Ionicin oldenburgit

Ilmoitettakoon täten, että kevättauko blogissa on ohitse. Ainakin joksikin aikaa, tässä on vähän jännittäviä asioita tulossa, joten kohta voi taas tulla taukoa, mutta kirjoitan nyt kun kerran on sopiva tilaisuus.

Tällä kerralla esittelen Ionicin oldenburgit.

© Bob Langrish

Oldenburg on vanha rotu Ionicissa, kuului trakehnerin ohella ensimmäisiin kasvatusrotuihin silloin vuonna 2004, kun Ionicia pykättiin pystyyn. Ensimmäiset hevoset tulivat siirtona Marinean raunioilta. Tammat Sigfrieda II ja WW Beronica olivat ainakin vanhoja Marinean hevosia, samoin muualle myyty ori Götterdämmerung, joka siis vissiin ei ollut koskaan Ionicissa, vaikka joskus onkin saattanut minulta tai Virginialta lipsahtaa että ori olisi ionicilainen. Marinealainen, kyllä, muttei ionicilainen. Ensimmäinen (ja ehkä myös ainoa?) tuontiori Ionicissa oli Irrealist.

Näistä kahdesta tammasta, Irrealistista, vieraista oreista ja näiden jälkeläisistä syntyi kymmenkunta Ion-oldenburgia vuosina 2004-05. Sitten piti oldenburgeista päästä eroon, vanhoja lopetettiin, nuorempia myytiin ja niin ne sitten katosivat Ionicista. Seuraavan kerran oldenburg ilmestyi valikoimaan vuonna 2012 tamma Suprant Honeysucklen muodossa. Suprantilainen tamma kivasta suvusta, olihan se pakko ostaa ja varsinkin kun tuolloin nostimme puoliveripuolta pystyyn uudemman kerran ihan tosissaan. FWB-jalostukseenhan Honeysucklea varmasti kaavailtiin, mutta se jättikin 5 puhdasta oldenburg-varsaa.

Honeysuckle on siis meidän nykyisen jalostuksen kantatamma, hyvässä ja pahassa. Se paha on tamman emä Honeybee, josta olen varmasti rutissut joka kerta kun puoliverisuvut tulevat puheeksi. Se vain on vähän liian yleinen nimi meidän oldenburg-suvuissa, osittain siksi että käytin Honeysucklea niin paljon, mutta on meille uinut ostohevosiakin, joiden suvussa on Honeybee. En kyllä tiedä mitä silloin on ajateltu, oletettavasti ei juuri mitään...

No, kun tietää ongelmansa, on niitä helppo lähteä korjaamaankin. Olenkin ollut ostotuulella oldenburgien suhteen ja lauma on kasvanut tässä viime aikoina varsin kivasti. Olen onnistunut haalimaan myös vanhoja sukulinjoja meille, tuo vanha Götterdämmerung löytyy ja Geraldina Ionin kautta myös Sigfrieda II:n suora tammalinja. Erinomaista! Lisäksi katselin että WW Beronican jälkeläisissä on jokunen kiva ori, joiden pakastetta voisi käyttää. Beronican sukuhan on 100% kuolattava.

Mutta fossiilitkin tarvitsevat uusia sukulinjoja niiden vanhojen kylkeen, joten meillä on useampiakin hevosia, joilla on ihan tuoreet suvut. On lyhyttä sukua ja pidempääkin. Olen haalinut Ioniciin useammankin Olfinionin kasvatin, mutta myös Alondrasta, Crayonista ja Ephemeralista joitain. Kunhan nuo alkavat tehdä määrissä oldenburg-varsoja, eiköhän Honeybee-ongelma ala olla menneen talven lumia.

Olen sanonut aiemminkin (monta kertaa) puoliveristen yhteydessä sen, että nykyään kantakirjakohtaisia eroja ei juuri enää ole. Entivanhaan oldenburg oli sieltä raskaimmasta päästä kun puhuttiin saksalaisista ja keski-eurooppalaisista puoliverisistä, mutta tyyppi on alkanut muuttua urheilullisempaan suuntaan viimeistään 80-luvulla. Realistista tai ei, mutta meillä suositaan oldenburgeissa törkeästi sitä raamikkaampaa tyyppiä, tosin ei meidän hevosista kaikki suinkaan ole mitään mörssäreitä. Ja isokokoisiakin ne ovat yleensä.

Kaikki oldenburgit ovat tällä hetkellä myös koulupainotteisia. Osin se johtuu juurikin tuosta tuhdimmasta rakenteesta, osin siitä että se kouluratsastus nyt vain on minun lempilaji, mutta suurimmaksi osaksi syynä on tietenkin se, että talliin on tarttunut niitä koulusukuisia oldenburgeja. Ehkä tuo nyt ei niin vakavaa ole, onhan Oldfinionkin erikoistunut koulu-oldenburgeihin.

Oldenburg taitaa olla meidän puoliverisistä värikkäimpiä FWB:n kanssa. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että löytyy kimojen lisäksi sekä voikkovärejä että tobianoa. Väistämättä jossain kohdin tullaan tilanteeseen, jossa yhdistyy tobiano voikkoväriin ja voin sanoa että niin paljon kuin haluaisinkin voikonkirjavan puoliveriset, kuvatilanne tuskin antaa periksi moiseen! Pitäisi ehkä vihdoin ottaa asiakseen opetella piirtämään jotain muuta kuin tikkujalkahevosia.

– S