Syyskuun kuukauden valinnoissa ei ole mitään erityistä teemaa, paitsi ehkä "omituiset otukset", mutta se on enemmän sääntö kuin poikkeus meidän kohdalla. Niinpä valinnat osuivat seuraaviin hevosiin: tennesseenwalker-ori License To Kill, percheron-tamma Azuré du Mimosa Ion, ja tallina Nouvion Acres.
License To Kill on kasvattajanimen puutteesta huolimatta ihan meidän oma kasvatti. Tiputan joskus kasvattajanimen pois, jos nimi on muutenkin pitkä ja/tai monimutkainen. Nimi on annettu tietenkin samannimisen Bond-elokuvan mukaan, License kuuluu aiemmin mainittuun Bond-nimiperheeseen ja sen toistaiseksi ainoa varsakin on nimeltään Dr. No Ion.
Licensen suvussa moni saattaa kiinnittää huomiota siihen, että sieltä ei juuri Ion-hevosia löydy. Isä on meidän kasvatti tosin, mutta senkin molemmat vanhemmat ovat muualta lähtöisin. Emä ja emänisä ovat kadonneen (prkl niitä omia domaineja kun ei pidetä pystyssä!) Chinet Ranchin hevosia ja emänemä Tijuanasta. Muuten suvusta löytyy sitten branwenilaisia, RDN:n kasvatteja, ja MD-hevosia sekä toki joitain muitakin. Merkillepantavaa on se, että 5. polvesta löytyy yksi Ion-walker, vuonna 2005 syntynyt tamma Satirist Ion, joka myytiin – muistaakseni hyvin nuorena – Belfalasiin ja se teki siellä ihan mainittavan uran siitostammana, jos tosin on sillä kisatuloksiakin.
Huolimatta siitä, että Licensen suvusta ei ionicilaisia löydy, ei sille tamman löytäminen ole silti mitenkään yksiselitteistä, vaikka voisi äkkiä niin kuvitella. Meidän nykyinen walker-kanta perustuu nimenomaan ostohevosille ja nuo nimet joita Licensen suvussa on, ovat kovin yleisiä muidenkin hevosten suvuissa. Tennesseenwalker kyllä kuului alkuperäisiin kasvatusrotuihin Ionicissa ja parina ekana vuonna syntyikin parikymmentä kasvattia. En ihan tarkkaan muista, minkä takia päätin/päätimme luopua walkereista tuon jälkeen, mutta silloin tuli myytyä pois kasvatteja, jotka nyt olisivat arvokkaita. Katsokaa esimerkiksi Roxygen's Nevermindin tai Setéh Sahin sukuja. Niissä olisi paljon hevosia, joita ei nykyään enää walker-suvuista löydy. Niiden lisäksi meillä oli jonkin verran myös suvuttomia jalostushevosia, jotka ovat nekin kadonneet walkerien suvuista. Please, muistuttakaa minua, mikä oli se kuningasidea, että noiden varsat piti kaikki myydä pois...
Suvuista kun tuli puhe, niin kannattaa vilkaista Azurénkin sukua: milloin viimeksi olette nähneet percheronin, jolla on kolme polvea sukua? Jep, ei toviin, jos koskaan. Azurén isä on Lymien kasvatti (Lymiehän esiteltiin kuukauden tallina muutama kuukausi sitten), emänisä on Wild Horse Ranchin suvullinen ori, ja emänemän vanhemmat ovat meidän vanhoja tuontihevosia. On siis yksinomaan sattuman kauppaa, että olen saanut tällaisen kasvatin teetettyä ja kaikki kunnia siitä kuuluu edellämainituille talleille omistajineen.
Toinen merkittävä seikka on tietenkin se, että Azuré on musta. Se ei sinänsä ole virtuaalimaailmassa harvinaista, vuosien mittaan täällä eläneiden harvalukuisten percheronien joukossa musta väri on ollut perinteisesti varsin hyvin edustettuna. Oletettavasti tämä johtuu siitä, että monella on perche-kuvia amerikkalaisista lähteistä ja Yhdysvalloissa musta on ymmärtääkseni hallitseva(mpi) väri perchenhevosilla, kun taas rodun kotimaassa Ranskassa kimo on se yleisin väri. En tiedä mikä tässä on taustalla, onko Atlantin yli vietyihin hevosiin ihan sattumalta eksynyt enemmän mustia yksilöitä kuin kimoja, vai onko Yhdysvalloissa syystä tai toisesta suosittu nimenomaan mustia percheroneja. Meillä taas on jonkin verran kuvia ranskalaisista lähteistä ja vaikka sielläkin mustia hevosia on, ovat ne vähemmistössä ja meidän perche-lauma enemmän kimopainotteista. Azurésta nyt tehtiin musta, koska sen isä on musta myös, ja emäkään ei voi olla homotsygootti kimo, koska emänisäkin on musta. Tamma saattaa hyvinkin olla ensimmäinen musta percheron Ionicissa koskaan.
Mitä jalostukseen tulee, Azuré on umpikuja. Sille ei ehkä ole olemassa sopivaa oria, ei ainakaan jos pitäisi sukua olla edes vähän, tasasukuisesta varsasta saa vain unelmoida. Meillä on tällä hetkellä yksi yksipolvinen ori, jonka suku sopii Azurélle, mutta se ei kauheasti lämmitä.
Nouvionista tuli meille loppukeväästä lauma hevosia useista eri roduista, oli knabstrupia, connemaraa, andalusiaa, ja venäjänratsuhevosta ainakin. Vastavuoroisesti meiltäkin on sinne päätynyt useampi kuin yksi kasvatti eri roduista. Tämä tietenkin paljastaa sen, että Nouvionin rotuvalikoima on laaja. Rotuja löytyy kolmisenkymmentä erilaista, ahaltekeistä irlannincobeihin ja kaikkea siltä väliltä, ponejakin muutamaa eri sorttia.
Nouvionin valintaa voi perustella tismalleen samoin kuin niin monen muunkin kuukauden tallin valintaa: kiinnostavia rotuja, hienoja kuvia, paljon hevosia, hevosten sivut ovat yksinkertaiset, niiltä löytyvät tärkeimmät asiat eikä sitten muuta, sivut ovat yleisesti ottaen siistit ja yhtenäiset, ja toki myös värien periytymiseen on kiinnitetty selkeästi huomiota. Olin iloinen löytäessäni tallista perlinon englannintäysiverisen! Itse asiassa tämä hevonen, tamma Arctic Brilliance taitaakin olla suosikkihevoseni Nouvionin laumasta, vaikka sanon kyllä, että pahoja haastajia löytyy paljon.
Ikäväkseni täytyy todeta, että Nouvion on pääsivun päivämäärän mukaan viimeksi päivitetty nelisen kuukautta sitten. Toivon kovasti, että kyseessä on vain unohdus tai kesätauko, ja että Nouvion jatkaa aktiivisena tallina vastaisuudessakin. Ei noita monen eksoottisen rodun suurtalleja niin montaa ole, etteikö Nouvioniakin tarvittaisi kipeästi.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti