Pikku-uutisia Ionicista ja virtuaalimaailmasta yleisestikin

Poden klassikko-ongelmaa: aiheita ja ideoita blogiin olisi kyllä, mutta jotenkin ne eivät jalostu päässä ja tässä ruudulla mitenkään kelvollisiksi teksteiksi. Paljon kaikenlaista olen kyllä puuhannut varsinkin Ionicin kanssa, joten tässä vähän kuulumisia.

1. Sain Ionicin pääkasvattilistalta tehtyä sivuja siihen malliin, että kaikilla kaikilla vuodenvaihteeseen 2019-20 syntyneillä kasvateilla on sivut. Lisäksi siellä on nimiäkin keksitty jo ensi juhannukseen asti. Wuhuu! Arabienkaan kasvattilista ei ole ihan toivottomassa jamassa ja Gin Ahaltekissäkin mennään vuodessa 2019.

2. Tein frederiksborgeille ori- ja tammalinjojen listan, joka ei tietenkään ole enää ajantasalla, kun sen jälkeen tein muutamille kasvateille sivuja enkä huomannut lisätä niitä tuonne. Ei se niin vakavaa ole.

3. VRL:n porrastetuissa WRJ:n ja ARJ:n puolella on aika hiljaista. Kisajärjestäjiä on tasan minä (onnea on 3 tallia, niin voi järjestää kolminkertaisen määrän kisoja) ja kilpailijoitakin tosi vähän. No, issikoille on ARJ-kisoja kyllä ja siellä jokunen osallistuja, mutta saddleseatissa, muissa askellajiluokissa tai ajoluokissa olisi tosi tyhjää ilman minun hevosia. Ja kun ei minullakaan niitä hevosia määrättömästi ole. Ihan totta ei ole! Ei ainakaan sellaisia, joilla olisi sopiva rotu ARJ:iin, joilla olisi sivut ja jotka olisivat rekisterissä, mutteivät vielä kilpailleet itseään valmiiksi.

4. ARJ:n puolelta voin ilmoittaa, että olen ihan hurahtanut laatiksiin. Kyllä, minä! En olisi tätä päivää uskonut näkeväni eikä varmaan kovin moni muukaan. ARJ:n laatis on siitä kiitollinen, että porrastetuissa katsotaan ainoastaan hevosen saavuttama taso ja kakkospalkinnolle saattaa päästä, jos on hyvä kuva ja kisatut varsat ja vanhemmat. Ei tarvitse olla tekstejä. Ja kun minullehan riittää se kolmospalkintokin, niin eipä tässä muuta kuin käy napsimassa palkinnot plakkariin. Hackneyponeissa on jo ihan oikeasti useampikin palkittu poni.

5. Vanhempi väriuutinen: eestinhevosilta on todistettavasti löytynyt D-geeni eli hallakkovärit. Viitasen kirjassa mainitaan, ettei eesteillä olisi hallakkovärejä lainkaan, mutta tieto on siis siltä osin vanhentunutta. Viitasen kirja on toki toistakymmentä vuotta vanha, ettei ihme, jos tällaisissa yksityiskohdissa on välillä vähän heittoa. Tämä siis itselleni lähinnä muistilapuksi, etten mene taas jossain kirkkain silmin väittämään, ettei eestinhevosilla hallakkoa ole... Eestinhevonen onkin lisätty vanhaan blogipostaukseeni, jossa lueteltiin värikkäimpiä hevosrotuja.

6. Tein taannoin appaloosakasvateillekin sivuja ja huomasin keksineeni peräti kolme Sheza-alkuista nimeä tammoille. Ne ovat Sheza Little Rebel Ion, Sheza Lost Cause Ion ja Sheza Weirdo Ion. En ole ihan varma mitä olen ajatellut näitä nimetessäni. En välttämättä paljon mitään.

– S