keskiviikkona, syyskuuta 30, 2015

Tarinoita nimien takaa

Kuten on monta kertaa sanottu, nimet ovat yksi hyvin tärkeä asia meille virtuaalihevosten kanssa ja että hyvien nimien keksiminen ei ole helppoa, varsinkin kun nelisen tuhatta Ion-hevosta on syntynyt jo, kaikilla on oma, uniikki nimi ja lisää pitäisi vielä kasvattaa. Aivopieruja ei voi välttää, mutta joskus seasta löytyy helmiäkin. Itselleni helmiä ovat erityisesti ne nimet, joissa on jokin tarina, joko kasvatin vanhempiin liittyvä tai itselleni henkilökohtainen juttu. Tässä on kerrottu muutamia tarinoita nimien takaa.

Hammond Ion, exmoor, ori, Apetalous of Picar - Hayleigh GA
Hammond on toki englanninkielinen nimi ja alkaa samalla alkukirjaimella kuin emänkin nimi, mutta itselleni tästä tulee aina mieleen Richard Hammond, suosikkini Top Gearin triosta.

Gold Coast Ion, FWB, tamma, Kirikaze SIN - Riviera Ion
Tämäkin on periaatteessa nimetty emän mukaan, tunnettuja ranta-alueita kumpainenkin. Gold Coast Australiassa on kuitenkin paikka, jossa puoliso on käynyt työmatkalla pariinkin otteeseen. Ehkä ja toivottavasti käyn siellä joskus vielä itsekin, vaikken suuremmin rantalomailusta piittaakaan.

Mangas Coloradas Ion, ori, kalliovuortenhevonen, Cochise Ion - Moonwalk Ion
Mangas Coloradas oli tunnettu apassipäällikkö, samoin kuin Cochise (joka oli muuten Mangas Coloradasin vävy). Historianörttiä jaksavat tällaiset asiat innostaa suunnattomasti.

Grace Kelly Ion, tamma, xx, Oceanus Ion xx - Noble Kerrigan GA xx
Olen hyvin varma siitä, että nimesin tämän varsan silloin kun luin Grace Kellyn elämänkertaa.

Norton's Equivalent Ion, ori, xx, Not Tested GA xx - Ninette Ion xx
Silloin kun vanhempien tai suvun nimistä ei saa minkäänlaista inspiraatiota (kukahan lie keksinyt niin huonoja nimiä... hups, ovatkin omia hevosia!), on alettava hieroa omia aivonystyröitä. Sähkötekniikkaa on tullut luettua sen verran, että Nortonin ekvivalentti on tuttu metodi.

Schneewittchen Ion, tamma, westfalen, Skeleton GA - Barcarole GA
Schneewittchen on ruusulajike, siinä missä Barcarolekin (yksi suosikkiruusujani, hyvin tummanpunainen, lähes musta ruusu). Schneewittchen on nimensä mukaisesti valkoinen ruusu ja koska tamman isä sattuu olemaan kimo, eiköhän tästäkin tammasta kimo tule kun jo nimikin on tuollainen.

Clarke Garrison Ion, ori, saddlebred, Too Strange Ion - Donna Logan Ion
Saddlebredeihin on syntymässä, tai oikeastaan syntynyt jo, uusi nimiperhe: Kauniit ja Rohkeat, joka alkoi tamma Sally Spectra Ionista. En tiedä esitetäänkö Kaunareita vielä, mutta ei se ainakaan ole yhtä pop kuin oli 90-luvun alkupuolella. Itse seurasin sitä tuolloin aktiivisesti ehkä vuoden verran ja muutaman vuoden satunnaisesti. Nämä nimet ovat nimenomaan suunnilleen sen ajan hahmoja.

Headless Witch Ion, tamma, morgan, Gemini Ion - Brennan Ion
Kuulostaa makaaberilta nimeltä, jolla ei luulisi olevan mitään tekemistä kummankaan vanhemman tai ylipäänsä yhtään minkään kanssa. Vaan onpa hyvinkin. Brennanin tunnistanevat kaikki Bones-fanit, se on saanut nimensä sarjan päähenkilön Temperance 'Bones' Brennanin mukaan. Brennanilla on jo varsat Saroyan Ion ja Seeley Ion, mutta kun sopivat hahmonimet loppuivat kesken, piti kääntyä jaksojen nimiin. The Headless Witch in the Woods on toisen kauden 10. jakso.

Fatalii Ion, tamma, NSH, Too Hot Chipotle Ion - Simvol Dvoika ox
Isä Too Hot Chipotlella on kasa eri chililajikkeiden mukaan nimettyjä varsoja, Fatalii on niistä yksi ja mielestäni nimenä ehdottomasti kaunein, vaikkakin Aji Cristal onkin vahva vastustaja.

–S

sunnuntaina, syyskuuta 27, 2015

Talliarvostelu á la Ionic

Hevostalli.netissä oli vastikään topikki uudesta VRL:n talliarvostelusta ja sen pisteytyssuunnitelmista. No, pisteytys oli aika yksisilmäisesti tehty vastaamaan laatuarvosteluihannetta ja siitä kommenttia tulikin. Meidän talleillehan tuo pisteytys olisi ollut myrkkyä miinuspisteineen kaikkineen. Paitsi että olisin kyllä halunnut nähdä miten arvostelijat olisivat käyneet läpi kaikki meidän hevoset ja laskeneet löytämiensä kisaamattomien ja tekstittömien hevosten miinuspisteet...

Pisteytyksen tekijältä katosi inspiraatio asiaan, joten uutta talliarvostelun päävastaavaa ollaan etsimässä par'aikaa. Minä voisin ilmoittautua, minulla olisi jo valmiina muutama ideakin siittoloiden pisteytystä varten.

1. Jokaisesta kasvatusrodusta saa yhden pisteen eli mitä useampia rotuja kasvattaa, sen paremmat pisteet saa. Maksimissaan pisteitä voi saada 50. Kasvatuksen määritelmä on vähintään 5 syntynyttä varsaa eri yhdistelmistä.

2. Jokaisesta aktiivisesta toimintavuodesta saa pisteen. Ylärajaa tällä pistemäärällä teoriassa ei ole.

3. Hevosten määrästä palkitaan myös. Alle 50 hevosesta saisi miinuspisteen, sadasta jalostushevosesta saisi jo yhden pisteen ja siitä ylöspäin aina piste per sata hevosta. Ylärajaa ei ole.

4. Laatuarvostelupalkinnoista ja epärealistisesta kilpailemisesta saisi miinuspisteitä, varsinkin tammojen kohdalla. Jos oriilla on enemmän kuin 20 sijoitusta painotuslajissaan ja yhtään sijoitusta missään muussa lajissa, -1p. Tammoilla samasta saisi -3p. Ylärajaa miinuspisteillä ei olisi. Ravureilla ja laukkahevosilla kiinnitettäisiin huomiota myös kisamäärien realistisuuteen.
Ennen kuin kukaan älähtää tästä, niin kannattaa muistaa, että tässä käsitellään nimenomaan siittolan pisteytystä. Se, että siittolan omistaja valmistelee hevosiaan laatuarvostelua varten kertoo siitä, ettei hän oikein keskity olennaiseen eli kasvatustoimintaan.

5. Värien realistisesta periytymisestä saisi pisteitä. Miinusta tulisi taas jos värit periytyvät miten sattuu. Genotyyppien merkitsemisestä sivuille saisi lisäpisteen per hevonen, mutta miinusta, jos genotyypit olisivat väärin, mehdottomat tai rodulle sopimattomat. Yleisestikin joitain pisteitä voisi antaa muidenkin asioiden realistisesta periyttämisestä, esim. säkäkorkeuden, lajipainotuksen tai luonteen voisi olettaa jossain määrin periytyvän, mutta nämä eivät mene aina niin yksi yhteen kuin värit, joten arvostelu ja erityisesti virheiden osoittaminen olisi haastavampaa.

6. Rotumääritelmien vastaisista hevosista saisi miinuspisteitä. Tämä koskisi värien lisäksi säkäkorkeuksia, osittain lajipainotuksia, polveutumista (risteytysroduilla), ja ennen kaikkea kuvia (niiden hevosten kohdalla, joilla kuva olisi).

7. Kasvatustoiminnasta ja sen aktiivisuudesta yleisesti saisi pisteitä: yksi piste per 50 syntynyttä kasvattia. Kasvatuksessa määrä on laatua, koska yksiselitteistä laatua ei ole olemassa.

8. Hevosten sukutaulut tulisi olla merkitty selkeästi vähintään 4-5 polveen asti, pidemmät suvut oman harkinnan mukaan. Vanhasukuisista hevosista ja niiden jalostuskäytöstä voisi saada jotain yksittäisiä pisteitä.

9. Kasvattien ja muiden hevosten aktiivisesta myynnistä saisi pisteitä, kuten myös hevosten ostamisesta ja vieraiden hevosten jalostuskäytöstä. Miinusta sen sijaan tulisi, jos myyntiehdoissa mainittaisiin mitään vaatimuksia kisaamisesta.

10. Hevosten rekisteröinnistä VRL:ään saisi pisteitä, samoin hevosten ja tallin sivujen tallentamisesta Web Archiveen.

11. Teksteistä, jos niitä olisi, arvosteltaisiin luettavuus. Liian pitkästä tekstistä saisi miinuspisteitä, samoin huonosta kappalejaosta, hankalasti luettavasta fontista, ja kirjoitusvirheistä. Hevosten perustietojen puutteellisuudesta saisi miinusta.

12. Tallin ulkoasusta arvosteltaisiin käytettävyys, arvostelussa kiinnitettäisiin huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin:
– sivujen toimivuus eri selaimilla ja näytöillä, erityisesti mobiililaitteilla
– sivujen ja navigoinnin yksinkertaisuus ja helppous (jos linkki ei vaihda väriä, kun sivulla on käyty, menee kaikki pisteet nollaan ilman neuvotteluvaraa)
– hevoslistauksen toimivuus
– käytetyn grafiikan tarpeellisuus, tarpeettomista kuvista saisi miinusta
– yhteystiedot helposti löydettävissä
– järkevästi toimivat kuvagalleriat hevosilla, liian laajoista kuvagallerioista tulisi miinusta
– tekstit ja niiden luettavuus tulikin jo mainittua

Jaa etteikö olisi hyvä? Kyllä tämä minusta olisi tosi hyvä lähtökohta talliarvostelulle, ainakin jos tuijotan pelkästään omaa napaani...

– S

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2015

Vuonohevosten väreistä

Nämä väriasiat ovat taas kovasti pinnalla, kun edellisen, pääasiassa voikkovärien ongelmallisutta koskevan postauksen jälkeen tulin muistaneeksi yhden rodun, jolla voikkovärejä esiintyy, mutta joilla tuplavoikko on epätoivottu väri. Kyseessähän on vuonohevonen. Vuonohevosilla tunnustetaan viisi väriä: ruunihallakko, harmaahallakko, punahallakko, valkohallakko, ja keltahallakko.

Ruunihallakko (brunblakk) on geneettisesti ruunikko + hallakko. Se on väreistä ilman muuta yleisin, nykyisin oletettavasti yli 80% vuonohevosista on ruunihallakkoja.
Ruunihallakon peitinkarva on kellertävänruskea, sävy voi vaihdella vaaleasta tummaan, mutta vuonohevosilla sävy on usein melko vaalea. Siima on tummanruskea, harjan ja hännän keskijouhet mustat. Vuonohevosilla jalat kuitenkin ovat harvoin tummat, kuten muilla ruunihallakoilla hevosilla. Itse epäilen että tähän on syynä joko pangare-väritys tai se, että pohjavärinä voisi olla villiruunikko, tai molemmat. Ori Trollguten on hyvin tyypillinen ruunihallakko vuonohevonen.

Punahallakko (raudblakk) on geneettisesti rautias + hallakko.
Värisävyltään punahallakko on ruunihallakkoa vaaleampi. Peitinkarva on vaaleankellertävä, mahdollisesti hieman punertavan sävyinen. Siima on ruskea, jouhien keskiosat vaaleanruskeat. Tässäkin värissä esiintyy sävyvaihtelua, vaaleimmilla yksilöillä jouhet voivat olla kokonaan vaaleat, jopa valkoiset. Glimra on hyvä esimerkki punahallakosta.
Alunperin punahallakkoa ei hyväksytty oreilla lainkaan ja väri oli muutenkin ei-toivottu, sitä pidettiin mahdollisena merkkinä siitä, että hevosessa on vierasta verta.

Harmaahallakko (grå, hiirakko) on geneettisesti musta + hallakko. Värinä se on harvinainen, mutta yleensä melko selkeästi erotettavissa muista vuonohevosen väreistä.
Peitinkarvasta puuttuu yleensä kellertävä ja/tai punertava sävy, se on harmaa, sävy voi vaihdella, mutta vuonohevosilla se harvoin on kovin tumma. Siima on musta, samoin kuin harjan ja hännän keskiosat. Jalat ovat yleensä selkeästi tummat, toisin kuin ruunihallakolla. Tamma Linvill on selkeä harmaahallakko.

Valkohallakko (ulsblakk, ruunivoikonhallakko) on geneettisesti ruunikko + hallakko + yksinkertainen voikko.
Peitinkarva on hyvin vaalea, useimmiten kellertävänharmaan sävyinen, toisinaan lähes valkoinen. Jalat ovat tummemmat ainakin nivelien kohdalta. Siima on ruskea ja jouhien keskiosat tummanharmaat tai tummanruskeat, toisinaan mustat. Tamma Fie on valkohallakko, sen vieressä parivaljakossa on punahallakko tamma, sävyero on selkeä.
Valkohallakko oli lähteiden mukaan yleinen ja suosittukin väri 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun vuonohevosten rekisteröinti ja kantakirjaaminen alkoi. Niitä oli lähestulkoon puolet rekisteröidyistä hevosista. Niiden suosio kuitenkin laski nopeasti, koska kahden tällaisen risteyttäminen tuottaa 25% todennäköisyydellä tuplavoikon, joka taas ei ollut toivottu väri.

Keltahallakko (gulblakk, voikonhallakko) on geneettisesti rautias + hallakko + yksinkertainen voikko. Tämä lienee väreistä harvinaisin.
Keltahallakon peitinkarva on vaaleankeltainen tai lähes valkoinen. Siima on vaaleanruskea, jouhet ovat pääosin valkoiset tai hyvin vaaleankellertävät. Siima ja seepraraidat saattavat varsinkin hyvin vaaleilla yksilöillä olla erittäin heikosti näkyvissä. Ruuna Myrfaks Nordgard on oletettavasti keltahallakko.

Genetiikkaan perehtyneet huomaavat, että listasta puuttuu periaatteessa yksi väri, musta + hallakko + yksinkertainen voikko, voikonhiirakko tai mustanvoikonhallakko, millä nimellä sitä nyt haluaa kutsua. Tämän värin ongelma sekä vuonohevosilla että kaikilla muillakin on se, että ulkoasultaan se eroaa hyvin vähän, jos lainkaan, tavallisesta hiirakosta. Sitä ei siis yleensä voi erottaa hiirakoiden tavallisesta sävyvaihtelusta, värin tunnistus vaatisi geenitestausta voikkovärin suhteen.

Kuten todettua, jos rodussa esiintyy yksinkertaisia voikkovärejä, on olemassa mahdollisuus myös tuplavoikkoihin (kvit). Satunnaisesti kai vieläkin saattaa syntyä tuplavoikkoja vuonohevosia, mutta perinteisesti se on ei-toivottu väri. Ainakin Suomen Vuonohevosyhdistys antaa ohjeeksi, ettei valko- ja keltahallakkoja pitäisi risteyttää keskenään ja pitäisi myös varoa risteyttämästä kelta- ja valkohallakkoja harmaahallakoiden kanssa, varsinkin jos harmaahallakon suvusta löytyy kelta- tai valkohallakoita. Suomessa eikä rodun kotimaassa Norjassa tuplavoikkoja vuoniksia hyväksytä, suora lainaus Suomen jalostusohjesäännöstä (1.11.2010) kuuluu näin: "Niitä värejä ja merkkejä, jotka eivät ole rodulle ominaisia, ei tule hyväksyä."

Miten tämä sitten vaikuttaa virtuaalimaailmaan? Minä en tiedä, koska en ole juurikaan perehtynyt virtuaalisiin vuonohevosiin tai niiden värijakaumaan. Oletettavaa kuitenkin on, että ruunihallakot dominoivat täälläkin, joten tuplavoikkojen mahdollisuuteen jalostuksessa törmää aniharva kasvattaja. Jos törmää, pitäisikö tällaisten yhdistelmien tekemistä sitten välttää realistisuuden nimissä? Tosin tuplavoikon varsan todennäköisyys on 25% eli yksi neljästä, ei siis kovin iso riski. Toisaalta, ketä haittaisi, jos virtuaalimaailmaan syntyisi tuplavoikko vuonohevonen, ainakaan jos sitä ei käytettäisi jalostuksessa (kuten ei saisikaan)?

Lähteet
Bluebird Lane Fjords: The Colours of the Norwegian Fjordhorse
Hevosmaailma.net: Hevosten värit, niiden periytyminen, ja merkit
Hippos: Liite 1: Rotumääritelmät ja rotukohtaiset poikkeukset
Horse Genetics: he Norwegian Fjord Horse
Nestaas, Tor: A- THE BASIS FOR BREEDING AND JUDGING FJORD HORSES: The Colours of the Fjord Horse and the Primitive Markings
Norges Fjordhestelag: Fargekart for fjordhest
Norwegian Fjord Horse Registry: Norwegian Fjord Horse Colors
Suomen Vuonohevosyhdistys: Vuonohevosten värimuunnosten esiintyminen
Suomen Vuonohevosyhdistys: Värit ja merkit
Wikipedia: Fjord Horse

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2015

Epätoivottavat väriyhdistelmät

Väreistä, värien periytymisestä, ja koko homman realistisuudesta on ollut blogissa puhetta paljonkin. Vuosi sitten tulin pohtineeksi sitä, että vaikka yksittäinen varsa saa (lähes) aina ns. realistisen värin vanhempien värien perusteella, eivät suuremmista varsamääristä lasketut tilastot välttämättä olisi realistisen periytymisen mukaisia (Värien periytyminen – miten realistista se lopulta on?).

Mutta eiväthän nuo epäjohdonmukaisuudet meidän värijalostuksessa tuohon jää. Tajusin sen tovi sitten kun astutin voikon russitamman ruunivoikolla russioriilla enkä pitänyt sitä mitenkään ongelmallisena. Reaalimaailmassahan tällaisesta yhdistelmästä tulisi 25% todennäköisyydellä tuplavoikko, joka on ainakin periaatteessa kielletty väri (lähteet Suomenn Russponiyhdistys, Hippos, Svenska Russavelsföreningen). Kohautin olkapäitäni: on niitä bec-russeja reaalimaailmassakin, joitain käytetty ihan jalostuksessakin (esimerkki), ja mikä ongelma tässä muka on virtuaalimaailman kannalta, eihän siitä varsasta tietenkään tule tuplavoikkoa, hyvänen aika...

Voikko-ongelma koskee muuten russien lisäksi connemaroja ja nyffejä, joilla voikkovärejä on rajoitettu, nyffeillä voikko väritys on sallittu vain tammoille ja ruunille (tuplavoikot kokonaan kiellettyjä), ja connemaroilla tuplavoikoista vain tammat hyväksytään esikantakirjaan. Tosin nf-yhdistystenkin väriohjeissa on puutteita, suomalainen yhdistys puhuu vain palominoista (lähde), kotimaan rotuyhdistys mainitsee palominot ja erittäin vaaleat, tummasilmäiset rautiaat ja "creamit", jotka on kiellettyjä värejä jalostukseen hyväksytyillä oreilla (lähde). Myös Ruotsin nf-yhdistys kieltää oreilta voikkovärityksen, mutta se koskee vain vuoden 1990 jälkeen syntyneitä oreja (lähde).

Nämä nf-rotuyhdistysten ohjeistukset eivät puutu millään tavoin ruunivoikkoihin tai mustanvoikkoihin. Molemmat ovat muutenkin hieman ongelmallisia värejä siinä mielessä, että vaikka ne olisivatkin kiellettyjä, ruunivoikko voi silti mennä suht helposti rekisteriin vaaleanruunikkona ja mustanvoikko puolestaan mustana, tummanruunikkona tai jonain muuna. Lisäksi molemmilla roduilla esiintyy kimoa, joka voi helposti peittää alleen sen voikkovärityksenkin. Kun tällaisia sitten yhdistää keskenään, voi tuloksena tulla se tuplavoikko, joka on kokonaan epätoivottu nyffeillä ja connemaroillakin tuplavoikot orivarsat ovat ainakin jalostuksen kannalta pannassa. Jotenkin ainakin reaalimaailman nyffikasvattajat ovat kuitenkin onnistuneet välttelemään niitä tuplavoikkoja nyffejä, koska Sukuposti tuntee vain yhden tuplavoikoksi (vvkk = valkovoikko) merkityn nyffin, tamma Pitfold Lucinda Janen.

Meillä Ionicissa näiden kahden rodun jalostus on vielä kovin alkutekijöissä eikä ponikantaan ole kovin montaa voikkoväristä lipsahtanut. Mietinkin tässä nyt, että pitäisikö noiden rotujen kanssa katsoa vähän sitä, ettei tuplavoikkoja ainakaan tulisi vai surutta teettää varsoja kaikista sopivista yhdistelmistä, kun saahan ne värit ja sukupuolet päättää itse. Luulen, että päädyn jälkimmäiseen tapaan.

Samaan aikaan kuitenkin itsepintaisesti kieltäydyn käyttämästä pintabian-jalostuksessa kimoja (Pintabianin jalostus), koska kimo "hävittää" sen tobianokirjavuuden alleen. Samalla perusteella knabstrup-jalostuksessa emme käytä kimoja tai erikoisvärisiä hevosia muista roduista (Knabstrupin jalostus), mutta tämä kylläkin nojaa ihan reaalimaailman sääntöihin. Idea näissä on se, että kimo peittää muun värin alleen ja molemmilla näillä mainituilla roduilla se väri on jonkinasteinen "rodun ominaisuus" ja siis sen peittyminen kimon alle ei ole suotavaa. Minkä takia näiden kanssa nyt en sitten ajattele, että sama sen väliä, ei se kimo tai erikoisväri tietenkään periydy varsalle, koska minä en niin halua? Jaa-a, hyvä kysymys, mutta ei tässä nyt oikein logiikkaakaan tunnu olevan.

–S

sunnuntaina, syyskuuta 13, 2015

Huomioita hevosten VRL-rekisteröinnistä

Tässä viime aikoina virtuaalihevostelu on koostunut lähinnä kasvattien sivujen väkäämisestä ja hevosten rekisteröinnistä VRL:ään. Rekisteröinnissä oli tuossa kesällä taukoa, kuten muussakin virtuaalihevostelussa, mutta elokuun alun jälkeen on rekisteriin meiltä tuupattu semmoinen nelisensataa kaakkia, eläviä ja kuolleita.

Koska putkiaivoon mahtuu vain yksi ajatus kerrallaan, ajattelin kirjoittaa niistä pienistä asioista, joita on tullut vastaan tässä rekisteröinnin ohessa:

– Knabstrupeja on kiva rekisteröidä, kun niillä kaikilla on sama väri (tiikerinkirjava, minä en ole toistaiseksi alkanut hifistellä pohjavärien kanssa vaikka siihenkin nykyään olisi mahdollisuus) ja sen voi merkitä vaikkei hevosella olisi kuvaa.

– Myös arabeja on kiva rekisteröidä, koska niille ei tarvitse merkitä kasvattajatunnusta (kun meillä ei sellaista käytetä arabeilla) eikä lajipainotusta (kaikki oletusarvoisesti yleisratsuja). Kaksi kohtaa vähemmän täytettävänä.

– On törkeän hieno asia merkitä syntymäaika hevosten sivuille siten, että sen voi sieltä suoraan vain kopioida rekisterihakemukseen. Säkäkorkeuden, värin, ja lajipainotuksen muistaa ulkoa sen 5 sekuntia, että ne saa kirjattua rekisterikaavakkeeseen, mutta syntymäaikaa ei.

– Arvatkaapa muuten nolottaako vuonna 2015 rekisteröidä hevosia, jotka ovat syntyneet vuonna 2009, kuolleet vuonna 2012 ja joiden vanhempien sivuilla on rekisterinumerot vielä muotoa VH-XXXXX eli ne on rekisteröity osapuilleen ennen viimeistä jääkautta?

– Arvatkaapa lisäksi nolottaako saada rekisterihakemus bumerangina takaisin siitä syystä, että on kerran painanut ilmeisen huonosti ctrl+v:tä eikä rekisteröitävälle hevoselle ole ilmoitettu sivun osoitetta? Anteeksi, en minä sitä tahallani. Onneksi joku on hereillä.

– Olin jo lähettää huomautuksen VRL:lle Tšekin puuttumisesta syntymämaalistalta kun sitä ei löytynyt Tristan da Cunhan ja Tunisian välistä. Enpä tajunnut, että suhu-s:n takia Tšekki ja Tšad ovat T:llä alkavien maiden aakkoslistan hännillä. Itse vihaan tuota suhu-s:ää ja korvaan sen lähestulkoon aina ja kaikkialla sh:lla, samaten venäläisiä sanoja translitteroidessa korvaan suhu-z:n (ž) zh:lla. Ei vaan kykene muuhunkaan.

– Musiikkia ei sitten todellakaan voi kuunnella samalla kun lyö hevosia rekisteriin. Menee keskittyminen pieleen ja tulee sutta ja sekundaa. Parasta jos koko kämppä on hiljainen. Naapurin koira saa haukkua, mutta sillä lailla hillitysti.

–S

keskiviikkona, syyskuuta 09, 2015

Dongola

Saharan eteläpuolisesta Afrikasta kotoisin oleva dongola kuuluu epäilyksettä virtuaalihevosmaailman eksoottisimpiin otuksiin. Ensimmäiset, ja toistaiseksi myös ainoat, dongolat virtuaalimaailmaan keksi Zenin omistaja Latu, joka tietenkin omat hevoskuvansa piirtävänä ei ole sidottu niihin rajoituksiin, mitä valokuvien vähyys tai totaalinen puute meille muille asettaa. Zenissä onkin siis muutama suvuton dongola, yksi näiden varsa, ja meille on päätynyt tamma Nkechinyere. Siinäpä ne sitten taitavat ollakin.

