maanantaina, lokakuuta 28, 2024

Ionicin burmankissapentue

Alkuvuodesta syntyi Ionicin ensimmäinen kissapentue ikinä ja kirjoitin aiheesta blogiinkin (Ionicin ensimmäinen kissapentue). Rotuna oli tuolloin eurooppalainen lyhytkarva. Pentueeseen syntyikin puolen tusinaa poikasta, joista yksi jäi kotiin ja loput lähtivät maailmalle. Tarkempaa tietoa kasvatuksesta löytyy muiden eläinten sivuston kasvatus-sivulta


Nyt lokakuussa, tarkemmin sanoen 9.10. syntyi toinen kissapentue, tällä kertaa burmankissoja. Pentueen isä on ruskea Wildwind's Aristotle The Wise ja emo suklaakilpikonna SolRegina Sainte Colette. Pentuja saa varata tammikuulle asti. Tarkempaa tietoa löytyy Keskustan myyntiketjusta, jossa on lueteltu muun muassa nimiehdotuksia pennuille. Kyseessä on siis B-pentue ja teema eli elokuva- ja tv-sarjahahmojen nimet jatkuvat tämän toisenkin pentueen kohdalla.

Noista nimistä täytyy sanoa, että se on aina kauhean vaikeata päättää, minkä nimisen pennun itselleen haluaisi. A-pentueesta jäi Atomikatin Anna Karenina, vaikka olisi nimilistalla ollut monta muutakin mieluisaa nimeä. Tästä B-pentueesta olisin halunnut ainakin Beth Duttonin ja Belle Watlingin, kolleista Boromirin, Birger Brosan tai Bubba Bluen, mutta lopulta päädyin Bo-Katan Kryzeen

Sanoin jo edellisen pentueen yhteydessä etten tiedä mitään kissojen värigenetiikasta. Burmankissa olisi ehkä hyvä rotu aloittaa sen aiheen läpikäynti, koska rodulla on melkoisen rajoitettu värivalikoima eikä kuvioita ole, ellei kilpikonnaa lasketa kuvioksi. Sen verran kyllä jo kuulin enemmän tietäviltä harrastajilta, että tästä B-pentueen väriyhdistelmästä ei olisi mahdollista syntyä cremeä tai punaista naaraspentua. Ja enkös minä tietysti siinä vaiheessa ollut jo valinnut Bo-Katanin väriksi punaisen, kun se on niin nätti väri... Noh, aion nyt mennä sillä joka tapauksessa.

Onko lukijoilla suosikki-kissarotuja?


maanantaina, lokakuuta 21, 2024

VRL:n paluu!

Taas kerran aloitetaan kukkakuvalla, sillä VRL:n tekijät ovat ansainneet vähintään virtuaalisen kukkasen ja kolme hurraa-huutoa.



Minä en teknisesti ottaen tiedä, mitä kaikkea VRL:ssä päivitettiin heinäkuusta lähtien. Jotakin suhteellisen kriittisiä taustajärjestelmiä ne ymmärtääkseni olivat. Varsinaisesti VRL:ää itseään ei ole päivitetty, sivusto näyttää edelleen ihan samalta ja toimii samoin kuin aiemminkin. Automaailman termein: ei ole maalattu peltejä vaan korjattu konepellin alta löytyviä asioita.

Tauko alkoi heinäkuun alussa ja sen oli tarkoitus kestää kuukausi, mutta jo heti aluksi varoitettiin, että kuukausi on se minimiaika, voi mennä pidempäänkin. Ja menihän siinä, kun se nyt vasta lokakuun puolivälissä saatiin takaisin linjoille. Ymmärrän! Työmääräarviot ovat aina kamalan vaikeita ja joka kerta kun minulta sellaista töissä kysytään, tekee mieli vastata: "Helkkaristako minä tiedän? Siihen menee se aika kuin siihen menee."

Historia tuntee VRL:n piparitauon vuonna 2010. Tuolloin VRL uudelleenkoodattiin kokonaan. Tauko alkoi vuonna 2009 joulun alla ja uuden VRL:n piti olla toiminnassa joulun jälkeen. Niin se olikin. Vuoden 2010 joulun jälkeen, noin suunnilleen. Tauko kesti todellakin noin vuoden ja voin myös kertoa, ettei tuolloin tiedotettu yhtään mitään VRL:n edistymisestä. Nythän ylläpito on Keskustaan kirjoitellut hommien etenemisestä aina silloin tällöin, joten muutkin ovat pysyneet kartalla missä mennään. Siitäkin nyky-ylläpito saa pisteet kotiin.

Olen kaivannut VRL:ää ja varsinkin sen hevosrekisteriä kovasti, joten olen tosi iloinen sen paluusta. Sen sijaan siitä en ole ehkä niinkään iloinen, että Ionicissa on odottamassa sadoittain hevosia rekisteriin pääsyä. Kas kun olen ollut niin kovin aktiivinen sivuttamaan kasvatteja ja keksimään uusia hevosia tässä tauon aikana! Pari sataa hevosta olen lykännyt rekisteriin jo enkä ole rotulistalla päässyt knabstrupinhevosta pidemmälle. Ja voitte vain arvata, miltä porrastettujen kisalistat näyttävät, kun lykkäsin satakunta askellajiarabia rekisteriin. Mutta kyllä se tästä taas riemuksi muuttuu.

maanantaina, lokakuuta 14, 2024

In memoriam: viime aikoina kuolleita hevosia

Uusia tulokkaita olen esitellyt monesti, edesmenneitä hevosia harvemmin, jos koskaan. Ajattelin tällä kertaa kuitenkin listata viime aikoina kuolleita hevosia, joista on jotakin sanottavaa. No, useimmista olisi, joten valikoin tähän pääasiassa muualta ostettuja hevosia, jotka ovat aina niin kovin tärkeitä jalostuksen kannalta. Koska olen puuhaillut paljon arabien ja morganien kanssa, esitellyt hevoset ovat pääasiassa niitä.

Mabila ox
Tämän ostin kasvattajalta jo osittain ARJ-kisattuna, mutta kisasin sen itse sitten porrastetuissa valmiiksi. Huomionarvoista on se, että sen molemmat vanhemmat ovat myös ARJ-hevosia, emä jopa palkittu. Ja kakkospalkinnon Mabilakin sai viime kesänä. Ionicissa ei turhan paljon ole noita ARJ-palkittuja arabeja siihen nähden, miten paljon ARJ:ssä kisanneita arabeja on. 
Mabilalla on kaksi kisattua arabivarsaa ja yksi vielä odottamassa sivujen tekoa. Lisäksi se astui yhden saddlebred-tamman, josta tuloksena NSH.

Prezyk pitää mainita siksi, että se on puhdas puolalainen. Puolalainen verilinja on suosikkini venäläisen ohessa. Valitettavasti Prezyk ei jättänyt yhtään PPA-varsaa, kun ei meillä niitä tammoja taida olla.

Tämä pitkäsukuinen arabiori tuli meille jo vuonna 2016, mahdollisesti tilausvarsana. Se on ollut arvokas siitosori myös risteytysjalostuksessa, sillä varsalistalta löytyy pintabian, ara-appaloosa, angloarabi, NSH ja AWB.

Ryuu on varsinainen sukuhirviö! Siitä kertoo erilliselle sivulle rakenneltu 8-polvinen sukutaulu, joka sekään ei ihan vielä riitä kattamaan kaikkea. Sukutaulu on osittain keskeneräinen. Pitääkin askarrella se loppuun ennen kuin asia unohtuu.

Vuonna 2011 syntyneellä tammalla on vanha ja kovin rikkonainen suku, mutta se on hyvin mielenkiintoinen. Ei nyt voi sanoa, että se täysin ennennäkemätön olisi, ainakin Sirius Psyko kummittelee joissain muissakin suvuissa, mutta joka tapauksessa tämä on ollut tärkeä siitostamma.

Saharasta ja varsinkin sen suvusta kirjoitin blogiin jo silloin kun se tuli (Esittelyssä kuukauden valinnat, toukokuu 2016) eikä tuohon ole varsinaisesti mitään lisättävää. Paitsi se, että tamma onnistui saalistamaan ktk-palkinnon. Itsehän rakastan tuota kuvaa kritiikittömästi. Tämä onkin yksi niistä hevosista, joiden lopettaminen kirpaisi todella.

FWB-tamma Aesar Royal Jewel on myös yhden sortin sukuhirviö, mutta sen suvusta onkin jo muutama sananen kirjoitettu sivuille. Joka tapauksessa mielenkiintoinen suku eikä tuo voikko väri yhtään haittaa.

Yleisesti ottaen pitkäsukuisia morganeita ei ole tarjolla ihan kauheasti eikä niitä ollut vuonna 2015:kaan, jolloin tämä ori on ostettu. Ei sen suku nyt mikään erikoisen ihmeellinen ole muihin Ionicin morganeihin nähden, siellä pyörii noita vähän turhankin tuttuja nimiä. Mutta on sille nyt muutama tamma kuitenkin löytynyt.

Yksipolvinen tamma tuli Ioniciin Ladun Zenistä vuonna 2015 ja lopetin sen vasta nyt. Näiden vuosien aikana siitä on kuitenkin ehtinyt tulla jo jonkinasteinen mieliharmi lyhyemmissä morgan-suvuissa! Sillä itsellään on kolme Ioniciin jäänyttä varsaa ja niistä yksi on varsa-automaatti Zara Glow Ion, jolla on peräti viisi varsaa. Toisaalta Zara Glow'n suku on kokonaan vierasta verta Ionicin muuhun laumaan nähden, niin ettei se mikään ihme ole, jos sitä on tullut käytettyä, kun se kaikille oreille sopi suvullisesti...

Tämä oli aikoinaan todella arvokas löytö: kolmipolvinen morgan, jonka koko suku on ihan uusia nimiä. Se vähän kuitenkin epäilytti, että kyseessä on Lippitt Morgan, niinsanottu vanhan tyypin morgan enkä ole ihan varma, miten reaalimaailmassa suhtaudutaan ns. tavallisten morganien ja Lippittien sekoittamiseen. Päätin sitten olla välittämättä asiasta sen suurempia ja käyttää tuota ihan normaaliin morgan-jalostukseen. 
Koska onhan tuo nyt ollut varsinainen piristysruiske meidän morgan-laumassa. Eikä haittaa yhtään, että se on ARJ-palkittukin jo pari vuotta sitten.

maanantaina, lokakuuta 07, 2024

Paluu kesälaitumilta

Tiättekste kun tarvis lopettaa tämä kesätauko?

Tämä kesätauko onkin ollut pitkä ja huolellinen, alkoi jo toukokuulla. Toki julkaisin muutaman tekstin kesän aikana, ihan vain pysyäkseni jonkinlaisessa vireessä. No, ei se tepsinyt, sillä nyt tuntuu olevan pahimmoinen tulppa kaiken edessä. Toisaalta tätä kirjoittaessani taidan olla vielä jetlag-pöhnässä, niin että lienee jossain määrin luonnollista, jos älyvakka on tyhjä. Ehkä se tästä vielä täyttyy.

Kesähän meni kyllä aktiivisesti virtuaalihevostellen. Siitä kertoo muun muassa tuo heinäkuussa julkaistu uusien hevosten esittely. Moni esitellyistä hevosista on saanut sivunsa touko-kesäkuun aikana. Lisäksi olen sivuttanut ahkerasti omia kasvattejani.

Osin tämä aktiivinen sivujen tekeminen on johtunut VRL:n tauosta. Ei ole juuri muutakaan tekemistä kuin väkertää sivuja. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun VRL palaa takaisin linjoille, sillä minulla on varmasti satoja hevosia odottamassa rekisteröintiä ja siinä onkin sitten kamala työmaa! Lisäksi tallissa roikkuu myytyjä hevosia, joita en ole voinut siirtää rekisterissä uudelle omistajalle, ja kuolleita hevosia, joita en ole voinut merkitä kuolleeksi, kun ei se rekisteri ole toiminnassa. Puuhaa siis tulee riittämään.




Perinteisesti olen vähän listaillut kesätekemisiäni virtuaalimaailman ulkopuolelta. Kesähän nyt meni ihan kivasti, mutta varsinaisen pidemmän loman pidin vasta tässä syyskuun loppupuolella. Lähdimme nimittäin puolison kanssa Australiaan! Puoliso on käynyt siellä muutaman kerran työmatkojen merkeissä, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. En ala tässä luetella kaikkia tekemisiäni, mutta joitain huomioita kuitenkin:
  • Sinne on oikeasti pitkä matka.
  • Aikaerorasitus on oikeasti juttu. Siis ihan siihen asti, että ensimmäisenä päivänä Sydneyssä puolison kanssa vuorotellen kyselimme, että ei kai tämä rakennus tai katu oikeasti keinu. Eikä se lentokoneessa nukkuminen kuitenkaan onnistu, vaikka olisi business-luokka ja kaikki.
  • Paikallisissa puistoissa, pihoissa ja luonnonvaraisissa metsissä kasvoi useampiakin kasvilajeja, jotka tunnetaan Suomessa huonekasveina.
  • Siellä tuoksui aika ajoin makealta persikalta. En tiedä mistä aina satunnaisesti tuli sellainen kevyt leyhähdys. Ei se kenenkään parfyymi ollut enkä löytänyt mitään kukkaa tai muuta kasvia, joka olisi siltä tuoksunut. Ehkä se maa vain tuoksuu sellaiselta?
  • Huolimatta kaikista myrkyllisistä tai muuten vain vaarallisista eläimistä siellä selviää kyllä hengissä ihan helposti. Muttei niihin kaikkiin kasveihinkaan parane mennä koskemaan (puhun sinusta, gympie-gympie). Juu, en koskenut.
  • Gold Coastin hiekkarannat ovat hienointa ikinä. Kaikkien suomalaisten rantojen "hiekka" muistuttaa koostumukseltaan lähinnä hiekoitussepeliä.
  • Vasemmanpuoleisesta liikenteestä selviää, muttei ehkä ollut liioittelua varata yksittäistä ajotuntia paikallisesta autokoulusta ennen kuin lähti itsekseen ajamaan. Automaattilaatikko on pakollinen, aivan varsinkin sitten, jos aiot ajaa pitkin kiemuraisia ja mäkisiä vuoristoteitä. Liikenteessä ollaan tosi kohteliaita, mutta silti olisin joskus toivonut auton perään tarraa "Turisti".
  • Kuulet pimeässä metsässä karmivan huudon. Onko se koala vai aasin ja sonnin risteytys? No se oli koala. Söpö eläin, mutta parittelukutsuhuuto on karsea.
  • Siellä on alueita, joissa puhelin on ihan mykkä, vaikka liikkuisit jopa jossain määrin asutulla alueella. Isommissa kaupungeissa toimii kyllä hyvin.