Arkeologisia kaivauksia eli mihin päädyin puoliverisukua selvittäessäni

(Ei, vastaus ei ole hullujenhuone.)

Minä tuossa loppuvuodesta kyselin astutuksia muutamalta tallilta ja Ioniciin syntyikin joulukuussa ja tämän vuoden puolella jonkinlainen lauma varsoja, joiden isät ovat jostain muualta. Ei niistä sen enempää tällä kertaa, mutta haluan nostaa yhden erityisesti esiin: FWB-ori Centenary Diamond Ionin.

© Klaus Hausmann

Sen isä on Pyökkipolun omistama Sundowner von Gateaway. Astutuspyyntöä kirjoittaessani vilkaisin tapojeni mukaan oriin lajipainotuksen, sukua sen verran, ettei nyt ihan lähellä ole mitään tutulta kuulostavia nimiä ja sitten vain valitsemaan sopivaa tammaa sille. Toki huomiota kiinnitti se, että sivuille merkitty emälinja meni Laakson-alkuiseen nimeen. Esittelyssäkin oriilla sanottiin olevan vanha ja komea suku. Kelpaa minulle.

Kun sitten tein varsan sivuja ja erityisesti sukutaulua, havahduin siihen, että suku näyttäisi menevän monin paikoin pidemmälle kuin mitä sivuilla olevaan sukutauluun merkitsen eli sen viisi sukupolvea. Itse asiassa aika lailla pidemmälle. Ja että siellä oli vanhoja nimiä. Tosi vanhoja nimiä. Paljon.

Ihan silkkaa uteliaisuuttani aloin listata sivuille täydellisempää sukupuuta. Tunnetusti uteliaisuus tappoi kissan, minulle ei käynyt niin huonosti, mutta pelkästään isän puolen suvun läpi perkaamiseen meni valehtelematta kaksi päivää. Lisäksi tein vielä huolimatonta työtä enkä kirjannut kaikkia löytämiäni linkkejä sivuille enkä kadonneiden hevosten listalleni. Olin aluksi kiinnostunut vain nimistä. Niitäkin on jotain kuutisensataa kappaletta tuolla listalla. Ja emänhän sukua ei tarvinnut kahlata läpi lainkaan, kun se loppui kuudenteen polveen joka tapauksessa.

Ei liene tarpeen korostaa sitä, että vanhoista suvuista kiinnostunut harrastaja on ihan mehuissaan tällaisesta suvusta. En osaa tehdä tuosta kuitenkaan mitään sen tarkempaa analyysiä, mutta tässä joitain huomioita.

• Suku menee paikoin viidenteentoista polveen, jos nyt laskin oikein ja jos en ole onnistunut tyrimään mitään. Se on tosi paljon, vaikka olen kyllä kuullut virtuaalihevosista, joiden kaukaisimmat esivanhemmat löytyvät kahdenkymmenen sukupolven päästä.
• Ajallisesti vanhimmat hevoset ovat sieltä ihan 2000-luvun alkuvuosilta, virtuaalimaailman historian alkuhämäristä. Se näkyy nimistä: on Greymaskia, Laaksoa, Rivuletia, RG:tä, Lunaa ja sen sellaisia. Ionic on hyvin tuore tulokas verrattuna näihin, jotka olivat saavuttaneet legendan aseman jo silloin kun Ionicia vasta suunniteltiin.
• Alté on suvussa yhdeksän kertaa, Oroaq kymmenen. Skyékin löytyy kuusi kertaa, samoin Lanzinger. Tammoista Eternity xx ja sen tytär Apple Tree's Milly ovat suvussa neljästi. Neljä kertaa löytyy myös trakehner-tammat Temporal Katrel ja Autumn Avenue sekä oldenburg-ori Leap Of Faith. Regina Orwill on suvussa viisi kertaa ja Bellantine's Pavlova on peräti kuudesti. Voi olla, että muitakin nimiä esiintyy usein, nuo nyt olivat ne kuuluisimmat, mitä osasin hakea.
• Laakson-hevosia esiintyy kahdeksan kertaa, kuusi eri hevosta. Greymaskilaisia on neljätoista, osin toki samoja nimiä. Star-tallin kasvatteja on neljätoista myös, tunnuksilla Star Theme's ja Star T. Luna-hevosia on peräti 23 kappaletta! Ensimmäinen löytyy jo sieltä viidennestä polvesta.
• Suku on hyvin pitkälle FWB-painotteista, siis ihan jopa niin, että ne ensimmäiset suvuttomat kantahevosetkin saattavat olla FWB:itä.
• Muista pv-kantakirjoista trakehner jyrää. Karkeasti arvioiden ehkä neljännes suvun hevosista on trakehnereita. Seuraavaksi tulee englantilainen täysiverinen, mutta niitä on vain puolet trakehnerien lukumäärästä. Hannovereja on hieman vähemmän kuin täysiverisiä ja sitten tulevat holstein ja oldenburg. Ranskanpuoliverisiä ja arabeja on jonkin verran, melko vähän kuitenkin. Yksittäisiä hevosia löytyy muutamasta pv-kantakirjasta, kuten ISH, KWPN, SWB ja DWB.
• Suvusta löytyi myös vanhoja "epämääräisyyksiä": 
• RBSH-ori BDJ Yaroslav, budjonny-xx -risteytys
• Budjonny-tamma Ekbatana, joka oli varsonut pv-oriista FWB:ksi merkityn varsan
• Morgan-ori EQ's Chili Pepper, jota sitäkin käytettiin FWB-jalostuksessa ennen kuin tiedettiin paremmin
• Muutamia muitakin epätarkkuuksia löytyi, kuten vaikkapa FWB:ksi merkitty xx-ox -risteytys eli angloarabi. Nimien kirjoitusasuissa oli välillä myös vaihtelua ja toisinaan suvut oli joillekin sivuille merkitty väärin.
• Onnistuin löytämään vanhalle ja perusteellisesti kadonneelle puoliveriori Wim Fougerelle tiedon, että se olisi KWPN. Ori on roikkunut kadonneiden listan tuntemattomien tapausten listalla jo kauan, mutta sain sille nyt jotenkin päin luotettava(hko)n rotumerkinnän.

Tällaisia sukulistauksia olisi kiva tehdä enemmänkin. Erityisen kivaa on se, että muut ihmiset ovat niitä tunnollisesti tehneet. Olisin monta kertaa saanut hakata päätäni seinään turhaan ilman Googlen avulla löytyneitä muiden hevosten sivuja, joilta löytyi täydelliset sukulinjat, parhaassa tapauksessa linkkien kera. Tämä on virtuaalimaailman historiaa ja historian säilyttämisellä on tietty arvonsa, ainakin jos minulta kysytään. Mutta sitten on se mutta: olihan tuossakin nyt ihan jäätävä työmäärä.

Esittelyssä uusia tulokkaita

Esittelin Ionicin uusimpia tulokkaita viimeksi helmikuussa (Uusia tulokkaita esittelyssä), mutta vihjaisin jo tuolloin jossain alaviitteessä, että lisääkin on tulossa. Ja on myös tullut! Vanhassa postauksessa mainitsin erityisesti koulupainotteisen täysiveriset, mutta kaikenlaista muutakin olen keksinyt. Ostohevosia sen sijaan on vähemmän nyt, olen ollut vähän laiska.

Andalusianhevoset

oriit Aldomaro GA, Guadiro GA, Trijero GA, Zamonero GA

tammat Faronea GA, Karbonea GA, Rojalija GA,Valenciosa GA 

No eihän näissä vielä paljon mitään nähtävää ole, kuvattomia ovat, pelkkiä sivuja siis. Mutta eiköhän tilanne tule muuttumaan jossain kohdin. Ja on näillekin jo varsoja suunniteltuna! 

Arabianhevoset

ori HZ Rayyan ox 

Kaksipolvinen ori on ihan tosi tervetullut lisä meidän arabilaumaan. Ei tässäkään vielä sen kummempaa ole kuin suku ja perustiedot, VRL:n tauon takia ei ole vielä rekisterissäkään eikä päässyt kisaamaan.

Australianponit

oriit Kwinanna Riverine, Sir Tasman of Eulanoa Park 

tammat Innagee Mirdawarr, Tharralwindi Killara, Yaroowarrah Princess Victoria 

Pitkästä aikaa muutama suvuton aussiponikin kotiutui. Kaikille niistä on jo myös varsoja listattuna tulevaisuudessa.

Englantilaiset täysiveriset

ori Waferston GA xx ja tamma Perfect Kate GA xx sukuineen

Näistähän minä mainitsin, että koulupainotteisista täysiverisistä on huutava pula ja helmikuussa jo esittelin yhdet täysisisarukset, joilla oli kolmipolvinen, täysin tuotu suku. Tässä on nyt toiset täysisisarukset, kolmipolvinen tuontisuku niilläkin. Nyt siis kuvittelisi riittävän vähäksi aikaa noita koulupainotteisia täysiverisiä! Monelle suvun hevoselle on kaavailtu jo varsoja syntyväksi, useimmille myös muitakin rotuja kuin vain täysiverisiä: angloarabeja, RBSH:eja, cleveland huntereita yms. 

Mutta tajusin tuossa taannoin, että olisipa kiva, jos olisi uutta verta myös estepuolella...

Exmoorinponit

tamma Hadonbitt's Fuchsia Rose ja Hadonbitt's Cornish Red sukuineen

Exmoorinponitkin tarvitsivat uutta verta, niinpä keksaisin pari ponia ja niille kolmipolvisen suvun. Nämä ovat tulleet jo viime vuoden puolella, tiedä sitten miksi unohdin esitellä ne helmikuussa. Olisivat kyllä ansainneet sen.

Fellponit

tamma Lewerthwaite May Lilac ja ori Lewerthwaite Fairly Bold sukuineen

Uutta verta tarvittiin fellponeillakin, niin että tuli nyt sinnekin uusia poneja.

Hackneyponit

ori Rhino Cave Glow ja tamma Opera Neon Glow

Glowdalella oli kasvattimyyntiä ja tapani mukaan olisin halunnut kaikki. Nämä pari pikku-hackneyta nyt tarttuivat mukaan, muiden muassa.

Islanninhevoset

oriit Glóstur frá Eiri-Kálft, Mýsingur frá Hjaltarhaga, Pistill frá Aultungu, Vinda-Öglir frá Raudgrundi

tammat Angadis frá Klobrekku, Halta-Kras frá Uxakoti, Nös frá Grammu-Steinur, Ulfdís frá Sturmyri,

Ei siitä niin kauhean kauan ole, kun viimeksi keksin suvuttomia issikoita. Ne ovat kuitenkin niin sanotusti hommansa hoitaneet: kisattu porrastetuissa valmiiksi, tehneet kasan varsoja jokainen ja moni on jo myytykin uuteen kotiin. Niinpä ajattelin, että voisi olla aika tuoda vähän lisää verta.

Knabstrupinhevoset

ori Borgarr af Deus ja tamma Vineke af Deus sukuineen

ori Amico Mejdeby ja tamma Katrione Mejdeby sukuineen

oriit Frimand Glow, Lothar af Royal, Namys Malstrøm, Namys Trold, TGI Friday Glow 

tammat Carnelian Glow, Namys Hedelyng, Namys Mariehøne 

Knabstrupien tilanne oli vähän lohduton, lyhytsukuisista oli pahasti pulaa. Niinpä sekä keksin pari ihan uutta sukua ja lähdin shoppailukierrokselle. Onnekseni ja pieneksi yllätyksekseni löysin ihan kivasti knabstrupeja muilta omistajilta. Näiden lisäksi bongailin oreja tammoilleni, sekä knabstrupeja että risteytysrotuja. Niin että jospas sitä nyt olisi kasvattaja vähän aikaa tyytyväinen.

Oldenburginhevoset

tamma Eline Lind

Se äsken mainittu knabstrup-shoppailu tuotti talliin myös yksipolvisen valjakko-oldenburgin.

Schwarzwaldinrautiaat

oriit Emerentius GA, Ihnke GA, Ludowik GA, Sankt Fridolin GA, Ziriakus GA 

tammat Deonelda GA, Flaminie GA, Herlinde GA, Nannerl GA, Trixberta GA, 

Minä joitain vuosia sitten ostin ensimmäiset schwarzwaldit ihan puhtaana heräteostoksena ja katselin niitä aikani. Jo toki, ovat ne varsojakin tehneet jo. Viime syksynä ajattelin, että voisihan niitä keksiä vähän lisääkin. Ja sitten keksin.

Shagyat

tamma Kara Zsella GA ja ori Zephyrosz GA sukuineen

Shagyoiden tilanne se vasta surkea on ollutkin, mutta nyt se on vähäsen parempi kun tuli pari hevosta ja niille kolmipolvinen suku. Niin ja pakko esitellä maailmankaikkeuden ehkä kaunein pääkuva tamma Karsavina GA:lla.

Suomenhevoset

ori Tömi-C

tamma Ukkostiina

Nämä kaksi uutta, suvutonta suokkia olivat ihan vain inspiraation tuotetta: keksin kivat nimet ja siitä se ajatus sitten lähti. Noiden sukujen kanssa taisi tulla tehtyä typeryyksiä, sillä oikeasti haluaisin itselleni hevoset nimeltä Eromuro, Unikea, Salpalinja ja Piskonväli, mutta kun ne ovat jo näiden hevosten suvuissa EVM-niminä...

Tennesseenwalkerit

ori Wonderful World Glow ja tamma No Rules Glow

Nämäkin ovat peräisin sieltä Glowdalen kasvattimyynnistä, josta mainitsin jo hackneyponien yhteydessä.

Terskinhevoset

tamma Muskarina GA ja Muson GA

tamma Volkanojana Yemn

Toistanko jo pahasti itseäni, jos totean, että terskinhevosetkin kaipasivat pientä piristysruisketta uusien sukulinjojen muodossa? Lisäksi ostin Yemenen kasvattimyynnistä myös yhden suvullisen tamman.

Trakehnerit

oriit Anticrates GA, Arturos III GA, Eichenwald GA, Elbestern GA, Obervolte GA, Orden GA, Portico GA, Zanzibar GA

tammat Eletta GA, Gerilynda GA, Heliona GA, Kordelina GA, Noralea GA, Odylee GA, Theodorica GA, Uniqa GA, 

Kun nyt kerran keksimään ruvetaan, niin keksitään sitten. En minä muutakaan selitystä oikein keksi sille, että keksin peräti kuusitoista suvutonta trakehneria: neljä esteoria, neljä kouluoria, neljä estetammaa ja neljä koulutammaa. Nyt ihmiset tilausvarsan pyyntöön, tarjolla on taatusti uusia ja ennennäkemättömiä sukulinjoja!

Ylämaanponit

tamma Marsailidh of Achnaearn ja ori Glencrios of Achnaearn sukuineen

Sama laulu ylämaanponienkin kanssa: uutta verta olisi tarvis, niin keksin sitten uuden suvun.

Uusia tulokkaita esittelyssä

Ioniciin on tullut taas muutama niin mielenkiintoinen tulokas, että ne ansaitsevat omat esittelynsä. Ja kun sanon muutama, tarkoitan tietenkin muutamaa kymmentä.

Sh-o. Luolan Superkivaa!

Kerron teille salaisuuden: olen tosi, tosi huono kieltäytymään mistään hevosesta, jota minulle ihan henkilökohtaisesti kaupataan. Sillä tavalla Superikin Ioniciin tuli. Se ei sopinut kasvattajansa vaatimuksiin ja tarvitsi uutta kotia. Sattuipa sitten kysymään minulta suoraan josko haluaisin oriin. Katselin vähän aikaa ja halusin.

Superin viisipolvinen suku ei ole ihan sataprosenttisesti täynnä tuntemattomia nimiä, sillä Erkinheimon Ylpeys löytyy yhden orikasvatin suvusta ja Siniketun Pilfink on myös jossain. Nämä tuskin kuitenkaan haittaavat, koska ne esiintyvät lyhyemmissä suvuissa. Sen sijaan mitä katselin noita pitkäsukuisia sh-tammojani, niin niiden suvuissa näitä nimiä ei ole. Super siis sopii niille superhyvin.

DHH-t. BAFF Sharmaine

Milloinkas muistatte nähneenne DHH:n myynnissä? Siitä saattaa olla jokunen tovi ja kaikki eivät varmaan ole nähneet ikinä, kun ei niitä toistaiseksi Ionicistakaan ole pois myyty. Niinpä olin innoissani, kun satuin bongaamaan yhden suvuttoman tamman Miukun hevosmyynnistä. Sharmaine tulee ihan taatusti tarpeeseen, ei se meidän DHH-lauma turhan iso ole.

Lisäksi Miuku tarjosi Sharmainen lisäksi pari muutakin suvutonta DHH:ta myytäväksi ja tietenkin otin ne. Mainiota!

Budjonnyt Fedorit GA ja Perika GA + suku

Siitä on varmaan kymmenen vuotta kun olen viimeksi keksinyt suvuttomia budjonnyja Ioniciin. Oli jo korkea aika! Syy oli taas se sama vanha ja perinteinen: etsin hiki hatussa yhdelle tammalle sopivaa oria eikä löydy. Ne samat saakutin nimet kummittelevat kaikkien vähänkään pitkäsukuisempien sukutauluissa. Piti sitten tehdä jotakin ja sukutuonti on aina yksi ihan pätevä vaihtoehto.

Siihen nähden miten suuri rotu budjonny on Ionicissa ja melkoisen harvinainen muualla, olen selvinnyt tosi vähäisillä tuonneilla toistaiseksi. Budjonnyilla on ollut pari tärkeätä kasvattajaa, erityisesti Priton, mutta myös Zemniak, aiemmin myös Zeni. Näiden mainittujen lisäksi on muutama pienempi kasvattaja ollut sekä satunnaisesti sieltä täältä putkahtelevia yksittäisiä jalostus- ja myyntihevosia. Näiden turvin olen selvinnyt kohtuullisesti. Nyt en sitten tiedä mikä tilanne varsinaisesti on. Zemniak näytti vähän kuolleelta, samoin Priton. Zeni nyt on lopettanutkin jo vuosia sitten. Mutta jos jollakulla on vinkkejä budjonnyista, ihan sama millaisista, kuulisin mielelläni. Koska kyllä niitä taas tarttee.

Appaloosat Aint U Lucky GA ja Aint U Beauty GA +  suku

Sama tarina kuin budjonnyillakin, tarvitsin kiireesti uutta verta runsaasti ja keksin sitten pari hevosta ja niille kolmipolvisen suvun. Appaloosia löytyisi ehkä muiltakin talleilta ja etsiskelen niitä, mutta ei uudet sukulinjat koskaan haitaksi ole.

Paintit The Rise Of Rough ja Roughs New Hope +  suku

Ja sama juttu painteillakin... Ihmettelen tosin sitä, että mitä varten unohdin näistä tuontihevosten nimistä kokonaan GA-päätteen pois. Ne ovat vähän tylsiä, mutta vahinko on tapahtunut, en jaksa enää korjailla niitä.

BWP-t. Fabiana '88

En ole ihan varma, onko Fabiana ensimmäinen belgianpuoliverinen Ionicissa ikinä, mutta ensimmäinen kyllä aika pitkään aikaan. Ei niitä koskaan ole montaa ollut, siitä menen vaikka valalle. Kuten tyypillistä, Fabiana tuli FWB-jalostuksen tueksi, kiva saada belgivertakin sinne sekaan. Ei ole Ionicin FWB:issä turhan paljon sitä lajia nimittäin. Sille onkin jo pari FWB-varsaa kaavailtu syntyväksi, mutta haaveilen löytäväni jostain sopivasukuisen BWP-oriin, mistä saisi alkunsa Ionicin todennäköisesti ensimmäinen BWP-varsa.

Boulonnaisit Garçon Courageux ja Halluharjan Maîtresse

Tämä muhkukaksikko tuli jo reilu vuosi sitten Ioniciin, mutten ole tainnut mainita asiasta täällä blogissa. Joka tapauksessa ovat hienon Halluharjan kasvatteja kumpainenkin. Enkä uskalla näidenkään kohdalla mennä väittämään, että olisivatko ihan ensimmäiset boulonnaisit Ionicissa ikinä, mutta ensimmäiset tosi pitkään aikaan joka tapauksessa. Ja kesällä 2025 syntyy näistä Ionicin ensimmäinen boulonnais-kasvatti. Garçon on onnistunut muuten pyydystämään jo muutaman näyttelypalkinnon ja taisin ilmoittaa sen kantakirjaankin.

Lipizzat Erastolano, Gandoso, Ignaco, Lucano, Orlandus, Primoso, Bonadea XVI, Klarusha, Licinia, Orestina ja Violana

Tuli vain tuossa vuodenvaihteen jälkeen mieliteko, että pitäisi saada enemmän lipizzoja, kun nyt aikoinaan päätin, ettei aio luopua siitä rodusta. 

Lipizzoille, varsinkin oreille, nimien keksiminen on muuten ylivoimaisesti maailman vaikeinta, sillä rodun nimeämismetodin vuoksi ne ensimmäisen sukupolven nimet jäävät elämään käytännössä ikuisesti orilinjojen niminä. Niitä pitäisi siis jaksaa katsella sukupolvesta toiseen. Pienet paineet siis!

 

Morg-t. Lunar Storm Hazard 

Hazard vietti kymmenvuotispäiväänsä kasvattimyynnin merkeissä. Arvostan, sekä kasvattimyyntiä että kymmenvuotista taivalta. Mukaani tarttui peräti kahdeksan hazardilaista, pääasiassa amerikkalaisia rotuja. Voisin listata tässä ne kaikki, mutta valikoin nyt tämän morgan-tamman, jolla on kaksipolvinen ja ihan tuntematon suku. Olen kauhean iloinen jokaisesta uudesta tulokkaasta.

Englantilaiset täysiveriset Trigger Warning GA xx ja Clara Doll GA xx + suku

Taas lisää sukutuonteja, kun tuli kolmipolviset täysisisarukset myös täysiveritalliin. En ole tosi pitkään aikaan keksinyt uusia täysiverisiäkään ja sen kyllä huomaa. Erityisesti koulupainotteiset täysiveriset alkavat olla kaikki sukua keskenään. Pinkin ex-laukkuritkaan eivät nimenomaisesti kouluratsujen tilannetta oikein paranna, vaikka voisihan niitäkin tietysti sekoitella keskenään. Olen sitä tehnytkin. Mutta ihan alusta alkaen koulupainotteinen ratsusuku on kyllä tervetullut lisä. Tätä lajia on tulossa lisääkin kun kerran alkuun pääsin.

Semmoisia uusia tulokkaita tällä kertaa. Eihän tässä toki kaikki ostohevoset ja keksityt ole, mutta näitä viimeaikaisia ja/tai kiinnostavimpia yksilöitä.

Esittelyssä muutama mielenkiintoinen uusi tulokas

Keskustassa oli taannoin lopetusmyynti, jossa Welby myi Einfallin puoliverisiä ja Carterin laukka-täysiverisiä. Tapani mukaan olisin halunnut ostaa kaikki tai ainakin melkein, mutta pystyin jollain ihme konstilla tiivistämään ostoslistani suunnilleen puoleen tusinaan hevoseen. Sitä auttoi myös se, etten ollut paikalla ensimmäisenä ja muutama kiinnostava hevonen oli ehditty jo varata. Pahus!

Joka tapauksessa onnistuin kaivamaan sieltä muutaman suvullisesti niin mielenkiintoisen tapauksen, että ne on pakko esitellä nyt heti. Tai oikeastaan ne kaikki ovat suvullisesti kiinnostavia.

Ainoa mukaan tarttunut puoliverinen on trakehner-ori Weyanoke. Sillä on hieman epätasainen suku, mutta pääosin kuitenkin pitkä. Ja toki vanha, sillä kun sanon "mielenkiintoinen suku", tarkoitan lähes aina "vanha suku".

Emän puolelta löytyy Alté peräti niinkin läheltä kuin neljännestä polvesta. Enpä taida olla hetkeen nähnyt tällaista hevosta, kun yleensä Alté kumppaneineen on siellä jossain viidennen polven takana ja siis käytännössä jo näkymättömissä. Lisäksi Alté löytyy isän puolelta peräti kolme kertaa, jos laskin oikein! Weird Relationship SZ:n suvussa se on kaksi kertaa ja Greymask's Opalin suvussa kerran. Altén lisäksi isän puolen suvusta löytyy kasakaupalla kaikkea muutakin vanhaa: Oroaq, My Name Is Bond Cinchin Fox, Regina Orwill, Echo V, Autumn Avenue ja Lady Graniit, isoimmat nimet mainitakseni.

Mutta näiden tuttujen nimien lisäksi Weyanoken suvusta löytyy vieraitakin nimiä ja nehän toki ovat jalostuksellisesti enemmän kuin tervetulleita. Isän ja sen vanhempien kasvattaja Manór on itselleni ihan tuntematon nimi ja isänemän vanhemmat vieraita. Emän puolella on jonkin verran tuollaista semi-tuttua nimeä, mutta tokkopa niitäkään nyt liiaksi asti Ionicista löytyy.

Se pääasia Weyanoken hankintaan tulikin jo mainittua: iiee. Greymask's Opal. Tamma oli meidän omistuksessa viimeisen vuotensa ja jätti sinä aikana neljä Ion-kasvattia. Harmi kyllä tuolloin oli menossa puoliverisistä luopuminen ja ne kaikki lähtivät myyntiin. On vähän sylettänyt nyt myöhemmin, mutta onneksi sain Weyanoken korjaamaan vähän tilannetta!

Laukka-täysiveristen sukujen kanssa olen pääasiassa ihan ulapalla, sillä minä en ole kymmeneen vuoteen seurannut yhtään mitä laukkamaailmassa tapahtuu. Sitä ennenkin se jalostustoiminta oli lähinnä omien hevosten astuttamista toisillaan. Mutta laukka-täysiverisissä on yleensä se hyvä puoli, että niiden suvut ovat niin erilaiset verrattuna ratsupuolen täysiverisiin, että ne tuovat ratsukasvatukseen sitä paljon kaivattua uutta verta. Itse olen päättänyt ihan surutta yhdistää noita laukkahevosia omiin ratsuhevosiini ja väittää varsoja ratsuiksi. Niin olen tehnyt ennemminkin ja siksi nyt hyökkäsin Carterin pitkän hevoslistan kimppuun.

No, minullahan oli todellakin "pätevät" kriteerit ostamilleni täysiverisille: olisi kiva jos löytyisi Pinkin tuontihevosia tai kasvatteja suvusta. Onnistuinkin niitä muutaman löytämään enkä vienyt vielä edes kaikkia. Kiva nähdä että Pinkin toiminnalla on ollut jotain väliä.

Kolmipolvisia täysiverisiä tarttui mukaan kolme, oriit Rio De Janeiro CTB ja Solario CTB sekä tamma Teresaofcalcutta CTB. Teresan molempien vanhempien isälinja menee pinkkiläisiin, suosikkeihini The Stig GA:han ja JM Fangio GA:han. Molemmat olivat ihan kovan luokan tekijöitä radalla, mutta tärkeämpää toki ovat niiden kivat nimet. Jep, prioriteetit kunnossa jne. 

Solarion suvussa on pari Pinkin kasvattia, Pink Argentine ja Pink Never Again ja tamma Neva Eva GA kertautuu 3+3. Linjaus ei haittaa pätkän vertaa, koska kyseessä on ihan huippuluokan siitostamma, jota on blogissa esitelty kymmenen vuotta sitten.

Rion suvussa on kolme kappaletta pinkkiläisiä tammoja, joista yksikään ei ole erityisen huomionarvoinen omilta tuloksiltaan, mutta varsoista löytyy parempia laukkahevosia.

Pitkäsukuisempia täysiverisiä ostin kaksi kappaletta. Toinen on ori Plantagenet CTB, josta tunnustan suoraan, että se on ihan nimen perusteella ostettu. Historianörtti vauhdissa taas. Muttei sen sukua voi moittia, tulee sopimaan meidän pitkäsukuisille ratsutammoille kuin nenä päähän.

Sitten on tamma Gentle Storm CTB, jonka suvusta löytyi paljon mieluisia yllätyksiä, kun aloin sitä perata sivuille. Ensimmäiseksi on mainittava emänisä GVR Double Falcon, joka ei minulle suoraan sanonut mitään, mutta oli jonkinlainen kutina, että ihan kuin olisin kuullut nimen joskus, jossain. Sen varsalistasta löytyi parikin Marinean kasvattia vuodelta 2003! Virginia osasi kertoa, että kyseessä oli jonkinlainen nimiori aikoinaan vai mahtoiko olla vain hänen ja Marinkan supersuosikki. Ainakin sillä oli kuulemma upeat kuvat, joista osa vielä jopa toimii. Kuvissa on todennäköisesti RL-ori Hopalong Cassidy. Giniltä sain peukkua Gentle Stormin ostosta.

Isän puolelta löytyi sitten seuraava yllätys, nimittäin Gold Kid. Sinänsä se ei kaiketi ole mitenkään erityisen huomionarvoinen ori, mutta se on meillä hyvin, hyvin tuttu nimi, sillä se on MVS Lord Fentonin isä. Fentonhan on Marinean kasvatti ja sen emä on Wizzerria. Fenton esiintyy meidän pitkäsukuisten täysiveristen ja vähän muunrotuistenkin hevosten (RBSH, FWB, anglo-trakehner) suvuissa useammin kuin kukaan jaksaa laskea, sillä Fenton ja erityisesti sen poika SK Grand Duke olivat todella paljon käytettyjä oreja, ei vähiten sen Wizzerrian takia. Joka tapauksessa on kiva saada Gold Kid mukaan sukuihin muutenkin kuin vain Fentonin kautta.

Emän puolelta löytyy mm. Oré, joka kuulemma oli jonkinlainen nimiori sekin, sekä tamma OG Amélie. Itse en tiedä tästä tammasta sen enempää enkä juuri sen suvustakaan, paitsi että sieltä löytyy jostain kauempaa ori Faraol de Trans, jonka osaan myös nimetä ainakin tosi vanhaksi oriiksi, mahdollisesti suosituksikin. Mutta Virginia tiesi heti kertoa että OG on ikivanhan Oak's Gnomen kasvattajatunnus ja että hän ennen Marinean perustamista kävi kenttävalmennuksissa OG:ssä tersk-ori Dopizalla, jos muisti ei pahoin petä. Tässä puhutaan taas yli 20 vuoden takaisista asioista, että tulipahan kerralla ostettua kasa historiaa Ioniciin.

Ionicin westfalenit v. 2023

Kirjoitin jo vuonna 2017 westfaleneista ja niiden tilanteesta. Nyt ajattelin vähän päivittää niiden tilannetta, koska kävin taannoin westfalen-laumani läpi ja nyt on taas uusi kuva siitä, missä tämän kanssa mennään.

Tuossa vanhassa blogipostauksessa listasin erinnäisiä omia tuontejani, joista on muodostunut Ionicin westfalenien kantahevosia. Niitä on tullut sittemmin muutama lisää ja suurin osa niistä on joko myyty eteenpäin tai lopetettu täysin palvelleina. Tässä katsaus niihin:

o. Armenkreuz GA

Estepainotteinen, tullut 2017, myyty eteenpäin. Jättänyt 2 westfalen-varsaa.

t. Barcarole GA

Estepainotteinen, tullut 2015, lopetettu 2021. Jättänyt 3 westfalen-varsaa.

t. Heidekorn GA

Estepainotteinen, tullut 2019, vielä elossa/Ionicissa.

t. Kernenherz GA

Estepainotteinen, tullut 2015, lopetettu 2023. Jättänyt 3 westfalen-varsaa.

o. Lord Lugano GA

Estepainotteinen, tullut 2016, myyty eteenpäin. Jättänyt 2 westfalen-varsaa.

o. Oberersee GA

Koulupainotteinen, tullut 2017, myyty eteenpäin. Jättänyt 4 westfalen-varsaa.

o. Skeleton GA

Estepainotteinen, tullut 2012, lopetettu 2015. Jättänyt 2 westfalen-varsaa.

t. Uxima GA

Kenttäpainotteinen, tullut 2015, lopetettu 2016. Jättänyt yhden westfalen-varsan.

o. Zikkurat GA

Estepainotteinen, tullut 2017, vielä elossa/Ionicissa.

Siinähän nuo ovat, jos nyt en missannut yhtäkään. Näiden lisäksi toki olen ostellut useampia westfaleneita vuosien mittaan ja käyttänyt niitä ahkerasti jalostuksessa. Ja tästä päästäänkin nykytilanteeseen: nämä kantahevoset ja ne varhaisimmat ostohevoset ovat liian yleisiä meidän westfaleneiden suvuissa. Tallista löytyy useampia hevosia, joille ei löydy yhtäkään oria/tammaa, jos yrittää pitää vähäisissäkään määrin kiinni samasta lajipainotuksesta ja edes sinne päin tasaisista suvuista.

No, olen tässä nyt viime aikoinakin hankkinut muutamia uusia tulokkaita, joten tilanne tulee parantumaan kyllä, kunhan ne uudet tulokkaat pääsevät jalostuskäyttöön ja saan niistä aikaiseksi yhtään pidempisukuisia varsoja, jotka eivät ole sukua meidän vanhemmille hevosille.

Mainittavaa on myös se, että suurin osa meidän westfaleneista oli alunperin estehevosia, kouluhevoset tulivat kuvaan vasta vähän myöhemmin. Kenttäratsuja niissä ei ole juuri ollut, tuo yksi tuontitamma oli kenttäpainotteiseksi merkitty, mutta sekään ei sitä varsinaisesti jättänyt eteenpäin. Mutta nyt on sitten jokunen valjakko-westfalenkin, sillä ostin pari vuotta sitten kaksi kasvattia valjakkopainotteisesta Vermontista. Minulla on jo pidemmän aikaa ollut haaveena kasvattaa valjakko-FWB:itä ja nämä nyt tarjoavat uutta verta sinnekin puolelle. En tiedä tulevatko valjakko-westfalenit olemaan kovin pitkäaikainen tai laaja juttu, mutta sen näkee.

Väreistä myös kirjoitin tuosssa vanhassa postauksessa ja kyllä, kimo on edelleen valtaväri. Olen peräti päättänyt suosia sitä hävyttömästi westfalenien kohdalla älkääkä vain kysykö että miksi. On meillä yksi sabinonkaltaiseksikin merkitty hevonen, joka on perinyt isänsä merkit kolmella kerrottuna enkä tiedä tai osaa sanoa, että mikä se varsinaisesti on. Ehkä jokin W-muunnos tai yhdistelmä.

Semmoista kuuluu meidän westfaleneille! Jos sinulla on ns. puhtaita westfaleneita, niin kuulisin mielelläni. Tammat ainakin olisivat sopivia oreja vailla ja ostokannallakin olen, jos tulee sopivia vastaan. Mutta niinhän se on aina.

Puoliveriset ja sabinohässäkkä

Palaan vielä näin puoliveristen näkökulmasta tähän sabino-sekaannus-asiaan, koska aina silloin tällöin eri lähteissä tulee vastaan puoliverisiä, joilla on suuria merkkejä. Mitä niistä tiedetään ja mitä niistä perus-puoliveriharrastajan pitäisi edes tietää?

© ST (kuvan hevonen ei liity tekstiin)

Kuva vapaastikopioitava, käyttöehdot ja lisää kuvia täällä.

Puoliverisillä on kyllä merkkejä, mutta suuria merkkejä harvakseltaan ja kirjavuudelta näyttävää kuviointia vain aivan satunnaisesti. Perinteisesti suhteellisen suuretkin merkit on katsottu "vain" merkeiksi eikä pidetty niitä varsinaisena kirjavuutena. Aiemminhan ei edes tiedetty, että jotkin kirjavuutena pidetyt kuviot voivat esiintyä pelkästään suurimerkkisen näköisinä.

Varsinaisesti asialla ei ole edes väliä! Tietääkseni yksikään puoliverikantakirja ei erikseen kiellä esimerkiksi W-kuvioita tai suomenkirjavuutta. Hannoveria olen perinteisesti pitänyt tiukimpana värien suhteen, sen jalostusohjesäännössä listataan vain perusvärit ja kimo. Sen sijaan merkeistä ei ole mainintaa tuossa nimenomaisessa dokumentissa, mutta muistelisin joskus aiemmin jostakin lähteestä lukeneeni, että esimerkiksi yli etupolven/kintereen ylettyvät sukat olisivat jotenkin nou-nou. Mutta W, suomenkirjavuus tai sabino voi aiheuttaa tätä pienempiä merkkejä, joten jos tällainen merkkisääntö on olemassa, ei se välttämättä tarkoita, että hannoverista ei voisi näitä kirjavuuskuvioita teoriassa löytyä. 

Mitä näistä kuvioista sitten tiedetään, suhteessa puoliverisiin? Jotakin, mutta voi olla ettei vielä kovinkaan paljon. Puoliverikantakirjat ja -kasvattajat eivät ole todennäköisesti edes suuremmin kiinnostuneita näistä väriasioista, koska hevosen suorituskyky ja käyttöominaisuudet menevät edelle. He ovat luultavasti merkittävästi kiinnostuneempia testaamaan hevosista WFFS:ää kuin värigeenejä. 

Eurooppalaisilta puoliverisiltä on löytynyt sekä suomenkirjavuutta että W20:stä, mahdollisesti muitakin W-geenin versioita, mutten ole varma tästä. Sabinoa en tiedä löytyneen, mutta liekö sitä testatukaan. Sabinoa on kuitenkin löytynyt lipizzalta ja haflingerilta, joten sitä on ehkä esiintynyt vanhoissa eurooppalaisissa hevoskannoissa. Teoriassa ei ole mahdotonta, jos sitä löytyisi puoliverisiltäkin, tulevaisuus kuitenkin näyttää tai sitten ei. 

Kuten tiedetään, eurooppalaisten puoliveristen kantakirjat ovat varsin avoimia keskenään. Tämän vuoksi voidaan olettaa, että jos jonkin kantakirjan hevoselta löytyy jotakin erikoisväriä, ei ole mahdotonta etteikö sitä löytyisi muistakin kantakirjoista. Ainakaan sitä ei voi sulkea täysin pois. Trakehner on poikkeus tässä suhteessa, mutta siltä taas on löytynyt ihan omasta takaa SW1, saattoi olla myös W20.

Näin teoreettisesti miettien täytyy ottaa huomioon myös täysiverinen, joka on sallittu rotu varmaan kai kaikissa pv-kantakirjoissa. Täysiverisellä esiintyy framea ja näinollen olisi mahdollista, että frame tulisi sitä kautta puoliverisille. Onneksi frame kuitenkin on hyvin harvinainen täysiverisillä, joten kovin todennäköistä tämä ei ole. "Onneksi" siksi, että frame on homotsygoottina esiintyessään letaali, se aiheuttaa varsalle rajuja kehityshäiriöitä ja varsa on käytännössä elinkelvoton. Täysiveriseltä voi tulla myös joitain W-geenin muunnoksia ja ilmeisesti myös suomenkirjavuus, mahdollisesti myös sabino, mutta nämäkin ovat äärettömän harvinaisia.

Tämänhetkisen tiedon mukaan nämä erilaiset kirjavuuskuviot ovat kuitenkin hyvin harvinaisia myös puoliverisillä. Toisaalta hyvin harva hevonen edes testataan näiden värien suhteen. Kuten sanoin: se ei ole tärkeä asia. Mitä tavallisen virtuaaliharrastajan tarvitsee tietää puoliveristen kirjavuuskuvioista, niin ei välttämättä erityisesti mitään. 

– S

Joulukalenteri 18: puoliveristen säkäkorkeudet

Täällä blogissa on vuosien mittaan esitelty joidenkin rotujen säkäkorkeustilastoja (ahaltekit, arabit, terskit). Nyt laskin eri puoliverirotujen säkäkorkeudet ja tässä katsaus siihen, miltä ne tilastot näyttävät.

Ensiksi täytyy kuitenkin määritellä "puoliverinen". Olen näihin tilastoihin ottanut mukaan ns. perinteiset puoliveriset, joita Ionicista löytyy:

• Arabian Warmblood (AWB)
• Dutch Harness Horse
• Hannoverinhevonen
• Hollanninpuoliverinen
• Lämminverinen ratsuhevonen
• Mecklenburginhevonen
• Oldenburginhevonen
• Ranskanpuoliverinen (selle francais)
• Ruotsinpuoliverinen
• Suomalainen puoliverinen
• Tanskanpuoliverinen
• Trakehner + anglo-trakehner
• Westfaleninhevonen

Ulkopuolelle siis jäävät virtuaalimaailman omat SGSH, RBSH ja Cleveland Hunter.

Selkeyden takia tein molemmille sukupuolille oman kuvaajansa, koska samassa kaaviossa ollessaan silmää hämäsi paljon se, että tammoja (155 kpl) on enemmän oreja (132 kpl). Tässä on ensin orien kaavio:

Tämä näyttää aika tavalla siltä, mitä odotinkin, huippu on melko selkeä, 168-169 cm. Mielestäni sen ei ehkä tarvitsisi olla noin silmiinpistävä, koska vaihtelua voisi olla enemmänkin. Kuten näkyy, orien korkeudet vaihtelevat välillä 160-177 cm. Orien keskiarvo on 168,57 cm.

Pienin yksilö löytyy trakehnereiden joukosta, se on itse asiassa anglo-trakehner Ivory Ion, jonka emä on pienenlainen trakehner-tamma ja isä sitäkin matalampi xx-ori. Meidän trakehnereista aika iso osa on anglo-trakehnereita (vähintään 25% xx/ox/x/shagya) ja koska nämä rodut tapaavat olla melko pienikokoisia, se näkyy ehkä jonkin verran trakehnereiden korkeuksissa.

Tosin eipä noista mainituista täysiverisistä xx välttämättä aina pientä kokoa erityisesti tuo, siinä on meillä ainakin melkoisesti kokovaihtelua. Puoliveriporukan suurin, 177-senttinen FWB-ori Goldschläger Ion on puoliksi xx sekin. Goldie on kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin kumpikaan vanhempansa. Silti sen isä on 167-senttinen ja se ei ole täysiveriselle ihan vähän, luulisin.

Tammojen kuvaaja on aika metka:

Huippu on siinäkin, vähän matalampi kuin oreilla, 166-167 cm ja sitten tuleekin yhtäkkiä jyrkkä pudotus. En ymmärrä että mitä tammojen puolella oikein tapahtuu. Ehkä minä pidän yli 167-senttistä tammaa jotenkin kauhean isona ja siksi harvinaisena? Tammojen keskiarvo on selkeästi oreja alempi, 165,17 cm.

Pienin tamma löytyy ei-mitenkään-yllättävästi AWB:iden joukosta, se on Lakota Ion ja itse asiassa kaikki 160 sentin alittajat ovat juuri AWB:ita. Lakotan emä on 154-senttinen arabitamma, joten ei ihme, ettei tyttärestäänkään mitään hongankolistajaa tullut vaikka isäori onkin aika korkea (167 cm). Säkäkorkeuksia miettiessäni nimenomaan emän korkeus vaikuttaa suhteellisen paljon sen jälkeläisten säkäkorkeuteen. Korkeimman oriin emä oli itsekin 171-senttinen eli varsin suuri meidän mittapuulla. Tosin tätä nykyä yritän saada jonkin verran vaihtelua rodun kuin rodun säkäkorkeuksiin ja yritän heitellä vähän hatusta kasvattien säkäkorkeuksia.

Nyt kun tulin miettineeksi asiaa, niin miltähän tammojen tilasto ylipäänsä näyttäisi, jos jättäisin AWB:n kokonaan pois? Harkitsin nimittäin sitä kun tein rajausta noista roduista, sehän ei ole varsinaisesti "perinteinen" puoliverinen, olkoonkin että arabit ovat ainakin teoriassa sallittuja useimpien puoliveristen jalostuksessa (toki vastan hyväksynnän jälkeen). Se voisi kasvattaa tammojen säkäkorkeutta melko paljonkin ja olisikohan se sitten jo kovinkin lähellä orien keskiarvoa.

Korkein tamma on westfalen Trapezza Prime ja senkin säkäkorkeus on mitä todennäköisimmin minun päättämä, se taisi tulla tilausvarsana meille. Ja kas: sen emä on korkea myös, peräti 173 cm ja tyttärensä senttiä vähemmän.

Minulla ei ole oikein minkäänlaista käsitystä reaalimaailman puoliveristen säkäkorkeuksista joten en osaa sanoa miltä nämä kuvaajat näyttäisivät verrattuna reaalimaailman vastaaviin. Minkä kokoisia noin yleisesti ovat esimerkiksi maailman huipulla kilpailevat este- ja kouluratsut? Onko alle 170-senttinen puoliverinen hukkapätkä, mitä jos ratsastaja on kahta metriä lähentelevä mies (en minä kyllä tiedä ratastajienkaan pituuksista mitään)? Pitäisi ehkä katsella vähän, jos jostakin löytäisin sopivaa dataa tai muuta tietoa. Vinkkejä saa antaa.

– S

20 varsaa yhdellä hevosella – hot or not?

 Edellisessä postauksessa (Laatispalkittu hevonen!) esittelin meidän hannover-laatuarvostelussa palkitun  oriin Carrot In Cappuccino DFC, joka sai palkintonsa osittain sen takia, että teetin sillä 20 varsaa. Näitä 1 on AWB, toinen SGSH, 3 jotain muita kuin puoliverisiä (knabstrupeja ja yksi ratsuponi), mutta loput 15 ovat FWB:itä. 

Onko tässä nyt mitään järkeä teettää noin paljon puoliverivarsoja yhdellä ja samalla oriilla? Hyvä kysymys, en tiedä, mutta ehkä joskus 5 vuoden päästä tiedän. Kyseessä on siis virtuaalinen eläinkoe tai jotakin sinne suuntaan, sillä ihan pelkästään laatispalkinnon takia en teettänyt yhdellä hevosella noin montaa varsaa.

Yritän ostella mahdollisimman paljon vierassukuisia hevosia tai käyttää niitä omassa jalostuksessani muuten. Mitä harvinaisempi rotu, sen tärkeämpää tämä on. Sen sijaan puoliveristen kanssa olen ollut vähän lepsu. Niitä on tarjolla sen verran runsaasti, etten jaksa jokaiseen myyntipostaukseen tarttua, vaikka siellä kenties olisikin ihan erisukuisia hevosia kuin meillä on. Luotan siihen, että niitä on tarjolla silloinkin kun kipeästi tarvitsen jotakin tietynlaista yksilöä. Toistaiseksi tämä on pitänyt aika hyvin paikkaansa.

Toinen syy kehnonlaiseen ostointoon on se, että meillä on puoliverisiä, varsinkin FWB:itä niin paljon, että ne uudet ostohevoset hukkuvat sinne massaan. Niin moni hieno- ja vierassukuinenkin hevonen jää auttamatta massan alle, kun teetän sillä tavanomaiseen tapaan vain muutaman varsan, kuten omilla kasvateillanikin. Mielessä on kuitenkin pyörinyt jo kauan että mitä jos kokeilisi joskus käyttää jotakin vierassukuista hevosta jalostuksessa todella runsaasti. Miten se vaikuttaisi hevoskantaan, mitä siitä seuraisi? Hannover-laatiksen varsapisteytys tarjosi tähän hyvän tekosyyn.

Pahin skenaario minkä pystyn kuvittelemaan on se, että Carrotista tulee muutaman sukupolven kuluessa suuri riesa 15 FWB-varsansa takia. Niitä varsoja on niin paljon ja vaikka niitä taas ei käytettäisi mitenkään massiivisesti jalostuksessa, pelkkä määrä saattaa riittää tekemään Carrotin nimestä murheenkryynin, koska en minä todennäköisesti käytä ei-carrotilaisia hevosia jalostuksessa yhtään sen enempää. En silti näe, että se olisi mikään ylitsepääsemätön ongelma, koska jo yllä totesin puoliverisiä ja puoliverisukuja olevan niin paljon. Voin siis hankkia suht helposti ei-carrotilaisia hevosia itselleni ja ongelma on sillä hoidettu.

Mahdollisen ongelman välttäminen onkin se syy, miksi valitsin koeroduksi juuri puoliveriset. Alunperin ajattelin, että mitä jos kokeilisin samaa terskinhevosilla tai frederiksborgeilla, mutta tyrmäsin sen täysin pöljänä ajatuksena. Arabeilla se voisi toimiakin ja toisaalta meidän pitkäsukuisten arabien suvut ovat kovin Ionic-voittoiset, niin pitkä- ja vierassukuinen ori siellä seassa olisi "näkynyt" ehkä jopa paremmin kuin puoliverisillä. Ionicin puoliverisethän ovat kaikki ostosukuisia, ainakin jos puhutaan pitkäsukuisista ja yksi uusi vierassukuinen siellä seassa ei ole mikään kovin silmäänosuva asia.

Nähtäväksi siis jää, mitä tässä tapahtuu. Palaan asiaan joidenkin vuosien kuluttua!

– S

Laatispalkittu hevonen!

Nyt se on kuulkaa tapahtunut. Meillä on ihan oikea laatuarvostelussa palkittu hevonen enkä puhu YLAsta!

Sitten kun olette saaneet keräiltyä loksahtaneet leukanne lattialta, paljastettakoon että kyseessä on Hannover-yhdistyksen latuarvostelu, jonka heinäkuisessa tilaisuudessa omistamani ori Carrot In Cappuccino DFC palkittiin kolmosella. Itse asiassa se olisi saanut kaiketi kakkospalkinnon, jos emän sivu olisi toiminut arvosteluhetkellä. (Ihan kuin minä olisin henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että Suntuubi pani lapun luukulle, mutta se on toisen tarinan aihe se.)

Ymmärtääkseni tämä hannover-laatuarvostelu on kuitenkin aika lepsu verrattuna lajikohtaisiin laatiksiin. Olen siitä valittanutkin aiemmin, että lajikohtaisissa ei riitä se, että yksi hevonen on hyvä eli kisattu (ja kirjoitettu), vaan sen vanhemmat ja varsat pitää olla kisattuja myös. Hannover-laatiksessa ei ole varsinaisesti tällaista vaatimusta. Vanhempien kisoista ei saa pisteitä sinänsä, lajikohtaiset laatispalkinnot tuovat yksittäisiä pisteitä, mutta se ei ole mitenkään merkittävä asia. Varsojen kisoista saa pisteitä, mutta ne voi kätevästi korvata teettämällä enemmän varsoja. Varsojen lajikohtaisista laatispalkinnoista saisi niistäkin vain aivan muutamia pisteitä.

Tuo varsojen pisteytys on mielenkiintoinen. Jos varsalla on toimiva sivu ja siellä perustiedot sekä suku, siitä saa pisteen. Varsojen määrällä ei ole ylärajaa, joten täydet 20 pistettä saa, jos hevosella on 20 kisaamatonta varsaa. Jos ei halua teettää kahtakymmentä varsaa, varsojen kisoilla saa sitten lisäpisteitä sinne 20 pisteeseen asti. Maksimimäärä pisteitä varsaa kohti on 5, yhden pisteen saa sivuista, perustiedoista ja suvusta, loput neljä saa jos varsalla on 16 kilpailua. Kyllä, sivujen mukaan ei tarvitse olla edes sijoituksia! 

Koska minä olen tunnetun kisavastainen (ei nyt puhuta niistä ARJ- tai WRJ-kisoista tai muutamista muista...), teetin oriilla 20 varsaa ja nappasin jälkeläisosiosta täydet pisteet. Koska ori on pitkäsukuinen, suvusta tuli ihan merkittävästi pisteitä myös ja rakenteesta sain sitten loput niin että vaikka emän sivut eivät toimineetkaan, oli kolmospalkinnon pisteet plakkarissa.

No, minkä arvoinen tuo laatuarvostelu-palkittu orini nyt sitten on? Onko se joidenkin mielestä jotenkin tosi paljon hienompi kuin meidän muut hevoset, ihan vain siksi että sillä on laatispalkinto? Ryntäävätkö tavoitteelliset hannover-kasvattajat joukoittain tuomaan tammoja Carrotille, koska sen varsoille on tarjolla ilmaisia ämpäreitä lisäpisteitä rotuyhdistyksen laatuarvostelussa? Vai katsotaanko sitä (edelleen) nenänvartta pitkin: eihän sillä ole sijoituksia eikä luonnetta eikä varsoillakaan ole sijoituksia, mistä taas seuraa se, että lajikohtaista laatispalkintoa on turha edes havitella, joten oikeasti se on sukutaulussa arvottomampi kuin EVM-nimi? 

Eihän Carrot eroa juuri millään tavoin tavanomaisesta Ionicin hevosesta, jos totta puhutaan. Kisaamaton, luonteeton, sukuselvityksetön, päiväkirjaton, kuvakin on Bob Langrishilta vaikka toki rakennekuva. Sillä on pitkä suku, tosi monella meidän hevosella on pitkä suku ja ne meidän omat suvut ovat yleensä tallessa paremmin kuin tämä. Nuo 20 varsaa nyt ovat vähän liioittelua, ei meidän hevosilla lähellekään noin paljon teetetä varsoja enkä tiedä oliko tämä edes fiksu temppu (siitä tulee joskus oma postauksensa, miksi näin toimin, syynä ei ollut yksinomaan laatispalkinnon himo).

– S

Ionicin pikkurotuja, osa 3

Ja jatkoa seuraa pienten rotujen tilanteen esittelyyn.

---

Hollanninpuoliveriset, hannoverinhevoset ja brandenburginhevoset
Ionicin hollanninpuoliveriset
Ionicin hannoverinhevoset
Ionicin brandenburginhevoset

Nämä kolme hevosmäärältään suorastaan minimaalista puoliverirotua ovat tarkoitettu ainoastaan FWB:n jalostukseen. Joitain satunnaisia yksilöitä näistäkin roduista vuosien mittaan on syntynyt, mutta en edes pyri mitenkään erikoisesti näitä kasvattamaan, edes sitä vähää kuin esimerkiksi westfaleneita, SWB:itä tai ranskanpuoliverisiä. Hannoverin ja KWPN:n kohdalla syy ehkä on se, että nämä ovat (ainakin olleet, en ole ihan varma nykytilanteesta) suhteellisen yleisiä muilla talleilla, toisin kuin nuo edellä listatut. Mutta FWB-jalostuksessa nämä ovat hyvin arvokkaita ja olenkin ostokannalla aina kun näköpiiriin sattuu sopivia yksilöitä osumaan eteen. Sama toki pätee kyllä muihinkin puoliverisiin, ei sillä.

---

Hackneyponit
Ionicin hackneyponit

Hackneyponi on ollut vuosikausia yksi kiusankappale: pieni ja harvinainen rotu sekä meillä että muualla. Siksi siitä ei raaskisi mitenkään luopua, mutta jalostaminenkin on vaikeata.
Historiasta sen verran, että ensimmäiset nykyjalostukseen vaikuttaneet ponit taisivat olla ostotammat Cuddly Fortiana ja Cuddly Serenity, jälkimmäinen tosin ei jättänyt meille Ioniciin jälkeläisiä, sen ainoa varsa myytiin muualle.
Nämä kuitenkaan eivät ole ensimmäiset hackneyponit ikinä, näitä aikaisempi hankinta oli Bellicosen kasvattama ori Eamon COS, joka ei vaikuttanut jalostuksessa lainkaan. Onneksi sentäs ori, sen asian voi korjata vielä jälkikäteen ja aionkin sen tehdä!

Noiden tammojen lisäksi alkuaikojen poneihin lukeutui tuontiori Ainsley of Roebuck, mutta itse asiassa nykyjalostuksen varsinainen kantaponi on tamma Aileen Ion (Ainsley of Roebuck – Cuddly Fortiana). Se on varsonut kolme varsaa vieraista oreista ja jos katsotte millaisia sukuja tämän varsoilla on, niin näette kyllä ettei ole juuri tuijotettu sukujen tasaisuutta. Ei vain voi, mutta ihan hyvin voi käyttää suvutonta oria tammalle, jonka suku menee toiseen polveen.

Hackneyponienkin suhteen yritän olla hereillä ja keräillä itselleni kaikki myyntiin tulevat ponit. Lisäksi tietenkin kyttään jos jollain on poneja, jotka eivät ehkä ole myynnissä, mutta joiden varsoja voisi ostaa tai käyttää oreja meidän tammoille. Viimeisin könttäostos on TK:lta puoli tusinaa ponia, muutama suvuton ja näiden varsoja. Tällä hetkellä sanoisinkin että ponilauma on aikas kiva ja jalostuksen kannalta tilanne ei ole pahin mahdollinen.

---

Gotlanninrussit
Ionicin gotlanninrussit

Russi on vähän hankala rotu, kun on vain muutama pitkäsukuinen poni eikä turhan paljon kuvia. Periaatteessa kauhean kiva rotu kyllä, historia on pitkä virtuaalimaailmassa ja ainakin aikaisemmin russeja on löytynyt muilta harrastajilta paljon. On ollut isoja, pitkäaikaisia kasvattajia, jotka eivät pelkää pitkiä sukuja. En tiedä mikä tilanne on nyt!

Meidän russihistoria alkoi käytännössä ostotamma Niamh Casesta, joka varsoi kaksi varsaa Marinean muinoin omistamasta Coctailsin kasvatista ja yhden sitten Aaron B:stä. Sittemmin on tullut kasvatettua muutama varsa vieraista oreista ja joitain vuosia sitten ostinkin pari pitkäsukuista tammaa. Minä en nyt sitten kuitenkaan tiedä, että mitä noille russeille pitäisi tehdä oikein... Kuvia voisin kyllä ostaa, niin se hätä tulisi hoidettua sillä.

---

Georgian Grandet
Ionicin Georgian Grandet

GG on risteytysrotu, jossa on pääsääntöisesti saddlebrediä ja jotain raskaampaa, meillä friisiläistä, mutta on mahdollista käyttää myös muita kylmäverisiä. Muistaakseni. Meillä on pitäydytty friisiläissukuisissa hevosissa, yhden vieraan isäoriin suvusta löytyy kyllä irlannintyöhevonen, sekin kyllä on rotuna enemmän lämmin- kuin kylmäverityyppinen ja ehdottomasti ratsu.
Meidän GG-kasvatus alkaa oikeastaan vuonna 2010 syntyneestä oriista Irolas Ion, joka oli ensimmäisen polven fri-sdb-risteytys. Siitä jäi kolme varsaa, joko saddlebred- tai friisitammoista kun ei meillä ollut silloin muita Georgian Grandeja. Näistä varsoista pari on jo jättänyt omaa jälkikasvua ja sitten menin ostamaan yhden vieraan hevosen, pitkäsukuisen kuten nämä meidänkin kasvattamat elukat ovat.

GG on vähän vaikea rotu, kun meillä itsellämme on friisiläisiä niin kovin vähän eikä tilanne näytä siltä että niiden määrä huimasti kasvaisi tulevaisuudessa. Suvut ovat pitkiä ja kuvista on todellinen pula. Melkein tekisi mieli luopua näistä kokonaan, mutta kun se on olevinaan niin vaikeata.

---

Friisiläiset
Ionicin friisiläiset

Sopivasti sitten päästäänkin niihin friisiläisiin, joita on tällä hetkellä kokonaiset kolme, tosin Heleentjellä on puskurissa pari varsaa, pitäisi sivuja tehdä.

Friisiläiset tulivat Ioniciin alunperin juurikin risteytyskäyttöä varten. Georgian Grandet, moriesianit ja warlanderit kiinnostelivat tuolloin, jossain määrin myös arabo-friisit ja Friesian Sport Horset, mutta näistä kahdesta ei syntynyt kasvatteja koskaan ellei jotain tilareita ole tehty, en ole nyt ihan varma. Meillä oli aluksi muutama oma tuontihevonen, Marjolein fan Ljippe, Tjeerd fan Ljippe ja mahdollisesti muitakin, mutta niistä ei ole nykyisten hevosten suvuissa enää jälkiä. Käytin myös vieraita hevosia jalostuksessa ja jossain vaiheessa ostin useammankin suvullisen durenilaisen.

Friisiläisten kanssa on onneksi se tilanne, että niitä löytyy muualtakin, vaikka isot kasvattajat taitavat olla vähän vähissä. Muutama astutus ja tilausvarsa tuli tässä keväällä nyt sovittua kun en raaskinut noista luopuakaan, mutta katsotaan nyt sitten taas jatkossa. Friisiläinenkin olisi hieno rotu, mutta jotenkin se silti ei jaksa iskeä ihan niin paljon kuin pitäisi, joten se on luopumislistalla pidemmällä aikavälillä. Ehkä, kyllä nämä "luopumiset" on nähty Ionicissa...

---

Dutch Harness Horset
Ionicin Dutch Harness Horset

DHH:sta ei ole vielä kerrottavaa, koska Ionicin ihan ensimmäinen rodun edustaja tuli talliin viime viikolla! Ihkauuden, valjakkohevosiin keskittyvän Seven Daysin myyntitopikki upposi hedelmälliseen maaperään, sieltä tuli DHH-tamman lisäksi yksi suvullinen cleveland ja frederiksborg myös, lisäksi myin sinne muutamia frederiksborgeja ja yhden cleveland-varsan. Muutama vuosi sitten olen kirjoittanut DHH:sta rotuesittelyn blogiin ja rotu on kyllä ollut kauan sillä luvattoman pitkällä "tarttis hankkia" -listalla.

---

Dongolat
Ionicin dongolat

Dongola on virtuaalimaailman outolintu, niitä kai on ollut lähinnä vain Zenissä ja sieltä nuo meidänkin otukset ovat peräisin, toinen suvullinen kasvatti, toinen suvuton tuonti. Tänä keväänä näistä kahdesta onkin syntynyt ensimmäinen Ion-dongola ikinä. Poikkeuksellisesti näillä on piirroskuvat, muilta harrastajilta saadut, kiitos siitä heille. Blogissa on esitelty myös dongola silloin kun se tuli ns. ajankohtaiseksi. Se, että mitä hittoa minä teen kahdella dongolalla, ei ole vielä varsinaisesti kirkastunut itsellenikään.

---

Dartmoorinponit
Ionicin dartmoorinponit

Dartmoorinponi on myös aivan uusi tulokas meillä, joten tarinaa ei ole vielä kirjoitettavaksi asti. Meidän ainokainen tamma on mainittu viimeisimmässä uusia tulokkaita listaavassa postauksessa. Toteanpahan vain, että jo oli korkea aika saada dartmoorikin talliin, sekin kuuluu näihin rotuihin, joita olen pitkään haikaillut.

---

Cleveland Hunterit
Ionicin Cleveland Hunterit

Näillehän vastikään kirjoittelin "rotumääritelmän". Muutama vanha, pitkäsukuinen hevonen löytyy ja kasvattilistalla on jokunen varsa odottelemassa sivujaan. Ajattelin jatkaa vähän tällä mallilla, kasvattaa pienesti ja silloin kun sattuu huvittamaan. Molempia kantarotujahan löytyy, joten jos ei tallista löydy jollekin hevoselle sopivaa oman rodun edustajaa yhdistettäväksi, käytän jotakin sopivaa kantarodun hevosta. Kuvien kanssa voisin olla vähän vähemmän nirso kyllä.

---

Campolinot
Ionicin campolinot

En ole vieläkään ihan varma, että mikä aivopieru aikoinaan oli se, että piti näitäkin saada! Taitavat edelleen olla virtuaalimaailman ainoat rotuaan, en ole tainnut muualla niitä juuri nähdä, paitsi tietenkin aikoinaan meiltä Ramya Ranchille lähteneen orivarsan. Se on mielenkiintoisen näköinen rotu kyllä ja kuvia on kohtalainen varasto, joten ihan heti en ole tästä kyllä luopumassa. Pitäisi keksiä muutama hevonen lisää taas.

---

Australianponit
Ionicin australianponit

Ensimmäinen australianponi ikinä taisi olla tuo Elegy JDB, Jindabynen kasvatti mutta sen jälkeen on tullut muutama ostoponikin ja totta kai myös suvuttomia tuonteja. Itse asiassa olen jopa yllättynyt siitä, että noinkin monta suvullista ponia minulle on myyty! Ihmisillä siis on australianponeja! En kyllä tiedä nykytilanteesta, ehkä niitä jostain nurkasta löytyy edelleen. Itse ajattelin jatkaa näiden jalostusta, yritän pitää sen aika pienimuotoisena, katsotaan miten kauan se päätös pitää.

---

Australianhevoset
Ionicin australianhevoset

Crampton aloitti vuonna 2015 australianhevosten kasvatuksen, Jindabyne oli tainnut kasvattaa niitä jo aiemmin australianponien lisäksi. Cramptonin puuhista innostuneena hankin itsekin ensin tamman sieltä, sitten oriin ja 2017 syntyi ensimmäinen Ionicin kasvattama australianhevonen. Kauhean kiva rotu (sanon näin kaikista, mutta kun ne on), mutta tulevaisuus vähän huolettaa, sillä Crampton on ollut viime vuonna vain hädin tuskin aktiivinen, ainakin kasvattilistansa perusteella.

---

Arabian Warmbloodit
Ionicin Arabian Warmbloodit

AWB on virtuaalimaailmaan keksitty puoliverityyppi, jonka rotumääritelmä on valitettavasti tainnut kadota netistä, Web Archivesta voi löytyä vielä mutta nyt juuri en pääse tarkistamaan, ilmoittaa huoltokatkosta. Yksinkertaisesti kyseessä kuitenkin on puoliverinen, jossa on jonkinlainen prosentti arabiverta, vissiin kai minimissään 25% tai 12,5%. Periaatteessa AWB menee ihan tavallisesta puoliverisestä, arabi on sallittu aika monessa kantakirjassa siinä missä englantilaiset täysiveriset ja angloarabitkin, mutta käytännössä arabeja käytetään nykyään puoliverijalostuksessa harvoin. Virtuaalimaailma ei ole tästä varsinainen poikkeus, vaikka täällä sitä toki näkee enemmän. AWB kuitenkin keskittyy juuri siihen, että arabia tulee suvussa olla.

Olen pitänyt kovasti AWB:stä rotuna, se on superhelppo kun puoliverisiä ja arabeja on Ionic väärällään ja jos uhkaa loppua, mistä tahansa muualta löytyy lisää. Kuvien kanssa olen vähän nirso, haluan että hevosten ulkonäössä näkyy edes jollain tavoin se arabimaisuus vaikka puoliverinenhän tuo muuten on. Niin tai näin, tulen jatkamaan AWB:n kanssa kyllä, mutta välttämättä siitä ei kauhean isoa rotua koskaan tule.

---

Ara-appaloosat
Ionicin ara-appaloosat

Ara-appaloosaa jalostetaan meillä samalla tavoin kuin pintabiania: vähintään 99% arabia ja tiikerinkirjava väritys. Reaalimaailmassa ara-appaloosalla ei ole oikein jalostusmääritelmää eikä rotumääritelmääkään, ara-appaloosiksi (tai AraAppaloosa tai Araloosa) nimitetään vähän kaikenlaisia arabien ja appaloosien risteytyksiä. Ara-appaloosa tällaisena on varsin kiva ja mielenkiintoinen jalostusprojekti, kunpa vain kuvien kanssa ei olisi niin vaikeata. Arabityyppisistä mutta tiikerinkirjavista hevosista on kovin vähän kuvia saatavilla! Minulla kuitenkin on näiden suhteen jonkinlainen ässä hihassa, katsotaan milloin saan sen pelattua. Mutta ara-appaloosat ovat tulleet jäädäkseen!

Historiasta sanottakoon sen verran, että ara-appaloosa-jalostuksen alkulähde on vuonna 2005 syntynyt tamma Caliber Ion, ensimmäisen polven arabi-appaloosa-risteytys, kuten luonnollista on. Siitä lähtee linja nykypäivään asti ja tällä hetkellä elävissä linjan jälkeläisissä on se 99% arabia. Sitten on pakko mainita, että ostin taannoin Liljelunds Vinter Pärla-nimisen tamman, joka on 74% arabi ja ihan vieraasta suvusta.

---

Appaloosat
Ionicin appaloosat

Appaloosa on harvinaisin näistä kolmesta "western-rodusta" (quarter, paint, appaloosa). Se kuului Ionicin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin, mutta siitä luovuttiin aika nopeasti. Nyt se on tullut takaisin joitain vuosia sitten, kun Pinkistä siirtelin entisiä laukka-appaloosia Ioniciin ratsupuolen jalostukseen. Pinkissä noita vielä on ihan määrissä, joten jalostuspohjaa löytyy kyllä. Yritän pitää silmäni auki appaloosienkin varalta, jos niitä sattuu tulemaan vastaan.

---

Angloarabit
Ionicin angloarabit

Tuntuu jotenkin väärältä ajatella että angloarabi olisi pieni rotu, mutta kyllä se sitä on, tällä hetkellä ainakin. Kymmenkunta hevosta ja suunnilleen kai saman verran sivuttomia varsoja kasvattilistalla.

Angloarabikin kuului niihin alkuperäisiin kasvatusrotuihin, jossain vaiheessa siitäkin yritettiin päästä eroon ja taisimmekin päästä, koska vanhimpia angloarabisukuja ei enää meidän hevosista löydy. Sitten tapahtui... jotain, niinkuin aina ja anglot valuivat takaisin valikoimaan, noin vain, ilman lupaa. Ja mikäs on kasvattaessa niitä kun molempia kantarotuja löytyy sekä meiltä että muualta! Kuvaongelma on jonkinlainen, jo kuutisen vuotta sitten purkauduin tästä aiheesta eikä tilanne ole juuri muuttunut. Sama sen väliä, vaikka sopivia kuvia olisi niukasti, ei angloista olla luopumassa. Niitä käytetään myös anglo-trakehnerien, puoliveristen ja RBSH:iden jalostukseen, mahdollista olisi myös käyttää niitä ratsuponi-jalostuksessa. Ja kyllä: meillä on sotkettu angloarabeihinkin shagyaa arabin sijaan!

---

Andalusianhevoset
Ionicin andalusianhevoset

Andalusianhevonen, tuo hevosmaailman kuninkaallinen! Ai että ne ovat parhaimmillaan niin upeita, ettei mitään rajaa. Ja kuvia riittää ihan kohtalaisesti, onneksi. Tällä hetkellä myös meidän pieni lauma on sukujen suhteen kohtuullisen kivoissa kantimissa, pääasiassa siitä saan kiittää omaa tuontia, mutta muutamia ostohevosiakin on osunut haaviin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että jatkossa pitää keksiä näitä jonkin verran lisää.

–S

Ionicin pikkurotuja, osa 2

Siitä on reilu puolitoista vuotta kun kirjoittelin siihen mennessä käsittelemieni pikkurotujen tilannetta, joten lienee aika katsoa, mitä muille pikkuroduille kuuluu. Noita isompiahan on esitelty täällä blogissa pitkin matkaa, mutta kustakin pienemmästä rodusta ei yhden postauksen vertaa aina irtoa tarinaa.

---

Ratsu- ja risteytysponit
Ionicin ratsu- ja risteytysponit

Nimensä mukaisesti täällä on tosiaan kaikki ratsu- ja risteytysponit, myös welsh part-bred. Enin osa poneista on virtuaalisia ratsuponeja (VRP), joka on meidän ihan ikioma keksintö miltei 15 vuoden takaa (katso lisää: Virtuaalinen ratsuponi VRP), lyhyesti sanottuna ratsuponi laajemmalla jalostuspohjalla. Ei siis varsinaisesti mitään hirmuisen eksoottista, tavalliset ratsuponit menevät yleensä VRP:ksi ihan suorilta. Ainoa mitä vähän erikoisempaa tällä hetkellä on, on muutama shagya-sukuinen VRP eikä sekään oikeastaan ole niin kovin erikoista. Shagya on muutamissa rotujärjestöissä (trakehner, jotkin angloarabi-rekisterit) hyväksytty arabien ohessa jalostukseen.
Ionicissa kasvatettiin tuolloin 2005 alkaen VRP:itä jonkin verran mutta se homma jäi kuitenkin. Pienessä mittakaavassa niitä vielä syntyy, lähinnä silloin kun tulee risteyttämisvimma. Minä saan aina vähän tämmöisiä kohtauksia... No, tällaisena tuo rotu tuleekin pysymään, satunnaisesti kasvatettuna ja pienenä. Jos jonkun tekee mieli ostaa näitä, niin siitä vain.

---

Ranskanpuoliveriset
Ionicin ranskanpuoliveriset

Ranskanpuoliverinen eli ehkä tutummin selle francais on monen muun puoliverirodun tavoin lähinnä tarkoitettu FWB-jalostukseen, mutta pienimuotoista jalostusta on kyllä tästäkin rodusta. Kantahevosia ovat olleet ori Dauphin de Valoy, yksi meidän näyttelytähdistä, pitäisi muistaa kantakirjata se joskus, sekä tammat Utopie du Lanore ja Athénaïs du Lanore, ensinmainittu on jo kuollut, jätti pari sf-varsaa. Sitten on toki ostotamma Haleine DLHS.
Kaikkineen voisi sanoa että kivoja suoritushevosia ja yleisesti ottaen melko vähän nähty rotu virtuaalimaailmassa yleisesti ja FWB-jalostuksessakin jyräävät enemmän saksalaiset kantakirjat. Aion pitää tilanteen tällaisena, pientä puhdasjalostusta ja sitten sekoittelua muihin kantakirjoihin FWB:iden tuottamiseksi.

---

Quarabit
Ionicin quarabit

Quarab on myös sellainen sekoitelmarotu, joita syntyy silloin kun iskee se mainittu risteyttämiskohtaus tai muu mielenhäiriö. Kuten nyt viimeksi, minulla oli yksi quarab-ori, josta piti päästä eroon, niin astutin sillä sitten peräti kolme tammaa. Juuri kuten suunnittelinkin! Nykyiset kolme quarabia ovat siis kaikki samasta isäoriista, eminä näillä on arabitammat.
Quarab olisi sinänsä ihan kiva rotu, ellei sille olisi niin saakutin vaikea löytää kuvia. Lisäksi menin vielä sotkemaan quarterin ohella niihin paintia eli tarjolla olisi sitten kirjavuuttakin. Se ei paranna kuvatilannetta tipan vertaa. Epäilen että quarabeilla ei tule olemaan kovin kummoista tulevaisuutta Ionicissa, mutta sen nyt taas näkee sitten. Saa ostaa.

---

Missourinfoxtrotterit
Ionicin missourinfoxtrotterit

Foxtrotter ei ole enää oikeastaan mikään minirotu meillä, 15 hevosta tällä hetkellä. Niiden historia meillä on pitkä ja täynnä valitusta. Vanhat lukijat muistanevat vielä syyn valitukseen, mutta lyhyesti: muutama suvullinen hevonen, pitkät vanhat suvut ja kaikki hevoset tietenkin sukua keskenään. Ei raaski lopettaa, kun siellä on oikeasti vanhoja sukulinjoja, muinoin lopettaneesta Vista Ridgestä ja Kerpalta ja ties mistä, mutta jalostaakaan ei voi eteenpäin kun kaikki ovat tosiaan siitä samasta sukulinjasta.
Nykyään tilanne ei ole enää näin lohduton. Olen tuonut useampia hevosia, ostanut muutamia aina kun on silmiin osunut joku sopiva ja niin edelleen. Mustangille ja Ravenwoodille suuret kiitokset, että heiltä on löytynyt suvullisiakin hevosia! Ja näiden kanssa ei tuijoteta sukujen tasaisuutta, ei vain voi. Näillä mennään eteenpäin jatkossakin, niin että kannattaa tulla tarjoilemaan meille ostohevosia ja muutenkin tiedottaa virtuaalisista foxtrottereista.

---

Mecklenburginhevoset
Ionicin mecklenburginhevoset

Ionicin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa mecklenburg-tamma Where the Truth Lies taisi tulla meille jostain ostotopikista. En varmaankaan erityisesti kysellyt mecklenburgien perään, luultavasti olin etsimässä puoliverisiä. Ehkä suvuttomia tai ylipäänsä mitä tahansa. Valjakkopuoliverinen tuskin oli erityisesti ostoslistalla, mutta sellainenkin nyt sitten tuli ja Lisa on synnyttänyt peräti kolme varsaa valjakkopainotteisista oreista, 2 FWB:tä ja yhden mecklenburgin.
Mitä näille sitten jatkossa tapahtuu? No, yhden tamman pohjalta on vaikea aloittaa edes pienimuotoista jalostusta eikä mecklenburg ole sellainen rotunimike, jonka ehdoin tahdoin haluaisin tallissa pitää. Nämä tuovat hyvää uutta verta FWB-linjoihin ja näemmä aloittivat meidän valjakkopainotteisten puoliveristen kasvatuksen. Niitä valjakkohevosia vain pitäisi saada lisää, kantakirjalla ei ole niin väliä.

---

Lusitanot
Ionicin lusitanot

Lusitanot ovat pääasiassa lähtöisin yhdestä tuontitammasta, Tequilla do Monteirasista. Miksi sen alkujaan keksin, luoja yksin tietää... No, eihän se siihen jäänyt, tietenkään, se varsoi pari varsaa ja muutamia muitakin ostohevosia tarttui matkaan vuosien varrella. Lusitano on kiva rotu, mutta perin harvinainen virtuaalimaailmassa ja kun kuvatkin menevät yksi yhteen andalusianhevosten kanssa, niin tässä on vähän ongelmia sen päättämisessä, että mikä lusitanojen kohtalo tulee olemaan lopulta. Näitäkin siis saa ostaa.

---

Lipizzanhevoset
Ionicin lipizzanhevoset

Tässä rodussa "pahan alku ja juuri" on tuontitamma 147 Elodia LXXI, joka varmaan keksittiin ihan vain siksi että sattui olemaan kuva tarjolla. No, Elodia varsoi yhden oriin, Maestoso Elodia I:n, jota varten sitten piti keksiä pari suvutonta tammaa, kun ei sitä raaskinnut varsoitta lopettaa. Ja sitten se sama laulu taas: keksin pari lisää, ostin jokusen ja tässä sitä ollaan taas, alle kymmenen hevosta selkeästi, mutta ei se nyt näytä siltä että näistä ihan heti raaskisi hankkiutua eroon. Tilannetta pahensi parin vuoden takainen Wienin-matka, jolloin näin lipizzoja ihan livenä ja ne vähän kolahti. Upeita!

---

Islanninhevoset
Ionicin islanninhevoset

Kuten en foxtrotteriakaan, en miellä issikkaa enää varsinaisesti pieneksi roduksi, vaikka hevosmäärä ei tusinaa enempää olekaan. Issikka on kuitenkin tullut jäädäkseen ja määrä tulee kasvamaan kyllä, ehkä hitaasti mutta joka tapauksessa varmasti.
Issikalla on pitkä historia, ensimmäinen issikka ikinä Ionicissa oli Snotra frá Syndur, syntynyt ja ostettu vuonna 2007. Sillä kisattiin jonkin verran ARJ:ssa mutta ennen kaikkea se varsoi puolen tusinaa varsaa, virtuaalimaailman ensimmäiset frá Jón-issikat. Ne kuitenkin myytiin kaikki, silloin ei into riittänyt oikein jalostaa näitä pidemmälle ja yhden tamman varsojen pohjalta jalostaminen on tuhoon tuomittu idea jo heti lähtöönsä.
Sitten pitää siirtyä vuoteen 2012, jolloin meille tuli kaksi suvullista teigaholtilaista ja siitä se sitten taas lähti. Brellir ja Krafla ovat nykyisen issikkajalostuksen kantahevoset, jos tosin sain ostettua Kerpalta takaisin vanhan kasvattimme Vakri-Skjónin. Sittemmin olen ollut ostokannalla muutenkin, joten hevosten määrä on kasvanut ja suvuissa on sekä pituutta että vaihtelua. Ajattelin jatkaa tällä linjalla eli ostan aina kun osuu sopiva yksilö haaviin, issikka on sen verran yleinen rotu (onhan? ONHAN?!) että niitä löytyy kyllä muiltakin.

