maanantaina, huhtikuuta 30, 2012

Satuhevosia?

Ht.netissä taas käytiin keskustelua ja tällä kertaa satuhevosista. Siis ihan yksisarvisista, pegasoksista ja sen sellaisista, onko niitä virtuaalimaailmassa ja voisiko/saisiko olla. Tämähän on virtuaalimaailmaa, joten mikä jottei!

Tässä kohtaa taas toivoisi, että osaisi piirtää kunnolla hevosia tai yhtään mitään muutakaan. Mutta toisaalta: mikä pakko jonkin yksisarvisen tai pegasoksen on olla kaikkien rakennetoiveiden mukainen? Sehän on tarueläin. Minulla kävi jo siis mielessä keksiä Ioniciin oma pegasos-lauma.

Luonnollisesti ehdin miettiä jo myös pegasosten värejä, koska olisihan se sulaa hulluutta pitäytyä taruhevosten kanssa vain tavallisissa hevosten väreissä. Ehei, meidän pegasoksemme olisivat pastellisävyisiä, vaaleansinisiä, vaaleankeltaisia ja -vihreitä ja vaaleanpunaisia. Ehkä myös valkoisia ja voisihan myös olla mustia. Osalla olisi valkeat jouhet, osalla muun peitinkarvan väriset ja osalla peitinkarvaa tummemmat mutta samansävyiset.

Perin kiehtovaa olisi myös luoda näille väreille genetiikka (tässä kohtaa saa nauraa: on vappuaatto ja mietin satuhevosia ja niiden värigenetiikkaa!). Perusvärit (vaaleat sininen, punainen ja keltainen) olisivat dominoivia, sitten olisi tummentava geeni, dominoiva ehkä sekin ja homotsygoottina esiintyessään tekisi hevosesta täysin mustan pohjaväristä riippumatta. Sitten olisi joku valkojouhisuusgeeni, joka voisi aiheuttaa erilaisina yhdistelminä erilaisen jouhien värin: valkoisen, peitinkarvan värisen tai sitä tummemman.

Perusvärien geenit olisivat S (sininen), P (punainen) ja K (keltainen) ja musta olisi M. Valkojouhisuus voisi olla. Värit voisivat mennä siis vaikka näin:

  • valkoinen: mm ss pp kk Vv/vv
  • valkoinen tummajouhinen: mm ss pp kk VV
  • hopeanharmaa: Mm ss pp kk Vv
  • hopeanharmaa valkojouhinen: Mm ss pp kk vv
  • hopeanharmaa tummajouhinen: Mm ss pp kk VV
  • musta: MM VV/Vv
  • musta valkojouhinen: MM vv
  • vaaleansininen: mm SS/Ss pp kk Vv
  • vaaleansininen valkojouhinen: mm SS/Ss pp kk vv
  • vaaleansininen tummajouhinen: mm SS/Ss pp kk VV
  • sininen: Mm SS/Ss pp kk Vv
  • sininen valkojouhinen: Mm SS/Ss pp kk vv
  • sininen tummajouhinen: Mm SS/Ss pp kk VV
  • vaaleanpunainen: mm ss PP/Pp kk Vv
  • vaaleanpunainen valkojouhinen: mm ss PP/Pp kk vv
  • vaaleanpunainen tummajouhinen: mm ss PP/Pp kk VV
  • punainen: Mm ss PP/Pp kk Vv
  • punainen valkoharjainen: Mm ss PP/Pp kk vv
  • punainen tummaharjainen: Mm ss PP/Pp kk VV
  • vaaleankeltainen: mm ss pp KK/Kk Vv
  • vaaleankeltainen valkojouhinen: mm ss pp KK/Kk vv
  • vaaleankeltainen tummajouhinen: mm ss pp KK/Kk VV
  • keltainen: Mm ss pp KK/Kk Vv
  • keltainen valkojouhinen: Mm ss pp KK/Kk vv
  • keltainen tummajouhinen: Mm ss pp KK/Kk VV
  • vaaleanvihreä: mm SS/Ss pp KK/Kk Vv
  • vaaleanvioletti: mm SS/Ss PP/Pp kk Vv
  • vaaleanoranssi: mm ss PP/Pp KK/Kk Vv

    Tietysti noista vaaleanvihreistä, -violeteista ja -oransseista olisi olemassa valko- ja tummajouhiset versiot ja tummemmat värit. Yksi ongelma on: mitä jos pegasoksessa on kaikki nuo perusvärien geenit, ts. genotyyppi on S P K, miltä se näyttäisi? Sateenkaariraitaiselta? Ja voisihan sitä jotain kirjavuuskuviotakin keksiä...

    Mutta olkoon tämä meidän värikäs vappupostaus.

    -S

  • torstaina, huhtikuuta 26, 2012

    Hei hei, YLA

    Olen ollut YLAn tuomarina taas jonkin aikaa, siitä lähtien kun YLA palasi tauolta ja jo ennen sitä. Olen arvostellut kaikkien YLA-vuosieni aikana useampia luokkia, täysiverisiä, puoliverisiä ja lämminverisiä, D-poneja ja taisin joskus aikojen alussa tuomaroida B-ponejakin. Kaikenlaista on siis nähty. Nyt kuitenkin erosin, luullakseni lopullisesti. En halua enää YLAa.

    Kuten joissain yhteyksissä on tullutkin ilmi, aikoinani kehitin YLAn idean ja pisteytyksen, joten minua voidaan kiittää tai syyttää YLAn luomisesta. Tuolloin aikoinaan YLAn tarkoitus oli siirtää painopistettä pois pelkän NJ-menestyksen haalimisesta tasapuolisemmin muihinkin asioihin. Tuolloin nimittäin "hienoimmat" hevoset olivat VIR MVA CH-hevosia, kantakirjattuja otuksia, joilla oli hienot kuvat muttei luonnetta, sukua tai kisoja. NJ-kalenteria kytättiin monta kertaa päivässä ja kiireellä raapustettiin osallistumisposteja, jotta saataisiin omat kultamussukat mukaan näyttelyihin ennen kuin luokat täyttyvät. Ja tuomarit luonnollisesti olivat ylityöllistettyjä, samoin NJ:n ylläpito, jolla oli tekemistä osallistujien keksimien porsaanreikien tukkimisessa, kisakalenterin päivittämisessä ja kaikkiin valituksiin vastaamisessa tai ainakin niiden sietämisessä.

    Se kaikki alkoi siitä, että eihän tällainen pelkän näyttelymenestyksen haaliminen ole realistista. Olisi kiva jos hevosella olisi jotain muutakin sivuilla kuin kuvat ja arvonimilitaniat. Ja että hevosta oikeasti käytettäisiin johonkin muuhunkin kuin vain näyttelyihin. Niinpä YLAssa pisteytettiin hevonen kokonaisuutena: pisteitä sai rakenteesta toki, mutta myös luonnekuvauksesta, suvusta ja jälkeläisistä ja kisoista. Siitä se sitten lähti, minun ja muutaman muun suunnitelma "täydellisen hevosen" määritelmän muuttamisesta ja laajentamisesta.

    Ja sehän muuttui. Nykyisin nauretaan jos hevosella ei ole kisoja, sukua tai ainakin sukuselvitystä ja luonnekuvausta, joten tavoite saavutettu ja minun pitäisi olla iloinen. No en kuitenkaan ole. Homma on mennyt ylitse, enää ei riitä maltillinen kisaaminen (vaikka se YLAssa kyllä riittäisikin) eikä järkevän pituinen luonnekuvaus. Näyttelymenestystä ja ktk-palkintoja halutaan edelleen. Nyt täytyy hevosenomistajan tehdä paljon enemmän töitä saavuttaakseen käsitteen "hyvä virtuaalihevonen". Minä puolestani olen pudottautunut siitä kelkasta jo kauan sitten.

    YLA-tuomaroinnista on tullut perin tylsää. Sieltä puuttuu nykyään ne wow-elämykset, se kun huomaa johonkin hevoseen todella panostetun aikaa ja vaivaa ja jolla on vielä hieno kuvakin ja pitkä suku ja kaikki hyvin. Kaikki YLAan tuodut hevoset ovat sellaisia! Saman kaavan mukaisia: hyvä rakennekuva, luonnekuvaus jonka arvaa jo etukäteen, kisoja ja sijoituksia vähintään se 60 kappaletta, että saa täydet pisteet, sukua tai ainakin pitkänpitkä sukuselvitys ja varsat sekä päiväkirja joka on viime viikolla kirjoitetun oloinen vaikka päivämäärät on merkitty vuoden ajalle.

    Toistan itseäni: se on tappavan tylsää. Hevosista saa niin laskelmoidun kuvan, niiden sivut on ikäänkuin viritetty nimenomaan sitä varten, että niillä saa YLAsta mahdollisimman hyvät pisteet. Luultavasti suunnilleen samalla kaavalla kuitenkin saa pisteitä myös jaosten laatuarvosteluista, joten kaikki on todennäköisesti tarkkaan laskelmoitu laatuarvostelumenestystä varten.

    Sana "laskelmointi" onkin tässä se avainsana. Sitä tehdään (kuvitteellinen) laskin kourassa ja kuinka moni teistä pitää hauskaa taskulaskimen kanssa? Virtuaalimaailma ei ole enää hauska, kun täällä laskelmoidaan. YLA-tuomaroinnistakin katosi hauskuus kun kaikkien osallistujien sivut ovat laskelmoituja maksimaalista menestystä varten. Minä innostun heti, kun joku tekee asioita toisella tavalla, siis yleensä jättää jotain tekemättä. Suprant sai kehuja juuri siitä, että hevosilla ei ole (pitkiä) luonnekuvauksia, ei (pitkiä) kisakalentereita eikä täydellisiä rakennekuvia. YLAan niitä tietenkään ei tuoda.

    YLAsta on tullut turha. Se oli aikanaan tarpeellinen, se kertoi että hevosella olisi hyvä tehdä muutakin kuin vain näyttelyttää, koska siitä sai pisteitä. Nyt hevosilla tehdään jo ihan ilman YLAa paljon kaikenlaista että ne olisivat hyviä ns. yleisen mielipiteen mukaan. Siihen ei enää tarvita YLA-menestystä porkkanaksi. Nyt puolestaan tarvittaisiin jotain, jolla saataisin harrastajien pipoja löysättyä.


    -Gin

    keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2012

    Miten vältät kapulakieltä?

    Kapulakielestä Gin kirjoitti jo aiemmin wikin yhteydessä, mutta on sitä virtuaalitalleillakin. Tässä on sekalaisia poimintoja (pahoittelen, jos aiheutamme mielipahaa lainaamalla juuri sinun tallisi sivuilta tekstiä) ja esimerkkejä siitä, miten sen voisi sanoa ymmärrettävämmin ja vähemmän kömpelösti.

    ...perustettu kahden pitkäaikaisen virtuaaliharrastajan toimesta
    Jonkun toimesta - muoto on kapulakielisyyden varma paljastaja. Sano mieluummin: "Tallin perusti kaksi pitkäaikaista virtuaaliharrastajaa".

    Pyrimme tuomaan vaihtelua...
    Siis tuotteko vai ette? Jos te vain pyritte, ei sitä kannata mainostaa. Sanokaa siis "Tuomme vaihtelua...".

    Pääasiallista toimintaamme on rotujen x, y ja z kasvatus
    Yksinkertaisesti: "Kasvatamme rotuja x, y ja z". Älä ole epämääräinen vaan kerro suoraan, mitä sinä/te teette.

    Talli majoittaa tiloihinsa...
    "Tallilla asuu..." Ei talli majoita ketään tai mitään, omistaja voikin majoittaa talliinsa hevosia ja muuta.

    Kokemusta löytyy asioista å, ä ja ö.
    Kerro nyt että kenellä sitä kokemusta on: "Omistajalla on kokemusta asioista å, ä ja ö."

    Tallimme vahtina toimii...
    Toimia-verbin käyttö on aina epäilyttävää silloin kun tarkoitetaan yleisesti että joku tekee jotain. Sano mieluummin: "Tallin vahtikoira on...".

    Kasvatus painottuu x-rotuun...
    Painottua-verbi on myös takuuvarma merkki kapuloinnista. Sano mieluummin: "Kasvatan rotua x".

    Toiminta keskittyy kilpailujen järjestämiseen.
    Keskittyä-verbi on samanlainen kapulointiverbi kuin painottua. Kerro mieluummin suoraan, että tallilla järjestetään kilpailuja.

    Vielä pahempi esimerkki:
    Lajeissa keskitymme pääasiassa esteisiin ja kouluun.
    Miksei voi vain kirjoittaa: "Tallilla järjestetään pääasiassa este- ja koulukisoja"?

    Rotu x ei ole osaltaan saavuttanut samankaltaista suosiota kuin rotu y
    Turhia sanoja, turhaa hienostelua, turhaa kapulointia. Sano suoraan, että rotu x ei ole virtuaalimaailmassa yhtä suosittu kuin rotu y.

    Tallipihalta löytyy asiat a, b ja c.
    Ovatko asiat a, b ja c olleet hukassa? Sitten ne voidaan löytää. Muuten voisi kirjoittaa vaikka että tallinpihalla on a, b ja c.

    kasvatin sivut pitää ilmoittaa minulle
    Käytä ihan suosiolla imperatiivia: "Ilmoita kasvatin sivut minulle".


    -S

    tiistaina, huhtikuuta 24, 2012

    VSN-tuomaroinneista

    Kuten olen täälläkin mainostanut ainakin sivulauseessa, olen nykyisin uuden näyttelyjärjestö VSN:n tuomari ja olen myös järjestänyt itse muutamia näyttelyitä jo. Tuomaroituja luokkia on siis takana joitakin. Tässä olen nyt pohdiskellut ääneen vähän tuota VSN:n systeemiä, koska siinäkin on omat juonensa.

    VSN:n tuomarointisysteemi poikkeaa NJ:stä ja muista perinteisistä näyttelyistä sillä, että hevoset arvostellaan yksilöinä, eri rakennekohdat pisteytetään ja paremmuusjärjestys ratkaistaan pistemäärän perusteella. Hevosia ei siis vertailla keskenään ja mietitä "tuo on parempi kuin tuo". Toisaalta tämä tekee erityyppisten hevosten arvostelemisen samassa luokassa järkeväksi, tällä metodilla on täysin mahdollista tuomaroida sekaluokat objektiivisesti ja ilman suurempaa tuskaa. Itselleni on ainakin ollut aina vaikeata panna paremmuusjärjestykseen kaksi hyvin erityyppisen rodun edustajaa, klassikkoesimerkki on täysiverirodut englantilainen täysiverinen ja arabi.

    Muttei VSN:nkään metodilla saada aikaiseksi absoluuttista paremmuusjärjestystä (sellaista ei ole olemassakaan, sanottakoon se heti) ja joskus tulee miettineeksi, että kyllä olisin pannut nämä hevoset vähän toisenlaiseen paremmuusjärjestykseen. VSN-luokat ovat yleensä varsin tasaisia, käytännössä osallistujien pistemäärät vaihtelevat välillä 25-45 pistettä. Virtuaalimaailmassa on lopulta aika vähän huonorakenteisia hevosia tai omistajat näkevät itsekin niin rankat virheet, etteivät tuo sellaisia hevosia näyttelyyn, joilla on kunnon rakennekuva, mutta silti pisteet jäävät alle 25:n. Yleensä tätä heikommat pisteet saa siinä tapauksessa, että kuvasta ei voi arvostella osaa rakennekohdista. Ja täydellistä hevosta nyt tunnetusti ei ole olemassa, joten on aika utopiaa, että joku saisi 50 pistettä. Tähän menessä korkein itse antamani pistemäärä on 44 ja muiltakaan tuomareilta on näemmä harvoin irronnut yli 45 pistettä.

    Kun todellinen pisteskaala on vain 20 pistettä ja hevosia on luokassa ehkä 10 kappaletta, ei suuria piste-eroja yksinkertaisesti saada aikaan. Ja käytäntö on toistaiseksi osoittanut että ainakin minun tuomaroimissa luokissa 30-40 pistettä on se väli, johon sijoittuu suurin osa hevosista, niin piste-erot ovat käytännössä minimaaliset. Usein käykin niin, että useampi kuin kaksi hevosta saa saman pistemäärän. Tällöin yksikin piste jollain hevosella suuntaan tai toiseen voisi muuttaa paremmuusjärjestystä radikaalisti.

    Sain juuri kyselyn arvostelusta eräältä hevosenomistajalta, jonka hevonen oli jäänyt sijalle 10/10 30 pisteen tuloksella. Olin tuomaroinut luokan todella ankarasti (puoliverioriit edustavat minulle ratsuhevosjalostuksen huippua ja minä en anna anteeksi mitään). Minulla oli toki perustelut sille, miksi olin antanut minkäkin pistemäärän kustakin kohdasta, mutta kuten yleensäkin, pistetaulussa oli useampi kuin yksi kohta, jossa keikuin kahden pistemäärän välillä ja olisi ollut ihan perusteltua antaa myös se parempi (tällä kertaa) pistemäärä. Tällä hevosella näitä kohtia oli ainakin kolme, ehkä neljäkin ja jos kuvitellaan että olisin lopulta päättänyt pisteet sen paremman mukaan, tulos olisi ollut 30 pisteen sijaan 33 tai jopa 34 pistettä. Tällä tuloksella, siis vain todellakin kolmen tai neljän pisteen parannuksella, hevonen olisi kivunnut sijalta 10. sijalle 6. eli jo suht lähelle RCH-sijoja.

    Kyseisessä esimerkkitapauksessa tämän viimeiseksi sijoittuneen edelle meni pari sellaista hevosta, joita en hevosia keskenään vertaillessa olisi missään tapauksessa sijoittanut esimerkkihevosen edelle. Niillä oli tyypissä liian paljon sanomista ja minä ainakin asetan sopusuhtaisuuden aika korkealle arvioinneissa. Näiden hevosten pisteitä kuitenkin nosti se, että vaikka toinen oli ruma ja romuluisen näköinen ja toinen epätoivoisen korkeajalkainen, ei niiden rakenteessa sitten lopulta ollut näitä asioita lukuunottamatta suurempaa vikaa. Niin että vaikka tyypeistä ja tietyistä rakennekohdista tuli heikkoja pisteitä, muut kohdat sitten olivat sen verran hyviä, että menivät tämän esimerkkihevosen edelle, joka oli tyypiltään varsin ok, sopusuhtainenkin, mutta useammassa kuin yhdessä rakennekohdassa oli pientä sanomista, sen verran että pisteet laskivat. Tämä on VSN:n ongelma. Tai ei se ole ongelma, se on vain ominaisuus kun tällä tavalla arvostellaan.

    Yksi ominaisuus on myös se, johon törmäsin jossain luokassa, että hevosen rotutyyppi saattaa olla aika onneton, mutta lopulta rakenteessa ei ole suurempia ongelmia, joten se saa hyvät pisteet. Se saattaa mennä siis sijoituksissa ohitse sellaisen hevosen, jolla on hyvä rotutyyppi, mutta rakenne ei ole ihan yhtä hyvä. Sitten kun jaetaan RCH:ita, en halua jakaa sitä hevoselle, jolla on huono rotutyyppi (tai jokin yksittäinen kohta vain 2 pistettä, paitsi joissain poikkeustapauksissa), mutta tämä paremman rotutyypin, mutta hieman kehnomman rakenteen hevonen saattaisi RCH:n ansaitakin, mutten voi antaa sitä sille, koska sen edelle on sijoittunut tämä parempirakenteinen, mutta rotutyypiltään kehno hevonen. Tässä kohtaa pistejärjestelmä ei ole ehkä ihan reilu, mutta pisteet on pisteet ja säännöt on säännöt. Joku häviää ja joku voittaa.

    Olen aina ajatellut (joskaan en uskaltautunut aiemmin ääneen sanomaan), että tuomarihan voi antaa ihan mitä pisteitä huvittaa, olettaen tietysti että hän pystyy ne uskottavasti perustelemaan. Vaikka kyllä välillä tulee ajatelleeksi omia vanhoja tuomarointeja katsoessaan, että mitähän sitä on tullut ajatelleeksi kun tuonkin pistemäärän on antanut. Niin että jos joku kuvitteli, että tämä pistesysteemi nyt on jotenkin eksakti ja tarkka ja aina samanlainen, niin hoh hoh ja onnea.


    -Gin

    maanantaina, huhtikuuta 23, 2012

    Hienoimmat hevoset

    Ht.netissä (taas) kyseltiin ihmisten hienointa hevosta. Ajattelin vastata siihen, mutta tajusin että meillähän on tallit täynnä niitä hienoista hienoimpia hevosia. En minä voi kaikkia kahtatuhatta hevosta sinne listata. Mutta on kuitenkin myönnettävä, että aina jotkut nousevat niistä hienoista hevosista henkilökohtaisiksi suosikeiksi ja tähän ajattelin listata ainakin joitain niistä.
    Jätän nyt tietoisesti listaamatta ne vanhat, moneen kertaan kuullut nimet Zoom Dynamic, Wizzerria, White Speedster, Abracadabra K, Iskatel, Gin Gone With The Wind, Kilimanjaro, MVS Srebra, Senna GA ja monet, monet muut...

    Junost GA ox, meidän uusimpia arabitulokkaita, suvuton venäläislinjainen ori. Tuo kuva on vain niin hieno, siinä on vanha laukkaori Gepard.

    Ghadah Hiyam LIA, Shyaliasta ostettu pitkäsukuinen arabitamma. Tuo suku on oikeasti mieletön, siitä löytyy niin paljon kaikkia vanhoja hevosia, jotka kyllä tunsin ja tiesin silloin vuonna 2002 tai niillä main. On tunnettua, että olen heikkona vanhoihin sukuihin.

    Charlemagne Ion, ihan alusta aloitetun ara-appaloosaprojektin viimeisin hedelmä ja ensimmäinen, jossa on oikeasti yli 99% arabia.

    Jessamine Ion xx, viimeisiä ja ainoita täysiverisiä, jonka suvusta löytyy vielä suosikit SK Grand Duke, MVS Lord Fenton ja erityisesti Wizzerria. Fenton ja sitä kautta sen emä Wizzerria esiintyy suvussa jopa kaksi kertaa.

    Tara af Evengaard, frederiksborgeja ei ole montaa, mutten voi silti olla rakastamatta ruunivoikkoa Taraa.

    Algol Ion, kalliovuortenponeissa on monta suosikkia erikoisten väriensä takia, siellä on vaikka mitä: hopeanmustanvoikkoa, hopeanruunikonpäistärikköä, ruunivoikonhallakkoa, tuplavoikkoja ja niin edelleen. Algolin väri on yksi ehkä kauneimmista. Ja tuo suku! Kaikkii hevoset PDM Comedya lukuunottamatta ovat joko meidän kasvattamia tai keksimiä.

    Saeros Ion, knabstrupien joukosta löytyy myös monia suosikkeja, osa on sukunsa, osa värinsä takia ja osa muuten vain. Saerosin suvusta ei voi olla pitämättä, siinä esiintyy White Speedster ainakin kolme kertaa. Se näkyy vain kahdesti, mutta on myös Vapour's Sabrinan isä.

    R-Generation SIN, tässä viehättää sekä suku että kuva. Kuva on upea ratsastuskuva, luulisin että siinä on laukanvaihtosarja menossa. Ja suvussa on taas niitä vanhoja nimiä, joita jaksan aina ihastella. En voi koskaan olla liian kiitollinen Sonokolle, että sain muiden hienojen kasvattien ohella häneltä myös tämän.

    Denisa Ion, RBSH-tamma, jonka kuva on upea vaikkei sovi hevoselle pätkän vertaa. Katsokaa nyt vanhempia, tuo ei muistuta niitä tippaakaan.

    Hillbilly Ion, tennesseenwalkereista on myös vaikea valita omaa suosikkiaan, kun niilläkin on jo pelkästään hienoja värejä vaikka miten paljon, samppanjaa, kirjavaa, päistärikköä ja muuta. Hillbillyn kuva on kuitenkin vanha suosikki jo vuosien takaa ja toisaalta niin selkeä voikko sabino kuin vain voi olla. Ja emän puolen suku on tuota meidän vanhempaa kasvatusta, jonka tulokset olivat kadota kun lopetimme.

    Shokolad Ion, tämä on vain yksi esimerkki mielestäni mainiosta terskinhevossuvusta. Emän puoli on kokonaan uudempaa tuontia, mutta isän puoli menee sinne Ionicin alkuaikojen hevosiin ja kasvatteihin. Suvusta löytyy myös kantaori ja itselleni tärkeä ori Dopiza (Zenithin isä) ja Kerpan hevosia (Ismeralda Zeni, Aingeal an Uabhair).

    Aviarejs Ion, olen maininnut tämän kuvan aiemminkin, mutten voi sille mitään, että rakastan sitä. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kuvassa on ehta orlov-ravuri, mutta itse olen käyttänyt sitä aina ratsuilla.

    Brohim v.d. Djoehem, en ole suinkaan vielä toipunut Djoehemin yllättävästä ja totaalisesta katoamisesta, mutta Brohimin kuvasta olen ylpeä, koska siinä on ehta wielkopolski. Ja minusta vielä todella kaunis hevonen.

    Fine By Me GA, myös tämän kuva ansaitsee kaikki ihastelut.

    Edgardo Ion, ensimmäisiä ihan alusta asti kasvatettuja AA-aztecoja. 3/16 criolloa, 8/16 andalusiaa ja 5/16 quarteria. Vielä kun löytyisi jostain sopva kuva.

    Mithrim Dawn, vastikään ostettu wpb-varsa, isänä meidän oma, vanha kasvatti ja emän puolen suvussa ovat sellaiset vanhat nimet kuin Paithan ja Brigadier Krumelur. Kiitoksia vain Danille tästä varsasta! En tosin tiedä vielä mitä teen welsh part-bredillä, mutta kai sitä nyt johonkin jalostukseen voi käyttää...

    Gin Ahaltekin hevosia en ala edes listata, koska jokaisella on joko hieno suku tai hieno kuva tai jopa molemmat.

    - Gin

    lauantaina, huhtikuuta 21, 2012

    Tilausvarsaprosessi

    Varsan tilaaminen meiltä on mahdollista, mutta se vaatii oman prosessinsa. Prosessikuvaus on tällainen:

    1. Tilaaja ottaa meihin yhteyttä mielellään mailitse ja kertoo haluavansa tilausvarsan rodusta x
      a. jos tilaaja ei ole päättänyt vanhempia, hän voi pyytää meiltä apua vanhempien valintaan. Tällöin tulee esittää joitain kriteereitä: suvun pituus, lajipainotus, jokin tietty nimi tulee olla suvussa tai ei saa olla jne
      b.jos tilaaja on jo valinnut vanhemmat, hän ehdottaa niitä meille
      c.jos tilaaja haluaa ulkopuolisen oriin astuvan meidän tamman, tulee hänen hoitaa sopimiset kuntoon oriinomistajan kanssa
      d. mielellään tässä vaiheessa tulisi ilmoittaa sukupuoli- ja nimitoiveet
      e. olisi kiva myös nähdä mille tallille varsa on menossa ja mihin käyttöön
    2. Me lähetämme paluupostissa vastauksen, jossa ovat seuraavat asiat:
      a. onnistuuko tilausvarsa (yleensä onnistuu)
      b. jos tilaajalla ei ole molempia vanhempia valittuna, lähetämme listan meidän mielestämme sopivista vanhemmista tilaajan toiveiden mukaan
      c. jos tilaajan haluama yhdistelmä ei sovi jostain syystä, yleensä tarjoamme jotain vastaavantyyppistä yhdistelmää vanhemmiksi
      d. varsan tulevan syntymäpäivän
      e. mahdolliset varoitukset väristä
      f. jos tilaaja on esittänyt vanhemmat, jotka sopivat sekä sukupuolitoiveen, lähetämme jo tässä vaiheessa varsan tiedot (ks. kohta 4)
      g. jos tilaaja on esittänyt nimitoiveen, kerromme myös onnistuuko se vai onko nimi jo käytössä tai muuten vain sopimaton meidän mielestä
    3. Tilaajan tulee vastata esitettyihin kysymyksiin ja selkeästi ilmaista toivotut vanhemmat varsalle ja sukupuolitoive ellei tätä ole tehty jo kohdassa 1
    4. Lähetämme varsan perustiedot mailitse, usein jo ennen varsan syntymää. Perustiedoissa on yleensä useampi nimivaihtoehto, ellei tilaaja ole esittänyt sopivaa nimiehdotusta (kohta 2g), sukupuoli, rotu, syntymäaika ja maininta ikääntymismenetelmän vapaudesta, värivaihtoehdot, säkäkorkeus aikuisena, lajipainotus, vanhemmat linkkeineen ja kasvattaja
    5. Tilaaja lähettää varsan sivujen osoitteen meille, kun saa ne tehtyä

    Jos yksikin kohta (tietyin poikkeuksin lukuunottamatta kohtaa 4) jää puolitiehen tai tekemättä, koko prosessi epäonnistuu eikä varsaa tule. Ja painotan tässä sitä, että todellakin vanhemmat ja varsan sukupuoli tulee ilmoittaa selkeästi. "Ihan sama" tai "joku vaan" eivät käy vastauksiksi, sillä olen vuosien mittaan törmännyt pikkuisen liian monta kertaa siihen, että ihan sama ei olekaan sitten ihan sama. Ensin sanotaan, että sukupuoli on ihan sama, joten päätän että on vaikka tammavarsa ja sitten halutaan kuitenkin ori. Tai että isäksi joku suvuton ori rodusta x ja sitten haikaillaankin jotain toista kuin mitä minä olen ehdottanut.

    Tämä prosessi vaatii aikamoista postienlähettelyä, joten kaikkien kannalta olisi helpointa, jos heti ensimmäisessä postissa tilaajalla olisi tiedossa sopivat vanhemmat (ei liian läheistä sukua toisilleen) ja sukupuoli, jolloin voisin yleensä jo paluupostissa lähettää varsan tiedot ja sitten tilaaja lähettäisi varsan sivun meille. Tietenkin ymmärrän, että Ionicissa ja GA:ssa on paljon hevosia ja varsinkin suurista roduista (ahaltek, tersk, arabi, knabstrup) voi olla vaikeaa valita sopivaa paria vanhemmiksi, kun hevosia on satoja. Siksi me tarjoamme ylipäänsä apua siinä, jos haluaa varsalta jotain tiettyä asiaa, koska luultavasti me tunnemme oman hevoslaumamme parhaiten ja osaamme poimia sieltä ne parhaat palat esitteille.

    Jossain määrin sama prosessi toimii myös niihin, kun halutaan ostaa sivuton kasvatti: siinä vain ei päätetä niitä vanhempia, kun ne on päätetty jo valmiiksi. Joskus myös sukupuoli ja nimi on jo päätetty, muttei aina. Tällaisissakin tapauksissa lähetämme ostajalle varsan tiedot mailitse ja jäämme odottelemaan sivuja.

    Toivoisimme samanlaista prosessia myös silloin, kun me ostamme kasvatteja tai tilaamme varsoja. Liian usein se jää jotenkin puolitiehen, kasvattaja sanoo että joo, voit päättää nimen ja sukupuolen ja syntymäpäivän itse, ihan sama (mutta sitten tuleekin rutinaa jos päätän "väärin"). Ne jäävät helposti päättämättä ja varsa puolitiehen eli se ei saa koskaan sivuja. No, me yleensä emme tarvitse tietoa säkäkorkeudesta, me määritämme sen joko johonkinin vanhempien säkäkorkeuksien väliin tai jos ne ovat epärealistiset, määritämme sen rodulle sallitun/tyypillisen korkeuden tuntumaan. Me haluamme kuitenkin yleensä vapauden päättää väri itse, koska haluamme noudatella realistista periytymistä myös ostovarsojen kanssa.

    Niin että jos tuntuu siltä, että tilaamamme/varaamamme varsa ei oikein saa sivuja koskaan, niin laitapa otuksen tarkat tiedot meille mailissa. Saattaa alkaa tapahtua jotakin.

    -S

    torstaina, huhtikuuta 19, 2012

    VSN: kysy pois!

    Sain alkuviikosta kyselyä eräästä arvostelustani 20.4. näyttelyissä. Ystävällisessä hengessä poninomistaja halusi varmistaa, että onhan pistemäärä oikein ja pisteiden järjestys sama kuin VSN:n sivuilla, kun hänellä oli hieman ruusuisempi käsitys poninsa rakenteesta ja minä taas olin teilannut otuksen lähes täysin. No, kysyvälle vastataan ja kohteliaasti kysyvälle vastataan vielä varmemmin. Kirjoittelin siis vastauksen että kyllä pisteet ovat oikein ja oikeassa järjestyksessä ja kerroin vielä analyysin eri rakennekohdista eli mitä itse näen niissä ja mitkä seikat ovat vaikuttaneet pisteisiin.

    Toistaiseksi en ole tuomaroinut kovin montaa VSN-luokkaa ja tämä onkin ainoa kysymys, mitä arvosteluista ja pisteyksistä on tullut. Vastailisin tämänkaltaisiin kysymyksiin mielelläni enemmänkin, koska uskon niiden avaavan kyselijöille sitä, miten rakennearvostelu tehdään, mitä tuomari haluaa nähdä minkäkin rodun kohdalla ja toisaalta ehkä myös opettaa kysyjää itseään katsomaan rakennetta ja ehkä jopa arvostelemaan itse.

    Mielestäni ei ole lainkaan tervettä, jos tuomareita pidetään jotenkin niin suurina guruina, ettei heihin uskalleta ottaa yhteyttä, jos on jotain kysyttävää tai jopa kyseenalaistaa. Tämä johtaa usein siihen, että sitten tuomarien selkien takana, yleensä kuitenkin jollain julkisella foorumilla puidaan tuomarointeja ja todetaan kanssakirjoittelijoiden voimin tuomarin olevan tietämätön puusilmä, mutta kukaan ei tajua kysyä tuomarilta itseltään perusteluita. Tuomarilla nimittäin on tai ainakin pitäisi olla hyvät perustelut antamilleen pisteille! VSN:n tapauksessa tuomarointi on kuitenkin avoimempaa sen takia, että pistemäärät ovat tosiaan näkyvillä tuloksissa kuin vaikka on NJ:ssä tai taukoilevassa/edesmenneessä VNT:ssä.

    Mutta että jos tuomaroimassani VSN-luokassa tuntuvat rakennepisteet olevan ihan nurinkuriset siihen nähden, mitä itse hevosessa näet, niin laita vain kysymystä. Minä kerron sitten, jos kysymyksiä alkaa tulla niin paljon liikaa, etten ehdi niihin vastailla.

    -Gin

    keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2012

    Suprant

    Kuten moni tietää, jaksan harvoin innostua puoliveritalleista, mutta vastikään suurelle yleisölle julkistettu Suprant teki vaikutuksen.

    Taas yksi massapuoliveritalli. Mitä siinä niin merkittävää on?

    No, itseäni miellyttää hevosten määrä jo heti alkuunsa. Liian moni aloitteleva puoliveri- ja muunkin rodun siittola ilmoittaa heti alkuunsa, että heillä sitten panostetaan määrän sijasta laatuun ja lyhyisiin sukuihin. Virtuaalihevosissa se laatu on kovin venyvä käsite, jos sitä ylipäänsä on olemassa eivätkä kaikki halua mitata laatua sijoitusmäärällä tai laatispalkinnoilla. Lyhyistä suvuista tulee pitkiä viimeistään muutaman sukupolven kuluttua ja kun hevosia on vähän, jalostustoiminta on tuomittu kuolemaan vuoden kuluessa.

    Suprantissa ei näitä klassisia virheitä ole tehty. Hevosia on paljon (no, ei nyt kauheata määrää, mutta muutama kymmenen, siitä on hyvä aloittaa), joten kasvatustoiminnalle on ihan oikeasti pohjaa ja materiaalia. Kasvatustoimintaa on itse asiassa aloiteltukin jo, kasvatteja on tämän vuoden puolella syntynyt enemmän kuin monella pitsinnypläystallilla kahden vuoden aikana. Kasvatuksessa määrä korvaa laadun kyllä ihan suoraan, ainakin jos yrittää myydä mitään kellekään. Kahdesta kasvatista on vaikeampi löytää miellyttävä kuin kahdestakymmenestä. Laaja kasvattivalikoima tarjoaa ostajalle paremmin valinnan varaa.
    Suprantissa kasvatetaan FWB:itä, mutta kun katsoo tallin hevosvalikoimaa, on siellä todella mmonipuolisesti tarjolla erilaisia puoliverisiä ja täysiverisiäkin vielä jokunen. Miten sitä paremmin voisi FWB-jalostuksen pohjaa laajentaa heti alkuunsa? Minä en ainakaan tiedä parempaa konstia.

    Osalla hevosista on varsin pitkä suku, joista löytyy vanhoja kantahevosia. Itse arvostan näitä vanhoja nimiä suvuissa ihan pelkästään niiden iän takia. On yksinkertaisesti mahtavaa, että niin epävakaassa, jatkuvasti muuttuvassa ja historiaa hävittävässä virtuaalimaailmassa on säilynyt hevosten nimiä suvuissa vuosikymmenen takaa. Sitä täytyy kunnioittaa ja nostaa hattua niille ihmisille, jotka haluavat säilyttää näitä linjoja myös tulevaisuuteen, sillä heitä ei ole turhan paljon.
    Lisäksi sukutauluihin ei voi olla kiinnittämättä huomiota, koska ne on jostain syystä sijoitettu hevosten sivuille ihan ylimmäksi. Vierastan hieman tätä, haluaisin nähdä kuvan ja perustiedot ensin, mutta toisaalta: vanha sukufriikki kyllä arvostaa niitä sukujakin sen verran että katsoo ne mielellään ensin.

    Lisäksi mukavaa on se, että ainakaan toistaiseksi osalla hevosista ei ole kisatuloslistaa lainkaan tai jos on, siinä on kaikki startit, ei vain sijoitukset eikä lista ole mikään pitkän pitkä. On siellä toki joitain sellaisiakin, joilla on seitsemäntoistatuhattasataa sijoitusta, mutta ei tosiaan kaikilla.
    En tiedä, mutta minua on viime aikoina alkanut toden teolla masentaa ne pitkät kisatuloslistat hevosten sivuilla. Pahimmillaan näyttötolkulla turhaa tietoa, jolla kukaan ei tee mitään, vain YLA- ja laatuarvostelutuomarit laskevat määrät eikä heitäkään kiinnosta se, että missä luokassa hevonen nyt sijoittui millekin sijalle ja minkä tallin kisoissa.
    Ja jos on vain pitkä lista sijoituksia, herää lievä ärtymys: huijausta, petkutusta, fuskaamista, pitäisi olla kaikki startit merkittynä. Tosin sitä satojen ja tuhansien kisojen listaa ei jaksaisi kukaan edes skrollata läpi... Toiveissa onkin, että Suprantissa ei ainakaan kaikkia hevosia tapettaisi kilpailuttamalla.

    Plussaa on myös se, että harvalla hevosella on se perinteinen pitkänpitkä luonnekuvaus. Esimerkiksi Blackberryn luonnekuvaus on ihan kiva, tuon lyhyen tekstin jaksaa lukaista läpi nopeasti ja se kertoo hevosesta jo olennaisen. Ehkä olen ollut liian kauan YLA-tuomarina, koska pitkien kisakalentereiden lisäksi minua masentavat pitkät luonnekuvaukset, ne jotka minun on YLA-tuomarina pakko lukea läpi vaikka miten ei huvittaisi.

    Yksi ehdoton plussa ovat myös kuvat: ne ovat kuolattavan upeita. Kaikilla hevosilla ei ole rakennekuvaa, mutta minusta se on vain plussaa. Vähän persoonallisuutta ja minun sydämessä on aina heikko kohta liikekuville tai ylipäänsä muille kuin rakennekuville. Kuviin liityvät myös värit, Suprantissa on useampia voikkovärisiä hevosia ja joitain kirjaviakin, joten niitä on tulossa jatkossakin. Ja varsinkin noiden erikoisvärien periytyminen on aika lailla realistisuuden rajoissa.

    Kaikki nämä yhdistäen: en voi olla kuin innostunut Suprantista. Vaikka onkin puoliveritalli, siitä ei tule heti sellaista ylenmäärin laskelmoitua mielikuvaa, kuten sellaisesta tallista, jossa kaikki hevoset ovat ns. täydellisiä, saman kaavan mukaisia. Täydelliset rakennekuvat, täydelliset luonnekuvaukset joissa kaikissa sanotaan sama asia vähän eri sanoilla, täydelliset kisakalenterit, täydelliset suvut pitkine sukuselvityksineen... Lyhyesti sanoen siis sellainen, joka on tehty virtuaalimaailman perinteisen menestyksen mallin mukaan, hajuton, mauton, kolmetoista tusinassa - talli, josta ei irtoa lopulta mitään persoonallisuutta, kun kurkistetaan korean ulkokuoren alle. Se on heti persoonallista, jos joku tekee asioita eri tavalla. Ja sekin on kunnioitettavaa, koska valtavirran mukana juoksijoita on liikaa.

    -Gin

    tiistaina, huhtikuuta 17, 2012

    Pinnalla olevat puheenaiheet

    Joku kritisoi ht.netissä että blogit ovat ihan tyhmiä, kun heti kun kyseisellä foorumilla tapahtuu jotain draamaa, niin kymmenkunta blogia kirjoittaa asiasta. Seiskajournalismin virtuaaliversio siis ja näinollen paheksuttavaa.

    Tunnustan, että itse tartumme hanakasti ht.netissä pinnalle nousseisiin aiheisiin tai ainakin saamme sieltä usein inspraatiota kirjoituksiin. Miten sitä muuten tietäisi mitä virtuaalimaailmassa tapahtuu ellei ht.netistä, joka tällä hetkellä on jotakuinkin ainoa suosittu foorumi, jossa virtuaalihevostelijat käyvät ja keskustelevat? Ja minun on tunnustettava, että omilla talleilla tapahtuu sen verran vähän asioita, että niiden kommentoimiseen ei kovin montaa blogitekstiä vuodessa tarvita ja aika harvoin ihan noin vain omasta päästä herää jokin aihe, josta voisi kirjoittaa. Yleensä siihen tarvitaan ulkopuolista apua, tahallista tai tahatonta. Emme me elä emmekä voi elää tyhjiössä.

    No miksi sitten blogiin, miksemme lähde keskustelemaan kyseiseen viestiketjuun? Ensinnäkin blogitekstin kirjoittamiseen kuluu yleensä enemmän aikaa kuin johonkin nopeaan foorumivastaukseen eli samalla blogiteksti on viimeistellympi, hiotumpi, jäsennellympi ja ylipäänsä ajateltu läpi. Myönnän, että foorumivastaukset harvoin ovat näitä. Ja toisaalta foorumilla saattaa jokin sivulause kiinnittää huomiotani ja kerä lähtee purkautumaan siitä, mutten voi alkaa siitä vääntää kyseisessä viestiketjussa, koska aihe ei välttämättä liity koko viestiketjun varsinaiseen aiheeseen.

    Lisäksi täytyy sanoa, että foorumi"keskustelu" on lopulta aika turhaa. Topikki on pinnalla ts. etusivulla puoli tuntia, tunnin, kaksi tuntia parhaassa tapauksessa ja sitten se unohtuu. Tai se paisuu päiväkausia kestäväksi topikkien virraksi, jossa on suloisessa sekasotkussa riidanhaastajat, puskista huutelevat muut trollit, kantansa hyvin perustelevat kirjoittajat joilla oikeasti on asiaa, ne jotka tietävät aiheesta jotakin ja ne, jotka yrittävät vähän hillitä pahimpia törkeyksien kirjoittajia. Topikeista noin 25% on asiaa, loppu yleensä turhaa huutelua. Ja kun homma paisuu monen viestiketjun mittaiseksi, ei siitä ota enää tolkkua vanha vihtahousukaan.
    Blogissa saamme esittää oman mielipiteemme ja näkemyksemme vapaasti, ilman näitä häiriötekijöitä ja se ei jää muiden huutelijoiden jalkoihin. Ja onhan se toki kiva olla ainoa kirjoittaja, silloin saa olla oikeassa... Blogiin kommentoidaan niin vähän mitään, että keskustelua harvoin syntyy (mikä toisaalta on kyllä harmi).

    Ja lopuksi, blogiin kirjoitettu teksti säilyy kauemmin kuin foorumin topikit, jotka katoavat jopa suorien linkkien takaa jonkin ajan kuluttua. Plus että ht.netin hakutoiminto on niin onneton, ettei pahemmasta väliä. Sehän näyttää vain 30 tuoreinta ja hakuaika yltää kokonaisen kahden kuukauden päähän. Blogissa (ainakin meidän blogissa, ollut pystyssä vuodesta 2007) tekstit pysyvät tallessa toivoakseni hamaan tulevaisuuteen asti ja ehkäpä joskus myöhemmin voidaan naureskella tai kauhistella tänään tapahtuneita draamoja.

    Niin että varokaa mitä kirjoitatte ht.netiin. Sopivasti sattuessa saatatte joutua ikuistetuksi meidän blogiin (yleensä ilman nimiä kuitenkin).

    -Gin

    maanantaina, huhtikuuta 16, 2012

    Vaihteeksi laukka- ja raviuutisia

    Meillä on Ionicissa pari suvullista laukkahevosta, syntyneet Pinkin hevosista, mutta koska Pink on jäissä, ne majailevat Ionicissa. Toinen on risuilla kilpaileva RBSH-tamma Oh Dear Ion ja toinen on sileällä kilpaileva ish-ori Aodhagan Ion. Eli laukkamaailman tilanne on tullut viime aikoina kovin tutuksi.

    Eikä se näytä hyvältä. Kolmosryhmälle sileän radan lähtöjä järjestävien tallien määrän voi laskea kahden käden peukaloilla: Trickery ja Stormsky, ellei Townsens herää. Risulähtöjä on tähän asti järjestänyt ainoastaan Sasnak, nyt on pari muutakin järjestämässä risustartteja, mutta kovin on niukkaa. Ja kolmosryhmän lähtöjä perutaan osallistujien puutteessa luultavasti enemmän kuin lopulta pidetään. Ykkösryhmälle näyttää olevan muutama suht aktiivinen laukkajärjestäjä, mutta kaiken kaikkiaan meininki on todella kuollutta parin vuoden takaiseen nähden.

    Miksi näin? Tietysti silloin pari vuotta sitten laukkaurheilu eli nousukauttaan eli onko nyt vain käynyt se perinteinen lässähdys normaalitasoon muutaman vuoden aktiivisen ajan jälkeen? LJ:hin on myös tullut sääntömuutoksia sitten meidän lopettamisen, en ole niistä niin perillä, mutta voivatko ne olla syynä? Osa kisajärjestäjistä ilmoittaa lähdön tiedot edelleen inhottavan vaikeasti (ei se minulle ole vaikeaa, hyvin englantia hallitsevana ja muutenkin vanhana laukkapuolen kettuna, mutta ajatelkaa nyt niitä uusia 11-vuotiaita, jotka haluaisivat kokeilla laukkakisaamista). Ja niin: eihän niitä hevosia ole kun ei ole startteja niille. Startteja ei ole kun niihin ei ole osallistujia. Noidankehä on valmis.

    On muuten iso mieliteko pykätä Pink uudestaan pystyyn hevosineen ja laukkakisoineen. Ei vain mitenkään olisi aikaa sellaiseen.

    Enkä voinut pysytellä erossa ravipuolestakaan. Joku päivä selailin vanhoja orlovejani ja totesin, että on ihan pakko vielä yksi orlovilainen laittaa ja tuloksena oli suvuton ori Doblestnyj GA, joka starttasi eilen koelähdössä. Joka nyt toivottavasti järjestetään, kun vielä tähän päivään mennessä ei ole saatu edes osallistujia sivuille että tietäisin onko mailini tullut perille ja onko osallistuminen ok...
    Tulen menettämään hermoni ravipuolella, se on aika varma fakta. Laukkapuolella tottui siihen, että tulokset tulivat varsin nopeasti kisapäivän jälkeen, yleensä viimeistään seuraavana päivänä, mutta ravipuolella ei tunnu olevan kiirettä. Olen tästä nurissut jo kolme vuotta sitten ja en kyllä kestä, jos ei ole tilanne yhtään parantunut. Ei ihan näytä siltä.
    Ja toisekseen: raveja ei näytä olevan tarjolla ihan hirveästi. Huhtikuun loppupuolella on vain muutamat ravit ja niissäkin on monet lähdöt jo tässä vaiheessa täynnä, niin että mihin minä sen kaksivuotiaani sitten lykkään, jos se ikinä pääsee koelähdöstä läpi? Paitsi laukkoja, pitäisi näemmä alkaa järjestää ravejakin...

    Miksen minä koskaan opi mitään? Näistä jutuista pitäisi pysytellä erossa, niin olisi kaikki paljon helpompaa.

    -Gin

    lauantaina, huhtikuuta 14, 2012

    Omien hevosten arvostelu

    Kautta aikojen on eri näyttelyjärjestöjen säännöissä ollut ehdoton kielto sille, että tuomari ei saa arvostella omia hevosiaan. Periaatteessa tämä onkin järkevää, koska tuomarointi on osittain jopa ihan mielipideasia ja perinteisesti luokassa on saattanut olla useita rakenteeltaan tasaisen hyviä hevosia, jolloin tulee tuomari helposti valinneeksi sen itseään miellyttävän kuvan paremmalle sijalle. Ja kun omille hevosille yleensä valitaan niitä itseä miellyttäviä kuvia, niin epäkohtahan siinä on.

    Mutta nyt VSN on luonut pisteisiin perustuvan arvostelun ja lopullinen paremmuusjärjestys määräytyy rakenteesta saadun pistemäärän avulla. Rakennepisteet ovat myös julkisesti näkyvillä, joten tuomarointi on avointa ja kenen tahansa tarkistettavissa. Tietenkin eri rakennekohtien pisteytys on jossain määrin kiinni tuomarin mielipiteestä.

    Itse en koe lainkaan hankalaksi arvostella omia hevosiani, edes niitä, joille olen itse valinnut rakennekuvan. En ole sokea kuville, näen niissä olevan rakennevirheet varsin selvästi, mutta se ei ole koskaan estänyt minua panemasta jotain kuvaa jollekin omalle hevoselle. Emme yleensäkään etsi hevosille mahdollisimman virheettömiä rakennekuvia, kuten monesti on todetty. Ja olenhan minä arvostellut muutamia hevosia täällä blogissa, arvostelut löytyvät rakennearvostelu - tagin takaa. Noissa pisteytys on tismalleen samanlainen kuin VSN:ssä nykyään, mutta itse olen jakanut niukemmin pisteitä kuin VSN:ssä. Pyrin näet VSN-tuomarina käyttämään rohkeammin koko pisteskaalaa 1-5 kun aiemmin yleensä olen nuukaillut pisteiden kanssa ja käyttänyt käytännössä skaalaa 2-4. Näin lähinnä siksi, että olen voinut sitten jakaa sitä harvinaista viittä pistettä niille tosihuipuille. Vaikka eipä minulta VSN:ssäkään saa vitosta kovin helposti.

    Väitän siis, että pystyisin itse tuomaroimaan jotakuinkin puolueettomasti omia hevosiani muiden hevosten joukossa. Joskus vähän harmittaakin, että kun itse järjestää näyttelyitä niille omille lempiroduille, joille kukaan muu ei omia luokkia varaa VSN-näyttelyissä ja sitten ei voi näyttelyttää omia hevosiaan niissä rotukohtaisissa luokissa. Tosin VSN:n pistesysteemi tekee mahdolliseksi myös usean eri rodun luokan tuomaroinnin jotakuinkin helposti, koska jokainen hevonen arvostellaan yksilönä, ei toisiin vertaillen ja vertailu tehdään vasta pistemäärästä.

    Mutta haluaisinko tuomaroida luokkia, joissa on omia hevosiani? Virtuaalimaailman tuntien en. Tai no ehkä nyt voisin, ennen kuin VSN saavuttaa suurempaa suosiota, tällä hetkellähän kukaan ei erityisemmin vielä arvosta VSN-arvonimiä, kun niitä ei kellään vielä ole. Mutta jos ja toivottavasti kun tilanne muuttuu ja VSN:stä tulee "uusi NJ", joka ja jonka tuomarit ovat jatkuvasti virtuaalimaailman suurennuslasin alla, niin eihän silloin uskaltaisi oikeasti tuomaroida niitä omia hevosiaan. Heti jos tuomarin oma hevonen sijoittuisi, tai mikä pahinta voittaisi luokan, syntyisi polemiikkia ja epäilyksiä siitä, suosiiko tuomari omaa hevostaan ja noin se vain kalastelee itselleen palkintoja ja pisteitä. Eli siis annetaan olla nyt toistaiseksi. Ja tiedänhän minä itse toki mikä hevosistani on hyvärakenteinen ja mikä ei.

    - Gin

    perjantaina, huhtikuuta 13, 2012

    Blogin parhaat palat

    Tämä blogi on ollut pystyssä jotakuinkin 4 ja puoli vuotta ja postauksia on yli 700. Niitä on siis liikaa kerralla luettavaksi ja osa on pahastu vanhentuneitakin, kisatulosten esittelyä ja pohdintaa ja semmoista. Poimin tähän omasta mielestäni parhaat tekstit vuosien varrelta.

    Kasvattien kuvat
    Kuva-asioita on pohdittu blogissa paljon ja hartaasti, tämä on niitä ensimmäisiä. Ja ihan paikkaansapitävä periaatteessa edelleenkin, ei siitä niin kovin montaa iltaa ole kun selasin tuskissani GA:n tekkeoreja läpi ja etsin sopivaa yksilöä, jolle olisin voinut tällätä erään rotevammanpuoleisen ruunikko-oriin kuvan. Hakeminen palkitsi ja sopiva hevonen kuvaan löytyi.

    Walkerit ja soring
    Ensimmäisiä itse kirjoittamiani tekstejä, asia kuitenkin käsittelee reaalimaailmaa ja sellaista aihetta, josta Suomessa yleisesti ei tiedetä.

    Tasainen suku, ei vai joo
    Perusteelliset perustelut sille, miksi me suosimme tasasukuisia hevosia ja miksei tasaiseen sukuun pyrkiminen ole virtuaalimaailmassa lainkaan naurettavaa.

    Vanhanaikaiset virtuaalitallit
    Taisi olla ensimmäinen nillitys (blogissa, ei muuten) huonosti toteutetuista virtuaalitallien ulkoasuista.

    Hankala sabino
    Väriaiheet ovat myös kestosuosikkeja blogissa. Tässä asiaa sabinosta ja siitä miten se meillä polveutuu, jos polveutuu. Jatkuu myöhemminkin.

    Vanhoja, vanhoja, vanhoja sukulinjoja
    Gin pääsi vähän kaivelemaan arkistojaan.

    Muoti-ilmiö: blogit
    Ensimmäinen blogivillitys kesällä 2008.

    Miten erotat virtuaalihevosen/-tallin reaalihevosesta/-tallista?
    Tämä pitäisi kuulua jokaisen internetiä käyttävän hevosihmisen perustyökalupakkiin, imho.

    Puolikieli on huono kieli
    Miksiköhän tästäkään tyhmästä muotivillitysestä ei ole päästy vieläkään eroon?

    Kuvitteellinen keskustelu
    Pikku kettuilu päivässä pitää lääkärin loitolla.

    Päivän "mitäs Gin sanoi"-postaus
    Vermon poninäyttelyn jälkeistä itkua foorumilla ja sen ei-niin-ystävällissävytteistä kommentointia.

    Tennesseenwalkerit ja kouluratsastus, osa 1
    Tärkeää, tärkeää asiaa walkereista ja niiden kilpailuttamisesta.

    Coat Color Calculator pikaopas
    Yleisön pyynnöstä kirjoitettu opas CCC:n käyttöön. Löytyy nykyään kattavampana versiona wikistä.

    Mikä virtuaalimaailmassa miellyttää?
    Kaikki ei oikeasti ole niin huonosti kuin mitä valittamisen perusteella voisi luulla.

    Arvontakoneet: oikeasti satunnaisia vai leikisti satunnaisia?
    Mielestäni varsin hyödyllinen teksti kaikille virtuaalihevostelijoille, jotka arpovat paljon kisatuloksia.

    Mitä virtuaalimaailma tarvitsee?
    Täydellinen ja edelleen täysin ajankohtainen vastaus otsikon kysymykseen.

    Miksi omat domainit ovat syvältä?
    Muutamia inhottavia tosiseikkoja siitä, mitä tapahtuu kun virtuaalihevosia lykätään omille domaineille ja miksi se ei ole hyvä ollenkaan.

    Tekijänoikeusterroristit osa 2
    Näin käy kun tekijänoikeusterroristit yrittävät puolustaa meidän "oikeuksia": he saavat ryöpytystä niskaansa ja kunnolla. Toivottavasti oppivat episodista jotakin.

    Väriteoria-sarja
    Lähes kaikki hevosten värit käsitelty sanoin ja kuvin. Jos muuta et halua meidän blogista lukea, niin lue edes tämä! Ikävä kyllä kaikkia kuvalinkkejä ei ole korjattu Sukupostin muutosten jäljiltä.

    Nuoret ja tietotekniikan HYÖTYkäyttö
    Tämä ei suoranaisesti liity virtuaalihevosiin, mutta on kirjoitettu virtuaalihevostelijoille, jotka (toivottavasti) ovat ikäluokkansa kärkeä tietotekniikan hyötykäytön kanssa.

    Kiinnostus toisia kohtaan ja syyt siihen, miksen jaksa kiinnostua
    Ginin loistava ja edelleen ajankohtainen purkaus siitä, mikseivät uudet tallit ja ihmiset jaksa ihan aina kiinnostaa. Ikävä kyllä, huomaan itsessäni noita piirteitä myös ajoittain. Jatko-osakin löytyy.

    Jättiläismäinen laukkatalli?
    Tästä alkoi Pink.

    Myyntiehdot á la Ionic
    Jos me alkaisimme asettaa myyntiehtoja, ne olisivat tämänkaltaisia.

    Arabeista, arabiristeytyksistä ja arabisukuisista roduista
    Shagyan ja terskin lyhyet esittelyt, arabin käyttö risteytyksissä ja perustelut miksi se on niin suosittu risteytysjalostuksessa.

    Tässäkö on virtuaalimaailman nykytila?
    Hevonen, joka kilpaili esteillä jo 1-vuotiaana ja joka voitti kaksivuotiaana metrin esteluokan.

    Virtuaalimaailman pirstaleisuus
    Miksi me olemme niin yksin.

    Metsästysratsastus
    Asiaa huntereista ja metsästysratsastuksesta. Toistaiseksi idea on toteuttamatta, mutta ehkäpä vielä joskus...

    Bob Langrishin parhaita
    Poimintoja Bobin rotugalleriasta.

    Meille saa kertoa asioita
    Ajankohtainen edelleen. Kyllä, meitä kiinnostaa.

    Meidän kuvakäytäntöjä
    Asiaa kuvista, niiden käytöstä ja valinnoista. Kuvat ovat, tekstin sanoin, virtuaalihevostelun suola ja suuruste meille.

    Tekijänoikeuslaki - mihin se antaa luvan?
    Vissiin tuolloin oli taas joitain copyright-terroristeja liikkeellä, kun innoitti tuohon tekstiin.

    Virtuaalihevosen hyvyys: prosentit vai määrät?
    Ensimmäisiä julkisia pohdintoja siitä, miten oikeasti määritellään hyvä hevonen tai kilpailumenestys.

    Lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun
    Joiltain osin on jo vanhentunut, linkit varmaan ja kakkosryhmänkin matkat ovat pidentyneet, olikohan jotain rotujakin tullut lisää ja berberi kai siirretty kakkosryhmään. Mutta perusasiat ovat joka tapauksessa edelleen kohdillaan.

    "En minä mutku noi muut"
    Seurausta erään räikeänlaisen kisatulosten parantelun aiheuttamasta kohusta. Vastoin lähes kaikkia muita, me emme teloittaneet tekijää vaan yritimme saada ihmisiä miettimään, mistä se johtui ja mihin virtuaalimaailma on mennyt. Ilmeisen turhaan.

    Virtuaalitalli - persoonallinen taideteos vai vain nettisivu?
    Jälleen käytettävyysasiaa ja sitä, että saako "taiteellisuus" ja persoonallisuus ajaa käytettävyyden edelle. Vastaus on ei.

    Hard-hardcore-esimerkki Coat Color Calculatorille
    Vain kovaksikeitetyille värifriikeille.

    Kisakutsun syvin olemus
    Mitä kisakutsusta pitää löytyä, miksi ja miten.

    Ketä tässä sorrettiinkaan?
    Sikakisaus ja sen vaatiminen muilta.

    Yksilönvapaus vai yhteiset säännöt?
    Saako virtuaalimaailmassa toteuttaa itseään vai pitäisikö muut harrastajat sekä yleisesti hyväksytyt tavat ottaa huomioon?

    Ensimmäinen tuplavoikko kalliovuortenponi!
    Meidän mittapuulla merkittävä tapaus.

    Liian eksoottinen rotu!
    Niitäkin on olemassa. Pohdintaa siitä, miksei meillä ole hokkaidoja, ban-eitä, vlampeerdejä, bolivianponeja tai muita semmoisia.

    IT-ala ja tytöt
    Kopioitu omasta blogistani, aiheena siis se, että mitä on olla nainen it-alalla ja pärjäävätkö naiset siellä. Toivottavasti tämä herätti ja herättäisi edelleen vähän ajatuksia lukijoiden päässä.

    Kapulakielen ollessa epäselvä sitä kuitenkin näytetään käytettävän virtuaalisia hevosia koskevilla internet-sivuilla
    Kapulakieltä näkee virtuaalimaailmassa vähän liikaa. En tiedä onko harrastajilla jokin ihme tarve kirjoittaa "virallisesti".

    Suurtalli
    Mietintää suurtalleista.

    Joulukalenterin luukku 15: jos musta ei olekaan musta?
    Jännittävä (ainakin minun mielestäni) teksti siitä, jos väri onkin väärin tunnistettu. Olen edelleen ihan varma, että Veksaus on äärimmäisen tumma rautias, mikään muu ei ole oikein mahdollista.

    -S

    torstaina, huhtikuuta 12, 2012

    Vanhoja hevoskuvia

    Yksi ihan suosikkisivustoistani on venäjänkielinen Rw-Base, jossa tykkään selailla erityisesti sukutietokantaa ja siellä olevia valokuvia. Kuvia on saatavilla vanhoista hevosista, jopa 1800-luvula syntyneistä, mutta toisaalta myös ihan viime vuosien varsoistakin. Kannassa on eniten venäjänratsuhevosia, englantilaisia täysiverisiä ja trakehnereita, jonkin verran myös muita, lähinnä niitä hevosia, joita on käytetty venäjänratsuhevosen jalostuksessa. Kuitenkin puhutaan vähintään muutamasta tuhannesta hevosesta ja kuviakin on ainakin satoja, joten selailtavaa riittää. Ja jonkinlainen alkeellinen venäjänkielentaito on varsin hyödyllinen. Tässä kuitenkin muutamia kiinnostavia poimintoja.

    Ori Agram, 1970 syntynyt anglotekke (25% xx). Siis virtuaalimaailman RBSH. Ja miten upea! Tosin sen isä on Absent, joka on ahaltek, mutta rakenteeltaan aika kaukana tyypillisestä ahaltekistä. Rakenne näkyy myös pojassa.
    Toinen komea anglotekke-ori on Aju-Dar, jossa on 50% täysiveristä ja isänä tälläkin on Absent, mutta se ei näy niin selkeänä rakenteessa. Tuota kaulaa sopii minkä tahansa ratsun kadehtia. Jos tuonnäköinen RBSH tulisi minun tuomaroitavaksi, se olisi vaarallisen lähellä täysiä pisteitä.

    Myös vanhat ahaltekit ovat mielenkiintoisia, erityisesti ne, joiden kuvia näkee harvemmin missään. Ori Arsenal on hurjan hieno yksilö, samoin Erkus. Myös ori Maryn tunnistaa ahaltekiksi vielä tänäkin päivänä.

    Vuonna 1947 syntynyt, budjonnyksi merkitty ori Simvol II on sukutaulunsa perusteella puoliksi täysiverinen eli taas kerran virtuaalimaailmassa menisi komeasti RBSH:sta. Eikä olisi lainkaan kehnompi RBSH:na! Nyt viimeistään luulisi ihmisten ymmärtävän, miksi aina sanon RBSH:lla olevan juuret reaalimaailmassa.
    Tässä on toinen samanlainen, tamma ja syntynyt 1997. Rakenteeltaan on vaatimattomampi, mutta luisua lautasta lukuunottamatta olisi ihan kohtuullinen RBSH:na, jos minä olisin tuomaroimassa.

    Ori Arpad on merkitty vain unkarilaiseksi, mutta eiköhän sukutaulusta selviä, että se on furioso-northstar eli tunnetaan nimellä furioso paremmin. Karmivan suorat takaset, muuten mainion näköinen otus.

    Sitten vanhempia puoliverisiä:
    - Fruehling (westf, 1960, i. Fruehschein (hann)
    - Fruehlingsball (westf, 1970, edellisen poika)
    - Rosenkavalier (westf, 1980, i. Romadour II)
    - Feiner Kerl (hann, 1919, i. Fling)
    - Frustra II (hann, 1943)
    - Fermor III (hann, 1937, i. Feiner Kerl)
    - Dolman (hann, 1933, i Detektiv)
    - Mexico (sf, 1956, i. Furioso xx)
    - Fischerknabe (trak, 1901, i. Obelisk)
    - Pilger (trak, 1926, i. Luftgott)
    - Semper Idem (trak, 1934, i. Dampfross)

    Sitten tätä minä en ymmärrä: ori Alkor, merkitty trakehneriksi, mutta isä on kuitenkin ahaltekori Atom! Emä kyllä on trakehner, mutta kuitenkin... Ei silti, kohtuullisen mukiinmenevän näköinen varsa, on noissa kuvissa vielä ilmeisen nuori.

    Sitten muutama uudempi ja vanhempi ukrainanratsuhevonen. Aiemmin ukrh oli minulle vähän epämääräinen rotu, koska siitä on niukasti tietoa saatavilla ja kuvia ei juuri lainkaan. Täältä kuitenkin löytyy kolmisenkymmentä kuvaa ukrainalaisista.
    - tamma Igra
    - ori Ideal
    - ori Ihor
    - ori Ostrog
    - tamma Alikanta
    - ori Arshin
    - ori Bespetshnyj
    - tamma Bridzhida

    Vanhoja orlov-ravureiden kuvia löytyy nykyisin Sukupostista varsin kattavasti, joten Rw-Basen kokoelma kyllä häviää SuPolle. Ja toki osa on samoja kuvia. Mutta on ne silti upeita.

    keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2012

    Itsensähaukkumispostaus

    Varoitus: sisältää asiatonta kielenkäyttöä

    Saimme taannoin blogistamme palautetta, kuinka ilkeästi haukumme muita ihmisiä (omaksi puolustukseksemme sanottakoon, että harvoin nimiä suoraan mainiten), joten otetaan vahinko takaisin ja haukutaan vaihteeksi itseämme ja tallejamme.

    Ionic: se ei toimi. Navigointi on kehnosti toteutettu, koodi on yhtä saatanan katastrofia, joka ei mene mistään validaattorista läpi, koska ne eivät edes tunnista sitä html:ksi. In English - osio on unohdettu, vieraskirja samoin. Yhteystietoja ei ole merkitty tarpeeksi selvästi.

    Ja liian isokin se on, yksinkertaisimmatkin päivitykset laahaavat perässä, en halua edes puhua kasvattilistasta, joka on menossa vuodessa 2010. Hevosia on hemmetisti liikaa. Kuvia on liian vähän. Luonnekuvauksia ei juuri lainkaan. Kisoja hädin tuskin kellään. Varsojakaan ei kovin monella ole tarpeeksi. Vanhat hevoset kökkivät vielä tallissa, kun ei olla saatu aikaiseksi teettää varsojakaan tai muuten vain ei raaskita lopettaa, kun eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain hevosta vielä sattuisi tarvtsemaan. Kuvat ovat huonolaatuisia ja osa aika pieniä. Se mikä oli vuonna 2002 ihan ok kuvan koko, on nykyään liian pieni. 400 pikseliä leveällä kuvalla ei kukaan tee enää mitään. Niin ja on laittomia kuvia ja epämääräisiä tai vääriä tekijänoikeusmerkintöjä. Ja hevosilla on toisinaan aivan karseita rakenteita.

    Hevosten sivuilla saattaa olla vanhentuneita VRL-tunnuksia, sikäli jos niitä on lainkaan. Kaikkien sivuilla ei lue omistajien VRL-tunnuksia.

    Kahden edellisen kappaleen kohdat koskevat myös Gin Ahaltekia.

    Omistajat: unohdamme ylipäänsä kaiken, merkitä astutukset orien sivuille, lisätä tilausvarsat kasvattilistalle, infota tilaajaa kun varsa on syntynyt, tehdä sivut ostamillemme tai varaamillemme hevosille tai ainakin ilmoittaa uusi osoite myyjälle. Unohdamme vastata maileihin säädyllisessä ajassa, koska emme jaksa/ehdi/viitsi kun on mielenkiintoisempaakin tekemistä, kuten juoruta toistemme kanssa. Me olemme leväperäisiä!

    Olemme joka hemmetin väritopikissa pätemässä tietoinemme, heittelemässä outoja värimahdollisuuksia ja puhumassa esperantoa genotyypeistä, kyselemässä vaikeita asioita kuten hevosten rotuja, lisäkuvia tai vanhempia. Kuvittelemme olevamme suuriakin väriguruja, vaikka tiedoissamme on isoja aukkoja, jotka tiedämme jopa itse. Vähän sama juttu käytettävyys-, rotu- ja rakennekysymyksissä. Me olemme besserwissereitä!

    Ja sitten tässä blogissa on kategoria nimeltä "muiden nälviminen" eli haukumme siis toisten tekemisiä ja sanomisia emmekä aina mitenkään kauniisti, saati että imartelevasti. Haukumme mielellämme tai ainakin ohimennen vähättelemme puskanickejä, sikakisaajia, liian grafiikkapainotteisia talleja ja vähän kaikkia muitakin, jotka eivät satu nyt just miellyttämään. Lisäksi moneen kertaan blogissakin on vilahtanut sana "teini" vähemmän mairittelevilla lisämääreillä höystettynä: kaikkivaltias virtuaalihevostelija-teini, hormonihöyryinen teini ja niin edelleen. Olemme ilkeitä kiusaajia ja vieläpä ikärasisteja! Ja sitten me kitisemme jos meitä vähän näpäyttää ikävuosien määrästä. Lisäksi sanomme sitä haukkumista herättelyksi tai joksikin muuksi, joten olemme myös tekopyhiä.

    Pitäisiköhän pyytää anteeksi? Ehkä siitä ei ole mitään apua, koska aiomme jatkaa tällä linjalla hamaan tulevaisuuteen, kaikesta huolimatta.

    tiistaina, huhtikuuta 10, 2012

    Tarjotaan jalostukseen orlov-ori

    HOX!
    Muistamattomuuksien sun muiden takia ilmenikin, että Milos on myyty Pemberleyihin, mutta se jatkaa edelleen siitosoriin uraansa sieltä käsin. Uusi osoite on http://virtuaali.net/pemberley/hevoset/milos_iostream.php.
    Tässä sovitut astutukset käyvät uudelle omistajalle, mutta sopikaa jatkossa astutukset mailitse Tillin kanssa (maatila.pemberley@gmail.com).
    Milosin kisaura ja suku kuitenkin on esitelty tässä ja ne ovat aivan paikkaansapitäviä omistajanvaihdoksesta huolimatta.

    Historian siipien havinaa, mutta onneksi virtuaalihevosten ikääntyminen joustaa kuin tuore purukumi. Haluan siis esitellä meidän viimeisen jäljellä olevan orlov-oriimme ja tarjota sitä jalostukseen:

    Milos Iostream

    Milosin statistiikka on 16: 2-4-1-1, voittosumma 19650v€ ja ennätykset 15,8aly - 19,2ke - 22,3mly. Tehnyt siis suht lyhyen uran, ei erityisen menestyksekäs, muttei nyt ihan totaalikehnokaan. Ori on ollut hieman laukkaherkkä, rasteja on taulussa, mutta hylkyjä on vain 5-vuotiskaudelta, kaksi kolmesta on montelähdöistä, kun Milosia kokeiltiin ensimmäisiä kertoja montessa. Myöhemmin monte alkoi sitten kelvata ja sieltä on peräisin toinen oriin voitoista.

    Milosin isä Mihail Iostream (63: 7-10-5-2, vs. 42660v€, enn. 16,3aly - 14,0kp - 17,5make) teki pitkän uran radoilla vaikka alkoikin kilpailla täysipainoisesti vasta 4-vuotiaana. Varsinkin myöhempinä vuosina sillä kilpailtiin paljon montea ja se on pärjännyt montessa hyvin. Monte-ennätys on niinkin kova kuin 17,5make. Mihailia on kilpailutettu ja se on pärjännyt parhaiten lyhyillä ja keskimatkoilla, mutta on sillä joitain kivoja sijoituksia pidemmistäkin starteista. Milos on isänsä ainoa varsa.

    Milosin emä Oxana (30: 3-0-2-4, vs. 8730v€, enn. 17,8ake - 15,9ke - 21,4mke) ei ollut yhtä menestyksekäs ravuri, mutta jonkinlaisen uran sekin on tehnyt ja saavuttanut keskitason ennätykset. Montea sillä kokeiltiin vain kerran, siitä tuloksena suht kiva ennätys, mutta muuten monte ei tuntunut maistuvan. Oxana on jättänyt myös tamma Odessa Iostreamin.

    Milosin isänisä Metropolija oli lähinnä ratsu ja vaunuhevonen, raveissa sillä ei startattu koskaan. Jälkeläisistä suurin osa käsittääkseni startannut raveissa:
    - Edviga RDN enn. 1.14,5aly, monté 1.20,3ake, stat. 13+kl:1-2-2-1, vs. 17100v€
    - Enetropolija RDN, enn. 1.15,2ake, stat. 13+kl:3-2-3-1, vs. 19300v€
    - Ekov RDN, ei startannut
    - Mihail Iostream, ks. yllä
    - Kryzanka Iostream, enn. 15,4aly, 16,4ly, 20,3mly, stat. 31:5-4-3-5, monté 4:1-1-0-0, vs. 35960v€
    - Zhanna Iostream, kilpailutiedot kadonneet, jättänyt ainakin tamma Olga Loiston

    Isänemä Karelija III oli meidän ensimmäisiä (ellei peräti ensimmäinen?) suvuttomia orlov-tammoja ja se tekikin pitkän uran radoilla. Ennätykset ovat 1.14,2aly - 1.14,1kex - 1.16,2mke, statistiikka 78: 9-12-6-10 ja voittosumma 41130v€. Lisäksi se jätti 10 varsaa, joista muistitiedon mukaan kaikki ovat startanneet raveissa, mutta kisatiedot ja sivutkin ovat hukassa. Joka tapauksessa jo pelkän varsamääränsä takia Karelija oli Ionicin orlov-jalostuksen kantavia voimia.

    Niin että tässä teille olisi siis orlov-ori! Se astuu kaikkia lv-ravuritammoja, ei vain toisia orloveita, joten samalla olisi oiva mahdollisuus saada jenkkilinjoihin taatusti uutta verta. Sen varsoista ensimmäinen, ori Mir Iostream on näytellyt jo kykyjään raviradoilla.

    perjantaina, huhtikuuta 06, 2012

    Vanhat, ei-niin-hyvät ajat...

    Katsokaapas mitä löysin tuossa surffaillessani virtuaalitalleja:

    Sivun tekijän pyynnöstä screenshot on poistettu. Kuvassa kuitenkin oli pop-up-viesti, joka ilmestyy kun sivulla painetaan hiiren oikeata nappia. Pop-up-viestin teksti kuului suunnilleen näin: "Hyihyii! Olet kirottu koko loppuelämäsi. Yritit kopioida LAITTOMASTI sivuiltani kuvia!! AAARGH! Kidutu!" Aion pitää tämän tekstin tässä koska se oivalla tavalla esimerkin kautta esittää sen, mikä on tulos kun halutaan olla oikein epäkohteliaita ajattelematta lainkaan käytöstapoja tai netikettiä. Se on toinen pointti sen lisäksi, että tällaisten koodien käyttäminen on turhaa, älytöntä ja haitallista.

    Kyllä! Se on pop-up-viesti, joka tulee kun sivulla painaa hiiren kakkosnäppäintä. Minä tosissani luulin, että tätä on viimeksi käytetty vuonna 2003.

    Vuonna 2012 kuitenkin luulisi jokaisen tietävän, että tuo koodi ei estä mitään. Ei kuvien kopiointia, ei koodin näkemistä, ei mitään. Varsinkaan kun sivuilla olevista thumbnail-kuvista on linkki varsinaisiin kuviin, jotka aukeavat yksikseen selaimeen ja josta ne paremmat kuvat voi suoraan kopioida niin halutessaan. Tässä kohdassa viimeistään tulee purskahtaa huutonauruun.

    Vuonna 2012 luulisi jokaisen myös tietävän, että hiiren kakkosnäppäintä voi selaimessa käyttää muuhunkin kuin vain kuvien kopiointiin. Itse törmäsin tuohon niin hassunhauskaan viestiin siinä vaiheessa, kun käytin Operan "hiirieleitä" (engl. mouse gesture, en tiedä tuolle suomennosta, lisää tietoa), joilla voi kätevästi liikkua selaimessa sivulta toiselle. Niihin liittyy kakkospainikkeen käyttöä.

    Jos nyt vielä jäi jotain epäselväksi, niin väännetään rautalangasta: älkää käyttäkö ikinä, koskaan, missään tilanteessa, millään perusteella sivuillanne kakkospainikkeen "estoa". Syyt: siitä ei ole mitään hyötyä, se ei estä mitään etkä saavuta sillä mitään. Mutta siitä voi olla haittaa niille, jotka eivät olleet kopioimassa rakkaita valokuviasi.

    -Gin

    maanantaina, huhtikuuta 02, 2012

    "Bustaaminen"

    (otsikko lainausmerkeissä, koska vihaan tällaisia englantilaisten sanojen vääntämistä suomeen, mutta kun ei minulla ole parempaakaan termiä esittää, niin puhutaan sitten bustaamisesta)

    Joka tapauksessa bustaaminen tarkoittaa siis sitä, että joku "paljastaa" ihmisen, joka on liikkunut aiemmin toisella nickillä virtuaalimaailmassa ja töpännyt asiansa niin pahasti, ettei ole enää tervetullut ht.nettiin. Yleensä, ellei peräti aina nämä bustaajat toimivat joidenkin puskanickien takaa, vaikka erittäin suurella todennäköisyydellä ovatkin ht.netin ja virtuaalimaailman vakinaamoja. Sillä miten muuten he muka voisivat tietää kuka on kenekin alter ego, millä perusteella tai kuka on töpännyt, miten ja milloin elleivät he ole syvällä tässä harrastuksessa.

    Vanhalta kärttyisältä tädiltä on turha hakea sympatiaa tai edes ymmärrystä. Kummankaan osapuolen. Nyt on kuulkaa nuttura tiukalla ja sukkapuikosta saa helposti silmäänsä.

    Ensinnäkin nämä nimimerkin vaihtajat ja uuden "henkilöllisyyden" turvin paluuta tekevät harrastajat tai oikeastaan siis ne, jotka mössivät asiansa harrastuksen parissa niin pahasti, etteivät enää kehtaa tulla vanhalla nickillään foorumille. Ensinnäkin, pikkuisen realistisuuden tajua olisi paikallaan. Harva möhläys jää elämään kovin pitkäksi aikaa. Monesta kasvojen menetyksestä selviää yleensä katumalla, parantamalla tapansa ja aika hoitaa loput. Maailman sivu on ollut niitä ihmisiä, jotka eivät tee luvattuja palkkoja ja käyttävät luvattomia kuvia, ei niiden nimiä kukaan enää muista. Paitsi tietysti ne, joita varsinkin tuo palkka-asia koskettaa ja näiden kanssa olisikin syytä hoitaa hommat kuntoon.

    Toisaalta, kaikesta nyt vain ei selviä sanomalla: "Kaikki tekee virheitä, olen pahoillani kumminkin". Niinkuin nyt esimerkiksi rahan kavaltaminen ja julkinen (aiheeton) haukkuminen ynnä muu ruma ja asiaton kielenkäyttö toista ihmistä kohtaan. Sitä ei voi perustella mitenkään ja sellainen käytös tulee tuomita ehdottomasti. Tällaisella ihmisellä ei todellakaan pitäisi olla enää sen paremmin pokkaa kuin minkäänlaista oikeutustakaan tulla enää foorumille, omalla tai uudella nickillä. Ei vaikka kuinka kaduttaisi, se on myöhäistä rypistää kun vahinko on jo housuissa. Hemmetti, on tässä muidenkin pitänyt oppia käyttäytymään. Yksinkertaisien käytöstapojen noudattamisen ei pitäisi olla mikään mahdottomuus hormonihöyryisimmällekään teinille.
    (Enpä sinänsä voi syyttää pelkästään teinejä, ikävä kyllä osa aikuisista on ihan yhtäläisiä idiootteja netissä ja varsinkin nickin takaa on kiva huudella asiattomuuksia. Ei sillä, että se olisi mikään puolustus.)

    Mutta sitten nämä bustaajat, jotka, kuten sanoin, ovat suurella todennäköisyydellä aktiivisia virtuaaliharrastajia, huutelevat puskanickien takaa asiattomuuksia toisia ihmisiä kohtaan. Siis ovat täsmälleen samalla tasolla kuin edellisessä kappaleessa mainitut toisten haukkujat. Yleensä heillä ei ole edes esittää mitään kouriintuntuvia todisteita väitteidensä tueksi, kunhan huutelevat. Eikä tule kysymykseenkään, että pyytäisivät edes anteeksi, jos ovat olleetkin väärässä. Näitä bustaajia olisi oikeastaan mielenkiintoista bustata, sieltä saattaisi paljastua yllättäviäkin nimiä. He saisivat äkkilähdön foorumilta ja koko virtuaalimaailmasta, ihan ansaitusti.

    Vaan eiköhän tämä "skandaali" ole tällä käsitelty, toivottavasti kohu laantuu, nythän on ollut jo pari päivää rauhallisempaa ja minä vain olen tällainen myöhään asiat tajuava kirjoittaja.

    - Gin