Ollaanko virtuaalimaailmassa kahleista vapaita yksilöitä vai yhteisiä sääntöjä noudattava yhteisö? Kas siinä kysymys, joka pulpahtaa esille usein juuri silloin kun kirjoittaa kärkevästi vaikkapa kilpailemisesta ja sen määrästä. Kun minä tai S kommentoimme kärkevästi sikakisausta, jostain kolosta säntää paikalle vapauden suurlähettiläs julistamaan, kuinka jokaisen pitäisi saada harrastaa virtuaalihevosia juuri niin kuin haluaa (lukekaa kommentit). Ja päinvastoin.
Virtuaalimaailmassa on iso määrä kirjoitettuja sääntöjä ja rajoituksia (näistä vastaa pääasiassa VRL), mutta yhtä lailla täältä löytyy joukoittain kirjoittamattomia sääntöjä ja yleisiä käytäntöjä, joita ei miksikään ehdottomiksi säännöiksi ole ehkä haluttukaan kirjata, mutta jotka eivät silti saisi olla vähäarvoisempia kuin kirjoitetut säännöt.
Itse asiassa minulla on kutina, että suurin osa noista kirjoitetuistakin säännöistä on alunperin ollut tällaisia kirjoittamattomia sääntöjä ja muita yleisiä tapoja toimia, jotka ajan myötä on otettu ihan varsinaisiksi säännöiksi. Varmasti usein on sääntöjen kirjoittamisen syynä ollut myös se, että kaikki eivät tunne tai eivät halua tuntea niitä vanhoja käytäntöjä vaan ovat toimineet vastoin yleisesti hyväksyttyä tapaa. Tämän estämiseksi on nähty tarpeelliseksi luoda selkeät säännöt.
On tietysti totta, että toisaalta virtuaalimaailmassa saa monessa asiassa toimia oman halunsa mukaan. Meillä esimerkiksi on toista tuhatta virtuaalihevosta, vaikka jotkut ovat vuosien varrella halunneetkin kovasti rajoittaa meidän hevosmäärää. Ratsumaailmassa on sallittua kilpailuttaa hevosta satoja ja tuhansia startteja useissa eri lajeissa ja kai varmaan shetlanninponia 150 sentin esteluokassa ja shirenhevosta kolmen tähden kenttäkisassa. Tätä jälkimmäistä seikkaa me tietysti paheksumme emmekä aina kovin hiljaisesti, mutta toisaalta emme tee avointa hyökkäystä sitä vastaan, koska epärealistinen kisaus on ratsupuolen yleinen, suuren massan hyväksymä ja noudattama käytäntö.
Tosin varmasti löytyy paljon ihmisiä, jotka paheksuvat sitä meidän tavoin, mutta useimmat kuitenkin antavat asian olla ja ehkä hyvä niin. Ei sille ilmiölle kuitenkaan mitään mahda. Ainoa, joka konkreettisesti voisi asiaan vaikuttaa olisi VRL, joka ottaisi käyttöön ankarat kisarajoitukset, mutta olisiko sekään sitten toisaalta ratkaisu... Siinä mielessä sikakisauksen kannattajat ovat siis oikeassa vedotessaan vapauteen harrastaa virtuaalihevosia haluamallaan tavalla, kunhan vain muistavat antaa saman vapauden muillekin.
Samalla tavoin realistinen ja reaalimaailman käytäntöihin nojaava kilpailuttaminen on kirjoittamaton sääntö laukkamaailmassa ja sitä tulisi kaikkien laukkamaailmaan hinkuavien kunnioittaa, vaikkei sitä erityisesti ole mihinkään säännöksi kirjoitettukaan. Kirjoittamattomien sääntöjen takia ravipuolellakin nousee ihan oikeutettu älämölö, jos hevoset saavat lähdöissä epärealistisia aikoja tai jos sitä mainostamaani arabianhevosta yritetään tuoda raviradoille.
Pointti tässä kieltämättä sekavansorttisessa kirjoituksessani on se, että virtuaalimaailma on yhteisö, joka tarvitsee sääntöjä, kirjoitettuja mutta myös niitä kirjoittamattomia, koska kaikkea ei voi koskaan kirjoittaa ylös ja toisaalta liika rajoittaminen on jo taas yletöntä holhousta. Täällä on vapaus, mutta vain tiettyyn rajaan asti. On silkkaa tyhmyyttä vedota joka asiassa siihen, että jokainen saa harrastaa tätä miten haluaa, koska asia ei ole ihan yksiselitteisesti niin. Käytännössä vastaan tulevat ne säännöt, kirjoitetut sekä muut, ja niiden rikkomisesta seuraava yhteisön paheksunta.
Tämän takia aloittelijat tarvitsevat opastusta, koska he eivät tunne varsinkaan näitä kirjoittamattomia sääntöjä. He oppivat niitä kyllä ajan kanssa, mutta parempi olisi, jos niitä yritettäisiin tuoda esille muutenkin. Meidän laukkaurheilu-perehdytyspakettimme kaltaisia yksinkertaistettuja tietoiskuja kaivattaisiin muiltakin alueilta ja muista asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti