Törmäsin htnetissä virtuaaliseen peitsariyhdistykseen (VPY) ja voin vain todeta: WAU! Tällaista on oikeasti kaivattu, kaikki tarvittava tieto peitsareiden historiasta ja nykytilasta yhdessä osoitteessa. Isälinjoja, emälinjoja, entisiä kasvattajia, nykyisiä kasvattajia, oritilastoja, peitsariraveja ja kaikkea muuta. Jos ikinä minkään sivun, niin juuri tämän soisi pysyvän aktiivisena hamaan tulevaisuuteen asti. Tuo jos mikä on tärkeätä tai ainakin mielenkiintoista tietoa kaikille peitsareista kiinnostuneille.
Minä luonnollisesti kävin läpi noita nykyisiä peitsaritalleja ja katselin hevosten sukuja. Kivasti näkyy edelleen noblelaisia ja jonkin verran myös Ionicin kantahevosia (lähinnä oriit Iron Devil ja Deadman Bay sekä Dealer Iostream), mutta mikä ehkä vieläkin tärkeämpää: uutta verta on talleilla paljon. Suvuttomia hevosia, kasvatteja minulle tuntemattomista nimistä. Mikään jalostus ei mene eteenpäin pelkkien historiallisten hevosten varassa, ainakaan jos niitä vanhoja hevosia on niin vähän kuin virtuaalisia peitsareita vuosina 2005-07. Vanhojen linjojen hävittäminen ei kuitenkaan ole koskaan hyvä idea.
Vieläköhän sitä Ionicissa menisi pari peitsaria...
Gin Ahaltekin ja Ionicin yhteinen blogi. Asiaa virtuaalihevosten kasvatuksesta, omistamisesta, kilpailuttamisesta, kilpailemattomuudesta, kuvista ja ylipäänsä kaikenlaisista virtuaalimaailman ilmiöistä. Kommentoida saa.
keskiviikkona, lokakuuta 19, 2011
tiistaina, lokakuuta 18, 2011
Kymmenen vuotta virtuaalitekkejä
Viisi vuotta sitten kirjoitin Vippokseen artikkelin otsikolla Viisi vuotta virtuaalitekkejä. Siihen mennessä olin tehnyt pitkän uran virtuaalisten ahaltekien kanssa, mutta sen jälkeen on tultu samanlainen matka eteenpäin. Vuosikymmen. Ja ensi kuussa, tarkalleen sanoen 16.11.2011 tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta virtuaalimaailman ensimmäisen Gin-teken, ori Gin Pervyjin syntymästä. Olisipa sen silloin tiennyt tai edes osannut arvata, mitä siitäkin seuraa!
Voi veljet, täytyy kyllä myöntää että tämä vuosikymmen virtuaalisten ahaltekien parissa on ollut melkoisen hauskaa aikaa. Ja mitä sinä aikana on saatu aikaan! Hevosia, joilla on paikoin kymmenenkin polvea sukua, joiden suvussa on ainakin neljä ensimmäistä polvea miltei pelkkiä Gin-tekkejä. Värijalostus, orilinjat, tammalinjat ja niin edelleen.
Erityisen ylpeä olen siitä, että noista alkuaikojen sukulinjoista miltei kaikki ovat säilyneet jollain tavoin Gin-hevosten suvuissa ja säilyvät edelleen. En tosin tiedä, minkä takia säilytän niitä, pitkäsukuiset hevoset ovat harvoin muodissa eivätkä nuo suvut itsessään kiinnosta kuin harvaa harrastajaa. Ja tietenkin minua itseäni, mikä sekin on riittävä syy niiden kanssa puljaamiseen.
Joskus kyllä tuntuu vähän siltä, että onko tässä koko hommassa järkeä muutenkaan ja mikä on saanut minut jämähtämään tämän harrastuksen pariin näin pahasti. Muut harrastajat tulevat ja menevät, aloittavat, unohtavat, lopettavat, katoavat. Onneksi sentään löytyy muutama kivikautinen, mutta silti aktiivinen aikuisharrastaja, etten ihan yksin ole, vaikka ahaltekien kanssa aika yksin olenkin.
Voi veljet, täytyy kyllä myöntää että tämä vuosikymmen virtuaalisten ahaltekien parissa on ollut melkoisen hauskaa aikaa. Ja mitä sinä aikana on saatu aikaan! Hevosia, joilla on paikoin kymmenenkin polvea sukua, joiden suvussa on ainakin neljä ensimmäistä polvea miltei pelkkiä Gin-tekkejä. Värijalostus, orilinjat, tammalinjat ja niin edelleen.
Erityisen ylpeä olen siitä, että noista alkuaikojen sukulinjoista miltei kaikki ovat säilyneet jollain tavoin Gin-hevosten suvuissa ja säilyvät edelleen. En tosin tiedä, minkä takia säilytän niitä, pitkäsukuiset hevoset ovat harvoin muodissa eivätkä nuo suvut itsessään kiinnosta kuin harvaa harrastajaa. Ja tietenkin minua itseäni, mikä sekin on riittävä syy niiden kanssa puljaamiseen.
Joskus kyllä tuntuu vähän siltä, että onko tässä koko hommassa järkeä muutenkaan ja mikä on saanut minut jämähtämään tämän harrastuksen pariin näin pahasti. Muut harrastajat tulevat ja menevät, aloittavat, unohtavat, lopettavat, katoavat. Onneksi sentään löytyy muutama kivikautinen, mutta silti aktiivinen aikuisharrastaja, etten ihan yksin ole, vaikka ahaltekien kanssa aika yksin olenkin.
torstaina, lokakuuta 13, 2011
Rakennearvosteluita
Väkertäessäni tässä eräitä harjoitusarvosteluita ja tuli S:n kanssa aiheesta puhe, ajattelin että mitäpä jos tänne blogiinkin tekisi malliksi joitain perusteellisia rakennearvosteluita eri hevosista. Ahaltekeistä luonnollisesti, kun se on minun lempirotuni ja toisaalta monelle rotu ja erityisesti sen rakenne on vieraampi. Olenhan minä kirjoitellut eru paikkoihin juttuja siitä, millainen ahaltekin rakenteen tulee olla ja niin edelleen, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä, ei varmaan ole monelle niin itsestään selvää.
Ehkä se auttaisi myös muita kuin rakennearvostelijoita ymmärtämään, miten kuvista oikeasti arvostellaan, mitä niistä voi arvostella, millaisista kuvista voi arvostella ja muuta tällaista. Tuomareita kun on kautta vuosien tykätty syyttää erilaisista asioista tajuamatta sitä, että kaikki ei ole ihan mahdollista tai järkevää.
Tuossa vieressä on kyselykin aiheeseen liittyen, kertokaa jos aihepiiri kiinnostaa tai ei kiinnosta. Ehkä jossain vaiheessa voin ottaa arvosteluesimerkeiksi myös muiden omistamia hevosia, mutta aluksi lähdetään nyt kotimaisen kaartin voimin.
Ja tässä loppuun olisi sitten yksi esimerkkiarvostelu, tällaisista siis tulisi olemaan kyse. Pisteskaala on 0-5p:
0 - ei voi arvostella tai 100% surkea
1 - huono
2 - välttävä
3 - kohtalainen
4 - hyvä
5 - erinomainen
Ja ensimmäisenä kunnian saa ahaltek-tamma Gin Quimunda
Yleisvaikutelma 4p
Eittämättä sopusuhtainen ja muutenkin hyvä.
Rotuleima 4p
Ei voi erehtyä luulemaan muunrotuiseksi. Ahaltekillä rotuleima on tärkeä arvostelukohta, koska rotu on niin poikkeava. Tällä rotuleima on tosiaankin hyvä.
Sukupuolileima 3p
Ei erityisen tammamainen, tosin ahaltekeillä ei sukupuolileima ole kovin tärkeä tekijä noin yleisesti, molemmat sukupuolet ovat usein melko lailla "sukupuolettomia", joten tälle pistearvolle ei saa panna liian suurta painoarvoa ahaltekien kanssa.
Pää 4p
Hieman epätarkka kuva, mutta tuosta näkee kuitenkin että pää on kokolailla sellainen kuin pitääkin: pitkä, siro, jalo, kuiva, suora profiili, suuret silmät ja sieraimet, pitkät korvat.
Kaula 3p
Vähän siinä ja tässä antaisinko 4 pistettä. Tyypillinen ja hyvä kaula ahaltekille. Lievä alakaulaisuus ei haittaa, siro ja pysty kuten pitääkin, mutta pieni lisäpituus ei minusta tekisi huonoa vaikka ei tuota kaulaa voi ainakaan selkeästi liian lyhyeksi teilata.
Etuosa 2p
Pysty lapa pudottaa pisteitä näin. Säkä on hyvä, erottuva muttei liioiteltu ja lavoissakin on pituutta ihan hyvin. Pysty lapa on aika paha virhe rodulle.
Runko 3p
Nouseva vatsalinja on ookoo rodulle, samoin pitkä ja hyvin kevyt runko. Pisteitä laskee kuitenkin pitkä lanne. Satulavyön kohdalta rungon syvyys on hyvä. Tälle voisi tiukalla päällä ollessaan antaa kaksikin pistettä, koska lievä pitkärunkoisuus ei ole luettavissa virheeksi, mutta onko tuo nyt enää lievää...
Takaosa 2p
Oivallinen risti, mutta lautanen on liian lyhyt.
Etujalat 4p
Annan jaloista harvoin kovin korkeita pisteitä siitä syystä että ne ovat harvoin mitenkään erinomaiset, useimmiten asennot ovat ookoo, mutteivät erityisen ansiokkaat. Tällä on kuitenkin hyvät jalat niin että se saa enemmän kuin sen 3p. Ne ovat asettuneet hyvin rungon alle, pituus hyvä, asennot hyvät, ei liian pitkä sääri, sirot ja kuivat.
Takajalat 3p
Mielestäni ehkä hieman pystyhköt vuohiset vaikka takavuohiset ovat aina etuvuohisia pystymmät. Pituutta kuitenkin on vuohisissa hyvin ja muuten jaloissa ei ole huomauttamista.
Pistemäärä siis 32/50
Hieman keskivertoa parempi tamma siis, paljon hyvää, mutta myös joitain heikompia kohtia.
Ehkä se auttaisi myös muita kuin rakennearvostelijoita ymmärtämään, miten kuvista oikeasti arvostellaan, mitä niistä voi arvostella, millaisista kuvista voi arvostella ja muuta tällaista. Tuomareita kun on kautta vuosien tykätty syyttää erilaisista asioista tajuamatta sitä, että kaikki ei ole ihan mahdollista tai järkevää.
Tuossa vieressä on kyselykin aiheeseen liittyen, kertokaa jos aihepiiri kiinnostaa tai ei kiinnosta. Ehkä jossain vaiheessa voin ottaa arvosteluesimerkeiksi myös muiden omistamia hevosia, mutta aluksi lähdetään nyt kotimaisen kaartin voimin.
Ja tässä loppuun olisi sitten yksi esimerkkiarvostelu, tällaisista siis tulisi olemaan kyse. Pisteskaala on 0-5p:
0 - ei voi arvostella tai 100% surkea
1 - huono
2 - välttävä
3 - kohtalainen
4 - hyvä
5 - erinomainen
Ja ensimmäisenä kunnian saa ahaltek-tamma Gin Quimunda
Yleisvaikutelma 4p
Eittämättä sopusuhtainen ja muutenkin hyvä.
Rotuleima 4p
Ei voi erehtyä luulemaan muunrotuiseksi. Ahaltekillä rotuleima on tärkeä arvostelukohta, koska rotu on niin poikkeava. Tällä rotuleima on tosiaankin hyvä.
Sukupuolileima 3p
Ei erityisen tammamainen, tosin ahaltekeillä ei sukupuolileima ole kovin tärkeä tekijä noin yleisesti, molemmat sukupuolet ovat usein melko lailla "sukupuolettomia", joten tälle pistearvolle ei saa panna liian suurta painoarvoa ahaltekien kanssa.
Pää 4p
Hieman epätarkka kuva, mutta tuosta näkee kuitenkin että pää on kokolailla sellainen kuin pitääkin: pitkä, siro, jalo, kuiva, suora profiili, suuret silmät ja sieraimet, pitkät korvat.
Kaula 3p
Vähän siinä ja tässä antaisinko 4 pistettä. Tyypillinen ja hyvä kaula ahaltekille. Lievä alakaulaisuus ei haittaa, siro ja pysty kuten pitääkin, mutta pieni lisäpituus ei minusta tekisi huonoa vaikka ei tuota kaulaa voi ainakaan selkeästi liian lyhyeksi teilata.
Etuosa 2p
Pysty lapa pudottaa pisteitä näin. Säkä on hyvä, erottuva muttei liioiteltu ja lavoissakin on pituutta ihan hyvin. Pysty lapa on aika paha virhe rodulle.
Runko 3p
Nouseva vatsalinja on ookoo rodulle, samoin pitkä ja hyvin kevyt runko. Pisteitä laskee kuitenkin pitkä lanne. Satulavyön kohdalta rungon syvyys on hyvä. Tälle voisi tiukalla päällä ollessaan antaa kaksikin pistettä, koska lievä pitkärunkoisuus ei ole luettavissa virheeksi, mutta onko tuo nyt enää lievää...
Takaosa 2p
Oivallinen risti, mutta lautanen on liian lyhyt.
Etujalat 4p
Annan jaloista harvoin kovin korkeita pisteitä siitä syystä että ne ovat harvoin mitenkään erinomaiset, useimmiten asennot ovat ookoo, mutteivät erityisen ansiokkaat. Tällä on kuitenkin hyvät jalat niin että se saa enemmän kuin sen 3p. Ne ovat asettuneet hyvin rungon alle, pituus hyvä, asennot hyvät, ei liian pitkä sääri, sirot ja kuivat.
Takajalat 3p
Mielestäni ehkä hieman pystyhköt vuohiset vaikka takavuohiset ovat aina etuvuohisia pystymmät. Pituutta kuitenkin on vuohisissa hyvin ja muuten jaloissa ei ole huomauttamista.
Pistemäärä siis 32/50
Hieman keskivertoa parempi tamma siis, paljon hyvää, mutta myös joitain heikompia kohtia.
tiistaina, lokakuuta 11, 2011
Pihkarinne
Tulipa taas foorumilla vastaan jotain mielenkiintoista, nimittäin blogiin perustetty Pihkarinteen talli. Tuo on nyt vihdoin ja viimein sitä, mitä alunperin ajattelin virtuaalitallien olevan, silloin yli kymmenen vuotta sitten kun kuulin moisen termin ensimmäistä kertaa. No, oikeastaanhan tuo ei ole virtuaalitalli, vaan pikemminkin jonkin sortin romaani, mutta tuolla tavalla pätkittynä se toimii netissä ja plussaa on tietysti se, että taustamateriaalia löytyy (esittely ja hevosinfo jne).
En ole ihan 100% varma, jaksaako tuo teksti sinänsä kiinnostaa enää minua, kaikella ystävällisyydellä, mutta se tuntuu olevan vähän nuoremmille lukijoille suunnattua ja tuo eittämättä mieleen jonkin Nummela-sarjan tms. Vaan vilkaiskaa läpi nuo hevoset ja niiden esittelyt! Mihin tarvitsee niitä kilometrien luonnekuvauksia kun kaiken tärkeän voi esittää yhdessä järkevän pituisessa kappaleessa?! Tai persoonattomia rakennekuviakaan, sen puoleen? rakastuin ensilukemalta tallin kaikkiin hevosiin ja se on jo paljon sanottu tällaiselle kaiken nähneelle ja kokeneelle virtuaalimaailman fossiilille.
Tällaisesta Pihkarinteestä haaveilin itse jo heti harrastukseni alkuaikoina, mutten ole koskaan jaksanut sellaista projektia alkaa väsätä. Vielä ei toki ole liian myöhäistä, voisihan tänne blogiinkin kirjoittaa aina viitsiessään jotain Ionicin tai GA:n päiväkirjaa vähän samaan tapaan. Tietenkään siitä ei tulisi niin tiivistä kuin tuo Pihkarinteen tarina, mutta ehkä se toisi pikkuisen eloa tähän muuten niin minimalistiseen virtuaaliharrastukseemme.
