Poiketen piirrettyjen muusta näyttely- ja kantakirjaustoiminnasta, VSN:n piirrettyjen näyttelyissä hevosten arvosteluperusteet ovat samat kuin valokuvilla. Piirroksistakin arvostellaan siis rakenne, ei väritystä, piirrostekniikkaa tai muita taiteellisia ansioita. Siksi olen satunnaisesti tuomaroinut piirrettyjäkin luokkia, mutta minun pöydälle niitä tulee aika harvoin vaikka minun tuomarointitiedoissa lukeekin piirretyt yhtenä preferenssinä. Piirrettyjen luokkia taitaa VSN:n puolella olla tarjolla melko harvoin ja minulla puolestaan on näitä muita roturajoituksia, jotka koskevat myös piirrettyjä.
Tuomaroin taannoin Kaihovaaran VSN-näyttelyt, jotka olivat avoimet piirretyille puoliverisille. En uskalla oikein kirjoittaa tuosta luokasta varsinaisia tuomarikommentteja sillä vaikka piirrettyjen tuomarointi onkin teoriassa samanlaista kuin valokuvien, on se silti jollain tavoin... erilaista.
Sitä noin niinkuin periaatteessa voisi kuvitella, että piirrosten arvostelu on helppoa kun kaikki ovat täydellisiä ja pisteet nousevat helposti korkeiksi. Ja kun sillä taiteellisella vaikutelmalla ei ole merkitystä VSN:n puolella, niin pärjäämisen luulisi olevan helppoa. Sillä kuka nyt tieten tahtoen piirtäisi hevosen, jonka rakenne ei ole täydellinen? No, asia ei ole ihan niin, ei Kaihovaarankaan näyttelyissä nähty 4:lla alkavia kokonaispisteitä. Siellä oli paljon hyvärakenteisia hevosia, myönnän, mutta minä olen varsinkin puoliveristen kanssa aika niuho eikä pisteitä minulta saa helpolla. Eikä sen täydellisen rakenteen piirtäminen varmasti ole helppoa tai näin minä ainakin kuvittelisin. Minulle jo hevoselta näyttävän hevosen piirtäminen on ihan tarpeeksi haasteellista, muttei mennä nyt siihen.
Tuomarina saattaisin siis surra hevosia, joilla ei ole täydellinen rakenne vaikka siihen olisi mahdollisuus, mutta näin kuvaorientoituneena harrastajana olen siitä vain kiitollinen. Täydellisten hevosten luokka mahtaisi olla tylsä tuomaroida! Nyt hevosissa on särmää, persoonaa ja se viehättää aina minua, oli kyseessä sitten valokuva tai piirros. Tällä särmällä ei tietenkään saa niitä täydellisiä pisteitä, mutta pysyypähän tuomarin mielenkiinto yllä ja sitten ne todelliset huiput erottuvat joukosta.
Valokuvia arvostellessa pitää katsoa tiettyjä asioita vähän sormien läpi: niinkuin nyt esimerkiksi se että hevosen kavioita ei näy ainakaan kokonaan tai että pää on kääntynyt vähän kameraan päin. En voi mennä antamaan nollia jokaisesta rakennekohdasta, joka ei täydellisesti näy. Tai voisin, mutta siitä tulisi varmasti sanomista eikä se olisi itsestänikään reilua. Useimmat harrastajat ovat valokuvien suhteen riippuvaisia muista ja silloin on käytettävä sitä mitä sattuu saamaan.
Piirroskuvapuolella tätä ongelmaa ei olisi, joten oli houkutus rangaista ns. huonoista rakennekuvista. Mutta olisiko se sitten reilua? Ei oikein, kun kerran tuomarointiperusteet ovat samat kuin valokuvallisten hevosten. Ja ymmärrän minä oikein hyvin senkin, että piirtäjä ei halua aina piirtää sitä suoraan sivusta, eteen päin katsovaa hevosta (jolla on täydellinen rakenne). Sekin olisi tylsää ja luulen että piirtäjät piirtävät enemmän omaksi ilokseen kuin voittaakseen kaikki mahdolliset näyttelypalkinnot.
Yksi asia kuitenkin on sama sekä valokuva- että piirros-VSN:ssä: jaloista saa erittäin harvoin vitosia!
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti