Kesäsarja: suosikkipikselit osa 77, ylämaanponi

highl-o. Ciobam of Lochmore

Viimeistä viedään ja kesäsarja on edennyt ylämaanponiin asti. Miten sattuikin sopivasti, että myös elokuu on loppumassa? En laskenut tätä, ihan totta!

Ylämaanponi on yksi suosikkiroduistani (mitenköhän monen kohdalla olen kirjoittanut samalla tavalla tai jos en kirjoittanut, niin ainakin ajatellut?) ja oli vähän hankala valita sieltä yhtä suosikkiponia esittelyyn (miten monta kertaa olen tämänkin kirjoittanut?). Vaihtoehtojahan olisi: kivoja kuvia, söpöjä poneja, vanhoja sukuhirmuja, tuoreempia tuonteja ja niin edelleen. Valikoin nyt yhden tuoreimmista tuonneista esittelyyn, suvuttoman Ciobamin.

Oikeastaan rakastan ylämaanponien keksimistä, kun niille saa niin kivoja nimiä suhteellisen vähällä miettimisellä. Olen tosi monen kohdalla käyttänyt tuollaisia keksittyjä kasvattajatunnuksen kaltaisia osia nimissä, joskus etuliitteenä, joskus jälkiliitteenä, usein of-preposition kanssa. Tämä nojaa ihan puhtaasti reaalimaailman ylämaanponien nimeämiskäytäntöihin. Sukupostista olen paljon käynyt hakemassa inspiraatiota.

Ciobamissa sinänsä ei ole mitään erityisen ihmeellistä. Se on suvuton ori, kuten sanoin. Yhden varsan isä toistaiseksi, mutta lisää on suunnitteilla parin vuoden päähän. Väriltään se on perus-ruunikko, mikä toki on tyypillistä ylämaanponeille, vaikka niillä on kyllä paljon hallakkovärejä ja kimoja. Kuvakin on tosi kiva Flickr-löytö.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 76, wielkopolski

wlkp-o. Indukcyjny Ion

Wielkopolski on pitkään roikkunut ns. lähtevänä rotuna. Päätin jo vuosia sitten, että rotu ei sittenkään kiinnosta niin paljon, että jaksaisin kasvattaa sitä. Joitain hevosia meni myyntiin, mutta nämä vanhemmat nyt vain ovat roikkuneet tallissa. Pitäisi tehdä jotain eli lopettaa, kun ei kukaan niitä halua ostaakaan. Asiaa tietysti auttaisi, jos tarjoisin niitä myyntiin...

Jossain vaiheessa hoksasin, etteivät wielkopolskit ole hyödyttömiä, sillä niitä voi käyttää erinnäisiin risteytyksiin. Puoliverisiin yhdistettynä tuloksena on SGSH tai SSW, kumpaa nimikettä haluaa käyttääkin, ja täysiverisiin yhdistettynä tuloksena on SSW. Sopivien ponirotujen kanssa niistä saisi virtuaalisia ratsuponeja. Indukcyjny onkin astunut SGSH-tamman ja voisin muutenkin käyttää noita vielä enemmän ennen kuin lopullisesti kuoppaan ne.

Paitsi jos joku lukija olisi kiinnostunut ostamaan itselleen harvinaisempia puolalaisia?

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 75, westfaleninhevonen

westf-t. Dawnfrost Waterfall

Waterfall on taas niitä hevosia, jotka alkavat olla iällä ja jotka ovat tehneet jo vähintään oman osuutensa jalostuksenkin hyväksi eli pitäisi lopettaa, mutta kun ei mitenkään raaskisi. Minulla tosin saattaa olla erinnäisiä suunnitelmia Waterfallin kohdalle, joten en vielä ala kaivaa sille kuoppaa, mutta puhun niistä suunnitelmista sitten myöhemmin.

Westfalen rotuna on melko tuore tulokas Ionicissa. Tai no siis, nykyisen lauman varhaisimmat kantahevoset taidettiin keksiä vuonna 2012, ettei se nyt ihan eilen tullut rotu ole. Ja muistelisin, että joskus muinoin tallissa saattoi olla jokin yksittäinen hevonen, muistaakseni ori ja ehkä Kerpan kasvatteja. Pitääpä kaivella joskus, jos käyttäisi vaikka pakastetta siitä tai jotain. No, pois sivuraiteilta. 

Ne ensimmäiset westfalenit olivat estehevosia, mutta vuonna 2016 tulivat ensimmäiset koulu-westiet, nimittäin Waterfall ja samalta kasvattajalta ori Dawnfrost Glendon. Myöhemmin noita koulu-westieitä on tullut enemmänkin ja nyt viimeisimpänä myös valjakkopainotteisia jokunen kappale, mutta Waterfall ja Glendon ovat ne ekat kouluratsut.

Kuka muuten tunnistaa Waterfallin kuvan hevosen lunttaamatta? Vihje: se edustaa Westfalenin kantakirjaa, muttei ole tamma.

Kyseessä on ruuna Rembrandt, ratsastajanaan Nicole Uphoff Barcelonan olympialaisissa 1992, jossa ratsukko voitti sekä henkilökohtaisen että joukkuekultamitalin. Tulos oli sama neljä vuotta aiemmin Soulissa. Muutenkin Rembrandt ja Uphoff hallitsivat 80-90-lukujen taitteen kouluratsastuskenttiä varsin suvereenisti. Joku on joskus sanonut, että Rembrandt oli se syy, miksi Kyra ja Matador olivat aina "ikuisia kakkosia".

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 74, welsh B

wB-o. Ceiriosen Anthurium

Tuossa viime vuoden alkupuolella törmäsin kivuliaasti siihen seikkaan, että Ionicin welsh B -lauma on pieni, pitkäsukuinen ja jos sieltä yrittää yhdistelmiä löytää, sisäsiitoksen vaara vaanii jatkuvasti. Ei se ihme ole, B-welshien(kin) jalostus on vuosia nojannut lopulta aika harvaan poniin. Omia tuonteja ei ole ollut lainkaan. Oli siis suunnattava poniostoksille ja mukaan tarttuikin muutama varsin kiva tapaus. 

Anthurium on yksi niistä, kuvaton vielä, mutta suku on mainio. Ei se ehkä ihan sataprosenttisesti ole vieras Ionicin jo olemassaoleviin welsh-sukuihin nähden, pidemmällä sukutaulussa on muutama etäisesti tutunoloinen nimi. Mutta tuo lähisuku, se joka eniten merkitsee, on kyllä täynnä ihan vieraita nimiä. B-sektiossa arvostan myös sitä, ettei siinä ole kovin paljon mountainia. Toki olosuhteiden pakosta olen joutunut useinkin käyttämään omia welsh mountaineja B-sektion jalostuksessa. Sillä tavalla saa kivasti uutta verta B-sektioon, mutta yleisesti ottaen yritän kuitenkin välttää sitä. Siinä toinen syy, miksi lähdin ostoksille.

Pakko myös mainita samoihin aikoihin ostettu tamma Maldwyn Jenalee, jonka sukua ihailin oikein hartaasti, emän varsinkin. Ja ostin sen sitten tajutakseni vasta myöhemmin, että Ionicissa oli aikoja sitten myös Maldwyn Jadine, jolla on sama emä. Hupsis! No, vahinko ei ole suuri, onhan tammoilla eri isät ja tuo emän suku on hieno, ei sitä käy kieltäminen.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 73, welsh A

wA-t. Morwenna Ion

Nätti! Myös kantakirjattu peräti ykkösellä ja kaikin puolin sievä tamma. 

Ja pakko sanoa suvustakin sananen, sillä sehän on pitkä ja vanha. Isän puoli ei ehkä niinkään, mutta emän puolella mennään paikoin tosi-tosi kauas historiaan. Emänemänemä on Charismataidd Ion, jonka sukua olen listannut sen sivuille pidemmälle kuin mitä varsinaisessa sukutaulussa on esitetty. Charismataiddin isä on nimittäin tosi pitkäsukuinen ja siellä on tarjolla kaikenlaista alkaen Liinun kasvateista ja Blue Angelin poneista.

Jos en väärin muista, nimenomaan tuota Charismataiddin sukua selvitellessäni törmäsin siihen, että jossain muinaisissa suvuissa oli mountainiin sekoittunut B-sektiota. En nyt löydä sitä mitenkään, joten en ole varma, oliko se nimenomaan Charismataidd. Toisaalta tuo sukulistaus näyttää vähän epätäydelliseltä, joten olisiko käynyt niin, että se nimenomainen "väärä" poni olisi jäänyt kirjaamatta listalle, vaikka olin sen löytänyt. Muistaakseni päätin, etten anna sen asian haitata ja että käytän joka tapauksessa ponejani mountain-jalostuksessa, vaikka jossain esihistoriassa siihen olisikin livahtanut tippa B-sektiota.

Muutenkin Morwennan suku on hyvin sellainen, mitä Ionicista löytää: paitsi pitkä, myös kokonaan muiden poneista polveutuva. Ionicissa ei ole koskaan ollut mitään omia mountain-linjoja vaan jalostus lähti ostoponeista ja ostoponeja on myöhemminkin käytetty, samoin kuin vieraita oreja. Tilanne on käytännössä sama muidenkin sektioiden kohdalla. Olen aina luottanut siihen, että muilta harrastajilta löytyy welshejä niin paljon, että niistä liikenee minun laumaan uutta verta ja vieraita linjoja. Toistaiseksi se onkin pitänyt paikkansa aika hyvin.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 72, welsh C

wC-o. Coeden Dderw Ion

Coeden on mainittu blogissa vuonna 2017, kun tuolloin esittelin Ionicin C-welshejä ja nimesin sen yhdeksi suosikeistani (Ionicin C-welshit). Asiat eivät ole muuttuneet mihinkään, se on edelleen suosikkini tuon kuvansa takia. Olen joskus myös sanonut, etten aio tehdä Ionicista mitään taideprojektia, mutta joskus vain on sellaisia kuvia, jotka ovat niin sanotusti täydellisiä, vaikkeivät ne olisikaan yleisen käsityksen mukaan kovinkaan kummoisia. Coedenin kuva on juuri sellainen.

Tunnistaako kukaan muuten kuvan ponia? Kuva on mitä todennäköisimmin Suomessa otettu, ehkä Vermosta (tai missä ne poninäyttelyt nykyisin pidetäänkään), mutta se voi olla aika vanha kuva. Eikä ponin sektiosta ole varmuutta. (edit: Keskustassa tiedettiin, kyseessä on Cyntaf the Charmer)

Tuossa vanhassa C-welshien esittelytekstissä tulikin mainittua paljon edelleen paikkaansapitäviä seikkoja minun C-jalostuksestani ja tässä ne lyhyesti:

• C-sektio on vähän sellainen sivutuote, aina ollut.
• Usein C-welshien sukutauluissa on suloisesti sekaisin kaikkia muita sektioita.
• Edellisestä kohdasta seuraa se, että edes jossain määrin "puhdas" C-sektion poni on harvinainen näky ja ostoponeja ovat tainneet kaikki olla.
• Yritän vähän jalostaa C-welsheillä pientä kokoa, että se eroaisi selkeämmin D-sektiosta, jossa taas tykkään niistä isommista yksilöistä.
• Edellisestä kohdasta seuraa se, että mountain on yleinen näky C-sektioiden suvuissa.
• C-sektio saattaa olla lähtölistalla niin että luopuisin siitä. En tiedä raaskinko koskaan.

