Ionicin islanninhevoset – historiaa ja nykypäivää

Islanninhevosen historia Ionicissa on jossain määrin mielenkiintoinen, mutta nykyään se on vähintäänkin keskikokoinen rotu ja yksi tärkeimmistä askellajiroduista. Ajattelinkin kirjoitella lyhyen koosteen siitä, miten issikasta on tullut Ionicissa sellainen rotu kuin se nykyään on.

Ionicin ihan ensimmäinen issikka oli tamma Snotra frá Syndur, suorastaan legendaarisen Syndurin kasvatti, joka syntyi syksyllä 2007 ja tuli varmaankin aika suoraan Ioniciin. En varsinaisesti muista, miksi tamma talliin hankittiin, mutten välttämättä erehdy kovin pahasti, jos se on ollut taas jokin "ostettiin kun kerran oli myynnissä" -tyyppinen tapaus.

Snotralla kilpailtiin jonkin verran ARJ:ssä, tuolloin vielä ihan perinteisissä kisoissa, kun muitakaan ei ollut tarjolla. Sen lisäksi se varsoi peräti viisi varsaa, ensimmäiset frá Jón -issikat ikinä. Isänä näillä kaikilla oli ulkopuolinen ori, tietenkin, koska Snotra oli ainoa rotuaan meillä.

Koska yhden hevosen pohjalta on vaikea mitään jalostaa eteenpäin, ei issikkajalostus tuolloin ottanut sen enempää tuulta alleen. Kaikki Snotran varsat päätyivät myyntiin joko ennemmin tai myöhemmin. Snotra itse lopetettiin vuonna 2009.

Seuraavia issikoita saatiin odotella vuoteen 2012 asti. Silloiset tulokkaat olivat Teigaholtin kasvatit, ori Brellir frá Teigaholti ja tamma Krafla frá Teigaholti. Nämä kaksi ja varsinkin Krafla neljän varsansa kera ovat nykyisen issikkalauman kulmakiviä ja kantahevosia. Snotrankin suku palasi Ioniciin, kun ostin takaisin sen varsan, ori Vakri-Skjóni frá Jónin. Muistelen sen olleen Kerpalla RDN:ssä, mutten ole varma. 

Seuraavina vuosina issikkalauma karttui ostohevosilla, joita olivat ainakin nämä:

• t. Alvör frá Rósgarður
• o. Barón frá Ljóma
• t. Blæja frá Ljóma
• o. Brimir frá Ponipallero
• o. Draupnir frá Ljóma
• o. Eldur
• o. Farmóður frá Syndur
• o. Harkur frá Ljoma
• t. Náttfreyja frá Syndur
• t. Sokkadís frá Ljoma
• t. Sóley frá Ponipallero
• t. Svandís frá Skógur
• t. Tvenna frá Ljóma
• t. Tvista frá Daydream
• o. Ögri frá Rósgarður

Näistä osa on jo tehnyt komean uran jalostuksessa ja lopetettukin, osa on niin uusia tulokkaita, ettei niille ole vielä syntynyt varsoja. Joka tapauksessa Ionicin issikkakanta on ollut varsin pitkäsukuista, toisinaan melko vanhasukuistakin, ja aika suppeaa, vaikka tammoille toki on käytetty ulkopuolisia oreja usein.

Vuonna 2022 sain idean keksiä ihan uusia, suvuttomia tuonteja ja teinkin sen: talliin tuli 4 tammaa ja 4 oria. Ne kilpailivat itsensä valmiiksi ARJ:n porrastetuissa ja jättivät sittemmin hyvän lauman varsoja. Tästä ensimmäisestä setistä on osa hevosista myyty jo muualle, mutta osa on vielä Ionicissa. 

Vuonna 2024 keksin toisen vastaavan lauman suvuttomia issikoita. Prosessi oli sama eli ensin kisasin ne ARJ:ssä ja nyt loppuvuodesta syntyy taas melkoinen määrä yksipolvisia issikkavarsoja.

Niinpä Ionicissa on kolmea sorttia hevosia: on niitä pitkäsukuisia, vanhempia kasvatteja tai niistä polveutuvia hevosia. On jonkin verran suvuttomia hevosia ja sitten on melkoinen määrä yksipolvisia kasvatteja, niistä omista tuonneista syntyneitä. Näiden yhdistäminen keskenään on toki vielä vähän vaikeata, kun kuitenkin yritän jossain määrin pitää kiinni tasaisista suvuista tai edes sinne päin, mutta katse onkin tulevaisuudessa.

Askellajihevoset ja monipuolisuus

Heräsin miettimään askellajihevosten monipuolisuutta tai oikeastaan sen puutetta virtuaalimaailmassa. Ajatus lähti siitä, kun huomautin eräälle ilmeisen tuoreelle harrastajalle, että tennesseenwalkerien kilpailuttaminen kouluratsastuksessa ei ole hyvä juttu. Syy on se, että rotutyypillinen walker ei osaa ravata ja kouluradalla puolestaan on esitettävä puhdas, kaksitahtinen ravi. Tämä harrastaja otti ohjeesta onkeensa, mutta selitti, että walkerien kerrotaan olevan monipuolinen rotu, niin ei hän tullut ajatelleeksi ettei se välttämättä kouluratsastukseen sovellu.

Ei tämä tyyppi mitenkään väärässä ollut. Päinvastoin! Tennesseenwalker ja monet muutkin erikoisaskellajirodut ovat reaalimaailmassa monipuolisia hevosia. Syy löytyy historiasta: monet ovat olleet nimenomaan kovaksikeitettyjä käyttöhevosia. Lukekaa vaikka Kentucky Mountain Saddle Horsen esittely, jonka historiaosiossa kerron rodun olleen usein köyhänsorttisten pikkutilojen yleishevos-Jantunen. Tiloilla on ollut varaa pitää vain yhtä hevosta ja sitä on käytetty kaikkeen maatöistä markkinamatkoihin. Pehmeä askellaji oli tärkeä ominaisuus, mutta niin oli monipuolisuus ja hyvä luonnekin.

Nämä ominaisuudet ovat säilyneet roduissa nykypäivään asti, vaikka nykyään ei tietenkään tarvita tuollaisia yleishevosia. Monet askellajirodut ovat kuitenkin erittäin käyttökelpoisia harrastehevosina. Monipuolisuus on siinäkin hommassa valttia ja hyvä luonne lähes ehdoton vaatimus. Nämä askellajikilpailut, saddleseat ja vastaavat ovat myöhempää perua eivätkä rotujen alkuperäinen käyttötarkoitus.

Virtuaalimaailmassa askellajirodut kuitenkin tuntuvat typistyvän pelkiksi ARJ-hevosiksi ja se surettaa minua, vaikka omat hevoseni ovat juuri tällaisia myös. Oikeasti minulla ei olisi mitään monipuolisemmin eri lajeja kisanneita askellajihevosia vastaan. Vain se kouluratsastus ei oikein kelpaa, juuri tuosta edellämainitusta syystä.

Tietysti kenttäratsastuksen koulukokeessa, joissain lännenratsastuksen lajeissa ja ymmärtääkseni myös valjakkoajon koulukokeessa halutaan se puhdas ravi. Kuitenkin kentässä ja valjakkoajossa kouluosuus on vain kolmannes koko lajista ja koulukokeeseen kuuluu paljon muutakin kuin ravi. Ei erikoisaskellajihevosen kilpailuttaminen kenttäratsastuksessa tai valjakkoajossa nyt ehkä kaikkein realistisin idea olisi, mutta itse olen valmis katsomaan niitä sormieni läpi.

On syytä tietysti muistaa, että ARJ ei ole yksi laji vaan laaja lajirypäs, johon kuuluu erikoisaskellajiluokkia, saddleseatia ja ajoluokkia. Saddleseat-lajitkin jakaantuvat vielä ratsastusluokkiin, ajoluokkiin ja näiden yhdistelmäluokkiin. "Pelkkä" ARJ-kisaaminen ei siis tee hevosesta vielä yksipuolista, toki on otettava huomioon ARJ:n roturajoitukset. Kaikilla ARJ-roduilla ei saa kisata kaikkia ARJ-luokkia.

Olin valmis syyttämään virtuaalimaailman kisa- ja laatuarvostelukeskeisyyttä tästä askellajihevosten yksipuolisesta kilpailuttamisesta, mutta tulin muistaneeksi suomenhevosen. Suokkihan on monipuolisuusihme vailla vertaa ja ihan jo lyhyellä selailulla löysin yksilöitä, joilla oli laatispalkintoja useista lajeista. Sama koskee poneja, welshit kai etunenässä. Näitä rotuja siis ainakin osataan ja halutaan kilpailuttaa monipuolisesti. Eikä monessa lajissa palkittu puoliverinenkään mitenkään harvinainen näky ole.

ARJL:llä on toki historiansa sekakisaamisen kieltävänä laatuarvosteluna. Aiemmin ARJL:stä nimittäin hylättiin muita lajeja sekakisanneet hevoset. Olen kirjoittanut tästä vielä vuonna 2021 (Mitä opin taas ja muuta asiaa askellajikisaamisesta). Tämä sääntö on sittemmin poistunut, kun en löydä siitä enää mainintaa ARJL:n sivuilta. Eihän se toki realistista ole, että yksi ja sama hevonen kisaisi saddleseatia ja kovan tason kouluratsastusta samanaikaisesti, mutta eivät ne true-kouluratsujenkaan sadat kisastartit realismia varsinaisesti ole.

Toinen mahdollisesti vaikuttava seikka ovat porrastettujen kisojen pisteytys laatuarvosteluissa. Ymmärtääkseni porrastetuissa "rangaistaan" pistemenetyksillä siitä, jos hevonen (tai sen vanhemmat) ovat kisanneet jotain muuta lajia kuin sitä arvosteltavaa. Tämän takia olen itse arka kilpailuttamaan ARJ-hevosia muissa lajeissa. Toki minulla on hevosia niin kauhean paljon, että on ihan jo saavutus kisata sitä hevosen omaa lajia.

Liekö yksi syy askellajihevosten yksipuolisuuteen se, ettei niitä tunneta niin kovin hyvin reaalimaailman puolelta? Sellainenkin ajatus kävi mielessä. Suomenhevonen on tuttu kaikille ja monet ponitkin, joten niistä tiedetään jo lähtöönsä, että ovat monipuolisia. Mutta islannihevosta lukuunottamatta erikoisaskellajirodut ovat Suomessa käytännössä tuntemattomia. Hevosharrastajilla ei ole niihin omakohtaista kosketusta ja kokemusta.

Mitäkö sitten pitäisi tehdä? En tiedä. Itse en ainakaan aio tehdä mitään muuta kuin harmitella asiaa. Olisi tosi kiva, jos olisi vaikkapa koulu-morganeita, mutta koska ARJ on suosikkilajini ja tarvitsen porrastettuihin paljon hevosia, niin kaikki morganini ovat käytännössä ARJ-hevosia. Sama koskee arabeja ja kaikkia muitakin, jotka ARJ:ssä voivat kisata.

Erilaiset askellajirodut ja SGSH

Olen tässä viime ajat pähkinyt SGSH:ta, sen jalostusta ja erityisesti sen jalostukseen sallittuja rotuja. Kyselin jo aiemmin tänä vuonna, että mitä muut harrastajat olisivat mieltä siitä, jos "kaappaisin" SGSH:n itselleni ja alkaisin kehittää sitä. Eihän siihen suuria muutoksia ole tulossa enkä käy tässä postauksessa läpi niitä, mutta SGSH:n pohdinta johti myös askellajiasioihin.

Yleisesti ottaen olen kyllä kirjoittanut paljonkin askellajihevosista. Moni askellajirotu on iso rotu Ionicissa ja ARJ-kisaaminen on lempiasioitani. Itse askellajeihin olen varsinaisesti puuttunut hyvin vähän. Sivusin aihetta vähäsen vuoden 2020 joulukalenterissa (3-, 4- ja 5-käyntiluokkien ongelmat) ja vuonna 2016 kirjoitin jotakin pientä yleiskatsausta erikoisaskellajeista (Pintaraapaisu erikoisaskellajeista), mutta ainakin tuo jälkimmäinen saattaisi kaivata täydennystä, korjausta ja muuta parantelua. Sitten oli toki tuo tuore eteläamerikkalaisten pasorotujen esittely. Tässäpä se oikeastaan onkin. Syykin on selvä: noista ei välillä ota pirukaan tolkkua!

Eräässä foorumipostauksessani SGSH:n tiimoilta tulin kuitenkin vähän vahingossa jakaneeksi askellajirodut kolmeen ryhmään ja ajattelin kirjoittaa sen talteen tännekin:

1. Rodut, joissa vain osalla yksilöistä on jokin erikoisaskellaji
2. Rodut, jonka yksilöille on mahdollista opettaa erikoisaskellaji
3. Rodut, joiden kaikki yksilöt hallitsevat erikoisaskellajin tai useamman.

Käyn nyt läpi vähän näitä ryhmiä, mutta korostan, että kyseessä on ihan vain itse keksimäni jaottelu, jolla ei ole mitään vastinetta reaalimaailmassa.

1. Rodut, joissa vain osalla yksilöistä on jokin erikoisaskellaji

Tämän nimi jo kertoo aika paljon: on olemassa rotuja, joita ei pidetä varsinaisesti askellajirotuina, mutta joiden jotkin yksilöt osaavat jonkin erikoisaskellajin. Pitäisin vähintään jossain määrin todennäköisenä, että taipumus erikoisaskellajeihin kulkee sukulinjoittain, sillä perinnöllinen ominaisuushan se pitkälti on, ymmärtääkseni.

Tällaisia rotuja on minun tietääkseni jonkin verran. Monen aasialaisen rodun kohdalla on mainittu, että ainakin osa yksilöistä osaa jotakin (yleensä) ravista poikkeavaa askellajia. Näitä ovat ainakin kabardinhevonen, deliboz, marwarinhevonen, kathiawarinhevonen ja mahdollisesti jotkin kiinalaiset hevoset. 

Huomattavaa myös on, että tähän lukeutuvat sellaiset tutut rodut kuin morganinhevonen ja arabi! Gaited Morgan -haulla löytyy paljonkin tietoa näistä, ja askellajiarabeista TK on kirjoittanut blogiinsa jo vuosia sitten (Arabianhevonen ja erikoisaskellajit). Myös joistain appaloosa-linjoista löytyy erikoisaskellaji. Oletettavasti näitä on muitakin.

Näissä on paljon kaikenlaista vaihtelua. Osalla roduista ei erikoisaskellajeista tykätä ja se voi olla periaatteessa hylkääväkin tekijä kantakirjauksessa, mutta sitten on harrastajia, jotka säilyttävät näitä askellajilinjoja. Ovathan ne käyttökelpoisia hevosia. Joissain roduissa erikoisaskellajia ei pidetä ongelmana. Osalla hevosista askellajitaipumus voi olla vahva niin, että varsatkin osaavat niitä, toisilla taas on enemmänkin taipumus erikoisaskellajiin, joka tulee esille vasta vahvistamalla tätä taipumusta.

Virtuaalimaailmassa näiden käsittely on vähän sekalaista. Muutamaa rotua (ainakin mongolianhevonen ja marwari) pidetään erikoisaskellajirotuina ja ne löytyvät myös ARJ:n roturyhmästä 1 (ARJ:n rotulistat), vaikka ei voitane pitää erityisen todennäköisenä, että kaikilla rodun yksilöillä se erikoisaskellaji olisi. Toisaalta voimme virtuaalimaailmassa ehkä olettaa näin ja jos jollain yksilöllä ei erikoisaskellajia ole, omistaja varmaan mainitsee asiasta hevosen sivuilla eikä kilpaile ARJ:n askellajiluokissa. 

Toisaalta emme oleta, että jokainen morgan tai arabianhevonen osaisi erikoisaskellajeja, koska se nyt ei pidä paikkaansa, vaan näissä roduissa ne askellajihevoset ovat pieni vähemmistö. Jos joku haluaisi omistaa askellaji-morganin tai -arabin, sen sivuille tulisi minun mielestäni merkitä tieto siitä, että tämä nimenomainen yksilö hallitsee askellajin xyz. Sitten voisimme alkaa ARJ:ssa keskustella siitä, tulisiko kyseinen rotu lisätä roturyhmään 1, jolloin se voisi osallistua erikoisaskellajiluokkiin. Toki rotu tulisi lisätä rajoituksin, samaan tapaan kuin Gaited mule (askellaji-muuli): kaikki muulit eivät saa osallistua ARJ:n askellajiluokkiin, vain ne, joilla on erikoisaskellaji.

2. Rodut, jonka yksilöille on mahdollista opettaa erikoisaskellaji

Tämä kuulostaa ehkä vähän oudolta, että hevoselle voisi noin vain opettaa jonkin perusaskellajeista poikkeavan askellajin. Ei kai voikaan, ei ainakaan ilman, että hevosella on jonkinlaista taipumusta moiseen. Näin olen ainakin ollut ymmärtävinäni. 

Tiedän oikeastaan varmasti vain yhden tällaisen rodun ja se on saddlebred. Sama taipumus slow gaitiin ja rackiin esiintyy myös niillä roduilla, joiden jalostuksessa on käytetty ja käytetään saddlebrediä (NSH, buurinhevonen). Saddlebred-varsat eivät osaa slow gaitia tai rackia, mutta niille on mahdollista opettaa nämä askellajit ratsastajan alla. 

Vanha Horse Illustratedin artikkeli American Saddlebred Gaits kertoo ainakin jotakin, miten tämä käytännössä tapahtuu. Siellä myös mainitaan se seikka, että viisikäynti-hevosten tulee olla voimakkaita, koska askellajit ovat vaativia hevosen fysiikalle. Sirommat hevoset soveltuvat paremmin kolmikäyntihevosiksi.

3. Rodut, joiden kaikki yksilöt hallitsevat erikoisaskellajin

Nämä rodut ovat sitten niitä varsinaisia erikoisaskellajirotuja ja ARJ listaa niitä roturyhmässä 1 (ARJ:n rotulistat). Lista tosin ei ole täydellinen, mutta kattaa nyt ainakin ne rodut, joita VRL rekisteröi ja pari muuta, tuntemattomampaa rotua. Ja kuten edellä mainitsin, en ole ihan varma, ovatko kaikki mongolianhevoset tai marwarit askellajihevosia, ja on tuolla listalla muitakin rotuja, joista voisin esittää epäilyjä, mutta ei mennä nyt siihen.

Periaatteessa kaikissa näissä roduissa tulisi kaikkien yksilöiden osata se rodun erikoisaskellaji, se on rodun tavaramerkki ja jalostustavoite. Tietenkin varmaan joka rodussa on aina niitä yksilöitä, jotka eivät osaa lainkaan erikoisaskellajeja tai osaavat vääräntyyppisen askellajin, mutta tällaiset yksilöt ovat aina niitä poikkeuksia eivätkä missään määrin tavoiteltuja. Monissa tapauksessa näitä hevosia ei hyväksytä jalostukseen lainkaan tai niitä ei ainakaan haluta käyttää. Ja ymmärtääkseni näillä askellajitaipumus on niin vahva, että jo varsatkin osaavat niitä.

Se SGSH?

Mitä näillä sitten on tekemistä SGSH:n kanssa? No, SGSH:n on tarkoitus olla perinteisiin lajeihin soveltuva urheiluhevonen ja erikoisaskellajit eivät sovi siihen kuvaan. Jalostuksessa sallitut rodut pitää miettiä myös sen perusteella, että erikoisaskellajeja ei rotuun tule, joten näille eri askellajiroduille on erilaiset käytännöt SGSH-jalostuksessa.

Ryhmän 1 hevosia saa käyttää, jos sillä SGSH-jalostuksessa käytetyllä yksilöllä ei ole erikoisaskellajeja. Joidenkin rotujen kohdalla tästä erityisesti huomautetaan, mutta se pätee kaikkiin rotuihin kyllä. Eli vaikka morgan on sallittu risteytysrotu, erikoisaskellajin hallitseva morgan-yksilö ei ole sallittu.

Ryhmän 2 hevoset eli pääasiassa saddlebred ja NSH ovat sallittuja ilman rajoituksia. Ajatus tässä taustalla on se, että nämä hevoset eivätkä niiden jälkeläiset varsinaisesti osaa mitään erikoisaskellajia ilman opettamista. Taipumus voi toki periytyä saddlered-sukuiselle SGSH:lle ja teoriassa olisi mahdollista opettaa tällaiselle SGSH:lle slow gait ja rack, mutta se olisi sitten rotumääritelmän vastainen SGSH, koska niillä tulee olla kolme ja vain kolme perusaskellajia.

Ryhmän 3 hevoset ovat yksiselitteisesti kiellettyjä. Koko tämä askellajiasia nousi keskusteluun nimenomaan kysymyksestä, että mitä jos on askellajirodun yksilö, joka ei osaa sitä rotunsa erikoisaskellajia, vaan tavallista ravia. Minä kieltäisin ne kahdella perusteella, jotka keskustelussakin esitin:

• Näillä se askellajitaipumus on sukupolvia jalostettu ja pidän ainakin teoriassa mahdollisena, että vaikka jokin yksittäinen hevonen ei sitä osaa, askellaji voi silti periytyä sen kautta eteenpäin. 
• SGSH-jalostuksessa käytettyjen hevosten tulisi olla hyviä oman rotunsa edustajia. Askellajia taitamaton askellajirodun hevonen ei ole hyvä rotunsa edustaja, koska useimmiten se oikea askellaji on jalostusperuste.

Tämä on mielestäni ihan hyödyllinen pohdinta SGSH:n jalostusohjeen kannalta. Tällä hetkellä jalostusohje ei ole täysin yhteneväinen näiden suhteen. Esimerkiksi kabardiini ja deliboz kielletään sillä perusteella, että ne voivat periyttää erikoisaskellajia (deliboz on toki myös usein ponikokoinen), mutta marwari sallitaan, jos käytetyllä yksilöllä ei ole erikoisaskellajia.

Rotuesittelyssä eteläamerikkalaiset pasot

Joskus minulle esitettiin toive, että kirjoittaisin rotuesittelyn paso creolesta. Kyseessä oli itsellenikin tuntematon rotunimike, mutta se kuulosti kiinnostavalta juuri siksi. Enpähän tiennyt, mihin kaninkoloon pääni tungin! Asiat näyttävät olevan kaikkea muuta paitsi yksinkertaisia tuolla etelä- ja keski-Amerikassa, kun puhutaan paso-roduista. Niitä nimittäin riittää. Tässä jotakin katsausta siihen, mitä kaikkea onnistuin kaivamaan ja ymmärtämään. Tämä tuskin kuitenkaan on mikään kaikenkattava esitys asiasta, ei välttämättä kaikilta osin edes paikkaansapitävä.

Paso fino

Paso fino on roduista tunnetuin ja virtuaalimaailmassakin yleisin, mutta edes tämän suhteen ei ole yksimielisyyttä kaikista asioista. Useimmiten paso fino -nimellä kulkeva rotu ymmärretään Puerto Ricosta kotoisin olevaksi roduksi, mutta toiset lähteet mainitsevat sen kotimaaksi sekä Puerto Ricon että Kolumbian, mahdollisesti myös Dominikaanisen Tasavallan ja Costa Rican. 

Niin tai näin, nämä hevoset ovat tyypiltään ja perimältään iberialaisperäisiä ja Iberian niemimaalta, niinsanotuilta jenneteiltä (Spanish Jennet) on kotoisin myös niiden askellaji, jota nimitetään pasoksi. Paso on lateraalinen, nelitahtinen ja tasatahtinen askellaji, jossa ei ole liitovaihetta. Se on ratsastajalle miellyttävä ja tasainen, ja ymmärtääkseni myös hevoselle taloudellinen, koska jalkojen liike ei ole korkeaa. Se on ollut siis erinomainen askellaji työkäyttöön tarkoitetulle hevoselle.

Perunpaso 

Muita nimityksiä: (Caballo) Paso Peruano, Peruvian Horse, Peruvian Stepping Horse, Costeño de paso

Perunpaso on ehkä se toiseksi parhaiten tunnettu paso-roduista, mutta virtuaalimaailmassa kovin harvinainen. En tiedä, onko se nimestään huolimatta mitenkään läheinen sukulainen paso finolle, ei välttämättä. Se on kuitenkin yhtä lailla iberialaisperäinen rotu, mutta niinhän oikeastaan kaikki rodut etelä- ja keski-Amerikassa ovat.

Perunpasolla on ilmeisesti varsin samanlainen askellaji kuin paso finolla, mutta sitä kutsutaan paso llanoksi. Siitä on olemassa myös muunnos, sobreandando, joka on muuten pason kaltaista, mutta se ei ole ihan tasatahtinen, vaan tahti menee 1-2, 3-4. Ilmeisesti ainakin jotkin perunpasoyksilöt saattavat osata myös ravin, ainakin vapaana. Siitä minulla ei ole tietoa, ovatko paso llano ja sobreandando toisensa poissulkevia sillä tavoin, että hevonen osaa vain jompaakumpaa, ei molempia. 

Kumpaankin askellajiin, paso llanoon ja sobreandandoon liittyy perunpasoilla ns. termino, etujalkojen ulospäin melova liike. 

Hendricksin mukaan Perusta on kotoisin myös Costeño-niminen rotu, jolla on myös espanjalaisilta esivanhemmilta peritty erikoisaskellaji. FAO:n mukaan perunpasosta käytettäisiin myös nimityksiä "Peruvian Criollo" tai "Andean", mutta ainakin tuo jälkimmäinen on kai vissiin eri asia. Hendricks puolestaan listaa Peruvian Criollon vaihtoehtoiseksi nimitykseksi Andean-rodulle. Miten lieneekin, niin minulla ei ole tietoa siitä, onko näillä erikoisaskellajeja.

Kuubanpaso

Muita nimityksiä: Cubano de Paso

Kuten nimestä voi päätellä, tämä on kotoisin Kuubasta. Sinänsä kuubanpaso on käsittääkseni hyvin samankaltainen rotu paso finon kanssa. Iberialainen leima on selvä, kyseessä on samalla tavalla jalo, tiivis ja suhteellisen pienikokoinen hevonen. Kuubanpason erikoisaskellajia kutsutaan nimellä marcha fina y gualdrapeada, marcha tai andaduras. Hendricksin mukaan sekin on lateraalinen ja nelitahtinen askellaji.

Costa Rican paso

Muita nimityksiä: Caballo Costarricense de Paso, Costa Rican Saddle Horse

Siltä varalta, ettei paso fino ole costaricalainen rotu, niin siellä kuitenkin on oma pasokantansa, jota nimitetään Costa Rican pasoksi. Ilmeisesti kyseessä on hyvin samankaltainen rotu kuin paso fino.

Kolumbialaiset paso-rodut

Sitten on tämä Kolumbia. Sieltä on kotoisin peräti neljä paso-rotua tai oikeastaan kyse on hyvin samantyyppisistä hevosista. Ne polveutuvat alunperin kolumbianpasosta, mutta näillä muilla tyypeillä on eri askellajit, joiden mukaan ne on nimettykin. Joitain ilmeisen vähäisiä rakenne-eroja on tai voi olla. Vail Andersonin mukaan Kolumbiassa on pääsääntöisesti kaksi erillistä hevoskantaa, kolumbianpaso tyyppeineen ja Colombian Creole Cattle Horse. Jälkimmäisestä en tiedä sen enempää, mutta sillä ei välttämättä ole erikoisaskellajeja lainkaan.

Tuo paso-kanta jakautuu tosiaan neljään: 

• Kolumbianpaso
• Trote y galope
• Trocha y galope
• Trocha

Kolumbianpaso (Columbian Paso Fino)

Epäilen, että kolumbianpasolla on sama askellaji kuin puertoricolaisella paso finolla ja voi hyvinkin olla, että tämä on hyvin lähisukuinen puertoricolaisen paso finon kanssa. Epäilen myös, että Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa puertoricolaista ja kolumbialaista kantaa saatetaan risteyttää keskenään ja puhua jälkeläisistä yhtä kaikki paso finoina.

Trote y galope

Trote y galopen nimi tulee sen erikoisaskellajeista, jotka kyllä kääntyvät espanjasta raviksi ja laukaksi, mutta eivät varsinaisesti ole niitä. Trote on kaksitahtinen, diagonaalinen askellaji, jonka askeljärjestys on sama kuin ravissa, mutta siinä ei ole liitovaihetta lainkaan tai se on hyvin lyhyt. Galopessa askeljärjestys on sama kuin laukassa ja se on kolmitahtinen, mutta ilmeisesti siitäkin puuttuu liitovaihe (lähes) kokonaan.

Minun on tunnustettava, etten ole nähnyt näistä hevosista videota vapaana, vain ratsastettuna. En siis tiedä, millaisia nämä askellajit olisivat vapaana. Ratsastusvideoissa ne näyttävät kovin kootuilta, koska se on ideaali näytöksissä, mutta ATTA:n mukaan niitä voidaan ratsastaa myös pidemmässä muodossa. Vail Anderson myös mainitsee, että jotkin yksilöt hallitsevat myös trochan, mahdollisesti ravinkin.

Trote y galopet ovat isokokoisempia kuin kolumbianpaso ja trocha.

Trocha (Trocha Pura Colombiana, Trocha Colombiana)

Trocha on nelitahtinen ja epätasatahtinen askellaji, jossa askeljärjestys on sama kuin käynnissä: vtj (1) - vej (2) - otj (3) - oej (4). Tahdit 2 ja 3 ovat hyvin lähekkäin, siitä syntyy askellajin hieman epätasainen tahti. Trochat osaavat ilmeisesti myös tavanomaisen ravin, samoin kuin käynnin, laukan ja kiitolaukan.

Vail Andersonin mukaan trochat ovat matalampia kuin trote y galopet ja trocha y galopet.

Trocha y galope (Trocha y Galope Reunido Colombiano)

Trocha y galope on loogisesti se tyyppi, joka osaa trochan ja galopen, muttei ilmeisesti siis trotea. Ilmeisesti näiltä löytyy myös ravi.

Paso Iberoamericano

Tämä on costaricalainen risteytysrotu, jossa etelä-amerikkalaisia askellajihevosia (perunpaso, paso fino, mangalarga, mahdollisesti myös campolino, kuubanpaso, kolumbialaiset pasot, ehkä jonkinlainen paso creole) risteytetään iberialaisten hevosten kanssa, erityisesti andalusianhevosten ja lusitanojen. Ilmeisesti iberialaiseksi roduksi kelpaavat myös hispano-arabi, sorraianponi, mallorcanhevonen ja menorcanhevonen, sekä andalusia- ja lusitano-risteytykset (Cruzado Portugues, Cruzado Espanõl). 

Paso creole

Tämä onkin sitten se murheenkryyni, että mikä varsinaisesti on paso creole. Se ei ihan valjennut! 

Sana creole tai criollo vilahtelee moneen kertaan eri lähteissä näiden rotujen yhteydessä. Toisaalta criollo on argentiinalainen rotu, jolla tiettävästi ei erikoisaskellajeja ole, mutta oikeastaan koko latinalaisessa Amerikassa on criolloiksi nimitettyjä hevosia (Brasiliassa crioulo), jotka eivät välttämättä edusta mitään rotua. Creole (alunperin ransk. créole, esp. criollo, port. crioulo) terminä viittaa sekoittuneeseen alkuperään (vrt. kreolikansat eli etniset ryhmät, jotka syntyivät eurooppalaisten ja ei-eurooppalaisten kansojen sekoittuessa).

Paso creole -termiä ei juuri kuitenkaan tunneta. Löysin pari lähdettä, UAHA:n ja Narrawin Studin, jotka ovat jollain tasolla määritelleet, mikä on paso creole. 

Narrawin Stud on mahdollisesti vain yksittäinen kasvattaja, joka risteyttää paso finoja, perunpasoja ja Costa Rican pasoja keskenään ja muihin rotuihin, ja nimittää näitä paso creoleiksi. Sinänsä jalostusohje on yksinkertainen: paso creolessa tulee olla jotain mainituista paso-roduista ja mahdollisesti muita rotuja. Paso-rotujen osuus pitäisi olla vähintään 50 %.

UAHA määrittelee paso creolen myös paso-risteytykseksi. Sallitut paso-rodut ovat paso fino (ei mainita tarkemmin, minkämaalainen paso fino) ja perunpaso. Sinänsä sallittuja risteytysrotuja ei mainita, mutta UAHA listaan suosituimmat rodut:

• Andalusianhevonen
• Amerikanravuri
• Saddlebred
• Muut paso-rodut

Tässäkin tapauksessa paso-verta tulee olla vähintään 50 %.

Molemmissa lähteissä mainitaan, että hevosen ulkonäössä tulee näkyä se paso-perimä selkeänä espanjalaisena tyyppinä ja erikoisaskellajeina. Ideaalisti sen tulisi olla tasatahtinen paso, mutta muitakin erikoisaskellajeja hyväksytään (trocha, sobreandando, pasitrote, amble). Narrawin mainitsee, että myös ravi on mahdollinen, mutta ei toivottu. Termino hyväksytään.

Lähteet

American Trote & Trocha Association (ATTA): Breed Information

American Trote & Trocha Association (ATTA): The Trote y Galope Horse

FAO: DAD-IS datasheet

Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds

Internationale Gangpferde Vereinigung: Der Töltiberer

Narrawin Stud: Paso Creole Horses

United Australian Horses of Americas (UAHA): Paso Creole

United Australian Horses of Americas (UAHA): Registries

Vail Anderson, R: Colombian Creole Horse Breeds

Wikipedia: Costa Rican Saddle Horse

Wikipedia: Cuban Paso

Wikipedia: Paso Fino

Wikipedia: Paso Iberoamericano

Wikipedia: Peruvian Paso

Wikipedia: Trocha Pura Colombiana

Wikipedia: Trote y galope

Zamy Horse Farms: The Trote y Galope Horse

Muut määrittelemättömät lähteet

Ionicin Dutch Harness Horset

Olen viime aikoina puljannut jonkin verran Ionicin Dutch Harness Horse (DHH) -lauman kanssa ja ajattelin kirjoittaa niistä muutaman sanasen.

Pidän DHH:ta uutena tulokkaana Ionicissa, mutta pitäisi oikeastaan muistaa, että ensimmäinen rodun edustaja tuli talliin 2019 eli kuusi vuotta sitten. Ensimmäinen kasvattikin syntyi 2021. Tietysti se on joihinkin alkuperäisiin arabeihin ja muihin vastaaviin verrattuna varsin tuore tapaus, mutta ei kuusi vuotta vanha rotu silti mikään ihan just eilen tullut ole.

Ensimmäinen DHH oli Seven Daysin kasvattama tamma 7th Sahara ja voiko tosiaan olla, etten ole muka maininnut tätä tammaa koskaan aiemmin blogissa? En ainakaan löytänyt haulla. Häpeällistä! Joka tapauksessa tämä on siis syntynyt silloin 2019 ja tullut suoraan kasvattajaltaan Ioniciin. Sen hankinta oli vähän vahinko, kuten yleensäkin, vaikka sinänsä rotu oli kyllä kutitellut jossain selkänikaman välissä jo hyvän aikaa. Minähän jo vuonna 2016 kirjoitin blogiin DHH:n rotuesittelyn ja ainakin siitä lähtien se on ollut minun "hanki nämä"-listalla.

Sahara oli alunperin valjakkopainotteiseksi merkitty hevonen, kuten sen vanhemmatkin, ja se on kisannut porrastetuissa valjakkoa. Myöhemmin se on kuitenkin kisannut saddleseat-lajeista parkia ja osittain jopa sekaisin valjakkoa ja ARJ:tä. No, ei se niin nuukaa ole minun mielestäni, mutta nykyään se ja kaikki muutkin DHH:t ovat ARJ-hevosia. Sahara on saalistanut ARJ-III -palkinnon laatuarvosteluistakin. ARJ:n palkintolistojen mukaan se itse asiassa on ensimmäinen ARJ-palkittu DHH ikinä.

Sahara varsoi tosiaan ensimmäiset Ion-DHH:t vuotta 2021 vieraista oreista, kun DHH-oreja etsiskelin Keskustassa ja onnistuin pari löytämään. Seuraavana vuonna, 2022, keksin itse ensimmäisen erän suvuttomia DHH:ita Ioniciin ja vuotta myöhemmin lisää. Tällä hetkellä Ionicissa on 8 itsekeksittyä, suvutonta tammaa ja saman verran oreja, sekä muutama muualta ostettu suvuton yksilö.

Vuonna 2021 syntyivät ne kaksi varsaa Saharalle, 2023 syntyi jo kahdeksan varsaa ja viime vuonna peräti 39 varsaa. Ja homma jatkuu, tälle ja ensi vuodelle on suunniteltu syntyväksi lisää varsoja. Ajattelin, että teetän näistä tämän hetken suvuttomista hevosista runsaasi varsoja, myyn ne kantahevoset pois tai lopetan ja keksin sitten kenties vähän lisää suvuttomia hevosia. DHH:ita on kovin vähän muilla talleilla ja omistajilla, joten niiden suhteen on parasta olla omavarainen. Mutta jos joltain löytyy, näkisin mielelläni!

Toisin kuin niin monen muun rodun kohdalla, nimien keksiminen DHH:ille on helppoa ja mukavaa. Ionicissa ei ole juuri muita hollantilaisia rotuja ollut koskaan, joten esimerkiksi etunimet ovat ihan käyttämätön varanto. Paljon hyviä nimi-ideoita on siis saatavilla helposti, ainakin vielä. Toisaalta moni nimi on vähän sellainen "kaksiosainen" ja vanhempien nimistä saa yhdistelemällä uusia ja uniikkeja nimiä. Yksi esimerkki on Folkmund + Ellemiete = Ellemunda. Ja tosi moni hollantilainen nimi on varsin kiva näin suomalaiseen makuun. Omia suosikkejani ovat ainakin Desideer, Rufijnus, Nerenneke ja Romantiek.

Kuvien kanssa sitten ei olekaan ihan niin helppoa ja kivaa. No, voisi olla, jos ei olisi niin nirso kuin minä. DHH on puoliverityyppinen hevonen, mutta itse haluaisin kuitenkin nähdä sillä pystyä ryhtiä ja melko neliömäistä rakennetta, jossa jalat ovat melko pitkät. Aitojen DHH:iden kuvia on varsin vähän saatavilla, joten Ionicin hevosilla on melko huonosti kuvia. Pitäisi yrittää vähän höllätä tuon nirsoilun kanssa.

Lyhyesti sanottuna: DHH on näyttävä ja kaikin tavoin hieno, mutta harvinainen ARJ-rotu, joka on kyllä tullut Ioniciin jäädäkseen. Toivoisin näkeväni tätä rotua muillakin talleilla.

In memoriam: muistokirjoituksia kuolleille saddlebredeille

Lopetin taannoin omien laskujeni mukaan kuutisenkymmentä saddlebrediä. Joukossa oli vanhoja jäänteitä jostain kymmenen vuoden takaa, mutta myös tuoreempia kavereita, jotka olivat kuitenkin jo varsamääränsä tehneet. Ajattelin esitellä joukosta muutamia merkittäviä (erityisesti muualta ostettuja) hevosia, jotka ovat erityisesti lämmittäneet kasvattajan mieltä.

o. Acid Odds Ion

Acidin isä oli ulkopuolinen ori, Hawan kasvattama ja Ravenwoodin omistama HWA Acid Wolfpack. Hawasta olen joskus sanonut, että vähän harmillista kun sen sivut ovat kadonneet sittemmin, oli tärkeä sdb-kasvattaja. Onneksi sivuja löytyy varsin hyvällä prosentilla Archivesta.

Ihan järjetöntä varsamäärää Acid ei jättänyt, mutta nekin muutamat ovat kyllä ihan arvokkaita sukunsa puolesta. Niin ja tietysti lämmittää myös oriin hieno kuva ja harvinaisempi väri, kun on mustanvoikko.

o. Brooklyn Gangster Glow

Tämä on Glowdalen hieno kasvatti, kuten nimikin kertoo. Sillä on kolmipolvinen suku, josta ainoastaan isälinjasta löytyvä O Gangster Lowryder taitaa olla meillä tuttu nimi muiden hevosten suvuista. Niinpä minusta ei ole lainkaan liioittelua, että oriilla on viisi puhdasta saddlebred-varsaa ja yksi NSH-varsa vielä päälle. 

o. Gotta Trot On GA

Lopetettujen joukossa oli jonkin verran noita suvuttomia jalostushevosia. Minä joitain vuosia sitten keksin satsin semmoisia, ne kisasivat itsensä valmiiksi ja nyt kaikki ovat osoittaneet kyntensä myös jalostuksessa. Gotta Trot On ei ole sinänsä mitenkään erityisen poikkeuksellinen yksilö sellaiseksi, mutta halusinpa vain sanoa, että sillä on viisi varsaa, joista yksi on NSH, ja kaikilla on Gotta-alkuinen nimi.

o. Highway Of Tears WCR

Tässä on yksi kolmipolvinen Wolf Creekistä ostettu komistus. Silläkin on suvussa se mainittu O Gangster Lowryder, mutta muuten vieraita nimiä suhteessa Ionicin omiin sukulinjoihin. Ei tarvitse siis erikseen varmaan sanoa, että arvokas siitosori.

Erityisesti ilahduttaa myös erikoisempi väri, kimo. Se ei ole mitenkään yleinen näky saddlebredeillä, ei reaalimaailmassa eikä virtuaalisestikaan. Sen varsoilla ei yhdelläkään ole vielä kuvaa eli väriäkään määritelty, mutta toivon löytäväni edes muutaman kimon.

o. Hollywood Luminary Glow

Tämä raukka kuoli ilman ikiomaa kuvaa. Näin meillä voi käydä ja usein käykin, kun hevosia on niin paljon ja kuvia ja aikaa kuvien valintaan ja muokkaukseen niin vähän. Mutta se ei poista sitä seikkaa, etteikö tämäkin olisi ollut tärkeä ori. Siitä kertoo viisi varsaa. Toisaalta vähän harmittaa tämänkin lopetus, koska sen emällä on ARJ-palkinto, isälläkin joitain kisoja ja varsoista kaksi on jo kisannut valmiiksi ARJ:n porrastetuissa, niin että jos olisin etsinyt tälle kuvan, se olisi saanut ARJ:n laatuarvostelusta kakkospalkinnon. Mutta kun niitä ARJL:ään menossa olevia hevosia on niin paljon ilman tätäkin...

o. Oh My Your Highness GA ja t. Oh My Sweetheart GA

Nämä ovat näitä vuoden 2017 sukutuonteja, kolmipolvisesta suvustaan huolimatta siis eivät Ionicin kasvatteja vaan keksitty ns. valmiina, sukuineen. Ovat sukuineen olleet varsin tärkeitä jalostuksessa. Highnessilla onkin melko mittava varsalista, Sweetheartilla "vain" pari varsaa, mutta koko suvun hevosia on käytetty jalostuksessa vähintäänkin riittävästi.

o. Platinum Bad Touch Ion

Tämä kaveri olisi pitänyt saada kantakirjaankin, mutta enhän minä koskaan muista sinne ketään ilmoittaa. Platinum on myös pitkäsukuinen, jonka isälinja tulee ikivanhasta ionicilaisesta oriista Silver And Platinum. 

Ionicissahan kasvatettiin saddlebredejä silloin aikojen alussa, 2004-05, mutta niistä luovuttiin sittemmin. Nyt myöhemmin, kun saddlebredit ovat tehneet paluun, on ollut vaivalloista metsästää näitä vanhasukuisia hevosia, joiden suvuista löytyisi edes jotakin niistä vanhoista nimistä. Platinum nyt on yksi näistä harvoista.

o. Saturday Amour Glow

Amour on taas näitä kuvattomana kuolleita ostohevosia, jonka varsalista on ihan mittava. Ja sen verran vanha hevonen kyseessä, että sillä on kilpailtu sijoitukset täyteen perinteisissäkin kisoissa. Se on asia, jota en ole vuosikausiin enää tehnyt. Ensinnäkin, porrastetut ovat NIIN paljon helpompia. Toiseksi, niitä perinteisiä ei taida enää juuri olla. Tai en tiedä, en ole käynyt katsomassa, kun ei ole tarvetta.

o. Tetiaroa Ion

Yksi vanhimpia tapauksia, kun on syntynyt vuonna 2014. Oli siis jo ihan syytä päästä vihreämmille laitumille. VHKR:n mukaan tämä olisi jo hyvän matkaa päälle satavuotias. Ei, meillä ei noudateta VHKR:ää, kunhan nyt sanoin.

o. Touchdown Glow

Glowdalesta ostettu sukuhirviö tuli myös tiensä päähän, vaikka kyllä tämänkin kohdalla mietin, että jos sitä vielä... Plussana myös väri, se mainittu harvinainen kimo, jolla on ihan katkeamaton polveutumislinja. Tämäkin olisi kyllä rehellisyyden nimissä pitänyt viedä ARJL:ään.

t. Bride of Distruction

Hazardista hankittu yksipolvinen, superkaunis tamma ehti jättää kivan monta varsaa. Tietysti näiden ostohevosten käytössä on aina riskinä, että ajan mittaan siitä hevosesta itsestään tulee jonkinasteinen mieliharmi, ts. esiintyy liian monen hevosen suvussa. Mutten halua ajatella sitä nyt.

t. Empress Eternity WCR

Kuten nimestä näkyy, ostotamma tämäkin. Sukua kaksi polvea, osin hawalaista, emän puoli on TK:n omia linjoja. Tältäkin löytyy varsalistalta yksi NSH, kun aina silloin tällöin teetän näitä ensimmäisen polven ox-sdb -risteytyksiä, vaikka voisin kyllä risteyttää NSH:itani keskenään tai arabien kanssa. Hyvä kuitenkin saada niihinkin vähän uutta verta ja nämä ostohevoset ovat tosi käteviä siinä hommassa myös NSH:iden puolella.

t.  Poison Injection

Hazardin kasvattama nelipolvinen tamma, joka sekin kuoli ikävän kuvattomana. Joku voisi ajatella, että kolme varsaa on aika vähän, mutta kyllä se minusta on ihan tarpeeksi pitkäsukuiselle tammalle. Ei sen nimi tule suvuista katoamaan.

Tarkkasilmäinen huomaa, että tällä kertautuu ori Radiation Heat suvussa kahteen kertaan, 3+3. Ostettaessa se ei ollut minun mielestäni mikään ongelma, koska sehän on muihin Ionicin saddlebred-sukuihin nähden ihan vieras ori. Enkä ole antanut sen haitata muutenkaan, koska eihän sillä sinänsä ole mitään väliä.

t. Ramya Metro Girl

Toinen 2014 syntynyt ikänestori vai pitäisikö sanoa ikänelli. Vanhahko suku, tunnistan varsinkin iie. Lórienin Laulavan vanhaksi nimeksi, joka näemmä asusteli Vista Ridgessä ja sen ainakin tiedän olevan tosi vanha talli. Peratessani tässä noita sukuja, onnistuin löytämään Lórienin Laulavan kadonneeksi luullulle emälle vanhan osoitteen Archivesta: Slender. Se on aina mainiota, että onnistuu löytämään jotakin näin vanhaa ja vuosikausia kadonneeksi luultua.

t. RWR American Sympathy

Sattumoisin tämän isänisä on sama kuin ylläesitellyn Metro Girlin isä, Metropolitan BRN siis. Ja tältäkin siis löytyy tuo Lórienin Laulava. Muutenkin tämän suvusta löytyy kaikenlaista vanhaa, Farria, Dahabua, RDN:ää sekä se Silver And Platinum myös.

t. Xenia Glow

Näitä Glowdalen hevosia nyt riittää, mutta minkäs teet, kun niitä on tullut hankittua ja käytettyä. Xenian isänä on tosin meidän oma Kaikaina Ion. Se siis ei sinällään ole sataprosenttisesti vieraita sukulinjoja, mutta emän puoli nyt kuitenkin. Joka tapauksessa se on jättänyt neljä mainiota sdb-varsaa ja yhden NSH:n. Ja on tosi nätti tamma se oli muutenkin, harmi, etten koskaan tajunnut/muistanut/viitsinyt viedä sitä näyttelyihin. Tai ARJL:ään, olisi se sieltäkin jotakin saanut. Mutta ei kaikkien tarvitse, jos minulta kysytään.

ARJ:n laatuarvostelun tilastot 2023

Joulukuussa ARJ:n laatuarvostelu piti taukoa, niinpä vuoden tilastoja pääsi laskemaan jo ennen vuoden vaihtumista. Koska tunnetusti pidän kaikenlaisesta tilastodatasta, päätin vähän katsastaa, mitä ARJ:n laatiksessa tapahtui viime vuonna numeroiden valossa. Tässä on vain varsinaisen laatuarvostelun tiedot, tällä kertaa jätin varsalaatiksen välistä.

Vuonna 2023 ARJ:n laatiksessa palkittiin 82 hevosta (viime vuonna palkittuja oli 87 kappaletta). Valitettavasti minulla ei ole tietoa siitä, miten paljon mukaan ilmoitettuja hevosia jäi palkinnotta, sillä niitä ei tietenkään ole merkitty palkittujen listalle. Epäilen palkinnotta jääneitä olevan hyvin vähän jos lainkaan, koska olettaisin suurimman osan harrastajista osaavan laskea sen verran, etteivät tuo pahasti keskeneräisiä hevosia laatuarvosteluun. 

Ionicin hevosia palkittiin 39 kappaletta eli lähes 48 % kaikista palkituista. Sen siitä saa kun on tuomari ja voi tuoda kahdeksan hevosta tilaisuutta kohti...

Palkittuja hevosia on 11 eri rodusta ja rotujakauma on seuraava:

• Islanninhevonen, 21 hevosta (25,61 %)
• Morganinhevonen, 11 hevosta (13,14 %)
• Kalliovuortenhevonen, 10 hevosta (12,2 %)
• Saddlebred, 9 hevosta (10,98 %)
• Hackneyponi, 8 hevosta (9,76 %)
• Dutch Harness Horse, 5 hevosta (6,1 %)
• Hackney, 4 hevosta (4,88 %)
• Tennesseenwalker, 4 hevosta (4,88 %)
• Campolino, 4 hevosta (4,88 %)
• Arabianhevonen, 3 hevosta (3,66 %)
• Georgian Grande, 3 hevosta (3,66 %)

Mitäpä tästä nyt voisi sanoa? Se ei ollut mikään yllätys, että islanninhevonen pitää kärkipaikkaa, onhan se tutuin ja yleisin askellajiroduista. Muuten rotulista on aika sekalainen eikä tänä vuonna ollut palkittujen joukossa yhtään National Show Horsea, missourinfoxtrotteria tai paso finoa. Ehkä ensi vuonna on. Ja mikäli katsoin oikein, tänä vuonna saatettiin palkita ensimmäiset hevoskokoiset hackneyt ikinä. Minun hevosiani, tietenkin!

Palkintojakauma on tämmöinen:

• ARJ-I, 7 palkintoa (8,54 %)
• ARJ-II, 16 palkintoa (19,51 %)
• ARJ-III, 59 palkintoa (71,95 %)

Vissiin ARJ-kisaajat ovat tavanomaista lunkimpaa joukkoa, sillä vertailun vuoksi vilkaisin ERJ:n ja KRJ:n laatisten muutama viimeisintä tilaisuutta. Niissä palkintojakauma on todella toisenlainen: ykköspalkinnon saa ehkä puolet osallistujista tai reilu kolmannes ainakin (massahevosia, niinhän minä olen sanonut), kakkospalkintojakin on paljon ja kolmospalkintoja varsin vähän, ehkä kymmenkunta prosenttia tai vähän reilu. ARJ:n prosenttiosuudet ovat näihin verrattuna varsin poikkeavat. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, etten laskenut mitään kovin kattavaa otosta ERJ:n ja KRJ:n laatispalkintojen jakaumasta. Nuo heittämäni osuudet ovat tosiaan vain parin tuoreimman tilaisuuden pohjalta tehtyjä karkeita arvioita.

Arvelin ensin, että ARJL:n tilastoja vääristää se seikka, että lähes puolet ARJ-palkituista hevosista on minun hevosia, joille kolmonen on oletus, kakkospalkinto jotakin suorastaan huikeaa ja ykkönen täysin mahdoton. Mutta ei! Laskeskelin vähän tuossa osuuksia ilman Ionicin hevosia eikä se vaikuttanut mitenkään järjettömästi prosenttilukemiin. Toki ykköspalkintojen osuus nousee 16 prosenttiin, mutta kakkospalkintojen osuus laskee ja kolmospalkintojen osuus pysyy hyvin samana. En kyllä ymmärrä ja epäilin jo lasku- tai logiikkavirheitä, mutten saa niitä kiinni.

Eri pistekategorioiden keskiarvot näyttävät tältä:

• Rakennepisteet: ka 5,8 (max. 10 p)
• Kisapisteet: ka 42,6 (max. 45 p)
• Sukupisteet: ka 11,9 (max. 35 p)
• Jälkeläispisteet: ka 27,8 (max. 35 p)
• Lisäpisteet: ka 3,3 (max. 27 p)

Yleisesti ottaen askellajihevosilla tuntuu olevan noita lisäpisteitä tosi vähän. Varsin isolla osalla palkituista hevosista tämä oli nollissa. Tietenkin siellä on edelleen ne 39 Ionicin hevosta, joilla mitään tekstejä ei ole eikä yleensä ktk-palkintoja tai muitakaan meriittejä. Mutta yleisestikin voisi sanoa, että ARJ:n laatikseen tuodut hevoset ovat valmiiksi kisattuja ja niiden varsat myös. Osalla on kisatut vanhemmatkin, muttei suinkaan kaikilla. Tunnistan tämän: olen itse hakenut monille suvuttomille tuonneilleni sen kolmospalkinnon, jonka saa kohtuullisella kuvalla, kisatuloksilla ja kisatuilla varsoilla.

Tuttuun tapaan nämä numerot ovat kaikkien katsottavissa Google Sheets -taulukossa: ARJ-palkitut 2023.

Esittelyssä uusia kalliovuortenhevosia

Kolme vuotta sitten viimeksi kirjoitin kalliovuortenhevosista ja niiden tilanteesta, vähän myös historiasta. Perkasin tässä loppukesästä läpi rotua taas, homma on vielä kesken, mutta tarkoituksena olisi saada kaikille vuonna 2016 tai sitä aiemmin syntyneille hevosille edes yksi varsa kalenteriin. Tämä projekti joka tapauksessa inspiroi minua kirjoittamaan blogiin aiheesta ja nyt seuraakin sitten valitusta...

Tuo vuoden 2020 teksti on nimittäin edelleen (ihan liian) ajankohtainen! Ragtime's HiTop, sen emä High Above G., Bay Calypso GA, Copper Mountain GA, Fun With Dun GA, Rich Robe GA ja monta muuta nimeä ovat aina tiellä kun yritän etsiä mätsääviä tammoja oreille ja päinvastoin. Mikään, siis yhtään mikään ei tunnu muuttuneen. Argh!

Totta kyllä, onhan siellä jo nelipolvinen ori Silvery Blue Ion, jonka suku on molemmin puolin noita tuoreempia sukutuonteja ja sinällään se sopii kyllä kaikille pitkä- ja vanhasukuisille tammoille. Minuun on kuitenkin iskenyt niuho, koska jos nyt käytän tuota oria ihan kaikkiin mahdollisiin yhdistelmiin, tulee siitä ja sen suvusta se seuraava ongelma.

Olen yrittänyt tehdä asialle jotakin kyllä. Alkuvuodesta toin täysisisarukset Lord Of Last Days GA:n ja Do Your Magic GA:n sukuineen, nyt loppukesästä tuli lisää, kolmipolviset Redline's Hot Ice ja Redline's Baby Ice. Näistä ja noista vanhemmista sukutuonneista saa kyllä taas kivoja nelipolvisia jalostushevosia, joita pitäisi raaskia käyttää sitten. Muutamia varsoja onkin jo suunniteltu, tosin yhdisteltynä näitä uusia sukuja vanhoihin.

Jälkiviisaus on toki aina niin helppoa, mutta sanonpa vain, että olisin minä ja me voineet keksiä enemmänkin kalliovuortenhevosia silloin vajaa parikymmentä vuotta sitten. Ei tarvitsisi nyt itkeä, kun kaikki pitkäsukuiset on aina sukua keskenään. Tai ei ainakaan tarvitsisi itkeä ehkä ihan niin paljon.

Millä roduilla saa kilpailla ARJ:ssä ja missä luokissa?

Silloin tällöin varsinkin porrastettujen puolella on harrastajille hieman epäselvää, mitkä rodut saavat osallistua mihinkin luokkiin. Koska VRL:n porrastettujen systeemiä ei ole erityisesti tehty roturajoitettua ARJ:tä varten, ei osallistujista karsita missään vaiheessa vääränrotuisia hevosia pois ja näin vääränrotuisella hevosella on mahdollista kilpailla ARJ-porrastettuja. Kuitenkin porrastetuissa luokissa pätevät samat säännöt kuin perinteisissäkin kilpailuissa.

ARJ:llä on olemassa oma rotulista, jota tulee siis noudattaa. Rotulista ei kuitenkaan kerro ihan kaikkea vaan erityisesti erikoisaskellajiluokista suurin osa on rajattu yhdelle tai muutamalle rodulle. Nämä rajoitukset mainitaan kyllä luokan nimen yhteydessä. Porrastettujen luokkalista löytyy VRL:stä.

Lähestyn tässä listassa kuitenkin asiaa rodun näkökulmasta. Jos siis omistat rodun x hevosen, tästä näet heti, missä luokissa se saa kilpailla ARJ:ssä, joko porrastetuissa tai perinteisissä kisoissa. 

Kilpailuluokat
Koska luokkia on niin paljon, olen niputtanut niitä seuraavasti:

• Islanninhevosluokat: 
• Helppo töltti (isl)
• Töltti T.1 (isl)
• Töltti T.2 (isl)
• Helppo 4-käynti (isl)
• 4-käynti V.1 (isl)
• Helppo 5-käynti (isl)
• 5-käynti F.1 (isl)
• Kouluratsastus FS1 (isl)
• Passikoe PP.1 (isl)
• 250 metrin passijuoksu P.1 (isl)
• Speedpassi P.2 (isl)
• SDB/NSH-luokat: 
• 5-käynti (sdb, nsh)
• Slow gait (sdb, nsh)
• Rack (sdb, nsh)
• TWH-luokat: 
• Nelitahtikäynti (twh)
• Juoksukäynti (twh)
• Keinutuolilaukka (twh)
• MFT-luokka: 
• Foxtrot (mft)
• RMH-luokka: 
• Amble (rmh)
• Platform-luokka: 
• Platform Walk (rmh, pasot)
• Pasoluokat: 
• Paso Largo (pasot)
• Paso Corto (pasot)
• Fino Clasico (pasot)
• Mangalarga-luokat: 
• Marcha Picada (mangalarga)
• Marcha Batida (mangalarga)
• Käyntiluokat: 
• 3-käynti 
• 4-käynti 
• 5-käynti
• Saddleseat-luokat: 
• Classic pleasure / Classic pleasure driving / Classic country combination 
• Country pleasure / Country pleasure driving / Country combination 
• English pleasure / English pleasure driving / Informal combination 
• Show pleasure / Show pleasure driving / Informal show combination 
• Park / Park harness / Formal combination
• Ajoluokat: 
• Roadster 
• Fine Harness 
• Pleasure driving
• Hackneyponi-luokat: 
• Cobtail (hackneyponi) 
• Road Pony (hackneyponi) 
• Harness Pony (hackneyponi)

Rotulista

Tähdellä on merkitty ne rodut, joita VRL ei ainakaan nykyään rekisteröi. Nimien kirjoitusasu saattaa poiketa ARJ:n listasta, ne on muokattu VRL:n käyttämiksi.

• Aasi: ajoluokat
• Aegidienberger: käyntiluokat
• American Bashkir Curly: käyntiluokat
• American Miniature Horse: ajoluokat
• American Walking Pony: käyntiluokat
• Amerikanshetlanninponi: ajoluokat
• Andalusianhevonen: saddleseat-luokat
• Appaloosa: saddleseat-luokat
• Ara-appaloosa: saddleseat-luokat
• Arabialainen täysiverinen: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Arabo-friesian*: saddleseat-luokat
• Buurinponi: käyntiluokat
• Campolina: käyntiluokat
• Colorado Ranger: saddleseat-luokat
• Connemaranponi: ajoluokat
• Dutch Harness Horse: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Euroopan miniatyyrihevonen: ajoluokat
• Florida Cracker: käyntiluokat
• Friesian Sport Horse: saddleseat-luokat
• Friisiläishevonen: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Galiceño: käyntiluokat
• Gaited Baroque: käyntiluokat
• Gaited mule*: käyntiluokat
• Georgian Grande: saddleseat-luokat
• Hackney: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Hackneyponi: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Hispano: saddleseat-luokat
• Islanninhevonen: islanninhevosluokat
• Kalliovuortenhevonen: RMH-luokka, platform-luokka, käyntiluokat, saddleseat-luokat
• Kentucky Mountain Saddle Horse: käyntiluokat
• Lusitano: saddleseat-luokat
• Mangalarga: mangalarga-luokat, käyntiluokat
• Marwarinhevonen: käyntiluokat
• McCurdy Plantation Horse*: käyntiluokat
• Missourinfoxtrotter: MFT-luokka, käyntiluokat, saddleseat-luokat
• Mongolianhevonen: käyntiluokat
• Montana Travler*: käyntiluokat
• Morab: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Morganinhevonen: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Moriesian: saddleseat-luokat
• Mountain Pleasure Horse*: käyntiluokat
• Muuli/muuliaasi: ajoluokat
• National Show Horse: SDB/NSH-luokat, saddleseat-luokat, ajoluokat
• North American Single-Footing Horse*: käyntiluokat
• Paso Creole: käyntiluokat, platform-luokka, pasoluokat, saddleseat-luokat
• Paso Fino: käyntiluokat, platform-luokka, pasoluokat, saddleseat-luokat
• Perunpaso: käyntiluokat, platform-luokka, pasoluokat, saddleseat-luokat
• Pintabian: saddleseat-luokat
• Pohjoisnorjanponi: käyntiluokat
• Racking Horse*: käyntiluokat, saddleseat-luokat
• Saddlebred: SDB/NSH-luokat, saddleseat-luokat, ajoluokat
• Spotted Saddle Horse: käyntiluokat, saddleseat-luokat
• Tennesseenwalker: TWH-luokat, saddleseat-luokat
• Virginia Single-Footer*: käyntiluokat
• Walkaloosa: käyntiluokat, saddleseat-luokat
• Warlander: saddleseat-luokat
• Welsh-ponit (sektiot A-D, part-bredin status epäselvä): ajoluokat

Miten tätä listaa tulee lukea? Etsi ensin listasta rotu, jolla haluat kilpailla. Sen perässä lukevat ne luokat, joihin se voi osallistua. Ylemmästä kilpailuluokat-listasta löydät kaikki ne luokat, joita kuhunkin luokkaryhmään kuuluu. 

Jos sinulla on esimerkiksi islanninhevonen, saat kilpailla sillä kaikissa islanninhevosluokissa, muttet missään muussa. Esimerkiksi käyntiluokat 3-, 4- ja 5-käyntiluokat ovat issikoilta suljettuja, vaikka ovatkin melkein samannimisiä kuin issikoiden omat 4- ja 5-käyntiluokat. 

Pleasure driving

Ajoluokista pleasure driving on poikkeus: siihen saavat osallistua kaikki rodut, vaikka muut ajoluokat eivät olekaan kaikille avoimia. Puoliverisellä, suomenhevosella ja vaikka shirenhevosella tai batakinponilla voi siis kilpailla ARJ:ssä, jos haluaa! Kunhan osallistuu vain pleasure drivingiin.

EDIT 3.3.2025

Aegidienberger on lisätty ARJ:n roturyhmään 1 ja lisäsin sen myös tämän postauksen listaan. Rodun yksilöt voivat osallistua yleisiin käyntiluokkiin.

Joulukalenteri 19: talliesittelyssä Glowdale (ja vähän myös Ljóma)

Seuraavana esittelyvuorossa on Mari H:n Glowdale, askellajihevosiin erikoistunut talli! Käsi ylös kuka varsinaisesti yllättyi valinnasta, sen verran tohkeissani minäkin olen näistä askellajihevosista ollut jo pidemmän aikaa...

Glowdale on islanninhevostalli Ljóman sisartalli, alunperin Marin kaikki askellajihevoset taisivat asustella Ljómassa, mutta vuonna 2020 hän teki niille oman tallin, Glowdalen. Ljóma ja myös Glowdale tunnetaan askellajipuolella myös ahkerina kisajärjestäjinä.

Ljóma on vanha talli, sillä mikäli kasvattilistaan on luottamista, ensimmäiset frá Ljóma -issikat syntyivät jo vuonna 2009. Että ihan kunnioitettava ikä jo! Alkuvuosina of Ljóma- tai Ljómas-tunnuksilla syntyi muutama muunkin rotuinen kasvatti, mutta vuodesta 2013 lähtien muut rodut ovat syntyneet Glow-tunnuksen alla.

Glowdalesta löytyy tällä hetkellä seitsemän eri askellajirotua ja hyvän matkaa päälle toista sataa hevosta. Rodut ovat nämä:

• Arabianhevonen
• Hackneyponi
• Missourinfoxtrotter
• Morganinhevonen
• National Show Horse
• Saddlebred
• Tennesseenwalker
  

Voitte siis arvata miten paljon tykkään tästä tallista jo pelkästään noiden rotujen takia! Kaikkia löytyy itseltä, kaikki harvinaisia (paitsi arabi sinänsä) ja kaikki askellajihevosia. Ei liene siis ihme, jos Ioniciin on uinut tusinan verran Glow-hevosia. Tai että Glowdalesta löytyy puolen tusinaa Ion-kasvattia ja lisäksi joitain sellaisia, joiden isänä on Ionicin ori. Enemmänkin yhteistyötä voisi varmasti olla, sillä Glowdalessa on tosi paljon itsetuotuja suvuttomia hevosia, suomeksi sanottuna niitä uusia sukulinjoja, joita aina kaipailen.

Joulukalenteri 09: saddlebredien ja tennesseenwalkerien säkäkorkeudet

Minä olen näitä eri rotujen säkäkorkeustilastoja esitellyt aiemminkin ja tällä kertaa vuoron saavat tärkeimmät askellajirodut, saddlebred ja tennesseenwalker.

Kummastakaan rodusta ei ole saatavilla mitään reaalimaailman tilastodataa, ainoastaan se, mitä rotuyhdistykset mainitsevat keskimääräiseksi säkäkorkeudeksi. Rajoituksiakaan näillä ei ole kummassakaan päässä.

Saddlebredit

Saddlebred-orien keskiarvo on 161,02 cm ja tammojen 157,10 cm. Rotuyhdistyksen mukaan saddlebredien korkeus sijoittuu yleensä välille 153-166 cm (lähde: ASHA). Ionicin saddlebredit osuvat kyllä tosi hyvin tähän haarukkaan. Tammoista löytyy yksi 151-senttinen ja kaksi 152-senttistä, oreissa on yksi 166 sentin ylittäjä.

Tammoilla ei ole mitään selkeätä piikkiä kuvaajassa, kun suurin osa pyörii tuossa 154-160-välillä. Oreilla sen sijaan korostuu 160 sentin korkeus, voisi sanoa että jopa selkeästi. Alle 160-senttisiä oreja on aika vähän. Tammoilla taas yli 160-senttisiä on puolestaan aika vähän

Tennesseenwalkerit

Walker-orien keskikorkeus on tasan 160 senttiä ja tammojen 156,69 cm. Rotuyhdistys kertoo korkeuden olevan yleensä välillä 145-173 cm (lähde: TWHBEA), joka on kyllä tosi iso vaihteluväli minusta. Ionicissa jää molemmat ääripäät käyttämättä, suurin ori on 167-senttinen ja pienimmät tammat 152-senttisiä. Enkä muista, että meillä olisi ikinä ollut alle 150-senttisiä walkereita vaikka teoriassa olen kyllä tiennyt, että skaalaa piisaa. Ei kyllä ole tainnut olla yli 170-senttisiäkään, ei sillä.

Tammoilla on hassu piikki 155 sentissä, mutta jos sen jättää huomiotta, niin on kyllä kivan tasaista. Oreilla on melko tasaista myös, sieltä ei mitään piikkejä löydy.

Säkäkorkeus – mitä väliä?

Sinänsä säkäkorkeus ei virtuaalihevosilla ole mikään merkittävä asia, jos tarkkaan mietitään. Se ei vaikuta hevosen käyttöön eikä menestykseen. Toki minäkin olen sanonut suosivani urheiluhevosilla isompaa kokoa, mutta eipä sillä oikeasti mitään väliä olisi. Jonkinlaista realismia minä sillä yritän tavoitella, vaikka ei iso koko reaalimaailmassa tarkoita mitenkään itsestäänselvää menestystä kisakentillä. Ja tietenkin pidän kiinni siitä, että jos rodulla on korkeusrajoituksia, hevoset osuvat niihin. Ihan aina en ole onnistunut täyden kympin arvoisesti siinä, mutta tavoitteena se kuitenkin on.

Miksi sitten laskeskelen ja esittelen näitä eri rotujen korkeustilastoja? Noh, ihan yleisestä mielenkiinnosta (insinööri tykkää numeroista), mutta myös siksi, että tiedän itse, missä kunkin rodun säkäkorkeuksien kanssa mennään. Olen kirjoittanut jo vuonna 2013 siitä, miten hevosten säkäkorkeus määräytyy Ionicissa ja Gin Ahaltekissa. Käytin tosi kauan sitä taktiikkaa, että varsan säkäkorkeus on jotakin vanhempien välistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietty korkeusväli alkaa korostua ja se kapenee muutaman sentin sisään, jos tämmöistä jatkan kauan. 

Nykyisin yritän välillä tietoisesti valita korkeuksia jostain muualtakin kuin vain siitä välimaastosta, mutta silti vanhempien korkeudella on edelleen kovasti paljon väliä, kun mietin varsan korkeutta. Tässä helpottaa paljon se, että rodun sisällä on vaihtelua: tällöin myös varsojen korkeudet tulevat laajemmalla skaalalla. Niin että siksi minua itseäni kiinnostaa tietää näitä korkeuksia ja niiden jakaumia. 

Joulukalenteri 03: esittelyssä ARJ-palkitut oriit

Tänään vuorossa on puhdasta siitosorimainontaa, sillä esittelen Ionicin kaikki ARJ-palkitut oriit. Niitä onkin alkanut jo kertyä!

Arabianhevoset

Claridge Basit ox, ARJ-III, 2p, rt

Basit on kilpaillut ainoastaan ajoluokissa. Perinteisten kisojen puolella se erikoistui lälhinnä pleasure driving -luokkiin, mutta porrastetuissa se kilpaili kaikkia ajoluokkia. 

Sukua sillä on 2 polvea ja se löytyy täydellisenä VRL:stä, vaikka osa sivuista onkin kadonnut. 

Campolinot

Extrato do Varjao, ARJ-III, EVM, m

Komea, isokokoinen ori, joka on kilpaillut ainoastaan erikoisaskellajiluokissa, kuten rodulle kuuluukin. Kisannut itsensä valmiiksi porrastetuissa.

Pimento do Campesso, ARJ-III, EVM, rnhkko tob

Meidän pienimuotoisen campolino-jalostuksen alkuperäinen kantaori. Tällä on jonkin verran perinteisistä kisoista sijoituksia, mutta porrastettujen puolella kilpaili itsensä valmiiksi.

Hackneyponit

Bristol Ion, ARJ-III, 3+p, rt

Bristol ei ole kilpaillut porrastetuissa, se on sillä tavalla erilainen tapaus. Kisapisteensä se on kerännyt perinteisistä kisoista ja siellä pääasiassa fine harness -luokista ja English pleasure drivingista. Sen lisäksi se on kilpaillut aikoinaan SPC:ssä.

Sukua on 3 täyttä polvea ja neljäs polvi on rikkonaisempi. Osa suvusta on kadonnut, mutta varsojen sivuilta löytyy päivitettyjä osoitteita.

Clifford Ion, ARJ-III, KTK-III, 2p, m

Clifford on onnistunut pyydystämään itselleen kantakirjapalkinnonkin. Se on kilpaillut itsensä valmiiksi porrastetuissa, erityisesti English pleasuressa ja ajoluokissa, mutta sillä on jonkin verran sijoituksia myös perinteisten puolelta, kuten näkyy.

Flashheart Ion, ARJ-II, 3,5p, rn

Flashheartille on kilpailleet vanhemmat ja siksi se onnistui pyydystämään itselleen kakkospalkinnon. Se on kilpaillut lähinnä porrastettuja, se on myös English pleasuren ja ajoluokkien ekspertti.

Suvun hevosten uusia/toimivia linkkejä löytyy tämä varsojen sivuilta.

Hayden Ion, ARJ-II, 2+p, m

Tämän molemmat vanhemmat ovat myös ARJ-palkittuja hevosia. Tämä alkaa olla – ei nyt ihan arkipäivää – melko tavallista jo Ionicissa, sen verran ahkerasti noita meidän poneja on kilpailutettu ja myös käytetty laatuarvosteluissa. Hayden itse on kisannut porrastetuissa, kuten suurin osa muutenkin.

Hayden on epätasaisten sukujen kuningas, täysiä polvia on 2, mutta yksi sukulinja menee 4. polveen asti.

Islanninhevoset

Brimir frá Ponipallero, ARJ-II, 4+p, hprn

Brimir on yksi näistä poikkeuksellista oreista, että se on kilpaillut ihan perinteisissä kisoissa itsensä valmiiksi eikä ole käynyt porrastetuissa. Se on itse asiassa tyypillistä meidän vanhemmille issikoille. Kilpailutin niitä ahkerasti perinteisissä kisoissa ja toisaalta kisoja oli paljon ja Ionicissa issikoita melko vähän, niin että sijoitusten kerääminen oli helppoa. Toki voisin noita hevosia kilpailuttaa myös porrastetuissa, jolloin niiden varsat hyötyisivät siitä porrastettujen puolella. 

Brimir on 5-käyntihevonen ja sillä on 4 täyttä polvea sukua, mutten osaa sanoa sen suvussa olevista nimistä sitä enkä tätä.

Missourinfoxtrotterit

Mustang's Sleepy Walking, ARJ-III, 2+p, vkko

Kuten nimestä näkee, on Mustangin kasvatteja ja kasvattajaa saan kiittää niistä pisteistä, mitä kisatuista vanhemmista saa. Sleepy itse on kilpaillut vain askellajiluokkia porrastettujen puolella.

RWR Dark Luck, ARJ-II, 2p, rn

Myös Dark on kisannut ARJ:n puolella vain erikoisaskellajiluokkia, vaikka suurin osa meidän foxtrottereista kisaa niiden lisäksi myös saddleseatia. ARJ:n lisäksi Darkilla on joitain sijoituksia WRJ:stä ja VMRJ:stä, joten melkoinen moniosaaja.

Morganinhevoset

Raiford Ion, ARJ-III, 4+p, rt

Meikäläisen suosikkikuva ainakin! Hieno ori, joka on erikoistunut classic pleasureen, mutta on kilpaillut myös ajoluokkia porrastettujen puolella. Sukua on 3 täyttä polvea, 4 melkein täyttä ja 5. polvi hyvin rikkonainen. Tämäkin olisi ktk-kelpoinen, jos saisi joskus sen sinne ilmoitettua.

Rolling Stones Ion, ARJ-III, 3+p, rn

Rollari on kisannut show pleasurea ja ajoluokkia porrastettujen puolella. Jokunen sijoitus perinteisistäkin löytyy, vanhojen aikojen muistoksi. Suku on aika epätasainen eikä siitä löydy yhtään Arcadian hevosia, mikä on harvinaista. 

The Irradiance Ion, ARJ-III, 3p, vkko

Nätti voikko ori, jolla on tasainen suku, toki täynnä Arcadian hevosia. Irr on kisannut English pleasurea ja muiden morganien tavoin käynyt keräämässä pisteitä myös ajoluokista. Luonnollisesti porrastettujen puolella. 

National Show Horset

Kapena Ion, ARJ-III, 3+p, rn tob

Kapena on ensimmäisen polven risteytys, emä sdb, isä arabi. Se on erikoistunut show pleasureen, mutta kilpaillut porrastettujen puolella myös ajoluokkia ja rotunsa erikoisaskellajiluokkia. Varsoista huomion arvoinen on sen ja puoliveritamman SGSH-varsa, joka lienee ehkä ensimmäinen SGSH ikinä, joka on kilpaillut ARJ:ssä (pleasure driving -luokka on avoin kaikille roduille, niin siellä).

Saddlebredit

RWR Voodoo Pantheon, ARJ-III, 4+p, mrn tob

Vanhaa, vanhaa sukua tarjolla nyt! Isälinja Silver And Platinum menee vuoteen 2005 ja osa varsinkin isän puolen suvun hevosista voi olla sitäkin vanhempaa perua. Varsojen sivuilta löytyy tuoreempia ja/tai toimivia osoitteita.

Voodoo on kisannut show pleasurea, rotunsa erikoisaskellajiluokkia ja ajoluokkiakin, vaikkei asiaa erikseen mainita.

Takedown DLHS, ARJ-II, 4p, rnkm

Delmenhorstin kasvatteja, jonka suvusta löytyy enemmänkin ARJ-palkittuja, enpähän vain ole jaksanut merkitä niitä sukuun. Kannattaa käydä vilkaisemassa varsojen sukutaulut, sieltä näkyy paremmin.

Takedown on kisannut parkia, rotunsa erikoisaskellajiluokkia ja ajoluokkia porrastettujen puolella. Perinteisistä on jonkin verran sijoituksia myös.

Toki näiden lisäksi löytyy tosi paljon muitakin askellajirotujen oreja, että jos omalle tammalle tai tilausvarsan isäksi (meillä on myös tammoja!) ei löydy tästä sopivaa, niin muitakin voi katsoa. Ja aina saa ottaa yhteyttä ja kysellä sopivia ori- ja tammaehdokkaita. Suurin osa meidän askellajihevosista on tosiaan kisattuja porrastetuissa.

Ionicin kuulumisia

Olen tässä syksyn mittaan ja oikeastaan jo kauemminkin ollut varsin aktiivinen Ionicin kanssa, joten lienee sopivaa päivittää vähän tallin pikkukuulumisia.

1. Kasvattilista (melkein) ajan tasalla!

Nyt ollaan sellaisessa ihmeellisessä maailman vaiheessa, että Ionicin pääkasvattilistalla sekä arabikasvattilista mennään jo tämän vuoden puolella! Tämä siis tarkoittaa sitä, että kaikille ennen vuotta 2022 syntyneille varsoille olen tehnyt sivut! Tällaista tilannetta ei ollakaan nähty varmaan vuosikymmeneen tai silleen... 

Jotta totuus ei kuitenkaan unohtuisi, niin Gin Ahaltekin kasvattilista menee vielä vuodessa 2020. Mutta hei, tämänkin olen saanut jo tämän vuosikymmenen puolelle! Osakilpailuvoitto sekin.

2. Tallin todennäköisesti ensimmäiset Ch- ja VIR MVA Ch -palkinnot

First time ever: anoin tässä lokakuussa nyt ensimmäiset NJ:n näyttelypalkinnot Ionicin ja GA:n hevosille. Ihan totta on eka kerta! Tai en ainakaan muista, että olisin näitä koskaan hakenut. VSN-arvonimiä olen kerran anonut, 5 vuotta sitten ja sitäkin piti blogissa ihkuttaa. 

Kun kaivelin hevosiani läpi ihan tarkemmalla kammalla, niin ne saalistivat reilun tusinan verran Ch-arvonimiä ja muutaman VIR MVA Ch:n. Merkitsin ne jopa hevosten sivuille ja hevoslistauksiin, vaikken oikeasti tiedä mitä niillä tekee. Kantakirjauksesta ja laatispalkinnoista on jotakin hyötyä varsoille, jos niille haetaan näitä palkintoja, mutta mitä virkaa on VIR MVA Ch:lla? Muuta kuin että se oli noin 20 vuotta sitten kuulemma tärkein ja ainoa meriitti, mitä hevosella kannatti olla?

3. ARJ-laatis tukossa Ionicin hevosia

Kumma ettei Virginia ole vielä pöyristynyt asioiden tilasta, mutta sen lisäksi että Ionicin hevosilla on NJ-arvonimiä, ovat tallin hevoset vakinäky ARJ:n laatuarvostelussa. Sääli-kolmosiahan sieltä pääasiassa tulee, mutta aina joskus jokin yksilö saa kakkosenkin. Eikä sillä ole väliä, palkinto on palkinto ja niistä kolmosistakin saa varsa sitten lisäpisteitä kun itse menee laatiksiin.

Mitä tuossa nopeasti tein laskeskeluja tämän vuoden ARJ-arvosteltujen hevosten listasta, niin suunnilleen puolet arvostelluista hevosista on ionicilaisia. Tässä puhutaan siis lähes 40 hevosesta! Ja lisää on tulossa, sillä ilmoitin taannoin jälleen uuden satsin hevosia laatiksiin. Mainitsinko jo jotakin siitä porrastettujen helppoudesta? Tämähän tuntuu ihan huiputtamiselta että näin helposti saa palkintoja eivätkä ne Ionicin hevoset ole sen ihmeellisempiä kaakkeja kuin tähänkään asti.

4. Uusi tallikissa ja useampia koiria

Keväällä esittelin Ionicin muita eläimiä blogissa ja narisin vähän sitä, että kun virtuaalikissoja ei tahdo oikein löytyä. No, ehkä tietysti Keskusta on väärä paikka niitä etsiä, mutta en tiedä muitakaan paikkoja. Nyt Keskustasta kuitenkin löytyi uusi kissatulokas, Kaukovallan Kummitus. Se on maailman komein kolli.

Koirien kanssa Keskustassa pääsee säännöllisesti yllättymään iloisesti ja taannoin ostin taas niitäkin lisää. Kaukovallasta tuli kissan lisäksi cockerspanieli ja Saragisista useamman koiran verran jatkoa meidän vinttikoiralaumaan.

No, meillä on nyt kolme kissaa (ja minulla tiettyjä suunnitelmia, jotka lisäisivät kissojen määrää...) ja toistakymmentä koiraa. Ne ovat edelleen linkitetty tosi epäloogisesti hevossivun alalaitaan ja minulla on tosi paljon houkutuksia kehitellä jokin muu systeemi. Todennäköisesti ne tulevat saamaan oman sivunsa, pitää vain vielä keksiä että mihin sen sitten linkittäisi Ionicin sivuilla niin, että ihmiset ne löytäisivät. Ja voi, löysin taannoin niin kauniin valmisleiskankin! Tästä voi siis tulla isompikin projekti tai sitten tulen järkiini, aika näyttää.

Pikku-uutisia Ionicista ja virtuaalimaailmasta yleisestikin

Poden klassikko-ongelmaa: aiheita ja ideoita blogiin olisi kyllä, mutta jotenkin ne eivät jalostu päässä ja tässä ruudulla mitenkään kelvollisiksi teksteiksi. Paljon kaikenlaista olen kyllä puuhannut varsinkin Ionicin kanssa, joten tässä vähän kuulumisia.

1. Sain Ionicin pääkasvattilistalta tehtyä sivuja siihen malliin, että kaikilla kaikilla vuodenvaihteeseen 2019-20 syntyneillä kasvateilla on sivut. Lisäksi siellä on nimiäkin keksitty jo ensi juhannukseen asti. Wuhuu! Arabienkaan kasvattilista ei ole ihan toivottomassa jamassa ja Gin Ahaltekissäkin mennään vuodessa 2019.

2. Tein frederiksborgeille ori- ja tammalinjojen listan, joka ei tietenkään ole enää ajantasalla, kun sen jälkeen tein muutamille kasvateille sivuja enkä huomannut lisätä niitä tuonne. Ei se niin vakavaa ole.

3. VRL:n porrastetuissa WRJ:n ja ARJ:n puolella on aika hiljaista. Kisajärjestäjiä on tasan minä (onnea on 3 tallia, niin voi järjestää kolminkertaisen määrän kisoja) ja kilpailijoitakin tosi vähän. No, issikoille on ARJ-kisoja kyllä ja siellä jokunen osallistuja, mutta saddleseatissa, muissa askellajiluokissa tai ajoluokissa olisi tosi tyhjää ilman minun hevosia. Ja kun ei minullakaan niitä hevosia määrättömästi ole. Ihan totta ei ole! Ei ainakaan sellaisia, joilla olisi sopiva rotu ARJ:iin, joilla olisi sivut ja jotka olisivat rekisterissä, mutteivät vielä kilpailleet itseään valmiiksi.

4. ARJ:n puolelta voin ilmoittaa, että olen ihan hurahtanut laatiksiin. Kyllä, minä! En olisi tätä päivää uskonut näkeväni eikä varmaan kovin moni muukaan. ARJ:n laatis on siitä kiitollinen, että porrastetuissa katsotaan ainoastaan hevosen saavuttama taso ja kakkospalkinnolle saattaa päästä, jos on hyvä kuva ja kisatut varsat ja vanhemmat. Ei tarvitse olla tekstejä. Ja kun minullehan riittää se kolmospalkintokin, niin eipä tässä muuta kuin käy napsimassa palkinnot plakkariin. Hackneyponeissa on jo ihan oikeasti useampikin palkittu poni.

5. Vanhempi väriuutinen: eestinhevosilta on todistettavasti löytynyt D-geeni eli hallakkovärit. Viitasen kirjassa mainitaan, ettei eesteillä olisi hallakkovärejä lainkaan, mutta tieto on siis siltä osin vanhentunutta. Viitasen kirja on toki toistakymmentä vuotta vanha, ettei ihme, jos tällaisissa yksityiskohdissa on välillä vähän heittoa. Tämä siis itselleni lähinnä muistilapuksi, etten mene taas jossain kirkkain silmin väittämään, ettei eestinhevosilla hallakkoa ole... Eestinhevonen onkin lisätty vanhaan blogipostaukseeni, jossa lueteltiin värikkäimpiä hevosrotuja.

6. Tein taannoin appaloosakasvateillekin sivuja ja huomasin keksineeni peräti kolme Sheza-alkuista nimeä tammoille. Ne ovat Sheza Little Rebel Ion, Sheza Lost Cause Ion ja Sheza Weirdo Ion. En ole ihan varma mitä olen ajatellut näitä nimetessäni. En välttämättä paljon mitään.

– S

Rotuesittelyssä Kentucky Mountain Saddle Horse

Olen toisinaan eri yhteyksissä maininnut kalliovuortenhevosen yhteydessä lisäyksen "ja muut lähisukuiset rekisterit". Appalakkien alueelta itäisistä Yhdysvalloista on tosiaan kotoisin muitakin hyvin samankaltaisia rotuja kuin kalliovuortenhevonen: Kentucky Mountain Saddle Horse, Spotted Saddle Horse ja Mountain Pleasure Horse, ainakin. Näiden kohdalla voisi jopa sanan "rotu" panna lainausmerkkeihin, sillä osa hevosista voi olla rekisteröity kahteen tai jopa kolmeenkin eri rekisteriin. Näiden rekisterien hevoset ovat siis koko lailla samasta kannasta lähtöisin, mutta eri rekistereillä on vain tiettyjä painotuseroja. 

Ja tähän väliin huomautus: nimestään huolimatta kalliovuortenhevonen ei ole kotoisin Kalliovuorilta vaan Appalakeilta, Kentuckysta. Nimen rotu sai siitä, että tiettävästi jokin sen kantahevosista oli tuotu Kentuckyyn läntisistä osavaltioista.

Keskityn tässä esittelyssä Kentucky Mountain Saddle Horseen (KMSH), mutta tuon esille myös sen eroja ja yhtäläisyyksiä muihin nähden.

Historia

Kuten sanottu ja nimikin kertoo, KMSH on kotoisin itäisen Kentuckyn vuoristoseuduilta. Näiden hevosten kaltainen tyyppi on vanhaa perua, lähteet puhuvat 200 vuodesta. Vuoriston asukkaat olivat pääasiassa köyhänsorttisia pientilallisia, joilla ei ollut varaa pitää monia hevosia, mutta he tarvitsivat hevosta paljon ja moneen tarkoitukseen. Hevosista kehittyi suhteellisen pienikokoisia, mutta voimakkaita, hyväluonteisia, varmajalkaisia, kestäviä ja arvostetuimpia ominaisuuksia oli tasainen erikoisaskellaji.

Hevosten alkuperä oli todennäköisesti kirjava. Alueelle kulkeutui hevosia koillisista osavaltioista ja kaakosta, Floridan suunnasta. Ensinmainitut saattoivat hyvinkin olla narragansettinpeitsareita tai ainakin sen sukuisia hevosia. Narragansettinpeitsari on kadonnut hevostyyppi, mutta se ehti jättää erikoisaskellajiaan useille USA:n itäosien askellajiroduille. Kaakosta tulleet hevoset taas saattoivat olla espanjalaisperäisiä, tulleet Floridaan esimerkiksi Kuubasta ja muilta Karibianmeren saarilta. Näilläkin saattoi olla matkassaan taipumus erikoisaskellajeihin.

Vaikka rotutyyppi on vanha, rekistereitä näille alettiin perustaa vasta 1900-luvun loppupuolella. KMSH:n "luojana" pidetään kentuckyläistä Robert Robinsonia, joka perusti Kentucky Mountain Horse Associationin (KMSHA) vuonna 1989. Rekisteri oli aluksi avoin, mutta on sittemmin suljettu. Tietyin ehdoin ainakin tammoja saa vielä rekisteröidä ns. appendix-luokkaan, vaikka ne eivät polveutuisi rekisteröidyistä vanhemmista. 

Rakenne

Tämä rotumääritelmä on vapaa ja siten epävirallinen suomennos.

• Yleiskuva on kaunispiirteinen, voimakas, lihaksikas ja tiivis ratsuhevonen.
• Pää on viehättävä, keskikokoinen, eikä liian pitkä tai leveä.
• Leukapielet ovat selkeät.
• Profiili suora tai hieman kovera tai kyömy. Koveruus tai kyömyys ei kuitenkaan saa olla liioiteltua.
• Kaula on keskimittainen, kaareva ja lihaksikas. Se ei saa olla liian paksu.
• Kaulan ylälinja on alalinjaa pidempi.
• Päänliittymän tulee olla avoin ja sallia niskan taipuminen.
• Kaula ei saa liittyä lapoihin liian alhaalta.
• Säkä on matala.
• Lapa on loiva.
• Rintakehä on syvä.
• Etuosan, rungon ja takaosa ovat tasapainoiset keskenään, mikään näistä ei saa olla liian pitkä tai lyhyt.
• Ylälinja on voimakas ja lanne lyhyt.
• Takaosa on pyöreämuotoinen. Hännänkiinnitys on luonnollinen.
• Jalat ovat hyväasentoiset.
• Etujalat eivät saa olla sijoittuneet liian taakse.
• Jouhet ovat runsaat.
• Säkäkorkeuden minimi on 112 senttiä. Rotu jaetaan korkeuden perusteella kahteen luokkaan: Class A yli 147-senttisille, Class B 112-147-senttisille. Korkeus ylittää harvoin 160 senttiä. Mountain Pleasure Horse Association ei hyväksy alle 147-senttisiä hevosia

Värit

KMSHA sallii ainakin teoriassa kaikki yksiväriset värit. Valkoiset merkit ovat sallittuja, mutta rajoitetusti. Valkopää (engl. bald face) on kielletty, ts. valkoinen väri ei saa ylittää silmiä. Jaloissa saa olla hieman valkoista etupolven tai kintereen yläpuolella, muttei liikaa. Vatsassa saa olla korkeintaan noin kämmenen kokoinen (36 neliötuumaa, 6*6 tuumaa) valkoinen laikku. Leuan allakaan ei ilmeisesti saa olla valkoisia laikkuja.

Hopeavärit ovat tavoiteltuja ja ilmeisesti myös yleisiä KMSH:lla, samoin kuin kalliovuortenhevosella. Muitakin värejä esiintyy

Spotted Mountain Horse (SMH) on KMSHA:n alarekisteri, joka rekisteröi kirjavat yksilöt. 

Askellajit ja käyttö

KMSH:n rotumääritelmään kuuluu olennaisena osana rodun erikoisaskellaji, nelitahtinen single-foot tai amble. Se on ratsastajalle mukava askellaji istua ja hevoselle ilmeisen energiatehokas, jota se voi kulkea pitkiä matkoja väsymättä.

KMSH on alkuperältään yleishevonen, joka kelpasi kaikkeen käyttöön ja koko perheen hevoseksi. Tämä pitää edelleen paikkaansa. Ne tunnetaan edelleen erityisesti vaellusratsuina.

Virtuaalimaailmassa rotu ei ole VRL:n listalla (edit 7.3.22: nyt rotu löytyy myös VRL:stä), mutta todennäköisesti sen sinne helposti saisi. ARJ listaa rodun ykkösryhmän erikoisaskellajirotuna.

Lähteet

• Dutson, J.: Storey's Illustrated Guide to 96 Horse Breeds of North America
• IMH: Kentucky Mountain Saddle Horse
• KMSHA: Breed Standards and Certification Requirements Kentucky Mountain Saddle Horse Association® (KMSHA) & Spotted Mountain Horse Association® (SMHA)
• Lynhaug, F.: The Official Horse Breeds Standards Guide
• Wikipedia: Kentucky Mountain Saddle Horse

Miten kilpailen ARJ:ssä, feat. porrastetut

Kirjoitin helmikuussa siitä, miten kilpailen ARJ:ssä. Se teksti koski perinteisiä kisoja, koska silloin VRL:n uudistus oli vasta edessä päin ja siinä rytinässä myös ARJ pääsi porrastettuihin mukaan. Asiat ovat toden totta muuttuneet sen jälkeen, joten tässä pieni katsaus siihen, millä tavalla nykyään kilpailutan hevosiani.

Erikoisaskellajiluokat

Tämän kohdalla muutokset koskevat lähinnä saddlebredejä ja National Show Horseja. Aiemmin niissä saattoi olla hevosia, jotka kilpailevat pelkästään saddleseatissa ja/tai ajoluokissa, eivät lainkaan askellajiluokissa. Muiden rotujen kohdalla kilpailutin hevosia paljon askellajiluokissa, vaikka niillä saattoi (rodusta riippuen) olla mukana myös jokin saddleseat-laji. Tämä on melko selvä ja looginen asia, koska muilla roduilla erikoisaskellaji on synnynnäinen ja myös tavoiteltu asia. 

Nyt kaikki tietyn rodun hevoset kilpailevat niille avoimissa erikoisaskellajiluokissa, myös ne saddlebredit ja NSH:t. Olen siis käytännössä luopunut siitä käytännöstä, että jotkin hevoset olisivat vain saddleseat- tai ajohevosia. Se nyt vain on helpompaa kaikin puolin.

Kaikille roduille avoimiin 3-, 4- ja 5-käyntiluokkiin olen ilmoittanut ensin niitä rotuja, joilla ei omia askellajiluokkia ole (campolino meidän tapauksessa). Sen jälkeen vuorossa ovat missourinfoxtrotterit, joille on tarjolla vain yksi oma luokka (foxtrot) ja sen jälkeen kalliovuortenhevoset, joille on tarjolla vain 2 omaa luokkaa (amble ja platform walk, jälkimmäinen yhteinen pasojen kanssa). Jos näiltä jää tilaa tai ylipäänsä kisalistoilla on muita rotuja, ilmoitan niitä sitten. Saddlebredeille/NSH:ille, tennesseenwalkereille ja paso finoille kuitenkin on tarjolla peräti 3 rotukohtaista askellajiluokkaa kullekin ja jos ja kun niitä järjestetään, ilmoitan ne tietenkin mukaan niihin. Tosin viime aikoina näitä rotuja ei ole juurikaan ollut kisalistoilla, kun olen kisannut kaikki loppuun tai sitten ne odottavat ikääntymistä.

Ajoluokat

Perinteisten kisojen aikaan monilla hevosilla oli näistä ajoluokista vain yksi, johon se erikoistui (roadster, fine harness tai pleasure driving), mutta nyt porrastettujen kanssa en ole jaksanut säätää. Porrastetuissa kaikki siis osallistuvat kaikkiin ajoluokkiin.

Lisäksi ilmoitan ajoluokkiin sellaisiakin hevosia, jotka eivät siihen periaatteessa erikoistu eikä niiden sivuillakaan välttämättä lue mitään ajoluokista. Tämä koskee erityisesti arabeja ja morganeita, molemmissa on joitain suhteellisen harvoja yksilöitä, jotka kisaavat porrastettujenkin puolella pelkkiä ajoluokkia. Niiden lisäksi kuitenkin ajoluokissa kilpailevat kaikki ne, jotka ovat pääasiassa saddleseat-hevosia. Tällä tavalla saan kivasti lisää kisoja myös noille saddleseat-hevosille, joille ei muuten välttämättä ole niin paljon kisakutsuja tarjolla.

Pleasure driving on avoin kaikille roduille ja jos vain sattuu kisalistoilla olemaan mitään, niin olen ilmoittanut niihin luokkiin mukaan mm. saddleseat-pintabianejani ja Georgian Grandeja. Pitäisi ottaa joskus enemmän noita muitakin rotuja mukaan tuonne pleasure drivingiin, enpähän vain ole saanut aikaiseksi.

Hackneyponien omat ajoluokat ovat toki vain niille avoinna ja kilpailenkin niillä mielelläni näissä luokissa, jos vain sattuu olemaan sopivia poneja kisalistalla. Tällä hetkellä ei kyllä ole, kun kaikki on kisattu valmiiksi. Harvemmin Ionicin kanssa on tullut ongelmaa siitä, että on liian vähän hevosia!

Ja pakko tunnustaa, että nakkasin mäkeen myös nuo hackneyponien ajoluokkien säkäkorkeusrajoitukset... Ei niitä pysty tämän systeemin kanssa noudattamaan mitenkään järkevästi, joten menköön kun ei niitä ylikorkeita poneja ole rajoitetuista luokista diskattukaan.

Saddleseat

Saddleseat-kilpaileminen on pysynyt koko lailla samanlaisena kuin perinteistenkin kisojen kanssa. Yhtäkkiä osaan sanoa yhden muuttuneen asian: hackneyponit kilpailevat kaikissa oman lajinsa luokissa, eivät vain niissä ajoluokissa, kuten perinteisissä kisoissa pidin tapanani. 

Siitä pidän kuitenkin kiinni, että yksi hevonen kilpailee vain yhdessä saddleseat-lajissa. Tämän mahdollistaa taulukko, johon hevoset on merkitty kukin oman lajinsa sarakkeeseen oikealle tasolle. Päivitän tätä taulukkoa aina ennen kuin ilmoitan hevosiani mukaan ja kopioin siitä osallistujat kisakutsuun. Onhan siinä melkoinen askarteleminen ylläpitää tuota taulukkoa ja kopioida siitä hevosia, mutta tällä on mentävä, koska muutakaan järkevää konstia en ole keksinyt. Haluan pitää itsepäisesti kiinni hevosten erikoistumisesta. Samalla siinä näkee konkreettisesti hevosten etenemisen.

– S

(ps. WRJ on saatu porrastettuihin mukaan myös. Wuhuu!)

Ionicin missourinfoxtrotterit

Olen viime aikoina puuhannut foxtrottereiden parissa. Viime vuonna nimittäin syntyi reilu 20 foxtrotter-varsaa ja niistä suunnilleen puolet ovat saaneet sivunsa. Näistä kaikki (netissä olevat) ovat päässeet myös jo rekisteriin ja ovat aloittaneet kisauraansa porrastetuissa. Useimmilla, ellei peräti kaikilla onkin porrastetuissa kisanneet vanhemmat, joten varsat ovat saaneet jotakin pohjapisteitä jo sieltä eikä kisaamista tarvinnut aloittaa ihan pohjalta. Ah, minun pitäisi perehtyä paremmin näihin porrastettuihin ja siihen miten ne vaikuttavat hevosten ominaisuuspisteisiin tai mitä ne nyt ovatkaan. Mutta tämä postaus ei käsittele niitä.

Kerron ensin hieman rodun historiasta Ionicissa. Historia on nimittäin pitkä, mutta silti foxtrotter pääsi vähän yllättämään, sillä siitä ei pitänyt kai koskaan tulla kasvatusrotua edes! Tietääkseni ensimmäinen foxtrotter Ionicissa oli suvuton ori Sparkling Luminary. Jos sivun tietoihin on luottamista, se tuli ensin Marineaan, Marinean lopettaessa myytiin (sellainen talli kuin Kurpitsaniemi?) ja sitten se kuitenkin toukokuussa 2004 päätyi Ioniciin. Mitä varten se alunperin Marineaan keksittiin, siitä minulla ei ole tietoa eikä Virginiakaan muista enää. Eikä siitäkään ole ihan tarkkaa selkoa, että miten se lopulta päätyi Ioniciin.

Joka tapauksessa Sparkling Luminarysta, tuttujen kesken Leevistä tuli yksi Virginian lempihevosista. Siitä huolimatta ei Ioniciin koskaan keksitty tai ostettu foxtrotter-tammaa, mutta se astui vieraita tammoja useammankin. Varsoista ori PI's Can't Handle tuli Ioniciin heti varsana. Se astui pari tammaa (lista sivulla on näemmä puutteellinen), muttei jättänyt yhtään varsaa kotitallilleen. Foxtrotterit oletettavasti katosivat Ionicista Hannun kuoltua. Ei sillä että niitä tosiaan olisi tämän enempää koskaan ollutkaan.

Vuonna 2008 tuli sitten tamma Honey, Vista Ridgen kasvattama Sparkling Luminaryn varsa. Sen emä oli Vista Ridgen kasvattama ja emänisä Touch of Real Love, joka oli aikanaan iso nimi kuulemma. Onhan sillä sivuillaan toki meriittejä, kantakirjauksesta ARJ:n ja WRJ:n laatuarvostelupalkintoihin asti. Tässä vaiheessa virtuaalimaailmassa oli todella vähän foxtrottereita ja muistan meidän olleen todella ylpeitä, että onnistuimme löytämään Honeylle peräti kaksi vierasta oria!

Honeya voikin sanoa nykyisen foxtrotter-lauman kantaemäksi, sillä vanhimmat edelleen löytyvät sukulinjat ovat säilyneet nimenomaan sen kautta vaikkei se helppoa aina ollut. Monia vuosia foxtrotter-kasvatus oli räpiköintiä sukupolvesta toiseen, aina toivoen että jostain löytyisi seuraavalle tammalle jokin ori. Kerpan RDN:ssä näitä nyt onneksi oli jokunen ja tällä hetkellä Honeyn emälinjaa jatkavat Pineberry Ion ja sen tytär Cranberry Ion. Jos katsotte Cranberryn sukua, niin sehän on hurjan epätasainen ja useampikin nimi toistuu jo viidessä polvessa.

Viime vuosina olen kuitenkin aktiivisesti tehnyt töitä foxtrottereiden eteen. Niitä on keksitty, ostettu ja kasvatettu. Niitä on meille putkahdellut muun muassa Ravenwoodista, Mustangista, Birch Bark Ranchilta ja Wolf Creekistä. Uusimpia tulokkaita foxtrottereiden maailmassa ovat Glademist Foxtrotters ja Tennessee. Näillä toki on suhteellisen lyhytsukuisia hevosia ja kasvatteja tarjolla, mutta niistä saa kasvattamalla pidempiä sukuja ja kuten tuossa jo totesin, ei sukujen tasaisuudesta ennenkään ole niin pilkun päälle piitattu. Foxtrottereiden tilanne alkaa siis olla hyvänsorttinen ja paremmaksi menee vain. Toki olen edelleen erityisen kiinnostunut ostamaan lähes mitä tahansa foxtrottereita.

Porrastetut ja kisaamisen mainitsinkin tuossa jo. Foxtrottereille on vuosien mittaan ollut tarjolla omia askellajiluokkia suhteellisen harvoin, mutta onpahan ollut kuitenkin. Toki ne ovat olleet tervetulleita myös yleisiin 3-, 4- ja 5-käyntiluokkiin. Porrastettujen tulo on parantanut luokkien ja kisojen määrää ja moni meidän foxtrottereista onkin kilpaillut itsensä jo ns. valmiiksi. Muutamat hevoset ovat kilpailleet saddleseatissakin, lähinnä näissä vähemmän näyttävissä luokissa eli classicissa ja countryssa. Näppituntumalta voisin kuitenkin väittää että isompi osa hevosista kuitenkin on kisannut vain askellajiluokkia. Muutamat ovat kilpailleet myös westernissä ja matkaratsastuksessa, mutta näistä ei ole mitenkään merkittäviä sijoitusmääriä kellään eivätkä ne ole foxtrottereiden päälaji.

Tunnustan sen verran etten ole ihan järjettömän perehtynyt siihen, mitä kaikkia värejä reaalimaailman foxtrottereilta voisi löytyä. Ionicissa ei ole mitään erityistä väri-iloittelua harrastettu, pääosin kuvien puutteen takia. Perusvärejä löytyy, samoin tobianoa, voikkovärejä, kimoa ja päistärikköä. Rotuyhdistyksen värioppaassa mainitaan samppanjavärit, hallakkovärit, hopeavärit, sabino (mitä sitten ikinä tarkoittaakaan sillä), frame, splashed white ja dominant white eli W-geeni, varianteista ei ole tietoa.

Kaikenkaikkiaan voidaan sanoa, että foxtrotterit tulivat Ioniciin vähän salakähmäisesti, mutta tulivat kuitenkin pysyäkseen. Rotu on ollut aina suhteellisen tuntematon ja selkeästi harvinaisempi kuin esimerkiksi saddlebred ja tennesseenwalker, mutta nyt tilanne sekä Ionicissa että muualla on kirkastumassa, ainakin minusta tultuu siltä.

– S