keskiviikkona, marraskuuta 27, 2019

Piirrettyjen tuomarointia

Piirrettyjen maailma on jotain mihin en ole tutustunut ikinä, sanottakoon se nyt ensimmäiseksi. Aina silloin tällöin eksyn piirroshevosten sivuille tai joskus jopa ihan piirrostallille ja jaksan aina ihailla niitä. Hieno kuva on hieno kuva, tekniikasta riippumatta.


Poiketen piirrettyjen muusta näyttely- ja kantakirjaustoiminnasta, VSN:n piirrettyjen näyttelyissä hevosten arvosteluperusteet ovat samat kuin valokuvilla. Piirroksistakin arvostellaan siis rakenne, ei väritystä, piirrostekniikkaa tai muita taiteellisia ansioita. Siksi olen satunnaisesti tuomaroinut piirrettyjäkin luokkia, mutta minun pöydälle niitä tulee aika harvoin vaikka minun tuomarointitiedoissa lukeekin piirretyt yhtenä preferenssinä. Piirrettyjen luokkia taitaa VSN:n puolella olla tarjolla melko harvoin ja minulla puolestaan on näitä muita roturajoituksia, jotka koskevat myös piirrettyjä.

Tuomaroin taannoin Kaihovaaran VSN-näyttelyt, jotka olivat avoimet piirretyille puoliverisille. En uskalla oikein kirjoittaa tuosta luokasta varsinaisia tuomarikommentteja sillä vaikka piirrettyjen tuomarointi onkin teoriassa samanlaista kuin valokuvien, on se silti jollain tavoin... erilaista.

Sitä noin niinkuin periaatteessa voisi kuvitella, että piirrosten arvostelu on helppoa kun kaikki ovat täydellisiä ja pisteet nousevat helposti korkeiksi. Ja kun sillä taiteellisella vaikutelmalla ei ole merkitystä VSN:n puolella, niin pärjäämisen luulisi olevan helppoa. Sillä kuka nyt tieten tahtoen piirtäisi hevosen, jonka rakenne ei ole täydellinen? No, asia ei ole ihan niin, ei Kaihovaarankaan näyttelyissä nähty 4:lla alkavia kokonaispisteitä. Siellä oli paljon hyvärakenteisia hevosia, myönnän, mutta minä olen varsinkin puoliveristen kanssa aika niuho eikä pisteitä minulta saa helpolla. Eikä sen täydellisen rakenteen piirtäminen varmasti ole helppoa tai näin minä ainakin kuvittelisin. Minulle jo hevoselta näyttävän hevosen piirtäminen on ihan tarpeeksi haasteellista, muttei mennä nyt siihen.

Tuomarina saattaisin siis surra hevosia, joilla ei ole täydellinen rakenne vaikka siihen olisi mahdollisuus, mutta näin kuvaorientoituneena harrastajana olen siitä vain kiitollinen. Täydellisten hevosten luokka mahtaisi olla tylsä tuomaroida! Nyt hevosissa on särmää, persoonaa ja se viehättää aina minua, oli kyseessä sitten valokuva tai piirros. Tällä särmällä ei tietenkään saa niitä täydellisiä pisteitä, mutta pysyypähän tuomarin mielenkiinto yllä ja sitten ne todelliset huiput erottuvat joukosta.

Valokuvia arvostellessa pitää katsoa tiettyjä asioita vähän sormien läpi: niinkuin nyt esimerkiksi se että hevosen kavioita ei näy ainakaan kokonaan tai että pää on kääntynyt vähän kameraan päin. En voi mennä antamaan nollia jokaisesta rakennekohdasta, joka ei täydellisesti näy. Tai voisin, mutta siitä tulisi varmasti sanomista eikä se olisi itsestänikään reilua. Useimmat harrastajat ovat valokuvien suhteen riippuvaisia muista ja silloin on käytettävä sitä mitä sattuu saamaan.

Piirroskuvapuolella tätä ongelmaa ei olisi, joten oli houkutus rangaista ns. huonoista rakennekuvista. Mutta olisiko se sitten reilua? Ei oikein, kun kerran tuomarointiperusteet ovat samat kuin valokuvallisten hevosten. Ja ymmärrän minä oikein hyvin senkin, että piirtäjä ei halua aina piirtää sitä suoraan sivusta, eteen päin katsovaa hevosta (jolla on täydellinen rakenne). Sekin olisi tylsää ja luulen että piirtäjät piirtävät enemmän omaksi ilokseen kuin voittaakseen kaikki mahdolliset näyttelypalkinnot.

Yksi asia kuitenkin on sama sekä valokuva- että piirros-VSN:ssä: jaloista saa erittäin harvoin vitosia!

– S

keskiviikkona, marraskuuta 20, 2019

Case study: miten paljon hevosten sivuja katoaa

Olen valittanut valittamasta päästyänikin sitä, miten paljon virtuaalihevosten sivuja katoaa netistä ja miten se on epätoivottavaa. Ei sille tietenkään mahda varsinaisesti mitään. Ilmaispalvelinten lopettamiseen tai muuhun typerään toimintaan (puhun sinusta, Webs!) eivät harrastajat juuri voi vaikuttaa ja onhan se nyt tietenkin loogista, että jos virtuaalihevostelu ei vuosikausiin kiinnosta, ei sen oman domainin vuosikustannuksia viitsi maksaa loputtomiin. Tiettyyn rajaan asti voi vaikuttaa itse, katoavatko hevosen sivut netistä kokonaan ja lopullisesti vai eivät (ohjeita mm. Näin pidät hevoseen sivut tallessa), mutta sitten päästään taas tähän että mitä jos Web Archive lopettaa? Tai VRL:n palvelimella käy konerikko ja rekisterin tiedot menevät sen siliän tien? No, ei puututa nyt siihen, painajaisia näkee vähemmälläkin.

Viikonloppuna tein sivut jälleen yhdelle kasvatille, kyseessä oli pitkäsukuinen FWB-ori Cirith Ungol Ion. Minulla on yleensä tapana sivujen tekohetkellä tarkistaa ja tarvittaessa etsiä suvun linkit niin että ne mahdollisimman hyvin toimivat sillä päivämäärällä. Kopioin yleensä sukutaulun vanhempien sivuilta (jos ovat omia hevosia, kuten Cirithin tapauksessa) ja kun sivut muuten ovat valmiit, alan perata sukua läpi. Cirithin suku oli siinä mielessä jopa epätoivoinen, että todella moni suvun hevosista on tavalla tai toisella kadonnut. Linkkejä kuitenkin on varsin kattavasti, kiitos juurikin Archiven ja VRL:n, ja varsinaisesti vain yksi hevonen hevonen jäi niin kadoksiin ettei sille löytynyt mitään linkitettävää. Ihan hyvä selvitysprosentti siis.

Tässä vähän statistiikkoja tuosta 5-polvisesta sukutaulusta.
Sukutaulussa näkyviä hevosia yhteensä 62
Ionicin omistuksissa olevia (ts. sivut tallessa) 5
Täysin kadoksiin jääneitä 1
Tallessa olevia (ts. jotkin sivut löytyi) 8
Geocitiesin arkistoissa olevia (geocities.ws, oocities.com) 2
VRL:stä löytyviä 9
Web archivesta löytyviä 36

Aika pahat lukemat noin kun ajattelee, vai mitä? Yli puolet on kadonnut ja ne löytyvät archivesta. Vain 21% on oikeasti tallessa ja niistäkin jonkinlainen osa on itse omistamiani hevosia.

Tietenkin Cirith on tietyllä tapaa huono hevonen tällaisen esittelyyn. Sen suvussa on tosi paljon sekä Poemsin (ja muita Kerpan omistuksissa olleita) ja Special Ringin hevosia, ja nämä molemmat ovat nyt kadonneet. Mutta kuten sanoin, tilanne voisi olla huonompi ja hevosia löytyä vähemmän Archivesta. Kerppa.net on vanha domain ja sen alta löytyvistä hevosista suuri osa on tallentunut vuosien saatossa Archiveen. Myös Special Ringin hevosia löytyi Archivesta oikein hyvällä prosentilla.

