tiistaina, joulukuuta 30, 2014

Blogikommentointiin muutoksia

*edit 31.12.14*
Lisätty myös vaihtoehto "Hyödyllistä".

Ajattelin lähestyvän uuden vuoden kunniaksi vaihtaa nuo joka tekstin alla olevat "rasti ruutuun"-pikakommentit. Aiemminhan ne olivat lähinnä siksi, että niillä sai tykätä teksteistä (miksi se oli periaatteessa fiksu idea, on selitetty omassa blogitekstissään) ja jos ei tekstistä pitänyt, sai jättää rastittamatta. Nyt vaihtoehdot ovat luin, pidin, olen samaa mieltä, ja hyödyllistä.

Luin: jos luit tekstin, niin kiva juttu. Kerro se meillekin, tämän tarkoituksena on tarjota meille kirjoittajille jonkinlaista dataa siitä, miten paljon meidän tekstejä edes luetaan. Jos siis voisimme mitä ystävällisimmin pyytää, niin rastita tämä kun olet jonkin tekstin lukenut. Tämähän ei ota vielä kantaa siihen, piditkö tekstistä tai oletko samaa mieltä.

Pidin: jos pidit lukemastasi tekstistä, sekin on hieno juttu. Tämä ei vielä tarkoita sitä, että sinun pitäisi olla samaa mieltä kirjoittajan kanssa, vaan teksti on mielestäsi hyvin argumentoitu, hauska, napakka (ai meidän kirjoitukset napakoita? Sen päivän kun näkisi...), ajatuksia herättävä, informatiivinen tai jotain muuta, mitä nyt tekstiltä satut edellyttämään.

Olen samaa mieltä: tämä ei edellytä varsinaisesti sitä, että pitäisit tekstistä, mutta olet joka tapauksessa samaa mieltä meidän kanssa, ainakin suurimmaksi osaksi.
Jos taas et ole samaa mieltä, useimmiten olisi kiva lukea toki ajatuksiasi. Myös anonyymit kommentit otetaan vastaan eikä kannata pelästyä sitä, että välillä räkytämme anonyymejä puskahuutelijoita vastaan. Jos kirjoitat anonyyminä, mutta käyttäydyt asiallisesti ja esität fiksuja perusteluja ja näkökulmia, ei meillä ole mitään sinua vastaan. Minkäänlaista perseilyä emme siedä (paitsi tietenkin itseltämme, meidän blogihan tämä). Meidän blogissa riitelevät pääasiassa asiat, eivät ihmiset.

Hyödyllistä: jos sinun mielestäsi teksti tarjoaa jotain sinulle tai jollekulle muulle hyödyllistä tietoa, niin tämä on sitä varten. Monet meidän postauksistahan eivät varsinaisesti ole mielipidekirjoituksia vaan keskittyvät enemmän tietoon.

Nämä samat kommentointivaihtoehdot näkyvät myös vanhoissa teksteissä ja jos käyt niitä lukemassa, niitäkin saa mielihyvin rastitella parhaaksi näkemälläsi tavalla. Näistä rastikommenteista ei tule meille minkäänlaista ilmoitusta sähköpostiin, Bloggeriin tai muualle, mutta sen verran tulee selattua omaa blogia läpi ajoittain, että kyllä ne huomataan jossain vaiheessa.

S & Gin

PS. nuo kommentointitoiminnot eivät näy Operalla. Eivät ole koskaan toimineetkaan.

keskiviikkona, joulukuuta 24, 2014

Joulukalenteri 24: hyvät joulut!


Kuva puhukoon puolestaan.

S & Gin

tiistaina, joulukuuta 23, 2014

Joulukalenteri 23: vapaastikopioitavia maisemakuvia

Minulta ei hirveästi hevoskuvia löydy, mutta tallien kuvitukseksi olisi maaseutua ja sen sellaista. Joten olkaapa hyvä: Ionicin vapaasti kopioitavia kuvia. Käyttöehtoina mainittakoon, että kuvia saa muokata ja käyttää esimerkiksi ulkoasuissa tai piirrosten taustoina, kunhan jotenkin jossain yhteydessä mainitaan, että originaalin kuvaaja on ST. Mielelläni näkisin myös linkin tähän blogiin.

Kaikkien kuvien pidempi sivu on 1000 pikseliä. Nätisti pyytämällä mailitse voi saada isompia originaaleja, jos sellaiselle on tarvetta. Suurin osa kuvista on julkaistu jo jossain, mahdollisesti eri ehdoilla ja eri versioina.


FWB-ori

clydesdale-ori

ruotsinardenner-tamma

xx-tamma

xx-tamma

- S

PS. Olisi kiva kuulla (ja nähdä) jos otatte näitä kuvia johonkin käyttöön.
PS. Tarjolla on lisääkin vapaastikopioitavia kuvia.

maanantaina, joulukuuta 22, 2014

Joulukalenteri 22: muut virtuaaliset joulukalenterit

Muutkin harrastajat ovat tehneet tänä vuonna omia joulukalentereitaan (kuten aiempinakin, mielestäni kuitenkin tänä vuonna olisi enemmän kalentereita kuin ennen, tosin monilla loppui innostus muutaman päivän jälkeen). Tässä lista niistä, jotka itse tiedän. Vielä ehtii kiertää nämä läpi ja odottaa muutaman luukun aukeamista.

Moorwood
Ehdoton suosikkini tämänvuotisista joulukalentereista: tarjolla on ollut kilpailuja, vapaastikopioitavia kuvia (pitää mennä itsekin hyödyntämään ne), linejä, väritystehtäviä, piirtämisohjeita ja vaikka mitä muuta.

Miiwin blogi
Miiwillä on samanlainen blogijoulukalenteri kuin meilläkin, meiltä idea kuulemma on pöllittykin ja olemme salaa aika otettuja tästä. Kaikenlaista pohdintaa laidasta laitaan, vähemmän tai ei lainkaan kaikenlaista höpöhöpöä mitä meillä.

Virtuaaliharrastajien joulukalenteri
Monen harrastajan taidonnäyte: arvontoja, vapaastikopioitavia kuvia, kisoja ja kaikenlaista muuta kivaa.

Seppele
Visoja, kilpailuja, piirroksia ja kaikenlaista muuta pientä.

Vaahterapolku
Täältä löytyy tekstejä ja kuvia, ja myös ohjeita piirtämiseen ja värittämiseen. Monipuolisesti kaikenlaista.

Metsälampi
Lähestulkoon jokainen luukku sisältää kertomuksen tai runon, jouluaiheisen videon ja jonkin kilpailun. Kivoja tekstejä!

Alisav (salasana kalenteri14)
Kuvia, jotka arvotaan halukkaiden kesken jouluaattona. Vielä siis ehtii osallistua!

Myllykuja
Suunnattu erityisesti Myllykujan hoitajille, jos oikein käsitin.

- S

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2014

Joulukalenteri 21: kirjaesittelyssä Golden Horse: The Legendary Akhal-Teke

On tietenkin typerää kirjoittaa esittely kirjasta, jota ei ole vielä lukenut läpi kokonaan ja ajatuksen kanssa. Teen sen silti, sillä Golden Horse: The Legendary Akhal-Teke ei ole varsinainen "tekstikirja" vaan ennen kaikkea kuvateos. On siinä käyty läpi teken historiaa, orilinjoja ja sen sellaista, että kyllä se ihan tietokirjasta käy. Tekstit ovat Aleksandr Klimukin käsialaa, joten sinänsä kirjan asiantuntemuksessa ei pitäisi olla mitään moitittavaa. Mutta pääosan varastavat Artur Baboevin upeat kuvat.

Historia-osio kuvineen on varsin kattava ja kirjan loppupuolelta löytyvät orilinjaesittelyt laajentavat sitä entisestään. Ne orilinjaesittelytkin ovat laajemmat kuin mitä olen aiemmin nähnyt. Ja koska kirja on uusi (julkaistu tänä syksynä), siinä on tuoreinta tietoa, mitä tällä hetkellä on saatavilla.

Ja ne kuvat! Mahtavia kuvia kirja täynnä. Kaikista kuvatuista hevosista on tiedossa myös sukupuoli, nimi, kuvausaika ja -paikka. Osa on netistä tuttuja nimiä, kuten Toktamysh, osa taas tuntemattomia. Suurin osa kuvista on otettu Venäjällä, kuten loogista on, mutta on siellä muualtakin otettuja kuvia. Ja sanoinko jo, että ne ovat upeita?

Kirjaa saa ainakin Amazonilta, Akateemisen verkkokaupasta saa ilmeisesti tilaamalla. Ei ehdi kyllä enää joulupakettiin, mutta tosihevosystävä tykkää kirjalahjoista ympäri vuoden, eikö totta? Jokaiselle tekke-fanille pakkohankinta ja erityisen suositeltava muillekin.

– Gin

PS. Helsingin Akateemisesta kyseistä kirjaa löytyi viime viikolla yksi kappale hyllystä. Ei löydy enää.
- S

lauantaina, joulukuuta 20, 2014

Joulukalenteri 20: trakehner-oriin rakennearvostelu

Rakennearvostelussa on tällä kertaa meidän trakehner-ori Aikido Ion. Jaan hyvin pitkälle Virginian käsityksen siitä, että puoliverinen ja erityisesti puoliveriori on se ratsujalostuksen huipputuote ja sen takia siltä tulee edellyttää jopa täydellisyyttä rakenteessa ja tyypeissä. Trakehner on asia vielä erikseen, haluan nähdä kevyitä tai korkeintaan keskiraskaita, jaloja trakehnereita vaikka reaalimaailmassa ei tämä aina pidä paikkaansa.

Yleisvaikutelma 3p
Kevyt ja jalokin hevonen, mutta runko saisi olla syvempi erityisesti takapolven edestä ja toisaalta runko on taas pitkä ja hevonen antaa ns. maatamyöten menevän vaikutelman. Lisäksi en tiedä onko kuva vinossa vai mikä, mutta tuosta tulee myös lievästi takakorkea vaikutelma vaikkei se varsinaisesti taida takakorkea ollakaan.

Rotuleima 4p
Kyllä on uskottavissa puoliveriseksi ja trakehneriksikin, mutta yleisvaikutelmassa esitetyt seikat vaikuttavat tähänkin ja siksi ei rotuleimasta nelosta parempaa.

Sukupuolileima 4p
Ei se huono ole, mutta olen nähnyt orimaisempiakia oreja. Erityisesti pää on jotenkin sellainen, että sen voisi kuvitella ruunallekin, ehkä jopa tammalle.

Pää 3p
Näkyy huonosti, kun on kääntynyt kameraa kohti. Vaikea arvioida, koko on sopiva ja ihan jalon näköinenkin. Näillä saa sen "sääli-kolmosen", kun mitään erityistä vikaa en pysty osoittamaan.

Kaula 3,5p
Suora, pieni lisäpituus ei tekisi pahaa, mutta kelvollinen kyllä tällaisenakin. Niska vaikuttaa lyhyeltä ja päänliittymä voisi olla avoimempi (mutta edelleen: pään asennon takia näitä on vaikea arvioida).

Etuosa 4,5p
Pieni miinus tulee siitä, että lapa on aavistuksen pysty. Muutenhan etuosa on mallikelpoinen: lapa on pitkä, säkä hyvämuotoinen, runko on syvä satulansijan kohdalta. Eikä se lapakaan liian pysty ole.

Runko 3p
Tästä voisi antaa kyllä heikommatkin pisteet. Ongelmia tuli lueteltua jo yllä: runko on melko pitkä, lanne erityisesti on pitkä, syvyys takapolven edestä ei ole riittävä ja avorunkoinenkin se on. Hyvää siinä on satulansija.

Takaosa 3,5p
Kaipaisin takaosaan lihaksia, se vaikuttaa lihaksettomalta. Muutenhan tuo on asiallisen näköinen, lautanen on loiva, riittävän pitkä, risti ok, kulmaukset myös hyvät.

Etujalat 3p
Hevonen taitaa seistä vähän miten sattuu, mutta asento vaikuttaa lievästi takanojoiselta. Vuohiset ovat pitkät (liekö jo liian pitkät?) ja melkoisen pystyt.

Tajakalat 4p
Näissäkään ei hevosen asento ole paras mahdollinen, mutta vaikuttavat selvästi etusia paremmilta. Koipi ja reisi lihaksikkaat, sääri ehkä hieman pitkä, mutta ehdottoman vahva, hyvät kintereet ja vuohiset ja kaviot.

Yht. 35,5/50p
Vaikka kovasti tuossa haukkuja kirjoitinkin rakenteesta, ei lopulta mitään kovin ratkaisevan vakavaa vikaa ole. Minun pisteytykselläni tämä on sellainen keskikastin hevonen ja sitten kilpakumppaneista riippuu, saisikö VSN:n näyttelyissä tällä pistemäärällä palkintoja vai ei. Kaiken kaikkiaan ei mikään kehno otus, vaikkei mikään huippukaan.

- S

perjantaina, joulukuuta 19, 2014

Joulukalenteri 19: ratsuhevosen ja barokkihevosen rakenne

Käytän itse usein termejä "ratsutyyppinen", "moitteeton ratsun rakenne" ja vastaavia, kun kuvailen hevosen rakennetta tai sitä, mitä sen pitäisi olla. Harvemmin, mutta kuitenkin joskus tulee käytettyä myös termiä "barokkityyppinen". Yritän tässä avata hieman sitä, mitä näillä termeillä tarkoitan.

Ratsutyyppi
Ratsutyypillä tai ratsun rakenteella tarkoitan sellaista rakennetta, joka on kaikin osin soveltuva nykyaikaisiin olympialajeihin. Erityisen tärkeätä on se, että hevonen pystyy myötäämään kunnolla ja että sen liikkeet ovat pitkät ja matalat. Ylipäänsä kaiken rakenteessa tulee tukea näitä seikkoja. Puoliveriset ovat ratsuhevosjalostuksen huippua.

Seuraavat rakennepiirteet ainakin tarkoittavat hyvää ratsun rakennetta:
– Pää on sopusuhtaisen kokoinen, ei liian iso eikä pieni.
– Pään ja kaulan liittymä on avoin, mahdollistaa myötäämisen. Niska on pitkä.
– Kaula on pitkä, suora tai mieluummin hieman kaareva. Kaula on liittynyt ylös lapoihin, mistä seuraa se, että pää on kannettu korkealla.
– Lapa on pitkä ja viisto. Säkän tulisi olla hyvämuotoinen ja erottuva, jotta hevosella olisi hyvä satulansija.
– Runko on syvä ja lyhyt, lanne lyhyt ja vahva. Ylälinja hyvämuotoinen, tarjoaa hyvän satulansijan.
– Risti melko tasainen, lautanen on tasainen myös ja hännänkiinnitys on korkealla. Takaosan kulmaukset ovat tasaiset.
– Jalat eivät ole liian pitkät; koipi, reisi ja olkavarsi ovat lihaksikkaat, sääret tukevat ja lyhyet.
– Vuohiset pitkät, melko loivassa kulmassa.
– Yleisesti ottaen jalat ovat asettuneet hyvin runkoon nähden ja ovat asennoiltaan virheeettömät.
– Liikkeet ovat pitkät ja matalat.

Luultavasti unohdin mainita tässä listassa joitain juttuja, mutta ainakin perusjutut ovat tässä. Tätä listaa sovelletaan puoliveristen lisäksi oikeastaan kaikkiin muihinkin rotuihin, joiden pitäisi olla rakenteeltaan moitteettomia ratsuja. Toki muilla roduilla on omia tiettyjä erikoispiirteitään ja esimerkiksi rotuleimaanhan tuo ei lista ei puutu millään tavoin.

Barokkityyppi
Sanottakoon heti alkuun, etten ole mikään asiantuntija barokkirotujen kanssa, joten tämä teksti ei ole niin kattava.
Barokkirotuihin lasketaan kuuluvaksi ainakin seuraavat:
– andalusianhevonen
– lusitano ja alter real
– friisiläinen
– lipizza
– kladrub
– frederiksborg
– murge
– menorquino

Toisinaan myös knabstrupin barokkityyppi lasketaan barokkiroduksi, mutta puoliverimäinen sport-knabstrup ei luonnollisestikaan ole barokkityyppinen. Jotkin lähteet laskevat barokkihevosiksi myös berberihevoset, noniukset, welsh cobit (!), norikerit, mangalargat ja muut eteläamerikkalaiset, espanjalaistyyppiset rodut. Kuten siis näkyy, edes barokkiroduista ei ole täyttä yksimielisyyttä, mutta tuo yllä oleva lista sisältää kaikki ne rodut, joita ainakin pidetään barokkirotuina (ja jotka ovat eurooppalaisia ja oikeasti olleet olemassa jossain muodossa jo barokin aikakaudella (1600-luku). Alkuperäisiä barokkihevosia siis näkeekin tuon aikakauden maalauksissa, jos tosin maalausten hevoset ovat usein kovin tyyliteltyjä. Ne kuvaavatkin tuonaikaista hevosihannetta.

Barokkihevosetkin ovat rakenteeltaan ratsuja, mutta niitä ei ole kehitetty moderneihin olympialajeihin vaan sitä varten, että ne olisivat näyttäviä, mutta silti käyttökelpoisia hevosia. Niiden historia juontaa juurensa keskiajan taisteluratsuihin, joiden tuli olla voimakkaita, mutta silti ketteriä. Ja koska hallitsijoilla on ollut näppinsä pelissä barokkihevosjalostuksessa, näyttävyyttä ja jalouttakin vaadittiin. Barokkirodut ovat aina olleet rakenteeltaan ehkä parhaita rotuja ns. vanhantyyppisessä kouluratsastuksessa (en puhu tässä nyt klassisesta kouluratsastuksesta), johon kuuluvat erityisesti hyvin kootut liikkeet ja toisinaan myös levade ja hypyt. Karrikoidusti voisikin sanoa, että barokkirodut liikkuvat paljon "ylöspäin", ne pystyvät esittämään hyvin laadukkaita koottuja liikkeitä, mutta askellajien lisääminen onkin sitten haasteellisempaa.

Yleisesti voisi sanoa, että useimmilta barokkihevosilta löytyy seuraavia rakennepiirteitä:
– Pää on keskikokoinen tai toisinaan suurehko, varsinkin verrattuna ratsutyyppiin. Profiili on suora tai kyömy. Pään tulisi kuitenkin olla jalo. Korvat ovat pienet.
– Pään ja kaulan liittymä tulisi olla avoin ja taipuisa.
– Kaula on voimakas ja kaareva, joskus hieman lyhyt varsinkin jos vertaa ratsutyyppiin. Sijoittunut ylös lapoihin ja kannetaan korkealla.
– Lavat ovat vahvat, usein pitkät, mutta usein myös melko pystyt.
– Runko on voimakas, yleensä lyhyt.
– Takaosa on voimakas myös, lautanen on kuitenkin laskeva, toisinaan lyhyt ja hännänkiinnitys on usein matala.
– Jalat hyväasentoiset, vuohiset usein hieman pystymmät kuin ratsutyypillä.
– Jouhet ovat yleensä runsaat, mutta runsas vuohiskarvoitus on vain friisiläisen ominaispiirre.

- S

torstaina, joulukuuta 18, 2014

Joulukalenteri 18: joulupukin kehityskeskustelu

"Rakas Joulupukki,
Kyllä, olet edelleen rakas, vaikka tämä vuosi ei ole mennyt ihan putkeen. Myöntänet sen itsekin. Niinpä ajattelimme pitää näin joulun alla kehityskeskustelun kanssasi, katsoa missä meni pieleen ja miten tilannetta voisi parantaa. Ei huolta, emme ole irtisanomassa sinua missään tapauksessa, yritetään vetää tämä keskustelu ihan myönteisessä hengessä.

Lähdetään ensin siitä viime vuoden toivomuslistasta. Joo, se oli aika pitkä ja monet kohdat haastavia. Emme missään vaiheessa uskoneetkaan, että kaikkia voisi toteuttaa ainakaan täydellisesti. Mutta oli se silti vähän pettymys, että toiveista toteutui täydellisesti lopulta vain suklaa ja juusto. Kirjatkin piti ostaa itse.

Se ensimmäinen toive koski uusia ja pitkäaikaisia kasvattajia harvinaisille roduille.
Tässä on ollut jonkin verran yritystä, uusia kasvattajia on tullut, pitkäikäisyydestä ei tietysti voi sanoa vielä mitään, joten tämän kohdan evaluointia ei voida tehdä vielä. Enemmän oikeastaan harmittaakin Suprantin lopetus ja Christa W:n ja hänen talliensa jonkinasteinen taukoilu tässä loppuvuodesta. Tämä kuitenkin on tärkeä asia, joten panostathan tähän ensi vuonna hivenen enemmän?

Toinen kohta oli se, että pitäisi olla paljon hyviä ideoita hevosten nimiksi.
Tämäkään ei mennyt ihan niin kuin olisimme toivoneet. Kyllähän me saimme lopulta paljonkin ihan kivoja nimiä kasaan, mutta niiden päkistäminen aivoista ulos oli työlästä. Juuri tähän ongelmaan olisimme kaivanneet apua, tarvitsisimme helpomman tavan keksiä niitä hyviä nimiä kuin se raaka työ sanakirjojen, Google, Wikipedian, ja nimilistojen kanssa. Ideaalitilanne olisi se, että niitä nimiä vain pulpahtaisi mieleen ilman sen enempää miettimistä.

Kasvattien sivuja ei ilmestynyt valmiiksi tehtynä yhtään, tosin ymmärrämme kyllä sen, että esimerkiksi bangladeshiläisen lapsityövoiman käyttäminen niitä tekemään ei ole kestävä eikä eettinen ratkaisu. Tilanne on kuitenkin edelleen aika paha, varsinkin arabien ja ahaltekien kasvattilistolla, joten voisitko mitenkään silti harkita tätä?

Ihan juuri toiveidemme mukaisia kuvagallerioita ei ilmestynyt, muutamia uusia saitteja kyllä löytyi ja esimerkiksi Bob Langrish on linjoilla edelleen. Tunnustuksen saat myös siitä, että ohjasit meidän tielle muutamia hyviä kotimaisia kuvaajia, jotka olivat halukkaita myymään kuviaan meille. Jatketaan tällä linjalla, eiköhän se riitä.

Yritit kyllä parhaasi siinä, että saisimme muutaman lisätunnin vuorokauteen, mutta meidän on molempien sanottava, että unettomuus ei välttämättä ole se paras keino pitkässä juoksussa. Ehkä me unohdamme tämän toiveen kokonaan, kiitos kuitenkin vilpittömästä yrityksestä. Joku toinen olisi heittänyt hanskat tiskiin tämän kanssa eikä edes yrittänyt.

Blogiaiheiden kanssa kävi vähän samalla tavalla kuin nimienkin: ihan hyviä ideoita tuli kyllä, mutta valitettavan harvakseltaan. Ja yleensä nekin ideat vaativat aika paljon hiomista, mikä taas vei sitä aikaa. Tästä on kuitenkin ihan hyvä jatkaa ensi vuonna. Meillähän on tavoitteena saada ulos teksti viikossa, paitsi joulukuussa, jos taas innostumme pitämään joulukalenterin. Että lisäapuja kaivataan kyllä.

Piirtämistaidoissa ei tapahtunut kummallakaan yhtään mitään, mahdoitkohan unohtaa tämän toiveen kokonaan? Ja siis muistaaksemme puhe oli siitä, ettei se vaatisi meiltä aktiivista harjoittelua. Tähän pitäisi sinun panostaa ensi vuonna.

Ja tämä vika kohta sitten... Se on ensimmäisen kohdan ohella toivelistan tärkeimpiä asioita. Emme oikeastaan haluaisi edes puhua tästä, mutta pakko sekin on käydä läpi. Tämä meni nimittäin todella, todella heikosti ja tässä tarvitaan nyt kunnon ryhtiliikettä. Ei pelkästään se, että Webs hukkasi niin monet sivut kokonaan, mutta myös se, että toiselta meistä hajosi kovalevy on vakavan nuhteen paikka. Me emme voi hyväksyä tällaista ensi vuonna.

Ehdotammekin, että panostaisit ensi vuonna erityisesti noihin kahteen tärkeimpään seikkaan, uusiin kasvattajiin ja sivujen pysymiseen tallessa. Yritämme tukea sinua näissä tietenkin mahdollisimman paljon esimerkiksi ostamalla ja myymällä hevosia aloittaville kasvattajille ja tallentamalla sivuja Web Archiveen. Jos keksit muita keinoja miten voimme auttaa, kerro ihmeessä.

Muita action pointteja voisivat olla sitten nuo hevosten nimet ja blogipostaukset. Mietitään myös niitä kasvattien sivuja ja piirtämistaitoa, muttei tehdä niistä action pointteja vielä tässä vaiheessa. Sitten jos luppoaikaa jää, niin Virtuaalifoorumille voisi järjestää fiksuja keskusteluja eri aiheista.

Tämä olikin meidän osalta tässä. Lähetämme sinulle muistion tämän keskustelun pohjalta vielä ja palaveerataan vaikka tammikuussa seuraavan kerran. Toivoisimme silloin näkevämme kouriintuntuvia suunnitelmia tavoitteiden saavuttamiseksi.

Muuten haluamme toivottaa hyvää joulua Korvatunturille!
Best regards,
Sirpa & Gin

PS. Hei, automaattinen varmuuskopiointi olisi myös tosi jees!
PPS. Suklaa ja juusto voitaisiin kyllä pitää toivomuslistalla tänäkin vuonna, mutta kirjan tilasin jo itse. -S"

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2014

Joulukalenteri 17: kasvatus vuonna 2014

Kuluvaa vuotta on jäljellä enää niin vähän, että päätin "lukita" Ionicin kasvattilistan ja tehdä päätöslaskelmat. Ne näyttävät tältä:

Kasvatteja syntyi yhteensä 468 kappaletta.
Kasvatteja syntyi 53 eri rodusta.
Enemmän kuin 10 varsaa syntyi 13 rodusta.
12 rodussa syntyi vain yksi varsa vuoden aikana.

Suurimmat rodut:
Frederiksborg 65 varsaa
Budjonny 45 varsaa
Knabstrup 37 varsaa
FWB 33 varsaa
Terskinhevonen 30 varsaa
Arabi 26 varsaa
Kladrub 22 varsaa
Englantilainen täysiverinen 20 varsaa
Kalliovuortenhevonen 17 varsaa
Paso fino 14 varsaa
Welsh cob 11 varsaa
Trakehner 10 varsaa
Venäjänratsuhevonen 10 varsaa

Eri puoliverisiä syntyi yhteensä 56 kappaletta.
Eri poneja (ml. welsh cob) syntyi yhteensä 32 kappaletta.
Eri kylmäverisiä syntyi yhteensä 6 kappaletta.
Eri täysiverisiä syntyi yhteensä 51 kappaletta.
Eri askellajirotuja syntyi yhteensä 55 kappaletta.
Venäläisiä rotuja (ml. RBSH, pl. ukrainanratsuhevonen) syntyi yhteensä 88 kappaletta.
Unkarilaisia rotuja syntyi yhteensä 16 kappaletta.
Yhdysvaltalaisia rotuja (ml. paint-ox-risteytykset) syntyi yhteensä 44 kappaletta.
Aivan uusia kasvatusrotuja on campolino, ranskanpuoliverinen, hannover, brandenburg, ja ruotsinpuoliverinen.

Minkäsuuntaisia päätelmiä tästä voidaan siis tehdä?
No, ainakin puoliverisillä menee lujaa. Frederiksborgeilla samoin ja kladrubeilla, tosin jälkimmäisten kohdalla kyse on ehkä rodun joutsenlaulusta meillä. Niistä olisi tarkoitus päästä eroon, kunhan nyt tänä vuonna vain teetin varsat kaikista yhdistelmistä, jotka sopiva yhteen. En tiedä vielä mitä teen varsoilla, mutta sen tiedän, että jos joku on kladrubia vailla, niin meiltä saisi.

Puoliverisistä on mainittava se, että vanhat tutut FWB ja trakehner keikkuvat tuolla suurimpien rotujen joukossa. Oldenburgeja ei tänä vuonna syntynyt ainoatakaan. Sen sijaan Ionic sai ensimmäiset hannover-, ranskanpuoliveri-, brandenburg- ja ruotsinpuoliverikasvattinsa. Valikoima siis laajenee ja niin on tarkoituskin. Ensi vuodeksi voisi haaveilla ensimmäisestä westfalen-kasvatista.

Arabit ovat viime vuosina jyränneet kasvattilistoja mennen tullen, mutta tänä vuonna on ollut hiljaisempaa. Muilla perinteisesti isoilla roduilla (knabstrup, tersk, kalliovuortenhevonen) meni sen sijaan ihan mukavasti jalostuksen kannalta tämä vuosi.

Vuoden 2015 kasvattilistaa on täytetty jo hyvän matkaa. Kirjoitushetkellä lista näyttää kovin twh-painotteiselta ainakin alkuvuodesta, mutta varmasti taas syntyy vaikka mitä. Arabeihin pitää keskittyä, noin iso rotu ei kestä kahta lusmuvuotta peräkkäin.

- S

tiistaina, joulukuuta 16, 2014

Joulukalenteri 16: Ionicin parhaat liikekuvat

Näitä erilaisia kuvalistapostauksia on ollut blogissa säännöllisen epäsäännöllisesti, joten tässä vaihteeksi yksi: valitsin omasta mielestäni parhaat liikekuvat Ionicin hevosilla. Minähän (ja myös S) pidän kovasti liikekuvista, kuten muistakin persoonallisista otoksista, joten tallin hevosilta lyötyy paljonkin liikekuvia. Jos joku lukijoista jakaa saman mieltymyksen, niin tässä on vähän valikoitua silmäkarkkia. Pahoittelen pitkää listaa, mutta tämä on jo karsittu versio...

Golden Globe Ion: kouluratsastusta edestä päin ja vielä voikko väritys päälle.
Emilee Ion: este ei ole mikään huikean korkea, mutta meno on mukavan näköistä.
Carmilla Dusk: lisää estehyppelyä, vesihaudasta mennään yli.
Artemis RC: kouluratsastusta, lisättyä ravia ymmärtääkseni.
Innsbruck Ion: kuvasuosikkini melkein 15 vuoden takaa jo. En tiedä mikä tuossa on juuri menossa, piruetti vai jokin kouluohjelmaan kuulumaton hyppäys.
Noble Gold Ion: ei sen väliä vaikkei kaikki kaviot olisi edes mukana kuvassa, mutta tämä on hieno, HIENO! (ja taas voikko, mikä ei ainakaan haittaa)
Ninelle Ion: S oli ihan oikeassa kiitellessään kuvamyyjiä. Tämäkin on ostokuva, hieno otos, jossa on sulkutaivutus menossa.
Vlasis Ion: lisättyä laukkaa.
Don-Igor Ion: maastoesteradalta. Tässä kulminoituu se, miksen ole koskaan ymmärtänyt kenttäratsastusta, ainakaan vaativalla tasolla: siellä se ratsastaja istuu selässä tyynen rauhallisen näköisenä kun tullaan esteeltä alas vajaan parin metrin pudotus veteen... Olen kyllä nuoruudessa joskus kokeillut maastoesteitäkin, mutta sen kertainen ratsu oli sitä mieltä että minusta tulisi oivallinen puolisukeltajasorsa.
Ondrej Ion: vapaana laukassa.
Zenja Ion: hallittua menoa maastoesteillä taas.
Benedictus SS: laukkaa esteradalla.
Anukhet Ion: ja taas esteellä.
Coco Chanel: laukkaa vapaana. Tämä on erinomaisen onnistunut kuva, lukuunottamatta taustalla näkyvää lietevaunua. Hevosen liike on juuri hienossa kohdassa ja se on saatu erinomaisesti pysäytettyä tähän kuvaan.
Poem's Emotion: joku laukkajuttu menossa, olisiko vaihtosarja.
Blue Zima Lemonade: esteellä taas, korkealta mennään.
Ivera Polka: ja lisää esteitä.
Abriko Ozias: liikettä ei periaatteessa näy, mutta sen voi aavistaa.
Solanka Oshen: tarvitseeko tästä enempää sanoakaan?
Elfat Zalaka: laukkaradalta. Noita laukkaratakuvia ei kovin paljon nykyisin olekaan. Tämä on kuitenkin mielestäni hienoimmasta päästä, mitä olen koskaan nähnyt. Liike on saatu siihen niin erinomaisesti.
Ozir Gracia: rakastan myös noita arabien häntiä!
Yaron Jineyfa: tämä kuva on otettu juuri oikealla sekunnin sadasosalla.
Vakri-Skjóni frá Jón: olin kuvitellut että tässä mennään passia, mutta eihän se voi pitää paikkaansa kun ainakaan vasemmanpuoleisest jalat eivät ole synkassa. Ilmeisesti sitten kovin vauhdikasta tölttiä? Vauhdin joka tapauksessa näkee.
Harmattan Ion: vähän täytyy aina potkia.
Waianae Ion: en varauksetta pidä näistä amerikkalaisista "show-luokista", joissa meno on välillä kaukana mistään luonnollisesta, mutta kyllä se aina joskus näyttää ihan komealta.
Orange Ion: tässä luonnollista tennesseenwalkerien askellusta.
Maximo Ion: minulla on kutina, että tämä olisi joskus listattu jo jossain. Mutta minkäs minä sille voin, että se on hieno kuva? Piruetti menissa, erinomaisesti koottuna.
Foo Fighter Ion: sliding stop.
Bezumets GA: laukkaa laitumella.
Kittinóra GA: meillä ei ihan tuhottoman montaa valjakkokuvaa olekaan.
Eadric Ion: yleistä riekkumista. Kuvakulma on hieman poikkeuksellinen verrattuna muihin meidän kuviin.
The Impedance Ion: tämä on myös vanha kuvasuosikkini. Ratsukon meno näyttää varsin tasapainoiselta.
Ireta Ion: tuo varsa on suloisinta kaikista.
Seryj Ion: koska hienoja kouluratsastuskuvia nyt vain ei voi olla liikaa.


– Gin

maanantaina, joulukuuta 15, 2014

Joulukalenteri 15: uuden vuoden lupaukset

Näin joulukuun puolivälissä on hyvä muistaa, että ai niin, taisi tulla tammikuussa tehtyä muutama uuden vuoden lupauskin. Ja vieläpä julkisesti ja kaikelle kansalle dokumentoituna blogiin. Katsotaanpas nyt sitten, mitä olen unohtanut ja laiminlyönyt.

Ne %#§*!! campolinot! Näistä on ollut puhetta jo vuosi tai pari, joten alkaisiko olla korkea aika tehdä jotain? Pari muutakin rotua on listalla toki.
No tässä nyt on yksi asia, jonka kohdalle voi yksiselitteisesti vetää rastin: campolinoja löytyy! Muita vuoden aikana Ioniciin tulleita rotuja ovat australianponi ja shire.

Tallien toiminta ja ulkoasut pidetään jotakuinkin samoina, ei radikaaleja muutoksia (tämä on aina helppo luvata).
Nnoh... Okei, toiminta on pysynyt samana ja ulkoasukin päällisin puolin. Mutta kuka on käynyt katselemassa meidän sivujen lähdekoodeja, huomaa kyllä, että kooditasolla ulkoasu on muuttunut yöstä päiväksi. Ehkä tämä silti voidaan katsoa pidetyksi lupaukseksi.

Blogia ei parane unohtaa.
Blogia ei ole unohdettu, mutta ei se kaukanakaan ole ollut. Kehnoimpina kuukausina on tullut vain kaksi blogitekstiä, joista toinen on se perinteinen kuukauden valintojen esittely. Juuri tämän takia oli erinomainen keksintö alkaa esitellä niitä valintoja blogissa: nyt blogiin tulee likimain automaattisesti vähintään yksi teksti kuukaudessa!

Hankkiudun vihdoin ja viimein eroon niistä roduista, jotka eivät meillä tule jatkumaan.
Joidenkin rotujen kohdalla tämän toteutinkin. Bardianponit ja perunpasot menivät myyntiin (suurkiitos ostajille!), ariegenponit, aztecat, gaited baroquet ja irlannintyöhevoset lopetettiin kertakaikkiaan. Muutama rotu vielä vielä odottaa vuoroaan.

Kasvatusrotujen vanhat hevoset pitää saada käyttöön ja kuoppaan, koskee sekä Ionicia että GA:ta.
Tätäkin on yritetty toteuttaa ja osittain ihan hyvällä menestyksellä, mutta edelleen näiden isojen rotujen (arabi, knabstrup, tersk, kalliovuortenponi) kohdalla toteutus laahaa paljon perässä.

Siirrän Pinkistä laukkaurallaan epäonnistuneita hevosia Ioniciin ratsujalostukseen.
Ongelmana vain on se, että Pinkissä on niin vallan mahdottomasti niitä epäonnistuneita tapauksia! Ei niitä kaikkia voi eikä viitsi siirtää Ioniciin, kun pitäisi tehdä uudet sivut ja mitä kaikkea vaikeata... Joitain hevosia olen siirtänyt, joitain käytän ratsujalostuksessa sitten muuten vain, ilman että siirrän niitä Ioniciin varsinaisesti.

Yritän pitää Pinkin toiminnan mahdollisimman aktiivisena, siis ainakin kasvatan ja kilpailutan hevosia, parhaassa tapauksessa myös järjestän itse laukkoja.
No tämä jäi loppukesästä ja Pink on taas lopetusuhan alla. Jos laukkaharrastajat kokevat tarvitsevansa lohdutusta, kannattaa käydä vilkaisemassa Pinkin parhaiden hevosten myyntilista. Shoppailunhan sanotaan piristävän mieltä.

Useimmat kasvatusrodut hyötyisivät kovasti uusista sukulinjoista, joten yritän mahdollisuuksien mukaan käyttää vieraita oreja meidän tammoille ja jos sopiva tilaisuus tulee, ostan hevosia. Eikä sovi unohtaa omaa tuontia.
Sama kuin tuon vanhojen hevosten kohdalla: joidenkin rotujen kanssa on toteutettu hyvin, joidenkin kanssa jotenkuten ja joidenkin kanssa ei lainkaan.

Muutenkin olisi kiva, jos yrittäisi olla vähän aktiivisempi myös muiden tallien ja harrastajien suuntaan.
Eh...

Tästä väistämättä seuraa siis...

LUPAUKSET VUODELLE 2015:

- Uusia rotuja on aina kiva hankkia. Pidän inspiraatiolistan mielessä.
- Tallien toiminta ja ulkoasut pidetään jotakuinkin samoina, ei radikaaleja muutoksia. (kuten sanottua, tämä on yleensä helppo luvata)
- Blogiin jos saisi tekstin kerran viikkoon, niin olisi kiva. On turha pyrkiä hulluimpiin "60 postausta kuussa"-suorituksiin, mutta säännöllisyys ja pakko ovat ihan hyviä inspiraationlähteitä.
- Ja jos taas yrittäisi luopua tai tehdä jotain muuta niille roduille, joiden tilanne on vähän niin ja näin.
- Uusia sukulinjoja pitää haalia vanhoihin rotuihin keinolla millä hyvänsä.
- Taas pitäisi saada sitä jalostusta eteenpäin ja sukupolvia vaihtumaan, ts. vanhat hevoset käyttöön ja kuoppaan.
- Tallin kieli saattaa vaihtua englanniksi vähitellen. En lupaa tätä enkä tiedä mitä teen, mutta vähän tässä on suunniteltu...
- Viime vuonna ei tätä klassista luvattukaan, mutta jos tänä vuonna senkin ottaisi listalle: piirrä itse hevonen!
- Aktiivisuutta muiden suuntaan pitäisi harjoittaa myös ja lopettaa se ikuinen oman navan kaivaminen. Tämän voisi aloittaa pienestä ja luvata olla aktiivinen keskustelija Virtuaalifoorumilla.
- Krhm, Gin Ahaltek. Ettei vain olisi päässyt unohtumaan, että Ionicin lisäksi on toinenkin siittola. Olisi ihan kiva jos saisi jotain näkyvää aikaiseksi tämänkin kanssa.

- S

sunnuntaina, joulukuuta 14, 2014

Joulukalenteri 14: Ionicin islantilaiset

Ionicin islanninhevosten tarina alkaa loppuvuodesta 2007, jolloin meille hankittiin ensimmäinen issikka, tamma Snotra frá Syndur. Snotralla ensin kilpailtiin issikoiden askellajiluokissa ja sittemmin se varsoi viisi varsa, kaikki vieraista oreista. Tällöin tuli myös kehitettyä Ionicin oma kasvattajatunnus issikoille, frá Jón.

Snotran varsoista kaikki myytiin aikanaan, kun eihän niitä voinut käyttää jalostuksessa keskenään ja muita hevosia ei tuolloin sitten tullut ostettua. Snotra kuoli vuonna 2009 ja kesti kolme vuotta ennen kuin seuraavat menninkäiset saapuivat tontille. Kyseessä oli kaksi teigaholtilaista, ori Brellir frá Teigaholti ja tamma Krafla frá Teigaholti. Erittäin kätevä pariskunta, molemmilla kaksi polvea sukua, mutta eivät mitään sukua toisilleen, joten ei muuta kuin varsoja teettämään. Toukokuussa 2012 syntyikin ensimmäinen ionicilainen issikka pitkään aikaan, ori Brestir frá Jón, kokonaan teigaholtilaisesta suvusta.

Sittenhän niitä alkoi kertyä. Kerpalta palasi takaisin meidän vanha kasvatti, Snotran varsa Vakri-Skjóni frá Jón. Sitten tuli Rautkymistä tamma Tvista frá Daydream ja viimeisimpänä lisää syndurilaisia, tamma Náttfreyja frá Syndur ja pitkäsukuinen ori Farmóður frá Syndur. Näiden lisäksi meille on syntynyt useita omia kasvatteja, yleensä isäoriina on käytetty jotain vierasta oria, että saadaan vähän vaihtelua linjoihin. Niinpä meidän issikkalauma on tällä hetkellä pieni, mutta suvuissa riittää silti vaihtelua.

Issikan taival Ionicissa on aika mielenkiintoinen. Rotu ei ole koskaan ollut niin harvinainen, että se olisi alkanut kiinnostaa harvinaisuutensa tähden. Eikä se ole järin eksoottinenkaan. Askellajihevoset periaatteessa kiinnostavat aina, mutta kun katsoo meidän muita askellajirotuja (erit. saddlebred, tennesseenwalker, NSH), häviää issikka näille näyttävyydessä. Issikan valtteja ovatkin persoonallinen ulkonäkö, värien paljous (tietysti!) ja nimet. Erityisplussan rotu ansaitsee siitä, että koska se ei ole mikään eksoottinen näky Suomessa, kuvia saa kotimaasta.

Mitä väreihin tulee, meidän issikkalaumasta löytyy tätä nykyä seuraavia erikoisvärejä:
- hallakkovärit
- voikkovärit
- hopeavärit
- päistärikkö
- tobiano

Tämä on mielestäni hyvä valikoima, periaatteessa kimo vielä uupuu, mutta esimerkiksi splashed white on niin harvinainen, ettei taida löytyä kuvia varastosta lainkaan ja jätänkin splashit mielelläni muiden huoleksi. Suomen Islanninhevosyhdistyksen sivuilta löytyy muuten mainiot väriesittelyt kuvien ja selitysten kera.

Mitä nimiin tulee, niin issikoiden kanssa saa käyttää ihan toisenlaisia lähteitä kuin muiden rotujen kohdalla ja siksi niiden nimeäminen onkin helppoa. Ja myös hauskaa, kun katselee eri nimien merkityksiä ja yrittää sovittaa niitä varsalle. Värinimet ovat yleisiä, mutta meille hankalia, koska varsaa nimetessäni minulla ei yleensä ole haisuakaan siitä, minkävärinen siitä tulee (ts. miten eksoottiselle , mutta silti mahdolliselle värille onnistun löytämään kuvan...). On nimittäin suhteellisen typerää nimetä hevonen Svartskjóniksi (mustankirjava), jos siitä tuleekin sitten raudikko. Suosikkini issikoiden lukuisista nimisivustoista on laaja Flying C Ranchin nimilista. Myös Fakurilla on pitkät listat, en tosin ole tehnyt vertailua, miten paljon noissa on samoja nimiä. Sama sen väliä, kyllä noiden nimilistojen avulla jo muutaman kasvatin nimeää!

Issikka onkin toivottavasti tullut jäädäkseen. Mitään järkyttävän jättimäistä kasvatusrotua siitä tuskin tulee, mutta jos saisi pidettyä pienen mutta vireän lauman, niin olisi kiva. Ostokannalla kyllä olen aina, issikoita voi tulla tarjoamaan meille.

- S

lauantaina, joulukuuta 13, 2014

Joulukalenteri 13: rodunnimihassuttelua

Kuten kaikki tietävät, jokaisella erikoisalalla on oma "slanginsa", josta asiaan vihkiytymättömät eivät yleensä ymmärrä mitään, ainakaan oikein. Niin hevosalallakin. Koska samassa taloudessa kanssani asuu mieshenkilö, joka ei ole varsinaisesti hevosihminen, tai ei ainakaan kiinnostunut teoria-asioista, olemme käyneet vuosien varrella monta keskustelua aiheesta. Väri-, varuste- ja ratsastustermien lisäksi paljon selviteltävää on riittänyt hevosrotujen nimistä ja varsinkin englanninkielisistä nimistä sekä niiden suomenkielisistä käännöksistä. Välillä asiaanperehtymättömän ihmisen assosiaatiot eri nimistä saavat minut ihan ällikälle. Ohessa muutamia keskustelunpätkiä aiheesta (osaa vähän väritetty, mutta peruskohdat on ihan elävästä elämästä).

– Tennessee Walking Horse? Mikä siinä niin ihmeellistä on, että hevonen osaa kävellä? Eiks ne kaikki osaa?
– Joo, osaa ne. Tää vaan on saanut nimensä semmoisesta erikoisaskellajista kuin running walk.
– Running walk?
– Suomennettuna juoksukäynti, kyllä.
– No juokseeko se vai käveleekö se?
*näyttää videonpätkän juoksukäynnistä*
– Siis juoksee. Eiks sen pitäisi loogisesti olla sit Tennessee Running Horse?
– Joo, niin kai...

– New Forest Pony? Onko tämä joku uusi versio siitä ruotsalaisesta metsäponista?
– Ruotsalaisesta metsäponista? New Forest? Mitä aineita sä olet vetänyt?
– En mitään, mutta eiks ole olemassa skogsruss? Olen nähnyt tällaisen jossain. Siis metsärussi ja eikös se ole poni ja elä villinä Ruotsissa? Ja onks tää New Forest Pony sitten jonkin uuden linjan englanninkielinen nimi?
– Ei, ei, ei. Nämä kaksi ovat ihan eri rotuja, ei niillä ole MITÄÄN tekemistä toistensa kanssa. New Forest viittaa New Forestin alueeseen Englannissa, josta newforestinponit ovat kotoisin. Russi on kotoisin Gotlannista ja totta kyllä, että niitä elää siellä edelleen vapaana. Mutta newforestit elävät siellä New Forestissa vapaana.
– Aaaiii...

– American Paint Horse? Varmaan jo arvaat, mitä tästä tulee mieleen?
– Joo. Ei ole maalattu. Ihan oikea rotunimi on. Kylläkin useimmiten kirjava hevonen, siitä nimi.
– American Quarter Horse?
– Joo. Nimestään huolimatta ihan kokonainen hevonen. Ja hevoskokoinen, ei mikään pikkuponi. Käytetty alunperin neljännesmailin laukkahevosena, siitä nimi.

– Furioso?
– Oikeastaan se on Furioso-North Star, mutta mä käytän laiskana vain pelkkää furiosoa. Mitä siitä?
– Et ole tosissasi. Raivoisa Pohjantähti?
– Mikä?!
– Raivoisa Pohjantähti. Furioso, portugalia. Tarkoittaa raivostunutta. Ja North Star. Miksi tässä on edes sekoitettu kahta kieltä keskenään? Eihän se kelpaa edes hevosen nimeksi.
– No itse asiassa ne onkin hevosten nimiä. Rotu polveutuu kahdesta hevosesta, toisen nimi oli Furioso ja toisen North Star. Sitten näistä hevosista polveutuneet linjat yhdistettiin, niin siitä tuli Furioso-North Star. Lyhyemmin siis vain furioso, kun Furioson linja oli hallitsevampi. Ja kuten tiedät, ei hevosten nimiä käännetä kielestä toiseen, joten se on oikeasti Furioso-North Star.
– Jaa, no sitten siinä on jotain järkeä. Tosin mä aloin kyllä jollain tavoin jo tykätä tuosta raivoisasta Pohjantähdestä. Eiks siinä olisi hyvä nimi-idea jollekin sun hevoselle? Furious North Star? Estrela Polar Furioso?
– Ämmm, mä ehkä juttelen siitä S:n kanssa...

– Tämä Florida Cracker on myös aika... mielenkiintoinen. Oletan kuitenkin ettei tässä ole kyse mistään huumeista?
– Ei ole, eikä häkkereistä eikä suolakekseistä. Tää nimi tulee Floridan uudisasukkaista, joita nimitettiin myös Florida Crackereiksi tai sitten karjapaimenten käyttämistä piiskoista, sana "crack" tarkoittaa myös läjähdystä tai läiskäystä, sitä ääntä mitä piiskat pitää kun niitä isketään ilmaan.
– Jaha. Tolla crack-sanalla vaan on muitakin mielenkiintoisia yhteyksiä.
– Joo, mä tiedän. Älä pliis ajattele niitä.

– Curly Haired Fox Trotter. Tämän ainakin on pakko olla pilaa.
– Ei se kyllä ole. Se tarkoittaa kiharakarvaista foxtrotteria.
– Kiharakarvaista? Onks sellaisia hevosia olemassa?
– No on! Sä oot jopa nähnyt! Siellä vaellustallilla viime kesänä, muistatko?
– Ööö, joo. Mä vaan luulin että sen turkille oli tehty jotain.
– Voi jeesus... Kyllä se oli ihan luonnostaan kihara.
– Ootsä ihan varma?
– Olen! Ei hevosille mitään permanentteja tehdä!
– No ei niistä koskaan tiedä. Hevosihmisistä siis, ei millään pahalla. Mutta ei tuo Fox Trotterkaan kuulosta ihan hevoselta tai trotter tietysti kyllä, mutta silti siitä tulee mieleen vain se tanssi. Tai sitten kettuterrieri, mutta mun on taas vaikea yhdistää näitä mitenkään hevoseen.
– Joo, no fox trot on taas sellainen erikoinen askellaji, jota tää rotu osaa.
– Okei... Silläkin uhalla, että tämä on typerä kysymys, niin liittyykö tää jotenkin ketunmetsästykseen?
– Ei. Ei se liity.

– Gin

(Rehellisyyden nimissä on sanottava, että samankaltaista keskustelua meillä käydään myös esimerkiksi golfista. Roolit vain ovat toisin päin. Jos mies haluaa vaikka lahjaksi jotain golf-aiheista, ostan lahjakortin lähimpään liikkeeseen. Saa sitten ainakin just sen minkä haluaa, kun en minä tajua golfista juuri muuta kuin että pallo vesilammikossa ei ole hyvä juttu.)

perjantaina, joulukuuta 12, 2014

Joulukalenteri 12: sabino ja sen kaltaiset kuviot

Joulukalenterin ideapostauksessa pyydettiin jotain selvennystä sabinoon, sen kaltaisiin kuvioihin ja niiden periytymiseen. Varsinkin tuota periytymisasiaa mutkistaa se, että osa näistä sabinonkaltaisista kuvioista voi esiintyä hyvin pienenä eikä niitä välttämättä tunnisteta kirjaviksi, mutta saattavat sopivan tamman tai oriin kanssa tuottaa yllätyksiä varsan värin kanssa. Lisäksi tästä asiasta ei tiedetä vielä kaikkea, erilaisia kuvioita voi olla olemassa useita, vaikka kaikki niputetaankin yleensä sabinon alle.

Yllä tulikin mainittua jo ensimmäinen asia: sabino ei ole aina sabino. Toistaiseksi on löydetty yksi varsinainen sabinogeeni, SB1, joka aiheuttaa ns. klassisen sabinokuvion, rikkoreunaiset, suuret valkoiset merkit jaloissa, päässä, ja mahdollisesti mahan alla (esimerkki). Tämä geeni on ainakin Wikipedian mukaan epätäydellisesti dominoiva samaan tapaan kuin creme: heterotsygoottina esiintyessään se aiheuttaa esimerkin kaltaisen värityksen, homotsygoottina puolestaan lähes valkoisen värityksen, josta itse olen käyttänyt termiä isomerkkinen sabino (esimerkki).

Kuitenkin monet sabinon näköiset hevoset, joko pieni- tai suurimerkkiset, eivät ole geneettisesti sabinoita. Niillä ei ole SB1-alleeleja, vaan kuvion aiheuttaa jokin muu geeni. Ainakin osa on W-geenin eri muunnoksien tekosia (tästä enemmän blogitekstissä Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit). Esimerkiksi ylläolevassa kappaleessa esimerkkinä käytetty "isomerkkinen sabino" arabiruuna ei ole sabino vaan isänsä R Khasperin peruina sillä on W3-alleeli. Täysiveriori Satokaan ei ole sabino, vaan sillä on W5-alleeli.

W-geenistä on nykytiedon mukaan löydetty 20 eri variaatiota eri roduista: täysiverisistä, arabeista, islanninhevosista, eteläsaksankylmäverisistä, quartereista, puoliverisistä. Viimeisintä variaatiota, W20:tä, ollaan vasta testaamassa, mutta sen epäillään olevan hyvin laajalle levinnyt. Osa W-variaatioista aiheuttaa sen perinteisen dominanttivalkoisen kaltaisen värityksen, osa taas tällaista sabinoksi luokiteltavaa.

Wikipediassa mainitaan myös shirenhevosen ja clydesdalen "draft sabino". Näille roduillehan on hyvin tavallista suuret valkoiset merkit sekä jaloissa että päässä. Joillain ne ovat hyvin selkeäreunaiset ja niinollen "ei-sabinomaiset", osalla taas rikkonaiset ja joillain täyttyvät klassisen sabinon tunnusmerkit hyvin. Luultavasti suurinta osaa näistä kuvioista ei kuitenkaan aiheuta se varsinainen sabinogeeni SB1, koska näissä roduissa esiintyy liian harvoin niitä homotsygootteja, kokovalkoisia hevosia. Merkit ovat kuitenkin hyvin yleiset, joten olisi todennäköistä että useat yksilöt olisivat homotsygootteja niiden suhteen. Aiheuttaako draft sabinon jokin W-geenin muunnos, W20 tai jokin toistaiseksi tuntematon, vai jokin ihan muu geeni, ei tiedetä.
Hieman samankaltaisia merkkejä esiintyy jossain määrin welsheillä ja frederiksborgeilla, vaikka näissä molemmissa on niitä merkittömiäkin hevosia aika paljon. Muitakin rotuja voi olla, nyt juuri ei tule mieleen. (edit: Ainakin gelderland ja DHH ovat tällaisia rotuja myös.)

Tietenkään ei ole mahdotonta, että sabino-geenistäkin olisi olemassa useampia variaatioita kuin vain tuo SB1, mutta se nyt on toistaiseksi ainoa löydetty. Sekä sabino että W (ja lisäksi vielä päistärikkö ja tobiano) ovat kaikki saman KIT-geenin mutaatioita, joten näiden liittyminen toisiinsa voi olla hyvinkin monimutkaista.

Asiaa sekoittaa pieneltä osin myös splashed white, harvinainen kirjavuuskuvio, joka on löydetty myös suomenhevosilta ja se aiheuttaa toisinaan (useinkin, ehkä?) sabinonkaltaisia merkkejä. Yleensä tosin merkkien reunat ovat hyvin selväpiirteiset, poikkeuksena klassisen sabinon rikkoreunaisista merkeistä. Nämäkin voivat silti näyttää sabinoilta, on korkeat sukat ja päässä valkoista.

Splashin periytyminen on kuitenkin hankalaa selvittää. Splash käsitetään nykytiedon mukaan yhden geenin aiheuttamana, dominoivana ominaisuutena, joten se ei hypi sukupolvien ylitse. Suomenhevosista Intiaani on testattu, heterotsygoottinen splash ja ymmärtääkseni Hagelundin Aarre on myös varma splash (Sukuposti käyttää lyhennettä skrj = suomenkirjava). Kummankin vanhemmat kuitenkin ovat hyvin maltillisesti kuvioituja, ensimmäisenä ei tulisi mieleen pitää niitä sen enempää splasheina kuin sabinoinakaan, isohkoja päämerkkejä löytyy, mutta jaloissa on yleensä vähemmän valkoista. Sama koskee monia splash-kuvioituja russeja, niillä sentään esiintyy sitä selkeästi kirjavaa splashia (esimerkki), jota suomenhevosissa ei ole näkynyt kai vuosikymmeniin.

Sabinon ja W-geenin aiheuttamien kuvioiden periytyminen on teoriassa yhtä yksiviivaista kuin splashed whitenkin: SB1 ja W ovat nykytiedon mukaan dominoivia eivätkä voi siten hyppiä sukupolvien yli piilossa. Käytännössä periytymisen selvittäminen on kuitenkin jokseenkin haasteellista samasta syystä kuin splashin kohdalla selitin: kaikkien yksilöiden ulkoasusta ei suoraan näe, mitä ne voivat varsalle periyttää. Ainakin splash ja W varioivat todella paljon ja saattavat ehkä esiintyä joskus todella pienimerkkisinä.

Ilmeisesti varsinaisten väri- ja kuviogeenien lisäksi hevosilla saattaa olla myös erilaisia muuntelijageenejä, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten isona valkoiset kuviot näkyvät. Näitä geenejä ei tunneta vielä, saati niiden vaikutustapaa, kyseessä on vasta ihan puhdas arvailu. Ja aina on mahdollista myös se, että jostain putkahtaa jokin uusi mutaatio, joka voi olla perinnöllinen tai sitten ei. Ja lisäongelmia tuottavat sitten ne mahdolliset tapaukset, jossa yhdistyy useampia eri tekijöitä, kuten vaikka kaksi erilaista W-muunnosta, jokin W ja sabino, tai sitten splash esiintyy näiden muiden kanssa. Splashillä ei ole mitään tekemistä tuon KIT-geenin kanssa.

Tällä hetkellä myös kuvioiden nimitysasiat ovat vähän niin ja näin. Virtuaalimaailmassa on opittu viimeisen kymmenen vuoden aikana siihen, että isomerkkiset hevoset ovat sabinoita. Osa hevosista kuitenkaan ei voi olla sabinoita, koska varsinaisen sabinon aiheuttavaa geeniä ei löydy lainkaan esimerkiksi arabeilta. Niiden "sabino"-kuviosta vastaa jotkin W-muunnoksista. Dominanttivalkoinen ei taas oikein kelpaa nimeksi, koska tämä värinimitys tulee ajalta, jolloin W:n kuviteltiin aiheuttavan vain sen kokovalkoisen, sinisilmäisen värityksen (jolle nimi dominanttivalkoinen eli dominant white on ihan passeli). W-geenin eri muunnosten aiheuttamille erilaisille kuvioille ei ole olemassa nimityksiä ja vaikeata niiden käyttäminen olisikin, koska eivät ne erotu aina toisistaan riittävästi tunnistamista varten. Miksi näitä sabinonnäköisiä ei-sabinoita sitten pitäisi nimittää? Minulla ainakaan ei ole hyviä ideoita, hamsterimaailmasta lainattu termi "valkotäpläinen" ei oikein kuvaile näitä kuvioita...

Hevosten väreissä ja niiden genetiikassa on vielä ilmeisen paljon selviteltävää. Lisäksi hevosten värien tutkiminen on luultavasti hyvin epäkiitollista puuhaa: kyseessä on iso eläin, joka on kallis pitää, ja joka synnyttää vain yhden jälkeläisen kerrallaan. Niitä ei voida kasvattaa suurta määrää vuodessa pelkkään tutkimuskäyttöön, jotta saataisiin luotettavaa tilastodataa. Yksityinenkään kasvatus ei tarjoa juuri apua, koska varsan vanhemmat valitaan muiden seikkojen perusteella, ei värin. Rahoitustakaan hevosten värigenetiikan tutkimus tuskin houkuttelee suuressa määrin, koska se ei ole hevostaloudessa tärkeä asia: hyvällä hevosella ei ole väriä, sanoo vanha sananlasku ja on oikeassa. Hevostalous pyrkii kohti parempia suoritushevosia, oli kyseessä sitten laukkaratsu, koulujyrä tai työhevonen, väristä viis.

SANASTOA
geeni - perinnöllisen "tiedon" yksikkö, muodostuvat DNA:sta tai RNA:sta. Tekstissä on mainittu W- ja SB1-geenit.
alleeli - geenin vaihtoehtoisia muotoja: dominoivasta W-geenistä on olemassa kaksi alleelia, W ja w.
kromosomi - yhtäjaksoinen DNA-rihma, joka sisältää useita geenejä, monisoluisilla esiintyy pareittain, joista toinen on peräisin isältä, toinen äidiltä.
alleelipari - kromosomiparissa esiintyvät saman geenin alleelit.
homotsygoottinen - tilanne, jossa alleeliparin molemmat alleelit ovat samanlaiset, esimerkiksi WW tai ww.
heterotsygoottinen - tilanne, jossa alleeliparin alleelit ovat erilaiset, esimerkiksi Ww tai SB1sb1.
dominoiva - hallitseva geeni, jonka vaikutus näkyy eliön ilmiasussa aina, jos kromosomissa on vähintään yksi dominoiva alleeli. W-geeni on dominoiva, sen aiheuttama kuvio näkyy vaikka se esiintyisi heterotsygoottisena. Merkitään yleensä isoilla kirjaimilla. Ei voi periytyä piilossa.
resessiivinen - väistyvä geeni, jonka vaikutus näkyy vain, jos se esiintyy homotsygoottina. W-geenin tapauksessa kuvion puuttuminen, w, on väistyvä ominaisuus ja kuvio puuttuu vain, jos hevosen genotyyppi on ww. Resessiivinen ominaisuus voi periytyä piilossa, kaiksi W-kuvioitua heterotsygoottia (Ww) hevosta voi saada ei-W-kuvioidun varsan, jos se sattuu perimään molemmilta vanhemmiltaan sen piilossa olevan w-alleelin.

LÄHTEET
Wikipedia: Sabino horse
Wikipedia: Horse markings
Wikipedia: Dominant white
White Horse Productions: Pinto Thoroughbreds
Equine Tapestry: The W20 project
Equine Tapestry: Names, categories and descriptive terms
Equine Tapestry: W is for white spotting
Equine Tapestry: So what happened to all sabinos
Hevosurheilu: Klemola oli oikeassa! Suomenhevosessa on splashed white-kirjavuusgeeni
Viitanen, J: Hevosen värit
Sponenberg, D. P.: Equine Color Genetics

torstaina, joulukuuta 11, 2014

Joulukalenteri 11: kadonneiden hevosten lista

Virtuaalifoorumilla on pyörinyt topikki aiheesta Lista kadonneista hevosista. Se saavutti kovasti suosiota ja itsekin etsintäkuulutin siellä kymmeniä hevosia (ja pääsin vasta vähän alkuun). Osalle löytyikin sivut ja olen niistä kovin kiitollinen, koska ne auttavat taas vähäsen eteenpäin tässä suossa, jota myös sukutaulujen tekemiseksi kutsutaan.

Topikin perustaja Yaren totesikin topikin olevan hyödyllinen ja tärkeä, ja päätti samoin tein tehdä asialle ihan nettisivutkin. Niin sai alkunsa Lista kadonneista hevosista. Siellä on listattuna hevosia, joita joku harrastaja kaipailee ja sitten on listattu löytyneitä hevosia.

Sinne kannattaa mennä katselemaan hevoslistoja ja miettimään, että mahtoiko itsellä olla jossain tallessa jonkin kadonneen hevosen sivut. Tai ehkä tietää niiden löytyvän web archivesta, kun osaa hakea tiettyä osoitetta. Itse ainakin lupaan tehdä tätä säännöllisesti (siksi tästä piti ihan blogipostaus tehdä: sivun osoite pysyy tallessa ja helposti saatavilla) ja yrittää niinolleen tarjota auttavaa kättäni edes pieneltä osalta tässä asiassa.

- S

keskiviikkona, joulukuuta 10, 2014

Joulukalenteri 10: rotuesittelyssä budjonny

Tässä olisi pari vuotta sitten kirjoitettu, mutta julkaisemattomaksi jäänyt ja nyt päivitetty budjonnyn rotuesittely.

Historia virtuaalimaailmassa
Budjonnynhevosia on todennäköisesti ollut virtuaalimaailmassa hamasta alusta alkaen, muttei koskaan mitenkään monilukuisena. Ensimmäinen varmasti tiedetty budjonny-yksilö oli tamma Ekbatana, joka tiettävästi oli olemassa jo vuonna 2000. Se vaikutti ainakin Nice-N-Easyssä ja Koululaaksossa ja yllättäen sitä käytettiin puoliverijalostuksessa. Tuolloin ei ollut vielä ihan selvää, mitä rotuja FWB:n jalostuksessa saa käyttää ja mitä ei, ja Ekbatana jätti ainakin kaksi FWB:ksi merkittyä ja tunnustettua varsaa puoliverioreista. Yli kymmenen vuoden perspektiivistä katsoen kyseessä ei ole mikään katastrofi eikä edes paheksuttava asia: menneinä vuosina suomalaiseen reaalimaailman ratsujalostukseen on hyväksytty yhtä ja toista sellaista, mikä ei enää täytä nykypäivän jalostusmääräyksiä. Ja käytetäänhän budjonnysukuisia hevosia eestinpuoliverisen jalostuksessa.

Virtuaalinen budjonny yleistyi loppuvuodesta 2002 kun vastakeksitty RBSH löi itsensä läpi. Budjonny on aina ollut suosituin venäläisrotu RBSH-jalostuksessa. Tuolloin RBSH-siittolat keksivät budjonnyja RBSH-jalostusta varten, mutta ajoittain kasvattivat myös puhtaita budjonnyvarsoja. Budjonnyja löytyi tuolloin ainakin Zenistä, Marineasta ja luultavasti myös Rainy Days-tallista, sen sijaan Angelniemen omistaja ei koskaan innostunut budjonny-sukuisista RBSH:ista.

Tuon ajan merkittävimpiä budjonnyoreja olivat Colorado, Danchello, Ledik ja jossain määrin Flourishing Bonanza, mutta nykybudjonnyjen suvuista nämä nimet ovat lähestulkoon kadonneet. Ne jatkuvat oikeastaan vain Zenin vanhojen kasvattien kautta, joita onneksi ei ole hukattu kokonaan. Tammoista varhaisimpia olivat La Traviata ja Miss Magic sekä erityisesti La Traviatan varsa MVS Moria, joka päätyi Zeniin ja vaikuttaa Zenin nykyisten hevosten suvuissa edelleen.

Kuuluisa koulu-RBSH:ita kasvattanut Nétts käytti jalostuksessa paljon nimenomaan budjonny-xx-risteytyksiä, mutta siellä kasvatettiin myös useita puhtaita budjonnyja. Kantatamma Chanétt oli budjonny, ilmeisesti kuitenkin suvuton. Jonkin verran käytetty ori oli myös RBSH-ori BDJ Yaroslav, jonka isä oli edellämainittu Ledik.

Rakenne ja ulkonäkö
Ihanteellinen budjonny on rakenteeltaan täysiveri- tai puoliverityyppinen, voimakas hevonen, jolla on moitteeton ratsun rakenne. Todellisuus ei aina vastaa tätä ja toisaalta budjonnyssä esiintyy edelleen hieman erilaisia tyyppejä. Kun reaalimaailman budjonny luotiin 1920-luvulla, siinä aluksi esiintyi kolmea tyyppiä: massiivinen, kevyt itämainen ja keskiraskas, joka muistutti eniten täysiveristä. Nykyisin tyyppejä ei enää suoraan tunnusteta, mutta tällainen vaihtelu näkyy edelleen RL-budjonnyjen rakenteissa. Niitä on monennäköisiä, raskaampia ja kevyempiä. Nykybudjonnyt ovat isoja, yleensä yli 160-senttisiä säkäkorkeudeltaan.

Budjonnyn pää on keskikokoinen, profiili suora ja yleensä pää on myös varsin kuiva, jonkinlaista jalouttakin voi olla. Kaula on ihanteellisesti pitkä ja hyvämuotoinen, toisinaan oreilla voi olla melko lihaksikas kaula, mutta se ei ole kovin tyypillistä. Joskus kuitenkin näkee vähemmän täydellisiä kauloja: lyhyitä ja joutsenkaulaisia. Etuosan tulisi olla hyvä, säkän selväpiirteinen ja lavan pitkä ja loivassa kulmassa. Sen paremmin kuin kaulakaan, ei etuosa ole kaikilla yksilöillä täydellinen. Runko on yleensä kohtuullisen syvä ja leveä, lievä pitkärunkoisuus ei ole tavatonta. Takaosa on voimakas, lautanen hieman laskeva. Jalat ovat pitkät, kuivat ja vahvat, asentovirheitä esiintyy jonkin verran.

Budjonnyn yleisin väri on rautias, se periytyy doninhevoselta, joka on budjonnyn kantarotu. Usein karvassa on myös metallinhohtoinen kiilto, sekin peräisin doninhevosilta. Harvinaisempia värejä ovat ruunikko ja musta. Jos kimoja esiintyy lainkaan (mikä ei ole lainkaan varmaa), ne ovat erittäin harvinaisia. Valkoisia merkkejä on usein, mutta ne ovat yleensä melko pieniä eikä budjonny tiettävästi kanna sabinokirjavuutta tai muita vastaavia kuvioita.

Käyttö
Yllä tuli jo mainittua budjonnyn käyttö RBSH:n jalostuksessa ja sen suuresta merkityksestä siinä. Budjonny on hyväksytty myös Sim-Game Sport Horsen jalostukseen, jossa sitä voidaan risteyttää puoliverisiin.

Puhdas budjonny on suorituskykyinen hevonen vaikkei se täytäkään aina kaikkia ihanteellisen suoritushevosen rakennetoiveita. Kotimaassaan Venäjällä niitä käytetään risuestelaukoissa ja ori Priboj voitti vuonna 1964 kuuluisan Pardubicen laukkakilpailun. Virtuaalimaailmassa budjonnyt eivät ole LJ:n sallimien laukkahevosten joukossa, mutta budjonny-sukuiset laukka-RBSH:t ovat toki sallittuja.

Myös kaikissa olympialajeissa budjonnyt pärjäävät hyvin, parhaat yksilöt jopa olympiatasolla. Budjonnyori Pintset voitti vuoden 1980 olympialaisissa kenttäratsastuksessa yksilökilpailun pronssin ja joukkuekilpailun kultamitalin. Venäjällä budjonnyja käytetään erityisesti este- ja kenttäratsastuksessa ja ne pärjäävät kummassakin lajissa hyvin. Budjonnyjen matalat, pitkät liikkeet tekevät siitä myös kelvollisen kouluratsun.

– Gin

tiistaina, joulukuuta 09, 2014

Joulukalenteri 9: blogin parhaat palat, osa 2

Vajaa kolme vuotta sitten esittelin blogin parhaat palat siihenastisista teksteistä. Tässä blogissa kun on niin paljon postauksia jo ja osa niistä on pahasti vanhentuneita, jopa virheellisiä tai muuten vain tarpeettomia. Niiden helmien kaivaminen kaiken tauhkan seasta on työlästä, joten auttava käsi lienee tarpeen.

Tässä onkin sitten lista blogin parhaista paloista (omasta mielestäni) vuodesta 2012 lähtien.

Virtuaalijelppi
Kysy meiltä, yritämme vastata.

Rakennearvostelusta
Ginin pitkä teksti rakennearvostelusta ja sen käytännöistä ja ongelmista. Hyvin suositeltavaa jokaiselle, jonka tekee mieli alkaa ränistä jostain arvosteluista.

Knabstrup-jalostus
Meidän käyttämä ohjesääntö knabstrup-jalostukseen (siltä varalta, että joku ihmettelee miksi meidän knabstrupeissa on joskus vieraita rotuja seassa).

Kymmenen vihatuinta webbisuunnittelumokaa
Osa näistä ei koske sinänsä virtuaalitalleja, mutta aika moni kuitenkin. Edelleen hyvin, hyvin ajankohtainen, koska faktat eivät mene koskaan pois muodista.

Suprant
Sikäli ei enää kovin ajankohtainen kun Suprant lopetti tässä syksyn aikana (mikä on kyllä suuri harmi), mutta postaus käsittelee paljon sitä, mitä me haluamme tallilta ja hevosilta nähdä.

Salapoliisintyön apuvälineet
Miten me selvittelemme hevosten sukuja ja kadonneita sivuja.

Kysy oikein hevosen väriä!
Miten kannattaa kysyä väriasioita, jotta saisi siitä maksimihyödyn?

Sisäsiitos ja linjasiitos
Tietopostaus sisä- ja linjasiitoksesta ja niiden esittelyä sekä reaali- että virtuaalimaailmassa.

Joulukalenteri 8: Värigenetiikan kiemuroita
Ensimmäinen kouriintuntuva tutustuminen KIT-geeniin ja siihen, miten se vaikuttaa päistärikköön, tobianoon, sabinoon ja W-geeniin.

Rodut ja värit
Lisää tarinaa roduista ja väreistä, mistä väritietoa saa ja miten sitä pitäisi tulkita.

Viivat: milloin niitä käytetään ja miten ne saadaan aikaan
Kielioppiasiaa erilaisista väliviivoista ja niiden käytöstä. Olisi varmaan syytä kerrata nämä itsekin välillä.

Noki-geeni
Väriasiaa: esittelyssä nokikuvio.

Frederiksborginhevosen rotumääritelmä ja rakennearvostelu
Frederiksborginhevosen rotumääritelmä käännettynä ja sovellettuna.

Säkäkorkeuden määräytyminen
Arabien säkäkorkeudet
Pohdintaa vaihteeksi ihan uudesta asiasta, nimittäin siitä, miten varsan säkäkorkeus muodostuu. Vanhempien perusteella, joo, mutta miten järkevää se on? Näiden postauksien pohjalta on meidän hevosten säkäkorkeuksia alettu miettiä vähän uudelleen ja yritetty saada enemmän hajontaa.

Joulukalenteri 6: venäjänratsuhevosen jalostus
Juttua VRH:n jalostuksesta ja erityisesti väreistä. Hyvin suositeltava teksti kaikille rodun jalostuksesta kiinnostuneille.

Joulukalenteri 8: Tetrarch-, Birdcatcher- ja Bend Or -täplät
Minä näen laikkuja! Lisää väriasiaa.

Joulukalenteri 19: pää rakennearvostelussa
Pään arvostelu rakennearvostelussa ja miksi se on niin tärkeätä. (Sanottakoon vielä se, että tällaisten kattavien infopostausten kirjoittamiseen menee helposti kolme iltaa: ekana iltana etsitään tietoa, tokana iltana kirjoitetaan teksti ja kolmantena iltana editoidaan, mietitään ja editoidaan vähän lisää.)

Joulukalenteri 21: hakukoneoptimointi
Hakukoneoptimoinnin perusteet, kovin tärkeätä tehdessä mitä tahansa nettisivuja.

Eri puoliverirotujen värit
Listaa puoliveriroduista ja niillä esiintyvistä väreistä. Tästä saanee jonkinlaisen kuvan, miten hankalasta asiasta on kysymys. Listaa pyritään päivittämään edelleen, jos siihen on aihetta.

"Väärät" rodut FWB-suvuissa
Minun perustelut siihen, miksi se nyt ei ole mikään maailman suurin katastrofi, jos jostain kaukaa FWB:n suvusta löytyy jotain epäortodoksista, kuten RBSH:ta.

Hevosten jaottelu virtuaalitalleilla
Tästä tekstistä lähti Ionicin ulkoasun uudistus liikkeelle, kun tajusin oikeasti, miten suolesta se edellinen viritelmä oli. Joskus sitä omat ajatukset yllättävät itsensäkin.

Oodi VRL:lle
Koska VRL:ää ei nyt vain kannata haukkua!

Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit
Värigenetiikka-asiaa kovaksikeitetyille harrastajille ja ehkä vähän muillekin. Tuo W-geeni on mielenkiintoinen ja ainakin itse odotan innolla, että mitä kaikkea sen alta paljastuukaan vielä. Spoilerina sen verran, että aiheesta on tulossa joulukalenteripostauskin lähiaikoina.

Näin pidät hevoseen sivut tallessa
Tämä on ehkä tärkein teksti, jonka olen toistaiseksi kirjoittanut.

- S

maanantaina, joulukuuta 08, 2014

Joulukalenteri 8: nimisuunnitelmia

Älypuhelimet ovat siitä hauskoja kapistuksia, että niihin voi tarpeen tullen tallentaa kaikenlaisia muistiinpanojakin. Meillä molemmilla kulkee koko ajan siis mukana muistilappu, johon voi reissun päällä ollessaan kirjata mieleen tulleita ideoita, koskivat ne sitten blogitekstejä, twiittejä tai ennen kaikkea hevosten nimiä. Ei pääse hyvät ideat unohtumaan! Tosin niiden ideoiden hyvyydessä on toisinaan toivomisen varaa.

Tällä hetkellä listalta löytyy mm. seuraavia nimi-ideoita:

How Much Is The Fish
Milli Vanilli
Hoobastank
Jam-A-Holic
Take That
Boys Boys Boys
Bändejä, kappaleiden nimiä, nämä ovat aika vakiokauraa hevostennimissä. Osa näistä on mietitty erityisesti Pinkkiä ja sen täysiverisiä varten, mutta kelvannevat kyllä muillekin.

Hauki Katonrajassa
Teekkarilauluihinkin on tullut tutustuttua. Emme vain yhtäkkiä keksi, miten ihmeessä tästä voisi minkään hevosennimen kehitellä...

Palpatine
Star Warsista tuttu. Tietysti pitäisi olla sitten myös Skywalker, Darth Vader, Han Solo, Leia Organa ja niin edelleen. Kiellämme että kumpikaan olisi mikään erityinen SW-fani, mutta on ne leffat tullut katsottua.

Shaken Not Stirred
Lisää leffa-aiheita. Tämäkin toimisi ehkä parhaiten laukka-täysiverisen nimenä.

Meechum
Ei leffasta, mutta tv-sarjasta. House of Cardsin törkeän komea henkivartija (toisella meistä on heikkous miehiin tummassa puvussa).

Go Or No Go
Työelämästä tuttu termi.

Emerentia
Hreggi
Jostain napattuja nimiä.

Wild Rose
Ei mikään mielikuvituksen riemuvoitto, mutta kun kalliovuortenhevosilla on noita Rose-nimiä jo muutenkin, niin menisi varmaan siinä seassa.

Spitfire
Seafire
Starfire
De Havilland
Sopwith
Sikorsky
Fokker
Hävittäjävalmistajia ja -malleja.

Icee
Napattu The Idea of Order -sarjakuvasta. Icee on herttainen tamma, joka tarjoaa apuaan ihmisongelmien kanssa painiville kanssahevosilleen. Myös sanaleikki, lausutaan kuin "I see".

Mint In It
Satunnainen aivopieru.

Nimistä onkin kohkattu blogissa säännöllisesti, jonkin verran myös niiden keksimisestä. Fakta kuitenkin on se, että Ionicissa on syntynyt kohta neljä tuhatta kasvattia ja jokaisella on nimi, joten uusien nimien keksiminen ei ole mikään ihan läpihuutojuttu. Varsinkaan kun niitä kasvatteja syntyy jatkuvalla syötöllä lisää. Yhtäkään ideaa ei siis ole varsinaisesti varaa hylätä eikä yhtään inspiraationlähdettä ylenkatsoa, oli se sitten Gaimanin kirjat, teekkarilaulut, joulupukin porot, tai 90-luvun eurodance.

Nimien keksimisessä apuna on useita eri lähteitä, kuten:
- Wikipedia, kaikki soveltuvat kieliversiot, tietty
- sanakirjat, sekä manuaaliset että nettisanakirjat, Google Translate, sanalistat
- nimilistat, Behind the Name lienee paras
- Sukuposti, täältä saa mallia ja inspiraatiota
- IMDB
- Google, tietenkin

- S & Gin

sunnuntaina, joulukuuta 07, 2014

Joulukalenteri 7: myöhästynyt Halloween-satu

Kun Halloweenin aikaan luki liikaa muiden kirjoittamia tarinoita, muttei koskaan ehtinyt viimeistellä omaansa ajoissa.
Ei välttämättä suositella nuorimmille ja/tai herkimmille lukijoille, vaikkei tämä mikään kamalan pelottava olekaan. Ei sisällä juurikaan hevosasiaa.


Jossain tallin mailla, solisevan puron rannalla on pieni alue, jota ympäröi kiviaita. Kiviaita on jo vanha, sammalen peittämä ja paikoin sortunutkin. Aidassa on rautainen portti. Toisinaan se lenkottaa auki. Jos tällöin sattuu ratsuosasto kulkemaan ohi, se pysäytetään ja osaston vetäjä, joku tallin työntekijöistä, käy sulkemassa portin. Joskus voi kuulla portin sulkeneen työntekijän mutisevan jotain, joka kuulostaa tältä: "Taas on henget kulkeneet". Portti on painava, saranat ovat ruosteessa ja salpa tiukka. Kukaan ei tarkalleen ottaen tiedä, mikä portin silloin tällöin avaa.

Kiviaidan sisällä on vanha hautausmaa.

Kauan sitten näillä seuduilla sijaitsi rikas kartano. Kartanossa oli kaksi tytärtä, vanhempi heistä oli kaunis ja suloinen, nuorempi oli vauvana sairastanut rokon ja se oli jättänyt rumat arvet hänen kasvoilleen.

Tyttäret tulivat teini-ikään ja kävi lopulta selväksi, ettei poikaa enää kartanoon syntyisi. Vanhemmat kutsuivat tyttäret luokseen ja ilmoittivat, että vanhempi tytär menisi naimisiin, saisi lapsia, perisi kartanon ja aikanaan kartano siirtyisi hänen lapsilleen.
– Mutta entä minä? huudahti nuorempi tytär.
– Me määräämme testamentissamme, että sinulla on täällä kartanossa koti koko loppuelämäsi ajan ja mitään sinulta ei tule koskaan puuttumaan. Aviomiestä emme kuitenkaan voi sinulle hankkia, kartanoa ei voi jakaa kahteen osaan, ilmoitti isä ja jätti armeliaasti mainitsematta sen seikan, että arpikasvoiselle tyttärelle ei aviomiesehdokkaita ollut helppo löytää.

Mutta nuorempi tytär tiesi tämän seikan hyvin itsekin, näkyihän se joka kerta kun hän katsoi peiliin. Pahinta asiassa oli se, että kumpikin tyttäristä oli ihastunut naapurikartanon nuorempaan poikaan, joka vanhempien mielestä olisi sovelias vanhemman tyttären mieheksi. Nuoremman tyttären oli pakko tunnustaa itselleen olevansa kirvelevän kateellinen.

Kylällä pienessä mökkipahasessa asui vanha mummo, jonka sanottiin olevan noita. Hän osasi parantaa sairaita, keittää rohtoja, tehdä pieniä taikoja ja ennustaa tulevaa. Häneltä käytiin kartanoonkin kyselemässä karjataikoja. Nuorempi tytär pohti, jos yrttimummo osaisi auttaa häntä, jos vaikka lemmenjuoman keittäisi.

– Mmmh, mutisi mummo tyttären selitettyä ongelmansa. – Ei ole lemmenjuomaa olemassa. Ei sellaista, joka saisi miehen lankeamaan rokonarpiseen nuorempaan tyttäreen, jolla ei omaisuutta ole. Paavia ja pahaa huiputusta ovat lemmenjuomat.
Tytär parahti itkemään.
– Voi, eikö mitään keinoa ole?
– Mmmh, mutisi mummo. – On, yksi keino on. Hyvä keino onkin, tepsii varmasti. Mutta se on samalla myös oikein paha keino. Haluaakos armollinen neiti sellaiseen ryhtyä?
– Minä teen ihan mitä tahansa, huudahti tyttö, ilahtuneena pienestäkin toivonkipinästä. – Ihan mitä tahansa.
– Mmmh, mutisi mummo taas. – Jos kerran olet niin varma... Näin sinun on sitten tehtävä: otat tämän pienen pullollisen myrkkyä. Syötä sitä salaa sisarellesi joka päivä seuraavaan täysikuuhun asti. Sisaresi sairastuu, kuihtuu ja kuolee pois. Kun hän on kuollut, ota kolme hiusta hänen päästään ja tuo ne minulle. Minä keitän sinulle sitten liemen, joka tekee kauniiksi.

Nuorempi tytär kavahti. Pitäisikö hänen tappaa oma sisarensa? Mutta toisaalta... Sitten hän saisi kartanon, aviomiehen ja kauniit kasvot. Jos ei, hän eläisi sisarensa luona vinttikammarissa, yksin ja rumana, piilossa katseilta. Yhtä hyvin hän voisi niellä myrkyn itse.

– Minä teen sen, lupasi tytär.
– Mmm, mutisi mummo. – Pidä tarkkaan omana tietonasi. Ei edes papille ripissä pidä tunnustettaman.

Tytär lupasi ja lähti kotiin myrkkypullo pienessä pussukassaan. Ohjeiden mukaan hän tiputti myrkkyä sisaren juomalasiin joka ilta nukkumaan käydessä. Kun täysikuu tuli, oli myrkkypullo tyhjä ja vanhempi sisar sairastui niin että hän joutui vuoteenomaksi. Hänellä oli kuumetta, ruokahaluttomuuta, kuivaa yskää, tautia epäiltiin keuhkotaudiksi. Nuorempi tytär hoivasi sisartaan miten parhaiten taisi eikä poistunut sairasvuoteen äärestä kuin harvoin.

Kahden viikon kuluttua vanhempi tytär kuoli nukkuessaan. Nuorempi tytär valvoi vuoteen vieressä tänäkin yönä ja nyppi kolme hiusta kuolleen sisarensa päästä. Sen jälkeen hän meni herättämään vanhempansa ja kertomaan sisarensa päässeen taivaaseen.

Vanhemman tyttären oma toive oli ollut tulla haudatuksi kauniiseen paikkaan puron varrelle, lähelle sitä kiveä, jolla hän ja hänen sisarensa mielellään istuivat ja unelmoivat kuunnellen samalla puron solinaa. Näin tehtiin, kuollut tytär haudattiin sinne, haudan ympärille pystytettiin kiviaita ja aitaan tehtiin rautainen portti.

Seuraavana päivänä nuorempi tytär meni yrttimummon tuvalle ja vei luvatut hiukset hänelle. Muori sanoi keittävänsä niistä liemen, tytön pitäisi tulla hakemaan se viikon kuluttua. Liemi valmistui ajallaan ja nuorempi tytär huuhteli sillä kasvonsa joka aamu ja ilta. Arvet ihossa alkoivat vaalentua vähitellen, silmistä tuli sinisemmät, ihosta hohtavampi, hiuksista tuuheammat. Käsienkin iho oli silkinpehmeätä, aivan kuin vanhemmalla sisarellakin oli ollut. Vanhemmat ihmettelivät tätä muutosta, mutta tytär vain hymyili salaperäisesti ja sanoi huuhtovansa kasvonsa aamukasteella, siitä johtui arpien katoaminen. Mitä muihin seikkoihin tuli, vanhemmat ehkä vain kuvittelivat näkevänsä silmät sinisempinä, hiukset tuuheampina ja ihon heleämpänä.

Aikanaan sovittiin kihlajaisista kartanon nyt ainoan tyttären ja naapurikartanon nuoremman pojan välillä ja ne piti järjestää keskikesällä. Ennen kihlajaisia tytär lähti ratsastamaan lempitammallaan. Ratsukko kulki puron vartta pitkin kohden sitä kiveä, jolla hän sisarensa kanssa oli nuorempana usein istunut. Kesäilta oli hämyisä, purosta nousi kevyt sumu. Kivellä istui joku ja peilasi kuvaansa puron pinnasta.

– Missä on minun kasvoni? Missä on minun kauniit kasvoni? kivellä istuja valitti hiljaa.

Kartanon tytär ratsasti varovasti lähemmäs.

– Missä on minun kasvoni? Missä on minun kauniit kasvoni? valitti kivellä istuja valitti jälleen.

Kartanontyttären hevonen alkoi vauhkona korskua ja hyppiä pystyyn. Kivellä istuva nuori nainen huomasi tulijan ja katsoi kohti. Kauhukseen kartanon tytär huomasi sen olevan hänen kuollut sisarensa, mutta kasvot oli hirveän näköiset: täynnä paiseita, haavoja ja haavoista vuotavaa keltaista visvaa. Kumpikin kirkaisi pelästyksestä, kuolleen tyttären haamu katosi salamannopeasti ilmaan ja nuorempi tytär putosi hevosen selästä maahan. Hänen ei käynyt kuinkaan, ja heti ylös päästyään hän lähti juoksemaan karanneen hevosensa perässä kohti kotia sydän kurkussa.

Sinä yönä hän ei saanut nukuttua. Heti kun hän vaipui puolinukuksiin, hän näki sisarensa hirvittävät kasvot ja kuuli valituksen: "Missä on minun kasvoni? Missä on minun kauniit kasvoni?"

Seuraavana iltana hän ratsasti uudelleen samaan puronmutkaan selvittääkseen, oliko hän nähnyt kuitenkin vain pahaa unta. Hän jätti hevosensa kauemmas, sitoi sen puuhun kiinni ja hiipi itse lähemmäs.

Haamu oli kivellä taas ja valitti samaan tapaan. Nyt kartanontytär huomasi, että haamun ruumiskin oli paiseiden, haavojen, arpien ja mustelmien peitossa, ei vain kasvot. Sitä oli hirvittävä katsella. Edessä oli toinen uneton yö.

Seuraavana iltana kartanontytär päätti ottaa sulhasensa mukaan, näkisikö sulhanen saman minkä hän. Etukäteen hän ei kertonut mitään näkemästään haamusta. Ennen puronmutkaa tytär ehdotti, että he sitoisivat hevosensa tähän ja kävelisivät vähän matkaa puron vartta. Sulhanen suostui tähän. He kävelivät peräkkäin pitkin polkua kun yhtäkkiä sulhanen pysähtyi. Kivellä istui nuoren naisen hahmo ja se valitti:

– Missä on minun kasvoni? Missä on minun kauniit kasvoni?

– Hoi sinä! huusi mies.

Hahmo käänsi päänsä ääntä kohti paljastaen samalla kasvojensa rujouden, kirkaisi ja katosi savuna ilmaan.

– Mikä paholaisen olento se oli? kysyi kalpeaksi valahtanut mies morsiameltaan.
– Se... se oli minun kuollut sisareni, kuiskasi kartanontytär.
– Mutta miksi se on noussut tuohon kivelle etsimään kasvojaan?
– En minä vain tiedä, sanoi tytär, mutta painoi päänsä häpeissään.

Seuraavana päivänä kartanontytär ratsasti yrttimummon mökille ja kertoi mitä oli tapahtunut.

– Mmmh, mumisi mummo. – Mmmh-mh. Ei väkisin tapettu rauhaa saa.
– Ei saa rauhaa? Eikö sisareni pääse taivaaseen?
– Mmmh, ei saa rauhaa ei. Joutuu vaeltamaan ikuisesti elämän ja kuoleman välissä.
– Mutta pappi hänet kuitenkin hautaan siunasi!
– Mmmh. Ei papeillakaan valtaa ole kuoleman rajan yli. Murhatut jäävät levottomiksi sieluiksi.
– Mutta eikö mitään voi tehdä että sisareni pääsisi haudan lepoon?
– Ei, tyttökulta, ei ole. Sinun pitää vain toivoa, ettei sisaresi levoton haamu huomaa, että hänen kasvonsa ovat nyt sinulla.
– Mitä sitten tapahtuu, jos hän huomaa? kysyi tyttö peloissaan.
– Mmmh, mistäpä minä tuota tietämään. Kertovat levottomien sielujen kiduttaneen heitä kohtaan väärin tehneitä, riivanneen, raadelleen ja tappaneenkin. Sanoin minä, että tämä on paha keino, hyvin paha. Nyt ei auta katuminen enää.

Tytär lähti kauhistuneena mummon mökistä ja mietti mitä hän voisi tehdä. Huoli omasta kohtalosta oli kova, mutta vielä suurempi oli murhe levottomaksi jääneest sisaresta, joka ei milloinkaan pääsisi rauhaan. Koska hän ei mitään muuta keinoa keksinyt, hän meni pappilaan ja tunnusti papille koko asian, vaikka oli mummolle luvannut olla kertomatta. Papeilla oli kuitenkin jumala puolellaan, ehkä he voisivat auttaa.

Pappi kuunteli ja kauhistui. Noituutta hänen seurakunnassaan, saatanan pahuutta hänen kirkkonsa liepeillä! Kartanontyttärelle hän sanoi, että tämä on paha asia ja hänen pitää kysyä itseltään piispalta, miten tässä pitäisi menetellä. Ja niin hän kirjoitti kirjeen piispalle.
Ei mennyt kauaa kun piispa itse saapui paikkakunnalle sotilaiden kanssa. Sotilaat pidättivät mummon ja mummo tuomittiin poltettavaksi roviolla noitana. Noidan kerrottiin huutaneen roviolla viimeisinä sanoinaan: "Vielä minä petturin tulen hakemaan!" Kartanontytär sai kuulla tästä ja hän kauhistui: nytkö häntä uhkasi kuolleenkin noidan haamu? Yön pimeydessä hän kävi hakemassa astiallisen rovion tuhkaa ja vei sen sisarensa hautausmaalle. Näin edes osa noidan jäännöksistä oli siunatussa maassa, ehkä se estäisi noidan haamua tulemasta hänen peräänsä.

Mutta piispalla oli toinenkin määräys: kartanontytärtä ei pidettäisi noitana eikä tuomittaisi kuolemaan, mutta rikoksensa hänenkin piti sovittaa. Hänen tulisi katua koko loppuelämänsä tekojaan ja rukoilla sisarensa sielun puolesta. Tytär lähetettiin luostariin suorittamaan näitä tekoja. Tytär oli helpottunut: luostarissa hän olisi turvassa haamuilta. Kartanontytär eli pitkän elämän luostarissa ja koska tieto hänen rikoksestaan unohtui ajan myötä, häntä pidettiin vanhemmiten esimerkillisenä nunnana.

Kun hän lopulta kuoli, päättivät toiset nunnat luostarissa haudata hänet kotiseudulleen kiitoksena elämäntyöstä luostarin hyväksi. Joku tiesi kertoa, että nunnan sisar oli haudattu pienelle hautausmaalle kauniiseen paikkaan puron varrelle. Nunnat pitivät tätä soveliaana paikkana heidän kunnioitetun sisarensa päästä haudan lepoon ja niin kartanontytär haudattiin sisarensa viereen.

Sen jälkeen hautausmaan portti repsotti usein auki, vaikka se varmasti oli suljettu. Vanhat ihmiset kylällä nyökkäilivät: ei se ihme ole, hautausmaalla on niin monta levotonta sielua ja jostainhan niiden on kuljettava, niidenkin. Kartanon vanhimman tyttären sielu etsii edelleen kasvojaan, nuorempi tytär etsii sisartaan pyytääkseen anteeksi, ja noita etsii nuorempaa tytärtä kostaakseen tälle rovion. Ei siis ihme, jos välillä jää portit auki.


- S