VSN-rakennearvostelu: mitä eri pistekohdissa arvostelen?

Tuo rakennearvostelu ja VSN:n pistemetodi on viime aikoina ollut vähän tapetilla täällä blogissa ja muutenkin, kun noita luokkia on tullut arvosteltua ja muutamat näyttelyt itsekin pidettyä. Niinpä ajattelinkin kirjoittaa yleisesti tuosta arvostelusta ja siitä, mitä asioita itse katson kussakin kohdassa. Tietenkin monet asiat ovat rotukohtaisia ja sen mukaan mennään, mitä rotumääritelmä asioista sanoo. Tiettyjä yleisiä piirteitä toki on myös.

VSN-pisteytyksessähän on 10 rakennekohtaa:
– yleisvaikutelma
– rotuleima
– sukupuolileima
– pää
– kaula
– etuosa
– runko
– takaosa
– etujalat
– takajalat

Yleisvaikutelma
Tämä on kaikkein vaikein kohta oikeastaan, koska se käsittää monia asioita ja moni asia vaikuttaa siihen.

Yksi tärkeä asia on sopusuhtaisuus, onko hevonen esimerkiksi pitkärunkoinen, korkeajalkainen, takakorkea, liian kevyt tai raskas, onko jokin ruumiinosa liian iso tai pieni muihin nähden. Tässä kohdassa myös rokotetaan liiasta varsamaisuudesta ja ryhdittömyydestä.

Yleisvaikutelmaan vaikuttavat myös isommat rakennevirheet, kuten vaikka lyhytkaulaisuus tai notkoselkäisyys, koska nämä vaikuttavat sopusuhtaisuuteen. Jotkin rakennevirheet pudottavat siis useampaa kuin yhtä pistekohtaa alaspäin ja näinollen tietyllä tapaa siis kertautuvat.

Osin yleisvaikutelma on minulle myös tietynlainen "tuomari tykkää"-pistekohta, noista kohdista se ainoa, jossa annan selvimmin oman mieltymykseni hevoseen tulla näkyviin. Yleisvaikutelma on yleensä se, jonka miettimiseen menee eniten aikaa, onhan se tietysti arvostelukohdista ensimmäinen ja yleensä katselenkin hevosen kuvia vähän aikaa, ennen kuin lähden tekemään varsinaista arvostelua.
Usein huomio kiinnittyy ensin virheisiin, minä olen sellainen, että bongaan virheet vaikka silmät kiinni ja nurkan takaa. Yleisvaikutelmaa arvostellessani yritän nähdä niiden virheiden "taakse". Tosin varmaan yhtä usein tulee häikäistyttyä jostain todella komeasta hevosesta, jolle tekisi mieli antaa pelkkiä vitosia, kun se on niiiiin hieno (plus tietysti hyvälaatuiset, isot kuvat ja parhaassa tapauksessa vielä näyttävä väritys tai merkit, lyhyesti sanoen siis oikein just sellainen, joka miellyttää silmää). Näissä tapauksissa yritän ensin vähän ravistella itseäni ja katsoa sitä hevosta kriittisemmällä silmällä, sillä aina se luokan komistus ei ole suinkaan se virheettömin tapaus edes yleisvaikutelmaltaan.

Rotuleima
Rotuleima on teoriassa helppo: näyttääkö hevonen rotunsa edustajalta vai voisiko sen sotkea johonkin toiseen rotuun.

Arabien ja osin welshien kohdalla tämä on hieman haastava, koska yleensä jo pelkästään näiden pää on niin omannäköinen, että rotuleimasta on suuri kiusaus antaa vitonen pelkän pään perusteella. Usein rotuleimaa arvostellessani peitän hevosen pään ja katson miltä muu runko näyttää, onko siinä jotain piirteitä, jotka eivät sovi kyseiselle rodulle. Monet rakennevirheet vaikuttavat jonkin verran myös rotuleimaan.
On olemassa joitain rotuja, jotka ovat usein joko kovin tavanomaisen näköisiä hevosia tai melko lähellä jotain toista rotua ja tällöin rotuleiman tietynlainen epäselvyys ei ole mikään varsinainen vika.

Rotuleima on siitä vaikea asia, että sitä tuskin koskaan määritellään rotumääritelmässä. Se pitää vain tietää ja tässä ei auta muu kuin se, että surffailee netissä, lukee tietoa rodusta, ja ennen kaikkea katselee kuvia. Ajan kanssa alkaa nähdä tiettyjä yhtäläisyyksiä rodun edustajien ulkonäössä ja tämä juuri on se rotuleima. Sukuposti on erinomainen paikka aloittaa.

Puoliveristen kohdalla ei voi oikein puhua varsinaisesta rotuleimasta, kun kaikki ovat oikeastaan toistensa kopioita. Hannoverin rotuleima on tismalleen sama kuin holsteinin. Itse pidän kahdesta poikkeuksesta kiinni: FWB:n tulee olla kevyt tai keskiraskas puoliverinen, samoin trakehnerin. FWB:n rotumääritelmässä mainitaan sen olevan "kevytrakenteinen ja sopusuhtainen hevonen" (lähde) ja trakehner on perinteisesti ollut juuri tällainen myös. Sen rotumääritelmä sanoo sen olevan "jaloin saksalaisista puoliverisistä (lähde) ja kun siihen ei ole sallittua risteyttää muita puoliverisiä, niin se on aika hyvin pitänytkin oman tyyppinsä reaalimaailmassa.

Sukupuolileima
Tätä tuli jo käsiteltyä perusteellisesti aiemmin: Hevosten sukupuolileima.

Pää
Tästäkin on blogissa ollut juttua jo aiemmin: Pää rakennearvostelussa.

Lyhyesti kuitenkin: pään arvostelussa merkittävin asia on ehkä sen koko. Muita tärkeitä seikkoja ovat pään muoto, silmien koko ja sijainti, ja jalous.

Pää on merkittävä tekijä myös rotuleiman ja sukupuolileiman arvostelussa, näitä asioita katsotaan paljon pään perusteella.

Kaula
Kaula on varsinkin ratsuhevosille erittäin tärkeä ihan sen takia, että huonorakenteinen kaula estää myötäämisen fyysisesti. Toisaalta kaula vaikuttaa myös liikkumiseen, tuossa yllämainitussa "Pää rakennearvostelussa"-tekstissä asia on mainittu: pää on käytännössä paino, joka on varren (kaulan) varassa ja hevonen käyttää näitä liikkumisensa tasapainottamiseen. Liian iso tai pieni pää vaikuttaa tasapainoon, mutta niin vaikuttaa myös sen varren eli kaulan pituus.

Kaulan arvostelukohdat:
– pituus
– päänliittymä (ratsuilla)
– liittymä lapoihin
– lihaksikkuus
– mahdollinen alakaulaisuus tai joutsenkaulaisuus

Kaula on jossain määrin merkittävä (hieman rodusta riippuen) oreilla myös sukupuolileiman arvioimisessa.

Etuosa
Tämä on myös ratsuille tärkeä asia liikkeiden ja satulansijan kannalta.

Etuosan arvostelukohdat:
– säkä
– lapojen pituus
– lapojen kulma
– rungon syvyys

Runko
Rungon arvostelukohdat:
– pituus
– satulansija (ratsuroduilla, joita minä pääasiassa arvostelenkin)
– lanne
– vatsalinja
– lihavuuskunto (tämä vaikuttaa kyllä myös yleisvaikutelmaan ja jos hevonen on liian lihava tai laiha, se saattaa helposti vaikuttaa myös muihin rakennekohtiin)

Takaosa
Takaosankaan merkitystä ei parane vähätellä, koska se on käytännössä hevosen "moottori".

Takaosan arvostelukohdat:
– risti
– lautasen pituus ja loivuus
– yleinen lihaksikkuus
– kulmaukset
– takaosan "koko": onko suhteessa muuhun runkoon
– hännän kiinnitys

Etujalat
Jalkojen, sekä etu- että takajalkojen, arvostelussa tietenkin rankaistaan mahdollisista asentovirheistä.

Etujalkojen arvostelukohdat:
– suoruus (ei sapeli- tai koukkujalkainen)
– kohtisuoruus (ei etu- tai takanojoinen)
– sijoittuminen rungon alle
– kyynärvarren lihaksikkuus
– etusäären lyhyys ja tukevuus (erit. polven alta)
– erottuvat nivelet
– säärten kuivuus
– vuohisten kulma ja pituus
– kavioiden muoto sivusta katsottuna (harvoin sitä muista kulmista näkeekään)

Takajalat
Takajaloissa katsotaan oikeastaan kintereestä alaspäin ihan samoja asioita kuin etusissa polvista alaspäin. Takajaloissa vuohis- ja kaviokulma voivat olla hieman pystymmät, näin usein on. Syytä tähän en tiedä.

Takajalkojen arvostelukohdat:
– koiven ja reiden lihaksikkuus
– kintereen kulma (onko liian suora, liian kulmautunut, tai jotain muuta)
– kintereen ja yleisesti jalkkojen sijoittuminen rungon alle (onko kinner liian takana, liian edessä, ovatko sääret suorassa kulmassa maahan nähden jne)
– erottuvat nivelet
– takasäärien kuivuus ja pituus (takasääri saa olla pidempi kuin etusääri)
– vuohisten kulma ja pituus
– kavioiden muoto sivusta katsottuna

– S