Dongola on noin reaalimaailman puolellakin vähän tunnettu rotu. Tai eihän se oikeastaan ole varsinainen rotu, ei sillä ole kantakirjaa eikä edes rekisteriä. Se on vain jonkinlainen paikallinen, joskin laajalle levinnyt hevostyyppi. Itse asiassa edes dongolan kotimaa ei ole selvä: Oklahoma State University ilmoittaa sen kotialueeksi Sudanin ja Eritrean, Hendricks puolestaan Kamerunin. DAD-IS-tietokannan mukaan dongoloita, sen eri paikallismuunnoksia tai muuten lähisukuisia hevosia löytyy seuraavista maista:
– Burkina Faso
– Eritrea
– Mali
– Niger
– Nigeria
– Sudan
– Tšad

Tämä valtiovalikoima kattaa usean tuhannen kilometrin pituisen alueen itä-länsisuunnassa.

Nimitykset ovat myös yhtä kirjavia: dongolan muunnoksia tai lähisukuisia hevosia voidaan nimittää seuraavilla nimillä:
– dongolawi
– dongol
– fulani
– bobo
– mossi
– bahr-el-ghazal
– songhoï
– djerma
– kirdimi
– bandiagara
– gordo
– hausa
– bornu

Näiden lisäksi joissain lähteissä vilahtaa myös termi West-African Dongola (suom. länsi-Afrikan dongola). Onko tämä vain nimitys läntisillä alueilla eläville dongola-tyyppisille hevosille vai jotain muuta, sitä voi vain arvailla.

Dongoloiden historiasta ei ole tarkkaa tietoa. Lähteet mainitsevat sen olevan todennäköisesti berberi-pohjainen rotu, joillain alueilla niihin voi olla sekoittunut iberialaisia hevosia menneinä vuosisatoina. Mainitaan myös, että rotuun on voinut sekoittua muitakin tuontihevosia, kuten arabeja ja täysiverisiä. Koska kyseessä ei ole siis rotu, jolla olisi edes minkäänlaista jalostustavoitetta, risteytykset ovat mahdollisia ja todennäköisiäkin. Vieraan veren käyttöä jalostuksessa kuitenkin rajoittaa alueen eläintautitilanne, paikalliset hevoset ovat ilmeisen vastustuskykyisiä niille, mutta tuontihevoset eivät.

Dongoloista puhuttaessa mainitaan yleensä niiden kammottavan huono rakenne, mutta ottaen huomioon jo pelkästään maantieteellisen hajanaisuuden, edes sitä ei voitane pitää minään kaikkia dongolansukuisia hevospopulaatioita koskevana tekijänä. Toki Saharan eteläpuoleisen Afrikan hevoset ja hevostenpito ovat kaukana eurooppalaisista ihanteista ja hevosten käyttötarkoitukset ovat jotain aivan muuta kuin täällä. Lisäksi on huomioitava, että hevosia ei alueella käytetä juurikaan esimerkiksi maatöihin, yleensä niiden tärkein tarkoitus on olla statussymboli ja mahdollisesti harrasteluratsu, joten jalostus ei tähtää erityisesti mihinkään eikä niinollen ole suunnitelmallista.

Totta on, että lähes kaikissa dongola-kuvissa joita silmiini on osunut (ja niitä ei toden totta ole montaa!) hevosilla on usein kyömy profiili, joskus vähemmän kyömy, joskus suorastaan kladrubimainen. Hevoset ovat hoikkia, runko on kapea, ja jalat ovat hennot. Selkä voi olla pitkä ja takaosan rakenne myös eurooppalaisen ratsuhevosen standardin mukaan huono, samoin kuin etuosan ja kaulan. Säkäkorkeus vaihtelee, suurimmat yksilöt ovat päälle 150-senttisiä, jotkin muunnokset selkeästi ponikokoisia. Väreistä yleisimmäksi mainitaan ruunikko, mutta myös mustaa ja rautiasta löytyy. Laajat valkoiset merkit ovat tavallisia, usein väritys on melko laajakuvioisen sabinon kaltainen. Kimojen ja voikkovärien esiintymisestä ei ole varmuutta, mutta itse en pitäisi niitä mitenkään poissuljettuina väreinä.

Lähteet
Evira: Hevosten sairaudet
FAO: DAD-IS
Hendricks, B: International Encyclopedia of Horse Breeds.
Hevosmaailma.net: Dongola
Oklahoma State University: Dongola Horse
Scientific American: Domestic Horses of Africa
Stablemade.com: Dongola
Tetrapod Zoology Podcast: Episode 42: Chaos Reigns
Wikipedia: Dongola Horse

sunnuntaina, syyskuuta 06, 2015

CSS-ongelma ja sen ratkaisu

Ulkoinen CSS-tiedosto on ehkä parasta, mitä suurtallin omistaja tietää, mutta törmäsin itse taannoin raivostuttavaan ongelmaan sen kanssa. Jostain syystä CSS ei toiminut lainkaan joillain sivuilla ja selaimilla, mutta useimmilla se toimi täysin moitteettomasti, sama html-koodi ja sama CSS.

Ongelman suurin ydin oli Ionicin kasvattilista. Se toimi erinomaisesti Operalla, sekä omalla koneella että palvelimelta käsin. Screenshot löytyy alta, mutta todennäköisesti ja toivottavasti kaikki muutkin käyttäjät näkevät saman näkymän tuolla kasvattajasivulla. Suunnilleen samalta sivun pitäisi näyttää myös IE:llä katsottuna.


Mutta sitten oli Firefox ja Chrome. Molemmilla kasvattisivu näytti omalla koneella siltä, kuin siitä olisi unohtunut CSS-tiedosto kokonaan:


Firefoxilla sivu näytti samalta myös palvelimella, Chromella palvelimella oleva sivu ja CSS-tiedosto sen sijaan toimivat moitteettomasti. Kuitenkin sama CSS-tiedosto toimi täysin oikein ja ilman mitään ongelmia kaikilla muilla sivuilla ja kaikilla selaimilla. Esimerkiksi hevoslistaus-sivu käyttää samaa CSS-tiedostoa ja se toimii CSS:n kanssa, katsoi sitä millä selaimella tahansa.

Vika ei siis ollut CSS-tiedostossa, muttei se ollut kasvatti-sivun koodissakaan, koska tismalleen sama koodi toimi siellä hevoset.html-sivulla:


Hyökkäsin ongelman kimppuun käyttämällä Chromen ja Firefoxin developer tooleja. Chromen työkalun kanssa törmäsin sitten todella outoon käytökseen.

Kun avasin sivun ja developer toolin, kaikki näytti ensin olevan ihan kunnossa, lukuunottamatta sivun ulkoasua:

Klikkasin sitten itseni jollekin kasvatin sivulle listalta, niillä CSS toimi moitteettomasti ja developer toolin näkymä näytti ihan samalta kuin kasvatti-sivullakin. Kun palasin takaisin kasvattilistaan, minua odotti yllätys: CSS toimii yhtäkkiä!

Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, koska päivittäessäni sivun CSS-määritykset katosivat ja CSS-tiedoston sisältö developer toolissa muuttui japaniksi! Onneksi tämä tapahtui vain developer toolissa, itse CSS-tiedosto oli kyllä ihan koskematon.

Tässä vaiheessa alkoi loppua hakusanat kesken, edes Google ei tarjonnut yhtään mitään järkevää hakusanoilla "chrome developer tool changes css into japanese". Mieleen jäi kuitenkin kaivamaan ajatus siitä, että tämä voisi olla jonkinlainen merkistöongelma, tuo haiskahti jotenkin sellaiselta. Viis siitä että vihaan kaikenlaisia merkistöongelmia. Jostain kaivellessani ratkaisua tai ihan mitä tahansa törmäsin väitteeseen siitä, että html pitäisi olla tallennettuna joko ANSIna tai UTF-8:na (jälkimmäinen, jos sisältää erikoismerkkejä). Ja enkös minä vain ollut tallentanut Unicodena... Ratkaisun avain oli tässä: CSS toimii täydellisesti, kun tallensin kasvatti-sivun uudelleen, mutta valitsin encodingiksi UTF-8:n!

Tämä ongelma ei ole uusi, toisinaan olen törmännyt siihen omien hevosteni sivuilla jo vanhemmankin CSS-tiedoston kanssa. Näiden kohdalla tilanne ei ole ollut niin kovin kriittinen, joten en ole lähtenyt sen paremmin selvittelemään mikä voisi olla vikana. Ja koska käytän pääselaimena Operaa, jolla tällaisia ongelmia ei ole koskaan ollutkaan, en ole jaksanut vaivata päätäni muutaman hevosen sivuilla. Tuo kasvattisivun toimimattomuus nyt oli sen verran suuri ongelma, että siihen piti paneutua enemmän.

Nyt sitten pitäisi enää löytää ne kaikki sivut, jotka on tallennettu Unicodena...

–S

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2015

Esittelyssä kuukauden valinnat

Syyskuun kuukauden valinnoissa ei ole mitään erityistä teemaa, paitsi ehkä "omituiset otukset", mutta se on enemmän sääntö kuin poikkeus meidän kohdalla. Niinpä valinnat osuivat seuraaviin hevosiin: tennesseenwalker-ori License To Kill, percheron-tamma Azuré du Mimosa Ion, ja tallina Nouvion Acres.


License To Kill on kasvattajanimen puutteesta huolimatta ihan meidän oma kasvatti. Tiputan joskus kasvattajanimen pois, jos nimi on muutenkin pitkä ja/tai monimutkainen. Nimi on annettu tietenkin samannimisen Bond-elokuvan mukaan, License kuuluu aiemmin mainittuun Bond-nimiperheeseen ja sen toistaiseksi ainoa varsakin on nimeltään Dr. No Ion.

Licensen suvussa moni saattaa kiinnittää huomiota siihen, että sieltä ei juuri Ion-hevosia löydy. Isä on meidän kasvatti tosin, mutta senkin molemmat vanhemmat ovat muualta lähtöisin. Emä ja emänisä ovat kadonneen (prkl niitä omia domaineja kun ei pidetä pystyssä!) Chinet Ranchin hevosia ja emänemä Tijuanasta. Muuten suvusta löytyy sitten branwenilaisia, RDN:n kasvatteja, ja MD-hevosia sekä toki joitain muitakin. Merkillepantavaa on se, että 5. polvesta löytyy yksi Ion-walker, vuonna 2005 syntynyt tamma Satirist Ion, joka myytiin – muistaakseni hyvin nuorena – Belfalasiin ja se teki siellä ihan mainittavan uran siitostammana, jos tosin on sillä kisatuloksiakin.

Huolimatta siitä, että Licensen suvusta ei ionicilaisia löydy, ei sille tamman löytäminen ole silti mitenkään yksiselitteistä, vaikka voisi äkkiä niin kuvitella. Meidän nykyinen walker-kanta perustuu nimenomaan ostohevosille ja nuo nimet joita Licensen suvussa on, ovat kovin yleisiä muidenkin hevosten suvuissa. Tennesseenwalker kyllä kuului alkuperäisiin kasvatusrotuihin Ionicissa ja parina ekana vuonna syntyikin parikymmentä kasvattia. En ihan tarkkaan muista, minkä takia päätin/päätimme luopua walkereista tuon jälkeen, mutta silloin tuli myytyä pois kasvatteja, jotka nyt olisivat arvokkaita. Katsokaa esimerkiksi Roxygen's Nevermindin tai Setéh Sahin sukuja. Niissä olisi paljon hevosia, joita ei nykyään enää walker-suvuista löydy. Niiden lisäksi meillä oli jonkin verran myös suvuttomia jalostushevosia, jotka ovat nekin kadonneet walkerien suvuista. Please, muistuttakaa minua, mikä oli se kuningasidea, että noiden varsat piti kaikki myydä pois...


Suvuista kun tuli puhe, niin kannattaa vilkaista Azurénkin sukua: milloin viimeksi olette nähneet percheronin, jolla on kolme polvea sukua? Jep, ei toviin, jos koskaan. Azurén isä on Lymien kasvatti (Lymiehän esiteltiin kuukauden tallina muutama kuukausi sitten), emänisä on Wild Horse Ranchin suvullinen ori, ja emänemän vanhemmat ovat meidän vanhoja tuontihevosia. On siis yksinomaan sattuman kauppaa, että olen saanut tällaisen kasvatin teetettyä ja kaikki kunnia siitä kuuluu edellämainituille talleille omistajineen.

Toinen merkittävä seikka on tietenkin se, että Azuré on musta. Se ei sinänsä ole virtuaalimaailmassa harvinaista, vuosien mittaan täällä eläneiden harvalukuisten percheronien joukossa musta väri on ollut perinteisesti varsin hyvin edustettuna. Oletettavasti tämä johtuu siitä, että monella on perche-kuvia amerikkalaisista lähteistä ja Yhdysvalloissa musta on ymmärtääkseni hallitseva(mpi) väri perchenhevosilla, kun taas rodun kotimaassa Ranskassa kimo on se yleisin väri. En tiedä mikä tässä on taustalla, onko Atlantin yli vietyihin hevosiin ihan sattumalta eksynyt enemmän mustia yksilöitä kuin kimoja, vai onko Yhdysvalloissa syystä tai toisesta suosittu nimenomaan mustia percheroneja. Meillä taas on jonkin verran kuvia ranskalaisista lähteistä ja vaikka sielläkin mustia hevosia on, ovat ne vähemmistössä ja meidän perche-lauma enemmän kimopainotteista. Azurésta nyt tehtiin musta, koska sen isä on musta myös, ja emäkään ei voi olla homotsygootti kimo, koska emänisäkin on musta. Tamma saattaa hyvinkin olla ensimmäinen musta percheron Ionicissa koskaan.

Mitä jalostukseen tulee, Azuré on umpikuja. Sille ei ehkä ole olemassa sopivaa oria, ei ainakaan jos pitäisi sukua olla edes vähän, tasasukuisesta varsasta saa vain unelmoida. Meillä on tällä hetkellä yksi yksipolvinen ori, jonka suku sopii Azurélle, mutta se ei kauheasti lämmitä.


Nouvionista tuli meille loppukeväästä lauma hevosia useista eri roduista, oli knabstrupia, connemaraa, andalusiaa, ja venäjänratsuhevosta ainakin. Vastavuoroisesti meiltäkin on sinne päätynyt useampi kuin yksi kasvatti eri roduista. Tämä tietenkin paljastaa sen, että Nouvionin rotuvalikoima on laaja. Rotuja löytyy kolmisenkymmentä erilaista, ahaltekeistä irlannincobeihin ja kaikkea siltä väliltä, ponejakin muutamaa eri sorttia.

Nouvionin valintaa voi perustella tismalleen samoin kuin niin monen muunkin kuukauden tallin valintaa: kiinnostavia rotuja, hienoja kuvia, paljon hevosia, hevosten sivut ovat yksinkertaiset, niiltä löytyvät tärkeimmät asiat eikä sitten muuta, sivut ovat yleisesti ottaen siistit ja yhtenäiset, ja toki myös värien periytymiseen on kiinnitetty selkeästi huomiota. Olin iloinen löytäessäni tallista perlinon englannintäysiverisen! Itse asiassa tämä hevonen, tamma Arctic Brilliance taitaakin olla suosikkihevoseni Nouvionin laumasta, vaikka sanon kyllä, että pahoja haastajia löytyy paljon.

Ikäväkseni täytyy todeta, että Nouvion on pääsivun päivämäärän mukaan viimeksi päivitetty nelisen kuukautta sitten. Toivon kovasti, että kyseessä on vain unohdus tai kesätauko, ja että Nouvion jatkaa aktiivisena tallina vastaisuudessakin. Ei noita monen eksoottisen rodun suurtalleja niin montaa ole, etteikö Nouvioniakin tarvittaisi kipeästi.

– S