Tietenkään tämä nk. tilastodata ei ole mitenkään aukotonta. Tunnustan etten kaivanut kaikkea Googlesta vaan lykkäsin vanhan osoitteen melko suoraan Archiven hakuun ja linkkasin jos jotakin löytyi sieltä. Joillain hevosilla voi siis olla olemassaolevat sivut, jossain muualla kuin vanhassa sukutaulussa ollut osoite. Itselläni oli vuosia sitten Kerpalta ostettuja hevosia, joiden uusia sivuja ei koskaan päivitetty niiden vanhoille sivuille tai laitettu ylipäänsä mitään merkintää siitä, että ne on myyty. Niinpä moni voi edelleen ihan oikeutetusti luulla, että vaikkapa Cirithin isänemä Dreamie de Poemé on edelleen Kerpan ja että sen sivut ovat kadonneet kerppa.netin myötä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa Google ei tarjoa juurikaan valaistusta asiaan, eri asia sitten jos hoksaa käydä etsimässä erikseen VRL:n rekisteristä.

Toisinaan tilanne on se, että jokin hevonen on kadonnut, mutta siitä huolimatta sille löytyy useampia mahdollisia sivuja, minne voisi suvusta linkittää. Meillä on yleensä tapana "arvottaa" nämä sivut siten, että jos hevoselle löytyy olemassaolevat sivut, linkitän ensisijaisesti ne. Poikkeuksen saatan tehdä siinä tapauksessa että löytyneet sivut ovat jotenkin epätäydelliset, keskeneräiset tai sisältävät räikeän virheellistä tietoa. Tällöin linkitän mieluummin Archiveen, jos sieltä löytyy tallennettu versio jostain toisesta sivusta, joka on ollut täydellisempi. Jos sivuja ei suosiolla löydy, linkitän Archiveen. Jos Archivekaan ei tarjoa mitään, Linkitän VRL:n rekisterisivulle. Joissain tapauksissa hevonen saattaa löytyä myös jostain muusta tietokannasta, lähinnä tulee mieleen ViLaSuTi, en taida tietää onko muita vastaavia olemassa. Tietenkin sitä toivoisi, että vanhat linkit toimisivat aina tai että ainakin niiltä olisi linkki uusille, toimiville sivuille, mutta mikäpä sitä tässä maailmassa täydellistä olisi.

– S

keskiviikkona, marraskuuta 13, 2019

Walker-muisteluita

Viimeviikkoinen teksti walkereista ja niiden historiasta sai tämän fossiilin innostumaan vanhojen muistelusta. Ajattelin koota tähän hajanaisia tiedonmurusia walkerien historiasta, ainakin osittain ajalta ennen Ionicia.

Sillä minähän puljasin walkereiden kanssa jo Marinean aikana! Vuonna 2003 syntyi puolen tusinaa Gin-walkeria ja saman verran Marinean (Marinean tai MVS) kasvattajatunnukselle syntyneitä. Tässä lista niistä:
– o. Gin Vanilla Sky, s. 14.2.2003, Golden AttitudeSummer's Sandy
– o. Gin Skywalker, s. 3.3.2003, Black's Krivoi Rog – Summer's Sandy
– t. Gin Serleena, s. 23.3.2003, Rattle-A-SnakeSummer's Sandy
– o. Gin Yugiri, s. 7.4.2003, Roxygen's Frozen ImageCall Me Gray One
– t. Gin Lady Marian, s. 9.4.2003, Golden AttitudeSummer's Sandy
– t. Marinean Penelope, s. 15.4.2003, Gin Vanilla SkyRoxygen Sakura
– t. Marinean Ami-Dala, s. Gin SkywalkerCall Me Gray One
– o. Marinean Stargate, s. 30.8.2003, Me Toca SeverusRoxygen Sakura
– o. MVS Phantom Menace, s. 30.8.2003, Seventh PromiseMarinean Ami-Dala
– t. MVS Solitaire, s. 1.9.2003, ST Thou Shall DieGin Serleena

Kun näiden vanhempia katsoo, Marinean tai minun keksimiä olivat ainakin ori Golden Attitude ja tammat Summer's Sandy ja Call Me Gray One. Sandy kuoli Marineassa ollessaan, Goldie myytiin tuntemattomaksi jääneelle Niinantallille (myöhemmät sivut) ja Call Me Gray One meni Whitewoodiin. Goldien mahdollisesta myöhemmästä jalostuskäytöstä ei ole merkintöjä, Gray varsoi Whitewoodissa tammavarsan White's Gray Call (i. Geronimo), mutten tiedä saiko tamma koskaan sivuja itselleen saati että vaikuttiko se myöhemmin jalostuksessa. Todennäköisin vastaus on "ei" molempiin kohtiin, mutta olisin mielelläni väärässä.

Golden Attitude sen sijaan löytyy vielä nykyisten walkerien sukutaulusta! Hirvittävän pitkältä, mutta löytyypä kuitenkin. Sirpa mainitsi edellisessä postauksessa 2006 syntyneen ori MD Absurd Bondin ja sen suvusta tamma Nevermind Sofian, joiden jälkikasvua Ionicista vielä löytyy. Nevermind Sofian eee. on Roxygen's Genie in a Bottle. Se on Golden Attituden ja Crystal River's Isabellan varsa. Jos laskin oikein, se löytyy 13. sukupolvesta esimerkiksi Agent Jay Ionilta ja kun tuo Hermine Ion (i. MD Absurd Bond) mainittiin melko yleiseksi nimeksi sukutauluissa, sen kautta Golden Attitudekin monen hevosen suvusta löytyy löytyy, jos vain jaksaa tarpeeksi pitkälle penkoa.

Sitten on pakko mainita Rattle-A-Snake, jonka kyllä muistin olleen Stiinun omistama, mutta tuo löytämäni vanha sivu kertoo omistajaksi toisen henkilön, vaikka Eirithin alla sivu näyttää olevan. Oli miten oli, sillä oli Freckled Generatorin kuvat (tämä ja muutama muu kuva lisäksi). Se oli tuolloin hienoin ori ikinä ja herätti paljon ihastusta myös niissä, jotka eivät walkereita niin tunteneet. Sen väri oli aikoinaan melkoinen kiistanaihe, kun väritietämys oli pääosin kehnommalla tolalla. Muistan käyneeni omistajan kanssa jonkinmoisen keskustelun siitä että mikä se väri mahtaa olla (kyllä, minulta jo tuolloin kyseltiin paljon väriasioita, mutta koska en tiennyt itse niistä tuohon aikaan vielä kovinkaan paljon, konsultoin Sirpaa). Päädyimme sabinoon, mahdollisesti yhdistettynä päistärikköön. Olen edelleen sitä mieltä että se saattaa olla paikkaansapitävä tuomio. Tämä ei tietenkään estänyt joitain haukkumasta omistajaa siitä että kun ei tunnista selkeätä kimoa tai päistärikköä, tai että on keksinyt ihan itse värille nimen, jota ei ole olemassa...

Kuvissa oleva Freckled Generator on mysteeri sinänsä. Sen nimellä ei löydy yhtään mitään tietoa. Ainoa johtolanka on todennäköisesti samanniminen virtuaalihevonen, jonka suvussa lukee Real eli ne nimet ovat oikeita hevosia. Tällä sivulla listatut vanhemmat löytyvätkin All Breed Pedigreestä. Tuonnimistä varsaa tai edes mitään sitä lähentelevää kuitenkaan ei näiden jälkeläislistoilla ole. Kuvan oriin nettisivu on ollut walking-horse.com-domainin alla ja muistaisin sen verran, että se ei ollut virtuaalihevonen. Eiväthän nuo kuvat ole tyhjästä tulleet, kyllä tuollainen hevonen on ollut olemassa vaikkei internet sitä enää muistakaan.

Nuo pari oria (Me Toca Severus, ST Thou Shall Die ja Seventh Promise) asustelivat tallilla nimeltä Libertad, joka oli myös pelkkiin walkereihin keskittyvä siittola. Myöhemmin se muutti nimensä Eleganteksi enkä tiedä saiko talli kummallakaan nimellä kovin paljon aikaiseksi walkerien suhteen. Yksi varma tieto kuitenkin on: sen kasvatti, ori Libertad's Don't Forget Joe päätyi Saharaan ja se on taas Ionicin ostaman tamma Janan Kamil Sahin isä. Sen sijaan Janan Kamil Sahin emä on merkitty tyystin EVM-hevoseksi, todennäköisesti minulla on ollut hyvä syy siihen. Saharaakin pitäisi joskus muistella, se oli aikoinaan ihan kiinnostava talli (walkereiden lisäksi ainakin frederiksborgeja ja paso finoja).

–Virginia

keskiviikkona, marraskuuta 06, 2019

Ionicin tennesseenwalkerit

Enpäs tiedä minkä takia jätin pari vuotta sitten esittelemättä kokonaan meidän tennesseenwalkerit! Se taisi osua joulukuun ja vuodenvaihteen tienoille ja jäi sitten välistä siinä hässäkässä. Mutta otan vahingon takaisin nyt.

Walker kuuluu niihin Ionicin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin vuodelta 2004. Ionicissa oli tuolloin paljon tosi hienoja hevosia, esimerkiksi muutama Roxygenin kasvatti. Roxygen oli yksi ehkä ensimmäisiä walker-kasvattajia ja tänäkin päivänä kuuluu siihen erittäin harvalukuiseen joukkoon, joka keskittyi yksinomaan walkereihin. Väite perustuu Virginian hatariin muistikuviin, joten 100% totuutena sitä ei kannata ehkä pitää, mutta jotain sinne päin. Näitä roxygeniläisiä olivat ainakin tamma Roxygen's Nevermind, jonka kaikki varsat nimettiin Never-teemalla, ori Roxygen's Kurojaki, jonka vanhemmat olivat kadonneet jo vuonna 2004, mutta ovat silti olleet olemassa, tästä Virginia on kuulemma valmis panemaan päänsä pantiksi sekä vähemmälle huomiolle jäänyt ori Roxygen's Frozen Image.

Ensimmäisiin hevosiin kuuluvat myös Saharasta ostetut suvuttomat Poison Heartless, Thou Shall Not Fall ja Seventh Promise; itse keksityt Incendio, Gill's Miss Flashy CC ja tamma Classical Jetset. Saharasta ostettiin/vuokrattiin myös kolme suvullista hevosta, ori Sétif Sah, tamma Janan Kamil Sah ja näiden poika Seteh Sah.

Jossain vaiheessa walkereista piti kai luopua tai ainakin yritin/yritimme sitä ja paljon kasvatteja lähti maailmalle. Niinpä suurinta osaa näistä tässä mainituista hevosista ei välttämättä enää löydä meidän nykyisten walkerien suvuista. Toki jos löytyisi, ne olisivat todennäköisesti siellä 5. sukupolven takana. Mutta walker ei koskaan oikein poistunut kokonaan valikoimasta ns. kunnolla, varsojakin on syntynyt joka vuosi, lukuunottamatta taukovuotta 2011. Herääkin kysymys, että yritettiinkö siitä luopua tosissaan vai mitä oikein tapahtui, mutta harmillisesti kuitenkin ne alkuvuosien kasvatit loistavat kokolailla poissaolollaan nykyisissä suvuissa.

Toki joitain vielä löytyy! Esimerkiksi vuonna 2006 syntynyt tamma Henriette Ion (i. Belfalas Medhros, e. Harriet Ion, ee. Poison Heartless) jätti peräti 3 varsin paljon käytettyä varsaa ja on tällä hetkellä (vähän turhankin) yleinen näky sukutauluissa. Samoin vuonna 2006 meille tuli osto-ori MD Absurd Bond, joka oli jo tuolloin pitkäsukuinen ja sen isälinja menee Poison Promise Ionin kautta Seventh Promiseen. Isän puolen suvusta löytyy Nevermind Sofian takaa Roxygen's Kurojaki ja Roxygen's Nevermind. Sen emän suvusta löytyy meidän kasvatti, Belfalasissa melko paljon käytetty tamma Satirist Ion, jonka suvussa ovat nuo mainitut Thou Shall Not Fall, Roxygen's Kurojaki ja Poison Heartless.

Kun mainitsin Satirist Ionin, pitänee mainita myös tamma Cassiopeia Ion (i. Ramsay's Andromeda, e. Meek's Lady Viola), joka myytiin meiltä Branweniin ja se varsoi siellä nähtävästi ainakin muutaman varsan, jotka nekin puolestaan pätyivät jalostukseen.

Niin, vuosien mittaan walkereita on kasvattanut melkoinen määrä aktiivisia ja isoja kasvattajia. Roxygen ja Sahara olivat ehkä ensimmäiset, mutta maininnan arvoisia ovat myös Branwen (BRN), Belfalas, Metsämäki (MD), Kerppa (RDN), Chinet Ranch (CHR) ja erityisesti Tijuana's. Pienempiä kasvattajia ovat olleet ainakin Whitewood (WW), Agapito (AGA/Agapito's), Ayer Walkers (Ayer), Djoehem (DJH), Dalek (DLK) ja varmasti monia muitakin. Ja tietenkin Ionic, ei meidänkään walker-kasvatus ole ollut mitenkään pientä tai mitätöntä.

Mietin toisinaan että mitä varten walker on ollut näinkin suosittu rotu. Tuossa on listattu jo toistakymmentä kasvattajaa ja moni niistä on ollut todella isoja. Jos mietitään muita amerikkalaisia askellajirotuja niin ehkä vain saddlebred pääsee kasvattien määrässä lähellekään samaa tasoa ja sekin nojaa muutamaan isoon kasvattajaan. Muut vastaavat, kuten NSH, missourinfoxtrotter tai kalliovuortenhevonen ovat aivan pikkutekijöitä walkeriin verrattuna, ei voi puhua edes samana päivänä. Toki walkereille on saatavissa paljon kuvia, laadukkaitakin ja väreissä riittää valikoimaa, mutta ovatko nämä riittäviä tekijöitä siihen, että näin harvinainen ja Suomessa täysin tuntematon rotu oli aikoinaan noinkin suosittu. En tiedä, ehkä?

Kun näin on ollut näin monia kasvattajia yli 15 vuoden aikana ja vanhoja sukulinjoja on paljon vielä jäljellä, ei ole vaikea arvata että paljon hevosia on myös kadonnut. Tämä on ollut ongelma jo vuosikausia, ja siitä on 9 vuotta kun aloin koota itselleni muistilistaa kadonneista walkereista ja niiden sivuista. Lisäksi sain Tijuanan arkiston itselleni tallin lopettaessa (ja periaatteessa minulla on myös lupa päättää kuolleiden orien mahdollisesta usiokäytöstä). Sen lisäksi olen saanut haltuuni myös sekalaisen arkiston, josta löytyy ainakin Metsämäen ja Bayou d'Armensin walkereita. Toki molemmissa arkistoissa on myös muita rotuja kuin walkereita, mutta niitäkin on paljon. Tällä hetkellä harmittaa eniten Branwenin webs-sivujen ja kerppa.netin katoaminen, jälkimmäisen sivuja on tosin hyvin tallessa Web Archivessa.

Muutama vuosi sitten kirjoitin johonkin yhteyteen, että Ionicin walkerien tilanne on hyvä jalostuksen kannalta. Hevosia on aika kivasti ja niillä on laajalti erilaisia sukuja, vaikka suvut ovatkin pitkiä. Nyt kun olen perannut taas jonkin verran noita sukuja uusia varsoja suunnitellessani, muutama nimi toistuu hieman turhan usein. Aiemmin mainitsin jo tamma Henriette Ionin ja sen varsat, erityisesti nuo tammat Hermine Ion ja Henrica Ion. Toinen murheenkryyni on Chinetin omistama ori Harvard BRN ja erityisesti sen poika, ikävästi kadonnut CHR Hartigan. Kolmas on oma kasvatti, tamma Lilac Ion ja sen varsa Orange Ion. Jos vilkaisette Orangen varsalistaa, niin voitte kyllä todeta että itsepä tätä kerjäsin. Sillä nimittäin on peräti 8 Ioniciin jäänyttä varsaa! En tiedä mikä aivopieru tämä aikoinaan oli...

Walker on erityisesti väriensä takia yksi suosikkirotuja ja taitaa olla Ionicin värikkäin rotu tällä hetkellä, quarter ja paint ovat toki kovia haastajia tässä suhteessa, mutta niille on erikoisväristen hevosten kuvia vähemmän tarjolla, niin on pitänyt vähän rajoittaa.

–S