Ionicin islanninhevosten tarina alkaa loppuvuodesta 2007, jolloin meille hankittiin ensimmäinen issikka, tamma Snotra frá Syndur. Snotralla ensin kilpailtiin issikoiden askellajiluokissa ja sittemmin se varsoi viisi varsa, kaikki vieraista oreista. Tällöin tuli myös kehitettyä Ionicin oma kasvattajatunnus issikoille, frá Jón.
Snotran varsoista kaikki myytiin aikanaan, kun eihän niitä voinut käyttää jalostuksessa keskenään ja muita hevosia ei tuolloin sitten tullut ostettua. Snotra kuoli vuonna 2009 ja kesti kolme vuotta ennen kuin seuraavat menninkäiset saapuivat tontille. Kyseessä oli kaksi teigaholtilaista, ori Brellir frá Teigaholti ja tamma Krafla frá Teigaholti. Erittäin kätevä pariskunta, molemmilla kaksi polvea sukua, mutta eivät mitään sukua toisilleen, joten ei muuta kuin varsoja teettämään. Toukokuussa 2012 syntyikin ensimmäinen ionicilainen issikka pitkään aikaan, ori Brestir frá Jón, kokonaan teigaholtilaisesta suvusta.
Sittenhän niitä alkoi kertyä. Kerpalta palasi takaisin meidän vanha kasvatti, Snotran varsa Vakri-Skjóni frá Jón. Sitten tuli Rautkymistä tamma Tvista frá Daydream ja viimeisimpänä lisää syndurilaisia, tamma Náttfreyja frá Syndur ja pitkäsukuinen ori Farmóður frá Syndur. Näiden lisäksi meille on syntynyt useita omia kasvatteja, yleensä isäoriina on käytetty jotain vierasta oria, että saadaan vähän vaihtelua linjoihin. Niinpä meidän issikkalauma on tällä hetkellä pieni, mutta suvuissa riittää silti vaihtelua.
Issikan taival Ionicissa on aika mielenkiintoinen. Rotu ei ole koskaan ollut niin harvinainen, että se olisi alkanut kiinnostaa harvinaisuutensa tähden. Eikä se ole järin eksoottinenkaan. Askellajihevoset periaatteessa kiinnostavat aina, mutta kun katsoo meidän muita askellajirotuja (erit. saddlebred, tennesseenwalker, NSH), häviää issikka näille näyttävyydessä. Issikan valtteja ovatkin persoonallinen ulkonäkö, värien paljous (tietysti!) ja nimet. Erityisplussan rotu ansaitsee siitä, että koska se ei ole mikään eksoottinen näky Suomessa, kuvia saa kotimaasta.
Mitä väreihin tulee, meidän issikkalaumasta löytyy tätä nykyä seuraavia erikoisvärejä:
- hallakkovärit
- voikkovärit
- hopeavärit
- päistärikkö
- tobiano
Tämä on mielestäni hyvä valikoima, periaatteessa kimo vielä uupuu, mutta esimerkiksi splashed white on niin harvinainen, ettei taida löytyä kuvia varastosta lainkaan ja jätänkin splashit mielelläni muiden huoleksi. Suomen Islanninhevosyhdistyksen sivuilta löytyy muuten mainiot väriesittelyt kuvien ja selitysten kera.
Mitä nimiin tulee, niin issikoiden kanssa saa käyttää ihan toisenlaisia lähteitä kuin muiden rotujen kohdalla ja siksi niiden nimeäminen onkin helppoa. Ja myös hauskaa, kun katselee eri nimien merkityksiä ja yrittää sovittaa niitä varsalle. Värinimet ovat yleisiä, mutta meille hankalia, koska varsaa nimetessäni minulla ei yleensä ole haisuakaan siitä, minkävärinen siitä tulee (ts. miten eksoottiselle , mutta silti mahdolliselle värille onnistun löytämään kuvan...). On nimittäin suhteellisen typerää nimetä hevonen Svartskjóniksi (mustankirjava), jos siitä tuleekin sitten raudikko. Suosikkini issikoiden lukuisista nimisivustoista on laaja Flying C Ranchin nimilista. Myös Fakurilla on pitkät listat, en tosin ole tehnyt vertailua, miten paljon noissa on samoja nimiä. Sama sen väliä, kyllä noiden nimilistojen avulla jo muutaman kasvatin nimeää!
Issikka onkin toivottavasti tullut jäädäkseen. Mitään järkyttävän jättimäistä kasvatusrotua siitä tuskin tulee, mutta jos saisi pidettyä pienen mutta vireän lauman, niin olisi kiva. Ostokannalla kyllä olen aina, issikoita voi tulla tarjoamaan meille.
- S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti