keskiviikkona, huhtikuuta 29, 2015

Mikä on laatuarvostelupalkittu hevonen?

Marsupieni on viime aikoina pitänyt laatuarvostelu-teemaa pinnalla blogissaan (Laatisten vastuu, Laatispalkinnot, paha paha?) ja ht.netissä (Miksi laatikset?). Minäkään en siis ole päässyt unohtamaan asiaa.

Periaatteessa ihan jokainen saa laatuarvosteluissa hevoselleen ykköspalkinnon, jos niin haluaa. Laatisten säännöissä on määritelty, mitä hevosen sivuilta tulee löytyä. Kun panee nämä kaikki tarvittavat asiat hevosen sivuille, ykköspalkinto on melkoisen varma. Se on hyvin helppoa noin teoriassa. Jokainen osaa kirjoittaa luonnekuvauksen, päiväkirjamerkintöjä, valmennuksia, sukuselvityksiä. Jos ei osaa, voi mallia käydä katsomassa palkituilta hevosilta. Hienorakenteisten hevosten kuvia on netti pullollaan, ja jos ei osaa tai halua kysyä farmeilta lupia, voi aina etsiä Bob Langrishin galleriasta tai Flickristä. Sijoitusten kasaaminen vaatii vain hyviä istumalihaksia ja tuuria, mutta tuurin voi korvata kilpailemalla enemmän. Varsat, vanhemmat, suku? Hevosen voi tietenkin ostaa sellaisesta suvusta, joka on täynnä laatispalkittuja hevosia ja varsat voi pitää itse tai myydä kunnianhimoisille ostajille. Ja tadaa: ykköspalkittu hevonen on valmis. Joten koska se ykköspalkinto on kaikkien saavutettavissa, miksi kukaan tyytyisi vähempään?

No, mikä se palkittu hevonen nyt sitten on? Sen kanssa on panostettu niihin asioihin, jotka laatuarvostelun pisteytyksen laatija on katsonut panostamisen arvoiseksi. Se ei ole kuitenkaan millään tavoin ainutlaatuinen, kun palkinto on kaikkien saavutettavissa ja niitä palkittuja hevosia on virtuaalimaailma väärällään.
Eikä se ole välttämättä persoonallinenkaan, sen sivuilla on ne samat asiat kuin muidenkin palkittujen hevosten sivuilla, yleensä vielä luonnekuvauksetkin ovat kokolailla samasta muotista tulleita, kun hevosen luonteesta arvioitaneen myös sen realistinen soveltuvuus lajiin ja kilpahevoseksi. Joku voisikin sanoa, että laatispalkitut hevoset ovat nykyajan massahevosia ja hänellä olisi kyllä ihan hyvät perusteet väitteelleen.
Laatuarvostelupalkittu hevonen on kaukana myös realistisesta hevosesta. Jo pelkästään maksimipisteisiin vaadittujen sijoitusten kilpaileminen tekee hevosten kisamääristä täysin epärealistiset. Samoin se ykköspalkintojen tavoittelu, mielestäni ei ole missään määrin realistista, että kaikkien hevosten, sekä orien että tammojen, pitäisi olla "parhaita". Reaalimaailmassa tammoilta ylipäänsä vaaditaan vähemmän näyttöjä ja ainakin ravi-/peitsaripuolella moni hyväsukuinen ja arvokas siitostamma on kilpaillut vain hyvin vähän, jos lainkaan.

Onko se laatispalkittu hevonen hyvä virtuaalihevonen? Laatuarvostelujen kehittäjien ja laatisuskovaisten silmissä kyllä, onhan omistaja panostanut siihen vaadituilla tavoilla. Näiden harrastajien silmissä laatispalkinto lisää hevosen jalostusarvoa ja parantaa myyvyyttä. Muut harrastajat eivät kuitenkaan välttämättä usko tähän ja miksi uskoisivatkaan, eihän laatuarvostelupisteytys edusta muuta kuin yhtä näkökulmaa siitä, mikä on hyvä virtuaalihevonen.
Epäreilun tilanteesta tekee se, että nämä laatisuskovaiset harrastajat vaativat usein hevosia myydessään myös muita harrastajia tekemään samat asiat kuin hekin, uskoivat he siihen tai eivät. Kyllä, laatuarvostelut muistuttavat mielestäni jossain määrin uskontoa (ja tätä ei tule käsittää missään tapauksessa positiivisena asiana!). Tietenkään se ei ole laatuarvostelujen itsensä vika vaan näiden "uskovaisten", jotka tuputtavat omaa näkemystyään kaikille enemmän tai vähemmän pakolla. Laatis-ateistille ei välttämättä haluta myydä hevosta, jos hän ei suostu suorittamaan sen kanssa uskonnon vaatimia rituaalimenoja: kisausta, kirjoittamista, kasvatusta jne.

Ja lopuksi tietenkin muistan sanoa, että eiväthän kaikki harrastajat näin käyttäydy, vaikka itse tähtäisivätkin laatuarvosteluihin, mutta kyllä viime aikoinakin on ollut paljon myynti-ilmoituksia, joissa hevoset halutaan "aktiiviseen kotiin". Käytännössähän tämä tarkoittaa kilpailemista, harvempi arvostaa aktiivista jalostuskäyttöä.

sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2015

Eri rotujen kuulumiset ja tulevaisuudensuunnitelmat, osa 2

Tämä postaus on jatkoa edelliselle. Piti jakaa lista kahteen osaan, kun meillä on noita rotuja niin mahdottoman paljon ja halusin listata kaikki.

Morabit
Näistä pitäisi hankkiutua eroon. Kun ei vain olisi minulle niin kamalan vaikeata lopettaa hevosia, jos niillä ei ole varsoja. Voisin toki yrittää tyrkyttää noita Kerpalle Stableyardiin. Jaa niin, pitääkin tarkistaa kelpaavatko morabit SGSH:n jalostukseen... Siinähän ne voisivat olla hyödyksi!

Morganit
Näiden kanssa jatketaan jalostusta, tällä hetkellä kanta on aika kiva eikä suuria ongelmia samoista nimistä vielä ole. Morgan on yksi niistä roduista, jotka hyötyvät paljon siitä, ettei pyritä teettämään tasasukuisia kasvatteja.

Moriesianit
Ei kukaan haluaisi ostaa noita?

Murget
Tai näitä? Tosin näistäkin voisi olla vielä SGSH-jalostukseen.

NSH:t
Jalostus jatkuu ja mikäs on jatkaessa kun kantaa alkaa olla ja molempia kantarotuja löytyy tallista sen varalle, että tarvitsee lisää uutta verta. Tosin viime aikoina on alkanut närästää se sääntö, että arabia pitää olla vähintään se 50%, koska se tarkoittaa sitä, että yhtäkään NSH:ta ei voida yhdistää puhtaaseen saddlebrediin. Joskus tämmöinen yhdistelmä olisi käytännöllinen jalostuksen kannalta, tuloksena syntyneen varsan voisi sitten yhdistää arabiin ja näin arabiprosentti olisi taas yli 50. Ehkä noita alle 50% NSH:ita voisi nimittää vaikka "breeding stock NSH:iksi" tms ja teettää niitä ihan surutta aina kun tarve vaatii (vaikkakaan niihin erityisesti ei tähdätä).

Newforestit
Ih. Myös näiden kanssa pitäisi päättää, mitä teen: myynkö pois ja luovun koko rodusta vai ostanko/keksinkö lisää. Taidan valita jälkimmäisen linjan, tosin toki noista voisi myydäkin jonkin ponin pois.

Noniukset
Näitä tarvitaan lisää!

Oldenburgit
Näitä käytetään tietenkin FWB-jalostuksessa, mutta tarkoitus on kasvattaa niitä myös puhtaana. Lauma on pieni, mutta ihan kiva, lisää yksilöitä kuitenkin tarvitaan, mieluummin suvullisia.

Paintit
Paintien kanssa olen painiskellut jo aikoja sitten: pidänkö rodun vai hävitänkö pois. Ajattelin sitten, että pidän, sääli se lopettaakaan olisi. Pinkistä saa laukkasukuisia hevosia piristämään linjoja, mutta jos jollain olisi ratsupainteja, niin kuulisin mielelläni.

Paso finot
Hevosia on aika paljon ja ne ovat uusia kasvatteja, vanhat pääsivät joitain aikoja sitten bittitaivaaseen. Pitäisi vähän katsella, miltä suvut näyttävät, tarvitaanko lisää vai pystynkö toistaiseksi jalostamaan nykyisistä hevosista lisää. Tietenkään ostohevosia ei koskaan paheksuta.

Percheronit
Muutaman lisähevosen voisi keksiä ja jatkaa kasvatusta. Olen vähän ihastunut näihin muhkuihin. Kuulisin mielelläni myös muiden omistamista percheroneista.

Pintabianit ja muut paint-arabi-risteytykset
Nämä pidetään ja muutama vanhemmista oreista onkin astunut arabitammoja viime vuoden puolella.

Poitevinit
Näitäkin pitää keksiä lisää.

Pottokit
Tänne myös kaivattaisiin lisävahvistusta uusista hevosista.

Quarabit
Siellä on tasan yksi ori, jonka joku voisi ostaa pois. Rotuna quarab olisi kyllä kauhean kiva, mutta minulla on vähän kuvaongelmia ja toisaalta ei sitä nyt kaikkea "kivaa" voi aina pitää.

Quarterit
Tähän voisin sanoa suunnilleen samaa kuin paintistakin: kun ei raaski luopua, niin jatketaan. Pinkistä saa uutta verta, mutta ratsu-quartereita ostaisin mielelläni muualtakin.

Ranskanpuoliveriset
Keksitty lähinnä FWB-kasvatuksen tueksi eikä Ionicista SF-siittolaa tule. Näitä ei siis erityisesti jalosteta.

Ratsu- ja risteytysponit (ml. wpb)
Näitä tulee aina teetettyä jotenkin vahingossa, kun ei muutakaan keksi. Periaatteessa kivoja poneja ja VRP:n "kehittäminen" velvoittaisi vähän niitä pitämään, joten katsotaan.

RBSH:t
Näitä jo ilahduttavan iso lauma onkin. Pitää jatkossa alkaa katsoa, jos teettäisi enemmän RBSH-RBSH-risteytyksiä.

Ruotsinpuoliveriset
Sama tarina kuin ranskiksilla.

Saddlebredit
Näiden kanssa jatketaan. Kanta on tällä hetkellä aika kiva, pääasiassa kiitos siitä kuuluu Hawalle, jonka oreja olen käyttänyt meidän tammoille runsaasti.

SGSH:t
Näiden kanssa voisi peuhata enemmänkin.

Shagyat
Oijoi, menin ostamaan tovi sitten Branwenista pari lyhytsukuista tammaa. Haaveissa on kasvattaa näitä vähän enemmänkin, mutten tiedä oikein miten sen kanssa käy, onko shagyoja nykyään juuri kellään kun Cendarle on kadonnut.

Shiret
Tämä yksi tamma oli taas pahimmoinen heräteostos, mutta kai sille nyt jostain pitää ori hankkia ja kasvattaa varsa tai pari.

Suomalaiset puoliveriset
Näiden jalostusta jatketaan samalla reseptillä kuin tähänkin asti: kaikkea sekaisin, täysiverisiä väliin ja teetetään totta kai mahdollisimman paljon varsoja.

Suomenhevoset
No, näitähän pidän lähinnä nimien takia. Kuvien kanssa on ongelmia: orikuvia on Hippoksessa tarjolla runsaasti, mutta tammojen kuvista on huutava pula. Jos siis joku myy suokkitammakuvia rahasta, olisin kiinnostunut. Plussaa rakennekuvista ja erikoisväreistä sekä tietenkin suuresta kuvamäärästä yhdistettynä kohtuulliseen hintaan.

Tanskanpuoliveriset
Ks. ranskanpuoliverinen.

Tennesseenwalkerit
Lauma on isohko, mutta vierassukuiset lisähevoset olisivat silti tervetulleita. Minulla tosin on optio käyttää Tijuanan vanhoja oreja tammoille, sitäkin kautta voisi löytyä jotain kivaa.

Terskinhevoset
Terskien kanssa on viime aikoina ollut vähän takkuista jotenkin, mutta ehkä se tästä taas. En nyt missään tapauksessa ole rodusta luopumassakaan! Tekisi ihan hirveästi mieli laitella taas joku laukka-tersk...

Trakehnerit
Näillä jatketaan puhdasjalostusta sen lisäksi että niitä käytetään myös FWB-jalostuksessa. Voisi yrittää keskittyä enemmän siihen, ettei kaikkien suvuissa olisi sitä täysiveristä kovin paljon. Tällä hetkellähän anglo-trakehnereiksi meillä merkitään ne hevoset, joilla on yli 25% täysiveristä/shagyaa suvussa ja niitä on nyt enemmän kuin "puhtaita" trakeja.

Ukrainanratsuhevoset
Ei siitä niin kauaa ole kun keksin vähän lisää hevosia tähän rotuun. Jatketaan siis.

Venäjänratsuhevoset
Näidenkin kanssa jatketaan täydellä höyryllä.

Vladimirintyöhevoset
Yhdellä oriilla ei pitkälle pääse jalostuksessa, joten näitä pitäisi keksiä muutama lisää. Hei muuten, Ionicissa ei olekaan tainnut syntyä aiemmin vladimir-kasvatteja!

Warlanderit
Näistä aion luopua kokonaan. En enää edes muista miksi alunperin niitä teetin. "Because I can" ei ole aina kovin hyvä perustelu (vaikka meillä sitä käytetään yhdistelmiä tehtäessä turhankin paljon...).

Welsh cobit
Jatketaan. Vierassukuiset hevoset eivät olisi pahitteeksi.

Welsh cob-tyyppiset ponit
Jatketaan näidenkin kanssa ja aion käyttää mountainia kyllä jalostuksessa, vaikkei sektioiden sekoittaminen keskenään nykyisin olekaan suositeltua kuulemma.

Welsh mountainit
Tällä hetkellä tilanne on varsin huono: poneja on vähän, kaikki kimoja (Virginian kimokammo saattaa olla tarttuvaa lajia, olen vähän huomannut oireita), kaikki pitkäsukuisia, ja suurin osa vielä sukua keskenään. Tarttis lähteä ostokierrokselle muihin welsh-siittoloihin.

Welsh-ponit
Näiden tilanne on vähän parempi kuin mounttien, puhumattakaan siitä että näihinhän voi sekoittaa mounttia, mitä en kyllä välttämättä kovin mielelläni tekisi, mutta joskus vain pitää. Näitäkin voisi ostaa.

Westfalenit
Tämän kohdalle pitäisi kirjoittaa "ks. ranskanpv", mutta jostain syystä ajatus puhdasjalostuksesta ei kuulostaisi mitenkään pahalta... Ehkä voisi vähän katsoa tänä vuonna, mitä sitä tekee.

Wielkopolskit
Jalostus jatkuu ja lisää uutta verta pitäisi saada.

Ylämaanponit
Voih, melkein pitäisi luopua, kun hommat on umpikujassa, mutta kun ei mitenkään taas raaskisi. Swildie on lopettanut eikä muilla taida näitä juuri olla. Pitäisi keksiä paljon lisää tuontiponeja eikä sekään ole muuta kuin hetken tekohengitystä. Jaa mutta hetkinen, Ionicissahan oli alkuaikoina näitä. Mistäpä tuota tietää, jos joistain vanhoista oreista löytyisi vielä pakastetta käytettäväksi tammoilla... Ei välttämättä kehnoin mahdollinen idea.

–S

keskiviikkona, huhtikuuta 22, 2015

Eri rotujen kuulumiset ja tulevaisuudensuunnitelmat, osa 1

Näitä jalostussuunnitelmia tulee aina tehtyä, eri asia sitten on miten hyvin ne toteutuvat. Muistinvirkistykseksi voi käydä lukaisemassa joulukalenteripostauksen viime vuoden kasvattimäärästä. Tämä postaus toimii samalla myös jonkinlaisena muistilappuna itselleni.

Mitä siis aion seuraavien rotujen kanssa tehdä loppuvuonna:

Andalusiat
Kanta on pieni ja melkoisen kituliaskin aka jotain tarttis tehrä. Andalusia on kyllä sellainen rotu, josta ei tekisi mieli luopua, joten nyt jos sinulla on myynnissä (suvullinen) andalusianhevonen, niin tarjoapa meille jalostushevoseksi.

Angloarabit
Jalostus jatkuu, jossain määrin pienimuotoisena, mutta jatkuu kuitenkin. Lauma on pieni, mutta molempia kantarotuja löytyy itseltä, niistä saa jalostettua lisää. Anglo on kuitenkin monikäyttöinen rotu, kelpaa jalostuksessa yhdistettäväksi puoliverisiin ja venäläisiin ja vaikka poneihin.

Appaloosat
Entten tentten... Nämä joko joukkotuhotaan tai sitten Pinkistä haetaan vähän lisäboostia linjoihin. Koska olen niin huono tuhoamaan yhtään mitään, jälkimmäinen vaihtoehto lienee realistisempi.

Ara-appaloosat
Jatkuu pienenä rotuna, muutama yksilö riittänee.

Arabianhevoset
Jalostusta jatketaan, totta kai. Kantaa voisi harkitusti kyllä pienentää vielä nykyisestä ja toisaalta laajentaa linjoja ostamalla uusia hevosia. Tarjota siis saa ja toisaalta jos olet itse arabia vailla, niin kannattaa tulla kyselemään.

AWB:t
Jalostusta jatketaan tämänkin kanssa, ei tosin mitenkään suurimittaisena.

Australianponit
Ei ole kyllä harmainta aavistusta, mitä näiden kanssa tekisi. Ehkä keksin muutaman ponin lisää ja/tai yritän ostaa sopivia yksilöitä ja jatkaa vielä vähän näiden kanssa.

Brandenburgit
Jatkunee pienenä rotuna ja tulee ehkä katoamaan (ts. sulautuu FWB:hen) jollain aikataululla.

Budjonnyt
Jalostusta jatketaan, tästä on tulossa hyvää vauhtia iso rotu ja hyvä niin, ei virtuaalisia budjonnykasvattajia ole turhan montaa tällä hetkellä.

Campolinot
Voihan helevetti... Ei yhdellä oriilla ja kahdella tammalla pitkälle pötkitä. Ehkä keksin muutaman lisää ja jalostan vähän ja jatkan tuskailua sitten myöhemmin.

Cleveland hunterit
Mitä ihmettä näillekin keksisi? Periaatteessa kauhean kivoja kopujahan nämä ja jalostusainesta olisi ehkä jonkin verran, ja kelpaavat SGSH:n jalostukseen. Ehkä käytän näitä pääasiassa SGSH-jalostuksessa ja teetän muutamia uusia yksilöitä, jos sattuu kiinnostamaan ja löydän sopivan yhdistelmän. Kaikki 6 hevosta tällä hetkellä ovat muuten oreja, ei hyvä!

Clevelandinruunikot
Pari douglasilaista yksilöä löytyy jo valmiiksi ja sitten keksin, että tammallehan voisi käyttää meidän muinaisten cleveland-orien pakastetta ja näin herätellä henkiin vanhoja linjoja. Uusiakin saattaa olla tulossa, jos saan itsestäni irti sen verran että keksin lisää hevosia.

Connemaranponit
Tämä rotu vaatisi uutta verta, ennen kuin jalostusta voi vakavissaan jatkaa eteenpäin. Onneksi sen hankkiminen ei liene vaikeata, mutta tätä ei ole tarkoitus kasvattaa miksikään kovin isoksi roduksi.

Dongolat
Menin nyt sitten yhden ostamaan Latulta (ei se ole syntynytkään vielä, mutta sivut tein jo) ja mietin kuumeisesti, että mitä sitä taas tuli tehtyä. Ehkä keksin toisen, oriin, ja teetän yhden varsan ja myyn sen Latulle.

Donit
Lähtölistalla, laskenta on alkanut jo.

Englannintäysiveriset
Jalostusta jatketaan, lisäverta saa Pinkistä ja toivottavasti myös muilta talleilta. Tärkeä rotu.

Exmoorinponit
Tällä hetkellä pieni lauma on linjoiltaan aika kiva, joten näillä jatketaan toistaiseksi. Ensi vuonna voi olla jo toinen ääni kellossa, mutta se on ensi vuoden ongelma.

Fellponit
Vähän sama juttu kuin exmooreilla, tosin näille muutama uusi yksilö ei tekisi lainkaan pahaa.

Frederiksborgit
Tämä rotu on viime aikoina paisunut ihan järjettömästi. Syynä ovat ne 65 varsaa, jotka tähän rotuun viime vuonna syntyivät. Eipä olisi arvannut... Tarkoitus ei ollut paisuttaa tätä rotua ihan näihin mittoihin, joten kunhan tästä pahimmasta varsarytinästä päästään eroon, lopetan vanhempia yksilöitä ja jatkan nuorien kera. Niitä onneksi tosiaan riittää.

Friisiläiset
Hoh, muutama hevonen ja lähes kaikki sukua toisilleen jotain kautta. Muutama varsa on tänä vuonna tulossa, mutta ajattelin, että jätän hommat siihen tämän rodun kanssa. Ei jaksa kiinnostaa ihan niin paljon, että alkaisin kantaa lisätä. Vaikka näitä kyllä saisi varmaan ostettua muilta kasvattajilta. Minä en halua tietää yhdestäkään myynnissä olevasta varsasta.

Furiosot
"Because in the midnight hour she cried MORE, MORE, MORE
With a rebel yell MORE, MORE, MORE, MORE, MORE, MORE!"

Georgian Grandet
Tänä vuonna muutama varsa syntyy taas, kun en raaskinut muutakaan tehdä, mutta näistä voisi kyllä hankkiutua eroon.

Gidranit
Ks. furioso.

Gotlanninrussit
Kiitos russiarkiston, tammoille orien etsimisen luulisi olevan vähän helpompaa kun siellä on tuo sukututka-ominaisuus. Sitten vain etsimään omille tammoille sopivia oreja pitkän linjan kasvattajilta. Ei tästä mitään isoa rotua tule, mutta vähän voisi nyprätä.

Hackneyponit
Oi pahus. Olisi niin kiva rotu, mutta kun ei muilta oikein löydy ja jalostuksen jatkaminen vaatisi lisää uutta verta. Rodun tuhoaminenkaan ei kuulosta hyvältä idealta, mutta vaihtoehdot ovat vähissä.

Hannoverit
Tämä ei koskaan mikään varsinainen kohderotu ollut jalostuksessa, lähinnä näitä on hankittu FWB-jalostusta varten. Siinä hyviä, mutta puhdasjalostuksesta ei oteta paineita.

Holsteinit
Sama juttu kuin hannoverin kanssa. Tällä hetkellä yksi tamma ja voi olla että holstein rotunimikkeenä katoaa sen jälkeen Ionicista, kunnes taas ostamme seuraavan. Periaatteessa Topaz Ion, nykyinen tamma, saattaisi suvullisesti kiinnostaa jotain holstein-kasvattajaa. Tosin haluan siitä kyllä ensin itselleni FWB-varsan ennen kuin se mihinkään meiltä lähtee.

Irish Sport Horset
Uh, roska minun silmässäni. Yksi ori löytyy, sekin laukkahevonen. Tosin ihan hyvin pärjännyt, ei raaskisi lopettaakaan sitä ihan vielä. Joku laukkakasvattaja voisi ostaa tuon pois, jooko?

Islanninhevoset
Tulee jatkumaan pienehkönä rotuna.

Kabardit
Tappolistalla.

Kalliovuortenhevoset
Tämä rotu on saanut viime aikoina vähän uutta tuontiverta. Enemmän kasvatteja tarvitaan ja samalla vanhoja yksilöitä kuoppaan.

Kinskyt
Yhdellä oriilla ei pitkälle pötkitä, periaatteessa voisi harkita kinskytamman tai parin keksimistä. Nämähän kelpaavat sekalaiseen puoliverijalostukseen, SGSH-jalostukseen puoliverisen tavoin, ja olen käyttänyt myös AWB-jalostuksessa, koska rotu on sen verran läheistä sukua tsekinpuoliveriselle (AWB:n jalostusohjesäännössä ei kinskyä mainita, mutta tsekinpv kyllä). Tarkoitus ei ollut alkaa kasvattaa kinskyjä sen enempää, vaikka nyt kun asiaa ajattelee, niin ei se toki paha idea olisi. Mutta ehkä pärjään ilmankin.

Kisber-felverit
Uutta verta on tullut, mutta kanta ei ole vielä mikään jättiläismäinen. Jatketaan kasvatusta ja tuontia, ostaisinkin, jos jollain olisi myydä.

Kladrubit
Ääh, menin sitten keksimään näitäkin vähän lisää, joten jalostus jatkuu taas ainakin jonkin aikaa. Kohta valitan taas.

Knabstrupit
Perussetti: vanhoja yksilöitä käyttöön ja kuoppaan. Ostan sopivia hevosia, jos tulee kohdalle ja hätätilanteessa käytän vieraita rotuja. Karsintaa voisi vähän tehdä arabien tyyliin, on tehtykin jo.

Lipizzat
Aih! Pakko kai näistäkin olisi luopua, kun ei kahteen vuoteen ole tehty mitään näille. Ostakaa pois, niin ei tartte tappaa.

Lusitanot
Toinen aih! Periaatteessa hieno, kiinnostava rotu, mutta niin kovin lähellä andalusiaa, mutta sitten kuitenkaan ei voi oikein sekoitella näitä keskenäänkään. Hyvin pieni kanta, joten jotain on tehtävä. Nämäkin voisi joku ystävällinen sielu ostaa pois vaikka jos tekee mieli.

Lämminveriset ratsuhevoset (lue: sekalaiset puoliverisenkaltaiset otukset, jotka eivät kuitenkaan mahdu FWB:n sääntöihin)
Ei varsinainen kasvatusrotu oikeasti, ollut vähän sellainen sivutuote, kun ei ole muutakaan keksinyt. Ehkä yritetään näistä luopua ja yhdistetään SGSH:hon.

Mangalargat
Kai se näistäkin pitäisi luopua, kun ei itseä kiinnosta sitten kuitenkaan niin paljon ja myymiseen ei jaksa uskoa.

Maremmanot
Siellä on yksi tamma, joka pitäisi lopettaa.

Missourinfoxtrotterit
Muutama vanha-, pitkä- ja samasukuinen otus, seassa yksi uudempi hankinta, jonka isä kylläkin on meidän oma ori. Näiden kanssa pääsisi kyllä jonkinlaiseen alkuun kun keksisi vähän uusia hevosia. Ei millään haluaisi luopua vuosikymmenen kestäneistä sukulinjoista.

Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa.

–S

sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2015

Koirarotujen toivelista

Edellisessä postauksessahan haaveilin muistakin virtuaalieläimistä kuin vain hevosista. Koirat olisivat toinen sellainen laji, jota todellakin voisin harkita (johan meillä yksi löytyykin jo), jos vain olisi aikaa. Ja kuten mainitsin: koiramaailman Ionic olisi aivan yhtä suuri ja yhtä täynnä mitä erilaisimpia rotuja kuin hevos-Ionic. Siksi pitäydyn siinä yhdessä koirassa.

Mutta jos sitä joskus tekisi mieli perustaa se koira-Ionic, niin tässä vähän rotujen toivelistaa sinne. Huutomerkillä ja boldilla on vielä erikseen merkitty ne rodut, joita olisi aivan pakko hankkia:

– afgaaninvinttikoira! (minulla on paha fiksaatio vinttikoiriin)
– airedalenterrieri (myös monista terrieriroduista pidän)
– amerikanakita
– amerikancockerspanieli (on sydämessä pieni heikko kohta erilaisille spanieleillekin)
– amerikanvesispanieli
– australianpaimenkoira
– azawakh
– barbet
– basenji
– basset artésien normand
– basset bleu de gascogne
– beauceron
– bedlingtoninterrieri
– belgianpaimenkoira, erityisesti groenendael ja tervuere
– bernhardinkoira (pitkäkarvainen)
– berninpaimenkoira
– bichon frisé
– bostoninterrieri
– bouvier
– boykininspanieli
– bretoni
– bullmastiffi
– cavalier kingcharlesinspanieli
– ceskyterrieri
– chesapeakelahdennoutaja
– chihuahua (molemmat turkkimuunnokset)
– cockerspanieli
– collie (pitkäkarvainen)
– dalmatiankoira! (ehdottomia knabstrupinhevosten seuralaisia)
– dobermanni!
– dogo argentino
– dreeveri
– englanninkettukoira
– englanninsetteri
– englanninvinttikoira
– fieldspanieli
– gordoninsetteri
– harmaa norjanhirvikoira
– hovawart
– ibizanpodenco
– irlanninsetteri (punainen)
– irlanninsusikoira
– irlanninvesispanieli
– isovillakoira
– italianvinttikoira!
– jämtlanninpystykorva (virtuaalista hirvenmetsästystä, anyone?)
– karjalankarhukoira
– kerrynterrieri
– kiharakarvainen noutaja
– kiinanharjakoira (sekä karvaton että puuterihuisku)
– kooikerhondje
– kultainennoutaja
– kääpiösnautseri
– lagotto romagnolo
– lakelandinterrieri
– lancashire heeler
– länsigöötanmaanpystykorva
– mäyräkoira (kaikki koko- ja turkkimuunnokset, kiitos)!
– newfoundlandinkoira
– norfolkinterrieri!
– norwichinterrieri!
– novascotiannoutaja
– papillon
– phalene!
– pohjanpystykorva
– pointteri
– poitevin
– pontaudemerenspanieli
– porcelaine
– portugalinvesikoira
– puli
– pyreneittenkoira
– pyreneittenmastiffi
– ranskanbulldoggi
– rottweiler
– saksanpaimenkoira!
– saluki!!
– shetlanninlammaskoira
– shiba
– sininen picardienspanieli!
– skotlanninhirvikoira
– skotlanninterrieri!
– skyenterrieri
– suomenajokoira
– suomenpystykorva!
– sussexinspanieli
– tanskandoggi
– tiibetinspanieli
– valkoinen länsiylämaanterrieri
– venäjänvinttikoira!
– walesispringerspanieli
– welsh corgi! (sekä cardigan että pembroke)
– whippet

–S

keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2015

Mitä jos meillä olisi muitakin virtuaalieläimiä?

Tunnustan sen heti: en ole koskaan sen paremmin perehtynyt muihin virtuaalisiin eläimiin kuin hevosiin. Olen kyllä kuullut, että ainakin joskus muinoin on ollut olemassa virtuaalikenneleitä, -kissaloita, -kaniloita ja muita vastaavia. Onhan meilläkin oma tallikoiramme, kennel Ingelistä aikoinaan hankittu dobermanninarttu Ingel's Ashley. Nykyisin nämä kennelit ja muut ovat käsittääkseni pääsääntöisesti kadonneet. Paitsi tietenkin virtuaalinen maatila Pemberley, josta löytyy kyllä hevosiakin, mutta niiden lisäksi vaikka mitä muuta. Aaseja (ja kai myös muuleja?) näkyy satunnaisesti jostain muuallakin, mutta muuten Pemberley on kyllä lajissaan ainoa. Tai jos ei ole, niin tulkaapas esittelemään.

Niin, ja onhan meillä toki myös tallikissa Killiäinen, muualta hankittu sekin.

Periaatteessa itseänikin kiinnostaisi muutkin eläimet virtuaalisina (kuten myös ihan oikeassakin elämässä), on vain tainnut käydä niin kehnosti, että Ionicilla on niin täydellinen monopoli minun virtuaaliseen ajankäyttööni, ettei siihen juuri mahdu muita sivujuonteita. Jos näin ei olisi, voisin harkita ainakin seuraavia eläinlajeja...

Koirat
Perinteinen valinta, ymmärtääkseni virtuaalikoirat ovat hevosten jälkeen ainakin olleet se eläinlaji, jolla on ollut kasvatus- ja kilpailutoimintaa. Ja jos en ole vääsin ymmärtänyt, vuosien saatossa useampikin virtuaalihevostelija on harrastanut myös virtuaalikoiria ainakin pienenä sivubisneksenä. Nykyisin Flickrin aikakaudella luulisi etteivät kuvatkaan olisi ongelma.

Toki koirien kanssa kävisi samalla tavoin kuin Ionicissa on käynyt hevosten kanssa: liikaa kiinnostavia rotuja, joten homma leviäisi käsistä totaalisesti alta aikayksikön. Haluamieni rotujen lista olisi vähintään yhtä pitkä kuin Ionicin hevosrotujen lista, joten myöhemmin on tulossa oma postauksensa koirista.

Kissat
Kissat kuuluvat top3-eläinlistalleni, joten virtuaalinen kissalauma olisi tietenkin ehdoton. Tuo yksi katti onkin jo, ja sille voisi seuraksi hankkia lisää maatiaiskissoja. En tokikaan pysyttelisi pelkissä maatiaisissa vaan haalisin kissalaani miltei kaikki mahdolliset rodut. Rannalle jättäisin ehkä vain persialaisen, exoticin, munchkinin ja muutaman vielä epäselvän rodun.
Suosikkirotuja olisivat kuitenkin eurooppalainen lyhytkarva, burma, itämainen lyhytkarva, bengali, egyptin mau ja norjalainen metsäkissa.
Ja näiden kanssa värijalostus vasta hauskaa olisikin! Tosin asiaa auttaisi, jos olisi vähäisintäkään käsitystä kissojen värigeeneistä ja värien muodostumisesta...

Hamsterit
Omasta taloudesta pari tämmöistä löytyykin ja kun näyttelyissäkin on tullut käytyä, näille olisi jopa omia kuvia olemassa. Pääroolin varastaisivat syyrialaiset monien eri väriensä, kuvioidensa ja turkkimuunnostensa kanssa. Tosin kun en itse kasvata hamstereita, en ole hirveän perehtynyt niiden värien genetiikkaan.
Kakkossijasta taistelevat talvikko ja campbelli, lähisukuiset lajit. Talvikko on extreme-suloinen, campbellin värivalikoima puolestaan houkuttelisi.
Kolmossijaa pitäisi kiinankääpiöhamsteri, ihan vain siksi, että juuri tällä hetkellä sattuu toisessa dunassa elelemään aivan hurmaava kiinarineiti.
Roborovskeja ei oikeastaan saisi jättää viimeiseksi, koska valtavan suloisia nekin ovat.

Kesyhiiret
Virtuaalihiiret eivät onneksi haise, joten vaikken oikeasti ehkä koskaan halua itselleni hiiriä, virtuaalihiiristä voi aina haaveilla.
Voin vaikka vannoa, että virtuaalihiirten kanssa olisi kyllä mahdottoman hauska puuhastella, olettaen että löytyisi vain riittävästi kuvia niille kaikille kymmenille värimuunnoksille. Suomen Näyttely- ja lemmikkihiiret ry:n sivuilla on aivan mielettömästi tietoa eri muunnoksista. Siellä on standardit, siellä on kuvia, genetiikkaa, jalostusta käytännössä... Ja hiirillä on niin paljon niin ihania värejä, että minun on parempi kyllä pysytellä pois tuolta saitilta, ettei tapahdu mitään vahinkoja.

Naudat
Hiiristä suoraan nautakarjaan: ei maatila ole maatila, jos ei sieltä nautoja löydy. Tai jotain. Virtuaalisesta maatila-Ionicista löytyisi lihakarjapuolelta ainakin ylämaankarjaa ja mustia anguksia, ehkä myös herefordia, limousinea, charolaista, ja Texas Longhornia. Maitokarja ei ole jostain syystä niin kiinnostavaa, mutta suomenkarjaa kyllä pitäisi olla! Ja mieluummin kaikkia, itäsuomalaista, länsisuomalaista, ja lappalaista.
Rotuvalikoimaa näistäkin kyllä löytyisi, kannattaa käydä vilkaisemassa vaikka Oklahoma State Universityn karjarotujen lista.

Aasit
Varsinkin ne isot, karvaiset poitou-aasit kiinnostaisivat ja toisaalta nämä eivät niin hirveästi poikkea hevosista, etteikö voisi joskus vaikka harkita. Onhan noita toisinaan ollut ht.netissäkin myynnissä. Tottakai sitten voisi ja pitäisi teettää muuleja, mutta näiden väriasioiden kanssa joutuisin kyllä sellaiselle alueelle, josta en tiedä yhtikäs mitään.

Kaloja
Voi, virtuaalisia akvaarioita joka sorttia! Ei tarvitsisi murehtia vesiarvoista, ei siivouksesta, vedenvaihdoista, kemiasta (kiitos vain sille lukion kemianmaikalle, joka pilasi sinänsä kivan aineen totaalisesti minulta), tai ylipäänsä mistään! Makeanvedenkaloja, merivesiakvaario, satapäinen parvi kardinaalitetroja, kiekkokaloja, liejuryömijöitä, koikarppeja piha-altaaseen, monneja ja monnisia, kirjoahvenia joka sorttia... Menenkö toteuttamaan heti?

–S

sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2015

Metsästämässä päistärikköjä RL-cobeja

Eksyinpä tässä eräänä iltana tutkiskelemaan reaalimaailman welsh cobeja (ml. C-sektio), niiden sukuja ja värejä, ja aivan erityisesti sitä, onko oikeasti päistärikköjä cobeja olemassa ja jos on, mistä ne ovat värinsä saaneet. Puhun nyt todellakin siis oikeasta päistäriköstä (käytän tässä tekstissä myöhemmin termiä klassinen päistärikkö), en vain päistärkarvaisista hevosista, joita cobeissa esiintyy paljon. Niiden väritys ei usein vastaa klassista päistärikköä ja tuskin ne geneettisestikään ovat päistärikköjä. Monella päistärkarvaisella cobilla on isoja merkkejä ja ne sekä päistärkarvaisuus lienee todennäköisimmin jonkin sabinonkaltaisen kuvion aiheuttamia (W20? Se nyt tällä hetkellä on minun epäilemä selitys kaikkeen outoon, mutta tulevaisuus näyttää, mitä siitä tulee). Yksi esimerkki on C-tamma Pwllmelin Sweet Dreams, joka on merkitty rautiaanpäistäriköksi, mutta on kyllä minun nähdäkseni enemmän jokin sabinonkaltainen, ei missään tapauksessa klassisen päistärikön näköinen.

Sekä A- että B-sektioilla esiintyy klassista päistärikköä jossain määrin, joten ei pitäisi olla ihme, jos samaa väritystä esiintyisi myös cobeilla. Erityisesti C-sektio kiinnosti tämän suhteen, koska siihen on ymmärtääkseni sekoittunut enemmän A- ja B-sektioita. Näin taitaakin olla, monella klassisen päistärikön näköisellä C-cobilla on suvussaan hyvinkin lähellä mountainia tai B:tä, ainakin jos puhutaan tuoreista poneista. Kuvien puutteen ja mustavalkoisuuden vuoksi en ole oikein pystynyt selvittämään vanhempien ponien värejä.

Sukupostista löytyy haulla satoja cobeja, jotka on merkitty päistäriköiksi. Valitettavan harvalla kuitenkin on kuva, ja kuvallisista moni poni ei näytä klassiselta päistäriköltä vaan joltain muulta. Kuvien vähyys johtunee lähinnä siitä, että Suomessa klassisia päistärikköjä cobeja taitaa olla kovin vähän. Suomessa syntyneitä, päistäriköksi merkittyjä cobeja löytyi tasan yksi: C-tamma Cloudberry Sweet'n Sugar ja sen isä on ruunivoikonpäistärikönkimo mountain-ori Polaris Victor. Ja kun kyseessä on kuitenkin on suhteellisen harvinainen väri, ei sitä ole osunut tuonti-cobeihinkaan turhan usein. Moni Sukupostin päistärikkö-kuva onkin otettu ulkomailla, lähinnä Iso-Britannian näyttelyissä.

Sukupostista löytyi yksi varmasti klassisen päistärikön näköinen cob, jolla ei ole pienempiä sektioita suvussa ihan lähellä: 2008 Briteissä syntynyt ori Arllwyn The Jackpot. Sen emä Arllwyn Rowena on merkitty myös päistäriköksi, kuvaa en ole tammasta nähnyt, mutta jälkeläisten kuvia kyllä useammankin. Kaikki päistäriköksi merkityt varsat ovat ihan klassisen päistärikön näköisiä. Myös Arllwyn Rowenan emä Tawelfan Rowena on merkitty päistäriköksi, mutta sitten tuleekin ongelmia: sen jälkeen suvussa ei Sukupostin mukaan olekaan yhtään päistärikköä kahteen polveen. Tawelfan Rowenan iie. Llanarth Flying Saucer on sitten merkitty päistäriköksi, mutta All Breed Databasessa olevan mustavalkoisen eikä muutenkaan niin kovin hyvän kuvan perusteella päistärikköys on kyllä vähän hyvän uskon asia. Llanarth Flying Saucerin mahdollinen päistärikkö väritys tullee emänemä Llanarth Fortressilta ja Sukupostin mukaan sen emä on päistärikkö welsh B-tamma. Taas siis päädyttiin noihin pikkusektioihin!

All Breed Database muuten väittää vanhaa oria Brenin Gwaliaa päistäriköksi, mutta kuvasta ei ole tässäkään tapauksessa mitään apua, ei sen paremmin suvusta, josta ei päistärikköä löydy kauempaa. Eikä ori ole tiettävästi jättänyt niin paljoa päistäriköiksi merkittyjä varsoja, että tähän tietoon voisi sen suuremmin luottaa. All Breed Databasen tietoja pääsevätkin kaikki muokkaamaan, joten se on yleensä laajin noista tietokannoista, mutta myös epäluotettavin.

Törmäsin kaikissa käyttämissäni sukutietokannoissa (Sukuposti, All Breed Database, Rainhill Welsh Cobs, ja Sporthorse-Data) useasti siihen, että jos onnistuinkin löytämään varmasti klassisen päistärikön näköisen cobin, ei sen suvussa välttämättä näkynyt yhtään päistäriköksi merkittyä hevosta ensimmäisessä eikä välttämättä vielä toisessa tai kolmannessakaan sukupolvessa. Siinä suhteessa siis edellä kuvattu Tawelfan Rowenan suku ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Päistärikön pitäisi olla kuitenkin dominoiva geeni, joka ei hypi sukupolvien ylitse, vaan vähintään toisen vanhemman on oltava päistärikkö, jotta varsasta voisi sellainen tulla. Päistärikköjen sukulinjojen pitäisi siis olla katkeamattomia, mutta sukujen perusteella näin ei ole. Miten tämä on mahdollista?

Vanhoja sukutaulutietoja täytyy aina vähän tulkita, varsinkin kun väreistä on kysymys. Vasta ihan viime aikoina esimerkiksi Suomessa on alettu ymmärtää ero kimon ja päistärikön välillä, aikaisemmin suurin osa päistäriköistä taisi mennä rekisteriin kimoina. Tämän näkee Sukupostissa: monen päistärikön kohdalla muissa tiedoissa lukee "Rekisterissä väriksi merkitty kimo". Minulla on vahva epäilys, että näin saattaa olla tapahtunut muuallakin, joten päistärikön suvusta löytyvät kimot ovat usein potentiaalisia päistärikköjä. Kimot ovat ongelmallisia myös siksi, että ne peittävät päistärikön (kuten muutkin värit) alleen. Pelkäksi kimoksi merkitty hevonen saattaa siis olla sekä kimo että päistärikkö. Puhumattakaan nyt siitä, että kimo on hyvin harvinainen väri cobeilla ja sekin on lähestulkoon aina peräisin pikkusektioita, joilla kimo taas on hyvin yleinen.

Myös muut vaaleat värit, welshien tapauksessa pääasiallisesti voikko, voivat tehdä varsinkin pienikuvioisen päistärikön tunnistamisen vaikeaksi. Toisinaan minulle on herännyt myös epäilys siitä, että jotkin ruunivoikoiksi, vaaleanruunikoiksi tai -rautiaiksi merkityt cobit voisivat olla sittenkin klassisia päistärikköjä. Käytännössähän klassinen päistärikkö nimenomaan vaalentaa yleisvaikutelmaa hevosen väristä, kun se lisää tumman peitinkarvan sekaan tasaisesti valkoisia karvoja.

Asioita ei yhtään helpota se, että klassinen päistärikkökin varioi jossain määrin. Olen nähnyt kuvia quarter-ori Olenas King Texasista, jonka väitetään olevan ihan testattu päistärikkö (suku tukee tätä väitettä, samoin jälkeläiset), mutta merkkinä päistäriköstä näkyy vain muutamia valkoisia karvoja hevosen ylälinjalla, lähinnä selkärangan molemmin puolin. Nämä karvat luonnollisesti näkyvät vain lähikuvissa, kauempaa katsoen tuo ori on ihan tavallinen ja vieläpä tummahko voikko. Se kuitenkin on jättänyt ihan klassista päistärikköä varsoilleen.

Jotta asiat olisivat vieläkin sekaisempia, jotkin klassiset päistäriköt vaihtavat radikaalistikin väriä vuodenaikojen mukaan. Useimmiten ne ovat kesäkarvassa hyvinkin vaaleita, mutta talvikarvassa huomattavasti tummempia, joissain tapauksissa päistärikkö saattaa jopa kadota suurelta osin talvella. Yleensä tämä yhdistetään alkuperäisiin, pitkän talvikarvan kasvattaviin rotuihin kuten shetlanninponeihin ja suomenhevosiin (ks. sh-t. Taika-Vappu). Minun mielestäni tätä esiintyy jonkin verran myös welsheillä, esimerkiksi B-ruuna Kaunisrannan Cornelius näyttää 12.2.2006 otetussa kuvassa tummemmalta kuin pari kuukautta myöhemmin.

Eikä tässä vielä kaikki: Kathmann mainitsee, että jotkin klassiset päistäriköt saattavat tummua jonkin verran iän myötä. Sen enempää tätä ilmiötä ei kirjassa ole avattu.

Yhdistäen siis nämä kaikki seikat: ei ole oikeastaan ihme, jos päistärikköjä ei ole saatu merkittyä kirjoihin oikein, vaan päistärikköjä on merkitty ei-päistäriköiksi ja ei-päistärikköjä päistäriköiksi. Tässä kohtaa päistärikköjen sukulinjojen tutkimisessa kannattaa melkeinpä heittää lusikka santaan.

Virtuaalimaailmasta sen verran, että täällä en muista törmänneeni koskaan päistärikköihin cobeihin, ainoastaan päistärkarvaisiin, joista jotkin on hieman virheellisesti kyllä merkitty päistäriköiksi. Eikä sinänsä ihme, onhan päistärikköjen cobien kuvat kiven alla.

–S

sunnuntaina, huhtikuuta 05, 2015

VSN-rakennearvostelu: mitä eri pistekohdissa arvostelen?

Tuo rakennearvostelu ja VSN:n pistemetodi on viime aikoina ollut vähän tapetilla täällä blogissa ja muutenkin, kun noita luokkia on tullut arvosteltua ja muutamat näyttelyt itsekin pidettyä. Niinpä ajattelinkin kirjoittaa yleisesti tuosta arvostelusta ja siitä, mitä asioita itse katson kussakin kohdassa. Tietenkin monet asiat ovat rotukohtaisia ja sen mukaan mennään, mitä rotumääritelmä asioista sanoo. Tiettyjä yleisiä piirteitä toki on myös.

VSN-pisteytyksessähän on 10 rakennekohtaa:
– yleisvaikutelma
– rotuleima
– sukupuolileima
– pää
– kaula
– etuosa
– runko
– takaosa
– etujalat
– takajalat

Yleisvaikutelma
Tämä on kaikkein vaikein kohta oikeastaan, koska se käsittää monia asioita ja moni asia vaikuttaa siihen.

Yksi tärkeä asia on sopusuhtaisuus, onko hevonen esimerkiksi pitkärunkoinen, korkeajalkainen, takakorkea, liian kevyt tai raskas, onko jokin ruumiinosa liian iso tai pieni muihin nähden. Tässä kohdassa myös rokotetaan liiasta varsamaisuudesta ja ryhdittömyydestä.

Yleisvaikutelmaan vaikuttavat myös isommat rakennevirheet, kuten vaikka lyhytkaulaisuus tai notkoselkäisyys, koska nämä vaikuttavat sopusuhtaisuuteen. Jotkin rakennevirheet pudottavat siis useampaa kuin yhtä pistekohtaa alaspäin ja näinollen tietyllä tapaa siis kertautuvat.

Osin yleisvaikutelma on minulle myös tietynlainen "tuomari tykkää"-pistekohta, noista kohdista se ainoa, jossa annan selvimmin oman mieltymykseni hevoseen tulla näkyviin. Yleisvaikutelma on yleensä se, jonka miettimiseen menee eniten aikaa, onhan se tietysti arvostelukohdista ensimmäinen ja yleensä katselenkin hevosen kuvia vähän aikaa, ennen kuin lähden tekemään varsinaista arvostelua.
Usein huomio kiinnittyy ensin virheisiin, minä olen sellainen, että bongaan virheet vaikka silmät kiinni ja nurkan takaa. Yleisvaikutelmaa arvostellessani yritän nähdä niiden virheiden "taakse". Tosin varmaan yhtä usein tulee häikäistyttyä jostain todella komeasta hevosesta, jolle tekisi mieli antaa pelkkiä vitosia, kun se on niiiiin hieno (plus tietysti hyvälaatuiset, isot kuvat ja parhaassa tapauksessa vielä näyttävä väritys tai merkit, lyhyesti sanoen siis oikein just sellainen, joka miellyttää silmää). Näissä tapauksissa yritän ensin vähän ravistella itseäni ja katsoa sitä hevosta kriittisemmällä silmällä, sillä aina se luokan komistus ei ole suinkaan se virheettömin tapaus edes yleisvaikutelmaltaan.

Rotuleima
Rotuleima on teoriassa helppo: näyttääkö hevonen rotunsa edustajalta vai voisiko sen sotkea johonkin toiseen rotuun.

Arabien ja osin welshien kohdalla tämä on hieman haastava, koska yleensä jo pelkästään näiden pää on niin omannäköinen, että rotuleimasta on suuri kiusaus antaa vitonen pelkän pään perusteella. Usein rotuleimaa arvostellessani peitän hevosen pään ja katson miltä muu runko näyttää, onko siinä jotain piirteitä, jotka eivät sovi kyseiselle rodulle. Monet rakennevirheet vaikuttavat jonkin verran myös rotuleimaan.
On olemassa joitain rotuja, jotka ovat usein joko kovin tavanomaisen näköisiä hevosia tai melko lähellä jotain toista rotua ja tällöin rotuleiman tietynlainen epäselvyys ei ole mikään varsinainen vika.

Rotuleima on siitä vaikea asia, että sitä tuskin koskaan määritellään rotumääritelmässä. Se pitää vain tietää ja tässä ei auta muu kuin se, että surffailee netissä, lukee tietoa rodusta, ja ennen kaikkea katselee kuvia. Ajan kanssa alkaa nähdä tiettyjä yhtäläisyyksiä rodun edustajien ulkonäössä ja tämä juuri on se rotuleima. Sukuposti on erinomainen paikka aloittaa.

Puoliveristen kohdalla ei voi oikein puhua varsinaisesta rotuleimasta, kun kaikki ovat oikeastaan toistensa kopioita. Hannoverin rotuleima on tismalleen sama kuin holsteinin. Itse pidän kahdesta poikkeuksesta kiinni: FWB:n tulee olla kevyt tai keskiraskas puoliverinen, samoin trakehnerin. FWB:n rotumääritelmässä mainitaan sen olevan "kevytrakenteinen ja sopusuhtainen hevonen" (lähde) ja trakehner on perinteisesti ollut juuri tällainen myös. Sen rotumääritelmä sanoo sen olevan "jaloin saksalaisista puoliverisistä (lähde) ja kun siihen ei ole sallittua risteyttää muita puoliverisiä, niin se on aika hyvin pitänytkin oman tyyppinsä reaalimaailmassa.

