keskiviikkona, lokakuuta 21, 2015

Väritermistö ja sen muuttuminen

Osa suomenkielisestä hevosten väritermistöstä on hyvinkin vanhaa perua, erityisesti nämä perusvärit ruunikko, raudikko, ja musta, mutta myös kimo, päistärikkö, hallakko, ja voikko eri versioineen. Johanna Viitanen on lyhyesti esitellyt näiden sanojen alkuperää ja muunnoksia kirjassaan Hevosen värit (Vudeka, 2007) enkä minä sen enempää perehdy tässä niihin, vaikka aihe olisi kyllä kiinnostava.

Kehitys kuitenkin kehittyy ja tieto hevosten väreistä ja niihin vaikuttavista geeneistä lisääntyy, joten se on luonut tarpeen kehittää uusia väritermejä kieleen, sekä suomeen että muihin kieliin. Väritermien järkeistämistä ja yhtenäistämistä on tehty 80-luvulta alkaen ja Suomessakin siihen alettiin joko 90-luvun lopulla tai viimeistään 2000-luvun alkuvuosina. Tästä uudistuksesta on peräisin ainakin termit ruunivoikko, mustanvoikko, hopeanruunikko, ja hopeanmusta. Termistöstä myös pudotettiin epäselviä tai virheellisiä termejä kuten kanelinrautias, savakkorautias, ja luullakseni myös petrakko/petrahallakko.

Kaikille väreille ei silti ole vielä olemassa virallista suomenkielistä nimeä, osin tämä johtuu siitä, että niitä ei Suomessa juuri esiinny eikä näinollen ole ollut tarvetta nimeä keksiäkään. Virtuaalimaailmassa tilanne kuitenkin on toinen, koska täällä on rotuja ja siinä samalla myös värejä laidasta laitaan, kuvia erikoisista väreistä löytyy ulkomailta tai jotkut piirtävät ja värittävät kuvansa itse. Virtuaalimaailmassa joudutaankin toisinaan käyttämään englanninkielisiä termejä väreille, joita ei suomeksi ole vielä nimetty.

Ehkä yleisimmät ei-suomenkieliset värinimet ovat tuplavoikkojen eri versiot cremello, perlino, ja smoky cream. Suomessa näistä kaikista käytetään yhteistermiä valkovoikko tai sen englanninkielistä vastinetta blue-eyed cream (bec). Käytännössä tämä yleensä on riittävä termi reaalimaailmassa, koska tuplavoikkojen pohjavärin selvittäminen pelkästä ulkoasusta on yleensä vaikeata, usein mahdotonta. Varma tieto vaatisi geenitestausta ja sitä harvoin tehdään, koska asialla ei yleensä ole suurempaa merkitystä.
Virtuaalimaailmassa sen sijaan pohjaväri oletusarvoisesti voidaan tietää varmasti, ja siksi on loogista ja oikein käyttää värikohtaisia termejä. Perlino toki sopii ihan hyvin suomenkieleen, cremellokin melko hyvin ja näistä on ollut helppo kehittää selkeät lyhenteet perl ja cre. Murheenkryyni on smoky cream, joka ei sovellu suomenkieleen yhtään (ja ainakin minä saatan usein kirjoittaa epähuomiossa smoky black, joka tarkoittaa mustanvoikkoa). Lyhenne sc sentään on melko hyvä ja vaikea sinänsä sekoittaa mihinkään toiseen värilyhenteeseen. Eikä minulla ainakaan ole yhtään hyvää ideaa, mitkä voisivat olla sopivia suomenkielisiä nimiä tuplavoikoille.

Uudempi ja harvinaisempi ongelma on samppanjavärien nimitykset, samppanjaa kun ei Suomessa esiinny lainkaan ja Euroopassakin lienee vain aniharvoja samppanjavärisiä hevosia. Yleisesti virtuaalimaailmassa ja suomenkielisissä hevoslähteissä näistä käytetäänkin englanninkielisiä termejä amber champagne, classic champagne, ja gold champagne. Viitanen on kuitenkin käyttänyt kirjassaan näistä suomennettuja, genetiikkaan pohjautuvia termejä samppanjanrautias, samppanjanruunikko, ja samppanjanmusta. Omasta mielestäni nimitykset ovat erinomaiset, samppanja-etuliite kertoo mistä väristä on kysymys ja sen tunnistaa helposti vaikka olisikin perehtynyt vain englanninkielisiin lähteisiin, ja nimen loppuosa kertoo pohjavärin. Tätä on myös helppo käyttää erikoisempien liitännäisvärien kanssa: samppanjanruunivoikko, samppanjanhiirakko, samppanjanvoikonhallakko. Minun mielestäni nämä termit ovat huomattavasti selkeämmät kuin englanninkielessä käytetyt termit. Vaan kun virtuaalimaailmassa on totuttu käyttämään noita englanninkielisiä termejä, niin sotkisiko suomalaisten termien käyttäminen ihmisiä kovinkin pahasti? Ongelma tosin koskee aniharvaa harrastajaa, sen verran harvinaisia ovat ne rodut, joilla samppanjaa ylipäänsä esiintyy ja millään näistäkään roduista se ei ole yleinen.

Muita väritermejä, joilla ei ole vakiintunutta suomalaista nimitystä ovat shetlanninponeilla esiintyvä mushroom, harvinainen pearl (toisinaan myös Barlink) ja kaikki eritellyt kirjavuuskuviot. Tällä hetkellähän suomenkielessä erotellaan lehmänkirjava ja tiikerinkirjava, mutta näiden molempien eri tyypit ovat ilman nimiä.
Lehmänkirjavista tobiano ja sabino ovat melko hyvin soveltuvia käytettäviksi suomenkielessä, frame ja splashed white sen sijaan eivät, tosin splashista näkee joskus käytettävät termiä suomenkirjava (skrj). Oma mielipiteeni on kylläkin se, että tämä termi ei ole erityisen kuvaava, koska esiintyyhän splashed whitea toki muillakin kuin vain suomalaisilla roduilla ja muuallakin kuin Suomessa. Toki aikaisimmat tieteelliset kuvaukset splashin kaltaisista hevosista lienevät Suomesta (siksi englanninkielisessä kirjallisuudessa esiintyy kuulemma joskus termi Finnish paint), mutta ei samppanjavärejäkään kutsuta kotialueensa mukaan.
Tiikerinkirjavien kuvioista näkee joskus käytettävän termejä täplikäs (leopard) ja loimikuvio tai huopakuvio (blanket), mutta nämä ovat satunnaisia ja ainakin tuo huopakuvio on vain suhteellisen tönkkö käännös englanninkielisestä nimestä.

– S

Ei kommentteja: