Suomenhevos-kuulumisia

Helmikuussa listasin viime vuoden suomenhevoskasvatteja ja mainitsin lopussa hankkineeni ravi-suokin, ori Liian Tosikon (Suomenhevoskasvattien nimet vuonna 2025). Suomenhevosuutiset eivät kuitenkaan lopu siihen.

Aloitan tuosta Liian Tosikosta eli Toopesta, niin se on jatkanut raviuraansa nyt nelivuotiskaudella. Ikääntyminen on ollut vissiin vähän satunnaista, mutta ajattelin ikäännyttää sitä vuoden kolmessa kuukaudessa. Se paranteli jo ennätystäänkin Karoluksen raveissa. 

Ravimaailma tuntuu kuitenkin olevan melko hiljainen. VRER ja sen kisakalenteri on lähestulkoon kuollut ja epävirallisia raveja täytyy metsästää Keskustan raviketjusta. Enkä tiedä, voiko tätä yleistää, mutta jotenkin tässä ihan jo muutaman kuukauden aikana olen törmännyt villien ravien kutsuissa monensorttiseen huolimattomuuteen. Kisapäivämäärät ovat unohtuneet viime vuodelle, ravien järjestäjää ei kutsussa mainita vaan se pitää itse suunnilleen arvata ja lähtöjen tiedoissa on epäselvyyksiä. Tietenkin nämä menevät läpi, kun mikään taho ei tarkista kutsua ennen kuin se hyväksytään kalenteriin. Minua risoo kaikki tällainen.

Mutta takaisin niihin suomenhevosiin. Totesin alkuvuodesta, että varsinkin pitkäsukuiset suomenhevoseni ovat turhan likeistä sukua toisilleen ja jalostus alkaa kompuroida. Asialle piti tehdä jotakin. Ostin pari erisukuista oria, Hiidelmän Viipotin ja Kahmon Pusuindeksin sekä tamma Pilvipellon Tulimiinan. Näissä ei sinänsä ole vielä paljon näkemistä, kun kuvatkin puuttuvat, mutta niillä on kivat suvut.

Ostohevosten lisäksi keksin muutaman suvuttoman hevosen. Olen joskus sanonut, että Ionicin tuontisuomenhevoset ovat yleensä syntyneet inspiraation tuloksena: olen keksinyt kivan nimen ja siitä se hevonen on saanut alkunsa. Nyt lähdin kuitenkin ns. lapiohommiin eli päätin keksiä neljä tammaa ja neljä oria ilman, että minulla oli nimi-ideoita olemassa. Onnistuin silti kehittelemään niille ihan mukiinmenevät nimet, ainakin jos minulta itseltäni kysytään.

Ne keksityt hevoset ovat:

• o. Kulmakunnan Kauhu
• o. Lyytikän Ikirunoja
• o. Nummenniitun Mettäpöyröö
• o. Pitkäisentuli
• t. Lumikallion Pyteriitti
• t. Mie-Romahan
• t. Syvänojan Suolakide
• t. Terrisuon Sysisara

Harmittamaan jäi Suolakiteen isä, EVM-nimi Hevi-Kehveli, joka olisi ollut tosi mainio nimi ihan oikeallekin virtuaalihevoselle. Ehkä vielä vaihdan sen tai jotain. Niin tai näin, näillä taas jatketaan jalostusta ainakin vähän aikaa eteenpäin.

Historiaa: Ionicin orlovit

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, vuodet 2005-07 olivat aktiivista raviurheiluaikaa meillä Ionicissa. Peitsareiden lisäksi kilpailimme orlov-ravureilla tavallisissa lämminverilähdöissä ja kasvatimmekin orloveita samalla Iostream-tunnuksella kuin peitsareitakin. Tässä on lyhyt katsaus meidän orlov-kasvatukseemme ja sen kantahevosiin.

© Bob Langrish

Yleisesti voisin todeta, että jos tuohon aikaan peitsareilla meni hyvin, niin kyllä meni orloveillakin. Niitä oli useammalla eri omistajalla, vaikka Rakenlov olikin lopettanut jo kauan ennen tätä. Kerpalla oli ainakin muutama orlov ahkerassa kilpailutuksessa, Ajattomassa oli joitain, se kasvatti ainakin muutaman orlovin tunnuksella Temniy. Kerppa käytti vanhaa, tuttua RDN:ää. Sitten oli sellainen talli kuin Stajnia Jaskier, jonka piti erikoistua nimenomaan orloveihin. Sivujen perusteella toiminta ei kovin kummoiseen alkuun päässyt mutta muistikuvia on, että Jaskier-hevosia olisi ollut enemmänkin. Lisäksi jonkin aikaa oli toiminnassa virtuaalinen orlov-yhdistyskin.

Virginian kiinnostus raveihin ja orloveihin kuitenkin juontaa alkunsa jo ajalta ennen Ionicia. Marineaan oli hankittu orlov-ori Rakenlov Celeb, tuosta mainitusta Rakenlov-siittolasta, taisi olla sen viimeisiä kasvatteja. Jos ihan tarkkoja ollaan, Celeb ei ollut puhdas orlov, sen isänemä Green River oli merkitty amerikkalais-orlovilaiseksi. Celebiä kuitenkin pidettiin aina orlovina ja muu sen suvusta onkin orloveita, joten vahinkoa ei voida sanoa syntyneen. Celeb oli Marinkan ja Virginian ensimmäinen ravihevonen ja sen kanssa he tutustuivat virtuaaliseen ravimaailmaan (ja ravimaailmaan muutenkin, sanoisin).

Celebistä jäi tietojen mukaan useampikin varsa, mutta todennäköisesti ainoa, jolla oli myöhempää merkitystä oli Marinean kasvattama ori MVS Srebra. Se tuli Marineasta Ioniciin ja jossain vaiheessa sitä alettiin kilpailuttaa. Kovin monia startteja se ei juossut eikä sen ennätyskään ole erityisen hyvä, mutta siitoksessa se oli ansioitunut isäori. Ei sen varsoista hillittömiä tähtiä löydy, mutta kohtuullisia juoksijoita kuitenkin, joiden merkitys orlovien jalostuksessa on merkittävä. Ja niin tai näin, Srebra jatkoi eteenpäin vanhan Rakenlovin maineikkaita sukulinjoja, sen emäkin oli ostotamma Rakenlovista.

Sitten kun on yksi ori, niin se johtaa meillä yleensä siihen, että kohta on tamma tai pari. Orlovravuri ei ollut poikkeus! Meille keksittiin useitakin tammoja ja sitten tietysti myös lisää oreja. Ensimmäinen tammoista oli Karelija III, joka teki tosi pitkän uran ensin radoilla ja sitten siitoksessa: 78 starttia ja 10 varsaa. Se oli todellakin meidän orlov-jalostuksen kivijalka! Mitä raviuraan tulee, se juoksi pääasiassa lyhyempiä matkoja, mailia ja 2100 metriä. On sillä jonkin verran 2600 metrinkin startteja ja jopa pidempiä, mutta eniten tosiaan 2100 metriä. Pääasiassa tämä tietenkin johtuu siitä, että noille matkoille on ollut eniten startteja tarjolla. Myös muutama monte-startti löytyy.

Toinen merkittävä tamma oli Kwartira (myöhemmät sivut. Se vasta pitkän juoksu-uran tekikin, 92 starttia ja ennätys tammalle ihan ok, 13,1aly. Kwartira oli selkesti myös lyhyempien matkojen juoksija ja muutamia kokeiluja lukuunottamatta se juoksikin pääasiassa vain maksimissaan 2100 metriä. Montessa silläkin on joitain kertoja startattu, mutta se ei sitten lopulta tuntunut olevan Kwartiran juttu. Ioniciin tamma ehti jättää 3 varsaa, ennenkuin se myytiin Savitaipaleeseen. Uudella omistajalla se jätti tiettävästi ainakin muutaman varsan, pari jenkkioreista mutta ilahduttavasti myös muutaman puhtaan orlovinkin, tamma Revertira S:n (i. Jan Iostream) ja ori Mikwar S:n (i. Mihail Iostream). Olisi kiva tietää, jos nämä ovat vaikuttaneet millään tavoin jalostuksessa myöhemmin.

Vähän myöhäisempi tuonti oli tamma Oxana, jonka ura tai statistiikat eivät ole niin mittavat kuin Karelijalla ja Kwartiralla. Oxanalla kilpailtiin enemmänkin pitkiä matkoja ja se aloittikin kisauran rauhalliseen tahtiin vasta kolmivuotiaana. Montesta on yksi kokeilu, joka ei rohkaissut jatkamaan sitä hommaa. Muutaman varsan se ehti myös jättää, ehkä maininnan arvoinen olisi ori Milos Iostream, joka lähti meiltä Pemberleyihin ja lienee tällä hetkellä kadonnut.

Viimeisin hankinta taisi olla Ajattoman kasvattama tamma Dina Temniy, joka tuli meille heti syntymänsä jälkeen, muttei ehtinyt kuitenkaan kilpailla.

Ennen varsinaisen ravi-innostuksen alkua Ioniciin keksittiin yksi suvuton ori, Metropolija, joka ei koskaan startannut raveissa itse, se oli Virginian sanoin puhdas tallinkoriste, oli kuulemma niin hieno kuva tarjolla. Tästä huolimatta sitä käytettiin aktiivisesti ravihevosjalostuksessa ja varsoista pitää mainita ainakin meidän monte-ekspertti, ori Mihail Iostream. Se kilpaili 6-vuotiskaudesta lähtien lähestulkoon pelkissä monte-lähdöissä ja ihan menestyksekkäästikin. Elinaikanaan se ehti jättää tuon ylämainitun Milos Iostreamin ja myöhemmin pakasteesta yhden varsan, josta ei ravihevosta tainnut tulla. Mihailista olisi edelleen pakastetta saatavilla, jos kiinnostaa harvinaisempi, vanha suku!

Sitten oli tietenkin ori Iskatel, meidän pitkän matkan spesialisti. Silläkin on takana pitkänsorttinen ura, jonka se aloitti kylläkin vasta 8-vuotiaana. Iskatelin varsoista Ioniciin jäi ori Igor Iostream, joka oli isänsä kaltainen stayeri.

En uskalla odottaa, että näitä meidän hevosia löytyisi vielä joidenkin lämminveriravurien suvuista, poislukien ne, jotka ovat syntyneet pakasteesta nyt paljon myöhemmin. Enkä tiedä miten paljon tätä nykyä orloveja virtuaaliraveissa edes näkee vai ovatko jenkit ja mahdolliset harvat ranskalaiset vallanneet radat tyystin.

–S

Historiaa: Ionicin peitsarit

Vuosina 2005-07 Ionicissa harrastettiin virtuaalista raviurheilua: kilpailutimme ahkerasti omia hevosiamme, kasvatimme ja järjestimme suhteellisen aktiivisesti omia raveja. Kuten kuvaan sopii, eivät kilpa-ajokit olleet niitä ihan perus-lämppäreitä. Tavan ravilähdöissä kilpailutimme orloveita, myös muutamaa puhdasta ranskanravuria, ja sitten meillä oli peitsareita. Tässä kerron nimenomaan meidän peitsareista.

Noina vuosina peitsareilla tuntui menevän varsin hyvin, ehkä ensimmäistä kertaa virtuaalimaailmassa. Peitsari on aina ollut vähän sellainen outolintu tavallisiin ravureihin tottuneessa maailmassa, mutta juuri noihin vuosiin saattoi osua ensimmäinen varsinainen peitsaripiikki. Me emme olleet siihen syyllisiä, emme toki, mutta sujahdimme mukaan helposti kun peitsareita löytyi useilta muiltakin talleilta. Joskus tuolloin perustettiin myös Noble Pacer Stud, joka saattaa edelleen olla ainoa yksinomaan peitsareihin keskittynyt siittola ja kilpatalli, harmillisesti lopettanut tai tainnut suurin osa sivuistakin kadota.

© Bob Langrish

Meidän peitsaripuuhat lähtivät omista tuontihevosista. Aivan ensimmäinen taisi olla tamma Streamline Phasor. En malttanut sillä kilpailla kovin montaa kautta, vaan se siirtyi 14 startin jälkeen siitokseen. Se varsoikin 6 varsaa, niistä kaikki ovat käyneet radoilla ja ainoastaan ilmeisesti Devilish Iostreamilla ja Reactive Iostreamilla ei ole ennätys alle 10,0 (voi ollakin, mutta tiedot ovat kadonneet). Oriit Dealer Iostream ja Futurist Iostream ainakin päätyivät Nobleen.

Toinen tuonti oli ori Deadman Bay, joka teki radoilla tosi pitkän ja menestyksekkään uran, ja – realistista tai ei – astui siinä sivussa tammoja jokusen. Itse asiassa yhdistelmästä Deadman+Streamline on syntynyt peräti 3 varsaa! Kaikkien Deadmanin varsojen raviurassa ei välttämättä ole kehumista, mutta mainittakoon sieltä nyt Noblen kasvattama Napkin Noble (e. Vigorous Fool), joka vuonna 2007 äänestettiin VRER:n Ravigaalassa vuoden peitsariksi. En voi ihan kehua sillä, että se olisi ollut ensimmäinen Vuoden Peitsari ikinä, mutta läheltä piti, Vuoden Peitsari valittiin ensimmäisen kerran edellisenä vuonna. Mitä Napkin Noble sitten teki, sitä en tiedä! Ilmeisesti kilpaili hyvin.

Samoihin aikoihin Deadmanin kanssa meille tuli toinen tuontitamma, Velvetia. Se myös teki pitkän uran radoilla, 46 starttia ja vilkaiskaapa noita lähtömääriä! Meidän ravurit ikääntyivät VHKR:n mukaisesti, joten hevonen ikääntyi vuoden kuukaudessa. Parhaana kautena Velvetiakin keräsi 18 starttia kuukaudessa, kolmannes toki oli meidän omia, mutta silti peitsarilähtöjen määrä oli kyllä suuri. Viime vuonna en päässyt aivan samaan Arlington Heights GA:n kanssa, jos tosin täytyy sanoa, että saatoin olla vähän laiskempi seuraamaan VRER:n kalenteria... Velvetiasta jäi 3 Iostream-varsaa, tammoja kaikki, mutta yhdenkään kohdalla ei voitane oikein puhua menestyksestä radoilla tai siitoksessakaan. Velvetia myytiin myöhemmin Nobleen, sekin, ja siellä se varsoi sitten useampiakin varsoja.

Myöhäisempi tulokas on ori Iron Devil, joka kivan kisauran tehtyään lähtikin Nobleen siitosoriiksi, tosin ehti se astua meilläkin tammoja ennen sitä. Hävettää tunnustaa, mutta Iron Devilin vanha sivu on jyrätty myöhemmin quarter-ori Iron Radonin sivulla, en tiedä miten näin pääsi käymään. Pitäisi joskus korjata mokansa, Iron Devilin vanha sivu on vielä arkistossa tallessa.

Ostohevosista mainittakoon ainakin Ajattoman kasvattama tamma Enemy In Red ja Koronjärvestä ostettu, raviradat jo jättänyt tamma Independence Day, tarkoitus oli jälkimmäisestä siitostammaa tehdä mutta se ehti varsoa vain yhden varsan ja sitten meiltä loppui kiinnostus ravipuoleen.

Olettaisin että nykypeitsareiden suvuista löytyy vielä ainakin Iron Deviliä, todennäköisesti myös Deadman Bayta ja Streamline Phasoria, ehkä Velvetiaakin. Suurin kiitos tästä toki kuuluu Noblelle, mutta myös muille sen aikaisille ja myöhemmille peitsarikasvattajille.

– S

Esittelyssä peitsaritamma Arlington Heights GA

Jos joku ei tunne Ionicin historiaa, kerrottakoon ensin lyhyesti, että meillä kasvatettiin ja kilpailutettiin sekä lämminveriravureita (lähinnä orloveita) ja peitsareita vuosina 2005-07. Järjestimme tuolloin myös raveja kohtuullisen ahkerasti. Käytimme näiden kasvattajatunnuksena jälkiliitettä Iostream ja peitsarivarsoja syntyi jotakuinkin tusinan verran. Omia tuontihevosia olivat ainakin oriit Deadman Bay ja Iron Devil, sekä tammat Velvetia ja Streamline Phasor. Nämä kaikki olivat ennen jalostusuraansa käyneet myös radoilla näyttämässä kykynsä ja varsin hyväennätyksisiä kaikki olivat. Kun kasvatus loppui, suurin osa peitsareista päätyi Noble Studiin, tuonaikaiseen peitsarisiittolaan. Vielä joitain vuosia sitten ionicilaiset orilinjat olivat vielä elossa, nykytilannetta en tiedä.

Vaikka noista meidän ravureistamme ja peitsareistamme luovuimmekin, aina välillä on tullut mutistua puoliääneen, että olisipa kiva jos vielä jonkin hevosen keksisi ja kilpailisi vähän. Välillä olenkin kokeillut ravipuolta varovasti, jonkin aikaa meillä oli vuokrahevonen, sitten kilpailutin joitain russeja raveissa. Viime kesänä tulin sitten keksineeksi suvuttoman peitsaritamman, tamma Arlington Heights GA:n!

Arlington Heights GA eli tuttujen kesken Arla aloitti uransa viime heinäkuussa kaksivuotiaana suorittamalla koelähdön. Se starttasi sillä kaudella 5 kertaa, tuloksena yksi voitto, kaksi kakkossijaa, 2600 virtuaalieuroa rahaa ja ennätys p.16,2aly. Kolmivuotiaana se loisti Namerin Fall Pacer shel Namer -karsinnoissa voittaen niistä kolme (tosin yhdessä lähdössä se oli ainoa osallistuja). Finaalissa sen sijaan tuli kolmas sija ja kauden päättäneessä Nuorten Syyskatsauksessa se hylättiin. Ennätys kuitenkin parani kolmivuotiaana lukemiin p.13,4aly ja rahaa lumpsahti tilille 3500v€.

Nelivuotiaana Arla vietti mammalomaa, se varsoi tilausvarsan Reibilille. Isäksi valikoitui Duán Pacersin suvuton Rebell Heil. Varsasta tuli tamma ja se sai nimekseen Algonquin Iostream. Algonquin on aloitellut kisauraansa sekin ja saa nähdä tuleeko eteen tilanne, jossa emä ja tytär ottavat mittaa toisistaan. Siihen sanon vain, että voi tätä virtuaalimaailman joustavaa ikääntymistä, eihän Arla ole vasta kuin viisivuotias! Mutta hienoa nähdä Iostream-hevonen starteissa, ensimmäistä kertaa kai vuosikymmeneen. Toivotan menestystä!

Pieni tauko näemmä teki hyvää, sillä heti ekassa startissa tauolta palattuaan Arla kaunisteli kertaheitolla ennätyksensä lukemiin p.11,2aly ja kahdessa seuraavassakin startissa se on juossut 1.12 pintaan. Näihin mahtuu myös kaksi voittoa. Se on jo ilmoitettu tuleviin startteihin ja odotankin kieli pitkällä tuloksia tasoitusajosta ja 3100 metrin lähdöstä. Ylivoimaisesti suurin osa peitsareiden lähdöistä on mailin ryhmäajoja. Arla onkin startannut tasoitusajossa kaksi kertaa: koelähdössä (joka meni hyvin) ja siinä Nuorten Syyskatsauksessa, joka ei mennyt niin kovin hyvin. Nämä molemmat olivat myös 2100 metrin matkoja, mutta helmikuun lopulla odottaa ensimmäinen 3100 metrin startti.

Tulevaisuus on kuitenkin auki. Kilpailuttanen Arlaa nyt vielä jonkin aikaa, jos tässä ei muuta keksi, ja katson miten pitkälle tamman rahkeet riittävät. Toisaalta Arla olisi myynnissäkin, jos joku peitsarikasvattaja olisi kiinnostunut suvuttomasta tammasta. Tietenkin sen voisi ostaa jo nyt, mutta jättää meille vielä vähäksi aikaa kilpailtavaksi, ihan mielellänihän minä tuota kilpailutan. Jos ostaminen ei kiinnosta, tilausvarsakin on mahdollinen, kuten Algonquinin kohdalla. Tosin aivan heti ei seuraavaa varsaa kyllä kaavailla, kesän korvalla ehkä kannattaa kysellä tarkemmin. Ori pitäisi katsoa sitten itse, kun meiltä ei sellaista löydy.

Niin... kuulostaako nimi Arlington Heights tutulta? Ei se mikään ihme sinänsä ole, varsinkaan jos sattuu seurailemaan reaalimaailman laukka-maailmaa USAsta. Arlington Heights on paikkakunta Illinois'ssa, lähellä Chicagoa. Arlington Heightsissä sijaitsee laukkarata Arlington Park, jossa juostaan useita arvokilpailuita, kuten esimerkiksi Arlington Million, American Derby ja Secretariat Stakes. Itsehän en näistä tiennyt juuri mitään enkä tiennyt niiden kotirataa, mutta puolitoista vuotta sitten kävin Chicagon seudulla lomamatkalla ja silloin tuli pyörittyä myös Arlington Heightsissa. Ei se mikään unohtumaton paikka ollut, mutta totta kai kaikki mahdolliset nimi-ideat täytyy käyttää. On siltä reissulta tarttunut mukaan paljon muitakin nimiä hevosille: Chicago Skyline Ion, Sault Ste Marie Ion, Sarnia Ion, Michigan Avenue Ion, Sheboygan Ion, Iron Mountain Ion, Illinois Ion ja tietenkin myös se Algonquin Iostream.

– S

PS. Voin kertoa, että nimi Arlington Heights huijaa, samoin kuin monet muut jonkinlaiseen mäkeen, harjanteeseen tai sen sellaisiin viittaavat paikannimet, joita Chicagon ympäristössä piisaa: Chicago Heights, Country Club Hills, Hickory Hills, Palos Heights, Park Ridge, East Hazel Crest, Hillside, Mount Prospect, La Grange Highlands, vain muutaman mainitakseni. Chicagon alue on vanhaa preeriaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että se on yhtä lättänää joka suuntaan. Samaan tulokseen on tullut myös WBEZ: Don't Believe the Height! Why Chicago Suburb Names Flat Out Lie about their Elevation

Raviuutisia

Meillä on tallissa tasan kaksi ravuria, mutta saa niistäkin uutisia revittyä. Tällä kertaa hyviä uutisia.

Orlov-ori Doblestnyjstä on puhuttukin aikaisemmin. Se on nyt nelivuotias ja kilpaillut suht säästeliäästi (selitettävissä osin omistajien laiskuudella ja osin sillä, että se ei ole aina mahtunut lähtöihin tai lähtöjä ei ole pidetty). Se osallistui kuitenkin 1.10. Taikasumun raveihin ja vaikka neljäs sija ei anna aihetta kovin mittaviin riemunkiljahduksiin, ennätys parani lukemiin 1.17,3aly. Ori paransi sekunnilla kolmivuotiskaudellaan syntynyttä ennätystä ja muutenkin se on kivaa vaihtelua nelivuotiskauden alun vaatimattomiin 1.20-jotakin aikoihin.
10.10. RaPunkin raveista tuli 4. sija, mutta ennätys ei parantunut.

Sitten meillä on muistaakseni ensimmäistä kertaa ikinä B-raviponi ja vieläpä oma kasvatti Ädelsten Ion. Älkää katsoko sen sukua, olen linjannut vanhan oriin Nut Island's Pepperin 2+3, ihan tietoisesti ja tarkoituksella, kun halusin niin kovasti varsan tuosta vanhasta Ädelmetallista. Lisäksi Jazzman II on suvussa peräti neljään kertaan... Ja sukuhan ei ole tippaakaan ravipainotteinen, Ädelmetallin aikoina ei poniraveja taidettu edes järjestää, sama koskee emänisää, joka on vanha nimi sekin. Emänemä on raviponi ja myös sen suvusta löytyy muutamia raveissa startanneita.
Tältä pohjalta ei voi hirveästi siis odottaa Ädelsteniltä, mutta kokeilla piti. Ensimmäiseksi startiksi valikoitui Starberryn villit ravit, joihin sai ilmoittaa mukaan myös sellaisia poneja, joilla ei ollut koelähtöä suoritettuna. Ädelsten pääsi juoksemaan muiden kokemattomien kanssa. Ja se pesi koko porukan! Sija 1/10 lämmittää mieltä kovasti ja into poniravien puoleen kasvoi juuri eksponentiaalisesti.

–Gin

Onks ny kiva sitte, nii?

Huokaus. Gin kirjoitti just tästä jo aikoja sitten: laukka- ja ravipuolella sen yhden tai kahden hevosen kisauttaminen aiheuttaa ylenmääräistä ketutusta.

No ensin se meidän orlov-ori Doblestnyj GA, joka kääntyi nyt kolmannelle ikävuodelle. Koelähtö ja eka startti kaksivuotiaana menivät kivasti, sitten tuli pari heikompaa sijaa vaikka ennätys vähän paranikin. Ajattelimme pitää vähän taukoa ja ilmoitimme sen mukaan Kiin Kartanon raveihin 28.5.. Kaksi viikkoa jaksoimme odotella tuloksia kisapäivän jälkeen, mutta kun mitään ei kisakutsusivulla tapahdu, ilmoitimme että Doble ei noihin pirskeisiin osallistu. Jatketaan siis kolmivuotiskaudella.
Kolmivuotiskausi olisikin alkanut varmasti ihan kivast, ilmoitimme oriin Litan raveihin, mutta eipä se tietenkään mahtunut mukaan.
Joo, tiedän että on turha valittaa kahden kilpailun perusteella vielä mitään ja ehkä meillä vain on kovin huonoa tuuria ja (keksi itse tähän lisää tekosyitä).

Myös ISH-laukkaori Aodhagan Ionin tilanne on lohduton. Lähtöjä ei edes ole. Koko viime CAS-vuonna se kilpaili kahdessa startissa. Kyllähän me ilmoitimme sen useampaankin, mihin vain koskaan ehdimme ilmoittautua mukaan, mutta kun lähdöt aina peruttiin osallistujien puuttuessa. Siitäkin huolimatta, että yleensä ilmoitimme kisajärjestäjälle, että jos muihin lähtöihin tulee hevosia, niin voi siirtää alemmalle tasolle. Nyt G2-taso on voitettu ja voisi kilpailla jopa arvokilpailuissa, mutta kun eihän niitä ole.

Niin perin juurin yllättävää kuin se onkin, parhaiten on mennyt meidän risueste-RBSH:lla, tamma Oh Dear Ionilla! Seitsemän starttia koko CAS-vuoden aikana on todella hyvin ja varsinkin kun kaikki ovat jotain muuta kuin maidenia. Tamma osallistui jopa pariin suurkilpailuun. En voinut uskoa silmiäni, kun näin että risujen suurkilpailulähdöt olivat avoimet muillekin kuin täysiverisille. Ja tällekin vuodelle on jo parit risulaukat tiedossa. Kolmosten sileän startteja sen sijaan ei ole kuin yksi maiden-päivä...

Orlov-artikkeli Vippoksessa 09/06

Näemmä lasilintu.net - domain on tullut tiensä päähän (toivottavasti vain hetkeksi, mutta on paha kutina asiasta) ja monet Vippoksen numerot sekä arvokas arkisto linkkeineen ovat kadonneet. Lopullisesti, koska toisinaan armahduksen suova Waybackmachine on tallentanut vain puolen tusinaa artikkelia. Kadonneiden joukossa on myös vuonna 2006 kirjoittama artikkeli orlov-ravureista virtuaalimaailmassa. Se löytyi kuitenkin vielä sähköpostistani, joten postaan sen tähän. Ja vuosi oli tosiaan siis 2006.

ORLOV-RAVURIT VIRTUAALIMAAILMASSA

Orlov-ravuri on viimeisen vuoden, parin aikana tehnyt uutta tulemistaan virtuaaliseen ravimaailmaan. Tässä on lyhyt perehdytys rodun historiaan ja jonkinlaista nykypäivän tilannekatsausta.

Rodun historiaa virtuaalimaailmassa
Tiettävästi ensimmäinen ja oikeastaan ainoa kunnon orlov-kasvattaja kautta aikojen on ollut Rakenlov Stablesin Elina, joka aloitti toimintansa orlovien ja venäläisten parissa jo vuonna 1999 tallinimellä Jouhela. Rakenlov tuli kuitenkin tiensä päähän joskus vuosina 2002-03 ja nykyisin Rakenlov- tai Jouhela-hevosia näe juuri edes sukutauluissa. Jouhelan Supernova, Rakenlov Celeb ja Runaway Igor poikansa Kusti Holen kautta lienevät ne, joihin saattaa vielä törmätä.

Rakenlovin toiminta-aikana myös Greymaskissa oli ainakin joitain orlov-ravureita. Vastaan tuli nettiä penkoessani sellaiset suvuttomat hevoset kuin ori Robert ja tamma Volcano, joiden varsoista GM Rascal ja GM Tshernobyl päätyivät Rakenloviin. Muuten Greymaskin orlov- tai yleensäkään ravuritilanteesta ei ole minulla tietoa.

Rakenlovin tärkeimmät suvuttomat kantahevoset olivat jo äsken mainittu amerikkalais-orlovilainen ori Runaway Igor ja puhdas orlov-ori Zbakagone sekä tammat Zizzi, Balalajka ja Green River. Tallilla on ollut myös sellaisia suvuttomia kilpahevosia kuin tammat Mariza ja Larisha ja ori Vladimir II, mutta näitä ei juuri käytetty kotitallillaan siitokseen. Molemmat mainitut tammat päätyivät Rakenlovin lopettaessa Marineaan, missä Larisha varsoi Rakenlov Celebistä oriin nimeltä MVS Srebra.

Rakenlov Celeb on itselleni eräs tärkeimmistä virtuaalihevosista, se oli ensimmäinen virtuaaliravurimme, sen kautta minä ja Marinka tutustuimme ravimaailmaan. Celeb juoksi urallaan yli 30 starttia ja saavutti niinkin hyvän ennätyksen kuin 11,1a. Siksi onkin todella harmillista, että oria ei koskaan käytetty mitenkään suuressa määrin siitokseen. Kaiken kaikkiaan sillä on vain muutama varsa, joista MVS Srebra on ainoa puhdas orlov ja ainoa, joka on kilpaillut tai vaikuttanut siitoksessa. Srebra puolestaan on yksi tärkeimmistä nyky-orloveihin vaikuttaneista oreista, sillä se jätti 8 varsaa, kaikki puhtaita orloveja ja niistä 7 on startannut raveissa.

Tilanne nykyisin
Rakenlovin lopetettua orlovit katosivat vähitellen miltei kokonaan virtuaalimaailmasta, kunnes Kerppa toi muutaman suvuttoman orlovin RDN:ään vuoden 2005 aikana. Minäkin heräsin huomaamaan, että MVS Srebra mätänee Ionicissa ilman tammaseuraa, joten keksin ensin yhden tamman, myöhemmin sitten suvuttomia orloveja on tupsahdellut Ioniciin useampiakin. Myös muita rodusta kiinnostuneita oli, jopa rotuyhdistys saatiin hetkeksi pyörimään. Nyt taitaa Ionic olla ainoa aktiivinen orlov-kasvattaja, mutta tilanne ei ole lainkaan toivoton: Ionicin, Kerpan ja muiden kasvatit ovat soluttautuneet pikkuhiljaa laajemmalle ja muutamilta ravitalleilta löytyy aktiivisessa kisa- tai siitoskäytössä olevia puhtaita orloveja ja amerikkalais-orlovilaisia.

Nykyisin menestyneimpiä orloveja lienevät Kerpan kasvattamat oriit Sadam RDN ja Tarkhan RDN, suvuton tamma Pachita, tämän poika Kawaler Jaskier, tammat Karelija III, Kwartira ja Jasnaja sekä oriit Kajova ja Iskatel. Näistä Pachita, Karelija III, Kwartira ja Tarkhan RDN ovat pärjänneet myös montessa.

Orlovit raviradalla ja jalostuksessa
Orlov kelpaa ravuriksi ja ravijalostukseen siinä missä mikä tahansa amerikanravuri tai ranskanravuri. Virtuaalimaailman arvontakisoissa orlovien menestysmahdollisuudet ovat täsmälleen samat kuin muillakin, vaikka reaalimaailmassa orlov ei pääsääntöisesti olekaan ihan yhtä nopea kuin amerikkalainen. Osa virtuaali-orloveista on kilpaillut montessakin hyvällä menestyksellä ja ehkä jossain vaiheessa saadaan aikaan sukulinjoja, jotka jättävät monteen soveltuvia jälkeläisiä.

Puhtaiden orlovien kasvattamisen lisäksi orlovit kelpaavat myös risteytysjalostukseen amerikkalaisten ja miksei vaikka ranskalaistenkin ravurien kanssa. Siitä lähtien kun amerikanravuri päihitti orlovin nopeudessa, orloveja ja jenkkejä on risteytetty keskenään reaalimaailmassakin. Puhtaat orlovit ovat yleensä helppoja valintoja amerikkalaisille, koska sukusiitoksen pelkoa ei takuulla ole.

Kuvat ongelma?
Kuvat ovat tietynlainen ongelma orloveilla, puhtaita orloveja kun ei Suomessa taida nykyisin olla ja muualla maailmassakin ne ovat erittäin harvinaisia. Ainoastaan Venäjältä ja entisen itäblokin maista niitä löytyy jonkin verran, mutta kuvia etsittäessä törmää usein kielimuuriin.

Itse olen sitä mieltä, että erityisesti hoikkien lämminveristen kuvat kelpaavat virtuaali-orloveille ihan hyvin. Orlovilla on toisinaan se oma rotuleimansa, mutta miltei yhtä usein se leima tarkoittaa ainoastaan kimoa väriä, muuten hevonen on rakenteeltaan kuin kevyt amerikkalainen. Ja eivät kaikki orlovit ole kimoja, paljon löytyy myös ruunikoita ja mustia.

Vaihteeksi laukka- ja raviuutisia

Meillä on Ionicissa pari suvullista laukkahevosta, syntyneet Pinkin hevosista, mutta koska Pink on jäissä, ne majailevat Ionicissa. Toinen on risuilla kilpaileva RBSH-tamma Oh Dear Ion ja toinen on sileällä kilpaileva ish-ori Aodhagan Ion. Eli laukkamaailman tilanne on tullut viime aikoina kovin tutuksi.

Eikä se näytä hyvältä. Kolmosryhmälle sileän radan lähtöjä järjestävien tallien määrän voi laskea kahden käden peukaloilla: Trickery ja Stormsky, ellei Townsens herää. Risulähtöjä on tähän asti järjestänyt ainoastaan Sasnak, nyt on pari muutakin järjestämässä risustartteja, mutta kovin on niukkaa. Ja kolmosryhmän lähtöjä perutaan osallistujien puutteessa luultavasti enemmän kuin lopulta pidetään. Ykkösryhmälle näyttää olevan muutama suht aktiivinen laukkajärjestäjä, mutta kaiken kaikkiaan meininki on todella kuollutta parin vuoden takaiseen nähden.

Miksi näin? Tietysti silloin pari vuotta sitten laukkaurheilu eli nousukauttaan eli onko nyt vain käynyt se perinteinen lässähdys normaalitasoon muutaman vuoden aktiivisen ajan jälkeen? LJ:hin on myös tullut sääntömuutoksia sitten meidän lopettamisen, en ole niistä niin perillä, mutta voivatko ne olla syynä? Osa kisajärjestäjistä ilmoittaa lähdön tiedot edelleen inhottavan vaikeasti (ei se minulle ole vaikeaa, hyvin englantia hallitsevana ja muutenkin vanhana laukkapuolen kettuna, mutta ajatelkaa nyt niitä uusia 11-vuotiaita, jotka haluaisivat kokeilla laukkakisaamista). Ja niin: eihän niitä hevosia ole kun ei ole startteja niille. Startteja ei ole kun niihin ei ole osallistujia. Noidankehä on valmis.

On muuten iso mieliteko pykätä Pink uudestaan pystyyn hevosineen ja laukkakisoineen. Ei vain mitenkään olisi aikaa sellaiseen.

Enkä voinut pysytellä erossa ravipuolestakaan. Joku päivä selailin vanhoja orlovejani ja totesin, että on ihan pakko vielä yksi orlovilainen laittaa ja tuloksena oli suvuton ori Doblestnyj GA, joka starttasi eilen koelähdössä. Joka nyt toivottavasti järjestetään, kun vielä tähän päivään mennessä ei ole saatu edes osallistujia sivuille että tietäisin onko mailini tullut perille ja onko osallistuminen ok...
Tulen menettämään hermoni ravipuolella, se on aika varma fakta. Laukkapuolella tottui siihen, että tulokset tulivat varsin nopeasti kisapäivän jälkeen, yleensä viimeistään seuraavana päivänä, mutta ravipuolella ei tunnu olevan kiirettä. Olen tästä nurissut jo kolme vuotta sitten ja en kyllä kestä, jos ei ole tilanne yhtään parantunut. Ei ihan näytä siltä.
Ja toisekseen: raveja ei näytä olevan tarjolla ihan hirveästi. Huhtikuun loppupuolella on vain muutamat ravit ja niissäkin on monet lähdöt jo tässä vaiheessa täynnä, niin että mihin minä sen kaksivuotiaani sitten lykkään, jos se ikinä pääsee koelähdöstä läpi? Paitsi laukkoja, pitäisi näemmä alkaa järjestää ravejakin...

Miksen minä koskaan opi mitään? Näistä jutuista pitäisi pysytellä erossa, niin olisi kaikki paljon helpompaa.

-Gin

Tarjotaan jalostukseen orlov-ori

HOX!
Muistamattomuuksien sun muiden takia ilmenikin, että Milos on myyty Pemberleyihin, mutta se jatkaa edelleen siitosoriin uraansa sieltä käsin. Uusi osoite on http://virtuaali.net/pemberley/hevoset/milos_iostream.php.
Tässä sovitut astutukset käyvät uudelle omistajalle, mutta sopikaa jatkossa astutukset mailitse Tillin kanssa (maatila.pemberley@gmail.com).
Milosin kisaura ja suku kuitenkin on esitelty tässä ja ne ovat aivan paikkaansapitäviä omistajanvaihdoksesta huolimatta.

Historian siipien havinaa, mutta onneksi virtuaalihevosten ikääntyminen joustaa kuin tuore purukumi. Haluan siis esitellä meidän viimeisen jäljellä olevan orlov-oriimme ja tarjota sitä jalostukseen:

Milos Iostream

Milosin statistiikka on 16: 2-4-1-1, voittosumma 19650v€ ja ennätykset 15,8aly - 19,2ke - 22,3mly. Tehnyt siis suht lyhyen uran, ei erityisen menestyksekäs, muttei nyt ihan totaalikehnokaan. Ori on ollut hieman laukkaherkkä, rasteja on taulussa, mutta hylkyjä on vain 5-vuotiskaudelta, kaksi kolmesta on montelähdöistä, kun Milosia kokeiltiin ensimmäisiä kertoja montessa. Myöhemmin monte alkoi sitten kelvata ja sieltä on peräisin toinen oriin voitoista.

Milosin isä Mihail Iostream (63: 7-10-5-2, vs. 42660v€, enn. 16,3aly - 14,0kp - 17,5make) teki pitkän uran radoilla vaikka alkoikin kilpailla täysipainoisesti vasta 4-vuotiaana. Varsinkin myöhempinä vuosina sillä kilpailtiin paljon montea ja se on pärjännyt montessa hyvin. Monte-ennätys on niinkin kova kuin 17,5make. Mihailia on kilpailutettu ja se on pärjännyt parhaiten lyhyillä ja keskimatkoilla, mutta on sillä joitain kivoja sijoituksia pidemmistäkin starteista. Milos on isänsä ainoa varsa.

Milosin emä Oxana (30: 3-0-2-4, vs. 8730v€, enn. 17,8ake - 15,9ke - 21,4mke) ei ollut yhtä menestyksekäs ravuri, mutta jonkinlaisen uran sekin on tehnyt ja saavuttanut keskitason ennätykset. Montea sillä kokeiltiin vain kerran, siitä tuloksena suht kiva ennätys, mutta muuten monte ei tuntunut maistuvan. Oxana on jättänyt myös tamma Odessa Iostreamin.

Milosin isänisä Metropolija oli lähinnä ratsu ja vaunuhevonen, raveissa sillä ei startattu koskaan. Jälkeläisistä suurin osa käsittääkseni startannut raveissa:
- Edviga RDN enn. 1.14,5aly, monté 1.20,3ake, stat. 13+kl:1-2-2-1, vs. 17100v€
- Enetropolija RDN, enn. 1.15,2ake, stat. 13+kl:3-2-3-1, vs. 19300v€
- Ekov RDN, ei startannut
- Mihail Iostream, ks. yllä
- Kryzanka Iostream, enn. 15,4aly, 16,4ly, 20,3mly, stat. 31:5-4-3-5, monté 4:1-1-0-0, vs. 35960v€
- Zhanna Iostream, kilpailutiedot kadonneet, jättänyt ainakin tamma Olga Loiston

Isänemä Karelija III oli meidän ensimmäisiä (ellei peräti ensimmäinen?) suvuttomia orlov-tammoja ja se tekikin pitkän uran radoilla. Ennätykset ovat 1.14,2aly - 1.14,1kex - 1.16,2mke, statistiikka 78: 9-12-6-10 ja voittosumma 41130v€. Lisäksi se jätti 10 varsaa, joista muistitiedon mukaan kaikki ovat startanneet raveissa, mutta kisatiedot ja sivutkin ovat hukassa. Joka tapauksessa jo pelkän varsamääränsä takia Karelija oli Ionicin orlov-jalostuksen kantavia voimia.

Niin että tässä teille olisi siis orlov-ori! Se astuu kaikkia lv-ravuritammoja, ei vain toisia orloveita, joten samalla olisi oiva mahdollisuus saada jenkkilinjoihin taatusti uutta verta. Sen varsoista ensimmäinen, ori Mir Iostream on näytellyt jo kykyjään raviradoilla.

Virtuaaliset peitsarit

Seurailen ravimaailmaa edelleen silloin tällöin ja viimeksi lokakuussa kehuin virtuaalista peitsariyhdistystä. Syksyllä peitsarit olivat muutenkin pinnalla, meiltä ostettiin vanhan ravitallin raunioilta muutama peitsari joko siitokseen tai sitten vielä nuorennusleikkauksen jälkeen kilpailutettavaksi.

Noste ei ole kadonnut mihinkään. Pitkästä aikaa vilkaisin VRER:n kisakalenteria ja lähtöjen tilannetta. Peitsareille on tarjolla paljon lähtöjä, en edes liioittele sanoessani että suurimmassa osassa raveista on peitsareillekin tarjolla jotakin. Ja hevosia on paljon, yhtenä ravipäivänä radalla saatetaan nähdä useita kymmeniä peitsareita. Asiaa parantaa suunnattomasti se, että jotkut järjestävät eivät rajoita peitsarilähtöihin osallistumista vaan niitä saa tuoda lähtöön niin paljon kuin sielu sietää. Tämä suosii isoja omistajia, joita näyttää olevan ainakin yksi.