Sukupuolileima
Tätä tuli jo käsiteltyä perusteellisesti aiemmin: Hevosten sukupuolileima.

Pää
Tästäkin on blogissa ollut juttua jo aiemmin: Pää rakennearvostelussa.

Lyhyesti kuitenkin: pään arvostelussa merkittävin asia on ehkä sen koko. Muita tärkeitä seikkoja ovat pään muoto, silmien koko ja sijainti, ja jalous.

Pää on merkittävä tekijä myös rotuleiman ja sukupuolileiman arvostelussa, näitä asioita katsotaan paljon pään perusteella.

Kaula
Kaula on varsinkin ratsuhevosille erittäin tärkeä ihan sen takia, että huonorakenteinen kaula estää myötäämisen fyysisesti. Toisaalta kaula vaikuttaa myös liikkumiseen, tuossa yllämainitussa "Pää rakennearvostelussa"-tekstissä asia on mainittu: pää on käytännössä paino, joka on varren (kaulan) varassa ja hevonen käyttää näitä liikkumisensa tasapainottamiseen. Liian iso tai pieni pää vaikuttaa tasapainoon, mutta niin vaikuttaa myös sen varren eli kaulan pituus.

Kaulan arvostelukohdat:
– pituus
– päänliittymä (ratsuilla)
– liittymä lapoihin
– lihaksikkuus
– mahdollinen alakaulaisuus tai joutsenkaulaisuus

Kaula on jossain määrin merkittävä (hieman rodusta riippuen) oreilla myös sukupuolileiman arvioimisessa.

Etuosa
Tämä on myös ratsuille tärkeä asia liikkeiden ja satulansijan kannalta.

Etuosan arvostelukohdat:
– säkä
– lapojen pituus
– lapojen kulma
– rungon syvyys

Runko
Rungon arvostelukohdat:
– pituus
– satulansija (ratsuroduilla, joita minä pääasiassa arvostelenkin)
– lanne
– vatsalinja
– lihavuuskunto (tämä vaikuttaa kyllä myös yleisvaikutelmaan ja jos hevonen on liian lihava tai laiha, se saattaa helposti vaikuttaa myös muihin rakennekohtiin)

Takaosa
Takaosankaan merkitystä ei parane vähätellä, koska se on käytännössä hevosen "moottori".

Takaosan arvostelukohdat:
– risti
– lautasen pituus ja loivuus
– yleinen lihaksikkuus
– kulmaukset
– takaosan "koko": onko suhteessa muuhun runkoon
– hännän kiinnitys

Etujalat
Jalkojen, sekä etu- että takajalkojen, arvostelussa tietenkin rankaistaan mahdollisista asentovirheistä.

Etujalkojen arvostelukohdat:
– suoruus (ei sapeli- tai koukkujalkainen)
– kohtisuoruus (ei etu- tai takanojoinen)
– sijoittuminen rungon alle
– kyynärvarren lihaksikkuus
– etusäären lyhyys ja tukevuus (erit. polven alta)
– erottuvat nivelet
– säärten kuivuus
– vuohisten kulma ja pituus
– kavioiden muoto sivusta katsottuna (harvoin sitä muista kulmista näkeekään)

Takajalat
Takajaloissa katsotaan oikeastaan kintereestä alaspäin ihan samoja asioita kuin etusissa polvista alaspäin. Takajaloissa vuohis- ja kaviokulma voivat olla hieman pystymmät, näin usein on. Syytä tähän en tiedä.

Takajalkojen arvostelukohdat:
– koiven ja reiden lihaksikkuus
– kintereen kulma (onko liian suora, liian kulmautunut, tai jotain muuta)
– kintereen ja yleisesti jalkkojen sijoittuminen rungon alle (onko kinner liian takana, liian edessä, ovatko sääret suorassa kulmassa maahan nähden jne)
– erottuvat nivelet
– takasäärien kuivuus ja pituus (takasääri saa olla pidempi kuin etusääri)
– vuohisten kulma ja pituus
– kavioiden muoto sivusta katsottuna

– S

keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2015

Esittelyssä kuukauden valinnat

Tällä kertaa kuukauden teema on pohjoismaat: oriina esitellään issikka Farmóður frá Syndur, tammana suomenhevonen Periäisen Santra ja sivustona Marsupienen russiarkisto.


Farmóður frá Syndur on toistaiseksi tuorein tulokas meidän issikkalaumassa ja myös pitkäsukuisin. Meiltä löytyy sille jo muutama sopivasukuinen tamma ja lisää saadaan aikaiseksi, meidän issikat ovat suvullisia kaikki ja useimmilla sukua on vähintään 2 polvea. Joten jalostuskäyttöä on tiedossa (on se käytettävissä ulkopuolisillekin tammoille, jos kiinnostusta löytyy).

Siinä suhteessa Farmóður on harvinainen, että sillä on rakennekuva, muilla issikoillamme on lähes säännönmukaisesti ratsastuskuvat. Väriltään Farmóður ei ole mikään outolintu vaan perusrautias, mutta niitäkin pitää olla. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki olisivat jotain erikoisvärisiä...

BTW, jos teillä on tietoa Svalurin/Sorelin/Launiel.netin kohtalosta, niin haluaisin kuulla. Osa Farmóðurin suvun hevosista on nimittäin svalurilaisia ja sivut ovat ainakin kirjoitushetkellä toimimattomat. Vielä ikävämpää on se, että samaan kasaan on kadonnut Chinet Ranch, jonka kasvatteja on meille ostettu ja oreja käytetty meidän tammoilla. Olisi kiva tietää löytyykö niitä enää mistään.


Periäisen Santran keksin kaveriksi meidän suokkiori Patulle, jossain välissä pitää saada teetettyä ihan ensimmäinen Ionin-suokki ikinä, vanhemmathan ovat jo tässä. Patu on kiertänyt jonkin verran työajokisoja, Santra ei, mutta ehkä sen voisi muutamiin luokkiin ilmoittaa, työhevonenhan sekin on. Nuorihan se vielä on, joten sinänsä ei kiirettä ole.

Noin muuten Santra on sympaattinen otus, olen iloinen että sain tuon kuvan ostettua yhdessä muiden kuvien kanssa. Rakenteesta en kyllä ymmärrä yhtään mitään, joku suomenhevosiin perehtynyt rakennetuomari voisi mielihyvin kertoa, miltä Santran rakenne näyttää. Lisäksi kiinnostaisi tietää, kuka kuvan hevonen oikeasti on.


Marsupieni tunnetaan paitsi VRL:stä, myös russikasvattajana. Ja kun tarpeeksi pitkään ja huolella jotain rotua kasvattaa, alkaa närästää se, että vanhojen ja välillä uudempienkin hevosten sivuja katoaa. Asialle täytyy siis tehdä jotain! Virginia kokosi aikoinaan listaa kadonneista ahaltekeistä, Marsupieni on tehnyt oikein kunnon tietokantapohjaisen arkiston russeille ja russisuvuille.

Kirjoittamishetkellä arkistossa on toistatuhatta ponia, itsekin olen lisännyt sinne muutamia poneja. Jo pelkkä ponien määrä kertoo sen, että tämä ei ole mikään ihan turha sivusto! Kannattaa muuten huomioida se seikka, että suvullista ponia lisättäessä arkistoon, sen vanhempien tulee olla arkistossa jo valmiina. Osalla poneista on sukuselvitys, jonka saa kopioida ponin omille ja sen jälkeläisten sivuille, sopivin tekijänoikeusmerkinnöin.

–S