En ole ihan 100% varma, jaksaako tuo teksti sinänsä kiinnostaa enää minua, kaikella ystävällisyydellä, mutta se tuntuu olevan vähän nuoremmille lukijoille suunnattua ja tuo eittämättä mieleen jonkin Nummela-sarjan tms. Vaan vilkaiskaa läpi nuo hevoset ja niiden esittelyt! Mihin tarvitsee niitä kilometrien luonnekuvauksia kun kaiken tärkeän voi esittää yhdessä järkevän pituisessa kappaleessa?! Tai persoonattomia rakennekuviakaan, sen puoleen? rakastuin ensilukemalta tallin kaikkiin hevosiin ja se on jo paljon sanottu tällaiselle kaiken nähneelle ja kokeneelle virtuaalimaailman fossiilille.
Tällaisesta Pihkarinteestä haaveilin itse jo heti harrastukseni alkuaikoina, mutten ole koskaan jaksanut sellaista projektia alkaa väsätä. Vielä ei toki ole liian myöhäistä, voisihan tänne blogiinkin kirjoittaa aina viitsiessään jotain Ionicin tai GA:n päiväkirjaa vähän samaan tapaan. Tietenkään siitä ei tulisi niin tiivistä kuin tuo Pihkarinteen tarina, mutta ehkä se toisi pikkuisen eloa tähän muuten niin minimalistiseen virtuaaliharrastukseemme.
Tunnisteet:
mielenkiintoiset virtuaalitallit,
virtuaalibloggaus
lauantaina, lokakuuta 08, 2011
Kaksi uutta ahaltek-tammaa
Voi vitsit, en ole pitkään aikaan ollut mistään näin innoissani virtuaalimaailmassa. Ostin Prestasta pari nuorta ahaltek-tammaa. Molemmat ovat laukkasukuisia, mutta meillä niitä tullaan surutta yhdistelemään este- ja kenttälinjoihin. Molemmilla on muutama laukkastartti alla, muttei sen kummoisempaa menestystä, ovat jotakuinkin nelivuotiaita VHKR:n mukaan. Toinen on Presta Glorija ja toinen Presta Markella. Kuten näkyy, suvut ovat nelipolvisia. Ja mkä tärkeintä, molempien suvuissa on enimmäkseen meille entuudestaan tuntemattomia nimiä!
Molempien emälinja on vanha tuttu Khalejik Q' Jellatartarin kautta ja emänemänisänä on vieläkin tutumpi San Grande (Grannuke - Nice-n-Easy Cross Your Brains), mutta molempien emänemät ovat jo sellaisia nimiä, ettei meillä ole. Markellalla ee on San Kitiara ja Glorijalla San Cleopatra.
Glorian isälinjakin on periaatteessa tuttu, se menee meidän Jady-Syriin sen ainoan orivarsan Dashamalin kautta. Jady-Syrin orilinja on aika pieni, joten siinäkin mielessä Glorija on ihan arvokas lisä meidän jalostuksessa, vaikkei tammana tietenkään jatka tuota orilinjaa.
Loput Glorijan suvusta onkin sitten lähestulkoon sellaisia nimiä, joita meillä ei kertakaikkiaan ole ollut aiemmin. Jambantroe on tuttu nimi meidän vanhan laukkaori Akeem BRAn suvusta, samoin tamma May Iacint. Ridiculous' Glasslike Jackdaw oli meidän omistaman KF Stakanin suvussa.
Ieie Ejderha on suvuton laukkatamma, joka on pärjäillyt radoilla vallan mainiosti, vaikkei se olekaan rakenteeltaan mikään loistoyksilö. Tosin minä rakastan sen päätä! Myös ieee Yan Cizgiin minulla on jonkinasteinen rakkaussuhde, se voitti muinoin pitämässäni match show'ssa palkinnon "näyttelyn hoikin".
Emänisän takaa löytyy pari todella suurikokoista tekkeä, ori Miitri Kipro AET (169 cm) ja Mikhail (165 cm) ja viimeksi mainittu on muutenkin todella mainio rakenteeltaan, samoin kuin aika moni muukin suvun hevosista. Isoa kokoa olen yrittänyt jalostaa jossain määrin oiin hevosiini, mutta meillä vain aniharva ylittää 162 cm.
Markellan isänemä on meidän kasvattama Gin Gaelle, mutta senkään suku ei ole sieltä tavanomaisimmasta päästä. Isä on edellä mainittu "vieras" ori Akeem BRA ja emä Gin Gaea (Ada Sewgi - Gara-Polat). Isälinjasta löytyy Allu Expressin hevosia, jotka ovat aina olleet piirrettyjen ahaltekien aatelia. Myös emänisän takaa löytyy upearakenteisia hevosia. Ja mikä parasta: suvussa ei ole yhtään väriongelmia vaan periytyminen on ollut oikeanlaista.
Molempien emälinja on vanha tuttu Khalejik Q' Jellatartarin kautta ja emänemänisänä on vieläkin tutumpi San Grande (Grannuke - Nice-n-Easy Cross Your Brains), mutta molempien emänemät ovat jo sellaisia nimiä, ettei meillä ole. Markellalla ee on San Kitiara ja Glorijalla San Cleopatra.
Glorian isälinjakin on periaatteessa tuttu, se menee meidän Jady-Syriin sen ainoan orivarsan Dashamalin kautta. Jady-Syrin orilinja on aika pieni, joten siinäkin mielessä Glorija on ihan arvokas lisä meidän jalostuksessa, vaikkei tammana tietenkään jatka tuota orilinjaa.
Loput Glorijan suvusta onkin sitten lähestulkoon sellaisia nimiä, joita meillä ei kertakaikkiaan ole ollut aiemmin. Jambantroe on tuttu nimi meidän vanhan laukkaori Akeem BRAn suvusta, samoin tamma May Iacint. Ridiculous' Glasslike Jackdaw oli meidän omistaman KF Stakanin suvussa.
Ieie Ejderha on suvuton laukkatamma, joka on pärjäillyt radoilla vallan mainiosti, vaikkei se olekaan rakenteeltaan mikään loistoyksilö. Tosin minä rakastan sen päätä! Myös ieee Yan Cizgiin minulla on jonkinasteinen rakkaussuhde, se voitti muinoin pitämässäni match show'ssa palkinnon "näyttelyn hoikin".
Emänisän takaa löytyy pari todella suurikokoista tekkeä, ori Miitri Kipro AET (169 cm) ja Mikhail (165 cm) ja viimeksi mainittu on muutenkin todella mainio rakenteeltaan, samoin kuin aika moni muukin suvun hevosista. Isoa kokoa olen yrittänyt jalostaa jossain määrin oiin hevosiini, mutta meillä vain aniharva ylittää 162 cm.
Markellan isänemä on meidän kasvattama Gin Gaelle, mutta senkään suku ei ole sieltä tavanomaisimmasta päästä. Isä on edellä mainittu "vieras" ori Akeem BRA ja emä Gin Gaea (Ada Sewgi - Gara-Polat). Isälinjasta löytyy Allu Expressin hevosia, jotka ovat aina olleet piirrettyjen ahaltekien aatelia. Myös emänisän takaa löytyy upearakenteisia hevosia. Ja mikä parasta: suvussa ei ole yhtään väriongelmia vaan periytyminen on ollut oikeanlaista.
keskiviikkona, lokakuuta 05, 2011
Arabo-haflinger ja muita risteytyksiä
Raapustelin virtuaaliwikiin pohjan haflingerille ja huomasin ajattelevani, että kuinka virtuaalimaailmassa kukaan ei ole innostunut koskaan arabo-haflingereista. Okei, se ei ole (tiettävästi) virallinen rotu, mutta äkkiäkös siitä sellaisen loisi virtuaalimaailmassa? Ei se ole sen vaikeampaa kuin määritellä vain jalostuspohja (miten suuri/pieni % arabiverta on sallittua, sallitaanko shagya jne) ja rotumääritelmä (ihannerakenne), kun rodulle on olemassa jo jonkinlaista pohjaa reaalimaailmassa. Mutta jos totta puhutaan, en muista nähneeni virtuaalimaailmassa koskaan ainoatakaan arabi-hafliger-risteytystä.
Haflinger oli hetken aikaa melkoinen hittirotu tuossa joskus 2000-luvun alussa. Vielä kun muistaisi sen buumin aloittaneen tallin nimen ja sen yhdysvaltalaisen farmin, jolta sai mahtavia kuvia haflingereille! Mutta haflingerin tarina onkin tainnut jäädä siihen, myöhempinä vuosina on ollut vain valjuja yrityksiä haflingereiden kasvattamiseksi. Silloin tällöin joltain tallilta löytyy haffu tai pari, muttei sen enempää. Ja se jos mikä on ihme, koska kuvittelisi haflingerin olevan suhteellisen helppo rotu ainakin kuvien suhteen.
Risteytysjalostus ei ole koskaan ollut erityisen suosittua virtuaalimaailmassa. Reaalimaailmassa sille on tilausta jossain määrin enemmän, siellä oma hevonen, rotua x astutetaan jollain sopivalla, kyvykkäällä tai lähellä sijaitsevalla hevosella, rotua y ja toivotaan, että varsa olisi käyttökelpoinen hevonen. Siellä kaikilla ei ole varaa niihin puhtaisiin arabialaisiin tai puoliverisiin, toisin kuin virtuaalimaailmassa, jossa voi pärjätä vaikka sillä matontamppaustelineellä ja löytää sille samanrotuisen kaverin jälkeläisten tuottamiseksi. Sen sijaan hevoselle, jonka ei ole järkevää jatkaa sukua, ei ole virtuaalimaailmassa oikein käyttöä.
Onhan noita erilaisia "lähes-virallisia" risteytyksiäkin olemassa: quarab, morab, warlander jne, joita on myös reaalimaailmassa. Siksi onkin vähän outoa, että arabo-haflinger loistaa poissaolollaan. Toki näiden kanssa on usein kuvaongelmia eli risteytyksien kuvia on saatavilla vähän tai ei lainkaan ja se tekee hommasta heti paljon haastavampaa. En tiedä mikä on arabo-haflingerien kuvien saatavuus netissä.
Joskus tekisi itse mieli lähteä risteyttelemään mielivaltaisesti rotuja keskenään. Onhan meillä jos jonkinlaisia xx-painteja ja AWB:tä ja cleveland hunteria ja joku amerikanponiristeytyskin oli, sekä suosikkini Hostile Ion, knabstrupin ja morganin risteytys, jolle ei ole löytynyt vielä kuvaa, koska näen päiväunia tiikerinkirjavasta, hyvin morganin tyyppisestä hevosesta.
Vaan miltä kuulostaisivat seuraavat kreisi-risteytykset:
- ariege/dales/fell + friisiläinen, tuloksena ponikokoinen, hyvin friisiläisen tyyppinen varsa
- andalusia/frederiksborg + pv, raskastyyppisempi pv, hieman barokkihevosen tyyppiä
- cleveland/irlannintyöhevonen + pv, sama kuin yllä, mutta enemmän urheilullinen
- appaloosa + morgan, sama kuin yllä esitetty morgan + knn
- knabstrup + kladrub, tiikerinkirjava, kladrubin tyyppinen hevonen
- tennesseenwalker + arabi, walkerin askellajit, mutta jalompi rakenne
- kalliovuortenponi + arabi, hopeavärinen arabityyppinen hevonen
- perche + pv/ox/xx/x, käytännössä siis HSH:n luominen uudelleen, tälle on pohjaa reaalimaailmassakin
- lv-ravuri + lipizza, teoriassa the ultimate valjakkohevonen, ravurilta sopivaa rakennetta ja nopeutta, lipizzalta tuhdimpaa rakennetta, vetokykyä ja loistavia askellajeja
- knabstrup + friisiläinen, friisiläistyyppinen, tiikerinkirjava hevonen
Siinä nyt joitain mietelmiä. Ehkä vielä jonain päivänä...
(ps. jos jotakuta kiinnostaa arabo-haflinger, minulla olisi mielessäni joitain ehdotuksia rotumääritelmään ja jalostusohjesääntöön)
Haflinger oli hetken aikaa melkoinen hittirotu tuossa joskus 2000-luvun alussa. Vielä kun muistaisi sen buumin aloittaneen tallin nimen ja sen yhdysvaltalaisen farmin, jolta sai mahtavia kuvia haflingereille! Mutta haflingerin tarina onkin tainnut jäädä siihen, myöhempinä vuosina on ollut vain valjuja yrityksiä haflingereiden kasvattamiseksi. Silloin tällöin joltain tallilta löytyy haffu tai pari, muttei sen enempää. Ja se jos mikä on ihme, koska kuvittelisi haflingerin olevan suhteellisen helppo rotu ainakin kuvien suhteen.
Risteytysjalostus ei ole koskaan ollut erityisen suosittua virtuaalimaailmassa. Reaalimaailmassa sille on tilausta jossain määrin enemmän, siellä oma hevonen, rotua x astutetaan jollain sopivalla, kyvykkäällä tai lähellä sijaitsevalla hevosella, rotua y ja toivotaan, että varsa olisi käyttökelpoinen hevonen. Siellä kaikilla ei ole varaa niihin puhtaisiin arabialaisiin tai puoliverisiin, toisin kuin virtuaalimaailmassa, jossa voi pärjätä vaikka sillä matontamppaustelineellä ja löytää sille samanrotuisen kaverin jälkeläisten tuottamiseksi. Sen sijaan hevoselle, jonka ei ole järkevää jatkaa sukua, ei ole virtuaalimaailmassa oikein käyttöä.
Onhan noita erilaisia "lähes-virallisia" risteytyksiäkin olemassa: quarab, morab, warlander jne, joita on myös reaalimaailmassa. Siksi onkin vähän outoa, että arabo-haflinger loistaa poissaolollaan. Toki näiden kanssa on usein kuvaongelmia eli risteytyksien kuvia on saatavilla vähän tai ei lainkaan ja se tekee hommasta heti paljon haastavampaa. En tiedä mikä on arabo-haflingerien kuvien saatavuus netissä.
Joskus tekisi itse mieli lähteä risteyttelemään mielivaltaisesti rotuja keskenään. Onhan meillä jos jonkinlaisia xx-painteja ja AWB:tä ja cleveland hunteria ja joku amerikanponiristeytyskin oli, sekä suosikkini Hostile Ion, knabstrupin ja morganin risteytys, jolle ei ole löytynyt vielä kuvaa, koska näen päiväunia tiikerinkirjavasta, hyvin morganin tyyppisestä hevosesta.
Vaan miltä kuulostaisivat seuraavat kreisi-risteytykset:
- ariege/dales/fell + friisiläinen, tuloksena ponikokoinen, hyvin friisiläisen tyyppinen varsa
- andalusia/frederiksborg + pv, raskastyyppisempi pv, hieman barokkihevosen tyyppiä
- cleveland/irlannintyöhevonen + pv, sama kuin yllä, mutta enemmän urheilullinen
- appaloosa + morgan, sama kuin yllä esitetty morgan + knn
- knabstrup + kladrub, tiikerinkirjava, kladrubin tyyppinen hevonen
- tennesseenwalker + arabi, walkerin askellajit, mutta jalompi rakenne
- kalliovuortenponi + arabi, hopeavärinen arabityyppinen hevonen
- perche + pv/ox/xx/x, käytännössä siis HSH:n luominen uudelleen, tälle on pohjaa reaalimaailmassakin
- lv-ravuri + lipizza, teoriassa the ultimate valjakkohevonen, ravurilta sopivaa rakennetta ja nopeutta, lipizzalta tuhdimpaa rakennetta, vetokykyä ja loistavia askellajeja
- knabstrup + friisiläinen, friisiläistyyppinen, tiikerinkirjava hevonen
Siinä nyt joitain mietelmiä. Ehkä vielä jonain päivänä...
(ps. jos jotakuta kiinnostaa arabo-haflinger, minulla olisi mielessäni joitain ehdotuksia rotumääritelmään ja jalostusohjesääntöön)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)