keskiviikkona, lokakuuta 28, 2015

Tennesseenwalkerien värit, versio 10/2015

Tennesseenwalkerien väreistä on blogissa puhuttu säännöllisen epäsäännöllisesti, listattu esiintyviä värejä ja päivitelty niiden paljoutta. Tämä teksti jatkaa ihan samoilla teemoilla, sillä sain tuossa iltana muutamana päähäni päivittää kaikille tämänhetkisille walkereille kuvat! Siinä oli joltisestikin puuhaa, koska kuvattomia kuitenkin oli muutama kymmenen. Asioita ei helpottanut yhtään se, että erilaisia erikoisvärejä ja niiden yhdistelmiä oli tarjolla paljon ja kun joku on tällainen värinörtti kuin meikäläinen, kiusaukset ovat suuria... Valitettavasti kuvavarasto, vaikka laajahko onkin, ei aina tue näitä haaveita.
Tosin urakka antoi myös vähän uutta perspektiiviä väriasioihin: alkoi tuntua suorastaan mahtavalta, kun yhtäkkiä vastaan tulikin hevonen, jolla ei mikään erikoisväri ollut mahdollinen, että voi ja pitää mennä ihan perus-rautiaalla, -ruunikolla, tai -mustalla. Joskus sekin on ihan hieno asia!

No, värilista hevosmäärineen on tällainen kellonlyömällä 14.54 päivänä 20.10.15:

5 hevosta
musta
musta tobiano

4 hevosta
mustanvoikko
rautias
rautias sabino
ruunikko
ruunikko tobiano
voikko

3 hevosta
amber champagne
golden champagne
musta sabino
ruunivoikko

2 hevosta
classic champagne päistärikkö
classic cream champagne
golden cream champagne
mustankimo
ruunikonpäistärikkö
voikko sabino

1 hevonen
amber cream champagne
amber cream champagne päistärikkö
classic champagne
cremello sabino
golden champagne sabino
mustanvoikko tobiano
mustanvoikko sabino
perlino
rautiaanpäistärikkö
rautiaanpäistärikkö sabino
rautias tobiano
ruunikko sabino
rautiaankimo
ruunikonpäistärikkö sabino
ruunivoikko tovero (tobiano+sabino)
ruunivoikonkimo
voikonpäistärikkö

Pohjavärit jakautuvat aika tasan:
– mustapohjaisia värejä 26 kpl
– ruunikkopohjaisia värejä 23 kpl
– rautiaspohjaisia värejä 26 kpl

En tiedä pitäisikö tällaisen tasaisuuden olla ongelma. Olen jo vuosia sitten ollut huomaavinani sen, että walkereilla, samoin kuin jossain määrin myös saddlebredeillä (ja mahdollisesti muilla askellajiroduilla) jotenkin korostuu mustien ja rautiaiden määrät, ruunikko ei nyt ole tavaton, mutta jotenkin harvinaisempi. Esimerkiksi ruunivoikon walkerin kuvia saa metsästää kissojen ja koirien kanssa, voikkoja löytyy ihan hyvin. Mielestäni olin joskus näkevinäni tästä jonkinlaisen sivulausemaininnan jossain väreistä puhuvassa tekstissä, pitää yrittää kaivaa se esille. Ilmiö ei olisi genetiikan kannalta lainkaan vaikea selittää.

Erikoisvärien jakauma näyttää on tällainen (tovero on eroteltu sabinoksi ja tobianoksi):
– yksinkertainen voikko 23 kpl
– samppanja 16 kpl
– sabino 16 kpl
– tobiano 13 kpl
– päistärikkö 8 kpl
– kimo 4 kpl
– kaksinkertainen voikko 2 kpl

Hevosia on yhteensä siis 75, niistä lähes kolmannes (30%) on yksinkertaisia voikkoja, samppanjavärisiä ja sabinoita on reilu viidennes (21%), päistärikköjäkin yli 10%. Hevosia, joissa perusväriin yhdistyy useampi kuin yksi erikoisväri on 19 kappaletta.

Aika suuria prosenttilukemia, sanoisin. Pitäisiköhän alkaa vähitellen rajoittaa... Ei muuten mutta kun kuvien kanssa alkaa olla ongelmia.

– S

sunnuntai, lokakuuta 25, 2015

Puoliveristen nimeämistavat

Monilla vanhoilla (ja välillä uudemmillakin) puoliverikantakirjoilla on omat perinteiset metodit hevosten nimeämiseen. Virtuaalimaailmassa osa käyttää näitä samoja metodeja kasvattaessaan rotuja, osa taas ei. Tässä on vähän listaa siitä, millaisia sääntöjä olen eri roduilla bongannut.

Huomatkaa: tämä lista ei tarkoita sitä, että aivan kaikki kyseisen rekisterin/kantakirjan hevoset olisi nimetty sanotulla metodilla aina. Poikkeuksia yleensä on, vaikkei niitä olisi erikseen mainittu. Eivätkä kaikki väitteet ole mitenkään todennettuja kyseisten rekisterien sivuilta.

Australianpuoliverinen
Vähäisen otannan perusteella varsan nimi alkaa yleensä samalla alkukirjaimella kuin isäoriin nimi.

Baijerinhevonen
Orien nimi alkaa usein samalla alkukirjaimella kuin isän nimi, tammoilla samalla kuin emän nimi, mutta varsinkin tammoilla näkee jonkin verran sitä, että niidenkin nimi alkaa isän mukaan.

Belgianpuoliverinen (BWP)
Molemmilla sukupuolilla varsan nimi alkaa vuosittain vaihtuvalla kirjaimella. Vuonna 2015 alkukirjaimena on P. Kirjaimet X, Y, ja Z on pois listalta. Poikkeuksia tästä näkee kuitenkin satunnaisesti.

Berlin-Brandenburg
Orien nimet alkavat usein samalla alkukirjaimella kuin isäoriin nimi. Tammoilla on vaihtelua, joillain alkaa samalla kirjaimella kuin emän nimi, joillain isän nimen mukaan, ja joillain harvoilla ei kummankaan.

Brasilianpuoliverinen
Erittäin pienen otannan perusteella sanoisin, että nimet alkavat usein samalla alkukirjaimella kuin isäoriin nimi, mutta eivät kuitenkaan ihan aina.

Eestinurheiluhevonen
Suurin osa nimistä alkaa samalla alkukirjaimella kuin isäoriin nimi molemmilla sukupuolilla. Harvoja poikkeuksia on, ne ovat yleensä nimetty sitten emän mukaan.

Englanninpuoliverinen
Tämänkin kohdalla otanta on erittäin pieni, joten on kovin uskallettua tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Monella näyttäisi nimi alkavan isän mukaan, mutta vaihtelua on.

Hannover
Varsat nimetään samalla alkukirjaimella kuin niiden isät. Reaalimaailmassa tähän on joitain poikkeuksia AHS:n mukaan, tiettyjen W-linjojen oriiden suvusta löytyy Feiner Kerl tai Ferdinand, tällöin varsojen nimet alkavat F:llä.

Hessen
Varsat nimetään useimmiten samalla alkukirjaimella kuin niiden isät.

Hollanninpuoliverinen (KWPN)
Nimet alkavat vuosittain vaihtuvalla alkukirjaimella. Vuoden 2015 kirjain on K.

Holstein
Orivarsojen nimi alkaa samalla kirjaimella kuin isän nimi. Tammavarsojen nimien alkukirjaimet vaihtuvat vuosittain. Jos minun laskuni pitävät paikkaansa, niin vuoden 2015 kirjain olisi H. Q ja X eivät kuulu listalle. Tammojen kohdalla näkee kyllä toisinaan poikkeuksia nimeämismetodissa.

Italianpuoliverinen
Ei näyttäisi olevan minkäänlaista johdonmukaista metodia nimeämisessä.

Itävallanpuoliverinen
Otanta on pienehkö, mutta näyttäisi siltä, että varsin säännönmukaisesti oriit nimetään samalla alkukirjaimella kuin isät ja tammat samalla alkukirjaimella kuin emät.

Mecklenburg
Nimet alkavat samalla kirjaimella kuin isän nimi.

Norjanpuoliverinen
Ei näytä olevan mitään erityistä nimeämismetodia.

Oldenburg (GOV)
Oriiden nimet alkavat samalla kirjaimella kuin isän nimi, tammojen puolestaan samalla kuin emän nimi.

Puolanpuoliverinen
Nimet alkavat samalla kirjaimella kuin emän nimi.

Ranskanpuoliverinen (selle francais)
Nimet alkavat vuosittain vaihtuvalla alkukirjaimella. Vuoden 2015 kirjain on F.

Reininhevonen
Nimet alkavat samalla kirjaimella kuin isän nimi.

Ruotsinpuoliverinen
Ei näytä olevan mitään erityistä nimeämismetodia.

Sveitsinpuoliverinen
Ei näytä olevan mitään erityistä nimeämismetodia.

Tanskanpuoliverinen
Ei näytä olevan mitään erityistä nimeämismetodia.

Thüringen
Otanta on pieni, mutta näyttäisi siltä, että monet tammat on nimetty emän alkukirjaimella ja oriit isän.

Trakehner
Varsat nimetään samalla alkukirjaimella kuin niiden emät. Tästä ei juuri ole poikkeuksia länsi-Euroopassa, mutta venäläisten trakehner-sukujen kohdalla tätä ei näytä aina noudatetun.

Ukrainanratsuhevonen
Tammoilla nimi alkaa useimmiten samalla kirjaimella kuin emän nimi, oreillakin usein, mutta jotkin oriit on nimetty isänsä alkukirjaimen mukaan.

Unkarinpuoliverinen
Ei näytä olevan mitään erityistä nimeämismetodia.

Westfalen
Varsat nimetään samalla alkukirjaimella kuin niiden isät.

Württemberg
Varsat nimetään samalla alkukirjaimella kuin niiden isät, tammojen kohdalla on joitain poikkeuksia.

Zangersheide
Varsat nimetään samalla alkukirjaimella kuin niiden isät. Nimen perässä on yleensä Z osoittamassa kantakirjaa.

Zweibrücker
Varsat nimetään samalla alkukirjaimella kuin niiden isät.

Lähteet:
Sukuposti.net
RW-Base.ru
Overview: Other German WB Registries
AHS
Sporthorse-Data

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2015

Väritermistö ja sen muuttuminen

Osa suomenkielisestä hevosten väritermistöstä on hyvinkin vanhaa perua, erityisesti nämä perusvärit ruunikko, raudikko, ja musta, mutta myös kimo, päistärikkö, hallakko, ja voikko eri versioineen. Johanna Viitanen on lyhyesti esitellyt näiden sanojen alkuperää ja muunnoksia kirjassaan Hevosen värit (Vudeka, 2007) enkä minä sen enempää perehdy tässä niihin, vaikka aihe olisi kyllä kiinnostava.

Kehitys kuitenkin kehittyy ja tieto hevosten väreistä ja niihin vaikuttavista geeneistä lisääntyy, joten se on luonut tarpeen kehittää uusia väritermejä kieleen, sekä suomeen että muihin kieliin. Väritermien järkeistämistä ja yhtenäistämistä on tehty 80-luvulta alkaen ja Suomessakin siihen alettiin joko 90-luvun lopulla tai viimeistään 2000-luvun alkuvuosina. Tästä uudistuksesta on peräisin ainakin termit ruunivoikko, mustanvoikko, hopeanruunikko, ja hopeanmusta. Termistöstä myös pudotettiin epäselviä tai virheellisiä termejä kuten kanelinrautias, savakkorautias, ja luullakseni myös petrakko/petrahallakko.

Kaikille väreille ei silti ole vielä olemassa virallista suomenkielistä nimeä, osin tämä johtuu siitä, että niitä ei Suomessa juuri esiinny eikä näinollen ole ollut tarvetta nimeä keksiäkään. Virtuaalimaailmassa tilanne kuitenkin on toinen, koska täällä on rotuja ja siinä samalla myös värejä laidasta laitaan, kuvia erikoisista väreistä löytyy ulkomailta tai jotkut piirtävät ja värittävät kuvansa itse. Virtuaalimaailmassa joudutaankin toisinaan käyttämään englanninkielisiä termejä väreille, joita ei suomeksi ole vielä nimetty.

Ehkä yleisimmät ei-suomenkieliset värinimet ovat tuplavoikkojen eri versiot cremello, perlino, ja smoky cream. Suomessa näistä kaikista käytetään yhteistermiä valkovoikko tai sen englanninkielistä vastinetta blue-eyed cream (bec). Käytännössä tämä yleensä on riittävä termi reaalimaailmassa, koska tuplavoikkojen pohjavärin selvittäminen pelkästä ulkoasusta on yleensä vaikeata, usein mahdotonta. Varma tieto vaatisi geenitestausta ja sitä harvoin tehdään, koska asialla ei yleensä ole suurempaa merkitystä.
Virtuaalimaailmassa sen sijaan pohjaväri oletusarvoisesti voidaan tietää varmasti, ja siksi on loogista ja oikein käyttää värikohtaisia termejä. Perlino toki sopii ihan hyvin suomenkieleen, cremellokin melko hyvin ja näistä on ollut helppo kehittää selkeät lyhenteet perl ja cre. Murheenkryyni on smoky cream, joka ei sovellu suomenkieleen yhtään (ja ainakin minä saatan usein kirjoittaa epähuomiossa smoky black, joka tarkoittaa mustanvoikkoa). Lyhenne sc sentään on melko hyvä ja vaikea sinänsä sekoittaa mihinkään toiseen värilyhenteeseen. Eikä minulla ainakaan ole yhtään hyvää ideaa, mitkä voisivat olla sopivia suomenkielisiä nimiä tuplavoikoille.

Uudempi ja harvinaisempi ongelma on samppanjavärien nimitykset, samppanjaa kun ei Suomessa esiinny lainkaan ja Euroopassakin lienee vain aniharvoja samppanjavärisiä hevosia. Yleisesti virtuaalimaailmassa ja suomenkielisissä hevoslähteissä näistä käytetäänkin englanninkielisiä termejä amber champagne, classic champagne, ja gold champagne. Viitanen on kuitenkin käyttänyt kirjassaan näistä suomennettuja, genetiikkaan pohjautuvia termejä samppanjanrautias, samppanjanruunikko, ja samppanjanmusta. Omasta mielestäni nimitykset ovat erinomaiset, samppanja-etuliite kertoo mistä väristä on kysymys ja sen tunnistaa helposti vaikka olisikin perehtynyt vain englanninkielisiin lähteisiin, ja nimen loppuosa kertoo pohjavärin. Tätä on myös helppo käyttää erikoisempien liitännäisvärien kanssa: samppanjanruunivoikko, samppanjanhiirakko, samppanjanvoikonhallakko. Minun mielestäni nämä termit ovat huomattavasti selkeämmät kuin englanninkielessä käytetyt termit. Vaan kun virtuaalimaailmassa on totuttu käyttämään noita englanninkielisiä termejä, niin sotkisiko suomalaisten termien käyttäminen ihmisiä kovinkin pahasti? Ongelma tosin koskee aniharvaa harrastajaa, sen verran harvinaisia ovat ne rodut, joilla samppanjaa ylipäänsä esiintyy ja millään näistäkään roduista se ei ole yleinen.

Muita väritermejä, joilla ei ole vakiintunutta suomalaista nimitystä ovat shetlanninponeilla esiintyvä mushroom, harvinainen pearl (toisinaan myös Barlink) ja kaikki eritellyt kirjavuuskuviot. Tällä hetkellähän suomenkielessä erotellaan lehmänkirjava ja tiikerinkirjava, mutta näiden molempien eri tyypit ovat ilman nimiä.
Lehmänkirjavista tobiano ja sabino ovat melko hyvin soveltuvia käytettäviksi suomenkielessä, frame ja splashed white sen sijaan eivät, tosin splashista näkee joskus käytettävät termiä suomenkirjava (skrj). Oma mielipiteeni on kylläkin se, että tämä termi ei ole erityisen kuvaava, koska esiintyyhän splashed whitea toki muillakin kuin vain suomalaisilla roduilla ja muuallakin kuin Suomessa. Toki aikaisimmat tieteelliset kuvaukset splashin kaltaisista hevosista lienevät Suomesta (siksi englanninkielisessä kirjallisuudessa esiintyy kuulemma joskus termi Finnish paint), mutta ei samppanjavärejäkään kutsuta kotialueensa mukaan.
Tiikerinkirjavien kuvioista näkee joskus käytettävän termejä täplikäs (leopard) ja loimikuvio tai huopakuvio (blanket), mutta nämä ovat satunnaisia ja ainakin tuo huopakuvio on vain suhteellisen tönkkö käännös englanninkielisestä nimestä.

– S

keskiviikkona, lokakuuta 14, 2015

Arvioi sukupuolileima

Yritän herätellä tässä vähän keskustelua aiheesta hevosten sukupuolileima. Pohjalle voi lukea vanhan tekstin Hevosten sukupuolileima, jossa tätä on käsitelty teorian kannalta ja on siellä muutama esimerkkikuvakin.

Tässä postauksessa puolestaan on joitain kuvia pääosin lämminverityyppisistä hevosista, mahanalus peitettynä ettei se hämää, joiden sukupuolileimasta haluaisin teiltä lukijoilta kommenttia. Mitä te näette kuvassa? Oikeita tai vääriä vastauksia ei ole, kaikista hevosista ei ole tiedossa oikeata sukupuolta, ja toisaalta mitä sillä on väliä vaikka olisikin, eihän kaikilla hevosilla ole hyvä sukupuolileima. Kaikkiin kuviin ei tokikaan ole pakko sanoa mitään, voitte valikoida joukosta ne, joihin jotain sanottavaa on.
Kuvat on valikoitu lähinnä sillä perusteella, että omasta mielestäni sukupuolileima niissä ei ole mitenkään selkeä ja siksi ne ovat ns. vaikeita kuvia.

Kuva 01.
© Klaudia

Kuva 02.
© Klaudia

Kuva 03.
© ZSAA

Kuva 04.
© Klaudia

Kuva 05.
© Equiros.ru

Kuva 06.
© Wisteria Park

Kuva 07.
© Tiho Hannover

Kuva 08. (andalusia)
© Bob Langrish

Kuva 09. (newforest)
© Bob Langrish

Kuva 10. (NSH)
© Bob Langrish

sunnuntai, lokakuuta 11, 2015

Moriesian

Moriesian on virtuaalimaailmassa varsin outo ilmestys, eihän noita taida olla kuin meillä Ionicissa jokunen. Voi olla että meiltä on joku myyty muualle, mutta joka tapauksessa puhutaan vain yksittäisistä hevosista. VRL:n rekisterissä niitä on kaikkiaan 12 kappaletta, niistä ainakin 8 on minun ja Virginian nimissä. Kasvattajia on tasan yksi: Ionic eikä meilläkään se kasvatus lennä nykyisin, päinvastoin yritämme päästä eroon noista lopuistakin. Ei riitä aika, innostus eikä kuvat.

Kuten nimestä voi päätellä, moriesian on risteytysrotu, jossa on morganinhevosta ja friisiläistä. Moriesian on varsin uusi rotu reaalimaailmassa, ensimmäinen rekisteri ja rotuyhdistys perustettiin 1996 USA:ssa, mutta ilmeisesti vasta 2000-luvulla se on alkanut kerätä yhtään enempää suosiota.

Kuten monien muidenkin risteytysrotujen, moriesianin tarkoitus ja ihanne on yhdistää kantarotujensa parhaat puolet. Tässä tapauksessa halutaan siis yhdistää friisiläisen aristokraattinen ulkonäkö morganin kevyempään tyyppiin. Koska moriesianin tapauksessa kantarodut ovat vanhoja ja kauan jalostettuja, ja niiden rakenne on kohtuullisen homogeeninen, voisi kuvitella, että risteytyksen tulokset ovat melko hyvin ennakoitavissa. En tiedä, ehkä ne ovatkin, vaikka varsinkaan reaalimaailmassa eivät nämä jalostusasiat suinkaan mene ihan yksi yhteen. Sen verran mitä olen moriesianien kuvia nähnyt, hevoset ovat kyllä varsin kivan näköisiä.

Moriesian-rekisterissä on Lynghaugin mukaan neljä divisioonaa:
– Foundation: 1. polven risteytys
– Moriesian: kahden moriesianin risteytys
– "Kolmen vartin" moriesian: hevonen jossa on 3/4 jompaakumpaa kantarotua (yleensä foundation-moriesian risteytettynä jompaankumpaan kantarotuun)
– Elite Sport Horse: tarkoitettu jossain lajissa menestyneille, rekisteröidyille moriesianeille

Kuten yllä tuli jo mainittua, moriesianin ulkonäössä ja rakenteessa pitäisi yhdistyä kantarotujen ominaisuudet mahdollisimman ihanteellisella tavalla. Rotumääritelmä on tällainen (oma suomennos, epätarkka):

– Päässä tulisi ilmetä friisiläisen jalous ja morganin hienostuneisuus.
– Silmät ovat ilmeikkäät.
– Profiili suora tai hieman kovera. Pää on yleisesti ottaen lyhyt.
– Korvat pienet ja pystyt.
– Kaula nousee lavoista pystyssä ja on kaareva. Yleisesti kaulan tulee olla ylväs.
– Päänliittymä on avoin ja sallia taipuminen.
– Säkä on erottuva, mutta silti yhdistyy kauniisti sekä kaulaan että selkälinjaan.
– Lapa on pitkä ja lihaksikas.
– Selkä on vahva ja lihaksikas, lyhyt tai korkeintaan keskipitkä. Pitkä tai heikko selkä on virhe.
– Runko on syvä ja leveä.
– Selkä liittyy kauniisti ristiin ja takaosaan.
– Takaosa on lihaksikas ja pyöreä, risti ei saa olla säkää korkeammalla.
– Jalat ovat suorat, sirommat kuin friisiläisillä, mutta tukevammat kuin morganeilla. Nivelet ovat selkeästi erottuvat.
– Etujaloissa kyynärvarsi on etusäärtä pidempi.
– Takasissa reisi ja koipi ovat lihaksikkaat ja takasääri kohtisuorassa maata vasten.
– Kaviot ovat sopivankokoiset, kovat ja vahvat.
– Jaloissa voi olla pitkää vuohiskarvaa, se on toivottava ominaisuus.
– Säkäkorkeus on yleensä n. 154-165 cm, vaihtelua voi esiintyä.
– Väreistä yleisimmät ovat musta, ruunikko, ja rautias, mutta kaikki värit ovat hyväksyttyjä.
– Luonteeltaan moriesian on kiltti, aulis, ja pirteä.
– Liikkeet ovat vapaat, suorat, ja joustavat.
– Käynti on nelitahtista, yliastunta selkeää.
– Ravi on kaksitahtista, tasapainoista ja eloisaa. Takaosan tulee työskennellä hyvin.
– Laukka on kolmitahtista, tasapainoista, ja voimakasta. Takaosan tulee työntää hyvin eteenpäin.

Lähteet
Moriesian Horse Registry
Lynhaug, Fran: The Official Horse Breeds Standards Guide

– S

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2015

Muistosivujen anatomia

Tämäkin aihe on pihistetty ht.netistä, jossa käsiteltiin sitä, mitä hevosten muistosivuille pitäisi jättää. Tärkeä aihe, hyvä että joku hoksasi ottaa sen esille, koska viime vuosina ainakaan minä en ole nähnyt suuremmin keskustelua aiheesta, mutta huonoja muistosivuja kyllä jonkin verran.

Meillähän mennään mahdollisimman yksinkertaisella kaavalla: kun hevonen kuolee, sen sivuille lisätään teksti "muistosivu, kuollut xx.yy.zz". Mitään ei yleensä poisteta eikä lisätäkään, paitsi niissä tapauksissa, jos kuollut hevonen on kuvaton, ts. sille ei ole määritelty väriä. Näissä tapauksissa hevoselle ei lisätä kuvaa (paitsi toisinaan jokin sopivanvärinen clipart-kuva, esimerkki), mutta väri määritellään, jotta varsoille puolestaan voidaan määrittää väri. Joskus muinoin, kun domainpalvelussa oli vielä tiedostomäärärajoitus ja kuvat oli tallennettu PhotoBucketiin, kuvat poistettiin sieltä hevosen kuoltua. Näin vanhoilta Ionicin hevosilta puuttuu yleensä kuva.

Kuvan poistaminen sivuilta hevosen kuoltua tuntuu olevan aika yleistä. Se ei yleensä ole kovin vakavaa, vaikkakin kyllä vähän harmillista. Joskus nimittäin ainakin itselle ne kuvat ovat juuri se juttu, minkä takia olen halunnut ostaa varsan tietyistä vanhemmista tai käyttää tiettyä oria tammalleni. Mutta jos kuvan poistaa muistosivulta, täytyy todellakin pitää huolta siitä, että hevoselle on merkitty väri eikä luoteta siihen, että kyllähän jokainen näkee värin kuvasta. No, vaikka hevonen ei olisi kuollut, pitäisi väri olla silti merkitty, koska kuvat eivät aina toimi ja joissain tapauksissa on pelkän kuvan perusteella vaikea määrittää, mikä hevosen väri varsinaisesti on. Ja mainostan edelleen, että jos värimääritykset tuntuvat vaikeilta, niin meiltä saa aina kysellä apuja värien ja kuvien kanssa.

Yleisesti ottaen minusta ei ole järkevää poistaa yhtään mitään hevosten sivuilta sen kuoltua, koska ne tiedot jotka ovat tärkeitä muille harrastajille hevosen eläessä, ovat yleensä ihan yhtä tärkeitä myös hevosen kuoltua. Perustiedot, suku, ja jälkeläislista nyt ainakin pitäisi olla, kilpailukalenteri voi olla tärkeä joillekuille, kuvasta tuossa jo puhuttiinkin jo, ja luonnekuvaus ja sukuselvitys auttavat niitä, jotka ovat kirjoittamassa hevosen jälkeläisille vastaavia tekstejä.

Pitäisikö kuolleelle hevoselle sitten tehdä erillinen muistosivu? Toisinaan näkee tehtävän sitä, että talli ja hevosten sivut sijaitsevat omistajan domainilla, mutta muistosivut tehdään jonnekin ilmaispalvelimelle, jonne linkitetään hevosen vanhoilta sivuilta. Ymmärtääkseni tällä yritetään joko säästää tilaa tai kaistaa palvelimelta, tai vaihtoehtoisesti yritetään jollain tavoin suojata muistosivuja katoamiselta, siltä varalta, että omistaja ei halua jatkossa pitää omaa domainia enää tai haluaa vaikka vaihtaa sen nimen.
Tilan- tai kaistansäästöön pelkkien html-sivujen poistaminen ei vaikuta sitä eikä tätä, koska html-tiedostot ovat yleisesti ottaen kovin pieniä, ainakin jos koodi on tehty edes jotenkin fiksusti. Ja jos näiden kanssa on oikeasti ongelmia, kannattaa aloittaa karsiminen suurimmasta tilan- ja kaistanviejästä eli grafiikoista. Minun ainakin on vaikea kuitenkaan kuvitella, että nykyisillä domain-paketeilla olisi niin tiukat rajat, että simppelin virtuaalitallin kanssa voisi olla tällaisia ongelmia.
Mitä tulee sitten taas sivujen parempaan säilymiseen ilmaispalvelimilla, niin luulisi tähän mennessä kaikkien jo tietävän sen olevan melkoisen riskaabeli oletus. Expage, Geocities, Sunpoint, Webs, tarvitseeko edes mainita näitä? Tällä hetkellä ainoat edes jotenkin luotettavat keinot hevosten sivujen pitämiseen tallessa on sivun tallentaminen Web Archiveen ja osin myös hevosen rekisteröinti VRL:oon.

Huonoimmat vaihtoehdot, mitä hevosen kuoltua voi tehdä, ovat ehkäpä nämä:
– sivujen hukkaaminen kokonaan
– erillisen muistosivun tekeminen, mutta hevosen vanhan sivun hukkaaminen
– perustietojen poisto sivuilta

Omasta puolestani voisin yleisohjeeksi siis sanoa, että mitä vähemmän dataa hevosen sivuilta poistetaan sen kuoltua, sen parempi.

–S

sunnuntai, lokakuuta 04, 2015

Esittelyssä kuukauden valinnat

Tällä kertaa kuukauden valinnat ovat seuraavat:
– connemara-ori Breezy Belenos
– tersk-tamma Iveta Ion
Alegre


Breezy Belenos on suhteellisen uusi hankinta meidän connemara-laumaan, tuli meille keväällä. Connemarojen jalostusta olisi tarkoitus jatkaa, mutta vain muutaman ostohevosen voimin se ei kauas lennä. Niinpä olen ollut tässä ostokannalla connujen suhteen, Belenos oli ensimmäinen, nyt myöhemmin on tullut yksi tamma Nouvionista ja aivan viimeisimpänä kolme ponia Aidasta.

Belenosin suvusta en osaa sanoa sitä enkä tätä, koska en ole erityisesti perehtynyt connemara-sukuihin. Tärkeämpää on se, että suku sopii meidän tammoille ja sen se tekee. Ja kun noista väreistä on viime aikoina ollut puhetta, niin vastustin kiusausta tehdä oriista ruunivoikko, vaikka se olisi suvun perusteella ollut hyvinkin mahdollista. No, syy tähän toki oli se, että varastosta löytyi komea ruunikko-oriin kuva ja se piti saada käyttöön...


Iveta on yksi kymmenistä tersk-lauman harminkappaleista: vanha, pitkäsukuinen hevonen, jolle pitäisi äkkiä löytää jostain sulhanen tai pari, jotta se saisi tehtyä pari varsaa ja sitten sen voisi kuopata. Vaan kun se suku on niin pitkä, että sen oriin löytäminen ei ole ihan helppo projekti ja moni on liian likeistä sukuakin.

Ivetan suku on siis vaikea, mutta hieno. Kun sukua tonkii sinne 5. polven taakse, sieltä löytyvät ainakin lähes kaikki terskien vanhimmat nimet: Dopiza, Slathan, Alexandra, Issabeau, ja Stella. Se ei olisi mahdollista lainkaan ilman Katjan kasvattamaa ori Zenithiä ja paria zenilästä tammaa, jotka Virginia osti Ioniciin vuonna 2004.


Alegre on ollut olemassa jo iät ja ajat, puhutaan ymmärtääkseni ainakin muutamasta vuodesta. Nykyinen foorumi on perustettu vuonna 2013, mutta minulla on kutina, että se olisi vaihtanut paikkaa. En tiedä, mutta vuonna 2013 perustettunakin se hakkaa monet tallit iässä mennen tullen. Onhan noita erilaisia tuonti- ja myyntifoorumeita ollut useitakin vuosien mittaan, mutta harva on ollut suosittu tai pitkäikäinen. Alegre on siis pitkäikäinen ja ilmeisesti ainakin jossain määrin suosittu, kun kerran on pysynyt pystyssä. (EDIT: Alegren historia virtuaalimaailmassa on pidempi kuin Ionicin tai edes Virginian. Repikää siitä! Lisää aiheesta löytyy Alegren blogista)

Itse suhtaudun yleensä muiden tuomiin hevosiin varauksella, hyvin helposti käy niin että jokin hevosessa ei miellytä, yleensä nimi, joka ei mielestäni ole rodulle sopiva. Myönnettävä on, että osalla Alegrenkin tuontihevosista on sama vika, mutta koska valikoimaa riittää suvuttomien puolella melkoisesti, ei ongelman pitäisi olla ylipääsemätön.

Mutta parastahan Alegressa nykyään on se, että se myy myös suvullisia hevosia. Joukossa on lopettaneilta talleilta saatuja helmiä, toisinaan vanhasukuisia hevosia, usein varsin tuntemattomia sukuja löytyy, ja mikä parasta, rotuvalikoimassa riittää! Voin kehua ostaneeni sieltä jo yhden djoehemiläisen (!) gidran-oriin, kolmipolvisen kladrub-tamman ja tällä hetkellä on vetämässä hackneyponin ostopyyntö. Tähtäimessä on vielä ainakin yksi shagya, ehkä toinen kladrub, muutama puoliverinen, jokunen welsh, ja jos saisi ekan vuonohevosenkin Ioniciin. Ymmärtänette pointin.

Ostaminen Alegresta on mahdollisimman helppoa: vaatimuksia ei ole sen lisäksi että ilmoittaa sivut ja rekisteröityjen kohdalla myös oman VRL-tunnuksensa. Tämänkin voi tehdä foorumissa, ei tarvitse siis edes sähköpostia kaivaa auki. Suositeltava paikka kaikille.

–S