Coedenin suvussa näkyy erityisen hyvin tuo eri sektioiden sekoittelu: kaikkia löytyy! Toisaalta sieltä löytyy myös sitten Cwmnantcol Catrin, joka on se säännön vahvistava poikkeus, tosi pitkälti C-sukuinen ostotamma.

Coeden pitäisi varmaan lopettaa, mutta ei kai sitä nyt raaski!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 71, welsh D

wD-o. Criallt Hynfyd Mindlws

Ah, Criallt. Siinä myös yksi talli, jonka jäljet tulevat näkymään virtuaalimaailmassa todella pitkään. Siellä tehtiin hyvin merkittävä työ cobien jalostuksessa ja erityisesti uusien sukulinjojen luomisessa. 

Kun Criallt lopetti 2017 alkuvuodesta, lähdin tietysti kiiruusti ostoksille, kun viimeisiä kasvatteja myytiin. Koska en osannut päättää mitä haluan, halusin sitten kaikki loput cobit, joita siinä vaiheessa oli vielä tähteellä. Niitä toistakymmentä oli, jos nyt laskin oikein. Tuommoisen ponimäärän yhtäkkinen ilmaantuminen Ionicin suht vaatimattomaan cobilaumaan oli melkoinen piristysruiske. Ja crialltilaiset ovat todellakin jättäneet kavionjälkensä Ionicin cobijalostukseen.

Niitä crialltilaisia on Ionicissa vielä viisi hengissä, kun en millään tahdo raaskia lopettaakaan niitä. Ikäähän niillä on ja jälkeläisiäkin, mutta kun! Niistä valikoin Hynfydin nyt esiteltäväksi, sillä se on komea ori, jolla on komea suku.

Sen perusteella, mitä olen itse noita Crialltin pitkäsukuisten kasvattien sukutauluja pyöritellyt, voisin todeta Hynfydin emän suvun olevan varsin tyypillinen kasvattajalleen. Vaikka emällä on neljä polvea sukua, iso osa suvusta on ihan täysin crialltilaista, niistä suvuttomista kantaponeista lähtien. Crialltissa ei todellakaan pelätty kasvattaa ja keksiä määrää eikä sen puoleen pitkiä sukujakaan. 

Isän puolelta löytyy sitten muuta kuin Crialltin cobeja. Siellä on paljon kaikenlaista vanhaakin, tuoreempikin harrastelija nimittäin tunnistaa Luna-tunnuksesta Liinun virtuaalitallin kasvatit. Myös Llygedyn-tunnus on Crialltin omistajan Elenin kasvattajatunnus, joten hänen vaikutuksensa cob-jalostukseen ei rajoitu pelkästään Crialltiin. Ja onhan hän edelleen aktiivinen Tirioninsa kanssa. Mitä katsoin VRL:n tiedoista, hänellä on rekisterissä lähemmäs tuhatkunta kasvatettua welsh cobia. Hatunnoston arvoinen saavutus, sanoisin!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 70, vuonohevonen

nvh-t. Jonens Alvekvinne

Alvekvinne on Ionicin ensimmäinen vuoniskasvatti ikinä ja sellaisena tietenkin jo mainitsemisen arvoinen. Eihän niitä vuonis-kasvatteja montaa ole ylipäänsä edes syntynyt, yhdeksän kappaletta viime vuoden loppuun mennessä.

Ja Alvekvinne on niin nätti! No, kaikki vuonikset ovat, jos minulta kysytään. Siinä on ulkomuodoltaan super-sympaattinen rotu. Alvekvinne on saalistanut näyttelyistä muutaman irtoSERTin ja yhden RCH:n, vaikka sitten toisaalta yksissä näyttelyissä (ainakin mitä olen kirjannut) se on jäänyt jopa ilman SA:ta. Minä en ole varsinainen vuonohevos-ekspertti, mutta minusta tuo on vähän pitkärunkoinen. Lavoissa ja kaulassakin voisi olla parantamisen varaa, kun tässä lunttasin Vuonohevosyhdistyksen sivuja. Vaan viis siitä, nätti tamma on nätti.

Yleisesti ottaen Ionicin vuonislauma on melkoinen kummajainen. Hevosia ei ole paljon ja Alvekvinnen vanhemmat taitavat olla tallin ensimmäiset vuonohevoset ikinä. Suvun pituuksien suhteen nämä minun vuonikset ovat ihan sillisalaattia, on yksipolvista ja pitkäsukuista. Se tekee jalostuksesta hankalaa, ihan kuin se muuten jo ei olisi sitä pienen kannan takia. Tekisi mieli ostaa paljon lisää uusia vuonohevosia, suvullisia mielellään, mutta suvuttomatkin kelpaavat. Ehkä ostankin, jos tulee vastaan! Ja voisihan niitä keksiäkin,.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 69, venäjänratsuhevonen

vrh-o. Bazalt GA

Venäjänratsuhevonen ja tosi monet muutkin venäläiset rodut (tersk, budjonny ja venäjänarabi noin nyt alkuunsa ja ahaltekiä en edes mainitse, toki se on turkmenistanilainen rotu) ovat oikeastaan aina olleet suosikkejani. En tiedä miksi, mutta niin nyt vain on. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on tehnyt elämän vähän vaikeaksi: pitäisikö minun siksi jotenkin boikotoida venäläisiä rotuja? Miksi? Miksi ei? Boikotoinhan minä Teboiliakin. Voiko joku katsoa venäläisrotuisten virtuaalihevosten kasvattamisen jotenkin nyky-Venäjän ihannoimiseksi? Ei kai nyt sentään? En uskaltaisi näitä ajatuksia edes myöntää ääneen, ellei joku toinen harrastaja olisi viitannut johonkin vähän samansuuntaiseen Keskustassa.

Mietin asiaa aikani ja päätin, etten todellakaan ala mihinkään boikottiin vaan pidän entistä tiukemmin kiinni noista venäläisroduistani. Ensiksikin, eivät ne hevoset ja hevosrodut ole syypäitä sotaan ja suomalaiset virtuaalihevoset vielä vähemmän. Toiseksi on hyvä muistaa näinäkin aikoina, että Venäjä on ainakin ollut muutakin kuin Putin, sota ja muut typeryydet. Siellä on muun muassa kasvatettu tosi hienoja hevosia. Niin että ukrainanratsuhevoset ja venäjänratsuhevoset saavat luvan mahtua samaan virtuaalitalliin. Jos joku on eri mieltä, saa ihan rauhassa olla, mutten ole sanottavasti kiinnostunut kuulemaan.

Mutta sitten Bazaltiin itseensä tämän kaiken politikoinnin jälkeen. Sehän on nimittäin oikein hieno ori, tullut talliin muutaman vuoden takaisessa sukutuonti-rytäkässä. Sillä venäjänratsuhevonen on harvinainen näky virtuaalimaailmassa, ei ehkä ihan niin harvinainen kuin ukrainalainen, mutta kuitenkin. Ja Ionicissakin noita venakoita on kasvatettu jo vuosikaudet, niin että kaikki vähänkään pitkäsukuisemmat alkavat olla ikävästi sukua keskenään. Sukutuonti pelastaa tai ainakin siirtää ongelmaa muutaman vuoden tulevaisuuteen.

Se mikä Bazaltissa on kenties erikoisempaa, on sen lajipainotus. Se on nimittäin estehevonen. Kautta kaikkien vuosien Ionicin venakot ovat olleet tosi pitkälle kouluratsuja. En tiedä miksi, jotenkin silloin aikojen alussa Virginia sai päähänsä mielikuvan siitä, että ne loistaisivat erityisesti koulukentillä, ja se mielikuva on näemmä vähän tarttunut. En kuitenkaan usko, että ne täysin toivottomia esteratsujakaan olisivat. Toki Bazalt on jättänyt koulupainotteiseksi merkityn varsan koulutammasta, niin että kyllä niitä kouluhevosia vieläkin suositaan...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 68, ukrainanratsuhevonen

ukrh-t. Trze Klavdiya

Klavdiya on tosi selkeä valinta: se on mahtavan upean Stajnia Trzebielinon kasvatteja reilun vuosikymmenen takaa. Rakastin Trzebielinoa varauksetta ja sieltä päätyi muutama hevonen Ioniciinkin. Olisi saanut päätyä enemmänkin! Trzebielino nimittäin kasvatti kaikenlaista kivaa ja sen takia se päätyi elokuussa 2013 myös kuukauden talliksi. Klavdiya on varmaankin viimeinen vielä hengissä oleva trzebielinolainen Ionicissa, joten siksi se on niin ilmiselvä lemppari ukrainalaislaumasta.

Ukrainanratsuhevosten omistajia, saati sitten kasvattajia, ei ole virtuaalimaailmaan montaa mahtunut. Ymmärrän kyllä periaatteess, rotu on harvinainen eikä monenkaan mielestä erityisen kiinnostava. Sehän ei sillä tavalla ole erityisen poikkeuksellinen rotu, vaan puoliverisen tyyppinen ratsuhevonen. Sellaisena toki ihan pätevä lajissaan, mutta sellaisia rotuja on muitakin vaikka millä mitalla.

Klavdiya on ollut tärkeä siitostamma. Kaksipolvinen, vieras suku sen tekee ja aivan varsinkin, kun kyseessä on näin harvinainen rotu, jota ei muilta löydy. Sillä on neljä Ioniciin jäänyttä varsaa ja pari vielä tulossa, kun saisi sivuja valmiiksi. Sitten se varmaan pitäisi lopettaa, mutta arvatkaapa vain raaskinko? Vihje: vastaus alkaa E-kirjaimella. Jos siitä vielä teettäisi vaikka SGSH-varsan tai jotain.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 67, trakehner

trak-o. Elbestern GA

Jokainen varmasti näkee silmällään, miksi tämän valitsin. Väri! Onkin meidän ihan ensimmäinen splashed white -trakehner. Splashia (SW1) esiintyy trakehnereilla harvinaisena reaalimaailmassa, virtuaalimaailmasta en tiedä. Kyllä täällä silloin tällöin näkyy splasheiksi merkittyjä puoliverisiä, mutta Ionicissa ne ovat olleet hyvin harvinaisia. Tai mitä mä puhun, kyllä tämä taitaa olla ensimmäinen splashiksi ihan oikeasti merkitty puoliverinen. Sen verran kuitenkin kerrottakoon, että trakehner-laumaan on tulossa toinenkin splash, suvuton tamma, mutta kirjoitushetkellä en ole saanut vielä päivitettyä sivuja nettiin asti. (edit: nyt on netissäkin, kyseessä on tamma Uniqa GA.)

Splash on siinä mielessä kiva kirjavuuskuvio, että kuvien löytäminen ei ole ihan niin mahdotonta kuin monelle muulle erikoisemmalle värille. Yksinkertaisena esiintyessään splash on isomerkkinen tai ei aina edes niin kovin isomerkkinenkään, joten ainakin teoriassa tosi monenlaisen hevosen kuvat menevät uskottavasti splasheille. Toki tämän kuvassa päämerkki menee selkeästi silmistä ylitse ja vasen silmäkin on herasilmä. Tässä kuvassa se nyt ei juurikaan näy, mutta muissa saman hevosen kuvissa kyllä. Mutta pienemmätkin merkit menevät uskottavasti splasheina.

Muuten Elbesternissä ei ole mitään niin kovin kummallista. Se on suvuton kouluori, kilpailee KRJ:n porrastetuissa ja tammoja se pääsee astumaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Se kuuluu vuosi sitten keksimääni isompaan tuontihevosten laumaan. En ihan tarkkaan muista, miksi tosiaan viime kesänä sain idean keksiä suvuttomia trakehnereita vähän isomman määrän kerralla, mutta ei sen kai niin väliä olekaan. Enemmän on enemmän. Mutta kasvattajien kannattaa vilkaista Ionicin trakehneritkin läpi, jos on tarvetta tuoreelle verelle omissa sukutauluissa.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 66, terskinhevonen

tersk-t. Iveta Ion

Iveta on taas näitä hevosia, jotka pitäisi teknisesti ottaen jo lopettaa, mutta kun ei vain raaski. Terskien jalostus on polkenut paikoillaan aika kauan ja Ivetakin on syntynyt 2010 (!). Sillä on yksi varsa ja pitkä suku, joten teknisesti ottaen se on hommansa hoitanut terskien sukulinjojen eteen, mutkun...

No, onhan Ivetalla nätti kuva. Pelkkä pääkuvahan se, mutta tosi kaunis hevonen minun mielestäni. Rodunmukaisuudesta voitte keskustella, jos siltä tuntuu; minä en ota osaa siihen keskusteluun. Totean vain, että close enough. Kuvan hevonen tuskin on terskiä nähnytkään, mutta niin ne kaikki. Ei aitojen terskien kuvia ole juurikaan tarjolla, joten täytyy aina soveltaa. Mielestäni kuvan hevosen pää on sen verran jalo ja hienopiirteinen, että istuu terskille siinä missä moni muukin kuva.

Ivetan suvussa ei ole mitään erityisen erikoista. Siellä on ne kaikki samat, vanhat nimet kuin muillakin pitkä- ja vanhasukuisilla terskinhevosilla. Damork III on esimerkiksi yksi riivinrauta, se on kaikkien hevosten suvuissa, ainakin jos ovat koulupainotteisia. 

Jos oikein tosi vanhoja nimiä pitää bongailla, niin täältä pesee. Ivetan suvussa on ori Zenith kahteen kertaan. Zenithin isä on Dopiza, yksi varhaisimpia kantaoreja, ja emä on tamma Stella, varhainen vaikuttaja sekin. Sitten on kaksi Kerpan kasvattia, tammat Beautiful Adelmoed SZ ja Ismeralda Zeni. Adelmoedin emän suvusta löytyvät Slathan ja Alexandra. Ismeraldankin isä on Slathan, mutta emä Issabeau. Ja tässä sitten taitavatkin olla kaikki terskinhevosten vanhimmat kantahevoset!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 65, tennesseenwalker

TWH-t. Velma Kelly Ion

Täräytetäänpäs sitten framille pitkä- ja vanhasukuinen walker-tamma! Ja sinänsä myös aika vanha hevonen, kun on syntynyt 2017. Toki on varsansa tehnyt jo, että voisi vähitellen suunnitella lopettamistakin, mutta koska se nyt vielä tuossa potkii menemään, valitsin sen esittelyyn. Nimittäin walkereissakin olisi sitä valinnanvaraa oikein Pohjanmaan mitalla.

Ja todellakin Velma menee kuoppaan, sillä en kehtaa edes kaupata tuota kellekään suvun takia. Ei suvussa sinänsä vikaa, mutta kun siinä ovat suunnilleen kaikki ne nimet, jotka tekevät minun elämästäni pitkäsukuisten walkerien kanssa niin vaikeaa. Sillä antakaapa kun kerron...

Tamma Lilac Ion on ehkä se pahin, koska se on ihan jokaisen pitkäsukuisen hevosen suvussa. Se ja varsinkin sen tammavarsa Orange Ion, jota tosin Velman suvussa ei ole. Lilacilla oli neljä varsaa, joista jokaisella taas on vähintään muutama varsa. Orangella oli kahdeksan Ioniciin jäänyttä varsaa. Kahdeksan!! Minä en ymmärrä, että mitä ihmettä varten sille niin paljon on jälkikasvua siunaantunut, mutta itsepä olen ne kaikki halunnut. En muista miksi. Ja jokaisella näistä kahdeksasta on myös vähintään se pari varsaa, että laskekaapa siitä toki, miten monelta hevoselta Orange löytyy toisesta polvesta. Huoh. Toki Lilacilla oli kiva suku, isä belfalasilainen ori ja tamma meidän oma tuonti. Mut silti.

Sitten on toinen tamma, CHR Gracie Hart, Chinetin kasvatti ja ihan vierassukuinen, kolmipolvinen tamma. Se tietysti aikoinaan sopi varmaan jokaiselle oriille ja kyllä sitä jalostuksessa paljon käytettiinkin. Varsoja on aika monta, mutta näiden jälkeläismäärät ovat kuitenkin aika maltilliset.

Gracien isänisä Harvard BRN on myös yksi kiusankappale eikä pelkästään Gracien kautta, sillä oriilla itsellään on vissiin viisi Ion-varsaa. En taas ihan just muista, että miksi ihmeessä, mutta ehkä se silloin oli niin kiva ori, että piti monelle tammalle käyttää tai jotain. Vähän olisi voinut miettiä, mutta myöhäistä se nyt on. Ja onhan se kiva ori, suvultaan ja muuten, en minä sillä.

Myös tamma Henriette Ion on vähän turhan yleinen nimi. Henrietten jälkeläiset edustavatkin sitä ihan varhaisinta Ionicin walker-jalostusta, sillä sen emä Harriet Ion on syntynyt syksyllä 2004. Minä en noita kaikkein vanhimpia walkereita edes taida muistaa, koska en ollut tuolloin puikoissa vielä itse. 

Sen tiedän kuitenkin, että Velman isälinjasta löytyvä Roxygen's Kurojaki on niitä ihan ensimmäisiä walkereita Ionicissa, tullut keväällä 2004. Toinen tosi vanha nimi on myös isän puolelta viidennestä polvesta löytyvä Setéh Sah, Saharan kasvattama, suvullinen ori, joka Ioniciin tuli varhaisessa vaiheessa. Sillä on mielenkiintoinen suku.

Jos jotain muuta Velman suvusta pitäisi sanoa, niin sieltä löytyy monta tuttua kasvattajanimeä walkereiden historiasta. Branwen, Kerppa, Metsämäki, Tijuana, se Belfalas, vähemmän tunnettu Agapito... Oikein kiva siis, jos ei oteta huomioon noita listattuja nimiä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 64, suomenhevonen

sh-o. Ionin Karvanoppaelvis

Suokki on jälleen kerran yksi niitä rotuja, joissa on paljon hevosia, tosi paljon kivoja hevosia eikä oikein sellaista kaikkien ylitse nousevaa suosikkia. Kun minä siinä sitten pähkin, että kenet valikoisin esittelyyn ja millä perusteella, niin Karvanoppaelvis huuteli kutsuvasti, vaikka se teknisesti ottaen on myynnissäkin.

Minä vain rakastan Karvanoppaelviksen nimeä! Se on huvittava. Orihan on syntynyt vuonna 2022, jolloin suomenhevosten nimiteemana oli biisien nimet. Sinä vuonna on syntynyt monta muutakin hauskannimistä varsaa, kuten Suloinen Myrkynkeittäjä, tilausvarsa Pieni Murhapolttaja, Naispaholainen, Juppihippipunkkari, Karrelle Palanut Enkeli, Naurava Kulkuri, Pelimies ja monta muutakin.

Elviksellä on myös vähän eksoottisempi väri, kuten Ionicin kasvatille sopiikin. Ei sillä, on meillä rautiaitakin suomenhevosia varsin paljon. Mutta se Elvis on ruunikko ja sillä on vielä suomenkirjavuus eli splashed white. Eihän se kirjavuus paljon ulkoasussa näy, takasissa sukat ja herasilmä, mutta minulla on sellainen kutina, että moni suomenkirjava suomenhevonen on juurikin tällainen: ei merkittävän kirjava. Ja varsinkin tuo herasilmä on tyypillinen splashille.

Elviksen isä Orikiven Valopallo taisi olla Ionicin ensimmäinen suomenkirjava suokki. Se oli meidän aikoina aika samannäköinen kuin poikansa, tosin sillä oli enemmän valkoista. Pisteet muuten sille, joka tietää mistä leffasta tuo Valopallo-nimi on peräisin. Orikivi on ihan vain paikannimi, sillä ei ole mitään tekoa leffan tai Valopallon kanssa.

Eikä Elviksen tarvitse emäänsäkään hävetä, sillä se on ensimmäisen palkinnon kantakirjatamma, ainoa lajissaan meillä toistaiseksi. Eikä niitä kantakirjattuja suokkeja muutenkaan riesaksi asti ole. Äyri olikin tosi hieno tapaus jopa minun silmään, joka en mitään tajua suokkien rakenteista.

Niin tosiaan, Elvis on myynnissä. Toivon kyllä salaa vähän, ettei kukaan sitä osta. Mutta noin kasvatustoiminnan kannalta Elvis on yhden varsan jättänyt ja se riittää. Molemmat sen vanhemmista ovat varsin paljon käytettyjä hevosia ja toisaalta Elviksen ainoa varsakin on jättänyt pari varsaa, niin että sen pitäisi riittää kyllä säilyttämään nimet suvuissa. Mutta kun se nimi ja onhan tuo ori nyt komea muutenkin...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 63, suomalainen puoliverinen

FWB-t. Waledora Ion

FWB:istä oli taas tosi vaikea valita hevosta esittelyyn. Toisaalta niitä on niin paljon, että olisi voinut valita sekä oriin että tamman, mutta ajattelin, että yksi riittää. Vaihtoehtoja olisi ollut: esimerkiksi Bailey Cave on ostohevonen ja sillä on kiva kuva, Testarossalla ja Tamburellolla on suosikkinimet, Burmese Rubylla erikoinen väri ja noin miljoonalla hevosella pitkä, vanha ja upea suku. Että valitsepa siitä sitten!

Waledora on vähän poikittainen maila näille kaikille tavanomaisille valintaperusteille. Ei sillä, sen nimi on ihan kiva, kuvasta nyt en niin kauheasti välitä, kauniimpiakin tammoja on nähty. Suku on lyhyt eikä värissäkään ole mitään unohtumatonta. Mutta tamma on yksi niitä tosi harvoja valjakkopainotteisia puoliverisiä, varsinkin FWB:itä, joita Ionicissa on. 

Waledoran emä Where The Truth Lies on oikeastaan Ionicin valjakko-FWB:iden varsinainen kantatamma. Se oli ostettu mecklenburgilainen ja valjakkopainotteiseksi merkitty, ja se varsoikin useamman valjakkovarsan. Kaikilla niillä oli ulkopuolinen ori isänä, joten sitä kautta tuli myös vierasta verta laumaan kivasti.

Waledora on varsonut yhden FWB-varsan meidän omasta westfalen-oriista. Niin, nyt alkaa noita valjakkohevosia olla joitain yksittäisiä yksilöitä muissakin pv-kantakirjoissa kuin vain FWB:ssä. Pitäisi ehkä keksiä lisääkin niitä sekä toki myös suvuttomia kenttäratsuja. Tykkään vähän liiaksi pitäytyä niissä este- ja kouluhevosissa ja unohdan muut lajit turhan helposti.