Muutenkin kilpailukalenteria katsellessani ravit ovat selkeästi monipuolistuneet. Useimmissa raveissa tarjotaan lähtöjä lähes kaikille ravureille, peitsareiden lisäksi siis normaalit lämminveri- ja kylmäverilähdöt, mutta varsin usein myös sekä A- että B-ponit ovat tervetulleita. Monte-lähtöjäkin näyttäisi olevan. Virtuaalisen raviurheilun voisi siis väittää olevan hyvin terveellä tolalla. Ravi-ihmiset ansaitsevat kyllä kunnon aplodit!

Gin suosittelee: virtuaalinen peitsariyhdistys

Törmäsin htnetissä virtuaaliseen peitsariyhdistykseen (VPY) ja voin vain todeta: WAU! Tällaista on oikeasti kaivattu, kaikki tarvittava tieto peitsareiden historiasta ja nykytilasta yhdessä osoitteessa. Isälinjoja, emälinjoja, entisiä kasvattajia, nykyisiä kasvattajia, oritilastoja, peitsariraveja ja kaikkea muuta. Jos ikinä minkään sivun, niin juuri tämän soisi pysyvän aktiivisena hamaan tulevaisuuteen asti. Tuo jos mikä on tärkeätä tai ainakin mielenkiintoista tietoa kaikille peitsareista kiinnostuneille.

Minä luonnollisesti kävin läpi noita nykyisiä peitsaritalleja ja katselin hevosten sukuja. Kivasti näkyy edelleen noblelaisia ja jonkin verran myös Ionicin kantahevosia (lähinnä oriit Iron Devil ja Deadman Bay sekä Dealer Iostream), mutta mikä ehkä vieläkin tärkeämpää: uutta verta on talleilla paljon. Suvuttomia hevosia, kasvatteja minulle tuntemattomista nimistä. Mikään jalostus ei mene eteenpäin pelkkien historiallisten hevosten varassa, ainakaan jos niitä vanhoja hevosia on niin vähän kuin virtuaalisia peitsareita vuosina 2005-07. Vanhojen linjojen hävittäminen ei kuitenkaan ole koskaan hyvä idea.

Vieläköhän sitä Ionicissa menisi pari peitsaria...

Peitsareita?

Raapustelin taas wikiin juttuja peitsareista ja meidän sekä Noble Studin kasvatuksesta. Sen innoittamana lähdin tsekkailemaan VRER:stä, että mitä peitsareille nykyisin kuuluu. No, kuuluuhan niille, jos nyt ei erityisen hyvää, mutta on niitä edelleen. Lähtöjä järjestetään ainakin silloin tällöin ja pari omistajaakin löytyy. Ikävä kyllä, meidän vanhat sukulinjat ovat tainneet kadota tyystin, en ainakaan bongannut yhtään hevosta, jolla olisi suvussa Iron Devil, Deadman Bayta, Velvetiaa tai Streamline Phasoria. Tosi harmi!

Historiaa sen verran, että Ionicissahan oli todella aktiivista ravi- ja peitsaritoimintaa vuosina 2005-06, meille syntyi muutama kymmenen kasvattiakin, pääosin orloveita ja peitsareita. Sitten homma loppui, sitä yriteltiin herätellä henkiin joskus vuonna 2007 perustamalla Iostream, mutta se ei lähtenyt koskaan lentoon. Myöhemmin hankimme lainaan orlov-sukuisen Boogey Boogey Ugon, kilpailutimme sitä muutaman kuukauden ja totesimme, että ravimaailma on ihan arsesta: raveja on liian vähän, niihin on liikaa osallistujia ja tulosten saaminen on epävarmaa plus että siinä kestää.

Mutta hei, peitsaripuoli ei varmasti olisi niin paha, eihän? Sanokaa ettei ole, sillä Iostreamin raunioista löytyi vielä muutama suvullinen peitsari, jotka eivät ole virallisesti kuolleita. Osa on jonkin verran kilpailtujakin, joten niistä saisi vanhempia muutamalle peitsarivarsalle ja elvytettyä sukuihin vielä suurimman osan meidän aikanaan niin tunnetuista nimistä. En lupaa mitään, mutta arvaatte varmaan, miten tuollaiset kulta-aarteet polttelisivat.

(ps. olisi siellä tähteellä muutama suvullinen orlovikin. Löysin muutaman orlovin nykyisiltä ravitalleilta, mutta ne olivat kaikki joko suvuttomia tai sitten niistä EVM-linjoista jalostettuja. Vanhoja nimiä ei ole enää missään, vaikka meillä sentään oli varteenotettavinta orlov-jalostusta sitten Rakenlovin!)

Kisauutisia

Pinkin kisatoiminta on päässyt jälleen vauhtiin. Toukokuun koittaessa meillä on jo hyväksyttynä kuudet laukat ja lisää kaavaillaan.
Kuitenkin CAS-vuosi on kääntymässä lopuilleen, uusi alkaa 17.5. joten kovin montaa viikkoa (eli CAS-kuukautta) ei ole enää jäljellä. Viitos- ja kolmosryhmän kisamäärät ovat tässä vaiheessa CAS-vuotta järkyttävän pienet. Risuestehevosista en halua edes puhua. Vaan minkäs teet, kun avoimia lähtöjä ei ole ja jos onkin, niistä osa perutaan, kun sinne ei ole tulossa tarpeeksi osallistujia. Ei meiltäkään riitä sitä maksimimäärää hevosia joka lähtöön. Olemme pohtineet, jos näiden ryhmien kohdalla luopuisimme kokonaan siitä rajoituksesta, että jos johonkin meidän laukkojen lähtöön olisi tulossa vain meidän omia hevosia, se perutaan. Liian moneen lähtöön nimittäin ei ole tulossa kuin meidän hevosia, joten tähän asti ne eivät sitten ole kilpailleet lainkaan. Mutta pakkohan tässä on jotain alkaa tehdä, että saataisiin niillekin edes muutama startti.

Mutta ei se niin loistavaa aina ole ykkösryhmänkään kanssa, vaikka siellä onkin startteja tarjolla. Meillä on silti useitakin hevosia, joille ei ole maaliskuun jälkeen löytynyt sopivia startteja lainkaan. Useimmat näistä ovat allowance-tasolla kilpailevia nurmiradoille erikoistuneita laukkureita. Muiltakin tasoilta tällaisia kyllä löytyy, ne puolestaan ovat aika usein pitkien matkojen hevosia.

Hiljattain mainittu xx-tamma Adagietto GA sitten voitti Santa Anita Oaksin, joka on preppilähtö BC Ladies' Cupiin, joten Ada nähdään siellä sitten. Ada on nyt voittanut putkeen kolme viimeisintä starttiaan eli kaikki grade-tasot, joten odotamme siltä kyllä paljon Breedersissä.

Ionicissa on taas pitkästä aikaa ravit 4.5.. Tarjolla on mailin ryhmälähtöjä lämminverisille ja peitsareille. Muutama osallistuminen onkin jo tullut, joten eiköhän tästä saada lähtöihin hevosia ennen viimeistä osallistumispäivää.

Lyhyt perehdytyspaketti raviurheiluun

Samanlainen perehdytyspaketti on kirjoitettu jo laukkaurheilusta, joten tehdään samanlainen ravipuoleltakin. Mehän olemme aikoinaan olleet varsin aktiivisiakin ravipuolella, vaikka nykyisin ei ole enää yhtään juoksevaa ravuria.

VRER - virtuaaliravien edistämisryhmä
VRER on ravipuolen ylin taho, jonka sivuilta löytyy kaikki tarpeellinen virtuaalisesta raviurheilusta.

Mitkä hevoset kilpailevat raveissa?
Raveissa kilpaillaan lämminveristen, kylmäveristen ja peitsareiden lähdöissä, lisäksi on myös ponilähdöt A- ja B-poneille. En puutu tässä tekstissä ponilähtöihin, koska niihin en ole tutustunut.
Lämminveriravureihin luetaan amerikanravuri, ranskanravuri, orlov-ravuri, venäjänravuri, näiden risteytykset ja muut lämminveriset ravurirodut (jotka usein polveutuvat amerikkalaisesta kannasta).
Kylmäverisiin luetaan suomenhevonen, pohjoisruotsinhevonen ja dölehevonen.
Peitsarit ovat aina amerikanravureita, usein näitä ja varsinaisia ravureita kuitenkin jalostetaan erillään. Peitsareista löytyy lisää tietoa peitsari-info - artikkelistani.

Kaikille näille ryhmille voidaan järjestää joko tavallisia kärrylähtöjä tai harvinaisempia monte- eli raviratsastuslähtöjä.

Ikä- ja muut rajoitukset
Lämminveriset: kilpailuikä 2-14 vuotta, 2-vuotiaat kilpailevat vain omissa lähdöissään, eivät avoimissa lähdöissä. 2-vuotiaat eivät kilpaile yli 2500 (2100?) metrin matkoilla eivätkä kolmivuotiaatkaan yli 3000 metrin matkoilla.
Peitsarit: sama kuin lämminverisillä
Kylmäveriset: kilpailuikä 3-16 vuotta, 3-vuotiaat juoksevat omissa lähdöissään. Luultavasti samansuuntaisia rajoituksia myös iän ja juostavan matkan suhteen.
Ponit: kilpailuikä 3-18 vuotta

Montessa saa startata vähintään 4-vuotias lämminverinen ja vähintään 5-vuotias kylmäverinen.

Juostavat matkat
Hevosten juoksemat matkat ovat yleensä välillä 1600-4100 metriä, poneilla on huomattavasti lyhyemmät matkat. Tyypillisimmät perusmatkat lähdöissä ovat 1600/1609 metriä (maili), 2100 metriä, 2600 metriä ja 3100 metriä, mutta tuosta väliltäkin löytyy toki matkoja ja joskus harvoin noita 4100 metrin superpitkiä matkoja.

Hevoset saattavat erikoistua jossain määrin eri matkoille, joku voi juosta enimmäkseen 1600 ja 2100 metrin matkoja, joku toinen erikoistuu 2100 metriä pidemmille matkoille. Oma näppituntumani kuitenkin on, että ravipuolella hevoset juoksevat enemmän kaikkia matkoja eikä erikoistuminen ole niin selkeätä kuin laukkapuolella.

Autolähtö ja volttilähtö
Raveissa käytetään kahta eri tapaa lähettää valjakot liikkeelle.
Autolähdössä hevoset kiihdyttävät auton takaa matkaan. Voltti- eli tasoituslähdössä hevoset kiertävät tiettyjen sääntöjen mukaan volttia radalla ja kuuluttajan ohjeiden mukaan starttaavat voltilta kilpailusuuntaan.
Volttilähdössä voi valjakoita lähteä myös takamatkalta, toisin sanoen jos perusmatka on esimerkiksi 2100 metriä, paalulta lähtevät hevoset juoksevat sen matkan, takamatkalta lähtevät hevoset voivat lähteä 20m, 40m, 60m (tai enemmänkin) näiden takaa. Siitä nimi tasoituslähtö, paremmat hevoset siis joutuvat antamaan tasoitusta lähtemällä kauempaa kuin heikommat.
Autolähtö antaa yleensä paremmat ajat kuin volttilähtö.
Autolähdössä voi olla maksimissaan 12 valjakkoa, tasoituslähdössä 16.

Montessa voidaan lähteä sekä voltista että auton takaa.

Ajat
Jokaisissa raveissa tulisi arpoa tai muuten määritellä osallistuneille hevosille sen saaman ajan. Ajat ilmoitetaan juossusta matkasta riippumatta kilometriaikoina.
Jos hevonen juoksee tasan 2000 metriä ajassa 2.30.2, sen kilometriaika on tuolloin 1.15,1, joka ilmoitetaan 15,1. Ajan yhteydessä useimmiten ilmoitetaan lähdön tyyppi ja juostu matka sekä mahdolliset laukat. Eri kirjaimet tarkoittavat seuraavaa:
a - autolähtö
m - montelähtö
p - peitsari (yleensä ennätyksen edessä)
ly - lyhyt matka (1600-1999m)
ke - keskimatka (2000-2499m)
kp - keskipitkä matka (2500-2999m)
pi - pitkä matka (3000m tai yli)
ep - epäpuhdas juoksu
x - laukannut
xx - laukannut kahdesti (kolme laukkakertaa tuottaa hylkäyksen)

Kilometriaika voidaan siis kirjoittaa vaikkapa muotoon p16,2aly ep. Tämä kertoo heti että kyse on peitsarista (p), joka on startannut lyhyen matkan (ly) autolähdöss (a), mutta juossut epäpuhtaasti (ep).
Kilometriaika voi olla myös tällainen: 36,4mkex. Hevonen on siis juossut montelähdössä (m), joka on lähtenyt voltista (ei a-merkintää), matka on ollut keskimatka (ke) ja hevonen on startissa laukannut kerran (x).

Aikoihin vaikuttavat seikat
VRER:n sivuilla pitäisi olla aikataulukot kaikille ryhmille, mutta tällä hetkellä sivu ei toimi. Olen itse kirjannut lämminveristen SE- ja ME-ajat taulukkoon, taulukko on muutaman vuoden vanha nyt, mutta luulenpa ettei mitään järkyttävän suuria muutoksia ole tapahtunut. Tuosta saa ainaki osviittaa siihen, mitä nopeampia aikoja ei kannata antaa.

Yleisiä sääntöjä ajoista:
- peitsarit ovat nopeimpia, kautta linjan muutaman sekunnin lämminverisiä nopeampia
- kylmäveriset ovat huomattavasti hitaampia kuin lämminveriset
- autolähdöstä saa yleensä paremman ajan kuin tasoituslähdöstä
- nuoret juoksevat hitaampia aikoja kuin parhaassa iässä olevat aikuiset. Tämä johtuu pääasiassa siitä, ettei nuoria valmenneta vielä niin täysipainoisesti kuin aikuisia
- montelähdöissä juostaan hitaammin kuin kärrylähdöissä
- pitkien matkojen km-ajat ovat hitaampia kuin lyhyiden
- raskas rata ja talvikeli huonontavat aikoja

Ennätys
Ennätys on hevosen saavuttama paras kilometriaika. Yleensä hevosille ilmoitetaan erikseen sen ennätys autolähdöstä, volttilähdöstä ja mahdollisesti montesta, jos se on siinä kilpaillut.

Starttimäärät
Reaalimaailmassa hevoset starttaavat yleensä vuoden aikana vain ehkä joitain kymmeniä kertoja. Yleisempää lienee se, että starttimäärä liikkuu jossain 10-25 startin välissä, vaikka poikkeuksia tietysti löytyy suuntaan ja toiseen. Koko uran starttimäärä voi nousta joillain harvoilla yksilöillä jopa yli 200 startin, mutta jo 50-70 starttia koko elämän aikana on varsin hyvä saavutus. Virtuaalimaailmaan on levinnyt ainakin jossain määrin tällainen massakisaus, jossa hevonen juoksee pitkälle yli 100 starttia, jotkut yli 200, mutta ei ole realistista, että joka tallista löytyy kymmenen tällaista hevosta.

Voittosummat
VRER:n alaisissa raveissa voittosummat ovat huomattavasti pienemmän, jos niitä verrataan vaikka laukkakisojen voittosummiin. Tavallisessa startissa voittajan saama summa on rajattu 2500 virtuaalieuroon. Yleensä voitonjako menee samalla tavalla kuin laukkamaailmassakin: voittaja saa voittosumman, kakkonen saa 60%, kolmonen 40%, nelonen 20%, viides ja sitä huonommat 10% voittosummasta.
Rahaa jaetaan yleensä vähintään viidelle parhaalle, mutta meillä ainakin oli käytöntänä se, että puolet osallistuneista saa rahaa. Jos lähdössä on siis vaikkapa 16 hevosta, rahaa jaetaan siten, että sijat 5, 6, 7 ja 8 saavat kaikki saman summan.

Hylkäykset
Raveissa voidaan hevosille merkitä myös hylkäyksiä. Välttämättä joka lähdössä ei hylätä yhtään hevosta, mutta toisissa lähdöissä voi tulla useampiakin hylkyjä. Hylkäyssyyt merkitään tuloksiin lyhentein. Hylätty hevonen ei saa lähdöstä aikaa itselleen.
Hylkäyssyyt merkitään usein lyhentein, lyhenteiden selvennöksiä löytyy mm. Hevosmaailma.netin sanastosta.

Koelähtö
Ennen kuin ravuri voi kilpailla, sen täytyy suorittaa koelähtö hyväksytysti. VRER järjestää erityisiä koelähtöraveja joka kuukauden 1. ja 15. päivä ja hevosen tulee osallistua niihin. Ennen koelähtöä hevonen voi osallistua ns. opetuslähtöön. Jos hevonen ei suorita koelähtöä hyväksytysti, sen tulee osallistua koelähtöön toistamiseen (mahd. välissä opetuslähtöön).
Koelähdöstä se saa ensimmäisen km-ajan, joka ei ole virallinen ennätys, mutta raveihin osallistuttaessa sen voi ilmoittaa hevosen ennätykseksi merkinnällä kl: Polle 27,8ke (kl).

Boogey: ennätyksen parannus ja ravivalitusta

Boogey Boogey Ugo starttasi eilen Blue Milessa 2100 metrin tasoitusajossa. Ori sijoittui erittäin hienosti kakkoseksi ja petrasi ennätystään toista sekunttia! Uusi ennätys kirjataan nyt numeroin 18,1ke ja rahaakin tuli 1500 virtuaalieuroa lisää.
Myös Ajattoman 9.1. pidettyjen ravien tulokset tulivat vihdoinkin, Boogey oli sijalla neljä, aika oli kohtuukiva 20,6kex ja rahaa tuli neljäsataa.

Päivän ravivalitus koskee sitä, miten hemmetin kauan liian monet ravien pitäjät kitkuttavat tulosten kanssa. Viikon myöhästyminen tuloksissa on aika normaalia, parikin viikkoa vielä voi joutua odottamaan. Joo-joo, on oma elämä ja rento meininki (my ass...), mutta samaahan mainostavat laukkaihmisetkin ja silti päivittävät tulokset sivuille säällisessä ajassa.
Laukkamaailmassa voi tehdä ja usein tehdäänkin niin että odotetaan tulokset tämän päivän laukoista ja vasta niiden jälkeen osallistutaan ylihuomisen laukkoihin. Tietysti tämä johtuu myös siitä, että laukkoihin mahtuu yleensä vielä viimeisenäkin osallistumispäivänä, kun taas ravipuolella suosituimmat lähdöt ovat tupaten täynnä jo kaksi viikkoa etukäteen. Mikä herättää väistämättä kysymyksen, miksei niitä täynnä olevia lähtöjä voisi arpoa hyvissä ajoin jo etukäteen...

Boogey: kisaamisen hankaluus

Nyt alkaa homeisista aivolokeroista palautua hieman liiankin selkeästi mieleen, miksi ravimaailman kiinnostus lakkasi silloin aikoinaan.
Eihän lämminverisiä saa ikipäivänä ilmoitettua startteihin, kun lähdöt ovat täynnä kolme viikkoa ennen ravipäivää!

Ajaton on sentään siitä järkevä paikka, että sen raveihin otetaan mukaan kaikki ilmoittautuneet ja lähtöjä jaetaan sitten sen mukaan. Itsekin olemme tehneet tällä tavoin omissa raveissamme. Valitettavasti olemme vähemmistöä.
Alkaa näyttää siltä, että jos saamme Boogeyn ilmoitettua edes viiteen lähtöön kolmivuotiskautensa aikana, niin se on jo hyvä saavutus.

Mukava silti huomata, että VRER:n kilpailukutsusivulta löytyy vielä vanhoja, tuttuja nimiä: Ajaton, Keryston, Noble Pacer Stud, Silwer, Narrilaiva... Silti alkaa vaikuttaa siltä, että kaiketi tässä täytyy alkaa järjestää omia ravilähtöjä taas. Johan Ionicin ravirata onkin ollut pitkän aikaa käyttämättömänä.

Raviura alkuun!

Lainaravurimme Boogey oli ilmoitettu 15.11. pidettyyn opetuslähtöön. Tulokset tulivat tänään ja Boogey selvitti sen hyväksytysti. Hieno juttu!
Seuraava etappi on koelähtö 1.12. jolloin Boogey täyttää kolme vuotta. Toivottavasti sekin sujuu kunnialla.

Lainahöyhenissä

Juuri eilenhän mietin täälläkin, miten kivaa olisikaan tehdä pienimuotoinen paluu ravimaailmaan lainahevosten voimin. Yhden yön nukuttuamme totesin sen olevan ainakin kokeilemisen arvoinen idea.

Niinpä marssin VRER:n foorumiin kyselemään kahta vuokrahevosta, lämminveriravuria ja peitsaria. Etusijalla tietysti venäläissukuiset ja sellaiset, joiden suvusta löytyy meidän vanhoja hevosia.
Ei tarvinnut kauaa odottaa kun alkoi jo löytyä. Ensimmäinen tarjottu lämminverinen oli ori Boogey Boogey Ugo, isä meidän kasvattama Jan Iostream, isänemä Karelija III, meidän ensimmäisiä orlov-tuonteja, emä amerikkalaistamma, joten mitä sitä enempää kyselemään. Siinä on meidän kilpuri. Boogey on nyt 2-vuotias ja ilmoitettu opetuslähtöön. Jos se menee putkeen, ilmoitamme sen koelähtöön 1.12. jolloin se täyttää 3 vuotta.
Peitsarista ei ole vielä päätöstä tehty, useita hienoja varsoja on tarjolla ja monella suvussa meidän hevosia.

Mutta ravimaailma on kokenut kyllä muutoksen tässä parin vuoden aikana, mitä me olemme olleet poissa, enkä minä ainakaan ole yhtään tyytyväinen muutokseen. Silloin "vanhaan hyvään aikaan" 50 starttia ravurin koko uralle oli jo ihan ok suoritus. Meidän parhaat hevoset kilpailivat koko ikänsä aikana semmoiset 70-90 starttia ja se oli jo paljon. Rahaahan ei tällaisilla starttimäärillä kertynyt mitenkään hirveästi, koska VRER on rajoittanut ravien ykköspalkinnon 2500 euroon, joten laukkamaailman miljonääreistä ei voi missään tapauksessa puhua. Niinpä 50.000 euroa ravurille oli jo huikea summa, yli 100 tuhannen pääsivät yleensä vain ne onnelliset, jotka sattuivat voittamaan tai sijoittumaan jossain todella rahakkaassa arvokisassa.

Nyt puhutaan sadasta startista ja kahdesta sadasta startista. 30 startin hevonen on kuoppatavaraa ja voittosummankin pitäisi olla yli sadan tuhannen. Ei herran jumala. Mihin on unohtunut ravimaailman paljon toitotettu realistisuus (se oli kova sana vuosina 05-06, ravi-ihmiset olivat tuolloin NIIN paljon ratsuihmisiä parempia ja rennompia)?
Ovatkohan nämä vilkaisseet milloin viimeksi reaaliravureiden starttimääriä? Sata starttia reaaliravurin uralla on tosi hieno saavutus eikä siihen suinkaan yllä kaikki. Tietysti joidenkin HARVOJEN YKSILÖIDEN starttimäärät hipovat sitä kahta sataa tai menevät yli (mm. Vekseli 281 starttia) mutta että näyttäkää minulle ravitalli, jonka kaikki hevoset juoksevat 200 starttia uransa aikana. Nauraisin oikein räkäisen pilkkanaurun, mutta kun olen itse lykännyt käteni tähän samaan paskaan. Ja arvatkaa mitä? Ei naurata, ei niin pätkän vertaa.
Vilkuilin tuossa satunnaisten ravihevosten starttimääriä Hippoksen tietokannasta. Kyllä sellainen "normaali" starttimäärä reaalimaailmassa liikkuu siinä 50 startin molemmin puolin. Eihän tämä tietysti mikään tilastollinen fakta ole, muutaman kymmenen hevosen tiedot vilkaisin vain läpi. Huiput ovat tietysti huippuja, ne jotka säilyvät terveenä rankasta kilpailutuksesta huolimatta ja joilla pää kestää. Ja niitähän on niinkin paljon kuin ehkä prosentti kustakin ikäluokasta? Kaksi prosenttia? Kymmenen maksimissaan.

Minua pelottaa nähdä, mitä on tapahtunut ravurien ennätyksille. VRER:llä on edelleen aikataulukot, mutta miten niitä noudatetaan ja käytetäänkö sitä nopeinta päätä? Juostaanko paljonkin alle 1.10-kilometriaikoja?

Olin aluksi innoissani tuosta Boogeysta ja siitä, että pääsemme taas kilpailemaan raveissa, mutta nyt alkaa oikeastaan hirvittää. Ravimaailma on tullut todella paljon alaspäin kahden vuoden aikana ja voi olla, että kun saamme Boogeyn pois käsistämme, pysymme mahdollisimman kaukana mistään virtuaaliraveihin liittyvästä.

Black In White

Magnetien blogista bongasin erinomaisen mielenkiintoisen tallin, Black In White Trottersin, lyhyemmin BIW:n.

Venäjänravureita! Voi vitsit, tätä on kyllä kaivattu, sillä jos ei muuta niin virtuaalinen ravimaailma kaipaa venäjänravureita (ja peitsareita). Mielettömän hienoa, vaikka itse olenkin enemmän orlov-faneja, mutta eihän ne niin kaukana toisistaan ole. Toivon BIW:lle pitkää ikää ja paljon menestystä venakoiden kanssa. Jos meidän raviharrastus tästä vielä elpyy, tulemme todennäköisesti ruikuttamaan kasvattia kisattavaksi.
Jätän kuitenkin kohteliaisuussyistä kertomatta mielipiteeni venäjänravureista, joilla on englanninkieliset nimet ja suvut...