Omat ja muiden sukulinjat eri roduilla

Käytän aika usein termejä "oma sukulinja", "puhtaasti ionicilainen", "muualta lähtöisin" ja vastaavia. Tarkoitan näillä sitä, että onko jokin sukulinja lähtöisin meidän itsekeksimistä kantahevosista (ainakin suurimmaksi osaksi) vai onko sukulinja tullut muualta, olenko esimerkiksi ostanut jonkin hevosen tai käyttänyt vierasta oria tammoilleni. Eri rodut ovat tässä suhteessa hyvin erilaisissa tilanteissa, toisissa roduissa ei ole edes oikein olemassa mitään "ionicilaisia linjoja", toisissa roduissa taas omia linjoja on todella paljon ja jalostus makaa pääasiassa niiden varassa. Harvinaisilla, pienillä roduilla tämä yleensä onkin tilanne, mutta toisaalta jos johonkin pieneen rotuun tulee parikin ostohevosta muualta, tilanne keikahtaa äkkiä hyvin toisenlaiseksi.

Sanottakoon nyt kuitenkin se, etten millään tavoin arvota näitä "omia" tai "vieraita" sukulinjoja toisiinsa nähden. Kummatkin ovat arvokkaita, kumpiakin tarvitaan. Omia sukulinjoja tietenkin yritän säilyttää tulevaisuuteen, mutta usein käytännön jalostuksessa ne vierassukuiset hevoset ovat korvaamattoman arvokkaita. Monesti kyllä mainostan jotain myyntihevosia "puhtaasti ionicilaisista linjoista polveutuvana", mutta näen tämän lähinnä siten että siitä voisi olla enemmän iloa muille harrastajille. Ionic on ollut aina vähän laiska myymään hevosiaan ja niinpä moni Ionicin oma sukulinja saattaa hyvinkin olla tuntematon ja aivan uusi linja jollain muulla tallilla. Tietenkin "ionicilainen sukulinja" tarkoittaa käytännössä myös sitä, että hevosten sivut ovat tallessa ja pääosa niistä on myös VRL:n rekisterissä.

Esittelen tässä joidenkin rotujen tilannetta sukulinjojen kannalta.

Arabianhevoset
Arabeilla on tosi paljon meidän itsekeksimiä sukulinjoja, koska Ioniciin on vuosien saatossa keksitty suuret määrät uusia kantahevosia. En oikein tiedä miksi näin on edes tehty, olisihan sitä luullut että arabeja löytyisi muiltakin talleilta myyntiinkin. Jostain syystä ostohevosia vain on meille varsinkin alkuvuosina tullut kovin vähän. Vieraita oreja on käytetty jonkin verran, mutta aika vähäistä sekin on ollut. Ja tällä hetkellä arabien määrä on hurjan suuri, joten muutama ostohevonen ei sinänsä muuta tilannetta, vaikka ovatkin erittäin tarpeellisia jalostuksessa.
Itse asiassa tämän koko postauksen idea lähtikin siitä että tässä juuri viime viikkoina olen vähän käynyt läpi juurikin arabeja ja olosuhteiden pakosta piti etsiä tammoille ulkopuolisia oreja. Niitä onneksi löytyi ihan määrissä ja nyt kesällä syntyy toistakymmentä varsaa, joiden isät ovat kotoisin muualta. Tätä pitää harrastaa enemmänkin!

FWB:t
FWB on myös suuri rotu meillä, ei nyt lukumääräisesti niin suuri kuin arabi, mutta satakunta hevosta kuitenkin. Sen tilanne on hyvin erilainen kuin arabeilla: varsinkin pitkäsukuiset hevoset ovat kokonaan muualta tulleita. Tietenkin meidän FWB:t polveutuvat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta muista pv-roduista, suvuttomia FWB:itä ei meille ole koskaan keksitty ja emme ole tainneet sellaisia ostaakaan kuin yhden tamman, ei ainakaan muistu mieleen muita. Mutta eivät ne muutkaan puoliveriset kovin usein polveudu Ionicin hevosista, ellei nyt puhuta näistä uudemmista, lyhyistä suvuista. Meillehän on keksitty jonkin verran suvuttomia puoliverisiä, lähinnä westfaleneita, ranskanpuoliverisiä ja ruotsinpuoliverisiä, ja vaikka näitäkin kantakirjoja kasvatetaan pienimuotoisesti, ne on tarkoitettu kuitenkin pääasiassa FWB-jalostuksen materiaaliksi.
Yksi esimerkki meille tyypillisestä FWB:stä on Davidoff Ion. Se on pitkäsukuinen, molemmat vanhemmat ovat meidän omia kasvatteja, mutta emänisää lukuunottamatta kaikki toisen polven vanhemmat ovat ostohevosia. Emänisä on angloarabi, joka taas polveutuu suurimmaksi osaksi meidän omista linjoista.

Knabstrupinhevoset
Knabstrup on iso ja vanha rotu ja koska se on kovin harvinainen, sukulinjat ovat hyvin pitkälle meidän omaa keksintöä. Ainahan sitä kulkee silmät auki, mistä vain löytyisi vierassukuisia knabstrupeja ostoon tai käyttöön, mutta he on ollut aika vähäistä verrattuna siihen, miten paljon meillä niitä nykyään on. Osin tilannetta muuttaa tietenkin muiden rotujen risteytyskäyttö.

Tennesseenwalkerit
Isohko rotu tämäkin on ja nykypäivänä melko harvinainen näky virtuaalimaailmassa. Voisi siis kuvitella, että walkerienkin sukulinjat olisivat pääasiassa meidän omia, mutta eipäs ole! Tai on niitä omiakin linjoja, on toki, mutta ne eivät ole niin hallitsevia kuin knabstrupilla ja arabilla. Varsinkin pitkä- eli vanhasukuisilla walkereilla on tosi paljon muiden tallien tuotantoa. Kasvattajanimissä vilahtelee Tijuana, BRN, Belfalas, MD, RDN, ja myös pienempiä ja vähemmän tunnettuja kuten DD, Ayer, Agapito/AGA, DJH, DLK ja VF. Omat tuontihevoset ovat selkeänä vähemmistönä näiden joukossa. Walkereilla on menneisyydessä ollut hyvin aktiivisia kasvattajia, joiden tuotoksia on uinut meidän nykyisten hevosten sukuihin kiitettävän paljon. Harmi ettei tulevaisuus näytä yhtään niin positiiviselta.

Welsh-ponit
Welshit noin kokonaisuudessaan laskettuna ovat myös isohko rotu ja ne polveutuvat aivan täysin ostoponeista, joita onneksi olen ymmärtänyt ostaa riittävästi. Varsinkin cobeja riittää, kiitos Crialltin lopetusmyynnin, jossa "vähän" hamstrasin.

–S

Ionicin oldenburgit

Ilmoitettakoon täten, että kevättauko blogissa on ohitse. Ainakin joksikin aikaa, tässä on vähän jännittäviä asioita tulossa, joten kohta voi taas tulla taukoa, mutta kirjoitan nyt kun kerran on sopiva tilaisuus.

Tällä kerralla esittelen Ionicin oldenburgit.

© Bob Langrish

Oldenburg on vanha rotu Ionicissa, kuului trakehnerin ohella ensimmäisiin kasvatusrotuihin silloin vuonna 2004, kun Ionicia pykättiin pystyyn. Ensimmäiset hevoset tulivat siirtona Marinean raunioilta. Tammat Sigfrieda II ja WW Beronica olivat ainakin vanhoja Marinean hevosia, samoin muualle myyty ori Götterdämmerung, joka siis vissiin ei ollut koskaan Ionicissa, vaikka joskus onkin saattanut minulta tai Virginialta lipsahtaa että ori olisi ionicilainen. Marinealainen, kyllä, muttei ionicilainen. Ensimmäinen (ja ehkä myös ainoa?) tuontiori Ionicissa oli Irrealist.

Näistä kahdesta tammasta, Irrealistista, vieraista oreista ja näiden jälkeläisistä syntyi kymmenkunta Ion-oldenburgia vuosina 2004-05. Sitten piti oldenburgeista päästä eroon, vanhoja lopetettiin, nuorempia myytiin ja niin ne sitten katosivat Ionicista. Seuraavan kerran oldenburg ilmestyi valikoimaan vuonna 2012 tamma Suprant Honeysucklen muodossa. Suprantilainen tamma kivasta suvusta, olihan se pakko ostaa ja varsinkin kun tuolloin nostimme puoliveripuolta pystyyn uudemman kerran ihan tosissaan. FWB-jalostukseenhan Honeysucklea varmasti kaavailtiin, mutta se jättikin 5 puhdasta oldenburg-varsaa.

Honeysuckle on siis meidän nykyisen jalostuksen kantatamma, hyvässä ja pahassa. Se paha on tamman emä Honeybee, josta olen varmasti rutissut joka kerta kun puoliverisuvut tulevat puheeksi. Se vain on vähän liian yleinen nimi meidän oldenburg-suvuissa, osittain siksi että käytin Honeysucklea niin paljon, mutta on meille uinut ostohevosiakin, joiden suvussa on Honeybee. En kyllä tiedä mitä silloin on ajateltu, oletettavasti ei juuri mitään...

No, kun tietää ongelmansa, on niitä helppo lähteä korjaamaankin. Olenkin ollut ostotuulella oldenburgien suhteen ja lauma on kasvanut tässä viime aikoina varsin kivasti. Olen onnistunut haalimaan myös vanhoja sukulinjoja meille, tuo vanha Götterdämmerung löytyy ja Geraldina Ionin kautta myös Sigfrieda II:n suora tammalinja. Erinomaista! Lisäksi katselin että WW Beronican jälkeläisissä on jokunen kiva ori, joiden pakastetta voisi käyttää. Beronican sukuhan on 100% kuolattava.

Mutta fossiilitkin tarvitsevat uusia sukulinjoja niiden vanhojen kylkeen, joten meillä on useampiakin hevosia, joilla on ihan tuoreet suvut. On lyhyttä sukua ja pidempääkin. Olen haalinut Ioniciin useammankin Olfinionin kasvatin, mutta myös Alondrasta, Crayonista ja Ephemeralista joitain. Kunhan nuo alkavat tehdä määrissä oldenburg-varsoja, eiköhän Honeybee-ongelma ala olla menneen talven lumia.

Olen sanonut aiemminkin (monta kertaa) puoliveristen yhteydessä sen, että nykyään kantakirjakohtaisia eroja ei juuri enää ole. Entivanhaan oldenburg oli sieltä raskaimmasta päästä kun puhuttiin saksalaisista ja keski-eurooppalaisista puoliverisistä, mutta tyyppi on alkanut muuttua urheilullisempaan suuntaan viimeistään 80-luvulla. Realistista tai ei, mutta meillä suositaan oldenburgeissa törkeästi sitä raamikkaampaa tyyppiä, tosin ei meidän hevosista kaikki suinkaan ole mitään mörssäreitä. Ja isokokoisiakin ne ovat yleensä.

Kaikki oldenburgit ovat tällä hetkellä myös koulupainotteisia. Osin se johtuu juurikin tuosta tuhdimmasta rakenteesta, osin siitä että se kouluratsastus nyt vain on minun lempilaji, mutta suurimmaksi osaksi syynä on tietenkin se, että talliin on tarttunut niitä koulusukuisia oldenburgeja. Ehkä tuo nyt ei niin vakavaa ole, onhan Oldfinionkin erikoistunut koulu-oldenburgeihin.

Oldenburg taitaa olla meidän puoliverisistä värikkäimpiä FWB:n kanssa. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että löytyy kimojen lisäksi sekä voikkovärejä että tobianoa. Väistämättä jossain kohdin tullaan tilanteeseen, jossa yhdistyy tobiano voikkoväriin ja voin sanoa että niin paljon kuin haluaisinkin voikonkirjavan puoliveriset, kuvatilanne tuskin antaa periksi moiseen! Pitäisi ehkä vihdoin ottaa asiakseen opetella piirtämään jotain muuta kuin tikkujalkahevosia.

– S