Mutten halua pysytellä vain puoliverisissä, kun valjakkohevosista puhutaan. Niinpä Waledorallakin on valjakkopainotteinen SGSH-varsa, jonka isä on Namyshillin sleesianhevosori. Ja ensi vuonna se varsoo schwarzwald-oriista Sim Sport Warmblood -varsan, valjakkopainotteinen siitäkin tulee. Mietin tässä kyllä, että voisihan se vielä toisen puoliverivarsakin tehdä, ei olisi haitaksi. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 62, suffolkinhevonen

suff-o. Wingland Revelation

Suffolkinhevosia ei ole kovin paljon, vähän toistakymmentä. Kaikki ovat kivoja, mutteivät kovin paljon eroa toisistaan. Useimmat ovat kuvallisia, useimmat myös suvuttomia tuonteja, mutta joukossa on muutama suvullinenkin, omia kasvatteja. Revelation on valittu ihan sillä perusteella, että tykkään sen kuvasta, mutta tiukka se valinta sittenkin oli, sillä aika monella muullakin on tosi kiva kuva. Jyhkeitä kavereita!

Minä jossain vaiheessa taisinkin sivuta suffolkinhevosten historiaa täällä blogissa, mutta koska en jaksa kaivaa sitä nyt, kerron sen lyhyesti. Vuonna 2017 ostin suvullisen tamman Hemsbury Alicen, varmaan taas ihan vain siksi, että oli myynnissä. Se varsoi ekan kerran muutama vuosi sitten, mutta se varsa meni myyntiin. Sitten kyllästyin jahnaamiseen ja päätin teettää Alicella useammankin varsan. Onnistuinkin löytämään melko hyvän määrän ulkopuolisia oreja, niin mikäs oli teettäessä. Ja viime syksynä keksin sitten lauman suvuttomia tuontejakin. 

Näistä suvuttomista tuontihevosista en ole saanut vielä varsoja aikaiseksi, edes suunnitelmien tasolla. Sen sijaan tässä kesällä useimmat tammat varsovat Namyshillin oreista. Ja kyllä niitä omienkin orien varsoja jossain vaiheessa tulee, lupaan sen.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 61, shagya

sha-o. Gin Noir

No niin, tämä taisi olla liian helppo kaikkien arvata, vaikka toisaalta on sanottava, että tällä hetkellä Ionicissa on tosi monta tosi kivaa shagyaa. Mutta Gin Noir on kyllä spesiaalitapaus!

Kyseessähän on siis Virginian kasvatti ajalta ennen Marineaa (syksy 2002). Virginialla oli tuolloin jonkinlainen lauma hevosia. Ne taisivat silloin olla hajasijoitettuna yksityisiksi eri talleille, koska omaa tallia hänellä ei ollut siihen aikaan. Hän kasvatti jonkinlaisen lauman varsoja, pääasiassa Gin-ahaltekejä (ensimmäinenhän oli syntynyt 16.11.01), mutta seassa oli jonkin verran muitakin rotuja. Esimerkiksi näitä shagyoja syntyi peräti kolme kappaletta, kaikki samasta yhdistelmästä. Niistä ensimmäinen oli tamma Gin Amora ja sehän näkyy vielä nyt jo edesmenneen Lukacs KTN:n emälinjassa.

Gin Noirin elämä noin muuten on vähän kysymysmerkki. Se ilmeisesti myytiin jossain vaiheessa, melko nuorena, muualle. Sitten sekä ori itse että sen sivut katosivat, Virginian omien muistikuvien mukaan aika nopeasti. Se jäi unholaan pariksi vuosikymmeneksi, kunnes minä muutama vuosi sitten surffasin jotain Virginialta saamiani arkistoja ja bongasin oriin. Kysäisin Virginialta itseltään, että mitäs tuo tuumaisi, jos ottaisin oriin takaisin. "Totta kai otat!" kuului vähemmän yllättävä vastaus. Niin että siinä tuo nyt on, reaali-ikääntymisenkin mukaan päälle kaksikymppinen ori.

Kuten sivuilta näkyy, sillä on jo jonkinlainen lista kivoja varsoja. Yksi on mennyt kaupaksikin tai taisi olla tilausvarsa jo alkujaankin. Joka tapauksessa Noir on melkoisen piristävä tapaus Ionicin shagya-laumassa. Ja komeakin päälle päätteeksi!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 60, SGSH

SGSH-t. Donna Gerdina Ion

Donna on siinä mielessä harvinaisuus, että se on ARJ:ssä kilpaillut SGSH. Pleasure driving -ajoluokka on nimittäin avoin kaikille roduille ja toisaalta sitten taas Donnan emä on ARJ-painotteinen friisitamma, niin että oli siinä mielessä jotenkin loogista kilpailuttaa Donnaa ARJ:ssä. Minulla on muutama muukin ARJ-SGSH, ettei Donna ihan ainoa sentään ole, mutta harvojen joukossa. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään toisen harrastajan kilpailuttavan SGSH:ita pleasure drivingissa.

Ja Donna taitaa olla niitäkin harvoja hevosia, joiden suvussa näkyy vielä jälkiä Ionicin friisiläiskasvatuksesta. Tallissa nimittäin oli joitain friisiläisiä pitkän aikaa. Se alkoi joskus 2010 tienoilla, kun innostuimme erilaisista risteytyksistä. Tuolloin syntyikin vähän kaikennäköistä: Gaited Baroqueta, warlanderia, moriesiania, morabia... Nämä kaikki olivat kauhean kivoja projekteja, mutta kuvista oli pula, niin ei niistä sitten mikään kohonnut suureksi ja vakituiseksi kasvatusroduksi. Edelleen välillä tekisi mieli risteytellä vähän kaikkea.

Donnan isän puolen suku on puoliveristä, pääosin koulupainotteista ja tosi vanhaa. Siellä on Altét ja Wizzerriat, Liinun kasvatteja, Star Theme's -hevosia, sprietlandilaisia ja laaksolaisia. Siellä on myös Paradox Ion, vanhasukuinen, FWB:ksi rekisteröity kasvatti, mutta minä aikoinani rajasin sen pois FWB-jalostuksesta. Sen emäkin, RSA Witch on merkitty FWB:ksi, mutta sillä on suvussaan RBSH-ori BDJ Yaroslav. 

RSA Witch kuului alunperin meidän ns. Wizzerria-projektiin, jossa teetettiin hevosia, joiden suvuissa Wizzerria kertaantui. RSA Witchin suvussa se on 3+6, joten ei kovin läheinen yhdistelmä. Syystä tai toisesta ne ovat kuitenkin kadonneet nykyisten hevosten suvuista, lukuunottamatta näitä SGSH:ita ja niissäkin ne näkyvät nimenomaan Paradoxin kautta. Siis meillä oli ihan päteviä RBSH:itakin ja jostain kumman syystä ne kaikki lopetettiin ilman varsoja tai varsat lähtivät maailmalle. En ymmärrä. Mutta onneksi esimerkiksi Whizper Ionin pakastetta voisi kyllä vielä käyttää, nyt kun tuli ajatelleeksi. Olisikin melkoinen herkku!

Mutta palatakseni takaisin Donnaan ja SGSH:iin, niin Donna on vielä varsaton, mutta kyllä se yhden varsan varmasti tulee jättämään jossain vaiheessa. Pitääkin vain miettiä, että millainen ori sopisi isäksi, kun Donna itse on käytännössä ensimmäisen polven risteytys. Sille sopisi siis puoliveriori, mutta jos ja kun haluaisi jatkaa ARJ-kisaamista, niin oriiksi voisi valita jonkin ARJ-rodun. Esimerkiksi jokin pitkäsukuinen morgan-ori voisi olla ihan pätevä. Saddlebrediäkin mietin, mutta ne ovat niin kevyitä ja siroja, että vierastan vähän sellaisen yhdistämistä friisi-sukuiseen, tukevampaan tammaan. Toki olisihan minulla Analytical Engine Ion, ARJ-painotteinen SGSH-ori, juurikin morgan-risteytys. Sehän voisikin olla sopiva tapaus.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 59, schwarzwaldinrautias

schwa-o. Emerentius GA

KOSKA TUKKAJUMALUUS!!

Ja onhan tuo nyt hieno muutenkin. Toki schwarzwaldinrautiaissa olisi ollut tosi monta muutakin hienoa kuvaa tarjolla, ei tämä ole suinkaan ainoa. Olen ollut onnekas ja löytänyt useammastakin lähteestä hienoja kuvia käyttöön schwardwaldeille.

Schwarzwaldinrautias on pieni ja uusi rotu Ionicissa. Ensimmäiset hankit syksyllä 2021 jonkin "ostan mitä vain" -topikin tuloksena, kirjoitin siitä blogiinkin tuolloin (Ostan melkein mitä vain!). Schwardwaldit tulivat vähän vahingossa siis talliin, mutta sehän on kiva rotu ja myöhemmin olen keksinyt suvuttomia hevosia lisääkin. Emerentius on yksi niistä tuoreemmista tuonneista. Muutama kasvatti on syntynyt jo ja kuten Emerentiuksenkin astutuslistasta näkee, niitä on tulossa jatkossa enemmänkin.

Kirjoitin myöhemmin myös rotuesittelyn schwarzwaldinrautiaasta (Rotuesittelyssä schwarzwaldinrautias), jossa totesin, että ehkä oikeampi nimi tuolle rodulle olisi schwarzwaldinhevonen tai schwarzwaldinkylmäverinen, koska kaikki eivät aina ole raudikoita. Koska olen vanha kanto ja tottunut käyttämään nimikettä schwarzwaldinrautias, se nyt pysyköön sillä nimellä toistaiseksi. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 58, saddlebred

sdb-t. Dazzling Disaster Glow

Saddlebredeistäkin olisi löytynyt vaikka minkälaista herkkua esiteltäväksi, varsinkin niitä vanhoja, pitkiä sukuja ja vähän uudempia, pitkiä sukuja ja kaikkea. Mutta Glowdalen kasvatti Disaster veti nyt pisimmän korren, koska se on ehdottomasti yksi lemppareitani.

Disaster on lyhytsukuinen, sukua on vain yksi polvi. Ja se on hyvä, koska olen viime vuosina keksinyt suvuttomia saddlebredejä jonkin verran ja nyt niillä on jo varsoja, yksipolvisia sellaisia. Niiden joukkoon sopii oikein hyvin yksi tämmöinen muualta ostettu, erisukuinen yksilö. Disasterilla onkin peräti viisi varsaa, joista kaksi on lopetettukin jo, koska nekin ovat tehneet jo oman osuutensa jalostuksen eteen. Disasterinkin voisi lopettaa, mutta kun jotenkin ei raaski...

Disaster on saalistanut myös ARJ-II -palkinnon laatuarvostelusta. Sen molemmat vanhemmatkin ovat palkittuja, niin että hyvässä seurassa ollaan, jos laatiksia halutaan tuijottaa. Rakastan myös sitä, miten Disasterin nimessä yhdistyy elementtejä molempien vanhempien nimistä! Linja jatkuu, sillä jokaisella Disasterin varsoista on nimessään myös jotain emältä perittyä.