisesti parin vuoden välein (2008 ja 2010), joten nyt lienee taas aika. Olemme alkaneet nyt vihdoin toden teolla merkitä ahaltekien väritietoihin ylös sitä sabino-väriä tai ainakin jos epäilemme sitä (ja se on sovelias periytymisen kannalta). Olemme ottaneet sen kannan asiaan, että jokin vähän pienimerkkisempikin hevonen voi olla sabino, jos sen vanhemmista edes jompikumpi on sabino. Käsittelemme sitä siis yksinkertaistetusti yhden dominoivan geenin aiheuttamana värinä.

Kun tässä noita värejä on kirjattu hevosten sivuille, on meille putkahtanut jo useampikin sukulinja, joista sabinoa löytyy.

Gepard
 | Vishnja
 |  | Yabany
 |  |  | Gin Wodolaz
 |  |  |  | Gin Walerian
 |  |  | Gin Yordan
 |  |  |  | Gin Halyna
 |  |  |  | Verusha CAT
 |  | Gin Arkadiy
 |  | Gin Bilyana
 |  |  | Gin Batida
 |  |  |  | Gin Brjunetka
 | Gin Kasandra
 |  | Gin Istanbul
 |  | Gin Kaitlyn
 |  |  | Gin Averki
 |  |  |  | Gin Vozzrenie
 |  |  | Gin Kolege
 | Gin Gavriel
 |  | Gin Gavarap
 |  |  | Gin Evrejka

Gin Wulkan
 | Gin Khayrat
 |  | Gin Kalliope
 |  | Gin Khariya
 |  | Gin Zvonimir
 | Gin Wolodja

Harasat
 | Rezolyuzija
 |  | Gin Hazael
 |  |  | Gin Svajone

KF Stakan
 | Gin Karelia
 |  | Gin Chaldene
 |  |  | Gin Eldene
 |  | Gin Iaido

Odarennij
 | Suwulgan (tosi pienimerkkinen)
 |  | Gin Izaak
 |  |  | Gin Italo
 |  |  | Gin Iaido
 |  | Wiktorina
 |  |  | Gin Wioletta
 |  |  |  | Gin Wiolina
 |  |  | Gin Shalomon
 |  |  |  | Gin Zoloto
 |  | Gin Anastazja
 |  |  | Gin Yaromir
 |  |  |  | Gin Fabrizia
 |  |  |  |  | Gin Faiga
 |  |  |  |  | Gin Meteor

Quiero's Poladia
 | Gin Pashmina
 |  | Gin Pawon
 |  | Gin Paolina

Tässä ei ole vielä kaikki, emme ole käyneet kaikkia hevosia läpi. Aika paljon hevosia tässäkin jo on, mutta meillä on silti joitain mahdollisia sabinoja merkitsemättä.

–S